Ehdotus neuvoston päätökseksi Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (Helsingin yleissopimuksen) liitteisiin tehtyjen muutosten hyväksymisestä yhteisön puolesta

(1999/C 176/16)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

KOM(1999) 128 lopull. - 1999/0077(CNS)

(Komission esittämä 18 päivänä maaliskuuta 1999)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 r artiklan 4 kohdan yhdessä 228 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo, että

(1) Euroopan yhteisö on neuvoston päätöksellä 94/156/EY(1) hyväksynyt Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1974 yleissopimuksen (Helsingin yleissopimuksen), ja Euroopan yhteisöstä tuli yleissopimuksen sopimuspuoli...,

(2) Euroopan yhteisö on neuvoston päätöksellä 94/157/EY(2) hyväksynyt Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (vuonna 1992 muutetun Helsingin yleissopimuksen), ja Euroopan yhteisöstä tuli yleissopimuksen sopimuspuoli ...,

(3) Helsingin komissio on 26 päivänä maaliskuuta 1998 vahvistanut muutoksia vuoden 1974 ja vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen liitteisiin III ja IV, antanut muutokset tiedoksi sopimuspuolille ja suosittanut, että sopimuspuolet hyväksyvät ne,

(4) vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen 24 artiklan 2 kappaleen ja vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 32 artiklan 3 kappaleen mukaan muutokset katsotaan hyväksytyiksi, jos yksikään sopimuspuoli ei ole vastustanut niittä sopimuksen tallettajalle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella Helsingin komission asettaman määräajan päätyttyä, ja,

(5) vuoden 1974 ja vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen liitteisiin III ja IV tehdyt muutokset katsotaan hyväksytyiksi 1 päivään tammikuuta 1999 mennessä, jos yksikään sopimuspuoli ei ole vastustanut muutoksia kyseisessä määräajassa,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen ja vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen liitteisiin III ja IV tehdyt muutokset, joiden hyväksymistä Helsingin komissio on suosittanut 26 päivänä maaliskuuta 1998.

Muutosten teksti on tämän päätöksen liitteenä.

(1) EYVL L 73, 16.3.1994, s. 1.

(2) EYVL L 73, 16.3.1994, s. 19.

HELCOMIN SUOSITUS 19/6

Annettu 26 päivänä maaliskuuta 1998 ottaen huomioon Helsingin yleissopimuksen 13 artiklan b kappale

MUUTOKSET HELSINGIN YLEISSOPIMUKSEN LIITTEESEEN III MAATALOUDEN AIHEUTTAMAN PILAANTUMISEN EHKÄISEMISTÄ KOSKEVIEN SÄÄNTÖJEN OSALTA

KOMISSIO, joka

PALAUTTAA MIELEEN vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen 2 artiklan 1, 2, 6 ja 7 kappaleen, 3 artiklan 1 kappaleen, 5 artiklan sekä 6 artiklan 1, 2, 6, 7 ja 8 kappaleen,

PALAUTTAA MIELEEN MYÖS vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 2 artiklan 1, 2, 7 ja 8 kappaleen, 3 artikla 1, 2, 3, 5 ja 6 kappaleen, 5 artiklan, 6 artiklan 1, 2 ja 4 kappaleen sekä 15 artiklan,

PALAUTTAA EDELLEEN MIELEEN vuoden 1996 Itämeren huippukokouksen puheenjohtajamaan julistuksen sekä Itämeren maiden yhteistyötä koskevan toimintaohjelman, jossa edellytetään maataloutta käsittelevän liitteen laatimista ja hyväksymistä kiireellisesti Helsingin yleissopimukseen lisättäväksi,

ON TIETOINEN siitä, että Itämeren valuma-alueella harjoitettu maataloustuotanto lisää osaltaan typen, fosforin ja kasvinsuojeluaineiden aiheuttamaa veden ja ilman pilaantumista vaikuttaen haitallisesti Itämeren ekosysteemiin lisäämällä rehevöitymistä, aiheuttamalla happikatoa ja vähentämällä biologista monimuotoisuutta,

OTTAA HUOMIOON Helsingin yleissopimuksen liitteitä koskevan muutosmenettelyn sellaisena kuin se esitetään vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen 24 artiklassa ja vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 32 artiklassa,

PANEE MERKILLE vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 19 artiklan 2 kappaleen, jonka mukaan vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen nojalla perustettu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio on vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksessa tarkoitettu komissio,

OTTAA HUOMIOON MYÖS vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen,

PÄÄTTÄÄ:

a) hyväksyä Helsingin yleissopimuksen liitettä III koskevat muutokset, jotka ovat tämän suosituksen liitteenä,

b) pyytää tallettajahallitusta antamaan sopimuspuolille tiedoksi muutokset ja komission suosituksen niiden hyväksymiseksi,

c) vahvistaa, että muutokset katsotaan hyväksytyiksi, jos yksikään sopimuspuoli ei ole vastustanut muutoksia 1 päivään tammikuuta 1999 mennessä, ja

d) vahvistaa, että hyväksytyt muutokset tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000,

PÄÄTTÄÄ MYÖS muuttaa vastaavasti Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1992 yleissopimuksen liitettä III hyväksyttyjen muutosten voimaantulopäivänä, jos yleissopimus on tullut voimaan ennen kyseisiä muutoksia, ja

EDELLYTTÄÄ, että

a) Tanskan, Suomen, Saksan ja Ruotsin hallitukset laativat liitteessä III olevassa osassa II tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista koskevat ohjelmat 1 päivään tammikuuta 2000 mennessä ja panevat ne täytäntöön 1 päivään tammikuuta 2002 mennessä,

b) Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Venäjän hallitukset laativat liitteessä III olevassa osassa II tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista koskevat ohjelmat mahdollisimman pian mutta viimeistään 1 päivään tammikuuta 2002 mennessä ja panevat ne täytäntöön mahdollisimman pian mutta viimeistään 1 päivään tammikuuta 2001 mennessä, ja

PYYTÄÄ sopimuspuolten hallituksia ilmoittamaan täytäntöönpanon edistymisestä hyväksyttyjen määräaikojen mukaisesti.

LIITE HELCOMIN SUOSITUKSEEN 19/6: LIITTEEN III MUUTOKSET

Lisätään liitteeseen III yleisotsikon jälkeen ilmaisu "Osa I. Teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen".

Lisätään I osan jälkeen uudet säännöt seuraavasti:

OSA II: MAATALOUDEN AIHEUTTAMAN PILAANTUMISEN EHKÄISEMINEN

Sääntö 1: Yleiset määräykset

Tämän yleissopimuksen vastaavien osien mukaisesti sopimuspuolet soveltavat seuraavassa kuvattavia toimenpiteitä ja ottavat huomioon ympäristön kannalta parhaat menettelytavat (BEP) sekä parhaan käytettävissä olevan teknologian (BAT) vähentääkseen maatalouden harjoittamisesta aiheutuvaa pilaantumista. Sopimuspuolten on laadittava seuraavat näkökohdat sisältävät ohjeet sekä kertomus komissiolle.

Sääntö 2: Kasvinravinteet

Sopimuspuolten on saatettava seuraavat perusperiaatteet osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ohjeita ja mukautettava ne maassa vallitseviin oloihin maatalouden aiheuttamien haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Määritettyjä vaatimustasoja on pidettävä vähimmäisedellytyksinä kansallisessa lainsäädännössä.

1. Eläintiheys

Jotta voidaan varmistaa, ettei karjanlantaa tuoteta liikaa viljelymaan pinta-alaan nähden, on tilan eläinmäärän ja karjanlannan levitykseen soveltuvan maa-alan oltava keskinäisessä tasapainossa, mikä ilmaistaan eläintiheytenä. Suurin sallittu eläinmäärä on määritettävä ottaen huomioon lannan sisältämän fosforin ja typen määrä sekä kasvien ravinnetarve.

2. Karjanlannan varastointi

Lanta on varastoitava siten, että ravinnetappioita ei synny. Varastointimahdollisuuksien on oltava sellaiset, että lanta voidaan levittää ajankohtana, jolloin kasvit voivat käyttää ravinteet hyödyksi. Lantaa olisi voitava varastoida vähintään kuuden kuukauden ajan. Virtsa ja lietelanta olisi säilytettävä katetuissa säiliöissä tai käsiteltävä ammoniakkipäästöt tehokkaasti ehkäisevällä menetelmällä.

3. Maatalouden jätevedet ja säilörehun puristeneste

Eläinsuojista tulevat jätevedet olisi joko varastoitava virtsa- tai lietelantasäiliöihin tai käsiteltävä sopivalla tavalla niiden aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi. Säilörehun valmistuksen tai varastoinnin yhteydessä syntyvä neste olisi kerättävä ja varastoitava virtsa- tai lietelantasäiliöihin.

4. Eloperäisten lannoitteiden levitys

Eloperäiset lannoitteet (kuten lietelanta, kiinteä karjanlanta, virtsa, jätevesiliete, kompostit) on levitettävä niin, että ravinnetappioiden vaara on mahdollisimman pieni, eikä niitä pitäisi levittää jäätyneen, veden kyllästämän tai lumen peittämän maan pinnalle. Eloperäiset lannoitteet on sekoitettava maahan mahdollisimman pian paljaalle maalle suoritetun levityksen jälkeen. On määriteltävä ajanjaksot, joina levitys ei ole lainkaan sallittu.

5. Lisättävät ravinnemäärät

Ravinteita ei saisi lisätä kasvien tarvetta enempää. Olisi laadittava kansalliset ohjeet sekä lannoitussuositukset, joissa otetaan huomioon

a) maaperäolosuhteet, maan ravinnepitoisuus, maalaji ja kaltevuus, b) ilmasto-olot ja kastelu, c) maankäyttö ja maatalouskäytännöt, kasvinvuorotusjärjestelmät mukaan luettuina, d) kaikki mahdolliset ulkoiset ravinteiden lähteet.

6. Kasvipeitteisyys

Viljelyala olisi pidettävä riittävän kasvipeitteisenä syksyllä ja talvella ravinnetappioiden vahentämiseksi alueilla, joilla se on tarkoituksenmukaista.

7. Vesiensuojelutoimenpiteet ja ravinteita säilyttävät alueet

a) Pintavedet: Tarvittaessa on perustettava puskurivyöhykkeitä, rantakaistoja tai sedimentaatioaltaita.

b) Pohjavesi: Tarvittaessa olisi perustettava pohjaveden suojelualueita. Olisi otettava käyttöön soveltuvia toimenpiteitä kuten lannoitemäärien alentaminen, karjanlannan levityksen kieltäminen tietyillä alueilla ja pysyvien nurmien perustaminen.

c) Ravinteita säilyttävät alueet: Kosteikot olisi säilytettävä ja mahdollisuuksien mukaan kunnostettava ravinnetappioiden vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Sääntö 3: Kasvinsuojeluaineet

Kasvinsuojeluaineita saa käsitellä ja käyttää ainoastaan ympäristön kannalta parhaisiin menettelytapoihin (BEP) perustuvaa kansallista vaarojen vähentämisstrategiaa noudattaen. Strategian perustana on oltava nykyisten ongelmien kartoitus, ja siinä on määriteltävä tarkoituksenmukaiset tavoitteet. Siihen on sisällyttävä seuraavat toimenpiteet:

1. Rekisteröinti ja hyväksyminen

Kasvinsuojeluaineita ei saa myydä, tuoda maahan tai käyttää, ennen kuin kansalliset viranomaiset ovat rekisteröineet ja hyväksyneet ne mainittuihin tarkoituksiin.

2. Varastointi ja käsittely

Kasvinsuojeluaineet on varastoitava ja niitä on käsiteltävä niin, että estetään vuodot ja huuhtoutuminen. Keskeisiä vaiheita ovat kuljetus ja levityslaitteiden täyttö ja puhdistus. Kasvinsuojeluaineen levittyminen käsitellyn maatalousmaa-alueen ulkopuolelle on estettävä. Kasvinsuojeluaineista kertyvät jätteet on sijoitettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Lupa

Kasvinsuojeluaineiden kaupallinen käyttö edellyttää lupaa. Luvan saaminen edellyttää sopivaa koulutusta siitä, kuinka kasvinsuojeluaineita käsitellään siten, että terveys- ja ympäristövaikutuksia aiheutuu mahdollisimman vähän. Käyttäjille on tarjottava jatkuvasti ajantasaista tietoa kasvinsuojeluaineiden käsittelystä ja käytöstä.

4. Levitystekniikka

Levitystekniikka ja -käytännöt on suunniteltava siten, että estetään ennakoimaton torjunta-aineiden hävikki tuulen mukana tai huuhtoutumisen kautta. Suojavyöhykkeiden perustamiseen pintavesien rannoille olisi kannustettava. Lentokonelevitys olisi kiellettävä ja poikkeustapaukset saatettava luvanvaraisiksi.

5. Levityslaitteiden testaus

On edistettävä säännöllistä levityslaitteiden testausta kasvinsuojeluaineiden levityksen luotettavan tuloksen varmistamiseksi.

6. Vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät

Kasvinsuojelussa on kannustettava vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien kehittämistä.

Sääntö 4: Ympäristölupa

Tiloilta, joiden karjakoko ylittää määrätyn koon, olisi edellytettävä lupa, jossa huomioidaan ympäristönäkökohdat ja tilan aiheuttamat ympäristövaikutukset.

Sääntö 5: Ympäristövaikutusten seuranta

Sopimuspuolten on tehtävä suunnitelmat toimenpiteiden vaikutusten ja maatalousalan ympäristövaikutusten arviomista varten.

Sääntö 6: Koulutus, tiedotus ja neuvonta

Sopimuspuolten on edistettävä ympäristökysymyksiä koskevien koulutus-, tiedotus- ja neuvontajärjestelmien kehittämistä ja toimintaa maatalousalalla.

HELCOMIN SUOSITUS 19/7

Annettu 26 päivänä maaliskuuta 1998 ottaen huomioon Helsingin yleissopimuksen 13 artiklan c kappale

MUUTOKSET HELSINGIN YLEISSOPIMUKSEN LIITTEESEEN IV

KOMISSIO, joka

PALAUTTAA MIELEEN alusten aiheuttaman jätteen vastaanottolaitteita satamissa ja niihin liittyviä seikkoja koskevan Itämeren alueen strategian,

PALAUTTAA MIELEEN vastaanottolaitteita koskevan HELCOMin suosituksen 17/11, jonka mukaan on laadittava ja sovellettava yhdenmukaistettuja, pakollisia sääntöjä sellaisista kalastus-, työ- ja huvialuksista, joita nykyiset säännöt käymäläjärjestelmistä ja jätevesisäiliöistä eivät koske,

PALAUTTAA EDELLEEN MIELEEN vastaanottolaitteita koskevan HELCOMin suosituksen 17/11, jossa edellytetään pakollisia sääntöjä, joiden mukaan alusten on jätettävä kaikki jäte vastaanottopaikkaan ennen lähtöä satamasta ja joissa otetaan huomioon esimerkiksi matkustajalauttoja ja lyhyillä matkoilla olevia aluksia koskevat erityisjärjestelyt,

ON TIETOINEN siittä, että strategian toteuttaminen on yksi edellytys toiminnasta johtuvien ja laittomien päästöjen merkittävälle vähentämiselle ja siten Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelemiselle alusten aiheuttamalta pilaantumiselta,

PANEE MERKILLE, että alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevan vuoden 1973 kansainvälisen yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä vuoden 1978 pöytäkirjalla (MARPOL 73/78), liite IV koskee ainoastaan sellaisia pienaluksia, jotka on sertifioitu yli 10 hengen kuljetukseen,

OTTAA HUOMIOON MARPOL 73/78:n liitteessä V olevat säännöt 5 ja 7, vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen liitteessä IV olevan säännön 7 ja vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen liitteessä IV olevan säännön 5, joissa sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan, että niiden Itämeren alueen satamissa ja terminaaleissa on jätteen ja jäteveden vastaanottolaitteet, joista ei aiheudu aluksille kohtuuttomia viiveitä ja jotka täyttävät niitä käyttävien alusten tarpeet,

PANEE MERKILLE vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen 19 artiklan 2 kappaleen, jonka mukaan vuoden 1974 Helsingin yleissopimuksen nojalla perustettu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio on vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksessa tarkoitettu komissio,

OTTAA HUOMIOON yleissopimuksen 24 artiklassa vahvistetun menettelyn Helsingin yleissopimuksen liitteiden muuttamiseksi,

PÄÄTTÄÄ

a) Hyväksyä Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1974 yleissopimuksen liitteen IV uudet säännöt 7 a ja 8 a, jotka ovat tämän suosituksen liitteenä,

b) pyytää tallettajahallitusta antamaan sopimuspuolille tiedoksi muutokset ja komission suosituksen niiden hyväksymiseksi,

c) vahvistaa, että muutokset katsotaan hyväksytyiksi, jos yksikään sopimuspuoli ei ole vastustanut muutoksia ennen 1 päivää tammikuuta 1999, ja

d) vahvistaa, että hyväksytyt muutokset tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000,

PÄÄTTÄÄ MYÖS muuttaa vastaavasti Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1992 yleissopimuksen liitettä IV hyväksyttyjen muutosten voimaantulopäivänä, jos mainittu yleissopimus on tullut voimaan ennen kyseisiä muutoksia,

PYYTÄÄ niiden sopimuspuolten hallituksia, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita, pyrkimään siihen, että vastaavista säänöistä tulee osa Euroopan unionin neuvoston direktiiviä, joka koskee aluksilla syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottopalveluja satamissa, ja

PYYTÄÄ sopimuspuolten hallituksia ilmoittamaan tämän suosituksen täytäntöönpanosta lomakkeella, jolla ilmoitetaan alusten aiheuttaman jätteen vastaanottolaitteita satamissa ja niihin liittyviä seikkoja koskevan Itämeren alueen strategian toteuttamisesta.

LIITE

Lisätään uusi sääntö 7 a Helsingin yleissopimuksen liitteeseen IV:

Sääntö 7 a: Muiden alusten jäteveden tyhjentäminen

A. Vaatimustenmukaisuus

Kaikkien muiden käymälöillä varustettujen alusten, mukaan luettuina huvialukset, joita ei tarkoiteta säännössä 7 olevassa B kohdassa, on oltava säännössä 7 olevan A, C ja D kohdan vaatimusten mukaiset

a) 1 päivänä tammikuuta 2005 ennen 1 päivää tammikuuta 2000 valmistuneiden alusten osalta ja b) tämän säännön tullessa voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen valmistuneiden alusten osalta.

B. Käymäläjärjestelmät

Edellä A kohdassa tarkoitetut alukset on varustettava jätevettä varten käymäläjärjestelmillä Helsingin komission hyväksymien suuntaviivojen mukaisesti.

C. Vastaanottolaitteet

1. Säännössä 7 olevan E kohdan 1 alakohtaa sovelletaan tarvittaessa A kohdassa tarkoitettuihin aluksiin.

2. Jotta vastaanottolaitteiden putket voitaisiin yhdistää A kohdassa tarkoitettujen alusten tyhjennysputkeen, kummatkin putket on varustettava standardiliitoksella Helsingin komission hyväksymien suuntaviivojen mukaisesti.

Lisätään uusi sääntö 8 a Helsingin yleissopimuksen liitteeseen IV:

Sääntö 8 a: Kaikkien jätteiden pakollinen tyhjentäminen vastaanottopaikkaan

A. Määritelmät

Tässä säännössä tarkoitetaan

1. "aluksen tuottamalla jätteellä" kaikkea aluksen käytössä syntyvää jätettä, mukaan luettuina konetilojen öljymäiset jäämät, jätevesi ja jäte, sellaisina kuin ne on määritelty MARPOL 73/78:n liitteessä V, sekä lastiin liittyvä jäte, mukaan luettuina mutta ei yksinomaan lastaamisessa/purkamisessa aiheutuvat hukat ja vuodot, sälytyspuut, tuet, kuormalavat, vuoraus- ja pakkausmateriaali, vaneri, paperi, pahvi, rautalanka- ja teräshihnat,

2. "lastijäämällä" sellaisia lastimateriaalin jäämiä laivan lastiruumassa, jotka on poistettava lastin purkamisen jälkeen.

B. Jätteen tyhjentäminen vastaanottopaikkaan

Alusten on ennen satamasta lähtöä tyhjennettävä vastaanottopaikkaan kaikki sellainen aluksen tuottama jäte, jota ei saa laskea mereen Itämeren alueella MARPOL 73/78:n ja tämän yleissopimuksen nojalla. Kaikki lastijäämä on ennen satamasta lähtöä tyhjennettävä vastaanottopaikkaan MARPOL 73/78:n vaatimusten mukaisesti.

C. Vapautukset

1. Viranomaiset voivat myöntää vapautuksia kaiken jätteen tyhjentämisestä vastaanottopaikkaan ottaen huomioon, että esimerkiksi lyhyillä matkoilla olevat matkustajalautat tarvitsevat erityisjärjestelyjä. Viranomaisten on ilmoitettava myönnetyistä vapautuksista Helsingin komissiolle.

2. Jos vastaanottolaitteet ovat riittämättömät, alukset saavat pitää jätteen asianmukaisella tavalla aluksessa ja jättää sen seuraavaan sopivaan vastaanottopaikkaan. Satamaviranomaisen tai vastaanottopaikan hoitajan on annettava alukselle asiakirja, jossa on tieto vastaanottolaitteiden riittämättömyydestä.

3. Aluksen pitäisi antaa pitää aluksella pieniä jätemääriä, joiden tyhjentäminen vastaanottopaikkaan olisi kohtuutonta.