Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköistä kaupankäyntiä sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (1999/C 30/04) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(1998) 586 lopull. - 98/0325(COD)

(Komission esittämä 23 päivänä joulukuuta 1998)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ja 66 artiklan sekä sen 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat, että

(1) Euroopan unionin tavoitteena on luoda yhä läheisemmät suhteet Euroopan valtioiden ja kansojen välille ja taata taloudellinen ja sosiaalinen edistys; perustamissopimuksen 7 a artiklan mukaan sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus; tietoyhteiskunnan palvelujen kehittäminen alueella, jolla ei ole sisäisiä rajoja, on tärkeä keino Euroopan kansoja erottavien esteiden poistamiseksi,

(2) sähköisen kaupankäynnin kehitys tietoyhteiskunnassa tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia yhteisön työllisyydelle erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ja se edistää eurooppalaisten yritysten kasvua sekä investointeja innovaatiotoimintaan,

(3) tietoyhteiskunnan palvelut kattavat moninaisia taloudellisia toimintoja, jotka voivat olla muun muassa tavaroiden verkossa tapahtuvaa myyntiä; kyse ei ole ainoastaan palveluista, joista on mahdollista tehdä sopimus verkossa, vaan myös palveluista, joista niiden vastaanottaja ei maksa korvausta, kuten tiedon tarjontapalvelut verkon välityksellä, jos kyseessä on taloudellinen toiminta; tietoyhteiskunnan palvelut kattavat myös puhelinliikenne- ja telekopioverkon kautta tapahtuvat toiminnot,

(4) tietoyhteiskunnan palvelujen kehittämistä yhteisössä rajoittavat tietyt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan oikeudelliset esteet, jotka ovat omiaan haittaamaan tai tekemään vähemmän houkuttelevaksi sijoittautumisvapauden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden käytön; esteet johtuvat lainsäädäntöjen eroavuuksista sekä näihin palveluihin sovellettavien kansallisten järjestelmien oikeudellisesta epävarmuudesta; koska kyseisten alojen lainsäädäntöjä ei ole yhteensovitettu ja mukautettu, esteet ovat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti oikeutettuja, ja oikeudellista epävarmuutta esiintyy sen suhteen, kuinka laajalti jäsenvaltiot voivat valvoa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevia palveluja,

(5) ottaen huomioon yhteisön päämäärät, perustamissopimuksen 52 ja 59 artikla ja yhteisön johdettu oikeus nämä esteet olisi poistettava yhteensovittamalla tietyt kansalliset lainsäädännöt, mihin kuuluu oikeudellisten käsitteiden selventäminen yhteisön tasolla, siinä määrin kuin sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää; koska tässä direktiivissä käsitellään ainoastaan tiettyjä erityiskysmyksiä, jotka aiheuttavat ongelmia sisämarkkinoille, direktiivi on täysin yhdenmukainen perustamissopimuksen 3 b artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen noudattamisen vaatimuksen kanssa,

(6) suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä säädetyissä toimenpiteissä rajoitutaan niihin, jotka ovat välttämättömiä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi; niissä tapauksissa, joissa on tarpeen toimia yhteisön tasolla, ja sen takaamiseksi, että alueella ei todellakaan ole sisäisiä rajoja sähköiselle kaupankäynnille, direktiivillä on varmistettava yleisen edun mukaisten tavoitteiden suojelun korkea taso, erityisesti kuluttajan ja kansanterveyden suojelu; perustamissopimuksen 129 artiklan mukaisesti terveyden suojelu kuuluu olennaisena osana yhteisön muihin politiikkoihin; tämä direktiivi ei koske varsinaiseen tavaroiden toimittamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä eikä sellaisten palvelujen tarjoamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä, jotka eivät ole tietoyhteiskunnan palveluja,

(7) tämän direktiivin tavoitteena ei ole luoda eri maiden oikeusjärjestysten soveltamisalaa ja niiden tuomioistuinten toimivaltaa koskevia kansainvälisen yksityisoikeuden erityissääntöjä, eikä sillä näin ollen rajoiteta tähän liittyvien kansainvälisten sopimusten soveltamista,

(8) tietoyhteiskunnan palvelujen valvonnan on tapahduttava toiminnan lähteellä yleisten etujen tehokkaan suojelun varmistamiseksi ja tätä varten on tarpeen taata, että toimivaltainen viranomainen varmistaa tämän suojelun, ei ainoastaan oman maansa kansalaisille, vaan myös kaikille yhteisön kansalaisille; lisäksi palvelujen vapaan liikkuvuuden ja palvelun tarjoajien ja palvelun vastaanottajien oikeussuojan tehokkaan varmistamisen vuoksi kyseisiin palveluihin on sovellettava yksinomaan sen jäsenvaltion oikeussäännöksiä, johon palvelun tarjoaja on sijoittautunut; jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi on välttämätöntä määritellä selvästi tämä palvelun tarjoajan sijoittautumisvaltion vastuu,

(9) palvelun tarjoajan sijoittautumispaikan määrittäminen on tehtävä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti; kun kyseessä on Internet-sivuston välityksellä palveluja tarjoava yritys, sijoittautumispaikka ei ole siellä, missä sivustoa tukeva teknologia sijaitsee tai missä sivusto on saatavilla; siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja on sijoittautunut useampaan paikkaan, toimivaltainen jäsenvaltio on se, jossa palvelun tarjoajan toimintojen keskus sijaitsee; siltä varalta, että palvelun tarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion määrittämisessä on erityisiä vaikeuksia, olisi säädettävä jäsenvaltioiden välisistä yhteistyömenettelyistä, ja neuvoa-antava komitea olisi voitava kutsua kiireellisesti koolle tutkimaan näitä vaikeuksia,

(10) kaupallinen viestintä on olennaista tietoyhteiskunnan palvelujen rahoitukselle ja moninaisten uusien, ilmaisten palvelujen kehittämiselle; kuluttajien etujen ja liiketoimien rehellisyyden varmistamiseksi kaupallisen viestinnän, mukaan lukien alennukset, myynninedistämistarjoukset ja -kilpailut, on noudatettava tiettyjä avoimuutta koskevia velvoitteita sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajansuojasta etäsopimuksissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY (1) soveltamista; tällä direktiivillä ei rajoiteta voimassa olevien kaupallista viestintää koskevien direktiivien, erityisesti tupakkatuotteiden mainontaa koskevan direktiivin 98/43/EY (2) soveltamista,

(11) direktiivin 97/7/EY 10 artiklan 2 kohta ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla 15 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/66/EY (3) 12 artiklan 2 kohta koskevat vastaanottajan suostumukseen liittyvää kysymystä tietyissä ei-toivotun kaupallisen viestinnän tilanteissa, ja ne ovat täysin sovellettavissa tietoyhteiskunnan palveluihin,

(12) sellaisten rajat ylittävien palvelujen, joita säänneltyjen ammattien harjoittajat voivat tarjota Internetissä, kehittymistä yhteisössä estävien tekijöiden poistamiseksi on tarpeen, että erityisesti kuluttajan tai kansanterveyden suojelemiseksi tarkoitettujen ammatillisten sääntöjen noudattaminen taataan yhteisön tasolla; yhteisön tason käytännesäännöt ovat ensisijainen väline kaupalliseen viestintään sovelletavien eettisten sääntöjen määrittelemiseksi, ja niiden laatimista tai mahdollista mukauttamista on ensi tilassa edistettävä sen sijaan, että ne määriteltäisiin tässä direktiivissä; tämän direktiivin kattamien säänneltyjen toimintojen olisi oltava vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (4), 1 artiklan d alakohdan mukaisia,

(13) jokaisen jäsenvaltion on mukautettava lainsäädäntöä, joka sisältää sopimusten tekemistä sähköisessä muodossa estäviä vaatimuksia, erityisesti muotoa koskevia, jollei muuta johdu yhteisön toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa verotuksen alalla elektronisen laskutuksen osalta; mukauttamista tarvitsevien lainsäädäntöjen tarkastelun on tapahduttava systemaattisesti ja sen on koskettava kaikkia tarpeellisia sopimuksentekomenettelyn vaiheita ja asiakirjoja, mukaan lukien sopimuksen arkistointi; tällaisen mukauttamisen tuloksena sopimusten tekemisen sähköisessä muodossa on todellisuudessa oltava lainmukaista ja käytännössä mahdollista; sähköisten allekirjoitusten oikeusvaikutuksista säädettiin [sähköisten allekirjoitusten yhteisestä kehyksestä] annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/. . ./EY (5), on tarpeen selventää, millä hetkellä sähköisessä muodossa tehdyn sopimuksen on katsottava syntyneen; palvelun vastaanottajan osalta sopimuksen hyväksyminen voi tapahtua suorittamalla maksu verkon välityksellä; palvelun tarjoajan vastaanottoilmoitus voi tapahtua maksetun palvelun verkkotoimituksella,

(14) kohtuuttomia ehtoja koskeva neuvoston direktiivi 93/13/ETY (6) ja direktiivi 97/7/EY muodostavat muiden muassa tärkeän säännöstön kuluttajan suojelemiseksi sopimusasioissa, ja näitä direktiivejä sovelletaan edelleen kokonaisuudessaan tietoyhteiskunnan palveluihin; tähän yhteisön säännöstöön kuuluvat myös harhaanjohtavaa mainontaa koskeva neuvoston direktiivi 84/450/ETY (7), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/55/EY (8), kulutusluottoja koskeva neuvoston direktiivi 87/102/ETY (9), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/7/EY (10), matkapaketteja, pakettilomia ja pakettikiertomatkoja koskeva neuvoston direktiivi 90/314/ETY (11) ja kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY (12) tämä direktiivi ei rajoita sisämarkkinoiden puitteissa annetun direktiivin 98/43/EY tai muiden kansanterveyden suojeluun liittyvien direktiivien soveltamista,

(15) sähköisen viestinnän luottamuksellisuus on varmistettu direktiivin 97/66/EY 5 artiklassa; tämän direktiivin perusteella jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikenlainen muiden kuin viestien lähettäjien ja vastaanottajien toimesta tapahtuva sähköisten viestien sieppaus tai valvonta,

(16) nykyisten ja tulevien kansallisten lainsäädäntöjen ja oikeuskäytäntöjen erot välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien siviili- ja rikosoikeudellisen vastuun osalta estävät sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, erityisesti haittaamalla rajat ylittävien palvelujen kehitystä ja aiheuttamalla kilpailun vääristymistä; palvelun tarjoajilla on tietyissä tapauksissa velvollisuus toimia laittomien toimintojen välttämiseksi tai lopettamiseksi; tämän direktiivin olisi muodostettava tarkoituksenmukainen perusta sellaisten nopeiden ja luotettavien menettelyjen kehittämiselle, jotka mahdollistavat laittomien tietojen poistamisen ja näiden saannin estämisen; tällaiset menettelyt olisi kehitettävä kaikkien asianomaisten osapuolten välillä neuvoteltujen vapaaehtoisten sopimusten pohjalta; näiden menettelyjen hyväksyminen ja käyttö on kaikkien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseen osallistuvien edun mukaista; tämän direktiivin vastuuta koskevat säännökset eivät estä asianomaisia eri osapuolia kehittämästä ja panemasta tehokkaasti täytäntöön teknisiä suoja- ja tunnistusjärjestelmiä,

(17) jokaisen jäsenvaltion on tarvittaessa mukautettava sellaista lainsäädäntöään, joka voi haitata tuomioistuinten ulkopuolisten, asianmukaisin sähköisin keinoin toteutettavien riitojen ratkaisumenettelyjen käyttöä; tällaisen mukauttamisen tuloksena mainittujen menettelyjen on todellisuudessa oltava lainmukaisia ja käytännössä mahdollisia, myös maiden rajat ylittävissä tilanteissa; tuomioistuinten ulkopuolisten kuluttajariitoja ratkaisevien elinten on noudatettava tiettyjä pääperiaatteita, jotka on selvitetty tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetussa komission suosituksessa 98/257/EY (13);

(18) on tarpeen jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle tietyt toiminnat ottaen huomioon, että palvelujen vapaata liikkuvuutta ei voida tässä vaiheessa taata perustamissopimuksen tai yhteisön voimassaolevan johdetun oikeuden mukaisesti; tällainen poissulkeminen ei rajoita sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta mahdollisesti tarpeellisten välineiden käyttöä; verotus, erityisesti lukuisia tässä direktiivissä tarkoitettuja palveluja koskeva arvonlisävero, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja komission aikomuksena on siinä asiassa laajentaa alkuperäpaikassa suoritettavan verotuksen periaatteen soveltamisalaa myös yhtenäismarkkinoiden sisällä tarjottaviin palveluihin, mikä varmistaa lähestymistavan yhtenäisyyden kokonaisuuden osalta,

(19) tässä direktiivissä säädetyn kuluttajien tekemiin sopimuksiin sisältyviä sopimusvelvoitteita koskevan poikkeuksen osalta sopimusvelvoitteita olisi tulkittava siten, että niihin sisältyy sopimuksen sisällön kannalta olennaista tietoa, mukaan lukien kuluttajien oikeuksia koskevaa tietoja, jolla on ratkaiseva vaikutus sopimuksentekopäätökseen,

(20) tätä direktiiviä ei sovelleta palveluihin, jotka ovat peräisin yhteisön ulkopuolisiin maihin sijoittautuneita palvelun tarjoajilta; sähköisen kaupankäynnin maailmanlaajuinen ulottuvuus huomioon ottaen olisi kuitenkin varmistettava yhteisön puitteiden ja kansainvälisten puitteiden yhtenäisyys; direktiivillä ei kuitenkaan rajoiteta kansainvälisissä järjestöissä (WTO, OECD, UNCITRAL) käynnissä olevan oikeudellisia näkökohtia koskevan keskustelun tulosten soveltamista eikä myöskään maailmanlaajuisen yritysten kanssa käytävän vuoropuhelun (Global Business Dialogue) puitteissa käytävää keskustelua, joka on aloitettu 4 päivänä helmikuuta 1998 annetun komission tiedonannon "Maailmanlaajuistuminen ja tietoyhteiskunta - Vahvemman kansainvälisen koordinaation tarve" (14) pohjalta,

(21) jäsenvaltioiden olisi saattaessaan yhteisön tekstejä osaksi kansallista lainsäädäntöä huolehdittava siitä, että ne toteuttavat toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta yhteisön oikeutta sovelletaan jäsenvaltioissa yhtä tehokkaasti ja ehdottomasti kuin kansallista lainsäädäntöä,

(22) tämän direktiivin antaminen ei estä jäsenvaltioita ottamasta huomioon tietoyhteiskunnan syntyyn sisältyviä erilaisia sosiaalisia, yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyviä seurauksia eikä haittaa erityisesti audiovisuaalisen alan kulttuuripoliittisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltioiden on mahdollista yhteisön oikeuden mukaan toteuttaa ottaen huomioon niiden kielellinen moninaisuus, kansalliset ja alueelliset erityispiirteet sekä niiden kulttuuriperintö; tietoyhteiskunnan kehityksen on varmistettava joka tapauksessa, että digitaalisessa ympäristössä tarjottu eurooppalainen kulttuuriperintö on Euroopan kansalaisten saatavilla,

(23) neuvosto on tietoyhteiskunnan kuluttajaulottuvuudesta 3 päivänä marraskuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa korostanut, että kuluttajien suojelu ansaitsisi erityistä huomiota tällä alalla; komissio tutkii, missä määrin voimassa olevat kuluttajansuojaa koskevat säännöt eivät tarjoa riittävää suojaa tietoyhteiskunnan osalta, ja tunnistaa tarvittaessa tämän lainsäädännön mahdolliset aukkokohdat ja näkökohdat, joiden osalta lisätoimenpiteet voisivat osoittautua tarpeellisiksi; komission olisi tehtävä tarvittaessa erityiset lisäehdotukset, joiden tarkoituksena on näin tunnistettujen aukkojen täyttäminen,

(24) tällä direktiivillä ei rajoiteta tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käyttöä koskevista käyttäytymissäännöistä 24 päivänä heinäkuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2299/89 (15), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3089/93 (16), soveltamista, ja

(25) neuvoston asetuksessa (EY) 2027/97 (17) ja 12 päivänä lokakuuta 1929 tehdyssä Varsovan sopimuksessa asetetaan lentoliikenteen harjoittajille erilaisia velvoitteita muun muassa liikenteenharjoittajien vastuuta koskevien tietojen toimittamisessa matkustajilleen; tällä direktiivillä ei rajoiteta näiden mainitun asetuksen tai sopimuksen sisältämien vaatimusten soveltamista,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

1. Tämän direktiivin tavoitteena on varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, erityisesti tietoyhteiskunnan palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä.

2. Tämä direktiivi lähentää 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseksi tarvittavassa määrin tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavia kansallisia säännöksiä, jotka koskevat sisämarkkinoita, palvelun tarjoajien sijoittautumista, kaupallista viestintää, sähköisessä muodossa tehtäviä sopimuksia, välittäjien vastuuta, käytännesääntöjä, riitojen ratkaisemista tuomioistuinten ulkopuolella, oikeussuojakeinoja ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

3. Tämä direktiivi täydentää tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön säädöksillä, mukaan lukien sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi annetut säädökset, vahvistettua kansanterveyden ja kuluttajien suojelun nykyistä tasoa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "tietoyhteiskunnan palveluilla" kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus;

tässä määritelmässä tarkoitetaan:

- "etäpalvelulla" palvelua, joka toimitetaan siten, että osapuolet eivät ole samanaikaisesti läsnä,

- ilmaisulla "sähköisessä muodossa" palvelua, joka lähetetään lähetyspaikasta ja vastaanotetaan määränpäässä tietoja elektronisesti käsittelevien laitteiden (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) tai tietojen säilytyksen avulla ja joka lähetetään, siirretään ja vastaanotetaan kokonaan linjoja, radioyhteyttä, optisia tai muita elektromagneettisia välineitä käyttäen,

- "palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavalla palvelulla" palvelua, joka toimitetaan henkilökohtaisen pyynnön perusteella tapahtuvana tiedonsiirtona

b) "palvelun tarjoajalla" luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa tietoyhteiskunnan palvelun,

c) "sijoittautuneella palvelun tarjoajalla" palvelun tarjoajaa, joka tosiasiallisesti harjoittaa taloudellista toimintaa pysyvässä sijoittautumispaikassa määräämättömän ajan; teknisten välineiden ja palvelun tarjoamiseen käytettävien teknologioiden olemassaoloa ja käyttöä ei pidetä tarjoajan sijoittautumisena,

d) "palvelun vastaanottajalla" luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tietoyhteiskunnan palveluja ammatillisiin tai muihin tarkoituksiin erityisesti etsiäkseen tai saadakseen tietoa,

e) "kaupallisella viestinnällä" kaikkia viestinnän muotoja, joiden tarkoituksena on välittömästi tai välillisesti tavaroiden tai palvelujen myynnin tai kaupallista, teollista, käsiteollista tai vapaata ammattia harjoittavan yrityksen, organisaation tai henkilön imagon edistäminen. Kaupallista viestintää eivät sinänsä ole:

- yhteystiedot, jotka mahdollistavat suoran yhteyden kyseisen yrityksen, organisaation tai henkilön toimintaan, erityisesti domain-nimi tai sähköpostiosoite,

- viestintä, joka liittyy kyseisen yrityksen, organisaation tai henkilön imagoon tai niiden tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin ja joka on laadittu niistä riippumattomasti, erityisesti ilman taloudellista korvausta.

f) "yhteensovitetulla alalla" tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin ja tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavia vaatimuksia.

3 artikla

Sisämarkkinat

1. Jokaisen jäsenvaltion on huolehdittava, että sen alueelle sijoittautuneen palvelujen tarjoajan tarjoamien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta noudatetaan kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavia tämän direktiivin yhteensovitettuun alaan kuuluvia kansallisia säännöksiä.

2. Jäsenvaltiot eivät voi tämän direktiivin yhteensovitettuun alaan liittyvien syiden vuoksi rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien tietoyhteiskunnan palvelujen vapaata liikkuvuutta.

3. Edellä 1 kohtaa sovelletaan 9, 10 ja 11 artiklaan vain sikäli kuin kyseisen jäsenvaltion laki on sovellettavissa kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen nojalla.

II LUKU PERIAATTEET

1 JAKSO SIJOITTAUTUMISTA JA TIETOJA KOSKEVA SÄÄNTELY

4 artikla

Ennakkoluvan kielto

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan toiminnan aloittamisen edellytykseksi ei voida asettaa ennakkolupaa tai mitään muuta vaatimusta, jonka vuoksi tämä toiminnan aloittaminen tulee riippuvaiseksi viranomaisen päätöksestä, toimenpiteestä tai erityisestä toimesta.

2. Edellä oleva 1 kohta ei rajoita sellaisten lupajärjestelmien soveltamista, jotka eivät koske erityisesti ja yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluja tai joita tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/13/EY (18).

5 artikla

Toimitettavat yleiset tiedot

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että tietoyhteiskunnan palvelujen on mahdollistettava palvelun vastaanottajille ja toimivaltaisille viranomaisille seuraavien tietojen helppo, suora ja pysyvä saanti:

a) palvelun tarjoajan nimi,

b) osoite, johon palvelun tarjoaja on sijoittautunut,

c) yhteystiedot, jotka mahdollistavat nopean yhteydenoton palvelun tarjoajaan ja suoran ja todellisen viestinnän tämän kanssa, mukaan lukien sähköpostiosoite,

d) siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin, se rekisteri, johon palvelun tarjoaja on merkitty ja tämän rekisterinumero kyseisessä rekisterissä,

e) siinä tapauksessa, että toiminta on lupajärjestelmän alaista, ne toiminnot, jotka palvelun tarjoajan saama lupa kattaa ja luvan myöntäneen viranomaisen yhteystiedot,

f) säänneltyjen ammattien osalta

- ammatillinen järjestö tai vastaava elin, johon palvelun tarjoaja kuuluu siinä tapauksessa, että tämä kuuluu sellaiseen järjestöön tai elimeen,

- sijoittautumisjäsenvaltiossa myönnetty ammattiarvo, sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavat ammatilliset säännöt sekä jäsenvaltiot, joissa tietoyhteiskunnan palveluja tarjotaan säännöllisesti,

g) siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaja harjoittaa arvonlisäveron alaista toimintaa, palvelun tarjoajan alv-numero, jolla hänet on rekisteröity verohallinnossa.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että tietoyhteiskunnan palvelujen hinnat on ilmoitettava täsmällisesti ja yksiselitteisesti.

2 JAKSO KAUPALLINEN VIESTINTÄ

6 artikla

Toimitettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että kaupallisessa viestinnässä on noudatettava seuraavia ehtoja:

a) kaupallisen viestinnän on oltava selvästi tunnistettavissa kyseiseksi viestinnäksi;

b) luonnollisen tai oikeushenkilön, jonka lukuun kaupallinen viestintä toteutetaan, on oltava selvästi tunnistettavissa;

c) jos myynninedistämistarjoukset, kuten alennuksen, kylkiäiset ja lahjat, ovat sallittuja, ne on voitava selvästi tunnistaa sellaisiksi, ja niiden hyödyntämistä koskevien ehtojen on oltava helposti saatavilla ja ne on esitettävä täsmällisesti ja yksiselitteisesti;

d) jos myynninedistämiseen liittyvät kilpailut ja pelit ovat sallittuja, ne on voitava selvästi tunnistaa sellaisiksi ja niihin osallistumisen ehtojen on oltava helposti saatavilla ja ne on esitettävä täsmällisesti ja yksiselitteisesti.

7 artikla

Ei-toivottu kaupallinen viestintä

Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että sähköpostin kautta lähetetty ei-toivottu kaupallinen viestintä on voitava tunnistaa sellaiseksi selvästi ja yksiselitteisesti heti, kun vastaanottaja on vastaanottanut sen.

8 artikla

Säännellyt ammatit

1. Jäsenvaltioiden on säänneltyjen ammattien kaupallista viestintää koskevassa lainsäädännössään säädettävä, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen on sallittua, jos noudatetaan ammatillisia normeja, jotka koskevat riippumattomuutta, arvokkuutta, ammattikunniaa sekä ammattisalaisuutta ja vilpittömyyttä asiakkaita ja muita samaa ammattia harjoittavia kohtaan.

2. Jäsenvaltiot ja komissio kannustavat ammatillisia yhdistyksiä ja järjestöjä laatimaan yhteisön tason käytännesäännöt, joilla tarkennetaan, mitä tietoja voidaan antaa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseksi 1 kohdassa tarkoitettujen normien mukaisesti.

3. Komissio voi, jos se on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarpeen ja ottaen huomioon yhteisön tasolla sovellettavat käytännesäännöt, tarkentaa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot 23 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3 JAKSO SÄHKÖISESSÄ MUODOSSA TEHDYT SOPIMUKSET

9 artikla

Sähköisessä muodossa tehtyjen sopimusten käsittely

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden lainsäädäntö mahdollistaa sopimusten tekemisen sähköisessä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistuttava erityisesti siitä, että sopimusmenettelyyn sovellettava lainsäädäntö ei tosiasiallisesti estä sähköisessä muodossa tehtyjen sopimusten käyttöä eikä johda siihen, että tällaisilta sopimuksilta puuttuisi oikeusvaikutukset ja ne olisivat pätemättömiä sillä perusteella, että ne on tehty sähköisessä muodossa.

2. jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohtaa ei sovelleta seuraaviin sopimuksiin:

a) sopimukset, jotka edellyttävät notaarin osallistumista,

b) sopimukset, joiden pätevyys edellyttää julkisen viranomaisen suorittamaa rekisteröintiä,

c) perheoikeudelliset sopimukset,

d) jäämistöoikeudelliset sopimukset.

3. Komissio voi muuttaa 2 kohdassa tarkoitettujen sopimustyyppien luetteloa 23 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle niiden sopimustyyppien täydellinen luettelo, jotka 2 kohdassa tarkoitettu poikkeus kattaa.

10 artikla

Toimitettavat tiedot

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että palvelun tarjoajan on selitettävä sähköisessä muodossa tehtävän sopimuksen syntymistä koskevat ehdot selvästi ja yksiselitteisesti ennen sopimuksen tekemistä, elleivät osapuolina olevat ammatinharjoittajat ole toisin sopineet. Toimitettavien tietojen on koskettava erityisesti:

a) sopimuksen tekoon liittyviä eri vaiheita,

b) tehdyn sopimuksen mahdollista arkistointia ja sen saatavilla oloa,

c) keinoja käsittelyvirheiden korjaamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että sähköisessä muodossa olevan sopimuksen eri vaiheiden on oltava sellaiset, että osapuolten ehdoton ja harkittu suostumus varmistetaan.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että palvelun tarjoajien on ilmoitettava mahdolliset niitä koskevat käytännesäännöt sekä yhteystiedot, jotka mahdollistavat tiedon saannin näistä säännöistä sähköisin keinoin, elleivät osapuolina olevat ammatinharjoittajat ole toisin sopineet.

11 artikla

Sopimuksen syntyhetki

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että mikäli palvelun vastaanottajaa pyydetään ilmaisemaan hyväksyvänsä palvelun tarjoajan tarjous teknisiä keinoja käyttäen, kuten kuvaketta napsauttamalla, ja jos osapuolina olevat ammatinharjoittajat eivät ole toisin sopineet, sovelletaan seuraavia periaatteita:

a) sopimus syntyy, kun palvelun vastaanottaja

- on saanut sähköisessä muodossa palvelun tarjoajalta vastaanottoilmoituksen palvelun vastaanottajan antamasta hyväksymisestä ja

- vahvistanut saaneensa vastaanottoilmoituksen,

b) vastaanottoilmoitus katsotaan saaduksi ja vahvistus tehdyksi, kun osapuolet, joille ne on osoitettu, voivat saada niistä tiedon,

c) palvelun tarjoajan vastaanottoilmoitus ja vastaanottajan vahvistus lähetetään viipymättä.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että palvelun tarjoajan on asetettava palvelun vastaanottajan käyttöön tarkoituksenmukaiset keinot, joiden avulla vastaanottajan on mahdollista saada tietoonsa ja korjata tekemänsä toimintavirheet, elleivät osapuolina olevat ammatinharjoittajat ole asiasta toisin sopineet.

4 JAKSO VÄLITTÄJIEN VASTUU

12 artikla

Pelkkä siirtotoiminta

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että jos tietoyhteiskunnan palvelun toimittaminen muodostuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen siirrosta tietoverkossa tai tietoverkkoyhteyden tarjoamisesta, sellaisen palvelun tarjoaja ei ole kieltokannetta lukuun ottamatta vastuussa siirretyistä tiedoista, sillä edellytyksellä, että palvelun tarjoaja

a) ei ole siirron alkuunpanija,

b) ei ole valinnut siirron vastaanottajaa eikä

c) ole valinnut eikä muuttanut siirron kohteena olevia tietoja.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut siirtoon ja yhteyden tarjoamiseen liittyvät toiminnot käsittävät siirrettyjen tietojen automaattisen, väliaikaisen ja tilapäisen tallentamisen, sikäli kuin tallentaminen palvelee yksinomaan siirron toimeenpanoa tietoverkossa eikä sen kesto ylitä siirtoon tarvittavaa kohtuullista aikaa.

13 artikla

"Caching"

Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että jos tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaminen perustuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen siirtoon tietoverkossa, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa, kieltokannetta lukuun ottamatta tämän tiedon sellaisen automaattisen, väliaikaisen ja tilapäisen tallentamisen osalta, jonka suorittamisen ainoana tavoitteena on muiden palvelun vastaanottajien pyynnöstä myöhemmin tehtävän tiedonsiirron tehostaminen sillä edellytyksellä, että

a) palvelun tarjoaja ei tee muutoksia tietoon,

b) palvelun tarjoaja noudattaa tiedon saatavuutta koskevia ehtoja,

c) palvelun tarjoaja noudattaa tiedon päivitystä koskevia sääntöjä, jotka on ilmoitettu teollisuuden standardien kanssa yhtenäisellä tavalla,

d) palvelun tarjoaja ei puutu teollisuuden standardien mukaiseen teknologiaan, jota käytetään tietojen saamiseksi tiedon käytöstä, ja

e) palvelun tarjoaja toimii viipymättä tiedon poistamiseksi tai sen saannin estämiseksi heti, kun hän on saanut tosiasiallisesti tietoonsa jonkin seuraavista seikoista:

- tieto on poistettu sieltä, missä se alunperin verkossa oli

- kyseisen tiedon saanti on tehty mahdottomaksi

- toimivaltainen viranomainen on määrännyt poistamaan tämän tiedon tai kieltänyt sen saannin.

14 artikla

Säilyttäminen

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että jos tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaminen perustuu palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamiseen, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa, paitsi kieltokanteen yhteydessä, palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennettujen tietojen osalta sillä edellytyksellä, että

a) palvelun tarjoajan tiedossa ei tosiasiallisesti ole, että toiminta on laitonta, eikä hänen tiedossaan vahingonkorvauskanteen kyseessä ollessa ole tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan laittomuus on ilmeistä tai

b) palvelun tarjoaja toimii viipymättä tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon sellaisista seikoista.

2. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta, kun palvelun vastaanottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.

15 artikla

Valvontavelvollisuuden puuttuminen

1. Jäsenvaltiot eivät aseta palvelun tarjoajille 12 ja 14 artiklassa tarkoitettujen palvelujen toimittamisen osalta yleistä velvollisuutta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eivätkä yleistä velvollisuutta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laittomia toimia osoittavia tosiasioita ja olosuhteita.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei rajoita kansallisten oikeusviranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti pyytämää kohdistettua ja tilapäistä valvontatoimintaa, jos se on tarpeen valtion turvallisuuden, puolustuksen, yleisen turvallisuuden sekä rikosten torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syytteeseenpanon varmistamiseksi.

III LUKU TÄYTÄNTÖÖNPANO

16 artikla

Käytännesäännöt

1. Jäsenvaltiot ja komissio kannustavat

a) ammatillisia yhdistyksiä tai järjestöjä laatimaan yhteisön tason käytännesäännöt, joiden tavoitteena on myötävaikuttaa 5-15 artiklan asianmukaiseen soveltamiseen,

b) toimittamaan komissiolle kansallisen ja yhteisön tason käytännesääntöjen luonnokset, jotta niiden yhteensoveltuvuus yhteisön oikeuden kanssa voidaan tarkastaa,

c) käytännesääntöjen saantia sähköisin keinoin yhteisön kielillä,

d) ammatillisia yhdistyksiä ja järjestöjä ilmoittamaan jäsenvaltioille ja komissiolle niiden käytännesääntöjen soveltamisen arvioinneista ja vaikutuksista sähköisen kaupankäynnin, tottumuksiin ja tapoihin.

2. Kuluttajien yhdistykset on otettava mukaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen käytännesääntöjen laatimis- ja täytäntöönpanomenettelyyn sellaisten asioiden osalta, jotka voivat koskea niitä.

17 artikla

Riita-asioiden ratkaiseminen tuomioistuinten ulkopuolella

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden lainsäädännössä sallitaan tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan ja vastaanottajan välisten riitojen osalta tuomioistuinten ulkopuolisten ratkaisumenettelyjen tosiasiallinen käyttö myös soveltuvin sähköisin keinoin.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tuomioistuinten ulkopuoliset kuluttajariitojen ratkaisuelimet soveltavat yhteisön oikeutta noudattaen riippumattomuutta, avoimuutta, vastavuoroisuutta, menettelyn tehokkuutta, päätöksen laillisuutta, osapuolten vapautta ja edustamista koskevia periaatteita.

3. Jäsenvaltioiden on kehotettava tuomioistuinten ulkopuolisia riitojen ratkaisuelimiä ilmoittamaan komissiolle tietoyhteiskunnan palveluita koskevista päätöksistään ja kaikista muista sähköiseen kaupankäyntiin liityvistä käytännöistä, tavoista ja tottumuksista.

18 artikla

Oikeussuojakeinot

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tietoyhteiskunnan palvelujen toiminnot voivat olla sellaisten tehokkaiden oikeussuojakeinojen kohteena, jotka mahdollistavat nopeasti ja välipäätöksen avulla väitetyn oikeudenloukkauksen korjaavien ja muiden kyseiselle edulle aiheutuvien haittojen estävien toimenpiteiden toteuttamisen.

2. Niiden kansallisten säännösten, joilla tämän direktiivin 5-15 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, vastaiset kuluttajien etuja vahingoittavat toimet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY (19) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja oikeudenloukkauksia.

19 artikla

Viranomaisten välinen yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on tarkoituksenmukaiset tämän direktiivin tehokasta täytäntöönpanoa varten tarvittavat valvonta- ja tutkintavaltuudet ja että palvelun tarjoajat ilmoittavat kyseisille viranomaisille tämän direktiivin täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset tiedot.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ja niiden on tätä tarkoitusta varten nimettävä yhteyshenkilö, jonka yhteystiedot ne ilmoittavat muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava viipymättä toisen jäsenvaltion viranomaisen tai komission pyytämä apu tai tiedot myös tarkoituksenmukaisessa sähköisessä muodossa.

4. Jäsenvaltioiden on perustettava hallintoonsa yhteyspisteitä, joihin voi ottaa yhteyttä sähköisin keinoin ja joiden puoleen palvelun vastaanottajat ja palvelun tarjoajat voivat kääntyä

a) saadakseen tietoja oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sopimusasioissa,

b) saadakseen sellaisten viranomaisten, järjestöjen tai yhdistysten yhteystietoja, joilta palvelun vastaanottajat voivat saada tietoja oikeuksistaan tai joille ne voivat valittaa, ja

c) saadakseen apua riita-asioissa.

5. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat komissiolle alueellaan tehdyistä tietoyhteiskunnan palveluihin liittyviä riitoja koskevista hallinnollisista ja tuomioistuinten päätöksistä ja sähköiseen kaupankäyntiin liittyvistä käytännöistä, tavoista ja tottumuksista.

6. Komissio määrittelee 2-5 kohdassa tarkoitettua kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä koskevat yksityiskohtaiset säännöt 23 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

7. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota kutsumaan kiireellisissä tapauksissa koolle 23 artiklassa tarkoitetun komitean tutkimaan 3 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevia vaikeuksia.

20 artikla

Sähköinen muoto

Komissio voi 23 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti toteuttaa toimenpiteitä 17 artiklan 1 kohdassa ja 19 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen sähköisten keinojen tarkoituksenmukaisen toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden välillä.

21 artikla

Sanktiot

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin täytäntööpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavasta seuraamusjärjestelmästä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 25 artiklassa tarkoitettuna päivänä ja kaikki myöhemmät niitä koskevat muutokset viipymättä.

IV LUKU DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT TOIMINNOT JA POIKKEUKSET

22 artikla

Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toiminnot ja poikkeukset

1. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

a) verotuksen alalla,

b) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (20) soveltamisalalla,

c) liitteessä I tarkoitettuihin tietoyhteiskunnan palveluiden toimintoihin. Komissio voi tehdä muutoksia toimintoja koskevaan luetteloon 23 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Edellä olevaa 3 artiklaa ei sovelleta liitteessä II tarkoitettuihin aloihin.

3. Poiketen siitä, mitä 3 artiklan 2 kohdassa säädetään ja oikeudellisten toimenpiteiden käyttöä rajoittamatta, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa yhteisön oikeuden mukaisesti toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on rajoittaa tietoyhteiskunnan palvelun vapaata liikkuvuutta seuraavien säännösten mukaisesti:

a) toimenpiteiden on:

i) oltava tarpeellisia jollakin seuraavista perusteista:

- yleinen järjestys, erityisesti alaikäisten suojelu tai rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan yllyttämisen torjunta,

- terveyden suojelu,

- yleinen turvallisuus,

- kuluttajan suojelu,

ii) kohdistuttava tietoyhteiskunnan palveluun, joka vahingoittaa i alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita tai joka vakavasti vaarantaa kyseisten tavoitteiden saavuttamisen,

iii) oltava oikeassa suhteessa kyseisiin tavoitteisiin nähden;

b) jäsenvaltio on ensin:

- pyytänyt 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä eikä viimeksi mainittu ole niitä toteuttanut tai toteutetut toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä,

- ilmoittanut komissiolle ja jäsenvaltiolle, johon palvelun tarjoaja on sijoittautunut, aikomuksestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä;

c) jäsenvaltiot voivat säätää lainsäädännössään, että b alakohdassa säädettyjä ehtoja ei sovelleta kiireellisissä tapauksissa. Tässä tapauksessa toimenpiteistä on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja jäsenvaltiolle, johon palvelun tarjoaja on sijoittautunut, mainiten samalla syyt, joiden perusteella jäsenvaltio arvioi, että kyseessä on kiireellinen tilanne;

d) komissio voi tehdä päätöksen toimenpiteiden yhteensoveltuvuudesta yhteisön oikeuden kanssa. Jos päätös on kielteinen, jäsenvaltion on pidättäydyttävä toteuttamasta suunniteltuja toimenpiteitä tai lopetettava jo aloittamansa toimenpiteet.

V LUKU NEUVOA-ANTAVA KOMITEA JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

23 artikla

Komitea

Komissiota avustaa neuvoa-antava komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

Komission edustaja tekee neuvoa-antavalle komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa tarvittaessa äänestettyään lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan; lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komission on niin suurelta osin kuin mahdollista otettava huomioon komitean lausunto. Sen on ilmoitettava, millä tavoin lausunto on otettu huomioon.

24 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, jonka liitteenä ovat tarvittaessa ehdotukset direktiivin mukauttamisesta tietoyhteiskunnan palvelujen kehitykseen.

25 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään yhden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja ilmoitettava niistä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiivin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

(2) EYVL L 213, 30.7.1998, s. 9.

(3) EYVL L 24, 30.1.1998, s. 1.

(4) EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16.

(5) KOM(1998) 297 lopullinen, 13.5.1998.

(6) EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.

(7) EYVL L 250, 19.9.1984, s. 17.

(8) EYVL L 290, 23.10.1997, s. 18.

(9) EYVL L 42, 12.2.1987, s. 48.

(10) EYVL L 101, 1.4.1998, s. 17.

(11) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

(12) EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27.

(13) EYVL L 115, 17.4.1998, s. 31.

(14) KOM(1998) 50 lopullinen.

(15) EYVL L 220, 29.7.1989, s. 1.

(16) EYVL L 278, 11.11.1993, s. 1.

(17) EYVL L 285, 17.10.1997, s. 1.

(18) EYVL L 117, 7.5.1997, s. 15.

(19) EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51.

(20) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

LIITE I

DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT TOIMINNOT

Edellä 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tietoyhteiskunnan palvelujen toiminnot, joita tämä direktiivi ei koske:

- notaarin toiminta,

- asiakkaan edustaminen ja puolustaminen tuomioistuimessa,

- rahapelitoiminta, lukuun ottamatta kaupallista viestintää varten tehtyjä pelejä.

LIITE II

POIKKEUKSET 3 ARTIKLAAN

Edellä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut alat, joihin ei sovelleta 3 artiklaa:

- tekijänoikeus, lähioikeudet, direktiivissä 87/54/ETY (1) ja direktiivissä 96/6/EY (2) tarkoitetut oikeudet sekä teollisoikeudet,

- elektronisen rahan liikkeeseenlasku niiden elinten toimesta, joihin jäsenvaltiot ovat soveltaneet jotakin direktiivin . . ./. . ./EY (3) 7 artiklan 1 kohdassa säädetyistä poikkeuksista,

- direktiivin 85/611/ETY (4) 44 artiklan 2 kohta,

- direktiivin 92/49/ETY (5) 30 artikla ja IV osasto, direktiivin 92/96/ETY (6) IV osasto, direktiivin 88/357/ETY (7) 7 ja 8 artikla ja direktiivin 90/619/ETY (8) 4 artikla,

- sopimusvelvoitteet, jotka koskevat kuluttajien tekemiä sopimuksia,

- sähköpostin tai vastaavan henkilökohtaisen viestinnän avulla toteutettava ei-toivottu kaupallinen viestintä.

(1) Neuvoston direktiivi 87/54/ETY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1986, puolijohdetuotteiden piirimallien oikeudellisesta suojasta, EYVL L 24, 27.1.1987, s. 36.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudellisesta suojasta ("tietokantadirektiivi"), EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta].

(4) Neuvoston direktiivi 85/611/ETY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3; direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/26/EY, EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7.

(5) Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin yhteensovittamisesta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi), EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1; direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/26/EY.

(6) Neuvoston direktiivi 92/96/ETY, annettu 10 päivänä marraskuuta 1992, henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta (kolmas henkivakuutusdirektiivi), EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1; direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/26/EY.

(7) Toinen neuvoston direktiivi 88/357/ETY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1988, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta, EYVL L 172, 4.7.1988, s. 1; direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/49/ETY.

(8) Neuvoston direktiivi 90/619/ETY, annettu 8 päivänä marraskuuta 1990, henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta, EYVL L 330, 29.11.1990, s. 50; direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/96/ETY.