Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta (97/C 99/01) KOM(97) 46 lopull. - 97/0034 (ACC)

(Komission esittämä 17 päivänä helmikuuta 1997)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon asetukset maatalouden yhteisistä markkinajärjestelyistä sekä perustamissopimuksen 235 artiklan nojalla annetut asetukset, joita sovelletaan maataloustuotteista tehtyihin tuotteisiin, sekä erityisesti näiden asetusten säännökset, jotka antavat mahdollisuuden poiketa siitä yleisestä periaatteesta, että rajoilla toteutettavat suojatoimenpiteet voidaan korvata ainoastaan näissä asetuksissa säädetyillä toimenpiteillä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo, että

(1) asetuksella (ETY) N:o 2423/88 (1) neuvosto on antanut yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat polkumyynnillä tai tuella muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumista,

(2) nämä säännöt annettiin olemassa olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja erityisesti sellaisten velvoitteiden mukaisesti, jotka johtuvat tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, jäljempänä `GATT-sopimus`, VI artiklasta, sopimus GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamisesta (`vuoden 1979 polkumyyntikoodi`) sekä sopimus GATT-sopimuksen VI, XVI ja XXIII artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta (`vientituki- ja tasoitustullikoodi`),

(3) Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulos on johtanut Maailman kauppajärjestön (`WTO`) perustamiseen,

(4) WTO:n perustamissopimuksen (`WTO-sopimus`), jonka neuvosto on hyväksynyt päätöksellä 94/800/EY (2), liitteeseen 1 A sisältyy muun muassa tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994 (`GATT 1994 -sopimus`), sopimus maataloudesta, jäljempänä `maataloussopimus`, sopimus GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamisesta, jäljempänä `vuoden 1994 polkumyyntisopimus`, ja uusi tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus, jäljempänä `tukisopimus`,

(5) vuoden 1994 polkumyyntisopimuksessa ja tukisopimuksessa vahvistettujen sääntöjen yhteisön toimesta tapahtuvan soveltamisen avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi katsotaan tarpeelliseksi, että annetaan kaksi erillistä asetusta, joissa riittävän yksityiskohtaisesti vahvistetaan näiden kahden kaupan suojavälineen soveltamisen edellyttämät vaatimukset,

(6) näin ollen on asianmukaista muuttaa yhteisön sääntöjä tasoitustullien soveltamisesta uusien monenvälisten sääntöjen perusteella, jotka koskevat muun muassa menettelyn aloittamista ja myöhemmän tutkimuksen kulkua, mukaan lukien tosiasioiden määritys ja käsittely, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen, tasoitustullien käyttöön ottaminen ja kantaminen, tasoitustullien kesto ja uudelleentarkastelu sekä tutkimuksiin tasoitustulleista liittyvien tietojen julkistaminen,

(7) uusista sopimuksista johtuneiden muutosten laajuuden vuoksi ja uusien sääntöjen moitteettoman ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi yhteisön lainsäädäntö olisi mahdollisimman hyvin saatettava näiden sopimusten mukaisesti,

(8) lisäksi olisi suotavaa selvittää riittävän yksityiskohtaisesti se, milloin tuen katsotaan olevan olemassa, periaatteet, joiden mukaan se on tasoitettava (etenkin onko tukea myönnetty erityisesti), ja tasoitettavan tuen laskemisperusteet,

(9) tuen olemassaoloa määritettäessä on tarpeen osoittaa, että hallitus tai muu julkinen viranomainen on myöntänyt rahallista avustusta tietyn maan alueella tai että on olemassa tietynlaista tulo- tai hintatukea GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja että vastaanottava yritys on hyötynyt edusta,

(10) on tarpeen selvittää riittävän yksityiskohtaisesti se, minkälainen tuki ei ole tasoitettavaa, sekä noudatettava menettely silloin, kun tutkimuksessa todetaan, että tutkittava yritys on saanut tukea, joka ei ole tasoitettavaa,

(11) tukisopimuksessa täsmennetään, että sellaista tukea, joka ei ole tasoitettavaa, koskevien säännösten soveltaminen päättyy viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen, ellei sitä jatketa WTO:n jäsenten yhteisellä sopimuksella; sen vuoksi tämän asetuksen muuttaminen voi olla tarpeen, jos näiden säännösten voimassaoloaikaa ei jatketa,

(12) maataloussopimuksen liitteessä 2 luetellut toimenpiteet eivät ole tasoitettavia siltä osin kuin kyseisessä sopimuksessa on määrätty,

(13) on suotavaa vahvistaa selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet tekijöistä, joilla voidaan määrittää, onko tuettu tuonti aiheuttanut tai uhkaako se aiheuttaa merkittävää vahinkoa; jos pyritään näyttämään, että yhteisön tuotantoalalle aiheutunut vahinko johtuu kyseessä olevan tuonnin määrästä ja hintatasosta, olisi otettava huomioon muiden tekijöiden vaikutukset ja erityisesti yhteisössä vallitsevat markkinaolosuhteet,

(14) olisi suotavaa määritellä käsite "yhteisön tuotantoala" ja säädettävä, että viejiin etuyhteydessä olevat osapuolet voidaan jättää tällaisen tuotantoalan ulkopuolelle, ja olisi suotavaa määritellä käsite "etuyhteys"; lisäksi on tarpeen säätää siitä, että tasoitustullitoimia voidaan toteuttaa yhteisön tietyn alueen tuottajien puolesta, ja vahvistaa tällaisen alueen määrityksen suuntaviivat,

(15) on tarpeen vahvistaa se, kuka voi valittaa tasoitustulleista ja missä määrin yhteisön tuotantoalan olisi tuettava valitusta, sekä tällaiseen valitukseen sisältyvää tasoitettavaa tukea, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat tiedot; on myös yksilöitävä valitusten hylkäämiseen tai menettelyn aloittamiseen sovellettavat menettelyt,

(16) on tarpeen vahvistaa, millä tavalla asianomaisille osapuolille olisi ilmoitettava viranomaisten vaatimista tiedoista ja annettava niille hyvät mahdollisuudet esittää kaikki olennaiset todisteet ja puolustaa etujaan; lisäksi on suotavaa määrittää selkeästi tutkimuksen kuluessa noudatettavat säännöt ja menettelyt, erityisesti säännöt, joiden mukaan osapuolien on ilmoittauduttava, esitettävä näkökantansa ja toimitettava tiedot asetetussa määräajassa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon; olisi myös määritettävä edellytykset, joiden mukaisesti osapuoli voi saada muiden osapuolien toimittamia tietoja käyttöönsä ja esittää huomautuksensa niistä; jäsenvaltioiden ja komission olisi lisäksi tietojen keräämisessä toimittava yhteistyössä,

(17) on tarpeen vahvistaa edellytykset, joiden mukaisesti väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön, mukaan lukien se, että ne voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan 60 päivän kuluttua menettelyn aloittamisesta eikä myöhemmin kuin yhdeksän kuukauden kuluttua siitä; lisäksi komissio voi kaikissa tapauksissa ottaa kyseiset tullit käyttöön ainoastaan neljäksi kuukaudeksi,

(18) on tarpeen määrittää menettelyt sellaisten sitoumusten hyväksymiseksi, joilla poistetaan tai korjataan tasoitettava tuki ja vahinko sen sijaan, että otettaisiin käyttöön väliaikaiset tai lopulliset tullit; on myös aiheellista vahvistaa sitoumusten rikkomisen tai peruuttamisen seuraukset ja säädettävä siitä, että väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön oletetun rikkomisen vuoksi tai jos lisätutkimus on tarpeen päätelmien täydentämiseksi; sitoumuksia hyväksyttäessä olisi valvottava, että ehdotetut sitoumukset ja niiden täytäntöönpano eivät johda kilpailunvastaiseen toimintaan,

(19) on tarpeen säätää siitä, että toteutettiinpa lopulliset toimenpiteet tai ei, tutkimus olisi tavallisesti päätettävä 12 kuukauden ja enintään 13 kuukauden kuluessa sen aloittamisesta,

(20) tutkimukset tai menettelyt olisi päätettävä, jos tuen määrä on vähäinen tai, erityisesti kun tuonti on peräisin kehitysmaista, jos tuetun tuonnin määrä tai vahinko on mitätön, ja on aiheellista määrittää nämä perusteet; jos toimenpiteet on otettava käyttöön, on tarpeen säätää tutkimusten päättämisestä ja siitä, että tullien määrän on oltava tasoitettavan tuen määrää pienempi, jos kyseinen alhaisempi määrä on riittävä poistamaan vahingon, ja on tarpeen määrittää tullien määrän laskentamenetelmä, kun kyse on näytteenotosta,

(21) on tarpeen säätää väliaikaisten tullien taannehtivasta kantamisesta, jos se arvioidaan aiheelliseksi, ja määrittää olosuhteet, joissa tulleja voidaan soveltaa taannehtivasti, jotta vältyttäisiin siltä, että sovellettavat lopulliset toimenpiteet menettävät merkityksensä; lisäksi on tarpeen säätää tullien taannehtivasta soveltamisesta, jos sitoumuksia rikotaan tai jos ne peruutetaan,

(22) on tarpeen säätää, että toimenpiteet raukeavat viiden vuoden kuluttua, paitsi jos uudelleentarkastelussa osoittautuu, että niitä olisi ylläpidettävä; on myös tarpeen säätää, että tapauksessa, jossa olosuhteiden muutoksesta on toimitettu riittävät todisteet, varataan mahdollisuus välivaiheen uudelleentarkasteluun tutkimuksiin tai tutkimuksista sen määrittämiseksi, onko tasoitustullien palauttaminen aiheellista,

(23) tukisopimukseen ei sisälly määräyksiä tasoitustullien kiertämisestä, mahdollisuus kiertämiseen on olemassa samankaltaisella mutta ei identtisellä tavalla kuin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kiertäminen; tämän vuoksi on aiheellista antaa säännökset tullin kiertämisen vastaisista toimenpiteistä tässä asetuksessa,

(24) on aiheellista hyväksyä tasoitustullien väliaikainen päättäminen, jos markkinaolosuhteiden tilapäinen muuttuminen tekee niiden jatkuvan käyttämisen tilapäisesti aiheettomaksi,

(25) on tarpeen säätää, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti voidaan kirjata tuotaessa siten, että tuontia vastaan voidaan myöhemmin toteuttaa toimenpiteitä,

(26) toimenpiteiden moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen, että jäsenvaltiot valvovat ja antavat komissiolle kertomuksen tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuonnista ja tämän asetuksen mukaisesti kannettujen tullien määrästä,

(27) on tarpeen säätää, että tutkimuksen aikana neuvoa-antavaa komiteaa kuullaan säännöllisin ja vahvistettavin määräajoin; komiteassa olisi oltava jäsenvaltioiden edustajat ja sen puheenjohtajana komission edustaja,

(28) on tarkoituksenmukaista säätää tarkastuskäynneistä tasoitettavasta tuesta ja vahingosta toimitettujen tietojen tarkastamiseksi; tällaiset käynnit olisivat kuitenkin riippuvaisia kyselyihin saatujen vastausten asianmukaisuudesta,

(29) tutkimusten saattamiseksi päätökseen vahvistetussa määräajassa on olennaisen tärkeätä säätää näytteenotosta tapauksissa, joissa asianomaisten osapuolten tai liiketoimien lukumäärä on suuri,

(30) on tarpeen säätää, että jos osapuolet eivät toimi yhteistyössä tyydyttävällä tavalla, voidaan päätelmien tekemisessä käyttää muita tietoja ja että nämä tiedot voivat olla osapuolille vähemmän edullisia kuin ne olisivat, jos osapuolet olisivat toimineet yhteistyössä,

(31) luottamuksellisten tietojen käsittelystä olisi annettava säännökset liike- tai valtiosalaisuuksien paljastumisen estämiseksi,

(32) on välttämätöntä, että siihen oikeutetuille osapuolille ilmoitetaan asianmukaisesti olennaisista tosiasioista ja huomioista ja että ilmoittaminen tehdään yhteisön päätöksentekomenettely huomioon ottaen sellaisessa määräajassa, että osapuolilla on mahdollisuus huolehtia eduistaan,

(33) on aiheellista säätää hallintojärjestelmästä, jossa voidaan esittää huomautuksia siitä, ovatko toimenpiteet yhteisön edun mukaisia, mukaan lukien kuluttajien etu, ja vahvistaa määräaika, jonka kuluessa kyseessä olevat tiedot on toimitettava, sekä vahvistaa osapuolten oikeus tiedonsaantiin,

(34) tukisopimuksella luotavaksi tarkoitettujen oikeuksien ja velvoitteiden välisen tasapainon säilyttämiseksi on olennaisen tärkeää, että sopimuksen sääntöjä sovellettaessa yhteisö ottaa huomioon tärkeimpien kauppakumppaniensa tulkinnan niistä sellaisena kuin ne heijastuvat lainsäädännössä tai vakiintuneessa käytännössä,

(35) muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annetulla asetuksella (EY) N:o 3284/94 (3) neuvosto korvasi asetuksen (ETY) N:o 2423/88 ja otti käyttöön uuden yhteisen järjestelmän muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta,

(36) julkaistaessa asetusta (EY) N:o 3284/94 ilmeni sanonnallisia ongelmia, mainittua asetusta on myös muutettu, ja

(37) selkeyden, avoimuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi kyseinen asetus olisi näin ollen kumottava ja korvattava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen tai asetuksen (ETY) N:o 2423/88 perusteella jo aloitettujen tasoitusmenettelyjen soveltamista,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Periaatteet

1. Tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön minkä tahansa sellaisen tuen tasoittamiseksi, joka on myönnetty välittömästi tai välillisesti minkä tahansa sellaisen tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jonka luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa.

2. Tässä asetuksessa tuotetta pidetään tukea saavana, jos se saa 2 ja 3 artiklassa määriteltyä tasoittavaa tukea.

3. Tällaista tukea voi myöntää joko tuotavan tuotteen alkuperämaan hallitus tai sen välittäjänä toimivan maan hallitus, josta tuote viedään yhteisöön ja jota kutsutaan tässä asetuksessa `viejämaaksi`.

Tässä asetuksessa `hallituksella` tarkoitetaan alkuperä- tai viejämaan alueen hallitusta tai julkista toimielintä sen alueella.

4. Sen estämättä mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, jos tuotteita ei tuoda suoraan alkuperämaasta vaan ne viedään yhteisöön välittäjänä toimivan maan kautta, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kokonaisuudessaan, ja sen ollessa aiheellista liiketoimea tai -toimia pidetään tapahtuneina alkuperämaan ja yhteisön välillä.

5. Tässä asetuksessa tarkoitetaan `samankaltaisella tuotteella` tuotetta, joka on identtinen, kaikilta osin samankaltainen kuin tutkimuksen kohteena oleva tuote, tai sellaisen tuotteen puuttuessa muuta tuotetta, joka muistuttaa ominaispiirteiltään läheisesti tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, vaikka se ei ole kaikilta osin samanlainen.

2 artikla Tuen määritelmä

Tuen katsotaan olevan olemassa, jos:

1) a) alkuperä- tai viejämaan hallitus myötävaikuttaa taloudellisesti, toisin sanoen, jos:

i) hallituksen käytäntö käsittää varojen (esimerkiksi avustukset, lainat ja pääomasijoitukset) suoran siirron tai mahdollisen varojen tai velvoitteiden (esimerkiksi lainatakuiden) suoran siirron,

ii) hallitukselle kuuluvasta tulosta, joka muuten olisi maksettava, luovutaan tai sitä ei kerätä (esimerkiksi verokannustimet, kuten veroluotot); tukena ei pidetä vientiin menevän tuotteen vapauttamista sellaisista veroista ja maksuista, joita kannetaan samankaltaiselta, kotimaiseen kysyntään tarkoitetulta tuotteelta, eikä myöskään sellaisten verojen ja maksujen peruuttamista, jos peruutettava määrä ei ylitä niistä karttunutta määrää, jos tällainen vapauttaminen myönnetään liitteiden I, II ja III säännösten mukaisesti,

iii) hallitus antaa käyttöön muita kuin yleiseen infrastrukturiin kuuluvia tavaroita tai palveluita tai ostaa tavaroita,

iv) hallitus

- suorittaa maksuja rahoitusmekanismiin

tai

- valtuuttaa tai ohjaa yksityisen elimen vastaamaan yhdestä tai useammasta i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetusta tavanomaisesti hallitukselle kuuluvasta toiminnosta, ja käytäntö ei missään todellisessa merkityksessä eroa hallituksen tavallisesti noudattamasta käytännöstä

tai

b) kyseessä on minkä tahansa tyyppinen tulo- tai hintatuki GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä,

ja

2) sitä kautta annetaan etua.

3 artikla Tasoitettavat tuet

1. Tuet ovat tasoitustoimenpiteiden alaisia ainoastaan, jos ne ovat erityisiä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

2. Sen vahvistamiseksi, onko 2 artiklassa määritelty tuki erityinen myöntävän viranomaisen toimivaltaan kuuluvalla alueella sijaitsevalle yritykselle tai tuotantoalalle tai yritysten tai tuotantoalojen ryhmälle, jäljempänä "tietyt yritykset", sovelletaan seuraavia periaatteita:

a) Jos myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka perusteella myöntävä viranomainen toimii, nimenomaisesti rajoittaa tuen saannin tiettyihin yrityksiin, on tuki erityinen.

b) Jos myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka perusteella myöntävä viranomainen toimii, vahvistaa objektiiviset perusteet tai edellytykset, joiden perusteella määritetään kelpoisuus tukeen ja tuen suuruus; erityisyydestä ei ole kysymys edellyttäen, että kelpoisuus tukeen on automaattinen ja sellaisia perusteita ja edellytyksiä ehdottomasti noudatetaan.

Tässä artiklassa `objektiivisilla perusteilla tai edellytyksillä` tarkoitetaan puolueettomia perusteita tai edellytyksiä, jotka eivät suosi tiettyjä yrityksiä ennen muita ja jotka ovat luonteeltaan taloudellisia ja joita sovelletaan laaja-alaisesti, kuten työntekijöiden lukumäärä tai yrityksen koko.

Perusteet ja edellytykset on selkeästi määriteltävä laissa, asetuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta ne voidaan tarkastaa.

c) Jos, huolimatta siitä, että a ja b alakohdassa tarkoitettujen periaatteiden soveltaminen viittaa siihen, että kyseessä ei ole erityinen tuki, on syytä uskoa, että tuki käytännössä on erityinen, muita tekijöitä voidaan ottaa huomioon. Sellaiset tekijät ovat: rajoitettu määrä tiettyjä yrityksiä hyödyntää tukiohjelmaa, tietyt yritykset hyödyntävät sellaista pääasiallisesti, tukea myönnetään suhteettoman suuressa määrin tietyille yrityksille ja tapa, jolla myöntävä viranomainen käyttää harkintavaltaa päätettäessä tuen myöntämisestä. Tässä suhteessa erityisesti tiedot tukihakemusten hyväksymis- ja hylkäämislukumäärästä ja sellaisten päätösten perusteluista on otettava huomioon.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa otetaan huomioon missä laajuudessa taloudellinen toiminta on hajautunut myöntävän viranomaisen toimialueella, samoin kuin se, kuinka pitkän ajan tukiohjelma on ollut toiminnassa.

3. Tuki, joka on rajattu tiettyihin, määrätyllä maantieteellisellä alueella myöntävän viranomaisen toimialueella sijaitseviin yrityksiin, katsotaan erityiseksi. Yleisesti sovellettavan veroasteen asettamista tai muuttamista minkä tahansa hallinnon portaan päätöksellä, joka on oikeutettu sen tekemään, ei katsota tässä asetuksessa tarkoitetuksi erityiseksi tueksi.

4. Sen estämättä mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavat tuet katsotaan erityisiksi:

a) Tuet, jotka joko lain mukaan tai tosiasiallisesti riippuvat vientituloksesta joko yksin tai yhdessä muiden edellytysten kanssa, mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut edellytykset.

Tukien katsotaan tosiasiallisesti riippuvan vientituloksesta, jos tosiasiat osoittavat, että tuen myöntäminen, ilman että se on laillisesti tehty vientituloksesta riippuvaiseksi, on tosiasiassa kytketty tosiasialliseen tai odotettuun vientiin tai vientituloihin. Sitä, että tukea myönnetään sellaisille yrityksille, jotka harjoittavat vientiä, ei voi yksistään tästä syystä katsoa vientitueksi tässä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä.

b) Tuet, jotka riippuvat joko yksin tai yhdessä muiden edellytysten kanssa kotimaisten tavaroiden käytöstä suhteessa tuontitavaroihin.

5. Tämän artiklan säännösten perusteella tehtävä erityisyyden vahvistaminen on selkeästi perusteltava sitä tukevilla todisteilla.

4 artikla Tuet, jotka eivät ole tasoitettavia

1. Seuraaviin tukiin ei sovelleta tasoitustoimenpiteitä:

a) tuet, jotka eivät ole erityisiä 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b) tuet, jotka ovat erityisiä 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, mutta jotka täyttävät tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdassa säädetyt edellytykset;

c) tuen osa, joka voi sisältyä liitteessä IV lueteltuihin toimenpiteisiin.

2. Tukeen, joka on myönnetty yritysten tai korkeakoulujen taikka tutkimuslaitosten suorittaman tutkimustoiminnan sopimusperusteiseen avustamiseen, ei sovelleta tasoitustoimenpiteitä, jos myönnetty tuki kattaa enintään 75 prosenttia teollisen tutkimuksen kustannuksista tai enintään 50 prosenttia kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyön kustannuksista, ja jos sellainen tuki rajoittuu yksinomaan:

a) henkilöstökustannuksiin (yksinomaan tutkimustehtävissä toimivat tutkijat, teknikot ja muu tutkimushenkilökunta),

b) välinekustannuksiin, laitteisiin, maa-alueisiin ja rakennuksiin, joita käytetään yksinomaan ja pysyvästi tutkimustehtäviin (paitsi jos niistä luovutaan kaupallisin perustein),

c) konsultointikustannuksiin ja kustannuksiin vastaavista palveluista, joita käytetään yksinomaan tutkimustehtäviin, mukaan lukien alihankintana ostetut tutkimukset, tekninen asiantuntemus, patentit jne.,

d) muihin suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuviin yleiskustannuksiin,

e) muihin suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuviin toimintakustannuksiin (kuten materiaali- ja hankintakustannukset ja vastaavat).

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta siviili-ilma-aluksiin (siten kuin ne on määritelty vuoden 1979 siviili-ilma-alusten kauppaa koskevassa sopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, tai missä tahansa muussa kyseistä sopimusta muuttavassa tai sen korvaavassa sopimuksessa).

Ensimmäisessä alakohdassa:

a) tarkoitetun tuen, jota ei tasoiteta, sallittu taso määritetään suhteessa yksittäisen hankkeen kestäessä syntyneisiin tukiedellytykset täyttäviin kokonaiskustannuksiin.

Teollisen tutkimuksen ja kilpailuvaihetta edeltävän kehitystyön käsittävien ohjelmien ollessa kyseessä sallittu tuki, jota ei tasoiteta, ei saa ylittää kahteen edellä mainittuun ryhmään sovellettavan sallitun tuen, jota ei tasoiteta, niiden sallittujen tasojen keskiarvoa, joka lasketaan tämän ensimmäisen alakohdan a-e alakohdassa tarkoitettujen, tukiedellytykset täyttävien kokonaiskustannusten perusteella;

b) `teollisella tutkimuksella` tarkoitetaan suunniteltua tutkimusta tai kriittistä tarkastelua, jolla pyritään uuden tiedon löytämiseen ja jonka tavoitteena on, että sellainen tieto olisi hyödyllistä uusia tuotteita, menetelmiä tai palveluja kehitettäessä tai merkitsisi huomattavia parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin, menetelmiin tai palveluihin;

c) `kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyöllä` tarkoitetaan teollisen tutkimuksen tulosten muuttamista kaavakuvaksi, suunnitelmaksi tai malliksi uusille, muutetuille tai parannetuille tuotteille, menetelmille tai palveluille riippumatta siitä, onko ne tarkoitettu myyntiin vai käyttöön, mukaan lukien sellaisen ensimmäisen prototyypin luominen, joka ei ole kaupallisesti käytettävissä. Se voi lisäksi sisältää vaihtoehtoisten tuotteiden, menetelmien tai palvelujen käsitteellisen suunnittelun, muotoilun ja alustavan esittelyn tai pilottihankkeet, jos näitä samoja hankkeita ei voida muuttaa käytettäväksi tai käyttää teollisiin sovellutuksiin tai kaupalliseen hyödyntämiseen. Se ei sisällä rutiininomaisia tai säännönmukaisesti toistuvia muutoksia olemassa oleviin tuotteisiin, tuotantolinjoihin, valmistusmenetelmiin, palveluihin ja muihin jatkuviin toimintoihin, vaikka nämä muutokset voisivat merkitä parannuksia.

3. Tukeen, jota alueellisen kehittämisen yleisissä puitteissa annetaan alkuperämaan ja/tai viejämaan alueella sijaitseville epäsuotuisille alueille ja joka ei olisi erityistä, jos jokaiseen tukiedellytykset täyttävään kyseiseen alueeseen sovellettaisiin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja perusteita, ei sovelleta tasoitustoimenpiteitä, sillä edellytyksellä että:

a) epäsuotuisa alue on selkeästi määritetty yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on tarkasti määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen identiteetti,

b) alue katsotaan epäsuotuisaksi sellaisten puolueettomien ja objektiivisten perusteiden perusteella, jotka osoittavat alueen vaikeuksien olevan muista kuin tilapäisistä olosuhteista johtuvia; sellaiset perusteet on selkeästi määritettävä laissa, asetuksessa tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta ne voidaan tarkastaa,

c) b alakohdassa mainittuihin perusteisiin sisältyy talouden kehittyneisyyden mittari, joka perustuu vähintään yhdelle seuraavista tekijöistä:

- joko pääluvun tai kotitalouden mukaan laskettu tulo tai pääluvun mukaan laskettu BKT, joka saa olla enintään 85 prosenttia kyseisen alkuperä- tai viejämaan keskiarvosta,

- työttömyysaste, jonka on oltava vähintään 110 prosenttia kyseisen alkuperä- tai viejämaan keskiarvosta,

laskettuna kolmen vuoden ajanjaksolta; sellainen mittaus voi kuitenkin olla näiden yhdistelmä, ja siihen voi kuulua muita tekijöitä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetaan:

a) `alueellisen kehittämisen yleisellä yhteydellä`, että alueelliset tukiohjelmat ovat osa sisäisesti yhtenäistä ja yleisesti noudatettavaa aluekehityspolitiikkaa ja että aluekehitystukia ei myönnetä muista erillään oleviin maantieteellisiin kohteisiin, joilla ei ole tai ei juurikaan ole vaikutusta alueen kehitykseen;

b) `puolueettomilla ja objektiivisilla perusteilla` perusteita, jotka eivät suosi tiettyjä alueita enemmän kuin mikä on tarkoituksenmukaista alueellisten erojen poistamiseksi tai vähentämiseksi aluekehityspolitiikan puitteissa. Tältä osin alueellisissa tukiohjelmissa määritellään enimmäismäärät, jotka voidaan myöntää kuhunkin tuettuun hankkeeseen. Tällaiset enimmäismäärät on eriteltävä tuen edellytykset täyttävien alueiden kehityserojen mukaan, ja ne on ilmaistava investointikustannuksiin tai työpaikkojen perustamisesta aiheutuviin kustannuksiin liittyvinä määrinä. Sellaisten enimmäismäärien rajoissa tuen jakautumisen on oltava riittävän laaja ja tasainen sen estämiseksi, että tietyt yritykset käyttäisivät pääosan tuesta tai että niille myönnettäisiin kohtuuttoman suuri osa siitä.

Tätä määritelmää sovelletaan 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

4. Avustuksella, jolla edistetään olemassa olevien laitosten mukautumista laissa ja/tai asetuksissa asetettuihin uusiin ympäristövaatimuksiin, jotka merkitsevät suurempia rajoituksia ja taloudellista rasitetta yrityksille, ei sovelleta tasoitustoimenpiteitä, jos avustus:

a) on kertaluonteinen toimenpide, joka ei toistu;

ja

b) on rajoitettu 20 prosenttiin mukautumiskustannuksista;

ja

c) ei kata tuetun investoinnin korvaamis- ja toimintakustannuksia, jotka yritysten on kokonaisuudessaan katettava,

ja

d) liittyy suoraan ja on kohtuullisessa suhteessa yrityksen haittojen ja saasteiden suunniteltuun vähentämiseen eikä kata mitään valmistuskustannuksissa mahdollisesti saavutettavia säästöjä,

ja

e) on kaikkien sellaisten yritysten saatavilla, jotka voivat ottaa käyttöön uusia laitteita ja/tai tuotantomenetelmiä.

`Olemassa olevilla laitoksilla` tarkoitetaan laitoksia, jotka ovat olleet toiminnassa vähintään kaksi vuotta sinä ajankohtana, kun uudet ympäristövaatimukset tulevat voimaan.

5 artikla Tasoitettavan tuen määrän laskeminen

Tässä asetuksessa tasoitettavan tuen määrä lasketaan sen vastaanottajalle koituvan edun mukaan, jonka on todettu olevan olemassa tuen tutkimusajanjaksona. Tämä ajanjakso vastaa tavallisesti vastaanottajan viimeisintä tilikautta, mutta se voi olla mikä tahansa muu vähintään kuuden kuukauden mittainen jakso, joka edeltää tutkimuksen vireillepanoa ja jonka osalta on käytettävissä luotettavia rahoitus- ja asiaa koskevia tietoja.

6 artikla Vastaanottajan edun laskeminen

Vastaanottajaetu lasketaan seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) hallituksen pääomasijoitusta ei pidetä edun myöntämisenä, ellei investoinnin voida katsoa olevan vastoin alkuperä- tai viejämaan alueella olevien yksityisten sijoittajien tavanomaista sijoituskäytäntöä (mukaan lukien riskipääomasijoitukset);

b) hallituksen myöntämää lainaa ei pidetä edun myöntämisenä, ellei yrityksen hallitukselta saamastaan lainasta maksaman koron määrän ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksaman koron välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus;

c) hallituksen myöntämää lainatakausta ei pidetä edun myöntämisenä, ellei hallituksen takaamasta lainasta takauksen saaneen yrityksen maksaman koron määrän ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta ilman valtiontakausta, maksaman koron määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus korjattuna maksuissa mahdollisesti olevilla eroilla;

d) tavaroiden tai palvelujen toimittamista tai tavaroiden hankintaa hallituksen toimesta ei pidetä edun myöntämisenä, ellei tavaroita tai palveluja toimiteta tai tavaroita hankita liian vähäistä korvausta vastaan. Korvauksen riittävyys on määritettävä suhteessa kyseisten tavaroiden tai palvelujen vallitseviin markkinaolosuhteisiin maassa, jossa toimitus tai hankita tapahtuu (mukaan lukien hinta, laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetus ja muut osto- tai myyntiedellytykset).

7 artikla Yleiset säännökset laskemisesta

1. Tasoitettavan tuen määrä lasketaan tuetun tuotteen yhteisöön viennin osalta yksikkökohtaisesti.

Määritettäessä tätä määrää tuen kokonaismäärästä voidaan vähentää seuraavat osat:

a) kaikki hakemusmaksut sekä muut kustannukset, jotka välttämättä aiheutuvat tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta,

b) vientiverot, tullit tai muut maksut, jotka kannetaan tuotteen viennistä yhteisöön ja jotka on erityisesti tarkoitettu tuen vaikutuksen tasaamiseen.

Jos asianomainen osapuoli vaatii tällaista vähennystä, sen on osoitettava, että vaatimus on perusteltu.

2. Jos tukea ei myönnetä viittaamalla valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, tasoitettavan tuen määrä määritetään jakamalla tuen kokonaisarvo tapauksen mukaan tutkimusajanjaksona tapahtuneen kyseisten tuotteiden tuotannon, myynnin tai viennin osalle.

3. Jos tuen myöntäminen voidaan kytkeä käyttöomaisuuden hankintaan tai tulevaan hankintaan, tasoitettavan tuen määrä lasketaan jakamalla tuki ajanjaksolle, joka heijastaa tämän omaisuuden tavanomaista arvonalennusta kyseisellä tuotantoalalla. Tutkimusajanjaksolle kuuluva näin laskettu määrä, mukaan lukien ennen tätä ajanjaksoa hankitusta käyttöomaisuudesta saatu määrä, jaetaan 2 kohdan mukaisesti.

Jos omaisuuden arvo ei alene, tuki rinnastetaan korottomaan lainaan, ja sitä käsitellään 6 artiklan b alakohdan mukaisesti.

4. Jos tuen myöntämistä ei voida kytkeä käyttöomaisuuden hankintaan, tutkimusajanjaksona saadun edun määrä lasketaan pääasiallisesti tälle ajanjaksolle kuuluvaksi, ja se jaetaan 2 kohdan mukaisesti, ellei sitä ole perusteltua erityisten olosuhteiden vuoksi laskea muulle ajanjaksolle kuuluvaksi.

8 artikla Vahingon määritys

1. Jollei toisin määritetä, tässä asetuksessa `vahingolla` tarkoitetaan yhteisön tuotantoalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, yhteisön tuotantoalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä tällaisen yhteisön tuotantoalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan säännösten mukaisesti.

2. Vahingon määritys perustuu selkeään näyttöön, johon sisältyy puolueeton tarkastelu sekä a) tuetun tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla että b) tämän tuonnin vaikutuksesta yhteisön tuotantoalaan.

3. Tuetun tuonnin määrän osalta on harkittava, onko se lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko tuetun tuonnin osalta esiintynyt merkittävää alihinnoittelua verrattuna yhteisön tuotantoalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin aiheutunut merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti merkittävästi estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

4. Jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuva tuotteen tuonti samanaikaisesti on tasoitetullitutkimuksen kohteena, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti ainoastaan, jos voidaan määrittää, että:

a) tasoitettavan tuen määrän todetaan olevan jokaisesta maasta 14 artiklan 5 kohdassa määriteltyä vähimmäistasoa suurempi ja tuonnin määrä kaikista maista ei ole mitätön ja

b) tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on aiheellista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.

5. Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta asianomaiseen yhteisön tuotantoalaan on arvioitava kaikki asiaa koskevat kyseisen alan tilanteeseen vaikuttavat taloudelliset tekijät ja ilmaisimet, mukaan lukien seuraavat: ala on edelleen toipumassa entisen tuetun viennin ja polkumyynnin vaikutuksista, tasoitettavan tuen määrän suuruus, myynnin, voittojen, tuotannon, markkinaosuuden, tuottavuuden, investointien kannattavuuden tai kapasiteetin käyttöasteen tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen; yhteisön hintoihin vaikuttavat tekijät; tosiasialliset ja mahdolliset kielteiset vaikutukset kassavirtoihin, varastoihin, työllisyyteen, palkkoihin, kasvuun, pääoman saantiin ja investointien tekemiseen sekä maataloudessa se, onko hallituksen tukiohjelmien käyttö lisääntynyt. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.

6. Edellä 2 kohdan mukaan esitetyillä asiaa koskevilla todisteilla on osoitettava, että tuettu tuonti aiheuttaa tässä asetuksessa tarkoitettua vahinkoa. Erityisesti tämä merkitsee sen osoittamista, että 3 kohdan mukaisesti yksilöidyt määrät ja/tai hinnat vaikuttavat yhteisön tuotantoalaan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7. Tuetun tuonnin lisäksi on tutkittava muut tunnetut tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotantoalalle, jotta voidaan varmistaa, että näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa ei pidetä tuetusta tuonnista johtuvana vahinkona 6 kohdan mukaisesti. Huomioon otettavina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin tuetun tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmansien maiden tuottajien rajoittavia kauppakäytäntöjä sekä niiden ja yhteisön tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön tuotantoalan vientitulosta ja tuottavuutta.

8. Tuetun tuonnin vaikutus on arvioitava suhteessa samankaltaisen tuotteen tuotantoon yhteisössä silloin, kun käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tämän tuotannon yksilöimisen esimerkiksi tuotantomenetelmien sekä tuottajien harjoittaman myynnin ja saamien voittojen perusteella. Jos kyseisen tuotannon yksilöiminen ei ole mahdollista, tuetun tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.

9. Merkittävän vahingon uhan määrittämisen on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäiseen mahdollisuuteen. Olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa tuettu tuonti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja välittömästi uhkaava.

Merkittävän vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi olisi tarkasteltava muun muassa seuraavia tekijöitä:

a) kyseessä olevan tuen tai olevien tukien laji ja tuen tai tukien todennäköisesti aiheuttamat vaikutukset kauppaan,

b) tuetun tuonnin sellainen merkittävä kasvuvauhti yhteisön markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä,

c) riittävä ja vapaasti viejän käytettävissä oleva kapasiteetti tai viejän kapasiteetin välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus yhteisöön suuntautuvan tuetun viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyky ottaa vastaan lisävientiä,

d) tuonnin tapahtuminen hinnoilla, jotka merkittävästi alentavat hintoja tai estävät muuten toteutettavat hinnan korotukset ja jotka mahdollisesti lisäävät lisätuonnin kysyntää,

e) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen varastot.

Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että tuetun viennin kasvu on välittömästi uhkaavaa ja että jos suojatoimia ei toteuteta, aiheutuu merkittävää vahinkoa.

9 artikla Yhteisön tuotantoalan määritelmä

1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan `yhteisön tuotantoalalla` samankaltaisten tuotteiden kaikkia tuottajia yhteisössä tai niitä tuottajia, joiden tuotteiden yhteinen tuotanto muodostaa 10 artiklan 8 kohdan määrittelyn mukaisen pääosan kyseisten tuotteiden koko yhteisön tuotannosta, paitsi silloin, kun:

a) tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin taikka jos ne ovat itse sellaisen tuotteen tuojia, jota väitetään tuettavan, ilmaisun `yhteisön tuotantoala` voidaan tulkita tarkoittavan muita tuottajia;

b) poikkeuksellisissa olosuhteissa yhteisön alue voidaan kyseisen tuotannon osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen ja kullakin markkina-alueella olevia tuottajia voidaan pitää erillisenä tuotantoalana, jos

(i) tällaisella markkina-alueella olevat tuottajat myyvät kaiken tai lähes kaiken kyseisen tuotteen tuotantonsa tällä markkina-alueella ja

(ii) muualle yhteisöön sijoittautuneet kyseisen tuotteen tuottajat eivät merkittävissä määrin tyydytä kysyntää tällä markkina-alueella.

Vaikka suurimmalle osalle koko yhteisön tuotantoalasta ei olisi aiheutunut vahinkoa, voidaan vahinkoa katsoa aiheutuneen tällaisissa olosuhteissa, jos tuettu tuonti on keskittynyt tällaisille eristyneille markkinoille ja jos tuettu tuonti aiheuttaa vahinkoa tuottajille, jotka vastaavat kaikesta tai lähes kaikesta tuotannosta tällaisilla markkinoilla.

2. Edellä 1 kohdassa tuottajien katsotaan olevan etuyhteydessä viejiin tai tuojiin ainoastaan, jos a) toinen välittömästi tai välillisesti valvoo toista tai b) kolmas välittömästi tai välillisesti valvoo molempia tai c) ne yhdessä valvovat välittömästi tai välillisesti kolmatta, jos on syytä olettaa tai epäillä, että yhteyden vaikutuksesta kyseinen tuottaja toimii toisin kuin etuyhteyttä vailla olevat tuottajat. Tässä kohdassa toisen katsotaan valvovan toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai toiminnallinen asema antaa sille mahdollisuuden rajoittaa tai ohjata toisen toimintaa.

3. Kun yhteisön tuotantoalan tulkitaan käsittävän tietyn alueen tuottajat, viejille tai tasoitettavan tuen myöntävälle hallitukselle annetaan mahdollisuus esittää sitoumuksia 13 artiklan mukaisesti kyseisen alueen osalta. Arvioitaessa yhteisön etua toimenpiteiden suhteen on tällaisissa tapauksissa alueen etuun kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos tyydyttävää sitoumusta ei esitetä nopeasti tai jos kyseessä ovat 13 artiklan 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut tilanteet, väliaikainen tai lopullinen tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön koko yhteisön osalta. Tällaisissa tapauksissa tullit voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä tuotteita tai viejiä, jos se on mahdollista.

4. Tähän artiklaan sovelletaan 8 artiklan 8 kohdan säännöksiä.

10 artikla Menettelyn aloittaminen

1. Jollei 10 artiklasta muuta johdu, tutkimus väitetyn tuen määrän ja vaikutuksen määrittämiseksi pannaan vireille yhteisön tuotantoalan puolesta toimivan kenen tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai minkä tahansa yhteenliittymän, jolla ei ole oikeushenkilön asemaa, tekemän kirjallisen valituksen perusteella.

Valitus voidaan toimittaa komissiolle tai jäsenvaltiolle, jonka on toimitettava se komissiolle. Komissio lähettää jäsenvaltioille jäljennöksen jokaisesta vastaanottamastaan valituksesta. Valitus katsotaan jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun se on lähetetty komissiolle kirjattuna kirjeenä tai komission antamasta kirjallisesta vastaanottoilmoituksesta.

Jos valitusta ei ole tehty, mutta jäsenvaltiolla on riittävät todisteet tuesta ja siitä yhteisön tuotantoalalle aiheutuneesta vahingosta, sen on toimitettava nämä todisteet viipymättä komissiolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun valitukseen on sisällyttävä riittävät todisteet tasoitettavasta tuesta (mukaan lukien sen määrä, jos mahdollista), vahingosta sekä väitetyn tuetun tuonnin ja väitetyn vahingon syy-yhteydestä. Valitukseen on sisällyttävä valittajan kohtuullisesti saatavilla oleva tieto seuraavista:

a) valittajan henkilöllisyys ja kuvaus valittajan yhteisössä tuottaman samankaltaisen tuotteen tuotannon määrästä ja arvosta. Jos valitus tehdään kirjallisesti yhteisön tuotantoalan puolesta, siinä on täsmennettävä se yhteisön tuotantoala, jonka puolesta valitus tehdään, esittämällä luettelo kaikista tiedossa olevista yhteisön samankaltaisen tuotteen tuottajista (tai samankaltaisen tuotteen yhteisön yhteenliittymistä) ja, siinä määrin kuin se on mahdollista, kuvaus samankaltaisen tuotteen yhteisön tuotannon siitä määrästä ja arvosta, jota nämä tuottajat edustavat;

b) täydellinen kuvaus tuotteesta, jota väitetään tuettavan, kyseisen alkuperä- ja/tai viejämaan nimi tai nimet, jokaisen tunnetun viejän tai ulkomaisen tuottajan henkilöllisyys ja luettelo kyseistä tuotetta tuovista tunnetuista henkilöistä;

c) todisteet kyseisestä tuesta, määrästä ja lajista sekä todisteet, että tuki on tasoitettavaa;

d) tietoja tuonnin, jota väitetään tuettavan, määrän muutoksista, tällaisen tuonnin vaikutuksesta samankaltaisen tuotteen hintoihin yhteisön markkinoilla ja siitä aiheutuvasta tuonnin vaikutuksesta yhteisön tuotantoalaan kaikkien asiaan kuuluvien tekijöiden ja ilmaisimien mukaisesti, jotka vaikuttavat tämän yhteisön tuotantoalan tilanteeseen, kuten 8 artiklan 3 ja 5 kohdassa luetellaan.

3. Siinä määrin kuin se on mahdollista, komissio tutkii valituksessa esitettyjen todisteiden paikkansapitävyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko riittävästi todisteita tutkimuksen vireillepanemiseksi.

4. Tutkimus voidaan panna vireille sen määrittämiseksi, onko väitetty tuki erityistä 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan.

5. Tutkimus voidaan myös panna vireille sellaisen tuen osalta, joka ei ole tasoitettavaa 4 artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti sen määrittämiseksi täyttyvätkö niissä vahvistetut edellytykset.

6. Jos tukea myönnetään sellaisen tukiohjelman perusteella, josta on ilmoitettu ennen sen käyttöön ottamista WTO:n valtion tukea ja tasoitustulleja käsittelevälle komitealle tukisopimuksen 8 artiklan määräysten mukaisesti ja jonka osalta komitea ei ole osoittanut, ettei se täytä mainitussa artiklassa vahvistettuja edellytyksiä, tällaisen ohjelman perusteella myönnetyn tuen osalta tutkimus pannaan vireille ainoastaan, jos mainitun sopimuksen 8 artiklan rikkominen todetaan toimivaltaisen WTO:n riitojen ratkaisuelimen toimesta tai välimiesmenettelyssä, kuten mainitun sopimuksen 8 artiklan 5 kohdassa määrätään.

7. Tutkimus voidaan myös panna vireille liitteessä IV luetellun tapaisten toimenpiteiden osalta, siltä osin kuin niihin sisältyy 2 artiklassa määritelty tuen osa, sen määrittämiseksi, ovatko kyseessä olevat toimenpiteet täysin mainitun liitteen säännösten mukaisia.

8. Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan perusteella ainoastaan, jos samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajien esittämän valituksen saaman tuen tai vastustuksen perusteella vahvistetaan, että yhteisön tuotantoala on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan yhteisön tuotantoalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne yhteisön tuottajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jonka tuottaa se osa yhteisön tuotantoalaa, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat yhteisön tuottajat vastaavat alle 25 prosentista yhteisön tuotantoalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.

9. Jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole tehty päätöstä, viranomaisten on vältettävä tutkimuksen vireillepanoa koskevan pyynnön julkistamista. Komissio kuitenkin ilmoittaa asian kyseiselle alkuperä- ja/tai viejämaalle saatuaan asianmukaisesti todisteilla tuetun pyynnön tämän artiklan mukaisesti ja joka tapauksessa ennen tutkimuksen vireillepanoa ja pyytää sitä aloittamaan neuvottelut 2 kohdassa tarkoitettuja kysymyksiä koskevan tilanteen selvittämiseksi ja yhteisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

10. Jos komissio erityisissä olosuhteissa päättää panna tutkimuksen vireille ilman yhteisön tuotantoalan tekemää tai sen puolesta tehtyä tällaisen tutkimuksen vireillepanoa koskevaa kirjallista pyyntöä, se ryhtyy tutkimukseen ainoastaan, jos tutkimuksen vireillepanon oikeuttamiseksi on riittävästi todisteita tarkoitettavasta tuesta, vahingosta ja syy-yhteydestä 2 kohdan mukaisesti.

11. Todisteita tuesta ja vahingosta on tutkittava samanaikaisesti päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta. Valitus hylätään, jos todisteet tasoitettavasta tuesta tai vahingosta ovat riittämättömät käsittelyn jatkamiseksi. Menettelyä ei aloiteta sellaisia maita vastaan, joiden tuonti on alle yhden prosentin markkinaosuudesta, jolleivat nämä maat yhdessä edusta kolmea prosenttia tai enemmän yhteisön kulutuksesta.

12. Valitus voidaan ennen menettelyn aloittamista peruuttaa, ja sitä ei silloin pidetä jätettynä.

13. Jos kuulemisen jälkeen vaikuttaa siltä, että on riittävästi todisteita menettelyn aloittamiseksi, komissio aloittaa menettelyn valituksen jättämistä seuraavien 45 päivän aikana ja ilmoittaa menettelyn aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Jos todisteita ei ole riittävästi, valittajalle on kuulemisen jälkeen ilmoitettava siitä 45 päivän kuluessa päivästä, jona valitus on jätetty komissiolle.

14. Ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta, määritetään kyseinen tuote ja kyseiset maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja määrätään, että kaikki asiaa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle; siinä annetaan määräaika, jona asianomaiset osapuolet voivat ilmoittautua komissiolle, esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja, jotta nämä näkökannat ja tiedot voidaan ottaa huomioon tutkimuksessa; lisäksi siinä täsmennetään määräaika, jona asianomaiset osapuolet voivat pyytää komissiolta tulla kuulluiksi 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

15. Komissio ilmoittaa viejille, tuojille sekä tiedossa oleville asianomaisille viejiä ja tuojia edustaville järjestöille, samoin kuin alkuperä- ja/tai viejämaan hallitukselle ja valittajille menettelyn aloittamisesta ja toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun kirjallisen valituksen tekstin kokonaisuudessaan, luottamuksellisten tietojen suojaamisesta asianmukaisesti huolehtien, tunnetuille viejille sekä alkuperä- ja/tai viejämaan viranomaisille ja pyynnöstä muille asianomaisille osapuolille. Silloin kun asianomaisia viejiä on erityisen paljon, kirjallisen valituksen teksti kokonaisuudessaan voidaan toimittaa ainoastaan alkuperä- ja/tai viejämaan viranomaisille tai asianomaisille kaupallisille yhteenliittymille.

16. Tasoitustulleja koskeva tutkimus ei estä tulliselvitystä.

11 artikla Tutkimus

1. Menettelyn aloittamisen seurauksena komissio panee tutkimuksen vireille yhteisön tasolla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Tämä tutkimus käsittää sekä tuen että siitä aiheutuneen vahingon, joita tutkitaan samanaikaisesti. Edustavan määrityksen tekemistä varten valitaan tutkimusajanjakso, joka tukitapauksissa tavallisesti vastaa 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettua tutkimusajanjaksoa. Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon.

2. Tasoitustulleja koskevassa tutkimuksessa käytettyjen kyselylomakkeiden vastaanottajilla on oltava vastausaikaa vähintään 30 päivää. Viejien osalta määräaika alkaa kyselylomakkeen vastaanottamispäivästä, ja lomakkeen katsotaan olevan vastaanotettu seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin se lähetettiin vastaajalle tai välitettiin alkuperä- ja/tai viejämaan asianmukaiselle diplomaattiselle edustajalle. Tähän 30 päivän ajanjaksoon voidaan myöntää pidennys ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimukselle vahvistettu määräaika, jos kyseinen osapuoli osoittaa pätevän syyn tällaiselle pidennykselle omien erityisten olosuhteidensa perusteella.

3. Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi. Ne välittävät komissiolle pyydetyt tiedot sekä tulokset tehdyistä todentamisista, tarkastuksista tai tutkimuksista. Jos näillä tiedoilla on yleistä merkitystä tai jos jäsenvaltio on pyytänyt toimittamaan nämä tiedot, komissio toimittaa ne jäsenvaltioille, jos ne eivät ole luottamuksellisia, ja jos ne ovat luottamuksellisia, se toimittaa niistä yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen.

4. Komissio voi pyytää jäsenvaltioita tekemään tarpeelliset tarkastukset ja todentamiset erityisesti tuojien, kauppiaiden sekä yhteisön tuottajien keskuudessa ja tekemään tutkimuksia kolmansissa maissa, jos kyseiset yritykset antavat suostumuksensa ja jos kyseisen maan julkisen vallan edustajille on ilmoitettu virallisesti asiasta, eivätkä ne vastusta asiaa. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet komission pyyntöjen täytäntöönpanemiseksi. Komission virkamiehet voivat komission tai jäsenvaltioiden pyynnöstä avustaa jäsenvaltioiden virkamiehiä näiden tehtävien suorittamisessa.

5. Asianomaisia osapuolia, jotka ovat ilmoittautuneet 10 artiklan 14 kohdan mukaisesti, kuullaan, jos ne ovat tehneet kirjallisen kuulemista koskevan pyynnön Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että ne ovat asianomaisia osapuolia, joihin menettelyn lopputulos todennäköisesti vaikuttaa ja että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

6. Tuojille, viejille ja valittajille, jotka ovat ilmoittautuneet 10 artiklan 14 kohdan mukaisesti, sekä alkuperä- ja/tai viejämaan julkisen vallan edustajille järjestetään pyynnöstä mahdollisuus kohdata osapuolet, joiden kanssa niiden edut ovat ristiriidassa, vastakkaisten näkökantojen esittämiseksi ja niihin vastaamiseksi. Jos tällainen mahdollisuus järjestetään, on otettava huomioon tarve suojata tietojen luottamuksellisuutta ja osapuolten etuja. Osapuolten ei ole pakko osallistua kohtaamiseen, eikä osapuolen poissaolosta aiheudu vahinkoa sen asialle. Komissio ottaa tämän kohdan perusteella suullisesti toimitetut tiedot huomioon siltä osin, kuin ne myöhemmin vahvistetaan kirjallisesti.

7. Valittajat, alkuperä- ja/tai viejämaan hallitukset, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat yhteenliittymät ja käyttäjien ja kuluttajien järjestöt, jotka ovat ilmoittautuneet 10 artiklan 14 kohdan mukaisesti, voivat kirjallisesta pyynnöstä tutustua kaikkiin tietoihin, jotka tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut komissiolle, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot liittyvät niiden etujen suojaamiseen eivätkä ne ole luottamuksellisia 29 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja jos niitä käytetään tutkimuksessa. Kyseiset osapuolet voivat esittää huomautuksiaan näistä tiedoista, ja niiden huomautukset on otettava huomioon, kun ne ovat riittävästi perusteltuja.

8. Muutoin kuin 28 artiklassa vahvistetuissa olosuhteissa on asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen, joiden perusteella päätelmät tehdään, paikkansapitävyyttä tarkasteltava mahdollisuuksien mukaan.

9. Edellä 10 artiklan 13 kohdan perusteella aloitettujen menettelyjen osalta tutkimus on saatettava päätökseen yhden vuoden kuluessa, jos se on mahdollista. Kaikissa tapauksissa tutkimukset on saatettava päätökseen 13 kuukauden kuluessa niiden vireillepanosta 13 artiklan perusteella tehtyjen päätelmien mukaisesti sitoumusten osalta tai 15 artiklan perusteella tehtyjen päätelmien mukaisesti lopullisten toimien osalta.

10. Tutkimuksen ajan komissio järjestää alkuperä- ja/tai viejämaan hallitukselle tilaisuuden jatkaa neuvotteluja tosiasioiden selventämiseksi ja yhteisesti hyväksyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

12 artikla Väliaikaiset toimenpiteet

1. Väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön, jos

a) menettely on aloitettu 10 artiklan mukaisesti;

b) asiasta on annettu ilmoitus, ja asianomaisille osapuolille on annettu riittävä mahdollisuus antaa tietoja ja esittää huomautuksia 10 artiklan 14 kohdan mukaisesti;

c) alustavassa tutkimuksessa on osoitettu, että tuotava tuote saa tasoitettavaa tukea, ja että yhteisön tuotantoalalle aiheutuu tästä vahinkoa, ja yhteisön etu vaatii toimia tällaisen vahingon estämiseksi;

d) väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan 60 päivän ja viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua menettelyn aloittamisesta.

Väliaikaisen tasoitustullin määrä ei saa ylittää väliaikaisesti määritetyn tasoitettavan tuen kokonaismäärää, ja sen olisi oltava tätä määrää alhaisempi, jos se riittää poistamaan yhteisön tuotantoalalle aiheutuvan vahingon.

2. Väliaikaisten tullien kantaminen varmistetaan vakuudella, ja kyseisten tuotteiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää vakuuden antamista.

3. Komissio toteuttaa väliaikaiset toimet kuulemisen jälkeen tai erittäin kiireellisissä tapauksissa ilmoitettuaan asiasta jäsenvaltioille. Jälkimmäisessä tapauksessa kuuleminen järjestetään viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltioille on ilmoitettu komission toteuttamista toimista.

4. Jos jäsenvaltio pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 1 kohdan edellytykset täyttyvät, komissio päättää enintään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, onko väliaikainen tasoitustulli otettava käyttöön.

5. Komissio ilmoittaa välittömästi neuvostolle ja jäsenvaltioille 1-4 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin.

6. Väliaikaiset tasoitustullit ovat voimassa enintään neljä kuukautta.

13 artikla Sitoumukset

1. Tutkimus voidaan päättää ilman väliaikaisten tai lopullisten tullien käyttöön ottamista vastaanotettaessa tyydyttävä ja vapaaehtoinen sitoumus, jonka mukaisesti:

a) alkuperä- ja/tai viejämaa suostuu poistamaan tuen, rajoittamaan sitä tai toteuttamaan muita sen vaikutuksia koskevia toimenpiteitä, tai

b) viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai lopettamaan tuotteiden viennin asianomaiselle alueelle niin kauan kuin tuotteet saavat tasoitettavaa tukea, siten että komissio on kuulemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että tuen vahingollinen vaikutus on poistettu. Sitoumukseen perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia kuin on tarpeen tasoitettavan tuen määrän korjaamiseksi, ja niiden olisi oltava tasoitettavaa tukea alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan yhteisön tuotantoalalle aiheutuneen vahingon.

2. Komissio voi ehdottaa sitoumuksia, mutta valtioita tai viejiä ei voida pakottaa niihin. Se, että valtiot tai viejät eivät esitä tällaisia sitoumuksia tai eivät hyväksy niiden esittämistä koskevia pyyntöjä, ei mitenkään vaikuta asian käsittelyyn. Kuitenkin voidaan todeta, että vahingon uhan toteutuminen on todennäköisempi tuetun tuonnin jatkuessa. Valtioilta tai viejiltä ei pyydetä sitoumuksia eikä niiden sitoumuksia hyväksytä, ellei tukea ja siitä aiheutuvaa vahinkoa ole osoitettu alustavassa tutkimuksessa. Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta sitoumuksia ei voida esittää sen ajanjakson päättymisen jälkeen, jona huomautuksia voidaan tehdä 30 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Esitettyjä sitoumuksia ei välttämättä tarvitse hyväksyä, jos niiden hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä, kuten silloin kun tosiasiallisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä, kuten yleisestä käytännöstä johtuvista syistä. Kyseessä olevalle viejälle ja/tai alkuperä- ja/tai viejämaalle voidaan antaa syyt, joiden perusteella sitoumusesityksen hylkäämistä ehdotetaan, ja antaa mahdollisuus esittää huomautuksensa asiasta. Hylkäämisen syyt on ilmoitettava lopullisessa päätöksessä.

4. Sitoumusta esittävien osapuolten on toimitettava sitoumuksesta toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, jotta se voidaan toimittaa tutkimuksen asianomaisille osapuolille.

5. Jos sitoumukset kuulemisen jälkeen hyväksytään ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalauseita, tutkimus päätetään. Kaikissa muissa tapauksissa komissio antaa viipymättä neuvostolle kertomuksen kuulemisen tuloksesta ja ehdotuksen tutkimuksen päättämisestä. Tutkimus katsotaan päättyneeksi, jos neuvosto ei yhden kuukauden kuluessa ole määräenemmistöllä toisin päättänyt.

6. Jos sitoumukset hyväksytään, tutkimus tuesta ja vahingosta saatetaan tavallisesti päätökseen. Jos tällaisessa tapauksessa määritetään, että tukea ei ole myönnetty tai vahinkoa ei ole aiheutunut, sitoumus raukeaa ilman erityisiä toimenpiteitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen määritys johtuu pääasiallisesti sitoumuksen olemassaolosta. Tällaisessa tapauksessa voidaan vaatia, että sitoumus on voimassa kohtuullisen ajan. Jos määritetään, että tukea on myönnetty ja vahinkoa on aiheutunut, sitoumus on voimassa tämän asetuksen edellytysten ja säännösten mukaisesti.

7. Komissio pyytää valtiolta ja viejältä, joiden sitoumukset on hyväksytty, toimittamaan määräajoin asiaa koskevia tietoja tällaisten sitoumusten täyttämisestä, ja asiaankuuluvien tietojen tarkastamisen mahdollistamiseksi. Näiden velvoitteiden noudattamatta jättämistä pidetään sitoumuksen rikkomisena.

8. Jos sitoumukset hyväksytään tiettyjen viejien osalta tutkimuksen kuluessa, niiden katsotaan 18, 19, 20 ja 22 artiklan mukaisesti tulevan voimaan päivästä, jona tutkimus alkuperä- ja/tai viejämaan osalta saatetaan päätökseen.

9. Jos osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruu sen, otetaan 15 artiklan mukaisesti käyttöön lopullinen tulli sitoumukseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä vahvistettujen tosiasioiden perusteella, jos kyseinen tutkimus saatetaan päätökseen lopullisella määrityksellä tuesta ja vahingosta ja jos kyseiselle viejälle tai alkuperä- ja/tai viejämaalle on annettu tilaisuus esittää huomautuksia, lukuun ottamatta sitoumusten peruuttamistapauksia.

10. Kuulemisen jälkeen voidaan 12 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön väliaikainen tulli parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos on syytä olettaa, että sitoumusta rikotaan, tai silloin, kun sitoumusta rikotaan tai se peruutetaan, jos sitoumukseen johtanutta tutkimusta ei ole saatettu päätökseen.

14 artikla Menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä

1. Jos valitus peruutetaan, menettely voidaan päättää, paitsi jos päättäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2. Jos suojatoimenpiteitä ei kuulemisen jälkeen pidetä tarpeellisina ja jos neuvoa-antavassa komiteassa ei esitetä vastalauseita, tutkimus tai menettely päätetään. Muussa tapauksessa komissio antaa viipymättä neuvostolle kertomuksen kuulemisen tuloksista ja menettelyn päättämistä koskevan ehdotuksen. Menettely katsotaan päättyneeksi, jos neuvosto ei yhden kuukauden kuluessa ole määräenemmistöllä toisin päättänyt.

3. Menettely päätetään välittömästi 5 kohdan mukaisesti, jos määritetään, että tasoitettavan tuen määrä on vähäinen tai jos tosiasiallisen tai mahdollisen tuetun tuonnin määrä tai vahinko on mitätön.

4. Aloitetun menettelyn osalta 10 artiklan 13 kohdan perusteella pidetään vahinkoa tavallisesti mitättömänä, jos tuonnin markkinaosuus on alhaisempi kuin 10 artiklan 11 kohdassa vahvistetut määrät. Tutkimuksissa kehitysmaiden tuonnista tuetun tuonnin määrää pidetään mitättömänä, jos se on alle neljä prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön, jollei tuonti kehitysmaista, joiden yksittäiset osuudet kokonaistuonnista ovat vähemmän kuin neljä prosenttia, yhdessä muodosta yli yhdeksää prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön.

5. Tasoitettavan tuen määrä katsotaan vähäiseksi, jos sen arvo on yhtä prosenttia pienempi, paitsi jos:

a) kehitysmaiden tuontia koskevissa tutkimuksissa vähimmäiskynnys on kahden prosentin suuruinen, ja

b) tukisopimuksen liitteessä VII tarkoitettujen WTO:n jäseninä olevien kehitysmaiden osalta sekä niiden WTO:n jäseninä olevien kehitysmaiden osalta, jotka ovat kokonaan poistaneet tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa määritellyt vientituet, tukien vähimmäiskynnys on arvoltaan kolmen prosentin suuruinen; jos tämän säännöksen soveltaminen edellyttää vientitukien poistamista, säännöstä sovelletaan siitä päivästä, jona tästä poistamisesta on ilmoitettu WTO:n vientitukia ja tasoitustulleja käsittelevälle komitealle ja niin pitkään, kun kyseinen kehitysmaa ei myönnä vientitukia; tämän säännöksen voimassaolo päättyy kahdeksan vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta,

edellyttäen, että ainoastaan tutkimus päätetään, kun tasoitettavan tuen määrä on yksittäisiin viejiin sovellettavaa tarkoituksenmukaista vähimmäistasoa alhaisempi ja viejät pysyvät menettelyn kohteena ja voivat uudestaan olla tutkimuksen kohteena kyseisen maan osalta 18 ja 19 artiklan perusteella toteutettavassa uudelleentarkastelussa.

15 artikla Lopullisen tullin käyttöön ottaminen

1. Jos lopullisesti määritettyjen seikkojen perusteella todetaan tasoitettavan tuen ja siitä aiheutuneen vahingon olevan olemassa, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 31 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka komissio on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, jollei tukea tai tukia peruuteta tai osoiteta, että niistä ei enää koidu hyötyä kyseessä oleville viejille. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullista toimintaa koskeva ehdotus esitetään neuvostolle viimeistään kuukautta ennen kyseisten tullien voimassaolon päättymistä. Tasoitustullin määrä ei saa ylittää tämän asetuksen mukaisesti määritettyä viejiä todetusti hyödyttävää tasoitustullien alaisen tuen määrää, mutta määrän olisi oltava tasoitettavan tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotantoalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

2. Sellaisen mistä tahansa lähteestä tulevan tuotteen tuonnin osalta, jonka on todettu saavan tasoitustullien alaista tukea ja aiheuttavan vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön tapauskohtaisesti määrältään aiheellinen tasoitustulli, lukuun ottamatta tuontia sellaisista lähteistä, joiden sitoumukset on hyväksytty tämän asetuksen perusteella. Asetuksella, jolla tuki otetaan käyttöön, vahvistetaan käyttöön otettava tullin määrä jokaisen toimittajan osalta tai tämän ollessa epäkäytännöllistä kyseisen toimittajamaan osalta.

3. Jos komissio on rajannut tutkimuksensa 27 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat ilmoittautuneet 27 artiklan mukaisesti mutta eivät kuuluneet tarkasteluun, sovellettava tasoitustulli ei saa ylittää näytteeseen valittujen osapuolten osalta määritetyn tasoitustullien alaisen tuen määrän painotettua keskiarvoa. Tämän kohdan soveltamista varten komissio ei ota huomioon tasoitustullien alaisten tukien nollamääriä, vähimmäistason määriä eikä 28 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritettyjä tasoitustullien alaisten tukien määriä. Yksilöllisiä tulleja sovelletaan tuontiin, jonka viejille tai tuottajille yksilöllisesti tuettu määrä on laskettu 27 artiklassa säädetyn mukaisesti.

16 artikla Taannehtivuus

1. Väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia tasoitustulleja on sovellettava ainoastaan tuotteisiin, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen sen päivän jälkeen, jolloin joko 12 artiklan 1 kohdan tai 15 artiklan 1 kohdan perusteella toteutettu toimenpide tulee voimaan, jollei tässä asetuksessa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

2. Jos sovelletaan väliaikaista tullia ja tasoitettavan tuen ja vahingon olemassaolo on lopullisesti todettu, neuvosto päättää mikä osuus väliaikaisesta tullista on kannettava lopullisesti, riippumatta siitä, otetaanko lopullinen tasoitustulli käyttöön vai ei. Tätä varten "vahinko" ei käsitä yhteisön tuotantoalan perustamisen merkittävää viivästystä eikä merkittävän vahingon uhkaa, paitsi jos todetaan, että kyseisestä uhasta olisi kehittynyt merkittävä vahinko, jos väliaikaisia toimenpiteitä ei olisi toteutettu. Muissa tapauksissa, joihin liittyy vahingon uhka tai viivästyminen, väliaikaiset määrät on vapautettava ja lopulliset tullit voidaan ottaa käyttöön vasta vahingon uhan tai merkittävän viivästyksen lopullisesta määrityspäivästä alkaen.

3. Jos lopullinen tasoitustulli on suurempi kuin väliaikainen tulli, erotusta ei kanneta. Jos lopullinen tulli on pienempi kuin väliaikainen tulli, tulli lasketaan uudelleen. Jos lopullisessa määrityksessä osoitetaan, että tukea ei ole ollut, väliaikaista tullia ei vahvisteta.

4. Lopullinen tasoitustulli voidaan kantaa tuotteista, jotka on ilmoitettu luovutettavaksi kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, mutta ei ennen tutkimuksen vireillepanoa edellyttäen, että tuonti on kirjattu 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja komissio on antanut tuojille mahdollisuuden esittää huomautuksia ja jos:

a) vallitsee kriittiset olosuhteet, joissa kyseisten tukea saaville tuotteille aiheutuu vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa laajamittaisesta, suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tapahtuvasta sellaisen tuotteen tuonnista, joka saa tässä asetuksessa tarkoitettua tasoitettavaa tukea,

ja

b) tällaisen vahingon toistumisen estämiseksi katsotaan tuonnin osalta olevan tarpeen arvioida tasoitustulleja taannehtivasti.

5. Jos sitoumuksia rikotaan tai ne peruutetaan, lopulliset tullit voidaan kantaa niiden tavaroiden osalta, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista edellyttäen, että tuonti on kirjattu 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti eikä taannehtivaa arviota ennen sitoumusten rikkomista tai peruuttamista tuontiin, joka on luovutettu liikkeeseen.

17 artikla Voimassaoloaika

Tasoitustoimenpide on voimassa vain sen aikaa ja siinä määrin kuin on tarpeen sellaisen tasoitettavan tuen vastustamiseksi, joka aiheuttaa vahinkoa.

18 artikla Päättymistä koskeva uudelleentarkastelu

1. Lopullisen tasoitustoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta viimeisimmän tukea ja vahinkoa koskevan uudelleentarkastelun tekemispäivän jälkeen, jollei tarkastelussa todeta, että tullin voimassaolon päättymisen vuoksi tuki ja vahinko jatkuisivat tai alkaisivat uudelleen. Voimassaolon päättymistä koskeva uudelleentarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja toimenpiteet ovat voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

2. Voimassaolon päättymistä koskeva uudelleentarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että tuki ja vahinko todennäköisesti jatkuisivat tai alkaisivat uudelleen toimenpiteiden voimassaolon päättymisen vuoksi. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla tuen ja vahingon jatkumisesta tai todisteilla siitä, että vahingon poistuminen johtuu kokonaan tai osittain toimenpiteiden voimassaolosta tai todisteilla siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne osoittaisivat todennäköisesti uusia vahingollisia tukia.

3. Tämän artiklan mukaisesti tehtyjen tutkimusten yhteydessä viejille, tuojille, alkuperä- ja/tai viejämaille ja yhteisön tuottajille annetaan mahdollisuus täydentää uudelleentarkastelupyynnössä esitettyjä väitteitä, kiistää ne tai esittää niistä huomautuksiaan, ja päätelmät tehdään ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla oikeiksi osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko tuki ja vahinko toimenpiteiden päättymisen vuoksi tai alkaisivatko ne uudelleen tästä syystä.

4. Toimenpiteiden lähestyvästä päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tarkoituksenmukaisena päivänä toimenpiteiden tässä artiklassa määritellyn soveltamisajanjakson viimeisen vuoden kuluessa. Tämän jälkeen yhteisön tuottajat voivat 1 kohdan mukaisesti jättää uudelleentarkastelua koskevan pyynnön viimeistään kolme kuukautta ennen viiden vuoden ajanjakson päättymistä. Lisäksi on julkaistava ilmoitus tämän osan säännösten mukaisten toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä.

19 artikla Väliaikaiset uudelleentarkastelut

1. Jos on perusteltua, voidaan tarvetta toimenpiteiden jatkamiseen tarkastella uudelleen myös komission aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä tai edellyttäen, että lopullisen toimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut kohtuullinen vähintään vuoden pituinen aika, viejän, tuojan tai yhteisön tuottajien tai alkuperä- ja/tai viejämaan pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita tukemaan tarvetta väliaikaiseen uudelleentarkasteluun.

2. Väliaikainen uudelleentarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteen soveltamisen jatkaminen ei enää ole tarpeen tasoitettavan tuen tasaamiseksi ja/tai olisi epätodennäköistä että vahinko jatkuisi tai toistuisi, jos toimenpide poistettaisiin tai jos sitä muutettaisiin, tai että voimassa oleva toimenpide ei ole tai ei enää ole riittävä vahinkoa aiheuttaneen tasoitettavan tuen vastustamiseksi.

3. Jos käyttöön otetut tasoitustullit ovat tasoitettavien tukien määrää alhaisemmat, aloitetaan väliaikainen uudelleentarkastelu, jos yhteisön tuottajat esittävät riittävästi todisteita siitä, että tullit eivät ole muuttaneet tai eivät ole riittävästi muuttaneet yhteisöön tuodun tuotteen jälleenmyyntihintoja. Jos tutkimuksessa vahvistetaan väitteiden todenmukaisuus, tasoitustulleja voidaan korottaa sellaisen hinnankorotuksen aikaansaamiseksi, joka on tarpeen vahingon poistamiseksi, mutta korotettu tulli ei saa ylittää tasoitettavien tukien määrää.

4. Tämän artiklan mukaisesti tehtyjen tutkimusten yhteydessä komissio voi muun muassa harkita, ovatko tukea ja vahinkoa koskevat olosuhteet merkittävästi muuttuneet tai onko voimassa olevilla toimenpiteillä toivottu vaikutus poistettaessa 8 artiklan perusteella aiemmin määritettyä vahinkoa. Tätä varten lopullisessa määrityksessä otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttava ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitettava todistusaineisto.

20 artikla Nopeutettu uudelleentarkastelu

Viejällä, jonka vienti on lopullisen tasoitustullin alaista, mutta jota muusta syystä kuin kieltäytymisestä yhteistyöstä komission kanssa ei ole tutkittu yksilöllisesti alkuperäisessä tutkimuksessa, on oikeus pyytää nopeutettua uudelleentarkastelua, jotta komissio voisi mahdollisimman pian määrittää yksilöllisen tasoitustullin määrän kyseisen viejän osalta. Tällainen uudelleentarkastelu aloitetaan sen jälkeen, kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu ja kun yhteisön tuottajille on annettu tilaisuus esittää huomautuksia.

21 artikla Palautukset

1. Sen estämättä mitä 18 artiklassa säädetään, tuoja voi pyytää kannettujen tullien palautusta, jos osoitetaan, että tasoitettavan tuen määrä, jonka perusteella tullit maksettiin, on poistettu tai se on alennettu tasolle, joka on alhaisempi kuin voimassaoleva tulli.

2. Pyytäessään tasoitustullien palautusta tuojan on toimitettava hakemus komissiolle. Hakemus toimitetaan sen jäsenvaltion välityksellä, jonka alueella tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen, kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona toimivaltaiset viranomaiset asianmukaisesti määrittivät kannettavien lopullisten tullien määrän, tai siitä päivästä, jona tehtiin päätös väliaikaisten tullien kantamisella varmistettujen määrien lopullisesta kantamisesta. Jäsenvaltion on toimitettava hakemus viipymättä komissiolle.

3. Palautushakemusta pidetään asianmukaisesti todisteilla tuettuna ainoastaan, jos siihen sisältyy täsmälliset tiedot tasoitustullien määrästä, jonka palautusta pyydetään, ja jos siihen on liitetty kaikki tämän määrän laskemista ja maksamista koskevat tulliasiakirjat. Lisäksi siihen on sisällyttävä edustavalta ajanjaksolta todisteet tasoitettavan tuen määrästä sen viejän tai tuottajan osalta, johon tulleja sovelletaan. Jos tuoja ei ole yhteydessä kyseisen viejän tai tuottajan kanssa eikä kyseistä tietoa ole välittömästi saatavilla tai jos viejä tai tuottaja ei halua antaa sitä tuojalle, hakemukseen on sisällyttävä viejän tai tuottajan selvitys siitä, että tasoitettavan tuen määrää on tämän artiklan mukaisesti alennettu tai se on poistettu ja että komissiolle toimitetaan asiaa tukevat asiaa koskevat todisteet. Jos viejä tai tuottaja ei toimita todisteita kohtuullisen ajan kuluessa, hakemus hylätään.

4. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio päättää, onko hakemus ja miltä osin syytä hyväksyä, tai komissio voi päättää milloin tahansa aloittaa väliaikaisen uudelleentarkastelun, jolloin tällaiseen uudelleentarkasteluun sovellettavien säännösten mukaisesti tehdyssä tarkastelussa ilmeneviä tietoja ja päätelmiä käytetään määritettäessä, onko palautus ja missä määrin oikeutettu. Tullien palauttaminen on tavallisesti suoritettava 12 kuukauden kuluessa ja kaikissa olosuhteissa enintään 18 kuukautta sen jälkeen, kun tasoitustullin alaisen tuotteen tuoja on esittänyt asianmukaisten todisteiden tukeman palautushakemuksen. Jäsenvaltioiden on tavallisesti maksettava hyväksytty palautus 90 päivän kuluessa edellä mainitusta päätöksestä.

22 artikla Yleiset säännökset tarkasteluista ja palauttamisista

1. Edellä 10 ja 11 artiklan asiaa koskevia säännöksiä, lukuun ottamatta säännöksiä määräajoista, sovelletaan 18, 19 ja 20 artiklan perusteella suoritettavaan uudelleentarkasteluun. Kyseiset tarkastelut tehdään nopeasti, ja ne saatetaan tavallisesti päätökseen 12 kuukauden kuluessa uudelleentarkastelun aloittamisesta.

2. Komissio aloittaa 18, 19 ja 20 artiklan perusteella tehtävät uudelleentarkastelut neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan. Jos se on uudelleentarkastelujen mukaan perusteltua, toimenpiteet kumotaan tai niiden soveltamista jatketaan 18 artiklan perusteella taikka ne kumotaan, niiden voimassaoloa jatketaan tai niitä muutetaan 19 ja 20 artiklan perusteella niiden käyttöönotosta vastaavan yhteisön toimielimen toimesta. Jos toimenpiteet kumotaan yksittäisten viejien mutta ei koko maan osalta, menettely kohdistuu edelleen kyseisiin viejiin ja ne voidaan tutkia uudelleen 18, 19 ja 20 artiklan perusteella kyseisen maan osalta tehtyjen myöhempien uudelleentarkastelujen yhteydessä.

3. Jos 19 artiklan perusteella tehtävä toimenpiteiden uudelleentarkastelu on meneillään 18 artiklassa määritellyn tullien soveltamisjakson lopussa, toimenpiteitä tutkitaan myös 18 artiklan säännösten perusteella.

4. Jos olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa 18-21 artiklan perusteella tehdyissä uudelleentarkastelu- tai palautustutkimuksissa samoja menetelmiä kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa, ottaen asianmukaisesti huomioon 5, 6, 7 ja 27 artiklan säännökset.

23 artikla Kiertäminen

1. Tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut tasoitustullit voidaan ulottaa koskemaan samankaltaisten tuotteiden tai näiden tuotteiden osien kolmansista maista tulevaa tuontia, jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään. Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja yhteisön välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi päteviä perusteluja tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tasoitustullin käyttöön ottaminen, ja on olemassa todisteita, että tullin korjaavat vaikutukset kumoutuvat samankaltaisten tuotteiden hintojen ja/tai määrien osalta, ja tuotava samankaltainen tuote ja/tai tämän tuotteen osat jatkuvasti hyötyvät tuesta.

2. Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti, jos hakemus sisältää riittävät todisteet 1 kohdassa vahvistetuista tekijöistä. Kun neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu, tutkimus pannaan vireille komission asetuksella, jolla myös tulliviranomaiset määrätään saattamaan tuonnin kirjaaminen pakolliseksi 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai vaatimaan vakuudet. Komissio, jota tulliviranomaiset tarvittaessa avustavat, suorittaa tutkimuksen ja tutkimus on saatettava päätökseen yhdeksän kuukauden kuluessa. Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteiden soveltamisalaa, neuvosto tekee sen yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta siitä päivästä alkaen, jolloin kirjaaminen tehtiin pakolliseksi 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai jolloin vakuudet vaadittiin. Tämän artiklan mukaisesti sovelletaan tämän asetuksen asiaa koskevia menettelyllisiä säännöksiä tutkimusten vireillepanosta ja suorittamisesta.

3. Tuotteita, joita seuraa tulliviranomaisten todistus siitä, ettei niiden tuonti ole kiertämistä, ei koske kirjaaminen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti eikä toimenpiteet. Nämä todistukset voidaan antaa tuojille kirjallisesta hakemuksesta komission neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan tekemää päätöstä seuraavalla luvalla, tai neuvoston päätöstä, jolla toimenpiteet otetaan käyttöön, seuraavalla luvalla, ja ne ovat voimassa niissä määrätyn ajan ja niissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

4. Tämä artikla ei estä vahvistettujen voimassa olevien tullisäännösten tavanomaista soveltamista.

24 artikla Yleiset säännökset

1. Väliaikaiset tai lopulliset tasoitustullit otetaan käyttöön asetuksella, ja jäsenvaltiot kantavat ne muodon, määritetyn määrän ja muiden tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön. Nämä tullit kannetaan myös riippumatta tuontia tavallisesti koskevista tulleista, veroista ja muista maksuista. Mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen yhden ja saman tilanteen hoitamiseksi.

2. Asetukset, joilla otetaan käyttöön väliaikaiset tai lopulliset tasoitustullit, sekä asetukset tai päätökset sitoumusten hyväksymisestä tai tutkimusten taikka menettelyjen päättämisestä julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Näissä asetuksissa tai päätöksissä on mainittava erityisesti, ottaen asianmukaisella tavalla huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot, viejien nimet, jos mahdollista, tai kyseessä olevien maiden nimet, kuvaus tuotteesta ja yhteenveto tuen ja vahingon määritystä koskevista asiaan vaikuttavista tosiasioista ja huomioista. Kaikissa tapauksissa tunnetuille asianomaisille osapuolille lähetetään kyseinen asetus tai päätös. Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan tarkasteluihin soveltuvin osin.

3. Tämän asetuksen perusteella voidaan antaa erityisiä säännöksiä, ja erityisesti neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (4) olevan alkuperän käsitteen yleistä määrittelyä koskevia erityisiä säännöksiä.

4. Tämän asetuksen perusteella käyttöön otettujen toimenpiteiden soveltaminen voidaan yhteisön edun mukaisesti väliaikaisesti lakkauttaa komission päätöksellä neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen yhdeksäksi kuukaudeksi. Tätä lakkauttamista voidaan pidentää uudella, enintään yhden vuoden pituisella ajanjaksolla, jos neuvosto niin päättää yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta. Toimenpiteiden soveltaminen voidaan väliaikaisesti lakkauttaa vain, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei vahinko todennäköisesti toistuisi lakkauttamisen johdosta, ja jos yhteisön tuotantoalalle, on annettu tilaisuus esittää huomautuksia ja nämä huomautukset on otettu huomioon. Kuulemisen jälkeen toimenpiteitä voidaan milloin tahansa alkaa soveltaa uudelleen, jos niiden lakkauttaminen ei ole perusteltua.

5. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio voi määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi, niin että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi myös yhteisön tuotantoalan pyynnöstä, johon sisältyy riittävät todisteet sen perustelemiseksi. Kirjaaminen otetaan käyttöön asetuksella, jossa määritetään toimenpiteen tarkoitus ja tarvittaessa tulevaisuudessa mahdollisesti maksettaviksi tulevien tullien arvioitu määrä. Tuonnin kirjaamisvelvoitteen kesto ei saa ylittää yhdeksää kuukautta.

6. Jäsenvaltioiden on annettava joka kuukausi komissiolle kertomus tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuonnista ja tämän asetuksen perusteella kannettujen tullien määrästä.

25 artikla Kuulemiset

1. Tässä asetuksessa säädetyt kuulemiset, lukuun ottamatta 10 artiklan 9 kohdassa ja 11 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja kuulemisia, järjestetään neuvoa-antavassa komiteassa, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Kuuleminen järjestetään välittömästi joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta ja joka tapauksessa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

2. Komitean kutsuu koolle sen puheenjohtaja. Tämä toimittaa jäsenvaltioille kaikki asiaa koskevat tiedot niin pian kuin mahdollista.

3. Kuuleminen voidaan tarvittaessa järjestää ainoastaan kirjallisesti; tässä tapauksessa komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa nämä voivat antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista, jonka puheenjohtaja järjestää, jos tällainen suullinen kuuleminen voidaan suorittaa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

4. Kuuleminen käsittää erityisesti:

a) tasoitettavan tuen olemassaolon ja menetelmät sen määrän määrittämiseksi;

b) vahingon olemassaolon ja laajuuden;

c) tuetun tuonnin ja vahingon syy-yhteyden;

d) toimenpiteet, jotka olosuhteet huomioon ottaen ovat aiheellisia tasoitettavasta tuesta aiheutuneen vahingon estämiseksi tai korjaamiseksi sekä keinot näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.

26 artikla Tarkastuskäynnit

1. Komissio voi katsoessaan sen aiheelliseksi tehdä tarkastuskäyntejä tutkiakseen tuojien, viejien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien ja kaupallisten yhteenliittymien kirjanpidon ja todentaakseen tuesta ja vahingosta toimitetut tiedot. Jos asianmukaista vastausta ei saada ajoissa, tarkastuskäyntiä ei voida tehdä.

2. Tarvittaessa komissio voi tehdä tutkimuksia kolmansissa maissa edellyttäen, että asianomaiset yritykset antavat siihen suostumuksensa ja komissio ilmoittaa asiasta kyseessä olevalle maalle eikä viimeksi mainittu vastusta tutkimusta. Komission olisi toimitettava alkuperä- ja/tai viejämaalle käyntien kohteena olevin yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät välittömästi, kun se on saanut suostumuksen kyseisiltä yrityksiltä.

3. Kyseisille yrityksille ilmoitetaan tarkistettavien tietojen luonne ja muut tiedot, jotka on annettava näiden käyntien aikana, mikä ei kuitenkaan estä pyytämästä käyntien aikana lisätietoja saatujen tietojen perusteella.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdan perusteella tehtävissä tutkimuksissa komissiota avustavat niiden jäsenvaltioiden virkamiehet, jotka sitä pyytävät.

27 artikla Näytteenotto

1. Jos valittajien, viejien tai tuojien, tuotetyyppien tai toimintojen määrä on suuri, tutkimus voidaan rajoittaa

a) kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai toimintoja käyttämällä tilastollisesti edustavia näytteitä valinnan tekemisen ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella tai tuotannon, myynnin tai

b) viennin sellaisen suurimman määrän perusteella, joka voidaan kohtuullisesti tutkia käytettävissä olevassa määräajassa.

2. Osapuolten, tuotetyyppien tai toimintojen valinta, joka on tehty tämän artiklan mukaisesti, kuuluu komissiolle, mutta näytteen valinnassa olisi ensisijaisesti kuultava asianomaisia osapuolia ja otettava huomioon niiden suostumus edellyttäen, että osapuolet ilmoittautuvat ja toimittavat riittävät tiedot kolmen tutkimuksen vireillepanoa seuraavan viikon kuluessa, jotta voitaisiin valita edustava näyte.

3. Jos tutkimus rajoitetaan tämän artiklan mukaisesti, lasketaan kuitenkin tasoitettavaa tukea vastaava yksilöllinen määrä jokaisen sellaisen viejän tai tuottajan osalta, jota ei alunperin valittu mutta joka esittää tarvittavat tiedot tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa, paitsi jos viejiä tai tuottajia on niin paljon, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa.

4. Jos on tehty päätös näytteenotosta ja valitut osapuolet tai jotkut niistä kieltäytyvät yhteistyöstä, jonka seurauksena tutkimuksen tulokset todennäköisesti vääristyvät merkittävästi, voidaan valita uusi näyte. Jos yhteistyöstä edelleen kuitenkin merkittävissä määrin kieltäydytään tai jos ei ole tarpeeksi aikaa uuden näytteen valitsemiseksi, sovelletaan 28 artiklan asiaa koskevia säännöksiä.

28 artikla Yhteistyön puuttuminen

1. Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Jos asianomaisen osapuolen todetaan toimittaneen vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja tällaisten tietojen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Asianomaisille osapuolille olisi ilmoitettava puuttuvan yhteistyön seurauksista.

2. Vastaamatta jättämistä tietokoneavusteisesti ei pidetä yhteistyöstä puuttumisena edellyttäen, että asianomainen osapuoli osoittaa vastauksen esittämisen vaaditussa muodossa voivan aiheuttaa kohtuutonta ylimääräistä vaivannäköä tai kohtuuttomia lisäkustannuksia.

3. Jos asianomaisen osapuolen toimittamat tiedot eivät kaikissa suhteissa ole moitteettomia, niitä ei kuitenkaan saisi jättää huomiotta, jos mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen tarkkojen päätelmien tekemistä, tiedot toimitetaan asianmukaisesti ja ajoissa, ne voidaan varmentaa ja jos osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

4. Jos todisteita tai tietoja ei hyväksytä, ne toimittaneelle osapuolelle ilmoitetaan viipymättä hylkäämisen syyt ja sille on annettava tilaisuus toimittaa lisäselvitykset vahvistetussa määräajassa. Jos selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseisten todisteiden tai tietojen hylkäämisen syyt on ilmoitettava ja mainittava julkaistuissa päätelmissä.

5. Jos määritykset, mukaan lukien tasoitettavan tuen määrää koskevat määritykset, perustuvat 1 kohdan säännöksiin, mukaan lukien valituksessa toimitetut tiedot, tiedot tarkistetaan, jos se on mahdollista ja ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimuksen määräaika, vertaamalla niitä muista käytettävissä olevista riippumattomista lähteistä saatuihin tietoihin, kuten julkaistut hintaluettelot, viralliset tuontitilastot ja tulliasiakirjat, tai muilta asianomaisilta osapuolilta tutkimuksen aikana saatuihin tietoihin.

6. Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä niin, että asiaan vaikuttavia tietoja ei näin ollen toimiteta, tulos voi olla mainitulle osapuolelle vähemmän suotuisa kuin jos se olisi toiminut yhteistyössä.

29 artikla Luottamuksellisuus

1. Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi koska tiedon ilmoittamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi merkittävä haitallinen vaikutus tiedon antajaan tai siihen, jolta tieto on saatu), tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.

2. Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida antaa yhteenvetoa. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida toimittaa.

3. Jos katsotaan, että pyyntö käsitellä tietoja luottamuksellisina ei ole perusteltu, ja jos tiedot toimittanut henkilö ei halua, että ne annetaan käyttöön tai ei halua sallia niiden ilmoittamista yleistettynä tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan olla ottamatta huomioon, paitsi jos voidaan tyydyttävästi asianmukaisten lähteiden perusteella osoittaa, että tiedot ovat oikeita. Pyyntöjä luottamuksellisesta käsittelystä ei saa mielivaltaisesti hylätä.

4. Tämä artikla ei estä yhteisön viranomaisia ilmoittamasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan sellaisia syitä, joille tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, eikä ilmoittamasta yhteisön viranomaisten käyttämiä todisteita siinä määrin kuin se on tarpeen näiden syiden selittämiseksi oikeudellisessa menettelyssä. Tällaisessa ilmoittamisessa on otettava huomioon asianomaisten osapuolten oikeutetut edut sen suhteen, että niiden liike- tai valtiosalaisuuksia ei paljasteta.

5. Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot tai niiden palveluksessa olevat eivät saa paljastaa tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita ne toimittanut henkilö on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman mainitun henkilön erityistä lupaa. Komission ja jäsenvaltioiden välillä vaihdettuja tietoja, 25 artiklan perusteella järjestettyjä kuulemisia koskevia tietoja, 10 artiklan 9 kohdassa ja 11 artiklan 10 kohdassa kuvailtuja kuulemisia koskevia tietoja tai yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja ei saa paljastaa, jollei niiden paljastamisesta nimenomaan säädetä tässä asetuksessa.

6. Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan niihin tarkoituksiin, joihin ne on pyydetty.

30 artikla Tietojen ilmoittaminen

1. Valittajat, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja alkuperä- ja/tai viejämaa voivat pyytää, että niille ilmoitetaan olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Ilmoittamista koskevat pyynnöt on tehtävä kirjallisesti viipymättä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen, ja ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti niin pian kuin mahdollista.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista tai tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman toimenpiteiden käyttöönottoa suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt tosiasiat ja huomiot.

3. Pyynnöt lopullisesta ilmoittamisesta on osoitettava kirjallisesti komissiolle ja, jos väliaikaista tullia on sovellettu, niiden on oltava komissiossa viimeistään kuukauden kuluttua tämän tullin käyttöönoton julkistamisesta. Jos väliaikaista tullia ei ole otettu käyttöön, osapuolilla on oltava mahdollisuus pyytää lopullista ilmoittamista komission asettamassa määräajassa.

4. Lopullinen ilmoittaminen tehdään kirjallisesti. Se tehdään mahdollisimman nopeasti ottaen asianmukaisesti huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot ja tavallisesti viimeistään kuukautta ennen lopullista päätöstä tai lopullisia toimia koskevan komission ehdotuksen jättämistä 14 ja 15 artiklan mukaisesti. Jos komissio ei voi ilmoittaa tiettyjä tosiasioita tai huomioita sillä hetkellä, se on tehtävä mahdollisimman pian. Ilmoittaminen ei ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, ja jos kyseinen päätös perustuu eri tosiasioihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava niin pian kuin mahdollista.

5. Lopullisen ilmoittamisen jälkeen tehdyt huomautukset otetaan huomioon ainoastaan, jos ne saadaan ajanjaksona, jonka komissio vahvistaa kunkin tapauksen yhteydessä ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyys, mutta joka on vähintään kymmenen päivää.

31 artikla Yhteisön etu

1. Jotta voitaisiin määrittää, onko toiminta yhteisön edun mukaista, tässä asetuksessa olisi kaikkia etuja harkittava kokonaisuutena, mukaan lukien kotimaisen tuotantoalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut; tämän artiklan mukainen määritys tehdään ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen tuen kauppaa vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Tuen ja vahingon perusteella määritettyjä toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos viranomaiset, kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen, voivat selkeästi päätellä, että niiden soveltaminen ei ole yhteisön edun mukaista.

2. Jotta viranomaisilla olisi luotettava perusta kaikkien näkökantojen ja tietojen huomioon ottamiseksi, kun ne päättävät, onko toimenpiteiden käyttöön ottaminen yhteisön edun mukaista, valittajat, tuojat ja niitä edustavat yhteenliittymät sekä käyttäjiä edustavat järjestöt ja kuluttajia edustavat järjestöt voivat ilmoittautua ja toimittaa tiedot komissiolle tasoitustulleja koskevan tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Nämä tiedot tai asianmukaiset yhteenvedot niistä saatetaan muiden tässä artiklassa mainittujen osapuolten käyttöön, ja osapuolilla on oikeus vastata niihin.

3. Edellä 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää tulla kuulluksi. Pyyntöihin suostutaan, jos ne esitetään 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa, ja niissä esitetään sellaiset syyt, joiden perusteella yhteisön edun kannalta osapuolia olisi kuultava.

4. Edellä 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat esittää huomautuksensa käyttöön otettujen väliaikaisten tullien soveltamisesta. Jotta huomautukset otettaisiin huomioon, ne on vastaanotettava kuukauden kuluessa toimenpiteiden soveltamisen alkamisesta, ja ne on, mahdollisesti asianmukaisina yhteenvetoina, saatettava muiden osapuolten käyttöön, joilla on oikeus vastata niihin.

5. Komissio tarkastelee kaikkia sille asianmukaisesti toimitettuja tietoja ja päättää, missä määrin ne ovat edustavia, ja tämän tarkastelun tulokset sekä lausunto tietojen laadusta toimitetaan neuvoa-antavalle komitealle. Komission on otettava huomioon yhteenveto komiteassa esitetyistä näkökannoista kaikissa 14 ja 15 artiklan mukaisesti tehdyissä ehdotuksissa.

6. Edellä 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää, että ne voivat saada käyttöönsä tosiasiat ja huomiot, joille lopulliset päätökset todennäköisesti perustuvat. Nämä tiedot saatetaan käyttöön siinä määrin kuin se on mahdollista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission tai neuvoston minkä tahansa myöhemmin tekemän päätöksen soveltamista.

7. Tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos niiden luotettavuutta tukevat tosiasialliset todisteet.

32 artikla Tasoitustullien ja monenvälisten korjauskeinojen suhde

Jos tuotavaan tuotteeseen sovelletaan vastatoimenpiteitä tukisopimuksessa määrättyjen riitojen ratkaisumenettelyjen käytön tuloksena ja jos nämä vastatoimenpiteet ovat riittävät tasoitettavasta tuesta aiheutuneen vahingon poistamiseksi, kyseisen tuotteen osalta käyttöön otetun tasoitustullin soveltaminen on tapauksen mukaan välittömästi lakkautettava tai kumottava.

33 artikla Loppusäännökset

Tämä asetus ei estä soveltamasta:

a) sellaisia erityissääntöjä, jotka vahvistetaan yhteisön ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa;

b) yhteisön asetuksia maatalouden alalla eikä neuvoston asetusta (EY) N:o 3448/93 (5), neuvoston asetusta (ETY) N:o 2730/75 (6) ja neuvoston asetusta (ETY) N:o 2783/75 (7); tätä asetusta sovelletaan mainittuja asetuksia täydentävästi sekä poiketen kaikista niiden säännöksistä, jotka estävät tasoitustullien soveltamisen;

c) erityistoimenpiteitä, jolleivat nämä ole GATTin mukaisten velvoitteiden vastaisia.

34 artikla Voimassa olevan lainsäädännön ja siirtymätoimenpiteiden kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 3284/94.

Asetuksen (EY) N:o 3284/94 kumoaminen ei kuitenkaan vaikuta sen nojalla aloitettujen menettelyjen pätevyyteen.

Viittauksia asetukseen (ETY) N:o 2423/88 ja asetukseen (EY) N:o 3284/94 pidetään tarvittaessa viittauksina tähän asetukseen.

35 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

(1) EYVL N:o L 209, 2.8.1988, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 522/94 (EYVL N:o L 66, 10.3.1994, s. 10).

(2) EYVL N:o L 336, 23.12.1994, s. 1.

(3) EYVL N:o L 349, 31.12.1994, s. 22, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1252/95 (EYVL N:o L 122, 2.6.1995, s. 2).

(4) EYVL N:o L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL N:o L 17, 21.1.1997, s. 1).

(5) EYVL N:o L 318, 20.12.1993, s. 18.

(6) EYVL N:o L 281, 1.11.1975, s. 20. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2931/95 (EYVL N:o L 307, 20.12.1995, s. 10).

(7) EYVL N:o L 282, 1.11.1975, s. 104. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2916/95 (EYVL N:o L 305, 19.12.1995, s. 49).

LIITE I

LUETTELO VIENTITUKIA KOSKEVISTA ESIMERKEISTÄ

a) Valtion välitön tuki yritykselle tai tuotantoalalle sen tosiasiallisen vientitoiminnan mukaan.

b) Valuutanpitojärjestelmät tai vastaavat menettelyt, joihin liittyy vientietuuksia.

c) Vientitoimitusten sisäisten kuljetusten maksut ja rahtimaksut, jotka hallitus on vahvistanut tai määrännyt edullisemmin ehdoin kuin kotimaan toimituksissa.

d) Hallituksen tai valtion eri elinten toimesta suoraan tai välillisesti maahantuotavien tai kotimaisten tuotteiden tai palvelujen toimittaminen vientitavaran valmistuksessa käytettäväksi ehdoilla, jotka ovat edullisempia kuin samankaltaisten tai suoraan kilpailevien kotimaan markkinoita varten valmistettavien tuotteiden tai palvelujen tuottamiseen myönnetään, jos mainitut ehdot (tavaroille) ovat edullisempia kuin kaupallisesti maailmanmarkkinoilla niiden viejille saatavilla olevat ehdot (1).

e) Teollisten tai kaupallisten yritysten erityisesti viennin yhteydessä maksamista tai niiden maksettavaksi tulevista välittömistä veroista (2) tai sosiaaliturvamaksuista kokonaan tai osittain vapauttaminen, niiden palauttaminen taikka niiden maksun siirtäminen myöhemmäksi (3).

f) Vientiin tai vientitulokseen välittömästi liittyvät erityisvähennykset, jotka välittömien verojen perusteita laskettaessa annetaan kotimaiseen kulutukseen tarkoitetulle tuotannolle annettavien alennusten lisäksi.

g) Vientituotteiden tuotannon ja jakelun osalta tapahtuva sellaisista välillisistä veroista (4) vapauttaminen tai niiden palauttaminen, joiden määrä on suurempi kuin niiden verojen määrä, jotka kannetaan samankaltaisten kotimaiseen kulutukseen myytävien tuotteiden tuotannossa ja jakelussa.

h) Vientituotteiden tuotannossa käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmissa vaiheissa kannetuista kasautuvista välillisistä veroista (5) vapauttaminen, niiden palauttaminen tai niiden maksun siirtäminen, joka on määrältään suurempi kuin samankaltaisten kotimaiseen kulutukseen myytävien tuotteiden tuotannossa käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmissa vaiheissa kannetuista kasautuvista välillisistä veroista vapauttaminen, niiden palauttaminen tai niiden maksun siirtäminen; aikaisemmissa vaiheissa kannettavista kasautuvista välillisistä veroista voidaan kuitenkin vapauttaa, ne voidaan palauttaa tai niiden maksua voidaan siirtää vientituotteiden osalta, vaikka kotimaiseen kulutukseen myytäviä samankaltaisia tuotteita koskevista veroista ei vapauteta, niitä ei palauteta tai niiden maksua ei siirretä, jos aikaisemmissa vaiheissa kannettavat kasautuvat välilliset verot kannetaan sellaisista tuotantopanoksista, jotka käytetään vietävän tuotteen tuotannossa (tavanomainen hävikki huomioon ottaen) (6). Tämä kohta tulkitaan tuotantopanosten tuotantomenetelmässä käyttämistä koskevien ohjeiden mukaisesti, jotka esitetään liitteessä II.

i) Sellainen tuontimaksujen palauttaminen (7), joka on määrältään suurempi kuin sellaisista tuoduista tuotteista kannettujen maksujen määrä, jotka sisältyvät vientituotteen tuotannossa käytettäviin tuotantopanoksiin (tavanomainen hävikki huomioon ottaen); erityistapauksissa yritys voi kuitenkin käyttää korvaavina tuotantopanoksina kotimarkkinoiden tuotantopanoksia, jotka vastaavat laadultaan ja ominaisuuksiltaan tuotuja tuotantopanoksia, jotta ne voivat hyötyä tästä säännöksestä, jos tuontitoimet ja vastaavat vientitoimet suoritetaan kohtuullisen ajanjakson kuluessa, joka ei saa olla pidempi kuin kaksi vuotta. Tämä kohta tulkitaan liitteessä II esitettyjen ohjeiden mukaisesti tuotantopanosten käytöstä tuotantoprosessissa ja liitteessä III esitettyjen ohjeiden tuotantopanosten korvaavien tullinpalautusjärjestelmien määrittämiseksi vientitukitoimiksi mukaisesti.

j) Hallitukset (tai niiden valvomat erityiselimet) ottavat käyttöön sellaisia vientiluottojen takuu- tai vakuutusohjelmia, vientituotteiden tuotantokustannusten nousun estämiseksi tarkoitettuja vakuutus- tai takuuohjelmia taikka erityishintaisia valuuttariskiohjelmia, jotka ovat riittämättömiä kattamaan pitkällä aikavälillä ohjelmien toimintakustannukset ja tappiot.

k) Hallitukset (tai niiden valvomat ja/tai niiden alaisina toimivat erityiselimet) myöntävät vientiluottoja alemmilla koroilla kuin niiden tosiasiallisesti tarvitsee maksaa näin käytetyistä varoista (tai tarvitsisi maksaa, jos ne ottaisivat lainaa kansainvälisillä pääomamarkkinoilla samaksi laina-ajaksi ja samoilla muilla ehdoilla ja saman valuutan määräisinä kuin vientiluotto) tai vastaavat viejälle tai rahoituslaitokselle luotonotosta aiheutuvista kustannuksista kokonaan tai osittain, siltä osin kuin niitä käytetään merkittävien etujen varmistamiseen vientiluottoehtojen alalla.

Jos kuitenkin WTO:n jäsen on osapuolena virallisia vientiluottoja koskevassa kansainvälisessä sitoumuksessa, jossa on ollut 1 päivästä tammikuuta 1979 osapuolina ainakin 12 alkuperäistä WTO:n jäsentä (tai seuraajasitoumuksessa, jonka alkuperäiset allekirjoittajat ovat hyväksyneet), tai jos WTO:n jäsen käytännössä soveltaa mainitun sitoumuksen korkokantaa koskevia määräyksiä, vientiluottokäytäntöä, joka on näiden määräysten mukainen, ei pidetä vientitukena.

l) Kaikki muut julkisista varoista maksettavat maksut, jotka muodostavat GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklassa tarkoitetun vientituen.

(1) Ilmaisulla `kaupallisesti saatavilla` tarkoitetaan, että on vapaus valita kotimaisten ja tuotujen tuotteiden välillä ja että valinta riippuu ainoastaan kaupallisista perusteista.

(2) Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

- ilmaisulla `välittömät verot` palkasta, voitosta, korkotuloista, vuokratuloista, palkkioista ja muista tuloista kannettavia veroja sekä kiinteästä omaisuudesta kannettavia veroja,

- ilmaisulla `tuontimaksut` tulleja sekä muita maksuja ja veronluonteisia maksuja, joita ei ole lueteltu muualla näissä huomautuksissa ja joita kannetaan tuonnin yhteydessä,

- ilmaisulla `välilliset verot` myynti-, valmiste-, liikevaihto-, arvonlisä-, toimilupa-, leima-, siirto-, inventaari- ja laitteistoveroja ja rajaveroja sekä muita veroja, lukuun ottamatta välittömiä veroja ja tuontimaksuja,

- ilmaisulla `aikaisemmissa vaiheissa kannetut verot` välillisiä veroja, jotka kannetaan sellaisista tavaroista ja palveluista, joita käytetään välittömästi tai välillisesti tuotteen tuotannossa,

- ilmaisulla `kasautuvat välilliset verot` välillisiä veroja, jotka kannetaan useassa eri vaiheessa silloin, kun ei ole olemassa järjestelmää veron myöhempää vähentämistä varten, tapauksissa, joissa tietyssä tuotantovaiheessa veronalaisia tavaroita tai palveluja käytetään myöhemmässä tuotantovaiheessa,

- ilmaisulla `verojen palauttaminen` verojen palautusta tai alentamista,

- ilmaisulla `palauttaminen` tuontimaksuista vapauttamista tai niiden maksun siirtämistä kokonaan tai osittain.

(3) Siirtäminen ei välttämättä ole vientitukea, jos esimerkiksi asianmukaiset korot peritään.

(4) Tätä h kohtaa ei sovelleta arvonlisäverojärjestelmiin eikä niihin liittyviin rajamaksujen tarkistuksiin; arvonlisäveron liiallisen palauttamisen ongelmaa koskee ainoastaan g kohta.

LIITE II

OHJEET TUOTANTOPANOSTEN KÄYTÖSTÄ TUOTANTOMENETELMÄSSÄ (1)

I

1. Välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat sallia vientituotteiden tuotannossa käytettävistä tuotantopanoksista (tavanomaisen raaka-ainehävikin vähentäminen huomioon ottaen) aikaisemmassa vaiheessa kannetuista kumulatiivisista välillisistä veroista vapautuksen, niiden palautuksen tai niiden maksun siirtämisen. Vastaavasti palautusohjelmissa voidaan sallia vientituotteiden tuotannossa käytettävistä tuotantopanoksista (tavanomaisen raaka-ainehävikin vähentäminen huomioon ottaen) kannettujen tuontimaksujen palauttaminen.

2. Liitteessä I olevassa h ja i kohdassa viitataan käytettyyn käsitteeseen "vientituotteen tuotannossa käytetyt tuotantopanokset". Mainitun h kohdan perusteella välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat olla vientitukea, jos niiden seurauksena toteutettu vapautus aikaisemmassa vaiheessa kannetuista kumulatiivisista välillisistä veroista, niiden palauttaminen tai niiden maksun siirtäminen tehdään määrältä, joka on suurempi kuin vientituotteiden tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten osalta tosiasiallisesti kannettu sellaisten verojen määrä. Mainitun i kohdan perusteella palautusohjelmat voivat olla vientitukea, jos niiden seurauksena toteutettu tuontimaksujen palautus tehdään määrältä, joka on suurempi kuin vientituotteiden tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten osalta tosiasiallisesti peritty sellaisten maksujen määrä. Molemmissa kohdissa säädetään, että tavanomainen raaka-ainehävikistä johtuva vähennys tehdään vientituotteiden tuotannossa käytettäviä tuotantopanoksia koskevien päätelmien perusteella. Edellä i kohdassa säädetään myös tuotteiden korvaamisesta, jos se on aiheellista.

II

3. Kun osana tämän asetuksen perusteella tehtävää tasoitustullitutkimusta tarkastellaan, käytetäänkö tuotantopanokset vientituotteiden tuotantoon, komission on tavanomaisesti edettävä ottaen huomioon seuraavat seikat:

4. Jos väitetään, että välillisten verojen alentamista koskeva järjestely tai palautusohjelma merkitsee tukea sillä perusteella, että vientituotteen tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten osalta välillisiä veroja tai tuontimaksuja on alennettu tai palautettu liikaa, komission on tavallisesti ensiksi määritettävä, onko viejämaan julkisen vallan edustajilla käytössään järjestelmä tai -menettely sen vahvistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä käytetään, ja käyttävätkö ne sellaista. Jos sellaisen järjestelmän tai menettelyn katsotaan olevan käytössä, komission on tavallisesti sen jälkeen tarkasteltava sitä sen arvioimiseksi, onko se tarkoituksenmukainen, tarkoituksen kannalta tehokas, ja perustuuko se viejämaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Komissio voi katsoa tarpeelliseksi suorittaa 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiettyjä käytännön kokeita tietojen oikeellisuuden todentamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että järjestelmää tai menettelyä käytetään tehokkaasti.

5. Jos käytössä ei ole tällaista järjestelmää tai menettelyä, jos se ei ole tarkoituksenmukainen tai jos se on luotu ja se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, mutta sitä ei tosiasiassa käytetä tai sitä ei käytetä tehokkaasti, viejämaan tarvitsee tavallisesti suorittaa tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, ovatko maksut olleet liiallisia. Jos komissio katsoo sen olevan tarpeen, lisätarkasteluja voidaan suorittaa 4 kohdan mukaisesti.

6. Komission on tavanomaisesti pidettävä tuotantopanoksia tuotantomenetelmään fyysisesti kuuluvina, jos niitä käytetään tuotantomenetelmässä, ja ne ovat fyysinen osa vientituotetta. Tuotantopanoksen ei tarvitse olla valmiissa tuotteessa samassa muodossa, kuin missä se tuli tuotantomenetelmään.

7. Määritettäessä tietyn vientituotteen tuotannossa käytetyn tuotantopanoksen määrä on raaka-ainehävikin perusteella tehty tavanomainen vähennys otettava tavallisesti huomioon, ja sellaista hävikkiä olisi pidettävä vientituotteen tuotannossa aiheutuneena. Käsite `hävikki` viittaa siihen osuuteen tietystä tuotantopanoksesta, jolla ei ole itsenäistä tehtävää tuotantomenetelmässä, jota ei käytetä vientituotteen tuotannossa (esimerkiksi tehottomuuden takia), ja jota sama valmistaja ei korvaa, käytä eikä myy.

8. Komission määrityksessä siitä, onko vaadittu raaka-ainehävikkiä koskeva vähennys "tavanomainen", on tuotantomenetelmän luonne, vientimaan tuotantoalan keskimääräinen kokemus ja muut tekniset näkökohdat otettava tavallisesti huomioon siinä määrin, kuin se on aiheellista. Komission on muistettava, että tärkeä kysymys on, ovatko vientiä harjoittavan maan viranomaiset laskeneet hävikin määrän oikealla tavalla silloin, kun tällainen määrä on tarkoitus sisällyttää veron tai tullin alennukseen tai palautukseen.

(1) Tuotantomenetelmissä käytettyjä tuotantopanoksia ovat fyysisesti tuotantomenetelmissä käytetyt tuotteet kuten energia, polttoaineet ja öljy sekä katalyytit, joita kulutetaan niiden käytön aikana vientituotteen aikaansaamiseksi.

LIITE III

OHJEET TUOTANTOPANOSTEN KORVAAVIEN TULLINPALAUTUSJÄRJESTELMIEN VIENTITUKITOIMIKSI MÄÄRITTÄMISEKSI

I

Tullinpalautusjärjestelmissä voidaan varautua palauttamaan tuontimaksuja sellaisten tuotantopanosten osalta, joita käytetään muun tuotteen valmistukseen, ja jos kyseinen muu tuote maasta vietäessä sisältää kotimaisia tuotantopanoksia, jotka vastaavat laadultaan ja ominaisuuksiltaan maahan tuotuja tuotantopanoksia, jotka ne korvaavat. Liitteessä I olevan i kohdan perusteella tällaisten tullinpalautusjärjestelmien voidaan katsoa olevan vientitukea siltä osin kuin tullinpalautusvaatimuksen kohteena olevista tuoduista tuotantopanoksista alunperin perityistä tuontimaksuista maksetaan liian suuria palautuksia.

II

Tarkasteltaessa korvaavaa tullinpalautusjärjestelmää tämän asetuksen perusteella suoritettavan tasoitustullitutkimuksen osana komission on tavanomaisesti edettävä ottaen huomioon seuraavat seikat:

1. Liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, että kotimarkkinoilla valmistettuja tuotantopanoksia voidaan käyttää maahan tuotavien tuotantopanosten sijaan vientiin tarkoitetun tuotteen tuottamisessa, jos tuotantopanosten määrä on sama ja jos ensin mainitut tuotantopanokset ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan verrattavissa korvattaviin maahan tuotuihin tuotantopanoksiin. Tarkastusjärjestelmän tai -menettelyn olemassaolo on tärkeää, koska se tekee vientiä harjoittavan maan julkisen vallan edustajille mahdolliseksi varmistaa ja osoittaa, että tuotantopanosten määrä, jolta tullinpalautusvaatimus esitetään, ei ylitä vientiin missä muodossa tahansa menevien samanlaisten tuotteiden määrää, eikä tuontimaksuja siten palauteta enempää kuin alunperin kyseisiltä tuoduilta tuotantopanoksilta perittiin.

2. Jos väitetään, että korvaavan tullinpalautusjärjestelmän kautta annetaan tukea, komission on tavallisesti ensin määritettävä, onko vientiä harjoittavan maan julkisen vallan edustajilla käytössään tarkastusjärjestelmä tai -menetelmä, ja käyttävätkö ne sitä. Jos sellaisen järjestelmän tai menetelmän katsotaan olevan käytössä, tutkii komissio tavallisesti sen jälkeen tarkastusmenetelmät sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoituksen kannalta tehokkaita ja perustuvatko ne vientimaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Siinä määrin kuin menettelyjen katsotaan täyttävän nämä vaatimukset, ja niitä sovelletaan tehokkaasti, tuen ei oleteta olevan olemassa. Komissio voi katsoa olevan tarpeen suorittaa 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiettyjä käytännön kokeita tietojen oikeellisuuden todentamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että tarkastusmenettelyjä sovelletaan tehokkaasti.

3. Jos käytössä ei ole tarkastusmenettelyjä, jos ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, tai jos sellaiset tarkastusmenettelyt on luotu ja katsotaan tarkoituksenmukaisiksi, mutta niitä ei tosiasiassa käytetä tai niitä ei käytetä tehokkaasti, tuki voi olla kyseessä. Näissä tapauksissa vientiä harjoittavan maan olisi suoritettava todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvia lisätarkasteluja sen määrittämiseksi, onko maksuja suoritettu liikaa. Jos komissio katsoo sen olevan tarpeen, lisätarkasteluja voidaan suorittaa 2 kohdan mukaisesti.

4. Korvaavan tullinpalautusjärjestelmän olemassaoloa koskevan säännöksen, jonka perusteella viejät voivat valita tietyt tuontitoimitukset, joiden osalta tullinpalautusta vaaditaan, ei itsessään olisi katsottava merkitsevän, että tukea myönnetään.

5. Tuontimaksujen liiallisen palauttamisen liitteessä I olevan i kohdan tarkoittamassa merkityksessä olisi katsottava olevan kyseessä, jos hallitukset ovat maksaneet korkoa tullinpalautusjärjestelmän perusteella palautetuille määrille, siinä määrin kuin korkoja tosiasiallisesti maksettiin tai piti maksaa.

LIITE IV

(Tämä liite koostuu maataloudesta tehdyn sopimuksen liitteestä 2. Kaikki käsitteet ja ilmaukset, joita ei ole tässä määritelty tai joiden merkitys ei ole selvä, on tulkittava mainitun sopimuksen mukaisesti.)

KOTIMAINEN TUKI: PERUSTEET ALENNUSSITOUMUKSISTA VAPAUTTAMISELLE

1. Niiden kotimaisten tukitoimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä se perustavaa laatua oleva vaatimus, että niillä ei ole lainkaan tai on vain vähäisessä määrin kauppaa vääristäviä vaikutuksia tai vaikutuksia tuotantoon. Sen mukaisesti kaikkien niiden toimenpiteiden, joille haetaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä seuraavat perusteet:

a) kyseinen tuki, mukaan lukien hallituksen saamatta jäänyt tulo, on annettava julkisesti rahoitetun ohjelman kautta eikä sitä saa rahoittaa kuluttajilta, ja

b) kyseisellä tuella ei saa antaa tuottajille hintatukea,

sekä jäljempänä esitetyt toimikohtaiset perusteet ja edellytykset.

Hallituksen palveluohjelmat

2. Yleiset palvelut

Tämän ryhmän toimet sisältävät kustannuksia tai saamatta jääneitä tuloja, jotka liittyvät ohjelmiin, jotka tarjoavat palveluja tai etuja maataloudelle tai maaseutuyhteisölle. Ne eivät saa sisältää suoria maksuja tuottajille tai jalostajille. Kyseisten ohjelmien, jotka sisältyvät, mutta jotka eivät rajoitu jäljempänä olevaan luetteloon, on täytettävä edellä 1 kohdassa esitetyt yleiset perusteet ja toimikohtaiset edellytykset siltä osin, kuin ne ilmenevät seuraavasta:

a) tutkimustyö, mukaan lukien yleinen tutkimus, ympäristöohjelmiin liittyvä tutkimus sekä tiettyjä tuotteita koskevat tutkimusohjelmat;

b) tuhoeläinten ja tautien valvontatyö, mukaan lukien yleiset ja tuotekohtaiset tuhoeläinten ja tautien valvontatoimenpiteet, kuten ennakkovaroitusjärjestelmät, karanteenit ja hävitystyöt;

c) koulutuspalvelut, mukaan lukien yleiset palvelut ja asiantuntijakoulutuspalvelut;

d) valistus ja neuvontapalvelut, mukaan lukien varojen myöntäminen helpottamaan tietojen ja tutkimustulosten saattamista tuottajien ja kuluttajien tietoon;

e) tarkastuspalvelut, mukaan lukien yleiset tarkastuspalvelut sekä tiettyjen tuotteiden tarkastukset, jotka liittyvät terveys-, turvallisuus-, laatu- tai standardointikysymyksiin;

f) markkinointi- ja edistämispalvelut, mukaan lukien tiettyihin tuotteisiin liittyvä markkinatiedotus, neuvonta- ja edistämistoiminta lukuun ottamatta kuluja määrittelemättömistä tarkoituksista, jotka myyjät voisivat käyttää myyntihintansa alentamiseen tai suoran taloudellisen hyödyn antamiseen ostajille;

g) infrastruktuuripalvelut, mukaan lukien sähköverkosto, tiet ja muut liikennevälineet, tori- ja satamapalvelut, vesihuoltopalvelut, padot ja kuivatusohjelmat sekä ympäristöohjelmiin liittyvät infrastruktuurityöt. Kaikissa tapauksissa kulut kohdistetaan ainoastaan pääomalaitteistojen hankkimiseen tai rakentamiseen ja niihin ei saa lukea tilakohtaista laitteiden tuettua hankintaa paitsi niiden liittyessä yleisten julkisten palvelujen jakeluverkostoon. Niihin ei saa liittää tuotantopanoksien tai toimintakulujen tukemisesta aiheutuneita kuluja tai alennettujen käyttömaksujen aiheuttamia kustannuksia.

3. Julkinen varastointi elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi (1)

Kulut tai menetetyt tulot, jotka liittyvät niiden tuotteiden varastojen kokoamiseen ja ylläpitämiseen, jotka muodostavat kansallisen lainsäädännön sisältämän elintarvikkeiden saatavuuden turvaamista koskevan ohjelman olennaisen osan. Tähän voidaan lukea myös valtion yksityisille tuotevarastoille tällaisen ohjelman osana antama tuki.

Varastojen määrän ja kokoamisen on vastattava yksinomaan elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ennalta laadittuja tavoitteita. Varastojen kokoamisen ja luovutuksen on oltava rahoituksen osalta avointa. Valtion elintarvikehankinnat on suoritettava käypään markkinahintaan ja myytäessä elintarvikkeita turvavarastoista on myyntihintojen oltava vähintään laatutasoltaan vastaavan tuotteen käyvän kotimarkkinahinnan mukaisia.

4. Kotimainen elintarvikeapu (2)

Kustannukset tai menetetyt tulot, jotka liittyvät kotimaisen elintarvikeavun antamiseen tarpeessa oleville väestönosille.

Kelpoisuus saada elintarvikeapua on määriteltävä selkein ravitsemustavoitteellisin perustein. Tällaisen avun on oltava avun tarpeessa oleville annettuja suoria elintarviketoimituksia tai varojen antamista vastaanottokelpoisille elintarvikkeiden ostamiseksi joko markkinahintaan tai tuettuun hintaan. Valtion elintarvikeostot on suoritettava käypään markkinahintaan, ja avun rahoituksen ja hallinnoinnin on oltava avointa.

5. Suorat maksut tuottajille

Tuottajille suunnattuina suorina maksuina annettavan tuen (tai menetettyjen tulojen, mukaan lukien luontaissuoritukset), jonka osalta haetaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä 1 kohdassa mainitut perusteet sekä lisäksi 6-13 kohdassa mainitut yksittäisille suorille maksuille asetetut erityisperusteet. Jos voimassa olevien tai uusien suorien maksulajien, lukuun ottamatta 6-13 kohdassa mainittuja maksulajeja, osalta haetaan vapautusta alentamisesta, on sen täytettävä 6 kohdan b-e alakohdan perusteet 1 kohdassa esitettyjen yleisten perusteiden lisäksi.

6. Tuotannon määrään sitomaton tulotuki

a) Kelpoisuus tämän tuen saantiin määritellään selkein perustein, kuten tulojen, tuottaja- tai maanomistaja-aseman, määrätyn ja kiinteän peruskauden mukaisen tuotantotekijöiden käytön tai tuotantotason mukaan.

b) Tuen suuruutta ei saa minään annettuna vuonna sitoa tai perustaa siihen tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.

c) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaisiin kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan johonkin peruskauden jälkeisenä vuonna aloitettuun tuotantoon.

d) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaisiin tuotantotekijöihin, joita on alettu käyttämään jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna.

e) Tuotanto ei saa olla tuen saannin edellytys.

7. Hallituksen taloudellinen osallistuminen tulojen vakuutusohjelmiin sekä tulotason turvaamisohjelmiin

a) Tuen saamisen perusteena on tulonmenetys, ottaen huomioon ainoastaan maataloustulot, joka on enemmän kuin 30 prosenttia edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisistä bruttotuloista tai vastaavasta nettotulosta (ottamatta huomioon mitään samasta tai vastaavanlaisesta ohjelmasta saatua tukea) tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo. Tuottaja, joka täyttää nämä ehdot, on oikeutettu saamaan kyseistä tukea.

b) Tuen määrä korvaa vähemmän kuin 70 prosenttia tuottajan tulonmenetyksestä siltä vuodelta, jolta tuottaja on oikeutettu saamaan tätä tukea.

c) Kaikkien kyseisten tukien suuruus tulee sitoa ainoastaan tuloihin; sitä ei saa sitoa tuotantosuuntaan - tai määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on sitoutunut, eikä kyseisen tuotannon kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin tai käytettyihin tuotantotekijöihin.

d) Jos tuottaja saa samana vuonna tässä kohdassa ja 8 kohdassa määriteltyjä (luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen) tukia, on näiden tukien yhteismäärän oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaismenetyksestä.

8. Luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen (joka on tehty joko suoraan tai hallituksen rahallisella osallistumisella satovakuutusohjelmiin)

a) Kelpoisuus saada tukea edellyttää hallituksen virallista toteamista luonnononnettomuuden tai sen kaltaisen onnettomuuden (mukaan lukien tautiepidemiat, tuholaisvahingot, ydinonnettomuudet sekä sodat kyseisen jäsenen alueella) tapahtumisesta tai alkamisesta; sen perusteena on vähintään 30 prosentin tuotannonmenetys edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisestä tuotannosta tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo.

b) Onnettomuuden jälkeen maksetut tuet voivat koskea ainoastaan tulojen, kotieläinten (mukaan lukien eläinten eläinlääkintähoidosta koituneet kulut), maan ja muiden tuotannontekijöiden onnettomuudessa kärsimiä vahinkoja.

c) Tuet eivät saa korvata enempää kuin kärsittyjen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskulut eivätkä ne saa edellyttää tai määrätä tulevan tuotannon suuntaa tai määrää.

d) Onnettomuuden aikana maksetut tuet eivät saa ylittää määrää, joka tarvitaan b kohdassa määriteltyjen lisävahinkojen estämiseksi tai lieventämiseksi.

e) Jos tuottaja saa samana vuonna tämän kohdan ja 7 kohdan (tulojen vakuutusohjelmat ja tulojen turvaamisohjelmat) mukaisia tukia, on tukien yhteissumman oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaisvahingoista.

9. Tuottajien eläkeohjelmien kautta annettava rakennesopeutustuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen on määriteltävä viittaamalla selkeästi määriteltyihin perusteisiin ohjelmissa, joilla helpotetaan henkilöiden siirtymistä eläkkeelle markkinamaataloustuotannosta tai heidän siirtymistään maataloudesta muuhun toimintaan.

b) Tuki edellyttää saajilta täydellistä ja pysyvää markkinamaataloustuotannosta vetäytymistä.

10. Tuotannontekijöiden poistamisohjelmien kautta annettava rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin perusteisiin hallituksen ohjelmissa, joiden tavoitteena on maan tai muiden tuotannontekijöiden, mukaan lukien kotieläinten, poistaminen markkinamaataloustuotannosta.

b) Tuen edellytyksenä on maan ottaminen pois markkinamaataloustuotannosta vähintään kolmeksi vuodeksi ja kotieläinten osalta niiden teurastus tai lopullinen pysyvä luovutus.

c) Tuki ei saa edellyttää tai määritellä minkäänlaista vaihtoehtoista käyttöä tällaiselle tuotannosta poistettavalle maalle tai muille tuotannontekijöille, joita käytetään maatalouden markkinatuotteiden tuotannossa.

d) Tukea ei saa sitoa tuotantosuuntaan, -määrään tai kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan sellaiseen tuotantoon, johon on sitouduttu tuotantokäyttöön jäävän maan ja tuotannontekijöiden osalta.

11. Investointitukien kautta annettava rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin perusteisiin hallituksen ohjelmissa, joilla pyritään taloudellisesti ja aineellisesti tukemaan tuottajien toimintojen uudelleensuuntautumista puolueettomasti osoitettujen rakenteellisesti epäedullisten olosuhteiden yhteydessä. Kelpoisuus tuen saamiseen voi myös perustua selkeästi määriteltyyn hallituksen ohjelmaan, jolla pyritään palauttamaan maanviljelysmaa takaisin yksityisomistukseen.

b) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai tuotantomäärään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on sitoutunut jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna, paitsi mitä jäljempänä e kohdassa määrätään.

c) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa mihinkään kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon, johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.

d) Tukea saa antaa vain sen kauden ajan, joka on tarpeen sen investoinnin toteuttamiseksi, jota varten tukea on myönnetty.

e) Tuki ei millään tavoin saa velvoittaa tai edellyttää tuen vastaanottajia tuottamaan tiettyjä maataloustuotteita, lukuun ottamatta vaatimusta pidättyä tiettyjen tuotteiden tuotannosta.

f) Tuki on rajattava siihen määrään, joka tarvitaan korvaamaan rakenteellista epäedullisuutta.

12. Ympäristöohjelmien perusteella annettava tuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään osana selkeästi määriteltyä hallituksen ympäristö- tai luonnonsuojeluohjelmaa, ja se edellyttää kyseisen ohjelman mukaisten erityisten edellytysten täyttämistä, mukaan lukien tuotantomenetelmiä ja tuotantopanoksia koskevat edellytykset.

b) Tuen määrä on rajattava niihin ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka ovat syntyneet hallituksen ohjelman noudattamisesta.

13. Alueellisten tukiohjelmien perusteella annettava tuki

a) Kelpoisuus tukien saamiseen rajataan muita heikommassa asemassa olevien tuotantoalueiden tuottajille. Jokaisen tällaisen alueen on oltava selkeästi rajattu yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen omaleimaisuus ja joka on katsottu epäedulliseksi puolueettomien ja objektiivisten perusteiden perusteella, jotka on selkeästi määritelty laissa tai asetuksessa ja jotka osoittavat kyseisen alueen ongelmien perustuvan muihin kuin tilapäisiin olosuhteisiin.

b) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa muuten kuin tuotannon supistamiseksi sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.

c) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon, johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.

d) Tukea voivat saada vain kelpoisuusedellytykset täyttävillä alueilla toimivat tuottajat, mutta sen on oltava yleisesti kaikkien tällaisten alueiden tuottajien saatavilla.

e) Jos tuki on sidottu tuotannontekijöihin, tulee tuen yksikköä kohden pienentyä tietyn tuotannontekijäkohtaisen kynnystason yläpuolella.

f) Tuki on rajattava ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka liittyvät maataloustuotannon harjoittamiseen määrätyllä alueella.

(1) Tämän liitteen 3 kohdassa tarkoitetut hallituksen elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpitämät varastointiohjelmat kehitysmaissa, joiden toiminta on avointa ja joita hoidetaan virallisesti julkaistujen asiallisten periaatteiden tai toimintaohjeiden mukaan katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaisia, mukaan lukien ohjelmat, joiden nojalla elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpidetyt varastot hankitaan ja luovutetaan säännellyin hinnoin edellyttäen, että hankintahinnan ja ulkoisen viitehinnan erotus huomioidaan AMS:ssä.

(2) Tämän liitteen 3 ja 4 kohdassa elintarvikkeiden toimittamisen tuetuin hinnoin, tavoitteena tyydyttää jatkuvasti kohtuullisin hinnoin kehitysmaiden köyhän kaupunki- ja maaseutuväestön elintarviketarve, katsotaan olevan tämän kohdan säännösten mukaista.