Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vihreä kirja Tuotevastuu"

(2000/C 117/01)

Komissio päätti 30. heinäkuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Vihreä kirja - Tuotevastuu."

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 15. helmikuuta 2000. Esittelijä oli Bruno Vever.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 1. ja 2. maaliskuuta 2000 pitämässään 370. täysistunnossa (maaliskuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 97 puolesta, 1 vastaan, ja 2 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Euroopan komission heinäkuussa 1999 julkaisema vihreä kirja tuotevastuusta on ensimmäinen todellinen mahdollisuus arvioida direktiivin N:o 85/374/ETY(1) toteutumista Euroopan unionissa. Arviointi ei ollut mahdollista komission edellisessä, toukokuussa 1995 julkaistussa raportissa, koska direktiivin määräysten saattaminen osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä oli viivästynyt.

1.2. Talous- ja sosiaalikomitea järjesti 22. marraskuuta 1999 Brysselissä kuulemistilaisuuden, jossa yhteiskunnallis-ammatilliset järjestöt, yritysmaailman etujärjestöt ja kuluttajajärjestöt toivat esiin näkemyksensä ja kantansa. Tässä komitean lausunnossa esitettävät huomiot perustuvat suurelta osin kuulemistilaisuudessa käytyihin keskusteluihin.

1.3. Kolme tämän hetken suurta kysymystä ovat:

- vuoden 1985 direktiivin toteutumisen arviointi

- direktiivin mahdollisen tarkistuksen vaihtoehdot

- keinot seurannan ja ennaltaehkäisemisen tehostamiseksi.

2. Huomioita vuoden 1985 direktiivin soveltamisesta

2.1. Direktiivissä pyrittiin luomaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavissa oleva eurooppalainen malli, joka perustuu kansalaisten ja valmistajien väliseen tasapainoon ja joka tuntuu tarpeelliselta säilyttää, kuten komissio asiakirjassa itse painotti. Tämän eurooppalaisen mekanismin pohjana on kuusi periaatetta:

- objektiivinen tuottamuksesta riippumaton vastuu

- tuottamuksellinen vastuu; puutteellinen turvallisuus ja vahinko osoitettava

- oikeudellinen vastuu, jota ei voida kumota asianosaisten tahdosta

- suhteellinen vastuu, jolloin valmistaja voi vapautua vastuusta eräissä tarkkaan luetelluissa tapauksissa

- vastuu, joka koskee ensi sijassa valmistajaa, tai valmistajan puuttuessa, joko jälleenmyyjää tai maahantuojaa

- ajallisesti rajoitettu vastuu, jolloin määräaika on 10 vuotta alkaen tuotteen liikkeellelaskusta.

2.2. Vuoden 1985 direktiivi on otettu käyttöön asteittain EU:n 15 jäsenvaltion lisäksi myös muissa Euroopan maissa (jäsenehdokasmaissa, Sveitsissä ja Norjassa). Direktiivissä taataan asianosaisille tasapuolinen kohtelu, ja siksi direktiivin määräykset ovat antaneet virikkeitä myös yhteisön ulkopuolisissa maissa toteutetuille korvausvastuujärjestelmille (näin esimerkiksi Japanissa jossa eurooppalaista lähestymistapaa pidettiin Yhdysvaltojen järjestelmää parempana).

2.3. EU:n sisällä vuoden 1985 direktiivin täytäntöönpano käynnistyi kuitenkin hitaasti, koska säännösten siirtäminen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön viivästyi. Siksi havaintoja on tähän asti voitu tehdä vain hyvin lyhyeltä ajanjaksolta. Vaikuttaa siltä, että monet tuomarit, asianajajat ja asianosaiset eivät edelleenkään tunne direktiiviä kovin hyvin: tilannetta on vielä parannettava.

2.4. Direktiivillä on voitu harmonisoida jäsenvaltioiden korvausvastuujärjestelmiä, mutta tuomioistuinten riita-asiat ja tuomiot ovat ensisijaisesti perustuneet jäsenvaltioiden määräyksiin, jotka voivat ylittää direktiivin määräykset joskus huomattavastikin. Direktiivissä ei suljeta pois tiukempia kansallisia määräyksiä, ja vahinkoa kärsinyt voi vedota jäsenvaltion sopimusperusteista tai sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevaan lainsäädäntöön tai erityiseen vastuujärjestelmään. Vahinkoa kärsinyt voi useimmissa jäsenvaltioissa saada korvausta henkilövahingoista sosiaaliturvajärjestelmän kautta.

2.5. Direktiivissä on pyritty löytämään kustannusten ja hyödyn välille tasapaino, jonka avulla voidaan sovittaa yhteen kuluttajansuoja, vaikutukset yritysten kilpailukykyyn ja kannustaminen innovaatioihin ja vastuunottoon. Tuotteiden laadun paranemisen ja vahinkojen ennaltaehkäisyn huomioon ottamisen ansiosta vahinkojen ja vastuun ongelma on voitu rajata tarpeeksi tarkasti. Direktiivissä korostetaan erityisesti nykyistä tilannetta, jossa epäily tuotteen laadusta johtaa yhä useammin siihen, että yritys vetää vialliseksi epäillyn tuotteensa tai sarjansa pois markkinoilta tai hankkii tuotteet takaisin tarkistusta ja korjausta varten, kun monimutkaisen tuotteen tietty osa on viallinen, esimerkiksi autojen kohdalla. Euroopan unionin järjestämistä valistus- ja ennaltaehkäisykampanjoista on saatu myönteisiä tuloksia, kuten kotona tapahtuvia onnettomuuksia tutkivasta EHLASS-järjestelmästä (European Home and Leisure Accidents Surveillance System). Näyttää myös siltä, että useimmissa riitatapauksissa on löydetty sovintoratkaisu etenkin vahingonkorvauksia koskevin myönnytyksin.

2.6. Vaikka direktiivin vaikutuksista Euroopan sisämarkkinoihin on vaikea antaa täsmällistä arviota, kehitys on a priori ollut myönteistä, koska sen avulla on voitu lisätä turvallisuutta yhdenmukaistamalla vastuun arvioimista koskevia yhteisiä periaatteita ja menetelmiä. Lisäksi jäsenvaltioiden muihin vastuujärjestelmiin (olipa pohjana sopimukseen perustuva tai rikollinen toiminta) perustuvista erityismääräyksistä johtuvat erilaiset tilanteet eivät tätä nykyä näytä vaikuttaneen kielteisesti kaupankäyntiin.

3. Huomioita direktiivin mahdollisesta tarkistamisesta

3.1. Kysymys vuoden 1985 direktiivin mahdollisesta tarkistamisesta aiheuttaa etukäteen useita ongelmia, joita on syytä korostaa:

3.1.1. Kuten edellä on todettu, vielä ei ole tarpeeksi tietoa selkeän kokonaiskuvan muodostamiseksi direktiivin toteuttamisesta, todella merkittävien tapausten tuottamista ongelmista eikä yhteisen järjestelmän mahdollisista aukoista, koska direktiivin siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön on viivästynyt kaikissa jäsenvaltioissa ja koska yhteisten säännösten lisäksi on vielä voimassa erilaisia jäsenvaltiokohtaisia määräyksiä.

3.1.2. Näkyvyyden puute vaikeuttaa hyvin perusteltua analyysia, jonka avulla voitaisiin arvioida ja sovitella eri osapuolten näkemyksiä alueilla, joilla tarkistaminen saattaa olla ajankohtaista.

3.1.3. Vallitsevan tilanteen vuoksi mahdollista tarkistamista on käsiteltävä erittäin varovaisesti, sillä direktiivin tavoitteena olleen tasapainotilanteen horjuttamista on vältettävä ja on otettava riittävästi etäisyyttä pitäen silmällä myös kentällä tapahtuvaa kehitystä.

3.2. Komitea korostaa, että asiaa harkittaessa on otettava huomioon seuraavat ennakkoehdot:

- Nykytilannetta ja meneillään olevia muutoksia on seurattava tarkasti.

- Asianosaisten intressien välillä on säilytettävä kokonaisvaltainen tasapaino, joka ratkaisevasti vastaa yleistä etua.

- On valvottava, että yhtenäismarkkinat toimivat hyvin ja että laajentumisen vaatimuksiin voidaan vastata.

- Lainsäätäjän ja talouselämän toimijoiden roolit ennaltaehkäisemisessä on rajattava (vapaaehtoisuuteen ja sopimuksiin perustuvat lähestymistavat).

Seuraavassa esitettäviä erityishuomioita on siis tarkasteltava edellä mainittujen ennakkoehtojen valossa.

3.3. Direktiivin yksinoikeudesta komitea katsoo, että nykyisessä seurantavaiheessa on parempi pitää rinnakkain voimassa sekä direktiivin takaama yhteinen eurooppalainen järjestelmä että jäsenvaltioiden mahdollisesti tiukemmat määräykset. Erojen kasvamista halutaan välttää, jolloin esiin saattaa nousta kysymys eurooppalaisesta kehyksestä jäsenvaltiokohtaisille määräyksille, mutta se vaatii näiden erojen vaikutusten entistä yksityiskohtaisempaa seurantaa. Missään tapauksessa ei kuitenkaan pitäisi kyseenalaistaa direktiivissä saavutettua tasapainoa.

3.4. Todistustaakan osalta direktiivissä säädetään, että vahingon kärsineen ei tarvitsee esittää todisteita valmistajan virheestä, mutta hänen on kuitenkin todistettava vahinko sekä syy-yhteys tuotteen puutteelliseen turvallisuuteen. Komitean mielestä määräys on ilmeisen tasapainoinen seuraavista syistä.

3.4.1. Syy-yhteys tuntuu välttämättömältä tuottamuksesta riippumattomalle vastuujärjestelmälle ja on sen merkittävä osatekijä. Se vaikuttaa suoraan yhteisön direktiivin tasapainoon kaikkien asianosaisten eduksi ja on siis säilytettävä.

3.4.2. Kyseinen tasapaino ja sen perustana oleva oikeuskäsitys eivät oikein sovi yhteen vastakkaista näkemystä edustavan "market share liability" -järjestelmän (vastuun sitominen markkinaosuuteen) kanssa, siten kun yhdysvaltalainen tuomari on sitä eräissä tapauksissa soveltanut. Järjestelmän soveltaminen eurooppalaisessa yhteydessä olisi vaikeasti puolusteltavissa, koska vuoden 1985 direktiivissä kantajalle annetaan juridinen tae siitä, että hänellä on aina vastassaan tunnistettavissa oleva vastuuvelvollinen taho. Sen sijaan tällainen järjestelmä heikentäisi itse vastuuvelvollisuuden käsitettä vääristäen lisäksi yritysten välistä kilpailua suhteessa markkinaosuuksiin. Järjestelmän soveltaminen vaikeuttaisi vakuutusmekanismien toteuttamista rajoitetuin ehdoin. Lisäksi järjestelmä vaikuttaisi erittäin kielteisesti yrityksen autonomiseen vastuuseen ja ennaltaehkäisyyn, joita on ehdottomasti edistettävä.

3.4.3. Yritystä tulisi kannustaa omasta tahdostaan kunnioittamaan avoimuuskriteerejä, olemaan käytettävissä sekä ottamaan huomioon kantajapuolen näkökannat. Lisäksi vahinkoa kärsineen asemaa tulisi parantaa syysuhteen osoittamisen yhteydessä.

3.5. Kymmenen EU:n 15:stä jäsenvaltiosta on kannattanut tuotekehityksestä aiheutuvien riskien vapautusperustetta. Tämän tyyppistä ei ole vielä tullut esiin niissä viidessä jäsenvaltiossa, joissa tällaista vapautusperustetta ei ole. Komitea toteaa kyseisen perusteen säilyttämisen olevan oikeutettua erityisesti yrityksen innovaatiokyvyn säilyttämiseksi, kun taas vahinkoa kärsinyt voi aina toimia muun vastuuperusteen nojalla. Muuten tuotekehityksen riskit osoittautuvat mahdottomiksi vakuuttaa tai niitä koskevat vakuutusehdot muodostuvat kohtuuttomiksi, mikä on yrityksille epäedullista ja käytännössä mahdotonta toteuttaa erityisesti pk-sektorilla.

3.6. Komitean mielestä ei tulisi muuttaa ylärajaa, jonka jäsenvaltiot voivat valinnaisesti määrätä ja jonka kolme niistä on jo määrännyt. Ylärajan nostaminen voisi nimittäin vaikeuttaa vakuutukseen turvautumista. Ylärajan poistaminen tekisi sen a priori vieläkin vaikeammaksi.

3.7. Vanhentumisajan osalta komitea toteaa, että kymmenen vuoden määräaika on osa direktiivin määräysten kokonaisjärjestelmän tasapainoa ja että se tulisi säilyttää, koska se ei sulje pois muilla perusteilla annettua pidempää määräaikaa. Jos määräaikoja pidennetään, astutaan riskin sosialisoimisen tielle kaikkine yhteisine velvoitteineen ja taloudellisine taakkoineen, ja se saattaisi vastaavasti johtaa vakuutuksenantajat irtisanomaan sopimuksia.

3.8. Komitea kannattaa vahinkojen selvittelyä helpottavien vakuutusmekanismien kehittämistä, mutta painottaa samalla, että pakollisia vakuutuksia koskevien määräysten käyttöönotosta aiheutuisi kustannusongelmia. Alan laajamittaiset määräykset eivät saisi jarruttaa yritysten innovaatiokykyä aiheuttamalla kohtuuttomia kustannuspaineita erityisesti pk-yrityksille.

3.9. Vuoden 1985 direktiivin soveltamisala koskee vain tuotteita, joskin se laajennettiin vuonna 1999 koskemaan myös jalostamattomia maataloustuotteita. Esiin tulevien ongelmien erityisyyden vuoksi vuoden 1985 direktiivi ei kata puutteellista palvelua koskevaa vastuuta. Komissio aikookin esittää uuden aloitteen, jossa tämä erityispiirre otetaan huomioon. Myös kiinteistöt ovat luonteeltaan hyvin erityisiä (erittäin standardoitu ala, paljon integroituja tuotteita, kiinteät työt jne.), eivätkä nekään kuulu direktiivin soveltamisalaan, vaan yleensä niitä säännellään jäsenvaltioiden omin määräyksin. Samalla kun tehdään välttämätöntä ja perusteellista tutkimusta korvausvastuujärjestelmästä Euroopan unionissa, olisi hyödyllistä ajantasaistaa arviot siitä, millainen oikeudellinen tilanne alalla vallitsee eri jäsenmaissa, mitkä ovat erityisongelmat ja miten ala on kehittynyt.

3.10. Komitea suhtautuu vuoden 1985 direktiivin mahdolliseen tarkistamiseen varovaisesti, ja tähän on monta syytä:

- Kuten edellä on todettu, direktiivin avulla saavutettu tasapaino näyttää ylipäätään tyydyttävältä, eivätkä tiettyihin kohtiin osoitetut muutokset saa vaarantaa sitä.

- Direktiivin soveltamista on voitu seurata vasta vähän aikaa, ja seurantaa tulee jatkaa.

- Toistaiseksi ei ole esiintynyt riittävän merkityksellisiä tapauksia, jotka puoltaisivat selvästi direktiivin tarkistamista.

- Uusien eurooppalaisten määräysten käyttöönottaminen edellyttäisi uuden pitkän ja epävarman prosessin käynnistämistä jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksissa.

- Yhteisön säännöstön (acquis communautaire) siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön asettaa jäsenehdokasmaille jo nyt suuria vaatimuksia, ja senkin takia olisi suotavaa puoltaa eurooppalaisen järjestelmän vakautta tällä hetkellä.

3.11. Komiteasta on sen sijaan välttämätöntä edistää aktiivisesti ja vankoin perustein direktiivin soveltamisalan perinpohjaista seurantaa sekä korvausvastuujärjestelmän kehittymistä eri jäsenvaltioissa. Tämä voidaan tehdä luomalla tehokas mekanismi tiedonkeruun parantamiseksi ja ryhtymällä samanaikaisesti uusiin toimiin, joilla vahvistetaan kuluttajansuojaa ja ennaltaehkäisyä koskevia eurooppalaisia suuntaviivoja.

4. Suosituksia seurannan ja ennaltaehkäisemisen tehostamiseksi

4.1. Edellä on esitetty huomioita vaikeuksista tuntea perusteellisesti jäsenvaltioiden nykytilanne, ja siltä pohjalta komitea korostaa, että vuoden 1985 direktiivin soveltaminen, kansallisten korvausvastuujärjestelmien kehitys sekä vahinkojen ennaltaehkäisemistä ja korvausta koskevat aloitteet edellyttävät yhteisten seurantavälineiden käyttöönottoa. Euroopan komission tulisi edistää tätä seurantaa, joka näyttää jo nyt olevan välttämätön ennakkoehto kaikille direktiiviin myöhemmin tehtäville uudistuksille.

4.2. Siksi komitea suosittelee, että komissio asettaa käytännöllisistä ja toiminnallisista syistä seurantaryhmän tilannetta varten. Seurantaryhmään kuuluisivat kaikki asianosaiset tahot (erityisesti virkamiehet, lakimiehet, yhteiskunnallis-ammatilliset organisaatiot ja kuluttajajärjestöt), ja se saisi tietoa säännöllisesti päivitettävästä tietopankista, jota voisi tutkia Internetissä. Seurantaryhmän tulisi tutkia seuraavia seikkoja:

- direktiivin lainopillinen soveltaminen Euroopan unionissa

- direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien alojen ja sektorien erityisongelmat

- jäsenvaltio- tai yhteisötasolla toteutettujen turvallisuutta edistävien ohjelmien (esimerkiksi kotona tapahtuvia onnettomuuksia tutkiva EHLASS-ohjelma) tarjoamat tiedot

- eri jäsenvaltioiden kehityksen vertailu, erityisesti direktiivissä mainitsemattomilla uusilla aloilla tai aloilla, joilla noudatetaan direktiivin määräyksiä tiukempia säännöksiä

- erityisesti oikeuskäytännön kehitys eri jäsenvaltioissa

- tilanne jäsenehdokasmaissa ja Euroopan talousalueen maissa

- tämän oikeudellisen tilanteen ja sen kehittymisen vaikutus Euroopan sisämarkkinoiden toimintaan.

4.3. Näin komissiolla olisi analysointiväline, jonka avulla se voisi laatia tulevina vuosina ja viimeistään viiden vuoden kuluttua yksityiskohtaisen raportin direktiivin soveltamisesta sekä tehdä perusteltuja ehdotuksia direktiivin ajantasaistamiseksi ja täydentämiseksi.

4.4. Komitea korostaa myös tehokkaan ja koordinoidun ennaltaehkäisypolitiikan avainroolia Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Siinä tulee ottaa huomioon monia eri tekijöitä:

4.4.1. Ennaltaehkäisyn tehostamiseksi on tarpeen jatkaa siihen tähtääviä kannustimia, ja riittävän selkeästi yksilöitävän vastuun säilyttäminen vaikuttaa suuresti asiaan.

4.4.2. Valmisteilla olevassa uudessa Euroopan tuoteturvallisuusdirektiivissä tulee sallia entistä parempien luotettavuus- ja turvallisuustakuiden antaminen, mukaan luettuina tuotteiden vetäminen pois markkinoilta vahinkojen estämiseksi.

4.4.3. Standardisoinnin tulee tapahtua yhä enemmän Euroopan tasolla direktiivien tärkeimpien vaatimusten mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että Euroopan standardisointielimille eli Euroopan standardointikomitealle (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitealle (Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitokselle (ETSI) myönnetään entistä enemmän varoja.

4.4.4. Sertifioinneilla ja niiden keskinäisellä tunnustamisella on myös merkittävä rooli, kun tuotteiden turvallisuutta ja kuluttajille suunnattua tiedotusta parannetaan. Myös tässä kohdin on sitouduttava lisätoimiin.

4.4.5. Myös toimintasäännöt, laatutavoite- ja laadunvarmistuskampanjat sekä yritys- tai sektoritasolla tehtyjen sopimusten määräykset ovat tärkeitä seikkoja eurooppalaisessa ennaltaehkäisemispolitiikassa.

4.5. Lisäksi koulutusta on tehostettava eri tasoilla:

- yleiskoulutus, kouluista muihin oppilaitoksiin

- yrityksen kaikkien toimijoiden (yrittäjät, toimihenkilöt, palkansaajat, ammattiliitot jne.) kouluttaminen ja tutustuttaminen tuotteiden laatu- ja turvallisuusvaatimuksiin

- kansalaisten ja kuluttajien kouluttaminen erityisesti tiedotuskampanjoin

- tuomarien ja lakimiesten kouluttaminen, myös vuoden 1985 direktiivin määräysten suhteen.

4.6. Vahinkojen korvaustakuuta voidaan parantaa kehittämällä vakuutusjärjestelmiä. Tämä tarkoittaa, että vakuutusjärjestelmiä voidaan soveltaa tunnistettaviin ja homogeenisiin riskeihin etenkin erityisaloilla. Näyttää myös olevan tarpeen yhdistää korvaustakuu vastuunottamiseen ja ennaltaehkäisyyn kohdistettavien kannustimien säilyttämiseen ja kehittämiseen, mikä taas asettaa vakuutukset etusijalle takuurahastoihin nähden.

5. Päätelmät

5.1. Vuoden 1985 direktiivissä saavutettu kustannusten ja hyödyn välinen tasapaino näyttää ylipäänsä tyydyttävältä siitä huolimatta, että on vaikea ymmärtää hyvin kaikkia sen vaikutuksia. Vaikeuteen on syynä direktiivin toimeenpanossa tapahtuneet viivästykset sekä jäsenvaltioiden järjestelmien erilaiset kehityskulut, jolloin yhteiset määräykset toisinaan ylitettiin direktiivin ansiosta tapahtuneesta lähentymisestä huolimatta. Vaikka mahdollisia kehityskulkuja ei tulevaisuudessa voida pitää erillään Euroopan direktiivistä, etusijalle tulee nykyään asettaa jo saavutetun yleistasapainon säilyttäminen, direktiivin soveltamisen ja jäsenvaltioiden järjestelmien kehityksen seuraaminen entistä tarkemmin sekä entistä tehokkaampien yhteisten toimintalinjojen luominen ennakkoehkäisyyn.

5.2. Siksi komitea suosittaa komissiolle, että tämä perustaa yhteistyössä kaikkien asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa (virkamiehet, lakimiehet, yhteiskunnallis-ammatilliset organisaatiot ja kuluttajajärjestöt) seurantaryhmän seuraamaan tilannetta. Seurantaryhmä esittää viimeistään viiden vuoden kuluttua yksityiskohtaisen raportin seuraavista seikoista:

- direktiivin lainopillinen soveltaminen Euroopan unionissa

- eri jäsenvaltioiden kehityksen ja maiden oikeuskäytäntöjen vertailu, erityisesti direktiivissä mainitsemattomilla uusilla aloilla tai aloilla, joilla noudatetaan direktiivin määräyksiä tiukempia säännöksiä

- tilanne jäsenehdokasmaissa ja Euroopan talousalueen maissa

- tämän oikeudellisen tilanteen ja sen kehittymisen vaikutus Euroopan sisämarkkinoiden toimintaan.

5.3. Komitea kehottaa komissiota kyseisen ajan kuluessa myös kehittämään Euroopan tasolla kunnianhimoiset ja yhtenäiset ennaltaehkäisyä koskevat toimintalinjat, jotka sisältävät seuraavaa:

- direktiivien tärkeiden turvallisuusvaatimusten ajantasaistaminen

- eurooppalaisten standardien laajentaminen ja vahvistaminen

- sertifioinnin ja sen keskinäisen tunnustamisen kehittäminen

- toimintasääntöjen, sopimukseen perustuvien määräysten sekä tuotteiden laatua ja turvallisuutta edistävien kampanjoiden tunnetuksi tekeminen

- entistä paremman tuen osoittaminen kaikkien asianosaisten koulutustoimintaan.

Bryssel 1. maaliskuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) EYVL L 210, 7.7.1985, s. 29.