Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto 'Kasvu ja työllisyys vakauteen tähtäävässä talous- ja rahaliitossa Talouspolitiikan arviointia vuoden 1998 talouspolitiikan yleislinjojen pohjaksi'"

(98/C 214/27)

Euroopan komissio päätti 2. maaliskuuta 1998 Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut talous-, raha- ja valuutta-asiain jaosto hyväksyi lausuntonsa 3. huhtikuuta 1998. Esittelijänä oli Bernard de Bigault du Granrut.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. 30. huhtikuuta 1998 pitämässään 354. täysistunnossa (huhtikuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 70 ääntä puolesta, 36 vastaan 19 pidättyessä äänestyksestä.

1. Johdanto

1.1. Komissio esittää taloudellisen kertomuksensa vuodeksi 1998:

uudessa muodossa: asiakirja on synteesi kasvusta ja työllisyydestä eli tärkeimmistä haasteista, joihin unionin on vastattava;

merkittävään aikaan: kertomus annetaan ennen kuin talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskevat päätökset tehdään (osallistujamaat, valuuttakurssit);

poikkeuksellisen vakaissa olosuhteissa, kun tarkastellaan jäsenvaltioiden lähentymiskehitystä kohti talous- ja rahaliittoa (Emua).

1.2. Komitea on iloinen voidessaan antaa lausunnon komission kertomuksesta, vaikkakin lyhyellä varoitusajalla. Neuvosto käyttää komission kertomusta perustana hahmotellessaan "jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja" (EY:n perustamissopimuksen 103 artikla) ensi kesäkuussa. Nämä yleislinjat muodostavat aiempaa selvemmän viitekehyksen yhteisön ja jäsenvaltioiden noudattamalle talouspolitiikalle sekä lisäksi työmarkkinaosapuolten ja ammatillis-yhteiskunnallisten järjestöjen toimintatavoille unionissa.

1.3. Komitea toteaa, että komission talousennusteet perustuvat syksyn 1997 arviointeihin, jotka on suurelta osalta vahvistettu maaliskuun 1998 arvioissa. Ennusteet ovat pääosin suotuisat vakauden säilyttämisen, kasvun ja siten myös työllisyyden kannalta. Kyse on epäilemättä optimistisesta tilannearviosta. Ennusteet osoittavat kuitenkin, että Emun institutionaalisen kehyksen ansiosta pian entistäkin tehokkaamman lähentymis- ja vakauttamispolitiikan jatkaminen on välttämätöntä, jotta yhteisö pääsee vihdoin eroon hälyttävän alhaisista työllisyysluvuistaan. Komitea tarkasteleekin lausuntopyynnön kohteena olevaa asiakirjaa juuri tältä kannalta.

2. Kasvua ja työllisyyttä käsittelevän asiakirjan sisältö

2.1. Komission lokakuussa 1997 julkaisemissa talousennusteissa arvioitiin unionin bruttokansantuotteen kasvavan 2,6 prosenttia vuonna 1997 ja nousevan asteittain 3 prosenttiin vuosina 1998 ja 1999. Kasvun asteittaiseen kiihtymiseen liittyy työpaikkojen määrän nettolisäys, joka oli 0,5 prosenttia vuonna 1997 ja tulee olemaan 0,8 prosenttia vuonna 1998 ja 1,3 prosenttia vuonna 1999. Koska (erityisesti naispuolisen) työvoiman tarjonta lisääntyy, koko EU:n työttömyysasteen odotetaan laskevan 10,7 prosentista 10,3 prosenttiin vuosina 1997/1998 ja 9,8 prosenttiin vuonna 1999.

2.1.1. Kevään 1998 talousennusteissa viitataan Aasian tapahtumiin ja muutetaan hieman syksyn 1997 ennusteita. Kasvun odotetaan lisääntyvän 2,8 prosentista vuonna 1998 noin 3 prosenttiin vuonna 1999. Työttömien määrän taas uskotaan vähenevän 10,7 prosentista 10,2 prosenttiin vuosina 1997/1998 ja 9,8 prosenttiin vuonna 1999.

2.2. Ennusteista käy myös selvästi ilmi, että vertailuajanjaksona 1991 1999 investoinneista ja yksityisestä kysynnästä tulee asteittain kasvua kiihdyttäviä tekijöitä, jollainen vienti on aiemmin ollut.

2.3. EU:n vuotuisen kasvun (1,6 prosenttia) ja työllisyyden (- 0,4 prosenttia) vähäinen kehitys vuosina 1991 1996 johtui pääasiassa väärin suhteutetusta talouspolitiikasta, jolla ei kyetty estämään huomattavia jännitteitä saati rahapoliittista levottomuutta. Yleisesti kehitystä häiritsivät seuraavat esteet:

finanssipolitiikan, palkkakehityksen ja rahapolitiikan välinen vakauskonflikti;

pitkien korkojen kohoaminen ja vuoden 1995 valuuttakriisi;

investointiasteen aleneminen ensimmäisestä öljykriisistä lähtien vallinneissa epävakaissa olosuhteissa.

2.4. Näiden esteiden syntymistä on vältettävä tulevaisuudessa. Tähän on hyvät mahdollisuudet. Talous- ja rahaliiton luominen saa unionissa aikaan vakaan tilanteen, jossa jäsenvaltiot noudattavat kurinalaista talouspolitiikkaa ja edistävät näin hintojen vakautta, maltillista palkkakehitystä, alhaisempia pitkiä korkoja ja osallistujamaiden väliset valuuttakurssiheilahtelut poistuvat. EU:n kannattaa jatkaa kurinalaisesti talouspoliittista strategiaansa, jonka sisältö on esitetty yleislinjoissa.

2.5. Kasvua edistävät tekijät vaikuttavat ennen kaikkea tarjonnan yhteydessä:

hallittu inflaatio;

investointien korkea ja edelleen kasvava kannattavuus;

käyttämättömät voimavarat.

2.6. Rahapoliittiset olosuhteet, pitkät korot ja valuuttakurssit mukaan lukien, edistävät kysynnän sisäsyntyistä kehitystä. Tämä on tärkeää, sillä kysyntää ei voida vauhdittaa nostamalla palkkatasoa liian voimakkaasti tai noudattamalla liian ekspansiivista finanssipolitiikkaa. "Lähivuosina kasvun odotetaan nykyistä enemmän perustuvan kotimaiseen kysyntään, mikä johtuu suotuisasta tilanteesta rahoitus- ja valuuttamarkkinoilla, ennen kaikkea pitkiin korkoihin sisältyvien riskipreemioiden alentumisesta ja vahvasta dollarista suhteessa eurooppalaisiin valuuttoihin, sekä yritysten ja kotitalouksien vahvistuneesta luottamuksesta talouden paranemiseen. Tämä korkojen ja valuuttakurssien suotuisa kehitys perustuu inflaatioerojen merkittävään supistumiseen ja julkisen talouden liiallisten alijäämien korjaantumiseen useimmissa jäsenvaltioissa." (komission asiakirjan 1.1 kohdan toinen alakohta).

2.7. Komissio arvioi, että vaikka Aasian talouskriisi on riskitekijä, sen vaikutukset Euroopan unionin talouskasvuun ovat vähäiset. Kaupankäynnin kannalta kielteisiä vaikutuksia saattavat tasapainottaa rahapoliittisten olosuhteiden paraneminen ja kotimaisen kysynnän tehokkuus.

2.8. On huolehdittava siitä, että siirtyminen Emuun käy kitkattomasti ja työttömyysongelma ratkaistaan asteittainen; näin valuuttojen vakaus ja markkinoiden luottamus säilytetään lyhyellä aikavälillä ja elpyminen muuttuu keskipitkällä aikavälillä voimakkaaksi ja kestäväksi kasvuksi. Perusedellytykset näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat olemassa. Nyt on aiheellista pyrkiä noudattamaan asianmukaista talous- ja rakennepolitiikkaa.

3. Haasteena työllisyys: komission huomiot

3.1. Komissio esittää asiakirjassaan noin kolmen sivun pituisen, erittäin onnistuneen selonteon siitä, millä tavoin työllisyyttä voidaan pitää haasteena yhteisön kannalta. Komissio muistuttaa heti aluksi, että Amsterdamin sopimuksella muutetussa EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa todetaan nimenomaan tarve edistää "työllisyyden korkeaa tasoa".

3.2. Kilpailukykyisellä taloudella voidaan sanoa olevan kolme ominaisuutta: (1) tuottavuus lisääntyy yhtä nopeasti tai nopeammin kuin tärkeimpien kehityskumppaneiden, (2) saavutetaan ulkoinen tasapaino avoimen markkinatalouden oloissa ja (3) työllisyysaste on korkea. Yhteisö on kilpailukykyinen vain ensimmäisen ja toisen edellytyksen perusteella. Työllisyyden kannalta tulokset jäävät keskinkertaisiksi.

3.3. Työttömien määrä oli EU:ssa vuonna 1997 noin 18 miljoonaa, mikä on 10,7 prosenttia kokonaisväestöstä. Työllisyysaste, joka saadaan jakamalla työtä tekevien määrä työikäisten määrällä, on pudonnut 67 prosentista vuonna 1961 noin 60 prosenttiin, kun se on Yhdysvalloissa ja Japanissa noin 74 prosenttia. Jotta työllisyysaste saataisiin nousemaan 67:ään tai 72 prosenttiin, yhteisössä olisi luotava 22 tai 34 miljoonaa uutta työpaikkaa.

3.4. Komissio toteaa, että työpaikkojen puute on heikkous. Siihen sisältyy kuitenkin myös tuottavuusasteen noususta riippumatonta kasvupotentiaalia, jollaista ei ole Yhdysvalloissa eikä Japanissa. Potentiaalilla on tärkeä merkitys, varsinkin kun työllisyysaste Euroopassa erilaiset osa-aikajärjestelyt huomioon ottaen on noin 55 prosenttia. Kasvupotentiaalin hyödyntäminen edistäisi yhteisiä eurooppalaisia yhteiskunnallisia arvoja ja siirtymistä entistä ympäristöystävällisempiin tuotantomenetelmiin.

3.5. Työvoimapotentiaalin hyödyntäminen tapahtuu siten, että työntekijöiden on ensinnäkin oltava "työllistettävissä". Toiseksi talouden on luotava tarvittavat työpaikat. On tärkeää kouluttaa kaikkia työvoimaan kuuluvia entistä ammattitaitoisemmiksi, olivatpa he työelämässä tai sen ulkopuolella. Työttömien kannalta tärkeintä on kuitenkin, että töitä on saatavilla. Koulutus ei muodostu "pullonkaulaksi" työllisyyden kannalta: komissio osoittaa, että 6 prosenttiyksikköä tämän hetken työttömistä, joita on 10,7 prosenttia, voisi tehdä työtä, jos sellaista tarjottaisiin.

3.6. Jos työn tuottavuus paranee vastaisuudessakin noin 2 prosenttia vuodessa, kuten viimeisten 20 vuoden aikana on havaittu, talouskasvun on oltava selvästi työn tuottavuuden kasvua suurempaa, jotta työpaikkoja luodaan riittävästi. Maltillinen palkkakehitys sen sijaan saattaa hidastaa työvoiman korvaamista pääomahyödykkeillä (mihin perustuu noin puolet tuotoksesta). Komissio toteaa myös, että "uuden tekniikan hyödyntämisen ansiosta uudet investoinnit pitävät osaltaan yllä [myös maltillisen palkkakehityksen ja siten kannattavuuden kasvun ansiosta] kokonaistuottavuuden kasvua ja siltä osin kuin niillä laajennetaan kapasiteettia ne hidastavat pääomavaltaistumista" (eli työvoiman korvaamista pääomahyödykkeillä).

3.7. Komissio korostaa unionin yleislinjojensa ansiosta noudattaman yhteisen, yhteisymmärrykseen perustuvan talouspoliittisen strategian onnistumista. Strategia sisältää seuraavat elementit:

vakauteen tähtäävä rahapolitiikka;

julkisen talouden tervehdyttäminen (EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti);

hintavakaustavoitteiden mukainen palkkakehitys; olisi myös otettava huomioon tarve vahvistaa investointien kannattavuutta ja työntekijöiden ostovoimaa (ks. komission asiakirjan sivut 8 ja 9).

3.8. Komissio korostaa jälleen kerran, että mitä enemmän tarkoituksenmukaiset finanssipoliittiset toimenpiteet ja maltillinen palkkakehitys tukevat rahapolitiikan vakaustavoitetta, sitä suotuisampia rahapoliittiset edellytykset, valuuttakurssit ja pitkät korot mukaan lukien, ovat kasvun ja työllisyyden kannalta. Emun toteutuessa vältytään valuuttakurssimyllerryksiltä sekä toisaalta rahapolitiikan ja toisaalta finanssipolitiikan ja palkkakehityksen välisiltä vakauskonflikteilta. Lisäksi investointinäkymät sekä tuotantokapasiteetti ja siten myös mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomiseen paranevat.

3.9. Rahapolitiikkaa käsittelevässä luvussaan komissio muistuttaa, että sen ensisijaisena tavoitteena on hintavakauden säilyttäminen euroalueella. Se toteaa kuitenkin, että EKP:n ja EKPJ:n on myös pyrittävä saavuttamaan EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa määritellyt unionin talouspoliittiset tavoitteet, joita ovat kestävä kasvu inflaatiopaineita aiheuttamatta ja korkea työllisyystaso. EKP:n uskottavuus hintavakauden varmistajana liittyy pitkien korkojen alhaisuuteen ja asianmukaiseen palkkakehitykseen.

3.10. Vakaus- ja kasvusopimuksen perusteella finanssipolitiikalla on entistä enemmän seuraavankaltaisia vaikutuksia:

yksityisten investointien edistäminen, koska pitkät korot alenevat valtion vähentäessä säästämiseen liittyviä kannusteitaan;

finanssipoliittisen liikkumavaran luominen sen jälkeen kun budjettitasapaino on saavutettu;

julkisen talouden velanhoitorasitteen keventäminen; näin voidaan myös suunnata sosiaalikuluja ja veronluonteisia maksuja uudelleen.

3.11. Komissio korostaa, että kokonaisuudessaan valtioiden alijäämien pieneneminen unionissa viime vuosina on perustunut julkisten kokonaismenojen supistamiseen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se toteaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä keventämään verotusta erityisesti tilanteissa, joissa palkkatyön verorasitus on kasvanut 35 prosentista vuonna 1980 tämänhetkiseen 42 prosenttiin.

3.12. Palkkakehitys puolestaan riippuu työmarkkinaosapuolista sekä lisäksi valtioista, jotka ovat suurtyönantajia. Läheisyysperiaatteesta huolimatta taloudelliset toimijat eivät voi jättää huomiotta tilanteen kehittymistä koko unionin tasolla, vaikka valuuttojen vakaus kuuluukin tällöin yhteisön toimivaltaan. Nimellispalkkatason nousu on mukautettava hintavakauden edellyttämiin olosuhteisiin. Reaalipalkkojen nousulla tuottavuuteen nähden on pyrittävä parantamaan investointien kannattavuutta ja tuettava työntekijöiden ostovoimaa.

3.13. Alueelliset ja pätevyyteen liittyvät erot palkkakehityksessä ovat mahdollisia ja tarpeen, jos ne toteutuvat erilaisissa tuottavuusolosuhteissa. Jos palkkakehityksessä ei oteta huomioon tuottavuuden kehittymistä, seurauksena voi olla työpaikkojen menetys. Mahdolliset epäsymmetriset häiriöt olisi tasapainoitettava entistä joustavampien markkinoiden avulla.

3.14. Komissio korostaa kasvua ja työllisyyttä edistävän rakennepolitiikan tärkeyttä. Yhteisön rakennepoliittista kehystä ei ole määritelty selkeästi ja kyseiseen politiikkaan sovelletaan läheisyysperiaatetta. Yhtenäismarkkinoiden toteutumista koskevat suunnitelmat, yleislinjat ja Amsterdamin sopimuksen työllisyyttä käsittelevä osasto muodostavat perustan mahdollisimman yhdenmukaiselle lähestymistavalle. Alalla ei kuitenkaan voida vielä saavuttaa vastaavaa yhteisymmärrystä kuin talouspolitiikassa. Rakennepolitiikalla voidaan vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen etenkin siten, että kansantalouden kasvuun ei liity jännitteitä. Lisäksi unionin kilpailukyky paranee (jolloin tuottavuus kasvaa), ja talouskasvu luo lisää työpaikkoja ja on aiempaa ympäristöystävällisempää. Jotta rakennepoliittiset toimet kuitenkin olisivat tehokkaita myös käytännössä, ne eivät saa olla ristiriidassa järkevän talouspolitiikan kanssa. Emun tuloksena on panostettava entistä enemmän rakennesopeutukseen. Komissio tuo esiin aiemmat sitoumukset, jotka koskevat Euroopan laajuisia verkkoja ja pk-yritysten kannustamista, muttei esitä yksityiskohtia sitoumuksiin liittyvistä jatkotoimenpiteistä.

3.15. Komissio puhuu hyödyke- ja palvelumarkkinoiden toiminnan tehostamisen puolesta, jotta kilpailu ei vaikeutuisi ja toimialakohtaiset rakennesopeutukset olisivat tehokkaita talouskasvun aikana markkinamekanismien ansiosta. Voimassa on edelleen turhaa sääntelyä, joka on haitaksi työllisyydelle. Komission laatiman yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelman toteuttamista onkin nopeutettava. Suurimmat esteet liittyvät julkisiin sopimuksiin ja rakennustöihin. Myös yrityksille ja kuluttajille suunnattuihin palveluihin kohdistuu huomattavia esteitä. Komissio pyrkii selkeyttämään yritysympäristöä SLIM-ohjelman (Simplification of Legislation for the Internal Market) ja BEST-erityisryhmän (BEST, Business Environment Simplification Task Force) kautta.

3.16. Työmarkkinoiden osalta on aiheellista palauttaa mieliin työllisyyspolitiikan suuntaviivat, joiden tarkoituksena on:

parantaa työvoiman työllistettävyyttä;

edistää yrittäjyyttä;

rohkaista yritysten ja niiden työntekijöiden mukautumiskykyä;

vahvistaa yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvaa työllistämispolitiikkaa.

3.17. Komissio tarkastelee lopuksi tiettyjä aloja, joilla rakenteelliset toimet voisivat tehostaa kasvun työllisyyttä lisäävää vaikutusta:

pääomavaltaistumisen hidastaminen palkkakustannusten jakaumaa laajentamalla; tämä voidaan tehdä laajentamalla ansiotulojakaumaa alaspäin, mitä komissio ei pidä toteuttamiskelpoisena ajatuksena, ja/tai vähentämällä muita kuin palkkaan liittyviä työvoimakustannuksia;

työajan lyhentäminen tietyin edellytyksin.

4. Huomioita

4.1. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä taloudellinen vuosikertomus on näkemyksiltään laadukas. Taloudellinen vuosikertomus vuodeksi 1998 on asiakirja, jossa esitetään selvästi komission ja siten myös Euroopan unionin taloudelliset painopistealueet, jotka ovat kasvu ja työllisyys.

4.2. Komitea on samaa mieltä lähentymisen jatkamisen ja valuuttojen vakauteen pyrkimisen tärkeydestä tässä yhteydessä. Se on tyytyväinen siihen, että ensimmäisessä erässä yhtenäiseen rahaan siirtyviä, joita komitea toivoo olevan monta, koskeva päätös tehdään pian. Euroalueesta tulee taloudellisesti vakaa alue, joka kannustaa investointeihin ja näin ollen kasvuun ja työllisyyteen.

4.3. Komitea toteaa tyytyväisenä ennusteiden osoittavan selvästi, että vuonna 1996 viennistä alkanut taloudellinen nousukausi kehittyy nyt kasvuksi, jota investoinnit ja yksityinen kulutus tukevat. Komitea korostaa kuitenkin, että vuotta 1998 ja erityisesti 1999 koskevat luvut ovat vain ennusteita ja tällä hetkellä kysynnän kasvun jatkuminen ei ole varmaa. Voidaan arvioida, että vuodeksi 1998 tehdyt ennusteet ovat luotettavia, mutta vuoden 1999 tilanteen kehittyminen on epävarmaa.

4.4. Aasian talouskriisi ja sen seuraukset Japanin ja Amerikan talouksille voivat aiheuttaa Euroopan unionille huomattavasti ikävämmän yllätyksen kuin asianomaisten Kaakkois-Aasian maiden kanssa käytävän kaupan perusteella voisi olettaa (). Koska tällainen mahdollisuus on olemassa, Euroopan unionin on kyettävä toimimaan nopeasti asianmukaisia talouspoliittisia keinoja käyttäen. Nämä toimet ovat erityisen tehokkaita silloin, kun talous- ja rahaliiton perustilanne on terve ja kunkin valtion talouden alijäämät ovat pienentyneet tai mahdollisuuksien mukaan poistuneet kokonaan.

4.5. Jäsenvaltioiden väliset suuret erot eivät useinkaan näy koko yhteisön laajuisissa, varsinkaan yrityksiä koskevissa (investoinnit), ennusteissa.

4.6. TSK:n mielestä kokonaistilanteen kartoitus ja kuvatut näkökulmat perustuvat optimismiin. Se tahtoisi olla yhtä optimistinen, mutta toteaa, että työttömyys on edelleen suuri ja että tällä hetkellä ei voida ennustaa riittävää työllisyyden kasvua.

4.6.1. Kohdassa 3.3 mainitut luvut osoittavat, kuinka suuren haasteen edessä Euroopan unioni on aikoessaan saada työllisyyslukunsa samalle tasolle kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa. Kymmenessä vuodessa työllisyysasteen olisi noustava 20 25 prosenttia.

4.7. Tämän takia komitea hyväksyy täysin komission kannan, jonka mukaan se korostaa ehdotuksessaan "jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuonna 1998" () että "jotta Euroopan tasolla voisi tapahtua todellista edistystä, jäsenvaltioiden on noudatettava yksityiskohtaisia toimintasuunnitelmia, jotka heijastavat paikallisia oloja, mutta jotka laaditaan ja pannaan toimeen yhteisten eurooppalaisten tavoiteohjelmien ja suuntaviivojen puitteissa "

4.8. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä sen merkityksestä, että yhteisö, jäsenvaltiot ja työmarkkinaosapuolet noudattavat vastedeskin yleislinjoissa suositettuja lähestymistapoja, jotta tavoiteltaisiin edelleen vakautta ja kasvua yhteisön tarvitsemien työpaikkojen luomiseksi. Tiettyjen maiden ponnistelut kantavat jo hedelmää.

4.9. Talous- ja rahaliiton odotetaan luovan hedelmällisen maaperän investointien käynnistämiselle ja näin ollen kasvulle. Kestävä ja dynaaminen kasvu on työpaikkojen luomisen oleellinen edellytys. Tämän lisäksi tarkoituksenmukaiset taloudelliset ja rakenteelliset toimintalinjat ovat välttämättömiä.

4.9.1. Erittäin matalana inflaationa ja matalina korkoina (lyhyt- ja pitkäaikaisten luottojen korkoina) ilmenevällä rahapoliittisella vakaudella on tärkeä merkitys, sillä se edistää investointeja ja luo tuotantokapasiteettia, joka puolestaan lisää kysyntää inflaatiopaineita aiheuttamatta.

4.9.2. Tämän näkökulman täytyy kulkea rinnakkain sellaisen palkkapolitiikan kanssa, jossa otetaan huomioon sellaisen palkkakehityksen tarve, joka ei ylitä tuotannon kasvua mutta joka saa aikaan vuosittaiset reaalipalkan lisäykset kysynnän elvyttämiseksi.

4.10. Jotta jäsenvaltiot voisivat vielä toteuttaa elvytyspolitiikkaa tarpeen vaatiessa, on tärkeää, että Maastrichtissa aloitettua ja vakaus- ja kasvusopimuksella täydennettyä lähentymispolitiikkaa jatketaan. Tämä on kuitenkin tehtävä yleisiä, verotukseen kohdistuvia paineita kasvattamatta. Valtion talouden alijäämän valvonta antaa jäsenvaltioille uutta liikkumavaraa kärjistyneessä matalasuhdanteessa.

4.11. Koska Emu poistaa mahdollisuuden valuuttojen arvojen keskinäisten suhteiden muutoksiin euroalueella, devalvaatiot eivät ole enää mahdollisia palkkojen kehityksestä johtuvan kilpailukyvyn heikkenemisen korvaamiseksi. Tämä taas edistää tarkoituksenmukaista palkkakehitystä, jossa otetaan huomioon tuottavuuden kasvu sekä keskitytään valuuttojen vakauteen ja talouskasvuun.

4.12. Komitea uskoo, että on koko Euroopan unionin edun mukaista, että maat, jotka eivät osallistu Emuun ensimmäisessä vaiheessa, noudattavat yleislinjoja ja vakaus- ja kasvusopimusta kaikkien jäsenvaltioiden talouksien lähentymisen jatkamiseksi. Vielä (toistaiseksi) euroalueen ulkopuolella olevien maiden liittyminen Euroopan valuuttajärjestelmään poistaisi niiden Emuun osallistumisen viimeisen esteen. Komitea on tyytyväinen Kreikan taannoiseen liittymiseen valuuttakurssijärjestelmään sekä maan ryhtymiin toimiin pikaiseksi liittymiseksi Emuun.

4.13. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä, että on tärkeää välttää "pullonkaulojen" syntymistä työmarkkinoilla, jotta tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino olisi optimaalinen. Työntekijöiden ammatillinen koulutus pitää sopeuttaa tulevaisuudessa tarjolla oleviin työpaikkoihin.

4.13.1. Komitean mielestä työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa suositetut ja edellä kohdassa 3.16 luetellut toimenpiteet ovat välttämättömiä työmarkkinatilanteen parantamiseksi.

4.13.2. Komitea korostaa, että työttömyyskorvausten ja palkkatason välisen suhteen määräämisessä pitää ottaa huomioon sekä tarve taata jokaiselle asianmukaiset nettotulot että kannustaminen työnhakuun ja tarjotun työpaikan taikka ammatilliseen koulutukseen liittyvän opiskelu- tai harjoittelupaikan hyväksymiseen.

4.14. Henkilöstöresursseihin investoiminen on Euroopan edun mukaista. Työntekijän tulee olla valmis vaihtamaan työpaikkaa useinkin uransa aikana, ja niinpä hänellä täytyy olla mahdollisuus jatkuvaan ammatilliseen koulutukseen. Mahdollisimman laaja peruskoulutus on tällaisen koulutuksen oleellinen edellytys. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti työelämään palaavien naisten koulutustarpeisiin.

4.15. Viitaten 3.11 kohtaan komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden pitäisi pyrkiä palkkaverotuksen keventämiseen.

4.16. Muita kuin palkkakuluja koskeva ja talousarvion näkökulmasta neutraali valikoivuus palkka-asteikon alaosissa voisi osoittautua tietyissä tapauksissa hyödylliseksi, jotta kasvun avulla saataisiin aikaan lisää työpaikkoja. Taannoiset tutkimukset osoittavat, että palveluala (esimerkiksi hotelli- ja ravintola-ala) tarjoaa paljon työpaikkoja, vaikka kyse ei aina olekaan kokopäivätyöstä. Koska matkailun merkitys kasvaa vapaa-ajan lisääntyessä, tämän alan näkymät ovat suotuisat ja ansaitsevat kannustimia. Myös sosiaali- ja terveyspalveluilla on huomattava työllistävä merkitys.

4.17. Talous- ja sosiaalikomitean aiemmassa lausunnossa () esiteltyjen, sovittujen työajan uudelleenjärjestelyjen ja lyhentämisen avulla voidaan edistää työllisyystilanteen kehitystä ja näin ollen yhteiskunnallista edistystä ja hyvinvointia koko Euroopan unionin alueella.

4.18. Komitean mielestä rahoitusmarkkinoiden kehitystä on seurattava tarkkaavaisesti. Markkinat ovat entistä laajemmat ja edellyttävät arvopaperisalkkujen hoitajia etsimään taukoamatta entistä parempaa tuottoa toimeksiantajilleen, usein työn ja siten myös työllisyyden kustannuksella.

4.19. Hyödyke- ja palvelumarkkinoiden toimivuuden parantaminen täytyy pitää jatkuvasti etusijalla yhtenäismarkkinoita toteutettaessa. Yhtenäismarkkinat kärsivät vielä liikaa hyödyttömistä ja vanhentuneista säännöksistä. Komitea syventyy näihin kysymyksiin tulevissa lausunnoissaan sekä yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmässä. Tässä lausunnossa se pyrkii kiinnittämään huomiota niiden rajoitusten torjumisen tärkeyteen, jotka estävät tuotteiden ja palvelujen vientiä Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin erityisesti mikäli ne liittyvät henkiseen omaisuuteen. Näin voitaisiin tehdä mahdollisesti yhdessä Maailmankauppajärjestön (WTO:n) kanssa.

5. Työttömyystilastojen vertailukelpoisuus

5.1. TSK () kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioiden työttömyystilastot eivät ole vertailukelpoisia. On tärkeää, että yhdenmukaistettuja, Euroopan yhteisöjen tilastokeskuksen julkaisemia lukuja käytetään kaikissa kansainvälisissä tutkimuksissa ja että jäsenvaltioiden ilmoittamat tilastotiedot ovat vertailukelpoisia eli yhdenmukaisen menetelmän mukaisesti kerättyjä.

5.1.1. TSK:n mielestä työttömyysongelman täydellinen ja täsmällinen arviointi edellyttää:

a) että unionin eri maiden työllisyysaste tunnetaan tarkasti saman menetelmän avulla laadittujen tilastojen perusteella. Tilastoista on käytävä vertailukelpoisella tavalla ilmi:

millä edellytyksillä henkilö kirjataan työnhakijaksi; tällöin tulee ilmetä erityisesti, miten kukin jäsenvaltio soveltaa kansainvälisiä normeja, kuten työnhakijoiden luettelosta karsittavan henkilön viikottaisen työajan vähimmäis- tai enimmäismäärä ja perusteet, joilla vammaiseläkkeensaajat jätetään pois työnhakijoiden luettelosta;

kokoaikatyön ja osa-aikatyön määrä sekä laskelma osa-aikatyön vastaavuudesta kokoaikatyönä;

pysyvän ja määräaikaisen koko- tai osa-aikatyön määrä;

erittely määräaikaisessa työsuhteessa vapaaehtoisesti työskentelevien ja sellaisten määräaikaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden välillä, jotka etsivät pysyvää koko- tai osa-aikatyötä ().

b) että selvitetään paremmin työllisyyden näkökulmasta lupaavien alojen mahdollisuudet kuten palvelualan kasvualat verrattuna aloihin, joilla työpaikat vähenevät tällä hetkellä (teollisuus).

c) että tutkitaan aiempaa perinpohjaisemmin uusien työpaikkojen määrää kunkin yrityksen koko huomioon ottaen.

5.1.2. Näiden tilastotietojen avulla voidaan:

yhtäältä selvittää tulokselliset toimet maissa, jotka ovat parhaiten onnistuneet työttömyyden torjunnassa;

toisaalta määritellä käytännöllisellä tavalla alat, joilla kestäviä työpaikkoja voidaan luoda.

6. Päätelmät

6.1. Työllisyys on paitsi jäsenvaltioiden ja yhteisön myös ammatillis-yhteiskunnallisten järjestöjen suurin haaste. Jatkuvan ja voimakkaan kasvun avulla pitää pyrkiä luomaan riittävästi työpaikkoja tuottavuuden tehostamisen vastapainoksi ja uusien tulokkaiden sijoittamiseksi työmarkkinoille sekä työttömyyden vähentämiseksi mahdollisimman pian tasolle, jonka yhteiskunta kykenee kestämään. Työttömyydellä on näet vastedeskin vakavia sosiaalisia seurauksia, koska se aiheuttaa kärsimystä ja köyhyyttä, eikä sen pitäisi kuulua pitkälle kehittyneeseen teollisuusyhteiskuntaan. Työttömyys on kohtuutonta inhimillisten voimavarojen tuhoamista. Se vaarantaa politiikan uskottavuuden kansalaisten keskuudessa, vaikka uskottavuutta pitäisi pikemminkin vahvistaa tulevien hankkeiden kuten yhtenäisvaluutan ja unionin laajentumisen kynnyksellä.

6.2. Kasvun tulisi nopeutua investointien lisääntymisen ja yksityisen kulutuksen pohjalta. Ammatilliset koulutustoimet ja muut rakenteelliset toimet, joiden avulla voidaan saavuttaa parempi tasapaino työn tarjonnan ja kysynnän välille, ovat edelleen tarpeellisia.

6.3. Yleislinjat on erittäin tärkeä väline jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen koordinoinnissa. Emun täydentäminä vakaus- ja kasvusopimuksen, yhteiskunnallisen vuoropuhelun, kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän makrotaloudellisen strategian sekä asianmukaisten rakenteellisten toimien pitäisi edelleenkin edistää kasvua ja työpaikkojen luomista.

6.4. Komitea korostaa lopuksi, että yhteisön, jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tulee liittää rakennepolitiikkaan talouspolitiikassa jo saavutettu konsensus, jotta rakennepolitiikkaa voitaisiin täysin hyödyntää työpaikkojen luomiseksi.

Bryssel, 29. huhtikuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Ei pidä myöskään unohtaa kriisin vaikutuksesta investointeihin johtuvia keskipitkän ajan jälkiseurauksia.

() EYVL C 95, 30.3.1998.

() EYVL C 18, 22.1.1996.

() EYVL C 19, 21.1.1998.

() EYVL C 129, 27.4.1998.

LIITE talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Käsittelyssä hylättiin seuraava muutosehdotus, joka sai yli neljäsosan annetuista äänistä:

Kohta 4.15

Muutetaan kohta kuulumaan seuraavasti:

"( ) pyrkiä keventämään verotusta, joka kohdistuu liikaa työntekoon."

Perustelu

Yksi verotusta käsittelevän "Rudingin raportin" tärkeistä päätelmistä koskee jäsenvaltioiden välistä verotuskilpailua, joka johtaa verorasitteen uudelleenjakautumiseen eri tuotantotekijöiden välillä. "Kiinteämpiin" tekijöihin kuten työntekoon kohdistuva verotuksellinen paine on kasvanut. Päinvastaisen on havaittu koskevan "liikkuvia" tekijöitä kuten pääomia (säästöjen ja etujen verotus).

Komission asiakirjassa korostetaan lisäksi jälleen kerran, että työn verotusta pitäisi keventää kymmenisen vuotta kestäneen suuntauksen muuttamiseksi.

Talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa pitäisi korostaa tätä tärkeysjärjestystä, joka saa tukea asianmukaisesti ja laajasti todetuista jäsenvaltio- ja yhteisötasolla tutkituista ilmiöistä.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 33, ei-ääniä: 53, tyhjiä: 4.

Jaoston lausunnon seuraavat kappaleet, joiden säilyttämistä kannatti yli neljäsosa annetuista äänistä, jätettiin pois täysistunnossa hyväksyttyjen muutosehdotusten perusteella:

Kohta 4.17

"Työajan, ja siis asianosaisten elinolojen, muuttaminen ja entistä suuremman joustavuuden hyväksyminen työn sääntelyssä ovat tärkeitä tavoitteita työpaikkojen luomisessa kaikilla talouselämän aloilla. Tässä on tehtävä työmarkkinaosapuolille ja muille ammatillis-yhteiskunnallisille järjestöille yhteisössä."

Äänestystulos kappaleen poistamiseksi

Jaa-ääniä: 77, ei-ääniä: 31, tyhjiä: 9.

Kohta 4.18

"Euroopan tulee ponnistella vähentääkseen eikä lisätäkseen palkasta perittäviä sosiaalikuluja ja veroja talouden suorituskyvyn ja yritystensä kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämiseksi, yritysten ulkomaille siirtymisen estämiseksi ja investointien reaalipääoman riittävän tason säilyttämiseksi."

Äänestystulos kappaleen poistamiseksi

Jaa-ääniä: 57, ei-ääniä: 53, tyhjiä: 14.