Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) monivuotisen yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä heinäkuuta 1996 30 päivään kesäkuuta 1999 tiettyihin kehitysmaista peräisin oleviin maataloustuotteisiin (96/C 163/01) KOM(96) 87 lopull.

(Komission esittämä 8 päivänä maaliskuuta 1996)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

kauppaa ja kehitystä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) yhteydessä esittämänsä ehdotuksen mukaisesti Euroopan yhteisö on avannut vuodesta 1971 alkaen yleiset tullietuudet tietyille yhteisen tullitariffin 1-24 ryhmään kuuluville kehitysmaista peräisin oleville maataloustuotteille; tullietuusjärjestelmän soveltamisen kymmenen vuoden ensimmäinen jakso päättyi 31 päivänä joulukuuta 1980 ja toinen kymmenvuotisjakso päättyi 31 päivänä joulukuuta 1990; yhteisö on kuitenkin pidentänyt sellaisenaan järjestelmänsä voimassaoloaikaa tähän päivään saakka,

järjestelmän aikaisempi myönteinen asema kehitysmaiden pääsyn edistämisessä tullietuuksien antajamaiden markkinoille on tunnustettu ja se perustelee järjestelmän soveltamisen jatkamisen tietyksi ajaksi muiden etuuskohtelutoiminnan keinojen, erityisesti monenvälisen kaupan vapauttamisen, rinnalla,

komissio esitti tiedonannoissaan 6 päivältä heinäkuuta 1990 ja 1 päivältä kesäkuuta 1994 neuvostolle suuntaviivat, joita se suosittelee sovellettaviksi yleisen tullietuusjärjestelmänsä uudelle kymmenvuotisjaksolle,

sopimus Euroopan unionista on antanut uuden sysäyksen yhteisön kehityspolitiikalle unionin ulkopolitiikassa vahvistamalla ensisijaiseksi tavoitteeksi kehitysmaiden kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen ja niiden sopusointuisen ja asteittaisen liittämisen mukaan maailmankauppaan,

tältä osin yhteisön yleisen tullietuusjärjestelmän on vahvistettava välineen asemaansa, jonka tarkoituksena on etenkin sitä eniten tarvitsevien maiden eli köyhimpien maiden kehittäminen laajan kehityskäsitteen avulla, jossa yhdistyvät sosiaalinen kehitys ja ympäristö ja joka perustuu yhtenäisiin taloudellisiin strategioihin, ja lisäksi järjestelmän on täydennettävä YMP:n välineitä ja helpotettava kehitysmaiden liittämistä osaksi kansainvälistä taloutta ja kaupan monenvälistä järjestelmää; tästä seuraa, että tullietuudet ovat siirtymäluonteisia ja että ne on annettava tarpeiden mukaisesti mutta poistettava asteittain tarpeiden täytyttyä,

uusi ehdotus perustuu vapauttamistasoon, joka nykyiseen järjestelmään verrattuna on vaikutukseton tullietuusmarginaalin etuuskohtelun alaisen kaupan mahdolliseen määrään heijastuvien kokonaisvaikutusten osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisiä kannustusjärjestelmiä,

uudessa ehdotuksessa on myös otettava huomioon tiettyjen alojen tai tuotteiden herkkyys yhteisön maataloudelle; herkkien alojen suojaaminen liialliselta tuonnilta on turvattava yksinomaan kaksinkertaisella järjestelmällä, joka perustuu tullietuustariffien marginaalien muuttamiseen ja hätätapauksessa suojalausekkeeseen,

yhteisön markkinoille pääsyn ja tullietuuksien tosiasiallisen käytön lisäämiseksi keskitasoisesti tai heikommin kehittyneiden kehitysmaiden kohdalla olisi turvauduttava asteikkojärjestelmään, joka mahdollistaa kehittyneempien maiden tullietuusmarginaalien siirtämisen heikommin kehittyneiden maiden kohdalle,

asteikkojärjestelmää olisi sovellettava järkiperäisesti maa- ja alakohtaisesti,

ala-/ja maakohtainen asteikkojärjestelmä perustuu toisaalta kehitysindeksin, jossa yhdistyvät tulo asukasta kohdan ja valmistettujen vertailutuotteiden vientitaso suhteessa yhteisön tuotteisiin, avulla määrällisesti arvioitavan kehitystasoperusteen ja toisaalta erikoistumisindeksin, joka perustuu edunsaajamaan yhteisön kokonaistuonnista muodostaman yleisen osuuden sekä sen määrätyn alan yhteisön kokonaistuonnista muodostaman osuuden väliseen suhteeseen, avulla määrällisesti arvioitavan suhteellisen maatalouden erikoistumisperusteen väliseen yhdistelmään; näiden kahden perusteen yhdistämisen avulla olisi kyettävä muuttamaan kehitystason mukaisesti erikoistumisindeksin bruttovaikutuksia poissuljettavilla aloilla,

ala-/ja maakohtaista asteikkojärjestelmää on sovellettava myös sellaisiin edunsaajamaihin, joiden GSP-tuotteiden vienti määrätyllä alalla ylittää neljänneksen edunsaajamaiden kyseisen alan samojen tuotteiden viennistä näiden maiden kehitystasosta riippumatta,

asteikkojärjestelmää ei sovelleta sellaisiin maihin, joiden yhteisöön suuntautuva GSP-tuotteiden vienti määrätyllä alalla on enintään 2 prosenttia kyseisen alan edunsaajamaiden yhteisöön suuntautuvasta viennistä,

tilastollisena vertailuvuotena asteikkojärjestelmän perusteiden soveltamisessa käytetään vuotta 1994 siltä osin, kuin sitä voidaan käyttää komission ehdotuksen laadintavaiheessa,

olisi kohtuullista, että kehittyneimmät edunsaajamaat suljettaisiin tämän asetuksen tarjoaman edun ulkopuolelle 1 päivästä tammikuuta 1998 sellaisten objektiivisten ja tarkasti määriteltyjen perusteiden perusteella, joista komissio tekee aiheelliset ehdotuksensa ennen 1 päivää tammikuuta 1997,

huumeiden tuotantoon ja välittämiseen suunnattuihin tehokkaisiin torjuntaohjelmiin sitoutuneiden maiden on edelleenkin voitava hyötyä heille suunnattua edeltävää järjestelmää suotuisammasta järjestelmästä; kyseiset maat hyötyvät kuten aikaisemminkin tullittomuudesta sillä edellytyksellä, että ne jatkavat ponnistuksiaan huumeita vastaan,

lisäksi tietyissä kehitykseltään keskitasoa edustavissa maissa kehittyneiden sosiaali- tai ympäristöpolitiikkojen toteuttamisen tueksi olisi varatava yleistä tullietuusjärjestelmää täydentäviä erityisiä avustusjärjestelmiä,

halukkaita edunsaajamaita tai maita, joilla ei vielä ole tarvittavia varoja, voitaneen kannustaa sitoutumaan tehokkaisiin työntekijöiden oikeuksia suojeleviin politiikkoihin erityisesti ammattiyhdistysvapauden tunnustamisen ja lapsityövoiman kieltämisen aloilla; tuntuu myös mahdolliselta varata suotuisampi erityisjärjestelmä sellaisille tuotteille, jotka on valmistettu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimien alaa koskevien vaatimusten mukaisissa olosuhteissa sellaisissa maissa, joiden lainsäädäntö pääkohdissaan käsittää luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan vastaavia vaatimuksia ja jotka tosiasiallisesti soveltavat niitä,

on myös mahdollista kannustaa edunsaajamaita sitoutumaan tehokkaisiin ympäristönsuojelupolitiikkoihin suosimalla kansainvälisesti sovittujen vaatimusten mukaisia tuotteita ja tuotantomenetelmiä, joiden avulla voidaan edistää ympäristöalan kansainvälisissä yleissopimuksissa ja Agenda 21:ssa määriteltyjä tavoitteita; tämän vuoksi olisi suotavaa varata alustavasti suotuisampi erityisjärjestelmä alan kansainvälisten vaatimusten mukaisille tuotteille,

kyseiset erityiset kannustusjärjestelmät käsittävät perustullietuusmarginaaliin lisättävän lisäetuusmarginaalin, ja niiden laajuudesta ja toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä päättää neuvosto vuonna 1997 komission ehdotuksesta ja kansainvälisissä elimissä kaupan ja työntekijöiden oikeuksien sekä kaupan ja ympäristön välisistä suhteista käydyissä keskusteluissa saatujen tulosten pohjalta,

tiettyjen erityisolosuhteiden avulla voidaan perustella järjestelmän etujen täydellinen tai osittainen peruuttaminen väliaikaisesti; näin tapahtuu silloin, kun on kyse kaikenlaisesta orjatyövoiman käyttämisestä, vankiloissa valmistettujen tuotteiden viennistä tai huumeisiin ja rahanpesuun liittyvän viennin tai välittämisen riittämättömästä valvonnasta, yhteisön syrjinnästä edunsaajanmaiden lainsäädännöissä tai järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistavien hallinnollisten yhteistyömenettelyiden soveltamatta jättämisestä; näin tapahtuu myös silloin, kun Uruguayn kierroksen osana sovittuja velvoitteita ei noudateta markkinoillepääsyyn liittyviin tavoitteisiin pyrittäessä,

väliaikaiseen peruuttamiseen liittyviä toimenpiteitä on edellettävä menettely, jossa kaikki asianosaiset osapuolet voivat esittää kantansa,

tällaisen menettelyn kohdalla edellä tarkoitettuja väliaikaisia peruuttamisia koskevassa päätöksenteossa on otettava huomioon suhteet kyseiseen edunsaajamaahan niiden kokonaisuudessaan; tämän vuoksi yhteisön edut voidaan paremmin huomioida tietyissä tapauksissa silloin, kun kyseisen oletettavasti muitakin kuin kauppaan liittyviä tekijöitä sisältävän tapauksen tarkastelu suoritetaan neuvostossa; tämän vuoksi jälkimmäisen olisi pidätettävä itselleen päätösvalta, kun on kyse järjestelmän täydellisestä tai osittaisesta peruuttamisesta edunsaajamaan kohdalla,

ei ole aiheellista suoda järjestelmästä koituvia etuja sellaisille tuotteille, joihin kohdistuu polkumyynnin tai vientituen vastaisia toimenpiteitä silloin, kun mainitussa toimenpiteessä ei huomioida tullietuusjärjestelmän vaikutuksia,

tämän asetuksen mukaisesti sovellettavat etuustullit olisi yleensä laskettava kyseisten tuotteiden yhteisen tullitariffin sopimustullin perusteella; ne olisi kuitenkin laskettava autonomisen tullin perusteella silloin, kun kyseisten tuotteiden kohdalla ei ole annettu minkäänlaista sopimustullia tai kun autonominen tulli on sopimustullia alhaisempia, ja

samoja laskentamenetelmiä olisi sovellettava myös tulleihin tullattavan tavaran arvosta samoin kuin yhteisessä tullitariffissa määrättyjen vähimmäis- ja enimmäistullien käsittelyynkin; kyseinen tullinalennus ei vaikuta yhteisessä politiikassa määrättyjen maksujen perimiseen, joita ovat tulliin tullattavan tavaran arvosta lisättävät maatalouden erityiset tullit tai maksut, jotka eivät ole yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 20 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tulleja,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Perustetaan yhteisön yleinen tullietuusjärjestelmä, joka muodostuu yleisestä järjestelmästä ja erityisistä kannustusjärjestelmistä, 1 päivän heinäkuuta 1996 ja 30 päivän kesäkuuta 1999 väliselle kaudelle tässä asetuksessa määritettyjen edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Tätä asetusta sovelletaan yhteisten tullitariffin 1-24 ryhmään tarkoitettuihin tuotteisiin, jotka esitetään liitteessä I, ja 3 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti liitteessä VI tarkoitettuihin tuotteisiin.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta järjestelmästä koituvat edut varataan kaikille liitteessä III tarkoitetuille maille ja alueille.

4. Pääsy jonkin tässä asetuksessa perustetun tullietuusjärjestelmän piiriin edellyttää asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (4) 249 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistetun tuotteiden alkuperää koskevan määritelmän noudattamista.

ENSIMMÄINEN OTSAKE Yleinen järjestelmä

2 artikla

1. Liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovellettavan etuustullin on oltava 85 prosenttia kyseiseen tuotteeseen sovellettavasta yhteisen tullitariffin tullista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 7 ja artiklan soveltamista.

2. Liitteessä I olevassa 2 osassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovellettavan etuustullin on oltava 70 prosenttia kyseiseen tuotteeseen sovellettavasta yhteisen tullitariffin tullista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 7 ja 8 artiklan soveltamista.

3. Liitteessä I olevassa 3 osassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovellettavan etuustullin on oltava 35 prosenttia kyseiseen tuotteeseen sovellettavasta yhteisen tullitariffin tullista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 7 ja 8 artiklan soveltamista.

4. Yhteisen tullitariffin tullit poistetaan kokonaan liitteessä I olevassa 4 osassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

3 artikla

1. Yhteisen tullitariffin poistetaan kokonaan liitteessä VI lueteltujen tuotteiden osalta liitteessä IV lueteltujen heikoimmin kehittyneiden maiden kohdalla.

2. Ne lakkautetaan kokonaan myös liitteessä V lueteltujen maiden osalta liitteessä VI lueteltujen tuotteiden kohdalla, lukuun ottamalla tähdellä merkittyjä tuotteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 3281/94 (2) 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

4 artikla

1. Perustetaan asteikkojärjestelmä.

2. Asteikkojärjestelmää sovelletaan liitteessä II olevassa 1 osassa tarkoitettuihin sellaisiin maihin ja aloihin, jotka täyttävät liitteessä II olevassa 2 osassa tarkoitetut perusteet.

3. Rajoittamatta kuitenkaan 5-8 artiklan soveltamista, 2 artiklan soveltamisesta syntyvää tullietuusmarginaalia, jota käytetään edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitetuista maista peräisin olevien ja siinä tarkoitettujen alojen tuotteiden osalta, alennetaan

- 50 prosentilla 1 päivänä heinäkuuta 1996;

- 100 prosentilla 1 päivänä tammikuuta 1999.

5 artikla

1. Asteikkomekanismia sovelletaan myös niihin maihin, joiden yhteisöön suuntautuva GSP-tuotteiden vienti tietyllä alalla ylittää neljänneksen kyseisen alan edunsaajamaiden yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Kyseisten maiden ja alojen kohdalla 2 artiklan soveltamisesta syntyvä tullietuusmarginaali poistetaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.

2. Asteikkomekanismia ei sovelleta niihin maihin, joiden yhteisöön suuntautuva GSP-tuotteiden vienti tietyllä alalla on enintään 2 prosenttia kyseisen alan edunsaajamaiden yhteisöön suuntautuvasta viennistä.

6 artikla

Kehittyneimmät edunsaajamaat suljetaan tämän asetuksen tarjoaman edun ulkopuolelle 1 päivästä tammikuuta 1998 sellaisten objektiivisten ja tarkasti määriteltyjen perusteiden perusteella, joista komissio tekee aiheelliset ehdotukset ennen 1 päivää tammikuuta 1997.

OTSAKE II Erityiset kannustusjärjestelmät

7 artikla

1. Lisäetuuksien muodossa toimivia erityisiä kannustusjärjestelmiä voidaan 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen varata sellaisille järjestelmän edunsaajamaille, jotka sitä kirjallisesti pyytävät ja jotka toimittavat todisteen sellaisten sisäisten oikeudellisten määräysten hyväksymisestä ja tosiasiallisesta soveltamisesta, jotka käsittävät Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksissa N:o 87 ja N:o 98, jotka koskevat järjestäytymis- sekä yhteisneuvotteluoikeuksiin liittyvien periaatteiden soveltamista, sekä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksessa N:o 138, joka koskee työhönoton vähimmäisikärajaa, esitettyjen vaatimusten sisällön.

2. Tätä varten neuvosto aloittaa vuonna 1997 tarkistukset komission laatiman kertomuksen pohjalta, joka perustuu kansainvälisten elinten kuten ILO, WTO ja OECD keskuudessa kaupan ja työntekijöiden oikeuksien välisestä suhteesta tehtyjen analyysien tuloksiin.

3. Tätä tarkistusta odotettaessa ja kansainvälisesti hyväksyttyjen objektiivisten ja toiminnallisten perusteiden pohjalta komissio esittää ehdotuksensa neuvoston päätökseksi, joka koskee tämän artiklan 1 kohdassa mainittujen erityisten kannustusjärjestelmien laajuutta ja niiden toteuttamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

8 artikla

1. Lisäetuuksien muodossa toimivia erityisiä kannustusjärjestelmiä voidaan 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen varata sellaisille järjestelmän edunsaajamaille, jotka sitä kirjallisesti pyytävät ja jotka toimittavat todisteen sellaisten sisäisten oikeudellisten määräysten hyväksymisestä ja tosiasiallisesta soveltamisesta, jotka käsittävät voimassa olevien ympäristön liittyvien kansainvälisten vaatimusten sisällön maatalouden alalla.

2. Tätä varten neuvosto aloittaa vuonna 1997 tarkistukset komission laatiman kertomuksen pohjalta, joka perustuu kansainvälisten elinten kuten WTO ja OECD keskuudessa kaupan ja ympäristön välisestä suhteesta tehtyjen analyysien tuloksiin.

3. Tätä tarkistusta odotettaessa ja kansainvälisesti hyväksyttyjen objektiivisten ja toiminnallisten perusteiden pohjalta komissio esittää ehdotuksensa neuvoston päätökseksi, joka koskee tämän artiklan 1 kohdassa mainittujen erityisten kannustusjärjestelmien laajuutta ja niiden toteuttamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

OTSAKE III Yleisen tullietuusjärjestelmän täydellinen tai osittainen peruuttaminen väliaikaisesti

9 artikla

1. Tässä asetuksessa säädetty järjestelmä voidaan millä tahansa hetkellä väliaikaisesti peruuttaa joko täydellisesti tai osittain seuraavissa tapauksissa, joissa on kyse

- kaikenlaisesta orjatyövoiman käyttämisestä, sellaisena kuin se määritellään 25 päivänä syyskuuta 1926 ja 7 päivänä syyskuuta 1956 tehdyissä Geneven yleissopimuksissa ja Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksissa N:o 29 ja N:o 105;

- vankiloissa valmistettujen tuotteiden viemisestä;

- huumeiden (laittomat aineet tai esiasteet) vientiin ja välittämiseen liittyvän tullivalvonnan ilmeisestä laiminlyömisestä ja rahanpesua koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamatta jättämisestä;

- petoksesta tai alkuperätodistusten A-lomakkeen valvonta varten määrätyn hallinnollisen yhteistyön puuttumisesta;

- edunsaajamaan ilmeisistä vilpillisistä kauppakäytännöistä, mukaan lukien yhteisön syrjiminen ja Uruguayn kierroksen osana syntyneiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen markkinoillepääsyyn liittyviin tavoitteisiin pyrittäessä;

- vesivarojen säilyttämistä ja hallintaa koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa esitettyjen tavoitteiden ilmeinen rikkominen.

2. Väliaikainen peruuttaminen ei tapahdu automaattisesti vaan se toteutetaan seuraavissa artikloissa säädetyn menettelyn mukaisesti, mukaan lukien 12 artiklan 3 kohta.

10 artikla

1. Väliaikaisen peruuttamisen kannalta todistavaa aineistoa omaavien jäsenvaltioiden ja kaikkien luonnollisten tai oikeushenkilöiden ja kaikkien sellaisten yhdistysten, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, on ilmoitettava komissiolle ne 9 artiklassa mainitut tapaukset, jotka saattavat vaatia väliaikaiseen peruuttamiseen turvautumista. Komissio välittää nämä tiedot viipymättä kaikille jäsenvaltiolle.

2. Neuvottelut voidaan aloittaa joko jonkin jäsenvaltion tai komission pyynnöstä. Niiden on alettava kahdeksan työpäivän kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut edeltävässä kohdassa tarkoitetut tiedot ja joka tapauksessa ennen minkäänlaisen yhteisön toteuttaman peruuttamistoimenpiteen aloittamista.

3. Neuvottelut tapahtuvat 17 artiklassa tarkoitetussa komiteassa, joka kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, joka puolestaan antaa jäsenvaltioille tiedoksi mahdollisimman pian kaikki hyödylliset tiedot.

4. Neuvottelut koskevat erityisesti 9 artiklassa tarkoitettujen olosuhteiden analyysia ja tarvittavia toimenpiteitä.

11 artikla

1. Kun komissio havaitsee neuvottelujen yhteydessä, että on olemassa riittävästi tutkimuksen aloittamisen perustelevaa aineistoa, komissio menettelee seuraavasti:

a) Se ilmoittaa tutkimuksen aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja ilmoittaa tästä myös kyseiselle jäsenvaltiolle; kyseinen ilmoitus on yhteenveto saaduista tiedoista ja siinä täsmennetään, että kaikki hyödylliset tiedot on annettava komissiolle tiedoksi; siinä vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa tahot, joita asia koskee, voivat esittää huomautuksensa kirjallisesti.

b) Se aloittaa tutkimuksen enintään vuoden kaudeksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa 17 artiklassa tarkoitettua komiteaa kuultuaan; tutkimuksen kestoa voidaan pidentää tarvittaessa saman menettelyn mukaisesti.

2. Komissio tutkii kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja tarkistaa ne, silloin kun se pitää sitä aiheellisena 17 artiklassa tarkoitettua komiteaa kuultuaan, taloudellisilta toimijoilta sekä kyseisen edunsaajamaan toimivaltaisilta viranomaisilta. Tässä yhteydessä komissio voi lähettää paikan päälle omat asiantuntijansa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tahojen esittämien väitteiden oikeellisuuden tarkistamiseksi. Komissio tekee parhaansa saadakseen kyseisen edunsaajamaan toimivaltaiset viranomaiset mukaan yhteistyöhön, joka on tarpeen tutkimusten moitteettoman suorittamisen varmistamiseksi.

3. Myös sen jäsenvaltion viranomaiset, jonka alueella tarkistukset saatetaan suorittaa, voivat avustaa komissiota kyseisessä tehtävässä, sikäli kuin kyseinen valtio on osoittanut olevansa siihen halukas.

4. Komissio voi kuulla henkilöitä, joita asia koskee. Heitä on kuultava silloin, kun he ovat sitä kirjallisesti pyytäneet Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja kun osoittautuu, että tutkimuksen tulos todella vaikuttaa heihin, ja kun on olemassa erityisiä syitä heidän kuulemisekseen suullisesti.

5. Kun komission pyytämiä tietoja ei toimiteta kohtuullisessa määräajassa tai kun tutkimuksen eteneminen merkittävästi estyy, johtopäätökset voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

12 artikla

1. Tutkimuksen päätyttyä komissio antaa 17 artiklassa tarkoitetulle komitealle kertomuksen tuloksistaan.

2. Jos komissio arvioi, että minkäänlainen väliaikainen peruuttaminen ei ole tarpeen, se julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä komissiota kuultuaan tutkimuksen päättymistä koskevan ilmoituksen, johon on liitetty esitys sen tekemistä tärkeimmistä johtopäätöksistä.

3. Kun komissio arvioi, että väliaikainen peruuttaminen on tarpeen, se tekee aiheellisen ehdotuksen neuvostolle, joka puolestaan päättää asiasta määräenemmistöllä.

13 artikla

Tullietuus myönnetään tavanomaisesti tuotteille, joihin kohdistuu neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2423/88, sellaisena kuin se on muutettuna, tarkoitettuja polkumyynnin ja vientitukien vastaisia toimenpiteitä paitsi silloin, kun kyseiset toimenpiteet perustuvat aiheutettuun vahinkoon tai hintoihin, joissa ei oteta huomioon kyseiselle maalle myönnettyä tullietuusjärjestelmää. Tämän vuoksi komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä luettelon sellaisista tuotteista ja maista, joille etuutta ei ole myönnetty.

14 artikla

1. Jos jostakin liitteessä III mainitusta maasta tai mainitulta alueelta peräisin oleva tuote tuodaan sellaisin edellytyksin, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa yhteisön vastaavien tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajille vaikeuksia, yhteisen tullitariffin kyseisen tuotteen tulleja voidaan milloin tahansa tarkistaa jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

2. Komissio ilmoittaa tutkimuksen aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Kyseisessä ilmoituksessa on yhteenveto saaduista tiedoista ja siinä täsmennetään, että kaikki hyödylliset tiedot on annettava komissiolle tiedoksi; siinä vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa ne, joita asia koskee, voivat tuoda kantansa esille kirjallisesti.

3. Mahdollisia vakavia vaikeuksia tarkastellessaan komissio ottaa huomioon erityisesti liitteessä VII tarkoitetut tekijät niiden käytettävyyden mukaisesti.

4. Komissio tekee edellä tarkoitetut päätökset työpäivän kuluessa tämän asetuksen 17 artiklassa tarkoitettua komiteaa kuultuaan. Kukin jäsenvaltio voi siirtää komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kymmenen päivän kuluessa. Tällöin neuvosto voi tehdä eriävän päätöksen määräenemmistöllä kolmenkymmenen päivän määräajassa.

5. Kyseisille edunsaajamaille on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä ennen niiden tosiasiallista voimaantuloa.

6. Kun ilmoittaminen tai tutkimus on mahdotonta välittömiä toimia vaativien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, komissio voi toteuttaa mitä tahansa 1 kohdan edellytykset täyttäviä äärimmäisen tarpeellisia ehkäiseviä toimenpiteitä tilanteen hallitsemiksi sen jälkeen, kun se on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille.

7. Edellä olevien kohtien säännökset eivät vaikuta perustamissopimuksen 43 artiklassa tarkoitetun yhteisen maatalouspolitiikan eivätkä perustamissopimuksen 113 artiklassa tarkoitetun yhteisen kauppapolitiikan osana hyväksyttyjen suojalausekkeiden tai muiden mahdollisesti sovellettavien suojalausekkeiden soveltamiseen.

OTSAKE IV Yleiset säännökset

15 artikla

1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, tämän asetuksen säännösten mukaisesti laskettuja etuustulleja on sovellettava siten, että pyöristäminen suoritetaan ensimmäisen desimaalin kohdalla.

2. Kun 1 kohdanmukaisessa etuustullien vahvistamisessa päädytään enintään 0,5 prosenttiin, kyseiset etuustullit samastetaan tulleista vapauttamiseen.

3. Yhdistettyyn nimikkeistöön tehtyjen muutosten liitteisiin I, II ja VI vaatimat mukautukset hyväksytään asetuksen (EY) N:o 3281/94 19 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

16 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle kuuden viikon kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä vapaaseen liikkeeseen luovutettuja kauppatavaroita koskevat tilastotietonsa vertailuvuoden ajalta tässä asetuksessa säädettyjen tullietuuksien osalta. Näistä yhdistetyn nimikkeistön (CN) ja tarvittaessa Euroopan yhteisöjen yhtenäistetyn tariffin (Taric) koodinumeroin varustetuista tiedoista on ilmettävä arvot, määrät ja mahdollisesti vaadittavat lisäyksiköt asetusten (ETY) N:o 1736/75 (3) ja (ETY) N:o 3367/87 (4) määritelmien mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tämän pyynnöstä ja viimeistään kunkin kuukauden yhdentenätoista päivänä yksityiskohtainen selonteko niiden tuotteiden määristä, jotka edellisen kuukauden aikana ovat hyötyneet tästä järjestelmästä. Jäsenvaltiot ja komissio toimivat kiinteässä yhteistyössä tämän säännöksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.

17 artikla

1. Asetuksen (EY) N:o 3281/94 17 artiklassa tarkoitetun komitean toimivaltaa, sellaisena kuin se on täsmennettynä mainitun asetuksen 18 ja 19 artiklassa, laajennetaan koskemaan tätä asetusta.

OTSAKE V Siirtymäsäännökset

18 artikla

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, yhteisössä 30 päivään kesäkuuta 1996 sovellettavien etuusjärjestelmien hyöty voidaan myöntää sellaisille tavaroille, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen yhteisössä ennen 15 päivää syyskuuta 1996, sikäli kuin

- kyseisiä tavaroita koskee 1 päivän heinäkuuta 1995 ja 30 päivän kesäkuuta 1996 välisellä kaudella tehty ostosopimus, ja

- tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla todistetaan, että kyseiset tavarat lähtivät alkuperämaasta ennen 1 päivää heinäkuuta 1996 ja

- etuusjärjestelmän suomaa etua ei ole poistettu komission asetuksen mukaisesti tai tariffikiintiön täyttymisen vuoksi.

2. Tulliviranomaiset voivat katsoa, että 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu edellytys täyttyy silloin, kun niille esitetään jokin seuraavista asiakirjoista:

- meritse tapahtuvassa kuljetuksessa rahtikirja, josta ilmenee lastauksen suorittaminen ennen kyseistä päivämäärää,

- rautateitse tapahtuvassa kuljetuksessa lähettäjämaan rautatielaitoksen ennen kyseistä päivämäärää antama todistus vaunun hyväksymisestä,

- maantiekuljetuksessa TIR-carnet (kansainvälinen maantiekuljetus), jonka alkuperämaan tullilaitos on antanut ennen kyseistä päivämäärää, tai mikä tahansa muu soveltuva asiakirja, jonka alkuperämaan toimivaltaiset tulliviranomaiset ovat tarkistaneet ennen kyseistä päivämäärää,

- ilmateitse tapahtuvassa kuljetuksessa ilmakuljetusasiakirja, josta ilmenee, että lentoyhtiö on vastaanottanut tavarat ennen kyseistä päivämäärää.

19 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.

Sitä sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 1999.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

(1) EYVL N:o L 302, 19.10.1992, s. 1

(2) EYVL N:o L 348, 31.12.1994, s. 1

(3) EYVL N:o L 183, 14.07.1975, s. 1

(4) EYVL N:o L 321, 11.11.1987, s. 3

LIITE I

Tuotteiden herkkyysluokka (1) (2)

1 OSA

>TAULUKON PAIKKA>

2 OSA

>TAULUKON PAIKKA>

3 OSA

>TAULUKON PAIKKA>

4 OSA

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Etuuskohtelua ei myönnetä Armeniasta, Azerbaid Ozanista, Valko-Venäjältä, Georgiasta, Grönlannista, Kazakstanista, Kirgisistanista, Moldovasta, Uzbekistanista, Venäjältä, Tad Ozikistanista, Turkmenistanista tai Ukrainasta peräisin oleville 3 ryhmän ja CN-koodien 1604, 1605 ja 1092 20 10 tuotteille.

(2) Jos kannettava tulli on arvotulli sekä yksi tai useampi paljoustulli, myönnytystä sovelletaan ainoastaan arvotulliin.

LIITE II

1 OSA

>TAULUKON PAIKKA>

2 OSA

Edellä 4 artiklassa tarkoitettujen maiden ja alojen määrittämismenetelmä

I Etuuskohteluun oikeutettujen maiden luokittelu niiden kehitysindeksin mukaisesti

Kehitysindeksillä vahvistetaan jokaiselle maalle yleinen kehitystaso verrattuna Euroopan unionin kehitystasoon. Tällä indeksillä yhdistetään asukaskohtaiset tulot sekä valmistettujen tuotteiden vientitaso seuraavasti:

>NUM>{log[(Yi/POPi)/Yue/POPue)]+log[Xi/Xue]}

>DEN>2

jossa:

Yi on kyseisen etuuskohteluun oikeutetun maan tulot

Yue on Euroopan unionin tulot

POPi on kyseisen etuuskohteluun oikeutetun maan väestö

POPue on Euroopan unionin väestö

Xi on kyseisessä etuuskohteluun oikeutetussa maassa valmistettujen tuotteiden viennin arvo

Xue on Euroopan unionissa valmistettujen tuotteiden viennin arvo

Jos tämän kaavan mukainen indeksi on arvoltaan 0, maan teollisuuskehityksen katsotaan olevan sama kuin Euroopan unionissa.

Tilastolähteinä käytettiin Maailmanpankkia (maailman kehitystä koskeva kertomus 1993) tulojen ja väestön osalta sekä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssia (kansainvälisen kaupan ja kehityksen tilastokäsikirja 1992) viennin ja valmistettujen tuotteiden osalta.

II Etuuskohteluun oikeutettujen maiden luokittelu niiden aloja koskevan erityisindeksin mukaisesti

Jokaiseen etuuskohteluun oikeutettuun maahan sovellettava erityisindeksi on yhtä suuri kuin määritetyn alan kyseisestä maasta peräisin olevan tuonnin osuuden koko tämän alan yhteisön tuonnista sekä tämän maan osuuden yhteisön kokonaistuonnista välinen suhde.

III Kehitys- ja erityisindeksin yhteensovittaminen

Kahden indeksin yhteensovittamisella määritetään jokaisen maan osalta 4 artiklassa tarkoitetut alat.

Kun on kyse etuuskohteluun oikeutetuista maista, joiden kehitysindeksi on suurempi kuin -1, sovelletaan 4 artiklaa, kun erityisindeksin taso on suurempi kuin 1.

Kun on kyse etuuskohteluun oikeutetuista maista, joiden kehitysindeksi on enintään -1 mutta vähintään -1,23, sovelletaan 4 artiklaa, kun erityisindeksin taso on suurempi kuin 1,5.

Kun on kyse etuuskohteluun oikeutetuista maista, joiden kehitysindeksi on enintään -1,23, mutta vähintään -1,70, sovelletaan 4 artiklaa, kun erityisindeksin taso on suurempi kuin 5.

Kun on kyse etuuskohteluun oikeutetuista maista, joiden kehitysindeksi on enintään -1,70, mutta vähintään -2, sovelletaan 4 artiklaa, kun erityisindeksin taso on suurempi kuin 7.

Edellä 4 artiklaa ei sovelleta maihin, joiden kehitysindeksi on pienempi kuin -2.

LIITE III

Luettelo yleiseen tullietuuskohteluun oikeutetuista maista ja alueista (1)

A. ITSENÄISET MAAT

070 Albania

072 Ukraina

073 Valko-Venäjä

074 Moldova

075 Venäjä

076 Georgia

077 Armenia

078 Azerbaid Ozan

079 Kazakstan

080 Turkmenistan

081 Uzbekistan

082 Tad Ozikistan

083 Kirgisia

091 Slovenia

092 Kroatia

093 Bosnia ja Hertsegovina

204 Marokko

208 Algeria

212 Tunisia

216 Libya

220 Egypti

224 Sudan (2)

228 Mauritania (3)

232 Mali (4)

236 Burkina Faso (5)

240 Niger (6)

244 T Osad (7)

247 Kap Verde (8)

248 Senegal

252 Gambia (9)

257 Guinea-Bissau (10)

260 Guinea (11)

264 Sierra Leone (12)

268 Liberia (13)

272 Norsunluurannikko

276 Ghana

280 Togo (14)

284 Benin (15)

288 Nigeria

302 Kamerun

306 Keski-Afrikan tasavalta (16)

310 Päiväntasaajan Guinea (17)

311 São Tomé ja Príncipe (18)

314 Gabon

318 Kongo

322 Zaire (19)

324 Ruanda (20)

328 Burundi (21)

330 Angola (22)

334 Etiopia (23)

336 Eritrea (24)

338 Djibouti (25)

342 Somalia (26)

346 Kenia

350 Uganda (27)

352 Tansania (28)

355 Seychellit ja sen alusmaat

366 Mosambik (29)

370 Madagaskar (30)

373 Mauritius

375 Komorit (31)

378 Sambia (32)

382 Zimbabwe

386 Malawi (33)

388 Etelä-Afrikka

389 Namibia

391 Botswana (34)

393 Swazimaa

395 Lesotho (35)

412 Meksiko

416 Guatemala (36)

421 Belize

424 Honduras (37)

428 El Salvador (38)

432 Nicaragua (39)

436 Costa Rica (40)

442 Panama (41)

448 Kuuba

449 Saint Kitts ja Nevis

452 Haiti (42)

453 Bahama

456 Dominikaaninen tasavalta

459 Antigua ja Barbuda

460 Dominica

464 Jamaika

465 Saint Lucia

467 Saint Vincent

469 Barbados

472 Trinidad ja Tobago

473 Grenada

480 Kolumbia (43)

484 Venezuela (44)

488 Guyana

492 Suriname

500 Ecuador (45)

504 Peru (46)

508 Brasilia

512 Chile

516 Bolivia (47)

520 Paraguay

524 Uruguay

528 Argentiina

600 Kypros

604 Libanon

608 Syyria

612 Irak

616 Iran

628 Jordania

632 Saudi-Arabia

636 Kuwait

640 Bahrain

644 Qatar

647 Arabiemiirikunnat

649 Oman

653 Jemen (48)

660 Afganistan (49)

662 Pakistan

664 Intia

666 Bangladesh (50)

667 Malediivit (51)

669 Sri Lanka

672 Nepal (52)

675 Bhutan (53)

676 Myanmar (Burma) (54)

680 Thaimaa

684 Laos (55)

690 Vietnam

696 Kamputsea (56)

700 Indonesia

701 Malesia

703 Brunei

706 Singapore

708 Filippiinit

716 Mongolia

720 Kiina

728 Etelä-Korea

801 Papua-Uusi-Guinea

803 Nauru

806 Salomonsaaret (57)

807 Tuvalu (58)

812 Kiribati (59)

815 Fid Ozi

816 Vanuatu (60)

817 Tonga (61)

819 Länsi-Samoa (62)

823 Mikronesian liittovaltio

824 Marshallinsaarten tasavalta

825 Palau

B. MAAT JA ALUEET

Alusmaat ja hallintoalueet, joiden ulkosuhteet hoitaa kokonaan tai osittain yhteisön jäsenvaltio tai kolmas maa

044 Gibraltar

329 Saint Helena ja sen alusmaat

357 Brittiläinen Intian valtameren alue

377 Mayotte

406 Grönlanti

408 Saint Pierre ja Miquelon

413 Bermuda

446 Anguilla

454 Turks- ja Caicossaaret

457 Yhdysvaltain Neitsytsaaret

461 Brittiläiset Neitsytsaaret

463 Caymansaaret

470 Montserrat

474 Aruba

478 Alankomaiden Antillit

529 Falklandinsaaret

740 Hongkong

743 Macao

802 Australian Oseania (Joulusaari, Kookossaaret, Heard- ja McDonaldinsaaret, Norfolkinsaari)

809 Uusi-Kaledonia ja sen alusmaat

810 Amerikan Oseania (63)811 Wallis- ja Futunasaaret

813 Pitcairn

814 Uuden-Seelannin Oseania (Tokelau ja Niue; Cookinsaaret)

822 Ranskan Polynesia

890 Napa-alueet (Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet, Australian Antarktiksen alue, Brittiläinen Antarktiksen alue, Etelä-Georgia ja Sandwichsaaret)

Huom: Edellä esitettyihin luetteloihin voidaan myöhemmin tehdä muutoksia ottaen huomioon maan tai alueen kansainvälisen aseman muuttuminen.

C. MUUT ETUUSKOHTELUUN OIKEUTETUT

096 Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

(1) Etuuskohteluun oikeutettujen maiden ja alueiden edessä oleva numerokoodi on maanimikkeistön mukainen koodi (asetus (EY) N:o 3079/94, EYVL N:o L 325, 17.12.1994, s. 17).

(2) Nämä maat esitetään myös liitteessä IV.

(3) Nämä maat esitetään myös liitteessä V.

(4) Amerikan Oseaniaan kuuluvat: Guam, Amerikan Samoa, myös Swains, Midwaysaaret, Johnstoninsaari, Wake, Baker, Rowland, Jarvis, Kingmanin riutta ja Palmyran atolli (EYVL N:o L 325, 17.12.1994, s. 17).

LIITE IV

Luettelo etuuskohteluun oikeutetuista vähiten kehittyneistä maista

224 Sudan

228 Mauritania

232 Mali

236 Burkina Faso

240 Niger

244 T Osad

247 Kap Verde

252 Gambia

257 Guinea-Bissau

260 Guinea

264 Sierra Leone

268 Liberia

280 Togo

284 Benin

306 Keski-Afrikan tasavalta

310 Päiväntasaajan Guinea

311 São Tomé ja Príncipe

322 Zaire

324 Ruanda

328 Burundi

330 Angola

334 Etiopia

336 Eritrea

338 Djibouti

342 Somalia

350 Uganda

252 Tansania

366 Mosambik

370 Madagaskar

375 Komorit

378 Sambia

386 Malawi

391 Botswana

395 Lesotho

452 Haiti

653 Jemen

660 Afganistan

666 Bangladesh

667 Malediivit

672 Nepal

675 Bhutan

676 Burma (Myanmar)

684 Laos

696 Kamputsea

806 Salomonsaaret

807 Tuvalu

812 Kiribati

816 Vanuatu

817 Tonga

819 Länsi-Samoa

LIITE V

Luettelo 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista maista

Andien ryhmä

480 Kolumbia

484 Venezuela

500 Ecuador

504 Peru

516 Bolivia

Keski-Amerikan yhteiset markkinat

416 Guatemala

424 Honduras

428 El Salvador

432 Nicaragua

436 Costa Rica

442 Panama

LIITE VI (1)

Edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden luettelo

Tavaran kuvauksen sanamuotoa on pidettävä ainoastaan ohjeellisena, ja etuusjärjestelmä määritetään tässä liitteessä sen mukaan, mitä CN-koodit kattavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisen nimikkeistön tulkintasääntöjen määräyksiä. Kun CN-koodin edessä on "ex", etuusjärjestelmä määritetään soveltamalla sekä CN-koodia että vastaavaa tavaran kuvausta.

Maataloustuotteet, joille tavanomaisissa menettelyissä myönnetään tullittomuus tai tullit on suspendoitu väliaikaisesti kokonaan, on otettu mukaan ainoastaan vertauskuvallisesti.

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Jos kannettava tulli on arvotulli sekä yksi tai useampi paljoustulli, myönnytystä sovelletaan ainoastaan arvotulliin.

LIITE VII

Edellä 14 artiklan 3 kohdan yhteydessä huomioon otettavat seikat - Yhteisössä toimivien tuottajien markkinaosuuden pieneneminen - Niiden tuotannon väheneminen - Niiden varastojen kasvu - Niiden valmiuksien loppuminen - Konkurssit - Heikko kannattavuus - Heikko valmiuksien hyödyntäminen - Työllisyys - Kauppa - Hinnat