Alueiden komitean lausunto aiheesta "Tavoite 4 ja Adapt henkilöresurssien sopeuttamisen apuna"

(97/C 379/03)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission sisäisen työasiakirjan "Tavoite 4 ja Adapt henkilöresurssien sopeuttamisen apuna", SEK(96) 2150,

ottaa huomioon komission valkoisen kirjan kasvusta, työllisyydestä ja kilpailukyvystä, Essenin Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä työllisyyden luottamussopimuksen,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon paikallisten ja alueellisten viranomaisten asemasta rakennerahastojen kumppanuusperiaatteessa (),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ehdotuksesta neuvoston päätökseksi kolmannesta monivuotisesta ohjelmasta pk-yritysten hyväksi Euroopan unionissa (1997 2000) (),

ottaa huomioon maaliskuun 8. päivänä 1996 perustamissopimuksen 198 c artiklan neljännen alakohdan mukaisesti tekemänsä päätöksen antaa aiheesta oma-aloitteinen lausunto sekä päätöksensä antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "Taajama-alueita koskevat asiat" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 4:n 30. toukokuuta 1997 antaman lausuntoluonnoksen (CdR 123/97 rev.), jonka esittelijänä oli Bernard Frau,

hyväksyi 19. täysistunnossaan (syyskuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Tavoite 4 ja Adapt: alueiden komitean lähestymistapa

Asiakirja, josta lausuntoa pyydetään, on tarkoitettu kannanotoksi tavoitteen 4 ja Adapt-aloitteen toteuttamisessa saavutettuun edistykseen. Asiakirjaan liittyvät toimet noudattavat Essenissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä ja niiden lähtökohtana on kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeva komission valkoinen kirja. Toimia on täydennetty työllisyyden luottamussopimusta koskevalla aloitteella.

Komission tavoiteasiakirjassa pyritään vastaamaan kolmenlaisiin haasteisiin:

Muistutetaan tavoitteen 4 ja Adapt-työllisyysaloitteen poliittisista päälinjoista.

Arvioidaan ohjelmien nykytilanne.

Tehdään ehdotuksia tavoitteen 4 ja Adaptin tulevaisuuden toimiksi käyttämällä lähtökohtana niiden yleislinjoja ja alustavia tuloksia. Näin voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti niiden perustana olevia lähestymistapamahdollisuuksia.

1.1.1. Lausunnossa pyritään ottamaan huomioon sosiaalirahaston tulevaisuuteen liittyvä strategiakiista sekä tavoitteen 4 tulevaisuudennäkymistä käytävä keskustelu. Lausunnossa arvioidaan ensinnäkin komission asiakirjan teknistä sisältöä, ja toiseksi siinä esitellään kehitystä ja kilpailukykyä poliittisesti ja laajasti käsittelevä lähestymistapa. Siinä tarkastellaan yhteiskuntaa kokonaisuutena ja lisätään aiheeseen ulottuvuus, jonka avulla voidaan entistä paremmin ymmärtää henkilöresurssien käyttöä taajama-alueilla.

1.1.2. Alueiden komitea tarkastelee kysymystä laajemmasta kuin "yritysten työvoiman sisäisen kehittämisen" näkökulmasta tutkiakseen koko taajamakäsitteen ulottuvuuksia ja kohdistaakseen huomionsa kestävään sosiaaliseen kehitykseen ja puoltaa sellaista laaja-alaista näkemystä teollisen muutoksen, kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden välisestä vuorovaikutuksesta, jossa keskitytään entistä enemmän ihmisiin ja ylitetään puhtaasti määrälliset analyysimuodot.

2. Yleistä

2.1. Aloitteen suuntaviivat

Tavoite 4:llä ja Adaptilla on kaksi päämäärää: työttömyyden torjuminen ja kansantalouden yleisen kilpailukyvyn parantaminen. Niihin liittyvät toimet tähtäävät siis teollisuus- ja palveluyritysten kilpailuedellytysten parantamiseen. Niillä pyritään henkilöresurssien käytön tehostamiseen käynnissä olevien rakennemuutosten valossa. Niiden vaakatasoluonne saa aikaan sen, että niitä voidaan soveltaa koko Euroopan unionin alueella.

2.1.1. Ensisijaiset tavoitteet ja erityisnäkökohdat

Hajanaisuuden välttämiseksi ja järjestelmän toimivuuden lisäämiseksi pyritään keskittymään sellaisiin hankkeisiin, joita tarvitaan eniten.

Säännöstön laatimisessa on otettu esille kuusi avaintekijää, jotka kattavat ensiksi hankkeiden ensisijaiset tavoitteet, toiseksi erityisnäkökohdat. Hankkeiden kolme ensisijaista tavoitetta sekä kolme erityisnäkökohtaa ovat seuraavat:

Ennakointi vaatii rakennemuutosten vaikutusten tunnistamista ja minimoimista parantamalla työntekijöiden kykyä sopeutua muutoksiin ja mahdollisuuksia saada uusi työpaikka.

Koulutus ja uudelleen pätevöityminen: ottamalla lähtökohdaksi ennakointivaiheessa tunnistetut tarpeet on koulutuksen sisältöä sekä pätevyyden kysynnän ja tarjonnan vastaavuutta voitava parantaa niin, että ne niveltyvät uusien työnjakojärjestelmien tarpeisiin.

Koulutusjärjestelmien parantaminen: pyritään parantamaan koulutusjärjestelmien kapasiteettia sekä henkilö- että materiaaliresurssien voimavarojen kannalta, esim. kouluttamalla kouluttajia, kehittämällä multimediaa, parantamalla pedagogisia menetelmiä ja välineitä jäsenvaltioiden ja yritysten tarjoamaa jatkuvaa koulutusta silmällä pitäen.

Työttömyyden uhkaamat työntekijät: tässä eritellään kaksi työntekijäryhmää: ne, joiden koulutustaso on puutteellinen tai joilla ei ole minkäänlaista koulutusta sekä ne, joiden koulutus on vanhentunutta eikä vastaa työmarkkinoiden uusia tarpeita.

Pk-yritysten erityistarpeet: pk-yrityksillä on vaikeuksia päästä mukaan ennakointi- ja koulutusjärjestelyihin. Yhteisöaloitteissa pyritäänkin kiinnittämään huomiota tämäntyyppisiin yrityksiin niin että ne voisivat itse ottaa vastuuta sopeuttamisesta.

Kumppanuus: jotta tavoitetta 4 voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, on saatava suunnittelu- ja toteutustason toimijat osallistumaan työhön entistä laajemmin ja tehokkaammin. Tässä kohden hahmotellaan kaikkien tasojen yhteistyöverkostojen kehittämistä (paikallis-, alue- ja kansallinen taso).

2.1.2. Kansallisten taustojen ja jäsenvaltioiden strategisten valintojen johdosta lähestymistavat ovat selvästi erilaisia. Kansalliset politiikat vaihtelevat suuresti työntekijöiden sopeuttamisessa teolliseen muutokseen (julkisen sektorin toiminta-aste, yhteisrahoitusmenetelmät, ennakoinnin "juurruttaminen" jne.) Ohjelman suuntaviivojen tulkinnan tiukkuudessa on myös havaittavissa eroja. Kaikkia suuntaviivoja voidaan soveltaa vain harvoissa kansallisissa yhteyksissä, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on tehtävä sitovia valintoja tavoitteen 4 toteutuksessa.

3. Erityistä

3.1. Alustavien tulosten esittely

Tavoitteen 4 toimien tehokas toteutus on ollut jäsenvaltioissa hidasta ja toteutuksen laajuus melko vaihtelevaa. Etusijalla on ollut tavoitteen 3 (työllistämistoimien) toteuttaminen asiasta vastaavien hallintoelinten puitteissa. Yhteisestä mallista huolimatta jäsenmaiden lähestymistavoissa ja saavutetuissa tuloksissa on havaittavissa huomattavia eroja. Ne johtuvat julkisen sektorin eritasoisista avustuksista, yhteisrahoituseroista ja suuntaviivojen erilaisesta tulkinnasta.

3.1.1. Huolimatta toteutusajan lyhyydestä ja seurantajärjestelmien eritasoisuudesta voidaan kuitenkin havaita eräitä yhteisiä piirteitä.

Ohjelman painopiste on koulutuksessa. Suuntausten ennakointi ei kuitenkaan ole johdonmukaista. Koulutusjärjestelmien alakohtainen järjestely on rajoittanut vaakatasoperiaatetta, ja keskittyminen on selvästi puutteellista, mikä on sidoksissa pk-yritysten yhteisrahoitusvaikeuksiin. Vaikka kumppanuus on useimpien jäsenvaltioiden yhteinen tavoite, heikkojen yritysten vaikeudet kumppanien hankkimisessa vaihtelevat suuresti.

3.2. Adapt-ohjelmaan liittyvät ongelmat

3.2.1. Adapt-ohjelmaan liittyvät toimet koskevat sekä pk-yrityksiä että rakenteita, joihin yritysten saama paikallinen, alueellinen ja kansallinen sopeutumistuki perustuu. Seuraavat luvut olisi otettava huomioon ongelmia arvioitaessa:

15 % hankkeista käsittelee uusien työpaikkojen luomista. Hankkeissa keskitytään lähinnä matkailuun, ympäristöalaan, yhteiskuntatalouteen ja sosiaalisiin tarpeisiin liittyviin ammatteihin.

20 % liittyy työn organisointiin ja työsuojeluun (komission asiakirjassa "terveys- ja turvallisuuskysymykset").

20 % liittyy pienyritysten ja työntekijöiden palveluelimien tehtävien organisointiin, ennakointiin ja parempien työvälineiden käyttöönottoon.

Hyvin useat hankkeet käsittelevät paikallisten rakenteiden kehittämistä.

3.2.2. Adaptin yhteydessä on kiinnitettävä huomiota komission yksilöimiin kahteen suureen ongelmaan:

Ylikansallisten hankkeiden toteuttamiseen liittyvä monimutkaisuus: niissä on mukana eri tahojen laaja kirjo neljällä toimintatasolla (yhteisö-, jäsenvaltio-, alue- ja kuntataso).

Ylikansallisten ohjelmien vaikea sovittaminen lähinnä kansallisille ohjelmille tarkoitettuun sääntökehykseen. Sääntökehyksen tulisikin mahdollistaa kansainvälisten toimien edistäminen.

3.2.3. Tavoitteen 4 toteuttamisella näyttää olevan "rakentavia" vaikutuksia, jotka heijastuvat aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan. Tämä merkitsee työministeriöiden hyväksymistä toimintapolitiikkaa vastaanottavaksi osapuoleksi muiltakin kuin työllistämiskysymyksiä käsitteleviltä osin sekä aktiivisen ja työttömyyttä vähentävän työmarkkinapolitiikan käsitteen vahvistamista keskittymällä erityisesti työttömyyden hoitoon ja kriisienhallintaan.

3.3. Euroopan komission päätelmät

3.3.1. Euroopan komissio ottaa huomioon erilaiset täytäntöönpanovaikeudet, jotka ovat liittyneet uusiin ja mutkikkaisiin tehtäviin, mutta myös rakennemuutosten taustatekijöiden nopeaan vaihteluun, kehittymässä olevaan tietoyhteiskuntaan ja arvaamattomiin taloussuhdanteisiin samoin kuin toimenpiteiden yhteisrahoituksessa esiintyneisiin ongelmiin, ja katsoo tärkeäksi korostaa seuraavia tavoitteita:

rakennemuutosten käsitteen selventäminen kestävän kehityksen taustaa vasten;

ennakointitehtävän helpottaminen;

keskittyminen ennakoinnissa innovatiivisiin toimiin ja niihin liittyviin koulutus- ja oheisjärjestelmiin sekä pyrkimyksiin pk-yritysten kohtaamien vaikeuksien voittamiseksi;

kumppanuuden vahvistaminen kaikilla tasoilla ja kaikkialla;

rahoituksen varmistaminen pyrkimällä samalla kustannustehokkuuteen.

3.3.2. Tässä yhteydessä tähdennetään, että kaikkiin mainittuihin tavoitteisiin tulisi pyrkiä muuttamatta tavoite 4:lle ja Adaptille hyväksyttyjä suuntaviivoja.

4. Suositukset

Alueiden komitea

4.1. on tyytyväinen komission muutosehdotukseen ja on yhtä mieltä erityisesti rahoitukseen, keskittymiseen ja kumppanuuteen liittyvistä ongelmista;

4.2. huomauttaa maailmanlaajuistumisen ja nykyisen makrotalouspolitiikan negatiivisista vaikutuksista työllisyyteen ja vaatii laajaa keskustelua työn asemasta tämän päivän yhteiskunnassa ja tähän liittyen sellaisen aktiivisen markkinapolitiikan edistämistä, joka toimii välineenä työpaikkojen luomiseksi työmarkkinoilla epäsuotuisimmassa asemassa oleville ryhmille; kun keskustellaan Euroopan rakennerahastotukien uudistamisesta, olisi huolehdittava siitä, että rakennerahastojärjestelmässä säilytetään myös tulevaisuudessa aktiivisen, ennalta ehkäisevän työmarkkinapolitiikan välineet;

4.3. pitää tärkeänä, että tavoite 4:n voimavaroja käytetään rahoittamaan hankkeita, joilla lisätään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja paikallisten työmarkkinoiden toimivuutta parantamalla ja nykyaikaistamalla myös kuntien ja alueiden henkilöstön ammattitaitoa;

4.4. ehdottaa, että otetaan käyttöön nykyistä hajautetumpi lähestymistapa, johon sisältyisi niin tavoite 3:n, tavoite 4:n kuin yhteisön Adapt- ja Employment-aloitteiden hallintovastuun siirtäminen alueellisille kumppaneille, jotta voidaan parantaa Euroopan sosiaalirahaston toimien välistä yhteyttä sekä yhteenkuuluvuutta rakennerahaston muiden, pääasiassa aluetasolla hallinnoitavien toimien kanssa;

4.5. kehottaa yksinkertaistamaan tarjousmenettelyä ja ottamaan käyttöön uudet perusteet, joilla varmistetaan, että eniten apua tarvitseville pk-yrityksille myönnetään tarvittava rahoitus; muistuttaa, että julkisen talouden nykytilan vuoksi monilla alueilla ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin varoja käytettävissä vaadittuun yhteisrahoitukseen; kehottaa tämän vuoksi vähentämään jäsenvaltioiden julkisista varoista peräisin olevan yhteisrahoituksen osuutta ja sallimaan julkisen yhteisrahoituksen korvaamisen periaatteessa yksityisellä yhteisrahoituksella sekä pidentämään Adapt-ohjelman kestoa 1 2 vuodella;

4.6. ehdottaa, että alueet saavat aiempaa merkittävämmän aseman hankkeiden valinnassa.

Bryssel, 17. syyskuuta 1997.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Pasqual MARAGALL i MIRA

() EYVL C 100, 2.4.1996, s. 72

() EYVL C 34, 3.2.1997, s. 34