Ehdotus neuvoston direktiiviksi ilmassa olevien rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista (98/C 9/05) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(97) 500 lopull. - 97/0266(SYN)

(Komission esittämä 21 päivänä marraskuuta 1997)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (1) sekä erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä yhteistoiminnassa Euroopan parlamentin kanssa,

sekä katsoo, että

perustamissopimuksen 130 r artiklassa esitettyjen periaatteiden perusteella Euroopan yhteisön ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvää politiikkaa ja toimintaa koskevassa ohjelmassa (2) (viides ympäristöä koskeva toimintaohjelma) otetaan huomioon tietyt muutokset nykyiseen ilman epäpuhtauksia koskevaan lainsäädäntöön; mainitussa ohjelmassa suositetaan ilman laatua koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden asettamista,

perustamissopimuksen 129 artiklassa määrätään, että terveyden suojelua koskevat vaatimukset kuuluvat osana yhteisön muuhun politiikkaan, ja perustamissopimuksen 3 artiklan o alakohdassa määrätään, että yhteisön toimintaan sisältyy myötävaikuttaminen terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseen,

hiukkaset, joita voidaan hengittää ja jotka saattavat tunkeutua syvälle keuhkoihin, ovat kansanterveydellinen huolenaihe; olisi kerättävä tietoa sellaisten hiukkasten pitoisuuksista, jotka saattavat tunkeutua syvimmälle keuhkoihin; on olemassa todisteita siitä; että ihmisen toiminnasta aiheutuville hiukkasille altistumisesta aiheutuu ihmisen terveydelle suurempia vaaroja kuin ilmassa luonnostaan esiintyville hiukkasille altistumisesta; paras keino ehkäistä ihmisten toiminnasta aiheutuville hiukkasille altistumiseen liittyviä sairauksia on vähentää pitoisuuksia ilmassa,

kasvistoa olisi suojeltava typpidioksidin ja typpioksidin haitallisilta vaikutuksilta,

direktiivillä 96/62/EY säädetään, että raja-arvojen ja varoituskynnysten lukuarvojen on perustuttava tämän alan kansainvälisten tieteellisten ryhmien töiden tuloksiin; komission on huolehdittava, että ne tekijät, joihin raja-arvot ja varoituskynnykset perustuvat, arvioidaan uudelleen ottaen huomioon viimeisimmät tiedot alan epidemiologisista ja ympäristönsuojelualan tutkimuksista sekä mittausmenetelmissä tapahtunut viimeisin kehitys,

direktiivissä 96/62/EY edellytetään, että alueille, joilla pitoisuudet ilmassa ylittävät raja-arvot ja sovellettavat väliaikaiset ylitysmarginaalit, laaditaan toimintasuunnitelmia, joiden avulla voidaan varmistaa raja-arvojen noudattaminen asetettuihin määräaikoihin mennessä; siltä osin kuin nämä toimintasuunnitelmat ja pitoisuuksien alentamista koskevat muut strategiat liittyvät hiukkasiin, tavoitteena olisi oltava pienten hiukkasten pitoisuuksien osuuden vähentäminen hiukkasten kokonaispitoisuuksista,

taajamien ja muiden rakennettujen alueiden välittömässä läheisyydessä ei tulisi soveltaa ekosysteemin ja kasviston suojelun raja-arvoja,

standardoidut täsmälliset mittausmenetelmät ovat tärkeä tekijä ilman laadun arvioinnissa,

ilmassa olevia rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksia koskevan ajankohtaisen tiedon olisi oltava helposti väestön saatavilla, ja

olisi kumottava ilmanlaadun raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille ja leijumalle 15 päivänä heinäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/779/ETY (3), ilmassa olevan lyijyn raja-arvosta 3 päivänä joulukuuta 1982 annettu neuvoston direktiivi 82/884/ETY (4) sekä ilmanlaatustandardeista typpidioksidille 7 päivänä maaliskuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/203/ETY (5), nämä direktiivit sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tavoitteena on:

- vahvistaa raja-arvot ja soveltuvin osin myös varoituskynnykset ilmassa oleville rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksille ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi,

- arvioida yhteisin menetelmien ja perustein ilmassa olevia rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksia alueella,

- hankkia riittävästi tietoa ilmassa olevien rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksista sekä varmistaa, että väestölle tiedotetaan niistä,

- ylläpitää ilman laatu sellaisenaan silloin kun se on hyvä ja muissa tapauksissa parantaa sitä rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn osalta.

2 artikla

Määritelmät

Sovelletaan direktiivin 96/62/EY 2 artiklan määritelmiä.

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) "typen oksideilla" typpioksidia ja typpidioksidia;

2) "PM10-hiukkasilla" hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on 10 ìm ja jotka läpäisevät PM10-suodattimen huokosen 50 prosentin tehokkuudella;

3) "PM2,5-hiukkasilla" hiukkasia, joiden aerodynaaminen halkaisija on 2,5 ìm ja jotka läpäisevät PM2,5-suodattimen huokosen 50 prosentin tehokkuudella;

4) "ylemmällä arviointikynnyksellä" direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua epäpuhtaustasoa;

5) "alemmalla arviointikynnyksellä" direktiivin 96/62/EY 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua epäpuhtaustasoa;

6) "väestölle tiedottamisen indikaattorilla" sellaista epäpuhtaustasoa, että jos se ylitetään tietyn ajanjakson ajan, se kirjataan väestölle tämän direktiivin 8 artiklan mukaisesti annettaviin tietoihin.

3 artikla

Rikkidioksidi

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta ilman rikkidioksidipitoisuudet 7 artiklan mukaisesti arvioituina eivät ylitä liitteessä I olevassa I jaksossa annettuja raja-arvoja liitteessä asetetuista määräajoista alkaen.

Liitteessä I olevassa I jaksossa asetettuja ylitysmarginaaleja sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

2. Ilman rikkidioksidipitoisuuksien varoituskynnys ilmoitetaan liitteessä I olevassa II jaksossa. Direktiivin 96/62/EY 10 artiklan mukaisesti väestölle annettaviin tietoihin on sisällyttävä vähintään liitteessä I olevassa III jaksossa luetellut tiedot.

3. Jäsenvaltioiden on kirjattava tietoja rikkidioksidipitoisuuksista, joiden mittauksessa käytetty keskiarvon laskenta-aika on 10 minuuttia, mitattuina niiltä mittausasemilta, joilla tuntipitoisuudet mitataan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kalenterivuoden aikana mitattujen 10 minuutin pitoisuuksien 98- ja 99-persentiilit samalla kun ne toimittavat tiedot tuntipitoisuuksista.

4 artikla

Typen oksidit

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ilman typpidioksidipitoisuudet 7 artiklan mukaisesti arvioituina eivät ylitä typpidioksidille ja typpioksidille liitteessä II olevassa I jaksossa asetettuja raja-arvoja liitteessä määritetyistä määräajoista alkaen.

Liitteessä II olevassa I jaksossa asetettuja ylitysmarginaaleja sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Hiukkaset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ilman PM10-hiukkaspitoisuudet 7 artiklan mukaisesti arvioituina ovat liitteessä III olevassa I osassa annettujen raja-arvojen mukaiset liitteessä asetetuista määräajoista alkaen.

Liitteessä III olevassa I jaksossa asetettuja ylitysmarginaaleja sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on perustettava ja käytettävä mittausasemia, jotka toimittavat tietoja PM2,5-pitoisuuksista. Sikäli kuin mahdollista näytteenottopaikat olisi sijoitettava PM10-hiukkasten näytteenottopaikkojen yhteyteen. Jokaisen jäsenvaltion on valittava PM2,5-pitoisuuksien mittausasemien lukumäärä ja sijainti siten, että ne ovat edustavia kyseisen jäsenvaltion PM2,5-pitoisuuksia paikallisella ja alueellisella tasolla.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain, viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa edellisen vuoden päättymisestä, kyseisen vuoden aikana tehtyjen PM2,5-pitoisuuksien 24 tunnin mittausten aritmeettinen keskiarvo, mediaani, 98-persentiili sekä korkein arvo. Pitoisuuksien 98-persentiili lasketaan neuvoston päätöksen 97/101/EY (6) liitteessä I olevassa 4 jaksossa esitetyn menettelyn mukaisesti.

3. Direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti laadituilla PM10-hiukkasiin liittyvillä toimintasuunnitelmilla ja PM10-pitoisuuksien alentamista koskevilla yleisillä strategioilla on pyrittävä alentamaan PM2,5-hiukkasten pitoisuuksia osana kokonaispitoisuuksien alentamista.

4. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti nimetä ne alueet ja taajamat, joilla PM10-raja-arvot ylittyvät luonnosta peräisin olevien hiukkaspitoisuuksien vuoksi. Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle alustava luettelo kyseisistä alueista ja taajamista sekä niiden PM10- ja PM2,5-pitoisuuksista ja näiden lähteistä kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

Tällaisilla alueilla ja tällaisissa taajamissa jäsenvaltioiden on käytettävä liitteessä III olevassa II jaksossa asetettuja PM2,5-hiukkasten toimintatasoja ja ylitysmarginaaleja PM10-hiukkasia koskevien raja-arvojen ja ylitysmarginaalien sijasta määrittäessään, olisiko direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisia toimintasuunnitelmia laadittava. PM2,5-hiukkasia koskevia toimintatasoja on käytettävä ohjeellisina tavoitteina, jotka on saavutettava mahdollisimman hyvin asetettuun määräpäivään mennessä.

Kyseisten alueiden ja taajamien PM10-hiukkasia koskevat arviointivaatimukset määritetään liitteessä V olevassa I jaksossa esitettyjen ylempien ja alempien arviointikynnysten perusteella. PM10- ja PM2,5-pitoisuudet mitataan jatkuvia hiukkasmittauksia tekevillä mittausasemilla.

Tällaisilla alueilla ja tällaisissa taajamissa väestölle annetaan PM10-pitoisuuksia koskevien tietojen sijasta PM2,5-pitoisuuksia koskevia tietoja.

6 artikla

Lyijy

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ilman lyijypitoisuudet 7 artiklan mukaisesti arvioituina ovat liitteessä IV olevassa I jaksossa asetetun raja-arvon mukaiset liitteessä määritetyistä määräajoista alkaen.

Liitteessä IV olevassa I jaksossa asetettuja ylitysmarginaaleja sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Ilmassa olevien rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien arviointi

1. Rikkidioksidia, hiukkasia ja lyijyä koskevat ylemmät ja alemmat arviointikynnykset vahvistetaan liitteessä V olevassa I jaksossa direktiivin 96/62/EY 6 artiklan mukaisesti.

Alueiden ja taajamien luokittelua direktiivin 96/62/EY 6 artiklan tarkoitusta varten olisi tarkistettava vähintään viiden vuoden välein liitteessä V olevassa II jaksossa esitetyllä menettelyllä. Luokittelua on tarkistettava aikaisemmin, jos ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin tai tilanteesta riippuen sekä typpidioksidin että typpioksidin, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien kannalta merkittävässä toiminnassa on tapahtunut huomattava muutos.

2. Liitteessä VI asetetaan perusteet rikkidioksidi-, typen oksidien, hiukkas- ja lyijymittausten näytteenottopaikkojen sijainnin määrittämiselle. Liitteessä VII asetetaan jokaisen kyseessä olevan epäpuhtauden jatkuvia mittauksia suorittavien mittausasemien vähimmäislukumäärä kaikille niille alueille tai taajamille, joilta mittauksia edellytetään, jos mittaus on alueella tai taajamassa ainoa pitoisuuksia koskevan tiedon lähde. Jokaisen kyseisen epäpuhtauden mittauksessa on käytettävä 4 kohdan mukaisesti määritettyä vertailumenetelmää tai sellaista menetelmää, jonka jäsenvaltio voi osoittaa antavan vastaavat tulokset.

3. Niillä alueilla ja niissä taajamissa, joissa jatkuvia mittauksia suorittavilta mittausasemilta saatavia tietoja täydennetään muista lähteistä, kuten päästöjen kartoituksesta, ohjeellisista mittausmenetelmistä ja ilman laadun mallintamisesta saatavilla tiedoilla, jatkuvia mittauksia suorittavia mittausasemia on perustettava tarpeeksi ja muiden menetelmien alueellisen erotuskyvyn on oltava riittävä, jotta ilman epäpuhtauksien pitoisuudet voidaan määrittää liitteessä VI olevassa I jaksossa vahvistetun kaltaisissa sijaintipaikoissa niiden saavutettavissa olevien tarkuusrajojen mukaisesti, jotka on vahvistettu liitteessä VII olevan I jakson ohjeissa.

4. Rikkidioksidin, typen oksidien ja lyijyn analysoinnissa sekä lyijyn, PM10-hiukkasten ja PM2,5-hiukkasten näytteenotossa käytettävät vertailumenetelmät vahvistetaan liitteessä IX olevassa I-V jaksossa. Liitteessä IX olevassa VI jaksossa vahvistetaan ilman laadun mallintamisessa käytettävät vertailumenetelmät.

5. Ajankohta, johon mennessä jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaiset ilman laadun alustavassa arvioinnissa käytettävät menetelmät, on 31 päivä joulukuuta 1999.

6. Muutoksista, joita tarvitaan tämän artiklan sekä liitteiden V-IX mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, päätetään direktiivin 96/62/EY 12 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

8 artikla

Väestölle tiedottaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet ilmassa olevia rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksia koskevien ajankohtaisten tietojen antamiseksi väestölle esimerkiksi radio- ja televisiolähetysten, lehdistön, ilmoitustaulujen tai tietoverkkopalvelujen välityksellä sekä tiedottamalla asiaankuuluville järjestöille, kuten ympäristöjärjestöille, kuluttajajärjestöille ja vastustuskyvyltään muita heikompia väestönosia edustaville järjestöille sekä muille asiaankuuluville terveydenhuollon elimille. Luettelo niistä järjestöistä, joille tietoa jaetaan, on lähetettävä komissiolle yhdessä direktiivin 96/62/EY 11 artiklassa tarkoitettujen tietojen kanssa.

Tietoihin on sisällytettävä liitteessä X olevassa I-IV jaksossa lueteltujen väestötiedotusindikaattorien ylittämistä koskevat tiedot.

2. Liitteessä X olevassa V osassa tarkoitettuja väestötiedotusindikaattoreita on sovellettava 5 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa.

3. Laatiessaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yleisön saataville tulevia suunnitelmia tai ohjelmia jäsenvaltioiden on aktiivisesti saatettava ne asiaan liittyvien järjestöjen, kuten ympäristöjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen ja vastustuskyvyltään muita heikompia väestönosia edustavien järjestöjen sekä muiden asiaankuuluvien terveydenhuollon elinten saataville. Luettelo niistä järjestöistä, joille tietoa jaetaan, on lähetettävä komissiolle samaan aikaan kuin suunnitelma tai ohjelma.

9 artikla

Kumoamiset ja siirtymäjärjestelyt

1. Kumotaan direktiivi 80/779/ETY seuraavasti:

- 2 artiklan 2 kohta, 3 artiklan 2 kohta, 4 artikla, 5 artikla, 7 artiklan 3 kohta, 10 artiklan 4 kohta, 10 artiklan 5 kohta, 11, 12, 13 ja 14 artikla sekä liitteet II, III ja V 1 päivästä tammikuuta 2000;

ja

- 1 artikla, 2 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 1 kohta, 6 artikla, 7 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 2 kohta, 8 ja 9 artikla, 10 artiklan 1 kohta, 10 artiklan 2 kohta, 10 artiklan 3 kohta, 15 ja 16 artikla sekä liitteet I, III b ja IV 1 päivästä tammikuuta 2005.

2. Kumotaan direktiivi 82/884/ETY seuraavasti:

- 3 artiklan 2 ja 3 kohta, 4, 8, 9 10 ja 11 artikla sekä liite 1 päivästä tammikuuta 2000;

- 1 ja 2 artikla, 3 artiklan 1 kohta, 5, 6, 7, 12 ja 13 artikla 1 päivästä tammikuuta 2005.

3. Kumotaan direktiivi 85/203/ETY seuraavasti:

- 3 artiklan 2 kohta, 4 ja 6 artikla, 7 artiklan 3 kohta, 10, 11, 12, 13 ja 14 artikla sekä liitteet II, III ja VI 1 päivästä tammikuuta 2000;

- 1 ja 2 artikla, 3 artiklan 1 kohta, 5 artikla, 7 artiklan 1 ja 2 kohta, 8, 9, 15 ja 16 artikla sekä liite I 1 päivästä tammikuuta 2010.

4. Jäsenvaltioiden on käytettävä 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen tämän direktiivin vaatimusten mukaisia mittausasemia ja muita ilmanlaadun arviointimenetelmiä arvioidakseen rikkidioksidin, typen oksidien ja lyijyn pitoisuuksia sekä saadakseen tietoja, jotka osoittavat direktiivillä 80/779/ETY, direktiivillä 82/884/ETY ja direktiivillä 85/203/ETY säädettyjä raja-arvoja noudatetun siihen asti, kunnes mainituilla direktiiveillä säädetyt raja-arvot kumotaan.

10 artikla

Kertomus

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003 kertomuksen, joka perustuu tämän direktiivin soveltamisesta saatuun kokemukseen ja erityisesti rikkidioksidille, hiukkasten eri osasille ja lyijylle altistumisesta ihmisten terveydelle aiheutuvia vaikutuksia koskevaan uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen sekä ilmassa olevien hiukkaspitoisuuksien ja lyijylaskeumien mittausmenetelmissä ja muissa arvioinnissa käytettävissä menetelmissä tapahtuneeseen edistykseen.

11 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

12 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999 ja kaikki niiden muutokset mahdollisimman pian.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.

(2) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 5.

(3) EYVL L 229, 30.8.1980, s. 109.

(4) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 15.

(5) EYVL L 87, 27.3.1985, s. 1.

(6) EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14.

LIITE I

RIKKIDIOKSIDIN RAJA-ARVOT JA VAROITUSKYNNYKSET

I. Rikkidioksidin raja-arvot

Raja-arvot ilmoitetaan yksikköinä ìg/m³. Tilavuuden on oltava standardoitu seuraavissa lämpötiloissa ja paineissa: 293 °K ja 101,3 kPa.

>TAULUKON PAIKKA>

II. Rikkidioksidin varoituskynnys

Varoituskynnys on 350 ìg/m³ mitattuna kolmen peräkkäisen tunnin aikana paikoista, jotka edustavat ilman laatua vähintään 100 neliökilometrin alueella tai kokonaista aluetta taikka taajamaa; viimeksi mainituista valitaan se, joka on pienempi.

III. Rikkidioksidin varoituskynnyksen ylittyessä väestölle annettavat vähimmäistiedot

Väestölle annettaviin tietoihin on sisällyttävä vähintään:

- tapahtumapaikka, -päivä ja -aika

- ennusteet:

- muutokset pitoisuuksissa (paraneminen, vakiintuminen ta huononeminen)

- tapahtuman syy ja odotettavissa oleva muutos

- kyseinen maantieteellinen alue

- kesto

- tapahtumalle mahdollisesti vastustuskyvyltään muita heikompi väestönosa

- varotoimenpiteet, joita kyseisen väestönosan on toteutettava.

LIITE II

TYPPIDIOKSIDIN JA TYPPIOKSIDIN RAJA-ARVOT

I. Typpidioksidin ja typpioksidin raja-arvot

Raja-arvot ilmoitetaan yksikköinä ìg/m³. Tilavuuden on oltava standardoitu seuraaviin lämpötiloihin ja paineisiin: 293 °K ja 101,3 kPa.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

HIUKKASTEN RAJA-ARVOT JA TOIMINTATASOT

I. Hiukkasten raja-arvot

>TAULUKON PAIKKA>

II. Direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut PM2,5-hiukkasten toimintatasot

>

TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

LYIJYN RAJA-ARVOT

I. Lyijyn raja-arvot

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE V

VAATIMUSTEN MÄÄRITTÄMINEN ALUEEN TAI TAAJAMAN ILMASSA OLEVIEN RIKKIDIOKSIDIN, TYPEN OKSIDIEN, HIUKKASTEN JA LYIJYN PITOISUUKSIEN ARVIOINTIA VARTEN

I. Ylemmät ja alemmat arviointikynnykset

Sovelletaan seuraavia ylempiä ja alempia arviointikynnyksiä:

a) rikkidioksidi

>TAULUKON PAIKKA>

b) typpidioksidi

>TAULUKON PAIKKA>

c) hiukkaset

PM10-hiukkasten ylemmät ja alemmat arviointikynnykset perustuvat raja-arvoihin, jotka on saavutettava 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä.

>TAULUKON PAIKKA>

d) lyijy

>TAULUKON PAIKKA>

II. Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittymisen määrittäminen

Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittäminen määritetään viiden edellisen vuoden pitoisuuksien perusteella, jos tietoa on saatavilla riittävästi. Arviointikynnys katsotaan ylitetyksi, jos kynnyksen lukuarvon ylitysten kokonaislukumäärä kyseisten viiden vuoden aikana on enemmän kuin kolme kertaa niin suuri kuin vuotta kohden sallittujen ylitysten lukumäärä.

Jos tietoja on saatavilla lyhyemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhyet mittausjaksot, jotka on toteutettu sellaisina vuodenaikoina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot todennäköisesti ovat tyypillisiä, sekä päästöjen kartoitusta ja mallintamista koskevista tiedoista saadut tulokset määrittääkseen ylempien ja alempien arviointikynnysten ylitykset.

LIITE VI

ILMASSA OLEVIEN RIKKIDIOKSIDIN, TYPEN OKSIDIEN, HIUKKASTEN JA LYIJYN PITOISUUKSIEN ARVIOINNISSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN SIJAINTI

Seuraavat huomautukset koskevat sekä jatkuvaa että melkein jatkuvaa mittausta.

I. Makrotason mittaukset

a) Ihmisten terveyden suojelu

Ihmisten terveyden suojelemiseksi valituilta näytteenottopaikoilta olisi:

i) saatava tietoja sellaisten alueiden ja taajamien osista, joissa esiintyvät korkeimmat pitoisuudet, joille väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai epäsuorasti aikana, joka on merkityksellinen raja-arvojen keskiarvon laskennassa käytettyyn aikaan nähden;

ii) saatava tietoja pitoisuustasoista sellaisten alueiden ja taajamien osista, jotka edustavat väestön yleistä altistumista ja joilta saadaan tietoja ilman laadun hallintaa varten.

Näytteenottopaikat olisi yleensä valittava niin, että niiden välittömässä läheisyydessä olevien hyvin pienten mikroympäristöjen mittauksia vältetään.

Näytteenottopaikoiksi voidaan valita paikkoja, jotka edustavat samankaltaisia paikkoja, jotka eivät sijaitse niiden välittömässä läheisyydessä.

b) Ekosysteemien ja muun kasviston suojelu

Ekosysteemien ja muun kasviston suojeluun tarkoitetut näytteenottopaikat olisi valittava siten, että ne edustavat ilman laatua muualla kuin taajamien ja muiden rakennettujen alueiden, teollisuuslaitosten ja teiden kaltaisten lähteiden välittömässä läheisyydessä. Yleisenä ohjeena on, että näytteenottopaikka olisi valittava siten, että se edustaa ympäröivän alueen ilman laatua vähintään 1 000 neliökilometrin laajuudelta.

II. Mikrotason mittaukset

Vähintään seuraavia ohjeita olisi noudatettava niin hyvin kuin käytännössä on mahdollista:

- Näytteenottopään lähellä ei saa olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä, jotka vaikuttavat ilmavirran kulkuun näytteenottolaitteen läheisyydessä (yleensä sen on oltava muutaman metrin päässä rakennuksista, parvekkeista, puista ja muista esteistä sekä vähintään 0,5 metrin etäisyydellä lähimmästä rakennuksesta, jos näytteenottopaikka edustaa ilmanlaatua rakennusrajalla).

- Näytteenottokohdan olisi yleensä oltava vähintään 1,5 (hengitystaso) metrin ja enintään 4 metrin korkeudella maanpinnasta. Tietyissä olosuhteissa saattaa olla tarpeen käyttää korkeammalla (enintään 8 metrissä) sijaitsevaa näytteenottokohtaa. Korkeammalla sijaitseva näytteenottokohta saattaa olla aiheellinen myös mittausaseman edustaessa laajaa aluetta.

- Näytteenottopäätä ei tule sijoittaa aivan lähteiden lähelle, jotta näytteeseen ei tule suoraan ilmaan sekoittumattomia päästöjä.

- Näytteenottolaitteen poistoaukko olisi sijoitettava siten, että poistoilma ei kierrä näytteenottosondiin.

- Liikenteen päästöjen mittaukseen käytettävien näytteenottolaitteiden olisi sijaittava vähintään 25 metrin etäisyydellä suurista tienristeyksistä sekä vähintään 4 metrin etäisyydellä lähimmän liikenneväylän keskiviivasta.

- Liikenteen NO2-päästöjen mittaukseen käytettävien näytteenottolaitteiden olisi sijaittava alle 5 metrin etäisyydellä liikenneväylän reunasta.

- Rakennettujen alueiden liikenteen hiukkas- tai lyijypäästöjen mittaukseen käytettävät näytteenottolaitteet olisi sijoitettava siten, että ne edustavat ilmanlaatua rakennusrajan lähellä.

Huomioon voidaan ottaa seuraavat myös tekijät:

- häiröitä aiheuttavat lähteet;

- varmuus;

- luoksepäästävyys;

- sähkön ja puhelinyhteyksien saatavuus;

- paikan näkyvyys suhteessa ympäristöönsä;

- väestön ja käyttäjien turvallisuus;

- eri epäpuhtauksien mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen yhteinen sijainti;

- suunnittelun vaatimukset.

III. Dokumentointi ja valitun näytteenottopaikan tarkastaminen

Näytteenottopaikan valintamenettely on dokumentoitava asianmukaisesti luokitteluvaiheessa esimerkiksi ympäristöstä kompassia apuna käyttäen otetuin valokuvin ja yksityiskohtaisen kartan avulla. Näytteenottopaikat olisi tarkastettava säännöllisin väliajoin toistaen dokumentoinnissa käytettyjä menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että valintaperusteet täyttyvät edelleen.

Jäsenvaltiot, jotka aikovat sulkea tai siirtää rikkidioksidin, typpidioksidin ja lyijyn pitoisuuksien arvioinnista annettujen direktiivien 80/779/ETY, 82/884/ETY ja 85/203/ETY mukaisesti perustettuja mittausasemia, toimittavat päätöstään tukevat tiedot komissiolle.

LIITE VII

ILMASSA OLEVIEN RIKKIDIOKSIDIN, TYPEN OKSIDIEN, HIUKKASTEN JA LYIJYN PITOISUUKSIEN JATKUVASSA MITTAUKSESSA KÄYTETTÄVIEN NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN LUKUMÄÄRÄN MÄÄRITTÄMISPERUSTEET

I. Jatkuvissa mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä ihmisten suojelemiseksi asetettujen raja-arvojen ja varoituskynnysten noudattamisen arvioimiseksi niillä alueilla ja niissä taajamissa, joissa jatkuvat mittaukset ovat ainoa tiedon lähde

a) Hajakuormituslähteet

>TAULUKON PAIKKA>

b) Pistekuormituslähteet

Kun epäpuhtauksien määrää pistekuormituslähteiden läheisyydessä arvioidaan, jatkuvassa mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen lukumäärä olisi laskettava ottaen huomioon päästötiheys, ilman epäpuhtauksien todennäköiset leviämismallit sekä väestön altistumismahdollisuudet.

II. Jatkuvissa mittauksissa käytettävien näytteenottopaikkojen vähimmäislukumäärä ekosysteemien tai muun kasviston suojelemiseksi asetettujen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi muilla alueilla kuin taajamissa

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VIII

TIEDON LAATUTAVOITTEET JA ILMAN LAADUN ARVIOINNIN TULOSTEN YHDISTÄMINEN

I. Tiedon laatutavoitteet

Seuraavassa taulukossa on esitetty laadunvarmistusohjelmien tueksi arviointimenetelmiltä edellytettävää tarkuutta ja täsmällisyyttä sekä mittausten vähimmäisaikaa ja koottavia tietoja koskevat laatutavoitteet.

>TAULUKON PAIKKA>

II. Ilman laadun arvioinnin tulokset

Niiltä alueilta ja niistä taajamista, joissa mittauksista saatavia tietoja täydennetään muista lähteistä saaduilla tiedoilla tai joissa ilman laadun arvioinnissa käytetään yksinomaan muita lähteitä kuin mittauksia, olisi kerättävä seuraavat tiedot:

- kuvaus toteutetuista arviointitoimista;

- käytetyt erikoismenetelmät viittauksin menetelmän kuvauksiin;

- tiedonlähteet;

- kuvaus tuloksista, mukaan lukien epävarmuustekijät ja erityisesti alueilla tai taajamissa sijaitsevien sellaisten alueiden koko laajuus tai tieosuudet, joissa pitoisuudet ylittävät raja-arvon tai raja-arvot tai mahdollisesti sekä raja-arvon tai raja-arvot että ylitysmarginaalin tai -marginaalit, sekä kaikkien sellaisten alueiden laajuus, joilla pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen tai alemman arviointialueen;

- niistä raja-arvoista, joiden tavoitteena on ihmisten terveyden suojelu, raja-arvon ylittäville pitoisuuksille mahdollisesti altistuva väestönosa.

Jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan koottava karttoja, joista ilmenee pitoisuuksien jakautuminen kullakin alueella ja kussakin taajamassa.

LIITE IX

RIKKIDIOKSIDI-, TYPEN OKSIDIEN, HIUKKAS- JA LYIJYPITOISUUKSIEN ARVIOINNISSA KÄYTETTÄVÄT VERTAILUMENETELMÄT

I. Rikkidioksidin analysointi

[ilmanlaadun raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille ja leijumalle 15 päivänä heinäkuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/779/ETY liite V]

II. Typen oksidien analysoinnissa käytettävä vertailumenetelmä

[ilmanlaatustandardeista typpidioksidille 7 päivänä maaliskuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/203/ETY liite IV]

III. Ilman lyijypitoisuuksien analysoinnissa käytettävä näytteenotto- ja vertailumenetelmä

[ilmassa olevan lyijyn raja-arvoista 3 päivänä joulukuuta 1982 annetun neuvoston direktiivin 82/884/ETY liite]

IV. PM10-hiukkasten näytteenotossa käytettävä vertailumenetelmä

PM10-hiukkasten näytteenotossa käytetään standardiehdotuksessa prEN 12341 (1) kuvattua vertailumenetelmää.

V. PM2,5-hiukkasten näytteenotossa käytettävä vertailumenetelmä

p.m.

VI. Vertailun mallintamismenetelmät

p.m.

(1) "Air Quality - Field test Procedure to demonstrate reference equivalence of sampling methods for the PM10 fraction of particulate matter."

LIITE X

VÄESTÖLLE TIEDOTTAMISEN INDIKAATTORIT

I. Rikkidioksidin väestölle tiedottamisen indikaattorit

>TAULUKON PAIKKA>

II. Typen oksidien väestölle tiedottamisen indikaattorit

>TAULUKON PAIKKA>

III. PM10-hiukkasten väestölle tiedottamisen indikaattorit

>TAULUKON PAIKKA>

IV. Lyijyn väestölle tiedottamisen indikaattori

0,5 ìg/m³, mitattuna kalenterivuoden aikana

V. PM2,5-hiukkasten väestölle tiedottamisen indikaattorit 5 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi

>

TAULUKON PAIKKA>

VI. Standardointi

Rikkidioksidin ja typen oksidien tilavuuden on oltava standardoitu seuraaviin lämpötiloihin ja paineisiin: 293 °K ja 101,3 kPa.