Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetus (EY) annettu yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä" () (98/C 407/34)

Neuvosto päätti 4. kesäkuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut maa- ja kalatalousjaosto antoi lausuntonsa 9. heinäkuuta 1998. Esittelijä oli Giorgio Liverani.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 66 ääntä puolesta ja kolme vastaan kolmen pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Tarkasteltavana oleva ehdotus kuuluu niihin komission tekemiin asetusehdotuksiin, joiden tarkoituksena on muuntaa säädöksiksi komission tiedonannossa "Agenda 2000" esitetyt yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivat. Komitea on äskettäin antanut kyseisiä suuntaviivoja koskevan, pääpiirteissään myönteisen lausunnon. Tässä yhteydessä komitea korosti muun muassa yhteisen maatalouspolitiikan huomattavia sosiaali-, ympäristö- ja työllisyysvaikutuksia Euroopassa ja totesi jälleen, että on tärkeää parantaa maatalouden tuottavuutta ja kilpailukykyä, ylläpitää työllisyyttä maatalouden piirissä ja vakiinnuttaa unionin maaseutuväestö ().

1.2. Komission hyvin innovatiivisessa ehdotuksessa mainitaan:

ylärajan käyttöönotto niiden tukien kokonaismäärän suhteen, jotka myönnetään maanviljelijälle tukijärjestelmien mukaisesti ();

tukien kokonaismäärän mukauttaminen jäsenvaltioiden toimesta tilalla käytetystä työvoimasta () riippuvaksi;

täydentävät ympäristöehdot ().

2. Yleistä

2.1. Ehdotus tuen mukauttamisesta riippuvaksi tilalla käytetystä työvoimasta perustuu pyrkimykseen säilyttää maatalouden nykyinen työllisyystilanne ja toivon mukaan parantaa sitä. Mukautetun ylärajan käyttöönotto on komission mielestä perusteltua, kun otetaan huomioon tietyillä tiloilla toteutettavissa olevat mittakaavaedut.

2.1.1. Kuten komitea toteaa edellä mainitussa lausunnossaan, se kannattaa täysin tavoitetta säilyttää maatalouden nykyinen työllisyys, sillä se ei voi seurata toimettomana maaltapakoa eikä etenkään vuoristoalueiden ja kehityksestä jälkeen jääneiden alueiden väestökatoa. Kyseisillä alueilla ihmisen läsnäoloa tarvitaan ympäristönsuojelun sekä alueen maisemallisten ominaispiirteiden ja tuloja tuottavan maatalouden säilyttämisen vuoksi.

2.2. Nykytilanteessa työllisyysasteen nostaminen on mahdollista, jos noudatetaan tehokasta kehityspolitiikkaa erityisesti muussa kuin elintarviketuotannossa ja yleensä laatutuotannossa, sekä maaseutualueiden kehityspolitiikkaa, jolla pyritään myös maaperän suojeluun, metsittämiseen ja alueen hydrogeologiseen suojeluun.

2.3. Työllisyysnäkökohdan suhteen komitea katsoo velvollisuukseen korostaa vaikeuksia, joita voi aiheutua komission asetusehdotuksessa mainitsemista toteutusmuodollisuuksista jäsenvaltioiden voidessa siis itsenäisesti päättää mekanismin soveltamisesta ja tukeen oikeuttavan työvoiman vähimmäismäärän määrittelystä (). Näiden vaikeuksien lisäksi on otettava huomioon hankaluudet, joita jäsenvaltioittain vaihtelevat työmarkkinoiden valvontatavat aiheuttavat.

2.4. Komitea on sitä mieltä, että näin muotoiltu säännös saattaa luoda sekä jäsenvaltioiden kesken että niiden sisällä hyvin erilaisia tilanteita, sekä lisäksi aiheuttaa vaikeuksia määritellä työvoiman vähimmäismäärä erityyppisten maatalousyritysten ja niiden sijainnin mukaan. Vaikeuksia saattaa syntyä myös arvioitaessa maatalouden tai maatalousalalle tyypillisen toiminnan työllisyysmuuttujia: tuotteen markkinointi, jalostaminen jne. Säännös saattaa myös aiheuttaa yhteisötasolla erilaista kohtelua järjestelmää noudattavien ja noudattamattomien valtioiden maatalousyritysten välille, mikä saattaa johtaa selviin kilpailuvääristymiin ja vaikeuttaa yhteisön valvontaa.

2.5. Komission ehdottamien mukautettujen ylärajojen käyttöönotto saattaa johtaa päinvastaisiin tuloksiin kuin on toivottu, vaikka komitea kannattaakin yhteisövarojen nykyistä oikeudenmukaisempaa jakoa maatalouden toimijoiden (ja alojen) kesken. Seurauksena voi olla maatalousyritysten todellinen tai näennäinen erottelu, jotta ne saadaan pysymään asetetuissa rajoissa. Tämä voi haitata maanjakoa ja tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia kansainvälisen maatalouskaupan liberalisoinnin ja sen kilpailukyvyn maailmanlaajuisen tehostamisen yhteydessä.

2.6. Komitea kannattaa komission ajatusta asettaa yhteisötuen ehdoksi Euroopan unionin hyväksymien ympäristönsuojelumääräysten noudattaminen. On selvää, että yhteisen maatalouspolitiikan uuden suuntauksen tavoitteena on oltava kuluttajille mahdollisimman turvallisten elintarvikkeiden tuottaminen ja myös ympäristön säilyttäminen.

2.6.1. Komitean mielestä on kuitenkin virhe antaa jäsenvaltioille mahdollisuus itse määritellä rangaistukset maatalouteen liittyvien ympäristövelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, koska ne voivat aiheuttaa maakohtaisia eroja, jolloin joitakin maanviljelijöitä rangaistaan toisia enemmän, ja lisäksi vääristää kilpailua.

2.7. Toinen tärkeä kysymys koskee tukien vähentämisestä saatujen varojen käyttöä ympäristönsuojelutoimiin.

2.7.1. On selvää, että ympäristökysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja että kannustimien ja rangaistusten tai erityisvelvoitteiden vuoksi maanviljelijät voivat ja heidän on noudatettava ympäristönsuojelutavoitteita. Yhtä selvää on, että tällaisessa säädöksessä on otettava huomioon myös yhteisön ulkopuoliset maat ja niiden velvoittaminen noudattamaan ympäristösuojelua ja terveyttä koskevia vähimmäissäännöksiä, jollei Euroopan maanviljelyn kilpailukykyä haluta asettaa kyseenalaiseksi.

2.7.2. Tästä syystä ongelmaa olisi tarkasteltava yleisemmässä kehyksessä, toisin sanoen WTO:n kanssa vuonna 2000 käynnistettävien neuvottelujen yhteydessä.

3. Erityistä

3.1. Komitea toteaa 3 artiklan (Täydentävä ympäristöehto) suhteen, että yhteisötukia koskevan politiikan on oltava yhtenäinen yhteisölainsäädäntöön sekä jäsenvaltioiden ja niiden alueiden lainsäädäntöihin sisältyvien ympäristösäännösten kanssa.

3.2. Mitä tulee 4 artiklan (Tuen mukauttaminen) toteuttamiseen, komission olisi komitean mielestä velvoitettava jäsenvaltiot ilmoittamaan tila- ja aluekohtaiset kriteerit, joita se aikoo soveltaa aiemman tilanteen nojalla säilyttääkseen kunkin maan työllisyysasteen. Tämä tulisi toteuttaa helposti ymmärrettävien ja sovellettavien säännösten avulla, jottei maanviljelijöille aiheuteta kalliita ja monimutkaisia hallintomenettelyjä.

3.3. 5 artiklan (Yhteinen säännös) suhteen komitea on periaatteessa sitä mieltä, että yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmään kuuluvat maksut jäsenvaltioille on säilytettävä kokonaisuudessaan, mutta pitää järkevänä, että 3 ja 4 artiklaa sovellettaessa yhteisön ympäristönsuojelu- ja maaseutualueiden säilyttämistoimiin varaamat lisätuet kohdistetaan puolestaan toimiin, joilla taataan parhaat mahdolliset työllisyysvaikutukset.

3.4. Vaikka komitea epäilee ylärajan (6 artikla) käyttöönoton tehokkuutta, olisi komission sen mielestä velvoitettava jäsenvaltiot hyväksymään erityisiä säännöksiä ja valvontatoimia, joilla voidaan ehkäistä näennäisjaottelut ylärajan kiertämiseksi.

3.5. 8 artiklan (Maksurajoitukset) suhteen komitea haluaa kaikin tavoin torjua väärinkäytökset, mutta on sitä mieltä, että jäsenvaltioille olisi annettava täysi päätösvalta ja ettei tukioikeudettomia toimijoita määriteltäisi tarkkaan, koska niiden harjoittama toiminta ei varsinaisesti kuulu maatalouteen.

4. Päätelmät

4.1. Komitea kannattaa aiemman lausuntonsa () mukaisesti Agenda 2000:ssa esitettyjä suuntaviivoja yhteisen maatalouspolitiikan yleiseksi uudistamiseksi ja on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että maanviljelijöille maksettavia suoria tukia koskevat yhteiset säännökset on määriteltävä asetuksella.

4.2. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että komission tekemän asetusehdotuksen eräät näkökohdat heijastavat kielteistä suuntausta yhteisen maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamiseksi ja uhkaavat siten asettaa kyseenalaiseksi tulojen varmistukseen sekä maisemanhoitoon ja maaseutualueiden säilyttämiseen tähtäävät tärkeät ympäristöpoliittiset toimet. Tämä voisi puolestaan johtaa häiriöihin sisämarkkinoilla, mikä vaarantaisi työpaikkojen turvaamiseen tähtäävän politiikan ja aiheuttaisi vahinkoa maanviljelijöille ja kuluttajille.

4.3. Niinpä komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon tarkasteltavan asetusehdotuksen toteuttamisen seuraukset tämän lausunnon erityishuomioiden pohjalta.

Bryssel 9. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL C 170, 4.6.1998, s. 93.

() Lausunto aiheesta "Komission tiedonannon 'Agenda 2000' maatalousnäkökohdat", EYVL C 73, 9.3.1998, s. 71.

() Asetusluonnoksen 6 artikla.

() Asetusluonnoksen 4 artikla.

() Asetusluonnoksen 3 artikla.

() Työvoima määritellään "vuotuisina työpanos yksiköinä" asetusehdotuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

() Lausunto aiheesta "Komission tiedonannon 'Agenda 2000' maatalousnäkökohdat", EYVL C 73, 9.3.1998, s. 71.