Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Vuoden 1999 työllisyyspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen toteuttaminen"

(1999/C 209/14)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 28. tammikuuta 1999 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa lausunnon aiheesta "Vuoden 1999 työllisyyspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen toteuttaminen".

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 6. toukokuuta 1999. Esittelijä oli Ursula Engelen-Kefer.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26. ja 27. toukokuuta 1999 pitämässään 364. täysistunnossa (toukokuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 105 ääntä puolesta, 6 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Amsterdamin sopimukseen sisällytetyn työllisyyttä koskevan osaston sekä marraskuussa 1997 pidetyn Luxemburgin työllisyyshuippukokouksen myötä käynnistettiin peruuttamaton prosessi, jossa jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikat koordinoidaan Euroopan tasolla. Tavoitteena on vähentää tuntuvasti Euroopan korkeana jatkuvaa työttömyyttä. Jäsenvaltiot pitävät nyt "työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana" (Amsterdamin sopimuksen 126 artikla). Työllisyyttä koskevaan osastoon sisältyvät koordinoidun eurooppalaisen työllisyysstrategian tavoitteet ja menettelyt toteutettiin ensimmäisen kerran vuoden 1998 työllisyyspolitiikkaa koskevissa suuntaviivoissa sekä jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmissa.

1.2. Luxemburgin suuntaviivojen painopisteet - työllistettävyyden parantaminen, yrittäjyyden edistäminen, yritysten ja työntekijöiden sopeutumiskyvyn kehittäminen sekä yhtäläisten mahdollisuuksien vahvistaminen - ovat tärkeitä seikkoja, joilla parannetaan työttömien paluuta työelämään ja luodaan uusia työpaikkoja. Kaikki jäsenvaltiot esittivät lyhyessä ajassa kansalliset toimintasuunnitelmansa vuoden 1998 työllisyyspolitiikan suuntaviivojen toteuttamiseksi, mikä sinänsä on jo edistysaskel. Erityisen tehokkaaksi on osoittautunut se, että suuntaviivoissa asetetaan useita aloja koskevat konkreettiset ja tarkistettavissa olevat tavoitteet. Esimerkkinä mainittakoon niiden työttömien osuus, joiden on määrä hyötyä aktiivisista työmarkkinapoliittisista toimista työllistyvyytensä parantamiseksi. Neuvoston päätöslauselmassa vuoden 1999 työllisyyttä koskevista suuntaviivoista "jäsenvaltioita pyydetään asettamaan itselleen kansallisia tavoitteita, joita voitaisiin mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa kvantifioida".

1.3. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä on kuitenkin saavutettava yksimielisyys siitä, mitä aktiivisilla työmarkkinapoliittisilla toimilla tarkoitetaan. On myös varmistettava tilastojen vertailtavuus sekä asianomaisten indikaattorien objektiivisuus. Lisäksi komitea ehdottaa, että tehdään laatuanalyyseja tai annetaan niiden valmistelu jäsenvaltioiden tehtäväksi, jotta työllisyyden tukemisessa saavutettuja tuloksia voidaan arvioida entistä paremmin.

1.4. Vuoden 1999 työllisyyssuuntaviivoissa, jotka hyväksyttiin Wienin huippukokouksessa 11.-12. joulukuuta 1998, korostetaan, "että Luxemburgin prosessin onnistuminen tulevaisuudessa riippuu paljolti kaikkien osallistuvien tahojen eli neuvoston, komission, Euroopan parlamentin, työmarkkinaosapuolten, Euroopan keskuspankin ja Euroopan investointipankin laajasta ja intensiivisestä vuoropuhelusta". Saksan ehdotuksesta mukaan otettiin seuraava uusi kappale: "Wienissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi neuvostolle ja komissiolle tehtäväksi raportoida Kölnissä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle eurooppalaisen työllisyyssopimuksen laatimisesta osana Luxemburgin prosessia".

1.5. Wienin huippukokouksessa annetun tehtävän puitteissa talous- ja sosiaalikomitea haluaa Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan foorumina antaa erityisen panoksen Euroopan työllisyysstrategiasta käytävän keskustelun vahvistamiseksi. Komitea haluaa panoksellaan aloittaa parhaita käytänteitä koskevan syvennetyn kokemusten vaihdon, jolla vaikutetaan työllisyyspolitiikan suuntaviivojen toteuttamiseen. Kokoonpanonsa vuoksi komitealla on tähän hyvät mahdollisuudet, sillä siinä on perinteisten työmarkkinaosapuolten ohella edustettuina myös muita merkittäviä talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatioita. Tähän liittyen on toteutettu kuulemistilaisuus, jossa käsiteltiin Euroopan työllisyysstrategian neljän pilarin alaan kuuluvia valikoituja malliesimerkkejä. Talous- ja raha-asioita sekä työllisyys- ja sosiaaliasioita käsittelevät neuvostot ovat esittäneet Euroopan työllisyyspolitiikkaa koskevassa yhteisessä kertomuksessaan esimerkkejä parhaista käytänteistä Euroopan työllisyyspoliittisten suuntaviivojen neljän pilarin aloilta, ja ne otettiin huomioon kuulemistilaisuudessa.

2. Vuoden 1999 työllisyyspoliittisten suuntaviivojen arviointi ja toteuttaminen

2.1. Talous- ja sosiaalikomitea perustelee oma-aloitteista lausuntoaan Amsterdamin sopimuksen 128 artiklan 2 kohdalla, jonka mukaan neuvosto kuulee talous- ja sosiaalikomiteaa ennen työllisyyspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen vuosittaista vahvistamista.

2.2. Komitea on tyytyväinen komission lähtökohtaan säilyttää vuoden 1999 työllisyyspoliittisissa suuntaviivoissa periaatteessa neljä painopistealaa ja siten asettaa Luxemburgin prosessin vahvistaminen ja syventäminen etualalle. Komitea pitää seuraavia täydennyksiä ja konkretisointeja järkevinä ja kannattaa niitä erityisesti:

- verotus- ja maksujärjestelmien uudistus

- alvelualan työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen

- jatkuvaa kouluttautumista koskevien toimien vahvistaminen erityisesti tietotekniikan kehitystä ajatellen

- vammaisten ja etnisten vähemmistöjen integroiminen

- työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantaminen.

2.3. Oleellinen edellytys työllisyyden parantamiselle on kääntää unionissa vallitseva suuntaus, johon kuuluu työn verotuksen ja pakollisten maksujen lisääntyminen(1). Komitea onkin tyytyväinen vuoden 1999 työllisyyspolitiikan suuntaviivojen täsmennykseen, jonka mukaan jäsenvaltiot tarkistavat verotus- ja etuusjärjestelmiään sen mukaan, kannustavatko ne ja millä tavoin ne kannustavat työttömiä aloittamaan työnteon ja työnantajia luomaan uusia työpaikkoja(2). Tässä yhteydessä ei kuitenkaan tule heikentää työttömille suunnattuja sosiaalipalveluja. Komitean mielestä on myös erityisen tärkeää, että pimeän työn vastaisiin toimiin kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota.

2.4. Euroopan työllisyysongelman yhtenä syynä on kansainvälisesti verraten keskimääräistä suppeampi palveluala, sosiaaliset sekä ympäristöön ja teollisuuteen liittyvät palvelut mukaan luettuina. Näin ollen onkin johdonmukaista, että suuntaviivoissa kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään "puite-edellytykset, joiden avulla hyödynnetään kaikki mahdollisuudet työllistymiseen palvelualalla ja teollisuuteen liittyvissä palveluissa". Suuntaviivoissa korostetaan, että tietoyhteiskunnan, sosiaalialan ja ympäristösektorin tarjoamien työllistämismahdollisuuksien käyttäminen on erityisen tärkeää luotaessa uusia työpaikkoja. Myöskään julkisen sektorin yhteiskunnallista ja työllisyyspoliittista vastuuta ei pidä unohtaa.

2.5. Kiinteästi tähän liittyen nuorille on annettava perus- ja ammattikoulutuksen yhteydessä tietoteknisiä valmiuksia. Näin helpotetaan heidän siirtymistään työelämään. Tietotekniikan nopea kehittyminen vaatii kuitenkin työntekijöiltä jatkuvaa pätevöitymistä ja elinikäistä oppimista työllistymiskyvyn säilyttämiseksi. Komitean mielestä on erityisen tärkeää, että suuntaviivoissa on täsmennetty tätä seikkaa.

2.6. Vahvistaakseen Amsterdamin sopimukseen sisältyvää syrjinnän vastaista periaatetta komissio on sisällyttänyt vuoden 1999 työllisyyssuuntaviivoihin kaikille avoimien työmarkkinoiden luomisen ja kiinnittänyt erityistä huomiota muita huonommassa asemassa olevien ryhmien integroimiseen työmarkkinoille. Komitea on tyytyväinen tähän täydennykseen, sillä sosiaalinen syrjäytyminen uhkaa nimenomaan vammaisia, etnisiä vähemmistöjä ja muita huonommassa asemassa olevia ryhmiä, kuten pitkäaikaistyöttömiä ja ikääntyneitä henkilöitä, jollei heille luoda mahdollisuuksia työmarkkinoilla ehkäisevin ja aktiivisin integraatiotoimin. Komitea kannattaa mainstreaming-lähestymistavan noudattamista myös tällä alalla. Se kehottaa komissiota toteuttamaan ilmoitetut syrjinnän vastaiset toimet vuosittain toimeenpantavan toimintaohjelman sekä myös asianmukaisten lainsäädäntötoimien avulla. Ohjelmassa tulee ottaa huomioon, että muita huonommassa asemassa olevien ryhmiin kuuluu paljon ihmisiä, joiden kokemus ja osaaminen jätetään hyödyntämättä. Siinä tulee myös tehdä ehdotuksia menetelmiksi, joiden avulla tätä moninaista tieto- ja kokemuspohjaa voidaan käyttää niin asianomaisen henkilön kuin koko yhteiskunnankin kannalta hedelmällisellä tavalla.

2.7. Komissio korostaa vuoden 1999 työllisyyspolitiikkaa koskevissa suuntaviivoissa erityisesti naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä. Komitea kannattaa etenkin "mainstreaming"-lähtökohtaa, jonka mukaan työllisyyspolitiikan suuntaviivojen kaikilla neljällä painopistealalla on pyrittävä poistamaan sukupuoleen perustuva syrjintä. Komitea kannattaa erityisesti täsmennystä, jolla pyritään vähentämään naisten keskimääräistä korkeampaa työttömyyttä ulottamalla aktiivinen työvoimapolitiikka koskemaan naisia suhteessa, joka vastaa heidän osuuttaan työttömistä. Naisten työssäkäynnin osuutta on lisättävä, jotta Euroopan työllisyysaste kokonaisuudessaan nousee. Tämä edellyttää asianmukaisten puite-edellytysten luomista vähentämällä verotus- ja etuusjärjestelmästä johtuvia pidäkkeitä. Lisäksi on järjestettävä riittävästi lastenhoitopalveluja ja annettava sekä miehille että naisille mahdollisuus nykyistä joustavampiin vapaa- ja työaikajärjestelyihin työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi. Komitea pitää vuoden 1999 työllisyyspolitiikan suuntaviivojen täydennyksiä tässä kohden erityisen onnistuneina, sillä niihin sisältyy työmarkkinoille sijoittautumiseen välittömästi tähtäävien toimien lisäksi sellaisten yhteiskunnallisten puite-edellytysten muutoksia, jotka vielä nykyäänkin estävät naisten työssäkäynnin lisääntymistä.

2.8. Talous- ja sosiaalikomitea korosti jo lausunnossaan aiheesta "Komission tiedonanto - Ehdotus jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuonna 1998"(3), että on kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa, johon sisältyy sekä yleinen talouspolitiikka että muut työllisyyden kannalta oleelliset politiikan alat. Onkin välttämätöntä, että työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja Amsterdamin sopimuksen 99 artiklan 2 kohdan perusteella vuosittain laadittavat yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat saatetaan keskenään yhdenmukaisiksi. Tämä edellyttää talous-, finanssi- ja rahapolitiikan nykyistä tiiviimpää koordinointia sekä talouden rakenteiden muutoksia.

2.9. Komitea on tyytyväinen siihen, että Wienissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti kokonaisvaltaisen lähestymistavan merkitystä painottaen "että on tarpeen sekä syventää että vahvistaa talouspoliittista koordinointia -- EMU:n onnistumisen varmistamiseksi ja kestävän, työpaikkoja luovan kasvun tukemiseksi". Tätä varten tarvitaan Eurooppa-neuvoston mukaan "jäsenvaltioissa ja unionissa -- taloudellisiin haasteisiin asianmukaisia ja koordinoituja vastauksia, joihin sisältyvät budjetti- ja rahapolitiikka sekä rakennepolitiikat ja joissa otetaan huomioon palkkakehitys".

2.10. Komitea on Eurooppa-neuvoston kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että nykyisiä välineitä on vahvistettava ja että ne on yhdistettävä "yhtenäiseksi työllisyys-, kasvu-, vakaus- ja talousuudistusstrategiaksi, josta aikanaan tulee eurooppalainen työllisyyssopimus Luxemburgin prosessin puitteissa".

2.11. Komitea on vakuuttunut siitä, että vain sellainen kokonaisstrategia voi onnistua, joka kattaa kaikki työllisyyden kannalta tärkeät politiikan alat ja joka asettaa asianomaiset toimijat yhteisvastuuseen eurooppalaisen työllisyyssopimuksen puitteissa.

2.12. Luxemburgin prosessin osalta komitea pitää objektiivista vertailuanalyysia (benchmarking) ja hyvien käytänteiden määrittelyä tärkeinä välineinä, joilla voidaan saada aikaan hedelmällistä kilpailua työmarkkinapoliittisesti tuloksekkaiden toimien etsintään. Komitean mielestä hyvien käytänteiden määrittelyperusteiden on kuitenkin oltava avoimia ja tarkastettavissa, ja niissä on otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat toteuttaa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa. Laadullisen arvioinnin olisi ulotuttava lyhytaikaisiin vaikutuksiin suuntautunutta kapea-alaista seurantaa pidemmälle. TSK muistuttaa tässä yhteydessä työmarkkinaosapuolten osallistumisen merkityksestä, jota Luxemburgin prosessissa korostetaan. Luxemburgin työllisyyshuippukokouksen päätelmien mukaan "työmarkkinaosapuolet kaikilla tasoilla tulevat mukaan tämän toiminnan kaikkiin vaiheisiin ja osallistuvat suuntaviivojen toteuttamiseen". Tämä tarkoittaa TSK:n käsityksen mukaan mm. sitä, että kyseiset osapuolet voivat osallistua jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien valmisteluun ja arviointiin ennen yhteisen työllisyysraportin laatimista.

2.13. Komitea on yleisesti ottaen neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että myönteistä ja rakentavaa toimien vertailua on vahvistettava. Komitea kannattaa Eurooppa-neuvoston kantaa, jonka mukaan "niin kansallisella kuin unioninkin tasolla tarvitaan todennettavia lisätavoitteita ja määräaikoja, yhteistä toimintaa ja toimintaindikaattoreita sekä johdonmukainen tilastollinen pohja. Nämä ovat avaintekijöitä edettäessä kohti eurooppalaista työllisyyssopimusta".

2.14. Jotta eurooppalaista työllisyysstrategiaa kehitetään edelleen, on komitean mielestä toteutettava Amsterdamin sopimukseen kirjattu vakaus-, kasvu- ja työllisyyspolitiikan samanarvoisuus. Tasapainoisella talous- ja rakennepolitiikalla on taattava, että korkean työllisyysasteen saavuttamisella on sama painoarvo kuin julkistalouksien vakauttamisella ja inflaation torjunnalla. Rahapolitiikalla on tässä yhteydessä erityinen merkitys Euroopan keskuspankin itsenäisyyttä ei kuitenkaan kyseenalaistamatta(4). Tämä vaatii komitean mielestä talous-, finanssi- ja rahapolitiikan nykyistä voimakkaampaa koordinointia Euroopan tasolla sekä talousuudistusten aloittamista hallitusten, komission, Euroopan keskuspankin ja työmarkkinaosapuolten rakenteellisen vuoropuhelun avulla.

2.15. Komitea toivoo, että Kölnissä kokoontuva Eurooppa-neuvosto ilmaisee kannattavansa eurooppalaista työllisyyssopimusta (prosessina) ja ottaa sen huomioon myös jatkaessaan työllisyyspolitiikan suuntaviivoja vuodelle 2000.

3. Hyvien käytänteiden arviointi

3.1. Komissio vertaili vuotta 1998 koskevassa, työllisyys- ja sosiaaliasioita sekä talous- ja raha-asioita käsittelevien neuvostojen yhteisessä työllisyysraportissa ensimmäistä kertaa työllisyyspolitiikan suuntaviivojen toteutusta jäsenvaltioissa tiettyjen valikoitujen määrällisten indikaattorien avulla. Tässä yhteydessä valittu menetelmä kunkin jäsenvaltion suhteellisen aseman selvittämiseksi kolmen parhaita tuloksia saaneen jäsenvaltion keskiarvoon verrattuna erottuu myönteisesti aiemmissa raporteissa sovellettuihin menetelmiin nähden. Menetelmä soveltuu käynnistämään jäsenvaltioiden välisen hedelmällisen kilpailun työttömyyden vähentämiseksi. Komission olisi myös arvioitava laadullisesti työllisyyden paranemiseen johtaneita jäsenvaltioiden omia toimia sekä valmisteltava vertaileva analyysi. Tätä varten komissio on yhteiseen työllisyysraporttiin kuuluvia maakohtaisia kertomuksia laatiessaan tehnyt tärkeää valmistelutyötä. Tässä yhteydessä on kuitenkin sovittava yhteisistä toimista ja toimintaindikaattoreista, jotta analyysi voidaan tehdä vakaalta ja kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymältä pohjalta. Jäsenvaltioiden välistä kokemusten vaihtoa hyvistä työmarkkinapoliittisista toimista olisi myös syvennettävä ottaen samalla huomioon kunkin jäsenvaltion noudattama työllisyyspoliittinen kokonaisstrategia.

3.2. Kansainväliset vertailut osoittavat, että työmarkkinapoliittisten toimien menestys riippuu monista tekijöistä, erityisesti kestävän kasvun ja työllisyyden mukaan suuntautuneesta kokonaistaloudellisesta lähestymistavasta, jota on tuettava finanssi-, raha- ja veropoliittisin toimin.

3.3. Työmarkkinoita ja ammatteja tutkivan saksalaisen instituutin (Institut für Arbeitsmarkt- und Berufsforschung, IAB) suorittamassa arvioinnissa(5), jossa kolmen unionin jäsenvaltion - Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Tanskan - kokemuksia verrattiin Yhdysvaltoihin, eriteltiin maakohtaisen tutkimuksen tuloksina esimerkiksi seuraavia onnistuneen työllisyyspolitiikan osatekijöitä, jotka komitea esittää ottamatta niihin kantaa:

- laaja-alainen, kestävään kasvuun ja työllisyyteen suuntautunut kokonaistaloudellinen lähestymistapa

- investointeja suosivien puite-edellytysten luominen ja sisäisen kysynnän vahvistaminen finanssi-, raha- ja veropoliittisin toimin

- maltillinen palkkakehitys ja eriytetyt palkkajärjestelmät samalla työehtosopimusten työmarkkinoita sääntelevä tehtävä säilyttäen

- työn hinnan alentaminen laskemalla lakisääteisiä välillisiä työvoimakustannuksia

- aktiivisten työmarkkinapoliittisten toimien yhdistäminen työn vastaanottamista koskeviin institutionaalisiin kannustimiin Tanskan ja Alankomaiden esimerkin mukaan

- talouden rakenneuudistukset kilpailukyvyn nostamiseksi.

3.4. IAB:n arvioinnista ilmenee yleisesti ottaen, että työttömyyden tehokkaassa torjunnassa ei pidä rajoittua yksittäisiin näkökohtiin, vaan kaikki talous-, finanssi-, raha- ja työmarkkinapolitiikan alat on otettava huomioon. Tuloksia voidaan odottaa vain pitkän aikavälin kattavalla vakaalla ja kokonaisvaltaisella politiikalla. Tämä vahvistaa komitean mielestä komission jo vuonna 1993 julkaisemassa valkoisessa kirjassa "Kasvu, kilpailukyky, työllisyys" esittämän laajan työllisyyspoliittisen lähtökohdan.

3.5. Valmisteluryhmän 15. huhtikuuta 1999 järjestämässä kuulemistilaisuudessa liittovaltiotason työvoimaviranomaisen toimipaikassa Nürnbergissä esitettiin valikoituja esimerkkejä työllisyys- ja työmarkkinapolitiikan alalta. Painopiste oli työllistettävyyden edistämiseen ja yrittäjyyden kehittämiseen tähtäävillä suuntaviivoilla. Yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen mainstreaming-lähtökohdasta otettiin huomioon valittaessa käytännön esimerkkejä ja esitettäessä asiaa (ks. Liite 2).

3.6. Talous- ja sosiaalikomitea tekee annettujen esimerkkien perusteella seuraavat päätelmät:

- Työmarkkinapoliittiset toimet ovat sitä tehokkaampia, mitä enemmän työmarkkinaosapuolet ja asianomaiset tahot osallistuvat jäsenvaltiotasolla niiden kehittämiseen ja toteuttamiseen.

- Hankkeiden toteuttaminen paikallistasolla yhteistyössä valtion työvoimaviranomaisten kanssa on tulosten kannalta erityisen lupaavaa. Alue- ja paikallisviranomaiset tekevät usein aloitteen hankkeesta, ja valtion elimet ottavat sen vastuulleen vasta myöhemmässä vaiheessa.

- Työttömyydestä kärsivien ryhmien ottaminen mukaan esim. "Työttömät auttavat työttömiä" -hankkeisiin avaa uusia mahdollisuuksia työmarkkinapoliittisten integraatiotoimien tehostamiseen.

- Vastuun siirtäminen työmarkkinaosapuolille työmarkkinapoliittisia toimia ja työaikajärjestelyjä koskevien sopimusten välityksellä sekä - myös valtion - rahoitustuki vaikuttavat erityisen hyviltä esimerkeiltä.

- Ammattikoulutustoimissa olisi yhdistettävä laaja ammatillinen peruskoulutus ja käytännönläheiset, yritysten vaatimusten mukaiset koulutusjaksot. Erityisen tärkeää on ammattikoulutuksen päätoimijoiden, talouselämän, ammattiliittojen ja valtion yhteistoiminta.

- Nuorten yritysten tukeminen kannattaa silloin, kun yrityksen perustamisen yhteydessä annetaan kohdennettua neuvontaa ja taloudellista tukea. On myös poistettava hallinnollisia esteitä, jotka vaikeuttavat yritysten perustamista.

4. Eurooppalaisen työllisyysstrategian hyväksi annettavan jatkuvan panoksen näkymiä

4.1. Talous- ja sosiaalikomitea pitää hyvistä työmarkkinapoliittisista käytänteistä järjestettyä kuulemistilaisuutta ensimmäisenä askeleena, jolla voimistetaan eurooppalaisesta työllisyysstrategiasta käytävää keskustelua. Vastaavia toimia on määrä jatkaa. On kuitenkin vältettävä, että komissio ja Euroopan tasolla toimivat eri komiteat tekevät päällekkäistä työtä. Talous- ja sosiaalikomitean on keskityttävä erityiseen rooliinsa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan foorumina. Komitea ilmaisee näkökantojaan eurooppalaisesta työllisyysstrategiasta Amsterdamin sopimuksen 128 artiklan 2 kohdan perusteella sovitettuaan yhteen komiteassa edustettuina olevien taloudellisten ja yhteiskunnallisten ryhmien intressit.

4.2. Talous- ja sosiaalikomitealla voisi kokoonpanonsa vuoksi olla eurooppalaisen työllisyysstrategian kehittämisessä erityinen rooli, joka perustuu komitean käytännönläheisyyteen. Komitean erityispanos voisi olla työllisyyspolitiikan kannalta hyvien ratkaisujen säännöllinen arviointi sekä kokemustenvaihdon järjestäminen malliesimerkeistä.

4.3. Jotta talous- ja sosiaalikomitea voisi suorittaa mainitut tehtävät, olisi luotava asianmukaiset edellytykset. On välttämätöntä, että eri jaostojen eurooppalaiseen työllisyyspolitiikkaan liittyvä työ yhdistetään, jotta komitea voi seurata eurooppalaista työllisyyspolitiikkaa jatkuvalta pohjalta ja antaa siihen oman panoksensa.

Bryssel 27. toukokuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) Ks. myös TSK:n lausunto aiheesta "Talouskatsaus vuodeksi 1999 - EU:n talous euron käytön alkuvaiheessa - Kasvun, työllisyyden ja vakauden edistäminen".

(2) Ks. myös TSK:n lausunto aiheesta "Neuvoston direktiivi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta sisällyttämällä siihen mahdollisuus soveltaa kokeiluluontoisesti alennettua arvonlisäverokantaa erityisen työvaltaisiin palveluihin".

(3) EYVL C 19, 21.1.1998.

(4) Ks. myös TSK:n lausunto aiheesta "Talouskatsaus vuodeksi 1999 - EU:n talous euron käytön alkuvaiheessa - Kasvun, työllisyyden ja vakauden edistäminen".

(5) Institut für Arbeitsmarkt- und Berufsforschung (IAB): Mitteilungen aus der Arbeitsmarkt- und Berufsforschung, N:o 2, 1998.

LIITE I

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava muutosehdotus sai kannatusta vähintään neljänneksen annetuista äänistä, mutta hylättiin loppukäsittelyssä.

Kohta 4.3

Poistetaan.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 38, ei-ääniä: 74, tyhjiä: 5.

LIITE II

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Tiivistelmä "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaoston 15. huhtikuuta 1999 Nürnbergissä järjestämässä kuulemistilaisuudessa esitetyistä työllisyys- ja työmarkkinapoliittisista malliesimerkeistä.

Alankomaat: pitkäaikaistyöttömien integrointi

Vuonna 1987 perustettu alankomaalainen säätiö "Työnvälitys- ja integrointihankkeet", jota ylläpitää kaksi suurinta ammattiliittoa FNV ja CNV, tukee aktiivisia toimia pitkäaikaistyöttömien integroimiseksi työmarkkinoille. Toimille on ominaista pienhanketyöskentely, työnhakijoiden yksilöllinen neuvonta sekä yhteistoiminta valtion elinten kanssa. Vuonna 1998 löydettiin työpaikka yhteensä 903:lle vaikeasti työllistettävälle pitkäaikaistyöttömälle, joista osa oli ollut työttömänä yli kolme vuotta tai yli 40-vuotias tai syntyperältään ulkomaalainen. Hanketyö perustuu suurelta osin työmarkkinaosapuolten välisiin, eri aloja tai yksittäisiä yrityksiä koskeviin työehtosopimuksiin.

Säätiö on toteuttanut neljä vuotta hotelli- ja ravitsemusalaa koskevaa työehtosopimusta, jolla pyritään helpottamaan pitkäaikaistyöttömien integrointia työelämään. Yhdeksässä alueellisessa hankkeessa on yhteistyössä valtion työvoimaviranomaisten kanssa luotu yhteyksiä työllistämiseen halukkaiden yritysten ja pitkäaikaistyöttömien välille. Hankekulut puolitetaan työvoimaviranomaisten sekä hotelli- ja ravitsemusalan yritysten kesken. Tällä tavoin yhdistetään valtion tukitoimet ja työnantajien tuki työehtosopimuksen mukaisesti, mikä on hankkeiden onnistumisen oleellinen edellytys. Pelkästään vuonna 1998 ala työllisti 227, ja neljän viime vuoden aikana yhteensä 800 pitkäaikaistyötöntä.

Pankkialan työehtosopimuksen mukaan on työllisyyttä edistäviä alan ulkopuolisia toimia jo joitakin vuosia tuettu 0,2 %:lla kokonaispalkkakustannuksista. Tällä tavoin rahoitetussa "Flevolandin työnvälityshankkeessa" keskitytään psyykkisesti ongelmaisten henkilöiden integrointiin työmarkkinoille. Kyseisten henkilöiden yksilöllisessä neuvonnassa panostetaan heidän psyykkisen tilansa vakauttamiseen ja työnteon aloittamista vaikeuttavien esteiden poistamiseen koko elämänpiiristä. Vasta tämän jälkeen ryhdytään varsinaiseen työnvälitykseen. Vuoteen 1998 mennessä 165 yleensä yli kaksi tai kolme vuotta työttömänä ollutta hankkeeseen osallistujaa oli löytänyt työpaikan ja 65:lle oli järjestynyt koulutuspaikka. Huhtikuusta 1999 lähtien valtion työvoimaviranomaiset ovat jatkaneet hanketta varmistaakseen sen jatkuvuuden. Hankkeen onnistumisen edellytyksenä on valtion elimiltä ja työnantajapuolelta saadun rahoituksen lisäksi kokeellinen lähestymistapa ja pitkäaikaistyöttömien yksilöllinen neuvonta, joka kattaa koko elämänpiirin.

Ruotsi: nuorten työttömien integrointi

Ruotsissa on perustettu nuoria työttömiä varten erityisiä työkeskuksia, joissa nuoret voivat valita joko työpaikan tai integrointi- tai koulutusohjelman. Tätä varten on perustettu useita valtiollisia tukiohjelmia. Tietotekniikan keskuksissa nuoria koulutetaan tietotekniikan alalla sekä tuetaan työnhaussa. 20 % nuorista on löytänyt työpaikan kolmen kuukauden kuluessa koulutusohjelman päättymisestä. Alle 20-vuotiaille nuorille suunnatussa erityisessä kunnallisessa tukiohjelmassa pyritään kehittämään yksilöllisesti suunniteltuja työ- tai harjoittelumahdollisuuksia julkisella tai yksityisellä sektorilla tai tarjoamaan koulutusta. Valtiontukea tätä tarkoitusta varten saava kunnallinen elin on enintään 12 kuukautta vastuussa nuoresta, jonka on kuitenkin tänä aikana hyväksyttävä työvoimaviranomaisten työtarjoukset. Vuonna 1998 voitiin 40 %:lle tukiohjelmaan osallistuneista välittää työpaikka ja 22 %:a hyötyi muusta työllisyyttä edistävästä tukitoimesta. Tammikuussa 1998 käynnistettiin 20-24-vuotiaille nuorille tarkoitettu ohjelma "Kehittämistakuu", jossa työvoimahallinto ehdottaa heille yksilöllisiä tukitoimia. Jollei 100 päivän kuluessa löydy soveltuvaa työtarjousta, nuori otetaan kunnallisen tukiohjelman piiriin. Nuoret saavat tänä aikana valtion maksamaa työttömyyskorvausta, erityistä koulutustukea tai sosiaaliavustusta.

Espanja: vammaisten integrointi

Vuoden 1997 lokakuussa perustettu Espanjan työministeriön ja vammaisneuvoston sekakomitea on sopinut vammaisten työllisyyden edistämisestä. Sopimukseen sisältyviä toimia ovat vammaisten institutionaalisen osallistumisen lisääminen, työnvälitys ja neuvonta, jatkokoulutus sekä kohdennetut integrointitoimet. Toimien tavoitteena on parantaa erityisesti nuorten ja naispuolisten vammaisten työkykyä ja tarjota vammaisille soveltuvia uusia työmahdollisuuksia. Integrointitoimet ovat pelkästään vuonna 1998 johtaneet 15000 työsopimukseen, joiden osalta valtio maksaa 90 %:iin asti työnantajan sosiaaliturvamaksut. Tämän järjestelmän sekä vuoden 1998 työllisyyspoliittisten suuntaviivojen toteuttamista varten perustetun kansallisen toimintaohjelman puitteissa ONCE-säätiö on käynnistänyt yksityisen aloitteen ("Suunnitelma 5000") vammaisten työllisyyden edistämiseksi. Säätiö on luvannut luoda vammaisille neljän vuoden kuluessa (1997-2000) 5000 työpaikkaa ja 10000 koulutuspaikkaa. Jo vajaan kahden toimintavuoden jälkeen vammaisille on aloitteen avulla voitu luoda 5089 työpaikkaa. Juuri työllistymiskyvyn edistämisen yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisille tarjottuihin tilaisuuksiin, jotta he saavat mahdollisuuden integroitua nopeasti muuttuvaan työelämään.

Italia: nuoret yritykset

Vuonna 1994 perustettiin nuorten yrittäjyyttä edistävä organisaatio (Società per la imprenditorialità giovanile, IG) jatkamaan vuonna 1986 aloitettua valtiollista nuorten yrittäjien tukiohjelmaa, jonka tavoitteena oli poistaa yritysten perustamisen esteitä Italian heikosti kehittyneiltä alueilta. Julkishallinnon toimeksiannosta työskentelevä IG tukee yritysten uudelleenorganisointia ja uusien yritysten perustamista antamalla neuvontaa, koulutusta sekä teknistä tai rahoitusapua. IG:llä on neljäkymmentä paikallista toimipistettä ja se työskentelee yhdessä teollisuus- ja kauppakamarien sekä julkishallinnon kanssa.

Viimeisten 12 vuoden aikana toimintaan on sisältynyt:

- yrittäjyyden edistäminen erityisesti Etelä-Italiassa

- 6000:n yrityssuunnitelman arviointi

- 1500 yrityssuunnitelman toteuttaminen yhteensä kahden miljardin euron sijoituksella; näin on luotu 25000 uutta työpaikkaa

- 970 uuden yrityksen rahoittaminen; näistä 81 % on edelleen olemassa.

Onnistumisen edellytyksenä on ollut yrityskumppanuuksien luominen ja yrityksen perustajan tukeminen alkuvaiheessa yrityksen johtamiseen tai yritysneuvontaan perehtyneen ohjaajan avulla.

IG on vuodesta 1986 lähtien myös tukenut työttömiä taloudellisesti heidän siirtyessään itsenäisiksi yrittäjiksi. IG neuvoo yrityssuunnitelmien toteuttamisessa ja tarjoaa erityisiä koulutus- ja jatkokoulutuskursseja, joilla valmistaudutaan itsenäiseen yritystoimintaan ja yrityksen johtamiseen. IG:n yrityksenperustamisohjelman tehokkuudesta todistaa se, että Italian hallitus on valinnut sen malliesimerkiksi.

Ranska: uusia palveluja ja uusia työpaikkoja koskeva ohjelma

Ranskan ohjelma "Nuorten työllistyminen uusilla palvelualoilla" on tarkoitettu alle 30-vuotiaille työttömille nuorille. Ohjelmassa tuetaan uusien työpaikkojen luomista sosiaalisella ja yleishyödyllisellä alalla julkishallinnossa viiden vuoden aikana siten, että mikäli työtön nuori palkataan, maksetaan valtion varoin 80 % lakisääteisestä vähimmäispalkasta. Ohjelman tavoite - luoda vuoden 1998 loppuun mennessä eli hieman yli vuodessa 150000 työpaikkaa - on ylitetty. Alueyhteisöissä ja järjestöissä luotiin 85000, paikallisissa oppilaitoksissa 65000 ja paikallisissa poliisilaitoksissa 8250 työpaikkaa. Uusia työpaikkoja on syntynyt perhe-, terveydenhuolto-, sosiaali-, ympäristö-, kulttuuri-, urheilu- ja koulutusaloille. Kyseessä ovat pääasiassa koordinaatio- ja organisaatiotehtävät, apua tarvitsevien henkilöiden, kuten iäkkäiden henkilöiden ja vammaisten tuki- ja hoitotyö tai oppilaitoksissa tehtävä työ. Koska ohjelmassa pyritään ensi sijassa luomaan työpaikkoja alue- ja paikallistasolla, on työmarkkinoiden paikallisten toimijoiden osallistumisella ratkaiseva merkitys. Kattojärjestöjen ja valtion elinten kansallisella tasolla solmimat puitesopimukset pannaan toimeen paikallistasolla. Tällaisia sopimuksia sovelletaan esim. postissa, aikuiskoulutuskeskuksissa, yhteiskuntaelämän järjestöissä, terveydenhuoltoalalla sekä julkisin varoin tuettuun asuntorakentamiseen liittyvässä toiminnassa. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa aloitettuja toimia ja hankkia nuorille pysyvä työpaikka kulloisissakin organisaatioissa tai jälkeenpäin normaaleilla työmarkkinoilla.

Ruotsi: työmarkkinaosapuolten työllisyyspalvelut

Ruotsin työehtosopimusosapuolten yhdessä ylläpitämä organisaatio "Trygghetsrådet SAF/PTK" (Restart) tukee irtisanottuja työntekijöitä yksityissektorilla heidän etsiessään uutta työpaikkaa tai perustaessaan omaa yritystä. Toiminta alkoi SAF:n ja PTK:n vuonna 1974 solmimasta sopimuksesta. Restart tarjoaa siihen liittyneille yrityksille tai työttömyysuhan alaisille työntekijöille ammatillista neuvontaa ja tukea työpaikan vaihdoksen tai oman yrityksen perustamisen yhteydessä. Restart rahoitetaan 30000 jäsenyrityksen maksamilla jäsenmaksuilla siten, että jäsenyritykset asettavat käyttöön 0,3 % kokonaispalkkakustannuksistaan. Tarjotut palvelut ulottuvat yksilöllisestä ammatillisesta kehityssuunnitelmasta erilaiseen yksilöllisten tarpeiden mukaan suunniteltuun koulutukseen ja jatkokoulutukseen, apuun työnetsinnässä tai yrityksen perustamisessa sekä tietyin edellytyksin ikääntyneiden henkilöiden taloudelliseen tukemiseen. Työttömyysavustuksen ja Restartin kautta maksettavan erorahan ("redundancy pay") yhdistelmä voi asianomaisen iästä riippuen olla 75 % aiemmasta palkasta, ja sitä voidaan maksaa puolestatoista vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen asti. Restartin toimien ydin on noin 30 paikkakunnalla olevien alue- ja paikallistoimistojen 100:n neuvojan verkosto. Yhteensä 143000:sta Restartin palveluja 1990-luvulla käyttäneestä henkilöstä 85000 on löytänyt uuden työpaikan, 12000 perustanut oman yrityksen ja 16000 etsii vielä työtä. Yrityksen perustamisissa, jotka muodostavat noin 10 % tapauksista, on keskitytty osto- ja myyntitoimintaan. Naisten osuus on noussut vuonna 1998, ja 80 % yrityksistä on vielä toiminnassa. Yksilölliseen neuvontaan perustuvassa Restartissa lähdetään siitä, että jokainen työpaikanvaihdos tarjoaa mahdollisuuden aloittaa uudelleen, jos siihen liittyy asianmukaisia tukitoimia.

Suomi: yrityksissä suoritettava työharjoittelu osana ammatillista peruskoulutusta

Suomen hallitus päätti vuonna 1995, että ammatilliseen peruskoulutukseen tulee vuodesta 2000 lähtien sisällyttää myös kuusi kuukautta kestävä, yrityksissä suoritettava työharjoittelu. Samalla ammatillisen peruskoulutuksen kestoa pidennettiin kolmeen vuoteen. Uudistuksella pyritään antamaan nuorille tilaisuus saada työkokemusta ja näin helpottaa siirtymistä koulusta työelämään. Hallitus ja työmarkkinaosapuolet pääsivät tammikuussa 1998 sopimukseen tällaisen työharjoittelun tavoitteiden toteuttamisesta. Seuraavat toimet ovat ensisijaisia:

- työharjoittelumahdollisuuksien luominen oppilaitosten, työmarkkinaosapuolten ja yritysten yhteistoiminnalla

- asianomaisten puite-edellytysten luominen yrityksessä tapahtuvalle koulutukselle.

Työmarkkinaosapuolet olivat yhtä mieltä siitä, ettei yrityksissä suoritettavaa harjoittelua voi rinnastaa normaaliin työskentelyyn yrityksessä. Ne kehottivatkin hallitusta muuttamaan työlainsäädäntöä vastaavasti. Samalla työmarkkinaosapuolet korostivat, ettei ammattikoulutusjaksoa suorittavilla harjoittelijoilla saa korvata vakinaisia työntekijöitä. Uusi koulutusjärjestelmä käynnistetään virallisesti elokuussa 1999 kolmella alalla, jotka ovat metalliteollisuus, asennusala sekä maanmittaus. Jo toteutetuista kokeiluhankkeista saatiin hyviä tuloksia etenkin hallituksen ja työmarkkinaosapuolten hyvän yhteistyön ansiosta.

Saksa: Nordrhein-Westfalenin koulutussopimus

Saksalaisen Nordrhein-Westfalenin osavaltion koulutussopimuksen osapuolia ovat osavaltio, kunnat, talouselämän järjestöt, ammattiliitot sekä työvoimahallinto. Teollisuus- ja kauppakamareihin sijoitetuissa 16 alueellisessa koordinointipisteessä kehitetään yhteisiä ratkaisumalleja. Tavoitteena on tarjota Nordrhein-Westfalenissa jokaiselle koulutukseen halukkaalle asianmukainen oppisopimuskoulutuspaikka. Lisäksi on tarkoitus motivoida yrityksiä tarjoamaan lisää koulutuspaikkoja sekä saada uusia yrityksiä kouluttamaan nuoria, jotta hyödynnetään täysin tarjolla olevat avoimet koulutusmahdollisuudet. Sopimuksen puitteissa toteutetaan myös mallihankkeita koulutus- ja harjoittelujaksojen vuorotteluun perustuvan järjestelmän uudistamiseksi. Sopimuskumppanit keskittyvät tässä yhteydessä seuraaviin painopistealoihin:

- Kohderyhmittäin suunniteltujen koulutusmallien kokeilu nykyisten ammatinkuvien puitteissa. Neljä mallihanketta on jo aloitettu.

- Uusien ammattien luominen erityisesti kasvavilla aloilla, kuten tietoliikenne tai tiedotusvälineet.

- Organisaatiomallien kehittäminen ammattikoulujen opetusjärjestelyjen joustavoittamiseksi, jotta yrityksissä tapahtuvia työharjoittelujaksoja voidaan parantaa.

- Olemassa olevien koulutuspaikkamahdollisuuksien hyödyntäminen niin, että niistä ilmoitetaan aina työvoimatoimistoihin ja niistä julkaistaan laajalti tietoa. Tässä yhteydessä voidaan hyödyntää uusia tiedotusvälineitä, kuten Internetiä, koulutusmarkkinoiden parhaan mahdollisen avoimuuden takaamiseksi.

Nordrhein-Westfalenin koulutussopimuksen puitteissa toteutettaviin toimiin kuuluu myös yrityksille suunnattu entistä voimakkaampi tiedotus ja neuvonta, jotta löydetään uusia yrityksiä, jotka ottavat oppisopimuskoulutettavia. Kohderyhmiä ovat ennen kaikkea ulkomaiset yritykset sekä markkinoilla asemaansa parhaillaan vakiinnuttavat uudet yritykset. Tarjoamalla koulutuksen aikana mahdollisuus tarvetta vastaavan lisäpätevyyden hankkimiseen pyritään myös nivomaan koulutus ja jatkokoulutus entistä paremmin toisiinsa. Näin halutaan parantaa ammattipätevyyttä vaativien työpaikkojen saantia. Tämän ohella tiivistetään oppisopimuskoulutuspaikkaa hakevien, opetushenkilökunnan ja vanhempien neuvontaa ja tiedonsaantia, jotta optimoidaan ammatinvalintaprosessi, hyödynnetään koulutustarjontaa entistä paremmin sekä annetaan tietoa uusista ammateista ja kasvavista toimialoista. Näiden toimien avulla pelkästään vuonna 1998 löydettiin yli 2900 uutta koulutuspaikkaa. Kaikkiaan niitä oli 122000 edellisten vuosien 112000:een verrattuna.