Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston direktiiviksi metsänviljelyaineiston pitämisestä kaupan"(1)

(1999/C 329/06)

Neuvosto päätti 8. syyskuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -jaosto antoi lausuntonsa 13. heinäkuuta 1999. Esittelijä oli Seppo Kallio.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 22. ja 23. syyskuuta 1999 pitämässään 366. täysistunnossa (syyskuun 22. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 108 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Taustaa

1.1. Metsänviljelyaineiston kauppaa Euroopan unionin alueella säätelee nykyisin kaksi direktiiviä: myytävän aineiston alkuperää ja aineistosta annettavia tietoja koskee direktiivi 66/404/ETY (alkuperädirektiivi) ja siementen ja taimien laatua direktiivi 71/161/ETY (laatudirektiivi). Direktiivit on annettu vuosina 1966 ja 1971, jonka jälkeen niihin on tehty pieniä muutoksia. Komissio myönsi jo jäsenyysneuvottelujen kuluessa em. direktiivien uudistamistarpeen. Suomi ja Ruotsi saivat vuoden 1999 loppuun saakka kestävän siirtymäajan direktiivien soveltamisesta.

2. Esityksen arviointi

2.1. Nyt käsiteltävänä oleva direktiiviehdotus on pitkällisen työryhmätyön sekä maataloudessa, puutarhanviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean valmistelun tulosta. Siinä em. direktiivit on yhdistetty yhdeksi uudeksi direktiiviksi ja kummankin sisältöä uudistettu monelta osin.

2.2. Esityksessä on otettu huomioon Suomen ja Ruotsin erityistarpeet lisäämällä alkuperäluokkiin uusi source-identified-luokka ('metsikkösiemen'), jonka käyttö ei nykyisten direktiivien mukaan olisi mahdollista. Tähän alkuperäluokkaan kuuluvan aineiston käyttö on jatkossakin välttämätöntä erityisesti Suomen ja Ruotsin pohjoisosissa. Ne jäsenmaat, jotka eivät tällaista aineistoa halua käyttää (mm. Saksa), voivat kieltää sen kansallisessa lainsäädännössään. Jäsenmailla on myös muissa suhteissa mahdollisuus noudattaa esitystä tiukempia vaatimuksia omalla alueellaan, mikä turvaa sen ettei aiemmin noudatetusta säätelyn tasosta tarvitse uudistuksen myötä tinkiä. Esityksessä otetaan tässä mielessä onnistuneesti huomioon jäsenmaiden erilaiset tarpeet.

2.3. Esitys vastaa alalla tapahtunutta kehitystä. Direktiivin keskeiset käsitteet ja luokitukset on pyritty sovittamaan yhteen OECD:n uudistettavana olevan, kansainvälisessä kaupassa liikkuvaa metsänviljelyaineistoa koskevan järjestelmän kanssa. Tämä helpottaa kaupankäyntiä yhteisön ulkopuolisten OECD-maiden kanssa.

2.4. Yleisesti tiedetään, että liian pitkät alkuperäsiirrot varsinkin etelästä pohjoiseen johtavat väistämättä metsänviljelyn epäonnistumiseen. Jäsenmaat voivat komission luvalla kieltää alkuperältään sopimattoman aineiston käytön alueellaan. Luvan saadakseen jäsenmaiden tulee osoittaa aineiston sopimattomuus. Menettelyn yksinkertaistamista ja jäsenmaiden oman harkintavallan lisäämistä tässä asiassa tulisi harkita ottaen kuitenkin huomioon tavaroiden vapaa liikkuvuus yhteisössä.

2.5. Esitys laajentaa direktiivin soveltamisalaa johtuen erityisesti puulajien määrän kasvusta. Myös valvonnan tarve lisääntyy ja sen kustannukset kasvavat. Sen vastapainoksi metsänviljelyaineiston ostajien tulee saada nykyistä parempi varmuus aineiston alkuperän luotettavuudesta.

2.6. Metsänviljelyaineistoa koskevien tietojen paikkansapitävyys tulee taata silloinkin, kun aineistoa myydään muiden jäsenmaiden alueelle. Se edellyttää jäsenmaiden valvontaviranomaisten välillä hyvin toimivaa yhteistyötä ja tietojenantovelvollisuutta maahan tuotavista siemenistä ja taimista. Näitä menettelytapoja koskevien määräysten riittävyyttä esityksessä tulisi vielä tarkastella uudelleen.

3. Taloudelliset vaikutukset jäsenmaiden kannalta

3.1. Direktiivin täytäntöönpano lisää kansallisen hallinnon kustannuksia, koska metsänviljelyaineiston tuotantoa ja kauppaa tulee dokumentoida nykyistä laajemmin ja koska viranomaisvalvontaa tulee lisätä. Lisäksi direktiivin määräykset, jotka koskevat alkuperäalueiden määrittämistä, erilaisia rekistereitä ja karttoja, vaativat täytäntöönpanovaiheessa runsasta työpanosta.

4. Direktiivin voimaantulo

4.1. Direktiiviehdotuksessa säädetään tammikuun 1. päivään 2000 kestävästä siirtymäajasta jäsenvaltioiden lainsäädännön mukauttamista varten. Tämä on tärkeää ainakin Suomelle ja Ruotsille niiden metsätalouden merkitys ja intensiivinen metsätalous huomioon ottaen. Nyt tehtävät muutokset sisältävät niin paljon hallinnollisia muutoksia, että direktiivin voimaantulosäännöksiä tulee tarkistaa. Koska myös kansallinen metsänviljelyaineistoa koskeva lainsäädäntö täytyy uudistaa, direktiivi voidaan panna käytäntöön Suomessa aikaisintaan vuoden 2001 alusta. Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksessa saamaa, tämän vuoden lopussa päättyvää siirtymäaikaa nykyisten direktiivien soveltamisesta tuleekin tämän vuoksi jatkaa vähintään yhdellä vuodella. Lisäksi siirtymäsäännöksillä tulee varmistaa, että ennen direktiivin voimaantuloa hankittuja siemeniä voidaan jatkossakin markkinoida ainakin kotimaassa.

Bryssel 22. syyskuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) EYVL C 199, 14.7.1999, s. 1.