A4-0036/97

Päätöslauselma komission tiedonannosta: Euroopan merenkulun tulevaisuus, artikkeli meriteollisuuden kilpailukyvystä (KOM(96)0084 - C4-0211/96)

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(96)0084 - C4-0211/96),

- ottaa huomioon 29. kesäkuuta 1995 ((EYVL C 183, 17.7.1995, s. 26)) antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan unionin teollisuuden kilpailukykyä koskevasta politiikasta (KOM(94)0319 - C4-0140/94) ja 27. lokakuuta 1995 ((EYVL C 308, 20.11.1995, s. 470)) antamansa lausunnon yhteisön toimintaohjelman täytäntöönpanemisesta Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn edistämiseksi (KOM(95)0087 - C4-0404/95 - 95/0081(CNS)),

- ottaa huomioon talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön ja tutkimusta, teknologista kehittämistä ja energia- asioita käsittelevän valiokunnan, taloudellisten ulkosuhteiden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A4-0036/97),

A. katsoo, että meriteollisuuden aloilla, mukaan lukien meriliikenne, laivanrakennus, laivojen korjaus, luonnonvarat, kalastus ja satamapalvelut, on pitkään ollut ratkaisevan tärkeä, vakiintunut asema Euroopan kansakuntien talouselämässä ja erityisesti Euroopan rannikkoalueilla,

B. katsoo, että monilla rakennerahastojen tavoitteeseen 1 kuuluvilla alueilla on erittäin voimakas sosiaalis-taloudellinen riippuvuus meriteollisuuteen liittyvistä erikoisaloista ja ottaa huomioon OECD-sopimuksen alueelliset sosiaalis-taloudelliset vaikutukset laivanrakennusteollisuuteen ja laivankorjausteollisuuteen,

C. muistuttaa, että meriteollisuus työllistää yli 2,5 miljoonaa ihmistä ja että 90 % Euroopan viennistä ja 30 % sen sisäisestä kaupasta kuljetetaan meritse,

D. katsoo, että meriteollisuus voi osaltaan edistää Euroopan kansalaisten hyvinvointia vielä tuntuvammin kilpailukyvyn lisäämisen kautta ja tukemalla Euroopan unionin aggressiivista kauppapolitiikkaa maailmanlaajuisesti,

E. katsoo, että merenkulkualan palvelujen kysynnän ennustetaan kasvavan jyrkästi seuraavien viidentoista vuoden aikana odotetun meritse tapahtuvan kaupan kaksinkertaistumisen vuoksi; painottaa myös ikääntyvän laivaston laajamittaisia uusimistarpeita sekä turvallisempien, nopeampien, erikoistuneempien ja ympäristöystävällisempien merenkulkualusten uuden sukupolven markkinoille tuloa,

F. katsoo, että Euroopan meriteollisuuden alat ja eurooppalaisen lipun alla purjehtivat alukset ovat viimeisten kahden vuosikymmenen aikana menettäneet osuuksiaan suhteessa muihin maailman teollistuneisiin alueisiin; laivanrakennuksessa, laivojen korjauksessa ja laitteissa menetys on noussut 82,5 prosenttiin vuosien 1985 ja 1994 välillä,

G. katsoo, että sekä taloudelliset että strategiset syyt tekevät välttämättömäksi tällaisen kehityksen kääntämisen vastakkaiseen suuntaan eikä vain pysäyttämisen,

H. katsoo, että tällaisen suunnanmuutoksen tukemisen suhteellisia etuja ei voi eikä pidä etsiä matalilla palkoilla kilpailemisesta uusien teollisuusmaiden kanssa, siksi että inhimilliset tekijät ovat turvallisuuden kannalta olennaisen tärkeitä merenkulkualalla,

I. katsoo, että tekninen edistys, jota sovelletaan ahkerasti ja intensiivisesti, voi sekä muodostaa vastapainon muiden alueiden matalien palkkojen muodostamalle kustannusedulle ja johtaa kokonaan uusiin tuotteisiin ja menetelmiin, jotka kykenevät nostamaan Euroopan taas teknologiseen johtoasemaan tällä alalla maailmanlaajuisesti,

J. katsoo, että «tietoyhteiskunnan» yhteisen otsakkeen piiriin kuuluvien menetelmien ja tekniikkojen kokonaisuus muodostaa käytännöllisesti katsoen ehtymättömän mahdollisten innovaatioiden lähteen merenkulkualalla,

K. katsoo, että parempi tehokkuuden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun taso voidaan saavuttaa vain kaikkien meriteollisuuden alojen samansuuntaisilla ja yhdistetyillä ponnisteluilla, ottaen kuitenkin huomioon eri alojen välisen oikean tasapainon ja, siinä määrin kuin se on liike-elämän normaalin toiminnan eikä kilpailua estävien käytäntöjen tulosta, niiden jakautumisen johtaviin ja toissijaisiin sektoreihin,

L. katsoo, että pääomahyödykkeisiin sisältyvä tekninen kehitys voi tuottaa täyden hyödyn vain, jos siihen liittyy vastaava inhimillisten tuotannontekijöiden taitojen ja tietojen parantaminen, mistä syystä investointeja tietoon, ammattitaitoon ja elinikäiseen oppimiseen olisi pidettävä ensisijaisen tärkeinä,

M. on tietoinen siitä, että meriteollisuuden aloilla tarvittava uudistus edellyttää niin laajamittaista investointirahoitusta, että se ei todennäköisesti voi tulla sektorin sisäisestä kertymästä sen nykyisellä tuottavuustasolla, ja tämä aiheuttaa rahoitusongelmia, jotka on ratkaistava,

N. katsoo, että alan kansainvälinen luonne pakottaa maailmanlaajuiseen rahtien, satamien ja palvelutarjonnan vapauttamiseen ja että alan kilpailua vääristävät joskus yksityiset liittoutumat sekä hallitusten interventiotoimet,

O. katsoo, että aikaisemmat yritykset toteuttaa yhteisön laivarekisteriä (EUROS) koskevat komission ehdotukset ovat epäonnistuneet;

1. Tukee sen näkemyksen pitämistä lähtökohtana, että meriteollisuuden alojen kilpailukyvyn lisääminen ei ole ristiriidassa muiden alojen etujen kanssa vaan tukee niitä ja on EY:n perustamissopimuksen 130 artiklan määräysten yleisen filosofian mukainen;

2. Katsoo, että kilpailukyvyn vahvistaminen merkitsee puuttumista teollisen tuottavuuden laskun syihin ja että seuraavien tärkeimmistä syistä tulee saada osakseen erityistä huomiota:

a) päätöksentekoa ja lainsäädäntöä koskeva yhteisön instituutioiden ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen institutionaalinen pirstoutuneisuus,

b) yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamistoimien vakavat viivästymiset meriteollisuuden aloilla,

c) kalliit ja tehottomat perusrakenteet,

d) teknologisen innovaation leviämisen rajallisuus,

e) inhimillisten voimavarojen riittämätön valmistelu;

3. Korostaa hyvän työvoimavarojen hallinnon, erityisesti ammattikoulutuksen, merkitystä merenkulkualan kilpailutekijänä;

4. Korostaa, että rakennerahastot vaikuttavat kilpailukykyyn perusinfrastruktuurin luomisen ja ylläpitämisen sekä ammatillisen koulutuksen rahoituksen tasoilla;

5. Katsoo, että EU:n olisi sovitettava yhteen kaikki kansallisten säännösten tärkeät muutokset seuraavia periaatteita noudattaen:

a) säännösten tulisi luoda innovaatioita tukeva ja hajanaisen toimeenpanon eliminoiva ilmapiiri,

b) EU:n lainsäädäntö olisi pantava toimeen kaikilla meriteollisuuden kuudella alalla, jos ja vain jos hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset;

6. Uskoo, että pääomamarkkinoiden vapautumisesta, teknologisesta edistyksestä ja rahamarkkinoiden säännöstelyn purkamisesta johtuva maailmanlaajuinen yhdentymisprosessi sekä sen tuomat muutokset valtion roolissa merkitsevät sitä, että meriteollisuuden aloilla valtio ei voi enää toimia yrittäjänä vaan se osallistuu oppaana, kolmantena osapuolena ja säännösten laatijana;

7. Muistuttaa, että tekninen edistys on muuttanut tuotantoprosesseja, muuttaen massatuotantoon ja laajan mittakaavan tuomiin säästöihin perustuvaa teollista lähestymistapaa yksilöllisiin tehtäviin tarkoitettujen erityislaitteiden tuotannon suuntaan ja lyhentänyt investointien elinkaarta sekä muuttanut perinteisiä teollisia tuotteita palvelutoiminnoiksi;

8. Tukee politiikkaa, joka edistää yliopisto- ja muun tutkimuksen yhteistyötä teollisuuden kanssa ja nopeuttaa tutkimuksen kaupallisten sovellutusten käyttöönottoa meriteollisuudessa;

9. Kehottaa komissiota sisällyttämään tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun direktiiviin 85/337/ETY ((EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40)) tehtäviin muutoksiin öljynporauslauttojen asennuksen ja purkamisen;

10. Pyytää komissiota luomaan pysyvän menettelyn uusien tarpeiden ja tulevaisuuden kaupallisten mahdollisuuksien tunnistamista varten sekä tämän kanssa yhteensopivasti vahvistamaan kaikkia nykyisiä ohjelmia ja organisoimaan uusia tutkimus- ja kehitysohjelmia, joiden tuloksia seurataan asianmukaisesti ja jotka suuntautuvat kehittyneisiin teknologisiin toimintoihin;

11. Tukee komissiota sen näkemyksessä, että turvallisuus ja ympäristönsuojelu ovat merenkulkualan politiikan ratkaisevia ja määrääviä tekijöitä, ja korostaa, että näiden meriteollisuuden toiminnan näkökohtien asianmukaisen huomioon ottamisen ei pitäisi olla ristiriidassa tehokkuusnäkökohtien kanssa, vaan niitä olisi käytettävä tärkeinä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn tehostamisen välineinä;

12. Pitää myönteisenä komission ehdotusta, joka tähtää niiden alusten poistamiseen EU:n vesiltä, jotka eivät täytä normeja, kansainvälisten turvallisuus- ja ympäristönsuojelumääräysten tiukan täytäntöönpanon avulla; jos normit alittavat alukset kuitenkin tulevat yhteisön vesille, niiden olisi päästävä satamiin, mutta niitä olisi kiellettävä lähtemästä ennen kuin sääntöjä noudatetaan;

13. Pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta jakaa vastuuvelvollisuus laivanvarustajien ja öljylastien omistajien välillä siten, että lastin omistajia vaaditaan osallistumaan paljon merkittävämmin öljyvuodoista aiheutuneisiin kustannuksiin;

14. Kehottaa komissiota seuraamaan jäsenvaltioiden toimia sen suhteen, noudattavatko ne yhteisön satamiin matkalla olevia tai niistä lähteviä, vaarallisia tai saastuttavia aineita kuten fossiilisia polttoaineita tai tiettyjä kemiallisia tuotteita kuljettavia aluksia koskevan direktiivin 96/39/ETY minimivaatimuksia ((EYVL L 195, 7.8.1996, s. 7));

15. Kehottaa komissiota panemaan alulle niiden jäsenvaltioiden keskuudessa, joita asia pääasiallisesti koskee, keskusteluja vanhanaikaisiksi käyneiden säiliöalusten korvaamisesta säiliöaluksilla, jotka täyttävät nykyistä korkeammat turvallisuusnormit, ja pyrkimään lopulta näitä asioita koskevan suosituksen antamiseen pitäen mielessä myös sen, että tällaisten alusten on tarpeen olla kaupallisesti elinkelpoisia;

16. Pyytää komissiota käsittelemään työvoimakysymystä erittäin kiireellisenä asiana ja rohkaisemaan jäsenvaltioissa olemassa olevien koulutusohjelmien tason välitöntä kohottamista ja uusien koulutusohjelmien käyttöönottoa kaikkia ammattiryhmiä, erityisesti merenkulkualan alemman asteen koulutuksen saaneita ammattiryhmiä varten, merenkulkualan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista ja nykyaikaisen teknologian määrätietoista sisällyttämistä ammattikoulutukseen tavalla, joka tekee vuodesta 1997 meriteollisuudessa työvoimavarojen kannalta vallankumouksellisen;

17. Kehottaa ryhtymään toimiin 18. kesäkuuta 1996 komission tiedonannosta lyhyen matkan merikuljetusten kehittämisestä Euroopassa - tulevaisuudennäkymät ja haasteet ((EYVL C 198, 8.7.1996, s. 44)) antamassaan päätöslauselmassa esitettyjen pyyntöjen suhteen uudentyyppisten laivojen rakentamisen edistämiseksi ja tarkoituksenmukaisten kuljetustekniikoiden ja satamalaitteiden käyttöön ottamiseksi;

18. Kehottaa kehittämään Euroopan meriteollisuutta myös uusien eri kuljetustapoja yhdistelevien logistiikkajärjestelmien avulla, jotka edistäisivät meri- ja maa- tai ilmakuljetusten välisiä kytkentöjä;

19. Kehottaa komissiota muotoilemaan ehdotuksen satamissa tai muilla sopivilla merenkulun asemilla tapahtuvan jätteiden (käytetty öljy, jätteet, kölivesi) laivasta purkamisen järjestelmien ehdoista ja ominaisuuksista;

20. Pyytää, että lyhyen matkan merikuljetuksen koehankkeita suunniteltaisiin ja että ne toimeenpantaisiin siten, että ne eivät aiheuttaisi kilpailun vääristymistä kaikkien jäsenmaiden eri kuljetusalojen tai merenkulkuyhtiöiden tai satamien välillä, ja että näiden hankkeiden tulokset levitettäisiin laajasti;

21. Katsoo, että yhtenä vahvimmista kaupallisista liittoutumista Euroopan unionilla tulisi olla kilpailukykyinen meriteollisuus, tehokkaat satamat ja niin paljon tuotantokapasiteettia laivanrakennusalalla, että se riittäisi kattamaan sen tarpeet ensi vuosisadan puolellakin;

22. Korostaa, että on tärkeää edistää jokiliikennettä ja yhdistää se muihin liikenteen muotoihin käyttäen yhdistettyjä kuljetustapoja, ja liittää se Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin ja korostaa , että on tärkeää tukea uusia liikenneväyliä rakennerahastojen avulla; korostaa myös merkitystä, joka jokiliikenteellä voi olla teollisuuden kilpailukyvylle ja maantieliikenneverkkojen korvaamiselle;

23. Parempaa kilpailukykyä ajatellen kehottaa komissiota sallimaan, että kilpaillessaan siviilisopimuksista EU:n alueella sotalaivatelakat voisivat vastaanottaa samoja tukia kuin siviilitelakat;

24. Tukee Euroopan unionin pyrkimyksiä taivuttaa muut maat merkittäviin sitoumuksiin koskien avointa pääsyä kansainvälisten merikuljetusten (lastit, satamapalvelut ja avustavat palvelut) markkinoille ja pyytää komissiota puuttumaan asiaan aina kun näyttää siltä, että Euroopan merenkulkualan yrityksiltä kielletään oikeudenmukainen ja tasavertainen mahdollisuus hyödyntää sellaisia tilaisuuksia;

25. Pitää myönteisinä AMRIE-erityisryhmää ja MARIS-aloitetta, jotka johtavat voimien yhdistämiseen Euroopan tasolla, ottaen huomioon meriteollisuuden useimpien alojen rajat ylittävän luonteen sekä kansainvälisen kehityksen;

26. On vakuuttunut siitä, että kaikkien osapuolten (laivanvarustajien, laivanrakentajien, satamaviranomaisten, alihankkijoiden) tuen ja tiiviin yhteistyön avulla Euroopan unionin olisi laadittava uusi merenkulkualan politiikka 2000-lukua varten; politiikka, joka tähtäisi koko alan kilpailukyvyn vahvistamiseen maailmanmarkkinoilla;

27. Painottaa sitä haastetta ja erityislaatuista mahdollisuutta, jotka äskettäin hyväksytty päätös 1692/96/EY ((EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1)) yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittämiselle tarjoaa. Päätöksen integroituja meriliikenneverkkoja koskeviin suunnitelmiin kuuluu satamia, yhdistettyjä kuljetuksia, liikenteen hallinta- ja tietoverkko sekä paikannus- ja navigointiverkko;

28. Pyytää komissiota selventämään sääntöjä siitä, kuinka pitkälle jäsenvaltiot ja paikalliset viranomaiset voisivat tukea satamien perusrakenteita taatakseen rehellisen ja tasavertaisen kilpailun;

29. Pyytää komissiota tekemään erityistutkimuksen meriteollisuuden rahoitusnäkymistä ja tunnistamaan mahdolliset uudet investointirahoituksen lähteet sekä uudet tavat ottaa käyttöön olemassaolevia pääomavaroja;

30. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja Euroopan merenkulkufoorumille.