Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 'Kalastustuotteiden markkinoiden tulevaisuus Euroopan unionissa: vastuu, kumppanuus, kilpailukyky'"

(98/C 235/12)

Komissio päätti 22. joulukuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut maa- ja kalatalousjaosto antoi lausuntonsa 12. toukokuuta 1998. Esittelijä oli Eduardo Chagas.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 27. 28. toukokuuta 1998 pitämässään 355. täysistunnossa (toukokuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 103 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan, ja 6 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komission tiedonannolla pyritään pohjustamaan yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) muuttamisesta käytävää keskustelua, jotta markkinat saadaan toimivammiksi ja yhteisen kalastuspolitiikan kyseinen osa-ala mukautetuksi kalastustuotteiden markkinoilla tapahtuneeseen kehitykseen.

1.2. Komissio tekee myöhemmin YMJ:n toimivuuden parantamiseen tähtääviä ehdotuksia.

2. Yleistä

2.1. Komitea suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon kalastustuotteiden markkinoiden tulevaisuudesta ja korostaa komission todenneen toivovansa asiakirjasta keskusteltavan laajasti toimielimissä ja kuulevansa perusteellisesti kalastusalan pääasiallisia toimijoita (varustajia, työntekijöitä, teollisuuden edustajia ja kuluttajia).

2.2. Komitea muistuttaa, että YMJ perustettiin asetuksella (ETY) N:o 2142/70 (), jossa määriteltiin yhteisen kalastuspolitiikan kyseisen osa-alueen keskeiset periaatteet. Periaatteita on sittemmin tarkistettu vastaamaan todellista tilannetta, ja viimeisin tarkistus tehtiin 1. tammikuuta 1993 voimaan tulleella perusasetuksella ().

2.3. Yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet ovat osin samoja kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP), josta se on saanut muutoinkin runsaasti vaikutteita: markkinoiden vakauttaminen, toimitusvarmuuden takaaminen ja kohtuulliset hinnat. YMJ:llä on myös samat periaatteet kuin YMP:llä, toisin sanoen markkinoiden yhtenäisyys, taloudellinen solidaarisuus ja yhteisön etuuskohtelu.

2.4. Toisin kuin YMP:ssä, kalastustuotteiden YMJ:n yhteinen tullitariffi vakiinnutettiin poliittisista syistä 60-luvulla Dillonin kierroksen GATT-neuvotteluissa, mikä puolestaan on tunnetusti aiheuttanut hankaluuksia, ja komission on ollut mahdotonta korottaa tullisuojaa. Myöhemmillä neuvottelukierroksilla järjestelmään on tehty myönnytyksiä.

2.5. Yhteisen tullitariffin vakiinnuttaminen GATTin puitteissa merkitsee, että kalastustuotteiden YMJ toimii markkinatalouden periaatteiden mukaisesti, minkä vuoksi tuontia yhteisön ulkopuolisista maista ei voida rajoittaa eikä yhteisön tuotantoa voida tukea GATT-säännöstössä olevia suojatoimenpiteitä lukuun ottamatta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei yhteisön etuuskohtelun periaatetta täysin noudateta tai että kalastustuotteiden tullitariffeja ei käytetä järkevästi, jolloin yhteisön tuotannon suojan heikentäminen hyödyttäisi aina vastaavasti yhteisön ulkopuolisten maiden kalastusta.

2.6. YMJ ei yksinään riitä ratkaisemaan alan kaikkia ongelmia.

2.7. On muistettava, että alan tärkeimmät tasapainoa horjuttavat tekijät juontavat juurensa ennen kaikkea siitä, että käytettävissä olevia kalavaroja ylikalastetaan ja kysyntä on niukkoihin kalavaroihin nähden liian vilkasta; muita syitä ovat ylivelkaantuminen, korkeat tuotantokustannukset, alhainen tuotanto ja jossain määrin myös eräänlainen markkinakanavien hienosäädön puute. Vakavien sisäisten rakennetekijöiden lisäksi on joukko ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että Euroopan markkinat ovat pääasiallisten kilpailijoiden ulottuvilla: markkinoiden maailmanlaajuistuminen, tullimuurien aleneminen ja/tai kaupan esteiden poistuminen, muiden tuotteiden synnyttämä kilpailu ja kuljetuskustannusten aleneminen.

2.8. Yhteisön kalastustoiminnan jatkuvuuden kannalta on välttämätöntä taata kalastuksen kannattavuus hyödyntämällä meren antimia järkiperäisesti, mikä puolestaan edellyttää yhteisen kalastuspolitiikan kaikkien osatekijöiden integroituja toimenpiteitä.

2.9. Komitea olettaa komission valvovan, että nyt tehdyt YMJ:tä koskevat ehdotukset ovat samansuuntaisia ja johdonmukaisia muiden yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvien, jo toteutettujen tai vastaisuudessa toteutettavien vastaavien toimenpiteiden kanssa, erityisesti mitä tulee rakenteisiin, voimavaroihin ja valvontaan.

2.10. Komitea muistuttaa lisäksi, että edellä mainitun kokonaisvaltaisen käsittelytavan suuntaisesti kalastustuotteiden YMJ:n muutokset edellyttävät yhteiskunnallis-taloudellisia oheistoimenpiteitä, joilla helpotetaan alalla tehtävien muutosten täytäntöönpanoa. Näin ollen on tärkeää, että kaikissa jäsenmaissa, joissa harjoitetaan kalastusta, on toimivat tuottajajärjestöt.

2.11. Kalastustuotteiden YMJ pyrkii sääntelemään markkinoilla vallitsevaa kilpailua ja torjumaan yhteisön ulkopuolisten maiden laitonta kilpailua kunnioittaen kuitenkin unionin kansainvälisiä sitoumuksia.

2.12. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on turvauduttava ponnekkaammin käytettävissä oleviin keinoihin ja estettävä täysin sääntöjen vastaisesti pyydettyjen tuotteiden vapaa markkinointi yhteisössä, jossa ne kilpailevat laittomasti omien markkinatoimijoidemme kanssa. Tilanne ei ole tältä osin läheskään tyydyttävä, minkä kalastusala ja TSK ovat tuoneet julki useampaan otteeseen. Voimassa olevien sääntöjen täytäntöönpanon valvonnassa on lukuisia puutteita, millä on oma vaikutuksensa alan häiriötekijöihin.

2.12.1. Tuonnin yhteydessä on voimassa olevien säännösten täytäntöönpanoa valvottava tiukemmin, varsinkin hygieniaa ja terveyttä, tuotemerkintöjä ja vähimmäiskokoja (sukukypsään ikään ehtimättömiä yksilöitä).

2.13. Kalastustuotteet eivät poikkea muista samantapaisissa olosuhteissa markkinoitavista tuotteista, ja niiden tarjonnan mukauttaminen kysyntään on tuottajien tulotason kannalta ratkaiseva tekijä. Tuottajien on tehtävä tästä asianmukaiset johtopäätökset, ja nimenomaan YMJ:n interventiomekanismin on voitava olla sääntelijän osassa, varsinkin kun kalastus on luonteeltaan riskialtista toimintaa.

2.14. Komitea toteaa Euroopan unionin kalan kulutuksen henkeä kohden lisääntyneen jonkin verran 90-luvun loppuvuosina, joskin etenkin tuoreen kalan suhteen kulutustavat ja -tottumukset ovat hyvin erilaisia.

2.15. Eurooppalaisten ravintotottumuksia voidaan muuttaa lisäämällä kalan kulutusta, mikä edistäisi samalla terveitä ruokailutottumuksia. Tämän vuoksi YMJ:n uudistuksessa ei saa missään tapauksessa unohtaa kalastustuotteiden tunnetuksi tekemistä. Tuottajajärjestöjen olisi turvauduttava nykyistä enemmän yhteisön tarjoamiin kannustimiin, joilla tuetaan kalastustuotteiden kulutusta lisääviä tiedotuskampanjoita ja annetaan tietoa uusien lajien kulutuksesta.

2.15.1. Hintatekijä saattaa niin ikään edistää ratkaisevasti kyseisen tavoitteen pysyvää saavuttamista.

2.16. Tuottajajärjestöjen ja niistä riippuvaisten markkinatoimijoiden on omalta osaltaan edistettävä markkinoiden avoimuutta ja huomioitava strategioissaan myös kuluttajavalistus.

2.16.1. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tuotannon optimointi ja avoimemmat liikesuhteet edellyttävät lajien kaupalliseen nimitykseen, alkuperään, tuotantotapaan ja tuoreusasteeseen liittyviä toimenpiteitä.

2.16.2. Komitea toivoo, että alan sisäiseen integroitumiseen liittyvät ehdotukset voitaisiin tehdä mahdollisimman pian.

2.17. Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti vastuuntuntoisen kalastuksen ja markkinoiden periaatteeseen.

2.17.1. Komitea katsoo, että hyvien käytänteiden arvostaminen sekä pyynnissä että kalojen ja kasvien vesiviljelyssä ja markkinoinnissa saattaa hyvinkin parantaa alaa kokonaisvaltaisesti, mutta ennen kaikkea se edistää yhteisön tuotannon tunnetuksi tekemistä yhteisön ulkopuolisten maiden kilpailijoihin nähden.

2.18. Tarjonnan keskittäminen kannustamalla lastin purkua sellaisissa satamissa, joissa purkua voidaan valvoa asianmukaisesti, saattaa vähentää voimassa olevaa lainsäädäntöä loukkaavia käytäntöjä.

2.19. Komitea suhtautuu jokseenkin varauksellisesti kohdassa III A 4 b) mainittuihin "vastuuntuntoisin menetelmin" pyydettyihin tuotteisiin. Komitean mielestä käsitettä on selkiytettävä, sillä väärin käytettynä se saattaa johtaa kilpailuedellytyksiä vääristäviin käytäntöihin.

2.20. Etenkin tuoretuotteiden kilpailu yhteisön ulkopuolisten tuottajien ja hurjaa vauhtia kehittyvän vesiviljelyn (jopa arvotuotteet ovat viljeltyjä) kanssa kiristyy jatkuvasti. Menestyäkseen kilpailussa kalastusalan on panostettava lujasti kuluttajia tyydyttävään laatupolitiikkaan.

2.21. Komitea katsoo tarpeelliseksi tukea toimia, joilla yhteisön tuotanto saadaan toimitettua jouhevammin jalostusteollisuuteen hyvissä olosuhteissa ja hyvälaatuisena, sillä tuotanto- ja jalostusala täydentävät toisiaan. Hankintasopimukset vaikuttavat a priori hyvältä ratkaisulta.

2.21.1. Tarkoituksena on välttää yhteisön ulkopuolisten maiden yhteisön markkinoille pääsyä varten myönnettyjen tullietuuksien mahdollisesti aiheuttamat kilpailuvääristymät, koska kyseiset maat hyötyvät alhaisista tuotanto- ja raaka-ainekustannuksista.

2.22. Ehtyvät kalavarat huomioon ottaen komitea katsoo, että alan tulisi pyrkiä ajamaan ponnekkaasti "markkinoilta vetämisen hävittämisen" käytännön poistamista ja kannustamaan tuottajia turvautumaan järjestelmällisemmin käytäntöön "markkinoilta vetäminen siirto", samaan tapaan kuin tietyillä maataloustuotannon aloilla tehdään. Innovaatiota on myös tuettava entistä enemmän luomalla uusia tuotteita ja pidemmälle kehitettyjä jalostusmuotoja.

3. Erityistä

3.1. Komitea huomauttaa tiedonannon kohdasta III A 3 yksityisen varastoinnin tuki , että eräissä jäsenvaltioissa tuottajajärjestöt eivät suinkaan aina ole varaston omistajia. Onkin tarkennettava, kenelle varastointitukea myönnetään.

3.2. Yhteisön ulkopuolisten maiden markkinajärjestelyjen ja hyvien pyynti- ja markkinointikäytäntöjen osalta komitea katsoo, että viitattaessa kansainvälisiltä vesiltä pyydettyyn saaliiseen olisi mainittava mukavuuslipun alla purjehtivat alukset.

Bryssel 27. toukokuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL L 236, 27.10.1970, s. 5.

() EYVL L 388, 31.12.1992, s. 1.