Talous- ja sosiaalikomitean lisälausunto aiheesta "Tekniset standardit ja vastavuoroinen tunnustaminen"

(96/C 212/02)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 4. heinäkuuta 1995 työjärjestyksensä 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa lausunnon aiheesta "Tekniset standardit ja vastavuoroinen tunnustaminen".

Asian valmistelusta vastannut teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuus- ja palvelujaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 1996. Esittelijänä oli Johannes Jaschick.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 29. ja 30. toukokuuta 1996 pitämässään 336. täysistunnossa (toukokuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 101 puolesta, yksi pidättyi.

1. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate

1.1. Standardointi, tarkastus, sertifiointi ja valvonta ovat jo ennen läheisyysperiaatteen käyttöönottoa kuuluneet pääasiassa asianomaisten osapuolten itsehallintoon eikä niinkään valtion viranomaisten toimivaltaan.

1.2. Yhteisössä sovelletaan periaatteessa määrällisten rajoitusten poistamista sekä kaikkia toimia, joilla on samankaltainen vaikutus, kuten EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaan on kirjattu. Käsitteen "toimet, joilla on samankaltainen vaikutus" perustana on EY:n tuomioistuimen kehittämä ns. Dassonville-kaava, joka kuuluu seuraavasti: "Kaikkia jäsenvaltioiden kauppaa koskevia säännöksiä, jotka ovat omiaan välillisesti tai välittömästi, tosiasiassa tai mahdollisesti, estämään yhteisön sisäistä kauppaa, on pidettävä toimina, joilla on samankaltainen vaikutus kuin määrällisillä rajoituksilla."

1.3. Tätä päätöstä täydentää EY:n tuomioistuimen suuntaa-antava päätös, joka perustuu "Cassis de Dijon" -tapaukseen vuodelta 1979 () ja jossa sanotaan seuraavaa:

"Yhteisön määräysten puuttuessa on tuotteen markkinointia koskevien kansallisten määräysten erilaisuudesta johtuvat yhteisön sisäisen kaupan esteet hyväksyttävä, mikäli nämä määräykset ovat välttämättömiä pakottavien vaatimusten täyttämiseksi erityisesti tehokkaan verovalvonnan, kansanterveyden suojelun, rehellisen kaupankäynnin ja kuluttajasuojan suhteen."

2. TSK:n toiminta

2.1. TSK esitti lausunnossaan komission ensimmäiseen kertomukseen sisämarkkinoiden toimivuudesta () perustavan analyysin nykyisestä tilanteesta. Työn tulos sai suurta tunnustusta Euroopan parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa ja johti siihen, että neuvosto kannatti kesäkuussa 1995 ajatusta perustaa TSK:hon sisämarkkinoiden tarkkailuelin. Lausunnon ydinkohtana oli luettelo, jossa mainittiin 62 vakavaa estettä, joiden vuoksi kansalaiset ja talouden toimijat eivät pääse hyötymään ilman sisärajoja olevasta Euroopan markkina-alueesta.

2.2. Näiden tietojen pohjalta TSK:n työvaliokunta antoi teollisuus-, kauppa-, käsiteollisuusja palvelujaoston tehtäväksi erityisen lausunnon valmistelun kaupan teknisistä esteistä. Kyse on erityisesti tavaroiden vapaan liikkumisen estymisestä EU:ssa erilaisten kansallisten määräysten ja mahdollisesti kansallisten standardien joihin niissä on viitattu tai joissa niistä määrätään ja tarkastus-, sertifiointi- ja valvontamenettelyjen vuoksi sekä jäsenvaltioiden välisen vastavuoroisen tunnustamisen puuttumisesta.

2.3. Kaikista ponnisteluista ja monista edistysaskeleista huolimatta kaupan tekniset esteet ovat edelleen sisämarkkinoiden suuri ongelma. Sen syyt ovat osittain puhtaasti teknisiä, mutta osittain pikemminkin yleisluonteisia. Tyypillisenä esimerkkinä ovat tähän asti vain puutteellisesti yhdenmukaistetut rakennuselementtien paloturvallisuuden tarkastusmenettelyt. Kuitenkin myös asiakkaitten ja yksityisten laitosten käyttäytyminen saattaa johtaa kaupan vaikeutumiseen esim. silloin, kun vakuutusyhtiöt vaativat tiettyjä yhdenmukaistamattomia ajoneuvojen varkausehkäisimiä (). Kuten komitea korosti jo lausunnossaan komission kertomuksesta "Yhtenäismarkkinat vuonna 1995", kansallisten teknisten määräysten jatkuva lisääntyminen antaa aihetta huoleen (). Ratkaisun löytämiseen tarvitaan tämän erityisalan perusteellista tuntemusta. Käsillä olevan lausunnon on tarkoitus vaikuttaa tähän osaltaan.

2.4. Tämän lausuntoluonnoksen valmistelun yhteydessä pidettiin kaksi kuulemistilaisuutta, 23. tammikuuta 1996 Tukholmassa ja 25. tammikuuta 1996 Milanossa. Eturyhmille jaettiin myös kyselylomake, ja niitä pyydettiin lähettämään lisäkommentteja asiaan. Näin haluttiin koota ajankohtaisia kokemuksia ja ongelmia yhdestä vanhasta ja yhdestä uudesta EU:n jäsenvaltiosta. Näissä kuulemistilaisuuksissa saadut vastaukset otettiin huomioon tässä lausunnossa.

3. Käsitteet

3.1. Tässä lausunnossa käytetään joitain käsitteitä seuraavassa kuvatussa merkityksessä. Määritelmät on pitkälti otettu direktiiveistä, standardeista ja asianomaisesta kirjallisuudesta, mutta niitä on osittain lyhennetty luettavuuden helpottamiseksi.

3.2. Perustavanlaatuiset vaatimukset (turvallisuusvaatimukset tai muut vaatimukset yhteisen hyvinvoinnin varmistamiseksi) ovat sitovia teknisiä perusteita, jotka määritellään uuden suunnitelman mukaisissa direktiiveissä yleisessä muodossa. Niiden markkinoille tuotujen tuotteiden, joita nämä direktiivit koskevat, on vastattava näitä perustavanlaatuisia vaatimuksia.

3.3. Standardi on tekninen määrittely, jonka yleisesti hyväksytty standardointielin on hyväksynyt toistuvaan tai jatkuvaan käyttöön, mutta jonka noudattaminen ei ole pakollista.

3.4. "Yhdenmukaistetut standardit" ovat teknisiä vaatimuksia, jotka jokin eurooppalainen standardointielin laatii komission toimeksiannosta direktiivin 83/189/ETY sekä eurooppalaisten standardointielimien ja komission yhteistyötä koskevien yleisdirektiivien mukaan. Sen jälkeen kun komissio on julkaissut Euroopan yhteisön virallisessa lehdessä viitekohdan, ja vähintään yksi jäsenvaltio on siirtänyt standardin lainsäädäntöönsä, standardin noudattaminen johtaa yhdenmukaisuuden oletukseen kulloistenkin perustavanlaatuisten vaatimusten kanssa ().

3.5. (Oikeus)säännösten piiriin kuuluvalla alalla tuotteiden markkinoille tuonti on säädetty laeilla, asetuksilla ja vastaavilla kansalaisten suojelemiseksi. Tässä erotetaan EU:n direktiiveillä yhdenmukaistettu, säädösten piiriin kuuluva alue kansallisin oikeudellisin määräyksin säädellystä, yhdenmukaistamattomasta alasta. Osa säädösten piiriin kuuluvaa yhdenmukaistettua alaa on tarkastus, ja EY:n direktiivin mukaan on ilmoitettava laitokset, jotka toteuttavat komission määräämiä yhdenmukaisuuden arviointimenettelyjä.

3.6. (Oikeus)säännösten piiriin kuulumattomalla alalla tuotteiden markkinointia ei säädellä lailla, asetuksilla tai vastaavilla, sillä tuotteet eivät aiheuta vaaratilanteita.

4. Tähänastiset yritykset kaupan teknisten esteiden poistamiseksi

4.1. Vanha menettelytapa

Yksi EU:n pääponnistuksista on tavaroiden vapaan liikkuvuuden toteuttaminen yhdenmukaistamalla kansallisia määräyksiä. Vanhojen menettelytapojen mukaan EY:n direktiiveissä määrättiin oleellisten vaatimusten lisäksi "teknisissä liitteissä" myös kaikista teknisistä vaatimuksista, kuten ruohonleikkuukoneiden melutason mittausmenettelystä. Tämä menettelytapa osoittautui liian pitkäksi, raskaaksi ja yksityiskohtaiseksi. Aloilla, joilla vanha menettelytapa on osoittautunut toimivaksi (esim. moottoriajoneuvot) vanha käytäntö kuitenkin säilytetään.

4.2. Teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin uusi suunnitelma

4.2.1. Yhteisö määritti sisämarkkinaohjelmalla toiminnan tulevat painopisteet. Siten kävi myös tarpeelliseksi luoda uusi, nopeutettu yhdenmukaistamismenettely kaupan teknisten esteiden alalla "Cassis de Dijon" -päätöksen valossa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi neuvosto hyväksyi 1985 ns. uuden suunnitelman () teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin alalla.

4.2.2. Uudessa suunnitelmassa luovuttiin vanhasta yksityiskohtaisesta menettelytavasta. Yhteisön lainsäätäjä keskittyy eurooppalaisissa direktiiveissä, joilla tähdätään etupäässä yhdenmukaistamiseen, pikemminkin perustavien vaatimusten (), kuten tarvittavan suojatason määräämiseen. Perustavien vaatimusten mukaiset, tunnustetut tekniset ratkaisut on kuvattu erikseen yhdenmukaistetuissa standardeissa (), jotka Euroopan standardointielimet (yhteinen eurooppalainen standardointilaitos CEN, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea Cenelec ja Euroopan telealan standardointilaitos ETSI) ovat valmistelleet komission toimeksiannosta ja sen valtuuttamina.

4.2.3. Yhdenmukaistetut standardit eivät ole oikeudellisesti sitovia, vaan niiden soveltaminen on vapaaehtoista. Niissä kuitenkin perustellaan tuotteen (kumottavissa oleva) oletettu yhdenmukaisuus direktiivien olennaisten vaatimusten avulla. Yhdenmukaistetut eurooppalaiset standardit eivät siis ole ainoa mahdollisuus saavuttaa yhdenmukaisuus direktiivien perustavien vaatimusten kanssa. Valmistajat ja yhdenmukaisuuden arvioinnista vastaavat elimet voivat valita myös muita soveltuvia teknisiä ratkaisuja esim. soveltamalla muita, enimmäkseen kansallisia standardeja. Yhdenmukaisuuden oletus ei kuitenkaan tällöin täyty, ja valmistajan on ehkä itse osoitettava yhdenmukaisuus direktiivin perustavien vaatimusten kanssa. Tämä saattaa vaatia nykyistä tiukempaa yhdenmukaisuuden arviointimenettelyä.

4.2.4. Tiettyjen tuotteiden turvallisuus ja vaikutus terveyteen on niin ratkaiseva, että näiden tuotteiden kauppa saattaisi joutua vaikeuksiin, mikäli ei viitata konkreettisiin teknisiin vaatimuksiin. Suoraan direktiivin vaatimusten perusteella tehdyt tarkastukset ovat vaikeita toteuttaa ja voivat johtaa erilaisiin tulkintoihin. Tämä koskee erityisesti lääkinnällisiä laitteita ja henkilökohtaisia suojavarusteita käsitteleviä direktiivejä. Tästä syystä eurooppalaiset ja mikäli mahdollista kansainväliset stardardit terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi ovat tärkeitä sisämarkkinoiden menestymiselle. Juuri näillä aloilla on erittäin tärkeää, ettei julkisten elinten vastuuta lopultakaan vähennetä.

4.3. Yhdenmukaisuuden arvioinnin yleinen suunnitelma

4.3.1. Tarkastus ja sertifiointi kulkevat standardoinnin kanssa käsi kädessä. Teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin uutta suunnitelmaa täydennettiin tästä syystä tarkastuksen ja sertifioinnin alalla yhdenmukaisuuden arvioinnin yleisellä suunnitelmalla vuonna 1990. Yleisen suunnitelman tavoite perustuu siihen, että luodaan olosuhteet, jotka mahdollistavat vastavuoroisen tunnustamisen toimimisen sekä säännösten piiriin kuuluvalla () että kuulumattomalla () alalla.

4.3.2. Säännösten piiriin kuulumattomalla alalla on mahdollisuus saada tunnustetuksi yhdenmukaisuutta arvioivien elinten välisiä sopimuksia vastavuoroisesta tunnustamisesta. Tämä tapahtuu tarkoitusta varten erityisesti perustetun Euroopan tarkastus- ja sertifiointijärjestön ("European Organisation for Testing and Certification", EOTC) alakohtaisten komiteoiden kautta niiden periaatteiden ja menettelytapojen mukaan, jotka nauttivat kaikkien asianomaisten osapuolten luottamus ta. Tämä mahdollistaa avoimen, kerrallisen yhdenmukaisuuden arvioinnin Euroopan markkinoita varten.

4.3.3. Eurooppalaisella direktiivillä säädettyä alaa varten yleisessä suunnitelmassa on moduulijärjestelmä, josta voidaan koota yksittäisiä direktiivejä varten yhdenmukaisuuden arviointimenettely sen mukaan, mitä mahdollisia vaaroja tuotteesta voi aiheutua. Arviointimenettelyn jälkeen valmistaja voi kiinnittää tuotteeseen CE-merkin ja markkinoida tuotettaan kaikissa ETA-maissa ilman kansallista testausta tai hyväksyntää. Tavaran toimittaja voi vapaasti valita sertifiointi- tai tarkastuselimen tai jonkin muun hyväksymiselimen joko kotimaassaan tai jossain ETA-maassa.

5. Nykyinen tilanne standardien sekä tarkastus- ja sertifiointimenettelyjen alalla

5.1. Yleinen tilanne

5.1.1. Yleiseen tilanteeseen vaikuttaa erityisesti se, että standardointi, tarkastus ja sertifiointi on pitkälti ei-valtiollisten organisaatioiden tehtävä. Standardien valmistelu ja soveltaminen sekä usein myös tarkastusten, sertifioinnin ja valvonnan suorittaminen on vapaaehtoista.

5.1.2. Lainsäätäjä voi käyttää nykyisiä vapaaehtoisia standardeja ja hyväksyä ne tietyin edellytyksin ratkaisuna oikeudellisten määräysten täyttämiseen. Lainsäätäjä voi myös tarvittaessa omalla vastuullaan määrätä oikeudellisessa mielessä sitovasti käyttämään standardeja päivätyllä yksittäisellä viittauksella yhdenmukaistettuihin standardeihin.

5.2. Standardointi ja kauppapolitiikka

5.2.1. Euroopan talouden ja kauppapolitiikan tavoite on toimivien eurooppalaisten sisämarkkinoiden ohella tavaroiden ja palvelujen maailmanlaajuisen vaihdon edistäminen. Eurooppalainen standardointityö tukeutuu tästä syystä mahdollisimman paljon kansainvälisiin tuloksiin ja siirtää ne mahdollisin yhteisötason muutoksin eurooppalaisiin standardeihin.

5.2.2. Euroopan standardointielinten ja vastaavien kansainvälisten elinten välillä tehdään tiivistä yhteistyötä erityisten sopimusten pohjalta. Yhteistyö on varmistettu myös siten, että samat kansalliset standardointielimet ja asianomaiset tahot toimivat yhteistyössä kummallakin tasolla.

5.3. Kansallisten määräysten, tarkastuslaitosten ja tarkastustulosten vastavuoroinen tunnustaminen

5.3.1. Säännösten piiriin kuuluvalla, yhdenmukaistamattomalla alalla () on voimassa oikeudellisten määräysten vastavuoroisen tunnustamisen periaate EY:n perustamissopimuksen 30 ja 100 b artiklan perusteella.

5.3.2. Säännösten piiriin kuuluvalla yhdenmukaistetulla alalla () yhdenmukaisuuden arviointitulosten ja tarkastuslaitosten pätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta on määrätty eurooppalaisella direktiivillä. Kuulemistilaisuuksissa ja kyselylomakkeella saadut vastaukset osoittavat selvästi, että vastavuoroinen tunnustaminen on puutteellista eikä se ole uskottavaa ().

5.3.3. Säännösten piiriin kuulumattomalla alalla () on vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten edistämisestä huolimatta vielä lukuisia vaikeuksia tarkastustulosten ja sertifikaattien hyväksymisessä sekä yritysten ja niiden laadunhallintajärjestelmien sertifioinnissa. Nykyiselle tilanteelle on myös tyypillistä, että kun tarkastuslaitosten pätevyyteen ei luoteta täysin, käyttäjiä ei voi oikeustoimin pakottaa yhdenmukaisuustodistusten vastavuoroiseen tunnustamiseen.

5.4. Standardien suuri tarve

5.4.1. Koveneva kilpailu, käyttäjien korkea laatutietoisuus ja turvallisuusvaatimukset, tuotteiden moninaisuus sekä kuluttajien vaatimukset yhdenmukaisuustodistuksista ovat syitä eurooppalaisille ja kansainvälisille standardointielimille osoitettujen standardointihakemusten kasvavaan määrään. Kasvavaa kysyntää on ollut viime aikoina havaittavissa myös taloudellisesti yhä tärkeämmäksi käyvällä palvelualalla.

5.4.2. Tällä hetkellä valmistellaan pitkälti yli kymmentätuhatta eurooppalaista standardointihanketta. Standardointihankkeista suuri osa (n. 2/3) tapahtuu teollisuudessa ja muilla asianomaisilla tahoilla. Teknistä harmonisointia ja standardointia sekä muiden yhteisön politiikkojen täyttämistä koskevan uuden suunnitelman mukaisten direktiivien puitteissa annettujen mandaattien perusteella komissio on antanut toimeksi useita tuhansia eurooppalaisia standardeja. Niiden odotetaan valmistuvat vuosisadan loppuun mennessä.

5.4.3. Huolimatta eurooppalaisen standardointityön voimakkuudesta teollisuuspiirit kritikoivat yhä uudelleen eurooppalaisen standardin valmistamiseen tarvittavaa pitkää aikaa sekä raskassoutuisia menettelytapoja. Etenkin teollisuus painostaa enenevässä määrin Euroopan standardointielimiä tarkistamaan rakenteitaan, toimintaperiaatteitaan ja työskentelytapojaan. Euroopan standardointilaitosten vastuussa olevat elimet pohtivat parhaillaan ehdotuksia standardointityön yksinkertaistamiseksi.

6. Komitean ehdotuksia

6.1. Standardointi ja kauppapolitiikka

6.1.1. Komitea kannattaa ja tukee kaikkia ponnisteluja standardointityön menettelyjen ja työtapojen (esim. elektronisten apuvälineiden käyttöönotto) parantamiseksi ja joustavuuden lisäämiseksi. Myös eurooppalaisten standardointielinten sisäisiä ja keskinäisiä strategioita, menettelytapoja ja rakenteita olisi jatkuvasti tarkistettava ja parannettava. Jaosto mainitsee erityisesti, että markkinoiden tarpeiden arvioimiseksi tarvitaan tehokkaita mekanismeja, jotta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttää eurooppalaisten standardointielinten ja niiden jäsenorganisaatioiden niukkoja varoja.

6.1.2. Komitea on sitä mieltä, että eurooppalaisen standardointijärjestelmän nykyinen laajentuminen kansallisista elimistä koostuvaksi eurooppalaiseksi organisaatioksi on osoittautunut oikeaksi. Kansainvälisten standardointielinten kanssa tehtävälle yhteistyölle sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien yhteensopivuudelle annetaan paljon arvoa.

6.2. Avoimuus ja standardien oikeudellinen asema

6.2.1. Monet käyttäjät toivovat standardien konkreettista ja avointa kuvausta säädöksissä sekä standardien oikeudellisen aseman selventämistä (). Vapaaehtoisten teknisten standardien ja sitovien teknisten määräysten sekoittaminen voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja uuden suunnitelman torjumista.

6.2.2. Komitea vaatii, että kun oikeudellisissa määräyksissä viitataan standardeihin, on esitettävä selvästi ja yksiselitteisesti näiden kahden alan välinen yhteenkuuluvuus ja standardin asema kulloisessakin tapauksessa. On oltava selvää, ettei lainsäätäjä jaa toimivaltaansa luvattomasti yksityisille standardointielimille. Tapauksissa, joissa standardeilla tosiasiassa on sitova vaikutus, on varmistettava, että kaikki asianomaiset tahot osallistuvat soveltuvalla tavalla standardointiprosessiin ().

6.3. Yhtenäisyys ja direktiivien yhdenmukainen soveltaminen

6.3.1. Tuotteen markkinoille tuomista ja myöhempää käyttöä käsitellään toisinaan eri direktiiveissä. Teknisen määräyksen tarkoituksen ja sovellusalueen tarkka määrittely on erittäin tärkeää.

6.3.2. Komitean mielestä on välttämätöntä, että yhteisö kiinnittää direktiivejä laatiessaan huomiota yhtenäisyyteen, jotta tuotteille, joita EY-sopimuksen 100 artiklan mukaisten direktiivien määräykset koskevat ja joita markkinoidaan määräysten mukaisesti, ei aiheudu käytön ja siten myös kaupan esteitä sen vuoksi, että jäsenvaltiot voivat joillakin aloilla asettaa vähimmäisvaatimukset ylittäviä vaatimuksia. Tämä koskee myös kansallisia lisästandardeja, joihin kansallisissa laeissa viitataan.

6.3.3. Komitea tukee uuden suunnitelman periaatteiden soveltamista myös muilla kuin EY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan mukaisten direktiivien alalla ja kehottaa edelleen jatkamaan komission tällä alalla aloittamaa pohdintaa ja soveltamaan sitä käytännön direktiivityössä.

6.3.4. Komitea muistuttaa, että se kehotti jo 26. toukokuuta 1993 antamassaan lausunnossa () direktiivin 83/189/ETY toisesta muutoksesta määräämään säännöt terveydensuojelu-, kuluttajansuojaja ympäristönsuojelualalla sekä vaati entistä voimakkaampaa toimintaa eurooppalaisten standardien laatimiseksi teollisuuden päästöjä ja muita ennaltaehkäisy- ja suojelutoimia varten. Joillakin aloilla sääntely on vielä huomattavan puutteellista ().

6.3.5. Komitea mainitsee, että eurooppalaisten direktiivien aikataulun mukainen ja asianmukainen siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön on sisämarkkinoiden toimivuuden oleellinen edellytys. Direktiivien erilaisista kansallisista tulkinnoista ei saa kuitenkaan aiheutua kaupan esteitä. Direktiivien määräysten soveltamisesta vastuussa olevien kansallisten viranomaisten entistä parempi yhteistyö on tämän vuoksi välttämätöntä. Tapaukset, kuten vuonna 1988 hyväksytty rakennustuotedirektiivi, joka ei tähän mennessä ole vaikuttanut rakennustuotteiden vapaaseen kauppaan huonon toimivuutensa ja yhdenmukaistettujen standardien puutteen vuoksi, ovat epätyydyttäviä.

6.3.6. Ottaen huomioon tulevaisuudessakin odotettavissa olevat ongelmat aikataulun- ja asianmukaisessa kansallisen lainsäädännön mukauttamisessa direktiiveihin komitea ehdottaa, että säädösmuotona käytetään entistä useammin asetusta.

6.4. Selkeä ja oikea-aikainen mandaatti

6.4.1. Komitea mainitsee, että mandaattien myöntämisessä on vältettävä ongelma-alueet antamalla riittävän selvät ohjeet. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei ratkaisemattomia poliittisia kysymyksiä siirretä seuraavalle tasolle.

6.4.2. Mandaatit eurooppalaisiin direktiiveihin liittyvien standardien valmisteluun on annettava mahdollisimman pian, jotta tekniselle neuvonnalle ja yhteisymmärryksen saavuttamiselle standardointielimissä jää riittävästi aikaa ja standardit voidaan esittää ajoissa direktiivien voimaantulon yhteydessä.

6.5. Asianomaisten tahojen osallistuminen

6.5.1. Kaikkien asianomaisten tahojen aktiivinen ja asiantunteva osallistuminen taloudellisesta vahvuudesta riippumatta on erittäin tärkeää tasapainoisten, kaikkien osapuolten sovellettavissa olevien standardien valmistelussa. Jo mainittua standardointityöhön kuluvaa aikaa silmällä pitäen eurooppalaisilta standardointielimiltä kuitenkin vaaditaan erityisesti, että standardointiprosessin viivytyksiä vältetään tehokkain menettelyin.

6.5.2. Luonnollisesti myös työntekijöiden, pk-yritysten ja kuluttajien on osallistuttava eurooppalaisten standardien valmisteluun jo kansallisella tasolla standardointielimissä valmistavan mielipiteen muodostuksen yhteydessä. Mainittujen ryhmien on kuuluttava kansallisiin valtuuskuntiin ja osallistuttava tulosten soveltamiseen, ohjelmien muodostamiseen ja tärkeysjärjestysten laatimiseen.

6.5.3. Jäsenvaltioiden hallitusten olisi tuettava asianomaisten tahojen osallistumista standardointityöhön ja - mikäli näillä tahoilla ei ole riittävästi omia varoja

- tukea niitä myös taloudellisesti, kuten muissakin tapauksissa.

6.5.4. Komitea kannattaa ja tukee Euroopan parlamentin ja komission aloitetta, jonka mukaan asianomaisille tahoille, kuten pk-yrityksille, ammattiyhdistyksille ja kuluttajaliitoille taataan myös taloudellista apua () eurooppalaisten standardien valmisteluun sekä sovellukseen ja levittämiseen osallistumisen mahdollistamiseksi. Komitea kehottaa komissiota edelleen lisäämään taloudellista apua edellä mainituille osapuolille.

6.6. Kieliesteet ja tiedotusvaje

6.6.1. Kieliesteistä ja käännösongelmista käy ilmi, että keskitetyt rakenteet ovat erityisesti pk-yrityksille ja kansalaisille ongelmallisia. Jos standardointityön tulokset esitetään kansalliselle elimelle, joka soveltaa niitä käytäntöön, on kulloisenkin maan kielen käyttö yleensä välttämätöntä.

6.6.2. Kohdistetulla ja avoimella tiedotuksella on suuri merkitys. Julkisuudelle on tiedotettava huomioon otettavista teknisistä määräyksistä ja viranomaisille niiden toimialueella voimassa olevista teknisistä määräyksistä ja niiden moninaisista kytköksistä.

6.6.3. On myös tärkeää tietää, mitkä tekniset määräykset ovat yksittäisten elinten käsittelyssä, jotta asianomaisilla on tilaisuus osallistua soveltuvalla tavalla valmisteluprosessiin.

6.6.4. Välttämättömiä ovat edelleen itse paikalla tapahtuva neuvonta, tiedotus ja sovellusapu sekä kansallisten, kulloisenkin maan kielelle asianomaista terminologiaa käyttäen käännettyjen tekstien käyttöön antaminen.

6.6.5. Komitea muistuttaa, että se viittasi jo lausunnoissaan () siihen, että tarvitaan sopivia, kansalliset ja eurooppalaiset standardit sisältäviä tietopankkeja, jotka tarjoavat myös yleiskatsauksen valmisteilla olevasta standardoinnista.

6.7. Tarkastuslaitokset ja CE-merkintä

6.7.1. Tarkastuslaitoksille on uuden suunnitelman mukaisten direktiivien puitteissa annettu huomattavaa toimivaltaa. Erilaisten kansallisten vaatimusten asettaminen niille on ehdottomasti vältettävä. Näin vältetään seurauksia, jotka vaikuttavat keskinäiseen luottamukseen työn tulosten suhteen. Näiden elinten välinen tiivis kokemusten ja tiedon vaihto on välttämätöntä. Tässä yhteydessä viitataan siihen, että CE-merkin lisäksi sallitaan muitakin yhdenmukaisuutta osoittavia merkkejä (esim. kansalliset laatumerkit), mutta vain CE-merkki varmistaa markkinoinnin sisämarkkinoilla.

6.8. Markkinavalvontajärjestelmät

6.8.1. Sääntöjen piiriin kuuluvalla alalla olisi ponnisteltava kansallisten markkinavalvontajärjestelmien entistä paremman yhteistyön ja koordinoinnin järjestämiseksi kansallisten markkinavalvontajärjestelmien välille, joihin kuuluu yhteisiä tavoitteita käyttäjien ja tuotteiden turvallisuuden suhteen. Näin pyritään takaamaan niiden tuotteiden yhtenäinen pääsy markkinoille, joissa on sääntöjen mukaisesti CE-merkintä tai jotka on valmistettu sääntöjen mukaisesti jäsenvaltiossa vastavuoroisen tunnustamisen puitteissa.

6.8.2. Ei ole vielä selvää, missä määrin yhteisön äskettäin hyväksymä, tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta () noudattamattomista toimista tiedottava järjestelmä on onnistunut. Tarpeen vaatiessa on perustettava valituksia käsitteleviä elimiä tai nykyisille elimille on annettava tämä tehtävä.

6.8.3. Kansallisten markkinavalvontaviranomaisten ja tarkastuslaboratorioiden valtuutuselinten sekä sertifiointi- ja valvontaelinten välistä tiivistä yhteistyötä tarvitaan.

6.8.4. Komitea kannattaa ja tukee kaikkia toimia, jotka edistävät luottamusta sekä ainutkertaisen yhdenmukaisuusarvioinnin tulosten yleistä tunnustamista erityisesti sääntöjen piiriin kuulumattomalla alalla. Komitea kehottaa toteuttamaan ohjelmia, jotka mahdollistavat nykyistä suuremman keskinäisen luottamuksen. Tavoitteena on oltava, että kerran myönnetyt sertifikaatit tunnustetaan koko sisämarkkina-alueella ja että vältetään toistuvat tarkastukset ja sertifioinnit sekä tuotteiden että laadunhallintajärjestelmien osalta. Tässä yhteydessä on markkinoiden kulloistenkin vaatimusten mukaan valittava mahdolliset eri menettelytavat valmistajan selvityksestä tarkastustulosten ja sertifikaattien vastavuoroiseen tunnustamiseen ja yhtenäisen eurooppalaisen merkin myöntämiseen.

Bryssel, 29. toukokuuta 1996.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Carlos FERRER

() Oikeusasia 120/78, Euroopan tuomioistuimen päätös 20. 2. 1979.

() EYVL N:o C 393, 31. 12. 1994. Tämän jälkeen asiaa on käsitelty useissa lausunnoissa, erityisesti 22. marraskuuta 1995 hyväksytyssä lausunnossa (EYVL N:o C 39, 12. 2. 1996) komission toisesta kertomuksesta, johon kuuluu mm. "teknisluontoisia oikeudellisia esteitä" käsittelevä kappale.

() Asianomaiset tahot viittaavat tässä yhteydessä myös pyöräilijäkypäriin, ruohonleikkureihin, mikroaaltouuneihin ja lasten tarvikkeisiin, kuten lastenvaunuihin.

() Aiheesta "Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Yhtenäismarkkinat vuonna 1995" annetun lausunnon kohta 3.2.6.

() Kyseinen käsite eroaa matalajännitedirektiivissä mainitun yhdenmukaistetun standardin käsitteestä ja myös ISO/IEC Guide 2:ssa mainitusta yhdenmukaistetun standardin käsitteestä.

() EYVL N:o C 136, 4. 6. 1985.

() Ks. kohta 3, s. 8.

() Tämä koskee esim. ruotsalaisia dieselmoottoreita Italiassa. Kansallisten sertifikaattien kohdalla on myös tulkintaongelmia. Ruotsalaiset moottoriajoneuvojen valmistajat valittavat liioitellun muodollisia asiakirjavaatimuksia moottoriajoneuvojen tarkastusten yhteydessä Saksassa ja Italiassa.

() Komissio valmistelee parhaillaan aiheesta tutkimusta.

() Asiasta yksityiskohtaisemmin kohdassa 6.5, s. 11.

() EYVL N:o C 201, 26. 7. 1993.

() Esim. lasten turvallisuus, maastoautot, rakennustelineet, nitomapistoolit.

() Näin tapahtuu jo ANECin (kuluttajaliitto), TUTB:in (ammattiyhdistysedustusto) ja UEAPM:iin kuuluvan NORMAPM:n kohdalla.

() EYVL N:o C 120, 6. 5. 1991; EYVL N:o C 201, 26. 7. 1993.

() EYVL N:o L 321, 30. 12. 1995, TSK:n lausunto: EYVL N:o C 195, 18. 7. 1994.