Neuvoston 27 päivänä kesäkuuta 1996 vahvistama YHTEINEN KANTA (EY) N:o 43/96 neuvoston direktiivin 96/. . ./EY antamiseksi rahtausta ja hinnanmuodostusta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tavaroiden kansallisissa tai kansainvälisissä sisävesikuljetuksissa yhteisössä (96/C 264/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsoo, että

maantie- ja rautatieliikenteen ruuhkautumiseen, liikenneturvallisuuteen, ympäristöön, energiansäästöön ja kansalaisten elämänlaatuun liittyvät kasvavat ongelmat edellyttävät, että yleisen edun vuoksi sisävesiliikenteen tarjoamia mahdollisuuksia kehitetään voimakkaammin ja niitä hyödynnetään tehokkaammin parantamalla erityisesti alan kilpailukykyä,

sisävesiliikenteen kaupallisen harjoittamisen muotoja koskevien kansallisten lainsäädäntöjen moninaisuus ei ole omiaan edistämään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa kyseisellä alalla; sen vuoksi on aiheellista antaa yhteisön tasolla yhteiset säännökset koko sisävesiliikenteen markkinoita varten vesiliikenteen rakenteellisesta uudistamisesta 24 päivänä lokakuuta 1994 annetun neuvoston päätöslauselman mukaisesti (4),

sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää sisävesiliikenteen tavarakuljetusten osalta vuororahtausjärjestelmien mukauttamista kaupallisesti joustavammiksi, jotta saavutettaisiin rahtauksen ja kuljetusten hinnanmuodostuksen vapauteen perustuva järjestelmä,

tämän vuoksi on aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana asteittain rajoitetaan vuororahtausjärjestelmän soveltamisalaa, jotta liikenteenharjoittajat voisivat sopeutua vapaiden markkinoiden olosuhteisiin ja ottaa tarvittaessa käyttöön sellaisia kaupallisten ryhmittymien muotoja, jotka sopivat paremmin rahtaajien logistisiin tarpeisiin,

toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi on sekä tarpeen että riittävää, että yhteisön tasolla vahvistetaan yhtenäinen aikataulu markkinoiden asteittaiseksi vapauttamiseksi ja jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi tämän vapauttamisen toteuttaminen, ja

on tärkeää, että annetaan säännökset, joiden avulla voidaan kyseisiin kuljetusmarkkinoihin puuttua, jos niillä ilmenee vakavia häiriöitä; tätä varten on aiheellista antaa komissiolle toimivalta toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet neuvoa-antavan komitean kautta,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) `vuororahtausjärjestelmällä` järjestelmää, jossa asiakkaiden esittämät kuljetustilaukset jaetaan rahtausvälityksen kautta ennalta vahvistettuun hintaan ja yhteisten julkisesti ilmoitettujen edellytysten mukaisesti siinä järjestyksessä, jossa alukset ovat lastin purkamisen jälkeen käytettävissä. Liikenteenharjoittajia kehotetaan vuorojärjestelmään kirjoittautumisensa mukaisessa järjestyksessä valitsemaan yksi tarjotuista kuljetuksista. Joka ei valitse mitään tarjolla olevista, säilyttää kuitenkin kirjoittautumisjärjestyksen mukaisen sijansa,

b) `liikenteenharjoittajalla` sitä, joka omistaa yhden tai useamman sisävesiliikennealuksen tai harjoittaa sillä tai niillä liikennettä,

c) `toimivaltaisella viranomaisella` viranomaista, jonka tehtäväksi jäsenvaltio on antanut vuororahtausjärjestelmän hoidon ja järjestämisen,

d) `vakavalla markkinahäiriöllä` sellaisten tavaroiden sisävesikuljetusmarkkinoille tyypillisten ongelmien ilmenemistä, jotka ovat omiaan johtamaan vakavaan ja mahdollisesti jatkuvaan ylitarjontaan ja jotka uhkaavat vakavasti usean sisävesiliikenteen tavaraliikennettä harjoittavan yrityksen rahoitustasapainoa ja toiminnan jatkamista edellyttäen, että kyseisiä markkinoita koskevat lyhyen ja keskipitkän ajan ennusteet eivät osoita huomattavaa ja pysyvää paranemista.

2 artikla

Yhteisössä harjoitettavassa tavaroiden kansallisessa tai kansainvälisessä sisävesiliikenteessä asianomaiset osapuolet tekevät sopimukset vapaasti ja neuvottelevat hinnoista vapaasti.

3 artikla

Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat 1 päivään tammikuuta 2000 ulottuvan siirtymäkauden ajan ylläpitää sekä pakollisten vähimmäistariffien järjestelmää että vuororahtausjärjestelmiä edellyttäen, että:

- jäljempänä 4, 5 ja 6 artiklassa lueteltuja yksityiskohtaisia sääntöjä noudatetaan,

- taataan, että kaikilla jäsenvaltioiden liikenteenharjoittajilla on samoin edellytyksin mahdollisuus vapaasti käyttää vuororahtaus- ja hintajärjestelmiä.

4 artikla

Edellä 3 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana vuororahtausjärjestelmiä ei sovelleta:

a) hiilivetyjen, nesteiden ja kuivan irtolastin kuljetuksiin, erikoiskuljetuksiin kuten raskaaseen ja kappaleena kuljetettavaan rahtiin, konttikuljetuksiin, siirtokuljetuksiin satama-alueilla, minkäänlaisiin omaan laskuun tehtäviin kuljetuksiin eikä sellaiseen kuljetukseen, joka ei nykyisinkään kuulu vuororahtausjärjestelmään,

b) kuljetuksiin, joita ei voida tehokkaasti hoitaa näiden järjestelmien avulla, erityisesti:

- kuljetuksiin, jotka edellyttävät lastinkäsittelykaluston käyttämistä,

- yhdistettyihin kuljetuksiin eli sellaiseen eri kuljetusmuotoja yhdistävään liikenteeseen, jossa kuljetus tapahtuu pääasiassa sisävesiväylillä ja joiden mahdollisimman lyhyet alku- ja/tai loppuosuudet tehdään joko maanteitse tai rautateitse.

5 artikla

Edellä 3 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden on tehtävä, mitä tarvitaan vuororahtausjärjestelmän saamiseksi mahdollisimman joustavaksi, erityisesti:

- suomalla rahtaajille mahdollisuus tehdä sopimuksia useasta matkasta eli sarjasta saman aluksen tekemiä peräkkäisiä matkoja,

- huolehtimalla, että yksittäiset tai peräkkäiset matkat, joita on kaksi kertaa peräkkäin tarjottu vuororahtausjärjestelmään ja joita kukaan ei ole ottanut, poistetaan tästä järjestelmästä ja niistä voidaan neuvotella vapaasti.

6 artikla

Vuororahtausjärjestelmissä mukana olevien jäsenvaltioiden on kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rahtaajilla olisi mahdollisuus valita vapaasti kolmen sopimustyypin välillä:

- aikaperusteiset sopimukset, myös vuokrasopimukset, joissa liikenteenharjoittaja asettaa yhden tai useamman aluksen miehistöineen yhden toimeksiantajan yksinomaiseen käyttöön määrätyksi ajaksi kuljettaakseen toimeksiantajan liikenteenharjoittajalle kuljetettavaksi antamat tavarat tiettyä, päivämatkojen perusteella määritettävää rahasummaa vastaan. Osapuolet tekevät sopimuksen vapaasti;

- lastin painoon perustuvat sopimukset, joissa liikenteenharjoittaja sitoutuu kuljettamaan sopimuksessa määrättynä aikana tietyn lastin sen painon perusteella (per tonni) määritettävää rahtimaksua vastaan. Osapuolet tekevät sopimuksen vapaasti; sopimuksen on käsitettävä suuria tavaramääriä;

- yksittäisiä tai useita matkoja koskevat sopimukset.

7 artikla

1. Kun kyseessä on sisävesiliikenteen vakava markkinahäiriö, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ja erityisesti toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää kyseisillä markkinoilla tarjolla olevan kuljetuskapasiteetin lisääminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sisävesiliikenteen rakenteellisista parannuksista 27 päivänä huhtikuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1101/89 (5) soveltamista. Päätös tehdään 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Kun jäsenvaltio pyytää aiheellisia toimenpiteitä, asiasta on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa tämän pyynnön vastaanottamisesta.

3. Aiheellisten toimenpiteiden toteuttamista koskevaan jäsenvaltion pyyntöön on liitettävä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen kyseisen alan taloudellisen tilanteen arvioimiseksi sekä erityisesti:

- tiedot eri kuljetustapojen keskimääräisistä kustannuksista ja hinnoista,

- ruuman käyttöaste,

- ennusteet kysynnän kehityksestä.

Näitä tietoja saa käyttää ainoastaan tilastollisiin tarkoituksiin. Niitä ei saa käyttää verotuksellisiin tarkoituksiin eikä luovuttaa ulkopuolisille.

4. Tämän artiklan nojalla tehdyistä päätöksistä, joiden voimassaolo ei saa ylittää vakavan markkinahäiriön kestoa, on viipymättä ilmoitettava jäsenvaltioille.

8 artikla

1. Komissiota avustaa direktiivillä 91/672/ETY (6) perustettu komitea.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa, tarvittaessa äänestettyään, lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan; lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komission on, niin suurelta osin kuin mahdollista, otettava huomioon komitean lausunto. Sen on ilmoitettava komitealle, millä tavoin tämä lausunto on otettu huomioon.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään tammikuuta 1997 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiivin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava viipymättä komissiolle kirjallisina tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset.

10 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

11 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty . . .

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 318, 29.11.1995, s. 11

(2) EYVL N:o C 39, 12.2.1996, s. 96

(3) Euroopan parlamentin lausunto annettu 13 päivänä helmikuuta 1996 (EYVL N:o C 65, 4.3.1996, s. 32), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu . . . (sitä ei vielä ole julkaistu virallisessa lehdessä), ja Euroopan parlamentin päätös tehty . . . (sitä ei vielä ole julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL N:o C 309, 5.11.1994, s. 5

(5) EYVL N:o L 116, 28.4.1989, s. 25, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o . . ./96 (katso tämän virallisen lehden sivu 1)

(6) EYVL N:o L 373, 31.12.1991, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I. JOHDANTO

Komissio on toimittanut neuvostolle 15 päivänä syyskuuta 1995 EY:n perustamissopimuksen 75 artiklaan perustuvan ehdotuksen direktiiviksi rahtausta ja maksujen määräämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tavaroiden kansallisissa tai kansainvälisissä sisävesikuljetuksissa yhteisössä (1).

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa 13 päivänä helmikuuta 1996 (2). Talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa 23 päivänä marraskuuta 1995 (3).

Näiden lausuntojen perusteella komissio toimitti neuvostolle muutetun ehdotuksen (4) 22 päivänä huhtikuuta 1996.

Neuvosto vahvisti yhteisen kannan EY:n perustamissopimuksen 189 c artiklan mukaisesti 27 päivänä kesäkuuta 1996.

II. EHDOTUKSEN TAVOITE

Komission ehdotuksen tarkoituksena on sisävesiliikenteen markkinoiden asteittainen vapauttaminen poistamalla vuorojärjestelmät, jotka ovat vielä käytössä joissakin kuljetuksissa Belgiassa, Ranskassa ja Alankomaissa. Sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi vapautustoimenpiteet on tarpeen yhdenmukaistaa perustaltaan ja yhteensovittaa ajallisesti. Vuoden 2000 tammikuuhun ulottuvasta siirtymäkaudesta sekä vuorojärjestelmän säilyttämisestä joissakin kuljetuksissa on säädetty. Lisäksi direktiiviehdotus on osa laajempaa kokonaisuutta mukaan lukien myös liitännäistoimenpiteet, joiden tarkoituksena on vähentää rakenteellista ylikapasiteettia uuden yhteisöllisen romutustoiminnan avulla sekä edistää sisävesiliikenteen rahtisatamiin kohdistuvia investointeja.

III. YHTEISEN KANNAN ERITTELY

Neuvoston hyväksymä yhteinen kanta noudattaa pääosin komission ehdotusta, mutta poikkeaa siitä joissakin kohdin. Neuvoston tekemät muutokset esitetään seuraavassa.

1 artikla

Tämän artiklan b kohta on muotoiltu uudelleen sen varmistamiseksi, että direktiivi koskee myös sisävesiliikenteen toimijoita (alusten omistajien lisäksi). Neuvosto ei katsonut olevan tarpeen määrittää liikenteenharjoittaja luettelemalla kaikki ajateltavissa olevat tapaukset.

2 artikla

Neuvosto piti mainintaa rahtausmarkkinoista tarpeettomana ja poisti sen.

4 artikla

Neuvosto katsoi aiheelliseksi sulauttaa yhteen komission ehdotuksen 4 ja 5 artiklaan ja ryhmittää näin yhteen artiklaan kaikki kuljetukset, jotka eivät kuulu vuororahtausjärjestelmän piiriin. Lisäksi neuvosto päätti poistaa entisen 5 artiklan kolmannesta luetelmakohdasta maininnan uudenlaisista kuljetuksista, koska neuvosto katsoi, että näiden kuljetusten määritelmä ei ollut riittävän selkeä ja että b kohdan sanamuoto kattaa joka tapauksessa nämä kuljetukset.

6 artikla (entinen 7 artikla)

Neuvosto tarkensi ensimmäisen kohdan sanamuotoa, jotta käviksi selväksi, että tämä artikla koskee vain vuororahtausjärjestelmässä mukana olevia valtioita.

7 artikla (entinen 8 artikla)

Neuvosto katsoi aiheelliseksi ensimmäisessä kohdassa täsmentää, että asetusta (ETY) N:o 1101/89 sovelletaan siitä riippumatta, onko todettu vakava sisävesiliikenteen markkinahäiriö vai ei. Lisäksi neuvosto päätti, että komissio voi ryhtyä mainittuihin toimenpiteisiin vain jonkin jäsenvaltion pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan.

9 artikla (entinen 10 artikla)

Neuvosto päätti hyväksyä Euroopan parlamentin ensimmäisen kohtaan ehdottaman päivämäärän 1 päivä tammikuuta 1997 (tarkistus n:o 9).

IV. EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET

1. Sekä komission että neuvoston hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset

Neuvosto noudatti komission ehdotusta hyväksymällä 9 artiklaan (entiseen 10 artiklaan) tarkistuksessa n:o 9 olevan päivämäärän 1 päivä tammikuuta 1997.

2. Komission hyväksymät Euroopan parlamentin tarkistukset, joita neuvosto ei hyväksynyt

Neuvosto ei hyväksynyt tarkistuksessa n:o 1 olevaa ehdotusta lisätä neljäs johdantokohta (uusi), koska neuvosto katsoo, ettei se vastaa tämän direktiivin artiklaosaa, ja koska se lisäksi on jo asetuksessa (ETY) N:o 1101/89.

3. Komission ja neuvoston hylkäämät Euroopan parlamentin tarkistukset

Neuvosto ei hyväksynyt komission hylkäämiä parlamentin tarkistuksia.

Tarkistuksen 2 osalta neuvosto katsoi, ettei ole syytä vastustaa markkinoilla vallitsevia lakeja, eikä neuvosto siksi hyväksynyt tätä tarkistusta. Samasta syystä on hylätty tarkistus 3, joka liittyy kiinteästi tarkistukseen 2.

Tarkistuksen 4 osalta neuvosto ei voinut yhtyä Euroopan parlamentin arvioon vuorojärjestelmän poistamisen viivästymisestä. Neuvosto ei siis hyväksynyt myöskään tarkistusta 4.

Tarkistusten 5 osalta neuvosto ei katsonut aiheelliseksi hyväksyä sitä, koska komission ehdotuksen tekstissä oleva vakavan markkinahäiriön määrittely on otettu sellaisenaan maanteiden tavaraliikennemarkkinoiden kriisitilanteessa toteutettavista toimenpiteistä annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 3916/90.

Tarkistus 6 ei saanut neuvoston hyväksyntää, koska se piti komission ehdotuksessa annettua päivämäärää, 1 päivää tammikuuta 2000, realistisempana ja lisäksi kyseinen päivämäärä on lähempänä eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännöissä määrättyjä päivämääriä.

Tarkistusta 7 neuvosto ei hyväksynyt, koska voimassa olevassa asetuksessa (asetus (ETY) N:o 1101/89), jolla säännellään molempia tässä tarkistuksessa esiin otettuja näkökohtia, nimittäin "vanha uudesta" -järjestelmää ja romutusta, annetaan vielä kolme vuotta aikaa antaa muutosehdotus. Neuvosto katsoi näin ollen olevan ennenaikaista sisällyttää tähän direktiiviin velvoite esittää sellainen ehdotus ennen 1 päivää tammikuuta 1998.

Neuvosto ei hyväksynyt tarkistusta 8. Kyseisen 8 artiklan pohjalta perustettava komitea on itse asiassa tyypiltään "klassinen" komitea, jollaisesta säädetään muun muassa maanteiden tavaraliikennemarkkinoiden kriisitilanteessa toteutettavista toimenpiteistä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3916/90.

Tarkistuksen 10 osalta neuvosto katsoi, ettei ole tarkoituksenmukaista tarkistuksen muodossa sisällyttää direktiiviin (joka on osoitettu jäsenvaltioille) luetteloa komission velvoitteista.

(1) EYVL N:o C 318, 29.11.1995, s. 8

(2) EYVL N:o C 65, 4.3.1996, s. 26

(3) EYVL N:o C 39, 12.2.1996, s. 96

(4) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.