Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta"

(2000/C 168/07)

Neuvosto päätti 6. maaliskuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 11. huhtikuuta 2000. Esittelijä oli Soscha zu Eulenburg.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 27. huhtikuuta 2000 pitämässään 372. täysistunnossa seuraavan lausunnon äänin 107 puolesta yhden pidättyessä äänestämästä.

Yleistä

1. Komission ehdotuksen pääsisältö

Päätösehdotuksessa ehdotetaan, että toimenpiteet turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseksi, pakolaisten kotouttamiseksi ja vapaaehtoisen paluun edistämiseksi kootaan viiden vuoden ajaksi yhdeksi välineeksi.

Suunniteltu Euroopan pakolaisrahasto perustuu EY-sopimuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohtaan. Rahaston on määrä edistää pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisen ja sen seurausten tasapuolista jakaantumista jäsenvaltioiden välillä.

Näin ollen varat on määrä jakaa jäsenvaltioiden kesken yhtäältä suhteessa niiden vastaanottamien turvapaikanhakijoiden määrään (2/3) ja toisaalta suhteessa niiden alueellaan majoittamien pakolaisten määrään (1/3). Euroopan pakolaisrahaston yhteisrahoituksena antama tuki voi olla enintään 50 prosenttia. Koheesiorahastosta tukea saavissa jäsenvaltioissa sitä voidaan kuitenkin korottaa 75 prosenttiin, jotta ne voisivat helpommin saavuttaa muiden valtioiden vastaavien järjestelyjen tason.

Rahaston rahoittamien toimien edunsaajina on kaksi kohderyhmää: pakolaiset (pakolaisaseman saaneet henkilöt ja turvapaikanhakijat) ja siirtymään joutuneet henkilöt (joille on myönnetty jossain muodossa kansainvälistä suojelua tai jotka ovat hakeneet sitä).

Konkreettiset kohdennetut toimet ovat tukea myönnettäessä etusijalla. Tällaisia ovat:

- vastaanotto-olosuhteet: majoitusperusrakenteiden ja -palvelujen kehittäminen tai mukauttaminen, aineellinen apu (esim. vaatteet ja elintarvikkeet), sosiaalihuolto ja hallinnollinen apu turvapaikkamenettelyssä

- kotouttaminen: asumiseen, toimeentuloturvaan ja terveydenhuoltoon liittyvät sosiaalipalvelut sekä osallistuminen kielikursseille, tuki omatoimisuuden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi erityisesti auttamalla työpaikan hankkimisessa

- vapaaehtoinen paluu ja kotoutuminen uudelleen lähtömaahan: tiedottaminen paluuohjelmista ja tilanteesta lähtömaassa, yleissivistävä ja ammattikoulutus sekä varsinainen sijoittautuminen uudelleen lähtömaahan

- hätätoimenpiteet: vastaanotto ja majoittaminen, toimeentulon mahdollistaminen sekä lääkinnällinen, psykologinen tai muu hoito.

Hankkeiden ja ohjelmien hallinto delegoidaan komission koordinoimilla yhteisrahoitushakemuksilla jäsenvaltioille. Käytettävissä olevista varoista on kuitenkin määrä varata 10 prosenttia komission tukeen innovatiivisille tai rajanylittäville toimille kokemusten vaihdon ja yhteisötason yhteistyön edistämiseksi. Tällaiset hankkeet voidaan rahoittaa kokonaisuudessaan.

2. Komission ehdotuksen arviointi

2.1. Periaatteellinen kanta

TSK on tyytyväinen, että Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta.

Komitea ilmoitti jo aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön toimintaohjelmasta pakolaisten integroitumisen edistämiseksi" antamassaan lausunnossa(1), että "koska maahanmuutto ja integraatio ovat Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille tulevaisuudessa erittäin tärkeitä aiheita, TSK pyrkii vastaisuudessakin valppaasti seuraamaan toimintaohjelmaa ja vaikuttamaan siihen, että yhteisön tukivälineille myönnetään asianmukaiset resurssit."

TSK pitää perustettavaa Euroopan pakolaisrahastoa tarpeellisena välineenä, jonka avulla voidaan vastata yhtenäisesti haasteisiin, joita pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanotto, kotouttaminen ja vapaaehtoinen paluu aiheuttavat Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille.

TSK on lisäksi tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan hätätoimenpiteitä tuetaan Euroopan pakolaisrahaston erillisestä budjettikohdasta.

2.2. Tuen alkaminen

TSK katsoo, että ehdotus tulisi hyväksyä ripeästi, jotta taataan kotouttamisen, vastaanotto-olosuhteiden kehittämisen ja vapaaehtoisen paluun budjettikohtien puitteissa parhaillaan toteutettavien toimien jatkuvuus. Jatkuvuuden katkeaminen tällä tärkeällä toimialalla voisi johtaa siihen, että Euroopan unionin tukemilla hankkeilla sekä perustetuilla pakolaisia avustavilla verkostoilla ja yhteistyöhankkeilla aikaansaatu myönteinen alku menee hukkaan.

2.3. Määrärahat

Euroopan pakolaisrahastolle myönnetyt määrärahat eivät vastaa todellista tarvetta. Kuten komissio toteaa toimenpiteen rahoitusselvityksessä, nykyinen summa on aivan liian pieni kattaakseen käytännössä ilmenneen tarpeen.

Jos Euroopan pakolaisrahaston halutaan täyttävän sille asetettu tehtävä edistää vastuun tasapuolista jakautumista jäsenvaltioiden kesken, ovat varatut 26 miljoonaa euroa rakenteellisiin ja 10 miljoonaa euroa hätätoimenpiteisiin aivan liian vähän. TSK vetoaakin jäsenvaltioihin, että nämä toimisivat määrärahojen lisäämisen puolesta.

2.4. Pakolaisrahastosta rahoitettavien toimenpiteiden kohderyhmät (2 artikla)

Kohderyhmien määrittelyssä komission ehdotus jää jälkeen aiemmista ehdotuksista. TSK katsoo, että tältä osin eräissä kohdin tarvitaan täsmällisempiä sanamuotoja ja vastaavia muutoksia.

Euroopan pakolaisrahastosta rahoitettavien toimenpiteiden kohderyhmiksi ehdotuksessa nimetään pakolaiset (turvapaikan saaneet ja sitä hakevat) sekä siirtymään joutuneet henkilöt, jotka saavat tilapäistä suojelua (2 artikla), ja molemmat ryhmät koostuvat kolmansien maiden kansalaisista tai valtiottomista henkilöistä.

Koska Euroopan unionin jäsenvaltioissa sovelletaan pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin ja siirtymään joutuneisiin henkilöihin erilaisia suojelun muotoja, on kohderyhmien määrittely näiden ryhmien oleskeluoikeuksien kannalta erityisen tärkeää.

TSK:n mielestä tulisi laatia laaja määritelmä, jonka mukaan myös täydentävistä suojelumuodoista nauttivat henkilöt kuten ns. de facto -pakolaiset, jotka eivät kuulu Geneven yleissopimuksen piiriin eivätkä ole siirtymään joutuneita, olisivat Euroopan pakolaisrahastosta rahoitettavien toimien tukikelpoinen kohderyhmä.

Tällainen määritelmä vastaisi neuvoston tähänastisia yhteisiä toimia.

Kolmansien maiden kansalaisuutta koskeva ehto tulisi poistaa, jotta EU:n jäsenvaltioista tulevia turvapaikanhakijoita - vaikka näiden määrä rajoittuukin yksittäistapauksiin - ei lähtökohtaisesti suljeta Euroopan pakolaisrahaston tuen ulkopuolelle.

2.5. Tehtävät (3 artikla)

Pakolaisten vastaanottoa koskevien toimien osalta ehdotus ei saavuta 26. huhtikuuta 1999 hyväksytyn, pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottoa ja vapaaehtoista paluuta koskevan yhteisen toimen 1999/290/JHA tasoa.

Ehdotuksessa ei mainita nimenomaisesti toimia, jotka koskevat turvapaikkamenettelyyn liittyvää neuvontaa, neuvontaa oikeusasioissa, oikeustien käytön helpottamista ja oikeusapua. Lisäksi siitä puuttuu tuki suojelua erityisesti tarvitseville henkilöille. TSK katsoo, että ehdotusta tulisi tältä osin täsmentää.

Pakolaisten kotouttamista edistävien toimien osalta 3 artiklan teksti poikkeaa ehdotuksen perusteluista ja rahoitusselvityksestä. Erityisesti työn ja koulutuksen rooli tulisi TSK:n mielestä ottaa paremmin huomioon. Myös perheiden yhteensaattamista helpottavia toimia, kuten varattomien pakolaisten matkakulujen maksamista, neuvontaa sekä sellaisten perheiden tukijärjestelmiä, joiden jäsenet ovat eläneet pitkään erossa toisistaan, tulisi edistää.

Yleisötiedotusta ja -valistusta koskevien toimien osalta ehdotus on yhteiseen toimeen 1999/290/JHA verrattuna vajaa. Koska tällaiset toimet ovat yleisen tietoisuuden parantamisen ja ennakkoluulojen poistamisen kannalta tärkeitä, TSK suosittaa, että ehdotukseen sisällytetään asianmukaisia toimia.

2.6. Yhteisön toiminta (4 artikla)

Ehdotuksen mukaan yhteisötason yhteistyön edistämiseen käytettäisiin 10 prosenttia varoista; tämän osuuden käytöstä päättäisi edelleen komissio.

TSK on tyytyväinen ehdotuksen päämäärään varata varoja innovatiivisille maidenvälisille hankkeille myönnettävään komission tukeen.

Maidenvälisen yhteistyön sekä rajanylittävän kokemustenvaihdon ja taitotiedon siirron edistämistä ei tulisi TSK:n mielestä kuitenkaan sitoa yhteisötason toimiin varattuun 10 prosentin osuuteen.

TSK toivoo, että valitessaan hankehakemuksia ja laatiessaan omia yhteisrahoitushakemuksiaan jäsenvaltiot ehdottaisivat ja tukisivat oma-aloitteisesti maidenvälisiä toimia, jotta viime vuosien Euroopan laajuiset ja maidenväliset kokemukset eivät menisi hallintomenettelyjen muutoksen takia hukkaan.

Erityisesti tuettaessa sellaisten maiden rakenteita, jotka ovat toistaiseksi toteuttaneet vain vähän pakolaisten ja siirtymään joutuneiden vastaanotto- ja kotouttamistoimia, voi maidenvälinen yhteistyö kokemusten ja menestyksellisten mallien siirtämisen muodossa olla merkittävä tekijä.

2.7. Valintaperusteet (8 artikla) ja komitea (19 artikla)

Ehdotuksen 8 artiklassa nimetään tukikelpoisiksi organisaatioiksi mm. valtiosta riippumattomat järjestöt ja työmarkkinaosapuolet. Molemmilla on jo vuosia ollut hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa keskeinen rooli.

Siksi olisi varmistettava, ettei rahaston varoja myönnetä vain valtiollisille toimielimille. Tähän päästään parhaiten ehdotuspyynnöllä, joka on avoin kaikille kiinnostuneille ryhmille.

Valtiosta riippumattomat organisaatiot tulisi ottaa riittävästi perustettavan neuvoa-antavan komitean (19 artikla) avulla huomioon niin jäsenvaltioissa kuin komissiossa. Tässä yhteydessä voitaisiin valtiosta riippumattomat organisaatiot ja pakolaisorganisaatiot sekä työmarkkinaosapuolet kutsua tarkkailijoiksi. Myös YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) osallistumista tulee suunnitella.

Se, mitä TSK totesi valtiosta riippumattomien organisaatioiden roolista 20.-21. lokakuuta 1999 antamassaan lausunnossa aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön toimintaohjelmasta pakolaisten integroitumisen edistämiseksi" ("Koska monissa jäsenvaltioissa pakolaisten integroiminen on hallituksista riippumattomien organisaatioiden ohjelmien ja aloitteiden varassa, nämä organisaatiot tulisi mahdollisuuksien mukaan mainita nimenomaisesti."), koskee myös ehdotusta Euroopan pakolaisrahastosta.

2.8. Varojen jakaminen (9 artikla)

Komission asiakirjassa ehdotetaan jakotapaa, joka perustuu turvapaikanhakijoiden (65 prosenttia) sekä pakolaisaseman tai tilapäistä suojelua saaneiden (35 prosenttia) määriin.

Tällainen varojenjakotapa antaa aiheen odottaa, että suurin osa käytettävissä olevista varoista ohjautuu niille maille, joilla jo on kehittyneitä järjestelmiä pakolaisten ja siirtymään joutuneiden vastaanottamiseksi ja kotouttamiseksi, ja että kokemattomammat maat saavat pakolaisrahastosta huomattavasti vähemmän varoja.

Paitsi että tällainen menettely kumoaa koheesiorahastosta tukea saavia jäsenvaltioita koskevat 11 artiklan määräykset, se on ristiriidassa perusteluissa esitetyn Euroopan pakolaisrahaston päämäärän kanssa, jonka mukaan jäsenvaltioita, joiden turvapaikanhakijoille ja pakolaisille tarkoitetut perusrakenteet ja palvelut ovat muita kehittymättömämmät, tulee kannustaa saattamaan ne muiden valtioiden vastaavien rakenteiden tasalle.

Tästä syystä TSK katsoo, että ehdotettua jakotapaa tulisi täydentää menettelyllä, jossa komissio päättää varojen jaosta jäsenvaltioiden tarpeiden ja jätettyjen hakemusten laadun perusteella. Komitea ehdottaa tässä yhteydessä myös, että maille, joissa on vähän pakolaisia, myönnetään kiintiöstä riippumatta tietyn suuruinen vähimmäismääräraha.

2.9. Aikataulu (10 artikla)

Komissio ehdottaa oikeusvälinettä, jonka voimassaoloaika olisi viisi vuotta.

Päätökset budjetin suuruudesta ja jäsenvaltioiden osuuksista tehdään kuitenkin vuosittain, joten jäsenvaltiot eivät voi sitoutua rahoittamaan useita vuosia kestäviä hankkeita.

Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että yksivuotiset hankkeet ovat tehottomia. Siksi monivuotisia hankkeita tulisi joka tapauksessa periaatteessa tukea.

Tästä syystä TSK kannattaa pakolaisrahaston hallinnoimista siten, että valinnoissa suositaan monivuotisia hankkeita ja määrärahat niille myönnetään vuosittain.

2.10. Rahoituksen rakenne (11 artikla)

Ehdotuksen sisältämä rahoitustuen rajoittaminen korkeintaan 50 tai 75 prosenttiin kunkin toimen kokonaiskustannuksista koskee vain komission osuutta jäsenvaltiotason toimista. On syytä muistaa, että julkinen tuki erityisesti valtioista riippumattomien organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolien toteuttamille toimille voi jäsenvaltioiden myöntämä yhteisrahoitus mukaan laskettuna olla yhteensä 100 prosenttia.

2.11. Seuranta ja arviointi (18 artikla)

Ehdotetussa päätöksessä säädetään, että jäsenvaltioiden vastuulliset viranomaiset laativat vuosittain kertomuksen komissiolle ja komissio antaa ensimmäisen välikertomuksen viimeistään 31. joulukuuta 2002. TSK:n mielestä komission tulisi tarkistaa uudet täytäntöönpanomenettelyt sekä vuodesta 2001 eteenpäin vielä avoinna oleva varojenjako vuosittaisten kertomusten ja uuden järjestelmän arvioinnin perusteella jo vuodesta 2001 lähtien. Arvioinnissa tulisi tutkia varojenjakoa, jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa ja pakolaisrahaston tavoitteena olevaa rasitusten tasapuolista jakautumista jäsenvaltioiden kesken.

2.12. Varojen jakaminen / Rahoitusselvityksen 2 kohta

TSK on tyytyväinen ehdotuksessa esitettyyn ohjeelliseen varojenjakotapaan eri toimialojen kesken (vastaanotto 36 %, kotouttaminen 36 %, vapaaehtoinen paluu 18 %) ja vetoaa jäsenvaltioihin, että nämä mukauttaisivat toimensa tämän jakotavan mukaisiksi. Erityisesti kotouttamishankkeiden tähänastista tukea tulisi TSK:n mielestä jatkaa.

Erityistä

3. Muutos- ja täydennysehdotuksia komission ehdotukseen

3.1. 2 artikla

Tässä päätöksessä tarkoitetut kohderyhmät muodostuvat seuraavista:

1. "pakolaiset", jolla tarkoitetaan kaikkia kolmansien maiden kansalaisia tai valtiottomia henkilöitä, joille on myönnetty 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa määritelty pakolaisasema ja myönnetty lupa oleskella jossakin jäsenvaltiossa tämän aseman perusteella;

2. "siirtymään joutuneet henkilöt", jolla tarkoitetaan kaikkia kolmansien maiden kansalaisia tai valtiottomia henkilöitä, jotka saavat jäsenvaltiossa tilapäistä suojelua, toissijaista suojelua tai muuta jäsenvaltion myöntämää kansainvälistä suojelua;

3. "turvapaikanhakijat", jolla tarkoitetaan kaikkia kolmansien maiden kansalaisia tai valtiottomia henkilöitä, jotka ovat hakeneet kohdissa 1 ja 2 tarkoitettua pakolais- tai siirtymään joutuneen henkilön asemaa;

4. "turvapaikanhakijat, joiden hakemus on hylätty", jolla tarkoitetaan kaikkia kolmansien maiden kansalaisia tai valtiottomia henkilöitä, joiden kohdissa 1 ja 2 tarkoitettua pakolais- tai siirtymään joutuneen henkilön asemaa koskeva hakemus on hylätty, mutta jotka eivät kuitenkaan oleskele luvattomasti jäsenvaltiossa;

5. kaikki kolmansien maiden kansalaiset tai valtiottomat henkilöt, jotka eivät enää tarvitse kansainvälistä suojelua ja joiden kohdalla vapaaehtoinen paluu tulee kysymykseen.

3.2. 3 artiklan 2 kohta

Muutetaan seuraavasti:

2. "Pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanotto-olosuhteiden osalta tuetaan sellaisten perusrakenteiden luomista tai parantamista, jotka koskevat perushuollon takaamista, hallinnollisten ja oikeudellisten turvapaikkamenettelyjen parantamista (neuvontapalvelut, myös oikeudellinen neuvonta, mukaan luettuna), suojelua tarvitsevien ryhmien erityistukea (tällaisia ryhmiä ovat huoltajattomat alaikäiset, ihmisoikeuksien loukkauksien kuten alentavan kohtelun, kidutusten tai raiskausten uhrit sekä henkilöt, jotka tarvitsevat erityistä lääketieteellistä hoitoa), sekä yleissivistävää ja ammattikoulutusta, aineellista apua ja sosiaalihuoltopalveluja."

3.3. 3 artiklan 3 kohta

3. "Asemansa tai oleskelunsa keston perusteella kotouttamiseen oikeutettujen pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden ja heidän perheittensä kotouttamiseksi oleskelujäsenvaltion yhteiskuntaan kyseeseen voivat tulla sosiaalipalvelut asumisen, toimeentuloturvan ja terveydenhuollon osalta sekä perheiden yhteensaattamista helpottavat toimet. Erityisesti tulee tukea yleissivistävää ja ammattikoulutusta edistäviä toimia sekä kaikkia toimia, joilla saavutetaan nopea ja kestävä sijoittuminen työmarkkinoille. Kotouttamisen edistämiseksi on etusija annettava toimille, jotka mahdollistavat pakolaisten itsenäisen ja omatoimisen elämän jäsenvaltion yhteiskunnassa."

3.4. 3 artiklan uusi 5 kohta:

5. "Euroopan pakolaisrahastosta rahoitettavien konkreettisten ohjelmien ja toimien ohella tulee tietty osuus tuesta varata yleisölle suunnattavaan tiedottamiseen jäsenvaltioiden velvollisuuksista kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä kohtaan sekä yhteisön pakolaispolitiikasta."

3.5. 7 artikla, uusi e alakohta:

kuvaus toimia varten suunnitellusta maidenvälisestä yhteistyöstä.

3.6. 8 a artikla (8 artikla nimetään uudelleen)

Muutetaan seuraavasti:

"Kun kaikilta kiinnostuneilta toimijoilta on pyydetty ehdotuksia, viranomaiset (kansalliset, alueelliset tai paikalliset; keskushallinto tai hajautettu hallinto), oppi- tai tutkimuslaitokset, koulutusjärjestöt, työmarkkinaosapuolet, julkishallinnon elimet, kansainväliset järjestöt ja niiden maakohtaiset rakenteet tai valtiosta riippumattomat järjestöt ehdottavat joko yksin tai yhteistyössä toimia, joille haetaan rahoitusta rahastosta."

Viimeinen kohta:

Lisätään kohdan loppuun seuraava virke:

"Vastuullisen viranomaisen tulee kuulla valtiosta riippumattomia järjestöjä, pakolaisorganisaatioita ja työmarkkinaosapuolia ennen hankkeiden lopullista valintaa."

3.7. Uusi 8 b artikla - Maidenväliset toimet

"Luonteeltaan maidenväliset toimet ovat varsinkin kokemustenvaihdon ja tietämyksen siirron kannalta erityisen tärkeitä. Tämän vuoksi valtiotason hankkeiden toteuttajia kannustetaan suunnittelemaan kansallisten toimien yhteyteen maidenvälistä yhteistyötä aina kun tämä on mielekästä."

3.8. 9 artikla

Muutetaan seuraavasti:

"Jaettaessa käytettävissä olevia varoja jäsenvaltioille myönnetään tietty perussumma sellaisten valtioiden rakenteiden kehittämiseen, joilla on muita kehittymättömämpi turvapaikkajärjestelmä.

Jäljelle jäävät varat jaetaan jäsenvaltioiden kesken seuraavasti:

a) 65 prosentin osalta suhteutettuna kansainvälistä suojelua kolmen edeltävän vuoden aikana hakeneiden henkilöiden määrän keskiarvoon,

b) 35 prosentin osalta suhteutettuna henkilöiden määrään, joille on myönnetty pakolaisasema tai tilapäistä suojelua kolmen edeltävän vuoden aikana.

Viitelukuina käytetään viimeisimpiä Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston vahvistamia lukuja.

Komissio päättää varojen jakamisesta jäsenvaltioilta saatujen hakemusten laadun, kunkin jäsenvaltion tarpeiden sekä ehdotetun toimen merkityksellisyyden perusteella ottaen huomioon voimassa olevat direktiivit.

Komissio ottaa huomioon tarpeen edistää turvapaikkoja koskevaa tehokasta vastaanotto- ja kotouttamistyötä niissä jäsenvaltioissa, joissa tällainen työ on ollut muita jäsenvaltioita kehittymättömämpää."

3.9. 11 artikla

Lisätään artiklan loppuun seuraava teksti:

"Erityisesti valtiosta riippumattomien organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolien toteuttamien toimien julkinen tuki voi jäsenvaltioiden myöntämä yhteisrahoitus mukaan luettuna kattaa 100 prosenttia kustannuksista."

3.10. 18 artikla

Muutetaan seuraavasti:

3.

"Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden vuotuiset kertomukset sekä välikertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 ja loppukertomuksen viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2005.

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle lisäksi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2001 arvion siitä, kuinka hyvin uusi toimintatapa ja sen täytäntöönpano jäsenvaltioissa vastaa Euroopan pakolaisrahaston tavoitteita."

3.11. 19 artikla

Lisätään artiklan loppuun seuraava teksti:

"Valtioista riippumattomat järjestöt, pakolaisorganisaatiot sekä työmarkkinaosapuolet kutsutaan osallistumaan tarkkailijoina komitean työhön. Komitea kuulee talous- ja sosiaalikomiteaa, jos tämä ei komitologisista syistä voi osallistua komitean työhön."

Bryssel 27. huhtikuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) EYVL C 368, 20.12.1999.