Alueiden komitean lausunto aiheesta "Luonnos: Komission tiedonanto jäsenvaltioille kriisissä olevien kaupunkien ja lähiöiden taloudelliseen ja sosiaaliseen elvyttämiseen kaupunkien kestävän kehityksen edistämiseksi tähtäävän yhteisöaloitteen suuntaviivojen vahvistamisesta (Urban)"

(2000/C 156/05)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonantoluonnoksen jäsenvaltioille kriisissä olevien kaupunkien ja lähiöiden taloudelliseen ja sosiaaliseen elvyttämiseen kaupunkien kestävän kehityksen edistämiseksi tähtäävän yhteisöaloitteen suuntaviivojen vahvistamisesta (urban) (KOM(1999) 477 lopull.),

ottaa huomioon komission 25. lokakuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 2. kesäkuuta 1999 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "Maankäyttö - Taajama-asiat - Energia - Ympäristö" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 4:n joulukuun 2. päivänä 1999 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 357/99 rev. 1, jonka esittelijä oli Sally Powell, (UK, PSE),

hyväksyi 16. ja 17. helmikuuta 2000 pitämässään 32. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Alueiden komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen jatkaa Urban-yhteisöaloitetta, millä selkeästi tunnustetaan epäsuotuisasti kehittyneiden kaupunkialueiden tarve saada edelleen EU:n rakennetukea. Komitea ilmaisee myös tyytyväisyytensä siihen, että yhteisöaloitteen suuntaviivat sisältävän asiakirjan alustava luonnos esitetään Euroopan parlamentille ja alueiden komitealle ennen viimeistelyä.

1.2. AK myöntää, että nykyinen linja suunnata toimenpiteitä kaupunkialueille, joille on luonteenomaista korkea työttömyys, huonot asunto-olot, ympäristön rappeutuminen ja sosiaalipalveluiden puute, on ollut varsin menestyksekäs: eri puolilta EU:a löytyy monia esimerkkejä erittäin innovatiivisista hankkeista.

1.3. Ensimmäinen Urban-yhteisöaloite oli merkittävä siinä suhteessa, että se tarjosi siirtymäreitin päärahoitusohjelmiin, mutta tarvetta on vielä enempään. Urban on osaltaan edesauttanut toimintakulttuurin muutosta antamalla yhteisöille mahdollisuuden suoraan osallistumiseen ja yhdistämällä uudella tavalla eri ryhmiä kumppanuussuhteisiin ja suunnitteluun. Edellisestä yhteisöaloitteesta saadut kokemukset ja yhä laajempi tietoisuus kaupunkipolitiikan tärkeydestä ovat vaikuttaneet uuden kaupunkien tukimuodon syntyyn rakennerahastojen tavoitteiden 1 ja 2 puitteissa, mikä merkitsee entistä selvempää kaupunkien tarpeiden tunnustamista Euroopan unionin alueella.

1.4. On tärkeää panna merkille, että uusi yhteisöaloite on EU:n kaupunkialueiden ongelmanratkaisun täydentävä tukimuoto ja että rakennerahastojen tavoitteiden 1 ja 2 puitteissa jaetaan huomattavasti suurempaa tukea. Ehdotettua määrärahaa (700 miljoonaa euroa kaudella 2000-2006) onkin tarkasteltava tätä taustaa vasten, mutta AK haluaa tästä huolimatta ilmaista kantansa, että edellistä ohjelmaa vastaavat tai suuremmat resurssit antaisivat mahdollisuuden kehittää useammanlaisia innovatiivisia projekteja.

2. Urban-yhteisöaloitteen 2000-2006 strategia

2.1. Urban-yhteisöaloitteen strategiassa on otettava huomioon laaja-alaisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat EU:iin ja EU:n sisällä. Monissa kaupungeissa työttömyysprosentti ylittää maan keskiarvon, mikä heijastaa taloudellisen rakennemuutoksen vaikutusta ja mukautumiskyvyn eroja.

2.2. Maailmantalouden globalisoitumisen asettamat haasteet, jotka näkyvät esimerkiksi sellaisilla kasvavilla aloilla kuin viestintä, liikenne, kansainvälinen kauppa ja ympäristöteknologia, vaikuttavat monin tavoin suhteettoman paljon taajama-alueisiin.

2.3. Sosiaalinen syrjäytyminen on EU:n tärkeä huolenaihe ja koskee erityisen voimakkaasti pitkäaikaistyöttömiä, etnisten vähemmistöjen edustajia ja siirtolaisia, jotka kielimuurin aiheuttamien ongelmien lisäksi jäävät helposti työ- ja asuntomarkkinoiden ulkopuolelle.

2.4. Kaupunkiympäristön suojelu ja kehittäminen ovat maailmanlaajuinen haaste. Muun muassa luonnonvarojen ehtyminen, saasteiden ja jätteiden lisääntyminen sekä viheralueiden häviäminen edellyttävät EU:lta entistä tehokkaampia toimenpiteitä.

2.5. Haasteeseen vastaaminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa käytetään niin ennalta ehkäiseviä kuin korjaaviakin toimenpiteitä. AK on tyytyväinen siihen, että monet komission ehdottamista toimista edustavat tällaista lähestymistapaa. Se haluaa kuitenkin huomauttaa, että tämänkaltaisiin laaja-alaisiin tekijöihin (kuten globalisaatio, ehkäisevien toimenpiteiden merkitys), joita luonnosasiakirjassa ei käsitellä riittävästi, olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota.

3. Yleistavoitteet ja periaatteet

3.1. Uuden yhteisöaloitteen kaksi päätavoitetta kuvataan luonnosasiakirjassa (kohta 8) seuraavasti:

a) edistetään sellaisten erityisen innovatiivisten strategioiden suunnittelua ja toteuttamista, jotka koskevat pienten ja keskisuurten kaupunkien tai suurkaupunkien vaikeuksissa olevien alueiden/lähiöiden kestävää taloudellista ja sosiaalista elvyttämistä

b) edistetään ja vertaillaan tietoja ja kokemuksia, jotka liittyvät kaupunkien elpymiseen ja kestävään kehitykseen Euroopan unionissa.

Asiakirjan liitteenä olevassa tukikelpoisten toimenpiteiden ohjeellisessa aiheluettelossa korostetaan ympäristöä säästävän kehityksen ja kunnostamisen merkitystä sekä sosiaalisesti syrjäytyneiden yksilöiden integrointia tarjoamalla heille yhteiskunnan peruspalvelut, kuten terveydenhoito-, koulutus- ja joukkoliikennepalvelut. Nämä painopistealueet kannattaisi kenties ilmaista selvemmin tavoitteiden kuvauksessa.

3.2. Tällä varauksella AK on valmis kannattamaan uuden ohjelman päätavoitteita. Urban-yhteisöaloitteen onnistumisen avaintekijä ovat innovatiiviset strategiat, jotka synnyttävät maanläheisiä, ihmisten elämää aidosti parantavia hankkeita ja joissa kokonaisvaltaisesti yhdistyvät valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset toimintalinjat ja rahoitusohjelmat. Vastaavasti uusi yhteisöaloite antaa paikallisviranomaisille mahdollisuuden yhdistää sosiaalisen eriarvoistumisen vastaisen työn eri lohkot yhtenäiseksi ohjelmaksi, jolle uusi yhteisöaloite antaa todellista lisäarvoa. Kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vertailu on sekin erityisen myönteistä alue- ja paikallisviranomaisten kannalta, kun muistetaan heidän roolinsa nykyisten ohjelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Viranomaisten asema tulee ottaa huomioon, kun uusia ohjelmia valitaan, seurataan ja pannaan täytäntöön.

3.3. AK on tyytyväinen siihen, että kohdennetut toimenpiteet kaupunkialueilla ovat edelleen uusien ohjelmaehdotusten keskeinen piirre, ja komitea kannattaa myös sitä, että ohjelmilta edellytetään riittävän laajaa väestöpohjaa. Kun ohjelmat otetaan huomioon laajemmissa taloudellisissa, sosiaalisissa ja ympäristöä koskevissa strategiasuunnitelmissa, luodaan yhteyksiä köyhien ja menestyvien alueiden välille.

3.4. Paikallisyhteisöjohtoisuus, vahvat kumppanuussuhteet ja kokonaisvaltainen toiminta ovat olennaisia tekijöitä nykyisten Urban-ohjelmien menestyksen kannalta, ja AK onkin tyytyväinen, että nämä tavoitteet ovat edelleen uusien ohjelmien toteutuksen pohjana. Urbanin kaltaiset kohdennetut, paikallisuuteen perustuvat aloitteet kannustavat paikallistason monia eri toimijoita aktiiviseen ja innovatiiviseen kumppanuuteen, ja näin lisätään ja ylläpidetään yhteisön osallistumista. Juuri yhteisöjen osallistuminen paikallisten ongelmien ja prioriteettien määrittelyyn sekä muutossuunnitelmien valmisteluun ja toteuttamiseen johtaa kestäviin tuloksiin.

3.5. AK korostaa kuitenkin, että jotta paikallisyhteisö pystyisi antamaan odotetun panoksen, vaaditaan investointeja, joilla synnytetään ja lisätään paikallista osaamista. Tähän tarvitaan aikaa, ja asia on otettava huomioon suunnitteluprosessin aikana. AK haluaa myös kiinnittää komission huomiota siihen, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan menestystä osoittaa tulosten laatu eivätkä niinkään yksinkertaisesti laskettavissa olevat tuotokset, joissa kuvastuvat esimerkiksi sellaiset tekijät kuin erilaiset muodolliset kuulemisprosessit.

3.6. Lisäksi AK korostaa, että taajama-alueiden monimuotoisuus edellyttää yksilöllisiä ja joustavia ratkaisuja. Ei ole yhtä ehdotonta mallia, jota voitaisiin edellyttää tai tyrkyttää: jokaisella taajama-alueella on omat erityisongelmansa, jotka edellyttävät omanlaista lähestymistapaansa ja ratkaisuja. Siksi joustavuus onkin olennaista, jotta hankkeiden suunnittelussa onnistuttaisiin.

3.7. Kokonaisvaltaisuus on kestävän kehityksen keskeinen teema, ja sitä tulee suosia uusissa ohjelmissa. On mahdotonta rakentaa menestyvää kaupunkiyhteiskuntaa talouskasvua rajoittamalla; yhtä lailla on mahdotonta säilyttää kaupunkiympäristöä, elleivät kaikki yhteiskuntasektorit myönnä yhteistä vastuutaan elämän laadun säilyttämisestä ja kohottamisesta kaupungeissa. Taloudellista hyvinvointia on mahdotonta saavuttaa tai ylläpitää, niin kauan kuin sosiaalinen syrjäytyminen on tunnusomaista näinkin suurelle osalle kaupunkialueistamme.

3.8. AK pitää haasteina myös hyvää hallinnointia, muutosten mahdollistamista paikallistasolla ja kansalaisten mukaantulon kannustamista ja on tyytyväinen sen suhteen, että nämä tekijät on asetettu etusijalle uudessa Urban-yhteisöaloitteessa. Se pystyy tarjoamaan mahdollisuudet innovatiivisiin ja joustaviin päätöksentekoprosesseihin, joihin paikallinen yhteisö voi entistä paremmin osallistua, ja edistää näin kaupunkien toimintakehysasiakirjan suositusten täytäntöönpanoa.

4. Tukikelpoiset alueet ja toimintalinjat

4.1. Alueiden komitea ymmärtää perusteet sille, että tukikelpoisilla alueilla on oltava vähintään 10000 asukasta, sillä näin varmistetaan riittävän laaja vaikutusala innovatiivisten strategioiden kehittämiseksi. Komitea panee myös merkille, että tuettavia kaupunkialueita voi ehdotuksen mukaan olla enintään 50. AK:n mielestä kunkin jäsenvaltion tulisi voida ottaa mukaan muitakin kaupunkialueita komission ehdottaman määrän lisäksi. AK toteaa kuitenkin, että rahoitusta on oltava riittävästi, jotta kukin ohjelma voi saavuttaa Urban-aloitteessa asetetut tavoitteet. Lisäksi AK on tyytyväinen siihen, että hankkeen pääsyvaatimuksia on helpotettu niin, että kaikki kaupungit, suurkaupungit ja kaupunkien kriisialueet ovat hakukelpoisia. Näin aiempi, keinotekoinen rajoitus poistuu, ja kunkin kaupunkialueen ongelmia voidaan lähestyä yhdenmukaisella tavalla. Tällä tavoin myös rakennerahastojen vaikutusalaa ulotetaan sosiaalisiin tekijöihin kuten terveyteen. Näin annetaan paremmat mahdollisuudet sellaisille kaupunkialueille, jotka eivät aiemmin ole täyttäneet kelpoisuusvaatimuksia, sekä tarjotaan mahdollisuus tukeen sellaisille kaupunkialueille, jotka eivät enää kuulu tavoite 2:n piiriin. Toisaalta kilpailu rahoituksesta tulee olemaan erittäin kovaa. Projektien määrän, väestömäärän ja tukikelpoisuuden laajuuden valossa on syytä korostaa sitä, kuinka tärkeää on pitää saavutettavissa olevia tuloksia koskevat odotukset realistisella tasolla.

4.2. Yhteisöaloitteen suuntaviivoissa asetetaan tukikelpoisuudelle yhdeksän perustetta, joista yksittäisen alueen on täytettävä ainakin kolme:

- korkea pitkäaikaistyöttömyys

- elinkeinotoiminnan vähyys

- suuri köyhyys- ja syrjäytyneisyysaste

- rakenneuudistuksen tarve, joka johtuu taloudellisista ja sosiaalisista vaikeuksista paikallisella tasolla

- maahanmuuttajien, etnisten ja vähemmistöryhmien tai pakolaisten suuri määrä

- alhainen koulutustaso, puutteellinen ammattitaito ja korkea koulun keskeyttämisaste

- rikollisuuden ja nuorisorikollisuuden yleisyys

- epävakaa väestönkehitys

- erityisen rappeutunut ympäristö.

AK ehdottaa, että viidennessä kohdassa viitattaisiin "siirtolaisiin" eikä "maahanmuuttajiin", että puhuttaisiin "epätäydellisestä" eikä "puutteellisesta" ammattitaidosta ja että maininta työllistettävyydestä lisättäisiin koulutukseen ja ammattitaitoon liittyvään kohtaan.

4.3. AK on tyytyväinen luonnosasiakirjan ilmentämästä joustavuudesta käytettävien indikaattoreiden suhteen; sen ansiosta voidaan ottaa huomioon eri taajama-alueiden erilaiset tarpeet ja kehittää viime kädessä tehokkaampia ja sopivampia ohjelmia.

4.4. AK kannattaa myös yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä ja katsoo, että erilaisilla rajanvedoilla vain vahvistetaan alueiden välistä eriarvoisuutta. Alue- ja paikallisviranomaiset toivovat voivansa ottaa tämän huomioon omissa ohjelmissaan.

4.5. AK myöntää, että ehdotetut toimintalinjat soveltuvat yhteisöaloiteohjelmien kehittämiseen, sillä ne kattavat hyvin monenlaisia aiheita ja, kun tukikelpoiset toimenpiteet ovat myös moninaisia, ne voivat osaltaan edesauttaa innovatiivisten strategioiden toteutusta ja joustavaa päätöksentekoa.

5. Ohjelmien valmistelu - esittäminen ja hyväksyminen

5.1. Suuntaviivoissa ehdotetaan, että komissio myöntää rahoitusosuudet kullekin jäsenvaltiolle niin, että vähimmäiskustannukset ovat 500 euroa/asukas ja tuettavien kaupunkialueiden enimmäismäärä jäsenvaltiota kohden on rajattu (määritellään asiakirjan liitteessä 2). Jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää tukialueet ja rahoituksen jakautuminen sekä valita tarkat valintaperusteet, joita kyseisessä valtiossa noudatetaan. Tämän jälkeen paikallisviranomaiset suunnittelevat yhteisöaloiteohjelmat suuntaviivojen vaatimusten mukaisesti, mikäli mahdollista yhteistyössä alueellisten ja valtakunnallisten viranomaisten kanssa. Ohjelmille haetaan komission hyväksyntä, jonka jälkeen EAKR:n rahoitus myönnetään.

5.2. AK katsoo, että yhteisöaloitteen suuntaviivoissa pitäisi vaatia selvemmin avoimuutta jäsenvaltion päätöksentekovaiheessa ja edellyttää muun muassa paikallis- ja alueviranomaisten kuulemista sekä avointa kilpailua rahoituksesta. Vaihtoehtoisesti AK puoltaa näkemystä, että oikeudenmukaisempaan ja tehokkaampaan järjestelmään päästäisiin, jos rajoitettaisiin jäsenvaltioiden mahdollisuutta soveltaa eri valintaperusteita, ja paikallisviranomaiset osallistuisivat valintakilpailuun yksinkertaisesti suuntaviivoissa määritettyjen perusteiden mukaisesti.

5.3. AK on tyytyväinen siihen, että paikallisviranomaisten rooli hankkeiden johdossa tunnustetaan. Paikallisviranomaisilla on ainutlaatuinen ja tärkeä asema vapaaehtoissektorin osaamisen kehittäjinä ja uudenlaisten kumppanuussuhteiden luojina.

5.4. Innovointi on uuden yhteisöaloitteen keskeinen käsite, ja tässä yhteydessä AK ehdottaa, että yhteisöaloitteen hallinnosta pyrittäisiin erityisen ponnekkaasti saamaan yksinkertainen, suoraviivainen ja joustava, jotta paikallisviranomaiset ja heidän kumppaninsa voisivat kehittää omalle alueelleen parhaalla mahdollisella tavalla vaikuttavan toimintamallin.

6. Seuranta, toteutus ja arviointi

6.1. Paikallisviranomaisilla on johtava asema ohjelmien hallinto- ja toteutuskoneistossa niin paikallisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasollakin. AK korostaa, että paikallisviranomaisia on edelleen kutsuttava mukaan seuranta- ja ohjauskomiteoihin.

7. Rahoitus

7.1. AK toistaa kannattavansa uutta Urban-yhteisöaloitetta. Vaikka komitea myöntääkin, että ohjelma hyväksyttiin rakennerahaston uudistamista koskevan keskustelun päätteeksi ja että kaupunkialueet ovat oikeutettuja laajempaan erityistukeen tavoitteiden 1 ja 2 puitteissa, AK kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusosuuden suhteellinen pienuus ei heijasta sitä, että neljä viidesosaa EU:n asukkaista asuu taajama-alueilla.

8. Päätelmät

8.1. AK on tyytyväinen, että asiakirjaluonnos annettiin Euroopan parlamentille ja alueiden komitealle lausuntoa varten.

8.2. AK kannattaa Urban-yhteisöaloitteen jatkamista ja kaudelle 2000-2006 asetettujen yleistavoitteiden päälinjoja edellä 3.1 kohdassa ja jäljempänä päätelmien 8.3 kohdassa mainituin varauksin, mutta ilmaisee kuitenkin huolensa resurssien suhteellisesta pienuudesta.

8.3. Kohdassa 8 olevassa tavoitekuvauksessa olisi hyvä - asiakirjan loppupuolen tavoin - nykyistä selkeämmin painottaa ympäristöä säästävää kehitystä ja ympäristön kunnostusta sekä sosiaalisesti syrjäytyneiden ihmisten integrointia tarjoamalla heille peruspalveluita kuten terveydenhuolto-, koulutus- ja joukkoliikennepalveluita.

8.4. AK on hyvillään kohdennetun, paikallisyhteisöön perustuvan lähestymistavan jatkumisesta, mutta painottaa, että ohjelmissa on otettava kunnolla huomioon aika, joka tarvitaan riittävän osaamisen luomiseen paikallisyhteisössä. Lisäksi AK kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota myös laadullisiin tuloksiin.

8.5. AK korostaa, että ohjelmien on heijastettava taajama-alueiden tarpeiden moninaisuutta, ja komission on myös otettava tämä huomioon.

8.6. AK on tyytyväinen entistä monipuolisempiin valintaperusteisiin, sillä niiden pohjalta on helpompaa kehittää ohjelmia, ja se kannattaa pääsymahdollisuuksien lisäämistä komission ehdottamalla tavalla, jotta kaikki kaupungit, suurkaupungit ja kaupunkien kriisialueet olisivat hakukelpoisia. Toisaalta kilpailu rahoituksesta tulee olemaan erittäin kovaa. Onkin tärkeää pitää kunkin jäsenvaltion alueella rahoitettavaa hankemäärää ja saavutettavissa olevia tuloksia koskevat odotukset realistisella tasolla.

8.7. AK on hyvillään siitä, että paikallisviranomaisten asema yhteisöaloiteohjelman suunnittelussa ja toteuttamisessa tunnustetaan, ja toivoisi, että tämä näkyisi suuntaviivoissa myös ohjelmien hallinnon järjestelyissä muun muassa avoimuutena ja jäsenvaltioiden velvollisuutena konsultoida paikallis- ja alueviranomaisia kansallisia valintaperusteita määriteltäessä. Itse asiassa AK haluaisi jäsenvaltioiden mahdollisuutta poiketa hakukilpailuissaan yhteisöaloitteen suuntaviivoissa määritellyistä yhteisistä valintaperusteista rajoitettavan.

8.8. AK toivoo, että uuden yhteisöaloitteen hallinto ja toteutus tehdään mahdollisimman yksikertaiseksi ja joustavaksi.

Bryssel 17. helmikuuta 2000.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Jos Chabert