Virallinen lehti nro C 358 , 24/11/1997 s. 0055
A4-0316/97 Päätöslauselma komission XXVI:sta kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta - 1996(SEK(97)0628 - C4-0209/97) Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon komission XXVI:n kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen - 1996 (SEK(97)0628 - C4-0209/97), - ottaa huomioon komission kertomuksen «Viides yleiskatsaus Euroopan unionin tehdasteollisuuden ja eräiden muiden alojen valtion tuista» (KOM(97)0170), - ottaa huomioon 13. marraskuuta 1996 antamansa päätöslauselman XXV:stä kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta ((EYVL C 362, 2.12.1996, s. 135)) ja 18. heinäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan vertikaalisista rajoituksista ((Kyseisen istunnon pöytäkirja, osa II, kohta 7)), - ottaa huomioon talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön ja oikeusasioita ja kansalaisten oikeuksia käsittelevän valiokunnan lausunnon (A4-0316/97), A. ottaa huomioon, että EU:n kilpailupolitiikan tavoitteena on luoda tai ylläpitää markkinoilla yrittäjähengen ja innovatiivisuuden edellyttämää joustavuutta ja mahdollistaa yhteiskunnan varojen tehokas ja toimiva jakaminen, B. katsoo, että pelkästään markkinavoimien vapaalla toiminnalla ei voida epätäydellisillä markkinoilla saavuttaa EU:n tiettyjä ensisijaisia tavoitteita, nimittäin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tutkimuksen ja kehityksen riittävää tasoa, ympäristönsuojelua, pk-yritysten kasvua ja rakenteellista sopeutusta, C. katsoo, että kilpailun asianmukainen kehittäminen ja pyrkiminen yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamiseen kaikelle liike-elämälle ovat olennaisia ennakkoehtoja sisämarkkinoiden sujuvalle toiminnalle, D. katsoo, että vapaan markkinakilpailun rajoitukset ovat seurausta valtion muuttuvasta roolista, kansallisten talouksien keskinäisestä riippuvuudesta ja tarpeesta säilyttää alueellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, E. katsoo, että rahaliitto edellyttää sisämarkkinoiden turvaamiseksi kilpailun vääristymien ja erityisesti samaa valuuttaa käyttävien jäsenvaltioiden myöntämien valtion tukien tarkempaa valvontaa, F. katsoo, että komission olemassa olevat rakenteet ja voimavarat reilua kilpailua vahingoittavien käytäntöjen valvomiseksi eivät ole asianmukaisia eivätkä riittäviä, G. katsoo, että kilpailu rahaliiton sisällä edellyttää lisäkoordinointia komission eri yhteisöpolitiikoista (kilpailu-, teollisuus-, kauppa- ja sisämarkkinapolitiikka) vastaavien yksiköiden sisällä sekä näiden yksiköiden ja eri jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välillä, jotta saadaan aikaan yhteinen EU-järjestelmä reilun kilpailun turvaamiseksi, H. katsoo, että valtion tukien jakaminen EY:n perustamissopimuksen vastaisesti vaikuttaa kielteisesti ja suosii tehottomia tehokkaiden kustannuksella, vääristää alueiden ja yritysten välistä kilpailua ja kuormittaa liiaksi valtioiden talousarvioita, I. katsoo, että kilpailupolitiikkaa olisi käytettävä välineenä Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin välisen terveen ja reilun kilpailun edistämisessä, J. ottaa huomioon, että 11. joulukuuta 1996 pidetyssä Singaporen kokouksessa perustettiin WTO:n työryhmä selvittämään kaupan ja kilpailupolitiikan välisiin suhteisiin liittyviä ongelmia, mukaan lukien kilpailunvastaiset käytännöt, K. ottaa huomioon, että sulautumien valvonnassa on jälleen rekisteröity voimakas kasvu (noin 15 %) edelliseen vuoteen verrattuna ja pääasiassa kasvusektoreilla ja huipputekniikan aloilla, so. strategisesti erityisen tärkeillä aloilla (viestimet, televiestintä jne.); katsoo, että tämä pyrkimys tulee talouden globalisoituminen ja lisääntyvä vapautuminen huomioon ottaen todennäköisesti jatkumaan edelleen; ottaa lisäksi huomioon, että sulautumien yhä vahvemmin kansainvälinen luonne merkitsee erityistä haastetta yhteisön kilpailupolitiikalle; 1. Panee tyytyväisenä merkille XXVI:n kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen ja pitää sitä käyttökelpoisena asiakirjana, johon voidaan perustaa komission vastuu sen hoitaessa perustamissopimuksen mukaisia tehtäviään ja velvoitteitaan ja joka tuo yhteisön kilpailupolitiikan lähemmäksi kansalaisia; tukee tässä yhteydessä komission pääosastoa IV sen pyrkimyksessä saada asianmukaiset henkilöstöresurssit ja avoimet tutkintakeinot; 2. Rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan ja integroimaan voimavaransa paremmin, jotta saadaan aikaan tehokas EU-järjestelmä ja - rakenne reilun kilpailun turvaamiseksi; toistaa jälleen vaatimuksensa komission asianomaisten yksiköiden välisen yhteistyön vahvistamisesta, joka voidaan saada aikaan parhaiten siten, että luodaan komissioon erillinen yksikkö, joka vastaa edellä mainittujen neljän politiikan (kilpailu, teollisuus, kauppa ja sisämarkkinat) suunnitteluun ja toteutukseen liittyvästä kustannus-hyöty-analyysistä, erityisesti työllisyysasioissa, ja laatii komissiota varten suosituksia, jotka esitetään näiden politiikkojen koordinointia käsittelevän vuosikertomuksen muodossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle; 3. Toivoo, että komission toteuttamassa sulautumien valvonnassa otetaan huomioon myös ei-teknisiä näkökohtia, kuten sulautumien vaikutus kuluttajiin, työllisyyteen, kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja ilmaisunvapauteen tai paikallisen teollisuuden rakenteeseen; toivoo myös, että nämä osatekijät käyvät selvästi ilmi tehdyistä päätöksistä ja kuvaavat näin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 johdanto-osan 13 kappaleessa tarkoitettua taloudellista ja/tai sosiaalista arviointia; 85 ja 86 artiklan soveltaminen 4. On yhtä mieltä komission uudesta ryhmäpoikkeusasetuksesta, joka koskee tekniikansiirtosopimuksia (31 päivänä tammikuuta 1996 annettu asetus (EY) N:o 240/96), mutta palauttaa mieliin neljä etua, joihin komissio on perustanut päätöksensä, nimittäin sen selventäminen, mille on myönnetty poikkeus ja mille ei, erityiset velvollisuudet, jotka on täytettävä, ilmoitus- ja hyväksyntämenettely ja lisenssinhaltijan 40 %:n markkinaosuusraja, kun on kyse pk-yrityksistä; 5. Valittaa aitojen sisämarkkinoiden puuttumista moottoriajoneuvojen jakelussa ja huollossa, kuten kuluttajien lukuisat valitukset osoittavat; kehottaa komissiota turvaamaan lopullisesti vapaat markkinat, joilla jäsenvaltioiden kuluttajat voivat täysin ongelmitta ostaa auton oman valtionsa ulkopuolelta ja joilla ei ole mitään rinnakkaisen kaupan esteitä; 6. Kehottaa komissiota aloittamaan menettelyn kiellettyjen käytäntöjen valvonnan hajauttamiseksi; on sitä mieltä, että kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välisen yhteistyön EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisessa pitäisi johtaa asteittain tämän alan kansallisten säädösten yhdenmukaistamiseen, minkä ansiosta toissijaisuusperiaatteen selkeä soveltaminen on mahdollista; 7. Rohkaisee komissiota etsimään lisäkeinoja kampanjaansa haitallisia piilokartelleja vastaan, jotka joko määräävät hinnat tai tuotanto- ja myyntikiintiöt tai pyrkivät jakamaan markkinat; 8. Ilmoittaa, että se ei voi hyväksyä komission ilmoituksen sisältöä eikä muotoa, joka koskee sakkojen määräämättä jättämistä tai vähentämistä kartellitapauksissa; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön sitova väline, jolla on asianmukainen oikeusperusta; toivoo, että tämä väline ottaa asianmukaisella tavalla huomioon jäsenvaltioiden enemmistön oikeusperinteet; 9. Pyytää komissiota kertomaan parlamentille tulevassa kilpailua koskevassa kertomuksessaan, ovatko ne taloudelliset ja oikeudelliset perusteet, joihin vähämerkityksisiä sopimuksia koskevan komission tiedonannon tarkistaminen ((EYVL C 29, 30.1.1997, s. 3)) nojautuu, oikeuttaneet tämän tarkistamisen; 10. On yhtä mieltä komission tiedonannon sisällöstä, joka koskee sisäisiä menettelysääntöjä käsiteltäessä pyyntöjä saada tutustua jonkin yrityksen asiakirjoihin ((EYVL C 23, 23.1.1997, s. 3)), mutta palauttaa mieliin 13. marraskuuta 1996 XXV:stä kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta antamansa päätöslauselman kohdat, jotka koskevat julkisuutta, avoimuutta ja vastuuta, ja pyytää komissiota olemaan erittäin huolellinen, kun se tekee eron ei-julkisten ja julkisten asiakirjojen välille; 11. Toistaa jälleen kantansa, jonka se esitti edellä mainitussa 18. heinäkuuta 1997 vertikaalisia rajoituksia koskevasta vihreästä kirjasta antamassaan päätöslauselmassa; Määräävän aseman väärinkäyttö 12. Tunnustaa, että epätäydellinen kilpailu on nykyään tosiasia ja että yleisimmin käytetyt toimet, joilla määräävässä asemassa olevat yritykset sulkevat kilpailijat pois markkinoilta ovat seuraavat: käyttöoikeus välttämättömään tekniikkaan tai infrastruktuuriin, saalistushinnoittelu, poissulkevat jakelusopimukset, syrjintä tavaran tai palvelun toimittajien keskuudessa ja poissulkevat hyvitysjärjestelmät; rohkaisee komissiota jatkamaan taisteluaan näitä eräiden yritysten harjoittamia vahingoittavia käytäntöjä; 13. Palauttaa mieliin edellä mainitussa 13. marraskuuta 1996 antamassaan päätöslauselmassa ja erityisesti sen 2, 3 ja 4 kohdassa esittämänsä kannat ja pyytää komissiota tutkimaan omistajakriteerin perusteella saalistushinnoittelua ja muita epäreiluja käytäntöjä, sääntelyyn perustuvia ja muita esteitä televiestinnässä sekä matkaviestinten ja satelliittitietoliikenteen että on-line-palvelujen alalla, tiedotusvälineiden, lentoliikenteen sekä pankki- ja rahoitusaloilla; Valtion monopolit ja Amsterdamin sopimus 14. Pyytää komissiota esittämään kertomuksen siitä, mitä vaikutuksia Amsterdamin sopimuksella, erityisesti yleistä taloudellista etua koskevia palveluja koskevalla 7 d artiklalla, jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevalla pöytäkirjalla ja Saksan julkisoikeudellisista luottolaitoksista annetulla julistuksella, on kilpailupolitiikkaan, jolloin erityistä huomiota on kiinnitettävä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen, julkisten velvoitteiden, maailmanlaajuisen palvelun, tasa- arvoisen kohtelun, julkisten palvelujen laadun ja yhteisen edun periaatteen määritelmään ja merkitykseen; 15. Tunnustaa, että tarvitaan uusi hallintomalli televiestinnän, energia- asioiden, postipalvelujen, liikenteen ja yleisradiotoiminnan aloilla, ja korostaa normien luomista yksityiselle ja julkiselle sektorille sekä julkisen ja yksityisen sektorin välistä uutta kumppanuutta; 16. Tukee komission pyrkimyksiä vapauttaa asteittain sähkömarkkinat ja odottaa, että komissio soveltaa riittävän vakuuttavasti kaasu-alan sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston on vielä hyväksyttävä; 17. Tukee myös komission pyrkimyksiä ottaa käyttöön kilpailutekijä lentoasemien ja satamien infrastruktuurien hoidossa ja välttämättömien infrastruktuureiden saatavuudessa; 18. On huolissaan siitä, että sulautumien tai rajat ylittävien liittoutumien kautta syntyvät yhä kasvavat keskittymät ovat hämärtäneet «merkityksellisten markkinoiden» määritelmän; toiminnalliseen määritelmään, joka perustuu tavaroiden ja palvelujen korvattavuuden käsitteeseen, tulisi käyttää maantieteellisiä näkökohtia, pääsyn laillisia esteitä, turvallisuutta, kuljetuskustannuksia ja muita tekijöitä; Valtion tuet 19. Ei pidä hyväksyttävänä sitä, että komissio ei kykene saamaan aikaan viime vuosia koskevaa selontekoa valtion tuista; 20. Palauttaa mieliin tärkeimmät tulokset, jotka saatiin valtion tukia koskevasta V:stä selonteosta, joka koski 12:n jäsenvaltion EU:ta aikavälillä 1992 - 1994: a) keskimääräinen kokonaistuki vuodessa oli yli 95 000 miljoonaa ecua, mikä on 1,7 % BKT:stä, 713 ecua jokaista työntekijää kohti ja 3,3 % valtion menoista; b) joidenkin jäsenvaltioiden myöntämät kokonaistuet ovat erittäin suuria (jopa 88 % niiden budjettivajeesta); c) noin 45 % kokonaistuesta (so. keskimäärin 42 639 miljoonaa ecua vuodessa) meni teollisuudelle, mikä valmistettujen tavaroiden yhteisön sisäisen viennin prosentuaalisena osuutena ilmaistuna antaa tulokseksi mahdollisen kilpailun vääristymän; d) valtion tuki teollisuudelle jakautui seuraavasti: 30 % horisontaalisiin kohteisiin (so. tutkimukseen ja kehitykseen, pk- yrityksille, kauppaan, energiansäästöön jne.), 17 % laivanrakennukselle, terästeollisuudelle ja muille aloille, 53 % alueellisiin kohteisiin; e) maataloudelle, kalakuljetuksille ja hiilikaivostoiminnalle myönnettiin noin 55 % kokonaistuesta, vaikka tarkkaa lukua ei puutteellisten tietojen takia tiedetä; 21. Vahvistaa kannattavansa valtion tukea, joka on tarkoitettu yleishyödylliseen tarkoitukseen kuten alueiden, tutkimuksen ja kehityksen, pk-yritysten, koulutuksen, energiansäästön ja ympäristöalan tukemiseen; toteaa kuitenkin, että tällainen tuki on vähentynyt samalla kun yksittäisille yrityksille myönnetty tuki on lisääntynyt; 22. On kuitenkin sitä mieltä, että merkittävä osa yhteisön kokonaistuesta pysyy ennallaan ja vääristää reilua kilpailua, ei sovi yhteen sisämarkkinoiden kanssa, tekee tyhjäksi EU:n osallistumisen vapaisiin maailmanmarkkinoihin ja muodostuu mahdolliseksi kitkan lähteeksi EMUun osallistuvien ja siitä pois jäävien jäsenvaltioiden välille; korostaa kuitenkin tarvetta käyttää käsitettä «mukautuslauseke», joka mainitaan tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtion tukea koskevassa puiteasetuksessa ((EYVLC45, 17.2.1996, s.5)), jotta yhteisön teollisuus ei kärsi itsesääntelystä, joka ei koske ei-eurooppalaisia yrityksiä, mihin komissiokin viittasi edellä mainittuun 13. marraskuuta 1996 annettuun päätöslauselmaan antamassaan vastauksessa, jossa todettiin, että tällaista määräystä ei tulisi käyttää globalisoituneessa taloudessa niin laajasti, että kilpailukyvyn ja vapaan kilpailun välinen tasapaino häiriintyy; 23. Ehdottaa, että vakaus- ja lähentymisohjelmiin, joihin liittyy valtion budjettitavoitteita, liitetään myös kilpailunäkökohdista lähteviä analyysejä; 24. Ehdottaa, että kaikkia valtion tukia niiden muodosta ja käyttötarkoituksesta riippumatta olisi hallinnoitava säännöillä, jotka edistävät avoimuutta ja valvontaa, ja olisi laadittava menettelytapasäännöt, jotka vastaavat niitä, joita komissio on ehdottanut verotukseen liittyviä tukia varten; 25. On huolissaan siitä, että ehdotettu asetus ryhmäpoikkeuksien myöntämisestä tietyille valtiontukiluokille aiheuttaa markkinoiden vääristymiä; huomauttaa, että pk-yritysten osuus tietyillä kansallisilla markkinoilla on suurempi kuin toisilla; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti asetuksen noudattamista, jotta varmistetaan pk-yritysten suojelu siinä tapauksessa, että kilpailijat saavat väärin perustein tukea; Kansainvälinen yhteistyö 26. Katsoo, että globalisoitumisen määräävät tekijät, so. teknologian kehitys, markkinoiden sääntelyn loppuminen, avainalojen vapautuminen ja tavarakaupan ja pääomamarkkinoiden tehostuminen, ovat vähentäneet tehoa valtion perinteisiltä toimintalinjoilta, joista yksi on kilpailupolitiikka; 27. Katsoo, että globalisoitumisen takia on välttämätöntä lisätä kilpailukertomukseen tulevaisuudessa luku, jossa käsitellään kilpailuoikeuden tilaa muilla talousalueilla; 28. On sitä mieltä, että tuotannon, jakelun ja tavaranvaihdon globalisoitumisesta aiheutuva keskinäinen riippuvuus ja kilpailuongelmien korostunut kansainvälinen ulottuvuus edellyttävät uutta lähestymistapaa EU:n kilpailupolitiikkaan; 29. Pitää olennaisena sitä, että lujitetaan ja jatketaan läheistä ja huolellista yhteistyötä hakijamaiden kanssa, jotta voidaan kehittää tehokas kilpailupolitiikka ja tehokkaasti toimiva kilpailuviranomainen; korostaa sitä, että hakijamaiden on noudatettava EU:n kilpailusääntöjä, jotta estetään EU:n omien perustusten mureneminen; 30. Kannattaa WTO:n yhä tärkeämpää asemaa kansainvälisessä kilpailupolitiikassa; pitää myönteisenä kansainvälistä kilpailuoikeutta käsittelevän työryhmän perustamista WTO:hon; pitää välttämättömänä EU:n tiiviimpää mukanaoloa, jotta saadaan nopeasti tuloksia ja vältetään tuhoisa kilpailu; pyytää sen vuoksi neuvostoa valtuuttamaan komission, ottaen huomioon EY:n ja USA:n hallituksen välisen kilpailulakien soveltamista koskevan sopimuksen, ajamaan seuraavia tavoitteita: a) yhteisten kilpailuperiaatteiden hyväksyminen kansainvälisellä tasolla «haitallisimpien käytäntöjen» poistamiseksi ja erityisesti hinta- ja aluekartellien kieltäminen ja sulautumien vastaisen lainsäädännön luominen, b) kilpailuviranomaisten yhteistyövälineiden luominen, c) WTO:n riitojenratkaisusääntöjen sovittaminen kilpailusääntöihin; 31. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.