Alueiden komitean lausunto aiheesta "Valmistautuminen Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoon"

(2000/C 57/13)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission 19. toukokuuta 1999 antaman tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "Valmistautuminen Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoon", KOM(1999) 230 lopull.,

ottaa huomioon komission 28. toukokuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto,

ottaa huomioon työvaliokunnan 2. kesäkuuta 1999 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "Maankäyttö - Taajama-asiat - Energia - Ympäristö" tehtäväksi,

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolikonferenssin kolmannessa istunnossa (COP3) 1.-10. joulukuuta 1997 Kiotossa hyväksytyn kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevan pöytäkirjan,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja parlamentille "Ympäristönäkökohdat vahvemmin esiin yhteisön energiapolitiikassa", KOM(1998) 571 lopull.,

ottaa huomioon aiemman lausuntonsa aiheesta "Ilmastonmuutos ja energia", CdR 104/97 fin (annettu 18. syyskuuta 1997),(1)

ottaa huomioon aiemman lausuntonsa aiheesta "Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet - Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja", KOM(97) 599 lopull., CdR 57/98 fin (annettu 16. heinäkuuta 1998),(2)

ottaa huomioon aiemman lausuntonsa aiheesta "Komission tiedonanto ympäristöstä ja työllisyydestä (Kestävän kehityksen Euroopan rakentaminen)", CdR 75/98 fin (annettu 19. marraskuuta 1998),(3)

ottaa huomioon aiemman lausuntonsa komission tiedonannosta unionin laajentumiseen liittyvästä asiakirjasta "Ympäristöpoliittiset liittymisstrategiat", KOM(1998) 294 lopull., CdR 267/98 fin (annettu 19. marraskuuta 1998),(4)

ottaa huomioon aiemman lausuntonsa aiheesta "Liikenne ja CO2-päästöt - Kohti yhteisön ratkaisumallia", CdR 230/98 fin (annettu 11. maaliskuuta 1999),(5)

ottaa huomioon valiokunta 4:n lokakuun 7. päivänä 1999 yksimielisesti hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 295/99 rev.1, jonka esittelijä oli Hannu Penttilä, (FIN, PSE)

hyväksyi 17. ja 18. marraskuuta 1999 pitämässään 31. täysistunnossa (18. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Euroopan komissio hyväksyi 19. toukokuuta 1999 neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoitetun tiedonannon, joka koskee valmistautumista Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoon.

1.2. Komissio on tiedonannossaan huolissaan Kioton pöytäkirjan voimaan saattamisen puolesta. Mahdollisimman moni sopimusosapuolimaa tulisi saada ratifioimaan Kioton pöytäkirja. Sen sisältämien sitoumusten täytäntöönpano tulisi aloittaa EU:ssa.

1.3. Komission mukaan päästöjen vähentämiseksi on tehostettava niin kansallisia kuin yhteisön yhteisiä ja yhteensovitettuja toimia ja politiikkoja ja toimenpiteitä.

1.4. Komissio katsoo, että ensisijainen päästöjen vähentämisen toteuttamisvastuu on yhteisön jäsenvaltioilla, joiden omaa päätöksentekoa toimenpiteiden käynnistämiseksi tulee nopeuttaa.

1.5. Komission mukaan yhteisötason toimenpitein voidaan täydentää kansallisia toimia. Helsingin huippukokouksessa 1999 tulisi jo voida sopia ympäristökysymysten (erityisesti kasvihuonekaasujen osalta) sisällyttämisestä kaikkiin muihin keskeisiin politiikan aloihin. Komissio kiirehtii päätöksiä energiaverotuksesta ja energia-alaa ja liikennettä koskevista ehdotuksista.

1.6. Komissio luottaa teollisuuden kanssa tehtävien ympäristösopimusten kasvihuonekaasupäästöjä vähentävään vaikutukseen ja odottaa teollisuuden järjestöiltä kiinnostuksen ilmaisuja vielä vuoden 1999 aikana.

1.7. Komissio katsoo, että päästöjen seuranta- ja todentamisjärjestelmät ovat tärkeitä päästökehityksen ja toimenpiteiden tehon toteamisessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

1.8. Kioton sopimuksen joustavuusmekanismeja on tarkennettava edelleen ja päästökaupasta on järjestettävä sidosryhmien laaja kuuleminen. Sen pohjaksi olisi komission ehdotuksen mukaan laadittava vihreä kirja.

1.9. Komissio ehdottaa päästövähennysinvestointien ja teknologiansiirron rahoitusmahdollisuuksien selvittämistä EIB:n ja EBRD:n toimesta ja mahdollista erityisluototusta. Virallisen kehitysavun kytkeminen päästöjä vähentäviin hankkeisiin vaatii komission mielestä selvittämistä ja kehitysmaiden aktiivista osallistumista.

1.10. Komission tiedonannon mukaan Euroopan unionin laajentumisprosessissa voidaan luoda parempia edellytyksiä jäsenyyttä hakeneiden maiden suotuisaan päästövähennykseen.

1.11. Buenos Airesin seurantakokouksen COP4 (1998) pääpaino oli Kiotossa sovittujen omien toimien lisäksi tarkoitettujen joustavuusmekanismien tarkastelussa ja niiden kehittämisessä edelleen.

1.12. Kehitysmaiden ja kehittyvien maiden päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen säilyttämiseksi ovat tarjolla sopimusmaiden omien toimien lisäksi joustavuusmekanismit kuten päästökauppa (ET), yhteistoimeenpano (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismit (CDM), joiden soveltamissääntöjä valmisteltiin ja käsiteltiin UNFCCC:n osapuolikokouksissa COP5 Bonnissa vuonna 1999 ja niistä päätetään COP6 Haagissa vuonna 2000.

2. Yleistä

2.1. AK pitää tiedonantoa Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta tärkeänä ja siinä ehdotettuja toimenpiteitä kiireellisinä.

2.2. AK katsoo, että kasvihuoneilmiön vaikutukset elolliseen elämään ja ihmiskunnan toimeentuloedellytyksiin erityisesti pitkällä tähtäimellä tunnustetaan yleisesti. Jatkuva globaali ilmakehän lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa. Myös EU:n alueella ennalta arvaamattomat alueelliset muutokset voivat olla todennäköisiä. Ilmastonmuutokseen liittyvät riskit kuten äkilliset paikalliset sääilmiöt ja niiden seurauksena jopa laajemmat katastrofit voivat tuottaa niin inhimillistä tuskaa kuin vakavia taloudellisia menetyksiä.

2.3. Komission käsityksen ja EEA:n raporttien mukaan EU:lla on vaikeuksia YK:n kokouksessa Kiotossa 1997 sovitun 8 %:n päästövähennyksen aikaansaamiseksi vuosiin 2008-2012 mennessä. Vähennysten sijaan päästöt ovat kääntyneet kasvuun vuonna 1994. Kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaankin nyt nousevan 6 % (business-as-usual) vuoteen 2010. Eräiden arvioiden mukaan teollisuusmaiden päästövähennystoimien olisi oltava 30-35 %, jos maapallon keskilämpötilan ei haluta nousevan yli 1,5 astetta (Celsius) vuoteen 2100 mennessä.

2.4. Kioton sopimuksessa pysyminen on uskottavuuskysymys muutoin edistyksellisille ja aloitteellisille sekä kunnianhimoisille EU:n ilmastolinjauksille. Vaikeudet EU:n omien päästöjen vähennystoimien käynnistämisessä ovat vakava ongelma niin suhteessa muihin kuin liitteessä I lueteltuihin maihin kuin muihin sopimusmaihin.

2.5. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy miltei kaikilla taloudellisen toiminnan alueilla kuten energia-alalla, liikenteessä, teollisuudessa, kotitalouksissa ja maataloudessa. Energiantuotanto fossiilisilla polttoaineilla ja erityisesti liikenne ovat keskeiset kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisen lähteet.

2.6. Erityisesti henkilö- ja tavaraliikenteen liikennemäärien voimakas kasvu uhkaa EU:n päästövähennystavoitetta, vaikka autojen ominaispäästöt saataisiin autonvalmistajien kanssa tehdyin erityisohjelmin pienemmiksi. Vuosina 1985-1996 liikennesektorin energiakulutus kasvoi 40 % ja sen odotetaan kasvavan vielä 30 % vuoteen 2010 mennessä.

2.7. Ympäristön tilaa käsittelevän EEA:n raportin (vuodelta 1999) mukaan teollisuuden CO2-päästöjen ennustetaan sitä vastoin alenevan 15 % vuosina 1990-2010. Kotitalouksien ja palvelualan päästöjen odotetaan pysyvän lähivuosina miltei ennallaan. Sähkön- ja lämmöntuotannossa on mahdollista säilyttää vuoden 1990 päästötaso ainakin vuoteen 2010.

2.8. EU-jäsenyyttä hakeneiden ja muiden EU:n naapurina olevien siirtymätalousmaiden tilannetta kuvaa energiavaltaisen teollisuuden päästöjen väheneminen ja samaan aikaan liikenteen päästöosuuden kasvu. Jäsenyyttä hakeneista maista valtaosa on osapuolia Kioton pöytäkirjassa.

Jäsenyyttä hakeneet maat, yhteisön lähialueiden siirtymätalousmaat ja muut puitesopimuksen liitteeseen I lukeutumattomat maat muodostavat päästöjen vähennyksen suhteen kukin omat kokonaisuutensa ja tarvitsevat päästöjensä vähentämiseksi yhteisön tukea.

2.9. AK:n mielestä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämishaaste on tiukka. Siksi toteutukseen tarvitaan uusia yksilöityjä toimijaryhmiä. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja Kioton sopimuksessa pysymiseksi tarvitaan kauaskantoisia ekologisia, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä takaavia EU:n laajuisia, valtakunnallisia ja paikallisia päätöksiä ja toimia. Päätöksenteko ja vaikutusmahdollisuus on tuotava lähelle kansalaista.

2.10. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on laaja ja globaali yhteiskunnallinen kysymys. Se ei ole vain kestävän kehityksen edellyttämää ympäristöpolitiikkaa tai energia- ja liikennepolitiikkaa. Amsterdamin sopimuksen nojalla on syytä integroida yhteisön puitteissa ja jäsenmaissa harjoitettavat maatalous-, työllisyys-, sosiaali- ja rakennerahastopolitiikat energia- ja ympäristöpolitiikkoihin sekä eri tutkimus- ja rahoitusohjelmiin.

3. Erityistä

3.1. Kioton sopimuksessa keskeisiksi toimialoiksi nimettiin energiantuotanto, teollisuus, liikenne ja maatalous. Komissio on päätynyt lisäämään tähän luetteloon myös kotitaloudet ja palvelusektorin. Palvelusektoriin on luettavissa myös monet julkiset palvelut (esimerkiksi lasten päivähoito, koulu, sosiaali- ja terveydenhuolto jne), joita tuotetaan erityisesti paikallis- ja aluetasolla. Palvelusektori käsitteenä on kuitenkin hyvin laaja. Se koostuu eri kokoluokkaa olevista toiminnoista ja suuresta toimijamäärästä. Ääriesimerkkeinä voivat olla 1-2 henkeä työllistävä parturiliike ja monikansallinen suunnittelutoimisto tai taksiautoilija ja hotelli.

3.2. Paikallistaso ja kunnat ovat päästömäärien, päästölähteiden sekä taloudellisten ja teknisten vähennysmahdollisuuksiensa sekä toimien vaikuttavuuden aikajänteen suhteen erilaisia. Paikallistason käytössä oleva keinovalikoima on kuitenkin laaja.

3.3. Alue- ja paikallistaso vastaa usein energian tuotannosta ja jakelusta, maankäytöstä ja kaavoituksesta, liikenneväylien suunnittelusta ja rakentamisesta, joukkoliikenteestä ja jätevesien puhdistuksesta sekä yhdyskuntajätteiden käsittelystä.

3.4. Alue- ja paikallishallinnolla on myös useissa EU-maissa kansallisen ympäristölainsäädännön toteutumista varten viranomaisrooli paikallisten ympäristönsuojelutehtävien osalta. Paikallinen viranomainen myöntää eri toiminnanharjoittajille esimerkiksi lainsäädännön mukaisia päästölupia, valvoo ja seuraa päästöjä sekä osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös neuvontatyöhön.

3.5. Ympäristöongelmat on ratkaistava siellä missä ne ilmenevät. Paikallistaso on paras asiantuntija ja lähellä kansalaista oleva ratkaisija monissa yhteiskunnan toimintaan liittyvissä kasvihuonekaasukysymyksissä. Toimenpiteistä saatava hyöty näkyy usein myös paikallistasolla joko suoraan tai välillisesti, jolloin ne myös hyväksytään yleisesti.

3.6. Ilmastonmuutoksen torjunnan eri keinot tuovat kansalaisille monenlaisia kerrannaishyötyjä. Paikallisen ilmanlaadun parantuminen esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyillä, teollisuus- tai asutuilla kaupunkialueilla vaikuttaa myönteisesti asukkaiden terveyteen, elämänlaatuun ja viihtyvyyteen.

3.7. Yläilmakehän otsonia tuhoavien kasvihuonekaasujen vähentäminen parantaa esimerkiksi maa- ja metsätalouden tuottavuutta ja vähentää ihmisterveydelle haitallista auringon UV-säteilyä.

3.8. Päästöjen vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet parantavat osaltaan asukkaiden toimeentulomahdollisuuksia. Tällaisia ovat perinteisen energiantuotannon ja -jakelun tehostaminen, lämmön ja sähkön yhteistuotannon osuuden lisääminen kaksinkertaiseksi, energiatehokkuus, energiansäästö ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton kaksinkertaistaminen sekä ekologisten hankintojen suosiminen. Uusiutuvien energialähteiden käyttöönotossa kaupallinen energiantuotanto on avainasemassa. Jo nyt monet tuottajat toimittavat uusiutuvista lähteistä saatua energiaa mm. yrityskuvasyistä. Energiamarkkinoiden vapautuessa myös kuluttajat voivat vaatia kestävän kehityksen periaattein tuotettua energiaa.

3.9. Tässä yhteydessä on kiireellisintä rajoittaa tieliikenteen yhä kasvavia CO2-päästöjä ja etenkin panna toimeen Euroopan autonvalmistajien liiton ACEAn kanssa solmittu ympäristösopimus. Nykyään on kehitetty uutta, polttoainetta säästävää moottoriteknologiaa. Tämä edellyttää kuitenkin polttoainedirektiivissä 98/79/EY määritettyä tasoa laadukkaampia polttoaineita. Rikittömien polttoaineiden avulla autonvalmistajien on mahdollista tuoda markkinoille uusia energiatehokkaita moottorimalleja, kuten suorasuihkutusbensiinimoottoreita.

3.10. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvittavan uuden ympäristö- ja energiateknologian kehittäminen ja tuotanto sekä uusiutuvien energialähteiden edistäminen ja tutkimus tarjoaa myös uusia työpaikkoja ja parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä. Tanskan tuulivoimateollisuus on tästä hyvä esimerkki.

3.11. Järjestäessään palveluita asukkailleen paikallistaso on itse myös merkittävä energiankuluttaja ja energiankäyttöön ja päästöihin vaikuttava hankintojen tekijä. Rakennusten lämmityksessä, jäähdytyksessä ja valaistuksessa tai kunnallisteknisessä infrastruktuurissa kuten katujen valaistuksessa tai vesi- ja jätehuollossa kuluu huomattava määrä energiaa. Esimerkiksi kuntien rakennusten energiankulutuksessa on energiakatselmusten perusteella tehtyjen säätöjen ja käyttöaikamuutosten kautta saavutettu merkittäviä alenemia. Tie- ja katuvalaistuksen uudet lamppuvalinnat ja valaistusratkaisut säästävät sähköä. Puhtaan veden ja jäteveden pumppausten sähkönkulutusta on voitu pienentää taajuusmuuntajien avulla.

3.12. AK tiedostaa sen tosiasian, että joillakin päästöjen vähentämiseksi tehtävillä laajoilla päätöksillä voi olla myös kielteisiä rakenteellisia vaikutuksia alue- ja paikallistasolle ja niiden elinvoimalle. Taloudellisten haittavaikutusten pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä ja toimenpiteiden hyväksyttävyyden takaamiseksi tarvitaan sekä jäsenvaltiokohtaisia että EU:n kattavia tukijärjestelmiä.

3.13. Kioton sopimukseen liittyvillä joustavuusmekanismeilla aikaansaadut kansainväliset neuvottelut lisätoimista ovat osaltaan hidastaneet sekä maakohtaisten että EU:n laajuisten politiikkojen ja käytännön toimien käynnistymistä. EU-mailla - kuten muillakaan liitteeseen I lukeutuvilla mailla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - ei vielä ole omia sovellutuksia tai kokemuksia esimerkiksi päästökaupasta. Päästökaupan käynnistyminen vaatii luotettavaa tilastointia, seurantaa ja kansallisia kokeiluja.

3.14. Alueiden komitea katsoo, että Kioton pöytäkirjan välineiden - päästökaupan, yhteistoimeenpanon ja puhtaan kehityksen mekanismien - kansainvälinen käyttö voi edistää kustannustehokasta ilmastonsuojelua. Tästä syystä kansainvälisen päästökaupan säännöt tulisi selvittää mahdollisimman pian. Myös yritysten osallistumisesta tulisi säätää tässä yhteydessä. Lisäksi tulisi laatia ehdotuksia Early crediting -järjestelmästä, jonka avulla voidaan toteuttaa puhtaan kehityksen mekanismien piiriin kuuluvia ilmastohankkeita jo ennen Kioton budjettikauden 2008-2012 alkua.

3.15. Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden ja muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden avustamisesta yhteistoimeenpanon luonteisesti päästövähennysten saavuttamiseksi niin jäsenmailla kuin Euroopan unionilla ja sen rahoitusorganisaatioilla on runsaasti kokemusta.

3.16. Myös EU-maiden alue- ja paikallishallinnoilla on suoria yhteyksiä jäsenyyttä hakeneiden ja muiden lähialueiden maiden paikallishallinnon viranomaisten kanssa. Päästöjen kartoituksiin ja seurantaan liittyvää tieto-taitoa sekä kokemuksia varsinaisissa vähentämistavoissa voidaan siirtää näihin maihin tavalla, joka tukee myös kasvihuonekaasupäästövähennysten saavuttamista.

3.17. Paikallistasolla itsellään on jo monessa EU:n jäsenmaassa käytettävissään kasvihuonekaasupäästöjen seurannassa tarvittavaa tietoa ja välineitä kuten tilastoja ja IPCC:n suosituksen mukaisia päästölaskentaohjelmia. Esimerkkejä ja kokemuksia hyvistä seurantatavoista ja konkreettisista päästöjen vähentämistavoista voitaisiin kerätä ja tehdä edelleen tunnetuksi mm. best practice -kilpailuin niin EU:ssa kuin lähialueillakin.

3.18. Kehitysmaakysymyksiin läheisesti liittyvät CDM-hankkeet soveltuvat myös hiilinielujen vahvistamistoimiin esim. metsitysprojektein.

3.19. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on useita ohjaustapoja. Normisäätely (ominaispäästö, energian ominaiskulutus tai päästökiintiöt, -luvat), hintamekanismit (verot, maksut, päästökauppa) ja vapaaehtoiset sopimusmenettelyt ja niihin liittyvät taloudelliset tukimuodot esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden ja yhteistuotannon edistämiseksi ovat käyttökelpoisia ja tarpeellisia.

3.20. Energia- ja ympäristöverotuksen kattava käyttöönotto EU-maissa on yksi keskeisimmistä keinoista toteuttaa myös yleisesti tunnustettua "aiheuttaja maksaa" -periaatetta.

3.21. Päästövähennystoimien toteuttaminen kustannustehokkuusjärjestyksessä on periaatteessa ja yleisellä tasolla ymmärrettävä, mutta lähtökohdaltaan ongelmallinen. Usein jää epäselväksi, tarkoitetaanko kustannustehokkuudella yksittäisen toimijan omaa liiketaloudellista kannattavuutta vai yhteiskuntataloudellista hyötyä ja millä aikavälillä. Toimenpiteiden ulkoisten kustannusten ja säästöjen sisällyttäminen päästöjen vähentämisinvestointeihin olisi tärkeää.

3.22. Kaikkien kasvihuonekaasujen päästövähennyksestä aiheutuvien kustannusten ja yhteiskunnallisten hyötyjen (säästöjen) arvioiminen ja kohdentaminen on edelleen vaikeaa. Osaa vaikutuksista ei edes tunneta, saati sitten kyetä arvioimaan.

3.23. EU:n tutkimuksen viidennessä puiteohjelmassa kiinnitetään runsaasti huomiota myös ilmastokysymyksiin. Ohjelmaa toteutettaessa pitää kiinnittää huomio myös alue- ja paikallistason näkökulmaan.

3.24. Vaatimukset päästövähennyksien tarvitsemien investointien takaisinmaksuaikojen suhteen vaihtelevat toimijoittain. Esimerkiksi perusinfrastruktuuriluonteiselle energiantuotantolaitosinvestoinnille voidaan sallia pitkä 10-20 vuoden takaisinmaksuaikavaatimus. Energian kulutuspuolella esimerkiksi pkt- tai teollisuusyritys edellyttää säästöinvestoinnilta samaan aikaan lyhyttä jopa 2-4 vuoden takaisinmaksuaikaa. Kuitenkin kyse on yhtä suuren energiatehon ja -määrän rakentamisesta tai tuottamatta jättämisestä. Talouden suunnittelun lähtökohdat ovat aivan erilaiset pitkäjänteisellä ja pääomavaltaisella ja suhteellisen riskittömän hankkeen tuottajalla kuin suhteellisesti suuremman taloudellisen riskin kantavan toimijan kohdalla.

3.25. Toimijaryhmien kesken solmitut vapaaehtoiset sopimusmenettelyt niihin liittyvine taloudellisine tukipaketteineen ovat käyttökelpoinen tapa pyrkiä päästövähennyksiin. Lupaava esimerkki on eurooppalaisen autoteollisuuden kanssa solmittu CO2-päästöjen vähennysohjelma. Menettely lienee käyttökelpoisimmillaan silloin kun alalla on suhteellisen harvoja ja voimakkaita toimijoita. Sopimusmenettelyt voivat olla jäsenvaltiokohtaisia tai EU:n kattavia.

3.26. Energiansäästön osalta on eräissä EU-maissa sopimusmenettelymahdollisuus esimerkiksi kuntasektorin ja valtionhallinnon kesken. Jätteiden osalta on useita esimerkkejä eri maiden vapaaehtoisten sopimusjärjestelmien toimivuudesta. Kierrätettävien palautuspullojen ja alumiinitölkkien panttijärjestelmä panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden kanssa, autonrenkaiden keräily yhdessä renkaiden maahantuojien ja valmistajien kanssa sekä paperin ja pakkausjätteiden tai jätelasin keruun organisoiminen lienevät tunnetuimpia.

3.27. Vaikuttaminen yksilöiden kulutuskäyttäytymiseen vaatii kuitenkin jatkuvasti tietoa ja asennemuokkausta esimerkiksi tiedotus-, koulutus- ja neuvontatyön muodossa. Koulutusta on lisättävä useilla eri tasoilla. Energialaitokset, järjestöt, oppilaitokset sekä eri viranomaiset voivat antaa hyvää energianeuvontaa eri kohderyhmille. Varhaiskasvatuksen yhteydessä lapsille annettu opetus tuottaa tuloksia myös pitkällä tähtäimellä. Se on tärkeää globaalin kasvihuoneilmiön hidastamisessa.

3.28. Yleisen tietoisuuden lisääminen ilmastonmuutoksesta ja energia-asioiden ja ympäristökysymysten integroiminen niin paikallistasolla, kansallisilla päätöksenteon tasoilla kuin EU:n laajuudessa on välttämätöntä. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma Altener ja SAVE II -ohjelmasta tuetut paikalliset ja alueelliset energiatoimistot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi tiedonlevityskanaviksi.

3.29. Kasvihuonekaasupäästöjen kartoitus ja kehityksen seuranta IPCC:n suositusten mukaisesti on välttämätön edellytys seurata kunkin jäsenmaan osuutta yhteisessä taakanjaossa. Päästöjen seuranta on näin ulotettavissa alueelliseksi ja paikalliseksi sekä kattavasti eri toimialoja koskevaksi. Tieto päästötilanteesta ja sen muutoksista mahdollistaa tarpeen ja kohteen mukaan räätälöidyt toimeenpiteet.

3.30. Kaupunkien ja alueiden vapaaehtoisesti käynnistämät ilmastonsuojelukampanjat, kuten ICLEIn kampanja Cities for Climate Protection ja erilaiset kestävän kehityksen paikallisohjelmat (LA21) monissa Euroopan maissa tarjoavat hyvän mahdollisuuden konkreettisiin ilmastonsuojelutoimenpiteisiin ja kokonaisvaltaiseen kestävän kehityksen huomioimiseen alue- ja paikallistason päätöksenteossa lähellä asukasta. Hyvien paikallistason käytäntöjen hakemiseksi ja esittelemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi kilpailuja.

4. Päätelmät

4.1. AK katsoo, että Kioton sopimuksen täytäntöönpanoon ja sopimuksen 8 %:n päästövähennyksen aikaan saamiseksi tarvitaan jäsenvaltiokohtaisia ja EU:n laajuisia toimenpiteitä.

4.2. AK kehottaa Eurooppa-neuvostoa edistämään Helsingin huippukokouksessa vuoden lopulla erilaisiin ympäristökysymyksiin ja ilmastoon liittyvien politiikkojen integraatioprosessia kasvihuonekaasupäästöjen konkreettisen vähentämisen kannalta suotuisasti.

4.3. AK:n mielestä kansallisissa ilmastostrategioissa monien erilaisten paikallisten toimijoiden kattava osallistuminen on päästöjen vähentämistyön valtavan haasteen takia välttämätöntä.

4.4. AK katsoo, että alue- ja paikallistason ja kuntien vaikuttamismahdollisuudet kasvihuonekaasukysymyksissä ovat lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä merkittäviä ja useissa EU-maissa yhteneväisiä. Alue- ja paikallistaso tulee siksi huomioida jäsenvaltioiden ilmastostrategioissa ja EU:n laajuudessa omana relevanttina toimijaryhmänä.

4.5. Euroopan unioni on ottanut tavoitteekseen kaksinkertaistaa uusiutuvien energialähteiden osuus (12 % vuonna 2010) sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto sekä parantaa energiatehokkuutta ja lisätä merkittävästi maakaasun käyttöä. Näiden tavoitteiden toteutusta tulee AK:n mielestä edelleen kiirehtiä. AK:n mielestä EU:n tavoitteena tulee lisäksi olla kasvattaa vaihtoehtoisista polttoaineista (esim. kaasumainen vety, biokaasu, etanoli ja rapsimetyyliesteri) käyttövoimansa saavien kulkuvälineiden osuutta ajoneuvokannasta.

4.6. AK tukee komission ehdotusta kansallisten päästökauppakokeilujen käynnistämiseksi hyvissä ajoin ennen määräaikaa vuotta 2008. AK tähdentää kuitenkin samalla, että yhdenmukaisesti Kioton pöytäkirjan määräysten kanssa on välttämätöntä päättää ilmastonsuojelutoimenpiteistä ensisijaisesti omassa maassa.

4.7. AK:n mielestä Kioton sopimuksessa tarkoitettujen joustavuusmekanismien yhteydessä mahdollinen kehitysapua ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentävä integroiva politiikka on tärkeää. Virallisen kehitysavun humanitääristä roolia ei tässä yhteydessä saa kuitenkaan sivuuttaa.

4.8. Alueiden komitean mielestä Kioton pöytäkirjan kansainvälisesti toteutettavista joustavuusmekanismeista yhteistoimeenpano (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismit (CDM) täydentävät sopijamaiden omia toimia ja ovat luontevasti integroitavissa jäsenyyttä hakeneiden ja siirtymätalousvaiheessa olevien maiden ja muiden liitteeseen I lukeutumattomien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön päästöjen vähentämiseksi ja paikallishallinnon järjestämiseen.

4.9. Energiaverotuksen vähimmäistasosta tulee AK:n mielestä päästä jäsenmaiden kesken nopeasti yhteisymmärrykseen.

4.10. AK katsoo, että kasvihuonekaasujen vähentämiseen liittyvät rakenteelliset alue- ja paikallistason ongelmat kompensoidaan EU:n laajuisen ja jäsenvaltiokohtaisen rahoituksen avulla.

4.11. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen yhteydessä kokonaisvaltainen kustannus-hyöty -analyysi ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvottaminen edellyttävät lisää tutkimusrahoitusta ja koulutusta. Tutkimuksen viidennessä puiteohjelmassa on huomioitava alue- ja paikallistason näkökulma.

4.12. Alue- ja paikallistason kanssa tehtävää sopimusmenettelyä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulee AK:n mielestä edistää. AK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään asiassa vuoropuheluun ja tukemaan alueita näiden ponnisteluissa maailman ilmaston suojelemiseksi.

4.13. Maittain ja EU-tasolla on määrätietoisesti tuettava edelleen vapaaehtoisia järjestelyjä ja kampanjoita ja ohjelmia sekä kilpailuja, jotka tukevat hyvin päästövähennystavoitteita.

4.14. Liikenteestä peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on turvattava rahoituksellisesti myös paikallista tarvetta palvelevien liikennemuotojen kuten raide-, joukko- ja kevyen liikenteen kehittämisedellytykset.

Bryssel 18. marraskuuta 1999.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Manfred DAMMEYER

(1) EYVL C 379, 15.12.1997, s. 11.

(2) EYVL C 315, 13.10.1998, s. 5.

(3) EYVL C 51, 22.2.1999, s. 41.

(4) EYVL C 51, 22.2.1999, s. 33.

(5) EYVL C 198, 14.7.1999, s. 3.