Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi päätöksen 1692/96/EY muuttamisesta merisatamien, sisävesisatamien ja intermodaaliterminaalien sekä liitteessä III olevan hankkeen N:o 8 osalta"

(98/C 214/11)

Neuvosto päätti 24. maaliskuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 129 d artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut liikenne- ja tietoliikennejaosto antoi lausuntonsa 8. huhtikuuta 1998. Esittelijä oli Francis J. Whitworth.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. 30. huhtikuuta 1998 pitämässään 354. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 117 puolesta kahdeksan pidättyessä äänestämastä.

1. Johdanto ja taustaa

1.1. Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN) ydinajatus on määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 129 b artiklassa.

1.2. Sopimuksen 129 c artiklassa edellytetään vahvistettavaksi suuntaviivat, jotka koskevat suunniteltujen toimien tavoitteita, painopisteitä ja pääperiaatteita Euroopan laajuisten verkkojen alalla sekä yhteistä etua koskevien hankkeiden yksilöimistä.

1.3. Päätöksellä 1692/96/EY () luotiin suuntaviivat TEN-verkkojen kehittämiseksi. Verkkojen eri liikennemuotojen ominaispiirteet määriteltiin päätöksen 9 17 artiklassa. Maantie-, rautatie- ja sisävesiliikenteen verkoille, lentoasemille ja yhdistettyjen kuljetusten verkolle ehdotetut erityiset verkostokaaviot esitettiin karttamuodossa päätöksen liitteessä I. Liite II sisälsi yhteistä etua koskevien hankkeiden perusteet ja tekniset esittelyt, kun taas liitteessä III esitettiin luettelo Essenissä joulukuussa 1994 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymistä neljästätoista hankkeesta.

1.4. Päätöksessä käsiteltiin merisatamien kehittämistä vain lyhyesti, eikä liitteeseen I sisältynyt erityisesti niitä koskevaa verkostokaaviota. Päätökseen liitetyssä lausumassa komissio ilmoitti aikeestaan esittää vuonna 1997 asianomaisia osapuolia ja asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan kertomus satamahankkeista käyttäen samanlaista lähestymistapaa kuin lentoasemien kohdalla.

1.5. Komissio on kuullut useita tahoja ja on kerännyt huomattavan määrän asiaa koskevaa tietoa neljältä tärkeimmältä merenkulkualueelta. Nykyehdotuksellaan se pyrkii muuttamaan vuoden 1996 päätöstä sisällyttämällä siihen sen merisatamahankkeita koskevat perusteet ja tekniset erittelyt sekä tarkistamalla päätöksessä tehtyjä ehdotuksia sisävesisatamien ja intermodaaliterminaalien osalta.

2. Komission ehdotukset

2.1. Yleistä

2.1.1. Komissio on tullut siihen tulokseen, että merisatamien samoin kuin sisämaan satamien ja intermodaaliterminaalien asema on tehtävä suuntaviivoissa selkeämmäksi, jotta TEN-verkolle asetetut multimodaaliset tavoitteet voidaan saavuttaa. Se näkee TEN-verkon multimodaalisena perusrakenneverkkona, jonka tulisi yhdistää ja yhdentää asteittain eri kuljetusmuodot ja valtakunnallinen liikenneverkko. Samalla komissio vakuuttaa, että meri- ja sisävesisatamat sekä uudelleenlastausmahdollisuudet ovat intermodaalikuljetusten toiminnan ehdoton edellytys tällaisessa verkossa. Se toteaa, että vuoden 1996 päätöksessä ei ilmoitettu erityisiä kriteerejä tärkeimpien kuljetusmuotojen tai TEN-verkon liityntäkohtien kehittämiselle ja sijainnille.

2.1.2. Ehdotuksissaan vuoden 1996 päätöksen muuttamisesta komissio pyrkii korjaamaan nämä puutteet mutta rajaa muutosehdotuksensa tässä vaiheessa merisatamien, sisävesisatamien ja sisämaan liityntäkohtien integroimiseen intermodaalisiin tavarakuljetuksiin.

2.1.3. Komission asiakirjassa luetellaan vuoden 1996 päätökseen ehdotetut muutokset, mutta ehdotusten luonteesta on mahdoton saada tarkkaa kuvaa suhteuttamatta niitä alkuperäistekstiin. Siksi seuraavissa kohdissa pyritään esittämään ehdotuksista tiivistelmä loogisessa järjestyksessä ala kerrallaan.

2.2. Merisatamat

2.2.1. Ehdotuksessa vuoden 1996 päätöksen 12 artiklan korvaamisesta (ehdotuksen 1 artiklan 3 kohta) todetaan, että TEN-verkon merisatamiin kuuluu noin 300 satamaa, jotka ovat avoimia kaikelle kaupalliselle liikenteelle ja jotka on yksilöity tarkistetun liitteen I uusissa verkostokaavioissa. Verkkoon kuuluvien merisatamien on täytettävä jokin seuraavista perusteista:

vuosittainen liikenteen kokonaismäärä on vähintään 1 miljoonaa tonnia rahtia, tai

kansainvälisen liikenteen matkustajia on vähintään 200 000 (poikkeuksena Aigeian- ja Joonianmeren saaret), tai

niiden on tarjottava yhteyksiä TEN-verkon maayhteyksien välillä.

Yhteistä etua koskevien merisatamahankkeiden tai merisatamiin liittyvien hankkeiden on täytettävä liitteessä II annetut valintaperusteet ja tekniset erittelyt.

2.2.2. Suurin muutos liitteen II jakson 5 yhteistä etua koskevien merisatamahankkeiden perusteisiin ja teknisiin erittelyihin on uusi muotoilu, jossa todetaan, että on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin hankkeisiin:

lyhyiden merikuljetusten ja meri-jokikuljetusten kehittäminen;

satamainfrastruktuurin parantaminen erityisesti saarien ja syrjäseutujen satamissa;

sisämaayhteyksien parantaminen erityisesti rautatie- ja sisävesiyhteyksiä hyödyntämällä;

hallinto- ja tietojärjestelmien kehittäminen.

2.2.3. Erityisvaatimuksena on, että TEN-verkkoihin liittyvää yhteisön rahoitustukea ei voida myöntää satama-alueiden perusrakenneinvestointeihin muutoin kuin silloin, kun voidaan soveltaa yhdistettyjen kuljetusten kehittämisen perusteita. Komissio toteaa tähän olevan syynä satamien välinen vahva kilpailu.

2.3. Sisävesisatamat

2.3.1. Vuoden 1996 päätöksen 11 artiklaan ehdotetussa muutoksessa (ehdotuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohta) todetaan, että verkkoon kuuluvat sisävesisatamat:

ovat avoimia kaikelle kaupalliselle liikenteelle;

on yksilöity liitteen I suunnitelmassa;

on yhdistetty muihin liitteessä I esitettyihin liikenneväyliin;

tarjoavat intermodaalisten kuljetusten uudelleenlastaukseen tarvittavan laitteiston.

2.3.2. Liitteessä I esitetään muutettu suunnitelma sisävesiliikenneväylistä ja sisävesisatamista (7.2), ja siinä yksilöidään 35 sisävesisatamaa.

2.3.3. Vastaavasti poistetaan liitteen II jakson 4 kohdassa A esitetyt sisävesisatamien kriteerit, vaikka perusrakennehankkeiden luokittelu säilytetään.

2.4. Yhdistetyt kuljetukset

2.4.1. Vuoden 1996 päätöksen 14 artiklaan ehdotetuissa muutoksissa (ehdotuksen 1 artiklan 4 kohta) määritellään intermodaaliset uudelleenlastausterminaalit uudelleen (poistamalla viittaus laivaväyliä käyttävään uudelleenlastaukseen) ja todetaan, että kyseisten terminaalien on oltava:

avoimia kaikelle kaupalliselle liikenteelle;

sijaittava liitteessä I yksilöidyn rautatieväylän varrella tai oltava siihen yhteydessä;

tarjottava intermodaalisten kuljetusten uudelleenlastaukseen tarvittava laitteisto.

Terminaalien tulee myös täyttää liitteen II jaksossa 7 määritellyt perusteet ja tekniset erittelyt, joiden kolmannesta alakohdasta (jossa kehotetaan muuttamaan satama-alueita siten, että yhdistettyjen kuljetusten vaatimia siirtoja voidaan kehittää tai parantaa) on poistettu viittaus maantiekuljetuksiin.

2.4.2. Liitteen I kaksi verkostokaaviota (7.1.A ja 7.1.B) yhdistettyjen kuljetusten rautatieväylistä korvataan neljällä uudella verkostokaaviolla (7.1.0 7.1.4), joihin on otettu 210 intermodaalista terminaalia. Komissio toteaa, että läheisyysperiaatteen mukaisesti verkostokaaviot eivät sisällä tarkkoja terminaalien sijaintipaikkoja vaan tietoa uudelleenlastausterminaalialueista.

2.5. Rautatieverkot

2.5.1. Rautatieliikenneverkkojen ominaisuudet määrittelevää 10 artiklan 4 kohtaa sekä liitteen II jaksoa 3 muutetaan siten, että niissä viitataan uusien rautatiepalvelujen kehittämiseen erityisesti Euroopan laajuisten rautateiden rahtiliikenteen valtaväylien pohjalta.

2.6. Eurooppa-neuvoston hyväksymät hankkeet

2.6.1. Liitteen III luettelossa mainittu moottoritie Lissabon Valladolid on korvattu Portugalin ja Espanjan sekä muun Euroopan välisellä multimodaalisella yhteydellä Dublinin Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1996 tekemän päätöksen mukaisesti.

3. Komitean aiemmat lausunnot

3.1. Marraskuussa 1994 komitea antoi lausunnon aiheesta "Ehdotus päätökseksi Euroopan laajuisista verkoista". Ehdotuksesta oli lopulta tuloksena päätös 1692/96/EY (). Vaikka lausunnossa asiaa tarkastellaan perustellun laajasti, sen satamia koskevassa jaksossa esitetään monia erityishuomioita seuraavasti:

satamat ja merikuljetukset ovat avainasemassa TEN-verkkoja kehitettäessä;

satamakehityshankkeiden tulisi edistyä samassa tahdissa muille liikennemuodoille suunniteltujen TEN-verkkoyhteyksien kanssa;

lyhyiden matkojen merikuljetusten kehittämisehdotuksia odotetaan innokkaasti;

suunnitelmat eivät saa johtaa yksittäisten satamien välisiin kilpailun vääristymiin;

sisävesisatamien merkitys on suuri missä tahansa intermodaaliliikennettä koskevassa yleissuunnitelmassa.

3.2. Aiheesta "Lyhyiden matkojen merikuljetusten kehittäminen Euroopassa" () tammikuussa 1996 antamassaan lausunnossa komitea kehotti integroimaan lyhyiden matkojen merikuljetukset TEN-verkkoon samanarvoisena muiden kuljetusmuotojen kanssa. Se oli tyytyväinen myös komission ehdotuksiin parantaa satamien perusrakenteita ja tehokkuutta sekä puolsi erityisesti pienten ja keskikokoisten satamien aseman vahvistamista.

3.3. Komitea on todennut useissa lausunnoissaan [viimeisin annettiin lokakuussa 1997 komission tiedonannosta aiheesta "Intermodaalisuus ja intermodaaliset tavarakuljetukset Euroopan unionissa" ()], että intermodaalisten tavarakuljetusten kehittäminen ja laajentaminen on tärkeää ja että satamilla on merkittävä asema missä tahansa intermodaalisessa kuljetusverkossa.

3.4. Tammikuussa 1998 aiheesta "Euroopan laajuiset rautateiden rahtiliikenteen valtaväylät" antamassaan lausunnossa komitea on tyytyväinen komission ehdotuksiin ja toteaa valtaväylien perustamisen olevan tärkeä keino antaa uutta pontta Euroopan rautateille.

4. Yleistä

4.1. Kuten edellä jo todettiin, komission ehdotusten tehokkuutta on vaikea arvioida siinä muodossa kuin ne on asiakirjassa esitetty. Komitean mielestä muutettu päätös tulisi esittää asiakirjassa kokonaisuudessaan, ja ehdotetut muutokset tulisi osoittaa kirjasinlajia vaihtamalla tai alleviivauksin.

4.2. Komitea suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti komission toteamukseen, että satamilla on suuri merkitys Euroopan kuljetusverkossa ja että tehokkaat yhteydet muihin kuljetusmuotoihin ovat niille elintärkeitä. Yhdenmukaisesti edellisten lausuntojensa kanssa komitea on tyytyväinen myös siihen, että komissio painottaa intermodaalisuuden kehittämistä ja yksilöi kriittiset väylät ja liityntäkohdat.

4.3. Komission lähestymistapa on perustaltaan hajanainen, koska se käsittelee kutakin liikennemuotoa erikseen ja erityisesti. Komitean mielestä on tarpeen kehittää ehdotukset eri liikennemuotoihin liittävä kokonaisstrategia TEN-verkon tarkoituksen ja tavoitteiden mukaisesti siten kuin vuoden 1996 päätöksen 1 ja 2 artiklassa todetaan. Ilman tällaista strategiaa TEN-verkkoa ei voida arvioida lopullisesti.

4.4. Vaikka 12 artiklassa ja liitteen II muutetussa 5 jaksossa viitataan rannikko- ja lyhyen matkan merikuljetuksiin, huomiota ei kiinnitetä tarpeeksi siihen panokseen, jonka nämä liikennemuodot voivat antaa kestävän liikkuvuuden käsitteen muotoutumiseen. Komitea uskoo, että ehdotukset eivät ole riittävä vastaus sen lyhyiden merikuljetusten kehityksestä Euroopassa antamassa lausunnossa ilmaistuun perusnäkemykseen.

4.5. Komitea on tyytymätön siihen, että maantieliikenne näyttää jätetyn lähes huomiotta puhuttaessa merisatamien ja yhdistettyjen kuljetusten kehityksestä TEN-verkon yhteydessä. Vaikka myös komitea katsoo, että liikennemuotojen kehittäminen on olennainen tekijä kestävän liikkuvuuden ylläpitämisessä, sen mielestä komissio ei voi sivuttaa sitä tosiseikkaa, että huomattava osa yhteisön satamien kautta kulkevista tavaroista kuljetetaan maanteitse ja että maantiekuljetushankkeilla on oltava jonkinlainen osuus integroitaessa satamia ja terminaaleja TEN-verkkoon.

5. Erityistä

5.1. Merisatamat

5.1.1. Komitea uskoo, että uudessa 12 artiklan 2 kohdassa rahtitonneina ja kansainvälisen matkustajaliikenteen matkustajamäärinä asetettuja raja-arvoja tulisi soveltaa joustavasti ja yhdenmukaisesti muiden arviointiperusteiden kanssa. Vaarana on, että mikäli kynnyslukuja sovelletaan liian tiukasti, kehitettäväksi ei kelpuuteta piensatamia, jotka voivat hyvinkin antaa merkittävän panoksen rannikko- ja lyhyiden merikuljetusten kehittämiseen. Lisäksi alakohtaan b viitaten saarten välinen tai saarten ja mannermaan välinen kotimaanliikenne on merkittävää myös muilla alueilla.

5.1.2. Huolta herättää liitteen II jakson 5 uusi 4 kohta, jossa todetaan, että satama-alueiden infrastruktuuri-investointeihin ei voida myöntää TEN-verkkoihin liittyvää yhteisön rahoitustukea lukuun ottamatta liitteessä II olevassa 7 jaksossa tarkoitettuja yhteistä etua koskevia satama-alueilla toteutettavia hankkeita, jotka liittyvät yhdistettyihin kuljetuksiin.

5.1.3. Säännöksestä saa sen käsityksen, että muuhun kuin yhdistettyihin kuljetuksiin liittyvään perusrakenteiden kehittämiseen voidaan myöntää tukea, mikäli rakenteet sijaitsevat aivan satama-alueen ulkopuolella mutta eivät itse alueella. Tämä antaa aihetta epäsäännönmukaisuuksiin ja hankkeiden keinotekoiseen sijoittamiseen rahoitustuen saannin maksimoimiseksi. Lisäksi perusrakenteiden määritelmän puuttuminen voi aiheuttaa epäselvyyksiä.

5.1.4. Liitteen II jaksossa 5 annetun määritelmän mukaan yhteistä etua koskevien satamahankkeiden ja satamiin liittyvien hankkeiden valintaperusteita voitaisiin hyvinkin soveltaa eri tavoin ja epäjohdonmukaisesti. Tämä voisi johtaa merkittävään kilpailuetuun tai kilpailun kannalta epäedulliseen asemaan hankkeisiin valittujen ja niiden ulkopuolelle jääneiden satamien välillä. Kuten komissio toteaa, satamien välinen kilpailu vaikuttaa suuresti satamakuljetuselinkeinoon, koska monissa tapauksissa (yksittäistä muttei valtakunnallista rahoitusta saavat) satamat kilpailevat sisämaahan suuntautuvasta ja sieltä tulevasta liikenteestä.

5.1.5. Eräät satamatahot ovat sitä mieltä, että edellä kuvatun perusteella yhteisön rahoitustuki voitaisiin suunnata oikeudenmukaisemmin satamien kehittämishankkeiden esitutkimuksiin. Toisaalta TEN-verkolle asetettujen tavoitteiden edistämiselle on eduksi, että tiukat byrokratiasäännöt eivät estä suurten ja merkittävien satamakehityshankkeiden rahoittamista. Komitea ehdottaa, että komissio pohtisi edelleen tätä vaikeata näkökohtaa sekä käsiteltävänä olevan ehdotuksen hyväksymisen käytännön vaikutuksia tietyissä tilanteissa.

5.2. Yhdistetyt kuljetukset

5.2.1. Artiklan 14 ensimmäisen kohdan toiseen alakohtaan ehdotettu muutos poistaa nykyiset viittaukset merikuljetuksiin sellaisten terminaalien yhteydessä, jotka tarjoavat eri kuljetusmuotojen vaatimat intermodaalisen uudelleenlastaukseen tarvittavat laitteet. Komitea ihmettelee tiedon jättämistä pois ja toteaa yhdenmukaisesti edellä (kohdassa 4.4) lausumansa mukaisesti, että rannikko- ja lyhyen matkan merikuljetuksia tulisi erityisesti korostaa puhuttaessa TEN-verkon yhdistettyjen kuljetusten ominaisuuksista.

5.2.2. Liitteen II jaksossa 7 todetaan, että yhteistä etua koskevien hankkeiden perusteiden tulisi koskea liitteessä I esitettyjä hankkeita eikä niinkään täydentää niitä.

5.2.3. Perusteiden toisessa alakohdassa viitataan erityisesti kiinteiden tai liikkuvien lastinsiirtolaitteiden käyttöönottoon. Myös liitteen II jakson 5 kohdassa 3 tulisi olla samanlainen viittaus, mikäli ei haluta merikuljetusten olevan tässä suhteessa epäsuotuisassa asemassa.

5.2.4. Kolmannessa alakohdassa, jossa käsitellään satama-alueiden muuttamista siten, että voidaan kehittää tai parantaa meriliikenteen ja muiden yhdistettyjen kuljetusten välisiä siirtoja, viittaus maantieliikenteeseen on poistettu. Komitea on vakaasti sitä mieltä, että intermodaalisten kuljetusten käsitettä ei voida kehittää ilman tasapainoista maantieliikenteen osuutta. Satamahanke meri- ja maantiekuljetusten välisen yhteyden parantamiseksi saattaisi monissa tapauksissa olla perusteltu esimerkiksi kaupunkikeskustan ohittava maantieväylä, joka johtaa satamaan. Tämän vuoksi komitea ihmettelee maantieliikenteen poisjättämistä.

5.3. Rautatieverkko

5.3.1. Komitea tukee 10 artiklan 4 kohtaan ja liitteen II jaksoon 3 tehtyä muutosehdotusta, jonka mukaan lisättäisiin viittaukset uusien rautatiepalvelujen kehittämiseen erityisesti "Euroopan laajuisten rautateiden rahtiliikenteen valtaväylien" pohjalta.

5.4. Eurooppa-neuvoston hyväksymät hankkeet

5.4.1. Komitea panee merkille, että liitteen III luettelossa moottoritie Lissabon Valladolid on korvattu Portugalin ja Espanjan välisellä multimodaalisella yhteydellä Dublinin Eurooppa-neuvoston joulukuussa 1996 tekemän päätöksen mukaisesti, ja se kannattaa multimodaalisen yhteyden kehittämistä.

6. Päätelmät

6.1. Komitea on suosittaa, että lähitulevaisuudessa julkaistaisiin yleiskatsaus koko Euroopan laajuisesta liikenneverkosta.

6.2. Katsauksen jälkeen tulisi tehdä arviointi, joka perustuu erityisesti intermodaaliverkoille asetettuihin tavoitteisiin. Talous- ja sosiaalikomitea toivoo sitä kuultavan, kun käsitellään tätä aihetta sekä komissiolta 18 ja 21 artiklan nojalla vaadittavia suuntaviivojen toteuttamista ja tarkistamista koskevia raportteja.

Bryssel, 29. huhtikuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1.

() EYVL C 397, 31.12.1994, s. 23.

() EYVL C 97, 1.4.1996, s. 15.

() EYVL C 19, 31.1.1998, s. 25.