A4-0030/99

Päätöslauselmaesitys EMUn vaikutuksista EU:n perusrakenteisiin laajentumisen yhteydessä

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen VII osaston (entinen VI osasto),

- ottaa huomioon siirtymisen EMUn kolmanteen vaiheeseen,

- ottaa huomioon 14. marraskuuta 1996 antamansa päätöslauselman perustamissopimuksen 189 b artiklan 8 kohdan mukaisesta komission kertomuksesta: Yhteispäätösmenettelyn soveltamisala (SEC(96)1225 - C4-0464/96) ((EYVL C 362, 2.12.1996, s. 267.)),

- ottaa huomioon 10. joulukuuta 1996 antamansa päätöslauselman kansalaisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden osallistumisesta Euroopan unionin toimielinjärjestelmään ((EYVL C 20, 20.1.1997, s. 31.)),

- ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa ((EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177.)),

- ottaa huomioon 14. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman toimielinten toiminnan parantamisesta perustamissopimuksia muuttamatta - Euroopan unionin politiikkojen avoimuuden ja demokraattisuuden lisääminen ((EYVL C 167, 1.6.1998, s. 211.)),

- ottaa huomioon 22. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tulevaa politiikkaa käsittelevän, lokakuussa 1998 pidetyn valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksen valmistelusta ((Kyseisen istunnon pöytäkirja, osa II, kohta 2.)),

- ottaa huomioon institutionaalisten asioiden valiokunnan 29. lokakuuta 1998 pitämän kuulemistilaisuuden,

- ottaa huomioon komission ehdotuksen yhteisön edustamisesta kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliittoon liittyvissä asioissa, jonka oli määrä tulla voimaan 1. tammikuuta 1999 (KOM(98)0637 - C4-0638/98),

- ottaa huomioon Pörtschachissa 24. ja 25. lokakuuta 1998 kokoontuneen epävirallisen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja Wienissä 11. ja 12. joulukuuta 1998 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,

- ottaa huomioon institutionaalisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevä valiokunnan lausunnon (A4-0030/99),

A. ottaa huomioon, että seuraavaa laajentumista edeltää kiistämättä jälleen perussopimusten uudistus, jossa on käsiteltävä tyydyttävästi erityisesti Amsterdamissa ratkaisematta jääneet institutionaaliset kysymykset,

B. katsoo, että keskeisin kysymys on, riittävätkö Maastrichtin sopimuksen entisen VI osaston määräykset takaamaan EMUn onnistumisen, koska «Pandoran lipas» -argumentille ei ole enää perusteita laajenevan unionin institutionaalisen uudistamisen yhteydessä,

C. ottaa huomioon, että euron käyttöönotto merkitsee EU:lle yhteistä rahapolitiikkaa ja että EY:n perustamissopimuksen 105 artiklassa todetaan, että EKPJ:n ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta, ja se merkitsee myös tukea koko EU:n politiikalle,

D. katsoo kuitenkin, että kolmella keskeisellä alueella on todettavissa heikkoja kohtia:

a) laajat talouspoliittiset suuntaviivat ja monenvälisen valvonnan tulokset eivät ole luonteeltaan sitovia vain suositusluonteisia,

b) «samanvertaisten kumppanien» keskinäinen valvonta monenvälisen valvonnan yhteydessä,

c) demokratiavaje,

E. ottaa huomioon, että on varmistuttava siitä, että EKP:n valvonnassa ja demokraattisessa vastuussa, etenkin mitä tulee sen riippumattomuuteen, noudatetaan täysin perustamissopimuksen määräyksiä,

F. katsoo, että EKP:n neuvoston on toimittava kollegiona eikä edustettava pelkkää äänten yhteenlaskua; kaikkien kansallisten keskuspankkien pääjohtajien on työskenneltävä osana tätä kollegiota ja kaikenlaisia kansallistamispyrkimyksiä keskuspankkien taholta on vältettävä,

G. ottaa huomioon, että yhteisen rahataloudesta vastaavan viranomaisen perustaminen ilman todellista vastaavaa poliittista viranomaista nostaa jälleen keskeisimmäksi keskustelun aiheeksi kysymyksen Euroopan rakennustyössä saavutetun demokraattisen oikeutuksen riittämättömyydestä; katsoo myös, että jos EKP:n poliittisen vastineen puuttumisen vuoksi selvät talouspoliittiset tavoitteet jäävät määrittelemättä ja koordinointi varmistamatta, on olemassa vaara, että ilman yhteistä talouspolitiikkaa EKP ajautuu äärimmäisen ankaraan rahapolitiikkaan,

H. ottaa huomioon, että edellä mainitussa, EKP:n demokraattisesta vastuusta 2. huhtikuuta 1998 annetussa päätöslauselmassa EKP:ta vaaditaan aloittamaan parlamentin kanssa jäsennelty vuoropuhelu kyseisessä päätöslauselmassa esitetyistä asioista ja erityisesti siitä,

a) miten rahapolitiikan tavoitteet tai säännöt vaikuttavat muuhun politiikkaan,

b) miten inflaatioastetta ja korkotasoa koskevien ennusteiden julkaiseminen vaikuttaa markkinoilla toimijoiden käyttäytymiseen,

c) miten EKP ja parlamentti voisivat kehittää yhteisen viestintäpolitiikan, jonka tarkoituksena on tiedottaa suurelle yleisölle EKP:n päätöksestä muuttaa toimintatavoitettaan ja saada suuri yleisö samalla hyväksymään tämä päätös,

d) olisiko hintatason vakauden tavoitteen määrittämiseen käytettävä muita hintatason vakauteen liittyviä tekijöitä kuin yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä,

e) voisiko etukäteen ilmoitettuja tavoitteellisia inflaatioasteita pitää perusteena EKP:n toiminnan tehokkuutta arvioitaessa, kun otetaan huomioon rahapolitiikkaan liittyvät viipeet;

I. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 1 kohdan (entinen 103 artiklan 1 kohta) mukaan jäsenvaltioiden on pidettävä «talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana» ja sovitettava toimintansa tiiviisti yhteen neuvostossa,

J. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 4 artiklassa (entinen 3 a artikla) määriteltyjen johtavien talouspoliittisten periaatteiden lisäksi EY sitoutuu Amsterdamin sopimuksen uudessa VIII osastossa edistämään korkean työllisyysasteen toteutumista,

K. katsoo, ettei vero- ja sosiaalipolitiikkojen lähentyminen ole ollut EMUn toteuttamisen ennakkoehto, mutta että EMUn dynamiikka kannustaa euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita pyrkimään siihen suuntaan,

L. katsoo, että erilaiset yhdenmukaistamis- ja yhteensovittamispyrkimykset huomioon ottaen EMUn toimivuus edellyttää suurempaa tehokkuutta (määräenemmistöpäätökset), samanaikaisesti kun demokraattisuutta lisätään (Euroopan parlamentin asema ja toimivalta, komission poliittinen vastuu, neuvoston asema, suhteet kansallisiin parlamentteihin) ja sovelletaan asianmukaisia toiminnan avoimuutta ja näkyvyyttä koskevia sääntöjä,

M. katsoo, että komission aseman poliittisten virikkeiden antajana ja aloitteentekijänä tulee vahvistua EMUssa ja että komission aseman vahvistuminen merkitsee poliittisen valvonnan lisääntymistä, johon komissio on alistettava käyttäen paremmin hyväksi Amsterdamin sopimuksen antamia mahdollisuuksia,

N. katsoo, että sen asemaa tulisi vahvistaa paitsi säädösten hyväksymisessä, myös niissä yhteyksissä, joissa perustamissopimuksessa puhutaan neuvoston antamista suosituksista ja sen määrittelemistä talouspoliittisista suuntaviivoista, sekä monenvälisen valvonnan yhteydessä,

O. katsoo, että vakaussopimus on ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan (entinen 104 c artikla) toistoa (ei täsmällisempi eikä sitovampi), vaikka se onkin esitelty institutionaalisena uutuutena; katsoo, että talouspolitiikkojen yhteensovittamisen täytäntöönpanoa koskevat päätökset ovat ilmoituksia aikeista ja että vakaussopimuksella ei voida korvata sellaisten hallinnollisten välineiden ja taloudellisen ohjauksen tahi instituution puuttumista, joka vastaa sisäisestä tai kansainvälisestä kriisistä selviytymisestä,

P. ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle edellä mainitussa 14. toukokuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa viimeksi esittämänsä pyynnön aloittaa keskustelut, joiden päämääränä on saada aikaan luonnos toimielinten väliseksi sopimukseksi kansallisten talouspolitiikkojen yhteensovittamisesta ja vakaus- ja kasvusopimuksen valvonnasta, tai vaihtoehtoisesti tehdä vuoden 1999 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä lainsäädäntöehdotus monenvälistä valvontamenettelyä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, joista määrätään EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 5 kohdassa (entinen 103 artiklan 5 kohta);

Q. katsoo, että euro on toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen valuutta, joka voi uhmata dollarin ylivaltaa, ja että tämä kehityssuunta voi toteutua vain, jos EMUsta tulee ainutlaatuinen ja itsenäinen toimija kansainvälisessä järjestelmässä, mikä merkitsee sitä, että kysymys unionin edustamisesta kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliittoa koskevissa asioissa on ratkaistava asianmukaisesti sen taloudellisen ja kaupallisen valta-aseman mukaisesti,

R. katsoo, että jos neuvosto haluaa unionin osallistuvan muodolliseen järjestelmään, sen päätös kiinteistä vaihtokursseista tehtävästä sopimuksesta on tehtävä yksimielisesti, mikä merkitsee, että laajenemisen jälkeen muodollinen sopimus edellyttää 15 - 25 valtion yksimielisyyttä,

S. katsoo, että olisi aivan liian vaarallista ryhtyä tarkistamaan perussopimuksia ennen kuin on pohdittu 21. vuosisadan Euroopalle asetettavia tavoitteita ja että on selvää, että keskustelut on käytävä tämänhetkinen tilanne huomioon ottaen unohtamatta laajenemista tai EMUn kaltaisen kulttuurivallankumouksen takia syntyvää tarvetta löytää vastauksia kysymyksiin, joita ei voida ratkaista olemassa olevien perussopimusten avulla;

EU:N PERUSRAKENTEET

1. Katsoo, että laadulliseen muutokseen («kulttuurivallankumous») kansallisten suvereniteettien ja EU:n toimivallan välillä, jota yhtenäisvaluuttaan siirtyminen merkitsee, on liityttävä käytännön mahdollisuus luoda ja taata yhteisön tasolla koordinoitu talouspolitiikka, jolla voidaan edistää yhteisvastuullisuutta, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia; katsoo, että tämä edellyttää erityisesti:

- solidaarisuus- ja toissijaisuusperiaatteisiin perustuvaa taloudellista ja sosiaalista liittoa rahaliiton poliittiseksi vastineeksi,

- eurooppalaista sosiaalipoliittista mallia, joka perustuu asteittaiseen lähenemiseen vähimmäisstandardeja ja yhteensovittamista koskevan menetelmän mukaisesti (esim. työlainsäädäntö, sosiaaliturva, sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, työllisyyden edistäminen),

- sellaista EMUn edustusta kansainvälisellä tasolla, joka antaa EU:n toimielimille mahdollisuuden tuoda esiin maailmanlaajuisesti perussopimuksessa määritellyt tavoitteet yhden kanavan kautta,

- toimielinuudistusta, jolla vahvistetaan toimielinten tehokkuutta, demokraattisen valvonnan välineitä ja kansalaisten osallistumista,

- avoimuuden ja näkyvyyden tinkimätöntä soveltamista kaikissa EMUa koskevissa toimissa, jotta kansalliset hallinnot ja kansalaiset saisivat niistä täsmällistä ja yksityiskohtaista tietoa;

RAHALIITTO

2. Muistuttaa EKPJ:tä siitä, että Maastrichtin sopimuksen mukaan EKP:n ja kansallisten keskuspankkien riippumattomuus toimien toteuttamisen, tavoitteiden ja välineiden suhteen ja niiden valtuudet eivät ole niiden omassa vallassa, vaan poliittiset viranomaiset, jotka puolestaan ovat vastuussa suurelle yleisölle, ovat siirtäneet nämä valtuudet niille;

3. Katsoo, että suunnitellut uudistukset vaativat kokonaisvaltaista näkemystä EU:n tulevasta institutionaalisesta rakenteesta, sillä rahataloudellinen osuus edellyttää vain «paikallisia» parannuksia;

4. Katsoo, että EKPJ:n ja EKP:n perussääntöjen määräyksiä pitäisi voida muuttaa yksinkertaistetulla menettelyllä (EY:n perustamissopimuksen 107 artikla, entinen 106 artikla), koska yksinkertaistettu menettely ei vaikuta EKP:n riippumattomuuteen;

5. Katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdassa (EKP:n perussäännön 25 artiklan 2 kohdassa) olisi määrättävä oikeusperustasta, joka antaa tarvittaessa mahdollisuuden EKP:n toiminnan lisäksi myös toimintaan Euroopan unionin tasolla rahoituslaitosten toiminnan vakauden valvonnassa;

6. Vahvistaa, että EU:n laajentuessa on luotava järjestelmä, jotta voidaan välttää neuvoston muuttuminen kansallisten edustajien laitokseksi ja EKP:n kutistuminen pelkäksi EKPJ:n sihteeristöksi;

7. Katsoo, että nimitysten vahvistamiseksi järjestettäviä kuulemisia olisi sovellettava

a) EKP:n johtokunnan jäseniin,

b) henkilöihin, joita komissio ja EKP ehdottavat talous- ja rahoituskomitean jäseniksi (ks. EY:n perustamissopimuksen 114 artikla, entinen 109 c artikla),

c) henkilöihin, joita komissio ja EKP ehdottavat jäseniksi yhteisön tarkkailijavaltuuskuntaan IMF:ssä, kunnes edustusta koskevia IMF:n sääntöjä muutetaan;

olettaa, että jos parlamentti hylkää ehdokkaan, kyseinen ehdokas peruu ehdokkuutensa, ja kehottaa niiden toimielinten puheenjohtajia, joita asia koskee, antamaan vastauksensa tähän institutionaalista tasapainottamista koskevaan asiaan, jolla pyritään osittain korjaamaan demokratiavajetta;

8. On ehdottomasti sitä mieltä, että EKP:n puheenjohtajaa ei pitäisi nimittää «jäsenvaltioiden hallitusten tekemällä yhteisellä sopimuksella», etenkään sitten, kun jäsenvaltioiden määrä lisääntyy;

TALOUSLIITTO

9. Katsoo, että tarvitaan vielä tarkistusta kansallisten talous- ja sosiaalipolitiikkojen koordinoimiseksi käytännössä, jotta saataisiin aikaan yhtenäinen, tehokas talouspolitiikka unionin ja sen jäsenvaltioiden tasolla, varmistettaisiin julkinen demokraattinen keskustelu talouspoliittisista vaihtoehdoista Euroopassa (kehittämällä kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä koordinointia) ja parannettaisiin päätöksentekoprosessia ja sen avoimuutta; katsoo, että ottaen huomioon epävirallisten Euro-11-kokousten kasvavan merkityksen Ecofin-neuvostossa Euroopan unionin yleisten institutionaalisten puitteiden ulkopuolella, on olemassa pakottava tarve päästä toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä, mikä johtaisi vuosittaisten laajojen talouspoliittisten suuntaviivojen muotoilua ja hyväksymistä koskevien päätöksentekomenettelyiden demokratisoitumiseen näiden toimielinten välillä;

10. Korostaa, että tätä tarkoitusta varten laajat talouspoliittiset suuntaviivat olisi ulotettava koskemaan makrotalouden eri lohkoja (budjettipolitiikka, kilpailun kehittäminen, tavara- ja palvelumarkkinoiden sekä työmarkkinoiden rakenteelliset toimet), mikä ei edellytä muutoksia perustamissopimukseen, ja lisäksi olisi kehitettävä «politiikkojen yhdistelmä», joka sisältäisi muitakin velvoittavia tavoitteita kuin julkisen talouden alijäämän muuttamalla EY:n perustamissopimuksen 99 artiklaa (entinen 103 artikla); katsoo, että pitäen tätä lähtökohtana voitaisiin harkita seuraavaa ratkaisua:

- neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta saatuaan Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon sekä talous- ja sosiaalikomitean lausunnon laajat talouspoliittiset suuntaviivat, jotka ovat luonteeltaan sitovia,

- laajojen talouspoliittisten suuntaviivojen toimeenpanon väline, suositus, korvataan päätöksellä ottaen täysin huomioon vakaussopimus sekä EKP:n riippumattomuus,

- monenvälisen valvonnan toimeenpanosta vastaa neuvosto ja sen tuloksena tehdään komission ehdotuksesta sitovia päätöksiä määräenemmistöpäätöksellä,

- parlamenttia olisi kuultava koko menettelyn ajan ja erityisesti:

. kun käydään talouspoliittista keskustelua laajoista talouspolitiikan suuntaviivoista komission tekemän suosituksen perusteella, jolloin komissio ja neuvosto ovat keskustelun aktiivisina osapuolina,

. joka vuosi kesäkuussa järjestettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, johon Euroopan parlamentin puhemies ja EKP:n puheenjohtaja osallistuvat ja jossa käsitellään talouspolitiikkaa, mikä tuo valitut vaihtoehdot paremmin esiin ja edistää päätösten hyväksyntää suuren yleisön keskuudessa;

11. Kehottaa komissiota ja neuvostoa selventämään EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan (entinen 104 c artikla) sisältöä ottaen huomioon julkisten investointikulujen merkityksen jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämän arvioinnissa;

TOIMIELIMET

Euroopan parlamentin asema12. Katsoo, että EP:n vaikutusvaltaa olisi lisättävä EMUssa muilta osin paitsi niissä asioissa, jotka kuuluvat EKP:n riippumattoman päätöksenteon piiriin, jolloin taas on huolehdittava asianmukaisesta tiedottamisesta ja keskustelusta ((Ks. demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 2. huhtikuuta 1998 annettu päätöslauselma (EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177).)), yhteistoimintamenettely olisi korvattava yhteispäätösmenettelyllä kaikkien lainsäädännöllisten päätösten ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 5 kohdan, 102 artiklan 2 kohdan ja 103 artiklan 2 kohdan osalta (entinen 103 artiklan 5 kohta, 104 a artiklan 2 kohta ja 104 b artiklan 2 kohta), jotka koskevat monenvälisen valvontamenettelyn yksityiskohtaisia sääntöjä, erityisoikeuksien kieltämistä rahoituslaitoksissa ja ennakkoja valtioille, ja yksikköarvojen ja metallirahojen yhdenmukaistamistoimenpiteitä koskevaan EY:n perustamissopimuksen 106 artiklan 2 kohtaan (entinen 105 a artiklan 2 kohta) voitaisiin soveltaa kuulemismenettelyä;

Komission asema

13. Katsoo, että komission asemaa jäsenvaltioiden politiikkojen valvonnassa olisi vahvistettava, jotta syksyllä lukkoon lyödyt työllisyyspoliittiset suuntaviivat ja myöhemmin keväällä vahvistettavat laajat talouspoliittiset suuntaviivat, joissa on otettava huomioon työllisyydestä tehdyt päätökset, saataisiin täysin yhdenmukaisiksi, ja että olisi parempi vahvistaa työllisyyttä koskevat suuntaviivat ja laajat talouspoliittiset suuntaviivat samanaikaisesti;

Neuvoston asema

14. Katsoo, että neuvoston on vahvistettava sisäistä organisaatiota ja koordinointia koskevat toimintatavat, joilla pyritään takaamaan, että kaikkea makrotaloudellista sääntelyä johdetaan poliittisesti (ei vain Ecofin-neuvosto vaan myös muut erityisneuvostot yhdessä yleisten asioiden neuvoston kanssa);

15. Katsoo, että Euro-neuvoston perussääntö olisi tunnustettava perussopimuksessa ja kyseisellä neuvostolla tulisi olla rahaliiton jäseniin nähden yhtäläinen toimivalta kuin neuvostolla on koko unioniin nähden, toisin sanoen päätöksentekovalta; katsoo, että epämuodolliseen koordinointiin liittyy kiistattomia etuja, mutta myös huomattavia rajoituksia, jos pyrkimyksenä on, että epävirallisen neuvoston lausunnot johtavat talousarviota, sosiaalipolitiikkaa tai ympäristöä koskeviin päätöksiin jäsenvaltioiden parlamenteissa;

PARLAMENTTIEN (EUROOPAN PARLAMENTIN JA KANSALLISTEN PARLAMENTTIEN) VÄLINEN YHTEISTYÖ

16. Pitää kiinni siitä, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä on tarkasteltava laajemmassa yhteistyökehyksessä, jotta sekä COSACin merkitystä että eri asioista vastaavien valiokuntien kautta tapahtuvaa yhteistyötä voitaisiin arvioida tehokkuuden ja demokraattisen valvonnan järkeistämisen kannalta, kuitenkin välttäen uusien toimielinten tai «parlamentaaristen komiteoiden» perustamista;

UUSI EUROOPPALAINEN POLITIIKKA

17. Katsoo, että yhteisen talous- ja veropolitiikan puuttuminen on täysin ristiriidassa sen kanssa, että rahapolitiikkaa hoidetaan yhteisenä asiana; olisi toivottavaa lähentää euroalueeseen kuuluvien valtioiden verotusjärjestelmiä, etenkin säästöjen verotuksen ja yhtiöverotuksen osalta, joista olisi voitava päättää määräenemmistöllä;

18. Katsoo, että sosiaalipolitiikan yhteydessä euron käyttöönoton olisi rohkaistava jäsenvaltioita hyväksymään vähimmäismäärä yhteisiä sääntöjä, jotta voitaisiin edistyä kohti todellista eurooppalaista sosiaalipoliittista mallia, täystyöllisyyttä, puhdasta ympäristöä, josta Euroopan kansalaiset voivat suoraan hyötyä, ja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomista - alueen, jossa perusoikeudet tunnustetaan ja oikeus- ja poliisiasioita koskevan yhteistyön rakenteita vahvistetaan; solidaarisuuden sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteistyön mekanismeja on täydennettävä laajentumista silmällä pitäen;

19. Korostaa, että rahaliitto edellyttäisi budjettijärjestelmää, joka on saanut vaikutteita liittovaltioista, tai ainakin sellaista institutionaalista rahoitusmekanismia, jonka avulla voitaisiin puuttua yhtä tai useampaa jäsenvaltiota uhkaavaan kriisitilanteeseen; Euroopan unionin tulevaa rahoitusta on tarkasteltava perustamissopimuksessa asetetun taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen pohjalta, ja on tuomittava omia varoja koskeva niin kutsuttu oikeudenmukaisen palautuman teoria ja otettava huomioon kaikki Euroopan rakentamiseen osallistumisesta saatavat talousarvioon liittyvät edut sekä muut edut;

EMUN EDUSTAMINEN KANSAINVÄLISELLÄ TASOLLA

20. Panee merkille Wienin Eurooppa-neuvoston päätöksen hyväksyä «kolmoisedustus» (neuvosto, komissio ja EKP) talous- ja rahapolitiikkaan ja valuuttakurssisopimuksiin liittyvissä asioissa;

21. Katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 111 artiklan 4 kohdan (entinen 109 artiklan 4 kohta) määräys, jossa vaaditaan euroalueeseen kuuluvien maiden yksimielisyyttä ja Euroopan parlamentin kuulemista, olisi korvattava määräyksellä määräenemmistöpäätöksestä, etenkin laajentumista silmällä pitäen;

22. Katsoo, että kansainvälisen laitosten, kuten IMF:n, perussääntöjä olisi tarkistettava siten, että niissä otetaan huomioon EMUn luoma uusi tilanne;

23. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.