Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaupallisten toimien maksuviivästysten torjumisesta (98/C 168/09) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(1998) 126 lopull. - 98/0099(COD)

(Komission esittämä 23 päivänä huhtikuuta 1998)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon talous-ja sosiaalikomitean lausunnon,

toimivat perustamissopimuksen 1896 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti,

sekä katsovat, että

1) Euroopan parlamentti on korostanut päätöslauselmassaan (1) yhtenäisestä ohjelmasta pk-yritysten ja käsiteollisuusalojen hyväksi (2), että komission olisi tehtävä ehdotuksia maksuviivästyksiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi,

2) komissio on antanut 12 päivänä toukokuuta 1995 suosituksen kaupallisten toimien maksuajoista (3),

3) Euroopan parlamentti on pyytänyt kaupallisten toimien maksuajoista annetusta komission suosituksesta antamassaan päätöslauselmassa (4) komissiota harkitsemaan suosituksen muuttamista ehdotukseksi neuvoston direktiiviksi, ja tämä ehdotus olisi annettava neuvostolle mahdollisimman pian,

4) talous- ja sosiaalikomitea on antanut 29 päivänä toukokuuta 1997 lausunnon (5) aiheesta komission "Vihreä kirja - Julkiset hankinnat Euroopan unionissa: tulevaisuuden kysymyksiä", ja lausunnossa suositetaan julkisiin laitoksiin sovellettavia enimmäismaksuaikoja ja viivästyskorkoa,

5) komissio on julkaissut 4 päivänä kesäkuuta 1997 yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelman (6), jossa korostetaan maksuviivästyksen haittaavan yhä enemmän yhtenäismarkkinoiden onnistunutta toimintaa,

6) komissio on julkaissut 17 päivänä heinäkuuta 1997 tiedonannon "kaupallisten toimien viivästyneitä maksuja koskeva kertomus" (7), jossa esitetään tiivistetysti komission 12 päivänä toukokuuta 1995 antaman suosituksen vaikutusten arvioinnin tulokset,

7) maksuviivästyksistä aiheutuu liikeyrityksille ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille runsaasti hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia; lisäksi maksuviivästykset ovat selvitystilaan asettamisen yleisin syy ja ne vaarantavat usein yrityksen toiminnan jatkuvuuden sekä johtavat usein työpaikkojen menetykseen,

8) maksamista koskevat säännöt ja käytänteet vaihtelevat eri jäsenvaltioissa, mikä haittaa sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa. Velkoja, jonka on perittävä saataviaan useassa eri jäsenvaltiossa sijaitsevilta velallisilta, törmää hyvin erilaisiin kansallisiin säännöksiin, mikä tekee velan perimisen vaikeaksi, aikaavieväksi ja kalliiksi,

9) tämä on vähentänyt huomattavasti jäsenvaltioiden välisiä liiketoimia, mikä on perustamissopimuksen 7 a artiklan kanssa ristiriidassa, sillä yrittäjillä on oltava mahdollisuus käydä rajat ylittävää kauppaa sisämarkkinoilla sellaisin edellytyksin, ettei siihen liity suurempia riskejä kuin kotimaan kauppaan; jos kotimaan kauppaan ja rajat ylittävään kauppaan sovelletaan eri sääntöjä, kilpailu vääristyy,

10) viimeaikaisten tilastotietojen mukaan useissa jäsenvaltioissa ei ole saavutettu parhaassa tapauksessakaan parannuksia maksuviivästysten osalta 12 päivänä toukokuuta 1995 annetun suosituksen jälkeen,

11) Perustamissopimuksen 3 b artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tavoitetta torjua maksuviivästyksiä sisämarkkinoilla ei voida toteuttaa riittävästi jäsenvaltioiden yksittäisillä toimilla ja se voidaan paremmin toteuttaa yhteisön toimilla; tässä direktiivissä säädetään ainoastaan niistä vähimmäisvaatimuksista, jotka ovat tarpeen halutun tavoitteen saavuttamiseksi.

12) maksuviivästys on sopimusrikkomus, joka on tehty velallisen kannalta taloudellisesti houkuttelevaksi suurimmassa osassa jäsenvaltioita alhaisen viivästyskoron ja/tai hitaan oikaisumenettelyn vuoksi; päättäväinen toiminta on tarpeen tämän suuntauksen muuttamiseksi päinvastaiseksi; maksuviivästysten seurausten on oltava sellaiset, että niillä tehdään viivästykset velalliselle kannattamattomiksi, ja seurauksiin on sisällyttävä aiheutuneiden kulujen täysimääräinen korvaaminen velkojalle,

13) monilta osin toisistaan poikkeavat kansalliset lait rajoittavat omistusoikeuden siirtymisen lykkäyslausekkeiden käyttöä maksujen vauhdittamisessa; on tarpeen varmistaa, että velkojilla on mahdollisuus lykätä omistusoikeuden siirtymistä kaikkialla yhteisössä käyttämällä yhtä, kaikkien jäsenvaltioiden tunnustamaa lauseketta,

14) maksuviivästysten seurauksilla on estävä vaikutus ainoastaan silloin, kun niihin liittyy oikaisumenettelyjä, jotka ovat nopeita, tehokkaita ja aiheuttavat velkojalle vain vähän kustannuksia; perustamissopimuksen 6 artiklassa määrätyn tasavertaista kohtelua koskevan periaatteen mukaisesti näiden menettelyjen olisi oltava kaikkien velkojien käytettävissä heidän asuinpaikastaan riippumatta,

15) julkiset laitokset suorittavat huomattavia määriä maksuja liikeyrityksille; näiden laitosten tiukalla maksuaikojen noudattamisella olisi suotuisa kerrannaisvaikutus talouden kokonaistilanteeseen; komission suorittamien maksujen osalta on jo päätetty antaa tietyille velkojille oikeus periä maksuviivästyksistä viivästyskorkoa, ja

16) Neuvoa-antavan komitean olisi avustettava komissiota tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

1 artikla

Soveltamisala

Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan kaikkiin kaupallisten toimien maksuihin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. "kaupallisella toimella" liiketoimintaa tai ammattia harjoittavan kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välistä kelpoiseen liike- tai ammattitoimintaan liittyvää toimea, tai tällaisten henkilöiden ja julkisten laitosten välistä toimea, joka johtaa tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen tarjoamiseen korvausta vastaan,

2. "maksuviivästyksellä" sopimuksessa määrättyjen tai lakisääteisten maksuehtojen noudattamista jättämistä,

3. "omistusoikeuden siirtymisen lykkäämisellä" tavaroiden omistusoikeuden pysymistä myyjällä, kunnes ostaja on maksanut tavaran hinnan kokonaisuudessaan,

4. "julkisilla laitoksilla" valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia tai yhden tai useamman julkisoikeudellisen viranomaisen tai laitoksen muodostamia yhdistyksiä. Laitoksen katsotaan olevan julkisoikeudellinen täyttäessään seuraavat edellytykset: se on perustettu tiettyä, yleistä etua palvelevaa tarkoitusta varten, se ei ole luonteeltaan teollinen tai kaupallinen, se on oikeushenkilö ja pääosin valtion, alueellisten tai paikallisten viranomaisten tai muiden julkisoikeudellisten laitosten rahoittama tai hallinnollisesti niiden alainen, tai sen hallintoneuvoston tai johtokunnan jäsenistä yli puolet on valtion, alueellisten tai paikallisten viranomaisten tai muiden julkisoikeudellisten laitosten nimittämiä.

5. "julkisilla hankintasopimuksilla" rahalliseen hyötyyn perustuvia luonnollisen tai oikeushenkilön ja julkisten laitosten välillä tehtyä kirjallista sopimusta.

II LUKU

3 artikla

Eräpäivä, korko ja vahingon korvaaminen

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a) maksun eräpäivä on enintään 21 kalenteripäivää laskun päiväyksestä, ellei sopimuksesta tai myyjän yleisistä myyntiä koskevista ehdoista muuta johdu,

b) jos laskua ei ole tehty tai jos laskun päiväystä ei voida varmasti määrittää tai jos laskun päiväys on aiempi kuin toimituspäivä, eräpäivä lasketaan toimituspäivästä,

c) velkojalla on oikeus vaatia velalliselta koron maksamista kaikista erääntyvistä summista, joita velkoja ei ole saanut a ja b alakohdassa määriteltyyn eräpäivään mennessä,

d) korko alkaa kertyä automaattisesti eräpäivää seuraavasta päivästä ilman erillistä maksumuistutusta,

e) viivästyskorko ("lakisääteinen korko"), johon velkojalla on oikeus, on Euroopan keskuspankin repo-korko ("viitekorko") korotettuna vähintään kahdeksalla prosenttiyksiköllä ("marginaali"), jollei sopimuksesta tai myyjän yleisistä myyntiehdoista muuta johdu; jäsenvaltioissa, jotka eivät osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, edellä tarkoitettuna viitekorkona pidetään kyseisen jäsenvaltion keskuspankin määräämää vastaavaa korkoa,

f) lakisääteinen viivästyskorko muuttuu automaattisesti edellä e alakohdassa mainitun viitekoron muutosten mukaisesti,

g) koron perintäoikeuden lisäksi velkojalla on oikeus vaatia velalliselta täysimääräistä korvausta maksuviivästyksestä aiheutuneista vahingoistaan.

2. Edellä e alakohdassa tarkoitettua marginaalia voidaan tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa komission päätöksellä, joka tehdään 9 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jos korkotaso osoittautuu riittämättömäksi ostajan maksuviivästysten estämiseen ja maksuviivästyksestä myyjälle aiheutuvien menetysten täysimääräiseen korvaamiseen ja erityisesti myyjälle pankkitilin ylityksestä koituvien korkojen kattamiseen.

4 artikla

Omistusoikeuden siirtymisen lykkääminen

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että omistusoikeus pysyy myyjällä, jos hän antaa tästä ostajalle kirjallisesti tiedon viimeistään tavaroiden toimituspäivänä.

Jos ostaja ei ole suorittanut maksua eräpäivään mennessä, myyjä voi vaatia tavaroiden palauttamista. Saatuaan tavarat haltuunsa ostaja on vastuussa tavaroille aiheutuvista vahingoista tai tavaroiden katoamisesta. Pätevä tiedoksianto voi sisältyä myyjän vakiosopimukseen, laskuun tai yksittäiseen sopimukseen.

Jäsenvaltioiden on tunnustettava liitteessä mainittujen tai niitä vastaavien lausekkeiden pätevyys.

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan velkoihin, jotka suoritetaan yhdessä erässä.

3. Jäsenvaltioiden on määriteltävä omistusoikeuden siirtymisen lykkäystä koskevan lausekkeen vaikutus niiltä osin, joista ei säädetä tässä direktiivissä, erityisesti lausekkeen vaikutukset hyvässä uskossa toimiviin osapuoliin.

5 artikla

Nopeutetut perintämenettelyt velalle, jota ei ole riitautettu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että veloille, joita ei ole riitautettu, on olemassa nopeutettu perintämenettely.

2. Menettelyä on sovellettava velan määrästä riippumatta.

3. Menettelyn on oltava asuinpaikasta riippumatta kaikista jäsenvaltioista peräisin olevien velkojien käytettävissä.

4. Velkojalla on oltava oikeus valita, haluaako hän edustajakseen kolmannen henkilön vai ei.

5. Tuomioistuinmenettelyn on oltava sellainen, että velkojan pyynnön vastaanottamisen ja täytäntöönpanomääräyksen tai vastaavan asiakirjan voimaan tulon välinen aika ei saa olla yli 60 kalenteripäivää.

Tämä määräaika ei rajoita

a) tiedoksiantoa tai ilmoittamista koskevien sääntöjen soveltamista, ja

b) vastaajan oikeutta riitauttaa velka.

6 artikla

Yksinkertaistetut oikeusmenettelyt pienille velkasummille

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että pienille velkamäärille eli enintään 20 000 ecun suuruisille veloille on käytössä yksinkertaistetut menettelyt. Menettelyyn on sisällyttävä yksinkertaiset, kustannuksiltaan vähäiset velkojen selvittämiseen tarkoitetut oikeustoimet.

Komissio voi tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa taloudellisten olosuhteiden mukaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua velkamäärää päätöksellä, joka tehdään 9 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Menettelyjen on oltava asuinpaikasta riippumatta kaikkien jäsenvaltioista peräisin olevien velkojien käytettävissä.

III LUKU

7 artikla

Avoimuus julkisista hankinnoista tehtävissä sopimuksissa

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että julkisista hankinnoista tehtäviä sopimuksia koskevissa ilmoituksissa ja yksityiskohtaisissa ohjeissa mainitaan julkisten laitosten maksuajat ja eräpäivät yksityiskohtineen. Määräajat on vahvistettava erityisesti ennen maksun suorittamista toteutettaville hallinnollisille muodollisuuksille, kuten julkisten urakoiden vastaanottomenettelyille.

8 artikla

Maksuaikojen noudattaminen, eräpäivä ja automaattinen korko

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että

1. julkisten laitosten suorittamien sopimuksen mukaisten maksujen eräpäivä ei saa olla yli 60 kalenteripäivää ja eräpäivä määräytyy edellä 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti; sopimuksen mukainen maksuaika ei saa missään olosuhteissa ylittää edellä säädettyä enimmäismaksuaikaa,

2. velkojalla on oikeus periä julkiselta laitokselta korkoa kaikista erääntyneistä maksamatta olevista summista; korko lasketaan 3 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa säädetyllä tavalla, ja julkisen viranomaisen on maksettava korkoa automaattisesti ilman erillistä maksuvaatimusta,

3. julkinen laitos ei saa pyytää eikä vaatia, että velkoja luopuisi tässä artiklassa tarkoitetuista oikeuksista.

IV LUKU

9 artikla

Komitea

Tämän direktiivin soveltamisen tarkastelemiseksi ja erityisesti edellä 3 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklassa säädettyjä tapauksia varten komissiota avustaa neuvoa-antava komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa, tarvittaessa äänestettyään, lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan; lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komission on, niin suurelta osin kuin mahdollista, otettava huomioon komitean lausunto. Sen on ilmoitettava, millä tavoin lausunto on otettu huomioon.

10 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai saattaa voimaan säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin mitä tämän direktiivin noudattamiseksi on tarpeen.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kirjallisina komissiolle.

11 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

12 artikla

Vastaanottajat

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL C 323, 21.11.1994, s. 19.

(2) KOM(94) 207 lopullinen, 3.6.1994.

(3) EYVL L 127, 10.6.1995, s. 19.

(4) EYVL C 211, 22.7.1996, s. 43.

(5) EYVL C 287, 22.9.1997, s. 92.

(6) SEC(97) 1 lopullinen, 4.6.1997, s. 8 ja 38.

(7) EYVL C 216, 17.7.1997,s. 10.

LIITE

Luettelo lausekkeista, jotka jäsenvaltioiden on tunnustettava 4 artiklan noudattamista varten

ES: «El vendedor conservará la propiedad de los bienes hasta el pago.»

DA: »Varen forbliver sælgerens ejendom, indtil den er betalt.«

DE: "Die Ware verbleibt bis zur Bezahlung im Eigentum des Verkäufers."

EL: «Ï ðùëçôÞò ðáñáêñáôåß ôçí êõñéüôçôá ôùí áãáèþí ìÝ÷ñé íá åîïöëçèåß ôï ôßìçìÜ ôïõò.»

EN: 'The goods remain the property of the seller until payment.`

FR: «Les marchandises restent la propriété du vendeur jusqu'au paiement.»

IT: «Le merci restano di proprietà del venditore fino al pagamento.»

NL: "De waren blijven tot de betaling eigendom van de verkoper."

PT: «O vendedor conservará a propriedade dos bens até ao momento do pagamento.»

FI: "Tavara on myyjän omaisuutta, kunnes kauppahinta on maksettu."

SV: "Varorna förblir säljarens egendom tills de betalats."