Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelma"

(98/C 407/12)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 9. joulukuuta 1997 työjärjestyksensä 23 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelma".

Asian valmistelusta vastannut teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuus- ja palvelujaosto antoi lausuntonsa 8. heinäkuuta 1998. Esittelijä oli John Lyons.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 108 ääntä puolesta kolmen pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komission yhtenäismarkkinoiden "tulostaulun" (Single Market Scoreboard) toinen painos julkaistiin toukokuun puolivälissä 1998. Komitea antoi 25. maaliskuuta 1998 lausunnon asiakirjan ensimmäisestä painoksesta, joka julkaistiin marraskuussa 1997 (). Julkaistessaan yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelmansa kesäkuussa 1997 () komissio ilmoitti julkaisevansa vastedes puolivuosittain yksityiskohtaisia indikaattoreita, joilla seurataan yhtenäismarkkinoiden tilaa ja jäsenvaltioiden sitoutumista toimintasuunnitelman täyttämiseen.

1.2. Komitea arvostaa tulostaulun toista painosta yhtä suuresti kuin ensimmäistäkin. Siinä esitetään yksityiskohtaista, eriteltyä tietoa, joka kuvastaa selkeästi toimintasuunnitelman toteuttamisen eri alueilla saavutettua edistystä. Kunkin jäsenvaltion saavuttamat tulokset ja saavuttamatta jääneet tavoitteet mainitaan erikseen.

1.3. Toisessa painoksessa käsitellään huomattavan laajasti ensimmäisen tulostaulun sisältämää tietoa. Siinä päivitetään yhtenäismarkkinoihin liittyvien direktiivien soveltamiseen ja jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeviin menettelyihin liittyvää tietoa ja selostetaan teknisessä yhdenmukaistamisessa ja standardoinnissa sekä avoimuudessa tapahtunutta edistystä. Se sisältää myös selontekoja Euroopan unionin kansalaisilta saadusta palautteesta sekä yhtenäismarkkinoiden taloudellisesta integraatiosta. Tässä lausunnossa ei ole tarkoitus toistaa komission kaikkien näiden otsikoiden alla antamia tietoja eikä varsinkaan kommentoida asiakirjan jokaista kohtaa erikseen, vaan lausunnossa halutaan vain esittää tärkeimmät seikat.

2. Selonteko ja siihen liittyvät huomautukset

2.1. Yhtenäismarkkinoihin liittyvien määräysten toimeenpano

2.1.1. Niiden direktiivien osuus, joita ei vielä ollut siirretty kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, laski vuoden 1998 toukokuussa 18,2 %:iin. Ensimmäisessä tulostaulussa vastaava luku oli marraskuussa 1997 26,7 %. Erityisesti Ruotsi, Suomi, Saksa ja Kreikka mainitaan jäsenvaltioina, joissa näiden kahden ajankohdan välillä oli tapahtunut edistystä. Toukokuun ensimmäisenä päivänä oli kuitenkin vielä 249 direktiiviä (lähes viidesosa kaikesta yhtenäismarkkinoihin liittyvästä lainsäädännöstä), joita ei ollut pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa.

2.1.2. Mielenkiintoisessa uudessa taulukossa eritellään alat, joilla esiintyy määrällisesti eniten ongelmia. Puutteita ilmenee ennen kaikkea televiestinnän, teollisuus- ja tekijänoikeuksien, liikenteen ja julkisten hankintojen alalla. Kaikilla näillä aloilla yli 50 % direktiiveistä on vielä siirtämättä maiden lainsäädäntöön unionin koko alueella. Komitea toivoo komissiolta selvitystä näillä erityisillä aloilla esiintyneiden vaikeuksien syistä.

2.1.3. Luvut direktiivien saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ovat yleisesti ottaen rohkaisevia. Ensimmäisen tulostaulun julkaisemisen jälkeen on ollut huomattavissa merkittävää edistystä. Tavoitteeseen kaikkien direktiivien siirtämisestä vuoden loppuun mennessä on kuitenkin vielä pitkä matka, ja on hyvin todennäköistä, että tavoitteeseen ei päästä. Komitea kehottaa jälleen komissiota harkitsemaan asetusten käyttämistä nykyistä useammin direktiivien sijaan tehokkaan täytäntöönpanon helpottamiseksi.

2.1.4. Mainitun otsikon alle kuuluvista toisen tulostaulun tiedoista myönteisimpiin kuuluvat epäilemättä tiedot siitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat nyt perustaneet yhtenäismarkkinoiden ongelmia käsitteleviä ja ratkaisevia koordinointikeskuksia sekä neuvontapisteitä yritysten ja kansalaisten palvelemiseksi. Kaikki jäsenvaltiot ovat myös toimittaneet tietoja valituksista ja jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämiseen liittyvistä menettelyistä. Näin ollen koko unionissa on nyt olemassa hallintorakenne, jonka avulla sekä komission että jäsenvaltioiden pitäisi periaatteessa aikanaan pystyä käsittelemään velvoitteiden noudattamatta jättämiseen ja lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia asiantuntevasti ja johdonmukaisesti. Perustettuaan nyt tarvittavat rakenteet komissio ei saa kuitenkaan jäädä vain odottelemaan tulevaa kehitystä. Sen tulee kiireesti varmistaa, että neuvontapisteistä ja koordinointikeskuksista tiedotetaan laajasti kaikkien jäsenvaltioiden yrityksille ja kansalaisille ja että niiden käyttöä edistetään aktiivisesti koko unionissa.

2.1.5. Komissio tekee selonteon eräässä kohdassa merkittävän, jopa arvoituksellisen huomautuksen, jonka mukaan "ei ole syytä epäillä, että jäsenvaltiot panisivat yhtenäismarkkinalainsäädäntöä täytäntöön valikoivasti kansallisten etujensa mukaisesti". Huomautuksen tekee merkittäväksi sen irrallisuus. Siinä ei mainita kenelläkään erityisesti olevan tällaisia epäilyksiä tai että mitkään jäsenvaltiot erityisesti olisivat epäilyksen alaisia. Huomautus ei varmasti myöskään ole omiaan hälventämään epäilyksiä. Jäsenvaltioita kiinnostanee komitean lailla tietää, täydentääkö komissio lausumaansa millään konkreettisella tavalla.

2.2. Rikkomisesta johtuva menettely

2.2.1. Rikkomisesta johtuva menettely tarkoittaa virallisia toimenpiteitä, joiden mukaisesti komissio huomauttaa jäsenvaltiolle mahdollisesta jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, sekä huomautuksen jälkeistä prosessia, joka johtaa joko ongelman ratkaisuun tai sen siirtämiseen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Velvoitteiden noudattamatta jättäminen saattaa liittyä yhtenäismarkkinoita koskevien direktiivien tai määräysten (perustamissopimuksen säädökset mukaan lukien) virheelliseen siirtämiseen jäsenvaltion lainsäädäntöön. Komissio antaa ensin kyseiselle jäsenvaltiolle virallisen huomautuksen. Jos siihen ei saada tyydyttävää vastausta, komissio esittää jäsenvaltiolle perustellun lausunnon, ja mikäli vastaus siihen ei ole tyydyttävä, komissio päättää asian saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi.

2.2.2. Komission raportin mukaan vuonna 1997 noin 15 %:ssa tapauksista vastausta ei saatu komission viralliseen huomautukseen eikä sitä seuraavaan perusteltuun lausuntoon. Italialla, Luxemburgilla ja Portugalilla on näyttänyt olevan eniten vaikeuksia erityisesti perusteltuihin lausuntoihin vastaamisessa. Toisaalta kaikki jäsenvaltiot Irlantia lukuun ottamatta ylittivät keskimäärin 20 30 päivällä kumpaankin huomautustyyppiin vastaamista varten säädetyn normaalin 60 päivän määräajan. Tarkasteluvuoden aikana Alankomaat, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttivät perusteltuihin lausuntoihin vastaamiseen reilusti yli 120 päivää.

2.2.3. Komissio mainitsee, että "rikkomisesta johtuvien menettelyjen lukumäärä ei näytä vähenevän ", vaikkakin se lisää (koska vain tuomioistuin voi tehdä lopullisia päätöksiä), että tietoihin tulisi suhtautua varauksin. Jos verrataan maaliskuun 1. päivän 1997 ja maaliskuun 1. päivän 1998 välistä kahdentoista kuukauden jaksoa syyskuun 1. päivän 1996 ja syyskuun 1. päivän 1997 väliseen jaksoon, voidaan todeta, että virallisten huomautusten määrä kasvoi 242:sta 392:een ja perusteltujen lausuntojen määrä 68:sta 140:een. Tuomioistuimen käsiteltäväksi vietyjen tapausten määrä oli kasvanut 27:stä 38:aan. Vasta kun komissiolta saadaan lisää tilastotietoa, voidaan sanoa, pitäisikö jälkimmäisen kauden määrien kasvua pitää poikkeamana vai osana suuntausta.

2.2.4. Toisaalta kauden 1.3.1997 1.3.1998 aikana virallisen huomautuksen seurauksena saatiin päätökseen 132 tapausta 392:sta ja 42 tapausta 140:stä perustellun lausunnon seurauksena. Eniten perusteltuja lausuntoja kauden aikana esitettiin Belgialle, Saksalle, Espanjalle, Ranskalle, Italialle ja Portugalille. Suomelle ei esitetty yhtään perusteltua lausuntoa, Tanskalle yksi ja Ruotsille kaksi. Tapauksia, jotka lopulta saatettiin tuomioistuimen käsiteltäviksi, oli suhteellisen vähän (yhteensä 38). Belgiaa, Saksaa, Ranskaa ja Italiaa koskevia tapauksia oli kutakin kuusi tuomioistuimen käsiteltävänä ja Espanjaa koskevia oli viisi.

2.2.5. Komission rikkomuksista esittämät päätelmät ovat hätkähdyttäviä. Se toteaa, että "kuviosta havaitaan yhteys rikkomismenettelyn kohteena olevien ja lainsäädännön siirtämisessä hitaiden maiden välillä. Tätä tietoa ei voi pitää ratkaisevana, mutta kuviosta ilmenevät selvästi ne jäsenvaltiot, jotka soveltavat yhtenäismarkkinasääntöjä tiukimmin". Tämä on niin voimakas ilmaus, että komitea uskoo komission ennen pitkää joutuvan joko tarkentamaan sitä mainitsemalla, mitä jäsenvaltioita väite sen mielestä koskee, taikka perumaan sen.

2.3. Täytäntöönpano

2.3.1. Jos otetaan huomioon komission alkuperäisessä yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelmassaan esittämät näkemykset, se käsittelee tulostaulussa yhteismarkkinoiden täytäntöönpanoa vähemmän kuin olisi voinut odottaa. Tulostaulun toisessa painoksessa puhutaan oikeusprosessille luontaisista viivästymisistä. Esimerkiksi tapauksissa, joissa kiistan ratkaisemiseksi vaaditaan tuomioistuimen päätöstä, " käsittelyaika voi venyä viiteen vuoteen, kun kysymys on yhteisön lainsäädännön jättämisestä saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kahdeksan vuoteen, kun kysymys on väärästä soveltamisesta tai puutteista saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä".

2.3.2. Nämä ajat ovat varmasti liian pitkiä kiistan molempien osapuolien kannalta. Komitea on jo kiinnittänyt huomiota oikeusprosessin pituuteen ja sen koko täytäntöönpanoprosessia heikentävään vaikutukseen. Sanotaan, että viivästynyttä oikeuden jakoa voidaan pitää evättynä oikeutena. On varmasti paikallaan laatia selvitys tapausten ratkaisemiseen vaadittavasta ajasta.

2.3.3. Komissio harkitsi yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelmassaan vaihtoehtoisia ja/tai täydentäviä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Se totesi, että "tarvittaessa komissio vie lainsäädännön soveltamatta jättämistä koskevat vakavat tapaukset sisämarkkinaneuvoston käsittelyyn ". Komissio ei ole toistaiseksi tehnyt ilmoitusta yhdestäkään tapauksesta, joten voidaan olettaa, että sellaisia ei ole esiintynyt.

2.3.4. Komissio totesi myös, että "yhteisön lainsäädännön vakavissa ja merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavissa rikkomustapauksissa komission olisi voitava pikaisesti ryhtyä toimiin ja tarvittaessa turvautua myös rangaistusseuraamusten käyttöön sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei täytä näitä velvoitteita. Komission täytäntöönpanovaltuuksien vahvistaminen edistäisi tätä ja vähentäisi ongelmien ratkaisemisen viivästymistä". Komitean on annettu ymmärtää, että komissio valmistelee parhaillaan tätä tarkoitusta varten ehdotusta, jonka se pyrkii esittelemään myöhemmin tänä vuonna. Jos näin tapahtuu, se merkitsee huomattavaa kehitystä, jota komitea tulee seuraamaan hyvin kiinnostuneena.

2.4. Avoimuus

2.4.1. Tämä on uusi osa tulostaulussa. Siinä käsitellään teknisiä määräyksiä, jäsenvaltiokohtaisista toimenpiteistä ilmoittamista ja SLIM-hankkeen (Simpler Legislation for the Internal Market, sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistamisohjelma) etenemistä.

2.4.2. Direktiivin 83/189/ETY mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle (ja toisilleen) uusista teknisistä määräyksistä, joita ne aikovat ottaa käyttöön. Sen avulla komissio (ja muut jäsenvaltiot) voivat ratkaista, ovatko määräykset yhtenäismarkkinoiden määräysten mukaisia.

2.4.3. Komitea antoi 25. maaliskuuta 1998 aiheesta oma-aloitteisen lausunnon tällaisten ilmoitusten nopean lisääntymisen vuoksi (). Komitean lausunnossaan ilmaisema huoli toistuu komission tulostaulun toisessa versiossa. Komission luvut osoittavat kuitenkin, että yhteisön lakia mahdollisesti rikkovien ilmoitusten määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa. Kahden viimeisen vuoden aikana luku on pysynyt noin 230:ssä. On vielä liian aikaista sanoa, antaako tämä aihetta optimismiin jäsenvaltioiden toiminnan suhteen. Komitea pitäytyy näkemyksessään, että jäsenvaltiokohtaisten standardien lisääntyminen sinänsä ei ole toivottavaa.

2.4.4. Komissio selostaa myös päätöksen 3052/95 toteutumista. Päätöksessä jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan komissiolle jäsenvaltiokohtaisista toimista, jotka estävät jossakin toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen tai kaupan pidettävien tavaroiden vapaan liikkumisen. Komissio pitää valitettavana, että toistaiseksi vain kolme jäsenvaltiota (Saksa, Ranska ja Suomi) on tehnyt ilmoituksia päätöksen perusteella. Se huomauttaa ankarasti, että se " vaatii kansallisia viranomaisia soveltamaan päätöstä kaikilla tasoilla ja käynnistää tarvittaessa rikkomisesta johtuvan menettelyn noudattamisen laiminlyöviä jäsenvaltioita vastaan". Komitea katsoo komission olevan täysin oikeassa sen antaessa tämän varoituksen ja haluaa sitä toteutettavan tarmokkaasti tarpeen vaatiessa.

2.4.5. Komissio suhtautuu melko pessimistisesti komiteaa suuresti kiinnostavan SLIM-hankkeen () etenemiseen. Sen mukaan "konkreettisia yksinkertaistamistoimenpiteitä ei ole saatu aikaan odotetulla tavalla. Lainsäädännön yksinkertaistaminen saa poliittista tukea, mutta yhteisön toimielimet eivät kykene tekemään nopeasti tarvittavia päätöksiä yksinkertaistamisen toteuttamiseksi."

2.4.6. Komissio kaipaa voimakkaampaa sitoutumista kaikilla tasoilla. Sitä epäilemättä tarvitaan, mutta pitää myös selvittää asiassa ilmenneiden vaikeuksien syyt. Komissio ei ole valitettavasti onnistunut yksinkertamaan yhtäkään omaa direktiiviään, mikä ei varmastikaan ole avuksi, kun se kehottaa muita toimimaan. Tämä saattaa myös olla syy komission suhteelliseen pidättyvyyteen asiassa. Komitean mielestä komission on aika ensin itse näyttää hyvää esimerkkiä.

2.5. Palaute Euroopan kansalaisilta

2.5.1. Myös tämä on uusi osa tulostaulussa. Tulostaulun toisen version sisältämät tiedot on koottu komission neuvontapalvelun (Signpost Service) tiedoista ja ne liittyvät rajatylittävään työvoiman liikkuvuuteen. Komissio uskoo, että EU-tasoinen lainsäädäntöperusta tätä varten on olemassa. Se ilmaisi huolestuneisuutensa ihmisten näkemyksistä työhausta, oleskeluoikeudesta, sosiaaliturvaoikeuksista, valtion eläkeoikeuksien siirtämisestä ja ammattipätevyyden tunnistamisesta muissa jäsenvaltioissa kuin heidän omassa maassaan. On todettava, että on olemassa huomattavia käytännön vaikeuksia, jotka voivat estää ihmisiä käyttämästä oikeuksiaan, ja että tämä johtuu ensisijaisesti asianmukaisen tiedon puutteesta.

2.5.2. Tulostaulun sisältämä analyysi on mielenkiintoinen ja hyödyllinen, mutta sen kaikkia yksityiskohtia ei voida toistaa tässä lausunnossa. Alla seuraavat tiedot kuvaavat vain yleisimpiä tutkimuksessa ilmenneitä seikkoja, ja ne ovat suhteessa siihen ihmismäärään, joka on ottanut esille tiettyjä kysymyksiä. Mainitut luvut eivät siis kerro ihmisten huolenaiheista, vaan ne osoittavat ne pääasialliset alueet, joilla pitää tehdä lisätutkimuksia ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin.

2.5.3. Työllisyyskysymyksissä useimmin mainitut jäsenvaltiot olivat Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Saksa. Ammattipätevyyden tunnistamisesta mainittiin useimmin Italia, Itävalta ja Espanja. Oleskeluoikeusasioissa Ranska, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat useimmin mainitut jäsenvaltiot. Työttömyyskysymyksiin liittyvissä sosiaaliturva-asioissa useimmin mainittiin Ruotsi, Portugali ja Belgia, eläkekysymyksissä Kreikka, Belgia ja Ranska ja terveyskysymyksissä Belgia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska. Kaikkien jäsenvaltioiden tulisi seurata tulostaulun tässä osastossa julkaistavia tietoja.

2.6. Taloudellinen yhdentyminen yhtenäismarkkinoilla

2.6.1. Myös tämä on uusi osa tulostaulussa. Komissio esittää tietoja, joka antaa sille pontta pohdiskelemaan, että yhtenäismarkkinoiden tulo oli alkuna EU:n taloudellisen integraation syvenemiselle.

2.6.2. Kaupan osalta komissio toteaa, että EU:n sisäisen kaupan keskimääräinen osuus kasvoi 2,6 % vuosina 1985 1997. Nopeinta kasvu oli unionin eteläisissä jäsenvaltioissa sekä uusissa jäsenvaltioissa. Jos kuitenkin otetaan huomioon prosentuaalisen kasvun alhainen taso yli kymmenen vuoden aikana, tätä kehitystä on vaikea kytkeä erityisesti yhtenäismarkkinoiden syntyyn. Teollisuustuotteiden EU:n sisäisen kaupan 20 30 %:n kasvu vuodesta 1985 on vakuuttavampaa tietoa. Tämä kasvu ylittää sekä BKT:n että jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välisen kaupan kasvun.

2.6.3. Komissio tarkastelee ulkomaisten suorien sijoitusten määrää EU:ssa. Se toteaa, että ulkomaiset sijoitukset lisääntyivät 1980-luvulla hyvin nopeasti koko maailmassa, mutta EU sai niistä osakseen suuren ja kasvavan osan. Kautena 1991 1993 EU:n osuus oli 44 % verrattuna kauden 1982 1987 vähän yli 28 %:iin. Jäsenvaltioiden väliset investoinnit olivat suuruudeltaan 65 % kaikista EU:n ulkomaisista investoinneista vuosien 1992 1996 aikana, kun osuus kautena 1986 1991 oli 57 %. Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa olivat suurimmat EU:n sisäisten ulkomaisten investointien vastaanottajamaat Belgian ja Luxemburgin seuratessa heti perässä.

2.6.4. Fuusiot ja yrityskaupat kolminkertaistuivat kautena 1986 1996 sekä teollisuudessa että palvelualalla. Lähes 60 % unionin sisäisistä operaatioista koskee samassa jäsenvaltiossa toimivia yrityksiä. Noin 16 % on eri jäsenvaltioiden yritysten välisiä operaatioita, ja alle 24 %:ssa osapuolina ovat unionin ulkopuolinen yritys ja unionissa toimiva yritys.

2.6.5. Komissio katsoo, että edellä mainitut luvut heijastavat tietyssä määrin taloudellisen integraation etenemistä EU:ssa. Ei ole kuitenkaan selvää, että luvuista on johdettavissa tällainen päätelmä. Eri jäsenvaltioiden yritysten välisten rajatylittävien operaatioiden määrä saavutti huippunsa vuonna 1990, jolloin tehtiin yli 2000 sopimusta. Vaikka operaatioiden määrä elpyi vuoden 1994 jälkeen, kyseistä huippua ei ole vielä ylitetty. Tämä antaa aihetta toisenlaiseen päätelmään. Siksi on vaikeaa sanoa näihin toimintoihin liittyvien lukujen mitenkään liittyvän yhtenäismarkkinoiden syntymiseen.

2.6.6. Lopuksi komissio tarkastelee tulostaulun tässä osassa hintoja nähdäkseen, voidaanko niiden perusteella havaita mitään yhteyttä yhtenäismarkkinoihin. Komissio uskoo, että tällainen yhteys on nähtävissä. Komissio toteaa, että Single Market Review:n () tiedot osoittavat yhtenäismarkkinaohjelman nopeuttaneen hintojen lähentymistä. Vuonna 1993 samanlaisten tuotteiden ja palvelujen hinnat vaihtelivat jäsenvaltioiden välillä 19,6 % kulutustavaroiden osalta (22,5 % vuonna 1985) ja 28,6 % palvelujen osalta (33,7 % vuonna 1985). Tällä kohdin komissiolla on ehkä vahvemmat perusteet päätelmilleen.

2.6.7. Viimeisellä sivulla ennen liitettä komissio esittelee tuotteista ja hinnoista taulukon, jonka joka kohdassa mainitaan halvimmat ja kalleimmat maat. Tanska ja sitä seuraava Ruotsi erottuvat taulukossa yleensä ottaen kalleimmiksi maiksi. Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta ja Kreikka osoittautuvat halvimmiksi. Vaikka tällainen vertailu voi olla mielenkiintoista, tiedoilla ei ole mitään havaittavaa yhteyttä yhtenäismarkkinoihin tai niiden toimintaan.

3. Tulostaulun arviointi

Tarkoitus ja saavutukset

3.1. Komissio asetti yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelmassaan neljä strategista tavoitetta, jotka olivat sääntöjen tehostaminen, markkinoiden keskeisten vääristymien poistaminen, markkinoiden yhdentymisen toimialakohtaisten esteiden poistaminen sekä yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen kaikkien kansalaisten eduksi. Kunkin tavoitteen sisällä komissio on nimennyt joitakin erityisen tärkeitä osatavoitteita, joiden toteuttamisella yhtenäismarkkinoiden toimintaa pyritään parantamaan 1. päivään tammikuuta 1999 mennessä.

3.2. Tulostaulun tarkoituksena on valaista asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä ja osoittaa, mitä on vielä saavuttamatta. Kun otetaan huomioon tulostaulun kahden ensimmäisen version kattamat rajalliset toiminta-alat, tulostaulut ovat palvelleet hyvin näitä tarkoituksia. Tätä ei ole tarkoitettu arvosteluksi. Käytettävissä olevaan aikaan verrattuna laajempaa alaa ei olisi voinut odottaakaan katettavaksi. Tarvittavan tiedon kerääminen vaadittavalla tavalla edellyttää laajennettua ja ehkäpä innovatiivistakin tilastokyselyohjelmaa, ja tällaisen ohjelman laatiminen ja toteuttaminen vaatii luonnollisesti aikaa ja voimavaroja.

3.3. Tulostaulun varsinainen tuottaminen on onnistunut erinomaisesti. Siinä on suhteellisen lyhyitä, hyvin laadittuja selostuksia, joita tukevat ajan tasalla olevat tilastotiedot ja selkeät taulukot. Jäsenvaltioiden nimeäminen niiden saavutusten yhteydessä täsmentää sitä, mikä muuten olisi kätkeytynyt keskiarvojen tai nimettömyyden (tai molempien) taakse. Tämä lisää lukijan kiinnostusta ja tarkkaavaisuutta. Tulostaulun laadinnassa on vältytty virheeltä yrittää kattaa liian laaja ala yhdessä ainoassa versiossa, vaikka lisäaineistoa kertyy tietenkin aikaa myöten. Ennen päämääräksi asetettua ajankohtaa on aikaa julkaista enää yksi versio, mutta komitea kehottaa komissiota jatkamaan tulostaulun laadintaa jatkossakin ().

3.4. Lisäksi tulostaulua tulee kehittää. Komission lakattua julkaisemasta vuosikertomusta yhtenäismarkkinoista sen täytyy käyttää muita kanavia yhtenäismarkkinoita koskevaan kansalaistiedotukseen, ja tulostaulu voisi olla yksi niistä. Tärkeämpää olisi kuitenkin laajentaa tulostaulun vaikutusta. Tulostaulusta on mahdollista kehittää merkittävä tietolähde kaikille yhtenäismarkkinoiden toimijoille. Komission tulisi pohtia sekä sen julkaisutiheyttä että levikkiä. Kunkin numeron sisältö tulisi joka tapauksessa julkaista myös Internetissä.

Oikean tasapainon löytäminen

3.5. Komission tulostaulun esittämistapaan liittyvä tosin ymmärrettävä ja helposti korjattava ongelma on oikean tasapainon löytäminen toimintasuunnitelman avulla saavutettujen ja vielä saavuttamattomien tavoitteiden välillä. Toimintasuunnitelman ansiosta toiminta on kieltämättä piristynyt monilla aiemmin paikallaan polkeneilla aloilla, mistä kunnia kuuluu komissiolle. Tulostaulu on ennen kaikkea keino esittää toimintasuunnitelman tulokset selkeällä ja mielenkiintoisella tavalla, missä komissio onkin onnistunut.

3.6. Ymmärrettävän ylpeyden ja innokkuuden vuoksi komissiolta on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että suurin osa määräpäivään 31.12.1998 mennessä toteutettavista toimista näyttäisi olevan komission omia toimenpiteitä aloitteiden tekoa ja niiden toteuttamista. Vaikka komission toimet ovat olennaisen tärkeitä hankkeen onnistumisen kannalta, se on kuitenkin vain ensiaskel. Yhtenäismarkkinoiden on toimittava ennen kaikkea jäsenvaltioiden tasolla, jolla myös on eniten parantamisen varaa.

3.7. Esitystavan vuoksi tämä tosiasia hämärtyy tulostaulussa. Esimerkiksi johdannossa otsikon "Toimintasuunnitelmaa toteutetaan..." jälkeen esitetty selvitys onnistuneista toimenpiteistä on lähinnä luettelo komission ja neuvoston hyväksymistä toimista ja antaa siten väärän kokonaiskuvan kehityksestä.

3.8. Toinen esimerkki on liitteessä "Toimintasuunnitelman toteutusta koskevat yksityiskohtaiset tiedot": siinä kehitysastetta kuvaavat symbolit (*,+,-) viittaavat useimmiten komission tai neuvoston toimiin eivätkä siihen, mitä jäsenvaltiot ovat tehneet tai parhaillaan tekemässä. Komission myönteinen itsearviointi toiminnastaan SLIM-hankkeen eri vaiheissa olisi suhteutettava siihen, miten saman asiakirjan mukaan todellisuudessa on edistytty (ks. edellä kohta 2.4.5). Komission olisikin syytä hioa esitystapaansa tulevissa tulostauluissaan.

Tulostaulun hyödyntäminen tulevaisuudessa

3.9. Komitea toivoo, että komissio kehittää tulostauluaan jatkossa siten, että siitä käy ilmi jäsenvaltiokohtaisesti saavutetut tulokset yksittäisillä toiminta-aloilla. Yksittäisiä vertailuja ei kuitenkaan aina tarvita, vaan pikemminkin olisi annettava esimerkkejä myönteisiä tuloksia saavuttaneista jäsenvaltioista sekä selostettava, mitä keinoja nämä jäsenvaltiot ovat käyttäneet. Tällä "parhaiden käytänteiden periaatteella" voisi komitean mielestä olla huomattava merkitys pohdittaessa kullekin alalle sopivimpia menettelytapoja eri puolilla unionia.

3.10. Hyvä esimerkki toiminnasta, josta lisätietoa kaivataan, on yhteisön lainsäädännön voimaan saattaminen. Aihetta käsiteltiin edellä kohdassa 2.3, jossa selvitettiin komission mahdollisuuksia vaikuttaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen. Toimintasuunnitelmassa todetaan nimenomaan, että "ensisijainen vastuu yhtenäismarkkinoiden täytäntöönpanosta on jäsenvaltioilla" ja että "sääntöjen rikkojille olisi määrättävä tehokas, kohtuullinen ja varoittava rangaistus kansallisen lainsäädännön mukaisesti" (). Olisi hyödyllistä tietää, onko kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntö tältä osin asianmukaista ja jos on, miten sitä noudatetaan.

3.11. Samaan asiaan liittyy kiinteästi myös toinen, yhtä tärkeä kysymys: ovatko jäsenvaltioiden omat järjestelmät riittävän tehokkaita säännönvastaisuuksien havaitsemiseksi ja tutkimiseksi? Kaikki jäsenvaltiot ovat jo perustaneet kansalaisilleen neuvontapisteitä sekä erityisiä koordinointikeskuksia yhtenäismarkkinoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, minkä vuoksi yhdenmukaista tietoa pitäisi olla suhteellisen helposti saatavilla. Tiedot olisi kuitenkin hyvä julkaista, sillä yhtenäismarkkinoiden toimijat on pidettävä ajan tasalla, jotta ne voivat toimia tuottavalla tavalla.

3.12. Tulostaulussa olisi myös esitettävä jäsenvaltiokohtaisia tietoja ja selvityksiä muista komission ongelmallisina pitämistä kysymyksistä, kuten standardien vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä työllisyyden kannalta merkittävästä ongelmakokonaisuudesta, joka liittyy oleskeluoikeuteen ja työvoiman liikkuvuuteen. Komitean edellä viitatun lausunnon kohdassa 3.4 on ehdotettu myös muita aihepiirejä, joita olisi tarkasteltava ().

4. Muita huomioita

Rajatylittävä toiminta: työvoiman liikkuvuus ja kansalaisten oikeudet

4.1. Uudessa tulostaulussa selvitetään, millaisia kokemuksia Euroopan unionin kansalaisilla on työvoiman rajatylittävästä liikkuvuudesta. Komitea pitää selvitystä tervetulleena, koska aivan liian usein kysymystä kansalaisten oikeuksista eri puolella unionia vähätellään tai siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Kuten komissio toteaa, työvoiman liikkuvuudella on huomattava vaikutus yhtenäismarkkinoiden taloudelliseen ja sosiaaliseen toteutumiseen. On ensisijaisen tärkeää, että kansalaiset tuntevat oikeutensa ja osaavat hyödyntää niitä missä tahansa unionin jäsenvaltiossa. Komitea toivoo, että komissio todella ottaa asiakseen tehdä lisäselvityksiä kansalaisiin liittyvistä ja sosiaalisista näkökohdista sekä esittää saamansa tulokset niin seuraavassa tulostaulussa kuin muissakin yhteyksissä.

Asianmukaisten tilastotietojen tärkeys

4.2. Komitea pitää ansiokkaana, että tulostaulussa on nyt ensimmäisen kerran mukana kohtia, joissa selvitetään yhtenäismarkkinoiden vaikutuksia jäsenvaltioiden talouksien yhdentymiseen. Tämä on olennaisen tärkeä aihe etenkin euron käyttöönoton lähestyessä. On erittäin tärkeää etsiä ja julkaista tietoa Euroopan yhä yhtenäisemmiksi muuttuvien markkinoiden ulottuvuuksista, eduista ja ongelmakohdista, kuten komiteakin on todennut äskettäin hyväksymässään lausunnossa ensimmäisestä tulostaulusta.

4.3. Nyt käytössä olevat tiedot ovat kuitenkin pintapuolisia, eikä komissionkaan pidä luulla niistä enempää kuin mitä ne ovat. Komitea arvioi, että on tarpeen kerätä ja analysoida esitettyä tuoreempaa, kattavampaa ja valikoivampaa tietoa. Komitea on tehnyt aiheeseen liittyviä yksityiskohtaisia ehdotuksia lausuntonsa kohdassa 3.4 () sekä esittänyt lisähuomioita äskettäisessä lausunnossaan komission ehdottamasta yhteisön tilasto-ohjelmasta (). Kyseisessä lausunnossa komitea pitää komission ehdotuksia ansiokkaina mutta pintapuolisina.

Avoimuus: ensisijainen kysymys

4.4. Komitea toivoo ennen kaikkea, että tulostaulun avulla edistetään avoimuutta yhtenäismarkkinoilla. Avoimuutta on lisättävä sekä markkinoiden eri toimijoiden että kansalaisten oikeuksiin liittyvissä asioissa. Sitä tarvitaan muun muassa laadittaessa toimintastrategioita, kun tilanne näyttää kehittyvän väärään suuntaan. Avoimuus on tarpeen valitusten käsittelyssä ja ratkaisemisessa, ja avoimuuteen on pyrittävä myös jäsenvaltiotasolla, jotta syntyy yleinen luottamus yhteisiin pelisääntöihin.

Toimintasuunnitelman nykyinen etenemisvauhti on säilytettävä

4.5. Tulostaulu julkaistaan enää kerran ennen toimintasuunnitelmalle asetettua määräpäivää. Komitean käsityksen mukaan komissio ei aio laatia uutta toimintasuunnitelmaa; asiaa ei tosin ole vielä päätetty. Komitean mielestä toimintasuunnitelmaa ei saa päästää noin vain raukeamaan. Muussa tapauksessa saattaa syntyä tunne, että kaiken vaivan jälkeen voi yksinkertaisesti rentoutua, mikä taas saattaa heikentää saavutettujen tulosten merkitystä. Oleellista on, että yhtenäismarkkinoiden edellyttämien toimien toteuttamista pidetään myös jatkossa tarkasti silmällä, vaikka seurantakeinot muuttuisivatkin. Komitean mielestä komission olisi julkaistava alkusyksystä tiedonanto suunnitelmistaan vuodeksi 1999 ja sen jälkeen, jotta etenemisvauhti ja toimintasuunnitelman herättämä kiinnostus säilyvät entisellään.

Bryssel 9. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL C 157, 25.5.1998. Lausunnossa käsiteltiin ennen kaikkea toimintasuunnitelman lukuisia näkökohtia. Koska niitä on turha toistaa, tässä lausunnossa keskitytään pääasiassa toisen tulostaulun sisältöön ja laatuun.

() CSE 97/1.

() Yhtenäismarkkinoiden uusien esteiden ehkäiseminen, EYVL C 157, 25.5.1998.

() SLIM tarkoittaa vuonna 1996 käynnistettyä sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistamishanketta (Simpler Legislation for the Internal Market).

() Komission kertomus yhtenäismarkkinoiden vaikutuksesta ja tehokkuudesta, julkaistu 30.10.1996.

() Komitea toteaa tyydytyksekseen, että ETA-EFTA-maat ovat alkaneet julkaista omaa "tulostauluaan". Komitea on varma, että nämä maat tulevat pian huomaamaan sen arvon.

() Yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelma: komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle CSE(97) 1 lopullinen, kesäkuu 1997, s. 3.

() EYVL C 157, 25.5.1998, kohta 3.4.

() EYVL C 157, 25.5.1998.

() Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön tilasto-ohjelmasta vuosiksi 1998-2002", EYVL C 235, 27.7.1998, s. 60.