Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Talouskatsaus vuodeksi 1999 - EU:n talous euron käytön alkuvaiheessa - Kasvun, työllisyyden ja vakauden edistäminen"

(1999/C 209/13)

Euroopan komissio päätti 22. tammikuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausuntoa aiheesta "Talouskatsaus vuodeksi 1999 - EU:n talous euron käytön alkuvaiheessa - Kasvun, työllisyyden ja vakauden edistäminen".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 5. toukokuuta 1999. Esittelijä oli Vasco Cal.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.-27. toukokuuta 1999 pitämässään 364. täysistunnossa (toukokuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 86 puolesta kuuden pidättyessä äänestyksestä.

1. Johdanto

1.1. Aluksi talous- ja sosiaalikomitea korostaa käsiteltävänä olevan talouskatsauksen merkitystä: se on ensimmäinen talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa tehty jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja (joita tarkoitetaan EY:n perustamissopimuksen 103 artiklassa) valmisteleva raportti. Komiteaa ilahduttaa, että niin moni maa täytti rahaliiton ehdot. Se toivoo, että Kreikka ja ne maat, jotka halusivat toistaiseksi jättäytyä rahaliiton ulkopuolelle, voivat liittyä siihen pian.

1.2. 11 maan valuuttojen siirtyminen yhtenäisvaluuttaan tapahtui ilman ristiriitoja. Se aloittaa uuden vakauden aikakauden euroalueella ja myös sen ulkopuolella. Päätös tehtiin muodollisesti vuoden 1998 toukokuun alussa, ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 1999. Rahoitusmarkkinoiden innostunut reaktio euron syntyyn heti aluksi on hyvin merkittävä asia.(1)

1.3. Vuotuisen talouskatsauksen julkaisemisen ja komitean työn päättymisen välisenä aikana talousennusteissa vuosiksi 1999 ja 2000 on ilmennyt merkittäviä suuntausmuutoksia. Komissio esitti Talouspolitiikan laajat suuntaviivat, ja Euroopan keskuspankki teki 8.4.1999 tärkeän rahapoliittisen päätöksen. Lopuksi saksalainen puheenjohtajisto esitti ehdotuksen eurooppalaiseksi työllisyyssopimukseksi. Nämä erilaiset elementit on otettu huomioon lausuntoa valmisteltaessa.

2. Taloudellinen tilanne ja näkymät

2.1. Talouskatsaus vuodeksi 1999

2.1.1. Komissio korostaa, että vuoden 1998 lopussa Euroopan unionin maat, mukaan lukien ne, jotka eivät ole (vielä) liittyneet talous- ja rahaliittoon, ovat merkittävästi lähentyneet:

- inflaatio on matalimmillaan kolmeenkymmeneen vuoteen

- valtiontalouden alijäämä on laskenut alle kolmeen prosenttiin BKT:sta (se on laskenut 6,1 prosentista vuonna 1993 alle 2 prosenttiin vuonna 1998)

- kaiken kaikkiaan valtionvelka vähenee merkittävästi ennen kaikkea eniten velkaantuneissa maissa, varsinkin Belgiassa ja Italiassa

- valuuttakurssihäiriöt kuuluvat ainakin Emuun osallistuvissa maissa yhteisvaluutan ansiosta menneisyyteen

- pitkät korot ovat lähentymiskehityksen tuloksena noin neljässä prosentissa, ja reaalikorko, joka on noin kaksi prosenttia, on matalimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen

- kansantaloudellisesta näkökulmasta yritysten kannattavuus on ylittänyt 1960-luvun täystyöllisyyden jakson tason.

2.1.2. Vuonna 1998 luotiin 1,7 miljoonaa uutta työpaikkaa, mutta työttömyys ei vähene läheskään riittävän nopeasti(2) Euroopan unionissa.

2.1.3. Kaikkien näiden perusedellytysten tulisi mahdollistaa - yhdessä kansainvälisen kehityksen, talouspolitiikan ja kuluttajien luottamuksen kanssa - sellaisen vakauden ja kasvun luominen, joka olisi omiaan vähentämään työttömyyttä olennaisesti noin kymmenessä vuodessa.

2.1.4. Aasian kriisi, joka on laajentunut Itä-Euroopan maihin ja saavuttanut nyt Etelä-Amerikan, merkitsee riskejä Euroopan unionille. Vuodeksi 1999 tehdyn talouskatsauksen mukaan tämä kansainvälinen tilanne vaarantaa Euroopan unionin kasvunäkymät. Tämän lisäksi kuluttajien ja taloudellisten toimijoiden epävarmuuden tunne lisääntyy.

2.1.5. Vuonna 1998 odotettua suurempi sisäisen kysynnän kasvu korvasi reilusti Aasian kriisin aiheuttamat haitat, ja EU:n vuosi päättyi noin kolmen prosentin kasvuun. Komissio ennustaa kuitenkin, että vuonna 1999 viennin väheneminen vaikuttaa myös varastojen muodostamiseen ja yritysten investointeihin ja että kasvunäkymät heikkenevät siksi merkittävästi. Talouspolitiikan yhdistelmä on toki höllentynyt vähenevän kysynnän vuoksi, mutta se on yhä liian passiivinen ulkoisten sokkien suhteen.

2.1.6. Periaatteessa EU:n on, edelleenkin komission mukaan, reagoitava mahdollisiin uhkiin soveltamalla tarkoituksenmukaista talouspolitiikan yhdistelmää. Tämä koskee erityisesti makrotalouspolitiikkaa. Työmarkkinoiden ja rakennepolitiikan ponnistuksia on jatkettava tavara- ja palvelumarkkinoilla mutta myös yritysten innovaation alalla.

2.2. Kevään 1999 ennusteet vuosiksi 1999-2000(3)

2.2.1. Seuraavasta taulukosta käy selvästi ilmi talousnäkymien heikentyminen sitten syksyllä tehtyjen ennusteiden, jos kohta heikentyminen onkin itse asiassa varsin vähäinen ja paljolti ennakoitu.

2.2.2. Vuoden 1999 kasvunäkymät heikkenivät 2,7 prosentista 2,4 prosenttiin syksyn 1998 ennusteissa (jotka otettiin talouskatsaukseen vuodeksi 1999), ja kevään 1999 ennusteissa nämä näkymät heikkenivät edelleen 2,1 prosenttiin. Viimeisimmissä ennusteissa vuodeksi 2000 uskotaan kuitenkin 2,7 prosentin kasvuun.

KEVÄÄN 1999 ENNUSTEIDEN TUNNUSLUKUJA - EU(15)

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.3. Komissio suhtautuu kansainväliseen tilanteeseen hieman toiveikkaammin kuin ennen: Brasilian rahoituskriisi ei vaikuta leviävän, Kaakkois-Aasian maissa nähdään jo merkkejä talouselämän painajaisen päättymisestä ja tiettyjen alueen maiden valuutan arvo nousee, Japanissa on merkkejä talouden elpymisestä tämän vuoden toisesta vuosipuoliskosta lähtien ja - mikä tärkeintä - Yhdysvaltojen kasvu ei ole aloittanut "pehmeää laskuaan" ja jatkuu erinomaisesti.

2.3. "Komission 30. maaliskuuta 1999 antama suositus talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista"(4)

2.3.1. Komissio perustaa näkemyksensä talouskatsaukseen 1999 sekä kevään 1999 suhdannevaihteluennustuksiin, joiden kehityssuunnat olivat selvästi ennustettavissa muutamia kuukausia aiemmin, ja kehottaa

- jäsenvaltioita harjoittamaan valtiontaloutta tervehdyttävää budjettipolitiikkaa vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti

- työmarkkinaosapuolia neuvottelemaan palkankorotuksista, jotka eivät olisi niin suuria, että ne vaarantaisivat hintatason vakauden ja yritysten kannattavuuden, mutta tarpeeksi suuria korottamaan reaalipalkkoja yksityisen kysynnän lisäämiseksi kuitenkin niin, että pysytään tuottavuuden kasvun puitteissa.

Täten Euroopan keskuspankki voisi EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan mukaisesti tukea kasvua ja työpaikkojen luomista vaarantamatta kuitenkaan hintatason vakautta.

2.3.2. Komissio kehottaa siis kaikkia toimijoita, työmarkkinaosapuolet mukaan lukien, aloittamaan kaikilla tasoilla laajan vuoropuhelun, jotta tehtäisiin kaikki mahdollinen työpaikkojen luomiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi.

2.3.3. Wienin eurooppalaisen työllisyyssopimuksen mukaisesti talouspolitiikkojen koordinointi on toteutettava rinnakkain rakennetoimien kanssa tavara-, palvelu-, pääoma- ja työmarkkinoilla.

2.3.4. Komissio kannattaa investointien lisäämistä, mukaan luettuina yhteisötasoiset investoinnit (Euroopan laajuiset verkot) sekä hallitusten ja yksityisyritysten välisten kumppanuuksien välityksellä tehtävät investoinnit, kuten talous- ja sosiaalikomitea suosittaa.

2.3.5. Komissio antaa ensimmäistä kertaa erityissuosituksia kaikille jäsenvaltioille. Euro-alueeseen kuuluvia valtioita kehotetaan jatkamaan talouden tervehdyttämistoimia vakaus- ja kasvusopimuksen hengessä ja muita maita jatkamaan lähentämisponnisteluja talous- ja rahaliiton jäsenyyden mahdollistamiseksi lähitulevaisuudessa. Kaikkien maiden on jatkettava omista lähtökohdistaan talouksiensa rakennemuutosten edellyttämien toimien toteuttamista, niin kuin Luxemburgin ja Cardiffin prosesseissa sovittiin.

2.4. EKP:n interventio 8. huhtikuuta 1999

2.4.1. Euroopan keskuspankki laski 8. huhtikuuta peruskorkoa puoli prosenttia 3:sta 2,5:een. Talous- ja sosiaalikomitea oli antanut tämänsuuntaisia virikkeitä jo useiden kuukausien ajan ja on tyytyväinen EKP:n päätökseen. EKP ei esittänyt päätökselleen rahapoliittisia perusteluja, mutta otti päättäväisesti vastuun EY:n perustamissopimuksen 105 artiklassa sille määrätystä tehtävästä viitaten tämänhetkisiin kasvu- ja työllisyysnäkymiin yhteisössä. On aivan selvää, että EKP teki päätöksensä täysin itsenäisesti.

3. Talous- ja sosiaalikomitean havaintoja

3.1. Työttömyys hipoo edelleen 10 prosenttia aktiiviväestöstä ja koskettaa koko ajan enemmän tiettyjä ryhmiä kuten naisia ja nuoria sekä maatalouden tai teollisuuden rakennemuutosta läpikäyvien alueiden ihmisiä. Työttömyys on edelleen sietämättömällä tasolla(5) työllisyyden ensisijaisuutta korostavista periaatejulistuksista huolimatta.

3.2. Komitea on komission kanssa pitkälle samaa mieltä talouspolitiikan vastuunjaosta Euroopan unionissa. TSK:n mielestä budjetti- palkka- ja rahapolitiikan toimijoiden on ponnisteltava yhdessä kasvuun ja työpaikkojen luomiseen tähtäävän dynaamisen toimintasuunnitelman menestyksekkääksi toteuttamiseksi:

- Jäsenvaltioiden harjoittama ja 104 a, b ja c artiklan kohdissa tarkoitettujen menettelyjen mukaan valvottu budjettipolitiikka ei ole vakauttamisessa tapahtuneesta huomattavasta edistymisestä huolimatta vielä saavuttanut vakaus- ja kasvusopimuksen edellyttämää toimintarytmiä. Näin ollen hallitukset voivat antaa automaattisten vakauttajien toimia niissä maissa, jotka ovat saavuttaneet (ainakin melkein) budjettitasapainon, mutta muissa maissa (kolmessa suurimmassa) hallituksilla on vähemmän liikkumavaraa.

- Palkkapolitiikka kuuluu olennaisesti työmarkkinaosapuolten toimialaan (vaikka jäsenvaltiot ovat edelleen tärkeitä toimijoita ensinnäkin työnantajina ja toiseksi työmarkkinoiden yhteisvastuullisina toimijoina). Se on antanut merkittävän ja rakentavan panoksen yhdistelmäpolitiikkaan ja auttanut näin EKP:tä säilyttämään valuuttojen vakauden ja jäsenvaltioita pitämään talousarvionsa paremmin aisoissa. Palkkapolitiikan avulla yritysten kannattavuus on pystytty palauttamaan korkeammalle tasolle kuin vuosina 1961-1973, vaikka erot ovatkin merkittävät alueittain ja aloittain. Sikäli kuin tuottavuuden kasvu sallii, palkkakehityksellä tulee edelleenkin tukea yksityistä kulutusta ja vahvistaa kuluttajien luottamusta.

- Euroopan keskuspankin (EKP) harjoittamalla rahapolitiikalla pyritään ensinnäkin hintatason vakauteen. Sikäli kuin rahan arvoa vaarantamatta on mahdollista, EKP voi kuitenkin tukea jatkuvasti ja samanaikaisesti kasvua ja työpaikkojen luomista perustamissopimuksen 105 artiklan nojalla, jossa puolestaan viitataan 2 artiklaan.

3.3. Yhteisön talouspolitiikan kolmesta johtohahmosta, EKP rahapolitiikan, jäsenvaltiot budjettipolitiikan vai työmarkkinaosapuolet palkkapolitiikan osalta, vain EKP voi reagoida nopeasti ulkoiseen uhkaan. Sen päätös korkotason laskemisesta (puoli prosenttia 8. huhtikuuta) vaikuttaa välittömästi rahan hintaan, mutta heijastuu täysipainoisesti kasvuun (0,2-0,3 %) vasta vuoden lopulla. Vaikka kansainvälisestä ympäristöstä aiheutuneet häiriötilat saatiin tasoitettua melko helposti vuonna 1998, kielteiset seuraukset kasvuun ja työllisyyteen ilmenevät vuonna 1999 eikä uusien uhkien mahdollisuutta pidä sulkea pois, sillä komissio ei ole voinut ottaa huomioon Kosovon sotatilan vaikutuksia 30. maaliskuuta julkaistuissa taloudellisissa ennusteissa.

3.3.1. Talous- ja sosiaalikomitea arvostaa komission pyrkimystä etsiä tämänhetkiseen tilanteeseen sopivaa politiikan yhdistelmää, mutta pahoittelee, että komissio ei erittele yksityiskohtaisemmin mahdollisia riskejä ja niiden torjuntakeinoja.

3.4. Tilanteen tekee vielä vakavammaksi se, että vuoden 1999 taloudellisia ennusteita on viime kuukausina usein tarkistettu alaspäin. Komitean mielestä tiettyjen tutkimuslaitosten pessimismi, jota tiedotusvälineet laajasti selostavat ja kommentoivat, ei ole omiaan rohkaisemaan yritysten johtoa ja kuluttajia investoimaan ja kuluttamaan. Lisäksi kansainvälistä ympäristöä koskevat komission pelot hallitsevat liikaa sen talouskatsauksessa vuodeksi 1999 esittämää diagnoosia kasvu- ja työllisyysnäkymien riskeistä EU:ssa. Komission 30.3.1999 antama suositus on monivivahteisempi, sillä tunnustaessaan, ettei ongelmia ole ratkaistu Venäjällä ja Latinalaisessa Amerikassa, se myöntää elpymisen merkit Japanissa ja Kaakkois-Aasiassa sekä kasvun jatkumisen Yhdysvalloissa, joka on yhä tärkein Euroopan unionin vientimarkkinoista. Sen lisäksi että Yhdysvallat on dynaamisen sisäisen kysynnän ansiosta kestänyt kansainväliset suhdanteet, se vaatii nyt Euroopan panosta kansainvälisen talouden elvyttämiseksi.

3.4.1. Itse asiassa unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävän kaupan osuus on alle 10 prosenttia EU:n BKT:sta. Kun kerran EU pystyi vuonna 1998 varsinkin sisäisen kysynnän lisääntymisen vuoksi reilusti korvaamaan Aasian maiden suhteista johtuvat ongelmat. Pitäisi tehdä kaikki voitava, jotta saataisiin vielä tänä vuonna lisättyä sisäistä kysyntää ja investointeja(6). Euron syntymä sekä kasvu- ja työllisyysstrategian luominen velvoittavat EU:ta ryhtymään kaikkiin toimiin, joilla vakautta vaarantamatta turvataan pääomamarkkinoiden tehokas toiminta siten, että pääomavirrat saadaan muunnettua tuottaviksi investoinneiksi.

3.4.2. Pääomien pakoa vaikeuksissa olevista unionin ulkopuolisista maista vastaavat pääomien virtaukset Yhdysvaltoihin ja Euroopan unioniin, missä ne etsivät turvaa ja edistävät investointeja. Euron käyttöönoton vahvistama Euroopan taloudellinen ulottuvuus ei enää salli ulkoisten tekosyiden käyttämistä heikon sisäisen tuloskehityksen perustelemiseksi. Euroopalla taloudellisena kokonaisuutena on hyvät kasvun mahdollisuudet, ja talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa tulisi ehdottaa tarpeellisia toimia näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

3.5. Budjettipolitiikan osalta komitea toteaa, että jäsenvaltioiden vajeiden väheneminen ei vielä täysin täytä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia, mikä kaventaa budjettipolitiikan liikkumavaraa. Lisäksi on syytä suunnata julkisia menoja nykyistä enemmän investointeihin (muun muassa henkilöresursseihin tietoyhteiskunnan kehittämiseksi) kasvun ja työpaikkojen luomisen edellytysten parantamiseksi. Yhteisön tasolla Euroopan laajuisia verkkoja koskevien ohjelmien rahoituksen nopeuttaminen voisi edistää prosessia suuresti.

3.5.1. Tällä vastuullisella budjettipolitiikalla, jota täydentää edellä 3.2 kohdassa selostetun tarkoituksenmukaisen palkkapolitiikan kehitys, luodaan tarpeelliset edellytykset EKP:n rahapolitiikalle, jotta se voi - nyt kun inflaatiopaineita ei ole - käyttää kaiken liikkumavaransa tukeakseen kasvua ja työllisyyttä, kuten perustamissopimuksen 2 ja 105 artiklassa edellytetään. EKP:n 8. huhtikuuta tekemä päätös korkoprosentin laskusta oli oikeansuuntainen, mutta herää kysymys, pitäisikö EKP:n ennakoida enemmän suhdannekehitystä lähettääkseen markkinoille myönteisen signaalin luottamuksen vahvistamiseksi.

3.5.2. Vuonna 1998 teollisuuden tuotantohinnat kehittyivät negatiivisesti: -2,2 prosenttia koko EU:ssa. Tietyissä maissa kuluttajahintojen kehitys antaa aihetta pelätä deflaatiota. Näissä maissa vaaditaan siis vähemmän tiukkaa politiikkaa kysynnän lisäämiseksi ja laman välttämiseksi.

3.5.3. Muissa maissa, joissa inflaatio pyrkii kiihtymään nopeammin, vaaditaan tiukempaa politiikkaa. On selvää, että EKP:n on harjoitettava sellaista rahapolitiikkaa, jossa otetaan huomioon Emun kaikkien jäsenvaltioiden etu.

3.6. Komitea kehottaa komissiota esittämään vuosikatsauksessaan keskipitkän aikavälin hahmotelmia, joiden avulla edistettäisiin makrotaloudellista päätöksentekoprosessia.

3.7. Komitean mielestä Euroopan unionin tulisi asettaa tavoitteekseen ainakin 3,5 prosentin kasvu keskipitkällä aikavälillä, jotta noin kymmenessä vuodessa luotaisiin riittävästi työpaikkoja työttömyyden vähentämiseksi nykyiseltä tasolta kolmeen tai neljään prosenttiin ja työllisyysasteen nostamiseksi lähemmäs 70 prosenttia. Näin komissio esitti syksyllä 1997 ensimmäisessä ehdotuksessaan työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi.

3.7.1. Tämän kehityksen täytyy perustua investointien jatkuvaan kasvuun (noin 7 prosenttia vuodessa, jotta siirryttäisiin tämänhetkisestä 19 prosentista BKT:sta 22-23 prosenttiin BKT:sta) tarvittavien työpaikkojen luomiseksi ja sen välttämiseksi, että tuotantokapasiteetin puute synnyttäisi inflaatiopaineita. Pitkien korkojen taso ja yritysten kannattavuus ovat tällä hetkellä suotuisia. Täytyy vain löytää talouspolitiikka, joka mahdollistaa kestävän kasvun ja kysynnän tarkoituksenmukaisen kehityksen. Tällaista politiikkaa on tuettava Cardiffin prosessin aloittamien reformien kaltaisilla talousuudistuksilla. Uudistuksilla pyritään parantamaan kilpailukykyä sekä tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinoiden toimintaa.

3.7.2. Julkiset investoinnit ovat useissa jäsenvaltioissa kärsineet pyrkimyksistä saavuttaa lähentymiskriteerit Emun kolmanteen vaiheeseen siirtymiseksi. Komitea vaatii siis, että budjettipolitiikalla suosittaisiin investointeja nykyistä enemmän. Hallitusten tulisi tukea erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin yhteisiä investointihankkeita.

3.7.3. Komitean mielestä tulisi tehdä kaikki voitava sisäisen kysynnän edistämiseksi. Tässä yhteydessä ja talousarvion rajoitteet ja talousarvion tuloja tasaava rooli huomioon ottaen sekä yritysten että kotitalouksien verorasituksen keventäminen saattaisi elvyttää investointeja sekä yrittäjien ja kuluttajien luottamusta. Komitea on jo vuosia vaatinut työvoimavaltaisten tuotteiden ja palvelujen alv-prosenttien alentamista tietyin edellytyksin niissä jäsenvaltioissa, jotka näin haluavat. Komitea on tyytyväinen komission asiaan liittyvään direktiiviehdotukseen, josta se on antanut varsin myönteisen lausunnon(7).

3.7.3.1. Komitea toivoo, että verorasituksen (verot ja sosiaaliturvamaksut prosentteina BKT:sta(8)) lisäännyttyä 1970-luvulla (noin 36-46 prosenttia BKT:sta lähinnä siksi, että sosiaaliturvajärjestelmään maksavien määrä vähenee ja sosiaalikulut kasvavat) ja jähmetyttyä paikalleen 1990-luvun puoliväliin asti suuntauksessa tapahtuu nyt käänne. Komission ennusteiden mukaan koko unionin verorasitus, joka oli 46,7 prosenttia BKT:sta vuonna 1996, oli 46,3 prosenttia vuonna 1998 ja olisi 45,7 prosenttia vuonna 2000, vaikka verorasitus ei olekaan alkanut laskea eräissä jäsenmaissa. Komitea toivoo, ettei verojen aleneminen merkitse sosiaalietuuksien heikentymistä, sillä ne ovat yksi Euroopan sosiaalimallin perustekijöitä.(9)

3.8. Talous- ja sosiaalikomitea on yhä sitä mieltä, että talouskasvu on olennaista riittävän työllisyyden luomiseksi, mutta katsoo myös, että rakenne- ja työmarkkinatoimet ovat tärkeä ja välttämätön täydennys työllisyystilanteen merkittäväksi parantamiseksi. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen(10) soveltamiseksi täytyy siis käyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Komitea on tyytyväinen siihen, että rakennepolitiikka, joka on kuulunut tähän saakka vain jäsenvaltioiden toimivaltaan, on yhä enemmän yhteinen, koordinointia vaativa huolenaihe.

3.8.1. Komitea katsoo, että jäsenvaltioiden työllisyyden toimintaohjelmien pitäisi pohjautua Luxemburgissa vuonna 1997 aloitettuun prosessiin, jolla pyritään: ammatillisen sopeuttamisen parantamiseen (koulutus jne.), yrittäjähengen kehittämiseen, yritysten ja niiden työntekijöiden mukautumiskyvyn edistämiseen sekä tasavertaisten mahdollisuuksien politiikan vahvistamiseen. Prosessia täydennettiin Wienissä joulukuussa 1998 tarkistamalla verohelpotusten ja avustusten järjestelmää, jotta työelämän ulkopuolella olevia yllytettäisiin ottamaan työtä vastaan ja työnantajia luomaan työpaikkoja, rohkaisemalla ikääntyneitä työntekijöitä osallistumaan aktiivisemmin työelämään, kannustamalla osallistumista yhteiskuntaelämään ja edistämällä heikossa asemassa olevien tasavertaisia mahdollisuuksia.

3.8.2. Rakennepolitiikan avulla on lisäksi valvottava, että kasvu täyttää myös ympäristönsuojelun asettamat vaatimukset.

3.8.3. Tietyissä olosuhteissa työolojen joustavuuden lisääminen voi edistää työllistettävyyttä. Komitea katsoo, että suurempi eriyttäminen palkkakustannusten hierarkiassa voisi edistää työllisyyttä kasvupolitiikassa. Pienimpien tulojen pienentämisen ja "työssäkäyvien köyhien" ilmiön välttämiseksi, mutta myös kysynnän ja näin ollen kasvun piristämiseksi, komitea suosittaa, että vähennettäisiin palkka-asteikon alapäässä olevia välillisiä palkkakustannuksia, jotta rohkaistaisiin yrityksiä palkkaamaan nuorta ja vähän koulutettua työvoimaa. Tämän toimenpiteen puolesta puhuttiin jo Delorsin valkoisessa kirjassa. Komitea toteaa, että komissio palaa kysymykseen 30. maaliskuuta 1999 talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista antamassaan suosituksessa.

3.8.4. Ammatillinen ja yleissivistävä sekä jatkuva koulutus ovat kuitenkin työttömyyden torjunnan keskeisiä tekijöitä: 20 prosenttia työttömyydestä johtuu pääasiassa suhdannevaihteluista, ja jäljelle jäävistä 80 prosentista puolet voidaan poistaa työllistämällä käytettävissä oleva (lyhytaikaisen koulutuksen avulla) ja työn vastaanottamiseen halukas työvoima. Toiselle puolelle, joka käsittää pitkäaikaistyöttömät, koulutus on erittäin tärkeää. Suhdannevaihteluista riippumattoman, lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä poistettavan työttömyyden ratkaisemiseksi on kuitenkin luotava työpaikkoja, mikä edellyttää lisäkasvua(11).

3.9. Komissio korostaa perustellusti, että rahoitusmarkkinoiden liian nopea liberalisointi (tarkoituksenmukaisten suojakeinojen puuttuminen) on vaara hiljattain teollistuneille maille. Pankkien ja valvontaelinten perusrakenne on nimittäin usein riittämätön pääomien viennin ja tuonnin tukemiseksi äärimmäisen globalisoituneilla rahoitusmarkkinoilla. Haluamatta kyseenalaistaa pääomien liikkeiden vapauttamiseen liittyviä saavutuksia komitea katsoo, että komission pitäisi selvittää, missä määrin unionin ulkopuolisissa maissa havaittuja puutteita esiintyy myös Euroopan unionissa. Pitäisi pohtia myös kansainvälisiä järjestelyjä ja rahoituslaitosten toiminnan koordinointia.

3.9.1. G7-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien pyynnöstä hiljattain laaditussa raportissa(12) ehdotetaan perustettavaksi rahamarkkinoiden vakautta käsittelevä foorumi G7:n tasolle sekä eräitä kansainvälisiä toimielimiä. Komitea toivoo, että Euroopan unioni ja Emu esittävät aktiivista roolia tässä yhteydessä.

3.10. Komission talous- ja rakenneuudistuksia käsittelevissä kertomuksissa (Cardiff I ja Cardiff II)(13), joista komitea on antanut lausunnon(14), analysoidaan sisämarkkinoiden toteuttamisen edistymistä ja euron käyttöönoton vaikutuksia. Kertomuksissa painotetaan työn verotuksen keventämiseen tähtäävän verouudistuksen tärkeyttä. Samalla on edelleen otettava huomioon talousarvion tervehdyttämisen tarve.

4. Päätelmät

4.1. Komitean mielestä talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja(15) tulisi käyttää välineenä työllisyyssopimuksen toteuttamiseksi. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on tästä samaa mieltä suosituksessaan talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi. Työllisyyssopimus on nimittäin suunniteltu talous- ja yhteiskuntaelämän eri toimijoiden väliseksi yhteistyöprosessiksi, ja sen tulisi perustua talouspolitiikan koordinointiin sekä taloudellisella että rakenteellisella tasolla. Luxemburgissa esitettyjen työmarkkinapoliittisten toimien, joita täydennettiin Cardiffissa sovitulla rakenteellisella ohjelmalla, tulisi täydentää tarkoituksenmukaista talouspolitiikan yhdistelmää, joka kattaa budjettipolitiikan, rahapolitiikan ja tulopolitiikan. Näin voidaan luoda luottamuksen ilmapiiri, joka stimuloi kulutusta ja investointeja ja siis elvyttää työllisyyttä kestävästi.

4.2. Komitea toivoo, kuten komissiokin yllämainitussa suosituksessaan, että kaikki talouspolitiikan toimijat, hallitukset, Euroopan keskuspankki ja työmarkkinaosapuolet, voisivat työskennellä yhdessä dynaamisen ja keskipitkällä aikavälillä kestävän työllisyyssopimuksen toteuttamiseksi. Komitea on paljolti huolissaan samoista asioista kuin komissio suosituksessaan, mutta korostaa, että talouspolitiikan koordinoinnin ja eurooppalaisen työllisyyssopimuksen todellinen onnistuminen riippuu ennen kaikkea edellä mainituista toimijoista.

4.2.1. Budjettipolitiikkaa koskevissa maakohtaisissa suosituksissa toistetaan paljolti vakaus- ja lähentymisohjelmiin sisältyneitä määräyksiä. Ohjelmissa ei oteta huomioon talouden suhdanteiden heikkenemistä eikä Balkanin sotatilaa. Maakohtaisissa suuntaviivoissa ei käsitellä roolia, jonka budjettipolitiikka voi saada julkisten investointien välityksellä.

4.2.2. Tavara- ja pääomamarkkinoiden osalta komissio toistaa Cardiff II:n raportin ja maakohtaisen selvityksen tulokset. Suosituksissa ei siis käsitellä, millaisia saattotoimia tarvitaan, jotta sisämarkkinat edistäisivät sosiaalista koheesiota ja työpaikkojen luomista kaikilla alueilla.

4.2.3. Työmarkkinoiden osalta tietyille maille osoitetut suositukset koskevat arkaluontoisia kysymyksiä kuten sosiaaliturvajärjestelmän tervehdyttämistä ja työmarkkinoiden joustavuutta. Nämä kysymykset kuuluvat kuitenkin kaikissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeuden ja/tai työmarkkinaosapuolten ja hallituksen välisen vuoropuhelun piiriin, ja ne ovat tällä hetkellä (työehtosopimus)neuvottelujen tai lainsäädännön kohteena valtaosassa jäsenvaltioita.

4.3. Kasvuennusteiden synkentäminen kansainvälisen tilanteen vuoksi uhkaa vaikuttaa liian kielteisesti luottamuksen ilmapiiriin yrityksissä. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ulkomaankauppa vaikuttaa vain pieneen osaan (10 prosenttia) Euroopan unionin BKT:sta. Komitea päättelee tästä, että vielä tänä vuonna on tehtävä kaikki mahdollinen sisäisen kysynnän ja investointien lisäämiseksi.

4.4. Komitean mielestä komission olisi tehtävä kaikkensa näinä rahamarkkinoiden häiriöiden aikoina, jotta yhteisön toimielimet ja Emu voisivat vaikuttaa olemassa olevilla ja perustettavilla kansainvälisillä foorumeilla.

4.5. Talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen EKP:n 8. huhtikuuta 1999 tekemään koronlaskupäätökseen. Kun yhtäältä hallitukset ovat saavuttaneet edistystä budjettialijäämien vähentämisessä ja valvonnassa ja toisaalta työmarkkinaosapuolet ovat päättäneet palkkakehityksestä, Euroopan keskuspankki edistää tällä tavoin aktiivisesti pyrkimyksiä saavuttaa vakauteen ja työpaikkojen luomiseen suuntautuva kestävä kasvu. EKP:n toteuttama korkotason huomattava lasku nimittäin edistää investointeja ja yksityistä kysyntää.

4.6. Makrotaloudellinen vuoropuhelu, joka parantaisi palkkakehityksen sekä budjetti- ja rahapolitiikan koordinointia edistäen kasvua ja työllisyyttä, vaatii toimielimien välisiä järjestelyjä. Vähintään kahdesti vuodessa järjestettävään vuoropuheluun on saatava mukaan neuvosto, komissio, Euroopan keskuspankki ja työmarkkinaosapuolet niin teknisellä kuin poliittisella tasolla.

Bryssel 27. toukokuuta 1999.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice RANGONI MACHIAVELLI

(1) Komitea valmistelee tällä hetkellä oma-aloitteista lausuntoa Euroopan yhtenäisvaluutan ensimmäisistä kuukausista.

(2) Maittain ja alueittain vallitsee kuitenkin merkittäviä eroja.

(3) Julkaisu L'économie européenne - Supplément A - Tendances économiques - N:o 4 - huhtikuu 1999.

(4) KOM(1999) 143 lopull.

(5) Maittain ja alueittain vallitsee kuitenkin merkittäviä eroja.

(6) Ks. 2.7.1998 annettu talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Eurooppa taloudellisena kokonaisuutena - poliittinen haaste". EYVL C 284, 14.9.1998.

(7) 26.5.1999 annettu lausunto aiheesta "Ehdotus - neuvoston direktiivi - direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta sisällyttämällä siihen mahdollisuus soveltaa kokeiluluontoisesti alennettua arvonlisäverokantaa erityisen työvaltaisiin palveluihin".

(8) Ks. liite 1.

(9) Komitea palaa veroasiaan erillisessä lausunnossa.

(10) Komitea hyväksyi 26.-27. toukokuuta 1999 pidetyssä täysistunnossa lausunnon aiheesta "Vuoden 1999 työllisyyspolitiikkaa koskevien suuntaviivojen toteuttaminen".

(11) Komissio arvelee, että 11 prosentin työttömyydestä 4,5 prosenttia on rakenteellista, ja sen poistaminen edellyttää mm. ammatillista koulutusta. Muut työttömät voisivat ottaa työpaikkoja vastaan, jos niitä luotaisiin. Heistä kaksi prosenttia voisi ottaa työtä vastaan heti, ja loput lyhyen koulutusjakson jälkeen.

(12) "Kansainvälinen yhteistyö ja koordinointi rahoitusmarkkinoiden ohjauksen ja valvonnan alalla", Saksan keskuspankin pääjohtajan Hans Tiemeyerin raportti.

(13) "Talousuudistus: kertomus yhteisön tuote- ja pääomamarkkinoiden toiminnasta" (KOM(1999) 10 lopull., 20.1.1999)ja "Komission kertomus - Talous- ja rakenneuudistus EU:ssa" (KOM(1999) 61 lopull., 17.2.1999).

(14) 26.5.1999 annettu lausunto.

(15) Todettakoon, että Euroopan parlamentin 11.2.1999 antamassa päätöslauselmassa kannatetaan - TSK:n aiemmissa lausunnoissa esitettyä - ajatusta, jonka mukaan komission tulisi tehdä talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevia ehdotuksia, jotka neuvosto hyväksyisi määräenemmistöllä parlamentin sekä talous- ja sosiaalikomitean puoltavan lausunnon jälkeen.

LIITE

talous ja sosiaalikomitean lausuntoon

Makrotalouden rakenteellisia piirteitä: yhtäläisyyksiä ja eroja

>TAULUKON PAIKKA>