Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS: Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (Komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

1.1. Eurooppa-neuvosto pyysi 24.-25. maaliskuuta 1999 Berliinissä pidetyssä kokouksessaan komissiota laatimaan uuden omia varoja koskevan päätöksen, jossa otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät Euroopan unionin rahoituksesta vuosina 2000-2006.

Neuvoston on hyväksyttävä uusi päätös hyvissä ajoin, jotta jäsenvaltioille voidaan EY:n perustamissopimuksen 269 artiklassa ja Euratom-sopimuksen 173 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti suositella sen hyväksymistä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002.

Hyväksyessään päätelmänsä Eurooppa-neuvosto

* totesi, että omien varojen järjestelmän avulla on varmistettava, että unionin politiikkojen rahoittamiseen on riittävästi varoja ottaen kuitenkin huomioon tiukan talousarvion kurinalaisuuden tärkeys,

* päätti, että omien varojen järjestelmän olisi oltava oikeudenmukainen, avoin, kustannustehokas ja yksinkertainen,

* totesi, että omien varojen järjestelmän on perustuttava sellaisiin kriteereihin, joista käy parhaiten ilmi kunkin jäsenvaltion kyky osallistua rahoitukseen,

* totesi, että talousarvion epätasapainoon vaikuttaa suoraan tai välillisesti useita merkityksellisiä tekijöitä. Näitä ovat muun muassa EU:n kokonaismenojen taso ja koostumus sekä omien varojen rakenne.

1.2. Ehdotettuun neuvoston päätökseen sisältyvät

* säännökset Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän rakennetta koskevien Eurooppa-neuvoston päätelmien toteuttamiseksi. Nämä säännökset esitetään tämän muistion A-osassa.

* täydentävät säännökset, joilla muutetaan olemassa olevia järjestelyjä. Komissio pitää näitä säännöksiä tarpeellisina järjestelyjen oikeudellisen johdonmukaisuuden sekä rahoitusjärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tulevina vuosina. Nämä säännökset esitetään muistion B-osassa.

A. EUROOPPA-NEUVOSTON PÄÄTELMIEN TOTEUTTAMINEN

1. Arvonlisäveron enimmäiskannan asteittainen pienentäminen (2 artiklan 4 kohdan a alakohta)

Tarkoituksenaan jatkaa kehitystä, jossa otettaisiin entistä paremmin huomioon eri jäsenvaltioiden valmius osallistua EU:n talousarvion rahoitukseen ja jotta nykyisen järjestelmän taannehtiva vaikutus korjattaisiin vähävaraisimpien jäsenvaltioiden osalta, Eurooppa-neuvosto vahvisti päätelmänään, että alv-varojen enimmäistarvetta vähennetään nykyisestä 1,00 prosentista

* 0,75 prosenttiin vuosina 2002-2003

* 0,50 prosenttiin vuodesta 2004 lähtien.

Päätöksen tekstiä muutetaan tämän vuoksi vastaavasti.

2. Jäsenvaltioiden perinteisten omien varojen muodossa pidättämien keräämiskulujen osuuden lisääminen (2 artiklan 3 kohta).

Eurooppa-neuvosto katsoi aiheelliseksi lisätä jäsenvaltioiden itselleen keräämis- ja muina kuluina pidättämien perinteisten omien varojen osuutta (omia varoja koskevan päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitut varat, jotka ovat pääasiassa tulli- ja maatalousmaksuja) nykyisestä 10 prosentista 25 prosenttiin vuodesta 2001 alkaen. Omia varoja koskevan päätöksen 2 artiklan 3 kohtaa muutetaan vastaavasti. Lisäys koskee kaikkia 31. joulukuuta 2000 jälkeen todettuja omia varoja. Niiden omien varojen osalta, jotka todetaan tai jotka olisi ollut todettava ennen kyseistä ajankohtaa, sovelletaan edelleen 10 prosentin hyvitystä.

Lisäystä voidaan myös perustella useiden näkökohtien perusteella. Yhtäältä unionin puolesta suoritettuun tullitoimintaan kuuluu yhä enemmän tehtäviä, jotka eivät liity omien varojen keräämiseen (esimerkiksi kiintiöiden sekä terveys- ja turvallisuusvaatimusten valvonta jne.) ja joiden osalta ei nykyisten järjestelyjen puitteissa makseta minkäänlaista hyvitystä. Toisaalta omiin varoihin liittyvät havaitut petokset ja sääntöjenvastaisuudet ovat lisääntyneet huomattavasti. Sekä jäsenvaltioiden ilmoittamien tapausten määrä että niiden rahallinen arvo on kasvanut merkittävästi vuosiin 1995 ja 1996 verrattuna. Tämä johtuu pääasiassa järjestäytyneen rikollisuuden osuuden kasvusta. [1]

[1] Ks. Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen - Petostentorjunta - Vuosikertomus 1997, KOM(98)276 lopull., 6.5.1998.

Kansallisten viranomaisten on lisättävä resursseja petostentorjunnan sekä tulli- ja maatalousmaksujen perimistehokkuuden parantamiseksi. Niiden on myös toimittava entistä läheisemmässä yhteistyössä komission kanssa. Uudessa tekstissä ehdotetaan, että kansalliset viranomaiset raportoivat tyhjentävästi kaikista poikkeavuuksista sekä erityisesti hallinnollisista virheistä johtuvista omien varojen toteamatta jäämisistä.

3. Tekniset mukautukset Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävään budjettiepätasapainon korjaukseen (4 artikla).

Eurooppa-neuvosto päätti, että Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys säilytetään.

Vuoden 1988 Brysselin ja vuoden 1992 Edinburghin Eurooppa-neuvostojen päätelmien periaatteiden mukaisesti Berliinin Eurooppa-neuvosto kuitenkin päätti, että hyvityksen määrään eivät sisälly poikkeukselliset hyödyt, jotka aiheutuvat rahoitusjärjestelmään uuden päätöksen mukaisesti tehtävistä muutoksista. Uuden omia varoja koskevan päätösehdotuksen mukaisissa 4 artiklan säännöksissä säädetään nyt, että Yhdistyneen kuningaskunnan saamat poikkeukselliset hyödyt, jotka ovat seurausta jäsenvaltioiden nykyisin itselleen keräämiskuluina pidättämän perinteisten omien varojen osuuden lisäämisestä, neutraloidaan myös jatkossa.

Eurooppa-neuvosto totesi myös, että laajentumisen johdosta tehtävällä mukautuksella vähennetään Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen määrää, ja tällä varmistetaan se, että menot, joita ei hyvitetä ennen laajentumista, jäävät edelleen hyvittämättä sen jälkeen. Mukautus tehdään vähentämällä kokonaismenoja summalla, joka vastaa liittyvien valtioiden saaman liittymistä edeltävän tuen määrää.

Kunkin laajentumisen yhteydessä tehtävän mukautuksen määrä otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitykseen tulevina vuosina sovellettavana pysyvänä mukautuksena.

4. Muutos Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen rahoitukseen (5 artiklan 1 kohta)

Berliinin Eurooppa-neuvosto vahvisti päätelmänään, että muiden jäsenvaltioiden suorittamaa Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen rahoitusta koskevia sääntöjä muutetaan. Muutetussa päätöksessä todetaan tässä tarkoituksessa, että muiden jäsenvaltioiden suorittamaa Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen rahoitusta muutetaan siten, että Itävalta, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi voivat vähentää rahoitusosuuttaan 25 prosenttiin osuudesta, jonka ne olisivat maksaneet, jos kaikki neljätoista jäsenvaltiota olisivat täysimääräisesti osallistuneet hyvityksen rahoitukseen.

5. Omien varojen järjestelmän uudelleentarkastelu (uusi 9 artikla)

Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota suorittamaan ennen 1. tammikuuta 2006 omien varojen järjestelmän toimintaa koskevan yleistarkastelun, jossa otetaan huomioon myös laajentumisen vaikutukset. Järjestelmän toiminnan tutkimisen yhteydessä uudelleentarkastelussa käsitellään lähemmin myös Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävää budjettiepätasapainon korjausta sekä Saksalle, Alankomaille, Itävallalle ja Ruotsille myönnettyä vähennystä Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen rahoituksen osalta. Alv-kannan todellinen kerroin ei ole kiinteä, vaan se vaihtelee Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävän hyvityksen perusteella. Edellisessä omia varoja koskevassa päätöksessä (10 artikla) säädetyn tavoin komissio tarkastelee myös, miten voitaisiin ottaa käyttöön alv-määräytymisperusteeseen sovellettava kiinteä yhtenäinen kerroin. Osana tätä uudelleentarkastelua komissiota pyydetään tutkimaan myös kysymystä uuden omien varojen lajin luomisesta Euroopan unionille.

B. MUUTOKSET JA LISÄYKSET OMIEN VAROJEN JÄRJESTELMÄSTÄ VUONNA 1994 TEHTYYN PÄÄTÖKSEEN

1. Omien varojen enimmäismäärä (3 artikla)

Eurooppa-neuvosto vahvisti päätelmissään, että unionin omien varojen enimmäismäärä pysyy nykyisellä tasolla, joka on 1,27 prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Neuvoston asetuksen N:o 2223/96 (EKT 95) mukaisen uuden Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän soveltaminen voi kuitenkin johtaa toisistaan poikkeaviin bruttokansantuloarvioihin jäsenvaltioiden ja koko Euroopan unionin osalta [2]. Tämän vuoksi on estettävä unionin käytettävissä olevien varojen mahdollinen muuttuminen ainoastaan sen vuoksi, että tilastollinen menetelmä on parantunut.

[2] Neuvoston asetuksen N:o 2223/96 nojalla hyväksytyssä Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä (EKT 95) käsite kansallinen bruttokansantuote (Gross National Product, GNP; ei käytössä Suomessa, vuoden 1994 omia varoja koskevassa päätöksessä 'BKTL') on korvattu käsitteellä bruttokansantulo (Gross National Income, GNI; suomenkielisessä käsitteistössä BKTL). Vaikka markkinahintainen bruttokansantulo (BKTL) on käsitteellisesti identtinen markkinahintaisen kansallisen bruttokansantuotteen (GNP) kanssa, GNP laskettiin EKT 79 -järjestelmässä kuitenkin poikkeavasti, mistä aiheutui pieniä eroja näiden kahden luvun välillä. Erot koskevat erityisesti pienempiä jäsenvaltioita. Jotta varmistettaisiin GNP-käsitteen sisältyminen omia varoja koskevaan päätökseen, neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta asetuksen, jonka nojalla GNP:n määritelmä sisällytetään asetukseen 2223/96/EY, sekä asetuksen uudeksi GNP:tä koskevaksi direktiiviksi, joka korvaa direktiivin 89/130/EY, Euratom. Tästä säädetään uuden päätöksen 2 artiklan 7 kohdassa.

Tässä tarkoituksessa nykyistä enimmäismäärää on mukautettava vertailemalla vanhan ja uuden asetuksen mukaisia bruttokansantulolukuja kahden-kolmen vuoden aikana. Tällaiset luvut eivät ole vielä käytettävissä, ja uudessa omia varoja koskevassa päätöksessä ehdotetaankin tämän vuoksi mukauttamisessa sovellettavan laskentakaavan käyttöönottamista. Päätöksessä ehdotetaan, että komissio suorittaa laskennan joulukuussa 2001.

Uuden omia varoja koskevan päätöksen 3 artiklassa määritellään asian kannalta merkitykselliset yksityiskohdat nykyisten enimmäismäärien eli 1,27 prosenttia (maksut) ja 1,335 prosenttia (maksusitoumukset) mukauttamiseksi. Siinä myös todetaan, että samaa menettelyä on sovellettava siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpitoon tehdään tulevaisuudessa muutoksia, joista voi aiheutua huomattavia muutoksia bruttokansantulon tasoon.

2. Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen esittämistavan yksinkertaistaminen

Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen nykyiseen esittämistapaan sisältyy tarpeeton kaksinkertainen laskutoimitus, jota komissio esittää poistettavaksi. Yksinkertaistaminen ei vaikuta mitenkään laskennan tulokseen.

Päätöksessä 94/728/EY, Euratom viitataan perussumman käsitteeseen ja laskentaan (4 artiklan 1 kohta) sekä viitekorvaukseen (4 artiklan 2 kohta). Ensin mainittu on kuitenkin hyvityksen laskennassa tarpeeton. Se otettiin käyttöön vuonna 1988 osoittamaan (osin epätarkasti) BKTL-varojen käyttöönoton vaikutusta Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitykseen. Kuluneiden kahdentoista vuoden ja monien muutosten jälkeen esittämistapa ei enää mitenkään vastaa alkuperäistä tarkoitustaan. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että esitetään ainoastaan yksi hyvityksen laskentatapa muuttamalla 4 artiklaa siten, että sen 1 ja 3 kohdat poistetaan ja 2 kohdasta poistetaan sana "viite".

3. Kassa- ja suoriteperusteisen kirjanpidon mukaisten tietojen johdonmukainen käyttö

Kassa- ja suoriteperusteisen kirjanpidon mukaisten tietojen käyttö on epäjohdonmukaista sekä hyvitystä koskevien alustavien arvioiden (kassaperusteiset luvut) että sen lopullisen laskennan osalta (suoriteperusteiset tiedot). Päätöksen N:o 94/728/EY, Euratom mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys on laskettava kassaperusteisten tietojen perusteella. Hyvitystä koskevat alustavat arviot lasketaankin tältä perustalta. Nykyisessä laskentamenetelmässä lopulliseen laskentaan käytetään kuitenkin suoriteperusteisen kirjanpidon mukaisia tietoja. Lopulliset luvut on laskettu tämän menetelmän mukaisesti järjestelmän käyttöönottamisesta lähtien.

Kyseinen epäjohdonmukaisuus ei vaikuta laskennan lopputulokseen, mutta aiheuttaa epätoivottavaa vaihtelua sen varainhoitovuoden talousarvion alustavissa luvuissa, joka seuraa varainhoitovuotta, jolle hyvitys on tarkoitettu (alustava talousarvio sekä mahdollisesti korjaavat ja täydentävät talousarviot). Kokemus on osoittanut, että Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävän hyvityksen alustavien arvioiden päivittäminen kassaperusteisilla tiedoilla ei välttämättä lähennä hyvitystä koskevia alustavia ja lopullisia arvioita. Tämä johtuu siitä, että kassaperusteisissa päivityksissä on otettava huomioon edellisten vuosien saldot, jotka eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan lopullisen hyvityksen kannalta välttämättä merkityksellinen osoitin.

Päätöksen 4 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että hyvityksen kaikki laskennat perustuvat suoriteperusteisen kirjanpidon mukaisiin tietoihin, ja alustavien arvioiden laskenta toteutuu siten lopulliseen hyvitykseen nähden johdonmukaisesti.

4. Yleiset säännökset (uusi 10 artikla)

Uusi päätös tulee voimaan viimeisen asiaa koskevan tiedonannon vastaanottamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Sitä aletaan soveltaa 1. tammikuuta 2002 alkaen. Päätöksen 2 artiklan 3 ja 4 kohtaa aletaan kuitenkin soveltaa taannehtivasti 1. tammikuuta 2001 alkaen.

Vuosia 2002 ja 2001 edeltävien vuosien varojen laskentaan ja budjettiepätasapainon korjaukseen sovellettavia säännöksiä sovelletaan edelleen näitä vuosia koskeviin varojen mukautuksiin ja korjauksiin, jotka tehdään uuden päätöksen voimaantulon jälkeen.

5. Uudessa päätöksessä tehtävät vähäiset muutokset ja poistettavat säännökset

(Aikaisempi) 6 artikla: artiklan 2 kohdassa viitattiin yhteen rahoitusosuuksien luokkaan, mutta ei niiden muihin luokkiin, kuten varainhoitoasetuksen 4 artiklan toisessa kohdassa; tämä kohta on nyt poistettu, jotta vältetään päällekkäisyys varainhoitoasetukseen nähden.

(Aikaisempi) 9 artikla: Liittymisasiakirjojen perusteella Kreikan hyväksi vuoteen 1985 asti sekä Espanjan ja Portugalin hyväksi vuoteen 1991 luotu järjestelmä asteittain vähenevistä maksuosuuksien palautuksista on vanhentunut, minkä vuoksi tämä säännös poistetaan uudesta päätöksestä.

(Aikaisemman) 11 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen virke: Varainhoitovuotta 1988 edeltävien varainhoitovuosien varojen laskentaan sovellettavat säännökset eivät enää ole tarpeen.

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS: Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ( EY/Euratom)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 269 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 173 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [3],

[3] EYVL C xxx, x.xx.1999, s. xx.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [4],

[4] EYVL C xxx, x.xx.1999, s. xx.

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon, [5],

[5] EYVL C xxx, x.xx.1999, s. xx.

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [6],

[6] EYVL C xxx, x.xx.1999, s. xx.

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [7],

[7] EYVL C xxx, x.xx.1999, s. xx.

SEKÄ KATSOO, ETTÄ

(1) Euroopan yhteisöjen omista varoista 31 päivänä lokakuuta 1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/728/EY, Euratom [8] muutettiin omien varojen määrittämistä vuodelle 1999 rajaamalla arvonlisäverotulon (alv) peruste 50 prosenttiin vuotuisesta markkinahintaisesta bruttokansantulosta (BKTL) ja vähentämällä alv-kannan enimmäismäärä 1,0 prosenttiin,

[8] EYVL L 293, 12.11.1994, s. 9.

(2) mainitun päätöksen mukaisesti omien varojen enimmäismääräksi vuodelle 1999 säädettiin määrä, joka vastaa enintään 1,27 prosenttia Euroopan unionin vuotuisesta markkinahintaisesta BKTL:sta, ja maksusitoumuksiin käytettäville määrärahoille vahvistettiin kaikenkattavaksi enimmäismääräksi 1,335 prosenttia Euroopan unionin BKTL:sta,

(3) olisi otettava huomioon Berliinissä 24 ja 25 päivänä maaliskuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

(4) Unionin omien varojen järjestelmän avulla on varmistettava, että unionin politiikkojen asianmukaiselle kehittämiselle on riittävästi varoja ottaen huomioon tiukan talousarvion kurinalaisuuden tärkeys,

(5) Järjestelmän olisi oltava oikeudenmukainen, avoin, kustannustehokas ja yksinkertainen,

(6) Järjestelmän on perustuttava sellaisiin kriteereihin, joista käy parhaiten ilmi kunkin jäsenvaltion kyky osallistua rahoitukseen,

(7) Euroopan unionin talousarvion ja sen omien varojen osalta on käytettävä laadultaan parhaita mahdollisia tietoja; neuvoston asetuksen N:o 2223/96 (EKT 95) [9] mukaisen uuden Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän soveltaminen neuvoston päätöksen 94/278/EY, Euratom kumoavan uuden päätöksen tullessa voimaan parantaa kansantalouden tilinpidossa käytettyjen mittarien laatua; uuden järjestelmän käyttäminen voi johtaa niiden Euroopan unionin käyttöön annettavien varojen enimmäismäärän muuttumiseen, jotka vastaavat prosenttiosuutena BKTL:sta ilmaistuja BKTL:oon perustuvia enimmäismääriä; prosenttiosuutena BKTL:sta ilmaistua enimmäismäärää on mukautettava, jotta Euroopan unionin käytettävissä olevien varojen määrää säilyy muuttumattomana; EKT 95 -järjestelmän ja EKT:n toisen version mukaiset luotettavat arviot Euroopan unionin BKTL:sta ovat käytettävissä tietyllä viipeellä; on otettava käyttöön laskentakaava, jota tämän päätöksen tullessa voimaan voidaan soveltaa EKT 95 -järjestelmän perusteella laskettavan BKTL:n yhteydessä käytettävien uusien enimmäismäärien määrittämiseksi,

[9] EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1.

(8) samanlaista menettelyä on käytettävä siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpitoon tehdään tulevaisuudessa muutoksia, joista voi aiheutua huomattavia muutoksia bruttokansantulon tasoon,

(9) Neuvoston asetuksella N:o 2223/96 hyväksyttyyn Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT 95) ei nimenomaisesti sisälly kansallisen bruttokansantuotteen (GNP) käsitettä, ja GNP:n määritelmä olisi siten lisättävä sen yhteyteen; on tarpeen mukauttaa neuvoston direktiiviä 89/130/EY, Euratom [10] siten, että siinä otetaan huomioon asetus N:o 2223/96 (EKT 95),

[10] EYVL L 049, 13.2.1989, s. 26.

(10) on varmistettava maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen hallittu kehitys,

(11) Eurooppa-neuvosto vahvisti päätelmissään, että Euroopan unionin rahoitusta koskevia sääntöjä muutetaan seuraavasti, jotta otettaisiin huomioon eri jäsenvaltioiden kyky myötävaikuttaa omiin varoihin ja jotta nykyisen omien varojen järjestelmän taannehtiva vaikutus korjattaisiin vähävaraisimpien jäsenvaltioiden osalta:

* alentamalla alv-kannan enimmäismäärää 0,75 prosenttiin vuosina 2002 ja 2003 ja 0,50 prosenttiin vuodesta 2004 alkaen,

* rajaamalla jäsenvaltioiden alv-määräytymisperuste edelleen 50 prosenttiin BKTL:sta,

(12) Eurooppa-neuvosto on katsonut aiheelliseksi mukauttaa jäsenvaltioiden Euroopan unionin talousarvioon maksettavien perinteisten omien varojen yhteydessä varojen keräämisestä, valvonnasta, petostentorjunnasta ja raportoinnista aiheutuvina kuluina itselleen pidättämää määrää; on suotavaa kehittää edelleen näiden varojen hallinnoinnin tehokkuutta, minkä lisäksi jäsenvaltioiden on avoimuuden ja moitteettoman varainhoidon toteutumisen vuoksi raportoitava kaikista keräämisjärjestelmien toiminnassa havaituista poikkeavuuksista,

(13) olisi meneteltävä siten, että budjettiepätasapainon korjaamisen yhteydessä ei Euroopan unionin politiikkoihin käytettävissä oleviin omiin varoihin puututa,

(14) Eurooppa-neuvosto vahvisti 24 ja 25 päivänä maaliskuuta 1999 pidetyn kokouksensa päätelmissä, että päätöksellä 88/376/ETY, Euratom määriteltyä ja päätöksellä 94/728/EY, Euratom vahvistettua budjettiepätasapainon korjauksen laskentatapaa on muutettava siten, että hyvityksen määrään eivät sisälly poikkeukselliset hyödyt, jotka aiheutuvat rahoitusjärjestelmään tehtävistä muutoksista ja tulevasta laajentumisesta,

(15) Eurooppa-neuvosto vahvisti 24 ja 25 päivänä maaliskuuta 1999 pidetyn kokouksensa päätelmissä, että Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen rahoitusta on muutettava siten, että Itävallan, Saksan, Alankomaiden ja Ruotsin rahoitusosuus vähennetään 25 prosenttiin normaaliarvostaan,

(16) rahoitusvarausta, jäljempänä "EMOTR-rahoitusvaraus", lainanannon takuurahaston rahoittamista koskevaa varausta ja yhteisön ulkopuolisten maiden hätäapua koskevaa varausta koskevat erikoismääräykset,

(17) maaliskuun 24 ja 25 päivänä 1999 pidetty Eurooppa-neuvoston kokous pyysi komissiota esittämään ennen 1 päivää tammikuuta 2006 omien varojen järjestelmän toimintaa koskevan kertomuksen, jossa otetaan huomioon erityisesti laajentumisen vaikutukset talousarvion rahoitukseen; kertomuksessa on tarkasteltava uudelleen myös Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävää budjettiepätasapainon korjausta sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän budjettiepätasapainon korjauksen rahoituksen osalta Itävallalle, Saksalle, Alankomaille ja Ruotsille myönnettyä vähennystä; siinä on tutkittava myös mahdollisuutta luoda uusi omien varojen laji sekä järjestelyjä alv-määräytymisperusteeseen sovellettavan kiinteän yhtenäisen verokannan käyttöönottamiseksi,

(18) olisi annettava määräykset päätöksen 94/728/EY, Euratom mukaisen järjestelmän ja tästä päätöksestä johtuvan järjestelmän välisen siirtymän varmistamiseksi, ja

(19) Eurooppa-neuvosto on määrännyt, että tätä päätöstä aletaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen,

ON ANTANUT NÄMÄ MÄÄRÄYKSET, JOIDEN HYVÄKSYMISTÄ SE SUOSITTAA JÄSENVALTIOILLE:

1 artikla

Omat varat annetaan Euroopan unionille sen talousarvion rahoittamiseksi EY:n perustamissopimuksen 269 artiklan ja Euratom-sopimuksen 173 artiklan mukaisesti siten, että noudatetaan seuraavissa artikloissa vahvistettuja sääntöjä.

Euroopan unionin talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omilla varoilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja.

2 artikla

1. Euroopan unionin talousarvioon otettavia omia varoja ovat tulot, jotka kertyvät:

a) maksuista, palkkioista, lisä- tai tasausmaksuista, lisäsummista tai -osista ja muista maksuista, jotka Euroopan unionin toimielimet ovat vahvistaneet tai vahvistavat muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa käytävälle kaupalle osana yhteistä maatalouspolitiikkaa, sekä maksuista, joista on määrätty sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä,

b) yhteisestä tullitariffista ja muista tulleista kertyvistä maksuista, jotka Euroopan unionin toimielimet ovat vahvistaneet tai vahvistavat muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa käytävälle kaupalle sekä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tullimaksuista,

c) yhdenmukaisen, kaikkien jäsenvaltioiden osalta voimassa olevan verokannan soveltamisesta alv-määräytymisperusteeseen, joka on määritetty jäsenvaltioille yhdenmukaisesti Euroopan unionin sääntöjä noudattaen. Tässä tarkoituksessa huomioon otettava määräytymisperuste rajataan 50 prosenttiin BKTL:sta kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

d) talousarviomenettelyssä kaikki muut tulot huomioon ottaen vahvistettavan kertoimen soveltamisesta kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlaskettuihin BKTL:ihin.

2. Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettavia omia varoja ovat lisäksi tulot, jotka kertyvät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tai Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukaisesti jonkin yhteisen politiikan osana käyttöön otettavista muista maksuista, edellyttäen, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 269 artiklan tai Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 173 artiklan mukainen menettely on saatettu päätökseen.

3. Jäsenvaltiot pidättävät itselleen keräämiskustannuksina sekä valvonnasta, petostentorjunnasta ja raportoinnista aiheutuvina kustannuksina 25 prosenttia 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista maksuista, jotka todetaan 31 päivän joulukuuta 2000 jälkeen. Niiden omien varojen osalta, jotka todetaan tai jotka olisi ollut todettava ennen kyseistä ajankohtaa, sovelletaan kymmenen prosentin hyvitystä.

4. Edellä 1 kohdan c kohdassa tarkoitettu yhdenmukainen verokanta saadaan seuraavalla laskutoimituksella:

a) alv-kannan enimmäismäärästä, joka on vahvistettu seuraavasti

* 0,75 prosenttia vuosina 2002 ja 2003

* 0,50 prosenttia vuodesta 2004 alkaen,

- vähennetään

b) prosenttiosuus (ns. jäädytetty osuus), joka on jäljempänä 4 artiklassa tarkoitetun korvauksen määrän ja alv-määräytymisperusteen kokonaismäärän välisen suhteen suuruinen (alv-määräytymisperuste on määritetty 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden osalta ottaen huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu oman korvauksensa rahoitukseen ja että Itävallan, Saksan, Alankomaiden ja Ruotsin rahoitusosuus Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta alennetaan neljäsosaan normaaliarvostaan).

5. Kunkin jäsenvaltion BKTL:oon sovelletaan 1 kohdan d alakohdan mukaista vahvistettua kerrointa.

6. Jos talousarviota ei ole hyväksytty varainhoitovuoden alussa, sovelletaan uuden verokannan ja kertoimen voimaantuloon asti edelleen aiemmin hyväksyttyä yhdenmukaista alv:n verokantaa ja jäsenvaltioiden BKTL:oon sovellettavaa kerrointa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti EMOTR-rahoitusvarauksesta, lainanannon tukirahaston rahoittamista koskevasta varauksesta ja yhteisön ulkopuolisten maiden hätäapua koskevasta varauksesta annettujen määräysten soveltamista.

7. Neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi asetuksen kansallisen bruttokansantuotteen (GNP) määritelmästä, joka on sisällytettävä asetukseen N:o 2223/96/EY sekä uuteen GNP:tä koskevaan direktiiviin, joka korvaa direktiivin 89/130/EY, Euratom.

3 artikla

1. Maksumääräyksiin käytettäviksi määrärahoiksi osoitettavien Euroopan unionille annettujen omien varojen kokonaismäärä ei saa ylittää tiettyä prosenttiosuutta jäsenvaltioiden yhteenlasketuista BKTL:ista. Komissio määrittelee kyseisen prosenttiosuuden, joka ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella, joulukuussa 2001 seuraavan laskentakaavan perusteella:

>VIITTAUS KAAVIOON>

2. Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettujen maksusitoumuksiin käytettävien määrärahojen on kehityttävä hallitusti siten, että niiden määrä yhteensä ei ylitä tiettyä prosenttiosuutta yhteenlasketuista jäsenvaltioiden BKTL:ista. Komissio määrittelee kyseisen prosenttiosuuden, joka ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella, joulukuussa 2001 seuraavan laskentakaavan perusteella:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Maksusitoumuksiin käytettävien määrärahojen ja maksumääräyksiin käytettävien määrärahojen välillä säilytetään kiinteä yhteys, jotta niiden yhdenmukaisuus varmistetaan ja 1 kohdassa tarkoitettujen enimmäismäärien noudattaminen seuraavina vuosina mahdollistetaan.

3. Komissio ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle omiin varoihin sovellettavista uusista enimmäismääristä ennen 31 päivää joulukuuta 2001.

4. Samaa menettelyä, joka on esitetty tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa, sovelletaan siinä tapauksessa, että Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT) tehdään muutoksia, jotka aiheuttavat huomattavia muutoksia bruttokansantulon tasoon.

4 artikla

Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehdään budjettiepätasapainon korjaus.

Korjaus määritetään:

a) laskemalla edeltävältä varainhoitovuodelta erotus seuraavien osuuksien välillä:

* Yhdistyneen kuningaskunnan prosenttiosuus rajaamattoman alv-määräytymisperusteen kokonaismäärästä,

* Yhdistyneen kuningaskunnan prosenttiosuus jäsenvaltioille kohdistuneiden menojen kokonaismäärästä,

b) kertomalla täten saatu erotus jäsenvaltioille kohdistuneiden menojen kokonaismäärällä,

c) kertomalla b kohdan tulos 0,66:lla,

d) vähentämällä c alakohdan mukaisesti saadusta määrästä Yhdistyneelle kuningaskunnalle rajattuun alv-perusteeseen siirtymisestä aiheutuvat vaikutukset ja 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut maksut, eli erotus seuraavien osuuksien välillä:

* osuus, jonka Yhdistynyt kuningaskunta olisi joutunut maksamaan 2 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuista varoista rahoitetuista määristä, jos yhdenmukaista verokantaa olisi sovellettu rajaamattomiin alv-perusteisiin

* Yhdistyneen kuningaskunnan maksut, jotka sille aiheutuvat 2 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan soveltamisesta,

e) vähentämällä d alakohdan mukaisesti saadusta määrästä vuodesta 2001 alkaen Yhdistyneen kuningaskunnan saamat hyödyt, jotka ovat seurausta 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen, jäsenvaltioiden itselleen keräämis- ja siitä johtuvina kustannuksina pidättämien varojen prosenttiosuuden lisäämisestä,

f) edellä e alakohdan mukaisesti saatua määrää mukautetaan Euroopan unionin kunkin laajentumisen yhteydessä hyvityksen alentamiseksi, jotta varmistetaan se, että menot, joita ei hyvitetä ennen laajentumista, jäävät edelleen hyvittämättä sen jälkeen. Mukautus tehdään vähentämällä kokonaismenoja summalla, joka vastaa liittyvien valtioiden saaman liittymistä edeltävän tuen vuosittaista määrää.

Kaikki näin lasketut määrät siirretään seuraaville varainhoitovuosille ja mukautetaan vuosittain soveltamalla rahoitusnäkymien mukauttamiseen [11] käytettävää BKTL:n deflaattoria euroina.

[11] EYVL C 172, 18.6.1999, s. 3.

5 artikla

1. Muut jäsenvaltiot vastaavat korjauksen rahoittamisesta seuraavalla tavalla:

Rahoituksen jakaantuminen lasketaan ensin sen osuuden mukaisesti, joka kullakin jäsenvaltiolla, Yhdistynyt kuningaskunta pois luettuna, on 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista maksuista; tämän jälkeen rahoituksen jakautumista mukautetaan siten, että Itävallan, Saksan, Alankomaiden ja Ruotsin rahoitusosuus rajoitetaan neljäsosaan tästä laskelmasta saatavasta osuudesta.

2. Korjaus tehdään Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi alentamalla maksuja, jotka sille aiheutuvat 2 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan soveltamisesta. Rahoitus, josta muut jäsenvaltiot vastaavat, lisätään maksuihin, jotka niille 2 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan soveltamisesta aiheutuvat.

3. Komissio tekee 4 artiklan ja tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat laskelmat.

4. Jos talousarviota ei ole varainhoitovuoden alussa hyväksytty, sovelletaan edelleen viimeiseen lopullisesti vahvistettuun talousarvioon otettua, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtyä korjausta sekä rahoitusta, josta muut jäsenvaltiot vastaavat.

6 artikla

Euroopan yhteisöjen talousarvioon otetut tulot, joita tarvitaan kattamaan kokonaan tai osittain EMOTR-rahoitusvaraus, lainanannon takuurahaston rahoittamista koskeva varaus ja yhteisön ulkopuolisten maiden hätäapua koskeva varaus, pyydetään jäsenvaltioilta kuitenkin vasta, kun rahoitusvaraukset otetaan käyttöön. Näiden rahoitusvarausten toimintaan liittyvät säännökset ja määräykset annetaan tarvittaessa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7 artikla

Varainhoitovuoden kaikkien todellisten menojen vähentämisen jälkeen mahdollisesti jäljelle jäävä Euroopan unionin tuloylijäämä siirretään seuraavalle varainhoitovuodelle.

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastoa koskevista luvuista rahoitusvaraukseen tehtävästä siirrosta aiheutuvat ylijäämät tai tulotaulukkoon maksetut, ulkosuhteita koskeviin toimiin liittyvän takuurahaston ylijäämät katsotaan omiksi varoiksi.

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on perittävä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut Euroopan unionin omat varat kansallisten lakiensa, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti, jotka on tarvittaessa mukautettu yhteisön sääntelemien edellytysten mukaisesti. Komissio tarkastelee säännöllisesti jäsenvaltioiden sille tiedoksi toimittamia kansallisia säännöksiä ja määräyksiä, toimittaa jäsenvaltioille mukautukset, joita se pitää tarpeellisina kansallisten säännösten ja määräysten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi yhteisön sääntöjen kanssa, ja antaa budjettivallan käyttäjälle kertomuksen. Jäsenvaltioiden on annettava 2 artiklan 1 kohdan a-d alakohdassa määrätyt varat komission käyttöön.

Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle säännöllisesti kaikista keräämismenettelyn yhteydessä havaituista poikkeavuuksista, joilla on taloudellisia vaikutuksia; tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa jäsenvaltiot virheellisesti eivät ole todenneet Euroopan unionin oikeutta 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin omiin varoihin tai joissa näitä oikeuksia ei ole todettu ajoissa.

2. Neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat säännökset ja määräykset sekä säännökset ja määräykset, jotka koskevat 2 artiklassa ja 5 artiklassa määrättyjen tulojen keräämisen valvontaa, niiden asettamista komission käyttöön ja niiden maksamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 248 artiklassa ja Euratom-sopimuksen 160 c artiklassa määrättyä tilien tarkastamista sekä laillisuuden ja asianmukaisuuden tarkastamista; tarkastukset koskevat tässä yhteydessä ensisijaisesti niiden kansallisten järjestelmien ja menettelyjen luotettavuutta ja tehokkuutta, joiden perusteella määritetään BKTL:sta ja alv:sta kertyvien omien varojen peruste, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EY:n perustamissopimuksen 279 artiklan c kohdan ja Euratom-sopimuksen 183 artiklan c kohdan nojalla järjestettyjä tarkastuksia.

9 artikla

Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2006 kertomuksen omien varojen järjestelmän toiminnasta ja erityisesti laajentumisen vaikutuksista talousarvion rahoitukseen. Kertomuksessa tarkastellaan uudelleen myös Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävää budjettiepätasapainon korjausta sekä Itävallalle, Saksalle, Alankomaille ja Ruotsille myönnettyä, 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vähennystä. Kertomuksessa tutkitaan myös mahdollisuutta muuttaa omien varojen rakennetta uuden omien varojen lajin luomisen avulla sekä järjestelyjä alv-määräytymisperusteeseen sovellettavan kiinteän yhtenäisen verokannan käyttöönottamiseksi.

10 artikla

1. Neuvoston pääsihteeri antaa tämän päätöksen tiedoksi jäsenvaltioille, ja se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteerille viipymättä tieto tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten tarvittavien, valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisten menettelyjen saattamisesta päätökseen.

Tämä päätös tulee voimaan viimeisen toisessa alakohdassa tarkoitetun tiedonannon vastaanottamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Sitä aletaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen, lukuun ottamatta 2 artiklan 3 ja 4 kohtaa, joita aletaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2001 alkaen.

2. a) Jomllei b kohdasta muuta johdu, kumotaan päätös 94/728/EY, Euratom 1 päivästä tammikuuta 2002. Kaikkien jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien korvaamisesta yhteisöjen omilla varoilla 21 päivänä huhtikuuta 1970 tehtyyn neuvoston päätökseen [12], yhteisöjen omista varoista 7 päivänä toukokuuta tehtyyn neuvoston päätökseen 85/257/ETY, Euratom [13] tai päätökseen 88/376/ETY, Euratom [14] tai päätökseen 94/728/ETY, Euratom tehtyjä viittauksia pidetään viittauksina tähän päätökseen.

[12] EYVL L 94, 28.4.1970, s. 19.

[13] EYVL L 128, 14.5.1985, s. 15. Päätös kumottiin päätöksellä 88/376/ETY, Euratom.

[14] EYVL L 185, 15.7.1988, s. 24.

b) Varainhoitovuosien 1988-2000 osalta päätöksen 88/376/ETY, Euratom ja päätöksen 94/728/EY, Euratom 2, 4 ja 5 artiklaa sovelletaan niiden tulojen laskemiseen ja mukauttamiseen, jotka saadaan, kun kaikkia jäsenvaltioita koskevaa yhdenmukaista verokantaa sovelletaan yhdenmukaisesti määritettyyn alv-määräytymisperusteeseen, joka on rajattu 50-55 prosenttiin kunkin jäsenvaltion BKTL:sta varainhoitovuodesta riippuen, sekä laskettaessa budjettiepätasapainon korjausta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi.

Tehty Brysselissä/Luxemburgissa ... päivänä ......kuuta .....

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja