Vain alkuperäiset YK:n Euroopan talouskomission tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys 13 muutossarjaan 11 – Voimaantulopäivä: 8. lokakuuta 2015

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

1.

Soveltamisala

2.

Määritelmät

3.

Hyväksynnän hakeminen

4.

Hyväksyntä

5.

Vaatimukset

6.

Testit

7.

Ajoneuvotyypin tai jarrujärjestelmän muuttaminen ja hyväksynnän laajentaminen

8.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

9.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

10.

Tuotannon lopettaminen

11.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisen nimet ja osoitteet

12.

Siirtymämääräykset

LIITTEET

1

Tämän säännön soveltamisalaan kuulumattomat jarrulaitteet, muut laitteet, menetelmät ja edellytykset

2

Ilmoitus

Lisäys 1 –

Luettelo ajoneuvoa koskevista tiedoista säännön nro 90 mukaista hyväksyntää varten

Lisäys 2 –

Ajoneuvon jarrulaitteita koskeva tyyppihyväksyntätodistus

3

Hyväksyntämerkit

4

Jarrutustestit ja jarrujärjestelmien teho

Lisäys –

Akun varaustilan seurantaa koskeva menettely

5

Tiettyihin ajoneuvoihin sovellettavat lisämääräykset ADR-sopimuksen mukaisesti

6

Paineilmajarruilla varustettujen ajoneuvojen vasteajan mittausmenetelmä

Lisäys –

Esimerkkejä simulaattorista

7

Energialähteitä ja energianvarastointilaitteita (energiavaraajia) koskevat määräykset

8

Jousijarrujärjestelmien erityisiä edellytyksiä koskevat määräykset

9

Mekaanisella jarrusylinterin lukituslaitteella varustettuja seisontajarrujärjestelmiä koskevat määräykset

10

Jarrutustehon jakautuminen ajoneuvon akseleille sekä vetoajoneuvojen ja perävaunujen yhteensopivuutta koskevat vaatimukset

11

Tapaukset, joissa tyyppi I- ja/tai tyyppi II- (tai tyyppi IIA-) tai tyyppi III -testejä ei tarvitse tehdä

Lisäys 1

Lisäys 2 –

Vaihtoehtoiset menettelyt perävaunujen jarrujen tyyppi I- ja tyyppi III -testeille

Lisäys 3 –

Tämän liitteen lisäyksen 2 kohdassa 3.9 tarkoitetun testausselosteen malli

Lisäys 4 –

Tämän liitteen lisäyksen 2 kohdassa 3.7.3 tarkoitettu testausselosteen malli vaihtoehtoista automaattista jarrun kulumissäätölaitetta varten

Lisäys 5 –

Perävaunun akseleita ja jarruja koskeva ilmoitus vaihtoehtoisen tyyppi I- ja tyyppi III -testin osalta

12

Inertiajarrujärjestelmillä varustettujen ajoneuvojen testausta koskevat edellytykset

Lisäys 1

Lisäys 2 –

Inertiajarrujärjestelmän hallintalaitteen testausseloste

Lisäys 3 –

Jarrun testausseloste

Lisäys 4 –

Testausseloste perävaunun inertiajarrun hallintalaitteen, voimansiirron ja jarrujen yhteensopivuudesta

13

Lukkiutumisenestojärjestelmillä varustettuja ajoneuvoja koskevat testivaatimukset

Lisäys 1 –

Symbolit ja niiden selitykset

Lisäys 2 –

Pitokyvyn hyödyntäminen

Lisäys 3 –

Teho kitkakertoimeltaan erilaisilla pinnoilla

Lisäys 4 –

Pienen kitkakertoimen pintojen valintamenetelmä

14

Sähköisillä jarrujärjestelmillä varustettuja perävaunuja koskevat testivaatimukset

Lisäys –

Perävaunun jarrutussuhteen ja vetoajoneuvo-perävaunuyhdistelmän keskimääräisen täysin kehittyneen hidastuvuuden yhteensopivuus (perävaunu kuormitettuna ja kuormittamattomana)

15

Menetelmä jarrupäällysteiden testaamiseksi inertiadynamometrillä

16

Vetoajoneuvojen ja perävaunujen yhteensopivuus ISO-standardin 11992 mukaisen tiedonsiirron osalta

17

Testimenettely sähköisillä ohjausjohdoilla varustettujen ajoneuvojen toiminnallisen yhteensopivuuden arvioimiseksi

18

Kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuutta koskevat erityisvaatimukset

19

Jarrujärjestelmän komponenttien tehon testaus

Lisäys 1 –

Todentamisraportin malli jarrukalvosylintereitä varten

Lisäys 2 –

Testitulosten malliseloste jarrukalvosylintereitä varten

Lisäys 3 –

Todentamisraportin malli jarrukalvosylintereitä varten

Lisäys 4 –

Testitulosten malliseloste jarrukalvosylintereitä varten

Lisäys 5 –

Perävaunun lukkiutumatonta jarrujärjestelmää koskeva ilmoituslomake

Lisäys 6 –

Perävaunun lukkiutumatonta jarrujärjestelmää koskeva testausseloste

Lisäys 7 –

Ajoneuvon (perävaunun) ajonvakautustoiminnon ilmoituslomake

Lisäys 8 –

Ajoneuvon (perävaunun) ajonvakautustoiminnon testausseloste

Lisäys 9 –

Symbolit ja niiden selitykset

Lisäys 10 –

Kenttäkokeen dokumentointilomake tämän liitteen kohdan 4.4.2.9 mukaisesti

Lisäys 11 –

Ajoneuvon (moottoriajoneuvon) ajonvakautustoiminnon ilmoituslomake

Lisäys 12 –

Ajoneuvon (moottoriajoneuvon) ajonvakautustoiminnon testausseloste

20

Perävaunujen tyyppihyväksyntää koskeva vaihtoehtoinen menettely

Lisäys 1 –

Painopisteen korkeuden laskentamenetelmä

Lisäys 2 –

Todentamiskaavio kohtaa 3.2.1.5 varten – Puoliperävaunut

Lisäys 3 –

Todentamiskaavio kohtaa 3.2.1.6 varten – Keskiakseliperävaunut

Lisäys 4 –

Todentamiskaavio kohtaa 3.2.1.7 varten – Varsinaiset perävaunut

Lisäys 5 –

Symbolit ja niiden selitykset

21

Ajonvakautustoiminnolla varustettuja ajoneuvoja koskevat erityisvaatimukset

Lisäys 1 –

Dynaamisen ajovakauden simuloinnin käyttö

Lisäys 2 –

Dynaamisen ajovakauden simulointityökalu ja sen validointi

Lisäys 3 –

Ajoneuvon ajonvakautustoiminnon simulointityökalun testausseloste

22

Automatisoidun liittimen sähköistä/elektronista jarrurajapintaa koskevat vaatimukset

1.   SOVELTAMISALA

1.1   Tätä sääntöä sovelletaan luokkien M2, M3, N ja O (1) ajoneuvoihin jarruttamisen (2) osalta.

1.2   Tätä sääntöä ei sovelleta

1.2.1

ajoneuvoihin, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 25 km/h,

1.2.2

perävaunuihin, joita ei voida kytkeä moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin, joiden rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 km/h,

1.2.3

vammaisia kuljettajia varten varustettuihin ajoneuvoihin.

1.3   Jollei tämän säännön sovellettavista määräyksistä muuta johdu, liitteessä 1 luetellut varusteen, laitteet, menetelmät ja edellytykset eivät kuulu tämän säännön soveltamisalaan.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1	’Ajoneuvon hyväksynnällä’ tarkoitetaan ajoneuvotyypin hyväksyntää jarruttamisen osalta.

2.2

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan sellaisia ajoneuvoja, jotka eivät merkittävästi eroa toisistaan seuraavassa täsmennetyiltä olennaisilta ominaisuuksiltaan: 2.2.1 Moottorikäyttöiset ajoneuvot 2.2.1.1 ajoneuvoluokka (katso kohta 1.1) 2.2.1.2 enimmäismassa, sellaisena kuin se määritellään kohdassa 2.16 2.2.1.3 massan jakautuminen akseleille 2.2.1.4 suurin rakenteellinen nopeus 2.2.1.5 jarrulaitteiston tyyppi, erityisesti se, onko perävaunu varustettu jarrulaitteistolla tai onko käytössä sähköinen hyötyjarrujärjestelmä 2.2.1.6 akselien lukumäärä ja järjestely 2.2.1.7 moottorin tyyppi 2.2.1.8 vaihteiden lukumäärä ja välityssuhteet 2.2.1.9 vetopyörästön välityssuhteet 2.2.1.10 renkaiden mitat 2.2.2 Perävaunut 2.2.2.1 ajoneuvoluokka (katso kohta 1.1) 2.2.2.2 enimmäismassa, sellaisena kuin se määritellään kohdassa 2.16 2.2.2.3 massan jakautuminen akseleille 2.2.2.4 jarrulaitteiden tyyppi 2.2.2.5 akselien lukumäärä ja järjestely 2.2.2.6 renkaiden mitat

2.3

’Jarrujärjestelmällä’ tarkoitetaan niiden osien yhdistelmää, joiden toimintatarkoituksena on vähentää liikkuvan ajoneuvon nopeutta asteittain, saada se pysähtymään tai pitää se paikoillaan, jos se on jo pysäytetty. Nämä toiminnot eritellään kohdassa 5.1.2. Järjestelmä koostuu hallintalaitteesta, voimansiirrosta ja varsinaisesta jarrusta.

2.4

’Hallintalaitteella’ tarkoitetaan kuljettajan (tai joidenkin perävaunujen ollessa kyseessä tämän apulaisen) suoraan käyttämää järjestelmän osaa, jonka avulla voimansiirtoon välitetään jarrutukseen tai sen hallintaan tarvittava energia. Tämä energia voi olla kuljettajan omaa lihasvoimaa tai toisesta lähteestä tuotettua energiaa, jota kuljettaja voi hallita, tai soveltuvin osin perävaunun kineettistä energiaa tai edellä lueteltuja energioita yhdistämällä saatua energiaa. 2.4.1 ’Käytöllä’ tarkoitetaan sekä hallintalaitteen kytkemistä toimintaan että sen vapauttamista.

2.5

’Voimansiirrolla’ tarkoitetaan hallintalaitteen ja jarrun välissä sijaitsevien komponenttien muodostamaa kokonaisuutta, joka liittää hallintalaitteen ja jarrun toiminnallisesti yhteen. Voimansiirto voi olla mekaaninen, hydraulinen, pneumaattinen, sähköinen tai näiden yhdistelmä. Jos jarrutusvoima saadaan kuljettajasta riippumattomasta energianlähteestä tai sellaisen avustamana, myös järjestelmässä olevan varaenergian katsotaan olevan voimansiirron osa. Voimansiirrolla on kaksi toisistaan riippumatonta tehtävää: ohjauksen välitys ja energian välitys. Kun ilmaisua ’voimansiirto’ käytetään tässä säännössä yksinään, sillä tarkoitetaan sekä ’ohjauksen välitystä’ että ’energian välitystä’. Vetoajoneuvojen ja perävaunujen välisiä ohjaus- ja syöttöjohtoja ei pidetä osana voimansiirtoa. 2.5.1 ’Ohjauksen välityksellä’ tarkoitetaan voimansiirron komponenttien yhdistelmää, jolla hallitaan jarrujen toimintaa, hallintoiminto ja tarvittavat energiavarastot mukaan luettuina. 2.5.2 ’Energian välityksellä’ tarkoitetaan niiden komponenttien yhdistelmää, joilla syötetään jarruihin tarvittava energia, jarrujen toimintaa varten tarvittavat energiavarastot mukaan luettuina.

2.6

’Jarrulla’ tarkoitetaan osaa, jossa ajoneuvon liikettä vastustavat voimat tuotetaan. Se voi olla rakenteeltaan kitkajarru (jolloin jarrutukseen tarvittavat voimat syntyvät kahden toistensa suhteen liikkuvan osan välisestä kitkasta), sähköjarru (jolloin jarrutukseen tarvittavat voimat syntyvät kahden toistensa suhteen liikkuvan, mutta toisistaan erillään olevan osan sähkömagneettisen vuorovaikutuksen tuottamana), fluidijarru (jolloin jarrutukseen tarvittavat voimat syntyvät kahden toistensa suhteen liikkuvan osan välissä olevan väliaineen kautta) tai moottorijarru (jolloin jarrutusvoimat syntyvät moottorin kehittämän hallitusti lisääntyvän jarrutusvaikutuksen siirtämisestä pyöriin).

2.7

’Eri jarrujärjestelmätyypeillä’ tarkoitetaan järjestelmiä, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi seuraavien olennaisten seikkojen osalta: 2.7.1 komponenttien ominaisuudet ovat erilaiset; 2.7.2 jonkin komponentin materiaalin ominaisuudet tai sen muoto tai koko ovat erilaisia; 2.7.3 komponenttien kokoonpano on erilainen.

2.8	’Jarrujärjestelmän komponentilla’ tarkoitetaan yhtä niistä erillisistä osista, jotka yhdistettyinä muodostavat jarrujärjestelmän.

2.9

’Jatkuvalla jarrutuksella’ tarkoitetaan ajoneuvoyhdistelmien jarrutusta järjestelmällä, jolla on seuraavat ominaisuudet: 2.9.1 yksi hallintalaite, jota kuljettaja käyttää istuimeltaan portaattomasti yhdellä liikkeellä; 2.9.2 ajoneuvoyhdistelmän yksiköiden jarruttamiseen tarvittava energia siirretään samasta energianlähteestä (joka voi olla ajoneuvon kuljettajan lihasvoima); 2.9.3 jarrujärjestelmä mahdollistaa ajoneuvoyhdistelmän yksiköiden samanaikaisen tai niiden keskinäisesti vaiheistetun jarrutuksen niiden suhteellisesta sijainnista riippumatta.

2.10

’Puolijatkuvalla jarrutuksella’ tarkoitetaan ajoneuvoyhdistelmän jarrutusta järjestelmällä, jolla on seuraavat ominaisuudet: 2.10.1 yksi hallintalaite, jota kuljettaja käyttää istuimeltaan portaattomasti yhdellä liikkeellä; 2.10.2 ajoneuvoyhdistelmän yksiköiden jarruttamiseen tarvittava energia siirretään kahdesta eri energianlähteestä (joista toinen voi olla ajoneuvon kuljettajan lihasvoima); 2.10.3 jarrujärjestelmä mahdollistaa ajoneuvoyhdistelmän yksiköiden samanaikaisen tai niiden keskinäisesti vaiheistetun jarrutuksen niiden suhteellisesta sijainnista riippumatta.

2.11

’Automaattijarrutuksella’ tarkoitetaan automaattisesti tapahtuvaa perävaunun tai perävaunujen jarrutusta toisiinsa kytkettyjen ajoneuvoyhdistelmän osien irrotessa, mukaan lukien irtoaminen kytkentälaitteen irrotessa, ilman että tällä on vaikutusta ajoneuvoyhdistelmän muiden yksiköiden jarrutustehoon.

2.12	’Inertiajarrutuksella (tai työntöjarrutuksella)’ tarkoitetaan jarrutusta järjestelmällä, jossa jarrutusvoiman tuottamiseen tarvittava energia saadaan perävaunun liikkeestä vetoajoneuvoa kohti.

2.13

’Portaattomasti säädettävällä jarrutuksella’ tarkoitetaan jarrutusta, jonka aikana – laitteiden normaalilla toiminta-alueella ja jarrujen käytön aikana (ks. kohta 2.4.1) 2.13.1 kuljettaja voi milloin tahansa lisätä tai vähentää jarrutusvoimaa hallintalaitetta käyttämällä, 2.13.2 jarrutusvoima vaihtelee suhteellisesti hallintalaitteeseen kohdistuvan toiminnan mukaan (monotoninen toiminta) ja 2.13.3 jarrutusvoimaa voidaan helposti säädellä riittävällä tarkkuudella.

2.14

’Vaiheistetulla jarrutuksella’ tarkoitetaan menettelyä, jota voidaan käyttää, kun kahta tai useampaa jarrutuslähdettä käytetään samasta hallintalaitteesta niin, että yhtä jarrutuslähdettä käytetään ensisijaisesti ja toinen jarrutuslähde tai toiset jarrutuslähteet saadaan käyttöön vasta, kun hallintalaitteeseen kohdistetaan enemmän liikettä.

2.15

’Hidastimella’ tarkoitetaan apujarrujärjestelmää, joka pystyy sekä antamaan että ylläpitämään jarrutusvaikutusta kauan ilman merkittävää tehon putoamista. Ilmaisu ’hidastin’ kattaa koko järjestelmän hallintalaite mukaan lukien. 2.15.1 Hidastin voi koostua yksittäisestä laitteesta tai useiden laitteiden yhdistelmästä. Kullakin laitteella voi olla oma hallintalaitteensa. 2.15.2 Hidastimien hallintalaitteiden konfiguraatiot: 2.15.2.1 ’Erillisellä hidastimella’ tarkoitetaan hidastinta, jonka hallintalaite on erillään käyttöjarrujärjestelmästä ja muista jarrujärjestelmistä. 2.15.2.2 ’Integroidulla hidastimella’ tarkoitetaan hidastinta, jonka hallintalaite on yhdistetty käyttöjarrujärjestelmän hallintalaitteeseen siten, että sekä hidastinta että käyttöjarrujärjestelmää käytetään samanaikaisesti tai yhteisen hallintalaitteen sopivasti vaiheistamina; 2.15.2.3 ’Irtikytkettävällä hidastimella’ tarkoitetaan integroitua hidastinta, jossa on lisäksi kytkentälaite, jonka avulla yhteinen hallintalaite voidaan saattaa vaikuttamaan vain käyttöjarrujärjestelmään.

2.16	’Kuormitetulla ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, joka on kuormitettu sen enimmäismassaan, jollei toisin ole ilmoitettu.

2.17	’Enimmäismassalla’ tarkoitetaan ajoneuvon valmistajan ilmoittamaa ajoneuvon teknisesti sallittua massaa (tämä massa voi olla suurempi kuin kansallisten viranomaisten vahvistama sallittu enimmäismassa).

2.18	’Massan jakautumisella akseleille’ tarkoitetaan painovoiman aiheuttamien ajoneuvon massaan ja/tai sisältöön kohdistuvien vaikutusten jakautumista akseleiden kesken.

2.19	’Pyörä- tai akselikuormituksella’ tarkoitetaan pyörän tai akselin pyörien ja niiden kanssa kosketuksissa olevan tienpinnan välistä pystysuoraa staattista voimaa.

2.20	’Suurimmalla staattisella pyörä- tai akselikuormituksella’ tarkoitetaan staattista pyörä- tai akselikuormitusta ajoneuvon ollessa kuormitettu.

2.21

’Sähköisellä hyötyjarrutuksella’ tarkoitetaan jarrujärjestelmää, jonka avulla ajoneuvon liike-energia muutetaan sähköenergiaksi hidastumisen aikana. 2.21.1 ’Sähköisen hyötyjarrutuksen hallintalaitteella’ tarkoitetaan laitetta, jolla ohjataan sähköisen hyötyjarrujärjestelmän toimintaa. 2.21.2 ’Luokan A sähköisellä hyötyjarrujärjestelmällä’ tarkoitetaan sähköistä hyötyjarrujärjestelmää, joka ei ole osa käyttöjarrujärjestelmää. 2.21.3 ’Luokan B sähköisellä hyötyjarrujärjestelmällä’ tarkoitetaan sähköistä hyötyjarrujärjestelmää, joka on osa käyttöjarrujärjestelmää. 2.21.4 ’Sähkölatauksen tilalla’ tarkoitetaan ajoakkuun varastoidun sähköenergian määrän ja kyseiseen ajoakkuun varastoitavissa olevan sähköenergian enimmäismäärän välistä hetkellistä suhdetta. 2.21.5 ’Ajoakulla’ tarkoitetaan kaikkia akkuja, jotka sisältävät ajoneuvon ajomoottorien toimintaan tarvittavaa energiaa.

2.22

’Varastoitua energiaa käyttävällä hydraulisella jarrujärjestelmällä’ tarkoitetaan jarrujärjestelmää, jossa energia tuotetaan paineistetun hydrauliväliaineen avulla ja varastoidaan yhteen tai useampaan varaajaan, joihin syötetään painetta yhdestä tai useammasta pumpusta, joista jokaiseen on asennettu laite paineen rajoittamiseksi tiettyyn enimmäisarvoon. Valmistajan on ilmoitettava tämä raja-arvo.

2.23	’Etu- ja takapyörien yhtäaikaisella lukkiutumisella’ tarkoitetaan tilannetta, jossa aika sen välillä, kun taka-akselin viimeinen (toinen) pyörä lukkiutuu ensimmäistä kertaa ja etuakselin viimeinen (toinen) pyörä lukkiutuu ensimmäistä kertaa, on alle 0,1 sekuntia.

2.24

’Sähköisellä ohjausjohdolla’ tarkoitetaan kahden ajoneuvon välistä sähköistä yhteyttä, joka välittää jarrutuksen hallintatoiminnon yhdistelmän vedettävään ajoneuvoon. Se koostuu sähköjohtimista ja liittimestä sekä osista, jotka on tarkoitettu perävaunun ohjauksen välityksen tiedonsiirtoon ja energiansyöttöön.

2.25	’Tiedonsiirrolla’ tarkoitetaan digitaalisen tiedon siirtämistä protokollan sääntöjen mukaisesti.

2.26	’Kahdenvälisellä’ verkolla tarkoitetaan topologialtaan sellaista siirtoverkkoa, jossa on vain kaksi yksikköä. Kummassakin yksikössä on integroitu päätevastus siirtojohtoa varten.

2.27	’Kytkentävoimaohjauksella’ tarkoitetaan järjestelmää tai toimintoa, jolla tasapainotetaan automaattisesti vetoajoneuvon ja perävaunun jarrutussuhdetta.

2.28

Viitejarrutustehon ’nimellisarvon’ avulla jarrujärjestelmän siirtotoiminnolle voidaan antaa antotehon ja ottotehon toisiinsa suhteuttava arvo sekä yksittäisten ajoneuvojen että ajoneuvoyhdistelmien osalta. 2.28.1 Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ’nimellisarvo’ on tunnusarvo, joka voidaan osoittaa tyyppihyväksynnässä ja joka suhteuttaa pelkän ajoneuvon jarrutussuhteen jarrutuksen ottotehoon. 2.28.2 Perävaunussa ’nimellisarvo’ on tunnusarvo, joka voidaan osoittaa tyyppihyväksynnässä ja joka suhteuttaa jarrutussuhteen liitospään signaaliin. 2.28.3 ’Nimellinen vaatimusarvo’ määritellään kytkentävoimaohjaukselle tunnusarvona, joka suhteuttaa liitospään signaalin jarrutussuhteeseen ja joka voidaan osoittaa tyyppihyväksynnässä liitteessä 10 esitettyjen yhteensopivuusalueiden rajojen sisäpuolella.

2.29

’Automaattisesti ohjatulla jarrutuksella’ tarkoitetaan kompleksiseen elektroniseen ohjausjärjestelmään kuuluvaa toiminnetta, jossa jarrujärjestelmän tai jarrujärjestelmien tai tiettyjen akselien jarrujen käyttämisellä on tarkoitus hidastaa ajoneuvoa kuljettajan toiminnan kautta tai sitä ilman ajoneuvon antamien tietojen automaattisen arvioinnin perusteella.

2.30	’Selektiivisellä jarrutuksella’ tarkoitetaan kompleksisen sähköisen hallintajärjestelmän toimintoa, jossa yksittäisiä jarruja käytetään automaattisesti ja ajoneuvon hidastuminen on toissijaista ajoneuvon käyttäytymisen muuttamiseen nähden.

2.31	’Vertailujarruvoimilla’ tarkoitetaan yhden akselin jarruvoimia, jotka muodostuvat renkaan kehällä jarrudynamometrissä jarrusylinteripaineeseen verrattuna ja ilmoitetaan tyyppihyväksynnän yhteydessä.

2.32	’Jarrutussignaalilla’ tarkoitetaan logiikkasignaalia, joka osoittaa jarrujen aktivoinnin kohdassa 5.2.1.30 kuvatulla tavalla.

2.33	’Hätäjarrutussignaalilla’ tarkoitetaan logiikkasignaalia, joka ilmaisee hätäjarrutuksen kohdassa 5.2.1.31 kuvatulla tavalla.

2.34

’Ajonvakautustoiminnolla’ tarkoitetaan ajoneuvon elektronista järjestelmää, joka parantaa ajoneuvon dynaamista vakautta. 2.34.1 Ajonvakautustoiminto sisältää yhden tai molemmat seuraavista: a) suuntaohjaus; b) kaatumisenhallinta. 2.34.2 Ajoneuvon ajonvakautustoiminnon hallintatoiminnot: 2.34.2.1 ’Suuntaohjauksella’ tarkoitetaan ajoneuvon ajonvakautustoiminnon sisältämää toimintoa, joka auttaa kuljettajaa mahdollisen ali- tai yliohjautuvuuden yhteydessä, ajoneuvon fyysisissä rajoissa, moottorikäyttöisen ajoneuvon osalta säilyttämään kuljettajan tarkoittaman suunnan ja perävaunun osalta säilyttämään perävaunun suunnan vetoajoneuvon suunnan mukaisena. 2.34.2.2 ’Kaatumisenhallinnalla’ tarkoitetaan ajoneuvon ajonvakautustoiminnon sisältämää toimintoa, joka reagoi uhkaavaan kaatumiseen moottorikäyttöisen ajoneuvon tai vetoajoneuvon ja perävaunun yhdistelmän taikka perävaunun vakauttamiseksi dynaamisten ajoliikkeiden aikana ajoneuvon fyysisissä rajoissa.

2.35	’Tarkastettavalla perävaunulla’ tarkoitetaan perävaunua, joka edustaa sitä perävaunutyyppiä, jolle hyväksyntää haetaan.

2.36	’Jarrukertoimella (BF)’ tarkoitetaan jarrun käyttömomentin ja jarrumomentin välistä välityssuhdetta.

2.37	’Tunnistekoodilla’ tarkoitetaan koodia, joka yksilöi jarrulevyt tai jarrurummut, joilla on tämän säännön mukainen jarrujärjestelmän hyväksyntä. Se sisältää ainakin valmistajan kauppanimen tai tavaramerkin sekä tunnistenumeron.

2.38	’Akseliryhmällä’ tarkoitetaan useita akseleita, jotka sijaitsevat siten, että vierekkäisten akseleiden välinen etäisyys on enintään 2,0 m. Jos akselin ja sitä lähinnä olevan akselin väli on yli 2,0 m, kutakin yksittäistä akselia pidetään erillisenä akseliryhmänä.

2.39	’Ajoneuvolajilla’ viitataan ajoneuvoa kuvaavaan luonnehdintaan: puoliperävaunun vetoajoneuvo, kuorma-auto, bussi, puoliperävaunu, täysperävaunu, keskiakseliperävaunu.

2.40	’Sähköisellä/elektronisella jarrurajapinnalla’ tarkoitetaan vetävän ja vedettävän ajoneuvon välisen erotettavissa olevan sähköisen/elektronisen kytkennän sitä osaa, joka on tarkoitettu jarrujärjestelmää varten.

2.41	’Automaattiliittimellä’ tarkoitetaan järjestelmää, jonka avulla vetävän ja vedettävän ajoneuvon välinen sähköinen ja pneumaattinen liitäntä tapahtuu automaattisesti ilman ihmiskäyttäjän suoraa toimintaa.

3   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1   Hakemuksen ajoneuvotyypin hyväksymiseksi jarruttamisen osalta tekee ajoneuvon valmistaja tai tämän asianmukaisesti valtuutettu edustaja.

3.2   Hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

3.2.1

kuvaus ajoneuvotyypistä kohdassa 2.2 mainittujen ominaisuuksien osalta; on ilmoitettava ajoneuvotyypin tunnistukseen tarvittavat numerot ja/tai tunnukset ja moottorikäyttöisten ajoneuvojen osalta moottorityyppi;

3.2.2

luettelo jarrujärjestelmän muodostavista komponenteista asianmukaisine tunnistetietoineen;

3.2.3

kaavio kootusta jarrujärjestelmästä ja tiedot sen komponenttien sijainnista ajoneuvossa;

3.2.4

kunkin komponentin yksityiskohtaiset piirustukset, joiden perusteella komponentti on helposti paikannettavissa ja tunnistettavissa.

3.3   Hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttäväksi esitettävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo.

3.4   Ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä tyyppihyväksyntäviranomaisen on todennettava, että on huolehdittu riittävistä järjestelyistä, joiden avulla tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta voidaan varmistaa.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1   Jos tämän säännön nojalla hyväksyttäväksi jätetty ajoneuvotyyppi täyttää kohtien 5 ja 6 vaatimukset, ajoneuvotyyppi on hyväksyttävä.

4.2   Kaikille hyväksytyille ajoneuvotyypeille annetaan hyväksyntänumero, jonka kaksi ensimmäistä merkkiä (tällä hetkellä 11) ilmaisevat muutossarjaa, jolla on tehty sääntöön hyväksyntähetkenä kaikkein viimeisimmät merkittävät tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa samalle ajoneuvotyypille, jossa on erityyppinen jarrujärjestelmä, eikä toiselle ajoneuvotyypille.

4.3   Ilmoitus tämän säännön nojalla annetusta hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä on toimitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteen 2 mukaisella lomakkeella ja esittämällä yhteenveto kohdissa 3.2.1–3.2.4 tarkoitettujen asiakirjojen sisältämistä tiedoista. Hakijan hyväksyntää varten toimittamien piirrosten on oltava enintään A4-kokoiset (210 × 297 mm) taikka tähän kokoon taitetut ja mittakaavaltaan sopivat.

4.4   Kaikkiin tämän säännön nojalla hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa eriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat seuraavat:

4.4.1

Kirjain E ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, jotka ovat ympyrän sisällä (3) ja

4.4.2

kohdassa 4.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, jota seuraa R-kirjain, viiva ja tyyppihyväksyntänumero.

4.5   Jos luokan M2 tai M3 ajoneuvo kuitenkin on hyväksytty tämän säännön liitteessä 4 olevan kohdan 1.8 määräysten mukaisesti, säännön numeroa seuraavan kirjaimen on oltava M.

4.6   Jos ajoneuvo on tyyppihyväksytty vuoden 1958 sopimukseen liitetyn yhden tai useamman säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, kohdassa 4.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällaisessa tapauksessa kaikkien niiden sääntöjen numerot, hyväksyntänumerot ja lisätunnukset, joiden nojalla hyväksyntä on myönnetty hyväksynnän tämän säännön nojalla myöntäneessä maassa, on merkittävä pystysarakkeisiin kohdassa 4.4.1 määritellyn tunnuksen oikealle puolelle.

4.7   Hyväksyntämerkin on oltava helposti luettava ja pysyvä.

4.8   Hyväksyntämerkki on sijoitettava ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.9   Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkeistä.

5.   VAATIMUKSET

5.1   Yleistä

5.1.1   Jarrujärjestelmä

5.1.1.1   Jarrujärjestelmä on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että ajoneuvo siihen mahdollisesti tavanomaisessa käytössä kohdistuvasta tärinästä huolimatta täyttää tämän säännön vaatimukset.

5.1.1.2   Jarrujärjestelmä on erityisesti suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että se kestää syöpymistä ja vanhenemista aiheuttavia olosuhteita mahdollisimman hyvin.

5.1.1.3   Jarrupäällysteissä ei saa olla asbestia.

5.1.1.4   Magneetti- tai sähkökentät eivät saa heikentää jarrujärjestelmien ja niihin kuuluvien sähköisten ohjausjohtojen toimintaa. Tämä on osoitettava näyttämällä toteen, että järjestelmät täyttävät säännön nro 10 tekniset vaatimukset säännön siirtymämääräysten mukaisesti siten, että

a)	ajoneuvoihin, joissa ei ole ladattavan energiavarastojärjestelmän (ajoakkujen) lataamisessa käytettävää kytkentäjärjestelmää, sovelletaan muutossarjaa 03 ja

b)	ajoneuvoihin, joissa on ladattavan energiavarastojärjestelmän (ajoakkujen) lataamisessa käytettävä kytkentäjärjestelmä, sovelletaan muutossarjaa 04.

5.1.1.5   Viasta ilmoittava signaali saa keskeyttää hetkellisesti (< 10 ms) ohjauksen välityksen signaalin, edellyttäen että jarrutusteho ei tämän vuoksi alene.

5.1.2   Jarrujärjestelmän toiminnot

Tämän säännön kohdassa 2.3 määritellyn jarrujärjestelmän on täytettävä seuraavat edellytykset:

5.1.2.1

Käyttöjarrujärjestelmä Käyttöjarrujärjestelmän avulla kuljettajan on pystyttävä hallitsemaan ajoneuvon liikettä ja pysäyttämään ajoneuvo turvallisesti, nopeasti ja tehokkaasti millä tahansa ajoneuvon kuormituksella ja nopeudella ja ylä- tai alamäen kaltevuudesta riippumatta. Jarrutuksen voimakkuutta on pystyttävä säätelemään. Kuljettajan on pystyttävä jarruttamaan istuimeltaan irrottamatta käsiään ohjauslaitteesta.

5.1.2.2

Varajarrujärjestelmä Varajarrujärjestelmän avulla ajoneuvo on voitava pysäyttää kohtuullisella jarrutusmatkalla siinä tapauksessa, ettei käyttöjarrujärjestelmä ole toimintakunnossa. Jarrutuksen voimakkuutta on pystyttävä säätelemään. Kuljettajan on pystyttävä jarruttamaan istuimeltaan irrottamatta molempia käsiä ohjauslaitteesta. Näitä vaatimuksia sovellettaessa oletetaan, ettei käyttöjarrulaitteistoon voi ilmaantua samanaikaisesti kuin yksi vika.

5.1.2.3

Seisontajarrujärjestelmä Seisontajarrujärjestelmällä on pystyttävä pitämään ajoneuvo paikallaan ylä- ja alamäessä myös kuljettajan poissa ollessa, jolloin täysin mekaaninen laite pitää liikkuvat osat paikoilleen lukittuina. Kuljettajan on kyettävä saamaan tämä jarrutus aikaan ajopaikaltaan. Perävaunun osalta noudatetaan kuitenkin tämän säännön kohdan 5.2.2.10 vaatimuksia. Perävaunun ilmajarru saa toimia samanaikaisesti vetoajoneuvon seisontajarrujärjestelmän kanssa, jos kuljettaja voi milloin tahansa tarkastaa, että ajoneuvoyhdistelmän seisontajarrujärjestelmän mekaanisen toiminnan kautta saavutettu seisontajarrun teho on riittävä.

5.1.3   Moottorikäyttöisten ajoneuvojen ja perävaunujen väliset kytkennät paineilmajarrujärjestelmissä

5.1.3.1   Paineilmajarrujärjestelmien kytkennät moottorikäyttöisten ajoneuvojen ja perävaunujen välillä on toteutettava kohdan 5.1.3.1.1, 5.1.3.1.2 tai 5.1.3.1.3 mukaisesti seuraavasti:

5.1.3.1.1

yksi paineilmasyöttöjohto ja yksi paineilmaohjausjohto;

5.1.3.1.2

yksi paineilmasyöttöjohto, yksi paineilmaohjausjohto ja yksi sähköinen ohjausjohto;

5.1.3.1.3

yksi paineilmasyöttöjohto ja yksi sähköinen ohjausjohto; tähän vaihtoehtoon sovelletaan alaviitettä (4).

5.1.3.2   Moottorikäyttöisen ajoneuvon sähköisen ohjausjohdon on toimitettava tieto siitä, voidaanko kohdan 5.2.1.18.2 vaatimukset täyttää sähköisen ohjausjohdon avulla ilman paineilmaohjausjohtoa. Sen on toimitettava tieto myös siitä, onko se varustettu kohdan 5.1.3.1.2 mukaisesti kahdella ohjausjohdolla vai kohdan 5.1.3.1.3 mukaisesti ainoastaan sähköisellä ohjausjohdolla.

5.1.3.3   Kohdan 5.1.3.1.3 mukaisesti varustetun moottorikäyttöisen ajoneuvon on tunnistettava tapaus, jossa kohdan 5.1.3.1.1 mukaisesti varustetun perävaunun kytkentälaite ei ole yhteensopiva. Kun tällaiset ajoneuvot kytketään sähköisesti vetävän ajoneuvon sähköisen ohjausjohdon välityksellä, kuljettajan on saatava varoitus kohdassa 5.2.1.29.1.1 kuvatulla punaisella optisella signaalilla, ja kun järjestelmään kytketään virta, vetoajoneuvon jarrujen on toimittava automaattisesti. Tämän jarrutuksen on vastattava vähintään tämän säännön liitteen 4 kohdassa 2.3.1 edellytettyä seisontajarrulle vahvistettua tehoa.

5.1.3.4   Jos kyse on moottorikäyttöisestä ajoneuvosta, joka on varustettu kohdan 5.1.3.1.2 mukaisesti kahdella ohjausjohdolla, ja se kytketään sähköisesti perävaunuun, joka myös on varustettu kahdella ohjausjohdolla, on noudatettava seuraavia määräyksiä:

5.1.3.4.1

Molempien signaalien on oltava saatavilla liitospäällä, ja perävaunun on käytettävä sähköistä ohjaussignaalia, jollei tämän signaalin katsota olevan epäkunnossa. Siinä tapauksessa perävaunun on automaattisesti siirryttävä käyttämään paineilmaohjausjohtoa.

5.1.3.4.2

Kunkin ajoneuvon on oltava tämän säännön liitteessä 10 olevien asiaankuuluvien määräysten mukainen sekä sähköisten että paineilmaohjausjohtojen osalta.

5.1.3.4.3

Kun sähköinen ohjaussignaali on ylittänyt 100 kPa:n painetta vastaavan rajan pidempään kuin yhden sekunnin ajan, perävaunun on todennettava, että se ottaa vastaan paineilmasignaalia. Jos paineilmasignaalia ei ole, kuljettajan on saatava perävaunusta varoitus kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetulla keltaisella signaalilla.

5.1.3.5   Perävaunu voidaan varustaa kohdassa 5.1.3.1.3 kuvatulla tavalla edellyttäen, että sitä voidaan käyttää ainoastaan yhdessä sellaisen moottorikäyttöisen ajoneuvon kanssa, jossa on kohdan 5.2.1.18.2 vaatimukset täyttävä sähköinen ohjausjohto. Muussa tapauksessa perävaunun, kun se kytketään sähköisesti, on automaattisesti käytettävä jarruja tai pysyttävä jarrutettuna. Kuljettajalle on annettava varoitus kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetulla erillisellä keltaisella signaalilla.

5.1.3.6   

a)

Sähköisen ohjausjohdon on vastattava standardeja ISO 11992-1 sekä ISO 11992-2:2003 ja sen muutos 1:2007. Ohjausjohdon on oltava kahdenvälistä tyyppiä, ja sen liittimen on oltava jompikumpi seuraavista: i) Standardin ISO 7638-1 tai ISO 7638-2:2003 mukainen 7-napainen liitin. ii) Jos kyseessä on järjestelmä, jossa sähköisen ohjausjohdon liitäntä on automatisoitu, automatisoidussa liittimessä on oltava vähintään sama määrä napoja kuin edellä mainitussa standardin ISO 7638 mukaisessa liittimessä, ja sen on täytettävä tämän säännön liitteessä 22 täsmennetyt vaatimukset.

b)

Standardin ISO 7638 mukaisen liittimen tiedonsiirtonapoja saa käyttää tiedon siirtämiseen yksinomaan standardin ISO 11992-2:2003 ja sen muutoksen 1:2007 mukaisissa jarrutustoiminnoissa (myös ABS) ja pyörästön (ohjaus, renkaat ja pyöräntuenta) toiminnoissa. Jarrutustoiminnoilla on etusija, ja niiden on pysyttävä toiminnassa sekä normaalitilassa että vikatilassa. Pyörästöön liittyvän tiedon siirtäminen ei saa viivästyttää jarrutustoimintoja.

c)

Standardin ISO 7638:n mukaisesta liittimestä saatavaa virtaa saa käyttää yksinomaan jarrutustoimintoihin ja pyörästön toimintoihin sekä siihen, mikä tarvitaan sellaisten perävaunuun liittyvien tietojen siirtämiseen, jotka eivät välity sähköisen ohjausjohdon kautta. Kaikissa tapauksissa sovelletaan kuitenkin tämän säännön kohdan 5.2.2.18 määräyksiä. Kaikkien muiden toimintojen virransyötössä on käytettävä muita keinoja.

5.1.3.6.1   Standardissa ISO 11992-2:2003 ja sen muutoksessa 1:2007 täsmennettyjen viestien tuesta määrätään tämän säännön liitteessä 16 tapauksen mukaan vetoajoneuvon ja perävaunun osalta.

5.1.3.6.2   Edellä tarkoitetuilla sähköisillä ohjausjohdoilla varustettujen vetävien ja vedettävien ajoneuvojen toiminnallinen yhteensopivuus on arvioitava tyyppihyväksynnän yhteydessä tarkastamalla, että standardien ISO 11992:2003 sekä ISO 11992-2:2003 ja sen muutos 1:2007, osat 1 ja 2, asiaa koskevia määräyksiä noudatetaan. Tämän säännön liitteessä 17 esitetään esimerkki testeistä, joita voidaan käyttää tämän arvioinnin suorittamisessa.

5.1.3.6.3   Kun moottorikäyttöinen ajoneuvo on varustettu sähköisellä ohjausjohdolla ja kytketty sähköisesti perävaunuun, joka on varustettu sähköisellä ohjausjohdolla, moottorikäyttöisen ajoneuvon on havaittava sähköisessä ohjausjohdossa ilmenevä jatkuva vika (> 40 ms) ja annettava kuljettajalle varoitus kohdassa 5.2.1.29.1.2 tarkoitetulla keltaisella signaalilla, mikäli kyseiset ajoneuvot on kytketty sähköisen ohjausjohdon välityksellä.

5.1.3.7   Jos moottorikäyttöisen ajoneuvon seisontajarrujärjestelmän toiminta käynnistää myös perävaunussa olevan jarrujärjestelmän, kuten kohdassa 5.1.2.3 sallitaan, on noudatettava seuraavia lisävaatimuksia:

5.1.3.7.1

Jos moottorikäyttöinen ajoneuvo on varustettu kohdan 5.1.3.1.1 mukaisesti, ajoneuvon seisontajarrujärjestelmän käytön on käynnistettävä perävaunussa oleva jarrujärjestelmä paineilmaohjausjohdon kautta.

5.1.3.7.2

Jos moottorikäyttöinen ajoneuvo on varustettu kohdan 5.1.3.1.2 mukaisesti, ajoneuvon seisontajarrujärjestelmän käytön on käynnistettävä perävaunussa oleva jarrujärjestelmä kohdan 5.1.3.7.1 mukaisesti. Lisäksi seisontajarrujärjestelmän käyttö voi käynnistää myös perävaunussa olevan jarrujärjestelmän sähköisen ohjausjohdon kautta.

5.1.3.7.3

Jos moottorikäyttöinen ajoneuvo on varustettu kohdan 5.1.3.1.3 mukaisesti tai jos se täyttää kohdan 5.2.1.18.2 vaatimukset ilman paineilmaohjausjohtoa (kohta 5.1.3.1.2), moottorikäyttöisen ajoneuvon seisontajarrujärjestelmän käytön on käynnistettävä perävaunussa oleva jarrujärjestelmä sähköisen ohjausjohdon kautta. Kun moottorikäyttöisen ajoneuvon jarrulaitteisiin tuleva sähköenergia on kytketty pois päältä, perävaunun jarrutus tehdään tyhjentämällä syöttöjohto (lisäksi paineilmaohjausjohto voi pysyä paineistettuna). Syöttöjohto saa pysyä tyhjennettynä vain siihen asti, kun moottorikäyttöisen ajoneuvon jarrulaitteisiin saadaan taas sähköenergiaa ja samanaikaisesti perävaunun jarrutus sähköisen ohjausjohdon kautta palautuu.

5.1.3.8   Suljinlaitteet, jotka eivät toimi automaattisesti, eivät ole sallittuja.

5.1.3.9   Vetoajoneuvosta ja puoliperävaunusta muodostuvien ajoneuvoyhdistelmien tapauksessa letkujen ja kaapeleiden on oltava osa moottorikäyttöistä ajoneuvoa. Kaikissa muissa tapauksissa letkujen ja kaapeleiden on oltava osa perävaunua.

Automatisoidun liittimen tapauksessa tätä letkuja ja kaapeleita koskevaa vaatimusta ei sovelleta.

5.1.4   Jarrulaitteitten teknistä määräaikaistarkastusta koskevat vaatimukset

5.1.4.1   Käyttöjarrun kuluvien komponenttien, kuten kitkapintojen, rumpujen ja levyjen, kulumista on pystyttävä seuraamaan (rumpujen ja levyjen kulumista ei välttämättä tarkasteta teknisten määräaikaistarkastusten yhteydessä). Menetelmä, jolla tämä voidaan toteuttaa, on kuvattu tämän säännön kohdissa 5.2.1.11.2 ja 5.2.2.8.2.

5.1.4.2   Paineilmajarrujärjestelmällä varustetun ajoneuvon kunkin akselin käytössä olevien jarrutusvoimien määrittämiseksi järjestelmässä on oltava paineenmittausliittimet seuraavasti:

5.1.4.2.1

jarrujärjestelmän jokaisessa itsenäisessä piirissä liitteessä 6 kuvatun vasteajan kannalta epäedullisimmin sijaitsevassa jarrusylinterissä lähimmässä helposti ulottuvilla olevassa kohdassa;

5.1.4.2.2

liitteen 10 kohdassa 7.2 tarkoitetun paineilmaa säätävän laitteen sisältävässä jarrujärjestelmässä painejohdossa virtaussuunnassa kyseisen laitteen ylä- ja alapuolella lähimmässä ulottuvilla olevassa kohdassa. Jos tämä laite on paineilmatoiminen, tarvitaan ylimääräinen mittausliitäntä kuormitetun tilan simulointia varten. Jos laitetta ei ole asennettu, on käytettävä yhtä paineenmittausliitäntää, joka vastaa edellä mainittua laitteen alapuolista liitäntää. Näiden mittausliitäntöjen on sijaittava sellaisissa kohdissa, joihin on helppo ulottua maantasolta tai ajoneuvon sisältä;

5.1.4.2.3

lähimmässä helposti ulottuvilla olevassa kohdassa liitteen 7 osan A kohdassa 2.4 tarkoitetussa epäedullisimmin sijaitsevassa energianvarastointilaitteessa;

5.1.4.2.4

jarrujärjestelmän jokaisessa itsenäisessä piirissä siten, että on mahdollista tarkistaa koko voimansiirtolinjan tulo- ja lähtöpaine.

5.1.4.2.5

Näiden paineenmittausliitäntöjen on oltava standardin ISO 3583:1984 kohdan 4 mukaisia.

5.1.4.3   Pääsyä tarvittaviin paineenmittausliittimille ei saa estää ajoneuvon koriin tehtävillä muutoksilla tai siihen asennettavilla lisälaitteilla.

5.1.4.4   Suurimmat jarrutusvoimat on voitava saavuttaa muuttumattomissa olosuhteissa jarrudynamometrillä.

5.1.4.5   Jarrujärjestelmiä koskevat tiedot

5.1.4.5.1

Paineilmajarrujärjestelmää koskevat toiminta- ja tehotestiä varten tarvittavat tiedot on ilmoitettava ajoneuvossa näkyvällä paikalla pysyvässä muodossa tai asetettava vapaasti saataville muulla tavoin (esimerkiksi käsikirjassa tai sähköisessä muodossa).

5.1.4.5.2

Paineilmajarrujärjestelmällä varustettujen ajoneuvojen osalta tarvitaan vähintään seuraavat tiedot: Pneumaattisia ominaisuuksia koskevat tiedot: Kompressori/vapaavirtausventtiili (5) Suurin katkaisupaine = … kPa Pienin kytkentäpaine = … kPa Nelipiirisuojaventtiili Staattinen sulkeutumispaine = … kPa Perävaunun säätöventtiili tai releventtiili (6) tapauksen mukaan Ohjauspainetta 150 kPa vastaava syöttöpaine = … kPa Vähimmäissuunnittelupaine käyttöjarrujärjestelmässä laskutoimitusta varten (5)  (7)       Akseli(t) Jarrusylinterin tyyppi (8) Käyttöjarru/seisontajarru / / / Suurin iskunpituus (8) smax = … mm       Vivun pituus (8) = … mm

5.1.4.6   Vertailujarrutusvoimat

5.1.4.6.1   Vertailujarrutusvoimat on määriteltävä paineilmalla toimivilla jarruilla varustetuille ajoneuvoille jarrudynamometriä käyttäen.

5.1.4.6.2   Vertailujarrutusvoimat on määritettävä kunkin akselin osalta jarrusylinteripaineella, jonka alarajana on 100 kPa ja ylärajana tyyppi 0 -olosuhteissa kehittynyt paine. Tyyppihyväksynnän hakijan on ilmoitettava vertailujarrutusvoimat jarrusylinterin painealueelta 100 kPa alkaen. Ajoneuvon valmistajan on asetettava nämä tiedot saataville kohdan 5.1.4.5.1 mukaisesti.

5.1.4.6.3   Vertailujarrutusvoimat on ilmoitettava sellaisina, että ajoneuvo pystyy tuottamaan jarrutussuhteen, joka vastaa tämän säännön liitteessä 4 asianomaiselle ajoneuvolle määriteltyä jarrutussuhdetta (50 prosenttia luokkien M2, M3, N2, N3, O3 ja O4 ajoneuvoilla lukuun ottamatta puoliperävaunuja ja 45 prosenttia puoliperävaunuilla), silloin kun jarrudynamometrissä mitattu jarrutusvoima kunkin akselin osalta kuormituksesta riippumatta ei ole pienempi kuin vertailujarrutusvoima tietyn jarrusylinteripaineen osalta ilmoitetun käyttöpainealueen rajoissa (9).

5.1.4.7   Jarrutusta säätelevien kompleksisten elektronisten järjestelmien asianmukainen toimintatila on pystyttävä todentamaan yksinkertaisella tavalla. Mahdollisesti tarvittavat erityistiedot on saatettava vapaasti saataville.

5.1.4.7.1   Kun toimintatila osoitetaan kuljettajalle tässä säännössä määriteltyjen varoitussignaalien avulla, teknisessä määräaikaistarkastuksessa on voitava varmistaa oikea toimintatila tarkastamalla varoitukset visuaalisesti, kun virta kytketään päälle.

5.1.4.7.2   Tyyppihyväksynnän yhteydessä on esiteltävä luottamuksellisena pidettävä menettely, jolla valmistajan valitseman todentamiskeinon (esim. varoitussignaalin) toiminta suojataan yksinkertaiselta luvattomalta muuttamiselta.

Suojavaatimus täyttyy myös silloin, kun asianmukaisen toimintatilan tarkastamiseen on käytössä varamenettely.

5.1.5   Liitteessä 18 vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan kaikkien sellaisten kompleksisten elektronisten ajoneuvonhallintajärjestelmien turvallisuuteen, jotka toteuttavat jarrutoiminteen ohjauksen välityksen tai muodostavat osan siitä. Tämä koskee myös järjestelmiä, jotka käyttävät jarrujärjestelmää tai jarrujärjestelmiä automaattiseen jarrutukseen tai selektiiviseen jarrutukseen.

Liitettä 18 sovelletaan järjestelmiin tai toimintoihin, jotka hyödyntävät jarrujärjestelmää jonkin korkeamman tason tavoitteen saavuttamiseksi, vain siinä määrin kuin ne vaikuttavat suoraan jarrujärjestelmään. Tällaiset järjestelmät eivät saa olla kytkettyinä irti jarrujärjestelmän tyyppihyväksyntätestauksen aikana.

5.2   Jarrujärjestelmien ominaisuudet

5.2.1   Luokkien M2, M3 ja N ajoneuvot

5.2.1.1   Ajoneuvossa olevan jarrujärjestelmän on täytettävä käyttöjarru-, varajarru- ja seisontajarrulaitteistoa koskevat vaatimukset.

5.2.1.2   Käyttö-, vara- ja seisontajarrulaitteistosta koostuvalla jarrulaitejärjestelmällä voi olla yhteisiä komponentteja, kunhan ne täyttävät seuraavat edellytykset:

5.2.1.2.1

Niissä on oltava ainakin kaksi käyttölaitetta, jotka ovat toisistaan riippumattomia ja helposti kuljettajan ulottuvilla hänen tavanomaisesta ajoasennostaan. Kaikissa ajoneuvoluokissa luokkia M2 ja M3 lukuun ottamatta jokaisen jarrun hallintalaite (hidastimen hallintalaitetta lukuun ottamatta) on suunniteltava siten, että se vapautettuna palautuu asentoon, jossa se on täysin poissa päältä. Tätä vaatimusta ei sovelleta seisontajarrun hallintalaitteeseen (tai vastaavaan osaan yhdistetystä hallintalaitteesta), kun se on mekaanisesti lukittu käyttöasentoon.

5.2.1.2.2

Käyttöjarrujärjestelmällä ja seisontajarrujärjestelmällä on oltava erilliset, toisistaan riippumattomat hallintalaitteet.

5.2.1.2.3

Jos käyttö- ja varajarrujärjestelmällä on yhteinen hallintalaite, tämän hallintalaitteen ja voimansiirtojärjestelmien komponenttien välisen yhteyden tehokkuus ei saa heiketä tietyn käyttöajan jälkeen.

5.2.1.2.4

Jos käyttö- ja varajarrujärjestelmällä on yhteinen hallintalaite, seisontajarrujärjestelmä on suunniteltava siten, että sitä voidaan käyttää ajoneuvon liikkuessa. Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmää voidaan käyttää edes osittain varahallintalaitteella.

5.2.1.2.5

Rajoittamatta tämän säännön kohdan 5.1.2.3 vaatimusten soveltamista käyttöjarrujärjestelmän ja seisontajarrujärjestelmän voimansiirroissa voidaan käyttää yhteisiä komponentteja edellyttäen että missä tahansa voimansiirron komponentissa ilmenevän vian yhteydessä varajarrulle asetetut vaatimukset joka tapauksessa täyttyvät.

5.2.1.2.6

Jos muu kuin jarruihin kuuluva komponentti (sellaisena kuin se määritellään tämän säännön kohdassa 2.6) tai muut kuin kohdassa 5.2.1.2.8 tarkoitetut komponentit vahingoittuvat tai käyttöjarrujärjestelmä ei jostakin muusta syystä toimi (toimintahäiriö, jarrutukseen tarvittavan energian loppuminen osittain tai kokonaan), ajoneuvo on voitava pysäyttää varajarrujärjestelmän tai käyttöjarrujärjestelmän vielä toimintakunnossa olevan osan avulla varajarrujen toiminnalta vaadittujen edellytysten mukaisesti.

5.2.1.2.7

Jos vara- ja käyttöjarrujärjestelmällä on yhteinen hallintalaite ja voimansiirto, sovelletaan seuraavia vaatimuksia: 5.2.1.2.7.1 Jos käyttöjarrun käyttämiseen tarvittava energia saadaan kuljettajan lihasvoiman lisäksi yhdestä tai useammasta avustavasta energiavarastosta, varajarrua on avustavassa energiavarastossa ilmenevän vian yhteydessä voitava käyttää kuljettajan lihasvoimalla ja vielä mahdollisesti toimintakunnossa olevista energiavarastoista tuotetulla energialla siten, ettei hallintalaitteeseen kohdistuva voima ylitä suurimpia sallittuja arvoja. 5.2.1.2.7.2 Jos käyttöjarrun ja voimansiirron vaatima voima saadaan yksinomaan kuljettajan hallitsemasta energiavarastosta, käytössä on oltava vähintään kaksi täysin toisistaan riippumatonta energiavarastoa, joilla kummallakin on oma riippumaton voimansiirto. Molempien on vaikutettava kahden tai useamman pyörän jarruun. Pyörät on valittava siten, että varajarrun toiminnalle asetetut vaatimukset täyttyvät ajoneuvon liikevakauden huonontumatta jarrutuksen aikana. Lisäksi kukin energiavarasto on varustettava kohdan 5.2.1.13 mukaisella varoituslaitteella. Kussakin käyttöjarrupiirissä vähintään yhdessä ilmasäiliössä on oltava laite vedenpoistoa ja tyhjennystä varten tarkoituksenmukaisessa ja helposti ulottuvilla olevassa paikassa. 5.2.1.2.7.3 Jos käyttöjarrun jarrutusvoima ja voimansiirto ovat riippuvaisia yksinomaan energiavaraston käytöstä, yhden energiavaraston katsotaan riittävän voimansiirtoa varten, edellyttäen että määräystenmukainen varajarrutus saadaan aikaan käyttämällä käyttöjarrun hallintalaitetta kuljettajan lihasvoimalla ja että kohdan 5.2.1.6 vaatimukset täyttyvät.

5.2.1.2.8

Tiettyjen komponenttien, kuten polkimen ja sen laakerin, pääsylinterin ja sen männän tai mäntien (hydraulisissa järjestelmissä), säätöventtiilin (hydraulisissa ja/tai paineilmajärjestelmissä), jarrupolkimen ja pääsylinterin tai säätöventtiilin välisten liittimien, jarrusylinterien ja niiden mäntien (hydraulisissa ja/tai paineilmajärjestelmissä) sekä jarruvipujen ja jarrukenkien levitysmekanismien oletetaan pysyvän vahingoittumattomina, jos ne ovat tarkoituksenmukaisesti mitoitetut, helposti huollettavissa ja niissä on vähintään samanveroiset turvallisuusominaisuudet kuin muille ajoneuvon välttämättömille komponenteille (kuten ohjausvivustolle) on vahvistettu. Jos vika missä tahansa näistä komponenteista tekisi mahdottomaksi saavuttaa vähintään varajarrulle vahvistetun jarrutustehon, on kyseinen komponentti valmistettava metallista tai materiaalista, jolla on vastaavat ominaisuudet, eikä se saa muuttaa merkittävästi muotoaan jarrujärjestelmien tavanomaisessa käytössä.

5.2.1.3   Jos käyttöjarrujärjestelmällä ja varajarrujärjestelmällä on erilliset hallintalaitteet, molempien samanaikainen käyttö ei saa saattaa sekä käyttöjarrujärjestelmää että varajarrujärjestelmää toimintakyvyttömäksi riippumatta siitä, ovatko ne molemmat käyttökunnossa vai ainoastaan toinen niistä.

5.2.1.4   Käyttöjarrujärjestelmän on, riippumatta siitä, onko se yhdistetty varajarrujärjestelmään, oltava sellainen, että vian ilmetessä sen voimansiirron osassa riittävää määrää pyöristä jarrutetaan edelleen käyttämällä käyttöjarrun hallintalaitetta. Nämä pyörät on valittava siten, että käyttöjarrujärjestelmän jäännösjarrutusteho on tämän säännön liitteen 2 kohdan 4.4 vaatimusten mukainen.

5.2.1.4.1   Edellä olevia vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta puoliperävaunujen vetoajoneuvoihin, jos puoliperävaunun käyttöjarrujärjestelmällä on vetoajoneuvon käyttöjarrujärjestelmästä riippumaton voimansiirto.

5.2.1.4.2   Hydraulisen voimansiirtojärjestelmän osan vioittumisesta on tultava varoitus kuljettajalle laitteella, joka tuottaa kohdan 5.2.1.29.1.1 mukaisen punaisen varoitussignaalin. Vaihtoehtoisesti voidaan hyväksyä tämän varoitusvalon syttyminen, kun säiliössä olevan väliaineen määrä on valmistajan määrittelemän tietyn tason alapuolella.

5.2.1.5   Jos käytetään muuta energianlähdettä kuin kuljettajan lihasvoimaa, tarvitaan ainoastaan yksi tällainen energianlähde (hydraulipumppu, paineilmakompressori jne.), mutta tavan, jolla tämän energianlähteen muodostavaa laitetta käytetään, on oltava mahdollisimman turvallinen.

5.2.1.5.1   Vian ilmetessä mihin tahansa ajoneuvon jarrujärjestelmän voimansiirron osaan tehonsyötön on jatkuttava vioittumattomiin osiin, jos tämä on tarpeen ajoneuvon pysäyttämiseksi jäännös- ja/tai varajarrutukselle vahvistetulla teholla. Tämä vaatimus on täytettävä joko sellaisten laitteiden avulla, joita voidaan helposti käyttää, kun ajoneuvo on liikkumaton, tai automaattisesti.

5.2.1.5.2   Lisäksi piirissä kyseisen laitteen alapuolelle sijoitettujen varastointilaitteiden tilavuuden on oltava sellainen, että vian ilmetessä energiansyötössä ajoneuvo voidaan vielä pysäyttää tämän säännön liitteen 7 kohdassa 1.2 tarkoitetuissa olosuhteissa käyttöjarrun viidennellä jarrutuskerralla varajarrulle vahvistetulla teholla neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen.

5.2.1.5.3   Varastoidulla energialla toimivien hydraulisten jarrujärjestelmien osalta nämä vaatimukset katsotaan kuitenkin täytetyiksi, jos tämän säännön liitteen 7 osan C kohdan 1.2.2 vaatimukset täyttyvät.

5.2.1.6   Tämä säännön kohtien 5.2.1.2, 5.2.1.4 ja 5.2.1.5 vaatimukset on täytettävä käyttämättä sellaista automaattista laitetta, jonka tehottomuus voisi jäädä huomaamatta sen vuoksi, että tavallisesti lepoasennossa olevat osat kytkeytyvät toimintaan ainoastaan jarrujärjestelmässä ilmenevän vian vuoksi.

5.2.1.7   Käyttöjarrun on vaikutettava ajoneuvon kaikkiin pyöriin ja jarrutusvoiman on jakauduttava tasaisesti akseleille.

5.2.1.7.1   Jos ajoneuvossa on enemmän kuin kaksi akselia, saadaan jarrujen lukkiutumisen ja jarrupäällysteiden lasittumisen välttämiseksi tiettyjen akseleiden pyörien jarruvoima pudottaa automaattisesti nollaan tavallista huomattavasti kevyemmissä kuormitustiloissa, jos ajoneuvo täyttää kaikki tämän säännön liitteessä 4 vahvistetut tehovaatimukset.

5.2.1.7.2   Kun kyse on luokan N1 ajoneuvoista, joissa on luokan B sähköinen hyötyjarrujärjestelmä, muista jarrutuslähteistä tuleva jarrutusteho voidaan vaiheistaa sopivasti, jotta voidaan käyttää pelkästään sähköistä hyötyjarrujärjestelmää, edellyttäen että molemmat seuraavista vaatimuksista täyttyvät:

5.2.1.7.2.1

Sähköisen hyötyjarrujärjestelmän (esim. ajoakkujen sähkölatauksen tilan muutoksista johtuva) vääntömomentin ominaisvaihtelu kompensoituu automaattisesti vaiheistussuhteen vastaavilla muutoksilla, kunhan vaatimukset (10), jotka esitetään tämän säännön   liitteen 4 kohdassa 1.3.2 tai   liitteen 13 kohdassa 5.3 täyttyvät (myös kun sähkömoottori on kytkettynä).

5.2.1.7.2.2

Tarvittaessa jarrutuksen on kohdistuttava automaattisesti ajoneuvon kaikkiin pyöriin sen varmistamiseksi, että jarrutussuhde (10) on oikeassa suhteessa kuljettajan jarrutusvaatimukseen, kun otetaan huomioon renkaan pito tiellä.

5.2.1.8   Käyttöjarrujärjestelmän vaikutuksen on jakauduttava samassa akselissa oleville pyörille symmetrisesti suhteessa ajoneuvon pitkittäissuuntaiseen keskitasoon. Kompensaatio ja lukkiutumiseneston kaltaiset toiminnot, jotka voivat aiheuttaa poikkeamia symmetrisestä jakautumisesta, on ilmoitettava.

5.2.1.8.1   Kun sähköinen ohjauksen välitys kompensoi jarrujärjestelmässä esiintyvän vian tai sen tehon laskemisen, tästä on ilmoitettava kuljettajalle kohdan 5.2.1.29.1.2 mukaisella keltaisella varoitussignaalilla. Tämä vaatimus koskee kaikkia kuormausolosuhteita, kun kompensaatio ylittää seuraavat raja-arvot:

5.2.1.8.1.1

akselin vastakkaisten päiden jarrupaineiden välinen ero: a) 25 prosenttia suuremmasta arvosta, kun ajoneuvon hidastuvuus on ≥ 2 m/s2; b) arvo, joka vastaa 25:tä prosenttia hidastuvuudella 2 m/s2, kun hidastuvuus on alle tämän arvon.

5.2.1.8.1.2

kun on kyse yksittäisestä akselin kompensaatioarvosta: a) > 50 prosenttia nimellisarvosta, kun ajoneuvon hidastuvuus on ≥ 2 m/s2; b) arvo, joka vastaa 50:tä prosenttia nimellisarvosta hidastuvuudella 2 m/s2, kun hidastuvuus on alle tämän arvon.

5.2.1.8.2   Edellä määritelty kompensaatio on sallittu ainoastaan silloin, kun jarrua käytetään ensimmäistä kertaa ajoneuvon vauhdin ollessa yli 10 km/h.

5.2.1.9   Sähköisen ohjauksen välityksen vika ei saa aiheuttaa kuljettajan aikeiden vastaista jarrutusta.

5.2.1.10   Käyttö-, vara- ja seisontajarrun on vaikutettava kitkapintoihin, jotka on yhdistetty pyöriin riittävän kestävillä komponenteilla.

Jos tietyn akselin tai akseleiden jarrutusmomentin kehittävät sekä kitkajarrujärjestelmä että luokan B sähköinen hyötyjarrujärjestelmä, jälkimmäisen lähteen irtikytkeytyminen on sallittua, jos kitkajarrulähde säilyy pysyvästi kytkettynä ja pystyy tuottamaan kohdassa 5.2.1.7.2.1 tarkoitetun kompensaation.

Kun kyse sen sijaan on lyhyistä hetkittäisistä irtikytkeytymisistä, epätäydellinen kompensaatio on sallittua, mutta tämän kompensaation on 1 sekunnin kuluessa saavutettava vähintään 75 prosenttia lopullisesta arvostaan.

Pysyvästi kytketyn kitkajarrulähteen on kuitenkin kaikissa tapauksissa varmistettava, että sekä käyttö- että varajarrujärjestelmät toimivat edelleen niille vahvistetulla teholla.

Seisontajarrun osalta jarrutuspintojen irtikytkeytyminen on sallittua, jos se on yksinomaan kuljettajan hallittavissa istuimeltaan sellaisen järjestelmän avulla, joka ei voi kytkeytyä päälle vuodon takia.

5.2.1.11   Jarrujen kitkapinnan kuluminen on voitava helposti kompensoida joko käsikäyttöisen tai automaattisen säätölaitteen avulla. Lisäksi voimansiirron ja jarrujen hallintalaitteilla ja komponenteilla on oltava sellainen liikevara, ja tarpeen vaatiessa tehoa on voitava kompensoida siten, että jarrujen kuumentuessa tai jarrupäällysteiden kuluessa tiettyyn pisteeseen saakka tehokas jarrutus on varmistettu ilman välitöntä tarvetta jarrujen säätöön.

5.2.1.11.1   Käyttöjarrujen kulumisen säädön on tapahduttava automaattisesti. Automaattisten kulumissäätölaitteiden asentaminen luokkien N2 ja N3 maastoajoneuvoihin ja luokan N1 ajoneuvojen takajarruihin on kuitenkin vapaaehtoista. Automaattisilla kulumissäätölaitteilla varustettujen jarrujen on kuumentumista seuraavan jäähtymisen jälkeen mahdollistettava liitteen 4 kohdassa 1.5.4 määritelty vapaa pyörintä samassa liitteessä määritellyn tyyppi I -testin jälkeen.

5.2.1.11.2   Käyttöjarrun kitkakomponenttien kulumisen tarkastaminen

5.2.1.11.2.1   Käyttöjarrun päällysteiden kuluminen on voitava tarkastaa helposti ajoneuvon ulko- tai alapuolelta niin, ettei renkaita tarvitse irrottaa, esimerkiksi sopivien tarkastusaukkojen kautta. Tarkastaminen voi tapahtua käyttämällä ajoneuvon mukana yleensä toimitettavia työkaluja tai tarkastusvälineitä.

Vaihtoehtoisesti hyväksytään järjestelmä, jossa on kutakin pyörää kohti tunnistin (paripyörät luetaan yhdeksi pyöräksi), joka ilmoittaa kuljettajalle tämän tavanomaisessa ajoasemassa jarrupäällysteiden vaihtamisen tarpeellisuudesta. Optisena signaalina voidaan käyttää kohdassa 5.2.1.29.1.2 määriteltyä keltaista varoitussignaalia.

5.2.1.11.2.2   Jarrulevyjen tai -rumpujen kitkapintojen kuluminen on arvioitava kyseisen komponentin suoralla mittauksella tai tutkimalla jarrulevyjen ja -rumpujen kulumista ilmaisevia indikaattoreita, mikä voi edellyttää jonkinlaista laitteiston purkamista. Ajoneuvon valmistajan on tästä syystä määriteltävä tyyppihyväksynnän yhteydessä seuraavat seikat:

a)	menetelmä, jolla jarrurumpujen ja -levyjen kitkapintojen kuluminen voidaan arvioida, sekä vaadittu laitteiston purkamisen taso ja tarkastamiseen tarvittavat työkalut ja prosessit;

b)	tiedot hyväksyttävästä kulumisen enimmäistasosta, jonka jälkeen vaihtaminen on välttämätöntä;

nämä tiedot on asetettava vapaasti saataville, esimerkiksi käyttäjän käsikirjassa tai sähköisessä muodossa.

5.2.1.12   Hydrauliseen voimansiirtoon perustuvien jarrujärjestelmien väliainesäiliöiden täyttöaukkojen on oltava helposti saavutettavissa. Lisäksi varasäiliöiden on oltava siten suunniteltuja ja valmistettuja, että väliaineen pinnan taso voidaan helposti tarkistaa säiliöitä avaamatta. Jos jälkimmäinen vaatimus ei täyty, kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitetun punaisen varoitussignaalin on ilmaistava kuljettajalle varasäiliöiden tason mahdollinen aleneminen, mikä saattaisi aiheuttaa vian jarrujärjestelmään. Hydraulisella voimansiirrolla varustetussa jarrujärjestelmässä käytettävä väliainetyyppi on voitava tunnistaa standardin ISO 9128:2006 kuvan 1 tai 2 mukaisesta tunnuksesta. Tunnus on kiinnitettävä näkyvään paikkaan pysyvästi 100 mm:n säteelle säiliöiden täyttöaukoista. Valmistaja voi antaa lisätietoja.

5.2.1.13   Varoituslaite

5.2.1.13.1   Ajoneuvoihin, joissa oleva käyttöjarru toimii energiavaraston avulla, on asennettava mahdollisen painemittarin lisäksi varoituslaite silloin, kun varajarrulle vahvistettua tehoa on mahdotonta saavuttaa kyseisen jarrujärjestelmän avulla ilman varastoidun energian käyttöä. Varoituslaite antaa optisen signaalin tai äänimerkin, kun varastoidun energian määrä laskee jossakin järjestelmän osassa tasolle, jolla energiavarastoa täydentämättä ja ajoneuvon kuormauksesta riippumatta voidaan neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen käyttöjarrun hallintalaitetta viidennen kerran käytettäessä vielä saavuttaa varajarrulle vahvistettu teho (kun käyttöjarrun voimansiirrossa ei ole vikoja ja jarrut on säädetty mahdollisimman lähelle). Varoituslaitteen on oltava kytketty jarrupiiriin suoraan ja pysyvästi. Kun moottori on käynnissä tavanomaisissa toimintaolosuhteissa ja jarrujärjestelmä on moitteettomassa kunnossa, kuten tyyppihyväksyntätesteissä, varoituslaite saa antaa signaalin vain sen ajan kuluessa, jonka moottorin käynnistyksen jälkeinen energiavarastojen täyttyminen vaatii. Optisena signaalina on käytettävä kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitettua punaista varoitusvaloa.

5.2.1.13.1.1   Niiden ajoneuvojen osalta, jotka ovat tämän säännön kohdan 5.2.1.5.1 vaatimusten mukaiset ainoastaan siksi, että ne täyttävät tämän säännön liitteen 7 osan C kohdan 1.2.2 vaatimukset, on varoituslaitteen kuitenkin tuotettava optisen lisäksi myös akustinen signaali. Kyseisten laitteiden ei tarvitse toimia samanaikaisesti, jos kumpikin niistä täyttää edellä vahvistetut vaatimukset eikä akustinen signaali aktivoidu ennen optista signaalia. Optisena varoitussignaalina on käytettävä kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitettua punaista varoitusvaloa.

5.2.1.13.1.2   Kyseisen äänimerkin antava laite voidaan kytkeä pois käytöstä käsijarrua käytettäessä ja/tai, valmistajan valinnan mukaan, kun automaattivaihteiston valintakytkin on asennossa ”pysäköinti”.

5.2.1.14   Rajoittamatta tämän säännön kohdan 5.1.2.3 vaatimusten soveltamista, silloin kun varaenergianlähteen käyttö on jarrujärjestelmän toimimisen kannalta välttämätöntä, on energiavaraston oltava sellainen, että jarrutusteho riittää pysäyttämään ajoneuvon vahvistettujen vaatimusten mukaisesti moottorin sammuttuakin tai vian ilmetessä energianlähteen käyttötoiminnoissa. Jos seisontajarrujärjestelmään vaikuttaa kuljettajan lihasvoiman lisäksi jarrutehostin, on seisontajarrujärjestelmän käyttö varmistettava silloinkin, kun tähän tehostimeen tulee vika, tarvittaessa sellaisella energiavarannolla, joka on riippumaton energiasta, jolla tehostinta normaalisti syötetään. Tämä varaenergia voi olla myös käyttöjarrutukseen tarkoitettua.

5.2.1.15   Kun on kyse moottorikäyttöisestä ajoneuvosta, joka on hyväksytty vetämään vetoajoneuvon kuljettajan ohjaamalla jarrulla varustettua perävaunua, vetoajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän on oltava varustettu laitteella, joka varmistaa, että vian ilmetessä perävaunun jarrujärjestelmässä tai vetoajoneuvon ja perävaunun välisessä ilmansyöttöjohdossa (tai muussa vastaavassa liitännässä) vetoajoneuvoa pystytään edelleen jarruttamaan varajarrutukselle vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Tämä laite on asennettava vetoajoneuvoon.

5.2.1.16   Pneumaattisen/hydraulisen varalaitteen on saatava energiansa sillä tavoin, että määrätyt hidastuvuusarvot saavutetaan ja että energianlähteen vahingoittuessakaan varalaitteen toiminta ei voi aiheuttaa jarrujärjestelmien energiavaran laskua kohdassa 5.2.1.13 tarkoitetun tason alapuolelle.

5.2.1.17   Luokkien O3 ja O4 perävaunujen käyttöjarrujärjestelmien on oltava joko jatkuvaa tai puolijatkuvaa tyyppiä.

5.2.1.18   Luokkien O3 tai O4 perävaunun vetämiseen hyväksytyn ajoneuvon jarrujärjestelmien on täytettävä seuraavat edellytykset:

5.2.1.18.1

Vetoajoneuvon varajarrujärjestelmää käytettäessä myös perävaunuun on kohdistuttava asteittainen jarrutus.

5.2.1.18.2

Silloin kun vetoajoneuvon käyttöjarrujärjestelmään tulee vika ja kun tämä järjestelmä koostuu vähintään kahdesta riippumattomasta osasta, on osan tai osien, joihin vika ei ole vaikuttanut, pystyttävä osittain tai kokonaan käyttämään perävaunun jarruja. Jarrutuksen voimakkuutta on pystyttävä säätelemään. Sellaista venttiiliä, joka on normaalisti lepotilassa, saa käyttää tämän toiminnon aikaansaamiseksi ainoastaan siinä tapauksessa, että kuljettaja voi helposti tarkastaa sen toiminnan ilman työkaluja joko ohjaamosta tai ajoneuvon ulkopuolelta.

5.2.1.18.3

Kuljettajan on voitava käyttää perävaunun jarruja joko käyttöjarrun hallintalaitteen, varajarrun hallintalaitteen tai seisontajarrun hallintalaitteen avulla kokonaisuudessaan tai osittain myös silloin, kun jokin paineilman liitosjohdoista on vioittunut (esim. murtunut tai vuotaa) tai sähköisessä ohjausjohdossa esiintyy häiriö tai vika, ellei vika automaattisesti aiheuta perävaunun jarrutusta tämän säännön liitteen 4 kohdassa 3.3 vahvistetun tehon mukaisesti.

5.2.1.18.4

Kohdassa 5.2.1.18.3 tarkoitetun automaattijarrutuksen katsotaan toteutuvan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: 5.2.1.18.4.1 Kun jollakin kohdassa 5.2.1.18.3 tarkoitetulla hallintalaitteella tehdään täysjarrutus, syöttöjohdon paine laskee arvoon 150 kPa seuraavan kahden sekunnin kuluessa. Lisäksi kun jarrun hallintalaite vapautetaan, syöttöjohdon on paineistuttava uudelleen. 5.2.1.18.4.2 Kun syöttöjohto tyhjentyy vähintään nopeudella 100 kPa sekunnissa, perävaunun automaattijarrutus alkaa toimia ennen kuin syöttöjohdon paine laskee arvoon 200 kPa.

5.2.1.18.5

Vian ilmetessä yhdessä niistä ohjausjohdoista, jotka kytkevät toisiinsa kaksi ajoneuvoa, jotka on varustettu kohdan 5.1.3.1.2 mukaisesti, ohjausjohdon, johon vika ei ole vaikuttanut, on automaattisesti varmistettava liitteen 4 kohdassa 3.1 perävaunulle vahvistettu jarrutusteho.

5.2.1.19   Moottorikäyttöisen ajoneuvon, joka on varustettu tämän säännön liitteen 14 kohdassa 1.1 tarkoitetun sähköisellä jarrujärjestelmällä varustetun perävaunun vetämistä varten, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

5.2.1.19.1

Moottorikäyttöisen ajoneuvon virtalähteessä (laturi ja akku) on oltava riittävästi kapasiteettia antamaan virtaa sähköiselle jarrujärjestelmälle. Kun moottori käy valmistajan suosittelemalla joutokäyntinopeudella ja kaikki valmistajan normaalivarustuksena toimittamat ajoneuvon sähkölaitteet ovat kytkettyinä päälle, ei sähköjohtojen jännite sähköisen jarrujärjestelmän suurimmalla virrankulutuksella (15 A) saa laskea alle arvon 9,6 V liitännästä mitattuna. Sähköjohtoihin ei saa ylikuormitettuinakaan aiheutua oikosulkua.

5.2.1.19.2

Silloin kun vetoajoneuvon käyttöjarrujärjestelmään tulee vika ja kun tämä järjestelmä koostuu vähintään kahdesta riippumattomasta osasta, on osan tai osien, joihin vika ei ole vaikuttanut, pystyttävä osittain tai kokonaan käyttämään perävaunun jarruja.

5.2.1.19.3

Jarruvalon katkaisijan ja virtapiirin käyttö sähköisen jarrujärjestelmän käyttämiseen on sallittua vain, jos käyttöjohto ja jarruvalo on kytketty rinnan ja jarruvalon katkaisin ja virtapiiri pystyvät ottamaan vastaan ylimääräistä kuormaa.

5.2.1.20   Jos pneumaattisessa käyttöjarrujärjestelmässä on vähintään kaksi itsenäistä yksikköä, on vuodon näiden yksiköiden välillä hallintalaitteen kohdalla tai sen jälkeen päästävä keskeytyksettä ulos.

5.2.1.21   Niissä moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa, jotka on hyväksytty vetämään luokkaan O3 tai O4 kuuluvia perävaunuja, saa perävaunun käyttöjarrujärjestelmää käyttää ainoastaan yhdessä vetoajoneuvon käyttö-, vara- tai seisontajarrujärjestelmän kanssa. Perävaunun jarrujen automaattinen kytkeytyminen yksinään on kuitenkin sallittua, kun vetoajoneuvo käynnistää automaattisesti perävaunun jarrujen toiminnan yksinomaan ajoneuvon vakauttamistarkoituksessa.

5.2.1.22   Luokkiin M2, M3, N2 ja N3 kuuluvat enintään neliakseliset moottorikäyttöiset ajoneuvot on varustettava luokan 1 lukkiutumisenestojärjestelmillä tämän säännön liitteen 13 mukaisesti.

5.2.1.23   Lukkiutumisenestojärjestelmällä varustetun perävaunun vetämiseen hyväksytyissä moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa on oltava sähköistä ohjauksen välitystä varten jompikumpi seuraavista tai molemmat:

a)	standardin ISO 7638:2003 mukainen erikoissähköliitin (11),

b)	liitteen 22 vaatimukset täyttävä automatisoitu liitin.

5.2.1.24   Lisävaatimukset luokkien M2 ja N1 ajoneuvoille sekä alle 5 tonnia painaville luokan N2 ajoneuvoille, jotka on varustettu luokan A sähköisellä hyötyjarrujärjestelmällä:

5.2.1.24.1

Luokan N1 ajoneuvoissa sähköistä hyötyjarrujärjestelmää on mahdollista käyttää ainoastaan kaasupolkimella ja/tai silloin, kun vaihde on vapaalla.

5.2.1.24.2

Lisäksi luokkien M2 ja N2 (< 5 tonnia) ajoneuvoissa sähköisen hyötyjarrutuksen hallintalaite voi olla erillinen kytkin tai vipu.

5.2.1.24.3

Kohtien 5.2.1.25.6 ja 5.2.1.25.7 vaatimuksia sovelletaan myös luokan A hyötyjarrujärjestelmiin.

5.2.1.25   Lisävaatimukset luokkien M2 ja N1 ajoneuvoille sekä alle 5 tonnia painaville luokan N2 ajoneuvoille, jotka on varustettu luokan B sähköisellä hyötyjarrujärjestelmällä:

5.2.1.25.1

Käyttöjarrujärjestelmän osa on mahdollista kytkeä pois päältä osittain tai kokonaan ainoastaan automaattisesti. Tätä ei saa tulkita poikkeukseksi kohdassa 5.2.1.10 vahvistetuista vaatimuksista.

5.2.1.25.2

Käyttöjarrujärjestelmällä on ainoastaan yksi hallintalaite.

5.2.1.25.3

Jompaankumpaan luokkaan kuuluvalla sähköisellä hyötyjarrujärjestelmällä varustettuihin ajoneuvoihin sovelletaan kaikkia asiaa koskevia määräyksiä kohdan 5.2.1.24.1 määräyksiä lukuun ottamatta. Luokan N1 ajoneuvoissa hyötyjarrujärjestelmää voidaan tässä tapauksessa käyttää kaasupolkimella ja/tai silloin, kun vaihde on vapaalla. Lisäksi käyttöjarrun hallintalaitteen käyttäminen ei saa vähentää kaasupolkimen vapauttamisesta syntyvää jarrutusvaikutusta.

5.2.1.25.4

Moottorien kytkeminen irti ja käytettävä välityssuhde eivät saa vaikuttaa haitallisesti käyttöjarrujärjestelmään.

5.2.1.25.5

Jos jarrujen sähköisen osan toiminta perustuu käyttöjarrun hallintalaitteesta tulevien tietojen ja asianomaisiin pyöriin suuntautuvan jarrutusvoiman väliseen suhteeseen, kyseisen suhteen häiriöstä, joka muuttaa jarrutusvoiman jakautumista akseleille (tapauksen mukaan joko liite 10 tai 13) on tultava optinen varoitus kuljettajalle viimeistään sillä hetkellä, kun hallintalaite kytketään päälle, ja signaalin on oltava päällä niin kauan kuin häiriö jatkuu ja ajoneuvon käyttökytkin (avain) on asennossa ”päällä” (ON).

5.2.1.25.6

Magneetti- tai sähkökentät eivät saa vaikuttaa haitallisesti sähköisen hyötyjarrujärjestelmän toimintaan.

5.2.1.25.7

Lukkiutumisenestolaitteella varustetuissa ajoneuvoissa lukkiutumisenestolaitteen on ohjattava sähköistä hyötyjarrujärjestelmää.

5.2.1.26   Seisontajarrujärjestelmän sähköiseen voimansiirtoon sovellettavat erityiset lisävaatimukset

5.2.1.26.1   Jos sähköisessä voimansiirrossa ilmenee vika, seisontajarrujärjestelmän tahaton käyttö on estettävä.

5.2.1.26.2   Seuraavien vaatimusten on täytyttävä sähkövikojen ilmetessä:

5.2.1.26.2.1

Luokkien M2, M3, N2 ja N3 ajoneuvot Jos hallintalaitteessa ilmenee sähkövika tai sähköisen ohjauksen välityksen johdoissa tapahtuu katkos elektronisten ohjausyksiköiden ulkopuolella, energiansyöttöä lukuun ottamatta, on seisontajarrujärjestelmää voitava edelleen käyttää kuljettajan istuimelta ja siten pystyttävä pitämään kuormitettu ajoneuvo paikoillaan ylä- tai alamäessä, jonka kaltevuus on 8 prosenttia. Vaihtoehtoisesti tässä tapauksessa hyväksytään seisontajarrun automaattinen käyttö ajoneuvon ollessa paikallaan edellyttäen, että sillä saavutetaan edellä mainittu jarrutusteho ja että seisontajarru pysyy kytkeytymisen jälkeen päällä riippumatta virtalukon (käynnistyskytkimen) tilasta. Tässä tapauksessa seisontajarrun on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä, kun kuljettaja laittaa ajoneuvon jälleen liikkeeseen. Tarvittaessa on oltava myös mahdollista kytkeä seisontajarrujärjestelmä pois päältä työkalujen ja/tai ajoneuvossa kuljetettavan tai siihen asennetun varalaitteen avulla.

5.2.1.26.2.2

Luokan N1 ajoneuvot Jos hallintalaitteessa ilmenee sähkövika tai sähköisen ohjauksen välityksen johdoissa tapahtuu katkos hallintalaitteen ja siihen välittömästi kytketyn elektronisen ohjausyksikön välillä, energiansyöttöä lukuun ottamatta, on seisontajarrujärjestelmää voitava edelleen käyttää kuljettajan istuimelta ja siten pystyttävä pitämään kuormitettu ajoneuvo paikoillaan ylä- tai alamäessä, jonka kaltevuus on 8 prosenttia. Vaihtoehtoisesti tässä tapauksessa hyväksytään seisontajarrun automaattinen käyttö ajoneuvon ollessa paikallaan edellyttäen, että sillä saavutetaan edellä mainittu jarrutusteho ja että seisontajarru pysyy kytkeytymisen jälkeen päällä riippumatta virtalukon (käynnistyskytkimen) tilasta. Tässä tapauksessa seisontajarrun on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä, kun kuljettaja laittaa ajoneuvon jälleen liikkeeseen. Edellä mainitun tehon saavuttamiseksi tai siinä avustamiseksi voidaan käyttää mekaanista/manuaalista vaihteistoa tai automaattivaihteistoa (pysäköintiasento).

5.2.1.26.2.3

Seisontajarrujärjestelmän sähköisen voimansiirron johdoissa tapahtuvasta katkoksesta tai hallintalaitteessa ilmenevästä sähköviasta on tultava varoitus kuljettajalle kohdassa 5.2.1.29.1.2 tarkoitetulla keltaisella varoitussignaalilla. Kun syynä on seisontajarrujärjestelmän sähköisen voimansiirron johdoissa tapahtuva katkos, tämän keltaisen varoitussignaalin on aktivoiduttava heti kun katkos tapahtuu. Lisäksi tällaisesta sähköviasta hallintalaitteessa tai katkoksesta elektronisten ohjausyksiköiden ulkopuolisissa johdoissa, energiansyöttöä lukuun ottamatta, on tultava varoitus kuljettajalle siten, että kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitettu punainen signaali vilkkuu niin kauan kuin virtalukko (käynnistyskytkin) on ”päällä” (ON) ja lisäksi vähintään 10 sekuntia tämän jälkeen, kun hallintalaite on ”päällä”-asennossa (aktivoituna). Jos seisontajarrujärjestelmä kuitenkin havaitsee seisontajarrun olevan oikein lukittuna, punaisen varoitussignaalin vilkkuminen ei ole enää tarpeen ja on käytettävä vilkkumatonta punaista signaalia sen osoittamiseen, että seisontajarru on käytössä. Jos seisontajarrun käytöstä ilmoitetaan normaalisti erillisellä punaisella varoitussignaalilla, joka täyttää kaikki kohdan 5.2.1.29.3 vaatimukset, on käytettävä tätä signaalia edellä mainittujen punaista signaalia koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

5.2.1.26.3   Varalaitteet voivat saada energiansa seisontajarrujärjestelmän sähköisestä voimansiirrosta, jos energian syöttö on riittävä seisontajarrun käyttöön vioista vapaissa olosuhteissa energianlähteeseen kohdistuvan ajoneuvon muun sähköisen kuormituksen lisäksi. Kun myös käyttöjarrujärjestelmä käyttää kyseistä energiavarastoa, sovelletaan kohdan 5.2.1.27.7 määräyksiä.

5.2.1.26.4   Kun jarrulaitteen sähköenergian saantia ohjaava virtalukko (käynnistyskytkin) on kytketty pois päältä ja/tai avain on poistettu, seisontajarrujärjestelmää on edelleen voitava käyttää, mutta sen kytkeytyminen pois päältä on estettävä.

5.2.1.27   Sähköisellä ohjauksen välityksellä varustettuun seisontajarrujärjestelmään sovellettavat erityisvaatimukset

5.2.1.27.1   Kun seisontajarru on kytketty pois päältä, käyttöjarrujärjestelmällä on pystyttävä saamaan aikaan staattinen kokonaisjarrutusvoima, joka on vähintään samansuuruinen kuin vahvistetussa tyyppi 0 -testissä edellytetty jarrutusvoima, myös silloin kun virtalukko (käynnistyskytkin) on kytketty pois päältä ja/tai avain on poistettu. Kun on kyse luokan O3 tai O4 perävaunujen vetämiseen hyväksytystä moottorikäyttöisestä ajoneuvosta, perävaunun käyttöjarrujärjestelmän on pystyttävä tuottamaan täysi ohjaussignaali perävaunulle. Käyttöjarrujärjestelmän energian välityksessä on oltava riittävästi energiaa.

5.2.1.27.2   Kun sähköiseen ohjauksen välitykseen, poisluettuna sen energiajärjestelmä, tulee yksittäinen väliaikainen (< 40 ms) vika (esim. signaali ei välity tai tietovirhe), tällä ei saa olla havaittavia vaikutuksia käyttöjarrun toimintaan.

5.2.1.27.3   Jos sähköiseen ohjauksen välitykseen (12), sen energiavarastoa lukuun ottamatta, tulee vika, joka vaikuttaa tässä säännössä käsiteltyjen järjestelmien toimintaan ja tehoon, tästä on varoitettava kuljettajaa joko kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitetulla punaisella tai kohdassa 5.2.1.29.1.2 tarkoitetulla keltaisella varoitussignaalilla. Jos vahvistettua käyttöjarrutehoa ei voida enää saada aikaan (punainen varoitussignaali), sähkövirran syötön keskeytymisestä (esim. katkoksesta tai irtikytkeytymisestä) johtuvista vioista on tultava ilmoitus kuljettajalle heti niiden tapahtuessa, ja vahvistettu jäännösjarrutusteho on saatava aikaan käyttöjarrun hallintalaitetta käyttämällä tämän säännön liitteen 4 kohdan 2.4 mukaisesti. Näitä vaatimuksia ei saa tulkita poikkeukseksi varajarrulle vahvistetuista vaatimuksista.

5.2.1.27.4   Moottorikäyttöisen ajoneuvon, joka on kytketty sähköisesti perävaunuun sähköisen ohjausjohdon välityksellä, on annettava selkeä varoitus kuljettajalle, jos perävaunu antaa virheilmoituksen siitä, että varastoidun energian määrä perävaunun käyttöjarrujärjestelmän jossakin osassa laskee kohdassa 5.2.2.16 tarkoitetun varoitustason alapuolelle. Vastaava varoitus on annettava myös silloin, kun perävaunun sähköisessä ohjauksen välityksessä, sen energiavarastoa lukuun ottamatta, ilmenee jatkuva vika (> 40 ms), joka estää perävaunun käyttöjarrulle vahvistetun jarrutustehon saavuttamisen, kuten kohdassa 5.2.2.15.2.1 esitetään. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä kohdassa 5.2.1.29.2.1 tarkoitettua punaista varoitussignaalia.

5.2.1.27.5   Jos sähköisen ohjauksen välityksen energialähteeseen tulee vika, käyttöjarrujärjestelmän koko säätöalue on saavutettava käyttöjarrun hallintalaitteella tehtävien kahdenkymmenen peräkkäisen täyden iskun jarrutuksen jälkeen. Kussakin jarrutuksessa jarrun hallintalaitteen on kunkin käyttökerran yhteydessä oltava täysin kytkettynä 20 sekunnin ajan ja tämän jälkeen se on vapautettava viideksi sekunniksi. Testin aikana energian välityksessä on oltava riittävästi energiaa, jotta käyttöjarrujärjestelmällä saadaan aikaan täysjarrutus. Tätä vaatimusta ei saa tulkita poikkeukseksi liitteessä 7 vahvistetuista vaatimuksista.

5.2.1.27.6   Jos akun jännite laskee alle valmistajan nimeämän arvon, jolla vahvistettua käyttöjarrun tehoa ei voida enää taata ja/tai jolla vähintään kaksi toisistaan riippumatonta käyttöjarrupiiriä ei voi saavuttaa vahvistettua käyttö- tai jäännösjarrutustehoa, kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitetun punaisen varoitussignaalin on aktivoiduttava. Kun varoitussignaali on aktivoitunut, on voitava käyttää käyttöjarrun hallintalaitetta ja saavuttaa vähintään tämän säännön liitteen 4 kohdassa 2.4 määrätty jäännösjarrutusteho. Käyttöjarrujärjestelmän energian välityksessä on oltava riittävästi energiaa. Tätä vaatimusta ei saa tulkita poikkeukseksi varajarrulle asetetuista vaatimuksista.

5.2.1.27.7   Jos varalaitteisiin syötetään energiaa samoista energiavarastoista kuin sähköiseen ohjauksen välitykseen, on varmistettava, että kun moottorin kierrosluku on enintään 80 prosenttia suurimman tehon nopeudesta, energian syöttö on riittävä määrättyjen hidastuvuusarvojen saavuttamiseksi. Tämä voidaan saada aikaan joko sellaisella energian syötöllä, jolla estetään kyseisen energiavaraston tyhjentyminen, kun kaikki varalaitteet ovat toiminnassa, tai kytkemällä automaattisesti pois päältä niitä valittuja varalaitteiden osia, joiden jännite on yli tämän säännön kohdassa 5.2.1.27.6 määritetyn kriittisen tason, jotta estetään tämän energiavaraston tyhjentyminen edelleen. Tämän määräyksen noudattaminen voidaan osoittaa laskutoimituksella tai käytäntöön perustuvalla testillä. Luokan O3 tai O4 perävaunun vetämiseen hyväksyttyjen ajoneuvojen osalta perävaunun energiankulutus on otettava huomioon 400 W:n kuormituksella. Tämä kohta ei koske niitä ajoneuvoja, joilla määrätyt hidastuvuusarvot voidaan saavuttaa ilman sähköenergian käyttöä.

5.2.1.27.8   Jos varalaitteisiin syötetään energiaa sähköisestä ohjauksen välityksestä, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

5.2.1.27.8.1   Jos energianlähteeseen tulee käyttöhäiriö ajoneuvon ollessa liikkeessä, varaston sisältämän energian on oltava riittävä kytkemään jarrut päälle hallintalaitetta käytettäessä.

5.2.1.27.8.2   Jos energialähteeseen tulee käyttöhäiriö ajoneuvon ollessa paikallaan seisontajarrujärjestelmä kytkettynä päälle, varaston sisältämän energian on oltava riittävä valaisimien käyttämiseksi myös silloin, kun jarruja käytetään.

5.2.1.27.9   Jos kohdan 5.1.3.1.2 tai 5.1.3.1.3 mukaisesti sähköisellä ohjausjohdolla varustetun vetoajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän sähköiseen ohjauksen välitykseen tulee vika, on varmistettava, että perävaunun jarruja voidaan edelleen käyttää täysimääräisesti.

5.2.1.27.10   Jos kohdan 5.1.3.1.3 mukaisesti pelkästään sähköisellä ohjausjohdolla sähköisesti kytketyn perävaunun sähköiseen ohjauksen välitykseen tulee vika, perävaunun jarrutus on varmistettava kohdan 5.2.1.18.4.1 mukaisesti. Näin on silloin, kun perävaunu antaa ”syöttöjohdon jarrutuspyynnön” signaalin sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta tai kun tämä tiedonsiirto puuttuu pidemmän aikaa. Tätä kohtaa ei sovelleta moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin, joita ei voida käyttää kohdassa 5.1.3.5 tarkoitettujen, pelkästään sähköisen ohjausjohdon kautta kytkettyjen perävaunujen kanssa.

5.2.1.28   Kytkentävoimaohjausta koskevat erityisvaatimukset

5.2.1.28.1   Kytkentävoimaohjaus on sallittu vain vetoajoneuvossa.

5.2.1.28.2   Kytkentävoimaohjauksen tehtävänä on tasoittaa vetävien ja vedettävien ajoneuvojen dynaamisten jarrutussuhteiden välistä eroa. Kytkentävoimaohjauksen toiminta on tarkastettava tyyppihyväksynnän yhteydessä. Tästä tarkastusmenetelmästä on sovittava ajoneuvon valmistajan ja tutkimuslaitoksen välillä, ja arviointimenetelmä ja tulokset on liitettävä tyyppihyväksynnästä annettavaan selosteeseen.

5.2.1.28.2.1   Kytkentävoimaohjauksella voidaan ohjata jarrutussuhdetta TM/PM ja/tai aikaansaadun jarrutustehon arvoja perävaunun osalta. Jos vetoajoneuvo on varustettu kahdella ohjausjohdolla kohdan 5.1.3.1.2 mukaisesti, vastaavan ohjauksen säädön on toteuduttava molempien signaalien osalta.

5.2.1.28.2.2   Kytkentävoimaohjaus ei saa estää suurimpien mahdollisten jarrutuspaineiden käyttämistä.

5.2.1.28.3   Ajoneuvon on täytettävä liitteen 10 mukaiset kuormaukseen liittyvät yhteensopivuusvaatimukset, mutta kohdassa 5.2.1.28.2 tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ajoneuvo voi poiketa näistä vaatimuksista, kun kytkentävoimaohjaus on toiminnassa.

5.2.1.28.4   Kytkentävoimaohjauksessa ilmenevä vika on havaittava ja siitä on ilmoitettava kuljettajalle kohdassa 5.2.1.29.1.2 tarkoitettua vastaavalla keltaisella varoitussignaalilla. Vian ilmetessä liitteen 10 asiaankuuluvien vaatimusten on täytyttävä.

5.2.1.28.5   Kytkentävoimaohjausjärjestelmän tekemästä kompensoinnista on varoitettava kohdassa 5.2.1.29.1.2 tarkoitetulla keltaisella signaalilla, jos tämä kompensointi poikkeaa kohdassa 2.28.3 määritellystä nimellisestä vaatimusarvosta enemmän kuin 150 kPa pm-arvoon 650 kPa (tai vastaavaan digitaaliseen vaatimusarvoon) saakka. Kun paine nousee yli arvon 650 kPa, varoitus on annettava, jos kompensointi aiheuttaa sen, että toimintapiste on kuormitetulle moottoriajoneuvolle liitteessä 10 vahvistetun yhteensopivuusalueen ulkopuolella.

Kaavio 1

Perävaunujen vetoajoneuvot (puoliperävaunuja lukuun ottamatta)

TM

FM

0,7

0,8

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

Keltainen varoitus-signaali

Tyypillinen nimellisen vaatimusarvon suora

PM (kPa)

Keltainen varoitus-signaali

150 kPa

150 kPa

800

700

650

600

500

400

300

200

100

20

Kaavio 2

Puoliperävaunujen vetoajoneuvot

Tyypillinen nimellisen vaatimus-arvon suora

TM

FM

0,2

0,4

0,5

0,6

0,8

0,7

0,3

0,1

150 kPa

150 kPa

800

650

700

600

500

400

300

200

100

PM (kPa)

Keltainen varoitus-signaali

Keltainen varoitus-signaali

20

5.2.1.28.6   Kytkentävoimaohjausjärjestelmän on ohjattava ainoastaan moottorikäyttöisen ajoneuvon ja perävaunun käyttöjarrujärjestelmän tuottamia kytkentävoimia. Hidastimen tuottamia kytkentävoimia ei saa kompensoida moottorikäyttöisen ajoneuvon eikä perävaunun käyttöjarrujärjestelmällä. Hidastinjärjestelmien ei katsota olevan käyttöjarrujärjestelmän osa.

5.2.1.29   Jarrujen käyttöhäiriöstä ja vioista ilmoittava varoitussignaali

Seuraavissa alakohdissa esitetään yleiset vaatimukset optisille varoitussignaaleille, joiden tehtävänä on ilmoittaa kuljettajalle tietyistä moottorikäyttöisen ajoneuvon tai tarvittaessa sen perävaunun jarrulaitteiden käyttöhäiriöistä (tai vioista). Muissa kuin kohdassa 5.2.1.29.6 kuvatuissa tapauksissa näitä signaaleja saa käyttää yksinomaan tässä säännössä määrättyihin tarkoituksiin.

5.2.1.29.1   Moottorikäyttöinen ajoneuvo on varustettava siten, että jarrujen käyttöhäiriöistä ja vioista ilmoitetaan varoitussignaaleilla seuraavasti:

5.2.1.29.1.1

punainen varoitussignaali, joka ilmaisee sellaisen muualla tässä säännössä määritellyn käyttöhäiriön ajoneuvon jarruissa, joka estää määrätyn jarrutustehon saavuttamisen ja/tai estää ainakin toisen riippumattoman käyttöjarrupiirin toiminnan;

5.2.1.29.1.2

tarvittaessa keltainen varoitussignaali, joka ilmaisee sellaisen sähköisesti havaittavan käyttöhäiriön ajoneuvon jarruissa, jota kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitettu punainen signaali ei ilmaise.

5.2.1.29.2   Moottorikäyttöisten ajoneuvojen, jotka on varustettu sähköisellä ohjausjohdolla ja/tai jotka on hyväksytty vetämään sähköisellä ohjauksen välityksellä varustettua perävaunua, on tuotettava erillinen keltainen varoitussignaali käyttöhäiriöstä, joka ilmenee perävaunun jarrujen sähköisessä ohjauksen välityksessä. Tämän signaalin on aktivoiduttava perävaunusta standardin ISO 7638:2003 (13) mukaisen liittimen navan 5 kautta, ja perävaunun lähettämä signaali on aina näytettävä vetoajoneuvossa ilman merkittävää viivettä tai muuntumista. Varoitussignaali ei saa syttyä, jos kytketyssä perävaunussa ei ole sähköistä ohjausjohtoa ja/tai sähköistä ohjauksen välitystä tai jos perävaunua ei ole kytketty. Toiminnon on oltava automaattinen.

5.2.1.29.2.1   Kun sähköisellä ohjausjohdolla varustettu moottorikäyttöinen ajoneuvo on kytketty sähköisesti perävaunuun, jossa on sähköinen ohjausjohto, kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitettua punaista varoitussignaalia on käytettävä myös ilmoittamaan tietyistä käyttöhäiriöistä perävaunun jarrulaitteissa, kun perävaunu antaa vastaavan vikailmoituksen sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta. Tämän varoituksen on aktivoiduttava kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetun keltaisen varoitussignaalin lisäksi. Kohdassa 5.2.1.29.1.1 tarkoitetun punaisen varoitussignaalin ja sen lisäksi aktivoituvan edellä tarkoitetun keltaisen varoitussignaalin käytön asemesta voidaan tällaisen perävaunun jarrulaitteiden käyttöhäiriön ilmaisemiseen vaihtoehtoisesti käyttää vetoajoneuvossa annettavaa erillistä punaista varoitussignaalia.

5.2.1.29.3   Varoitussignaalien on näyttävä myös päivänvalossa. Varoitusvalon toimintakunto on voitava todentaa helposti kuljettajan istuimelta käsin. Varoituslaitteen komponentin vioittuminen ei saa johtaa jarrujärjestelmän tehon alenemiseen.

5.2.1.29.4   Seuraavien vaatimusten on täytyttävä, ellei toisin ole määrätty:

5.2.1.29.4.1

erikseen määritellyt käyttöhäiriöt ja viat on ilmaistava kuljettajalle edellä mainituilla varoitussignaaleilla viimeistään silloin, kun kyseisen jarrun hallintalaitetta käytetään;

5.2.1.29.4.2

varoitussignaalien on oltava aktiivisina niin kauan kuin käyttöhäiriö/vika on olemassa ja virtalukko (käynnistyskytkin) on ”päällä”-asennossa (ON); ja

5.2.1.29.4.3

varoitussignaalin on oltava päällä jatkuvasti (ei vilkkuva).

5.2.1.29.5   Edellä mainittujen varoitussignaalien on aktivoiduttava, kun ajoneuvon (ja jarrujärjestelmän) sähkölaitteisiin kytketään virta. Kun ajoneuvo on paikallaan, jarrujärjestelmän on ennen merkkivalojen sammuttamista todennettava, ettei jarruissa ole määriteltyjä käyttöhäiriöitä tai vikoja. Sellaiset käyttöhäiriöt ja viat, joiden pitäisi aktivoida edellä mainitut varoitussignaalit mutta joita ei havaita ajoneuvon ollessa paikallaan, on tallennettava muistiin, ja ne on ilmaistava kuljettajalle tämän käynnistäessä ajoneuvon ja aina, kun virtalukko (käynnistyskytkin) on kytkettynä päälle (ON), ja niin kauan kuin jarruissa on käyttöhäiriö tai vika.

5.2.1.29.6   Erikseen määrittelemättömistä käyttöhäiriöistä (tai vioista) tai muusta moottorikäyttöisen ajoneuvon jarruja ja/tai pyörästöä koskevista tiedoista voidaan ilmoittaa kohdassa 5.2.1.29.1.2 tarkoitetulla keltaisella merkkivalolla, edellyttäen että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

5.2.1.29.6.1

ajoneuvo on paikoillaan;

5.2.1.29.6.2

sen jälkeen, kun jarrulaitteeseen on kytketty virta, signaali on ilmoittanut kohdassa 5.2.1.29.5 kuvattujen menettelyjen mukaisesti, ettei erikseen määriteltyjä käyttöhäiriöitä (tai vikoja) ole todettu; ja

5.2.1.29.6.3

erikseen määrittelemättömistä vioista tai muista tiedoista ilmoitetaan ainoastaan vilkkuvalla varoitussignaalilla. Signaalin on kuitenkin sammuttava, kun ajoneuvon vauhti ylittää ensimmäisen kerran nopeuden 10 km/h.

5.2.1.30   Jarrutussignaalin tuottaminen jarruvalojen sytyttämiseksi

5.2.1.30.1   Kun kuljettaja kytkee päälle käyttöjarrun, aktivoituu signaali, jonka johdosta jarruvalot syttyvät.

5.2.1.30.2   Kun kyse on ajoneuvoista, jotka käyttävät sähköisiä signaaleja ohjaamaan käyttöjarrutuksen aloittamista, ja jotka on varustettu hidastimella ja/tai luokan A hyötyjarrujärjestelmällä, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

Jos hidastimen ja/tai hyötyjarrujärjestelmän tuottama hidastuvuus on
≤ 1,3 m/s2	> 1,3 m/s2
signaali voidaan tuottaa	signaali on tuotettava

5.2.1.30.3   Kun kyse on ajoneuvoista, jotka on varustettu jarrujärjestelmällä, jolla on erilaiset ominaisuudet kuin kohdassa 5.2.1.30.2 määritellyllä järjestelmällä, hidastin ja/tai luokan A hyötyjarrujärjestelmä voi tuottaa signaalin aikaansaadusta hidastuvuudesta riippumatta.

5.2.1.30.4   Signaalia ei saa tuottaa, jos hidastuminen syntyy pelkästään moottorin luontaisesta jarrutusvaikutuksesta.

5.2.1.30.5   Signaalin on aktivoiduttava myös silloin, kun käyttöjarru kytkeytyy päälle automaattisen jarrutuksen seurauksena. Kun aikaansaatu hidastuminen on alle 0,7 m/s2, signaali voidaan kuitenkin estää (14).

5.2.1.30.6   Edellä mainittu signaali ei aktivoidu, kun käyttöjarrun osa kytkeytyy päälle selektiivisen jarrutuksen seurauksena (15).

5.2.1.30.7   Kun kyse on sähköisellä ohjausjohdolla varustetuista ajoneuvoista, moottoriajoneuvon on tuotettava signaali, kun perävaunusta saadaan sähköisen ohjausjohdon kautta viesti ”sytytä jarruvalot”.

5.2.1.31   Kun ajoneuvo on varustettu hätäjarrutuksesta ilmoittavalla järjestelmällä, hätäjarrutussignaalin on aktivoiduttava ja deaktivoiduttava käyttöjarrujärjestelmää käytettäessä vain silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät (16):

5.2.1.31.1

Signaali ei saa aktivoitua, kun ajoneuvon hidastuvuus on pienempi kuin seuraavassa taulukossa ilmoitetut arvot, mutta se voi aktivoitua mainitulla tai sen ylittävällä hidastuvuudella. Varsinaisen arvon määrittelee ajoneuvon valmistaja.   Signaalia ei aktivoida, kun hidastuvuus on pienempi kuin N1 6 m/s2 M2, M3, N2 ja N3 4 m/s2 Signaalin on deaktivoiduttava kaikissa ajoneuvoissa viimeistään silloin, kun hidastuvuus on pudonnut pienemmäksi kuin 2,5 m/s2.

5.2.1.31.2

Myös seuraavia edellytyksiä voidaan soveltaa: a) Signaali voidaan tuottaa jarrutusvaatimuksen perusteella saatavasta ajoneuvon hidastuvuutta koskevasta ennusteesta noudattaen kohdassa 5.2.1.31.1 määriteltyjä aktivoinnin ja deaktivoinnin kynnysarvoja; tai b) signaali voi aktivoitua, kun käyttöjarrujärjestelmää käytetään yli 50 km/h nopeudessa ja lukkiutumisenestojärjestelmä on täydessä toiminnassa (kuten liitteen 2 kohdassa 13 on täsmennetty). Signaalin on deaktivoiduttava, kun lukkiutumisenestojärjestelmä ei enää ole täydessä toiminnassa.

5.2.1.32   Jollei tämän säännön kohdan 12.3 määräyksistä muuta johdu, kaikki seuraaviin luokkiin kuuluvat ajoneuvot on varustettava ajoneuvon ajonvakautustoiminnolla:

a)	M2, M3, N2 (17);

b)	N3 (17), kun akseleita on enintään kolme;

c)	N3 (17), kun akseleita on neljä ja enimmäismassa on enintään 25 t ja pyörän läpimittakoodi enintään 19,5.

Ajonvakautustoiminnon on sisällettävä kaatumisenhallinta ja suuntaohjaus sekä täytettävä tämän säännön liitteessä 21 esitetyt tekniset vaatimukset.

5.2.1.33   Luokan N1 ajoneuvot, joissa on enintään kolme akselia, voidaan varustaa ajonvakautustoiminnolla. Sen on sisällettävä kaatumisenhallinta ja suuntaohjaus sekä täytettävä tämän säännön liitteessä 21 esitetyt tekniset vaatimukset.

5.2.2   Luokan O ajoneuvot

5.2.2.1   Luokan O1 perävaunuissa ei tarvitse olla käyttöjarrujärjestelmää. Jos tämän luokan perävaunu on kuitenkin varustettu käyttöjarrujärjestelmällä, sen on täytettävä samat vaatimukset kuin luokan O2 perävaunun.

5.2.2.2   Luokan O2 perävaunut on varustettava joko jatkuva-, puolijatkuva- tai inertiatyyppisellä käyttöjarrujärjestelmällä. Viimeisenä mainittu tyyppi on sallittu ainoastaan keskiakseliperävaunuille. Tämän säännön liitteen 14 vaatimusten mukaiset sähköiset jarrujärjestelmät ovat kuitenkin sallittuja.

5.2.2.3   Luokkien O3 ja O4 perävaunut on varustettava jatkuva- tai puolijatkuvatyyppisellä käyttöjarrujärjestelmällä.

5.2.2.4   Käyttöjarrujärjestelmän on

5.2.2.4.1

vaikutettava ajoneuvon kaikkiin pyöriin;

5.2.2.4.2

jaettava jarruvaikutus tarkoituksenmukaisesti eri akseleille;

5.2.2.4.3

sisällettävä vähintään yhdessä ilmasäiliössä laite veden- ja ilmanpoistoa varten tarkoituksenmukaisessa ja helposti ulottuvilla olevassa paikassa.

5.2.2.5   Käyttöjarrujärjestelmän vaikutuksen on jakauduttava samassa akselissa oleville pyörille symmetrisesti suhteessa ajoneuvon pitkittäissuuntaiseen keskitasoon. Kompensaatiosta ja lukkiutumiseneston kaltaisista toiminnoista, jotka voivat aiheuttaa poikkeamia symmetrisestä jakautumisesta, on ilmoitettava.

5.2.2.5.1   Kun sähköinen ohjauksen välitys kompensoi jarrujärjestelmässä esiintyvää vikaa tai järjestelmän tehon laskemista, tästä on varoitettava kuljettajaa kohdan 5.2.1.29.2 mukaisella erillisellä keltaisella optisella varoitussignaalilla. Tämä vaatimus koskee kaikkia kuormausolosuhteita, kun kompensaatio ylittää seuraavat raja-arvot:

5.2.2.5.1.1

akselin vastakkaisten päiden jarrupaineiden välinen ero: a) 25 prosenttia suuremmasta arvosta, kun ajoneuvon hidastuvuus on ≥ 2 m/s2; b) arvo, joka vastaa 25:tä prosenttia hidastuvuudella 2 m/s2, kun hidastuvuus on alle tämän arvon;

5.2.2.5.1.2

minkä tahansa akselin yksittäinen kompensaatioarvo: a) > 50 prosenttia nimellisarvosta, kun ajoneuvon hidastuvuus on ≥ 2 m/s2; b) arvo, joka vastaa 50:tä prosenttia nimellisarvosta hidastuvuudella 2 m/s2, kun hidastuvuus on alle tämän arvon.

5.2.2.5.2   Edellä määritelty kompensaatio on sallittu ainoastaan silloin, kun jarrua käytetään ensimmäistä kertaa ajoneuvon vauhdin ollessa yli 10 km/h.

5.2.2.6   Sähköisen ohjauksen välityksen vika ei saa aiheuttaa kuljettajan aikeiden vastaista jarrutusta.

5.2.2.7   Vahvistetun tehon saavuttamiseksi vaadittavien jarrutuspintojen on oltava jatkuvassa yhteydessä pyöriin joko kiinteästi tai vioille altistumattomien komponenttien välityksellä.

5.2.2.8   Jarrujen kitkapinnan kuluminen on voitava helposti kompensoida joko käsikäyttöisen tai automaattisen säätölaitteen avulla. Lisäksi voimansiirron ja jarrujen hallintalaitteilla ja komponenteilla on oltava sellainen liikevara ja tarpeen vaatiessa tehoa on voitava kompensoida siten, että jarrujen kuumentuessa tai jarrupäällysteiden kuluessa tiettyyn pisteeseen saakka tehokas jarrutus on varmistettu ilman välitöntä tarvetta jarrujen säätöön.

5.2.2.8.1   Käyttöjarrujen kulumisen säädön on tapahduttava automaattisesti. Automaattisten kulumissäätölaitteiden asentaminen luokkien O1 ja O2 ajoneuvoihin on kuitenkin vapaaehtoista. Automaattisilla kulumissäätölaitteilla varustettujen jarrujen on kuumentumista seuraavan jäähtymisen jälkeen mahdollistettava liitteen 4 kohdassa 1.7.3 määritelty vapaa pyörintä samassa liitteessä määritellyn tyyppi I- tai tyyppi III -testin jälkeen.

5.2.2.8.1.1   Luokan O4 perävaunujen osalta kohdassa 5.2.2.8.1 asetetut tehovaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos liitteen 4 kohdassa 1.7.3 asetetut vaatimukset täyttyvät.

5.2.2.8.1.2   Luokkien O2 ja O3 perävaunujen osalta kohdassa 5.2.2.8.1 asetetut tehovaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos liitteen 4 kohdassa 1.7.3 (18) asetetut vaatimukset täyttyvät.

5.2.2.8.2   Käyttöjarrun kitkakomponenttien kulumisen tarkastaminen

5.2.2.8.2.1   Käyttöjarrun päällysteiden kuluminen on voitava tarkastaa helposti ajoneuvon ulko- tai alapuolelta niin, ettei renkaita tarvitse irrottaa. Ajoneuvo on esimerkiksi varustettava sopivilla tarkastusaukoilla. Tarkastaminen voi tapahtua käyttämällä ajoneuvon mukana yleensä toimitettavia työkaluja tai tarkastusvälineitä.

Vaihtoehtoisesti hyväksytään perävaunuun asennettu päällysteen vaihtamistarpeesta ilmoittava näyttö tai kullekin pyörälle (paripyörät katsotaan yhdeksi pyöräksi) asennettava tunnistuslaite, joka varoittaa ohjauspaikalla olevaa kuljettajaa, kun päällysteen vaihtaminen on tarpeen. Optisena varoitussignaalina voidaan käyttää kohdassa 5.2.1.29.2 määriteltyä keltaista signaalia edellyttäen, että se on kohdan 5.2.1.29.6. vaatimusten mukainen.

5.2.2.8.2.2   Jarrulevyjen tai -rumpujen kitkapintojen kulumista voidaan arvioida ainoastaan kyseisen komponentin suoralla mittauksella tai tutkimalla jarrulevyjen ja -rumpujen kulumista ilmaisevia indikaattoreita, mikä voi edellyttää jonkinlaista laitteiston purkamista. Ajoneuvon valmistajan on tästä syystä määriteltävä tyyppihyväksynnän yhteydessä seuraavat seikat:

a)	menetelmä, jolla jarrurumpujen ja -levyjen kitkapintojen kuluminen voidaan arvioida, sekä tarvittava purkamisen määrä ja siihen tarvittavat välineet ja menettely;

b)	tiedot hyväksyttävästä kulumisen enimmäistasosta, jonka jälkeen vaihtaminen on välttämätöntä.

Nämä tiedot on asetettava vapaasti saataville esimerkiksi ajoneuvon käsikirjassa tai sähköisessä muodossa.

5.2.2.9   Jarrujärjestelmien on oltava sellaisia, että perävaunu pysähtyy automaattisesti, jos kytkentä irtoaa perävaunun liikkuessa.

5.2.2.10   Kaikissa perävaunuissa, joihin on asennettava käyttöjarrujärjestelmä, seisontajarrun on toimittava myös perävaunun ollessa irrotettuna vetoajoneuvosta. Seisontajarrun on oltava sellainen, että ajoneuvon vieressä seisova henkilö voi käyttää sitä. Henkilökuljetukseen käytettävissä perävaunuissa seisontajarrua on kuitenkin pystyttävä käyttämään perävaunun sisäpuolelta.

5.2.2.11   Jos perävaunu on varustettu laitteella, joka mahdollistaa jarrujärjestelmän (muun kuin seisontajarrujärjestelmän) paineilman avulla tapahtuvan käytön poiskytkemisen, laite on suunniteltava ja rakennettava siten, että se ehdottomasti palaa alkuasentoon viimeistään silloin, kun paineilman syöttö perävaunuun jatkuu.

5.2.2.12   Luokkien O3 ja O4 perävaunujen on täytettävä kohdassa 5.2.1.18.4.2 esitetyt edellytykset. Ohjausjohdossa on oltava helposti ulottuvilla oleva paineenmittausliitin, joka sijaitsee virtauksen suuntaan ohjausjohdon liitospään alapuolella.

5.2.2.12.1   Kun on kyse sähköisellä ohjausjohdolla varustetuista perävaunuista, jotka on sähköisesti kytketty sähköisellä ohjausjohdolla varustettuun vetoajoneuvoon, kohdassa 5.2.1.18.4.2 tarkoitettu automaattijarrutus ei ole tarpeen, jos perävaunun paineilmasäiliöiden paine on riittävä tämän säännön liitteen 4 kohdassa 3.3 tarkoitetun jarrutustehon varmistamiseen.

5.2.2.13   Luokkaan O3 kuuluvat perävaunut on varustettava lukkiutumisenestojärjestelmällä tämän säännön liitteen 13 vaatimusten mukaisesti. Luokkaan O4 kuuluvat perävaunut on varustettava lukkiutumisenestojärjestelmällä luokkaa A koskevien tämän säännön liitteen 13 vaatimusten mukaisesti.

5.2.2.14   Jos varalaitteisiin syötetään energiaa käyttöjarrujärjestelmästä, käyttöjarrujärjestelmä on suojattava sen varmistamiseksi, että pyörien kehille kohdistuvien jarrutusvoimien summa on vähintään 80 prosenttia kyseiselle perävaunulle vahvistetusta arvosta tämän säännön liitteen 4 kohdan 3.1.2.1 mukaisesti. Tämän edellytyksen on täytyttävä molemmissa seuraavissa toimintaolosuhteissa:

varalaitteiden ollessa toiminnassa ja

kun ilmenee murtuma tai vuoto varalaitteista, paitsi jos tällainen murtuma tai vuoto vaikuttaa tämän säännön liitteen 10 kohdassa 6 tarkoitettuun ohjaussignaaliin, missä tapauksessa sovelletaan kyseisen kohdan tehovaatimuksia.

5.2.2.14.1   Edellä mainittujen vaatimusten katsotaan täyttyneen, kun paine käyttöjarrun varastointilaitteissa pysyy vähintään 80 prosentissa ohjausjohdon painevaatimuksesta tai vastaavasta digitaalisesta vaatimusarvosta tämän säännön liitteen 4 kohdan 3.1.2.2 mukaisesti.

5.2.2.15   Sähköisellä ohjauksen välityksellä varustettuun seisontajarrujärjestelmään sovellettavat erityisvaatimukset

5.2.2.15.1   Kun sähköiseen ohjauksen välitykseen, poisluettuna sen energiajärjestelmä, tulee yksittäinen väliaikainen (< 40 ms) vika (esim. signaali ei välity tai tietovirhe), tällä ei saa olla havaittavia vaikutuksia käyttöjarrun toimintaan.

5.2.2.15.2   Jos sähköiseen ohjauksen välitykseen tulee vika (19) (esim. katkos tai irtikytkeytyminen), jarrutustehon on pysyttävä vähintään 30 prosentissa kyseisen perävaunun käyttöjarrujärjestelmälle vahvistetusta tehosta. Kun kyseessä on kohdan 5.1.3.1.3 mukaisesti pelkästään sähköisellä ohjausjohdolla sähköisesti kytketty perävaunu, joka täyttää kohdan 5.2.1.18.4.2 vaatimuksen tämän säännön liitteen 4 kohdassa 3.3 vahvistetulla teholla, riittää, että kohdan 5.2.1.27.10 vaatimukset täyttyvät, kun perävaunu antaa ”syöttöjohdon jarrutuspyynnön” signaalin sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta tai kun tämä tiedonsiirto puuttuu pidemmän aikaa, kun ei enää voida varmistaa vähintään 30:tä prosenttia perävaunun käyttöjarrujärjestelmälle vahvistetusta jarrutustehosta.

5.2.2.15.2.1   Perävaunun sähköisessä ohjauksen välityksessä ilmenevästä viasta, joka vaikuttaa tässä säännössä käsiteltyjen järjestelmien toimintaan ja tehoon, sekä standardin ISO 7638:2003 (20) mukaisen liittimen kautta tulevan energiansyötön häiriöistä on varoitettava kuljettajaa kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetulla erillisellä varoitussignaalilla standardin ISO 7638:2003 (20) mukaisen liittimen navan 5 kautta. Lisäksi kun sähköisellä ohjausjohdolla varustetut perävaunut on sähköisesti kytketty sähköisellä ohjausjohdolla varustettuun vetoajoneuvoon, niiden on tuotettava kohdassa 5.2.1.29.2.1 tarkoitetun punaisen varoitussignaalin aktivoimiseksi virheilmoitus sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta, kun perävaunun käyttöjarrulle vahvistettua jarrutustehoa ei enää voida taata.

5.2.2.16   Jos varastoidun energian määrä sellaisen sähköisellä ohjausjohdolla varustetun perävaunun, joka on sähköisesti kytketty sähköisellä ohjausjohdolla varustettuun vetoajoneuvoon, käyttöjarrujärjestelmän jossakin osassa laskee kohdan 5.2.2.16.1 mukaisesti määritettyyn arvoon, vetoajoneuvon kuljettajalle on annettava varoitus. Varoitus on annettava aktivoimalla kohdassa 5.2.1.29.2.1 tarkoitettu punainen varoitussignaali, ja perävaunun on annettava virheilmoitus sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta. Kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetun erillisen keltaisen varoitussignaalin on myös aktivoiduttava standardin ISO 7638:2003 (21) mukaisen liittimen navan 5 kautta sen ilmaisemiseksi kuljettajalle, että perävaunun energiatilanne on heikko.

5.2.2.16.1   Kohdassa 5.2.2.16 tarkoitettu heikko energiataso vastaa tasoa, jolla ilman energiavaraston täydentämistä ja perävaunun kuormitustilasta riippumatta ei ole mahdollista käyttää käyttöjarrun hallintalaitetta viidettä kertaa neljän täyden iskun jarrutuksen jälkeen ja saavuttaa vähintään 50:tä prosenttia kyseisen perävaunun käyttöjarrujärjestelmälle vahvistetusta tehosta.

5.2.2.17   Sähköisellä ohjausjohdolla varustetuissa perävaunuissa ja lukkiutumisenestojärjestelmällä varustetuissa luokkien O3 ja O4 perävaunuissa on oltava sähköistä ohjauksen välitystä varten jompikumpi seuraavista tai molemmat:

a)	standardin ISO 7638:2003 (21) mukainen erityinen sähköliitin jarrujärjestelmää ja/tai lukkiutumisenestojärjestelmää varten (22);

b)	liitteen 22 vaatimukset täyttävä automatisoitu liitin.

Tässä säännössä perävaunulta edellytettävät viasta varoittavat signaalit on aktivoitava edellä mainittujen liittimien välityksellä. Viasta varoittavien signaalien välittämiseen sovelletaan perävaunujen osalta tapauksen mukaan vaatimuksia, jotka on vahvistettu moottoriajoneuvoille tämän säännön kohdissa 5.2.1.29.4, 5.2.1.29.5 ja 5.2.1.29.6.

Standardin ISO:7638:2003 mukaisella liittimellä varustetut perävaunut on merkittävä pysyvästi siten, että osoitetaan jarrujärjestelmän toiminnallisuus, kun standardin ISO 7638:2003 mukainen liitin on kytkettynä ja irrotettuna. (*1)

Merkintä on sijoitettava paikkaan, jossa se on näkyvillä, kun paineilma- ja sähkökytkennät tehdään.

5.2.2.17.1   Tämän säännön kohdassa 2.34 tarkoitetulla ajoneuvon ajonvakautustoiminnolla varustettujen perävaunujen on perävaunun ajonvakautustoiminnon käyttöhäiriön tai vian ilmetessä ilmoitettava käyttöhäiriöstä tai viasta kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetulla erillisellä keltaisella varoitussignaalilla standardin ISO 7638:2003 mukaisen liittimen navan 5 kautta.

Varoitussignaalin on oltava jatkuva ja sen on pysyttävä näkyvissä niin kauan kuin käyttöhäiriö tai vika jatkuu ja virtalukko (käynnistyskytkin) on ”päällä” (ON).

5.2.2.17.2   On sallittua kytkeä jarrujärjestelmä virtalähteeseen edellä mainitun standardin ISO 7638:2003 mukaisen liittimen kautta saatavilla olevan virran lisäksi. Kun käytettävissä on lisävirtalähde, sovelletaan kuitenkin seuraavia määräyksiä:

a)	Kaikissa tapauksissa standardin ISO 7638:2003 mukainen virtalähde on jarrujärjestelmässä ensisijainen, vaikka muitakin virtalähteitä olisi kytkettynä. Lisälähde on tarkoitettu varajärjestelmäksi siltä varalta, että standardin ISO 7638:2003 mukaisessa virtalähteessä ilmenee häiriö.

b)	Lisälähde ei saa vaikuttaa haitallisesti jarrujärjestelmän toimintaan normaali- eikä vikatilassa.

c)	Jos standardin ISO 7638:2003 mukaisessa virransyötössä on häiriö, jarrujärjestelmän energiankulutus ei saa aiheuttaa lisävirtalähteestä saatavilla olevan enimmäistehon ylittymistä.

d)	Perävaunussa ei saa olla mitään merkintää siitä, että perävaunu on varustettu lisävirtalähteellä.

e)	Perävaunussa ei saa olla häiriöstä varoittavaa laitetta varoituksen tuottamiseksi perävaunun jarrujärjestelmässä ilmenevästä viasta, kun jarrujärjestelmä saa virtaa lisälähteestä.

f)	Kun käytettävissä on lisävirtalähde, on oltava mahdollista todentaa, että jarrujärjestelmä toimii tämän virtalähteen avulla.

g)	Jos standardin ISO 7638:2003 mukaisen liittimen kautta tulevassa sähköisessä energiansyötössä on häiriö, sovelletaan häiriöstä varoittamiseen liitteen 13 kohtien 5.2.2.15.2.1 ja 4.1 vaatimuksia riippumatta siitä, toimiiko jarrujärjestelmä lisävirtalähteen avulla vai ei.

5.2.2.18   Kun kohdassa 5.1.3.6 määriteltyihin toimintoihin käytetään standardin ISO 7638:2003 mukaisen liittimen kautta saatavaa virtaa, jarrujärjestelmän on oltava ensisijainen, ja se on suojattava jarrujärjestelmän ulkoiselta ylikuormitukselta. Tämän suojauksen on oltava jarrujärjestelmän toiminto.

5.2.2.19   Vian ilmetessä yhdessä niistä ohjausjohdoista, jotka kytkevät toisiinsa kaksi ajoneuvoa, jotka on varustettu kohdan 5.1.3.1.2 mukaisesti, perävaunun on käytettävä automaattisesti ohjausjohtoa, johon vika ei ole vaikuttanut, liitteen 4 kohdassa 3.1 perävaunulle vahvistetun jarrutustehon varmistamiseen.

5.2.2.20   Jos perävaunun syöttöjännite putoaa sen valmistajan nimeämän arvon alapuolelle, jolla käyttöjarrulle vahvistettua jarrutustehoa ei enää voida taata, kohdassa 5.2.1.29.2 tarkoitetun erillisen keltaisen varoitussignaalin on aktivoiduttava standardin ISO 7638:2003 (23) mukaisen liittimen navan 5 kautta. Lisäksi kun sähköisellä ohjausjohdolla varustettu perävaunu on sähköisesti kytketty sähköisellä ohjausjohdolla varustettuun vetoajoneuvoon, sen on tuotettava kohdassa 5.2.1.29.2.1 tarkoitetun punaisen varoitussignaalin aktivoimiseksi virheilmoitus sähköisen ohjausjohdon tiedonsiirtoon tarkoitetun osan kautta.

5.2.2.21   Kohdissa 5.2.1.18.4.2 ja 5.2.1.21 esitettyjen vaatimusten lisäksi perävaunun jarruja voidaan käyttää myös automaattisesti, jos perävaunun jarrujärjestelmä itse käynnistää jarrut ajoneuvon tuottamien tietojen arvioinnin perusteella.

5.2.2.22   Käyttöjarrujärjestelmän aktivointi

5.2.2.22.1   Sähköisellä ohjausjohdolla varustetun perävaunun on välitettävä viesti ”sytytä jarruvalot” sähköisen ohjausjohdon kautta, kun perävaunun jarrujärjestelmä on aktivoituna perävaunun käynnistämän ”automaattisesti ohjatun jarrutuksen” aikana. Kun aikaansaatu hidastuminen on alle 0,7 m/s2, signaali ei kuitenkaan ole tarpeen (24).

5.2.2.22.2   Sähköisellä ohjausjohdolla varustettu perävaunu ei saa välittää viestiä ”sytytä jarruvalot” sähköisen ohjausjohdon kautta perävaunun käynnistämän ”selektiivisen jarrutuksen” aikana (25).

5.2.2.23   Jollei tämän säännön kohdan 12.3 määräyksistä muuta johdu, kaikki luokkien O3 ja O4  (26) ajoneuvot, joissa on enintään 3 akselia sekä ilmajousitus, on varustettava ajoneuvon ajonvakautustoiminnolla. Toiminnon on sisällettävä ainakin kaatumisenhallinta sekä täytettävä tämän säännön liitteessä 21 esitetyt tekniset vaatimukset.

6.   TESTIT

Hyväksyntämenettelyn kohteena oleville ajoneuvoille tehtävät jarrutustestit ja vaadittava jarrutusteho esitetään tämän säännön liitteessä 4.

7.   AJONEUVOTYYPIN TAI JARRUJÄRJESTELMÄN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

7.1   Kaikista ajoneuvotyypin tai sen jarrulaitteiden muutoksista, jotka koskevat tämän säännön liitteessä 2 esitettyjä ominaisuuksia, on ilmoitettava ajoneuvotyypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Tämän jälkeen kyseinen viranomainen voi joko

7.1.1   katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole olennaisia kielteisiä vaikutuksia ja että ajoneuvo täyttää yhä vaadittavat edellytykset, tai

7.1.2

pyytää testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

7.2	Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille.

7.3   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava kullekin laajentamista käsittelevälle ilmoituslomakkeelle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1   Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävä ajoneuvo on valmistettava siten, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä ja täyttää kohdan 5 vaatimukset.

8.2   Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta kohdassa 8.1 tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan todentaa.

8.3   Hyväksynnän haltijan on

8.3.1

varmistettava, että tuotteiden laaduntarkastukseen sovellettavat menettelyt ovat riittäviä;

8.3.2

voitava käyttää tarkastuslaitteita, joita tarvitaan kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen;

8.3.3

varmistettava, että testitulokset kirjataan ja että liiteasiakirjat ovat käytettävissä tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa määritettävän ajan;

8.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset todentaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden, kuitenkin niin että teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut sallitaan;

8.3.5

varmistettava, että kullekin tuotetyypille suoritetaan tässä säännössä määrätyt testit tai joitakin niistä;

8.3.6

huolehdittava, että näytekappaleiden otto ja testi uusitaan, jos näytteet tai testikappaleet osoittavat, että testattava tyyppi ei ole vaatimusten mukainen. Kyseisen tuotannon palauttamiseksi vaatimustenmukaiseksi on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet.

8.4   Hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen voi milloin tahansa todentaa kutakin tuotantoyksikköä koskevat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

8.4.1   Testausta ja tuotannon valvontaa koskevat asiakirjat on esitettävä vierailevalle tarkastajalle jokaisen tarkastuksen yhteydessä.

8.4.2   Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä, jotka testataan valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten perusteella.

8.4.3   Jos laatutaso ei vaikuta tyydyttävältä tai jos näyttää tarpeelliselta todentaa kohdan 8.4.2 mukaisten testien pätevyys, tarkastaja valitsee näytekappaleet, jotka toimitetaan tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tekniselle tutkimuslaitokselle.

8.4.4   Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa kaikki tässä säännössä määrätyt testit.

8.4.5   Toimivaltaisen viranomaisen tarkastukset on tavallisesti suoritettava joka toinen vuosi. Jos käynnin aikana kirjatut tulokset eivät ole tyydyttäviä, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan tuotannon palauttamiseksi vaatimustenmukaiseksi mahdollisimman pian.

9.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1   Tämän säännön mukaisesti ajoneuvolle myönnetty tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 8.1 määrättyjä vaatimuksia ei noudateta.

9.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lähettämällä jäljennös tämän säännön liitteen 2 mukaiselle mallille laaditusta ilmoituslomakkeesta.

10.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön nojalla hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistuksen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta on toimitettava.

12.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

12.1   Muutossarjan 11 virallisesta voimaantulopäivästä (11. kesäkuuta 2008) alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tai kieltäytyä hyväksymästä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 11, perustuvaa hyväksyntää.

12.2   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksyntöjä vain sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 11.

Sen estämättä, mitä edellä määrätään, kaikilta uusilta tyyppihyväksynnöiltä ei edellytetä muutossarjan 11 täydennyksen 7 vaatimusten noudattamista ennen 28. päivää lokakuuta 2014.

12.3   Jäljempänä olevassa taulukossa esitetyistä tämän säännön muutossarjan 11 soveltamispäivämääristä alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät ole velvollisia hyväksymään ajoneuvoa, joka on tyyppihyväksytty tämän säännön muutossarjan 10 mukaisesti.

Ajoneuvoluokka		Soveltamispäivä (laskettuna muutossarjan 11 voimaantulopäivästä 11. heinäkuuta 2008)
Ajoneuvot, joita ei ole vapautettu ajonvakautusta koskevista vaatimuksista kohtien 5.2.1.32 ja 5.2.2.23 ja niiden alaviitteiden mukaisesti	M2	84 kuukautta (11. heinäkuuta 2015)
	M3 (alaluokka III)	36 kuukautta (11. heinäkuuta 2011)
	M3 < 16 tonnia (pneumaattinen voimansiirto)	48 kuukautta (11. heinäkuuta 2012)
	M3 (alaluokka II ja B) (hydraulinen voimansiirto)	84 kuukautta (11. heinäkuuta 2015)
	M3 (alaluokka III) (hydraulinen voimansiirto)	84 kuukautta (11. heinäkuuta 2015)
	M3 (alaluokka III) (pneumaattinen ohjauksen välitys ja hydraulinen energian välitys)	96 kuukautta (11. heinäkuuta 2016)
	M3 (alaluokka II) (pneumaattinen ohjauksen välitys ja hydraulinen energian välitys)	96 kuukautta (11. heinäkuuta 2016)
	M3 (muut kuin edellä mainitut)	48 kuukautta (11. heinäkuuta 2012)
	N2 (hydraulinen voimansiirto)	84 kuukautta (11. heinäkuuta 2015)
	N2 (pneumaattinen ohjauksen välitys ja hydraulinen energian välitys)	96 kuukautta (11. heinäkuuta 2016)
	N2 (muut kuin edellä mainitut)	72 kuukautta (11. heinäkuuta 2014)
	N3 (2-akseliset puoliperävaunujen vetoajoneuvot)	36 kuukautta (11. heinäkuuta 2011)
	N3 (2-akseliset puoliperävaunujen vetoajoneuvot, joissa on pneumaattinen ohjauksen välitys (ABS))	60 kuukautta (11. heinäkuuta 2013)
	N3 (3 akselia ja sähköinen ohjauksen välitys (EBS))	60 kuukautta (11. heinäkuuta 2013)
	N3 (2 ja 3 akselia ja pneumaattinen ohjauksen välitys (ABS))	72 kuukautta (11. heinäkuuta 2014)
	N3 (muut kuin edellä mainitut)	48 kuukautta (11. heinäkuuta 2013)
	O3 (yhdistetty akselikuormitus 3,5–7,5 tonnia)	72 kuukautta (11. heinäkuuta 2014)
	O3 (muut kuin edellä mainitut)	60 kuukautta (11. heinäkuuta 2013)
	O4	36 kuukautta (11. heinäkuuta 2011)
Luokkien M, N ja O ajoneuvot, jotka on vapautettu ajonvakautusta koskevista vaatimuksista (kohtien 5.2.1.32 ja 5.2.2.23 ja niiden alaviitteiden mukaisesti), mutta joita ei ole vapautettu muutossarjan 11 muista vaatimuksista		24. lokakuuta 2016

12.4   Sen estämättä, mitä kohdassa 12.3 määrätään, mikään sopimuspuoli ei 24. lokakuuta 2016 saakka saa kieltäytyä hyväksymästä ajoneuvon tyyppihyväksyntää, joka ei vastaa tämän säännön muutossarjan 11 täydennyksen 2 vaatimuksia.

12.5   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta nykyisiä tyyppihyväksyntöjä, jotka on myönnetty alkuperäisen hyväksynnän myöntämisajankohtana voimassa olleiden vaatimusten perusteella.

12.6   Edellä esitettyjen siirtymämääräysten estämättä sopimuspuolet, jotka alkavat soveltaa tätä sääntöä sen jälkeen, kun uusin muutossarja on tullut voimaan, eivät ole velvollisia hyväksymään sellaisia hyväksyntöjä, jotka on myönnetty tämän säännön jonkin aiemman muutossarjan perusteella.

12.7   Kun muutossarjan 11 täydennyksen 12 voimaantulosta on kulunut 24 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat antaa ajoneuvotyypin tyyppihyväksynnän vain, jos hyväksyttäväksi esitetty ajoneuvotyyppi vastaa tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 11 täydennyksellä 12.

---

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman määritelmän mukaisesti (R.E.3) (ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3, kohta 2) – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

(2)  Tämän säännön kohdassa 12 olevien soveltamispäivämäärien mukaisesti luokan M1 ajoneuvojen jarruttamista koskevat vaatimukset sisältyvät yksinomaan sääntöön nro 13-H. Luokan N1 ajoneuvojen osalta sopimuspuolet, jotka ovat allekirjoittaneet sekä säännön nro 13-H että tämän säännön, tunnustavat molempien sääntöjen mukaiset hyväksynnät yhtä päteviksi.

(3)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 3) – www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

(4)  Kunnes yhteensopivuuden ja turvallisuuden varmistavista yhtenäisistä teknisistä vaatimuksista on sovittu, kohdan 5.1.3.1.3 mukaiset moottorikäyttöisten ajoneuvojen ja perävaunujen väliset kytkennät eivät ole sallittuja.

(5)  Ei sovelleta perävaunuihin.

(6)  Ei sovelleta ajoneuvoihin, joissa on sähköinen jarrujärjestelmien hallintalaite.

(7)  Jos eroaa pienimmästä kytkentäpaineesta.

(8)  Sovelletaan ainoastaan perävaunuihin.

(9)  Teknistä määräaikaistarkastusta varten voi olla tarpeen tarkistaa koko ajoneuvolle määriteltyjä jarrutussuhteen vähimmäisarvoja, jotta ne vastaavat kansallisia tai kansainvälisiä käyttövaatimuksia.

(10)  Hyväksynnän myöntävällä tyyppihyväksyntäviranomaisella on oikeus tarkastaa seisontajarrujärjestelmä ajoneuvon lisätesteillä.

(11)  Liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

(12)  Kunnes sovitaan yhtenäisistä testausmenettelyistä, valmistajan on annettava tutkimuslaitokselle selvitys mahdollisista ohjauksen välityksen toimintahäiriöistä ja niiden vaikutuksista. Tutkimuslaitos ja ajoneuvon valmistaja käsittelevät nämä tiedot ja sopivat niistä.

(13)  Standardin ISO 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

(14)  Tyyppihyväksynnän yhteydessä ajoneuvon valmistajan on vahvistettava, että tämä vaatimus täyttyy.

(15)  Selektiivinen jarrutustoiminto voi muuttua jarrutuksen aikana automaattiseksi jarrutukseksi.

(16)  Tyyppihyväksynnän yhteydessä ajoneuvon valmistajan on vahvistettava, että tämä vaatimus täyttyy.

(17)  Maastoajoneuvot, erikoisajoneuvot (esim. siirrettävät laitokset, joissa käytetään muuta kuin ajoneuvon vakioalustaa – siirrettävät nosturit, hydrostaattisella käyttövoimajärjestelmällä varustetut ajoneuvot, joissa hydraulista järjestelmää käytetään myös jarruttamiseen ja varatoimintoihin, luokan N2 ajoneuvot, joilla on kaikki seuraavat ominaisuudet: ajoneuvon kokonaismassa 3,5–7,5 tonnia, ei-standardinmukainen matalarunkoinen alusta, enemmän kuin kaksi akselia ja hydraulinen voimansiirto). Tätä vaatimusta ei sovelleta alaluokkiin I ja A, luokkien M2 and M3 nivelajoneuvoihin eikä luokkaan N2 kuuluviin puoliperävaunujen vetoajoneuvoihin, joiden kokonaismassa on 3,5–7,5 tonnia.

(18)  Kunnes on vahvistettu yhdenmukaiset tekniset määräykset, joiden mukaisesti automaattisen kulumissäätölaitteen toimintaa voidaan arvioida virheettömästi, vapaata pyörintää koskeva vaatimus katsotaan täytetyksi, jos vapaa pyörintä todetaan kaikissa asianomaiselle perävaunulle vahvistetuissa jarrutustesteissä.

(19)  Kunnes sovitaan yhtenäisistä testausmenettelyistä, valmistajan on annettava tutkimuslaitokselle selvitys mahdollisista ohjauksen välityksen toimintahäiriöistä ja niiden vaikutuksista. Tutkimuslaitos ja ajoneuvon valmistaja käsittelevät nämä tiedot ja sopivat niistä.

(20)  Standardin ISO 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

(21)  Standardin ISO 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

(22)  Standardissa ISO:7638:2003 perävaunulle määritettyjä johtimien poikkipintoja voidaan pienentää, jos perävaunu on varustettu omalla erillisellä varokkeella. Varokkeen virrankeston on oltava sellainen, että johdinten sallittu kuormitus ei ylity. Tätä poikkeusta ei sovelleta perävaunuihin, jotka on varustettu vetämään toista perävaunua.

(*1)  Jos perävaunu on varustettu sekä ISO 7638 -liittimellä että automatisoidulla liittimellä, merkinnästä on käytävä ilmi, että ISO 7638 -liitintä ei pidä kytkeä, kun automatisoitu liitin on käytössä.

(23)  Standardin ISO 7638:2003 mukaista liitintä voidaan tapauksen mukaan käyttää 5- tai 7-napaisena.

(24)  Tyyppihyväksynnän yhteydessä ajoneuvon valmistajan on vahvistettava, että tämä vaatimus täyttyy.

(25)   ”Selektiivisen jarrutuksen” aikana toiminto voi muuttua ”automaattisesti ohjatuksi jarrutukseksi”.

(26)  Tämä vaatimus ei koske erikoiskuljetukseen tarkoitettuja perävaunuja eikä perävaunuja, joissa on alue seisovia matkustajia varten.