Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Täydentävä sairausvakuutus"

(2000/C 204/11)

Euroopan parlamentti päätti 11. huhtikuuta 2000 EY:n perustamissopimuksen 262 artiklan viimeisen kohdan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Täydentävä sairausvakuutus".

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 5. toukokuuta 2000. Esittelijä oli Jean-Michel Bloch-Laine.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. ja 25. toukokuuta 2000 pitämässään 373. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 113 ääntä puolesta, 2 vastaan, ja 2 pidättyi äänestämästä.

1. JOHDANTO

1.1. Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunta on pyytänyt talous- ja sosiaalikomitealta lausunnon täydentävää sairausvakuutusta käsittelevästä työasiakirjasta (PE.286.183 - DT/402.876). Komitea ottaa lausuntopyynnön tyytyväisenä vastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen liittyy aiheen tärkeyteen ja vakavuuteen ja toinen komitean rooliin eurooppalaisen yhteiskuntamallin perustamisasiakirjojen asteittaisessa kehittämisessä, jonka se uskoo olevansa kykenevä ja velvollinen suorittamaan.

1.2. Lausunnon aluksi komitea huomauttaa ja korostaa, että lausunnon pohjana oleva asiakirja sijoittuu pohdintojen ja toimien jatkumoon, joka tähtää yhteisön sosiaalipolitiikan selkeään määrittelyyn ja vakiinnuttamiseen. Parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan aloite on osoituksena 1990-luvun alusta lähtien kasvaneesta huomiosta sosiaaliseen suojeluun ja sen tärkeimpään tekijään sairausvakuutukseen syrjäytymisen torjunnassa. Neuvoston annettua 27. heinäkuuta 1992 suosituksensa, jossa käsiteltiin sosiaalisen suojelun tavoitteiden ja toimintatapojen lähentämistä(1), asiaa on selkeimmin käsitelty kolmessa komission tiedonannossa vuosilta 1995, 1997 ja 1999(2). Komitea antoi 1. maaliskuuta 2000 lausunnon aiheesta "Komission tiedonanto yhteisestä strategiasta sosiaalisen suojelun uudistamiseksi"(3).

1.3. Työasiakirja, josta komitean lausunto on pyydetty, on yhtenä virstanpylväänä tällä tiellä.

I. Työasiakirjan analyysi

Työasiakirjassa voidaan erottaa kolme osiota: maltillinen muistutus eräistä unionin perussopimusten perussäännöksistä, jotka liittyvät aiheen käsittelyyn (A), huolestuttavan tilanteen toteaminen (B) ja ehdotukset (C).

A. Institutionaalisen kontekstin asettamat rajoitukset

1. Asiakirjassa muistutetaan, että jäsenvaltioilla on vastuu kansallisten sosiaalisen suojelun järjestelmien organisoinnista ja rahoituksesta

2. Asiakirjassa painotetaan, että sosiaalista suojelua harjoitetaan kunkin valtion historiasta periytyvien sosiaalisten ja poliittisten sovittelumallien ja -menetelmien mukaisesti

3. Asiakirjassa korostetaan, että jäsenvaltioiden on läheisyysperiaatteen mukaisesti itse kannettava oma vastuunsa tästä alasta

4. Asiakirjassa todetaan, että vakuutusala noudattaa jatkossakin vapaata kilpailua, jota pidetään yhtenä Euroopan unionin perusperiaatteista

5. Asiakirjassa todetaan, että perussopimuksissa määrättyjen teemojen mukaan, niin tällä kuin muillakin aloilla, unioni laatii vähimmäisstandardeja pyrkien luomaan taattujen oikeuksien "turvaverkon".

6. Asiakirjassa täsmentää, että niin sanotut "muut kuin välttämättömät palvelut" eivät kuulu asiakirjan kattamaan alueeseen.

Komitea pyrkii useissa kohdin asiakirjaa esiintuotujen näkökantojen kokoamiseksi ja korostamiseksi tekemään selväksi tekstin laatijoiden ilmeisen pyrkimyksen ottaa realistisesti huomioon esiintyvät rajoitukset ja voitettavat vaikeudet heidän vastatessaan ongelmasta johtuviin haasteisiin.

B. Huolestuttava toteamus

Lyhyesti: kansallisten tilanteiden moninaisuudesta huolimatta kaikissa unionin jäsenvaltioissa ilmenee tai korostuu syrjintään viittaavia tekijöitä korkeatasoisen terveydenhuollon saamisessa kohtuullisessa ajassa; tällainen eriarvoisuus on sosiaalisen syrjinnän pöyristyttävin ja vahingollisin muoto, jonka ei voi olettaa lievenevän itsestään. Tämä voi vain vahingoittaa Euroopan rakennustyön herättämää kuvaa ja koko työn tulevaisuutta.

1. Syiden esittely

Parlamentin asiakirjassa käsitellään suppeasti katsottuna täydentävää sairausvakuutusta. Ongelmien yleinen luonne ja laajuus ovat kuitenkin vaikeasti miellettävissä ellei asiayhteyttä selvitetä. Se on kiteytettävissä seuraavasti:

- Erilaisuudestaan huolimatta kaikki eurooppalaiset terveydenhuoltojärjestelmät joutuvat uhmaamaan samoja paineita, joista mainittakoon erityisesti

- 25 vuotta jatkunut kasvutaantuma, joka on synnyttänyt työttömyyttä ja vähentänyt kotitalouksien ja yritysten kykyä kartuttaa yhteisvastuullisia varoja verojen ja sosiaaliturvamaksujen muodossa

- väestön vanhentuminen

- uusien sairauksien ilmaantuminen sekä hoidon kallistuminen tutkimuksen ja terapian kehityksen vuoksi.

Nämä yhtenevät suuntaukset ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta johtaneet väistämättä tilanteeseen, jossa julkisen rahoituksen suhteellinen osuus alati kasvavista terveydenhuoltokuluista on laskenut mitattuna prosentteina bruttokansantuotteesta. Samanaikaisesti monilla Euroopan alueilla tarpeellisen ja korkeatasoisen hoidon saanti on heikentynyt heikompiosaisten ja huonommin toimeentulevien keskuudessa. Kovaosaisten terveydenhuollon laatu on huonontunut. Toisin sanoen yhteisvastuullisuuteen perustuvat lakisääteiset terveydenhuoltojärjestelmät ovat monin tavoin saavuttaneet rajansa.

Lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien kattaman alan yleisesti pienentyessä on täydentävien sairausvakuutuksien ala vastaavasti kasvanut. Yksityisen sektorin aloitteesta on kehittynyt eri tavoin ja eri tahtiin uusia sosiaalisen suojelun mekanismeja täydentämään jäsenvaltioiden lakisääteisiä järjestelmiä. Osa niistä on liikevoittoa tavoittelevia, osa ei.

Mahdollisuutta hyödyntää täydentävää sairausvakuutusta ja kaikkia sitä laajentavia parannuksia on pidettävä sinänsä hyödyllisenä ja realistisena tavoitteena. Mutta tämän periaatteen tunnustaminen ei saa johtaa tilanteen kaunisteluun eikä mahdollisten epäselvyyksien vähättelyyn. Tässä tarkoituksessa komitea painottaa seuraavia asioita:

a) Ymmärrettävistä syistä, joista syyllistäminen olisi liian helppoa ja typerää, poliittisessa kielenkäytössä peitellään helposti valtioiden velvoitteisiin liittyvää todellisuutta ja ylläpidetään yleisen mielipiteen suhteen harhaluuloa, että valtiot kykenevät nyt ja vastedes keräämään pakolliset verot ja sosiaaliturvamaksut. On toivottavaa, että pyrittäessä vaikuttamaan puhein yleiseen mielipiteeseen, tehtäisiin rohkeita edistysaskeleita totuuden suuntaan.

b) Halusimme tai emme, täydentävän sairausvakuutuksen mekanismit noudattavat usein tavoin jo perusolemukseltaan eri toimintaperiaatteita kuin lakisääteiset sosiaaliturvajärjestelmät. Tämä on havaittavissa kahdessa toisistaan riippuvassa suhteessa:

- Täydentävien järjestelmien maksut riippuvat riskitekijöistä, ja niiden tarjoama turva riippuu asiakkaiden tai jäsenten maksukyvystä. Maksut saattavat tällöin muodostua torjuntaa aiheuttavan korkeiksi. Tämä merkitsee tavalla tai toisella valikoivaa lähestymistapaa.

- Täydentävät järjestelmät, mitkä sitten ovatkin niiden toimintaperiaatteet, niitä ohjailevat yrityskulttuurit tai strategiat, ovat keskenään kilpailutilanteessa. Niiden puitteissa tehdyt sopimukset ovat vapaaehtoisia. Tämä täydentävien järjestelmien perusolemus ei muuksi muutu, ellei haluta kajota kyseisten järjestelmien perimmäisiin vaikuttimiin ja siirtää niiden piiriin suurinta osaa valtioiden yhteisvastuullisista tehtävistä. Tässäkin mielessä parlamentin asiakirja on selkeä ja johdonmukainen. Mutta tämä ei tarkoita, että voitaisiin "panna kädet ristiin" ja katsoa toimettomana sivusta, kuinka varallisuuteen tai sairauden luonteeseen perustuva syrjäytyminen lisääntyy kilpailuperiaatteen varjolla.

Myönnettiin tai ei, unionin jäsenvaltiot ovat kaikki tietoisia niiden ratkaistavaksi lankeavista vaihtoehdoista, jotka ovat:

- lakisääteisten maksujen (verojen ja/tai sosiaaliturvamaksujen) korottaminen

- palvelusuoritteiden laadun heikkenemisen ja niiden viivästymisen hyväksyminen

- täydentävien vakuutusjärjestelmien hyödyntämisen optimointi

- lakisääteisten järjestelmien tehostaminen.

Komitealle lausuntoa varten lähetetyssä asiakirjassa esitetty kysymys onkin: mitä toimenpiteitä on suosittava, jotta edettäisiin kolmannen vaihtoehdon tielle?

2. Vastavoimien tunnistaminen

Tässä yhteydessä komitea painottaa aiheen käsittelyn vaikeutta jäsenvaltioiden tilanteiden, perinteiden ja toimenpiteiden moninaisuuden vuoksi:

- yhtäällä maksetaan veroja, toisaalla sosiaaliturvamaksuja, paikoin kumpaakin vaihtelevassa suhteessa

- yhtäällä säädetään lakeja, toisaalla mieluummin neuvotellaan ja tehdään sopimuksia

- yhtäällä eriytetään toimenpiteitä, toisaalla niitä yhdenmukaistetaan jne.

II. Erityistä

Huomautus:

tässä osassa komitean lausuntoa noudatetaan kohta kohdalta parlamentin asiakirjan osien II ja III järjestystä.

Osa II

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unioni tunnustaa sosiaaliseen suojeluun liittyvät tehtävänsä, sekä aiheen erikoisluonteesta ja yhteisvastuullisuuden tavoitteesta johtuvat velvoitteensa, ja tukee tätä peruslinjaa.

1-2. Komitean mielestä esitetyt luvut olisivat vakuuttavampia, jos ne kuvaisivat korvauksien osuutta kustannuksista.

1-3. Sanotun tueksi olisi hyödyllistä esittää Euroopan tasolla vertailukelpoisia yleislukuja; olisi mielenkiintoista selvittää, mitkä palvelu- tai hoitosuoritteet on kokonaan tai osittain siirretty asianomaisen itsensä vastuulle. Kustannuksia hillitäkseen ja säilyttääkseen vähimmäistason eräät valtiot ovat luoneet uusia järjestelmiä, joihin liittyy henkilökohtaiseen tilanteeseen perustuvaa priorisointia. Olisi toivottavaa, että tästä aiheesta saataisiin lisää tietoa.

1-5. Komitean mielestä yhteisvastuullisuuden periaate koskee lähinnä lakisääteisiä järjestelmiä. Mahdollisesta vastuun hajauttamisesta täydentäviin järjestelmiin on käytävä perinpohjainen keskustelu. Tämä kohta ei saa jäädä epäselväksi.

2. Olisi hyödyllistä tuntea luvut, jotka kuvaavat täydentävän sairausvakuutuksen piirissä olevien henkilöiden osuutta väestöstä.

2-3. Oikeuteen saada terveydenhuoltoa kuuluu, että ihmiset pääsevät ajoissa puolueettomin perustein heille tarpeelliseksi todettuun hoitoon. Vain lääketieteellisesti tunnistetut tarpeet voivat tulla kyseeseen.

3-5. Silmä- ja hammashoidon suhteen olisi tiedettävä, kuuluvatko ne lakisääteisten järjestelmien piiriin, ja jos, niin missä määrin.

Asiakirjan osa III

3. Tekstissä todetaan, että "markkinalakien perusteella valintajärjestelmät tulevat perustumaan lähinnä riskeihin". Komitea huomauttaa, että kaikki vakuutusalan toimijat etsivät asiakkaita. Jotkut tarjoavat alennettuja vakuutusmaksuja. Ne valitsevat asiakkaikseen nuoria ja terveitä henkilöitä, ns. "hyviä riskejä". Toiset ovat keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, jotka sallivat myös vähävaraisten, sairaiden ja iäkkäiden mukaantulon. Hyvin karkean markkinalaki käsityksen mukaan riskeihin perustuva valintajärjestelmä voi johtaa ainoastaan heikoimpien syrjäytymiseen markkinoilta.

Asiakirjassa suositetaan vähimmäissääntöjen asettamista, jotta vältettäisiin joutumiset sosiaaliturvan ulkopuolelle. Tarkoitetaanko tällöin lakisääteisen vähimmäisterveydenhuoltomahdollisuuden puuttumista? Mitkä ovat vähimmäislaatuvaatimukset ja palvelusuoritteiden toimitusajat?

"Suurista riskeistä" puheen ollen tulisi perustaa esimerkiksi keskinäisten vakuutusyhtiöiden hallinnoimia takuurahastoja, joista hoidettaisiin vakuutusmaksujen tilapäiskorotukset.

5. Komitea yhtyy esitettyyn näkemykseen.

III. Ehdotetut toimenpiteet

A. Perusoikeuskirja

Komitea kannattaa sitä, että perusoikeuskirjassa asetetaan vankat periaatteet ja että tätä varten otetaan mallia Euroopan neuvoston sosiaalisesta peruskirjasta ja Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta.

B. Seurannan välineet

Komitean mielestä unionin on kehitettävä tehokkaat keinot tämän tärkeän kysymyksen seuraamiseksi Euroopan tasolla

- joko turvautumalla jonkin olemassa olevan järjestön apuun

- takaamalla perustamisluvan saaneelle sosiaaliturvakomitealle riittävät logistiset ja taloudelliset resurssit

- tai muussa tapauksessa perustamalla seurantakeskus.

C. Vähimmäismääräysten kehys

1. Komitea kannattaa kaikkien saatavilla olevan yhteisen palvelun säilyttämistä korkeatasoisen hoidon saannin varmistamiseksi kohtuullisessa ajassa.

2. Komitea katsoo, että tätä monimutkaiseksi todettua alaa on pyrittävä ohjaamaan toivottuun suuntaan toisin kuin lakeja säätämällä. Kussakin jäsenvaltiossa tulisi sopia yksityisten vakuutusalan yritysten kanssa yhtenäisestä menettelytavasta tarkoituksena välttää yhteiskunnalliset syrjäytymiset, joita riskeihin perustuva luonnollisen valinnan menetelmä voi aiheuttaa.

Komitea kannattaisi tämänsuuntaisen suosituksen muotoilemista perustamissopimuksen 152 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Komitea kannattaa eliniän jatkuvaa sairausvakuutusta.

4. Komitea kannattaa ehdotusta, että kaikki täydentäviä vakuutuksia tarjoavat tahot mobilisoidaan ja varmistetaan niiden aktiivinen osallistumisen ennaltaehkäisyyn.

5. Komitea ei kannata geneettisen tiedon käyttöä syrjintätarkoituksiin vakuutusperusteiden määrittämisessä.

6. Komitea kannattaa sovitteluelimen perustamista jokaiseen jäsenvaltioon, jotta edistettäisiin vakuuttajien ja vakuutettujen välisten riitojen sovittelua ja objektiivista arviointia edellä kohdassa 2 tarkoitetun yhtenäisen menettelytavan mukaisesti.

Bryssel 24. toukokuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) EYVL L 245, 26.8.1992, s. 49-52.

(2) KOM (95) 466 lopull. - KOM (97) 102 lopull. - KOM (1999) 347 lopull.

(3) EYVL C 117, 26.4.2000, s. 33.