Neuvoston 25 päivänä heinäkuuta 1996 vahvistama YHTEINEN KANTA (EY) N:o 56/96 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/. . ./EY antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (96/C 315/05)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan, 66 artiklan ja 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat, että

1) on tärkeää hyväksyä toimenpiteet, jotka varmistavat sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan; sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan,

2) kilpailullisten sähkömarkkinoiden toteuttaminen on tärkeä askel kohti energia-alan sisämarkkinoiden toteuttamista,

3) tämän direktiivin säännökset eivät saa vaikuttaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen täysimääräiseen soveltamiseen, erityisesti sen sisämarkkinoita ja kilpailua koskevien määräysten osalta,

4) sähkön sisämarkkinoiden toteuttaminen on erityisen tärkeää tämän tuotteen tuotannon, siirron ja jakelun tehokkuuden lisäämiseksi, ja samalla vahvistetaan toimitusvarmuutta sekä Euroopan talouden kilpailukykyä ja suojellaan ympäristöä,

5) sähkön sisämarkkinat on toteutettava asteittain, jotta teollisuus voi sopeutua joustavasti ja harkitusti uuteen ympäristöönsä ja jotta voidaan ottaa huomioon ne erilaiset tavat, joilla sähköjärjestelmät tällä hetkellä on järjestetty,

6) sähkölaitosalan sisämarkkinoiden toteuttamisessa on suosittava verkkojen yhteenliittämistä ja yhteentoimivuutta,

7) runkoverkkojen kautta tapahtuvasta sähkönsiirrosta 29 päivänä lokakuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/547/ETY (4) ja yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/377/ETY (5), ovat sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisen ensimmäinen vaihe,

8) nyt on tarpeen ryhtyä jatkotoimenpiteisiin sähkön sisämarkkinoiden toteuttamiseksi,

9) sisämarkkinoilla sähkölaitosyritysten on voitava toimia, tämän kuitenkaan rajoittamatta julkisiin palveluihin liittyvien velvollisuuksien täyttämistä, siten, että saadaan aikaan kilpailulliset sähkömarkkinat,

10) jäsenvaltioilla on tällä hetkellä rakenteellisten erojen vuoksi erilaisia sähkölaitosalan sääntelyjärjestelmiä,

11) toissijaisuusperiaatteen mukaisesti järjestelmän perustana olevat yleiset periaatteet on luotava yhteisön tasolla, mutta niiden yksityiskohtainen täytäntöönpano olisi jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi, jotta kukin jäsenvaltio voi valita sen omaan erityistilanteeseen parhaiten soveltuvan järjestelyn,

12) vallitsevan markkinajärjestelyn luonteesta riippumatta verkkoon pääsyn on oltava avointa tämän direktiivin mukaisesti, ja sen on johdettava samanlaisiin taloudellisiin tuloksiin jäsenvaltioissa ja siten suoraan verrannolliseen markkinoiden avautumisen tasoon sekä suoraan verrannolliseen sähkömarkkinoille pääsyn asteeseen,

13) julkisiin palveluihin liittyvien velvollisuuksien asettaminen saattaa olla joissakin jäsenvaltioissa tarpeen sähkön toimitusvarmuuden sekä kuluttajan ja ympäristön suojelun varmistamiseksi, mitä vapaa kilpailu itsessään ei näiden jäsenvaltioiden mukaan välttämättä takaa,

14) pitkän aikavälin suunnittelu voi olla yksi tapa täyttää nämä julkisiin palveluihin liittyvät velvollisuudet,

15) perustamissopimuksessa vahvistetaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja kilpailun rajoituksia koskevat erityiset säännöt,

16) perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot erityisesti noudattamaan näitä sääntöjä, kun kyseessä ovat julkiset yritykset ja yritykset, joille on myönnetty erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia,

17) perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa nämä säännöt ulotetaan tietyin edellytyksin koskemaan yrityksiä, joiden tehtävänä on tuottaa yleiseen taloudelliseen etuun liittyviä palveluja,

18) tämän direktiivin täytäntöönpano vaikuttaa kyseisten yritysten toimintaan,

19) jäsenvaltioiden on sen vuoksi asettaessaan julkisiin palveluihin liittyviä velvollisuuksia sähkölaitosalan yrityksille noudatettava perustamissopimuksen asiaa koskevia sääntöjä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti,

20) sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisessa olisi kaikilta osin otettava huomioon yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoite, erityisesti sellaisilla aloilla kuten kansalliset tai yhteisön sisäiset perusrakenteet, joita käytetään sähkön siirtoon,

21) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1254/96/EY, jossa vahvistetaan suuntaviivat Euroopan laajuisille energiaverkoille (6), on myötävaikuttanut sähkönsiirron integroitujen perusrakenteiden kehittymiseen,

22) tämän vuoksi on tarpeen luoda yhteiset säännöt sähkön tuotannolle sekä sähkön siirto- ja jakeluverkkojen käytölle,

23) on olemassa kaksi järjestelmää, joita voidaan soveltaa tuotantomarkkinoiden avaamiseksi, lupamenettely tai tarjouskilpailumenettely, ja näiden on toimittava puolueettomien, avoimien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti,

24) omavaraisten tuottajien ja itsenäisten tuottajien asema on tässä yhteydessä otettava huomioon,

25) jokaista siirtoverkkoa on hoidettava ja valvottava keskitetysti, jotta verkon turvallisuus, luotettavuus ja tehokkuus voidaan varmistaa tuottajien ja heidän asiakkaidensa etujen mukaisesti; tämän vuoksi olisi nimettävä siirtoverkon operaattori, jolle uskottaisiin verkon käyttö, ylläpito sekä tarvittaessa kehittäminen; siirtoverkon operaattorin on toimittava puolueettomalla, avoimella ja syrjimättömällä tavalla,

26) siirtoverkkojen ja erillisten linjojen käytön teknisten sääntöjen on oltava avoimia, ja niiden on varmistettava yhteentoimivuus,

27) voimalaitosten ajojärjestykselle on luotava puolueettomat ja syrjimättömät perusteet,

28) ympäristönsuojeluun perustuvista syistä etusijalle voidaan asettaa uusiutuvia luonnonvaroja käyttävä sähköntuotanto,

29) jakelutasolla voidaan tietyllä alueella sijaitseville asiakkaille antaa sähköntoimitusoikeudet, ja on nimettävä vastuuhenkilö hoitamaan, ylläpitämään ja tarvittaessa kehittämään kutakin jakeluverkkoa,

30) vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä siirtotoiminta olisi hoidettava muusta toiminnasta erillään avoimuuden ja syrjimättämyyden varmistamiseksi,

31) kun on kyseessä yksi ostaja, tämän yhden ostajan on toimittava erillään vertikaalisesti integroineiden yhtiöiden sähköntuotanto- ja jakelutoiminnoista; tiedonkulkua yhden ostajan toimintojen ja näiden tuotanto- ja jakelutoimintojen välillä on tarpeen rajoittaa;

32) kaikkien integroituneiden sähkölaitosyritysten kirjanpidossa olisi noudatettava mahdollisimman suurta avoimuutta, jotta voidaan erityisesti havaita mahdollinen määräävän aseman väärinkäyttö, esimerkiksi epätavallisen korkeat tai alhaiset hinnat tai syrjivät käytännöt samanlaisten liiketoimien yhteydessä; tämän vuoksi kustakin toiminnasta on pidettävä erillistä kirjanpitoa,

33) on myös tarpeen, että yritysten sisäinen kirjanpito on toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, asianmukainen luottamuksellisuus huomioon ottaen,

34) jäsenvaltioiden järjestelmien rakenteiden erilaisuuden ja erityispiirteiden vuoksi verkkoon pääsylle olisi oltava erilaisia vaihtoehtoja, joissa noudatetaan puolueettomia, avoimia ja syrjimättömiä perusteita,

35) erillisten linjojen rakentamisen ja käytön sallimisesta olisi säädettävä,

36) suojalausekkeista ja riitojenratkaisumenettelyistä on säädettävä,

37) määräävän aseman väärinkäyttöä tai markkinoiden valtaukseen tähtäävää käyttäytymistä olisi vältettävä,

38) joillekin jäsenvaltioille niiden järjestelmien sopeuttaminen tuottaa todennäköisemmin erityisiä vaikeuksia, ja sen vuoksi olisi säädettävä turvautumisesta siirtymäjärjestelyihin tai poikkeuksiin, erityisesti pienten erillisten verkkojen käytön osalta, ja

39) tämä direktiivi on markkinoiden vapauttamisen seuraava vaihe; sen voimaan saattamisen jälkeenkin jäsenvaltioiden väliseen sähkön kauppaan jää siitä huolimatta joitakin esteitä; sen vuoksi voidaan saatujen kokemusten perusteella tehdä ehdotuksia sähkön sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi; komission olisi sen vuoksi raportoitava neuvostolle ja Euroopan parlamentille tämän direktiivin soveltamisesta,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Tässä direktiivissä luodaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle ja jakelulle. Siinä luodaan säännöt sähkölaitosalan järjestämiselle ja toiminnalle, markkinoille pääsylle, tarjouskilpailuihin sovellettaville perusteille ja menettelyille, lupien myöntämisille ja verkkojen käytölle.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1) `sähköntuotannolla` sähkön tuottamista,

2) `tuottajalla` sähköä tuottavaa oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä,

3) `omavaraisella tuottajalla` oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tuottaa sähköä pääasiassa omaan käyttöönsä,

4 a) `itsenäisellä tuottajalla` tuottajaa, joka ei harjoita sähkön siirto- tai jakelutoimintoja sen verkon alueella, johon hän kuuluu,

b) jäsenvaltioissa, joissa ei ole vertikaalisesti integroineita yrityksiä ja joissa on käytössä tarjouskilpailumenettely, itsenäiset tuottajat ovat a alakohdan määritelmää vastaavia tuottajia, joita ei voida asettaa yksinomaan yhteenliitetyn verkon taloudelliseen arvojärjestelmään,

5) `siirrolla` sähkön siirtämistä yhteenliitetyssä suurjänniteverkossa loppukäyttäjälle tai jakelijoille,

6) `jakelulla` sähkön siirtämistä keski- ja pienjännitteisissä jakeluverkoissa asiakkaille,

7) `asiakkailla` sähkön tukkukäyttäjiä tai loppukäyttäjiä ja jakeluyhtiöitä,

8) `tukkuasiakkaalla` jäsenvaltioiden tunnustamia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ostavat tai myyvät sähköä mutta jotka eivät harjoita siirto-, tuotanto- tai jakelutoimintoja sen verkon sisällä tai ulkopuolella, johon he kuuluvat,

9) `loppukäyttäjällä` asiakasta, joka ostaa sähköä omaan käyttöönsä,

10) `liitosyksiköillä` sähköverkkojen liittämiseen käytettyjä laitteistoja,

11) `yhteenliitetyllä verkolla` yhdellä tai useammalla liitosyksiköllä liitettyjä siirto- ja jakeluverkkoja,

12) `erillisellä linjalla` yhteenliitettyä verkkoa täydentävää sähkölinjaa,

13) `taloudellisella arvojärjestyksellä` sähköntoimittajien asettamista järjestykseen taloudellisin perustein,

14) `lisäpalveluilla` kaikkia siirto- tai jakeluverkon toimintaan tarvittavia palveluita,

15) `verkon käyttäjällä` kaikkia oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä, jotka toimittavat sähköä tai joille sitä toimitetaan siirto- tai jakeluverkon kautta,

16) `sähkön toimituksella` sähkön toimittamista ja/tai myyntiä asiakkaille,

17) `integroituneilla sähkölaitosyrityksillä` vertikaalisesti tai horisontaalisesti integroitunutta yritystä,

18) `vertikaalisesti integroituneella yrityksellä` yritystä, joka harjoittaa kahta tai useampaa seuraavista toiminnoista: sähkön tuotanto, siirto ja jakelu,

19) `horisontaalisesti integroituneella yrityksellä` yritystä, joka harjoittaa vähintään yhtä seuraavista toiminnoista: sähkön tuotanto myyntiin tai sähkön siirto tai jakelu, sekä lisäksi jotain muuta sähköön liittymätöntä toimintaa,

20) `tarjouskilpailumenettelyllä` menettelyä, jossa suunnitellut lisävaatimukset ja varakapasiteetti katetaan toimituksilla uudesta tai olemassa olevasta sähköntuotantokapasiteetista,

21) `pitkän aikavälin suunnittelulla` sähkön tuotanto- ja siirtokapasiteetin investointitarpeen suunnittelua pitkällä aikavälillä siten, että verkon sähkön kysyntä tyydytetään ja toimitukset asiakkaille turvataan,

22) `yhdellä ostajalla` kaikkia oikeushenkilöitä, jotka sen verkon alueella, johon he kuuluvat, ovat vastuussa siirtoverkon yhtenäisestä hoitamisesta ja/tai keskitetystä sähkön ostamisesta ja myynnistä,

23) `pienellä erillisellä verkolla` mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus on alle 2 500 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa alle 5 prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteenliitetystä verkosta.

II LUKU

Yleiset säännöt alan järjestämiseksi

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä perusteella ja toissijaisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että, sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, sähkölaitosalan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että sähkölaitosalalla saadaan aikaan kilpailulliset markkinat, ja jäsenvaltiot eivät saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien osalta. Molempien 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen verkkoon pääsyn menettelyjen on johdettava samanlaiseen taloudelliseen tulokseen ja tätä kautta suoraan verrannolliseen markkinoiden avautumisen tasoon sekä suoraan verrannolliseen sähkömarkkinoille pääsyn asteeseen.

2. Jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen asiaankuuluvia määräyksiä, erityisesti sen 90 artiklaa täysin noudattaen, yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähkölaitosalalla toimiville yrityksille julkisiin palveluihin liittyviä velvollisuuksia, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, säännöllisyyttä, toimitusten laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua. Näiden velvollisuuksien on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia; jäsenvaltioiden on viipymättä julkaistava ja ilmoitettava komissiolle nämä velvollisuudet ja niihin mahdollisesti tehtävät tarkistukset. Edellä mainittujen julkisiin palveluihin liittyvien velvollisuuksien täyttämiseksi jäsenvaltiot voivat halutessaan panna täytäntöön pitkän aikavälin suunnittelun.

3. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 5, 6, 17, 18 ja 21 artiklan säännöksiä, jos nämä säännökset oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisivät julkisia sähkölaitosalan yrityksiä hoitamasta niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvollisuuksia, edellyttäen että kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Yhteisön etuihin kuuluu, tämän direktiivin ja perustamissopimuksen 90 artiklan mukaisesti, muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävien asiakkaiden osalta.

III LUKU

Sähköntuotanto

4 artikla

Uuden sähköntuotantokapasiteetin rakentamiseksi jäsenvaltiot voivat valita lupamenettelyn ja/tai tarjouskilpailumenettelyn välillä. Luvan myöntäminen ja tarjouskilpailu on hoidettava puolueettomien, avoimien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

5 artikla

1. Jos jäsenvaltio valitsee lupamenettelyn, sen on säädettävä perusteet lupien myöntämiselle sähköntuotantokapasiteetin rakentamiseksi alueellaan. Näitä perusteita voivat olla:

a) sähköverkon, laitteistojen ja niihin liittyvien laitteiden turvallisuus ja varmuus,

b) ympäristönsuojelu,

c) maankäyttö ja sijoittuminen,

d) julkisen maan käyttö,

e) energiatehokkuus,

f) ensiölähteiden luonne,

g) hakijan erityisominaisuudet kuten tekniset, taloudelliset tai rahoitukselliset valmiudet,

h) 3 artiklan säännökset.

2. Yksityiskohtaiset perusteet ja menettelyt on julkaistava.

3. Hakijoille on ilmoitettava luvan epäämisen syyt, joiden on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä; syiden on oltava hyvin perusteltuja ja asianmukaisesti toteennäytettyjä; syyt on ilmoitettava komissiolle tiedoksi. Muutoksenhakumenettelyt on ilmoitettava hakijalle.

6 artikla

1. Jos valitaan tarjouskilpailumenettely, jäsenvaltioiden tai jonkun jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen elimen on laadittava luettelo uusista tuotantotavoista, varakapasiteetti mukaan lukien 2 kohdassa tarkoitetun säännöllisen arvion perusteella. Luettelossa on otettava huomioon verkkojen yhteenliittämisen tarve. Tarvittava kapasiteetti jaetaan tarjouskilpailumenettelyn kautta tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Siirtoverkon operaattorin tai muun toimivaltaisen, jäsenvaltion nimeämän viranomaisen on valtion valvonnassa laadittava ja julkaistava vähintään joka toinen vuosi säännöllinen arvio sähkön tuotanto- ja siirtokapasiteetista, joka todennäköisesti liitetään verkkoon, liitosyksiköiden tarpeesta, potentiaalisesta siirtokapasiteetista sekä sähkön kysynnästä. Arvion on katettava jäsenvaltion määrittelemä ajanjakso.

3. Tuotantotavoista pidettävän tarjouskilpailun yksityiskohdat on julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä vähintään kuusi kuukautta ennen tarjousten jättämiselle asetettua määräaikaa.

Tarjouskilpailuerittelyiden on oltava kaikkien jäsenvaltion alueelle sijoittuneiden, asiasta kiinnostuneiden yritysten saatavilla siten, että niillä on riittävästi aikaa tarjouksen tekemiseen.

Tarjouserittelyihin on sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus sopimuserittelyistä ja menettelystä, jota kaikkien tarjouksen tekijöiden on noudatettava, sekä täydellinen luettelo tarjouksen tekijöiden valintaa ja sopimuksen tekemistä sääntelevistä perusteista. Nämä erittelyt voivat liittyä myös 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin alueisiin.

4. Kun pyydetään tarjouksia tarvittavasta sähköntuotantokapasiteetista, huomiota on kiinnitettävä myös sähköntoimitustarjouksiin, joissa on pitkän aikavälin toimitustakuut olemassa olevista sähköntuotantoyksiköistä, edellyttäen, että lisävaatimukset voidaan tällä tavoin täyttää.

5. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen tai julkinen elin tai yksityinen elin, joka on riippumaton sähkön tuotanto-, siirto- ja jakelutoiminnoista, hoitamaan tarjouskilpailumenettelyn järjestämistä, seurantaa ja valvontaa. Tämän viranomaisen tai elimen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tarjouksiin sisältyvien tietojen luottamuksellisuuden varmistamiseksi.

6. Omavaraisten tuottajien ja itsenäisten tuottajien on voitava saada lupa 4 ja 5 artiklassa säädetyin puolueettomin, avoimin ja syrjimättömin perustein jäsenvaltioissa, jotka ovat valinneet tarjouskilpailumenettelyn.

IV LUKU

Siirtoverkon käyttö

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava, että siirtoverkkoja omistavat yritykset nimeävät jäsenvaltioiden määrittelemäksi ajaksi tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen verkko-operaattorin, joka on sähköntoimitusvarmuuden takaamiseksi vastuussa siirtoverkon käytöstä, sen ylläpidon varmistamisesta ja tarvittaessa sen kehittämisestä tietyllä alueella sekä sen liitosyksiköistä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset säännöt, joilla asetetaan tekniset vähimmäisvaatimukset suunnittelulle ja toiminnalle sähköntuotantolaitosten, jakeluverkkojen, suoraan liitettyjen kuluttajien laitteistojen, liitosyksikköpiirien ja erillisten linjojen liittämiseksi verkkoon, laaditaan ja julkaistaan. Näillä vaatimuksilla varmistetaan verkkojen yhteentoimivuus, ja niiden on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä. Ne ilmoitetaan komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun direktiivin 83/189/ETY (7) 8 artiklan mukaisesti.

3. Verkko-operaattorin on vastattava verkon energiavirtojen ohjaamisesta ottaen huomioon energiavaihdon muiden yhteenliitettyjen verkkojen kanssa. Tämän vuoksi verkko-operaattori on vastuussa siitä, että sähköverkko on turvallinen, luotettava ja tehokas, sekä tässä yhteydessä siitä, että kaikki tarvittavat lisäpalvelut ovat saatavilla.

4. Verkko-operaattorin on toimitettava riittävästi tietoa sellaisten muiden verkkojen operaattoreille, joiden kanssa tämä verkko on liitetty yhteen, jotta yhteenliitetyn verkon turvallinen ja tehokas toiminta, koordinoitu kehittäminen ja yhteentoimivuus voidaan varmistaa.

5. Verkko-operaattori ei saa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä eikä varsinkaan omien tytäryhtiöidensä tai osakkeenomistajiensa eduksi.

6. Jollei siirtoverkko vielä ole riippumaton sähköntuotanto- ja jakelutoiminnoista, verkko-operaattorin on oltava riippumaton ainakin johtotasolla muusta siirtoverkkoon liittymättömästä toiminnasta.

8 artikla

1. Siirtoverkon operaattorin on oltava vastuussa sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksestä alueellaan sekä liitosyksiköiden käytön määrittämisestä.

2. Sähköntuotantolaitosten ajojärjestys ja liitosyksiköiden käyttö on määriteltävä sellaisin puolueettomin perustein, jotka jäsenvaltio voi hyväksyä ja jotka on julkaistava ja joita on sovellettava syrjimättömällä tavalla siten, että sähkön sisämarkkinoiden moitteeton toiminta voidaan varmistaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sähköntoimitusta sopimusvelvoitteiden perusteella mukaan lukien tarjouserittelyistä aiheutuvat velvollisuudet. Näissä perusteissa on otettava huomioon käytettävissä olevista sähköntuotantolaitoksista tai liitosyksiköiden kautta tapahtuvista siirroista saatavan sähkön taloudellinen arvojärjestys sekä verkon tekniset rajoitukset.

3. Jäsenvaltio voi vaatia verkko-operaattoria antamaan sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksessä etusijan niille sähköntuotantolaitoksille, jotka käyttävät uusiutuvia energialähteitä tai jätettä tai tuottavat yhdistetysti sekä lämpöä että voimaa.

4. Jäsenvaltio voi sähköntoimituksen turvaamiseksi ohjata tämän etusijan antamisen ajojärjestyksessä sellaisille sähköntuotantolaitoksille, jotka käyttävät kotimaisia raakaenergiapolttoainelähteitä, mutta vain siinä määrin, että minään kalenterivuonna ei ylitetä 15:tä prosenttia kyseisessä jäsenvaltiossa kulutettavan sähkön tuottamiseen tarvittavasta raakaenergian kokonaismäärästä.

9 artikla

Siirtoverkon operaattorin on säilytettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saatujen, kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus.

V LUKU

Jakeluverkon käyttö

10 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat asettaa jakeluyhtiöille velvollisuuden toimittaa sähköä tietyllä alueella oleville asiakkaille. Tällaisten toimitusten hintaa voidaan säännellä esimerkiksi kyseisten kuluttajien yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava jakeluverkon omistavia tai niistä vastuussa olevia yrityksiä nimeämään verkko-operaattori, joka on vastuussa jakeluverkon toiminnasta, sen ylläpidon varmistamisesta ja tarvittaessa sen kehittämisestä tietyllä alueella sekä sen liitosyksiköistä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkko-operaattori toimii 11 ja 12 artiklan mukaisesti.

11 artikla

1. Jakeluverkon operaattorin on ylläpidettävä turvallista, luotettavaa ja tehokasta sähkönjakeluverkkoa alueellaan ympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen.

2. Missään tapauksessa verkko-operaattori ei saa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä eikä varsinkaan omien tytäryhtiöidensä tai osakkeenomistajiensa eduksi.

3. Jäsenvaltio voi vaatia jakeluverkon operaattoria antamaan sähköntuotantolaitosten ajojärjestyksessä etusijan niille sähköntuotantolaitoksille, jotka käyttävät uusiutuvia energialähteitä tai jätettä tai tuottavat yhdistetysti sekä lämpöä että voimaa.

12 artikla

Jakeluverkon operaattorin on säilytettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saatujen kaupallisesti arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus.

VI LUKU

Eriyttäminen ja kirjanpidon avoimuus

13 artikla

Jäsenvaltioilla tai niiden nimeämillä toimivaltaisilla viranomaisilla sekä 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla riitojen ratkaisusta vastaavilla viranomaisilla on oltava oikeus tutustua sähkön tuotanto-, siirto- ja jakeluyritysten niihin tileihin, joita ne tarvitsevat tarkastusten suorittamiseen.

14 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sähkölaitosyritysten kirjanpitoa pidetään tämän artiklan 2-5 kohdan mukaisesti.

2. Sähkölaitosyritysten on niiden omistajuusrakenteesta tai oikeudellisesta muodosta riippumatta laadittava tilinpäätöksensä, annettava tilinsä tarkastettaviksi ja julkaistava tilinpäätöksensä sen yhtiöiden, joiden osakkaiden vastuu on rajoitettu, tilinpäätöksiä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joka on annettu perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä kesäkuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY (8) nojalla. Yritysten, joilla ei ole lainsäädännöllistä velvoitetta julkaista tilinpäätöstään, on pidettävä jäljennöstä tilinpäätöksestä yleisön saatavilla pääkonttorissaan.

3. Integroituneiden sähkölaitosyritysten on sisäisessä kirjanpidossaan eriytettävä tuotanto-, siirto- ja jakelutoiminnat sekä tarvittaessa tehtävä konsolidoitu tilinpäätös muista sähköön liittymättömistä toiminnoistaan siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos erilliset yritykset harjoittaisivat kyseisiä toimintoja, jotta voidaan välttää syrjintä, ristiinsubventio ja kilpailun vääristyminen. Niiden on sisällytettävä tilinpäätöksen liitetietoihin tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta.

4. Yritysten on eriteltävä tilinpäätöksen liitetiedoissa ne säännöt varojen ja vastuiden sekä menojen ja tulojen jakautumiselle, joita yritykset noudattavat 3 kohdassa tarkoitettua eriytettyä kirjanpitoa laatiessaan. Näitä sääntöjä saa muuttaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Tällaiset muutokset on ilmoitettava liitetiedoissa, ja ne on asianmukaisesti perusteltava.

5. Tilinpäätöksen liitetiedoissa on ilmoitettava kaikki tietynsuuruiset liiketoimet, jotka on suoritettu sidosyritysten kanssa perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY (9) 41 artiklan mukaisesti, tai osakkuusyrityksen kanssa sen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai samoille osakkeenomistajille kuuluvien yritysten kanssa.

15 artikla

1. Jäsenvaltioiden, jotka nimeävät yhdeksi ostajaksi vertikaalisesti integroituneen sähkölaitosyrityksen tai osan vertikaalisesti integroitunutta sähkölaitosyritystä, on annettava säännökset, joissa vaaditaan, että yksi ostaja toimii erillään integroituneen yrityksen sähkön tuotanto- ja jakelutoiminnoista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mitään tietoa ei kulje vertikaalisesti integroituneiden yritysten yhden ostajan toimintojen ja niiden sähkön tuotanto- ja jakelutoimintojen välillä, lukuun ottamatta yhden ostajan velvollisuuksien hoitamiseen tarvittavaa tietoa.

VII LUKU

Verkkoon pääsyn järjestäminen

16 artikla

Järjestääkseen verkkoon pääsyn jäsenvaltiot voivat valita 17 ja/tai 18 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen välillä. Molemmissa menettelyissä käytettävien arviointiperusteiden on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä.

17 artikla

1. Jos kyseessä on neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet verkon peittämän alueen sisä- tai ulkopuolella olevien sähköntuottajien ja, jos ne ovat jäsenvaltioiden sallimia, sähköntoimittajien ja vaatimukset täyttävien asiakkaiden osalta, jotta ne voivat neuvotella verkkoon pääsystä vapaaehtoisiin kauppasopimuksiin perustuvien keskinäisten sähköntoimitussopimusten tekemiseksi.

2. Jos vaatimukset täyttävä asiakas kuuluu jakeluverkkoon, verkkoon pääsystä on neuvoteltava asianomaisen jakeluverkko-operaattorin ja tarvittaessa siirtoverkko-operaattorin kanssa.

3. Avoimuuden ja verkkoon pääsyä koskevien neuvottelujen edistämiseksi verkko-operaattorien on julkaistava ohjeellinen siirto- ja jakeluverkkojen käyttöhinnasto tämän direktiivin täytäntöönpanoa seuraavana vuonna. Myöhempiä vuosia koskevien julkaistujen ohjeellisten hintojen olisi, mikäli mahdollista, perustuttava edellisen 12 kuukauden jakson aikana käydyissä neuvotteluissa sovittuun keskihintaan.

4. Jäsenvaltiot voivat myös valita säännellyn pääsymenettelyn, joka antaa vaatimukset täyttäville asiakkaille siirto- ja jakeluverkkojen julkaistuihin käyttötariffeihin perustuvan verkkoonpääsyoikeuden, joka verkkoon pääsyn osalta vastaa vähintään tässä luvussa tarkoitettuja muita pääsymenettelyitä.

5. Siirto- tai jakeluverkko-operaattori voi evätä verkkoon pääsyn, jos sen kapasiteetti ei ole riittävä. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut ottaen erityisesti huomioon 3 artiklan säännökset.

18 artikla

1. Jos kyseessä on yhden ostajan järjestelmä, jäsenvaltioiden on nimettävä verkko-operaattorin toiminta-alueella olevaksi yhdeksi ostajaksi oikeushenkilö. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet:

i) siirto- ja jakeluverkon käyttöä koskevan syrjimättömän tariffin julkaisemiseksi,

ii) sen mahdollistamiseksi, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tehdä omien tarpeidensa kattamiseksi toimitussopimuksia tuottajien ja, jos ne ovat jäsenvaltioiden sallimia, sähköntoimittajien kanssa verkon peittämän alueen ulkopuolella,

iii) sen mahdollistamiseksi, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tehdä omien tarpeidensa kattamiseksi toimitussopimuksia tuottajien kanssa verkon peittämällä alueella,

iv) jotta itsenäiset tuottajat neuvottelisivat verkkoon pääsystä siirto- ja jakeluverkko-operaattorien kanssa tehdäkseen vapaaehtoisiin kauppasopimuksiin perustuvia toimitussopimuksia verkon ulkopuolella olevien vaatimukset täyttävien asiakkaiden kanssa.

2. Kyseinen yksi ostaja voidaan velvoittaa ostamaan sähkö, jonka vaatimukset täyttävä asiakas on tilannut verkon peittämän alueen sisä- tai ulkopuolella olevalta tuottajalta hintaan, joka on sama kuin yhden ostajan tarjoama myyntihinta vaatimukset täyttäville asiakkaille vähennettynä 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetun julkaistun tariffin hinnalla.

3. Jos yhteen ostajaan ei kohdisteta 2 kohdassa tarkoitettua ostovelvoitetta, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetut toimitussopimukset täytetään joko verkkoon pääsyn kautta 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetun julkaistun tariffin perusteella tai neuvotteluun perustuvan verkkoon pääsyn kautta 17 artiklan edellytysten mukaisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa yhdellä ostajalla ei olisi velvollisuutta julkaista syrjimätöntä siirto- ja jakeluverkon käyttötariffia.

4. Yksi ostaja voi evätä verkkoon pääsyn ja voi kieltäytyä ostamasta sähköä vaatimukset täyttäviltä asiakkailta, jos sillä ei ole riittävää siirto- tai jakelukapasiteettia. Epäämiselle tai kieltäytymiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut ottaen erityisesti huomioon 3 artiklan säännökset.

19 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sähkömarkkinoidensa avaamiseksi, jotta sopimuksia voidaan tehdä 17 ja 18 artiklassa esitettyjen edellytysten mukaisesti ainakin tietylle merkittävälle tasolle asti, joka on ilmoitettava komissiolle vuosittain.

Kansallisten markkinoiden osuus on laskettava sen perusteella, mikä on yhteisöosuus yli 40 gigawattituntia vuodessa kuluttavien loppukäyttäjien kuluttamasta sähköstä (sähkönkäyttöpaikkakohtaisesti ja omavarainen tuotanto mukaan lukien).

Komissio laskee keskimääräisen yhteisöosuuden niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltiot toimittavat säännöllisesti komissiolle. Komissio julkaisee keskimääräisen yhteisöosuuden ja määrittelee markkinoiden avautumisasteen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä kunkin vuoden marraskuuhun mennessä antaen kaikki asianmukaiset laskentaperusteita selventävät tiedot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kansallisten markkinoiden osuutta on asteittain kasvatettava kuuden vuoden ajanjakson kuluessa. Kasvu lasketaan alentamalla 1 kohdassa tarkoitettua 40 gigawattitunnin yhteisökulutuksen rajaa 40 gigawattitunnista 20 gigawattitunnin vuotuisen sähkönkulutuksen tasolle kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta ja 9 gigawattitunnin vuotuisen sähkönkulutuksen tasolle kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

3. Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueellansa olevat asiakkaat, jotka edustavat 1 ja 2 kohdassa määriteltyjä osuuksia ja jotka ovat oikeustoimikelpoisia tilaamaan sähköä 17 ja 18 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kaikki yli 100 gigawattituntia vuodessa (sähkönkäyttöpaikkakohtaisesti ja omavarainen tuotanto mukaan lukien) kuluttavat loppukäyttäjät luetaan edellä tarkoitettuun luokkaan.

Jos sähkönjakeluyhtiöitä ei ole tämän kohdan perusteella jo määritelty vaatimukset täyttäviksi asiakkaiksi, ne ovat oikeustoimikelpoisia tilaamaan 17 ja 18 artiklan edellytysten mukaisesti sähköä vastaavan määrän kuin niiden sellaiset asiakkaat kuluttavat, jotka on määritelty vaatimukset täyttäviksi niiden jakeluverkon aluella, toimittaakseen sähköä kyseisille asiakkaille.

4. Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain 30 päivään tammikuuta mennessä määrittelyperusteet vaatimukset täyttäville asiakkaille, jotka voivat tehdä sopimuksia 17 ja 18 artiklassa esitetyillä edellytyksillä. Nämä sekä muut asianmukaiset tiedot, joilla perustellaan 1 kohdassa tarkoitetun markkinoiden avautumisen toteutumista, on lähetettävä komissiolle julkaistavaksi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Komissio voi pyytää jäsenvaltiota muuttamaan 3 kohdassa tarkoitettuja määritelmiä, jos ne muodostavat esteitä tämän direktiivin oikealle soveltamiselle sähkön sisämarkkinoita koskevien yhteisten sääntöjen osalta. Jos asianomainen jäsenvaltio ei noudata tätä pyyntöä kolmen kuukauden kuluessa, lopullinen päätös tehdään menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 päivänä heinäkuuta 1987 tehdyn neuvoston päätöksen 87/373/ETY (10) 2 artiklan menettelyn I mukaisesti.

5. Epätasapainon välttämiseksi sähkömarkkinoiden avautumisen yhteydessä 26 artiklassa tarkoitettuna ajanjaksona:

a) sähköntoimitussopimuksia, jotka tehdään toisen jäsenvaltion verkkoon kuuluvan vaatimukset täyttävän asiakkaan kanssa 17 ja 18 artiklan säännösten mukaisesti, ei voida kieltää, jos tämän asiakkaan katsotaan olevan vaatimukset täyttävä asiakas molemmissa kyseisissä verkoissa,

b) siinä tapauksessa, että a alakohdassa kuvailluista liiketoimista kieltäydytään, koska asiakas katsotaan vaatimukset täyttäväksi asiakkaaksi vain toisessa näistä kahdesta verkosta, komissio voi, ottaen huomioon markkinatilanteen ja yleisen edun, velvoittaa liiketoimesta kieltäytyneen osapuolen toimittamaan pyydetyn sähköntoimituksen sen jäsenvaltion pyynnöstä, jossa vaatimukset täyttävä asiakas sijaitsee.

Samanaikaisesti 26 artiklassa säädetyn menettelyn ja aikataulun täytäntöönpanon kanssa ja viimeistään, kun puolet mainitussa artiklassa säädetystä määräajasta on kulunut, komissio tarkastelee ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamista markkinatilanteen kehityksen perusteella ottaen huomioon yleisen edun. Komissio arvioi saatujen kokemusten pohjalta tilanteen ja tiedottaa sähkömarkkinoiden avautumiseen liittyvästä mahdollisesta epätasapainosta tämän kohdan suhteen.

20 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta:

i) itsenäiset tuottajat ja omavaraiset tuottajat voivat neuvotella verkkoon pääsystä toimittaakseen sähköä yhteenliitetyn verkon kautta samassa tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitseville omille laitoksilleen ja tytäryhtiöilleen,

ii) verkon peittämän alueen ulkopuolella olevat sähköntuottajat voivat tehdä sähköntoimitussopimuksen uutta sähköntuotantokapasiteettia koskevan tarjouskilpailun jälkeen ja päästä verkkoon sopimuksen täytäntöönpanoa varten.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osapuolet neuvottelevat vilpittömässä mielessä ja että mikään niistä ei käytä neuvotteluasemaansa väärin estääkseen neuvottelujen onnistumisen.

3. Jäsenvaltioiden on nimettävä osapuolista riippumaton toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan kyseessä oleviin sopimuksiin ja neuvotteluihin littyvät kiistat. Tämän viranomaisen on erityisesti ratkaistava kiistat, jotka koskevat sopimuksia, neuvotteluja, verkkoon pääsyn epäämistä tai ostosta kieltäytymistä.

4. Rajojen yli ulottuvien kiistojen osalta kiistojen ratkaisijana toimiva viranomainen on se kiistojen ratkaisijana toimiva viranomainen, jonka alaan kuuluu yhden ostajan järjestelmä tai verkko-operaattori, joka epää verkon käytön tai verkkoon pääsyn.

5. Tähän viranomaiseen vetoaminen ei rajoita yhteisön oikeuteen perustuvan kanneoikeuden käyttöä.

21 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti toimenpiteitä, jotta

- kaikki sähköntuottajat ja sähköntoimittajat, jos ne ovat jäsenvaltioiden sallimia, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueen sisäpuolelle, voivat toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä omille laitoksilleen, tytäryrityksilleen ja vaatimukset täyttäville asiakkailleen,

- tuottaja ja sähköntoimittajat voivat toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä kenelle tahansa vaatimukset täyttävälle asiakkaalle niiden alueella, jos kyseiset sähköntoimittajat ovat jäsenvaltioiden sallimia.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava arviointiperusteet, joita käytetään myönnettäessä lupia niiden alueella tapahtuvalle erillisten linjojen rakentamiselle. Näiden arviointiperusteiden on oltava tasapuoliset ja syrjimättömät.

3. Mahdollisuudet toimittaa sähköä erillisen linjan välityksellä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla eivät vaikuta mahdollisuuksiin tilata sähköä 17 ja 18 artiklan mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että luvan saaminen erillisen linjan rakentamiseksi edellyttää joko verkkoon pääsyn epäämistä, tapauksen mukaan joko 17 artiklan 5 kohdan tai 18 artiklan 4 kohdan perusteella, tai riitojen ratkaisumenettelyn aloittamista 20 artiklan mukaisesti.

5. Jäsenvaltiot voivat evätä luvan erillisen linjan rakentamiselle, jos luvan myöntäminen haittaisi 3 artiklan säännösten soveltamista. Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut.

22 artikla

Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät sellaisen säätelyn, valvonnan ja avoimuuden varmistamiseksi, jolla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö erityisesti kuluttajien etujen vastaisella tavalla, ja kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä käyttäytyminen. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 86 artikla.

VIII LUKU

Loppusäännökset

23 artikla

Jos energiamarkkinoilla ilmenee äkillinen kriisi ja jos ihmisten, laitteiden tai laitosten turvallisuus tai verkon toiminta vaarantuu, jäsenvaltio voi väliaikaisesti toteuttaa tarpeellisia varotoimenpiteitä.

Näiden toimenpiteiden on aiheutettava mahdollisimman vähän häiriötä sisämarkkinoiden toiminnalle, eivätkä ne saa ulottua laajemmalle kuin on ehdottomasti välttämätöntä äkillisesti ilmenneiden vaikeuksien poistamiseksi.

Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava kyseisistä toimenpiteistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle, joka voi päättää, että kyseisen jäsenvaltion on muutettava kyseisiä toimenpiteitä tai lopetettava ne, jos ne vääristävät kilpailua ja vaikuttavat kauppaan haitallisesti yhteisön edun vastaisella tavalla.

24 artikla

1. Jäsenvaltiot, joissa ennen tämän direktiivin voimaantuloa annettuja sitoumuksia tai toimintaa koskevia takeita ei voida täyttää tämän direktiivin säännösten vuoksi, voivat hakea siirtymäkausijärjestelyitä, jotka komissio voi myöntää niille ottaen huomioon muun muassa asianomaisen verkon koon, verkon yhteenliittymisasteen ja sen sähköteollisuuden rakenteen. Komissio ilmoittaa ennen päätöstään jäsenvaltioille näistä hakemuksista luottamuksellisuutta noudattaen. Päätös julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Siirtymäkausijärjestelyt ovat voimassa rajoitetun ajan, ja ne on sidottava 1 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten tai takeiden voimassaoloon. Siirtymäkausijärjestelyihin voi kuulua poikkeuksia tämän direktiivin IV, VI ja VII luvuista. Siirtymäkausijärjestelyitä koskevista hakemuksista on ilmoitettava komissiolle vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

3. Jäsenvaltiot, jotka voivat osoittaa direktiivin voimaantulon jälkeen, että niiden pienten erillisten verkkojen toiminnassa on huomattavia vaikeuksia, voivat pyytää, että IV, V, VI ja VII luvun asiaankuuluvista säännöksistä myönnetään poikkeuksia, jotka komissio voi niille myöntää. Komissio ilmoittaa ennen päätöstään jäsenvaltioille näistä hakemuksista luottamuksellisuutta noudattaen. Päätös julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tätä kohtaa sovelletaan myös Luxemburgiin.

25 artikla

1. Komissio antaa tämän direktiivin voimaantuloa seuraavan vuoden loppuun mennessä neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen sellaisista yhtenäistämisvaatimuksista, jotka eivät liity tämän direktiivin säännöksiin. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa sellaiset yhtenäistämistä koskevat ehdotukset, jotka ovat tarpeen sähkön sisämarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle.

2. Neuvosto ja Euroopan parlamentti antavat mielipiteensä näistä ehdotuksista kahden vuoden kuluessa niiden antamisesta.

26 artikla

Komissio tarkastelee tämän direktiivin soveltamista ja antaa kertomuksen sähkön sisämarkkinoiden toiminnasta ja 3 artiklassa esitettyjen yleisten sääntöjen täytäntöönpanosta saaduista kokemuksista, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat saatujen kokemusten pohjalta sopivaan aikaan harkita mahdollisuutta avata markkinoita edelleen, mikä toteutuisi yhdeksän vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta, ottaen huomioon 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien rinnakkainen olemassaolo.

27 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan . . . (11). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Belgia, Kreikka ja Irlanti voivat sähköverkkojensa teknisten erityispiirteiden vuoksi käyttää vastaavasti yhden vuoden, kahden vuoden ja yhden vuoden lisäajan tästä direktiivistä johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Kyseisten jäsenvaltioiden on tätä mahdollisuutta käyttäessään ilmoitettava asiasta komissiolle.

3. Edellä tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten tällainen viittaus tehdään.

28 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

29 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä . . .

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 65, 14.3.1992, s. 4

(2) EYVL N:o C 73, 15.3.1993, s. 31

(3) Euroopan parlamentin lausunto annettu 17 päivänä marraskuuta 1993 (EYVL N:o C 329, 6.12.1993, s. 150), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 25 päivänä heinäkuuta 1996 (sitä ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja Euroopan parlamentin päätös tehty . . . (sitä ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL N:o L 313, 13.11.1990, s. 30, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 95/162/EY (EYVL N:o L 107, 12.5.1995, s. 53).

(5) EYVL N:o L 185, 17.7.1990, s. 16, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 93/87/ETY (EYVL N:o L 277, 10.11.1993, s. 32).

(6) EYVL N:o L 161, 29.6.1996, s. 147

(7) EYVL N:o L 109, 26.4.1983, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(8) EYVL N:o L 222, 14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(9) EYVL N:o L 193, 18.7.1983, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(10) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(11) Kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I. JOHDANTO

1. Komissio antoi 24. helmikuuta 1992 neuvostolle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a artiklaan perustuvan ehdotuksen sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä.

2. Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 27. tammikuuta ja Euroopan parlamentti 17. marraskuuta 1993.

3. Komissio antoi 11. helmikuuta 1994 neuvostolle ja Euroopan parlamentille muutetun ehdotuksen.

4. Neuvosto vahvisti 25 päivänä heinäkuuta 1996 pidetyssä istunnossaan yhteisen kantansa perustamissopimuksen 189 b artiklan nojalla.

II. TAVOITTEET

5. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on edetä kohti sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista luomalla yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle ja jakelulle. Siinä annetaan säännöt, jotka liittyvät sähköalan järjestelmiin ja toimintaan, markkinoillepääsyyn, tarjouksiin ja lupien myöntämiseen sovellettaviin arviointiperusteisiin ja menettelyihin sekä järjestelmien toimintaan.

III. YHTEISEN KANNAN ERITTELY

6. Neuvosto pääsi yhteisymmärrykseen yhteisen kannan sisällöstä, joka perustuu seuraaviin pääpiirteisiin:

a) On sovittu, että pyritään antamaan direktiivi sähkön sisämarkkinoista kaasun sisämarkkinoista erillisenä.

b) Sähkön sisämarkkinoiden on alkuvaiheessa avauduttava asteittain yhdeksän vuoden aikana.

c) Jäsenvaltiot voivat uuden tuotantokapasiteetin rakentamisessa käyttää joko tarjouskilpailumenettelyä tai lupamenettelyä myöntäessään toimilupia.

d) Jäsenvaltiot voivat verkkoihin pääsyä myönnettäessä käyttää joko "neuvotteluihin perustuvaa kolmannen osapuolen pääsyä" tai "yhden ostajan" järjestelmää.

e) Kaikki julkisiin palveluihin liittyviä velvollisuuksia koskevat kysymykset on otettu 3 artiklaan.

f) Toissijaisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen jäsenvaltioille on annettu merkittävämpi asema säännösten toteuttamisessa.

7. Neuvosto on voinut hyväksyä suuren osan Euroopan parlamentin pyytämistä tarkistuksista.

a) Neuvosto on hyväksynyt sanatarkasti tai pääkohdiltaan tarkistukset n:o 3, 7, 11, 13, 14, 15, 16, 22, 24, 25, 28, 33, 34, 40, 41, 48, 51, 60, 62, 63, 64, 66, 76, 77, 79, 83, 85, 88, 89, 91, 92, 97, 236, 237 ja 238, jotka komissio on hyväksynyt.

b) Neuvosto on lisäksi voinut hyväksyä sanatarkasti tai pääkohdiltaan tarkistukset n:o 9, 10, 17, 20, 26, 45, 46, 55, 65, 68, 80, 81, 86, 96, 101, 222 ja 231, joita komissio ei ole hyväksynyt.

c) Neuvosto ei ole voinut hyväksyä tarkistuksia n:o 35, 43, 58, 61, 69, 71, 75, 78, 87, 90, 107 ja 108, jotka komissio on hyväksynyt.

d) Neuvosto on muutoin noudattanut komission muutettua ehdotusta olemalla hyväksymättä muita Euroopan parlamentin tekemiä tarkistuksia.