Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Sisällysluettelo

1. YLEISTÄ

1.1 Taustaa

1.2 Asiakirjojen lähettämistä koskevan yleissopimuksen neuvottelut

2. EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

2.1 Tavoite

2.2 Oikeusperusta

3. EHDOTUKSEN PERUSTELU SUHTEELLISUUS- JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEET HUOMIOON OTTAEN

4. EHDOTUKSEN SISÄLTÄMIEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

4.1 Yleinen tavoite

4.2 Jatkuvuus

4.3 Mukautukset

4.4 Vertaileva taulukko

4.5 Artiklakohtaiset perustelut

1. YLEISTÄ

1.1 Taustaa

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaisesti unioni asettaa tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa.

Tällaisen alueen asteittaista käyttöönottoa varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. Yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön vahvistaminen, joka on kehittynyt monien mielestä liian hitaasti, on perustavanlaatuinen vaihe luotaessa Euroopan oikeusaluetta, joka tarjoaa todellisia etuja jokaiselle unionin kansalaiselle. (1)

(1) Neuvoston ja komission toimintasuunnitelma parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta, kohta 16. EYVL C 19, 23.1.1999.

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää muiden muassa sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joiden tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen lähettämistä jäsenvaltioista toiseen tiedoksiantoa varten siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa.

Tässä suhteessa menettelyn nopeus ja oikeusvarmuus muodostuvat keskeisiksi vaatimuksiksi, sillä nykyään sekä yksityissektorin että talous- ja kulttuurisuhteiden yhteyksien lisääntyminen johtaa väistämättä riita-asioiden moninkertaistumiseen.

Siviili- tai kauppaoikeudellisten oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen lähettäminen jäsenvaltiosta toiseen tiedoksiantoa varten on välttämätön vaihe menettelyssä ja sen on voitava tapahtua tyydyttävissä olosuhteissa.

Ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa jäsenvaltiot tekivät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan perusteella yleissopimuksen, joka koskee oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantamista Euroopan unionin jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa ja joka vahvistettiin 26 päivänä toukokuuta 1997 annetulla Euroopan unionin neuvoston säädöksellä (2). Jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan ratifioineet tätä sopimusta.

(2) EYVL C 261, 27.8.1997.

1.2 Asiakirjojen lähettämistä koskevan yleissopimuksen neuvottelut

Oikeusasioiden neuvosto antoi istunnossaan 29 ja 30 päivänä lokakuuta 1993 asiakirjojen lähettämisen yksinkertaistamista käsittelevän työryhmän tehtäväksi laatia asiakirja, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa asiakirjojen lähettämistä jäsenvaltiosta toiseen. Portugalin puheenjohtajakaudella yhdessä Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa huhtikuussa 1992 laadittuun kyselyyn saadut vastaukset osoittivat, että olemassa oleva järjestelmä on monimutkainen, epäyhtenäinen ja tehoton.

Se seikka, että suurin osa jäsenvaltioista on liittynyt oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevaan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehtyyn Haagin yleissopimukseen ja sen lisäksi kahdenvälisiin tai alueellisiin sopimuksiin, on aikaa myöten aiheuttanut epäselvyyttä siitä, mitä menettelyjä olisi käytettävä ja mitkä niistä menettelyistä ovat ensisijaisia, ja tämä puolestaan aiheuttaa viivästymiä, virheitä tai ristiriitaisia valintoja.

Alankomaiden valtuuskunta esitti jo vuonna 1993 ehdotuksen, jonka tarkoituksena oli mukauttaa tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyyn Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artiklaa, joka koskee asiakirjojen tiedoksiantoa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä.

Työryhmässä keskusteltiin ensin tästä ehdotuksesta, ja tämän jälkeen puheenjohtajavaltiona toiminut Saksa laati kyselylomakkeen jäsenvaltioissa sovellettavista menettelyistä.

Ranska esitti puheenjohtajakaudellaan vielä vuoden 1995 alussa uuden ehdotuksen, joka perustui yhtenäisen ja jäsenvaltioita velvoittavan järjestelmän käyttöönottoon.

Jäsenvaltioiden ehdotusten perusteella ja ottaen huomioon ne tulokset, jotka saatiin komission aloitteesta oikeudenkäytöstä vastaavien tahojen keskuudessa suoritetusta kyselystä, työskentely suuntautui sellaisen ratkaisun aikaansaamiseen, jossa ehdotetut eri toimintatavat ovat keskenään tasapainossa.

Työryhmän saatua tehtävänsä päätökseen puheenjohtajavaltio Alankomaat toimitti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.6 artiklan mukaisesti yleissopimusehdotuksen tekstin Euroopan parlamentille. (3)

(3) 11 päivänä huhtikuuta 1997 annettu lausunto (EYVL C 132).

Neuvosto hyväksyi yleissopimuksen 26 päivänä toukokuuta 1997, ja kaikkien jäsenvaltioiden edustajat allekirjoittivat sen samana päivänä.

2. EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

Koska 26 päivänä toukokuuta 1997 tehtyä asiakirjojen lähettämistä koskevaa yleissopimusta ei ratifioitu ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa, sen säännöt eivät ole voimassa. Yleissopimus on toinen kahdesta oikeudellisen yhteistyön alalla Maastrichtin sopimuksen voimassaoloaikana toteutetusta saavutuksesta. Sen tavoitteena on selvittää kansalaisten jokapäiväisessä elämässään kohtaamia käytännön vaikeuksia. Saattamalla yleissopimus osaksi yhteisön lainsäädäntöä taataan erityisesti se, että se pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa samana päivänä lähitulevaisuudessa.

2.1 Tavoite

Komissio käyttää tässä direktiiviehdotuksessa ensimmäistä kertaa (4) aloiteoikeuttaan "yhteisön tasolle siirretyllä" yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla. Tämän ehdotuksen tavoitteena on parantaa ja nopeuttaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen lähettämistä jäsenvaltiosta toiseen tiedoksiantoa varten siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa. Sen tarkoituksena on korvata asiakirjojen lähettämistä koskevan yleissopimuksen sisältö varmistaen laajalti sen neuvottelutulosten jatkuvuus. Komissio siis siirtää tähän direktiiviehdotukseen suuren osan mainitun yleissopimuksen sisällöstä.

(4) Viittaus "Bryssel II" -sopimuksen uudistamisehdotukseen.

2.2 Oikeusperusta

Yleissopimuksessa käsitelty asia kuuluu perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisalaan ja tämän ehdotuksen oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c kohta.

Valittua muotoa (direktiivi) voidaan perustella jäsenvaltioille asetetuilla velvoitteilla, minkä vuoksi kansallisille viranomaisille on annettu toimivalta päättää missä muodossa ja millä tavoin tässä säädöksessä vahvistetut tavoitteet saavutetaan.

Säädös on hyväksyttävä noudattamalla perustamissopimuksen 67 artiklassa tarkoitettua menettelyä, jonka mukaisesti neuvosto hyväksyy viiden vuoden siirtymäkauden aikana yksimielisesti yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alaan liittyvät toimenpiteet komission ehdotuksesta tai jäsenvaltion aloitteesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen uutta IV osastoa, jonka soveltamisalaan tässä direktiiviehdotuksessa käsiteltävä asia kuuluu, ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin, paitsi jos nämä maat haluavat osallistua tähän toimintaan perustamissopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa määritellyin ehdoin. Nämä maat ovat kuitenkin ilmoittaneet 12 päivänä maaliskuuta 1999 kokoontuneelle oikeus- ja sisäasioiden neuvostolle aikovansa osallistua täysimääräisesti yhteisön toimintaan yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla. Kyseisillä mailla on mahdollisuus aloittaa pöytäkirjan 3 kohdan mukainen menettely.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta myöskään Tanskaan sen asemasta annetun pöytäkirjan nojalla. Tanska voi kuitenkin päättää milloin tahansa, että se osallistuu kyseiseen toimintaan. Tanska ei ole ilmoittanut, että se aikoisi aloittaa pöytäkirjan 3 kohdan mukaisen menettelyn.

Tämä asetus on laadittu nykyisen tilanteen pohjalta. Jos asetus tulee sovellettavaksi jossakin edellä mainituista jäsenvaltioista, siihen olisi tehtävä asianmukaiset muutokset.

3. EHDOTUKSEN PERUSTELU SUHTEELLISUUS- JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEET HUOMIOON OTTAEN

Mitkä ovat suunnitellun toiminnan tavoitteet suhteessa yhteisön velvoitteisiin?

Ehdotuksen avulla on tarkoitus parantaa ja yksinkertaistaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantojärjestelmää sisämarkkinoilla. Tämä on osa yhteisön tavoitetta toteuttaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa. Tällaisen alueen asteittaista toteuttamista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.

Täyttääkö suunniteltu toiminta toissijaisuutta koskevat vaatimukset?

Jäsenvaltiot eivät pysty yksin toimimalla toteuttamaan näitä tavoitteita, joten ne on rajatylittävän vaikutuksensa vuoksi toteutettava yhteisön tasolla.

Ovatko yhteisön tasolla käytettävät keinot oikeassa suhteessa tavoitteisiin?

Ehdotetussa säädöksessä rajoitutaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisiin vähimmäisvaatimuksiin eikä siten ylitetä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

4. EHDOTUKSEN SISÄLTÄMIEN SÄÄNNÖSTEN TARKASTELU

4.1 Yleinen tavoite

Tämä direktiivi on, samoin kuin sillä korvattava yleissopimus, vuoden 1965 Haagin yleissopimuksen mukainen, ja siinä toistetaan tietyt sen ratkaisut, mutta siihen sisältyy myös neljä tärkeää uudistusta.

Ensinnäkin, jotta vältettäisiin peräkkäiset viivästykset lähetettäessä asiakirjoja useiden välikäsien kautta, siinä säädetään suoremmista yhteyksistä asiakirjojen lähettämisestä vastaavien henkilöiden tai viranomaisten, ja tiedoksiantamisesta vastaavien välillä.

Siinä säädetään myös tiettyjen sellaisten keinojen käytöstä, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden oikeudenkäytöstä vastaavien tahojen tehtävää, kuten nykyaikaisista lähetystavoista, kaikki tiedot sisältävästä ja helppokäyttöisestä vakiolomakkeesta sekä jäsenvaltioiden nimeämistä vastaanottavista viranomaisista laadittavista luetteloista.

Lisäksi osapuolten oikeuksien turvaamiseksi siinä on uudenlaiset säännöt asiakirjojen kääntämisestä.

Tämän lisäksi siinä perustetaan neuvoa-antava komitea, jonka tehtävänä on auttaa komissiota soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpanossa.

Direktiivi korvaa sen asiakirjojen tiedoksiantojärjestelmän, joka määritellään tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevaan vuoden 1968 Brysselin yleissopimukseen (5) liitetyn pöytäkirjan IV artiklassa ja oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevassa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa.

(5) EYVL C 27, 26.1.1998.

4.2 Jatkuvuus

Komissio on siirtänyt tähän ehdotukseen suuren osan yleissopimuksen sisällöstä varmistaakseen mahdollisuuksien mukaan sopimusneuvotteluissa saavutettujen tulosten säilymisen. Se on kuitenkin poistanut säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa ehdotetun säädöksen luonteen ja yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön suuntaviivojen kanssa Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan.

Koska yleissopimuksen määräykset ja direktiivin säännökset vastaavat suurelta osin toisiaan, tämän ehdotuksen säännösten tarkastelu perustuu yleissopimuksesta laadittuun selittävään muistioon, jonka neuvosto hyväksyi 26 päivänä kesä-kuuta 1997 (6).

(6) EYVL C 261, 27.8.1997.

4.3 Mukautukset

Selvät eroavaisuudet näiden kahden asiakirjan välillä kuitenkin oikeuttavat direktiivin poikkeamaan yleissopimuksen sisällöstä useissa kohdissa:

– Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta: toisin kuin yleissopimuksen 17 artiklassa direktiivissä ei vaadita määrittelemään yhteisöjen tuomioistuimen tehtäviä tällä alalla perustamissopimuksen 68 artikla huomioon ottaen.

– Soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpano: toisin kuin yleissopimuksen 18 artiklassa, jossa määrätään neuvoston toimintarakenteisiin integroidun, yleissopimuksen täytäntöönpanosta vastaavan täytäntöönpanokomitean perustamisesta, direktiivissä annetaan komissiolle valtuudet panna täytäntöön asiakirjan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt neuvoa-antavan komitean avulla (komitologia-päätöksen (7) menettely I) perustamissopimuksen 202 ja 211 artiklan mukaisesti.

(7) Neuvoston päätös N:o 87/373/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1987, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL 197, 18.7.1987).

– Suhde muihin sopimuksiin tai järjestelyihin: vuoden 1997 yleissopimuksen 20 artiklassa ei suljettu pois jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön mahdollisuutta. Direktiiviehdotukseen on näin ollen siirretty muista yhteisön oikeuden säädöksistä säännös, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden nopeuttaa yksin tai yhteistyössä asiakirjojen tiedoksiantoa. Komissio valvoo tämän oikeuden käyttöä: sille on toimitettava näitä säädöksiä koskeva ehdotus. Direktiivin 20 artiklassa säädetään lisäksi, että sen säännökset syrjäyttävät ne asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat määräykset, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden tekemiin yleissopimuksiin, erityisesti vuoden 1968 Brysselin yleissopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan ja vuosien 1954 ja 1965 Haagin yleissopimuksiin.

– Varaumat: toisin kuin yleissopimuksessa (23 artikla), direktiivissä ei sallita varaumia. Direktiivissä sallitaan kuitenkin siirtymä- tai erityisjärjestelyt (2 artiklan 3 kohta, 9 artiklan 3 kohta, 13 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 2 kohta), joista on ilmoitettava komissiolle ja jotka on julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

– Muodolliset säännökset: yleissopimuksen 24, 25 26 ja 27 artiklat eivät sovellu yhteisön säädöksiin. Direktiivin voimaansaattamisen osalta sovelletaan täysimääräisesti perustamissopimuksen 249 ja 254 artiklaa. Lisäksi komissio valvoo perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa (yleissopimuksessa täytäntöönpanokomitealle uskottu tehtävä), ehdottaa siihen mahdollisia muutoksia ja tiedottaa jäsenvaltioille ja suurelle yleisölle direktiivissä tarkoitetuista tiedonannoista ja ilmoituksista varmistamalla niiden julkaisemisen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (2, 3, 4, 9, 10, 13, 14, 15 ja 19 artikla.)

4.4 Vertaileva taulukko

Yleissopimus 1997 // Direktiiviehdotus

Johdanto-osa // Poistettu

// Johdanto-osan 1 kappale (tavoite)

// Johdanto-osan 2 kappale (ehdotuksen tavoite)

// Johdanto-osan 3 kappale (ala)

// Johdanto-osan 4 kappale (toissijaisuus ja suhteellisuus)

// Johdanto-osan 5 kappale (yleissopimus/jatkuvuus)

// Johdanto-osan 6 kappale (hajautetun tiedoksiannon periaate)

// Johdanto-osan 7 kappale (tiedoksiantotavat/lomake)

// Johdanto-osan 8 kappale (tiedoksiannosta kieltäytyminen)

// Johdanto-osan 9 kappale (määräaika)

// Johdanto-osan 10 kappale(kieli)

// Johdanto-osan 11 kappale (tiedoksiantopäivä)

// Johdanto-osan 12 kappale (ensisijaisuus/muut järjestelyt)

// Johdanto-osan 13 kappale (tietosuoja)

// Johdanto-osan 14 kappale (täytäntöönpanovalta/komitologia)

// Johdanto-osan 15 kappale (kertomus/muutokset)

// Johdanto-osan 16 kappale (Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan tilanne)

1 artikla // 1 artikla

2 artikla // 2 artikla

3 artikla // 3 artikla

4 artikla // 4 artikla

5 artikla // 5 artikla

6 artikla // 6 artikla

7 artikla // 7 artikla

8 artikla // 8 artikla

9 artikla // 9 artikla

10 artikla // 10 artikla

11 artikla // 11 artikla

12 artikla // 12 artikla

13 artikla // 13 artikla

14 artikla // 14 artikla

15 artikla // 15 artikla

16 artikla // 16 artikla

17 artikla (yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta) // 17 artikla (soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt)

18 artikla (täytäntöönpanokomitea) // 18 artikla (komitologia – neuvoa-antava komitea)

19 artikla (Haagin yleissopimuksen 15 ja 16 artiklan soveltaminen) // 19 artikla (oikeuteen saapumatta jättävä vastaaja Haagin yleissopimuksen 15 ja 16 artiklan mukaisesti)

20 artikla (suhde muihin sopimuksiin) // 20 artikla (direktiivin ensisijaisuus)

21 artikla (maksuton oikeusapu) // 21 artikla (maksuton oikeusapu)

22 artikla // 22 artikla

// 23 artikla (julkaiseminen)

23 artikla (varaumat) // 24 artikla (uudelleentarkastelu)

24 artikla (hyväksyminen ja voimaantulo) // 25 artikla (saattaminen osaksi kansallista oikeutta)

25 artikla (liittyminen) // 26 artikla (voimaantulo)

26 artikla (muutokset) // 27 artikla (ne, joille direktiivi on osoitettu)

27 artikla (tallettaja ja julkaiseminen) //

4.5 Artiklakohtaiset perustelut

I luku

1 artikla - Soveltamisala

Direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa määritellään direktiivin soveltamisala. Siten siinä määrätään, että direktiivillä säädellään Euroopan unionin jäsenvaltioiden suhteita siviili- tai kauppaoikeudellisia asiakirjoja lähetettäessä.

Direktiivissä käsitellään oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen lähettämistä tiedoksiantoa varten. Siinä ei määritellä, mitä käsitteellä "oikeudenkäynti- ja muut asiakirjat" tarkoitetaan.

Oikeudenkäyntiasiakirjoilla tarkoitetaan luonnollisesti oikeudenkäyntiin liittyviä asiakirjoja. Näyttää siltä, että ei ole mahdollista antaa täsmällistä määritelmää ilmaisulle "muut asiakirjat". Niiden voidaan ajatella tarkoittavan virkamiehen laatimia asiakirjoja, kuten notaarin laatimia asiakirjoja tai haasteasiakirjoja tai jäsenvaltion viranomaisen laatimia asiakirjoja taikka asiakirjoja, jotka ovat luonteeltaan ja merkitykseltään sellaisia, että ne on lähetettävä ja annettava vastaanottajalleen tiedoksi virallista menettelyä noudattaen.

Direktiivissä ei määritellä lainkaan ilmaisua "siviili- tai kauppaoikeudelliset asiat", kuten ei monissa muissakaan sopimuksissa, joissa käytetään näitä termejä, eikä siinä viitata asiakirjan lähettäneen tai vastaanottaneen valtion lainsäädännössä käytettyyn määritelmään.

Euroopan unionissa tehtyjen eri asiakirjojen yhdenmukaisuutta ajatellen olisi aiheellista pitää lähtökohtana yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa käsitteestä "siviili- tai kauppaoikeudelliset asiat"; tuomioistuimen tulkinnassa on vahvistettu sellaisen itsenäisen määritelmän periaate, jossa otetaan huomioon asiakirjan tavoitteet ja rakenne sekä yleiset, kaikille kansallisille oikeusjärjestelmille yhteiset periaatteet. Kaikki siviili- ja kauppaoikeuden alaan kuuluvat kysymyksethän eivät rajoitu vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan.

Siviili- ja kauppaoikeuden alaan eivät kuulu ennen kaikkea rikosasiat, mutta kylläkin sellaiset siviilikanteet, jotka käsitellään rikostuomioistuimessa, tai veroasiat. Näyttää kuitenkin tarpeelliselta tulkita näitä ilmaisuja väljästi, jotta suojattaisiin asianosaisten ja etenkin vastaajan oikeudet.

Direktiivin 1 artiklaan lisättiin 2 kohta vastaanottavan jäsenvaltion vapauttamiseksi vastuusta sellaisen asiakirjan tiedoksiannosta, jonka vastaanottajan osoite ei ole tiedossa.

Tämä kohta ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö vastaanottavan jäsenvaltion viranomainen, joka saa pyynnön asiakirjan tiedoksiantamisesta sellaiselle vastaanottajalle, jonka osoite on epätäydellinen tai epätarkka, olisi velvollinen tutkimaan asiaa käytettävissään olevin keinoin.

Jos vastaanottajan osoitetta ei yrityksistä huolimatta saada selvitettyä, olisi suotavaa, että asiakirja palautettaisiin viipymättä pyynnön lähettäneelle viranomaiselle.

2 artikla - Lähettävät ja vastaanottavat viranomaiset

Direktiivin 2 artiklassa määrätään periaatteesta lähettää asiakirjat suoraan paikallisten viranomaisten välillä tapahtuvaa tiedoksiantoa varten. Tämä järjestelmä, joka on uusi edistysaskel jäsenvaltioiden välisessä oikeudellisessa yhteistyössä, on yksi direktiivin tärkeimmistä uudistuksista.

Niiden vaikeuksien ratkaisemiseksi, jotka johtuvat diplomaattiteitse tapahtuvan lähettämisen hitaudesta, voimassa olevissa sopimuksissa määrätään keskusviranomaisista, jotka vastaavat asiakirjojen lähettämisestä, mikä tapahtuu yleensä vaiheittain; tässä direktiivissä on tarkoitus poistaa tarpeettomat välivaiheet menettelystä, jossa lähettävä jäsenvaltio toimittaa asiakirjan ja vastaanottava jäsenvaltio antaa sen tiedoksi.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on nimetä ne virkamiehet, oikeudelliset tai hallinnolliset viranomaiset tai muut henkilöt, jotka ovat toimivaltaisia hoitamaan lähettäville ja vastaanottaville viranomaisille määrättyjä tehtäviä ja joilla on käytettävissään tähän tarvittavat keinot. Direktiivillä ei kuitenkaan velvoiteta jäsenvaltioita antamaan näitä keinoja mahdollisesti nimeämiensä yksityisten elinten käyttöön.

Jäsenvaltiot voivat myös nimetä saman viranomaisen hoitamaan sekä lähettävän että vastaanottavan viranomaisen tehtäviä tietyllä alueella, tai nimetä tehtäviin eri viranomaiset.

Liittovaltiot sekä sellaiset valtiot, joissa on useita oikeusjärjestelmiä, ja valtiot, joissa on alueellisia itsehallintoyksiköitä, voivat nimetä useampia viranomaisia.

Ne voivat kuitenkin hajauttamisperiaatteesta poiketen ilmoittaa nimeävänsä koko aluettaan varten yhden lähettävän viranomaisen ja toisen vastaanottavan viranomaisen tai yhden ainoan viranomaisen hoitamaan molempia tehtäviä. Yhden ainoan viranomaisen nimeämisestä ei kuitenkaan saa aiheutua tiedoksiantomenettelyjen täytäntöönpanon viivästymistä.

Määräys toimia tällaisena keskusyksikkönä on voimassa viisi vuotta. Komission tehtävänä on direktiivin 23 artiklan (uudelleentarkastelu) nojalla valvoa hajautettujen viranomaisten toimintaa ja varmistaa, että niiden toiminta on tehokasta. Ne jäsenvaltiot, jotka ovat nimenneet keskusyksikön, saattaisivat sen jälkeen, arvioituaan tältä osin kerätyt tiedot ja ottaen huomioon hajautetun järjestelmän alusta alkaen valinneiden jäsenvaltioiden kokemukset, mieluummin antaa tehtävät paikallis- viranomaisille. Nimitys voidaan kuitenkin uusia viideksi vuodeksi kerrallaan.

Lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava 4 kohdan mukaisesti nimeämiään vastaanottavia viranomaisia koskevat tiedot, jotka muiden jäsenvaltioiden lähettävillä viranomaisilla on oltava asiakirjojen toimittamista varten.

Jäsenvaltioiden nimeämät viranomaiset saavat käyttöönsä direktiivin 18 artiklan määräysten mukaisesti komission laatiman ja vuosittain ajan tasalle saattaman käsikirjan, jossa on tarvittavat tiedot.

3 artikla - Keskusyksikkö

Jotta lähettävät ja vastaanottavat viranomaiset voisivat ratkaista sellaiset direktiivin täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat, joita ne eivät saa selvitetyksi viranomaistasolla, direktiivissä määrätään perustettaviksi keskusyksiköitä, joiden tehtävänä on etsiä ratkaisuja ongelmiin, kun on kyse lähettävän viranomaisen ja vastaanottavan valtion keskusyksikön välisistä suorista yhteyksistä.

Artiklan a alakohdassa määrätäänkin lähettävän viranomaisen mahdollisuudesta pyytää toisen valtion keskusyksiköltä tietoja. Pyyntö voi koskea esimerkiksi sitä, mille vastaanottavalle viranomaiselle asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten, kun lähettävän viranomaisen tätä koskevat tiedot ovat riittämättömät.

Artiklan b alakohtaa voi soveltaa yksittäistapaukseen tai tapaukseen, jossa on kyse yleisemmistä ongelmista. Lähettävä viranomainen voi ottaa yhteyttä toisen jäsenvaltion keskusyksikköön, jos se jo jonkin aikaa aiemmin on toimittanut kyseisen jäsenvaltion vastaanottavalle viranomaiselle asiakirjan, mutta ei ole lukuisista pyynnöistään huolimatta saanut tietoja siitä, mihin toimiin lähettämisen vuoksi mahdollisesti on ryhdytty. Se voi myös ilmoittaa keskusyksikölle toistuvista ongelmista jonkin vastaanottavan viranomaisen kanssa.

Artiklan c alakohtaa, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion keskusyksiköltä voidaan pyytää, että se lähettää asiakirjan toimivaltaiselle vastaanottavalle viranomaiselle tiedoksiantoa varten, saa soveltaa vain poikkeustapauksissa. Yleensä keskusyksikkö ei vastaa suoraan toimituspyyntöjen käsittelemisestä, joka on vastaanottavan viranomaisen tehtävä.

Lisäksi direktiivissä on useita säännöksiä, joiden mukaan lähettävät ja vastaanottavat viranomaiset voivat ratkaista tiedoksiantopyyntöä koskevat ongelmat; näitä säännöksiä olisi sovellettava ennen kuin käännytään keskusyksikön puoleen.

Asiakirjaa ei pitäisi näin ollen lähettää keskusyksikölle pelkästään sen vuoksi, että alueen toimivaltaista vastaanottavaa viranomaista ei ole mahdollista nimetä; sen sijaan tällaisessa tapauksessa tietoja olisi pyydettävä 3 artiklan a alakohdan mukaisesti.

Jos asiakirjan vastaanottajan osoitetta ei saada selville tai saatu osoite on virheellinen eikä vastaanottava viranomainen voi täyttää tiedoksiantopyyntöä, asiakirjaa ei saa missään tapauksessa lähettää keskusyksikölle. Tapaukseen sovelletaan tällöin direktiivin 1 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan direktiiviä ei sovelleta, ellei vastaanottajan osoite ole tiedossa.

Toisaalta on perusteltua lähettää asiakirja keskusyksikölle, jos lähettävä viranomainen toistuvista pyynnöistään huolimatta ja kohtuullisen ajan kuluttua ei saa lainkaan vastausta tiedusteluunsa siitä, mikä vastaanottava viranomainen on alueellisesti toimivaltainen antamaan asiakirjan tiedoksi.

Yleisesti voidaan todeta, että asiakirja voidaan lähettää vastaanottavan jäsenvaltion keskusyksikölle, jos esimerkiksi tuomioistuinrakennus, jossa vastaanottavaksi viranomaiseksi nimetty yksikkö toimii, tai asianomaisen haastemiehen toimisto tuhoutuu tulipalossa tai jos yleislakon tai luonnonmullistuksen vuoksi kyseisen jäsenvaltion hallinto on täysin lamaantunut sillä alueella, jossa asiakirja on annettava tiedoksi.

Kaikissa tapauksissa lähettävän viranomaisen tehtävänä on ratkaista edellä mainitut seikat huomioon ottaen, onko kyseessä poikkeustapaus, jossa on perusteltua lähettää asiakirja vastaanottavan jäsenvaltion keskusyksikölle.

Komissio valvoo 3 artiklan c alakohdan soveltamista 23 artiklan (uudelleentarkastelu) mukaisesti.

Lisäksi on ilmeisesti aiheellista, että 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen osapuolina olevat jäsenvaltiot nimeävät keskusyksiköikseen tämän yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti nimeämänsä keskusviranomaiset.

II luku - Oikeudenkäyntiasiakirjat

1 jakso - Oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettäminen ja tiedoksianto

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan lähetettäessä asiakirjoja direktiivissä määrättyä tavanomaista lähettämistapaa käyttäen.

4 artikla - Asiakirjojen lähettäminen

Asiakirjan koko lähettämis- ja tiedoksiantomenettelyn toteuttamiseksi mahdollisimman nopeasti on lähettävän viranomaisen tehtävä voitavansa asiakirjan lähettämiseksi suoraan ja viipymättä toimivaltaiselle vastaanottavalle viranomaiselle. Lähettävä viranomainen voi selvittää komission laatiman käsikirjan avulla, mikä vastaanottava viranomainen on vastaanottajan osoitteen perusteella toimivaltainen ottamaan asiakirjan vastaan.

Direktiivissä ei luetella niitä tapoja, joita voidaan käyttää asiakirjan lähettämisessä. Sitä vastoin direktiivissä sallitaan minkä tahansa sopivan tavan käyttäminen, jolloin valinta voidaan tehdä jäsenvaltion lainsäädännössä sallittujen menettelyjen mukaisesti kussakin tapauksessa erikseen ja ottaen huomioon käytettävissä olevat yhteydet toimivaltaiseen vastaanottavaan viranomaiseen.

Tämä joustavuus käytettävien menetelmien suhteen ei saa kuitenkaan vahingoittaa asiakirjan vastaanottajan etuja. Sen vuoksi direktiivissä määrätään, että vastaanotetun tekstin on vastattava täysin lähetettyä asiakirjaa ja että kaiken sen sisältämän tiedon on oltava helposti luettavissa. Jos näin ei ole, asiakirjat ja lomakkeen kohta "ilmoitus pyynnön ja asiakirjan palauttamisesta" asianmukaisesti täytettynä on palautettava lähettävälle viranomaiselle viipymättä.

Lähettävä viranomainen voi selvittää käsikirjasta ne lähetystavat, joita voidaan käyttää kyseisen jäsenvaltion vastaanottavien viranomaisten kanssa. Saatettaessa käsikirja vuosittain ajan tasalle siihen voidaan lisätä uusia teknisiä keinoja, jotka vastaanottavat viranomaiset hyväksyvät lähetystavoiksi.

Lähettävän viranomaisen lähettämiin asiakirjoihin on liitettävä lomake, joka laaditaan direktiivin liitteenä olevalle asiakirjojen tiedoksiantopyyntöä koskevalle vakiolomakkeelle, joka on olemassa kaikilla kielillä.

Direktiivissä ei ole sääntöjä siitä, millä kielellä lomakkeen esitiedot on laadittava. Lähettävät viranomaiset voivatkin käyttää esimerkiksi sellaisia lomakkeita, jotka on laadittu niiden virallisella kielellä tai vastaanottavan viranomaisen virallisella kielellä taikka sillä Euroopan unionin kielellä, jonka vastaanottava valtio on ilmoittanut hyväksyvänsä 3 kohdan mukaisesti.

Lähettävän viranomaisen on täytettävä lomake jollakin vastaanottavan valtion virallisista kielistä tai kielellä, jonka vastaanottava valtio on ilmoittanut hyväksyvänsä 3 kohdan mukaisesti. Lähettävä viranomainen voi päättää kielestä käsikirjan perusteella, jossa ilmoitetaan:

a) toisaalta:

- vastaanottavassa valtiossa käytetty ainoa virallinen kieli, tai

- vastaanottavassa valtiossa käytettävät useammat viralliset kielet, taikka

- se vastaanottavan valtion virallisista kielistä, jota on käytettävä vastaanottajan osoitteen vuoksi,

b) toisaalta:

- jokin muu Euroopan unionin jäsenvaltion kieli, jonka vastaanottava valtio on ilmoittanut hyväksyvänsä.

Lähettävä viranomainen voi valita a kohdassa mainitun sopivan kielen tai b kohdassa tarkoitetun kielen.

On kuitenkin muistettava, että useimpia direktiiviin liitettyyn lomakkeeseen tehtäviä merkintöjä ei tarvitse kääntää ja että komission tehtäväksi annetaan sellaisen sanaston laatiminen, jossa on kaikilla unionin kielillä tärkeimmät sellaiset oikeudelliset termit, joita saatetaan tarvita lomaketta täytettäessä.

Monissa yleissopimuksissa suodaan vapautus asiakirjojen laillistamisen vaatimuksista. Ei olisi tietenkään syytä vaatia ainoastaan tiedoksiantoa varten toimitettujen asiakirjojen laillistamista, etenkään Euroopan unionissa.

Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen 49 artiklassa määrätään, että jäsenvaltion tuomioistuin ei saa vaatia asiakirjojen laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta, kun sen käsiteltäväksi saatetaan toisessa jäsenvaltiossa annetun päätöksen täytäntöönpano.

Kyseisen artiklan 5 kohtaa, jossa määrätään mahdollisuudesta lähettää asiakirja kahtena kappaleena vastaanottavalle viranomaiselle ja vaatia toisen kappaleen palauttamista, voidaan ilmeisesti soveltaa vain silloin, kun asiakirjat lähetetään perinteisillä tavoilla kuten postitse. Käytäntöjä on kuitenkin mukautettava tulevaisuudessa mahdollisesti käytettäviin menetelmiin sitä mukaa, kun niitä otetaan käyttöön.

Lähettävä viranomainen voi lähettää vastaanottavalle viranomaiselle tarvittavat tiedot asiakirjan ohessa toimitettavalla pyyntöä koskevalla lomakkeella.

5 artikla - Asiakirjojen kääntäminen

Kun asiakirja on tiedoksiantoa varten lähetettävä toiseen jäsenvaltioon, lähettävä viranomainen ilmoittaa pyynnön esittäjälle, että vastaanottaja voi direktiivin 8 artiklan mukaisesti kieltäytyä asiakirjassa käytetyn kielen perusteella vastaanottamasta sitä.

Direktiivissä ei ole määräyksiä niistä oikeudellisista seurauksista, joita saattaa aiheutua, jos asiakirjan vastaanottamisesta kieltäydytään siinä käytetyn kielen vuoksi. Toimivaltaisten tuomioistuinten tehtävänä on ratkaista tämä kysymys.

Lähettävän viranomaisen on kiinnitettävä hakijan huomiota niihin vaaroihin, joita tälle saattaa aiheutua menettelyyn liittyvien määräaikojen noudattamisen tai tehokkuuden tai menettelyn asianmukaisen toteuttamisen osalta, jos hakija ei teetä mahdollisesti tarvittavaa käännöstä.

Jos hakija päättää käännättää asiakirjan, hän vastaa ennen asiakirjan lähettämistä aiheutuvista käännöskustannuksista; tällä ei kuitenkaan estetä sitä, että pyynnön esittäjälle korvataan myöhemmin tehtävällä päätöksellä kulut joko kokonaan tai osittain, jos sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa asiaa käsitellään, näin säädetään.

On syytä ottaa huomioon, että "hakijalla" tarkoitetaan kaikissa tapauksissa sitä osapuolta, jonka etua asiakirjan lähettäminen koskee. Kyseessä ei näin ollen voi olla tuomioistuin.

6 artikla - Todistus asiakirjojen vastaanottamisesta

Artiklan 1 kohdan säännöksillä on tarkoitus varmistaa, että lähettävä viranomainen saa tiedon siitä, onko vastaanottava viranomainen saanut lähetetyt asiakirjat. Määräyksissä painotetaan vastaanottavan viranomaisen vastaamisen nopeutta, ja niissä määrätäänkin periaatteesta, jonka mukaan todistus lähetetään viipymättä ja nopeimmalla mahdollisella lähetystavalla. Vastaanottavien viranomaisten olisi pyrittävä lähettämään todistus lähettäville viranomaisille heti, kun asiakirjat on vastaanotettu.

Riittää, että vastaanottava viranomainen palauttaa lähettävälle viranomaiselle jäljennöksen asiakirjojen mukana lähetetystä tiedoksiantopyynnöstä täytettyään kohdan "vastaanottoilmoitus" (lomakkeen kohta 8).

Lähettävä viranomainen voi saadessaan vastaanottotodistuksen nimittäin varmistua siitä, että sen lähettämä asiakirja on saapunut toimivaltaiselle vastaanottavalle viranomaiselle.

Jollei vastaanottotodistusta saada kohtuullisen ajan kuluessa siitä kun seitsemän päivää on kulunut, lähettävä viranomainen saattaa sitä vastoin olettaa, että lähetys on kadonnut ja että asiakirjat on lähetettävä uudestaan, mistä saattaisi aiheutua sekaannusta eri lähetysten välillä.

Artiklan 2 kohdan tarkoituksena on välttää asiakirjan ja tiedoksiantopyynnön palauttaminen lähettävälle viranomaiselle niissä tapauksissa, joissa ainoastaan hankkimalla lisätietoja tai -asiakirjoja voitaisiin ratkaista ongelmat, jotka ovat esteenä sille, että vastaanottava viranomainen voisi tehdä tai toimituttaa asiakirjan tiedoksiannon.

Artiklan 3 kohtaa sovelletaan silloin, kun vastaanottava viranomainen ei voi vastata tiedoksiantopyyntöön, vaikka olisi saanut lisätietoja tai -asiakirjoja.

Artiklassa säädetään kahdesta tapauksesta: pyyntö ei selvästikään kuulu direktiivin soveltamisalaan tai tiedoksianto ei ole mahdollinen siksi, että se ei täytä direktiivissä määrättyjä muodollisia edellytyksiä.

Ensimmäinen tapaus koskee esimerkiksi sellaista tilannetta, jossa tiedoksiantopyyntö liittyy veroasiaa koskevaan menettelyyn.

Toinen tapaus voisi koskea esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa asiakirjaa, jonka tiedoksiantoa pyydetään, ei voida lukea, tai asiakirjan mukana ei ole pyyntöä, tai joissa pyynnön vastaanottajan osoitetta ei ole saatu selville.

Tätä kohtaa voitaisiin lisäksi soveltaa, jos vastaanottavan viranomaisen 2 kohdan mukaisesti esittämään lisätietoja tai -asiakirjoja koskevaan pyyntöön ei saada vastausta kohtuullisen ajan kuluessa.

Lähettävälle viranomaiselle on palautettava myös sellaiset pyynnöt, jotka on osoitettu virheellisesti muun jäsenvaltion vastaanottavalle viranomaiselle, kuin sen, jonka alueella vastaanottaja asuu, sekä ne pyynnöt, joiden tiedoksiantoon vaaditaan erityisiä muodollisuuksia, jotka eivät ole paikallisen lainsäädännön mukaisia.

Artiklan 4 kohdan säännöksillä pyritään myös estämään asiakirjojen palauttaminen lähettävälle viranomaiselle yksinomaan sillä perusteella, että ne vastaanottanut viranomainen ei ole vastaanottavan jäsenvaltion kyseisellä alueella toimivaltainen viranomainen. Siinä määrätäänkin, että asiakirjat saanut vastaanottava viranomainen, joka ei ole toimivaltainen, lähettää asiakirjat edelleen saman jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Asiakirjat on lähetettävä edelleen 4 artiklan mukaisesti eli suoraan ja viipymättä millä tahansa sopivalla tavalla. Ottaen huomioon edelleenlähetyksen aiheuttama viivytys, asiakirja on lähetettävä erityisen kiireellisesti.

Jotta lähettävä viranomainen saisi tietää edelleen lähettämisestä, direktiivissä säädetään, että sekä vastaanottava viranomainen, joka ei ollut toimivaltainen ja lähetti asiakirjan edelleen, että toimivaltainen vastaanottava viranomainen ilmoittavat asiasta lähettävälle viranomaiselle.

Alueella toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 1 kohdan määräysten mukaisesti lähettävälle viranomaiselle heti asiakirjan vastaanottamisesta tai viimeistään seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta nopeinta lähetystapaa käyttäen.

7 artikla - Asiakirjojen tiedoksianto

Vastaanottavalle viranomaiselle annetaan tieto siitä, miten tiedoksianto toivotaan toimitettavaksi lähettävän viranomaisen tiedoksiantopyyntöä koskevaan lomakkeeseen tekemin merkinnöin.

Jos pyydetty tiedoksiantomenettely on pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön vastainen, asiakirja annetaan tiedoksi kyseisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, jos lähettävä viranomainen on pyytänyt tätä. Samaa menettelyä on noudatettava, jos lähettävä viranomainen ei ole pyytänyt mitään erityistä menettelyä.

Tämä pyyntö voidaan esittää lomakkeen kohdassa 5.2.1.

Artiklan 2 kohdan mukaan vastaanottava viranomainen määrätään toimittamaan tiedoksianto nopeasti. Sen on suoritettava vaadittavat toimet viipymättä tai huolehdittava, että ne suoritetaan viipymättä. Koska vaikeuksia voi kuitenkin syntyä, yleissopimuksessa määrätään riittäväksi katsotusta kuukauden määräajasta tiedoksiannon toimittamiselle.

Edellä olevan kappaleen toista virkettä ei saa tulkita siten, että vastaanottava viranomainen voisi laiminlyödä vaadittavien toimien hoitamisen ja ilmoittaa sitten lähettävälle viranomaiselle, että asiakirjan tiedoksiantoa ei ole toimitettu määräajassa.

Tarkoitus on vahvistaa, että vastaanottava viranomainen on velvollinen ilmoittamaan lähettävälle viranomaiselle siitä, ettei tiedoksiantoa ole vielä voitu toimittaa.

Käytännössä voi olla tilanteita, että tiedoksiantoa ei ole voitu toimittaa kuukauden määräajassa, mutta se on mahdollista kohtuullisessa ajassa. Siinäkin tapauksessa vastaanottavan viranomaisen on kuukauden kuluessa lähetettävä lomakkeelle laadittu todistus lähettävälle viranomaiselle.

8 artikla - Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen

Kieltä koskevat 8 artiklan määräykset koskevat ainoastaan itse asiakirjaa.

Asiakirjan vastaanottajan edun turvaamiseksi direktiivissä vahvistetaan periaate, jonka mukaan asiakirja on käännettävä vastaanottavan valtion viralliselle kielelle, tai jos kyseisessä valtiossa on useampia virallisia kieliä, asiakirjan tiedoksiantopaikan viralliselle kielelle tai yhdelle niistä.

Tietyissä tapauksissa käännös voi kuitenkin osoittautua tarpeettoman kalliiksi tai sitä voidaan jopa pitää vastaanottajan etujen vastaisena. Näin on esimerkiksi silloin, kun vastaanottaja on lähettävän valtion kansalainen tai ainakin ymmärtää kyseisen valtion kieltä.

On huomattava, että kun asiakirja on laadittu tai käännetty pyynnön vastaanottavan valtion viralliselle kielelle, tai asiakirjan tiedoksiantopaikan viralliselle kielelle tai yhdelle sen virallisista kielistä, vastaanottaja ei voi kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta perusteella, joka liittyy kyseisen kielen käyttämiseen.

Jos asiakirjaa sitä vastoin ei ole käännetty, vastaanottajalla on tämä mahdollisuus, jos hän ei ymmärrä asiakirjassa käytettyä kieltä.

Direktiivillä ei kuitenkaan velvoiteta hakijaa lähettämään jollakin edellä mainituista kielistä laadittua tai käännettyä asiakirjaa vaan annetaan vastaanottajalle mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa sillä perusteella, että sääntöjä ei ole noudatettu.

Jos syntyy riita siitä, ymmärtääkö asiakirjan vastaanottaja jotain kieltä, asia on ratkaistava sovellettavien sääntöjen mukaan, esimerkiksi saattamalla tiedoksiannon asianmukaisuus sen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jossa käsitellään asiaa, johon asiakirjan lähettäminen liittyy.

Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei sitä ole laadittu jollakin tiedoksiantopaikan virallisista kielistä tai lähettävän valtion kielellä, jota hän ymmärtää.

Vastaanottava viranomainen voi täyttää ilmoittamisvelvollisuuden eri tavoin. Nämä vahvistetaan kussakin jäsenvaltiossa asiakirjojen tiedoksiantoon sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Jos erityinen virkamies toimittaa asiakirjat vastaanottajalle henkilökohtaisesti, hän voi siis tehdä ilmoituksen suullisesti.

Jos asiakirjat annetaan tiedoksi postitse, ilmoitus voidaan toimittaa vastaanottajalle asiakirjojen ohessa.

Tiedoksiantoilmoituksen kohtaan 12 c on aina merkittävä, millä tavoin asiasta ilmoitettiin vastaanottajalle.

Jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa siinä käytetyn kielen vuoksi, hänen olisi ilmoitettava tästä kohtuullisessa ajassa, jotta menettely ei viivästyisi.

On todettava, että jäsenvaltiot ovat mahdollisesti tehneet sopimuksia, joiden mukaan jonkin tällaisen sopimuksen tehneen jäsenvaltion virallista kieltä tai virallisia kieliä pidetään myös muiden sopimusvaltioiden virallisena kielenä. Tällaista käytäntöä noudatetaan esimerkiksi Pohjoismaissa, jotka ovat ilmoittaneet käyttävänsä tasapuolisesti tanskan, norjan ja ruotsin kieliä vuoden 1974 pohjoismaisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Jotta sekä lähettävä että vastaanottava viranomainen voisivat toteuttaa tarpeellisiksi katsomiaan toimia, vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava lähettävälle viranomaiselle välittömästi tiedon asiasta saatuaan, että vastaanottaja mahdollisesti kieltäytyy ottamasta asiakirjaa vastaan.

9 artikla - Tiedoksiantopäivä

Tämän artiklan määräyksillä pyritään määrittelemään, mitä päivää on pidettävä asiakirjan tiedoksiantopäivänä.

Asiakirjan tiedoksiantoon liittyy nimittäin useimmiten oikeusvaikutuksia, joten saattaa olla tärkeää saada tarkka tieto siitä, milloin ne syntyivät.

Koska unionin eri jäsenvaltioiden välillä on eroja sekä asiakirjojen tiedoksiantamiseen liittyvien menettelytapasääntöjen että aineellisen lainsäädännön osalta, niissä esiintyy vaihtelua sen suhteen, mikä tapahtuma on ratkaiseva päivämäärän määräytymiselle.

Vuoden 1997 yleissopimusta laadittaessa harkittiin mahdollisuutta sisällyttää yleissopimukseen sääntö, joka korvaisi jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset säännöt unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, ja tämä johti 9 artiklan määräysten hyväksymiseen.

Artiklan 1 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan asiakirjan tiedoksiantopäivä on päivä, jona tiedoksianto on tosiasiallisesti toimitettu pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti. Kyseisen kohdan tarkoituksena on turvata asiakirjan vastaanottajan oikeudet.

Artiklan 2 kohdan tarkoituksena sitä vastoin on turvata hakijan oikeudet; tämän edun mukaista voi olla toimia tietyn määräajan kuluessa tai tiettynä päivänä. Tällaisessa tapauksessa vaikutti asianmukaiselta antaa hänelle mahdollisuus saattaa oikeutensa voimaan sellaisena päivämääränä, jonka hän itse voi määrittää sen sijaan, että hän olisi riippuvainen tapahtumasta, toisin sanoen asiakirjan tiedoksiannosta toisessa jäsenvaltiossa, johon hän ei voi itse suoraan vaikuttaa ja joka voisi sattua asetetun määräajan jälkeen.

Artiklan 1 ja 2 kohtaa voidaan soveltaa kumuloituvasti siten, että asiakirjan tiedoksiannolla saattaisi olla eriaikaisia vaikutuksia toisaalta asiakirjan vastaanottajaan ja toisaalta hakijaan nähden.

Tällainen tilanne voisi tiettyjen lainsäädäntöjen mukaan syntyä esimerkiksi silloin, kun asiakirjan vastaanottajan saama haaste keskeyttäisi asian vanhenemisen.

Se, milloin asian vanheneminen keskeytyy hakijan osalta, on 2 kohdan mukaisesti selvitettävä lähettävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

Sen määräajan laskemisessa, jona asiakirjan vastaanottajan on saavuttava oikeuteen, otetaan kuitenkin huomioon pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä vahvistettu päivämäärä.

Jäsenvaltiolla on 3 kohdan mukaisesti mahdollisuus ilmoittaa, ettei se sovella tämän artiklan säännöksiä.

10 artikla - Todistus tiedoksiannosta ja tiedoksi annetun asiakirjan jäljennös

Kun asiakirjan tiedoksiannossa toteutettavat toimenpiteet on suoritettu, tästä on laadittava todistus tähän tarkoitukseen varatulle lomakkeelle.

Lomake palautetaan lähettävälle viranomaiselle ja sen mukana lähetetään tarvittaessa asiakirjan jäljennös.

Todistuslomakkeen täyttämisessä käytettävää kieltä koskevat samanlaiset säännöt kuin tiedoksiantopyynnöissä, koska vastaanottavan viranomaisen on voitava käyttää joko sen jäsenvaltion virallista kieltä tai yhtä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, johon kyseinen asiakirja on lähetettävä, tai kieltä, jonka kyseinen valtio on ilmoittanut tätä varten hyväksyvänsä.

11 artikla - Tiedoksiantokulut

Artiklan 1 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten tarjoama apu on maksutonta.

Artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille sitä vastoin annetaan mahdollisuus määrätä, että hakijan on maksettava tiedoksiantokulut, jos tiedoksiantoa eivät toimittaneet jäsenvaltioiden viranomaiset.

Näiden kulujen maksamiseksi voidaan vaatia ennakkomaksu ennen tiedoksiantomenettelyn käynnistämistä. Komission laatimaan käsikirjaan on tarkoitus sisällyttää tätä koskevia tarpeellisia tietoja muun muassa, periikö lähettävä viranomainen asiakirjan lähettämisestä maksun.

2 jakso - Muut oikeudenkäyntiasiakirjojen lähetys- ja tiedoksiantotavat

Tässä jaksossa säädetään eräistä muista asiakirjojen lähetystavoista.

12 artikla - Asiakirjojen lähettäminen konsuliviranomaisten tai diplomaattisten edustajien välityksellä

Tässä artiklassa säädetään mahdollisuudesta käyttää poikkeustapauksissa konsuliviranomaisia tai diplomaattisia edustajia asiakirjojen lähettämiseen.

Tähän mahdollisuuteen on syytä turvautua ainoastaan sellaisissa erittäin vaikeissa tapauksissa, kuten esimerkiksi 3 artiklan c kohdassa mainituissa tilanteissa, eli esimerkiksi sellaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa tai sääolosuhteissa, joiden vuoksi asiakirjojen lähettäminen jäsenvaltiosta toiseen on muulla tavalla mahdotonta.

13 artikla - Diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten toimittama asiakirjojen tiedoksi antaminen

Direktiivin tähän artiklaan on sisällytetty kansainvälisissä suhteissa perinteisesti käytetty tiedoksiantotapa.

Tämä mahdollisuus on pääsääntöisesti kaikilla jonkin jäsenvaltion alueella asuvilla henkilöillä heidän kansallisuudestaan riippumatta.

14 artikla - Postitiedoksiannot

Tässä artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan asiakirjat voidaan antaa tiedoksi postitse.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asettaa ehtoja asiakirjojen toimittamiselle postitse alueellaan asuvalle vastaanottajalle tämän oikeuksien varmistamiseksi. Ne voivat esimerkiksi vaatia asiakirjojen lähettämistä kirjattuina tai asiakirjojen kääntämistä koskevien yleissopimuksen määräysten soveltamista.

Olisi muistettava, että Maailman postiliiton yleissopimuksessa, johon kaikki jäsenvaltiot ovat liittyneet, määrätään nimenomaan mahdollisuudesta lähettää kirjattuja postilähetyksiä.

Ehdot, joita jäsenvaltiot voivat 2 kohdan mukaisesti vahvistaa, määritellään tarvittaessa komission laatimassa käsikirjassa.

15 artikla - Suora tiedoksiantopyyntö

Tässä artiklassa annetaan kaikille niille henkilöille, joita tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan asiakirjan lähettäminen koskee, mahdollisuus ottaa suoraan yhteyttä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisiin henkilöihin toimituttaakseen asiakirjan tiedoksiannon.

Tätä artiklaa ei voida tulkita siten, että se tarjoaisi oikeudellisen perustan tulkinnalle, jonka mukaan jokin asianosainen voisi lähettää asiakirjan suoraan virkamiehelle. Tällainen suora lähetys on lainmukainen ainoastaan, jos sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa oikeudenkäynti on vireillä, sen sallii.

Koska 2 kohdassa kuitenkin annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus tehdä tätä koskeva varauma, on aiheellista tarkistaa komission laatimasta käsikirjasta, ettei kyseinen jäsenvaltio vastusta tällaista menettelyä.

III luku - Muut asiakirjat

16 artikla

'Muun asiakirjan' määritelmän osalta viitataan 1 artiklaan.

IV luku - Loppumääräykset

17 artikla - Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tämä säännös ei sisälly yleissopimukseen. Sen tavoitteena on uskoa soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpano perustamissopimuksen 202 ja 211 artiklan mukaisesti komissiolle sen sijaan, että tämä tehtävä annettaisiin yleissopimuksen 18 artiklassa tarkoitetulle täytäntöönpanokomitealle.

Komission tehtävänä on huolehtia direktiivin toiminnan kannalta välttämättömistä käytännön tehtävistä, laatia käsikirja, josta lähettävät viranomaiset saavat selville ne toisten jäsenvaltioiden vastaanottavat viranomaiset, joille asiakirjat on lähetettävä, ja pitää sitä ajan tasalla sekä laatia sanasto asiakirjoissa käytetyistä oikeudellisista termeistä. Käsikirjassa ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan direktiivin 11 artiklan soveltamisesta johtuvat, asiakirjojen tiedoksiantoon liittyvät kulut.

Tämän lisäksi komission tehtävänä on tehdä muutoksia liitteenä olevaan mallilomakkeeseen ja panna täytäntöön direktiivin soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt asiakirjojen lähettämisen ja tiedoksiannon nopeuttamiseksi esimerkiksi helpottamalla sähköisessä muodossa tapahtuvaa asiakirjojen turvallista lähettämistä maasta toiseen.

Komissio toteuttaa nämä toimenpiteet 18 artiklassa tarkoitetun komitologiamenettelyn mukaisesti.

18 artikla - Komitea

Tämä on uusi säännös yleissopimuksen 18 artiklaan verrattuna.

Komissiota avustaa direktiivin 17 artiklassa tarkoitettujen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpanossa neuvoa-antava komitea (komitologiapäätöksen menettely I).

19 artikla - Oikeuteen saapumatta jättävä vastaaja

Tässä artiklassa toistetaan yleissopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdat, mutta poistetaan yleissopimuksen artiklan otsikosta ja artiklan ensimmäisestä kohdasta muodollinen viittaus vuoden 1965 Haagin yleissopimukseen.

Tässä artiklassa on omaksuttu 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyllä Haagin yleissopimuksella käyttöönotettu järjestelmä, johon on nyt tehty pieni muodollinen muutos, joka koskee niitä menettelyjä, joilla jäsenvaltiot voivat tehdä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen. Artiklaan sisältyy joukko sääntöjä, joilla pyritään turvaamaan direktiivin mukaisesti lähetettyjen oikeudellisten asiakirjojen vastaanottajien oikeudet.

Artiklan 1 kohta koskee haasteita tai vastaavanlaisia asiakirjoja ja siinä säädetään, että tuomioistuimen on lykättävä päätöstään, kunnes on varmistunut, että asiakirja on annettu tiedoksi ja että vastaajalla on ollut tämän jälkeen riittävästi aikaa järjestääkseen puolustuksensa. Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus poiketa tästä säännöstä, jos ne haluavat antaa tuomioistuimelleen mahdollisuuden tehdä asiassa päätöksen tietyn määräajan kuluttua siinä tapauksessa, että tietyt edellytykset täyttyvät.

Artiklan 2 kohta koskee tapauksia, joissa päätös on tehty vastaajan poissaollessa, ja antaa vastaajalle tietyin edellytyksin mahdollisuuden välttyä muutoksenhakuajan päättymisestä johtuvalta oikeudenmenetykseltä. Jotta vältettäisiin kantajan etuja haittaava oikeudellinen epävarmuus, direktiivissä määrätään, että jäsenvaltiot voivat ilmoittaa rajoittavansa määräaikaa, jonka kuluessa oikeudenmenetyksen kumoamista koskeva pyyntö on tehtävä.

Artiklan 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta henkilön oikeusasemaa koskeviin asioihin. Vaikutti ilmeisen mahdottomalta sallia esimerkiksi avioeroasiassa tehdyn virheellisen päätöksen mitätöimistä eronneen henkilön solmittua uuden avioliiton, koska tällaisissa tapauksissa oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset ovat etusijalla.

20 artikla - Suhde sopimuksiin tai järjestelyihin, joissa jäsenvaltiot ovat osapuolina

Tässä artiklassa säädetään, että direktiivi korvaa sen täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden välillä sovellettavan tiedoksiantojärjestelmän, johon viitataan tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla vuonna 1968 tehtyyn Brysselin yleissopimukseen (8) liitetyn pöytäkirjan IV artiklassa ja oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevassa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa. Näin turvataan yhteisön oikeuden ensisijaisuus.

(8) EYVL C 27, 26.1.1998.

Direktiiviehdotukseen on siirretty muista yhteisön säädöksistä säännös, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden nopeuttaa yksin tai yhteistyössä asiakirjojen lähettämistä. Näin ollen direktiivi ei estä jäsenvaltioita ylläpitämästä tai antamasta tämän direktiivin säännösten mukaisia säädöksiä, joiden tavoitteena on nopeuttaa asiakirjojen tiedoksiantamista.

Komissio valvoo tämän oikeuden käyttöä: sille on toimitettava luonnokset tällaisista sopimuksista.

21 artikla - Maksuton oikeusapu

Tämän artiklan mukaisesti direktiivi ei vaikuta eräiden jäsenvaltioiden välillä mahdollisesti sovellettavien muiden yleissopimusten sisältämiin oikeusapua koskeviin sääntöihin.

22 artikla - Tietosuoja

Tämän artiklan mukaisesti vastaanottavalla viranomaisella on salassapitovelvollisuus viran puolesta tietoonsa tulleiden tietojen suhteen.

Vastaanottavan viranomaisen on huolehdittava kansalliseen lainsäädäntöönsä sisältyvien, tietosuojaa koskevien määräysten täytäntöönpanosta.

Niillä henkilöillä, joita lähetetyt tiedot koskevat, on aina mahdollisuus käyttää lain sallimia menettelyjä sen selvittämiseksi, mihin tarkoitukseen näitä tietoja on käytetty.

Tämä direktiivi ei rajoita yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun voimassa olevan lainsäädännön soveltamista.

23 artikla - Julkaiseminen

Tässä artiklassa säädetään, että komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 2, 3, 4, 9, 10, 13, 14, 15 ja 19 artiklassa tarkoitetut tiedot, jotka jäsenvaltioiden on sille toimitettava.

24 artikla - Uudelleentarkastelu

Tämä säännös ei sisälly yleissopimukseen.

Toisin kuin yleissopimuksessa määrättiin (valvonnasta vastaa täytäntöönpano- komitea), direktiivin soveltamisen valvonta ja asiaa koskevan selvityksen laatiminen kuuluu perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti komissiolle.

Komission tehtävänä on seurata direktiivin toimintaa eli kerätä tarpeellisina pitämiään tietoja siitä, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet sen täytäntöönpanossa. Komission on tarkastelussaan keskityttävä erityisesti lähettävien ja vastaanottavien viranomaisten toiminnan tehokkuuteen ja siihen, millä edellytyksin keskusyksiköille voidaan esittää suoria asiakirjojen tiedoksiantopyyntöjä, sekä tiedoksiantoon liittyviä määräaikoja koskevien määräysten täytäntöönpanoon.

Kiinnittämällä näin erityistä huomiota tiettyihin direktiivin säännöksiin komissiolla on periaatteessa mahdollisuus todeta, soveltavatko toiset jäsenvaltiot vaikeuksitta sellaisia sääntöjä, joiden täytäntöönpano aiheuttaa ongelmia eräissä muissa jäsenvaltioissa, ja voitaisiinko näiden sääntöjen soveltamisalaa laajentaa. Komission tällä tavoin keräämistä tiedoista lieneekin erityistä hyötyä jäsenvaltioiden keskinäisen tiedonsaannin kannalta. Tiedot sisältyvät lisäksi neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle määräajoin annettaviin selvityksiin; ensimmäinen selvitys annetaan kerran kolmen vuoden kuluttua direktiivin antamisesta, ja tämän jälkeen viiden vuoden välein.

Näihin selvityksiin liittyy tarvittaessa ehdotuksia, joiden tavoitteena on mukauttaa direktiiviä tiedoksiantojärjestelmien kehittymiseen.

25 artikla - Saattaminen osaksi kansallista oikeutta

Tämä säännös on uusi suhteessa yleissopimukseen.

Artikla on direktiivin noudattamiseksi annettu vakiomuotoinen säännös perustamissopimuksen 249 artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa.

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot toteuttavat 30 päivään kesäkuuta 2000 mennessä kaikki direktiivin säännösten noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja toimittavat direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä toimenpiteitä 1 päivästä lokakuuta 2000.

26 artikla - Voimaantulo

Tämä säännös on uusi suhteessa yleissopimukseen.

Artiklassa säädetään direktiivin voimaantulosta perustamissopimuksen 254 artiklan mukaisesti.

27 artikla - Ne, joille direktiivi on osoitettu

Tämä säännös on uusi suhteessa yleissopimukseen. Artiklassa säädetään, että tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (9),

(9) EYVL C…., ….

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (10),

(10) EYVL C…., ….

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (11),

(11) EYVL C.…, ….

sekä katsoo, että

(1) Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus; tällaisen alueen asteittaista toteuttamista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta,

(2) sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa jäsenvaltioiden välillä lähetettävien oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannon parantamista ja nopeuttamista,

(3) tämä asia kuuluu perustamissopimuksen 65 artiklassa tarkoitetun yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön soveltamisalaan,

(4) perustamissopimuksen 5 b artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämän direktiivin tavoitteita ei voida riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla ja ne voidaan siten paremmin saavuttaa yhteisön tasolla; tässä direktiivissä säädetään vain vähimmäisvaatimuksista näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, eikä siinä ylitetä sitä, mikä on tämän vuoksi tarpeen,

(5) neuvosto vahvisti 26 päivänä toukokuuta 1997 antamallaan säädöksellä (12) yleissopimuksen oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta Euroopan unionin jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, ja suositti, että jäsenvaltiot hyväksyvät sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti; kyseinen yleissopimus ei ole tullut voimaan; on syytä varmistaa yleissopimusta tehtäessä saavutettujen tulosten jatkuvuus; siten yleissopimuksen sisältö toistetaan olennaisilta osiltaan tässä direktiivissä,

(12) EYVL C 261, 27.8.1997, s. 1.

(6) yksityisoikeudellisia asioita koskevien tuomioistuinmenettelyjen tehokkuus ja nopeus edellyttää, että oikeudenkäynti- ja muita asiakirjoja voidaan lähettää suoraan jäsenvaltioiden nimeämien yksiköiden välillä; jäsenvaltioiden olisi voitava kuitenkin ilmoittaa aikomuksestaan säilyttää keskusyksikkönsä viiden vuoden pituisen siirtymäkauden ajan; tätä siirtymäkautta voidaan perustella jäsenvaltioiden nykyisten tiedonantojärjestelmien mukauttamistarpeella,

(7) nopean tiedoksiannon tavoite oikeuttaa käyttämään mitä tahansa asianmukaisia keinoja edellyttäen, että tiettyjä, saadun asiakirjan luettavuuteen ja tarkkuuteen liittyviä edellytyksiä noudatetaan; asiakirjojen siirron turvallisuus edellyttää, että asiakirjan mukana lähetetään lomake, joka on täytettävä sen maan kielellä, jossa tiedoksianto on tapahtunut, tai jollakin toisella kielellä, jonka vastaanottava valtio on ilmoittanut hyväksyvänsä,

(8) direktiivin tehokkuuden varmistamiseksi mahdollisuus kieltäytyä asiakirjojen tiedoksiannosta rajoitetaan poikkeuksellisiin tilanteisiin,

(9) lähetyksen nopeus edellyttää, että asiakirja on annettava tiedoksi vastaanottamistaan seuraavien päivien aikana; jos tiedoksiantoa ei ole kuitenkaan voitu toteuttaa yhden kuukauden kuluessa, vastaanottavien viranomaisten on ilmoitettava asiasta lähettäville viranomaisille; kyseisen määräajan päättyminen ei merkitse sitä, että pyyntö on palautettava lähettäville viranomaisille silloin kun se näyttää olevan mahdollista kohtuullisen määräajan kuluessa,

(10) vastaanottajan etujen turvaamiseksi tiedoksianto on annettava asiakirjan tiedoksiantopaikan virallisella kielellä tai lähettävän jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää,

(11) koska eri jäsenvaltioissa sovellettavat menettelysäännöt eroavat toisistaan, tiedoksiantopäiväksi katsottu päivä vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen; tällaisessa tilanteessa direktiivissä olisi säädettävä kahden päivämäärän järjestelmästä, mikäli se määritetään vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ellei kyse ole asiakirjoista, jotka on annettava tiedoksi määrätyssä ajassa; tämän säännöksen tavoitteena on suojella niin vastaanottajan kuin lähettäjänkin etuja,

(12) tämän direktiivin säännökset syrjäyttävät sen kattamaa alaa käsittelevät määräykset, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden tekemiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, erityisesti tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevaan vuoden 1968 Brysselin yleissopimukseen (13) liitettyyn pöytäkirjaan ja oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevaan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehtyyn Haagin yleissopimukseen näihin sopimuksiin liittyneiden jäsenvaltioiden välillä; direktiivi ei estä jäsenvaltioita ylläpitämästä tai antamasta tämän direktiivin säännösten mukaisia säädöksiä, joiden tavoitteena on nopeuttaa asiakirjojen tiedoksiantamista,

(13) EYVL C 27, 26.1.1998, s. 24.

(13) tämän direktiivin mukaisesti lähetettyihin tietoihin on sovellettava suojelujärjestelmää; asia kuuluu yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta lliikkuvuudesta 24 päivänä loka-kuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (14) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/66/EY (15) soveltamisalaan,

(14) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(15) EYVL L 24, 30.1.1998, s. 1.

(14) komissiolla olisi oltava toimivalta huolehtia tämän direktiivin soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpanosta; neuvoa-antavan komitean olisi avustettava komissiota,

(15) komission olisi tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista viimeistään kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta ehdottaakseen tarvittaessa siihen tehtäviä tarpeellisia muutoksia,

(16) Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta sekä Tanskan asemasta annettujen pöytäkirjojen 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä valtiot eivät osallistu tämän direktiivin antamiseen; tämä direktiivi ei näin ollen ole Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia eikä Tanskaa sitova eikä sitä sovelleta kyseisissä valtiossa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä on sovellettava siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäynti- tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta, ellei asiakirjan vastaanottajan osoite ole tiedossa.

2 artikla

Lähettävät ja vastaanottavat viranomaiset

1. Kukin jäsenvaltio nimeää ne virkamiehet, viranomaiset tai muut henkilöt, jäljempänä "lähettävät viranomaiset", joiden tehtävänä on lähettää toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten oikeudenkäynti- tai muita asiakirjoja.

2. Kukin jäsenvaltio nimeää ne virkamiehet, viranomaiset tai muut henkilöt, jäljempänä "vastaanottavat viranomaiset", joiden tehtävänä on vastaanottaa toisesta jäsenvaltioista lähetettyjä oikeudenkäynti- tai muita asiakirjoja.

3. Kukin jäsenvaltio voi nimetä yhden lähettävän viranomaisen ja/tai yhden vastaanottavan viranomaisen. Liittovaltio, valtio, jossa on voimassa useita oikeusjärjestelmiä, tai valtio, jossa on alueellisia itsehallintoyksiköitä, voi nimetä useamman kuin yhden tällaisen viranomaisen. Nimeäminen on voimassa viisi vuotta ja se voidaan uusia viiden vuoden välein.

4. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a) edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen vastaanottavien viranomaisten nimet ja osoitteet,

b) viranomaisten alueellinen toimivalta,

c) niiden käytettävissä olevat asiakirjojen vastaanottotavat ja

d) kielet, joita voidaan käyttää liitteenä olevan vakiolomakkeen täyttämiseen.

Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle näihin tietoihin mahdollisesti tulevat muutokset.

3 artikla

Keskusyksikkö

Kukin jäsenvaltio nimeää keskusyksikön, jonka tehtävänä on

a) toimittaa tietoja lähettäville viranomaisille,

b) etsiä ratkaisuja ongelmiin, joita saattaa syntyä lähetettäessä asiakirjoja tiedoksiantoa varten,

c) lähettää poikkeustapauksissa tiedoksiantopyyntö toimivaltaiselle vastaanottavalle viranomaiselle lähettävän viranomaisen pyynnöstä.

Liittovaltio, valtio, jossa on voimassa useita eri oikeusjärjestelmiä, tai valtio, jossa on alueellisia itsehallintoyksiköitä, voi nimetä useamman kuin yhden keskusyksikön.

II LUKU

OIKEUDENKÄYNTIASIAKIRJAT

1 jakso

Oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettäminen ja tiedoksianto

4 artikla

Asiakirjojen lähettäminen

1. Oikeudenkäyntiasiakirjat on lähetettävä suoraan ja viipymättä 2 artiklan mukaisesti nimetyltä viranomaiselta toiselle.

2. Asiakirjat, pyynnöt, vahvistukset, vastaanotto- ja muut todistukset sekä muut asiapaperit voidaan lähettää vastaanottaville viranomaisille millä tahansa sopivalla tavalla edellyttäen, että vastaanotetun asiakirjan sisältö vastaa täysin lähetetyn asiakirjan sisältöä ja että kaikki sen sisältämä tieto on helposti luettavissa.

3. Toimitettavan asiakirjan mukana lähetetään liitteenä olevalle vakiolomakkeelle laadittu pyyntö. Lomake täytetään vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä, tai jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tiedoksiantopaikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin niistä, tai jollakin muulla sellaisella kielellä, jonka jäsenvaltio on ilmoittanut hyväksyvänsä. Kukin jäsenvaltio ilmoittaa yhden tai useamman Euroopan unionin virallisen kielen, joka ei ole sen oma virallinen kieli ja jonka se hyväksyy lomakkeiden täyttämisessä.

4. Asiakirjat voidaan lähettää ilman laillistamista tai muuta vastaavaa muodollisuutta.

5. Jos lähettävä viranomainen haluaa jäljennöksen asiakirjasta palautettavaksi 10 artiklassa tarkoitetun todistuksen mukana, sen on lähetettävä asiakirja kahtena kappaleena.

5 artikla

Asiakirjojen kääntäminen

1. Lähettävän viranomaisen, jolle hakija antaa asiakirjan lähettämistä varten, on selostettava hakijalle, että vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei se ole jollakin 8 artiklassa tarkoitetuista kielistä.

2. Hakija vastaa kaikista ennen asiakirjan lähettämistä aiheutuvista kääntämiskustannuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen myöhempää päätöstä velvollisuudesta vastata tällaisista kustannuksista.

6 artikla

Todistus asiakirjojen vastaanottamisesta

1. Vastaanotettuaan asiakirjan vastaanottava viranomainen lähettää lähettävälle viranomaiselle viipymättä tästä todistuksen nopeinta mahdollista lähetystapaa käyttäen, kuitenkin viimeistään seitsemän päivän kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta, liitteenä olevaa vakiolomaketta käyttäen.

2. Jos tiedoksiantopyyntöä ei voida täyttää lähetettyjen tietojen tai asiakirjojen perusteella, vastaanottava viranomainen ottaa yhteyden lähettävään viranomaiseen nopeinta mahdollista tapaa käyttäen puuttuvan tiedon tai puuttuvien asiakirjojen saamiseksi.

3. Jos on ilmeistä, että tiedoksiantopyyntö ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan tai tiedoksiantoa ei voida toimittaa, koska pyyntö ei täytä muotoa koskevia vaatimuksia, pyyntö ja lähetetyt asiakirjat on palautettava heti, kun ne on vastaanotettu lähettävälle viranomaiselle liitteenä olevalle vakiolomakkeelle laaditun palautusilmoituksen mukana.

4. Vastaanottavan viranomaisen, joka on vastaanottanut tiedoksi annettavan asiakirjan, mutta jolla ei ole alueellista toimivaltaa toimittaa tiedoksiantoa, on lähetettävä asiakirja ja tiedoksiantopyyntö oman valtionsa alueellisesti toimivaltaiselle vastaanottavalle viranomaiselle, jos pyyntö täyttää 4 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset, ja ilmoitettava tästä lähettävälle viranomaiselle käyttäen liitteenä olevaa vakiolomaketta. Vastaanotettuaan asiakirjan kyseinen vastaanottava viranomainen ilmoittaa siitä lähettävälle viranomaiselle 1 kohdan määräysten mukaisesti.

7 artikla

Asiakirjojen tiedoksianto

1. Vastaanottava viranomainen toimittaa asiakirjan tiedoksiannon tai huolehtii sen toimittamisesta joko vastaanottavan jäsenvaltion lain mukaisesti tai noudattaen lähettävän viranomaisen pyytämää erityistä menettelyä, jollei tämä ole vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön vastaista.

2. Kaikki asiakirjan tiedoksiantamiseksi vaadittavat toimet suoritetaan viipymättä. Jollei tiedoksiantoa kuitenkaan ole voitu toimittaa kuukauden kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta, vastaanottava viranomainen ilmoittaa siitä lähettävälle viranomaiselle liitteenä olevassa vakiolomakkeessa olevalla todistuksella, joka on laadittava 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti. Määräaika lasketaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

8 artikla

Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen

1. Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksiannettavaa asiakirjaa, jollei se ole jollakin seuraavista kielistä:

a) vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallinen kieli tai jokin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu, tai

b) asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieli, jota vastaanottaja ymmärtää.

2. Kun vastaanottava viranomainen saa tiedon siitä, että vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan nojalla, se ilmoittaa siitä välittömästi lähettävälle viranomaiselle 10 artiklassa tarkoitettua todistusta käyttäen sekä palauttaa pyynnön ja asiakirjat, joista pyydetään käännöstä.

9 artikla

Tiedoksiantopäivä

1. Edellä 7 artiklan mukaisesti tiedoksiannettavan asiakirjan tiedoksiantopäivä on päivä, jona tiedoksianto tapahtuu vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.

2. Jos asiakirja on annettava tiedoksi tietyn ajan kuluessa pyynnön lähettäneessä jäsenvaltiossa vireille pantavaa tai vireillä olevaa oikeudenkäyntiä varten määräytyy hakijaan nähden noudatettava tiedoksiantopäivä kuitenkin tuon jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3. Jäsenvaltio voi ilmoittaa, ettei se sovella 1 ja 2 kohtaa.

10 artikla

Todistus tiedoksiannosta ja tiedoksi annetun asiakirjan jäljennös

1. Kun toimenpiteet asiakirjan tiedoksiannossa on suoritettu, tästä on laadittava lähettävälle viranomaiselle osoitettu todistus liitteenä olevaa vakiolomaketta käyttäen. Jos 4 artiklan 5 kohtaa sovelletaan, mukana lähetetään tiedoksiannetun asiakirjan jäljennös.

2. Todistus laaditaan pyynnön lähettäneen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä taikka muulla sellaisella kielellä, jonka pyynnön lähettänyt jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio ilmoittaa yhden tai useamman Euroopan unionin virallisen kielen, joka ei ole sen oma virallinen kieli mutta jonka se hyväksyy lomakkeen täyttämisessä.

11 artikla

Tiedoksiantokulut

1. Jäsenvaltioista tulevien oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antaminen ei oikeuta perimään maksuja tai korvauksia verosta tai kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion suorittamista toimenpiteistä.

2. Hakijan tulee maksaa tai korvata kulut, jotka aiheutuvat

a) virkamiehen tai vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan toimivaltaisen muun henkilön käyttämisestä,

b) erityisen tiedoksiantomenettelyn käyttämisestä.

2 jakso

Muut oikeudenkäyntiasiakirjojen toimitus- ja tiedoksiantotavat

12 artikla

Asiakirjojen lähettäminen konsuliviranomaisten tai diplomaattisten edustajien välityksellä

Jäsenvaltio saa poikkeuksellisissa olosuhteissa käyttää konsuliviranomaisia tai diplomaattisia edustajia oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämiseen tiedoksiantoa varten 2 tai 3 artiklan mukaisesti nimetyille toisen jäsenvaltion viranomaisille.

13 artikla

Diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten toimittama asiakirjojen tiedoksiantaminen

Jäsenvaltio saa pakkokeinoja käyttämättä toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantamisen toisessa jäsenvaltiossa asuville henkilöille suoraan diplomaattisten edustajien tai konsuliviranomaisten välityksellä.

Jäsenvaltio voi ilmoittaa, että se vastustaa tällaista tiedoksiantamista alueellaan, paitsi jos asiakirjat on annettava tiedoksi sen jäsenvaltion kansalaisille, josta asiakirjat ovat peräisin.

14 artikla

Postitiedoksiannot

1. Jäsenvaltio saa toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoja lähettämällä ne suoraan postitse toisessa jäsenvaltiossa asuville henkilöille.

2. Jäsenvaltio voi määritellä ne edellytykset, joilla se hyväksyy oikeudenkäyntiasiakirjojen postitiedoksiannon.

15 artikla

Suora tiedoksiantopyyntö

1. Tämä direktiivi ei estä henkilöä, jonka etua oikeudenkäynti koskee, toimituttamasta oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa suoraan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten, virkamiesten tai muiden toimivaltaisten henkilöiden välityksellä.

2. Jäsenvaltio voi ilmoittaa vastustavansa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa alueellaan 1 kohdan mukaisesti.

III LUKU

MUUT ASIAKIRJAT

16 artikla

Lähettäminen

Muut kuin oikeudenkäyntiin liittyvät oikeudelliset asiakirjat voidaan lähettää tiedoksiantamista varten toiseen jäsenvaltioon tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

IV LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

17 artikla

Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Komissio hyväksyy 18 artiklan mukaisen menettelyn mukaisesti toimenpiteet, joiden tavoitteena on

a) jäsenvaltioiden 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamat tiedot sisältävän käsikirjan laatiminen ja sen saattaminen vuosittain ajan tasalle,

b) luettelon laatiminen tämän direktiivin mukaisesti tiedoksiannettavissa olevista asiakirjoista Euroopan unionin virallisilla kielillä,

c) liitteenä olevan lomakemallin muuttaminen,

d) soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpano asiakirjojen lähettämisen ja tiedoksiannon nopeuttamista varten.

18 artikla

Komitea

Komissiota avustaa luonteeltaan neuvoa-antava komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa, tarvittaessa äänestettyään, lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan. Lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komission on, niin suurelta osin kuin mahdollista, otettava huomioon komitean lausunto. Sen on ilmoitettava, millä tavoin lausunto on otettu huomioon.

19 artikla

Oikeuteen saapumatta jättävä vastaaja

1. Jos haaste tai vastaavanlainen asiakirja on ollut lähetettävä toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten tämän direktiivin säännösten mukaisesti eikä vastaaja ole tullut saapuville, tuomioistuimen on lykättävä päätöksen tekemistä, kunnes on selvitetty, että

a) asiakirja on tiedoksiannettu sillä tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään siellä laadittujen asiakirjojen tiedoksiantamisesta sen alueella oleville henkilöille, tai

b) asiakirja on tosiasiallisesti toimitettu vastaajalle tai hänen asuntoonsa muulla tämän direktiivin mukaisella tavalla,

ja että kummassakin näistä tapauksista tiedoksianto tai asiakirjan toimittaminen on tapahtunut riittävän ajoissa, jotta vastaaja on voinut ryhtyä vastaamaan.

2. Jäsenvaltio voi ilmoittaa, että tuomioistuin voi 1 kohdan määräyksistä huolimatta ratkaista asian, vaikka todistusta tiedoksiannosta tai asiakirjan toimittamisesta ei ole saatu, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) asiakirja on lähetetty jollakin tämän direktiivin mukaisella tavalla,

b) tuomioistuimen kussakin yksittäistapauksessa riittäväksi katsoma määräaika, jonka on oltava vähintään kuusi kuukautta, on kulunut asiakirjan lähettämisestä,

c) todistusta ei ole saatu, vaikka on ryhdytty kohtuullisina pidettäviin toimenpiteisiin sen hankkimiseksi vastaanottajavaltion toimivaltaisten viranomaisten välityksellä.

3. Tuomioistuin voi 1 ja 2 kohdan määräysten estämättä kiireellisessä tapauksessa antaa väliaikaisia määräyksiä tai päättää turvaamistoimista.

4. Jos haaste tai vastaava asiakirja on ollut toimitettava toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten tämän direktiivin säännösten mukaisesti ja päätös on annettu sellaista vastaajaa vastaan, joka ei ole tullut saapuville, tuomioistuin voi vapauttaa vastaajan muutoksenhakuajan umpeenkulumisen aiheuttamista seuraamuksista, jos seuraavat edellytykset on täytetty:

a) vastaaja ei ollut hänestä itsestään riippumattomista syistä saanut riittävän ajoissa tietoa asiakirjasta voidakseen ryhtyä vastaamaan tai tietoa päätöksestä voidakseen hakea muutosta, ja

b) vastaajan väitteet kannetta vastaan eivät ole ilmeisen perusteettomia.

Hakemus muutoksenhakuajan umpeenkulumisen aiheuttamista seuraamuksista vapauttamiseksi voidaan esittää vain kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun vastaaja on saanut tiedon päätöksestä.

Jäsenvaltio voi ilmoittaa, että pyyntöä ei tutkita, jos se on tehty julistuksessa mainitun määräajan jälkeen, jonka on oltava vähintään vuosi päätöksen antamispäivästä.

5. Edellä 4 kohtaa ei sovelleta henkilöllistä oikeusasemaa koskeviin päätöksiin.

20 artikla

Suhde sopimuksiin tai järjestelyihin, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat

1. Tämän direktiivin säännökset syrjäyttävät sen soveltamisalallaan määräykset, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden tekemiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevaan vuoden 1968 Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artiklaan ja oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevaan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehtyyn Haagin yleissopimukseen.

2. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta tämän direktiivin säännösten mukaisia säännöksiä, joiden tavoitteena on nopeuttaa asiakirjojen tiedoksiantamista. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luonnos tällaisista säännöksistä.

21 artikla

Maksuton oikeusapu

Tämä direktiivi ei vaikuta riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevan, 17 päivänä heinäkuuta 1905 tehdyn yleissopimuksen 23 artiklan, riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevan, 1 päivänä maaliskuuta 1954 tehdyn yleissopimuksen 24 artiklan tai kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta 25 päivänä lokakuuta 1980 tehdyn yleissopimuksen 13 artiklan soveltamiseen näiden yleissopimusten osapuolina olevien jäsenvaltioiden välillä.

22 artikla

Tietosuoja

1. Vastaanottava viranomainen saa käyttää tämän direktiivin mukaisesti lähetettyjä tietoja, erityisesti henkilötietoja, ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on lähetetty.

2. Vastaanottavat viranomaiset varmistavat tällaisen luottamuksellisuuden vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, jonka perusteella niillä henkilöillä, joita tiedot koskevat, on oikeus saada tietoja tämän direktiivin perusteella lähetetyn tiedon käytöstä.

4. Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 95/46/EY eikä direktiivin 97/66/EY soveltamista.

23 artikla

Julkaiseminen

Komissio julkaisee jäsenvaltioiden sille 2, 3, 4, 9, 10, 13, 14, 15 ja 19 artiklan mukaisesti toimittamat tiedot Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

24 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen viiden vuoden välein kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta valvoen erityisesti 2 artiklan mukaisesti nimettyjen viranomaisten tehokkuutta ja 3 artiklan c kohdan sekä 9 artiklan soveltamista käytännössä. Tähän selvitykseen liittyy tarvittaessa ehdotuksia, joiden tavoitteena on mukauttaa tätä direktiiviä tiedoksiantojärjestelmien kehittymiseen.

25 artikla

Saattaminen osaksi kansallista oikeutta

1. Jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Niiden on sovellettava näitä säädöksiä 1 päivästä lokakuuta 2000.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

PYYNTÖ ASIAKIRJAN TIEDOKSIANTAMISESTA

(Direktiivin 4 artiklan 3 kohta)

Viitenumero: (*) Vapaaehtoinen

1. LÄHETTÄVÄ VIRANOMAINEN

1.1. Nimi:

1.2. Osoite:

1.2.1. Lähiosoite:

1.2.2. Postinumero + postitoimipaikka:

1.2.3. Maa:

1.3. Puh.:

1.4. Faksi (*):

1.5. Sähköpostiosoite (*):

2. VASTAANOTTAVA VIRANOMAINEN

2.1. Nimi:

2.2. Osoite:

2.2.1. Lähiosoite:

2.2.2. Postinumero + postitoimipaikka:

2.2.3. Maa:

2.3. Puh.:

2.4. Faksi (*):

2.5. Sähköpostiosoite (*):

3. HAKIJA

3.1. Nimi:

3.2. Osoite:

3.2.1. Lähiosoite:

3.2.2. Postinumero + postitoimipaikka:

3.2.3. Maa:

3.3. Puh. (*):

3.4. Faksi (*):

3.5. Sähköpostiosoite (*):

4. VASTAANOTTAJA

4.1. Nimi:

4.2. Osoite:

4.2.1. Lähiosoite:

4.2.2. Postinumero + postitoimipaikka:

4.2.3. Maa:

4.3. Puh. (*):

4.4. Faksi (*):

4.5. Sähköpostiosoite (*):

4.6. Henkilöllisyysnumero/sosiaaliturvatunnus/kaupparekisterinumero/tai vastaava (*):

5. TIEDOKSIANTOTAPA

5.1. Vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti

5.2. Seuraavan erityismenettelyn mukaisesti:

5.2.1. Jos tämä tapa ei ole vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukainen, asiakirja on annettava tiedoksi seuraavan lainsäädännön mukaisesti:

5.2.1.1. Kyllä

5.2.1.2. Ei

6. TIEDOKSIANNETTAVA ASIAKIRJA

a) 6.1. Asiakirjan luonne

6.1.1. Oikeudenkäyntiasiakirja

6.1.1.1. Haaste

6.1.1.2. Tuomio

6.1.1.3. Vaatimus

6.1.1.4. Muu

6.1.2 Muu kuin oikeudenkäyntiin liittyvä asiakirja

b) 6.2. Asiakirjassa ilmoitettu päivämäärä tai määräaika (*):

c) 6.3. Asiakirjan kieli:

6.3.1. Alkuperäinen asiakirja D EN DK ES FIN FR GR IT NL P S muu:

6.3.2. Käännös (*) D EN DK ES FIN FR GR IT NL P S muu:

d) 6.4. Asiakirjojen määrä:

7. ASIAKIRJASTA ON PALAUTETTAVA YKSI KAPPALE YHDESSÄ TIEDOKSIANTOA KOSKEVAN TODISTUKSEN KANSSA (direktiivin 4 artiklan 5 kohta)

7.1. Kyllä (tiedoksiannettava asiakirja on tällöin lähetettävä kahtena kappaleena)

7.2. Ei

1. Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan nojalla teidän edellytetään suorittavan viipymättä kaikki asiakirjojen tiedoksiantamiseksi vaadittavat toimet. Mikäli ette kuitenkaan pysty toteuttamaan tiedoksiantoa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, teidän on ilmoitettava asiasta kyseiselle viranomaiselle kohdassa 13 tarkoitetulla todistuksella.

2. Mikäli ette pysty vastaamaan tähän pyyntöön teille toimitettujen tietojen tai asiakirjojen perusteella, teidän on otettava 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteyttä kyseiseen viranomaiseen nopeinta mahdollista tapaa käyttäen puuttuvan tiedon tai puuttuvien asiakirjojen saamiseksi.

Tehty:

(päivämäärä):

Allekirjoitus ja/tai leima:

Vastaanottavan viranomaisen viitenumero:

VASTAANOTTOTODISTUS

(Direktiivin 6 artiklan 1 kohta)

Tämä vastaanottotodistus on lähetettävä nopeinta mahdollista tapaa käyttäen mahdollisimman pian asiakirjan vastaanottamisen jälkeen ja joka tapauksessa seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta.

8. VASTAANOTTOPÄIVÄ:

Tehty:

(päivämäärä):

Allekirjoitus ja/tai leima:

ILMOITUS PYYNNÖN JA ASIAKIRJAN PALAUTTAMISESTA

(Direktiivin 6 artiklan 3 kohta)

Pyyntö ja asiakirja on palautettava heti niiden vastaanottamisen jälkeen.

9. PALAUTTAMISEN SYY:

9.1. Pyyntö ei ilmiselvästi kuulu direktiivin soveltamisalaan:

9.1.1. Asiakirja ei ole luonteeltaan siviili- tai kauppaoikeudellinen

9.1.2. Jäsenvaltio ei pyydä tiedoksiantoa toiselta jäsenvaltiolta

9.2. Asiakirjaa ei voida antaa tiedoksi, koska muotomääräyksiä on rikottu:

9.2.1. Asiakirja on vaikeasti luettavissa

9.2.2. Lomakkeen täyttämisessä käytetty kieli on väärä

9.2.3. Saadun asiakirjan toisinto ei ole tarkka ja oikeaksi todistettu

9.2.4. Muu syy (pyydetään tarkentamaan):

9.3. Tiedoksiantomenettely on vastoin kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä (direktiivin 7 artiklan 1 kohta)

Tehty:

(päivämäärä):

Allekirjoitus ja/tai leima:

ILMOITUS PYYNNÖN JA ASIAKIRJAN LÄHETTÄMISESTÄ EDELLEEN ALUEEN TOIMIVALTAISELLE VASTAANOTTAVALLE VIRANOMAISELLE

(Direktiivin 6 artiklan 4 kohta)

Pyyntö ja asiakirja on lähetetty seuraavalle vastaanottavalle viranomaiselle, joka on alueella toimivaltainen antamaan asiakirjan tiedoksi:

10.1. NIMI:

10.2. Osoite:

10.2.1. Lähiosoite:

10.2.2. Postinumero + postitoimipaikka:

10.2.3. Maa:

10.3. Puh.:

10.4. Faksi (*):

10.5. Sähköpostiosoite (*):

Tehty:

(päivämäärä):

Allekirjoitus ja/tai leima:

Toimivaltaisen vastaanottavan viranomaisen viitenumero:

ALUEEN TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN LÄHETTÄVÄLLE VIRANOMAISELLE OSOITTAMA VASTAANOTTOILMOITUS

(Direktiivin 6 artiklan 4 kohta)

Tämä ilmoitus on lähetettävä nopeinta mahdollista tapaa käyttäen mahdollisimman pian asiakirjan vastaanottamisen jälkeen ja joka tapauksessa seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta.

11. VASTAANOTTOPÄIVÄ:

Tehty:

(päivämäärä):

Allekirjoitus ja/tai leima:

TODISTUS ASIAKIRJOJEN TIEDOKSIANNON TOTEUTTAMISESTA TAI TOTEUTTAMATTA JÄTTÄMISESTÄ

(Direktiivin 10 artikla)

Tiedoksianto on toimitettava viipymättä. Jollei tiedoksiantoa kuitenkaan ole voitu toimittaa kuukauden kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta, vastaanottava viranomainen ilmoittaa siitä lähettävälle viranomaiselle (direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti).

12. TIEDOKSIANNON TOTEUTTAMINEN

a) 12.1. Tiedoksiantopäivä ja osoite, johon tiedoksianto toimitettiin:

b) 12.2. Asiakirja

A) 12.2.1. annettiin tiedoksi vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, eli

12.2.1.1. toimitettiin:

12.2.1.1.1. suoraan vastaanottajalle

12.2.1.1.2. toiselle henkilölle

12.2.1.1.2.1. Nimi:

12.2.1.1.2.2. Osoite:

12.2.1.1.2.2.1. Lähiosoite:

12.2.1.1.2.2.2. Postinumero + postitoimipaikka:

12.2.1.1.2.2.3. Maa:

12.2.1.1.2.3. Suhde vastaanottajaan:

Perheenjäsen Työntekijä Muu

12.2.1.1.3. vastaanottajan kotiin

12.2.1.2. annettiin tiedoksi postitse

12.2.1.2.1. ilman vastaanottotodistusta

12.2.1.2.2. liitteenä olevan vastaanottotodistuksen kanssa, joka saatiin

12.2.1.2.2.1. vastaanottajalta

12.2.1.2.2.2. toiselta henkilöltä

12.2.1.2.2.2.1. Nimi:

12.2.1.2.2.2.2. Osoite:

12.2.1.2.2.2.2.1. Lähiosoite:

12.2.1.2.2.2.2.2. Postinumero + postitoimipaikka

12.2.1.2.2.2.2.3. Maa:

12.2.1.2.2.2.3. Suhde vastaanottajaan:

Perheenjäsen Työntekijä Muu

12.2.1.3. muilla tavoin (tarkentakaa):

B) 12.2.2. annettiin tiedoksi seuraavaa erityismenettelyä noudattaen (tarkentakaa):

c) 12.3. Asiakirjan vastaanottajalle ilmoitettiin [suullisesti] [kirjallisesti], että hän voi kieltäytyä hyväksymästä sitä, ellei sitä ole laadittu jollakin tiedoksiantopaikan virallisista kielistä tai sillä lähettävän valtion virallisella kielellä, jota hän ymmärtää

13. DIREKTIIVIN 7 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAISESTI ANNETUT TIEDOT

Tiedoksiantoa ei voitu toteuttaa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta

14. KIELTÄYTYMINEN VASTAANOTTAMASTA ASIAKIRJAA

Vastaanottaja kieltäytyi hyväksymästä asiakirjaa siinä käytetyn kielen vuoksi. Asiakirja on tämän todistuksen liitteenä

15. SYYT ASIAKIRJAN TIEDOKSIANNON LAIMINLYÖNTIIN

15.1. Osoite tuntematon

15.2. Vastaanottajaa ei löydy

15.3. Asiakirjaa ei voitu antaa tiedoksi ennen kohdassa 6.2 ilmoitettua päivämäärä tai siinä ilmoitetun määräajan kuluessa

15.4. Muu (tarkentakaa):

Asiakirja on tämän todistuksen liitteenä.

Tehty:

(päivämäärä):

Allekirjoitus ja/tai leima:

RAHOITUSSELVITYS

1. TOIMENPITEEN NIMI

Ehdotus neuvoston direktiiviksi oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta Euroopan unionin jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa

2. BUDJETTIKOHTA

B5-800

3. OIKEUSPERUSTA

61 artiklan c kohta

4. TOIMENPITEEN KUVAUS:

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Ehdotuksen tavoitteina on parantaa ja yksinkertaistaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantojärjestelmää sisämarkkinoilla. Nämä tavoitteet ovat osa Euroopan unionin tavoitetta toteuttaa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ei määritelty.

5. MENOJEN LUOKITUS

5.1 Ei-pakolliset menot

5.2 Jaksotetut määrärahat

6. MENOLAJI

Julkiset hankinnat

7. RAHOITUSVAIKUTUKSET B-OSAAN

(tuhatta euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

8. PETOSTENVASTAISET TOIMENPITEET

Sovelletaan julkisia hankintoja koskevien sopimusten myöntämiseen, valvontaan ja tarkastukseen liittyviä voimassa olevia säännöksiä.

9. KUSTANNUSTEHOKKUUSANALYYSI

9.1 Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

Kaikki talouden toimijat ja kansalaiset hyötyvät direktiivin säännöksistä, sillä sen tavoitteena on luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja jossa oikeussubjektit voivat saattaa voimaan oikeutensa ja saada samanlaista suojaa kuin he saavat omien valtioidensa tuomioistuimissa.

9.2 Toimenpiteen perustelut

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen lähettäminen siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa jäsenvaltiosta toiseen tiedoksiantoa varten on ehdottoman välttämätöntä menettelyn asianmukaisen toteuttamisen kannalta ja sen on voitava tapahtua tyydyttävin edellytyksin.

Jotta voitaisiin taata, että toiseen jäsenvaltioon toimitettavien tai sieltä tulevien oikeudenkäyntiasiakirjojen lähettämisestä ja vastaanottamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa tehtävänsä helposti ja viipymättä, tämän direktiivin mukaan on laadittava käsikirja, joka sisältää kaikki jäsenvaltioilta saadut tiedot, ja virallisilla kielillä laadittu luettelo tiedoksiannettavissa olevista asiakirjoista.

Direktiiviehdotuksen mukaan on perustettava neuvoa-antava komitea, joka avustaa komissiota soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisessa.

9.3. Toimenpiteen seuranta ja arviointi

Direktiiviehdotuksen 23 artiklassa säädetään, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle selvityksen tämän direktiivin soveltamisesta viimeistään kolmen vuoden kuluttua sen antamisesta.

10. HALLINTOMENOT (YLEISEN TALOUSARVION PÄÄLUOKAN III KOHTA A)

Tarvittavien hallintoresurssien tosiasiallinen käyttöön saaminen riippuu varojen kohdentamista koskevasta komission vuotuisesta päätöksestä, jota tehtäessä otetaan huomioon budjettivallan käyttäjän hyväksymä ylimääräinen henkilöstö ja ylimääräiset varat.

10.1 Vaikutus henkilöstön määrään

>TAULUKON PAIKKA>

10.2 Lisähenkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

10.3 Toimenpiteestä aiheutuvat muut kulut

(tuhatta euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

Nämä menot katetaan käyttämällä kyseisen pääosaston sisäisiä resursseja.