Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston direktiivi eri tuotantojärjestelmissä pidettävien munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista" () (98/C 407/36)

Neuvosto päätti 30. maaliskuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut maa- ja kalatalousjaosto antoi lausuntonsa 23. heinäkuuta 1998. Esittelijä oli Kenneth Gardner.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 10. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 62 ääntä puolesta ja 37 vastaan viiden pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komission ehdotus perustuu eläinlääkintäalan tiedekomitean lokakuussa 1996 antamaan lausuntoon, jolla saatetaan ajan tasalle aiempi, vuonna 1992 esitetty selonteko.

1.2. EU:ssa 93 % kanoista (joita oli vuonna 1997 noin 320 miljoonaa) kasvatetaan häkeissä direktiivissä 88/116/ETY säädetyissä olosuhteissa. Kyseisen direktiivin soveltaminen on ollut pakollista kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 1995 lähtien. Tällä hetkellä ei ole olemassa eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia, jotka koskisivat muiden kuin häkeissä kasvatettujen munituskanojen hyvinvointia.

1.3. Lausunnon aiheena olevan ehdotuksen on tarkoitus korvata kyseinen direktiivi, ja siinä on myös tarkoitus asettaa normit muunlaiselle kanankasvatukselle. Ehdotus perustuu eläinlääkintäalan tiedekomitean äskettäin esittämään kertomukseen kanojen hyvinvoinnista. Tällaisen kertomuksen laatimista edellytettiin vuoden 1988 direktiivissä. Useimpien yksittäisten muutosten myötä kanojen elintila kasvaisi. Tämän seurauksena suuri osa perusrakenteista olisi korvattava suuremmilla yksiköillä. Ehdotuksessa esitetään sen vuoksi kymmenen vuoden siirtymäaikaa.

1.4. Siinä ei kuitenkaan ehdoteta häkkikasvatuksen asteittaista poistamista.

1.5. Yhteiskunnallis-taloudellisia näkökohtia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että siipikarjan kasvatus on olennainen osa maanviljelyä ja maaseudun taloutta, joiden merkitys on hyvin suuri tietyillä unionin alueilla. Eurooppalainen siipikarjankasvatus ei maksa veronmaksajille juuri mitään, ja se kuluttaa merkittäviä määriä EU:ssa tuotettuja viljoja. Lisäksi sitä harjoitetaan yhä vapaammilla ja kilpailukykyisemmillä maailmanmarkkinoilla.

2. Yleistä

2.1. Eläinlääkintäalan tiedekomitean kertomuksesta käy selvästi ilmi, että olosuhteita kanankasvatuksessa on parannettava. Sama yleispäätelmä on tehty useissa yksittäisten valtioiden teettämissä selonteoissa, esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan Farm Animal Welfare Councilin tekemässä selvityksessä.

2.1.1. Esimerkiksi 450 cm2:n häkkitila kanaa kohden rajoittaa huomattavasti linnun liikkumista ja estää sen normaalin käyttäytymisen, kuten siipien räpyttelyn. 40 cm2:n enimmäiskorkeus estää useimpia lintuja seisomasta täysin suorana.

2.2. EU:ssa tunnetaan laajalti huolta eläinten hyvinvoinnista. Tietoisuus munituskanojen kasvatukseen liittyvistä ongelmista vaihtelee kuitenkin suuresti jäsenvaltioiden välillä, ja julkinen paine muutoksiin vaihtelee sen mukaisesti. Joissakin jäsenvaltioissa kansalaiset pitävät muutoksia erittäin tärkeinä, toisissa niitä taas ei juuri kaivata. Yhtenäismarkkinoilla kaikkien vähimmäisvaatimuksiin tehtävien muutosten tulee kuitenkin koskea yhtä lailla niitä jäsenvaltioita, joissa julkista painetta muutoksiin esiintyy, kuin niitä, joissa tällaista painetta ei ole havaittavissa.

2.3. Kanojen hyvinvointitason nostaminen nostaa munien ja munatuotteiden hintaa, mikä luonnollisesti vaikuttaa kuluttajahintoihin. Viidessä jäsenvaltiossa tehdyt tutkimukset () ovat kuitenkin osoittaneet, että kuluttajat olisivat valmiita maksamaan enemmän suotuisissa hyvinvointiolosuhteissa tuotetuista kananmunista.

2.4. Tuottajille muutokset merkitsevät huomattavia kertakustannuksia, koska suuri osa perusrakenteista pitää mukauttaa muutoksiin tai korvata kokonaan uusilla. Muutosten toteuttaminen on vaikeaa, ja niihin yhdistyy lisäksi ympäristökysymyksiin ja kaavoitukseen liittyviä rajoituksia, sillä monia rakennuksia olisi laajennettava. Todennäköisesti myös käyttökustannukset kasvavat, jolloin maatalouden tulot pienenevät. Jotkut maanviljelijät saattavat jopa joutua lopettamaan tuotannon, ja tämän seurauksena EU:n kanakanta pienenee.

2.5. Ehdotettujen hyvinvointiparannusten seurauksena EU:n tuotteiden kilpailukyky heikkenisi. Tämä saattaisi vaikuttaa maatalouden tuloihin sekä työllisyyteen EU:ssa, koska tuonti alhaisempia hyvinvointistandardeja noudattavista maista (esimerkiksi USA:sta ja Kiinasta) kasvaa.

2.6. Komissio ehdottaa, että eri tuotantojärjestelmissä kasvatettujen munituskanojen suojelua koskeville vähimmäisvaatimuksille pyrittäisiin saamaan muiden maiden tuki. On korostettava, että koko maailmassa pakollisia kanojen hyvinvointistandardeja sovelletaan ainoastaan Euroopan unionissa ja Sveitsissä.

2.7. Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimusten vuoksi tällaisen tuonnin estäminen ei ole enää mahdollista. Ehdotuksen perusteluosassa viitataan mahdollisuuteen muuttaa WTO-sopimusta eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Komitea pitää erittäin tärkeänä, että komissio sitoutuu tähän tavoitteeseen WTO-neuvottelujen seuraavalla kierroksella. Kyse on kuitenkin hyvin pitkän aikavälin tavoitteesta, joka ei mahdu käsiteltävänä olevan ehdotuksen aikatauluun.

2.8. Komissio vahvisti hiljattain, että sen neuvostolle 1986 antama julkilausuma kyseisen direktiivin rahoitusvaikutusten huomioon ottamiseksi tarvittavista toimista pätee edelleen. TSK pitää tätä komission kannanottoa merkittävänä.

2.9. Tariffointiprosessin aikana muniin ja munatuotteisiin sovelletaan EU:ssa tuontitulleja. WTO:n maataloussopimuksen mukaisesti näitä tuontitulleja vähennetään noin kolmanneksella vuoteen 2000 mennessä. Tariffit eivät kuitenkaan ole kärkipäässä WTO:n listalla kaupankäyntiin liittyvistä ei-hyväksyttävistä toimenpiteistä. Munien ja munatuotteiden tulevat tariffimyönnytykset saatetaan tehdä ehdollisiksi, mikäli EU:n ulkopuoliset maat hyväksyvät, että alempia (tai nolla-)tariffeja sovelletaan vain EU:n vähimmäisstandardit täyttäviin muniin.

2.10. Toinen mahdollinen pitkän aikavälin ratkaisu olisi käyttää kuluttajapainetta keinona rajoittaa sellaisten tuontitavaroiden myyntiä, jotka on tuotettu heikoissa olosuhteissa. Tuotantotapaa koskevat tuotemerkinnät ovat tällä hetkellä vapaaehtoisia. Komissio haluaa muuttaa merkinnät pakollisiksi [ks. 11. perustelukappale ()]. Jos näin tehdään, merkintöjä voisi täydentää sanoilla "tuotettu EU:n hyväksymien standardien mukaisesti" tai yksinkertaisesti normaalilla CE-logolla. Muilta aloilta saadut kokemukset osoittavat, että tällaisen tiedon vaikutuksesta kaupan jakeluporras saattaa reagoida suosimalla voimakkaasti tuotteita, jotka on tuotettu kuluttajien hyväksymillä tavoilla. Kyseistä merkintää tulisi soveltaa luonnollisesti myös munatuotteisiin, jotka on mainittu valmistusaineluettelossa.

3. Päätelmät

3.1. Ehdotus edistäisi olennaisesti eläinten hyvinvointia, mutta nostaisi munien kuluttajahintoja ja tuotantokustannuksia. Punnittuaan asian edut ja haitat komitea toteaa, että se voi hyväksyä direktiivin perusteellisen muutoksen ainoastaan, jos pystytään takaamaan seuraavat ehdot:

Vanhan direktiivin vähimmäisvaatimukset täytetään kaikissa jäsenvaltioissa.

EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevaa tuontia koskevat samat tuotanto- ja kasvatusvaatimukset.

Yhteisöltä saadaan tarpeeksi tukea muutosten tekemiseen.

4. Yksityiskohtaiset huomautukset

4.1. "Varusteltu häkki" (englannin enriched cage) ei ole oikea termi kaikissa kielitoisinnoissa ja sitä pitää muuttaa. Esimerkiksi englanniksi termi voisi olla "enriched battery cage", saksaksi "Ausgestattete Batterie", ranskaksi "cage de batterie aménagée" jne.

4.2. 2 artiklan 6 kohta (uusi)

Eläinten hyvinvoinnin vuoksi nokan leikkauskäytäntö tulisi mahdollisuuksien mukaan poistaa vähitellen käytöstä, alkaen tuotantotavoista, joissa se ei ole aivan välttämätön. Sille tulisi myös antaa määritelmä, jotta se voitaisiin erottaa nokan poistamisesta, joka pitäisi kieltää kokonaan. Seuraavassa ehdotus määritelmäksi:

"Yläleuan koukun ja alaleuan kärjen poisto."

4.3. 3 artikla

Päivämäärä 1. tammikuuta 1999 ja kaikki muut ehdotuksen sisältämät päivämäärät pitää vaihtaa muotoon

"x kuukauden/vuoden kuluttua ehdotuksen hyväksymisestä".

4.4. 3 artiklan 1 kohdan a alakohta

Lisätään:

"Pesälaatikot tai pesimisalue tulee sulkea yöksi, jotta kanat eivät yövy niissä ja jotta ehkäistään niiden likaantuminen ulosteilla."

4.5. 3 artiklan 1 kohdan e alakohta

Kohtaan tulisi lisätä maininta kuvullisista pyöreistä juoma-astioista.

4.6. 3 artiklan 2 kohta (uusi)

On määriteltävä käytettävissä oleva kokonaistila lintua kohden sekä kokonaiseläintiheys. Seuraavassa on esimerkki nykyisestä käytännöstä:

"Kaksiulotteisissa tuotantojärjestelmissä käytettävissä olevan tilan tulee olla vähintään 1 400 cm2 lintua kohden tai eläintiheyden enintään seitsemän lintua neliömetrillä.

Kolmiulotteisissa järjestelmissä (esim. kerrosritiläkanaloissa ja orsikanaloissa) eläintiheys voidaan nostaa enintään 15,5 lintuun käytettävissä olevaa lattianeliömetriä kohden."

4.7. 3 artiklan 3 kohta

Varustellut häkit ovat vielä kokeiluasteella ja olisi väärin määritellä ne liian tarkasti. Esimerkiksi tietynlaisissa häkeissä ja tietynrotuisten kanojen kohdalla nokan kärjen leikkaus on itse asiassa todettu välttämättömäksi.

4.8. 3 artiklan 4 kohta

Erityisesti tämä artikla edistää eläinten hyvinvointia, mutta myös nostaa EU:n maataloustuottajien kustannuksia. Nykyinen kanakohtainen vähimmäistilavaatimus on koko EU:ssa 450 cm2, mutta useissa maissa tilavaatimus on suurempi (enimmillään 600 cm2 lintua kohden usean linnun häkeissä). Edellytys 800 cm2:n häkkipinta-alasta vaatisi näin ollen huomattavia investointeja koko yhteisön alueella. Suuria investointeja vaatisivat myös useat muut, esimerkiksi käytävän vähimmäisleveyttä ja häkin korkeutta koskevat määräykset.

Artiklan tämän kohdan toteutus edellyttää suuria investointeja, joihin kaivataan yhteisön tukea. Artiklakohdasta johtuen myös kulut kilpailevaan, EU:n ulkopuoliseen tuotantoon verrattuna kasvaisivat.

4.9. 3 artiklan 4 kohdan a alakohta

Komission esittämää tarkkaa 800 cm2:n lukemaa tulee perustella paremmin kuin mitä ehdotuksessa tai sen perusteluosassa on tehty.

4.10. 3 artiklan 4 kohdan e alakohta

Sopivin käytäväleveys olisi selvitettävä kustannus-hyötyarvion avulla. Ehdotettu levennys vähintään yhteen metriin tulee kalliiksi, mutta se vähentänee kanojen siirtämisongelmia. Yksi metri ei ehkä riitä moduuleista koostuvia kuljetuslaatikoita käyttävälle järjestelmälle, joka on huomattavasti inhimillisempi siirtotapa kuin yksittäisten lintujen ulosnosto ja kuljetuslaatikoihin laittaminen.

4.11. 7 artikla

Komission tekemää tarkastusta koskevat säännökset ovat heikommat kuin nykyisin voimassa olevassa direktiivissä, eikä sekään tunnu toimivan riittävän hyvin (tällä hetkellä on käynnissä valitusprosessi neljää jäsenvaltioita vastaan nykyisen direktiivin tiettyjen osien noudattamatta jättämisestä).

Vähintäänkin artiklan ensimmäinen virke on muutettava kuulumaan seuraavasti:

"Komission eläinlääkintäasiantuntijoiden tulee tehdä yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tarkastuksia "

Kun otetaan huomioon ehdotuksen huomattavat vaikutukset kilpailukykyyn ja hyvinvointiin, koko tarkastusjärjestelmää on tiukennettava erityisesti tuonnin osalta. Komission tulisi tehdä tästä erillisiä ehdotuksia.

4.12. Liite

6. Tässä kohdassa päivittäinen tarkastusmäärä nostetaan kahteen. Yksikin kerta päivässä voisi olla riittävä edellyttäen, että käytössä on tehokas videovalvontajärjestelmä.

15 (uusi). Tuotantojärjestelmissä, joissa kanoilla on mahdollisuus hiekkakylpyihin, tähän käytettävät ainekset eivät saa aiheuttaa terveysriskiä siipikarjan kasvatuksen parissa työskenteleville.

Bryssel 10. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL C 123, 22.4.1998, s. 15.

() Eurogroup for Animal Welfaren teettämä markkina- ja mielipidetutkimus 1998.

() Suom. huom. Direktiiviehdotuksen englanninkielisen version 12. perustelukappale.

LIITE talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava jaoston teksti hylättiin lausuntoa käsiteltäessä:

1. Johdanto

1.1. Komission ehdotus perustuu eläinlääkintäalan tiedekomitean lokakuussa 1996 antamaan lausuntoon, jolla saatetaan ajan tasalle aiempi, vuonna 1992 esitetty selonteko.

1.2. EU:ssa 93 % kanoista (joita oli vuonna 1997 noin 320 miljoonaa) kasvatetaan häkeissä direktiivissä 88/116/ETY säädetyissä olosuhteissa. Kyseisen direktiivin soveltaminen on ollut pakollista kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 1995 lähtien. Tällä hetkellä ei ole olemassa eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia, jotka koskisivat muiden kuin häkeissä kasvatettujen munituskanojen hyvinvointia.

1.3. Sosiaalis-taloudellisia näkökohtia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, että siipikarjan kasvatus on olennainen osa maanviljelyä ja maaseudun taloutta, joiden merkitys on hyvin suuri tietyillä unionin alueilla (ks. liite I). Eurooppalainen siipikarjankasvatus ei maksa veronmaksajille juuri mitään, ja se kuluttaa merkittäviä määriä EU:ssa tuotettuja viljoja. Lisäksi sitä harjoitetaan yhä vapaammilla ja kilpailukykyisemmillä maailmanmarkkinoilla.

1.4. Eläinlääkintäalan tiedekomitean selonteossa esitellään eri kasvatusjärjestelmien edut ja haitat. Vaihtoehtoisiin järjestelmiin verrattuna kanojen häkkikasvatuksen edut ovat lukuisat: vähemmän loistartuntoja, tehokkaampi ravinnonsaannin valvonta, pieni aggression ja kannibalismin vaara, puhtaammat kananmunat, vakaa sosiaalinen järjestys, alhaisemmat tuotantokustannukset, munien korkea laatu, paremmat työolosuhteet maatilalla, pienemmät ympäristöhaitat, alhaisempi kuolleisuus sekä kanojen tulehdusten alhaisempi määrä.

1.5. Komissio velvoittaa huolehtimaan siitä, että munivilla kanoilla on kaikissa kasvatusjärjestelmissä käytössään pesiä, orsia ja pehkuja. Komission ehdotuksen perustana olevan eläinlääkintäalan tiedekomitean selonteon mukaan näin taataan tietynlainen kanojen hyvinvointi. Lisäksi komissio esittää "varusteltujen häkkien" käyttöä. Tällaisia häkkejä tutkitaan parhaillaan, eikä niitä ole myynnissä kaupallisessa mittakaavassa Euroopan markkinoilla.

2. Yleistä

2.1. Komissio ilmoittaa avoimesti tiedonantonsa päätelmissä pyrkivänsä häkkikanaloista luopumiseen "riittävän pitkän" ajanjakson aikana, jolloin voidaan välttää taloudellisten ongelmien aiheutuminen siipikarjankasvattajille sekä haitalliset vaikutukset munien laatuun. Komissio ei kuitenkaan mainitse, miten se aikoo välttää nämä ongelmat, joiden ratkaisemiseksi direktiivissä ei esitetä mitään suunnitelmaa.

2.2. Lieventääkseen ehdotuksensa taloudellisia seurannaisvaikutuksia Euroopan komissio esittää oheistoimenpiteitä, kuten esimerkiksi yhteisössä tuotettujen munien pakollista merkintää tuotantotavan mukaan. Tämä pakollinen merkintäjärjestelmä ei millään tavalla suojele yhteisön markkinoita tuonnilta yhteisön ulkopuolisista maista.

2.3. Euroopan komissio esittää myös, että investointituet osarahoitetaan. Pääomainvestoinnit, joiden avulla ala voidaan mukauttaa ehdotettuihin sääntöihin, eivät kuitenkaan ole missään suhteessa siihen, minkä verran yhteisörahoitusta EU:n rakennepolitiikassa suunniteltuihin investointitukiin on käytettävissä. Ennemminkin on odotettavissa, että tuottajat jäävät kokonaan vaille korvausta, jos otetaan huomioon, että Euroopan komissio ei ole Agenda 2000:ta käsittelevissä ehdotuksissaan suunnitellut mitään määrärahoja siipikarja-alaa koskevaan budjettikohtaan.

2.4. Komissio ehdottaa, että eri tuotantojärjestelmissä kasvatettujen munituskanojen suojelua koskeville vähimmäisvaatimuksille pyrittäisiin saamaan muiden maiden tuki. On korostettava, että koko maailmassa pakollisia kanojen hyvinvointistandardeja sovelletaan ainoastaan Euroopan unionissa ja Sveitsissä.

2.5. Euroopan komission ehdotuksessa munituskanojen häkeissä kasvattaminen kielletään. Kielto toteutetaan enintään kymmenen vuoden pituisen sopeutumisjakson aikana kunkin jäsenvaltion päätöksen mukaisesti. Kielto kasvattaa munituskanoja häkeissä on ristiriidassa EU:ssa ja muualla maailmassa vallitsevien tuotantorealiteettien kanssa.

2.6. Kanojen häkkikasvatusta koskevien ja 1. tammikuuta 1995 lähtien voimassa olleiden nykyisten vähimmäisstandardien muuttamista ei voi hyväksyä ennen kuin komissio on varmistanut, että nykyisiä standardeja todella sovelletaan koko unionin alueella ja ennen kuin tuotantoehdot, joille eurooppalaiset tuottajat alistetaan, tunnustetaan kansainvälisesti. Muutosta ei voida hyväksyä myöskään ennen kuin on varmistettu EU:n siipikarjatuotannon kilpailukyky yhä vapaammilla maailmanmarkkinoilla.

3. Erityishuomautukset

3.1. On olennaisen tärkeää, että minkä tahansa ehdotuksen kohdalla eläinten hyvinvointiin kohdistuvien vaikutusten lisäksi huomioon otetaan myös terveys-, sosiaalis-taloudelliset sekä ympäristönäkökohdat. Euroopan komission talousselvitys on selvästi riittämätön. Koska ehdotus koskee 93 prosenttia yhteisön munatuotannosta, on välttämätöntä tehdä puolueeton tutkimus ehdotuksen vaikutuksista kaikilla edellä mainituilla aloilla.

3.2. Käsiteltävänä olevalla direktiivillä saattaa olla muun muassa seuraavanlaisia vaikutuksia:

3.2.1. Eläinten hyvinvointi

Perustelu, jonka mukaan nykyisen häkkikasvatuksen lakkauttaminen ja sen korvaaminen vaihtoehtoisilla järjestelmillä parantaisi eläinten elinolosuhteita, on harhaanjohtava. Vaihtoehtoisissa järjestelmissä kehittyneitä ja niihin geneettisesti sopeutuneita munituskanoja ei ole olemassa. Tällaisissa järjestelmissä esiintyvistä ongelmista esimerkkejä ovat nokkiminen, kannibalismi, loistartunnat, ulkoisten tekijöiden aiheuttama saastuminen, ilman suuri pöly- ja ammoniakkipitoisuus sekä mikrobitulehdusten vaikea valvottavuus. Näiden ongelmien lieventämiseksi tarvitaan merkittäviä eläinlääkintätoimia. Siitä huolimatta kuolleisuus on näissä järjestelmissä selvästi suurempi kuin häkkikanaloissa.

3.2.2. Sosiaalis-taloudelliset näkökohdat

Ehdotetun direktiivin soveltaminen vaikuttaisi hyvin erilaisiin aloihin.

Työllisyys: Kustannusten nousu pakottaa monet alalla nykyisin toimivat lopettamaan toimintansa kilpailukyvyttömyyden vuoksi. Ala luo nykyään 90 000 välittömän työpaikan lisäksi 120 000 välillistä työpaikkaa alaan liittyvillä sektoreilla.

Hinnat: Munien tuotantokustannusten kohoaminen nostaa tuotteen markkinahintaa. Tämän vaikutukset tuntuvat erityisesti vähäosaisissa yhteiskuntaluokissa.

Laatu ja terveys: Ehdotuksen hyväksyminen saattaa vaarantaa Euroopassa tuotettujen munien laatutason ja turvallisuuden. Salmonelloosin kaltaisten tautien torjuminen on direktiivissä ehdotetuissa olosuhteissa vaikeampaa kuin häkkikanaloissa. Tällaista riskiä ei voi ottaa. EU:ssa tuotettujen munien korvaaminen Euroopan markkinoilla tuontimunilla tai tuoduilla munatuotteilla heikentäisi kuluttajan tuoteturvaa.

Työolosuhteet: Komission ehdotus heikentää maatilojen työolosuhteita ja kasvattaa sairausriskiä ilmassa leijuvan pölyn sekä pehkun käytöstä johtuvan suuremman ammoniakkipitoisuuden vuoksi. Direktiivin seurauksena myös työskentelyasennot huononevat esimerkiksi noukittaessa munia maasta, käsiteltäessä pehkuja ja tarkastettaessa eläimiä.

Muut markkinat: Munituskanojen kasvatuksessa voidaan arvioida kulutettavan kymmeniä tuhansia tonneja viljaa (ohraa, maissia ja vehnää) vuosittain. Alan ennakoidulla tuotannon laskulla on välitön vaikutus EU:n viljamarkkinoiden tasapainoon.

3.2.3. Terveysnäkökohdat

Sairauksien valvonta ja torjunta on vaihtoehtoisissa tuotantojärjestelmissä heikompaa kuin häkkikanaloissa, sillä pesät, orret, pehku ja mikä tahansa lisämateriaali estää kanaloiden perusteellisen desinfioinnin ja tuholaisten torjunnan.

Vaihtoehtoisia järjestelmiä käyttävillä maatiloilla tautivaara on suurempi kuin häkkikanaloissa, ja lisäksi ulkoilmakanaloissa on suurempi vaara, että taudit leviävät muihin lähellä sijaitseviin maatiloihin tai laitoksiin. Kosketusta muihin eläimiin kuten lintuihin, jyrsijöihin ja saalistajiin on myös vaikea välttää, joten eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien (zoonoosien) leviämismahdollisuus kasvattaa lintujen ja ihmisten terveysriskiä.

3.2.4. Ympäristötekijät

Ehdotettu direktiivi vaikuttaa haitallisesti ympäristöön seuraavista syistä:

Munituskanaloiden pinta-alaa joudutaan laajentamaan jopa kolminkertaiseksi nykyiseen verrattuna.

Pehkuja käyttävissä järjestelmissä syntyy enemmän ja huonolaatuisempaa jätettä, josta aiheutuu enemmän hajuhaittoja ja ammoniakkipäästöjä ilmaan. Jätteen käsittelyä ei voi koneellistaa eikä lantaa voi kuivattaa hallissa kuten häkkikanaloissa tehdään. Lannan käsittelyä varten tarvitaan lisälaitteita, ja ympäristöhaittojen vaara kasvaa (liuottimien suodattuminen, hajuhaitat, maaperän saastuminen jne.). Ulkoilmakanaloissa kanojen ja niiden ulosteiden vaikutukset maaperään lisääntyvät.

4. Päätelmät

4.1. Ehdotettu direktiivi ei paranna munituskanojen elinoloja, vaan vaarana on pikemminkin nykyisten elinolosuhteiden heikentyminen. Hyvinvointia ei pidä rinnastaa pelkästään mahdollisuuteen suorittaa tiettyjä liikkeitä tai tiettyjä toimintoja, vaan on otettava huomioon kaikki hyvinvointikäsitteeseen sisältyvät seikat ja erityisesti lintujen terveys ja suojelu aggressioilta.

4.2. Jos direktiiviä tarkastellaan terveys-, ympäristö- ja sosiaalis-taloudellisesta näkökulmasta, se saa aikaan päinvastaisen tuloksen kuin on toivottu. Siitä aiheutuu myös seuraavanlaisia hyvin huolestuttavia vaaroja: suuri osa siitä talouden sektorista, joka on riippuvainen Euroopan munatuotannosta, saattaa kadota, munatuotteiden kuluttajahinnat saattavat nousta huomattavasti, eurooppalaisen kuluttajan terveystakeet vaaraantuvat ja tilojen aiheuttamat ympäristöhaitat saattavat lisääntyä nykyisestä.

4.3. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen jaosto vastustaa sen käsiteltäväksi annettua ehdotusta neuvoston direktiiviksi, sillä se katsoo, että munituskanojen hyvinvoinnista on jo säädetty riittävän tarkkaan direktiivissä 88/166/ETY. Toisaalta se katsoo, että jos halutaan säätää vaihtoehtoisissa järjestelmissä kasvatettavien munituskanojen elinolosuhteista, aiheesta olisi laadittava erillinen asiakirja.

Bryssel 23. heinäkuuta 1998.

Maa- ja kalatalousjaoston puheenjohtaja

Pere MARGALEF i MASIÀ

LIITE I

Munien tuotanto Euroopan Unionissa

Euroopan unionin 15 jäsenvaltiossa tuotetaan kulutukseen vuosittain yli 87 miljardia kananmunaa (5 007 000 tonnia) (luku vuodelta 1997).

>TAULUKON PAIKKA>

Munituskanat

Euroopan unionissa kasvatettavien munituskanojen lukumäärä on noin 320 miljoonaa.

Näistä noin 50 miljoonaa kasvaa puhtaasti maalaisoloissa ja niiden tuottamat munat käytetään omaan kulutukseen.

Ulkoilmakanaloissa tai maatilan muiden tilojen yhteydessä, orsikanaloissa ja lattiakanaloissa kasvaa noin 20 miljoonaa kanaa.

Häkkikanaloissa kasvaa noin 250 miljoonaa kanaa, jotka tuottavat 93 % yhteisön kulutukseen päätyvästä munatuotannosta.

Kaupallinen bruttotuotanto ja myynti

Euroopan unionissa tuotetaan kulutuskäyttöön tarkoitettuja kananmunia 4 500 miljoonan ecun arvosta, ja munien ja munatuotteiden kokonaismyynnin arvoksi arvioidaan 5 600 miljoonaa ecua.

Työllisyysvaikutus

Muna- ja munatuoteala työllistää Euroopan unionissa välittömästi noin 90 000 henkeä (tiloilla, munien pakkauslaitoksissa, jalostuslaitoksissa).

Liitännäisalat (eläinravintoa, laitteita ja pakkauksia valmistavat yritykset) työllistävät lisäksi pelkästään muna-alan ansiosta 120 000 henkeä.

Viljojen kulutus

Euroopan muna-ala kuluttaa vuosittain lähes 10 miljoonaa tonnia Euroopan unionissa tuotettua viljaa (pääasiassa maissia, ohraa ja vehnää).

Munien kulutus

Munien keskikulutus unionissa on tällä hetkellä 210 munaa asukasta kohden (luku vuodelta 1997).

Ravintotottumuksista riippuen osa munista käytetään sellaisenaan perheissä ja osa päätyy teolliseen tai käsiteolliseen elintarviketuotantoon.

Munatuotteiden kysyntä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut jatkuvasti sekä teollisessa että käsiteollisessa elintarviketuotannossa.

Näiden teollisuusalojen osuus munien kulutuksesta EU:ssa on tällä hetkellä ravintotottumuksista riippuen 28 40 %.

Muu maailma

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ainoat maat maailmassa, joissa on laadittu häkkikanaloissa kasvatettavien kanojen hyvinvointistandardit. Sveitsissä häkkikasvatus on kielletty.

Yli 88 %:lle maailman munatuotannosta ei ole asetettu minkäänlaisia tuotantoehtoja.

Yhdysvalloissa (joka tuottaa 10 % maailman munatuotannosta) ja muissa suurissa tuottajamaissa (Kiinassa, entisessä Neuvostoliitossa, Japanissa ja Brasiliassa, joiden osuudet ovat 28 %, 9 %, 6 % ja 4 % maailman tuotannosta) suositeltava vähimmäistila kanaa kohden on 310 cm2.

Australiassa suositellaan 349 cm2:n tilaa painaville kanoille ja 327 cm2 kevyemmille kanoille. Uudessa-Seelannissa painaville kanoille arvioidaan riittävän 363 cm2:n tila ja kevyille kanoille 340 cm2.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 59, ei-ääniä: 44, tyhjiä: 5.