Alueiden komitean lausunto aiheesta "Eurooppalainen aluesuunnittelu"

(97/C 116/01)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa 2000+ -aluesuunnitteluyhteistyöstä,

ottaa huomioon AK:n lausunnon Eurooppa 2000+ -aluesuunnitteluyhteis työstä () sekä AK:n ja komission järjestämät kuusi aluesuunnitteluseminaaria,

ottaa huomioon 18. lokakuuta tekemänsä, EY-sopimuksen 198 c artiklan 4 kohdan mukaisen päätöksen antaa lausunto aluesuunnittelusta Euroopassa sekä antaa sen valmistelu valiokunta 5:n "Maankäytön suunnittelu Ympäristö Energia" tehtäväksi,

ottaa huomioon valiokunta 5:n marraskuun 20. päivänä 1996 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 340/96 rev.), jonka esittelijänä oli Claude du Granrut,

hyväksyi 15. ja 16. tammikuuta 1997 pitämässään 16. täysistunnossa (15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon enemmistöäänin.

1. Eurooppalaisen aluesuunnittelun ja -kehityksen uusia polkuja

Maaliskuun ja lokakuun 1996 välisenä aikana järjestetyssä kuudessa eurooppalaisen aluesuunnittelun yhteistyötä käsitelleessä alueellisessa seminaarissa () esitettyjen kokemusten ja ajatusten monipuolisuuden ansiosta on mahdollista määrittää uusia polkuja eurooppalaiselle aluesuunnittelulle ja -kehitykselle. Seminaarien tulokset on tiivistetty tämän lausunnon liitteeksi.

1.1. Alue- ja paikallisyhteisöjen halukkuus alueiden väliseen yhteistyöhön

1.1.1. Yhteistyö on ollut yksi seminaarien avainsanoista. Alueelliset ja paikalliset vastuuhenkilöt tuntevat muita paremmin alueidensa heikkoudet ja niiden kaipaamat ratkaisut. He tietävät myös, että heidän on mahdotonta ratkaista yksin kaikkia kohtaamaan ongelmia. Koska samat ongelmat vaivaavat myös naapurialueita ja -kuntia, heistä on aivan normaalia ja tehokasta yhdistää voimansa löytääkseen yhteisiä ratkaisuja ja toteuttaakseen ne. He eivät lainkaan epäröi ryhtyä yhteisiin operatiivisiin hankkeisiin, ja he arvioivat lisäarvon, jonka he niistä voivat saada.

Alue- ja paikallisyhteisöt eivät tee yhteistyötä vain ratkaistakseen yhteisiä ongelmia. Solidaarisuuden nimessä ne yhdistävät vahvat puolensa ja mahdollisuutensa ratkaistakseen yksittäisten yhteisöjen ongelmia. Näin yhteisvastuu rikastaa niiden yhteistyötä.

Alue- ja paikallisyhteisöjen yhteistyöhalu perustuu tehokkuuteen. Yhteistyön oikeuttavat aineellisten tulosten lisäksi solidaarisuuden sekä alue- ja paikallisyhteisöjen asukkaiden entistä paremman keskinäisen tuntemuksen tuottamat tulokset.

1.1.2. Alueiden välisten yhteistyöohjelmien ansiosta saavat alueelliset ja paikalliset vastuuhenkilöt perustamaan rakenteita, joita muualla ei ole. Näiden rakenteiden tehtävänä on yleensä valvoa asiantuntijoiden työtä, edistää teknisesti ja rahoituksellisesti ohjelmien toteutusta, varmistaa vuoropuhelun pysyvyys asianomaisten yhteisöjen välillä sekä toimia teknisenä keskustelukumppanina muiden alueyhteisöjen, valtioiden ja Euroopan unionin suuntaan. Päätöksentekoprosessin on oltava joustava, jotta yksittäisistä asioista voidaan päättää tilanteen mukaisesti joko kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla.

1.1.3. Alue- ja paikallisyhteisöt katsovat, että institutionaalisella tasolla ja EU:n piirissä niitä edustaa alueiden komitea. Se on yhteisöjen poliittinen äänitorvi, joka kykenee ymmärtämään näiden vaatimuksia ja tekemään niistä yhteenvedon esittääkseen ja puolustaakseen niitä sitten niin komissiolle kuin neuvostolle ja Euroopan parlamentillekin.

1.2. Kansalaisten tarpeiden parempi huomioonottaminen ja unionin tukien lisäarvo

Euroopan aluesuunnittelua ei voida aiheen monimuotoisuuden ja laajuuden takia järjestää vain yhdeltä päätöksenteon tasolta. Asiassa täytyy ottaa huomioon väestön tarpeet ja saada mukaan alueelliset ja paikalliset vastuuhenkilöt.

1.2.1. Euroopan unionin aluepolitiikan ja rakennerahastojen aikaansaamien ohjelmien vaikutuksesta alue- ja paikallisyhteisöt ovat alkaneet huolehtia yhä enemmän kansalaistensa tarpeista, rohkaista heidän aloitteitaan ja hyödyntää heidän kykyjään paikallisissa kumppanuushankkeissa. Tämä on suonut myös tilaisuuden antaa sysäyksiä paikallisille toimijoille ja saada heidät mukaan yhteistoimintaan, jolle he ovat etukäteen antaneet tukensa. Alue- ja paikallisyhteisöt ovat muuttuneet keskustelijoista Euroopan aluesuunnittelun ja -kehityksen kumppaneiksi ja sittemmin sen toimijoiksi.

1.2.2. Kansalaisläheisyytensä ansiosta alue- ja paikallisyhteisöt pystyvät muita viranomaisia paremmin kuuntelemaan kansalaisten tarpeita ja aloittamaan heidän kanssaan rakentavan vuoropuhelun. Analysointi- ja määrittelykykynsä avulla he pystyvät hankkimaan kattavan kokonaiskuvan ratkaistavista ongelmista. Teknisen osaamisensa ja nopean toimintansa avulla he löytävät ongelmiin tehokkaimman vastauksen. Läheisyytensä ansiosta niin päätöksenteossa kuin seurannassa he kykenevät sopeuttamaan vastauksensa tilanteen kehitykseen.

Alue- ja paikallisyhteisöt ovat myös ensimmäinen taso, jolta voidaan etsiä alueellista yhteenkuuluvuutta. Ne pystyvät yksin tai toisten alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa suunnittelemaan tekoja taloudellisen toiminnan ja työllisyyden kehittämiseksi, asutuksen ja lähiliikenteen järjestämiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi tai jopa parantamiseksi.

1.2.3. Nopeiden ja teknisten analyysiensa, joustavan toimintansa sekä parhaasta mahdollisesta tehokkuudesta kantamansa huolen ansiosta alue- ja paikallisyhteisöt ovat eurooppalaisten aluesuunnitteluhankkeiden suorituskykyisimpiä yhteistyökumppaneita ja niiden lisäarvon luojia.

Alue- ja paikallisyhteisöt sekä niiden kansalaiset, jotka ovat tietoisia kyvyistään ja myönteisestä panoksestaan, eivät enää suostu siihen, ettei niitä oteta täysivaltaisina kumppaneina mukaan kaikkiin aluesuunnittelu- ja aluekehitysohjelmiin niin valmistelu- kuin toteutusvaiheessakin.

Alueiden komitean kannalta alueiden välinen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia Euroopan yhdentymiseen arkipäivän tasolla. Komitea katsoo, että sen tehtävä on edistää eurooppalaisen identiteetin muodostumista korostamalla tätä alueiden välisen yhteistyön myönteistä puolta ja tukemalla alue- ja paikallisyhteisöjen tällä alalla toteuttamien käytäntöjen levittämistä.

1.3. Alueiden välisten vyöhykkeiden toimikehyksen asianmukaisuus

Suunnittelu- ja kehityspolitiikka ei tunne rajoja, olivat ne sitten jäsenvaltioiden tai nykymuotoisen Euroopan unionin sisäisiä tai ulkoisia rajoja.

1.3.1. Eurooppa 2000+:ssa ehdotettu Euroopan jako 11 toimialueeseen noudattaa useantyyppistä logiikkaa:

Maantieteellistä logiikkaa: Jokainen vyöhyke kuuluu samaan maantieteelliseen, vesistö- tai merialueeseen.

Taloudellista logiikkaa: Tutkimuksissa on löydetty merkittäviä yhtäläisyyksiä alueiden taloudellisessa toiminnassa, elintasossa sekä ympäristöhaitoissa ja saastumisessa, ts. kaikissa rakennetoimia määräävissä tekijöissä.

Historiallista ja kulttuurista logiikkaa: Eurooppaa on paloiteltu siinä määrin vuosisatojen mittaan useimmiten väestön mielipidettä kysymättä ja heidän kulttuurisiteistään piittaamatta että on jo aika löytää toisiaan täydentävät piirteet sekä antaa puheenvuoro ja valintamahdollisuus niille, jotka ne sellaisina näkevät.

1.3.2. Olkoonkin, että näiden kolmen logiikan yhdistelmä on vaihteleva, se luo yhteenkuuluvuuden ja kohtalonyhteyden tunnetta. Se vaikuttaa myönteisesti alue- ja paikallisyhteisöjen vastuuhenkilöiden sitoutumiseen sekä kansalaisten suurisuuntaisille hankkeille antamaan tukeen.

Kuuden seminaarin järjestämisen vuoksi oli tarpeen muodostaa Pohjanmeren ja Itämeren vyöhykkeet, läntinen ja keskinen Välimeren vyöhyke Keski-Euroopan raja-alueiden käsitteen alle Saksan uudet osavaltiot sekä Keski- ja Itä-Euroopan maat. Tämä ryhmittely ei ole asettanut näitä alueita kyseenalaisiksi. Päinvastoin, se on tuonut esiin Välimeren korvaamattoman roolin kulttuurin ja talouden katalysaattorina, Pohjanmeren ja Itämeren rantojen toisiaan täydentävät ominaisuudet ja Keski-Euroopan alue- ja paikallisyhteisöjen vakaan päätöksen asettaa Euroopan mantereen luonnonvastaisen jakamisen lopettaminen ehdottomasti etusijalle.

1.3.3. Kaikki seminaareihin osallistuneet pitivät vyöhykkeitä niiden suunnittelun ja kehityksen kannalta asianmukaisina, vaikka vyöhykkeiden sisällä yhtäläisyydet tai erityisongelmat synnyttävät joidenkin alue- ja paikallisyhteisöjen välille kiinteämpiä yhteistyösuhteita. Myös näiden alueiden laitamien yhtäläisyydet tai ongelmat voivat antaa aiheen eräiden eri alueisiin kuuluvien alue- ja paikallisyhteisöjen yhteistyöhön.

Kaikki ovat yhtä mieltä alueellisen yhteenkuuluvuuden arvosta.

Kaikki ovat oivaltaneet rajanylittävän valtioiden välisen yhteistyön mahdollistaman loistavan avautumisvaikutuksen sekä dynamiikan, joka syntyy halusta ylittää rajat, nuo "historialliset vastukset".

Tällä alalla kansallisia siteitä kiistämättä on ohitettu kohta, jonka jälkeen ei voida enää kääntyä takaisin.

1.4. Toimialojen tavoitteiden syventäminen

Samat toimialat löytyvät aluesuunnittelun ja -kehityksen alueiden välisistä yhteistyöohjelmista. Mukana olevien alueiden erityisongelmien voittamiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi alue- ja paikallisyhteisöt ovat kuitenkin joutuneet syventämään niiden tavoitteita.

Maaliikenteessä, jonka merkityksen tunnustavat kaikki, etenkin mannerdiagonaalin alue- ja paikallisyhteisöt, jotka haluavat näin varmistaa yhteytensä muuhun Euroopan unioniin, painotetaan yhtäältä liikennepalvelujen saatavuutta ja niiden verkottamista toissijaisille väylille, toisaalta tarvetta suosia vähiten saastuttavia liikennevälineitä ja järjestää yhdistelmäliikennettä tarjonnan parantamiseksi ja liikennevirtojen säätelemiseksi. On tasapainotettava nykyisiä, pohjois-eteläakselille painottuvia maaliikenteen perusrakenteita täydellisellä länsi-itä -suuntaisella liikennejärjestelmällä.

1.4.1. Meriliikenteen osalta päähuolenaiheita ovat suurten ja keskikokoisten satamien välisen meriliikenteen lisääminen kabotaasiliikennettä kehittämällä, lyhyiden matkojen vuorotiheys ja nopeat yhteydet sekä koko kauppalaivastoa koskevan yhteisen tietojärjestelmän kehityksen nopeuttaminen sekä yleisesti ottaen parhaan ratkaisun etsiminen Euroopan unionin rannikkosatamien väliseen meriliikenteeseen.

Lentoliikennettä tulisi kehittää kohti alueellisia lentoasemia, ja Välimeren maissa vuorotiheyttä tulisi vaihdella matkailutoiminnan mukaan.

1.4.2. Ympäristönsuojelun ensisijaiset tavoitteet ovat vesivarojen sääntely ja laatu, ilmansuojelu, rannikkoalueiden hoito, jätteiden vähentäminen, luonnonvarojen entistä järkevämpi käyttö, jätteiden valvonta ja käsittely sekä mantereisten seutujen kasvi- ja eläintieteellisesti arvokkaiden alueiden suojelu perustamalla luonnonpuistoja; eräillä Keski- ja Itä-Euroopan alueilla maaperä on puhdistettava saasteista, jotta niillä voi syntyä uutta toimintaa.

1.4.2.a. Maanviljelyä tulee pitää maaseudun kannalta strategisena tekijänä, joka on välttämätön sidekudos luonnonympäristön suojelemiseen riittävän väestötason ylläpitämiseksi sekä perustana muiden taloudellisten toimien vahvistamiseksi ja kehittämiseksi.

1.4.3. Kaupunkitaajamien ja maaseudun tasapainon suhteen tehdään myös yksilöityjä ehdotuksia: kaupunkien taloudellinen toiminta voi saada takaisin dynaamisuutensa, jos Luoteis-Euroopan metropolit yhdistävät voimansa taistellakseen yhteiskunnallista syrjäytymistä ja sen moninaisia syitä vastaan, ja jos keskikokoiset teknologiakeskusten tyyppiset kaupungit järjestäytyvät verkoiksi voidakseen kukin tarjota yrityksille kaikki niiden tarvitsemat palvelut. Näin luodaan työpaikkoja, joihin todennäköisesti palkataan kaupunkien asukkaita ja jotka myöhemmin jakautuvat maaseutukuntiin, minkä ansiosta niissä säilyy tietty määrä työssäkäyviä. On kuitenkin selvää, etteivät nämä toimet yksinään riitä ja että erityisesti maaseudun taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan yhä edelleen toimenpiteitä.

1.4.4. Alue- ja paikallisyhteisöjen talouskehityksen avainsanoja ovat innovaatio ja tutkimus sekä uuden tietotekniikan käyttö. Näiden kolmen tekijän avulla ne pystyvät paikallisesti vastaamaan talouden maailmanlaajuistumisen haasteeseen teknisyyden, inhimillisten voimavarojen laadun ja sopeutumiskyvyn alalla.

1.4.5. Suurimmassa osassa matkailualan hankkeita painotetaan kulttuuripuolta. Alue- ja paikallisyhteisöt tietävät, että niillä on yhteisenä etuoikeutenaan lähes aina poikkeuksellinen kulttuuriperintö, historia tai luonto, joita niiden on yhdessä hyödynnettävä ja tehtävä tunnetuksi.

Huoleen aluesuunnittelusta ja -kehityksestä yhdistyy pyrkimys kulttuurivaihtoon ja halu tuntea paremmin toisensa, puhua samaa kieltä ja löytää yhteisiä viitejärjestelmiä.

Alue- ja paikallisyhteisöjen luova mielikuvitus, niiden eteenpäin vievä voima ja yhteisesti toteutetut strategiat takaavat työpaikkoja luovan talouskasvun, todellisen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä vakautuvan kasvun.

1.5. Alueiden välisen yhteistyön erityispanos Euroopan yhdentymiseen

Alue- ja paikallisyhteisöt tietävät, ettei niiden yhteistyö tapahdu tyhjiössä. Päinvastoin, niiden yhteinen vastuu ulottuu koko muuhun Euroopan unioniin, Keski- ja Itä-Euroopan maihin sekä Välimeren eteläpuolisiin maihin.

Kunkin alueen identiteettiä vastaa omanlaisensa tehtävä:

1.5.1. Luoteis-Euroopan metropolien alueella on pyrittävä säilyttämään Euroopan aktiivinen painopiste, joka on tekniikan kehityksen ja urbaanin taloudellisen toiminnan kärjessä ja pystyy taistelemaan saastumista vastaan sekä löytämään eri liikennemuotoja yhdisteleviä ratkaisuja teiden ja satamien ruuhkautumiseen.

1.5.2. Alppien alue muodostaa Euroopan toisen moottorin keskeisen sijaintinsa, esilaaksojensa vaurauden, muuttovirroista saamansa vuosituhantisen kokemuksen sekä alueidensa välisen vanhan yhteistyön ansiosta, jonka avulla tämä vyöhyke on tähän päivään asti kyennyt kääntämään heikkoudet vahvuuksiksi.

1.5.3. Keski- ja Itä-Euroopan maiden rajaseutujen alue- ja paikallisyhteisöt puolestaan katsovat olevansa vastuussa Euroopan unioniin liittymisen vauhdittamisesta.

Tähän tunteeseen luottaen ne kohtaavat rajan toisella puolella olevat alue- ja paikallisyhteisöt. Yhdessä näiden kanssa virallisen aseman sekä toimivallan erot ylittäen ne tekevät yhteistyötä, joka koskettaa suorasti alueiden väestön, varsinkin nuorten, jokapäiväistä elämää ja edistää tunnetta yhteisestä kulttuuriperinnöstä.

Näiden yhteisöjen arvio toteutettavista suurista toimista on ehdoton: on aivan välttämätöntä luoda tehokkaita perusrakenteita, kuten liikenne-, energia- ja televiestintäverkkoja. Näin toisiinsa kytketyistä alueista tulee tehdä kehitys-, ei vain läpikulkupaikkoja.

Tällainen lähestymistapa on vaativa. Se avaa tien uuden, kansalaisten, kumppanuuden ja rajattomien sisämarkkinoiden Euroopan rakentamiselle.

1.5.4. Välimeren vyöhykkeen alue- ja paikallisyhteisöt haluavat tehostaa omaa talouskehitystään voidakseen vauhdittaa Euroopan unionin ja Välimeren eteläpuolisten alueiden vuoropuhelua, joka rikastuttaa molempia taloudellisesti ja kulttuurisesti. Eurooppa ei voi suhtautua välinpitämättömästi "mare nostrumin" etelä- ja itäpuolisten alueiden kohtaloon, sillä Välimeri on kulttuurin, sivilisaation ja miksei myös vaurauden katalysaattori.

1.5.5. Pohjanmeren ja Itämeren alueet ovat perinteisesti olleet aktiivisia ja voimakkaita vaihto- ja kauppapaikkoja. Niillä on hyvin vahva paikallisdemokratian ja yhteisen kulttuurin perinne.

Pohjanmeren vyöhykkeen alue- ja paikallisyhteisöt voivat näyttää muulle Euroopalle, miten vyöhyke, jolla on vaikuttava taloudellinen menneisyys, voi selviytyä kaksitahoisesta haasteesta tukea ja jakaa tasaisemmin runsasta teollisuuttaan ja maatalouttaan sekä etenkin lukuisia satamiaan ja samalla saavuttaa uudelleen vahvan talouskeskuksen asema.

Itämeren alueen suunnittelu ja kehittäminen valtioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen yhteisellä hankkeella, Itämeren alueen VASAB 2010 -konferenssilla, joka on poikkeuksellinen ja jatkamisen arvoinen esimerkki, on osoitus alueen kyvystä palata takaisin perinteisesti tärkeään rooliinsa Länsi- ja Itä-Euroopan välisissä kauppasuhteissa ja kulttuuriyhteistyössä, sekä etenkin suhteessa Venäjän kaltaisiin naapurimaihin.

1.5.6. Atlantin vyöhykkeen suhteen on syytä muistaa, että ennen muuttumistaan Euroopan reuna-alueeksi se oli maanosamme maailmanvalloitusten lähtöpaikka. Kyseistä vyöhykettä edustavien elinten päätöksellä järjestää sen merenkulku uudelleen on kaksi tavoitetta: toisaalta tulla jälleen unionin tuotteiden markkina-alueeksi ja toisaalta Atlantin alueen satamatoiminnan vahvistaminen alue- ja paikallisyhteisöjen sitomiseksi entistä paremmin toisiinsa ja niiden yhtenäisen kehityksen helpottamiseksi. Euroopan unionin muut alueet voivat tällä tavalla myötävaikuttaa huomattavasti Atlantin alueen jatkokehitykseen Euroopan yhteenkuuluvuuden edistämiseksi.

1.6. Läheisyysperiaatteen toteuttaminen käytännössä ja institutionaalisen kehyksen luominen rahoitusmenettelyille

Läheisyysperiaate on poliittisen organisoinnin periaate, joka merkitsee, että kukin alueyhteisö toimii sille tällä sopimuksella annetun toimivallan ja asetettujen tavoitteiden rajoissa.

Periaatteen toimiva soveltaminen mahdollistaa kaikkien osallistumisen kokonaisuuden rakennustyöhön omalla kotipaikalla tehtäviään ja toimivaltaansa harjoittaessaan.

1.6.1. Koska alue- ja paikallisyhteisöillä on luonnostaan tarkka korva kansalaistensa huolille ja koska ne ovat osoittaneet kykynsä puolustaa ja säännellä joskus ristikkäisiäkin etujaan kattavan ja tehokkaan suunnittelustrategian laatimiseksi, niillä on mielestään oikeus vaatia, että jäsenvaltiot ja Euroopan unioni ottavat ne mukaan pohdintaan ja suunnitteluun kumppaneina ja Euroopan aluesuunnittelu- ja aluekehityspolitiikan toteutukseen toimijoina. Tämä on yksi tapa soveltaa läheisyysperiaatetta käytännössä.

1.6.2. Alue- ja paikallisyhteisöt vaativat jatkuvasti läheisyysperiaatteen kunnioittamista. Euroopan aluesuunnittelussa ja -kehityksessä periaatteen soveltaminen perustuu tehokkuuteen erityisesti talouskehityksessä. Läheisyysperiaate on luonteeltaan myös opinkappale, sillä se vakiinnuttaa alue- ja paikallisyhteisöjen vaalien antamaan legitimiteettiin perustuvan toimivallan ja ajatuksen kansalaisten keskeisestä asemasta Euroopan yhdentymisessä.

1.6.3. Alueet sekä Saksan ja Itävallan osavaltiot (Länder), jotka vastaavat alueensa maankäytön suunnittelusta, vaativat osaltaan, että Euroopan unioni puuttuu asioihin vain, kun kyseessä on koko Eurooppaa koskeva ongelma.

1.6.4. Vaikka alue- ja paikallisyhteisöillä ei olekaan samoja toimivaltuuksia kaikissa jäsenvaltioissa, niiden mielestä on tarpeen, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot takaavat niille oikeuden hyödyntää täysimittaisesti mahdollisuuksiaan alueiden välisessä yhteistyössä, ts. oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen sekä niistä seuraavat rahoitusmenettelyt.

Mikään yleisesti sovellettava laki- tai muu säännösteksti ei tarjoa alueiden väliselle yhteistyölle institutionaalista kehystä. Euroalueet on perustettu ja useita satoja valtioiden rajojen molemmin puolin sijaitsevien seutujen suunnittelua koskevia alueiden välisiä sopimuksia allekirjoitettu ilman niiden varsinaista oikeudellista tunnustamista Euroopan tai kansainvälisellä tasolla.

1.6.5. Rahoituksellista osallistumista ei koske mikään sääntö, mikä haittaa mahdollista täydentävyyttä ja sijoitusten tehokkuutta. Alue- ja paikallisyhteisöt laativat ohjelmia tuntematta niiden budjettia ja katsovat, että ne pakotetaan osallistumaan hankkeisiin, joiden valmistelussa ne eivät ole olleet mukana.

Alue- ja paikallisyhteisöjen oma tarmokkuus aluesuunnittelussa ja -kehityksessä on synnyttänyt mahdollisuuksia, joita ei käytetä järkevästi hyväksi, vaikka niin voitaisiin tehdä soveltamalla läheisyysperiaatetta institutionaalisesti.

2. Toimintaehdotuksia

2.1. Alustavia huomioita

Alueiden välisen yhteistyön panos Euroopan aluesuunnitteluun ja -kehitykseen on osoittautunut myönteiseksi ja välttämättömäksi kolmen keskeisen tekijän ansiosta. Ne ovat tehokkuus ja yhdenmukaisuus, sopeutuminen talouden maailmanlaajuistumiseen, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ihmisten turvallisuus.

2.1.1. Komission aloittama eurooppalainen aluepolitiikka ja -kehitys on saanut alue- ja paikallisyhteisöistä luonnollisen välittäjän näiden toimivallan, kokemuksen ja tarmokkuuden ansiosta. Tällä alalla, jossa hetkenä tai toisena tarvitaan kentän toimijoiden panosta, on osoittautunut tehokkaimmaksi etsiä näiden toimijoiden yhteisymmärrystä ruohonjuuritasolla niiden panoksen saamiseksi mukaan. Lisäksi yhtenäisten ohjelmien laatiminen on johtanut rajanylittävien suunnittelu- ja kehitysalueiden muodostamiseen.

Joka tapauksessa yhteisten ratkaisujen etsiminen yhteisiin ongelmiin, mikä luo velvoitteita alue- ja paikallisyhteisöille, on myös osoitus tehokkuudesta ja alueellisesta yhtenäisyydestä, jotka niin jäsenvaltioiden kuin unioninkin tulee tunnustaa.

2.1.2. Lisäksi on varmaa, että talouden maailmanlaajuistuminen ja pyrkimys tehokkaampaan työllistämiseen vaativat alueellisia ratkaisuja: Kun jokin alue varustautuu sellaisilla talouskehityksen työkaluilla kuin tutkimuskeskuksilla, liikenne- ja tietoliikenneverkkojen käyttöoikeuksilla, inhimillisten voimavarojen pätevöimisellä ja yrityspalveluilla, se vetää myös paremmin puoleensa sekä itsenäisiä että monikansallisiin suuryrityksiin sidoksissa olevia pk-yrityksiä, jotka osaavat mukauttaa tuotantonsa maailmanmarkkinoiden vaatimuksiin.

Viime vuosina on syntynyt tällaisia maailmalle avoimia ja maailmanlaajuiseen kilpailuun vastaamaan kykeneviä talousalueita, joiden vauraus perustuu sen tietyn keskinäisen riippuvuuden hyväksymiseen, jonka avulla varmistetaan tehokkaimmat tieto- ja innovaatiopalvelut.

2.1.3. Tämä yhteisymmärryksen lisääntymiseen perustuva, kansalaisia palveleva alueiden mahdollisuuksien suunnittelun ja kehittämisen lähestymistapa on osoitus sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, talouden vakaudesta sekä ihmisten turvallisuudesta.

2.2. Aluekehityksen komiteaan (SDC) ja yhteisön aluekehityssuunnitelmaan (ESDP) liittyvät erityisehdotukset

Seminaarien tulokset osoittivat selvästi, että yhteisön aluekehityssuunnitelma koskettaa hyvin suorasti alue- ja paikallisyhteisöjä.

2.2.1. Alue on kollektiivinen hyödyke, jossa toimii useita institutionaalisia kumppaneita: unioni, jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisyhteisöt.

Mutta tämän pelkkä toteaminen ei riitä, alueet on myös organisoitava kumppanuuden hengessä ja läheisyysperiaatetta noudattaen, ja niitä on rikastettava alueiden välisellä yhteistyöllä ja sen tarmolla, tehokkuudella, solidaarisuudella ja lähidemokratialla.

Tällä hallintojärjestelmällä on useita seurauksia:

Aluesuunnittelu ja -kehitys rakentuvat kansallista alemmilta tasoilta; tämä on ns. alhaalta ylös -periaate.

Paikallisten toimijoiden moninkertaistuvat mahdollisuudet puolustaa ja säännellä itse etujaan torjuu kyseisten alueiden liiallisen yhdenmukaistumisen vaaraan, auttaa säilyttämään niiden identiteetin ja luo tunteen kuulumisesta eurooppalaiseen hankkeeseen.

Maantieteellisiin vyöhykkeisiin perustuva lähestymistapa helpottaa taloudellisen ja institutionaalisen tarkoituksenmukaisuuden etsintää; sen avulla on mahdollista ylittää suunnittelun kannalta epämielekkäiden poliittisten rajojen asettamat esteet ja yhdistää alueen hyväksi politiikan alat, jotka muutoin saattaisivat olla ristiriitaisia.

2.2.2. Alueiden välisten yhteistyöhankkeiden avulla alue- ja paikallisyhteisöt mahdollistavat liikenteen perusrakenteiden tavoitteiden syventämisen. Ne kykenevät mobilisoimaan suurkaupunkien valitut vastuuhenkilöt ratkaisemaan syrjäytymis-, saaste- ja liikenneongelmia, jotta suurkaupungit löytävät uudelleen talouden kehittäjän tehtävänsä, sekä organisoimaan keskikokoisten kaupunkien välisen synergian houkuttelemaan yrityksiä sekä levittämään työllistämiskykynsä myös niin suuria kuin keskikokoisia kaupunkejakin ympäröivälle maaseudulle.

Asiantuntemuksensa, vastuunsa sekä ympäristöasioissa ja luonnonvarojen suojelussa osoittamansa herkkyyden ansiosta alue- ja paikallisyhteisöt takaavat kestävän kehityksen.

2.2.3. Alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat suunnittelu- ja kehityspolitiikan toteuttamiseen unionin alueen ohella myös toistaiseksi unioniin kuulumattomissa maissa kuten Keski- ja Itä-Euroopan maissa, Itämeren reunavaltioissa, entisen Neuvostoliiton valtioissa sekä Välimeren kolmansissa maissa.

2.2.4. Näin alue- ja paikallisyhteisöt toteuttavat ajatusta sellaisesta aluesuunnittelusta, joka ylittää kansalliset rajat alueellisen yhtenäisyyden, tehokkuuden sekä aineellisten ja henkisten investointien kannattavuuden nimessä.

Alue- ja paikallisyhteisöjen tulee voida myös osallistua kansalliseen valmisteluun.

Näin ollen näyttäisi välttämättömältä, että alueyhteisöjä edustavaa alueiden komiteaa kuullaan ja se kutsutaan osallistumaan aluesuunnittelusta vastaavien ministerien epävirallisiin kokouksiin yhteisön aluekehityssuunnitelmaa valmisteltaessa.

Jos näin ei tehdä, merkitsee se korvaamattoman inhimillisen ja laadullisen panoksen hyödyntämättä jättämistä ja usean sadan alueiden välisen, tehokkuutensa suunnittelun ja kehityksen kannalta todistaneen yhteistyöhankkeen arvon mitätöimistä.

2.3. Hallitusten välinen konferenssi HVK

Kaikki tarkkailijat ovat samaa mieltä siitä, että hallitusten välisen konferenssin työt etenevät liian hitaasti, ja pelkäävät, että ne johtavat vain hyvin pienimuotoiseen uudistukseen, jonka tuloksena EU heikkenee sen jäsenmäärän kasvaessa pariinkymmeneen.

2.3.1. Suunnitellut kansalaisille suunnattavat tiedotuskampanjat, joiden hyödyllisyyttä ei käy kiistäminen, eivät riitä poistamaan unionin toimielinten oikeutus- ja avoimuusvajetta. On myös alettava pohtia edustavan taloudellisen ja poliittisen demokratian toteuttamista unionin tasolla.

Tätä varten on syytä taata Euroopan kansalaisten oikeus hoitaa huomattavaa osaa julkisista asioista edustajakokouksien ja toimeenpanovallan edustajien välityksellä, jotka saavat uusia alue- ja paikallistason toimivaltuuksia. Edustajiensa kautta kansalaisille taataan oikeus osallistua erityisesti aluesuunnittelua ja -kehitystä koskevan yhteisöpolitiikan laatimiseen ja toteutukseen.

2.3.2. Tämän vuoksi ehdotetaan, että perustamissopimuksessa täsmennetään aluesuunnittelustrategiaa koskeva yhteisön toimivalta ja siihen kirjataan alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite täydentämällä 130 a artiklaa seuraavasti: " sekä kannustamaan toiminnallaan alueiden välistä, rajanylittävää sekä valtioiden välistä alue- ja paikallisyhteisöjen yhteistyötä." Lopuksi, olisi säädettävä yhteisötasoisen oikeusvälineen perustamisesta, joka virallistaisi alueiden välisen yhteistyön ja edistäisi sitä.

2.3.3. Ottaen huomioon alueiden komitean itsenäisen toiminnan tunnustamisen ja sen neuvoa-antavien toimivaltuuksien laajentamisen komitean tulee toimia komission ja neuvoston yhteistyökumppanina ja taata alue- ja paikallisyhteisöjen osallistuminen aluesuunnittelu- ja aluekehityspolitiikan valmisteluun, toteutukseen ja jälkiarviointiin.

2.3.4. Alueelliset työllisyyssopimukset ovat konkreettinen näyttö eduista, joita saavutetaan ottamalla alue- ja paikallisyhteisöt mukaan unionin tavoitteiden toteuttamiseen.

2.3.5. Unionin elimet eivät voi jättää huomiotta sitä, ettei demokratiavajetta voida poistaa tunnustamatta kansalaisia lähinnä olevien edustajien roolia aktiivisina ja vastuullisina yhteistyökumppaneina.

Kuten Jean Monnet sanoi: "Euroopan unionin tavoitteena on ihmisten yhdistäminen, ei valtioiden liittoutuminen."

2.4. Euroopan parlamentti

2.4.1. Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmää edelleen kuvaavaa demokratiavajetta voidaan pienentää Euroopan parlamentin ja alueiden komitean välisellä nykyistä paremmalla toimielinyhteistyöllä.

2.4.2. Alueiden komitea pitää tarpeellisena, että Euroopan parlamentti voisi Euroopan komission ja neuvoston tavoin pyytää alueiden komitean lausuntoa aiheista, jotka vaikuttavat sen mielestä erittäin tärkeiltä alueille ja paikallisyhteisöille, niin kuin Euroopan parlamentin toimielinuudistusta koskevassa selonteossa on toivottu.

2.4.3. Alueiden komitean ja Euroopan parlamentin valiokuntien soisi lähentyvän, kun pyydetään niiden kantaa yhteisön politiikkaan tai erityisesti alueisiin ja paikallisyhteisöihin sovellettaviin toimintalinjoihin, jotta niillä olisi mahdollisuus olla mukana laatimassa eurooppalaista lainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon kansalaisten tarpeet ja sen piiriin kuuluvien alueiden erikoisuudet.

2.5. Euroopan komissio

Euroopan komissio osallistui kaikkiin järjestettyihin seminaareihin. Se toivoi, että näissä alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa käydyissä keskusteluissa esiin tulleet vaihtoehdot voitaisiin ottaa huomioon ja liittää unionin tukia koskeviin sääntöihin.

Komissio ei sulje pois rakennerahastojen ilmoitusmenettelyn muuttamista. Se on päättänyt toteuttaa ratkaisuja, joiden ansiosta alue- ja paikallisyhteisöjen on mahdollista osallistua eurooppalaiseen aluesuunnittelu- ja aluekehitysstrategiaan.

2.5.1. Alakohtaiset yhteisöpolitiikat

Alue- ja paikallisyhteisöjen lähtökohtana on, että yhtenäisen kehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteen nojalla kaikkia yhteisöpolitiikan aloja tulee tarkastella niiden aluesuunnittelulle aiheuttamien seurausten näkökulmasta.

Esimerkiksi liikenne- ja televiestintäverkkojen kohdalla tulisi tutkia, miten ne niveltyvät sekundaarisiin verkkoihin ja miten ne hyödyttävät paikallista taloutta. Ympäristöpolitiikassa saastuminen, tulvat tai kuivuus, jotka eivät tunne rajoja, tulee ratkaista ottaen huomioon niiden vaikutukset kulloisenkin alueen suunnitteluun.

Yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisessä on otettava huomioon viljelysmaiden kunnossapito ja painotettava entistä enemmän niiden ekologista hienotasapainoa, varsinkin vuoristossa ja rannikkoalueilla. Työllisyyteen ja ammattikoulutukseen, jotka riippuvat yhä enemmän alueiden ja paikallisten hankkeiden vetovoimasta, yhteisöpolitiikan ei tule puuttua muutoin kuin tukemalla alue- ja paikallisyhteisöjen yksin tai yhdessä toteuttamia hankkeita. Lopuksi, kuten alueiden komitean lausunnossa aiheesta "Eurooppa 2000+" sanottiin, "tutkimussaarekkeiden", joita Euroopassa on vasta vähän, tulisi ensisijaisesti paitsi kehittyä myös tarjota yhteistyötä vähemmän merkittävien keskusten kanssa, jotta unionin erillis- ja äärialueiden innovaatiokyky saadaan kehitettyä parhaaksi mahdolliseksi.

Kaikkia yhteisöpolitiikan alaan kuuluvia toimia tulee tutkia niiden aluesuunnitteluvaikutusten kannalta. Alueiden komitea tarkastelee lausunnoissaan sille toimitettuja asiakirjoja tästä näkökulmasta. Alue- ja paikallisyhteisöt toivovat, että komissio noudattaisi järjestelmällisesti tätä menettelytapaa.

2.5.2. Rakennerahastot

Vuoden 1989 ja 1993 uudistuksista alkoi pyrkimys parantaa ohjelmien yhtenäisyyttä sekä niiden vaikutusten arvioiminen rakennerahastojen tuensaaja-alueilla.

Alueiden välisestä yhteistyöstä saatujen kokemusten perusteella alue- ja paikallisyhteisöt ehdottavat, että asiassa jatkettaisiin pidemmälle samaan suuntaan.

Koska alue- ja paikallisyhteisöt ovat ryhmittyneet suunnittelun ja kehityksen kannalta sopiviksi alueiksi, unionin ja jäsenvaltioiden tulee ottaa huomioon kunkin alueen ongelmat kokonaisuudessaan ja sellaisina, kuin alueiden väliset rakenteet ne määrittelevät, hyväksyä näiden rakenteiden määrittämät tärkeimmät toimet ja laatia koko aluetta hyödyttävä kehitysohjelma sekä määrittää budjetit ja niiden rahoitusmaksujen jakautuminen. Näin ollen ohjelmaan kuuluisi käytännöllisesti katsoen suurin osa alueiden välisistä yhteistyöhankkeista. Tämä aluekohtainen kehittäminen edistäisi myös eurooppalaisten aluekokonaisuuksien entistä tasapainoisempaa, monikeskuksista kehitystä.

Tämä periaatteellinen ehdotus edellyttää joitain muutoksia rakennerahastoista saatavaa tukea koskeviin sääntöihin:

Rakennerahastojen tavoitteita yhtenäistävä uudistus, koska yksi tukialue voi käsittää useita tavoitteita;

Uuden, alueiden väliseen yhteistyöhön liittyvän ensisijaisen arviointiperusteen aikaansaaminen;

Alueiden välisten yhteistyöhankkeiden huomioonottaminen, jos ne myötävaikuttavat ohjelman kokonaistavoitteen saavuttamiseen;

Erityiset valintakriteerit Keski- ja Itä-Euroopan maiden rajaseutujen alue- ja paikallisyhteisöille.

Näiden uusien kriteerien soveltaminen ei itsessään lisää merkittävästi rakennerahastojen tukihakemuksia, varsinkin jos otetaan huomioon alueellisten ja alueiden välisten toimien tehokkuus. Toisaalta tukialueet saattavat laajentua nykyisestä ja siten lisätä tukeen oikeutettujen hankkeiden määrää.

2.5.3. Interreg II

Heinäkuun 21. päivänä 1996 antamassaan lausunnossa "Eurooppa 2000+" alueiden komitea suositti yhteisöaloitetta, joka mahdollistaa alueiden välisten ja kansainvälisten hankkeiden toteuttamisen. Komitean mielestä olisi sovittava tapaamisesta, jossa vahvistetaan alue- ja paikallisyhteisöjen asemaa Euroopan alueen suunnittelu- ja kehitysstrategiassa.

Heinäkuun 10. päivänä 1996 Interreg II C:stä antamassaan tiedonannossa komissio täsmentää, että jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisyhteisöt esittävät yhteisen toimintasuunnitelman kyseessä olevalle alueelle; kaikilla toimintaohjelmilla on yhteinen hallintorakenne; yhteistyössä alueyhteisöjen kanssa tehdyille ehdotuksille annetaan ensisijainen asema; valintakelpoisia alueita ei määritellä tiukasti rakennerahastojen tavoitteiden vaan sen mukaan, kuuluvatko ne johonkin tunnustettuun alueeseen; kolmannet maat voivat liittyä siihen Phare- ja Tacis-ohjelmien kautta; kolmen vuoden aikana tähän käytetään 120 miljoonaa ecua.

Phare- ja Tacis-ohjelmat tulisi kytkeä nykyistä kiinteämmin Interreg-ohjelmiin, jotta kolmansien maiden kanssa sovitut Interreg-hankkeet voitaisiin ohjelmien tavoitteiden mukaisesti toteuttaa. Samalla tulisi kolmansien maiden alue- ja paikallishallinnon viranomaisten päätösvaltaa Phare- ja Tacis-hankkeiden valinnassa lisätä.

Ilmoitus Interreg II C -aloitteesta ja sen toimeenpanomenettely, jotka vastasivat alue- ja paikallisyhteisöjen odotuksia, antoivat yhteisöille tilaisuuden ilmaista pelkojaan ja esittää toiveitaan suositusten muodossa.

2.5.3.1. Vaikka Eurooppa 2000+:ssa määritetty aluejako ei muodollisesti sisältäisikään Euroopan unionin ulkopuolisia maita, sitä pidettiin seminaareissa sopivana perustana alueiden väliselle yhteistyölle. Erilaisen aluejaon käyttöönotto Interreg II C -kokeiluohjelmassa on synnyttänyt hämmennystä ja vienyt pohjaa ao. alueiden ja yhteisöjen tähänastisilta ponnistuksilta.

Erityisesti Välimeren seuduilla ollaan huolissaan Välimerelle ainutlaatuisen kokeilualueen häviämisestä.

Ehdotetulla aluejaolla pyritään eristämään, hajoittamaan ja syrjäyttämään tämä alue, mikä on ristiriidassa jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten toimielinten useaan otteeseen vakuuttaman tahdon kanssa toteuttaa uusi Välimeren politiikka, jossa otetaan huomioon alueen todelliset tarpeet.

Vaikka Interreg II C:lle myönnettyjä määrärahoja onkin täydennetty EAKR:n 10 artiklan määrärahoilla, ne eivät riitä laajojen ja näkyvien toimintaohjelmien käynnistämiseen. Tämän puutteen tuntuvuutta lisää se, että jäsenvaltiot eivät ole uudistaneet omaa määrärahojen jakoaan eivätkä tehneet omalta osaltaan mitään rahoitussitoumuksia.

Valtioiden ja alueiden välinen koordinointi ei ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lunastanut komission tiedonannossa annettuja lupauksia. Alue- ja paikallisyhteisöjä ei ole todellisuudessa kuultu etukäteen. Niille ei ole annettu perusmahdollisuuksia, varsinkaan taloudellisia, keskeisten tärkeysjärjestysten määrittämiseen ja omaa aluettaan koskevan kokonaissuunnitelman rakentamiseen. Esimerkiksi Välimeren kokeiluseuduilla jo toteutettuja toimia ei ole otettu millään tavoin huomioon.

2.5.3.2. Interreg II C -kokeiluohjelman onnistumisen takaamiseksi, ja sikäli kuin Eurooppa 2000+ -aluejakoa ei uusita, kaikilla muutoksilla täytyisi olla takanaan alue- ja paikallisyhteisöjen tuki.

Aliarvioimatta komission velvollisuutta kunnioittaa jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltaa se voisi entisestään korostaa Interreg II C:n kansainvälistä ja alueiden välistä luonnetta. Tämä pakottaisi jäsenvaltiot luomaan uudenlaisen kumppanuussuhteen niiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen välille sekä uudentyyppisiä neuvotteluja suunnittelun ensisijaisten linjojen määrittämiseksi, rahoitusmaksujen jakamiseksi, ohjelman laatimiseksi sekä seurantaelimen perustamiseksi.

Komissio voi yhä vaatia, että etukäteen luodaan yhteinen rakenne, johon kuuluu tukialueeseen kuuluvien valtioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten edustajia, kuten jäsenvaltiot ja asianosaiset alueet ovat tehneet Pohjanmeren Interreg C:n hallinnassa. Tämän rakenteen tulisi nojautua alueiden ja komission alalla edellisen kauden aikana saamiin hyviin kokemuksiin.

Tässä mielessä ja varmistaakseen erityisesti yhdessä alueyhteisöjen kanssa tehdyille ehdotuksille annettavan etusijan, alueiden komitea esittää, että alue- ja paikallisviranomaisten edustajat voivat osallistua hankkeiden valintaan eri alueilla toimivissa hallinto- ja valvontakomiteoissa olevien edustajiensa kautta. AK vaatii puolestaan saada tulla kuulluksi yhteisön päätöksenteon päätösvaiheessa.

Olisi myös tutkittava mahdollisuuksia Interreg II C:ssä määriteltyjen suuralueiden välisiin yhteistyöprojekteihin. Tämä on erityisen tärkeää liikenne- ja televiestintäväylien kehittämisessä, jotta yhteyksiä EU:n reuna- ja ydinalueiden välillä voitaisiin vahvistaa.

2.5.3.3. Interreg II C tarjoaa alue- ja paikallisyhteisöille tilaisuuden näyttää, että sellainen Euroopan alueen suunnittelu- ja kehitysstrategia, johon ne osallistuvat aktiivisesti tasa-arvoisina kumppaneina muiden alueyhteisöjen kanssa, johtaa maankäytön ja inhimillisten voimavarojen käytön, talouden ja työllisyyden kasvun sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta parhaisiin tuloksiin.

Ensimmäisten tätä kuvaavien hankkeiden tehokkuus antaa alue- ja paikallisyhteisöille aiheen ajatella, että jos Interreg II C -ohjelma antaa niille siihen rehdisti mahdollisuuden, ohjelman onnistuminen vakiinnuttaa yhteisöjen aseman eurooppalaisessa aluesuunnittelustrategiassa.

Kuten komission jäsen Monika Wulf-Mathies sanoi 3. 4. heinäkuuta 1996 pidetyssä Interreg II C -seminaarissa: "On erotettava selvästi toisistaan komission, jäsenvaltioiden ja alueyhteisöjen tehtävät yhteistyön hengessä ja aluesuunnittelussa keskeistä läheisyysperiaatetta kunnioittaen."

Bryssel, 15. tammikuuta 1997.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Pasqual MARAGALL i MIRA

() EYVL N:o C 100, 2.4.1996, s. 65

() Franche Comtéssa 28. maaliskuuta 1996 aiheesta Alppien alue

Toscanassa 22. huhtikuuta 1996 aiheesta Välimeren allas

Baijerissa 5. ja 6. toukokuuta 1996 aiheesta Keski-Eurooppa

Limbourgissa 4. kesäkuuta 1996 aiheesta Luoteis-Euroopan metropolit

Skotlannissa 10. syyskuuta 1996 aiheesta Itä- ja Pohjanmeri

Galiciassa 8. lokakuuta 1996 aiheesta Atlantin alue.

LIITE

Selonteko seminaarien tuloksista

Kunkin seminaarin työn tulokset osoittavat alueiden välisen yhteistyön olevan monimuotoista ja tehokasta. Yhteistyökuvauksista käy ilmi alue- ja paikallisyhteisöjen kyky vastata kansalaisten tarpeisiin ja osallistua Euroopan aluesuunnitteluun ja -kehitykseen.

1. Alppien alue

1.1. Alppien alueella asuu 70 miljoonaa ihmistä. Alueella vallitsee korkea elintaso ja sille on ominaista alueiden välisen, rajanylittävän ja kansainvälisen yhteistyön perinne, joka on seurausta sijainnista samanaikaisesti sekä keskellä Euroopan unionia että sen rajavyöhykkeellä. Yhteistyöhön osallistuu 26 aluetta kuudesta maasta, joihin kuuluvat Sveitsi ja Liechtenstein. Yhteistyöllä on pyritty ratkomaan rajanylittäviä poliittisia ongelmia.

1.2. Alppien alueella on tiettyjä valtteja:

Germaanisen, latinalaisen ja slaavilaisen kulttuurin kohtauspisteenä alue on kulttuurisesti rikas.

Tiheä ja uudenaikainen liikenne- ja tietoliikenneverkko on merkittävä tavaroiden, henkilöiden, pääomien ja palveluiden vapaalle liikkumiselle koko Euroopan kannalta.

Alue on etuoikeutetussa asemassa sekä kansalaisten elämän että mielikuvien kannalta.

Talouden, teknologian ja tieteen mahdollisuudet ja kehittyminen tekevät alueesta innovaation ja kilpailukyvyn liikkeellepanevia voimia Euroopassa.

1.3. Alppien alueen ongelmat johtuvat maantieteellisestä ja raja-alueille ominaisesta monimuotoisuudesta, koska se ulottuu Välimereen, Reinin altaaseen ja Tonavan altaaseen.

Alueella on monia merkittäviä kaupunkeja, jotka houkuttelevat väestöä, jolloin kaupungit kasvavat ja maaseutu ja vuoristoalueet autioituvat.

Tietyt Alppien syrjäseudut ovat vaarallisesti eristyksissä.

Kaupunkien ja perusrakenteiden keskittyminen johtuu liikenteen lisääntymisestä. Liikennettä on säädeltävä avaamalla Alppien alueelle pääsy suuriin perusrakenneverkkoihin, suunnittelemalla uusia liikennekäytäviä sekä edistämällä yhdistelmäliikennettä.

Alueen erityinen haavoittuvuus, joka liittyy vuoristoalueen houkuttelevuuteen matkailukohteena, sekä laaksoalueiden tiheä kaupunkiasutus ovat uhkana vesivaroille.

Tiettyihin matkailutuotteisiin kohdistuvan kilpailun lisääntyminen edellyttää alueiden yhteistä tuotteiden merkitsemispolitiikkaa.

Autioituminen uhkaa vuoristoalueiden ekologista tasapainoa, joka liittyy tiiviisti alppilaiduntamisen perinteeseen.

1.4. Alue- ja paikallisyhteisöt antavat mallikelpoisen esimerkin yhteistyöstä suhtautumisessa yhteisiin ongelmiinsa ja toivovat, että pääasiallisesti niiden tekemät aloitteet saisivat tukea Euroopan tasolla.

Alppien ja Adrianmeren alueen työyhteisöön (Alpen-Adria) kuuluu 22 aluetta Italiasta, Saksasta, Itävallasta ja Sloveniasta. Yhteisön pääasiallinen tehtävä on koordinoida ja käsitellä sen jäseniä kiinnostavia kysymyksiä. Liikennealalla yhteisö on käsitellyt alppien kauttakulkureittien sijoitusta sekä alueen tärkeimpien jokien satamaliikennettä. Yhteisö pohtii myös muita kysymyksiä kuten energian tuotanto ja jakelu, vesivarojen hallinta ja ympäristönsuojelu, maatalous, aluesuunnittelu, kulttuuri sekä tutkimus ja teknologia.

Alppien alueen työyhteisöön (Arge-Alp) kuuluu 11 Sveitsin, Saksan ja Itävallan aluetta ja kantonia. Yhteisö kehittelee yhteisiä aloitteita kulttuurin, talouden, ekologian ja ympäristönsuojelun alalla. Yhteisö laatii parhaillaan Alppien alueen kehittämis- ja suojelusuunnitelmaa.

Läntisen Alppien alueen työyhteisöön (Cotrao) kuuluu 8 aluetta ja kantonia Sveitsistä, Ranskasta ja Italiasta. Sen päätehtävänä on tunnistaa jäsentensä yhteiset ongelmat mm. tutkimuksen ja teknologian, talouden, matkailun ja kulttuurin alalla sekä koordinoida esitetyt ratkaisuvaihtoehdot. Tavoitteena on huolehtia siitä, että Alpit säilyvät asukkailleen laadukkaana elin-, työ- ja vapaa-ajan ympäristönä.

Jura-työyhteisöön kuuluu neljä Sveitsin kantonia ja Franche-Comtén alue. Yhteisön tehtävänä on kannustaa rajanylittävää yhteistyötä Juran alueen kehittämisen sekä yhteisen ja yhdenmukaisen aluesuunnittelun edistämiseksi. Tekeillä on Juran aluekaava vuodeksi 2005.1.5. Alppien alueen paikallis- ja alueyhteisöt vaativat, että alueen erityisasema tunnustetaan Euroopan unionissa.

Alue- ja paikallisyhteisöt ehdottavat, että

yhteisön toimintalinjoihin ja niiden toteutukseen sisällytettäisiin Alppien aluesuunnittelun kysymykset,

Euroopan tasolla laadittaisiin yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa Alppien alueen kehittämisen strateginen kaava, joka olisi viitekehyksenä ja tukena tällä maantieteellisellä alueella toteutettavalle yhteistyölle.

Alue- ja paikallisyhteisöt toivovat

voivansa osallistua vyöhykejaon, valintaperusteiden, talousarvion ja kyseisiin yhteisöihin sovellettavien yhteisön tukitoimien, erityisesti rakennerahastojen, määrittelyyn,

voivansa auttaa yhteisön aluekehityskaavan laatimisessa ja osallistua alueiden välisen, rajanylittävän ja kansainvälisen eurooppalaisen yhteistyön edistämisen määrittelyyn arvioimalla uuden yhteisöaloitteen Interreg II C:n toteuttamista.

2. Välimeren allas Latinalaisalue ja Keski-Välimeren allas

2.1. Välimeren alue on erittäin monimuotoinen. Se ulottuu neljän Euroopan unioniin kuuluvan maan alueelle ja muodostuu kahdesta erillisestä maantieteellisestä kokonaisuudesta eli latinalaisalueesta ja Keski-Välimeren altaasta. Monista valteistaan huolimatta alue on vaarassa ajautua erilleen muusta Euroopasta, vaikka Euroopan unioni työskentelee alueen kehittämiseksi erityisesti rakennerahastojen avulla.

2.2. Alueen muodostavat kahdeksan manneraluetta, Baleaarit, Korsika ja Sardinia sekä keskisen Välimeren seitsemän kreikkalaista ja italialaista saarta ja aluetta. Nämä alueet ovat kehittäneet viime vuosina yhteisön tukitoimien pohjalta sekä keskinäistä että rajanylittävää yhteistyötä ja suunnitteilla on vaihdon kehittäminen Välimeren eteläpuolisten alueiden kanssa.

2.3. Välimeren alueella on sen historiaan ja kulttuuriin perustuvia suuria mahdollisuuksia:

Arkeologinen ja arkkitehtoninen kulttuuriperintö tekee tästä Euroopan osasta alueen, jossa kulttuurivaihdolle ja matkailun kehittämiselle avautuu paljon tilaisuuksia.

Välimeren alue on ympäristöoloiltaan poikkeuksellinen ja maisemiltaan moninainen merineen, saarineen ja vuoristoineen.

Perinteinen maatalous ja laadukkaat paikallistuotteet kirkastavat mielikuvaa alueesta.

Tietoliikenneväylät ja liikennemuotojen monipuolisuus helpottavat kauppavaihtoa ja ihmisten liikkuvuutta.

Tiede- ja teknologiakeskusten kehittäminen edistää laadukkaan teollisuusverkoston muodostumista sekä pk-teollisuuden ja -yritysten tuotannon tehokasta hyödyntämistä.

2.4. Samanaikaisesti alue- ja paikallisyhteisöt ovat seuraavien haasteiden edessä:

Keskikokoisten kaupunkien kehittämisen ja yleisemmin näitä kaupunkeja koskevan kaupunkisuunnittelun on tasapainotettava väestömäärän, ruuhkautumisen ja taloudellisen kehityksen epätasaista jakautumista rannikon ja sisämaan välillä.

Jokaisen liikennemuodon jakautumista ja painoarvoa on muutettava ruuhkapisteiden ja uusien tarpeiden erittelyn pohjalta. Meriliikenne soveltuu parhaiten Euroopan ja Välimeren alueen yhteyksien hoitoon. Sitä onkin vahvistettava asettamalla liikenteeseen nopeakulkuisia laivoja ja kehittämällä satamien välisiä yhteisiä tietojärjestelmiä. Lentoliikennettä on ohjattava Välimerellä itä-länsi-suuntaisesti markkinoiden avautuessa uusien yhtiöiden kilpailulle ja alueellisten lentokenttien määrän lisääntyessä. Tie- ja rautatieliikenneoloja on kehitettävä täydentämällä verkostoa sekä pää- että keskisuurin väylin.

Läheisyydessä sijaitseviin pk-yrityksiin ja -teollisuuteen sidottujen teknologia- ja tiedekeskusten verkottamisen tulisi edistää taitotiedon nykyistä tasaisempaa jakautumista sekä teknologista valveutuneisuutta Etelä-Euroopassa.

Uuden tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia on käytettävä syrjäisten alueiden, mm. saarien eristyneisyyden purkamiseen, ympäristöongelmien (tulipalot, saastuminen) uusien hallintavälineiden kehittämiseen, taloudellisten mahdollisuuksien entistä parempaan hyödyntämiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen.

2.5. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat tietoisia roolistaan Välimeren altaan taloudellisessa kehittämisessä. Ne ovatkin päättäneet toteuttaa joukon yhteistyöaloitteita erityisesti Euroopan unionin tuella.

Korsika ja Sardinia kokeilevat toista kertaa yhdessä rajanylittävän yhteistyön edistämiseksi luotua Interreg-ohjelmaa. Näin nämä kaksi saarta ovat voineet käynnistää ohjelman ansiosta yhteisiä toimia alueen luonnonympäristön, erityisesti Bonifacionsalmen hyödyntämiseksi ja suojelemiseksi, korkean tason tieteellisten yhteyksien kehittämiseksi meriasioissa sekä opiskelijavaihdon toteuttamiseksi.

Interreg-ohjelman avulla Bastian ja Livornon kaupungit ovat voineet vaihtaa kokemuksia asiasta erittäin kiinnostuneiden paikallisyhteisöjensä välillä kaupunkisuunnittelun, matkailun, kulttuurin ja liikenteen alalla.

Euroopan unionin ja Välimeren maiden hajautettuun yhteistyöhön tähtäävän Med-ohjelman toteuttamiseksi perustettiin Euroopan ja Välimeren ympäristökeskus (CREA) joulukuussa 1995. Keskuksen päätehtävänä on pohtia resurssien käyttöä, bioteknologiaa, teknologiaa, matkailua ja ilmastonmuutoksia.

Yhteisötoimista riippumatta Korsika, Sardinia ja Baleaarit päättivät yhdistää voimansa ja perustivat 21. maaliskuuta 1996 Imedocin, joka kokoaa läntisen Välimeren saaret. Tavoitteena on kehittää yhteistyösuhteita ja käsitellä saariasemaan, matkailuun, ympäristöön, talouteen ja maaseudun kehitykseen liittyviä ongelmia sekä esitellä yhteisön toimielimille yhteisiä hankkeita.

Alue- ja paikallisyhteisöt ovat tyytyväisiä Euroopan unionin toimintaan Euroopan ja Välimeren talousalueen edistämiseksi ja toivovat voivansa osallistua aktiivisesti sen toteuttamiseen, jonka tulee tapahtua samanaikaisesti Keski- ja Itä-Euroopan maiden hyväksi tehtävän toiminnan kanssa.

Paikallis- ja alueyhteisöt tukevat yhteisön uusien rahoitusvälineiden perustamista alueiden välisen ja rajanylittävän hajautetun yhteistyön helpottamiseksi läheisyysperiaatetta noudattaen. Esimerkkinä voidaan mainita Meda-, Ecos-Ouverture- ja Interreg II C -ohjelmat sekä Euroopan aluekehitysrahaston 10 artikla.

Alue- ja paikallisyhteisöt tietävät, että niiden osallistuminen lähentää kansoja sekä edistää rauhaa ja hyvinvointia koko Välimeren altaan alueella.

3. Keski-Eurooppa, idän ja lännen rajavyöhyke

3.1. Idän ja lännen rajavyöhyke käsittää neljätoista valtiota unionin ulkorajojen, Itämeren ja Välimeren alueella. Tämä laaja rajavyöhyke on Euroopan unionin kosketuskohta moniin uusiin jäsenehdokkaisiin. Nykyisin kyseisen rajan yli luodaan päivittäin suhteita kansalaisten, yhdistysten, koulutuslaitosten, kuntien ja alueiden välillä.

3.2. Tällä maantieteellisellä alueella on taloudellisen menneisyytensä pohjalta monia mahdollisuuksia ja siitä voi tulla laajentuneen Euroopan unionin elinvoimaisia keskuksia. Kulttuuriperintö on säilynyt ja uuden taloudellisen kasvun hallinta toteutuu vähitellen yhteistyön avulla, jota on kehitelty etenkin Phare-, Interreg- ja Tacis-ohjelmien avulla. Näin on tapahtunut kummallakin puolella rajaa olevien alue- ja paikallisyhteisöjen sääntöihin ja hallintoon liittyvistä eroista ja budjetin vaatimattomuudesta huolimatta.

3.3. Runsaasta ja monimuotoisesta yhteistyöstä mainittakoon yhteistyö Unkarin kanssa erityisesti Alp-Adria-työryhmän puitteissa sekä Böömin, Baijerin ja Itävallan väliset paikallisaloitteet, jotka ovat johtaneet yhteishankkeisiin talouden, matkailun, kulttuurin, kieltenopiskelun ja nuorisovaihdon alalla.

Suomen alue- ja paikallisviranomaiset ovat kehittäneet yhteistyösuhteita Baltian maiden lisäksi T Osekin tasavallan kanssa. Yhteistyö koskee pääasiallisesti tutkimuskeskusten ja yliopistojen kehittämistä sekä koulutusohjelman toteuttamista.

T Osekin tasavallan kanssa tehtävässä yhteistyössä keskitytään teiden perusrakenteiden sekä kulttuuri- ja matkailuvälineistön parantamiseen.

3.4. Alueen paikallis- ja alueyhteisöt tuntevat vastuunsa Keski- ja Itä-Euroopan maiden nopeasta ja kestävästä integroimisesta Euroopan unioniin. Laajentunut Eurooppa toteutuu etenkin alueiden kautta, koska ne ovat integraatioprosessin rakennusvälineitä ja ratkaisevia välittäjiä. Unionin on määriteltävä laajentumiselleen tarkka ja sitova aikataulu ja otettava huomioon raja-alueiden edut.

3.5. Idän ja lännen alue- ja paikallisyhteisöjen rajanylittävä yhteistyö vastaa ennen kaikkea kansalaisten välittömiä tarpeita koulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja kieltenopetuksen alalla. Yhteistyö voi liittyä myös turvallisuuteen henkilöiden ja tavaroiden osalta.

Rajanylittävä yhteistyö on myös aluesuunnittelun perustekijä. Siitä vastuulliset alue- ja paikallisyhteisöt rakentavat perus-Eurooppaa alhaalta ylöspäin eli "bottom up" -lähestymistavan mukaisesti. Tehdyt aloitteet mukautetaan erilaisiin alueellisiin ja paikallisiin tilanteisiin ja ne takaavat läheisyysperiaatteen mukaisesti tasapainoisen kehityksen.

Sekä valtioiden että unionin olisikin otettava huomioon alueellisella tasolla määritellyt tavoitteet ja liitettävä mukaan maankäytön suunnittelun näkökohdat, jotka ovat rajaseutujen kannalta tärkeät.

Ympäristöasioissa alue- ja paikallisyhteisöt kiinnittävät erityistä huomiota ekologisen tasapainon saavuttamiseen ja säilyttämiseen, tämän tasapainon takaavaan luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä luonnonympäristön arvostamiseen. Kaikkien hankkeiden kohdalla tutkitaan, mitä haittaa ne saattaisivat aiheuttaa kyseiselle alueelle tai naapurialueelle.

Unionin ja jäsenvaltioiden on työskenneltävä sen hyväksi, että taloudellisen, teknisen ja kaupallisen kehityksen erot tasoitetaan noudattamalla alueen paikallis- ja alueyhteisöjen ehdottamia suuntauksia: suorituskykyisten perusrakenteiden, tietoliikenne-, energia- ja televerkkojen luominen kyseisen vyöhykkeen liittämiseksi Euroopan valtaväyliin; tutkimusinstituuttien kehittäminen uusien toiminta-alojen luomiseksi ja uusien markkinoiden kartoittamiseksi; korvaavat toimet kahden puolen rajaa sijaitsevilla alueilla.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maatalouden kehittämiseen. Lisäksi maataloudelle on luotava kiireesti sisämarkkinat.

Rajavyöhykkeen tärkeimpänä tavoitteena on tulla idän ja lännen väliseksi kulttuuri-, teollisuus- ja kauppavaihdon keskukseksi eikä vain läpikulkupaikaksi.

Rajanylittävä yhteistyö on välttämätöntä, jotta näihin haasteisiin pystytään vastaamaan. Interreg-, Phare- ja Tacis-ohjelmien tarjoamaa tukea on laajennettava ja yksinkertaistettava. Yhteisön tuotteiden kaupallinen suojelu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen ja Gatt-sopimusten yhteydessä on turvattava ensitilassa Keski- ja Itä-Euroopan maissa.

Toimintakykynsä ja vastuunsa tuntien kyseisen vyöhykkeen paikallis- ja alueyhteisöt vaativat, että hallitustenvälisessä konferenssissa valmistellaan unionin laajentumisen edellyttämiä institutionaalisia uudistuksia, että yhteisön elimet kiihdyttävät Keski- ja Itä-Euroopan maiden jäsenyysprosessia, että alueiden komitea puolustaa vyöhykkeen paikallis- ja alueyhteisöjen etuja ja että jäsenvaltiot ja unioni tunnustavat rajanylittävän yhteistyön oikeudellisesti ja edistävät sitä erityistukien avulla.

4. Luoteis-Euroopan metropolit

4.1. Luoteis-Euroopan metropolien alue kattaa 25 % unionin väestöstä ja 30 % unionin bruttokansantuotteesta. Alue on Euroopan tärkeimpiä kehityskeskuksia.

4.2. Tämä alue oli teollisen vallankumouksen keskus. Luoteis-Euroopan metropolien alue- ja paikallisyhteisöt ja erityisesti suurkaupungit ovat nykyään tutkimuksen, innovaation ja rahoitus- ja pankkipalveluiden päätöksenteon keskuksia sekä monien suurten kansainvälisten ja eurooppalaisten yritysten ja toimielimien pääpaikkoja.

Perusrakenneverkkojen, tieto- ja televiestintäväylien ja liikenteen kiihkeä tekninen kehitys (luotijunat, moottoritiet, kanaalin alittava tunneli, suursatamat, kansainväliset lentokentät ja kanaalin ylittävä liikenne) on vaikuttanut siten, että suuret päätöksentekokeskukset ovat lähentyneet, kaupallinen vaihto kasvanut ja kansalaisten liikkuvuus helpottunut uusien asumis- ja työskentelymahdollisuuksien ansiosta.

Tämän maantieteellisen alueen alue- ja paikallisyhteisöjen rikas yhteinen historia antaa niille identiteetin, jota ne hyödyntävät suojelemalla arvokasta luonnon- ja kulttuuriperintöä.

4.3. Alue- ja paikallisyhteisöjen kehittelemät monet alueiden väliset ja rajanylittävät yhteistyöohjelmat, joissa otetaan huomioon Euroopan laajuiset ongelmat ja näkökohdat, tekevät alueesta ainutlaatuisen aluesuunnittelun koekentän Euroopassa.

Nordrhein-Westfalenin osavaltion, Belgian ja Alankomaiden rajanylittävää yhteistyötä ovat kehittäneet Euroopan unionin tuella sekä alueet että kunnat. Tällä hetkellä keskitytään oikeudellisten ja hallinnollisten sääntöjen yhdenmukaistamiseen tarkoituksena lieventää rajojen rajan jyrkkyyttä ja luoda yhteisiä palveluita, perusrakenteita ja viestintäväyliä. Yhteisön Interreg-ohjelman avulla Maastricht, Aachen ja Liège ovat käynnistäneet yhteisen suunnittelukaavan. Saksan, Ranskan, Alankomaiden, Luxemburgin ja Belgian alue- ja paikallisyhteisöjen välillä on valmisteilla ammattikoulutuksen yhteistyöhanke, jossa käytetään uutta tieto- ja viestintätekniikkaa.

Belgian, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan viidellä alueella asuu 16 miljoonaa ihmistä. Nämä alueet ovat päättäneet yhdistää voimansa ja perustaa oman euroalueen Euroopan keskustaan. Tavoitteena on edistää taloutta ja tiivistää taloudellisia ja sosiaalisia suhteita. Brysselin alue, Flanderi, Vallonia, Nord-Pas-de-Calais ja Kent toteuttavat yhteistyöhankkeita talouden, tutkimuksen, matkailun, koulutuksen, henkilövaihdon ja maankäytön suunnittelun alalla. Yhteistyö on saanut alueellisen esimerkillisyytensä ansiosta komission tukea.

Yhteisön Interreg-ohjelma on myös idempänä sijaitsevan Sar-Lor-Lux -euroalueen perustamisen taustalla. Yhteisten kehityssuuntausten määrittelyn ansioista Saarland, Lorraine ja Luxemburg työskentelevät todellisen kehityskeskuksen luomiseksi. Yhteiset aloitteet koskevat perusrakenteiden uudenaikaistamista ja teollisuuden taloudellisen rakenteen uudistamista. Tarkoituksena on ennen kaikkea kivihiilikenttiä, jätehuoltoa, perusrakenteiden uudelleen jakoa, ja kaksikielisyyden edistämistä ja yliopistojen peruskirjan luomista koskevan yleissuunnitelman laatiminen.

4.4. Luoteis-Euroopan metropolien alueen paikallis- ja alueviranomaiset tietävät olevansa monien yhteisten haasteiden edessä:

Tutkimuslaitosten, yliopistojen, pk-yritysten ja -teollisuuden verkottamisen sekä teknologisen valvonnan toteuttamisen tulee merkitä, että teollisuuden rakennemuutoksen ja markkinoiden kansainvälistymisen kanssa painiskelevien alue- ja paikallisyhteisöjen valtit kootaan yhteen.

Tietoliikenteen, energia-alan ja liikenteen perusrakenteiden uudistuksen tulee johtaa teknisen varustuksen entistä parempaan alueelliseen jakautumiseen sekä energia- ja liikenneresurssien joiden tulee olla yhdistettyjä ja toisiaan täydentäviä (tiet, moottoritiet, satamat, lentokentät, jokiväylät ja meriväylät) tasapainoiseen käyttöön ympäristönsuojelun hengessä.

Tasapainoisen ja paikallisiin tarpeisiin soveltuvan taajama-aluepolitiikan tulee antaa metropolien alueen paikallis- ja alueyhteisölle mahdollisuus ratkaista ongelmat, jotka liittyvät syrjäytymiseen, rikollisuuteen, väestöntiheyteen, saastumiseen ja kaupunkien keskustojen vanhenemiseen, sekä toteuttaa alueellisesti tasapainottavia toimia taajama-alueiden ja maaseudun välillä. Suurkaupunkien verkottamisen tulee edistää toimivien käytäntöjen määrittelyä ja levitystä kokemusten vaihdon kautta. Keskikokoisten kaupunkien sekä suurten kaupunkikeskusten ja maaseudun väliin jäävien alueiden on voitava osallistua kyseisen maantieteellisen alueen tasapainottamiseen. Lisäksi maaseutua on hyödynnettävä, jotta sen autioituminen, kaupunkien liikakansoitus ja työttömyyden kasvu saadaan loppumaan.

Ympäristöalan yhteisten valvontatoimien asettaminen kannustaa alue- ja paikallisyhteisöjä toimimaan tehokkaasti joki- ja merialueiden tulvien ja saastumisen torjumiseksi sekä kehittelemään yhtenäistä jätehuoltopolitiikkaa koko alueelle.

4.5. Alue- ja paikallisyhteisöjen mielestä rajanylittävää, alueiden välistä ja kansainvälistä yhteistyötä on pidettävä alueellisen edistyksen ja kehityksen perustekijänä.

Alue- ja paikallisyhteisöt ehdottavat, että Euroopan tasolla laaditaan strateginen suuntauskehys, jossa otetaan huomioon unionin kaikilla suurilla alueilla toteutettavan yhteistyön eritystarpeet, jotta kyseistä yhteistyötä voidaan kehittää yhdenmukaisesti ja täydentävästi.

Yhteistyön osapuolina alue- ja paikallisyhteisöt haluaisivat osallistua tämän suuntakehyksen laatimiseen. Ne haluaisivat perustaa tarkoitusta varten yhteisen ohjausrakenteen, jonka avulla voitaisiin koordinoida paikallista yhteistyötä ja antaa alue- ja paikallisyhteisöille mahdollisuus yhteisesiintymiseen.

Alue- ja paikallisyhteisöt ehdottavat, että yhteisön toimintalinjoja uudistettaisiin niiden uusien parametrien mukaisesti, joita taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite tuo tullessaan.

5. Itä- ja Pohjanmeri

5.1. Itä- ja Pohjanmeren alueen paikallis- ja alueyhteisöt sijaitsevat Skotlannista Suomeen ulottuvalla laajalla Pohjois-Euroopan alueella. Tällä alueella on suuria mahdollisuuksia siihen kuuluvien maiden yhteisten piirteiden, 1. tammikuuta 1995 tapahtuneen unionin viimeisen laajentumisen, sekä naapurivaltioiden ominaisuuksien ansiosta. Alueeseen kuuluu kuusi Euroopan unionin jäsenvaltiota: Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Belgia, Saksa, Tanska, Ruotsi, Suomi sekä Euroopan talousalueeseen kuuluva Norja.

5.2. Itä- ja Pohjanmeren alue- ja paikallisyhteisöjen taloudessa tärkeimmällä sijalla on meri ja energiaresurssien hyödyntäminen.

Pohjanmeren suuriin satamiin keskittyy suurin osa Euroopan unionin satamatoiminnasta. Näillä satamilla on korkeatasoiset perusrakenteet ja laitteet ja ne kasvattavat osaltaan Euroopan sisäistä ja kansainvälistä kauppavaihtoa, joka on aktiivista jo kyseisen alueen perustamisvaiheessa.

Kalatalous ja vesieläinten kasvatus on tärkeä talouden ala ja työllistäjä Itä- ja Pohjanmeren alue- ja paikallisyhteisöille erityisesti Tanskan ja Skotlannin rannikkokaupungeissa ja -kylissä.

Itä- ja Pohjanmeren alue- ja paikallisyhteisöjen energiavarat kattavat 50 % Euroopan unionin energiantarpeesta. Alueella on erityisesti öljyä, kivihiiltä ja luonnonkaasua.

Itä- ja Pohjanmeren alue- ja paikallisyhteisöt tietävät, kuinka tärkeää on tehdä tästä Pohjois-Euroopan alueesta yhtenäinen kasvun ja kehityksen keskus vastapainona Euroopan eteläisen alueen kehitysnäkymille. Tästä johtuu, että alueeseen kohdistuu lukuisia rajanylittävän, alueiden välisen ja kansainvälisen yhteistyön aloitteita. Naapureina olevien kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötoimintaa on helpotettu kyseisten maiden ja Euroopan unionin välisillä sopimuksilla.

5.3. Itämeren yhteistyö tapahtuu tällä hetkellä 70 yhteistyörakenteen kautta, joihin kuuluu niin kansallisia hallituksia, alue- ja paikallisyhteisöjä, satamia kuin yliopistojakin. Kokemusten vaihdon edistämiseksi perustettiin Itämeren kehityskomitea. Nykyisellään on käynnissä 250 erilaista yhteistyöhanketta. Kaikki alat ovat mukana musiikkikasvatuksesta sähkönjakeluun. Kyseessä on eräänlainen käynnistysalusta ratkaisujen löytämiseksi tieliikenteen, energiavarojen, meriliikenteen, satama-alueiden, veden saastumisen, koulutuksen ja teknologian ongelmiin. Monien hankkeiden tiellä on kehittämistä haittaavia rahoitusongelmia. Huomattakoon vielä, että valtiot tukevat tätä yhteistyötä (Tallinnan konferenssi 1994 ja Kalmarin konferenssi 1996).

Pohjanmeren komissio on Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden, Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Norjan alue- ja paikallisviranomaisten järjestö. Sen alueella asuu yli 40 miljoonaa ihmistä eli 12 % Euroopan unionin väestöstä. Kyseinen komissio kokoaa yhteen Pohjanmeren ongelmien suorassa vaikutuspiirissä olevat alueviranomaiset. Kuusi työryhmää on laatinut raportin "Eurooppa 2000+ Pohjanmeri", joka muodostaa kehitysaloitteiden toteuttamisen yhteisen kehyksen erityisesti kestävän kehityksen ja resurssien hallinnan kannalta.

Teknisen avun yhteistyöohjelmat, Tacis entisessä Neuvostoliitossa ja Phare KIE-maissa, ovat antaneet Puolalle ja Venäjälle mahdollisuuden osallistua Itämeren käytävien perustamispohdintoihin, joiden on määrä toimia perustana kansainvälisen liikennejärjestelmän luomiselle.

5.4. Itä- ja Pohjanmeren alueen yhtenäisen kehittämiskeskuksen luominen edellyttää, että yhteistyön pääasiallisina ohjailijoina toimivat alue- ja paikallisyhteisöt määrittelevät yhdessä sellaisen aluesuunnittelustrategian, jonka avulla voidaan ratkaista yhteiset ongelmat. Periaatteellinen tavoite on merialueiden hallinta meriliikennettä kehittämällä. Meriliikenteen avulla voidaan vähentää teiden ja moottoriteiden ruuhkautumista, estää saastumista ja parantaa yhteyksiä syrjäisille ja harvaan asutuille seuduille.

Itä- ja Pohjanmeren välisen rannikko- ja saarimerenkulun edistäminen auttaa kehittämään entistä tasapainoisempaa taloudellista toimintaa ja kauppasuhteita sekä parantamaan palveluiden laatua.

Satamien perusrakenteiden uudistaminen etenkin tietotekniikan avulla takaa liikenteen turvallisuuden ja ehkäisee saastumista.

Keskikokoisten satamien rakentaminen syrjäseuduille sekä lyhyen matkan liikenteen edistäminen auttavat luomaan välittäviä integraatiokehityksen keskuksia, joiden avulla voidaan purkaa kaupunkikeskusten ja mantereen yhteysväylien ruuhkia ja vähentää syrjäseutujen eristyneisyyttä.

5.5. Alue- ja paikallisyhteisöjen mielestä yhteisön Interreg II C -ohjelma ja Euroopan aluekehitysrahaston 10 artikla ovat toiminnan perusta, kun luodaan Itä- ja Pohjanmeren alueen kehitysstrategiaa.

5.6. Alue- ja paikallisyhteisöt toivovat, että näillä kahdella alueella vaikuttavien alueiden välisten yhteistyörakenteiden puitteissa toteutetut hankkeet voisivat toimia lähtökohtana kehityssuuntausten määrittelylle.

5.7. Alue- ja paikallisyhteisöt ehdottavat läheisyysperiaatteen mukaisesti, että alue- ja paikallisviranomaiset saisivat osallistua seuranta- ja hallintarakenteisiin, joita luodaan jokaiselle ohjelmalle.

6. Atlantin alue

6.1. Atlantin alue on laaja ja se sijaitsee Euroopan mantereen länsilaidalla. Alue käsittää 3 000 km rannikkoa, joka ulottuu Skotlannista Gibraltariin.

6.2. Vaikka Atlantin alueeseen kuuluu alue- ja paikallisyhteisöjä niinkin erilaisista maista kuin Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Espanja ja Portugali, sillä on joukko yhteisiä piirteitä, jotka liittyvät syrjäiseen sijaintiin ja voimakkaasti merelliseen talouteen.

Alue- ja paikallisyhteisöjen talous on kehittynyt merenkulusta meren muuhun hyödyntämiseen. Eurooppa aloitti maailmanvalloituksen Atlantin satamista.

Hyvien satamaperusrakenteiden ansiosta kauppavaihtoa käydään edelleenkin meritse, varsinkin mannerten välillä.

Teknologiakeskusten perustaminen on houkutellut sijoittajia ja auttanut kehittämään palvelutoimintaa, jonka avulla voidaan luoda työpaikkoja ja monipuolistaa talousrakenteita.

Viestinnän perusrakenteiden uudenaikaistaminen on mahdollistanut suurten liikennekäytävien vahvistamisen ja metropolien kehittämisen.

Laadukas luonnonympäristö ja kulttuuriperintö edellyttävät matkailun ja ympäristönsuojelun kehittämistä.

6.3. Atlantin alueen paikallis- ja alueyhteisöt ovat ymmärtäneet jo varhain yhteistyön välttämättömyyden rakennerahastojen avulla paikallistasolla toteutettavien kehitystoimien koordinoinnissa ja sellaisten suuntausten määrittelyssä, joiden avulla voidaan taata kyseisten yhteisöjen integroituminen Euroopan alueeseen.

Syrjäisten merialueiden konferenssin yhteydessä 1992 perustettiin Atlantin alueen komissio, jonka päätavoitteena on vahvistaa taloudellista toimintaa yhteisellä aluesuunnittelulla. Euroopan parlamentin tukea saaneessa Atlantis I -ohjelmassa määriteltiin ensisijaiset suuntaukset meri-, ilma- ja maantieliikenteen perusrakenteissa, teknologisten keskusten perustamisessa, matkailussa, taajama-alue- ja ympäristöpolitiikassa. Samalla määriteltiin yhteiset toimet maaseudun kehittämisen ja Arcantel-verkon luomisen alalla. Arcantel on satamien välinen telemaattinen verkko, jolla pyritään kytkemään Atlantin alueen satamat kansainvälisiin kauppaliittymiin.

Pohjois-Portugalin ja Galician välillä on erityistä ja esimerkillistä yhteistyötä. Nämä kaksi yhteisöä tukeutuvat luonnonympäristön, maantieteellisen aseman, kulttuurin ja kielen samankaltaisuuksiin ja korostavat haluaan vahvistaa paikallistalouttaan, pysäyttää maaseudun autioituminen ja käyttää hyväkseen kauppasuhteitaan Latinalaisen Amerikan kanssa. Nämä suhteet virallistettiin 1991 luomalla työyhteisö, jonka tehtävänä on laatia kyseisten alueiden yhteinen aluesuunnitelma. Pk-yritysten käyttöön asetettiin riskipääomayhtiö, jotta yritykset voisivat laajentaa markkinoitaan ja vahvistaa tuotantoaan.

6.4. Atlantin alueen paikallis- ja alueyhteisöt ovat tietoisia siitä, että yhteistyötä on jatkettava olemassaolevien tai kehittymässä olevien haittapuolien vähentämiseksi. Näitä ovat:

unionin itälaajentumissuuntauksesta johtuva uusi syrjäytymiskehitys,

mannertalouksia suosivan sisämarkkinakehityksen seuraukset,

teollisuuden muutoksista, merenkulun taantumisesta sekä rannikon taajama-alueiden ja maaseutualueiden välisestä epätasapainosta johtuvien ongelmien kärjistyminen.

Meritalouden valitseminen kehittämiskohteeksi vaikuttaa hyvältä ratkaisulta moniin näistä ongelmista. Alue- ja paikallisyhteisöt edellyttävät, että tämä näkökohta liitetään unionin suunnittelustrategiaan. Unionin on löydettävä uudelleen läntisen rannikkoalueensa mahdollisuudet ja käytettävä niitä hyväkseen. Atlantin satamia on kehitettävä mahdollisesti yhdessä lentokenttien kehittämisen kanssa, jotta Pohjanmeren satamien ruuhkautumista voidaan lievittää ja Euroopan manneralueiden tuotteita markkinoida. Atlantin valtameri ei ole suljettu alue. Siitä voi tulla kehityksen valttikortti vain jos Euroopan muiden alueiden taloudellinen toiminta suuntautuu Atlantin satamiin. Satamatoiminnan vahvistamisen on edistettävä Atlantin alueen sisällä alue- ja paikallisyhteisöjen yhteyksiä, mikä on omiaan helpottamaan kunkin yhteisön omaa integraatiokehitystä.

6.5. Alueiden välisen yhteistyön uusien mahdollisuuksien on nopeutettava Atlantin alueen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä käännettä riippuvuus ja syrjäytymiskehitys päinvastaiseksi.

Kansallisten hallitusten on annettava suostumuksensa Atlantin alueen kansainväliseen ja alueiden väliseen yhteistyöhön. Tämä olisi osoitus luottamuksesta ja tae siitä, että näissä yhteisöissä aloitettua työtä ja aloitteita voidaan jatkaa.

Kokonaisstrategian ja toimivien ohjelmien tulee olla tärkeimpiä rahoituskohteita. Lisäksi niiden on oltava entistä selkeämpiä ja paremmin esillä.

Atlantin alueen paikallis- ja alueyhteisöjen mielestä Interreg II C -ohjelma tarjoaa asianosaisille yhteisöille ja jäsenvaltioille hyvän poliittisen perustan käynnistää yhteiset keskustelut ja määritellä kansainvälisen aluesuunnittelun ja -kehityksen strategia. Yhteisöt toivovat saavansa tietää mahdollisimman varhain tällaiselle ohjelmalle suunnitellun talousarvion ja ennen kaikkea jäsenvaltioiden osuuden siitä.