51999AG0032

Neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 1999 Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 32/1999 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/…/EY antamiseksi merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla annettujen säännösten täytäntöönpanosta

Virallinen lehti nro C 249 , 01/09/1999 s. 0007


Neuvoston 12 päivänä heinäkuuta 1999 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 32/1999

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/.../EY antamiseksi merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla annettujen säännösten täytäntöönpanosta

(1999/C 249/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

toimivat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen(3),

sekä katsovat seuraavaa:

1) yhteisön sosiaalipoliittisella toiminnalla pyritään muun muassa kohentamaan työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta työympäristössä,

2) yhteisön toimilla meriliikenteen alalla pyritään muun muassa kohentamaan merenkulkijoiden elin- ja työoloja aluksilla, parantamaan meriturvallisuutta sekä ehkäisemään merionnettomuuksien aiheuttamaa meren saastumista,

3) Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi 8-22 päivänä lokakuuta 1996 pidetyssä kahdeksannessakymmenennessäneljännessä yleiskokouksessaan merenkulkijoiden työaikaa ja alusten miehitystä koskevan ILOn yleissopimuksen, jäljempänä "ILOn yleissopimus N:o 180", sekä vuonna 1976 tehtyyn kauppa-aluksissa noudatettavaa vähimmäistasoa koskevaan yleissopimuksen N:o 147 liittyvän vuoden 1996 pöytäkirjan, jäljempänä "ILOn yleissopimukseen N:o 147 liittyvä pöytäkirja".

4) Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/63/EY(4), joka annettiin perustamissopimuksen 139 artiklan 2 kohdan mukaisesti, pyritään saattamaan voimaan 30 päivänä syyskuuta 1998 tehty mainittu sopimus, jäljempänä "sopimus"; mainitun sopimuksen sisällössä kuvastuvat tietyt ILOn yleissopimuksen N:o 180 määräykset; sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat merenkulkijat kaikilla julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevilla merialuksilla, jotka on rekisteröity jonkin jäsenvaltion alueella ja joita tavallisesti käytetään kaupalliseen meriliikenteeseen,

5) tämän direktiivin tarkoituksena on soveltaa ILOn yleissopimuksen N:o 180 määräysten mukaisia direktiivin 1999/.../EY säännöksiä kaikkiin aluksiin, jotka käyvät yhteisön satamissa, riippumatta siitä, minkä lipun alla alus purjehtii, jotta kaikki merenkulkijoiden turvallisuudelle ja terveydelle selvästi vaaralliset tilanteet voitaisiin tunnistaa ja korjata; direktiiviin 1999/.../EY sisältyy kuitenkin vaatimuksia, joita ILOn yleissopimus N:o 180 ei sisällä ja joiden noudattamista ei sen vuoksi pitäisi valvoa sellaisilla aluksilla, jotka eivät purjehdi minkään jäsenvaltion lipun alla,

6) direktiiviä 1999/.../EY sovelletaan merenkulkijoihin kaikilla merialuksilla, jotka on rekisteröity jonkin jäsenvaltion alueella; jäsenvaltioiden olisi valvottava, että niiden alueella rekisteröidyt alukset noudattavat kaikkia direktiivin 1999/.../EY säännöksiä,

7) turvallisuussyistä ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava tarkastaa, että rekisteröintivaltiosta riippumatta kaikki niiden satamissa käyvät alukset noudattavat asiaankuuluvia direktiivin 1999/.../EY säännöksiä,

8) erityisesti sellaisten alusten, joiden lippuvaltio ei ole ratifioinut ILOn yleissopimusta N:o 180 tai ILOn yleissopimukseen N:o 147 liittyvää pöytäkirjaa, ei pidä saada osakseen edullisempaa kohtelua kuin niiden, joiden lippuvaltio on jommankumman tai molempien tässä tarkoitettujen yleissopimusten osapuoli,

9) direktiivin 1999/.../EY tehokkaan täytäntöönpanon valvonta edellyttää, että jäsenvaltiot suorittavat aluksilla tarkastuksia, etenkin saatuaan asiaan liittyvän valituksen aluksen päälliköltä tai miehistön jäseneltä taikka joltakin sellaiselta henkilöltä tai organisaatiolta, jonka laillisiin etuihin aluksen turvallinen toiminta, aluksen elin- ja työolot tai saastumisen ehkäiseminen kuuluu,

10) jäsenvaltiot voivat omasta aloitteestaan tarvittaessa nimetä satamavaltion valvontaa suorittavia tarkastajia tekemään tarkastuksia yhteisön satamissa käyvillä aluksilla tämän direktiivin säännösten toteuttamiseksi,

11) näyttö siitä, ettei alus noudata direktiivin 1999/.../EY vaatimuksia, voidaan saada aluksen työolojen sekä työ- tai lepoaikakirjanpidon tarkastuksen yhteydessä tai silloin, kun tarkastajalla on perusteltu syy uskoa, että aluksella olevat merenkulkijat ovat kohtuuttoman väsyneitä,

12) jos olosuhteet aluksella ovat turvallisuuden tai terveyden kannalta selvästi vaaralliset, sen jäsenvaltion, jonka satamaan alus on saapunut, toimivaltainen viranomainen voi kieltää alusta poistumasta satamasta ennen kuin havaitut puutteet on korjattu tai miehistö on levännyt riittävästi, ja

13) koska direktiivi 1999/.../EY pohjautuu ILOn yleissopimuksen N:o 180 määräyksiin, mainitun direktiivin noudattaminen voidaan tarkastaa kolmansien maiden alueella rekisteröityjen alusten osalta vasta, kun edellä tarkoitettu yleissopimus on tullut voimaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda menettely, jolla voidaan tarkastaa ja valvoa, että jäsenvaltioiden satamissa käyvät alukset noudattavat direktiiviä 1999/.../EY meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi sekä työolojen ja merenkulkijoiden terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi aluksilla.

2. Jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet, jotta alukset, joita ei ole rekisteröity niiden alueella tai jotka eivät purjehdi niiden lipun alla, noudattavat direktiivin 1999/.../EY liitteessä olevia sopimuksen 1-12 lauseketta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "aluksella" kaikkia sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa olevia, tavallisesti kaupalliseen merenkulkuun käytettäviä merialuksia. Kalastusalukset eivät sisälly tähän määritelmään;

b) "toimivaltaiselle viranomaisella" viranomaisia, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet toteuttamaan tämän direktiivin mukaisia toimia;

c) "tarkastajalla" valtion virkamiestä tai muuta henkilöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on asianmukaisesti valtuuttanut tarkastamaan aluksen työolot ja joka on vastuussa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;

d) "valituksella" tietoa tai selostusta, jonka on toimittanut henkilökunnan jäsen, ammatillinen elin, järjestö, ammattiliitto tai yleensä henkilö, jonka etua aluksen turvallinen käyttö koskee, sen henkilökuntaan kohdistuvat turvallisuuteen tai terveyteen liittyvät vaarat mukaan luettuna.

3 artikla

Selostusten laatiminen

Rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltion on saatuaan valituksen, jota se ei pidä ilmeisesti perusteettomana ja joka koskee sen satamassa tavanomaisessa toiminnassaan tai operatiivisista syistä vapaaehtoisesti käyvää alusta, tai saatuaan näyttöä, ettei tällainen alus noudata direktiivissä 1999/.../EY tarkoitettuja normeja, laadittava asiasta selostus, joka lähetetään aluksen rekisteröintivaltion hallitukselle ja jos 4 artiklan mukaisesti suoritetussa tarkastuksessa saadaan näyttöä asiasta, jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että henkilökunnan turvallisuudelle tai terveydelle selvästi vaaralliset olosuhteet aluksella oikaistaan.

Valituksen tekijän henkilöllisyyttä ei saa ilmaista aluksen päällikölle tai laivanomistajalle.

4 artikla

Tarkastus ja yksityiskohtainen tarkastus

1. Suorittaessaan tarkastuksen näytön hankkimiseksi siitä, että alus ei ole direktiivin 1999/.../EY vaatimusten mukainen, tarkastajan on tarkastettava, onko:

- aluksella noudatettavista työaikajärjestelyistä laadittu taulukko kaikilla aluksen työskentelykielillä ja englanniksi liitteessä I olevan mallin mukaisesti tai vastaavassa muodossa ja asetettu esille helppopääsyiseen paikkaan,

- merenkulkijoiden työ- ja lepoajoista pidetty kirjaa aluksen kaikilla työkielillä ja englanniksi direktiivin liitteessä II olevan mallin mukaisesti tai vastaavassa muodossa, säilytetäänkö sitä aluksella ja onko se annettu aluksen rekisteröintivaltion toimivaltaisen viranomaisen vahvistettavaksi määräajoin.

2. Jos on saatu valitus tai tarkastaja omien aluksella tekemiensä havaintojen perusteella arvelee, että merenkulkijat voivat olla kohtuuttoman väsyneitä, tarkastajan on 1 kohdan mukaisesti suoritettava yksityiskohtainen tarkastus määrittääkseen, ovatko kirjatut työ- ja lepoajat direktiivissä 1999/.../EY säädettyjen normien mukaisia ja onko niitä noudatettu asianmukaisesti, ottaen huomioon muut aluksen toimintaan liittyvät merkinnät.

5 artikla

Puutteiden oikaisu

1. Jos tarkastuksessa tai yksityiskohtaisessa tarkastuksessa ilmenee, ettei alus ole direktiivin 1999/.../EY vaatimusten mukainen, jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta merenkulkijoiden turvallisuudelle tai terveydelle selvästi vaaralliset olosuhteet aluksella oikaistaan. Tällaisiin toimenpiteisiin voidaan lukea myös alukselle asetettava kielto poistua satamasta ennen kuin havaitut puutteet on korjattu tai miehistö on levännyt riittävästi.

2. Jos on selviä merkkejä siitä, että ensimmäisen vahtivuoron tai sitä seuraavien vahdinvaihtojen vahdinpitohenkilöstö on kohtuuttoman väsynyt, jäsenvaltion on varmistettava, ettei alus poistu satamasta ennen kuin havaitut puutteet on korjattu tai miehistö on levännyt riittävästi.

6 artikla

Jatkotoimet

1. Mikäli alusta kielletään 5 artiklan nojalla poistumasta satamasta, kiellon määränneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava aluksen päällikölle, omistajalle tai liikenteenharjoittajalle, aluksen lippuvaltion tai rekisteröintivaltion viranomaiselle tai konsulille taikka tämän poissaollessa lähimmälle kyseisen valtion diplomaattiselle edustajalle 4 artiklassa tarkoitetun tarkastuksen tuloksista tai tarkastajan tekemistä päätöksistä taikka tarvittaessa vaadituista oikaisutoimista.

2. Suoritettaessa tähän direktiiviin perustuvaa tarkastusta on kaikin keinoin vältettävä aiheuttamasta alukselle kohtuutonta viivästystä. Mikäli alusta viivytetään kohtuuttomasti, sen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla on oltava oikeus saada korvausta mahdollisesti kärsimistään tappioista tai vahingoista. Kohtuutonta viivästystä koskeviin väitteisiin liittyvä todistustaakka on kaikissa tapauksissa aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla.

7 artikla

Valitusoikeus

1. Aluksen omistajalla tai liikenteenharjoittajalla tai heidän edustajallaan kyseisessä jäsenvaltiossa on oikeus valittaa toimivaltaisen viranomaisen tekemästä pysäyttämispäätöksestä. Pysäyttämistä ei lykätä valituksen vuoksi.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä voimassa tähän tarkoitukseen soveltuvat menettelyt oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on asianmukaisella tavalla ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun aluksen päällikölle valitusoikeudesta.

8 artikla

Hallintoyhteistyö

1. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä neuvoston direktiivin 95/21/EY(5), annettu 19 päivänä kesäkuuta 1995 alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamisesta yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin (satamavaltioiden suorittama valvonta) 14 artiklassa säädettyjä edellytyksiä vastaavin edellytyksin, jotta tämä direktiivi pantaisiin tehokkaasti täytäntöön. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle.

2. Tiedot 4 ja 5 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä julkaistaan direktiivin 95/21/EY 15 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

9 artikla

Suotuisamman kohtelun kieltävä lauseke

Mikäli jäsenvaltion tarkastama alus on rekisteröity sellaisen valtion alueella, joka ei ole ratifioinut ILOn yleissopimusta N:o 180 tai ILOn yleissopimukseen N:o 147 liittyvää pöytäkirjaa, tai jos alus purjehtii tällaisen valtion lipun alla, jäsenvaltion on mainittujen yleissopimuksen ja pöytäkirjan tultua voimaan varmistettava, ettei tällaiseen alukseen tai sen miehistöön sovelleta suotuisampaa kohtelua kuin alukseen, joka purjehtii sellaisen valtion lipun alla, joka on ILOn yleissopimuksen N:o 180 tai ILOn yleissopimuksen N:o 147 liittyvän pöytäkirjan tai molempien osapuoli.

10 artikla

Loppusäännökset

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2002.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava viipymättä tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa säädökset kirjallisina komissiolle. Komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

11 artikla

Yhteisön ulkopuolisten maiden alukset

Tämän direktiivin vaatimuksia sovelletaan muihin kuin jäsenvaltioiden alueella rekisteröityihin aluksiin tai muiden kuin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin vasta ILOn yleissopimuksen N:o 180 ja ILOn yleissopimukseen N:o 147 liittyvän pöytäkirjan voimaantulopäivän jälkeen.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

13 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

...

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

...

(1) EYVL C 43, 17.2.1999, s. 16.

(2) EYVL C 138, 18.5.1999, s. 33.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14 päivänä huhtikuuta 1999, (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 12 päivänä heinäkuuta 1999 ja Euroopan parlamentin päätös, tehty ... (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

(5) EYVL L 157, 7.7.1995, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 98/42/EY (EYVL L 184, 27.6.1998, s. 1).

LIITE I

>PIC FILE= "C_1999249FI.001102.EPS">

OTTEITA ILON YLEISSOPIMUKSESTA N:O 180 JA STCW-YLEISSOPIMUKSESTA

ILOn yleissopimus n:o 180

>TAULUKON PAIKKA>

STCW-yleissopimus

STCW-säännöstön osasto A-VIII/1 (pakolliset määräykset)

1. Kaikille henkilöille, jotka määrätään hoitamaan vahtipäällikön tehtäviä tai osallistumaan vahdinpitoon miehistön jäsenenä, on järjestettävä vähintään 10 tunnin lepoaika kunakin 24 tunnin jakson aikana.

2. Lepoaika voidaan jakaa enintään kahteen jaksoon, joista toisen on oltava vähintään kuusi tuntia.

3. Lepoaikoja koskevia 1 ja 2 kohdassa asettuja vaatimuksia ei tarvitse noudattaa hätätilanteessa tai harjoitusten aikana tai muissa ylisepääsemättömissä operatiivisissa olosuhteissa.

4. Kymmenen tunnin vähimmäisaikaa voidaan lyhentää 2 ja 3 kohdan määräyksistä poiketen vähintään kuuden perättäisen tunnin pituiseksi, jos lepotaukoa ei lyhennetä tällä tavoin pidemmällä kuin kahden päivän ajanjaksolla ja lepoaikaa annetaan vähintään 70 tuntia jokaisen seitsemän päivän jakson aikana.

5. Viranomaisten on edellytettävä, että vahtivuoroluettelo asetetaan esille näkyvälle paikalle.

STCW-säännöstön osasto B-VIII/1 (suositukset)

3. Sääntöä VIII/1 sovellettaessa olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

1. Väsymyksen ehkäisemiseksi annetuilla määräyksillä olisi varmistettava, etteivät työtunnit ole liiallisia tai kohtuuttomia. Erityisesti on huomattava, ettei säännöstön osastossa A-VIII/1 määrättyjä vähimmäislepoaikoja tulisi tulkita siten, että koko muu aika voidaan varata vahdinpitoon tai muihin tehtäviin.

2. Vapaitten jaksojen tiheys ja pituus sekä korvaavan vapaan myöntäminen ovat olennaisia tekijöitä ehkäistäessä ajan myötä syntyvää väsymystä.

3. Määräyksistä voidaan poiketa lyhyillä merimatkoilla käytettävien alusten kohdalla sillä edellytyksellä, että toimeen on pantu erityisiä turvajärjestelyjä.

LIITE II

>PIC FILE= "C_1999249FI.001302.EPS">

>PIC FILE= "C_1999249FI.001401.EPS">

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

1. Komissio antoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle 25 päivänä marraskuuta 1998 EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan (entinen 84 artiklan 2 kohta) perusteella edellä mainitun direktiiviehdotuksen.

2. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 25 päivänä maaliskuuta 1999.

3. Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 14 päivänä huhtikuuta 1999. Se ei esittänyt yhtään tarkistusta komission ehdotukseen.

4. Toukokuun 10 päivänä 1999 eli Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvosto pyysi lausuntoa alueiden komitealta. Alueiden komitea ilmoitti 25 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyssä kirjeessään neuvostolle, että asiasta vastaava valiokunta 5 (sosiaalipolitiikka, kansanterveys, kuluttajansuoja, tutkimus, matkailu) on päättänyt työjärjestyksensä 39 artiklan nojalla olla antamatta asiasta lausuntoa.

5. Neuvosto vahvisti perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti 12 päivänä heinäkuuta 1999 komission direktiiviehdotusta koskevan yhteisen kannan.

II TAVOITE

Neuvosto antoi 23 päivänä marraskuuta 1993 direktiivin 93/104/EY tietyistä työajan järjestelyä koskevista seikoista. Tietyt alat ja toiminnat on jätetty kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle: lento-, rautatie-, maantie-, joki- ja järviliikenne, merikalastus, muu merellä tehtävä työ sekä lääkärien harjoittelu.

Tällä direktiivillä pyritään soveltamaan Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta annetun direktiivin 1999/63/EY säännöksiä, jotka perustuvat ILOn yleissopimuksen n:o 180 määräyksiin, kaikkiin yhteisön satamissa käyviin aluksiin riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat, jotta voitaisiin tunnistaa ja korjata kaikki merenkulkijoiden turvallisuuden tai terveyden kannalta selvästi vaaralliset tilanteet.

III YHTEISEN KANNAN TARKASTELU

1. YLEISIÄ HUOMIOITA

Neuvosto otti huomioon komission ehdottamat ja Euroopan parlamentin kannattamat menettelytavat ja tavoitteet, mutta katsoi tarpeelliseksi tehdä joitakin pieniä, lähinnä muotoilua koskevia muutoksia direktiiviehdotuksen tekstiin.

Neuvoston tekemien muutosten taustalla on pyrkimys siihen, että direktiiviehdotuksen teksti olisi johdonmukainen muiden tekstien, kuten direktiivin 1999/63/EY, ILOn yleissopimuksen n:o 180 ja ILOn yleissopimuksen n:o 147 pöytäkirjan, kanssa.

2. EUROOPAN PARLAMENTIN TEKEMÄT TARKISTUKSET

Euroopan parlamentti ei esittänyt tarkistuksia komission ehdotukseen.

3. NEUVOSTON KOMISSION EHDOTUKSEEN TEKEMÄT MUUTOKSET

(Jollei toisin mainita, viittauksissa johdanto-osan kappaleisiin ja kohtiin käytetään yhteisen kannan numerointia.)

3.1 Direktiivin soveltaminen kolmansien valtioiden aluksiin (1 artiklan 2 kohta)

Neuvosto yksinkertaisti 1 artiklan 2 kohtaa säätämällä siitä, että jäsenvaltioiden on toteutettava riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivissä 1999/63/EY olevan sopimuksen lausekkeita 1-12 noudatetaan sellaisilla aluksilla, joita ei ole rekisteröity jonkin jäsenvaltion alueella tai jotka eivät purjehdi sen jäsenvaltion lipun alla, jossa tarkastukset suoritetaan.

3.2 Aluksen määritelmä (2 artikla)

Neuvosto muutti määritelmää hieman: se otti määritelmäksi direktiivissä 1999/63/EY olevassa työmarkkinaosapuolten sopimuksessa annetun määritelmän.

3.3 Selvästi aiheeton valitus ja valituksen tekijän henkilöllisyyden suojaaminen (3 artikla)

Neuvosto halusi, että jäsenvaltioiden ei tarvitse tutkia aiheettomia valituksia ja että lisäksi olisi suojeltava valituksen tekijän henkilöllisyyttä.

3.4 Puutteiden oikaiseminen (5 artiklan 2 kohta)

Neuvosto katsoi aiheelliseksi täydentää ensimmäistä kohtaa lisäämällä artiklaan toisen kohdan, joka koskee nimenomaan vahtitehtävissä olevia miehistön jäseniä.

3.5 Viranomaisten välinen yhteistyö (8 artikla)

Neuvosto halusi tarkentaa ensimmäistä kohtaa sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä säädetty viranomaisten välinen yhteistyö nivoutuu saumattomammin muissa teksteissä, kuten neuvoston direktiivissä 95/21/EY, säädettyyn yhteistyöhön.

3.6 Täytäntöönpanon määräaika (10 artikla)

Neuvosto katsoi, että komission tämän direktiivin täytäntöönpanemiselle ehdottama määräaika eli 30 päivä kesäkuuta 2001 on riittämätön sen varmistamiseksi, että ILOn yleissopimus n:o 180 ja ILOn yleissopimuksen n:o 147 pöytäkirja ovat siihen mennessä tulleet voimaan. Tämän vuoksi neuvosto ehdottaa yhteisessä kannassaan, että täytäntöönpanon määräaika päättyisi 30 päivänä kesäkuuta 2002.