Alueiden komitean lausunto aiheesta "Monikansallisten yritysten toimipaikan siirrot"

(96/C 100/11)

Alueiden komitean työvaliokunta päätti 26. heinäkuuta 1994 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 c artiklan mukaisesti antaa oma-aloitteisen lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Alueiden komitean työjärjestyksen 9 artiklan mukaisesti kysymys annettiin valiokunta 1:n "Alueellinen kehitys Taloudellinen kehitys Paikallinen ja alueellinen rahoitus" käsiteltäväksi.

Kokouksessaan 28. heinäkuuta 1994 valiokunta 1 nimesi esittelijäksi Manuel Chaves Gonzálezin.

Alueiden komitea hyväksyi seuraavan lausunnon 8. täysistunnossaan 19. 20. heinäkuuta 1995 (19. päivän kokouksessa).

1. Johdanto

Syynä oma-aloitteisen lausunnon laatimiseen oli huoli, jota tiettyjen monikansallisten yritysten teollisuustoimintojen siirtäminen Euroopan unionin yhdestä jäsenvaltiosta toiseen vuosina 1993 ja 1994 on herättänyt joissakin alueellisissa hallituksissa. Ilmiön sosiaalisista vaikutuksista huolimatta ei sen laajuutta ja syitä ole tutkittu toistaiseksi riittävästi. Tämän vuoksi alueiden komitean 1. valiokunta, joka on tietoinen ilmiön merkityksestä ja varsinkin teollisuuden merkityksestä tällaisen kehityksen perusedellytyksenä, asetti asiantuntijaryhmän laatimaan tutkimuksen, joka olisi ensimmäinen askel ongelman analysoimisessa.

2. Yhteenveto tutkimuksesta "Teollisuuden toimipaikkojen siirrot Euroopan unionissa (siirrot ja takaisinsiirrot)"

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka laajaa toimipaikkojen siirtäminen on tähän asti ollut ja ennen kaikkea kuinka laajaa se tulee olemaan tulevaisuudessa. Tämä voidaan saada selville vain tutkimalla ilmiön syitä. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä staattisina muutoksina pidettäviä teollisuustoimintojen siirtoja että uusien investointien aiheuttamia dynaamisia muutoksia, joita analysoidaan suorien ulkomaisten investointien virtojen avulla.

3. Suorat ulkomaiset investoinnit

Suoria ulkomaisia investointeja tutkimalla voidaan selvittää dynaamisia muutoksia, so. teollisuustoiminnan siirtoja uusia toimipaikkoja perustamalla.

4. Pääsyy tähän on tietysti yritysten pyrkimys parantaa tuotantoaan ja pääoman tuottavuutta pitkällä aikavälillä. Se selittää mm. seuraavien makrotaloudellisten tekijöiden merkityksen tämäntyyppisten siirtojen syinä:

Markkinoiden koko, koska toimintaa siirretään menestyviin talouksiin, joiden palkkataso on keskitasoa, sekä matalan palkkatason talouksiin, joilla on kuitenkin hyvät kasvuennusteet.

Markkinoiden kasvu, sillä teollisuusvaltioiden voimakkaampi talouskasvu 80-luvun jälkipuoliskolla aiheutti suorien ulkomaisten investointien lisääntymisen. Vastaavasti lama ilmeni 90-luvun alussa investointien vähenemisenä. Kehitysmaiden korkeampi kasvuaste vuosien 1990 ja 1993 välillä helpotti toiminnan siirtoja.

Palkkakustannusten taso uudessa toimipaikkamaassa verrattuna muihin toimipaikkoihin vaikka halvan työvoiman riittävä saatavuus ei riitäkään vetämään puoleensa ulkomaisia investointeja. Muita investointitarjontaa määrääviä tekijöitä ovat perusrakenteet, koulutetun työvoiman saatavuus sekä työntekijöiden elinolot.

Talouden vakaus ja inflaation hallinta, koska tämä takaa, ettei kokonaistalouden epätasapaino rajoita markkinoiden kasvumahdollisuuksia. Muita ratkaisevia tekijöitä ovat taloudellista integraatiota koskevat sopimukset, vakaat sosiaaliset, oikeudelliset ja poliittiset olot sekä talousvajeen poistaminen. Sitä vastoin kaupan esteiden poistaminen ei välttämättä lisää suoria ulkomaisia investointeja.

Sekä teollisuus- että kehitysmaissa tapahtunut rahamarkkinoiden vapautuminen, joka on edistänyt pääomien maailmanlaajuista liikkumista.

Myös erot työ- ja vero-oikeuden alalla sekä työmarkkinaosapuolten välillä vaikuttavat jossain määrin suoriin ulkomaisiin investointeihin, joskaan eivät ratkaisevasti.

5. Näiden makrotaloudellisten tekijöiden lisäksi myös seuraavilla mikrotaloudellisilla tekijöillä on merkitystä:

Internalisoinnin hyödyt; ne lienevät syy siihen, että suorat ulkomaiset investoinnit kohdistuvat voimakkaammin aloille, jotka erikoistuneiden ja monimutkaisten panosten ansiosta kykenevät valmistamaan teknisesti monimuotoisempia tuotteita.

Mitä erilaisimmat toimipaikkaan liittyvät edut. Tällaisia ovat yleisesti ottaen korkean teknologian aloilla perusrakenteiden laatu ja laajuus, koulutetun työvoiman saatavuus, talouden kehittämispolitiikka sekä johtoportaan ja henkilöstön elämänlaatu. Perinteisemmillä aloilla ovat markkinoiden laajennusmahdollisuudet ja alhaiset palkkakustannukset tärkeämpiä. Lisäksi erilaisten maksujen suuruus tai verovapauksien myöntäminen ja erot ympäristönormien soveltamisessa vaikuttavat yritysten toimipaikan valintaan.

Palkkakustannuksien vaikutus on edelleen merkittävä. Sen vuoksi niiden osatekijöitä tutkitaan yhä tarkemmin, jotta pystyttäisiin selittämään samalla kehitysasteella olevien talouksien väliset erot. Teollisuusmaiden välillä on muiden palkkakulujen (sosiaalivakuutukset ja henkilöstöedut, koulutus, loma) suhteen paljon eroavaisuuksia, jotka johtuvat viime kädessä erilaisista työoikeudellisista ja verotuksellisista oloista.

6. Teollisuustoiminnan siirtäminen

Staattisia toimipaikan muutoksia selvitettiin tutkimalla EU:ssa toimivia yrityksiä, jotka ovat siirtäneet toimipaikkojaan tai tuotantolinjojaan. Tutkimuksessa saadut tiedot tuotannon siirtämisestä maasta toiseen EU:n sisällä tai sen ulkopuolelle ovat peräisin 129 yrityksestä, joista suurin osa on monikansallisia suuryrityksiä. Tätä tutkimusta voidaan pitää ensimmäisenä yrityksenä selvittää monimutkaista ja epäyhtenäistä prosessia.

7. Tulokset osoittavat odotetusti, että varsinkin suuryrityksillä on taipumus siirtää toimipaikkojaan. Tämä ei tarkoita, etteivätkö myös PK-yritykset siirtäisi toimintojaan, mutta ne ovat suhteellisesti voimakkaammin edustettuina työvoimavaltaisilla aloilla. Varsinkin pienet yritykset siirtävät toimintaansa muihin maihin.

8. Siirtojen alakohtainen tarkastelu osoittaa ensinnäkin, että perinteiset alat (tekstiili- ja vaatetus-, lelu-, nahka- ja kenkäteollisuus), joilla on yhteisiä piirteitä (kaikki ovat työvoimavaltaisia) ja jotka joutuvat kamppailemaan kovasti kilpailuongelmien voittamiseksi, ovat vahvasti edustettuina. Tämä tulos sopii yhteen sen kanssa, mitä saatiin selville tutkittaessa suoria ulkomaisia investointeja perinteisillä, vähän uutta teknologiaa käyttävillä aloilla.

Toisen ryhmän muodostavat alat, jotka ovat sekä kysynnän tulevaisuudennäkymien että teknologian käytön suhteen korkeammalla tasolla ja jotka ovat siirtäneet toimintojaan paljon lyhyemmän aikaa. Tällaisia aloja ovat metalliteollisuus ja varsinkin kemian teollisuus, koneenrakennus ja sähkötekniikka (etenkin sarjavalmisteiset laitteet). Kuten edellisessäkin ryhmässä, on myös tässä nähtävissä teollisuusmaiden teknologiavaltaisten alojen taipumus siirtää toimintaansa kehitysmaihin. Osa tämän ryhmän toimipaikkojen siirroista voi toisaalta johtua EU:n yhdentymisprosessista.

Elektroniikka-ala ansaitsee erityistä huomiota, sillä se on kysynnän ja teknisten muutosten suhteen epäilemättä kaikkein dynaamisin ja siirtää tuotantoaan kuten aiempana mainitut ryhmätkin. Tämä kehitys ilmenee perustavanlaatuisina muutoksina sen tuotantorakenteessa, joka on altis standardisoitujen tuotteiden markkinoilla havaittavalle kovalle kilpailulle.

9. EU:n sisäiset teollisuusyritysten toimipaikan siirrot suuntautuvat selvästi kehittyneimmille alueille. Tämä on ristiriidassa suorista ulkomaisista investoinneista tehdyn tutkimuksen kanssa, jonka mukaan vähiten kehittyneiden EU:n alueiden osuus sisäisistä investointivirroista kasvaa.

10. Toiminnan siirron vaikutukset toimipaikkoihin vaihtelevat. Vaikutukset eivät kuitenkaan riipu siitä, siirretäänkö aikaisempi tuotanto siirrettyihin tai uusiin toimipaikkoihin. Toimipaikat, joiden toiminta on siirretty, suljetaan yleensä kokonaan tai osittain.

Nämä kokonaan tai osittain suljetut toimipaikat korvataan yhtä paljon muualle perustettavilla tuotantoyksiköillä kuin jo olevia tuotantolaitoksia käyttämällä. Paikallisten alihankkijoiden käyttö ulkomailla on kuitenkin yleensä vähäisempää.

Työvoimavaltaisilla ja pitkälle standardisoituja tuotteita valmistavilla aloilla perustetaan useimmiten uusia laitoksia tai käytetään alihankkijoita kustannuksien saamiseksi mahdollisimman pieniksi. Pääomavaltaisemmilla aloilla, joille on lisäksi tärkeää olla lähellä markkinoita ja joiden strategia tähtää toimintojen rakenteelliseen uudistukseen, turvaudutaan yleensä mieluummin valmiiden laitosten tai haaraosastojen käyttöön.

11. Lähes kaikissa toimipaikan siirroissa voidaan havaita kaksi syytä: palkkakustannukset ja eri toimipaikkojaan keskittävien ja erikoistavien yritysten rakenneuudistus. Ensimmäinen syy on kiistämättä hyvin tärkeä, sillä se on taustalla yli puolessa havaituista ja tutkituista tapauksista. Toinen syy, ilmiönä epäilemättä uudempi, on epäilemättä yhtä tärkeä, sillä se on vaikuttanut kolmannekseen tutkituista toimipaikan siirroista.

12. Alakohtaiset erityispiirteet ovat ratkaisevia toimipaikan siirtoja selitettäessä. Perinteiset alat ovat melkein poikkeuksetta pyrkineet palkkakustannusten pienentämiseen vastauksena lisääntyneeseen kilpailuun, mikäli tietyt tuotannon perusedellytykset ovat olleet kunnossa. Myös muilla näkökohdilla on vaikutuksensa asiaan (esim. markkinoiden läheisyys).

Vähemmän työvoimavaltaisia aloja, jotka kärsivät korkeista palkkakuluista vastaavasti vähemmän, koettelevat muut ongelmat kuten sopeutuminen muuttuvaan toimintaympäristöön. Tämän seurauksena syyt niiden kohdalla ovat pikemminkin tuotantolaitosten välttämätön rakenneuudistus, so. keskittyminen ja erikoistuminen tiettyihin tuotteisiin tai uusien markkinoiden luominen pelkkien kotimaan markkinoiden rinnalle.

13. Päämarkkinoiden läheisyys on myös tärkeä tekijä tuotantopaikan valinnassa, kuten suorien ulkomaisten investointien tarkastelu on osoittanut. Yritykset, jotka siirtävät tuotantoaan muihin maihin, eivät nimenomaisesti mainitse päämarkkinoiden läheisyyttä päätekijäksi, mutta voidaan kuitenkin olettaa, että se on vaikuttanut epäsuorasti tuotantopaikan lopulliseen valintaan. Tämä tekijä lienee yleensä merkittävämpi teknologiavaltaisilla aloilla.

14. Markkinoiden kehitys, ts. kysynnän lasku, on myös joillain aloilla varsin usein syynä toiminnan lopettamiseen. Muita harvinaisempia perusteita uuden toimipaikan valintaan ovat yleinen kustannustaso, raaka-ainekustannukset, odotettua huonommat taloudelliset tulokset, laitosten vanhentuminen sekä ei-taloudellisten tekijöiden vaikutus (esimerkiksi henkilösuhteet).

15. Yritykset eivät välttämättä reagoi suhteellisen samanlaisiin seikkoihin (esim. niiden toimipaikkojen tuotannon välttämätön rakenneuudistus) samanlaisilla tuotannonsiirtostrategioilla. Yritykset eivät myöskään yleensä mainitse toimipaikan siirrolle yhtä ainoata, vaan useimmiten monia eri syitä.

16. Alueiden komitean kanta

Alueiden komitea ottaa huomioon:

ylikansallisten yritysten irtisanomisia ja sosiaalista polkumyyntiä koskevat päätöslauselmat B3-0215 ja 0283/93, joissa Euroopan parlamentti vaatii Euroopan komissiota:

varmistamaan, että kaikki mahdollinen tehdään todellisen yhteisön teollisuuspolitiikan perustamiseksi, jolloin taataan se, että pääomamarkkinoiden ja rahoituslaitosten lyhyen aikavälin näkymät eivät kohoa Euroopan teollisen kehittymisen pitkän aikavälin tarpeiden yläpuolelle,

ilmoittamaan Euroopan parlamentille yritysten viime vuosien uudelleensijoituspäätöksistä, tarkoituksena selvittää, miten erot jäsenvaltioiden tukijärjestelyjen välillä ja työntekijöiden perusoikeuksien suora ja epäsuora kuuleminen otetaan huomioon näissä päätöksissä,

tunnustamaan, että sosiaalinen polkumyynti aiheuttaa kilpailun vääristymistä ja pyrkimään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka yhdessä epäreilua kilpailua koskevien sääntöjen kanssa, voisivat estää yrityksiä käyttämästä sosiaalista kilpailua voittojensa kasvattamiseksi;

päätöslauselmat B4-0173, 0194 ja 203/95 toimipaikan siirroista Euroopan unionin alueella, joissa Euroopan parlamentti:

vaatii, että yhteisön alueella ja sen ulkopuolella toimintojaan siirtäviltä yrityksiltä, joissa toteutetaan sosiaaliseen polkumyyntiin verrattavissa olevia käytäntöjä, evätään Euroopan unionin käynnistämisavustukset,

on sitä mieltä, että jollei ennakoiviin toimiin ryhdytä, tuotantoyksiköiden liikkuminen ilman neuvotteluja työmarkkinaosapuolten kanssa muodostaa vakavan uhan taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle yhtenäisyydelle,

pyytää Euroopan komissiota suorittamaan tutkimuksen toimipaikan siirtojen jakautumisesta Euroopan unionin alueella ja tiedottamaan Euroopan parlamentille tutkimuksen tuloksista;

alueiden komitean 16. marraskuuta 1994 hyväksymän lausunnon aiheesta "Euroopan sosiaalipolitiikan Valkoinen kirja: Etenemismalli unionille" ja siinä luetellut suositukset tasapainoisen kasvun edistämiseksi kaikkien kansalaisten yhteiskunnallinen ja taloudellinen sopeuttaminen huomioon ottaen;

asiakirjan Eurooppa 2000+ (eurooppalainen aluepoliittinen suunnitteluyhteistyö), jossa todetaan, että "työvoiman liikkuvuudesta, investointien suunnasta sekä kuljetus- ja viestintäverkkojen vaikutuksista tehty tutkimus osoittaa, että epätasapainon kasvaminen unionin sisällä on todellinen, tällä hetkellä hallitsematon riski. Tilanteen taustalla on keskusten vahvistuminen reuna-alueiden kustannuksella, suurten taajamien kasvanut rooli pienten ja keskisuurten kaupunkien kustannuksella sekä päätäntävallan, uudistusaloitteiden ja tietotaidon kasaantuminen suotuisimmille alueille,";

yhteisön alueiden yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta ja kehittymistä tarkastelevan viidennen kausiraportin, jonka mukaan sisämarkkinoiden toteutuminen on erityisen tärkeää siinä vaiheessa, kun yritykset tekevät päätöksiä toimipaikan valinnasta tai siirrosta hyötyäkseen yhteisön taloudellisista keskuksista;

teollisuusministerien neuvoston 8. marraskuuta 1994 tehdyn päätöslauselman yhteisön teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamisesta, jossa komissiota pyydetään tutkimaan toimipaikan siirtojen vaikutuksia ja kertomaan tuloksista teollisuuden pääosastolle;

alueiden komitean 1. valiokunnan (Alueellinen kehitys Taloudellinen kehitys Paikallinen ja alueellinen rahoitus) tekemän tutkimuksen "Teollisuuden toimipaikkojen siirrot Euroopan unionissa (siirrot ja takaisin siirrot)" johtopäätökset;

17. vaatii, että EU:n perustamissopimuksen teollisuuspolitiikkaa koskevan 130 artiklan mukaisesti tietoa investoinneista jäsenvaltioiden ja alueiden välillä sekä uudelleensijoittuneiden tuotantolaitosten määrästä ja luonteesta lisätään ja tutkitaan. Näin ilmiöstä saadaan lisää tietoa ja se voidaan ymmärtää entistä paremmin. Tiedon välittäminen ei saa muodostua lisätaakaksi yrityksille;

18. vaatii Euroopan komissiota Eurooppa 2000+ tutkimusten tavoitteiden mukaisesti tarkastelemaan suorien ulkomaisten investointien lisäksi toimipaikkojen siirtoa ja sen vaikutuksia Euroopan aluesuunnitteluun, erityisesti alueiden välillä vallitsevien epätasapainojen korjaamisen suhteen;

19. huomauttaa, että viimeisimpien tietojen mukaan yhteisön sisäinen teollisuusyritysten muuttoliike on kohti EU:n kehittyneimpiä alueita. Tähän on monia syitä, kuten esimerkiksi suhteellisesti korkeampi teknologian ja tuotannon taso, tuotannon erikoistuminen, suurtuotannon tarjoamat edut tai merkittävien markkina-alueiden läheisyys. Toisaalta toimipaikkojen siirroissa on erityisesti perinteisillä paljon työvoimaa käyttävillä aloilla palkkakustannusten tasolla ratkaiseva merkitys, minkä vuoksi yhteisössä suositaan kehittymättömämpiä alueita. Alhaisemmat palkkakustannukset ovat myös tärkein syy tuotannon siirtämiseksi kolmansiin maihin;

20. toteaa, että epäsuotuisten alueiden kehittyminen markkinoiden laajentamiseksi ja uuden vakaan teollisuusrakenteen luomiseksi on ensisijaisen tärkeässä asemassa, kun yrityksessä tehdään sijoittumispäätöksiä. Molemmat tekijät edistävät uuden tuotantotoiminnan ulkoisten edellytyksiä. Ammatillisen ja jatkokoulutuksen rakenteiden luominen sekä uudistuksiin myönteisesti suhtautuva ympäristö rohkaisevat yrityksiä sijoittumaan kaikkialle EU:n alueella;

21. katsoo, että taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen yhtenäisyyteen pyrkivä politiikka on peruslähtökohta teollisuuden muuttoliikkeen taustalla piilevien alueellisten ja aloittaisten erojen voittamiseksi. Alueilla, joissa perinteisten valttikorttien menetys voisi johtaa yritystoiminnan siirtymiseen muualle, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen yhtenäisyyteen pyrkivää politiikkaa tulisi tukea toimin, joilla alueellista ja paikallista kilpailukykyä voidaan parantaa;

22. katsoo, että taloudellista perusrakennetta tukevat toimet sekä jo olevien tukijärjestelmien puitteissa, erityisesti paikalliset ja teollisuutta koskevat toimet, on katsottava tämän politiikan olennaiseksi osaksi. Tällaisia ovat toimet, joiden avulla pyritään nykyisten keinojen puitteissa tarjoamaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti yritystoiminnan tarvitsemia tontteja, liikenne- ja muita palveluja, toisin sanoen toimimaan ympäristöä kunnioittaen. Politiikassa tulee kiinnittää huomiota pyrkimyksiin yritysten uudenaikaistamiseksi ja saattamiseksi kilpailukykyisemmiksi, yhteistyön kehittämiseen sekä teknologisen ja tuotannollisen kehityksen tukemiseen erityisesti PK-yrityksissä. Kaikki tämä korostaa PK-yritysten teknologiansiirtämiskeskusten perustamisen tärkeyttä;

23. katsoo, että yritysten ja erityisesti pk-yritysten sijoittumiseen ja kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät kuuluvat joissakin jäsenvaltioissa jo käynnistettyihin uudistamis- ja kehittämistoimiin. Tutkimus niiden eroista sekä niiden menestyksellisyydestä edistäisi erityisesti huono-osaisten seutujen alueellisia kehityshankkeita sekä unionin taloudellista ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta;

24. katsoo, että työvoiman kouluttamisen ja uusien tehtävien vaatimaa uudelleenkouluttamista on myös korostettava. Alueiden komitea vaatiikin erityistä huomiota kiinnitettäväksi tavoitteisiin N:o 3 ja 4 rakennerahastoasetusten tarkistamisen yhteydessä;

25. katsoo, että on tärkeää tukea toimivaa teollisuuspolitiikkaa, mikä edistää uusien toimintojen kehittymistä ja kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla sekä lisää sijaintipaikan houkuttelevuutta ja näin vahvistaa perustettujen yritysten pysyvyyttä alueella. Tämän politiikan parantamiseksi tulisi parantaa tiedon vaihtoa taloudellisten ja yhteiskunnallisten osapuolten, alueellisten viranomaisten ja keskushallinnon välillä;

26. vaatii yhteisön toimielimiä varmistamaan, että yritystoimintaa tukevat ohjelmat ottavat huomioon epäsuotuisten, mukaan lukien unionin äärimmäisten reuna-alueiden erityisongelmat. Ohjelmien ei tulisi kuitenkaan vaatia lisävaroja tai korvata kansallisia ohjelmia;

27. toivoo, että komissio oli varovaisempi tarjotessaan yrityksille houkuttimia asettua jollekin tietylle alueelle ja pyytää varmistamaan, että houkuttimet eivät ole ristiriidassa yhteisön kilpailupolitiikan kanssa, eivätkä näin ollen johda köydenvetoon eri alueiden välillä. Asia edellyttää suurta avoimuutta;

28. vaatii jatkamaan EU:n sisäistä harmonisointia erityisesti yhteiskunnallisissa ja työvoimaa koskevissa asioissa Euroopan sosiaalipolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan mukaisesti jolloin voidaan välttää epäreilu kilpailu EU:n alueiden välillä niiden pyrkiessä houkuttelemaan uusia yrityksiä;

29. Alueiden komitea pyytää komissiota tukemaan yhteisön tasolla toimivissa yrityksissä sellaisten elinten perustamista, jotka edustavat työntekijöitä hallintotasolla. Näitä elimiä olisi kuultava Euroopan työneuvoston perustamisesta annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY mukaisesti toimipaikan siirtoa suunniteltaessa. Näin olisi tehtävä ennen kuin tämä sitova säädös astuu voimaan. Alueiden komitea pyytää komissiota ilmoittamaan vuosittain, kuinka moni yritys on tehnyt näin.

Bryssel, 19. heinäkuuta 1995.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Jacques BLANC