20.9.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/1

Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 10 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraavaan saakka:

Muutossarja 04 – 28. lokakuuta 2011

Tarkistuksen 4 oikaisu 1 – Voimaantulopäivä 28. lokakuuta 2011

Täydennys 1 muutossarjaan 04 – Voimaantulopäivä: 26. heinäkuuta 2012.

SISÄLTÖ

1.	Soveltamisala

2.	Määritelmät

3.	Hyväksynnän hakeminen

4.	Hyväksyntä

Merkinnät

6.	Vaatimukset, jotka koskevat muita konfiguraatioita kuin ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

7.	Lisävaatimukset, jotka koskevat konfiguraatiota ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

8.	Ajoneuvon tyyppihyväksynnän muutos tai laajennus SE-asennelman lisäämisen tai korvaamisen seurauksena

9.	Tuotannon vaatimustenmukaisuus

10.	Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.	Tuotannon lopettaminen

12.	Ajoneuvon tai SE-asennelman tyyppihyväksynnän muutos ja hyväksynnän laajennus

13.	Siirtymämääräykset

14.	Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisen nimet ja osoitteet

LISÄYKSET

1	Luettelo standardeista, joihin tässä säännössä viitataan

2	Laajakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

3	Laajakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

4	Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

5	Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

6	Sähkö-elektroniikka-asennelma

7	Sähkö-elektroniikka-asennelma

LIITTEET

1	Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä

2A	Ajoneuvon sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevassa tyyppihyväksynnässä käytettävä ilmoituslomake

2B	Sähkö-elektroniikka-asennelman tyyppihyväksynnässä sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta käytettävä ilmoituslomake

3A	Ilmoitus ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta säännön nro 10 mukaisesti

3B	Ilmoitus sähkö-elektroniikka-asennelman tyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta säännön nro 10 mukaisesti

4	Ajoneuvojen laajakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

5	Ajoneuvojen kapeakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

6	Ajoneuvojen sähkömagneettisten häiriöiden siedon testausmenetelmä

7	Sähkö-elektroniikka-asennelmien laajakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

8	Sähkö-elektroniikka-asennelmien kapeakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

9	Sähkö-elektroniikka-asennelmien sähkömagneettisten häiriöiden siedon testausmenetelmä

10	Sähkö-elektroniikka-asennelmien sähkömagneettisten häiriöiden siedon ja niiden transienttipäästöjen testausmenetelmät

11	Ajoneuvon tasavirtajohdoissa syntyvien yliaaltojen testausmenetelmät

12	Ajoneuvon tasavirtajohdoissa syntyvien jännitteenvaihteluiden ja välkynnän testausmenetelmät

13	Ajoneuvon tasa- tai vaihtovirtajohdoista lähtevien radiotaajuusvälitteisten häiriöiden testausmenetelmät

14	Ajoneuvon verkko- ja teleliitännöistä lähtevien radiotaajuusvälitteisten häiriöiden testausmenetelmät

15	Ajoneuvojen testaamisessa tasa- ja vaihtovirtajohtoja pitkin johtuvien transienttipurskehäiriöiden siedon osalta käytettävät menetelmät

16	Ajoneuvojen testaamisessa tasa- ja vaihtovirtajohtoja pitkin johtuvien syöksyjännitteiden siedon osalta käytettävät menetelmät

1. SOVELTAMISALA

Tämän säännön soveltamisalaan kuuluvat seuraavat:

1.1	ajoneuvoluokkiin L, M, N ja O (1) kuuluvat ajoneuvot sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta

1.2	näihin ajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitetut osat ja erilliset tekniset yksiköt (kohdassa 3.2.1 mainituin rajoituksin) sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta.

1.3

Sen piiriin kuuluvat

vaatimukset, jotka koskevat säteilevien ja johtuvien häiriöiden sietoa toiminnoissa, jotka liittyvät ajoneuvon välittömään hallintaan, kuljettajan, matkustajien ja muiden tienkäyttäjien turvallisuuteen, sellaisiin häiriöihin, jotka aiheuttaisivat sekaannusta kuljettajalle tai muille tienkäyttäjille, ajoneuvon dataväylän toimintaan sekä sellaisiin häiriöihin, jotka vaikuttavat ajoneuvon lakisääteisiin tietoihin;

vaatimukset, joilla rajoitetaan ei-toivottuja säteileviä ja johtuvia häiriöitä sähköisen ja elektronisen laitteiston suojelemiseksi sille tarkoitettua käyttöä varten omassa ja viereisissä tai läheisissä ajoneuvoissa sekä rajoitetaan ajoneuvoon mahdollisesti myöhemmin asennettavista apulaitteista peräisin olevia häiriöitä;

c)	lisävaatimukset ajoneuvoille, joissa on RESS-järjestelmän lataamiseen tarkoitettuja kytkentäjärjestelmiä, siltä osin kuin asia koskee päästöjen valvontaa ja ajoneuvon ja sähköverkon välisen kytkennän häiriönsietoa.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1	’Sähkömagneettisella yhteensopivuudella’ tarkoitetaan ajoneuvon tai osien tai erillisten teknisten yksiköiden kykyä toimia tyydyttävästi sähkömagneettisessa ympäristössään aiheuttamatta ympäristölleen kohtuuttomia sähkömagneettisia häiriöitä.

2.2

’Sähkömagneettisella häiriöllä’ tarkoitetaan mitä hyvänsä sähkömagneettista ilmiötä, joka voi huonontaa ajoneuvon, osien tai erillisten teknisten yksiköiden taikka muun ajoneuvon läheisyydessä käytettävän laitteen, laiteyksikön tai järjestelmän toimintaa. Sähkömagneettinen häiriö voi olla sähkömagneettista kohinaa, ei-haluttu signaali tai itse etenemisväliaineen muutos.

2.3

’Sähkömagneettisella häiriönsiedolla’ tarkoitetaan ajoneuvon, osien tai erillisten teknisten yksiköiden kykyä toimia tarkoitetulla tavalla (tiettyjen) sähkömagneettisten häiriöiden vaikutuksen alaisena; tällaisiksi häiriöiksi katsotaan myös radiolähettimien hyötysignaalit tai ajoneuvon sisäisten ja ulkoisten ISM-laitteiden (teollisten, tieteellisten tai lääketieteellisten laitteiden) kaistansisäinen säteily.

2.4	’Sähkömagneettisella ympäristöllä’ tarkoitetaan kaikkia tietyssä paikassa vaikuttavia sähkömagneettisia ilmiöitä.

2.5	’Laajakaistaisella säteilyllä’ tarkoitetaan säteilyä, jonka kaistanleveys on suurempi kuin tietyn mittalaitteen tai vastaanottimen (radiohäiriöitä käsittelevä kansainvälinen erikoiskomitea – International Special Committee on Radio Interference (CISPR) 25, 2. laitos 2002 ja oikaisu 2004).

2.6	’Kapeakaistaisella säteilyllä’ tarkoitetaan säteilyä, jonka kaistanleveys on pienempi kuin tietyn mittalaitteen tai vastaanottimen (CISPR 25, 2. laitos 2002 ja oikaisu 2004).

2.7

’Sähkö-elektroniikkajärjestelmällä’ tarkoitetaan sellaista sähkölaitetta ja/tai elektronista laitetta tai laiteryhmää sähköliitäntöineen, joka muodostaa ajoneuvon osan mutta joita ei ole tarkoitus tyyppihyväksyttää erillään ajoneuvosta. RESS-järjestelmää ja sen lataamiseen käytettävää kytkentäjärjestelmää pidetään kumpaakin sähkö-elektroniikkajärjestelmänä.

2.8

’Sähkö-elektroniikka-asennelmalla’ (SE-asennelma, kuvissa ESA) tarkoitetaan osaksi ajoneuvoa tarkoitettua sähkölaitetta tai elektronista laitetta tai laiteryhmää sähköliitäntöineen ja johdotuksineen, jolla on tietty tai tiettyjä erikoistoimintoja. SE-asennelma voidaan hyväksyä valmistajan tai valmistajan valtuuttaman edustajan pyynnöstä osana tai erillisenä teknisenä yksikkönä.

2.9

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta ajoneuvoa, jonka seuraavat ominaisuudet eivät poikkea merkittävästi:

2.9.1

moottoritilan kokonaismitat ja muoto;

2.9.2

sähkö- ja/tai elektroniikkaosien sijoittelu ja johdotus yleensä;

2.9.3

ajoneuvon korin perusmateriaali (esimerkiksi teräs-, alumiini- tai lasikuitukorirakenne). Eri materiaalista valmistetut paneelit eivät muuta ajoneuvon tyyppiä, mikäli korin perusmateriaali ei muutu. Tällaisista muunnoksista on kuitenkin ilmoitettava.

2.10

’SE-asennelmatyypillä’ tarkoitetaan sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta SE-asennelmia, joiden seuraavat ominaisuudet eivät poikkea merkittävästi:

2.10.1

SE-asennelman toiminnot

2.10.2

mahdollisten sähkö- ja/tai elektroniikkaosien yleissijoittelu.

2.11	’Ajoneuvon johdinsarjalla’ tarkoitetaan ajoneuvon valmistajan asentamia syöttöjännite-, väyläjärjestelmä- (esim. CAN), merkinanto- tai aktiiviantennikaapeleita.

2.12

’Häiriönsietoon liittyvillä toiminnoilla’ tarkoitetaan

toimintoja, jotka liittyvät ajoneuvon välittömään hallintaan

i)	heikentämällä tai muuttamalla esimerkiksi moottoria, vaihteistoa, jarruja, pyöräntuentaa, aktiivista ohjausta, nopeudenrajoituslaitteita;

ii)	vaikuttamalla kuljettajan asentoon, esim. istuimen tai ohjauspyörän asentoon;

iii)	vaikuttamalla näkyvyyteen kuljettajan kannalta esim. lähivalaisimiin, tuulilasin pyyhkimiin;

b)	toimintoja, jotka liittyvät kuljettajan, matkustajien ja muiden tienkäyttäjien suojaan; esimerkiksi turvatyynyt ja -järjestelmät;

toimintoja, joiden häiriöt aiheuttaisivat sekaannusta kuljettajalle tai muille tienkäyttäjille

optiset häiriöt: esimerkiksi suuntavalaisinten, jarruvalaisinten, äärivalaisinten, takavalaisinten tai hälytysajoneuvojen erityisvalaisinten virheellinen toiminta, virheelliset tiedot varoitusmerkinantolaitteissa sekä a ja b kohdassa tarkoitettuihin toimintoihin liittyvissä valaisimissa tai näytöissä, jotka ovat suoraan kuljettajan näköpiirissä;

ii)	akustiset häiriöt, esim. varashälyttimen tai äänimerkin virheellinen toiminta;

d)	toimintoja, jotka liittyvät ajoneuvon dataväylätoiminteisiin estämällä tiedonsiirron ajoneuvon dataväyläjärjestelmissä, joita käytetään sellaisten tietojen siirtoon, jotka ovat välttämättömiä muiden häiriönsietoon liittyvien toimintojen asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi;

e)	toimintoja, joiden häiriöt vaikuttavat lakisääteisiin ajoneuvoa koskeviin tietoihin, esimerkiksi ajopiirturi, matkamittari;

f)	toiminto, joka liittyy RESS-järjestelmän lataustilaan kytkettynä sähköverkkoon muuttamalla ajoneuvon liikettä odottamattomasti.

2.13	’RESS-järjestelmällä’ tarkoitetaan ladattavaa energiavarastoa, joka luovuttaa sähköenergiaa käyttövoimajärjestelmälle.

2.14	’RESS-järjestelmän lataamiseen käytettävällä kytkentäjärjestelmällä’ tarkoitetaan ajoneuvoon asennettua virtapiiriä, jotka käytetään RESS-järjestelmän lataamiseen.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1 Ajoneuvotyypin hyväksyntä

3.1.1

Ajoneuvotyypin sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskevan hakemuksen toimittaa ajoneuvon valmistaja.

3.1.2

Ilmoituslomakkeen malli on liitteessä 2A.

3.1.3

Ajoneuvon valmistajan on laadittava luettelo, joka sisältää kaikki relevantit ajoneuvon sähkö-elektroniikkajärjestelmät tai SE-asennelmien yhdistelmät, korimallit, korimateriaalien variaatiot, johdotukset, moottorimuunnokset, ohjauspyörän sijainnin (vasen/oikea) ja akselivälivaihtoehdot. Relevanteilla sähkö-elektroniikkajärjestelmillä tai SE-asennelmilla tarkoitetaan sellaisia laitteita, jotka voivat säteillä merkittävää laaja- tai kapeakaistaista säteilyä ja/tai liittyvät ajoneuvon häiriönsietotoimintoihin (ks. kohta 2.12), samoin kuin niitä, jotka tarjoavat RESS-järjestelmän lataamiseen käytettävät kytkentäjärjestelmät.

3.1.4

Valmistaja ja toimivaltainen viranomainen valitsevat yhdessä luettelosta edustavan ajoneuvon testausta varten. Ajoneuvo valitaan valmistajan tarjoamien sähkö-elektroniikkajärjestelmien perusteella. Luettelosta voidaan valita testattavaksi yksi tai useita ajoneuvoja, jos valmistaja ja toimivaltainen viranomainen yhdessä katsovat, että käytettävät erilaiset sähkö-elektroniikkajärjestelmät voivat vaikuttaa merkittävästi ajoneuvon sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen verrattuna ensimmäiseen edustavaan ajoneuvoon.

3.1.5

Kohdan 3.1.4 mukainen ajoneuvojen valinta rajoitetaan ajoneuvon ja sähkö-elektroniikkajärjestelmän yhdistelmiin, jotka on tarkoitettu todelliseen tuotantoon.

3.1.6

Valmistaja voi täydentää hakemusta testausselosteilla. Hyväksyntäviranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan tyyppihyväksyntäilmoitusta.

3.1.7

Jos tyyppihyväksyntätestistä vastaava tutkimuslaitos tekee testin itse, sille on toimitettava hyväksytettävää tyyppiä edustava ajoneuvo kohdan 3.1.4 mukaisesti.

3.1.8

Luokkiin M, N ja O kuuluvien ajoneuvojen valmistajan on laadittava selvitys taajuusalueista, tehotasoista, antennipaikoista ja asennusohjeista radiolähettimien asentamista varten, vaikka ajoneuvoa ei tyyppihyväksyntähetkellä olisi varustettu radiolähettimellä. Tämän pitäisi kattaa kaikki ajoneuvoissa tavanomaisesti käytettävät matkaviestinpalvelut. Näiden tietojen on oltava julkisesti saatavilla tyyppihyväksynnän jälkeen.

Ajoneuvon valmistajien on osoitettava, että tällaisten lähettimien asentaminen ei vaikuta kielteisesti ajoneuvon toimintaan.

3.1.9

Ajoneuvon tyyppihyväksyntää on sovellettava sekä RESS-järjestelmään että sen lataamiseen käytettävään kytkentäjärjestelmään, koska niitä kumpaakin pidetään sähkö-elektroniikkajärjestelmänä.

3.2 SE-asennelmatyypin hyväksyminen

3.2.1

Tämän säännön soveltuminen SE-asennelmaan:

3.2.2

Ajoneuvon tai SE-asennelman valmistajan on toimitettava SE-asennelman sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus.

3.2.3

Ilmoituslomakkeen malli on liitteessä 2B.

3.2.4

Valmistaja voi täydentää hakemusta testausselosteilla. Hyväksyntäviranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan tyyppihyväksyntäilmoitusta.

3.2.5

Jos tyyppihyväksynnästä vastaava tekninen tutkimuslaitos tekee testin itse, sille on toimitettava tarvittaessa hyväksytettävää SE-asennelmaa edustava näyte, kun valmistajan kanssa on tarvittaessa keskusteltu mahdollisista sijoittelumuutoksista sekä osien ja anturien lukumäärästä. Tekninen tutkimuslaitos voi valita toisen näytteen, jos se pitää sitä tarpeellisena.

3.2.6

Näytteisiin on merkittävä selvästi ja pysyvästi valmistajan kauppanimi ja tyyppimerkintä.

3.2.7

Mahdolliset käyttörajoitukset on merkittävä. Tällaiset rajoitukset on sisällytettävä liitteeseen 2B ja/tai 3B.

3.2.8

Markkinoille varaosina tuotavia SE-asennelmia ei tarvitse tyyppihyväksyä, jos ne selkeästi osoitetaan varaosiksi tunnusnumerolla ja jos ne ovat täysin samanlaisia ja saman osanvalmistajan tuotantoa kuin jo aiemmin tyyppihyväksyttyä ajoneuvoa varten valmistettu laitteen alkuperäisen valmistajan osa.

3.2.9

Jälkimarkkinoiden laitteina myytävät ja moottoriajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitetut osat eivät tarvitse tyyppihyväksyntää, jos ne eivät liity häiriönsietoon liittyviin toimintoihin (ks. kohta 2.12). Tässä tapauksessa valmistajan on vakuutettava, että SE-asennelma täyttää tämän direktiivin liitteessä I olevissa kohdissa 6.5, 6.6, 6.8 ja 6.9 määritetyt raja-arvot.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1 Tyyppihyväksyntämenettelyt

4.1.1 Ajoneuvon tyyppihyväksyntä

Ajoneuvon valmistaja voi harkintansa mukaan käyttää seuraavia vaihtoehtoisia menettelyjä ajoneuvon tyyppihyväksynnässä.

4.1.1.1 Ajoneuvoasennuksen hyväksyntä

Ajoneuvoasennus voidaan tyyppihyväksyä suoraan noudattamalla tämän säännön kohdassa 6 olevia määräyksiä. Jos ajoneuvon valmistaja valitsee tämän menettelyn, sähkö-elektroniikkajärjestelmiä tai SE-asennelmia ei tarvitse testata erikseen.

4.1.1.2 Ajoneuvotyypin hyväksyntä testaamalla yksittäiset SE-asennelmat

Ajoneuvon valmistaja voi hankkia ajoneuvon hyväksynnän osoittamalla hyväksyvälle viranomaiselle, että kaikki relevantit (ks. tämän säännön kohta 3.1.3) sähkö-elektroniikkajärjestelmät tai SE-asennelmat on hyväksytty erikseen tämän säännön mukaisesti ja asennettu siihen mahdollisesti liittyvien ehtojen mukaisesti.

4.1.1.3 Valmistaja voi halutessaan hankkia tämän säännön mukaisen hyväksynnän, jos ajoneuvossa ei ole varusteita, joiden häiriönsieto tai säteily on testattava. Tällaiset hyväksynnät eivät edellytä testausta.

4.1.2 SE-asennelman tyyppihyväksyntä

Tyyppihyväksyntä voidaan myöntää SE-asennelmalle, joka on tarkoitettu mihin hyvänsä ajoneuvotyyppiin (osan hyväksyntä) tai valmistajan ilmoittamaan tiettyyn ajoneuvotyyppiin tai tyyppeihin (erillisen teknisen yksikön hyväksyntä).

4.1.3 SE-asennelmille, jotka on tarkoitettu radiotaajuuslähettimiksi ja joille ajoneuvon valmistaja ei ole hakenut tyyppihyväksyntää, on annettava soveltuvat asennusohjeet.

4.2 Tyyppihyväksynnän antaminen

4.2.1 Ajoneuvo

4.2.1.1 Jos edustava ajoneuvo täyttää tämän säännön kohdan 6 vaatimukset, sille myönnetään tyyppihyväksyntä.

4.2.1.2 Liitteessä 3A on lomakemalli tyyppihyväksynnästä ilmoittamiseen.

4.2.2 SE-asennelma

4.2.2.1 Jos edustavat SE-asennelmat täyttävät tämän säännön kohdan 6 vaatimukset, niille myönnetään tyyppihyväksyntä.

4.2.2.2 Liitteessä 3B on lomakemalli tyyppihyväksynnästä ilmoittamiseen.

4.2.3 Hyväksynnästä vastaava jäsenvaltion viranomainen voi laatiessaan kohdassa 4.2.1.2 tai 4.2.2.2 tarkoitettuja todistuksia käyttää selostetta, jonka tunnustettu testilaboratorio on laatinut tai hyväksynyt tai joka on tämän säännön määräysten mukainen.

4.3 Ajoneuvotyypin tai SE-asennelman hyväksynnästä tai sen epäämisestä tämän säännön mukaisesti on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lomakkeella, joka on tämän säännön liitteessä 3A tai 3B olevan mallin mukainen. Lomakkeen mukaan on liitettävä hakijan toimittamia valokuvia ja/tai kaavioita tai piirustuksia, jotka ovat sopivassa mittakaavassa ja joiden enimmäiskoko suorana tai taitettuna on A4 (210 × 297 mm).

5. MERKINNÄT

5.1 Kullekin hyväksytylle ajoneuvolle tai SE-asennelmalle annetaan hyväksyntänumero. Sen kahdesta ensimmäisestä numerosta käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sopimuspuoli ei saa antaa samaa hyväksyntänumeroa toiselle ajoneuvotyypille tai SE-asennelman tyypille.

5.2 Merkintöjen sijoittelu

5.2.1 Ajoneuvo

Jokaiseen tämän säännön nojalla tyyppihyväksyttyyn ajoneuvoon on kiinnitettävä kohdassa 5.3 kuvattu hyväksyntämerkki.

5.2.2 Asennelma

Jokaiseen tämän säännön nojalla hyväksyttyä tyyppiä vastaavaan SE-asennelmaan on kiinnitettävä kohdassa 5.3 kuvattu hyväksyntämerkki.

Merkintää ei tarvita ajoneuvoon asennetuissa sähkö-elektroniikkajärjestelmissä, jotka on hyväksytty yksikköinä.

5.3 Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä ajoneuvotyyppiä vastaavaan ajoneuvoon on kiinnitettävä hyväksyntälomakkeessa ilmoitettuun näkyvään ja helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkintä. Tämä merkintä koostuu seuraavista osista:

5.3.1 E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2), jotka ovat ympyrän sisällä

5.3.2 kohdassa 5.3.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.

5.4 Tämän säännön liitteessä 1 on esimerkki tyyppihyväksyntämerkistä.

5.5 Kohdan 5.3 mukaisesti SE-asennelmiin tehtyjen merkintöjen ei tarvitse olla näkyvissä, kun SE-asennelma on asennettu ajoneuvoon.

6. VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT MUITA KONFIGURAATIOITA KUIN ”RESS-JÄRJESTELMÄN LATAUSTILA KYTKETTYNÄ SÄHKÖVERKKOON”

6.1. Yleiset vaatimukset

6.1.1 Ajoneuvo ja sen sähkö-elektroniikkajärjestelmät tai SE-asennelmat on suunniteltava, valmistettava ja asennettava niin, että ajoneuvo täyttää normaaleissa käyttöoloissa tämän säännön vaatimukset.

6.1.1.1

Ajoneuvosta on testattava säteilypäästöt ja säteilyhäiriöiden sieto. Ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten ei vaadita johtuvien säteilypäästöjen tai johtuvien häiriöiden sietoa koskevia testejä.

6.1.1.2

SE-asennelmasta on testattava säteilypäästöt ja johtuvat päästöt sekä säteilyhäiriöiden ja johtuvien häiriöiden sieto.

6.1.2 Ennen testausta tutkimuslaitoksen on laadittava yhdessä valmistajan kanssa testausohjelma, johon sisältyvät vähintään toimintatapa, stimuloidut toiminnot, tarkkailtavat toiminnot, hyväksymis- tai hylkäämisperusteet ja tarkoitukselliset päästöt.

6.2 Ajoneuvon laajakaistaista sähkömagneettista säteilyä koskevat eritelmät

6.2.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattava liitteessä 4 kuvattua menetelmää käyttäen. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä mittausmenetelmä yhdessä teknisen tutkimuslaitoksen kanssa.

6.2.2 Ajoneuvon laajakaistaisen säteilyn tyyppihyväksymisrajat

6.2.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä 4 kuvattua menetelmää ja ajoneuvon ja antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn raja on 32 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 32–43 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz:n taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla lisäyksen 2 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 43 dB mikrovolttia/m.

6.2.2.2

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä 4 kuvattua menetelmää ja ajoneuvon ja antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn raja on 42 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 42–53 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 3 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 53 dB mikrovolttia/m.

6.2.2.3

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajojen.

6.3 Ajoneuvojen kapeakaistaista sähkömagneettista säteilyä koskevat eritelmät

6.3.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattava liitteessä 5 kuvattua menetelmää käyttäen. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä menetelmät yhdessä tutkimuslaitoksen kanssa.

6.3.2 Ajoneuvon kapeakaistaisen säteilyn tyyppihyväksyntärajat

6.3.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä 5 kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn raja on 22 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 22–33 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz:n taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 4 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 33 dB mikrovolttia/m.

6.3.2.2

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä 5 kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn raja on 32 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella ja 32–43 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella, raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 5 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 43 dB mikrovolttia/m.

6.3.2.3

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajan.

6.3.2.4

Tämän säännön kohdissa 6.3.2.1, 6.3.2.2 ja 6.3.2.3 määritellyistä rajoista huolimatta ajoneuvon katsotaan täyttävän kapeakaistasäteilyn rajat eikä lisätestejä edellytetä, jos liitteessä 5 olevassa kohdassa 1.3 kuvatun alkuvaiheen aikana ajoneuvon radiolähetysantennista keskiarvoilmaisimella mitattu signaalinvoimakkuus on vähemmän kuin 20 dB mikrovolttia taajuusalueella 76–108 MHz.

6.4 Ajoneuvojen sähkömagneettista häiriönsietoa koskevat eritelmät

6.4.1 Testausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon sähkömagneettisten häiriöiden sietokyky on mitattava liitteessä 6 kuvatulla tavalla.

6.4.2 Ajoneuvon häiriönsiedon tyyppihyväksyntärajat

6.4.2.1

Jos testattaessa käytetään liitteessä 6 kuvattua menetelmää, kenttävoimakkuuden on oltava 30 volttia/m rms yli 90 prosentilla taajuusalueesta 20–2 000 MHz ja vähintään 25 volttia/m rms koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

6.4.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen 6 kohdan 2.1 mukaisissa testeissä häiriönsietoon liittyvien toimintojen suorituskyky ei heikkene.

6.5 SE-asennelman kehittämää laajakaistaista sähkömagneettista häiriötä koskevat eritelmät

6.5.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan SE-asennelman kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattava liitteessä 7 kuvatulla menetelmällä.

6.5.2 SE-asennelman laajakaistaisen säteilyn tyyppihyväksyntärajat

6.5.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä 7 kuvattua menetelmää, säteilyn raja on 62–52 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella – raja pienenee logaritmisesti yli 30 MHz:n taajuuksilla – ja 52–63 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz taajuusalueella, raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 6 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 63 dB mikrovolttia/m.

6.5.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajan.

6.6 SE-asennelman kehittämää kapeakaistaista sähkömagneettista häiriötä koskevat eritelmät

6.6.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan SE-asennelman kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattava liitteessä 8 kuvatulla menetelmällä.

6.6.2 SE-asennelman kapeakaistaisen säteilyn tyyppihyväksyntärajat

6.6.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä 8 kuvattua menetelmää, säteilyn raja on 52–42 dB mikrovolttia/m 30–75 MHz:n taajuusalueella – raja pienenee logaritmisesti yli 30 MHz:n taajuuksilla – ja 42–53 dB mikrovolttia/m 75–400 MHz:n taajuusalueella, raja kasvaa logaritmisesti yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän liitteen lisäyksen 7 mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on jatkuvasti 53 dB mikrovolttia/m.

6.6.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitatun arvon, joka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajojen.

6.7 SE-asennelman sähkömagneettista häiriönsietoa koskevat eritelmät

6.7.1 Testausmenetelmät

Tyyppiään edustavan ajoneuvon sähkömagneettisten häiriöiden sieto on testattava jollakin liitteessä 9 kuvatuista menetelmistä.

6.7.2 SE-asennelman häiriönsiedon tyyppihyväksyntärajat

6.7.2.1

Jos testattaessa käytetään liitteessä 9 kuvattuja menetelmiä, häiriönsiedon testitason on oltava 60 volttia/m rms 150 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 15 volttia/m rms 800 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 75 volttia/m rms TEM-kammiomenetelmällä, 60 mA rms BCI-menetelmällä (Bulk Current Injection) ja 30 volttia/m rms vapaakenttämenetelmällä yli 90 prosentilla taajuusalueesta 20–2 000 MHz sekä vähintään 50 volttia/m rms 150 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 12,5 volttia/m rms 800 mm:n liuskajohtomenetelmällä, 62,5 volttia/m rms TEM-kammiomenetelmällä, 50 mA rms BCI-menetelmällä (Bulk Current Injection) ja 25 volttia/m rms vapaakenttämenetelmällä koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

6.7.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen 9 mukaisissa testeissä häiriönsietoon liittyvien toimintojen suorituskyky ei heikkene.

6.8 Eritelmät syöttöjohtoja pitkin johtuvien transienttihäiriöiden sietoa varten (SE-asennelmat)

6.8.1 Testausmenetelmä

Tyyppiään edustavan SE-asennelman häiriönsieto on testattava ISO-standardin 7637-2 (2. laitos 2004) mukaisella menetelmällä, kuten liitteessä 10 kuvataan ja taulukossa 1 annettujen testitasojen mukaisesti.

Taulukko 1

SE-asennelmien häiriönsieto

Testipulssi	Häiriönsietotestin taso	Toiminnallinen tila järjestelmien osalta
Testipulssi	Häiriönsietotestin taso	Liittyy häiriönsietoon liittyviin toimintoihin	Ei liity häiriönsietoon liittyviin toimintoihin
1	III	C	D
2a	III	B	D
2b	III	C	D
3a/3b	III	A	D
4	III	B (niille SE-asennelmille, joiden on oltava toiminnassa moottorin käynnistysvaiheessa) C (muille SE-asennelmille)	D

6.9 Eritelmät SE-asennelmien synnyttämien syöttöjohtoja pitkin johtuvien transienttihäiriöiden sietoa varten

6.9.1 Testausmenetelmä

Tyyppiään edustavan SE-asennelman päästöt on testattava ISO-standardin 7637-2 (2. laitos 2004) mukaisella menetelmällä kuten liitteessä 10 kuvataan ja taulukossa 2 annettujen testitasojen mukaisesti.

Taulukko 2

Suurin sallittu pulssin amplitudi

Suurin sallittu pulssin amplitudi
Pulssin amplitudin polaarisuus	Ajoneuvot, joissa 12 V:n järjestelmä	Ajoneuvot, joissa 24 V:n järjestelmä
Positiivinen	+75	+ 150
Negatiivinen	– 100	– 450

6.10 Poikkeukset

6.10.1 Kun ajoneuvossa tai sähkö-elektroniikkajärjestelmässä tai SE-asennelmassa ei ole elektronista oskillaattoria, jonka toimintataajuus on yli 9 kHz, sen katsotaan täyttävän kohtien 6.3.2 tai 6.6.2 sekä liitteiden 5 ja 8 vaatimukset.

6.10.2 Kun ajoneuvossa ei ole sähkö-elektroniikkajärjestelmiä, joihin kuuluu häiriönsietoon liittyviä toimintoja, säteilyhäiriöiden sietoa ei tarvitse testata ja ajoneuvon katsotaan täyttävän tämän säännön kohdan 6.4 ja liitteen 6 vaatimukset.

6.10.3 Kun SE-asennelmassa ei ole sähkö-elektroniikkajärjestelmiä, joihin kuuluu häiriönsietoon liittyviä toimintoja, säteilyhäiriöiden sietoa ei tarvitse testata ja SE-asennelman katsotaan täyttävän tämän säännön kohdan 6.7 ja liitteen 9 vaatimukset.

6.10.4 Sähköstaattinen purkaus

Kun ajoneuvossa on renkaat, sen korin/alustan katsotaan olevan sähköisesti eristetty rakenne. Merkittäviä sähköstaattisia voimia suhteessa ajoneuvoon ilmenee vain ajoneuvoon noustaessa ja siitä poistuttaessa. Koska ajoneuvo seisoo tällöin paikallaan, sähköstaattisen purkauksen tyyppihyväksyntätestejä ei pidetä tarpeellisena.

6.10.5 SE-asennelmien synnyttämien syöttöjohtoja pitkin johtuvat transienttihäiriöpäästöt

SE-asennelmia, joita ei kytketä, joihin ei sisälly kytkimiä tai joihin ei sisälly induktiivista kuormaa, ei tarvitse testata johtuvien transienttipäästöjen osalta, ja niiden katsotaan olevan kohdan 6.9 vaatimusten mukaisia.

6.10.6 Jos vastaanotin lakkaa toimimasta häiriönsietotestin aikana, kun testisignaali on vastaanottimen kaistanleveydellä (poikkeustaajuuskaistalla), joka on määritetty kyseistä radiopalvelua/-tuotetta varten sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevassa yhdenmukaisessa standardissa, seurauksena ei välttämättä ole hylkääminen.

6.10.7 Radiolähettimet on testattava lähetystilassa. Toivottu säteily (esim. radiolähetinjärjestelmistä) tarvittavalla kaistanleveydellä ja kaistan ulkopuolinen säteily eivät kuulu tämän säännön piiriin. Harhalähetteet kuuluvat tämän säännön piiriin.

6.10.7.1

”Tarvittava kaistanleveys”: tietyn säteilyluokan osalta se taajuusalueen laajuus, joka on juuri riittävä tiedonsiirtoon sillä nopeudella ja laadulla, jota määritetyissä oloissa edellytetään (Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n radio-ohjesääntöjen 1 artikla, N:o 1152).

6.10.7.2

”Kaistan ulkopuolinen säteily”: modulaatioprosessin tuloksena oleva säteily välittömästi tarvittavan kaistanleveyden ulkopuolella olevalla taajuudella tai taajuuksilla, harhalähetteet pois luettuina (ITU:n radio-ohjesääntöjen 1 artikla, N:o 1144).

6.10.7.3

”Harhalähete”: Kaikissa modulaatioprosesseissa syntyy ei-toivottuja ylimääräisiä signaaleja. Niiden yleisnimityksenä on harhalähete. Harhalähetteet ovat säteilyä taajuudella tai taajuuksilla, jotka ovat tarvittavan kaistanleveyden ulkopuolella ja joiden tasoa voidaan pienentää vaikuttamatta vastaavasti tiedonsiirtoon. Harhalähetteisiin sisältyvät harmoniset lähetteet, loisvärähtely sekä keskinäismodulaation ja taajuuskonversion tulokset, mutta siihen ei sisälly kaistan ulkopuolinen säteily (ITU:n radio-ohjesääntöjen 1 artikla N:o 1145).

7. LISÄVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT KONFIGURAATIOTA ”RESS-JÄRJESTELMÄN LATAUSTILA KYTKETTYNÄ SÄHKÖVERKKOON”

7.1 Yleiset vaatimukset

7.1.1 Ajoneuvo ja sen sähkö-elektroniikkajärjestelmät on suunniteltava, valmistettava ja asennettava niin, että ajoneuvo täyttää konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” tämän säännön vaatimukset.

7.1.2 Konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevalle ajoneuvolle on tehtävä testit, jotka liittyvät säteilypäästöihin, säteilyhäiriöiden sietoon, johtuviin päästöihin ja johtuvien häiriöiden sietoon.

7.1.3 Ennen testausta tutkimuslaitoksen on laadittava yhdessä valmistajan kanssa konfiguraatiota ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskeva testausohjelma, johon sisältyvät vähintään toimintatapa, stimuloidut toiminnot, tarkkailtavat toiminnot, hyväksymis- tai hylkäämisperusteet ja tarkoitukselliset päästöt.

7.2 Ajoneuvon laajakaistaista sähkömagneettista säteilyä koskevat eritelmät

7.2.1 Mittausmenetelmä

7.2.2 Ajoneuvon laajakaistaisen säteilyn tyyppihyväksymisrajat

7.2.2.1

7.2.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m, on oltava alle tyyppihyväksyntärajojen.

7.3 Ajoneuvon vaihtovirtajohdoissa syntyviä yliaaltoja koskevat vaatimukset

7.3.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon vaihtovirtajohdoissa syntyvät yliaaltopäästöt on mitattava liitteessä 11 kuvattua menetelmää käyttäen. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä mittausmenetelmä yhdessä teknisen tutkimuslaitoksen kanssa.

7.3.2 Ajoneuvon tyyppihyväksyntärajat

7.3.2.1

Jos mittaukset tehdään liitteessä 11 kuvatulla menetelmällä, enintään 16 A/vaihe olevaa nimellisvirtaa koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-3-2 (laitos 3.2 – 2005 + Amd1: 2008 + Amd2: 2009) määritettyjen ja taulukossa 3 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 3

Yliaaltovirtojen sallitut enimmäisarvot (ottovirta enintään 16 A/vaihe)

Yliaaltoluku n	Suurin sallittu yliaaltovirta A
Parittomat yliaaltoluvut
3	2,3
5	1,14
7	0,77
9	0,40
11	0,33
13	0,21
15 ≤ n ≤ 39	0,15 × 15/n
Parilliset yliaaltoluvut
2	1,08
4	0,43
6	0,30
8 ≤ n ≤ 40	0,23 × 8/n

7.3.2.2

Jos mittaukset tehdään liitteessä 11 kuvatulla menetelmällä, yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe olevaa nimellisvirtaa koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-3-12 (laitos 1.0 – 2004) määritettyjen ja taulukoissa 4, 5 ja 6 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 4

Yliaaltovirtojen sallitut enimmäisarvot (nimellisvirta suurempi kuin 16 mutta enintään 75 A/vaihe) – muut kuin tasapainotetut kolmivaihelaitteet

Rsce vähintään	Hyväksyttävä yksittäinen yliaaltovirta In/I1 %						Suurin sallittu yliaaltovirtasuhde %
	I3	I5	I7	I9	I11	I13	THD	PWHD
33	21,6	10,7	7,2	3,8	3,1	2	23	23
66	24	13	8	5	4	3	26	26
120	27	15	10	6	5	4	30	30
250	35	20	13	9	8	6	40	40
≥ 350	41	24	15	12	10	8	47	47
Enintään 12. parillisten yliaaltojen suhteellisten arvojen on oltava pienempiä kuin 16/n %. Suuremmat kuin 12. parilliset yliaallot otetaan huomioon kokonaissäröä THD ja painotettua kokonaissäröä PWHD laskettaessa samalla tavalla kuin parittomat yliaallot. Perättäisten Rsce-arvojen lineaarinen interpolointi on sallittu.

Taulukko 5

Yliaaltovirtojen sallitut enimmäisarvot (nimellisvirta suurempi kuin 16 mutta enintään 75 A/vaihe) – tasapainotetut kolmivaihelaitteet

Rsce vähintään	Hyväksyttävä yksittäinen yliaaltovirta In/I1 %				Suurin sallittu yliaaltovirtasuhde %
	I5	I7	I11	I13	THD	PWHD
33	10,7	7,2	3,1	2	13	22
66	14	9	5	3	16	25
120	19	12	7	4	22	28
250	31	20	12	7	37	38
≥ 350	40	25	15	10	48	46
Enintään 12. parillisten yliaaltojen suhteellisten arvojen on oltava pienempiä kuin 16/n %. Suuremmat kuin 12. parilliset yliaallot otetaan huomioon kokonaissäröä THD ja painotettua kokonaissäröä PWHD laskettaessa samalla tavalla kuin parittomat yliaallot. Perättäisten Rsce-arvojen lineaarinen interpolointi on sallittu.

Taulukko 6

Yliaaltovirtojen sallitut enimmäisarvot (nimellisvirta suurempi kuin 16 mutta enintään 75 A/vaihe) – tasapainotetut kolmivaihelaitteet erityisissä edellytyksissä

Rsce vähintään	Hyväksyttävä yksittäinen yliaaltovirta In/I1 %				Suurin sallittu yliaaltovirtasuhde %
	I5	I7	I11	I13	THD	PWHD
33	10,7	7,2	3,1	2	13	22
≥ 120	40	25	15	10	48	46
Enintään 12. parillisten yliaaltojen suhteellisten arvojen on oltava pienempiä kuin 16/n %. Suuremmat kuin 12. parilliset yliaallot otetaan huomioon kokonaissäröä THD ja painotettua kokonaissäröä PWHD laskettaessa samalla tavalla kuin parittomat yliaallot.

7.4 Ajoneuvon vaihtovirtajohdoissa syntyviä jännitevaihteluita ja välkyntää koskevat vaatimukset

7.4.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon vaihtovirtajohdoista peräisin olevat jännitevaihtelut ja välkyntä on mitattava liitteessä 12 kuvattua menetelmää käyttäen. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä mittausmenetelmä yhdessä tutkimuslaitoksen kanssa.

7.4.2 Ajoneuvon tyyppihyväksyntärajat

7.4.2.1

Jos mittaukset tehdään liitteessä 12 kuvatulla menetelmällä, laitteita, joiden nimellisvirta on enintään 16 A/vaihe ja joiden liittämiselle ei ole erityisehtoja, koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-3-3 (laitos 2.0 – 2008) määritettyjen ja taulukossa 7 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 7

Suurimmat sallitut jännitteenvaihtelut ja välkyntä (nimellisvirta enintään 16 A/vaihe, laitteen liittämiselle ei erityisehtoja)

Raja-arvot

Standardin 61000-3-3 kohta 5

7.4.2.2

Jos mittaukset tehdään liitteessä 12 kuvatulla menetelmällä, laitteita, joiden nimellisvirta on suurempi kuin 16 A/vaihe mutta enintään 75 A/vaihe ja joiden liittämiselle on asetettu erityisehtoja, koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-3-11 (laitos 1.0 – 2000) määritettyjen ja taulukossa 8 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 8

Suurimmat sallitut jännitteenvaihtelut ja välkyntä (nimellisvirta suurempi kuin 16 A/vaihe mutta enintään 75 A/vaihe, laitteen liittämiselle asetettu erityisehtoja)

Raja-arvot

Standardin IEC 61000-3-11 (laitos 1.0 – 2000) kohta 5

7.5 Ajoneuvon vaihto- tai tasavirtajohdoista lähteviä radiotaajuusvälitteisiä häiriöitä koskevat vaatimukset

7.5.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon vaihto- tai tasavirtajohdoista lähtevät radiotaajuusvälitteiset häiriöt on mitattava liitteessä 13 kuvattua menetelmää käyttäen. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä mittausmenetelmä yhdessä tutkimuslaitoksen kanssa.

7.5.2 Ajoneuvon tyyppihyväksyntärajat

7.5.2.1

Jos mittaukset tehdään liitteessä 13 kuvatulla menetelmällä, vaihtovirtajohtoja koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-6-3 (laitos 2.0 – 2006) määritettyjen ja taulukossa 9 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 9

Suurimmat sallitut vaihtovirtajohdoista peräisin olevat radiotaajuusvälitteiset häiriöt

Taajuus (MHz)	Raja-arvot ja anturit
0,15–0,5	66–56 dBμV (näennäishuippu), 56–46 dBμV (keskiarvo) (pienenee lineaarisesti taajuuden logaritmina)
0,5–5	56 dBμV (näennäishuippu), 46 dBμV (keskiarvo)
5–30	60 dBμV (näennäishuippu), 50 dBμV (keskiarvo)

7.5.2.2

Jos mittaukset tehdään liitteessä 13 kuvatulla menetelmällä, tasavirtajohtoja koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-6-3 (laitos 2.0 – 2006) määritettyjen ja taulukossa 10 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 10

Suurimmat sallitut tasavirtajohdoista peräisin olevat radiotaajuusvälitteiset häiriöt

Taajuus (MHz)

Raja-arvot ja anturit

0,15–0,5

79 dBμV (näennäishuippu)

66 dBμV (keskiarvo)

0,5–30

73 dBμV (näennäishuippu)

60 dBμV (keskiarvo)

7.6 Ajoneuvon verkko- ja teleliitännöistä lähteviä radiotaajuusvälitteisiä häiriöitä koskevat vaatimukset

7.6.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon verkko- ja teleliitännöistä lähtevät radiotaajuusvälitteiset häiriöt on mitattava liitteessä 14 kuvattua menetelmää käyttäen. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä mittausmenetelmä yhdessä tutkimuslaitoksen kanssa.

7.6.2 Ajoneuvon tyyppihyväksyntärajat

7.6.2.1

Jos mittaukset tehdään liitteessä 14 kuvatulla menetelmällä, verkko- ja teleliitäntöjä koskevat raja-arvot ovat standardissa IEC 61000-6-3 (laitos 2.0 – 2006) määritettyjen ja taulukossa 11 annettujen arvojen mukaisia.

Taulukko 11

Suurimmat sallitut verkko- ja teleliitännöistä lähtevät radiotaajuusvälitteiset häiriöt

Taajuus (MHz)

Raja-arvot ja anturit

0,15–0,5

84–74 dBμV (näennäishuippu),

74–64 dBμV (keskiarvo)

(pienenee lineaarisesti taajuuden logaritmina)

40–30 dBμA (näennäishuippu)

30–20 dBμA (keskiarvo)

(pienenee lineaarisesti taajuuden logaritmina)

0,5–30

74 dBμV (näennäishuippu)

64 dBμV (keskiarvo)

30 dBμA (näennäishuippu)

20 dBμA (keskiarvo)

7.7 Ajoneuvojen sähkömagneettista häiriönsietoa koskevat eritelmät

7.7.1 Testausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon sähkömagneettisten häiriöiden sietokyky on mitattava liitteessä 6 kuvatulla tavalla.

7.7.2 Ajoneuvon häiriönsiedon tyyppihyväksyntärajat

7.7.2.1

7.7.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen 6 kohdan 2.2 mukaisissa testeissä häiriönsietoon liittyvien toimintojen suorituskyky ei heikkene.

7.8 Ajoneuvojen vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuvien transienttipurskehäiriöiden sietoa koskevat vaatimukset

7.8.1 Testausmenetelmä

7.8.1.1

Tyyppiään edustavan ajoneuvon kyky sietää sen vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuvia transienttipurskehäiriöitä on testattava liitteessä 15 kuvatulla menetelmällä.

7.8.2 Ajoneuvon häiriönsiedon tyyppihyväksyntärajat

7.8.2.1

Jos testit tehdään liitteessä 15 kuvatuilla menetelmillä, vaihto- ja tasavirtajohtojen häiriönsietotestissä käytettävät raja-arvot ovat seuraavat: testijännite ±2 kV, avoin piiri, nousuaika (Tr) 5 ns, pitoaika (Th) 50 ns, toistotaajuus 5 kHz vähintään 1 minuutin ajan.

7.8.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen 15 mukaisissa testeissä häiriönsietoon liittyvien toimintojen suorituskyky ei heikkene liitteen 6 kohdan 2.2 mukaisesti.

7.9 Ajoneuvojen vaihto- tai tasavirtajohtoja pitkin johtuvien syöksyjännitteiden sietoa koskevat vaatimukset

7.9.1 Testausmenetelmä

7.9.1.1

Tyyppiään edustavan ajoneuvon kyky sietää sen vaihto- tai tasavirtajohtoja pitkin johtuvia syöksyjännitteitä on testattava liitteessä 16 kuvatulla menetelmällä.

7.9.2 Ajoneuvon häiriönsiedon tyyppihyväksyntärajat

7.9.2.1

Jos testit tehdään liitteessä 16 kuvatuilla menetelmillä, häiriönsietotestissä käytettävät raja-arvot ovat seuraavat:

a)	Vaihtovirtajohdot: testijännite ±2 kV, avoin piiri johtimen ja maan välillä, ±1 kV johtimien välillä, nousuaika (Tr) 1,2 μs, pitoaika (Th) 50 μs. Kukin syöksyjännite aiheutetaan 5 kertaa 1 minuutin viiveellä kussakin vaiheessa 0, 90, 180 ja 270°.

b)	Tasavirtajohdot: testijännite ±0,5 kV, avoin piiri johtimen ja maan välillä, ±0,5 kV johtimien välillä, nousuaika (Tr) 1,2 μs, pitoaika (Th) 50 μs. Kukin syöksyjännite aiheutetaan 5 kertaa 1 minuutin viiveellä.

7.9.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen 16 mukaisissa testeissä häiriönsietoon liittyvien toimintojen suorituskyky ei heikkene liitteen 6 kohdan 2.2 mukaisesti.

7.10 Poikkeukset

7.10.1 Jos ajoneuvon verkko- ja teleliitännöissä käytetään vaihto- tai tasavirtajohtimissa sähkönsiirtoverkkoa, liitettä 14 ei sovelleta.

8. AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MUUTOS TAI LAAJENNUS SE-ASENNELMAN LISÄÄMISEN TAI KORVAAMISEN SEURAUKSENA

8.1

Jos ajoneuvon valmistaja on saanut tyyppihyväksynnän ajoneuvoasennukselle ja haluaa lisätä uuden sähkö-elektroniikkajärjestelmän tai SE-asennelman, jolle jo on myönnetty hyväksyntä tämän säännön nojalla ja joka on tarkoitus asentaa hyväksyntään mahdollisesti liitettyjen ehtojen mukaisesti, ajoneuvon hyväksyntää voidaan laajentaa ilman eri testejä. Lisättävä tai korvaava sähkö-elektroniikkajärjestelmä tai SE-asennelma katsotaan vaatimustenmukaisuuden tai tuotannon kannalta osaksi ajoneuvoa.

8.2

Jos lisättäviä tai korvaavia osia ei ole hyväksytty tämän säännön nojalla ja jos testaaminen katsotaan välttämättömäksi, koko ajoneuvon on katsottava olevan vaatimusten mukainen, jos uusien tai muutettujen osien voidaan osoittaa olevan kohdan 6 olennaisten vaatimusten mukaisia tai jos vertailutesti osoittaa, ettei uusi osa todennäköisesti vaikuta haitallisesti ajoneuvotyypin vaatimustenmukaisuuteen.

8.3

Ajoneuvon hyväksyntää ei mitätöi se, että ajoneuvon valmistaja lisää hyväksyttyyn ajoneuvoon normaalin koti- tai yrityskäyttöön tarkoitetun laitteen, joka on muiden säädösten mukainen ja jonka asentaminen, korvaaminen tai poistaminen noudattaa laitteen ja ajoneuvon valmistajan suosituksia. Tämä ei estä ajoneuvon valmistajia asentamasta viestintälaitteita noudattaen ajoneuvon ja kyseisten viestintälaitteen valmistajan laatimia asianmukaisia ohjeita. Ajoneuvon valmistajan on (testausviranomaisen pyynnöstä) osoitettava, etteivät tällaiset lähettimet vaikuta haitallisesti ajoneuvon toimintaan. Se voi tapahtua ilmoittamalla, että tehotasot ja asennus ovat sellaisia, että tämän säännön mukaiset häiriönsiedon tasot antavat riittävän suojan, kun tarkastellaan lähetystä yksin eli jätetään kohdassa 6 esitettyjen testien yhteydessä käytettävät lähetykset pois tarkastelusta. Tämä sääntö ei anna lupaa viestintälähettimen käyttöön, jos siihen sovelletaan tällaisia laitteita koskevia muita vaatimuksia.

9. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) esitettyjen määräysten sekä seuraavien vaatimusten mukaisia:

9.1	Tämän säännön nojalla hyväksytyt ajoneuvot, osat tai SE-asennelmat on valmistettava siten, että ne ovat yhdenmukaisia edellä 6 kohdassa asetettujen vaatimusten mukaisesti hyväksytyn tyypin kanssa.

9.2	Ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tuotannon vaatimustenmukaisuus on tarkastettava tyyppihyväksyntää varten laaditun tämän säännön liitteessä 3A ja/tai 3B esitetyn ilmoituslomakkeen sisältämien tietojen perusteella.

9.3	Jos valmistajan sisäinen valvontamenettely ei tyydytä toimivaltaista viranomaista, sovelletaan kohtia 8.3.1 ja 8.3.2.

9.3.1

Todennettaessa tuotantosarjasta otetun ajoneuvon, osan tai SE-asennelman vaatimustenmukaisuutta tuotannon on katsottava olevan tämän säännön vaatimusten mukaista laajakaistaisten sähkömagneettisten häiriöiden ja kapeakaistaisten sähkömagneettisten häiriöiden osalta, jos mitatut tasot eivät (tapauksen mukaan) ylitä kohdassa 6.2.2.1, 6.2.2.2, 6.3.2.1 sekä 6.3.2.2, 7.2.2.1 ja 7.2.2.2 esitettyjä referenssirajoja enempää kuin 2 dB (eli 25 prosenttia).

9.3.2

Todennettaessa tuotantosarjasta otetun ajoneuvon, osan tai SE-asennelman vaatimustenmukaisuutta tuotannon on katsottava olevan tämän säännön vaatimusten mukaista sähkömagneettisen säteilyn siedon osalta, jos ajoneuvon SE-asennelman toiminta ei osoita ajoneuvon välittömään hallintaan liittyviä heikkenemisen merkkejä, jotka kuljettaja tai joku muu tienkäyttäjä havaitsee ajoneuvon ollessa liitteessä 6 olevassa kohdassa 4 määritellyssä tilassa, kun siihen kohdistuu kenttävoimakkuus, jonka suuruus yksiköissä V/m ilmaistuna on enintään 80 prosenttia kohdissa 6.4.2.1 ja 7.7.2.1 esitetyistä referenssirajoista.

9.3.3

Todennettaessa tuotantosarjasta otetun osan tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenmukaisuutta tuotannon on katsottava olevan tämän säännön vaatimusten mukaista johtumalla siirtyvien häiriöiden siedon ja aiheuttamisen osalta, jos osa tai erillinen tekninen yksikkö ei osoita merkkejä häiriönsietoon liittyvien toimintojen toiminnan heikkenemisestä aina kohdassa 6.8.1 esitettyihin tasoihin saakka ja kun tasot eivät ylitä kohdassa 6.9.1 esitettyjä tasoja.

10. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1	Ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tyypille tämän säännön nojalla myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 6 vaatimukset eivät täyty tai jos valitut ajoneuvot eivät läpäise kohdassa 6 esitettyjä testejä.

10.2	Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aikaisemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava siitä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteiden 3A ja 3B mallin mukaisella lomakkeella.

11. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin tai SE-asennelman valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteissä 3A ja 3B olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

12. AJONEUVON TAI SE-ASENNELMAN TYYPPIHYVÄKSYNNÄN MUUTOS JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENNUS

12.1

Kaikista ajoneuvotyypin tai SE-asennelman tyypin muutoksista on ilmoitettava ajoneuvotyypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Tämän jälkeen viranomainen voi joko

12.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole selviä haitallisia vaikutuksia ja että ajoneuvo tai SE-asennelma täyttää edelleen vaatimukset, tai

12.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

12.2	Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan kohdassa 4 tarkoitetulla menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

12.3	Toimivaltainen viranomainen, joka päättää hyväksynnän laajentamisesta, antaa laajentamiselle sarjanumeron ja ilmoittaa sen muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuspuolille tämän säännön liitteissä 3A ja 3B olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

13. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

13.1	Muutossarjan 03 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 03, perustuvaa E-hyväksyntää.

13.2

12 kuukauden kuluttua tämän säännön voimaantulosta, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 03, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää hyväksyntöjä vain, jos hyväksyttävä ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 03.

13.3	Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät voi kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on annettu tämän säännön aiempien muutossarjojen nojalla.

13.4	48 kuukauden kuluttua tämän säännön muutossarjan 03 voimaantulosta tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat evätä sellaisen ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön kansallisen ensirekisteröinnin (ensimmäisen käyttöönoton), joka ei täytä tämän säännön muutossarjan 03 vaatimuksia.

13.5	36 kuukauden kuluttua tämän säännön voimaantulosta, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää hyväksyntöjä vain, jos hyväksyttävä ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04.

13.6	Siihen saakka, kun muutossarjan 04 voimaantulosta on kulunut 36 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä kansallista tai alueellista hyväksyntää ajoneuvolta, joka on hyväksytty tämän säännön edellisen muutossarjan perusteella.

13.7	Kun muutossarjan 04 voimaantulosta on kulunut 60 kuukautta, sopimuspuolet voivat evätä ensirekisteröinnin sellaiselta ajoneuvolta, joka ei täytä tämän säännön muutossarjan 04 vaatimuksia.

13.8	Kohtien 13.6 ja 13.7 säännöksistä riippumatta sellaiset ajoneuvoluokkien hyväksynnät, jotka perustuvat säännön aiempiin muutossarjoihin ja joita muutossarja 04 ei koske, ovat edelleen voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

14. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestejä suorittavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajennuksesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1) Sellaisina kuin ne määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2) kohdassa 2.

(2) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 2/Amend. 1).

Lisäys 1

Luettelo standardeista, joihin tässä säännössä viitataan

1.	CISPR 12 ”Ajoneuvot, veneet ja polttomoottorikäyttöiset laitteet – Radiohäiriöt – Raja-arvot ja mittausmenetelmät”, 5. laitos 2001 ja Amd1 2005.

CISPR 16-1-4 ”Specifications for radio disturbance and immunity measuring apparatus and methods – Part 1: Radio disturbance and immunity measuring apparatus – Antennas and test sites for radiated disturbances mesurements” (Radiohäiriöiden ja häiriönsiedon mittauslaiteiden ja -menetelmien eritelmät – Antennit ja testipaikat säteilevien häiriöiden mittaamisessa), kolmas laitos, 2010.

CISPR 25 ”Limits and methods of measurement of radio disturbance characteristics for the protection of receivers used on board vehicles” (Radiohäiriöiden ominaisuuksien mittaamisessa käytettävät raja-arvot ja menetelmät ajoneuvoissa olevien vastaanottimien suojaamiseksi), 2. laitos 2002 ja oikaisu 2004.

4.	ISO 7637-1 ”Road vehicles - Electrical disturbance from conduction and coupling – Part 1: Definitions and general considerations”, 2. laitos 2002

5.	ISO 7637-2 ”Road vehicles - Electrical disturbance from conduction and coupling – Part 2: Electrical transient conduction along supply lines only on vehicles with nominal 12 V or 24 V supply voltage”, 2. laitos 2004

6.	ISO-EN 17025 ”General requirements for the competence of testing and calibration laboratories”, 2. laitos 2005 ja oikaisu 2006.

ISO 11451 ”Road vehicles – Electrical disturbances by narrowband radiated electromagnetic energy – Vehicle test methods” (Maantiekulkuneuvot – kapeakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamat sähköiset häiriöt – ajoneuvojen testausmenetelmät):

Osa 1: General and definitions (Yleisiä asioita ja määritelmiä) (ISO 11451-1, 3. laitos 2005 ja Amd1 2008)

Osa 2: Off-vehicle radiation source (Ajoneuvon ulkopuoliset säteilylähteet) (ISO 11451-2, 3. laitos 2005);

Osa 4: Bulk current injection (BCI) (BCI-menetelmä) (ISO 11451-4, 1. laitos 1995).

ISO 11452 ”Road vehicles – Electrical disturbances by narrowband radiated electromagnetic energy – Vehicle test methods” (Maantiekulkuneuvot – kapeakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamat sähköiset häiriöt – ajoneuvojen testausmenetelmät):

Osa 1: General and definitions (Yleisiä asioita ja määritelmiä) (ISO 11452-1, 3. laitos 2005 ja Amd1 2008)

Osa 2: Absorber-lined chamber (radiokaiuton mittauskammio) (ISO 11452-2, 2. laitos 2004);

Osa 3: Transverse electromagnetic mode (TEM) cell (TEM-kammio) (ISO 11452-3, 3. laitos 2001);

Osa 4: Bulk current injection (BCI) (BCI-menetelmä) (ISO 11452-4, 3. laitos 2005 ja oikaisu 1, 2009).

Osa 5: Stripline (Liuskajohtomenetelmä) (ISO 11452-5, 2. laitos 2002).

9.	ITU Radio Regulations (ITU:n radiotoimintaa koskevat määräykset), vuoden 2008 laitos.

10.	IEC 61000-3-2, Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) – Osa 3-2: Raja-arvot – Harmoniset virrat (laitteet, joiden ottovirta on enintään 16 A/vaihe, laitos 3.2 - 2005 + A1: 2008 + A2: 2009.

11.	IEC 61000-3-3, Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) – Osa 3-3: Raja-arvot – Yleiseen pienjänniteverkkoon aiheutuvat jännitteenvaihtelut ja välkyntä – Laitteet, joiden nimellisvirta on enintään 16 A/vaihe ja joiden liittämiselle ei ole erityisehtoja, laitos 2.0 – 2008.

12.	IEC 61000-3-11, Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) – Osa 3-11: Raja-arvot – Yleiseen pienjänniteverkkoon aiheutuvat jännitteenvaihtelut ja välkyntä – Laitteet, joiden nimellisvirta on enintään 75 A/vaihe ja joiden liittämiselle on asetettu erityisehtoja, laitos 1.0 – 2000.

13.	IEC 61000-3-12, Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) – Osa 3-12: Yleiseen pienjänniteverkkoon liitettävien laitteiden, joiden ottovirta vaihetta kohti on suurempi kuin 16 A ja pienempi tai yhtä suuri kuin 75 A, tuottamien harmonisten virtojen raja-arvot, laitos 1.0 – 2004

14.	IEC 61000-4-4 Sähkömagneettinen yhteensopivuus – Osa 4-4 – Testaus- ja mittaustekniikat – Transienttipurskeen sietotesti, laitos 2.0 – 2004.

15.	IECE 61000-4-5 Sähkömagneettinen yhteensopivuus – Osa 4-5 – Testaus- ja mittaustekniikat – Syöksyjännitteen sietotesti, laitos 2.0 – 2005.

16.	IECE 61000-6-2 Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) – Osa 6-2: Yleiset standardit – Häiriönsieto teollisuusympäristöissä, laitos 2.0 – 2005.

17.	IECE 61000-6-3 Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) – Osa 6-3: Yleiset standardit – Häiriönsieto kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöissä, laitos 2.0 – 2006.

18.	CISPR 16-2-1 “Specification for radio disturbances and immunity measuring apparatus and methods – Part 2-1 – Methods of measurement of disturbances and immunity – Conducted disturbances measurement”, laitos 2.0 - 2008.

19.	CISPR 22, Tietotekniikan laitteet – Radiohäiriöt – Raja-arvot ja mittausmenetelmät, laitos 6.0 – 2008.

20.	CISPR 16-1-2 ”Specifications for radio disturbance and immunity measuring apparatus and methods – Part 1: Radio disturbance and immunity measuring apparatus” (Radiohäiriöiden ja häiriönsiedon mittauslaiteiden ja -menetelmien eritelmät), laitos 1.2 – 2006.

Lisäys 2

Laajakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 10 m

Raja E (dBμV/m) taajuudella F (MHz)
30–75 MHz	75–400 MHz	400–1 000 MHz
E = 32	E = 32 + 15,13 log (F/75)	E = 43

Lisäys 3

Laajakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 3 m

Raja E (dBμV/m) taajuudella F (MHz)
30–75 MHz	75–400 MHz	400–1 000 MHz
E = 42	E = 42 + 15,13 log (F/75)	E = 53

Lisäys 4

Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 10 m

Raja E (dBμV/m) taajuudella F (MHz)
30–75 MHz	75–400 MHz	400–1 000 MHz
E = 22	E = 22 + 15,13 log (F/75)	E = 33

Lisäys 5

Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat – ajoneuvo

Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 3 m

Raja E (dBμV/m) taajuudella F (MHz)
30–75 MHz	75–400 MHz	400–1 000 MHz
E = 32	E = 32 + 15,13 log (F/75)	E = 43

Lisäys 6

Sähkö-elektroniikka-asennelma

Laajakaistaisen säteilyn viiterajat

Raja E (dBμV/m) taajuudella F (MHz)
30–75 MHz	75–400 MHz	400–1 000 MHz
E = 62 – 25,13 log (F/30)	E = 52 + 15,13 log (F/75)	E = 63

Lisäys 7

Sähkö-elektroniikka-asennelma

Kapeakaistaisen säteilyn viiterajat

Raja E (dBμV/m) taajuudella F (MHz)
30–75 MHz	75–400 MHz	400–1 000 MHz
E = 52 – 25,13 log (F/30)	E = 42 + 15,13 log (F/75)	E = 53

LIITE 1

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Malli A

(Ks. tämän säännön kohta 5.2)

Yllä olevasta ajoneuvoon tai SE-asennelmaan liitettävästä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta hyväksytty Alankomaissa (E 4) säännön nro 10 nojalla hyväksyntänumerolla 042439. Hyväksyntänumero osoittaa, että hyväksyntä myönnettiin säännön nro 10 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04.

Malli B

(Ks. tämän säännön kohta 5.2)

Hyväksyntänumerot ilmaisevat, että kyseisten hyväksyntöjen myöntämishetkellä säännössä 10 oli mukana muutossarja 04 ja sääntö 33 oli vielä alkuperäisessä muodossaan.

(1) Toinen numero annetaan ainoastaan esimerkkinä.

LIITE 2A

Ajoneuvon sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevassa tyyppihyväksynnässä käytettävä ilmoituslomake

Seuraavat tiedot on annettava kolmena kappaleena, ja mukana on oltava sisällysluettelo.

Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina joko A4-koossa tai A4-kokoon taitettuna.

Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on elektronisia ohjaustoimintoja, on toimitettava tiedot niiden suoritusarvoista.

YLEISTÄ

1.	Merkki (valmistajan kauppanimi): …

Tyyppi: …

3.	Ajoneuvoluokka: …

4.	Valmistajan nimi ja osoite: … Mahdollisen valtuutetun edustajan nimi ja osoite: …

5.	Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

6.	Edustavan ajoneuvon valokuvat ja/tai piirustukset: …

7.	Moottorin sijainti ja järjestely: …

MOOTTORI

8.	Valmistaja: …

9.	Valmistajan merkitsemä moottorin tunnus sellaisena kuin se on moottoriin merkittynä: …

10.	Polttomoottori: …

11.	Toimintaperiaate: kipinäsytytys/puristussytytys, neli-/kaksitahtinen (1).

12.	Sylinterien määrä ja järjestely: …

13.	Polttoaineensyöttö: …

14.	Polttoaineen ruiskutuksella (vain puristussytytysmoottorit): kyllä/ei (1).

15.	Elektroninen ohjauslaite: …

16.

Merkit: …

17.	Järjestelmän kuvaus: …

18.	Polttoaineen suihkutuksella (vain kipinäsytytysmoottorit): kyllä/ei (1).

19.	Sähköjärjestelmä: …

20.	Nimellisjännite: … V, positiivinen/negatiivinen maatto (1).

21.

Laturi: …

22.

Tyyppi: …

23.	Sytytys: …

24.

Merkit: …

25.

Tyypit: …

26.	Toimintaperiaate: …

27.	Nestekaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (1).

28.	Moottorinhallinnan elektroninen valvontayksikkö maakaasusyötön osalta: …

29.

Merkit: …

30.

Tyypit: …

31.	Maakaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (1).

32.	Moottorinhallinnan elektroninen valvontayksikkö maakaasusyötön osalta: …

33.

Merkit: …

34.

Tyypit: …

35.	Sähkömoottori: …

36.	Tyyppi (käämitys, magnetointi): …

37.	Käyttöjännite: …

KAASUKÄYTTÖISET MOOTTORIT (JOS JÄRJESTELMÄN KOKOONPANO ON ERILAINEN, ANNETAAN VASTAAVAT TIEDOT)

38.	Elektroninen ohjauslaite:

39.

Merkit: …

40.

Tyypit: …

VOIMANSIIRTO

41.	Tyyppi (mekaaninen, hydraulinen, sähköinen jne.): …

42.	Lyhyt kuvaus sähkö- tai elektroniikkakomponenteista (jos asennettu): …

JOUSITUS

43.	Lyhyt kuvaus sähkö- tai elektroniikkakomponenteista (jos asennettu): …

OHJAUS

44.	Lyhyt kuvaus sähkö- tai elektroniikkakomponenteista (jos asennettu): …

JARRUT

45.	Lukkiutumaton jarrujärjestelmä: kyllä/ei/valinnainen (1).

46.	Kun ajoneuvossa on lukkiutumisenestojärjestelmä, lyhyt kuvaus sen toiminnasta (mukaan luettuna mahdolliset elektroniset osat), sähköinen lohkokaavio, neste- tai paineilmapiirin kaavio: …

KORI

47.	Korin tyyppi: …

48.	Käytetyt materiaalit ja rakennetavat: …

49.	Tuulilasi ja muut ikkunat:

50.	Ikkunannostinten sähkö- tai elektroniikkakomponenttien (jos asennettu) lyhyt kuvaus: …

51.	Taustapeilit (ilmoittakaa peilikohtaisesti) …

52.	Säätöjärjestelmän elektronisten osien (jos niitä on) lyhyt kuvaus: …

53.	Turvavyöt ja/tai muut laitteet matkustajien turvalaitteet …

54.	Lyhyt kuvaus sähkö- tai elektroniikkakomponenteista (jos asennettu): …

55.	Radiohäiriöiden poistaminen:

56.	Kuvaus ja piirustukset/valokuvat moottoritilan muodostavan korirakenteen osan sekä lähinnä sitä sijaitsevan matkustajatilan osan muodoista ja rakennemateriaaleista: …

57.	Piirustukset tai valokuvat moottoritilaan asennettujen metalliosien sijainnista (esimerkiksi lämmityslaiteet, varapyörä, ilmansuodatin, ohjauslaite jne.): …

58.	Luettelo ja piirustus radiohäiriöiden poistolaitteista: …

59.	Tiedot tasavirtavastusten nimellisarvoista, ja jos käytetään resistiivisiä sytytyskaapeleita, niiden nimellisresistanssi metriä kohden: …

VALAISIMET JA MERKKIVALOLAITTEET

60.	Muiden sähköisten/elektronisten osien kuin valaisimien lyhyt kuvaus (jos sellaisia on): …

MUUT

61.	Laitteet ajoneuvon luvattoman käytön estämiseksi: …

62.	Lyhyt kuvaus sähkö- tai elektroniikkakomponenteista (jos asennettu): …

63.

Taulukko ajoneuvon/ajoneuvojen mahdollisten radiolähettimien asennuksesta ja käytöstä (ks. tämän säännön kohta 3.1.8): …

taajuuskaistat (Hz)

enimmäislähtöteho (W)

antennipaikka ajoneuvossa, asennuksen ja/tai käytön erityisehdot

64.

24 GHz:n taajuusalueella toimivilla lyhyen kantaman tutkalaitteilla varustettu ajoneuvo: kyllä/ei/valinnainen (1).

Tyyppihyväksynnän hakijan on toimitettava tarvittaessa myös seuraavat:

Lisäys 1: Luettelo, jossa on kaikki tämän säännön alaan (ks. tämän säännön kohdat 2.9 ja 2.10) kuuluvat ja aiemmin luetteloimattomat sähköiset ja/tai elektroniset komponentit (merkkeineen ja tyyppeineen).

Lisäys 2: Kaavio tai piirustus (tämän säännön piiriin kuuluvien) sähkö- ja elektroniikkakomponenttien sijoittelusta ja johdotuksesta yleensä.

Lisäys 3: Kuvaus ajoneuvosta, joka on valittu edustamaan tyyppiä:

Korityyppi: …

Ohjauspyörä vasemmalla/oikealla: …

Akseliväli: …

Lisäys 4: Hyväksyntäviranomaisen tunnustaman, ISO 17025 -standardin mukaisesti akkreditoidun testilaboratorion relevantit testiraportit, jotka valmistaja on toimittanut tyyppihyväksyntätodistuksen laatimista varten.

65.	Latauslaite: ajoneuvon sisäinen / ulkoinen / ei ole: (1) …

66.	Latausvirta: tasavirta/vaihtovirta (vaiheiden määrä/taajuus): (1) ….

67.	Suurin nimellisvirta (tarvittaessa kunkin toimintatilan osalta):

68.	Nimellislatausjännite: …

69.	Ajoneuvon liittymän perustoiminteet: esim. L1/L2/L3/N/E/ajokytkin: …

(1) Tarpeeton viivataan yli.

LIITE 2B

Sähkö-elektroniikka-asennelman tyyppihyväksynnässä sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta käytettävä ilmoituslomake

Seuraavat tiedot on soveltuvin osin toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai tähän kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on elektronisia ohjaustoimintoja, on toimitettava tiedot niiden suoritusarvoista.

1.	Merkki (valmistajan toiminimi): …

Tyyppi: …

3.	Tyypin tunniste, jos se on merkitty osaan / erilliseen tekniseen yksikköön: (1)

3.1	Kyseisen merkinnän sijainti: …

4.	Valmistajan nimi ja osoite: … Mahdollisen valtuutetun edustajan nimi ja osoite: …

5.	Osien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta tyyppihyväksyntämerkinnän sijainti ja kiinnitystapa: …

6.	Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

7.	Tämä SE-asennelma hyväksytään osana / erillisenä teknisenä yksikkönä (1)

8.	Mahdolliset käyttörajoitukset ja asennusehdot: …

9.	Sähköjärjestelmän nimellisjännite: … V, positiivinen/negatiivinen (2) maatto …

Lisäys 1: Kuvaus SE-asennelmasta, joka on valittu edustamaan tyyppiä (elektroniikan lohkokaavio ja luettelo SE-asennelman tärkeimmistä komponenteista (esim. mikroprosessorin merkki ja tyyppi, kide)).

Lisäys 2: Hyväksyntäviranomaisen tunnustaman, ISO 17025 -standardin mukaisesti akkreditoidun testilaboratorion relevantit testiraportit, jotka valmistaja on toimittanut tyyppihyväksyntätodistuksen laatimista varten.

(1) Jos tyypin tunnisteessa on tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun osan tai erillisen teknisen yksikön tyypin kuvauksen kannalta tarpeettomia merkkejä, ne on korvattava asiakirjoissa tunnuksella ”?” (esim. ABC??123??).

(2) Tarpeeton pyyhitään yli.

LIITE 3A

ILMOITUS

(enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 3B

ILMOITUS

(enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 4

Ajoneuvojen laajakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja.

Menetelmä koskee ajoneuvon kumpaakin konfiguraatiota:

a)	Muu kuin ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

b)	”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testimenetelmä

Tällä testillä mitataan ajoneuvoon asennettujen sähköisten tai elektronisten järjestelmien (esim. sytytysjärjestelmän tai sähkömoottoreiden) synnyttämää laajakaistasäteilyä.

Testi tehdään CISPR 12 (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. AJONEUVON TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 Ajoneuvon konfiguraatio muu kuin ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

2.1.1 Moottori

Moottorin on oltava käynnissä CISPR 12 (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) -standardin mukaisesti.

2.1.2 Muut ajoneuvon järjestelmät:

Kaikkien laitteiden, jotka voivat synnyttää laajakaistasäteilyä ja jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan, olisi oltava toiminnassa enimmäiskuormalla. Näitä ovat esimerkiksi tuulilasinpyyhkijöiden moottorit tai tuulettimet. Äänimerkki ja ikkunoiden sähkömoottorit jne. eivät kuulu mukaan, koska niitä ei käytetä yhtäjaksoisesti.

2.2 Ajoneuvon konfiguraatio ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

Ajoneuvon on oltava akunlataustilassa nimellisteholla, kunnes vaihto- tai tasavirta saavuttaa arvon, joka on vähintään 80 prosenttia lähtöarvosta. Ajoneuvon testausta konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat järjestelyt esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa 3.

3. TESTAUSPAIKKA

3.1 Vaihtoehtona CISPR 12 -standardin (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) vaatimukselle L-luokan ajoneuvoja testattaessa testipintana voidaan käyttää mitä tahansa sijaintia, joka täyttää tämän liitteen lisäyksessä olevan kuvan 1 vaatimukset. Tässä tapauksessa mittalaitteiden on oltava tämän liitteen lisäyksessä olevassa kuvassa 1 esitetyn osan ulkopuolella.

3.2 Testit voidaan tehdä suljetuissa tiloissa, jos voidaan osoittaa korrelaatio suljetuissa tiloissa saatujen tulosten ja ulkotiloissa saatujen tulosten välillä. Suljettujen testitilojen ei mitoiltaan tarvitse täyttää ulkotiloja koskevia vaatimuksia, paitsi antennin ja ajoneuvon välisen etäisyyden ja antennin korkeuden osalta.

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2 Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Tämän säännön kohdissa 6.2. ja 6.5 annetut raja-arvot koskevat näennäishuippuantureita. Jos käytetään huippuantureita, on sovellettava 20 dB:n korjauskerrointa CISPR 12 -standardin (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) määritelmien mukaisesti.

4.3 Mittaukset

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. laitos 2001ja Amd1 2005) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (2. laitos 2005 ja oikaisu 2006) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti jakaa taajuusalueen 14 taajuuskaistaan (30–34, 34–45, 45–60, 60-80, 80–100, 100–130, 130–170, 170–225, 225–300, 300–400, 400–525, 525–700, 700-850, 850-1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 14 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa ajoneuvo eikä taustasäteily.

4.4 Lukemat

Sitä lukemaa, joka on rajaan nähden suurin (pysty- ja vaakapolarisaatio ja antennin sijainti ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella) kullakin 14 taajuusalueella, on pidettävä ominaislukemana taajuudella, jolla mittaukset tehtiin.

Lisäys

Kuva 1

Esteetön testipinta, jossa ei esiinny sähkömagneettisen säteilyn heijastuksia; ellipsi määrää tason rajat

Kuva 2

Antennin sijainti suhteessa ajoneuvoon

Dipoliantennin sijainti mitattaessa säteilyn pystysuoria komponentteja

Dipoliantennin sijainti mitattaessa säteilyn vaakasuoria komponentteja

Kuva 3

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

Pystykuva

LIITE 5

Ajoneuvojen kapeakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja.

Menetelmä koskee vain ajoneuvon konfiguraatiota, joka on muu kuin ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testimenetelmä

Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaisia sähkömagneettisia säteilypäästöjä, jotka voivat olla lähtöisin mikrosuoritinpohjaisesta järjestelmästä tai muusta kapeakaistaisesta lähteestä.

Testi tehdään CISPR 12 -standardin (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) tai CISPR 25 -standardin (oikaisu 2004) mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

1.3 Aluksi on mitattava FM-taajuusalueen (76–108 MHz) säteilypäästötasot ajoneuvon radioantennista keskiarvoilmaisimella. Jos tämän säännön kohdassa 6.3.2.4 määriteltyä tasoa ei ylitetä, ajoneuvon katsotaan täyttävän tämän liitteen vaatimukset edellä mainitun taajuusalueen osalta, eikä täyttä testausta tehdä.

1.4 Luokan L ajoneuvoja testattaessa voidaan mittauspiste vaihtoehtoisesti valita liitteessä 4 olevien kohtien 3.1 ja 3.2 mukaisesti.

2. AJONEUVON TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 Sytytysvirran on oltava kytkettynä. Moottori ei saa käydä.

2.2 Ajoneuvon kaikkien elektronisten järjestelmien on toimittava normaalisti, ja ajoneuvon on seisottava paikallaan.

2.3 Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan ja joissa on sisäinen oskillaattori > 9 kHz tai toistuvia signaaleja, olisi oltava tavanomaisessa toiminnassa.

3. TESTAUSVAATIMUKSET

3.1 Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

3.2 Mittauksiin on käytettävä keskiarvoilmaisinta.

3.3 Mittaukset

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. laitos 2001ja Amd1 2005) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa ajoneuvo eikä taustasäteily, mukaan lukien kaikista SE-asennelmista lähtöisin oleva laajakaistasäteily.

3.4 Lukemat

LIITE 6

Ajoneuvojen sähkömagneettisten häiriöiden siedon testausmenetelmä

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja. Menetelmä koskee ajoneuvon kumpaakin konfiguraatiota:

a)	Muu kuin ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

b)	”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testimenetelmä

Tällä testillä osoitetaan ajoneuvon elektronisten järjestelmien häiriönsieto. Ajoneuvo altistetaan tässä liitteessä kuvatuille sähkömagneettikentille. Ajoneuvoa tarkkaillaan testauksen aikana.

Testi tehdään ISO 11451-2 -standardin (3. laitos 2005) mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

1.3 Vaihtoehtoiset testimenetelmät

Testi voidaan vaihtoehtoisesti tehdä kaikille ajoneuvoille tarkoitetulla avoimella testipaikalla. Testauspaikan on täytettävä sähkömagneettisten kenttien säteilypäästöjä koskevat (kansalliset) vaatimukset.

Jos ajoneuvon pituus on yli 12 m ja/tai leveys yli 2,60 m ja/tai korkeus yli 4,00 m, ISO 11451-4 -standardin (1. painos 1995) mukaista BCI-menetelmää voidaan käyttää taajuusalueella 20–2 000 MHz siten, että tasot ovat liitteessä I olevan kohdan 6.7.2.1 mukaisia.

2. AJONEUVON TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 Ajoneuvon konfiguraatio muu kuin ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

2.1.1 Ajoneuvon on oltava kuormaamaton lukuun ottamatta tarvittavia testauslaitteita.

2.1.1.1 Moottorin on pyöritettävä vetäviä pyöriä normaalisti tasaisella nopeudella 50 km/h, ellei valmistaja halua teknisistä syistä käyttää muuta nopeutta. Luokkien L1 ja L2 ajoneuvojen kohdalla käytettävän tasaisen nopeuden on oltava 25 km/h. Ajoneuvon on oltava asianmukaisesti kuormitetussa dynamometrissä, tai ellei dynamometriä ole käytettävissä, sen on oltava eristettyjen akselitukien varassa niin, että maavara on mahdollisimman pieni. Voimansiirtoakselit, -hihnat ja -ketjut on tarvittaessa irrotettava (koskee esim. kuorma-autoja sekä kaksi- ja kolmipyöräisiä ajoneuvoja).

2.1.1.2 Ajoneuvoa koskevat perusedellytykset

Tässä kohdassa määritellään vähimmäisehdot ja hylkäysperusteet ajoneuvon häiriönsietotesteille. Ajoneuvon muut järjestelmät, jotka voivat vaikuttaa häiriönsietoon liittyviin toimintoihin, on testattava valmistajan ja tutkimuslaitoksen sopimalla tavalla.

Ajoneuvon testausolot ”50 km/h -sykli”	Hylkäysperusteet
Ajoneuvon nopeus 50 km/h (L1- ja L2- luokan ajoneuvoille 25 km/h) ±20 % (ajoneuvo pyörittää dynamometrin rullia). Jos ajoneuvossa on vakionopeussäädin, sen on oltava toiminnassa.	Nopeuden vaihtelu enemmän kuin ±10 % nimellisnopeudesta. Automaattivaihteisto: välityssuhteen vaihto aiheuttaa nopeuden muutoksen, joka on enemmän kuin 10 % nimellisnopeudesta.
Lähivalaisimet käytössä (manuaalisesti)	Valot sammutettuina
Tuulilasinpyyhin käytössä (manuaalisesti) suurimmalla nopeudella)	Tuulilasinpyyhinten täydellinen pysähtyminen
Kuljettajan puoleinen suuntavalaisin käytössä	Taajuuden muutos (matalampi kuin 0,75 Hz tai korkeampi kuin 2,25 Hz). Hyötyajan muutos (vähemmän kuin 25 % tai enemmän kuin 75 %).
Säädettävä jousitus normaaliasennossa	Merkittävä odottamaton muutos
Kuljettajan istuin ja ohjauspyörä keskiasennossa	Odottamaton muutos, joka on suurempi kuin 10 % kokonaisliikkeestä.
Hälytys kytkettynä pois	Hälytyksen odottamaton toiminta
Äänimerkki kytkettynä pois toiminnasta	Äänimerkin odottamaton toiminta
Turvatyynyt ja turvajärjestelmät toiminnassa ja matkustajan turvatyynyn toiminta estettynä, jos tämä toiminne on olemassa	Odottamaton toiminta
Automaattiovet suljettuina	Odottamaton avautuminen
Säädettävän lisäjarrun vipu normaaliasennossa	Odottamaton toiminta

Ajoneuvon testausolot, ”jarrusykli”

Hylkäysperusteet

Määritellään jarrusyklin testisuunnitelmassa. Tähän on sisällytettävä jarrupolkimen käyttö (jolleivät tekniset syyt estä sitä) mutta ei välttämättä lukkiutumattoman jarrujärjestelmän käyttöä.

Jarruvalaisimet eivät toimi syklin aikana.

Jarrujen varoitusvalo aktivoituu ja toimintakyky menetetään.

Odottamaton toiminta

2.1.1.3 Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan, olisi oltava tavanomaisessa toiminnassa.

2.1.1.4 Kaikkien muiden kuljettajan ajoneuvon hallintaan liittyvien järjestelmien on toimittava niin kuin ajoneuvoa normaalisti käytettäessä.

2.1.2 Jos ajoneuvossa on sähkö- tai elektroniikkajärjestelmiä, jotka liittyvät kiinteästi sen suoranaiseen hallintaan mutta jotka eivät toimi kohdassa 2.1 kuvatuissa oloissa, valmistajan on toimitettava testaavalle viranomaiselle raportti tai lisänäyttöä, jolla osoitetaan, että ajoneuvon sähkö- tai elektroniikkajärjestelmä täyttää tämän säännön vaatimukset. Tällaiset todisteet säilytetään osana tyyppihyväksyntäasiakirjoja.

2.1.3 Ajoneuvon tarkkailuun käytetään vain häiriöitä aiheuttamattomia laitteita. Ajoneuvon ulkopuolta ja matkustamoa on valvottava (esim. videokameroilla tai mikrofonilla) sen toteamiseksi, että tämän liitteen vaatimukset täytetään.

2.2 Ajoneuvon konfiguraatio ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

2.2.1 Ajoneuvon on oltava kuormaamaton lukuun ottamatta tarvittavia testauslaitteita.

2.2.1.1 Ajoneuvon on oltava liikkumaton, moottori sammutettuna ja lataustilassa.

2.2.1.2 Ajoneuvoa koskevat perusedellytykset

Ajoneuvon testausolosuhteet, ”RESS lataustilassa”	Hylkäysperusteet
RESS-järjestelmän on oltava lataustilassa. Valmistaja ja tutkimuslaitos sopivat RESS-järjestelmän varaustilasta.	Ajoneuvo lähtee liikkeelle.

2.2.1.3 Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan, olisi oltava kytkettynä pois päältä.

2.2.2 Ajoneuvon tarkkailuun käytetään vain häiriöitä aiheuttamattomia laitteita. Ajoneuvon ulkopuolta ja matkustamoa on valvottava (esim. videokameroilla tai mikrofonilla) sen toteamiseksi, että tämän liitteen vaatimukset täytetään.

3. REFERENSSIPISTE

3.1 Referenssipisteellä tarkoitetaan tässä liitteessä pistettä, jossa kenttävoimakkuus todetaan; piste määritellään seuraavasti:

3.2 Luokkien M, N ja O ajoneuvoille ISO 11451-2 -standardin (3. laitos 2005) mukaisesti.

3.3 Luokan L ajoneuvoille:

3.3.1

Vähintään 2 m:n etäisyydellä mitattuna vaakasuunnassa antennivaiheen keskeltä tai vähintään 1 m:n etäisyydellä mitattuna pystysuunnassa siirtojohtojärjestelmän (TLS) säteilevistä elementeistä

3.3.2

Ajoneuvon keskilinjalla (pitkittäisellä symmetriatasolla),

3.3.3

Vähintään 1,0 ± 0,05 m korkeudella tasosta, jolla ajoneuvo seisoo, tai 2,0 ± 0,05 m korkeudella, jos malliston jonkun ajoneuvon korkeus on yli 3,0 m

3.3.4

Joko 1,0 ± 0,2 m ajoneuvon etupyörän pystysuuntaisen keskilinjan takapuolella (piste C tämän liitteen lisäyksen 1 kuvassa 1), kun kyseessä on kolmipyöräinen ajoneuvo

Tai joko 0,2 ± 0,2 m ajoneuvon etupyörän pystysuuntaisen keskilinjan takapuolella (piste C tämän liitteen lisäyksen 2 kuvassa 1), kun kyseessä on kaksipyöräinen ajoneuvo

3.3.5

Jos päätetään kohdistaa säteily ajoneuvon takaosaan, referenssipiste on määritettävä samoin kuin kohdissa 3.3.1–3.3.4. Ajoneuvo on tällöin sijoitettava menosuunta antennista poispäin eli käännettynä 180 astetta keskipisteensä kautta kulkevan pystyakselin ympäri niin, että antennin etäisyys sitä lähimpänä olevasta korin pisteestä säilyy samana. Tämä esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa 3.

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Taajuusalue, pysähdysajat, polarisaatio

Ajoneuvo on altistettava pystypolarisoidulle sähkömagneettiselle säteilylle taajuusalueella 20–2 000 MHz.

Testisignaalin modulaation on oltava

a)	amplitudimodulaatio (AM), jossa on 1 kHz modulaatiotaajuus ja 80 %:n modulaatiosyvyys taajuusalueella 20–800 MHz, ja

b)	pulssimodulaatio (PM), t/577 μs, 4 600 μs:n jakso taajuusalueella 800–2 000 MHz,

jolleivät tutkimuslaitos ja ajoneuvon valmistaja toisin sovi.

Taajuusaskelman koko ja pysähdysaika olisi valittava ISO 11451-1 -standardin (3. laitos 2005 ja Amd1 2008) mukaisesti.

4.1.1 Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit ISO 11451-1 -standardissa (3. laitos 2005 ja Amd1 2008) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (2. painos 2005 ja oikaisu 2006) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihtoehtoisesti valita pienemmän joukon määrätaajuuksia kyseiseltä alueelta (esim. 27, 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750, 900, 1 300 ja 1 800 MHz), jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Jos ajoneuvo ei läpäise tässä liitteessä määriteltyjä testejä, on varmistettava, että tämä tapahtui relevanteissa testausoloissa eikä hallitsemattomien kenttien vaikutuksesta.

5. TARVITTAVAN KENTTÄVOIMAKKUUDEN KEHITTÄMINEN

5.1 Testausmenetelmä

5.1.1 Testauskenttäolosuhteiden toteamiseen käytetään ISO 11451-1 -standardin (3. laitos 2005 ja Amd1 2008) mukaista korvausmenetelmää.

5.1.2 Kalibrointi

Siirtojohtojärjestelmissä (TLS) on käytettävä yhtä kenttäanturia tilan referenssipisteessä.

Antenneille on käytettävä neljää kenttäanturia tilan referenssilinjassa.

5.1.3 Testausvaihe

Ajoneuvo on asetettava siten, että ajoneuvon keskilinja on referenssipisteen tai -linjan päällä. Ajoneuvon keulan on normaalisti oltava kiinteään antenniin päin. Mikäli elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat kuitenkin pääasiassa ajoneuvon takapäässä, ajoneuvon keulan on testattaessa oltava normaalisti antennista poispäin. Jos ajoneuvo on pitkä (eli lukuun ottamatta luokkien L, M1 and N1 ajoneuvoja) ja elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat pääasiassa keskellä ajoneuvoa, ajoneuvon oikean tai vasemman kyljen suhteen voidaan luoda referenssipiste. Referenssipisteen on oltava keskellä ajoneuvon pitkittäisakselia tai kohdassa, jonka valmistaja ja viranomainen ovat valinneet yhdessä otettuaan huomioon elektronisten järjestelmien jakautumisen ja johdinsarjan sijoittelun.

Testit saadaan tehdä näin vain jos testauskammion rakenne sallii sen. Antennin paikka on merkittävä testausselosteeseen.

Lisäys

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Ajoneuvon konfiguraatio ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

LIITE 7

Sähkö-elektroniikka-asennelmien laajakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää voidaan soveltaa SE-asennelmiin, jotka voidaan asentaa liitteen 4 vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin.

1.2 Testimenetelmä

Tällä menetelmällä mitataan SE-asennelmien (esim. sytytysjärjestelmien, sähkömoottoreiden) synnyttämää laajakaistaista sähkömagneettista säteilyä.

Testi tehdään CISPR 25 -standardin (2. laitos 2002 ja oikaisu 2004) mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. SE-ASENNELMAN TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 SE-asennelman on toimittava normaalisti, mieluiten enimmäiskuormituksella.

3. TESTAUSJÄRJESTELYT

3.1 Testi on suoritettava CISPR 25 -standardin (2. laitos 2002 ja oikaisu 2004) kohdan 6.4 mukaisella ALSE-menetelmällä.

3.2 Vaihtoehtoinen mittauskohta

Vaihtoehtona radiokaiuttoman suojatun tilan menetelmälle (absorber lined shielded enclosure – ALSE) voidaan käyttää avoimen tilan mittapaikkaa (open area test site – OATS) joka täyttää CISPR 16-1 -standardin (3. laitos 2010) vaatimukset (ks. tämän liitteen lisäys).

3.3 Ympäristö

Ennen päätestiä tai sen jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa olennaisesti mittaukseen. Ylimääräisen kohinan, lukuun ottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä, on tässä mittauksessa oltava vähintään 6 dB alle tämän säännön kohdassa 6.5.2.1 määritellyn häiriörajan.

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2 Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Tämän säännön kohdissa 6.2 ja 6.5 annetut raja-arvot koskevat näennäishuippuantureita. Jos käytetään huippuantureita, on sovellettava 20 dB:n korjauskerrointa CISPR 12 -standardin (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) määritelmien mukaisesti.

4.3 Mittaukset

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (2. laitos 2005 ja oikaisu 2006) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihto-ehtoisesti jakaa taajuusalueen 14 taajuuskaistaan (30–34, 34–45, 45–60, 60–80, 80–100, 100–130, 130–170, 170–225, 225–300, 300–400, 400–525, 525–700, 700–850, 850–1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 14 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa SE-asennelma eikä taustasäteily.

4.4 Lukemat

Sitä lukemaa, joka on rajaan (pysty- tai vaakapolarisaatio) nähden suurin kullakin 14 taajuusalueesta, on pidettävä ominaislukemana mittaustaajuudella.

Lisäys

Avoin testauspaikka: Sähkö-elektroniikka-asennelman testausalueen rajat

Tasainen alue, jolla ei ole sähkömagneettisesti heijastavia pintoja

LIITE 8

Sähkö-elektroniikka-asennelmien kapeakaistaisten sähkömagneettisten säteilypäästöjen mittausmenetelmä

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää voidaan soveltaa SE-asennelmiin, jotka voidaan asentaa liitteen 4 vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin.

1.2 Testimenetelmä

Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaisia sähkömagneettisia säteilypäästöjä, jotka voivat olla lähtöisin mikrosuoritinpohjaisesta järjestelmästä.

Testi tehdään CISPR 25 -standardin (2. laitos 2002 ja oikaisu 2004) mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. SE-ASENNELMAN TILA TESTAUKSEN AIKANA

SE-asennelman on toimittava normaalisti.

3. TESTAUSJÄRJESTELYT

3.1 Testi on suoritettava CISPR 25 -standardin (2. laitos 2002 ja oikaisu 2004) kohdan 6.4 mukaisella ALSE-menetelmällä.

3.2 Vaihtoehtoinen mittauskohta

3.3 Ympäristö

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Rajat koskevat koko taajuusaluetta 30–1 000 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2 Mittauksiin on käytettävä keskiarvoilmaisinta.

4.3 Mittaukset

Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit CISPR 12 -standardissa (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

Jos valmistaja toimittaa koko taajuusalueelta mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (2. laitos 2005 ja oikaisu 2006) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi vaihto-ehtoisesti jakaa taajuusalueen 14 taajuuskaistaan (30–34, 34–45, 45–60, 60-80, 80–100, 100–130, 130–170, 170–225, 225–300, 300–400, 400–525, 525–700, 700-850, 850-1 000 MHz) ja toteuttaa testit niillä 14 taajuudella, jotka kullakin kaistalla antavat suurimmat säteilytasot, jotta varmistetaan, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset. Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa SE-asennelma eikä taustasäteily, mukaan lukien SE-asennelman laajakaistasäteily.

4.4 Lukemat

Sitä lukemaa, joka on rajaan (pysty- ja vaakapolarisaatio) nähden suurin kullakin 14 taajuusalueella, on pidettävä ominaislukemana taajuudella, jolla mittaukset tehtiin.

LIITE 9

Sähkö-elektroniikka-asennelmien sähkömagneettisten häiriöiden siedon testausmenetelmät

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattuja testausmenetelmiä sovelletaan SE-asennelmiin.

1.2 Testausmenetelmät

1.2.1 SE-asennelmat voivat täyttää valmistajan valinnan mukaan minkä hyvänsä seuraavien testausmenetelmien yhdistelmän mukaiset vaatimukset, kunhan testit tehdään koko tämän liitteen kohdassa 3.1 määritellyllä taajuusalueella.

a)	Testaus radiokaiuttomassa kammiossa (Absorber Chamber test): ISO 11452-2 -standardin (2. laitos 2004) mukaisesti

b)	TEM-kammiotestaus: ISO 11452-3 -standardin (3. laitos 2001) mukaisesti

c)	BCI-menetelmä (Bulk current injection): (ISO 11452-4, 3. laitos 2005 ja oikaisu 1, 2009).

d)	Liuskajohtotestaus: ISO 11452-5 -standardin (2. painos 2002) mukaisesti

e)	800 mm:n liuskajohtotestaus: tämän liitteen kohdan 5 mukaisesti.

(Taajuusalueen ja yleisten testiolojen on perustuttava ISO 11452-1 -standardiin (3. laitos 2005 ja Amd1 2008).

2. SE-ASENNELMAN TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 Testausolojen on oltava ISO 11452-1 -standardin (3. laitos 2005 ja Amd1 2008) mukaiset.

2.2 Testattavan SE-asennelman on oltava kytkettynä toimintaan, ja sitä on stimuloitava tavanomaisten toimintaolojen mukaisesti. Se on järjestettävä tämän liitteen määräysten mukaisesti, elleivät yksittäiset testausmenetelmät edellytä muuta.

2.3 Testattavan SE-asennelman käyttöä varten tarvittavat lisälaitteet eivät saa olla paikallaan kalibrointivaiheessa. Kaikkien lisälaitteiden on oltava kalibroinnin aikana vähintään 1 m etäisyydellä referenssipisteestä.

2.4 Testisignaalin kehittävän laitteiston ja sen järjestelyn on oltava sama kuin jokaisessa kalibrointivaiheessa, jotta varmistetaan tulosten toistettavuus, kun testit ja mittaukset toistetaan.

2.5 Jos testattavaan SE-asennelmaan kuuluu useampi kuin yksi yksikkö, ne on pyrittävä yhdistämään ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetuilla johtimilla. Jos niitä ei ole käytettävissä, elektronisen ohjausyksikön ja keinotekoisen verkon välisen vähimmäisetäisyyden on standardin määrittelyiden mukainen. Kaikki sarjan johtimet on päätettävä mahdollisimman realistisesti – mahdollisuuksien mukaan on käytettävä oikeita kuormia ja toimilaitteita.

3. YLEISET TESTAUSVAATIMUKSET

3.1 Taajuusalue, pysähdysajat

Mittaukset on tehtävä taajuusalueella 20–2 000 MHz, ja taajuuslaskelmien on oltava ISO 11452-1 -standardin (3. laitos 2005 ja Amd1 2008) mukaisia.

Testisignaalin modulaation on oltava

a)	amplitudimodulaatio (AM), jossa on 1 kHz modulaatiotaajuus ja 80 %:n modulaatiosyvyys taajuusalueella 20–800 MHz

b)	pulssimodulaatio (PM), t/577 μs, 4 600 μs:n jakso taajuusalueella 800–2 000 MHz, jolleivät tutkimuslaitos ja SE-asennelman valmistaja toisin sovi.

Taajuusaskelman koko ja pysähdysaika olisi valittava ISO 11452-1 -standardin (3. laitos 2005 ja Amd1 2008) mukaisesti.

3.2 Tutkimuslaitoksen on tehtävä testit ISO 11452-1 -standardissa (3. laitos 2005 ja Amd1 2008 ) määrätyillä väleillä koko taajuusalueella 20–2 000 MHz.

3.3 Jos SE-asennelma ei läpäise tässä liitteessä määriteltyjä testejä, on varmistettava, että tämä tapahtui relevanteissa testausoloissa eikä hallitsemattomien kenttien vaikutuksesta.

4. ERITYISET TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Testaus radiokaiuttomassa kammiossa (Absorber chamber)

4.1.1 Testimenetelmä

Ajoneuvon sähkö-elektroniikkajärjestelmät voidaan testata altistamalla SE-asennelma antennista tulevalle sähkömagneettiselle säteilylle.

4.1.2 Testausmenetelmä

Testauskenttäolojen tuottamiseen käytetään korvausmenetelmää ISO 11452-2 -standardin (2. laitos 2004) mukaisesti.

Testi tehdään pystypolarisaatiolla.

4.2 TEM-kammiotestaus (ks. tämän liitteen lisäys 2)

4.2.1 Testimenetelmä

TEM-kammio (Transverse Electromagnetic Mode) kehittää homogeeniset kentät sisäisen johtimen (väliseinä) ja kotelon (maataso) välille.

4.2.2. Testausmenetelmä

Testi on tehtävä ISO 11452-3 -standardin (3. laitos 2001) mukaisesti.

Teknisen tutkimuslaitoksen on testattavan SE-asennelman mukaisesti valittava menetelmäksi maksimaalinen kentän kytkentä SE-asennelmaan tai TEM-kammion sisällä olevaan johdinsarjaan.

4.3 BCI-menetelmä

4.3.1 Testimenetelmä

Tätä menetelmää käytettäessä häiriönsieto testataan indusoimalla suoraan johdinsarjaan virtoja injektiomittapäätä käyttäen.

4.3.2 Testausmenetelmä

Testi on tehtävä ISO 11452-4 -standardin (3. laitos 2005 ja oikaisu 1, 2009) mukaisesti testipenkissä. Vaihtoehtoisesti SE-asennelma voidaan testata asennettuna ajoneuvoon ISO 11451-4 -standardin (1. laitos 1995) mukaisesti seuraavaa järjestelyä käyttäen:

a)	Injektiomittapää on asetettava 150 mm:n etäisyydelle testattavasta SE-asennelmasta.

b)	Syöttötehon kenttävoimakkuuksien laskemiseen on käytettävä viitemenetelmää.

c)	Menetelmän taajuusaluetta rajoittavat injektiomittapään ominaisuudet.

4.4 Liuskajohtotestaus

4.4.1 Testimenetelmä

SE-asennelman osia yhdistävä johtosarja altistetaan tietyille kenttävoimakkuuksille.

4.4.2 Testausmenetelmä

Testi on tehtävä ISO 11452-5 -standardin (2. laitos 2002) mukaisesti.

4.5 800 mm:n liuskajohtotestaus

4.5.1 Testimenetelmä

Liuskajohto koostuu kahdesta yhdensuuntaisesta metallilevystä, joiden väli on 800 mm. Testattava laite sijoitetaan levyn puoliväliin ja siihen kohdistetaan sähkömagneettinen kenttä (ks. tämän liitteen lisäys 1).

Tällä menetelmällä voidaan testata täydellisiä elektronisia järjestelmiä antureineen ja toimilaitteineen sekä ohjausyksikköjä ja johdinsarjoja. Se soveltuu laitteille, joiden suurin läpimitta on alle 1/3 levyjen välimatkasta.

4.5.2 Testausmenetelmä

4.5.2.1 Liuskajohtimen sijoittelu

Liuskajohtimen on oltava suojatussa huoneessa (ulkoisen säteilyn estämiseksi) ja sähkömagneettisten heijastusten estämiseksi 2 m etäisyydellä seinistä tai metallikoteloista. Heijastusten vaimentamiseen voidaan käyttää radiotaajuista säteilyä absorboivaa materiaalia. Liuskajohto on kiinnitettävä johtamattomiin tukiin vähintään 0,4 m lattian yläpuolelle.

4.5.2.2 Liuskajohtimen kalibrointi

Kenttämittausanturi on sijoitettava levyjen välisen tilan pitkittäis-, pysty- ja poikittaismittojen keskimmäiseen kolmannekseen, kun testattava järjestelmä ei ole paikallaan.

Mittauslaitteet on sijoitettava suojatun huoneen ulkopuolelle. Liuskajohtoon syötetään jokaisella halutulla testaustaajuudella teho, joka tarvitaan vaadittavan kenttävoimakkuuden synnyttämiseksi antenniin. Tyyppihyväksyntätesteissä on käytettävä syöttötehoa tai muuta kentän määrittämiseen vaadittavaan syöttötehoon välittömästi liittyvää parametria, elleivät tilat tai laitteet muutu niin, että kalibrointi on uusittava.

4.5.2.3 Testattavan SE-asennelman asennus

Pääohjausyksikkö on sijoitettava levyjen välisen tilan pitkittäis-, pysty- ja poikittais-mittojen keskimmäiseen kolmannekseen. Se on kiinnitettävä johtamattomasta materiaalista valmistettuun tukeen.

4.5.2.4 Pääjohdinsarja ja anturi-/toimilaitekaapelit

Pääjohtosarjan ja mahdollisten anturin/toimilaitteen kaapelien on noustava pystysuoraan toimilaitteesta maatasoon (tällöin saadaan maksimaalinen kytkentä sähkömagneettiseen kenttään). Sitten ne vedetään levyn alapuolta pitkin vapaalle reunalle, sen ympäri ja maatason pintaa pitkin liuskajohdon syöttöliitäntään. Kaapelit vedetään niihin liittyviin laitteisiin, joiden on oltava magneettikentän vaikutusalueen ulkopuolella, esimerkiksi suojatun huoneen lattialla vaakasuorasti 1 m:n etäisyydellä liuskajohdosta.

Lisäys 1

Kuva 1

800 mm liuskajohtotestaus

Kuva 2

800 mm liuskajohdon mitat

Lisäys 2

Tyypilliset TEM-kammion mitat

Kammion mitat, kun ylätaajuusrajat on määritelty:

Ylempi taajuus

(MHz)

Kammion muotokerroin

W: b

Kammion muotokerroin

L/W

Levyjen etäisyys b

(cm)

Septum S

(cm)

200

1,69

0,66

200

1,00

LIITE 10

Sähkö-elektroniikka-asennelmien sähkömagneettisten häiriöiden siedon ja niiden transienttipäästöjen testausmenetelmät

1. Yleistä

Tällä testimenetelmällä on varmistettava SE-asennelmien häiriönsieto ajoneuvon virransyötön johtuvien transienttien osalta ja rajoitettava SE-asennelmasta ajoneuvon virransyöttöön johtuvia transientteja.

2. Syöttöjohtoja pitkin johtuvien transienttihäiriöiden sieto

Annetaan kansainvälisen standardin ISO 7637-2:2004 (toinen laitos 2004 ja Amd1 2008) mukaisesti testipulssit 1, 2a, 2b, 3a 3b ja 4 syöttöjohtoihin sekä muihin SE-asennelman liitäntöihin, jotka voivat toiminnan aikana olla yhteydessä virtajohtoihin.

3. SE-asennelmien synnyttämien syöttöjohtoja pitkin johtuvien transienttihäiriöiden päästöt

Mitataan kansainvälisen standardin ISO 7637-2:2004 (toinen laitos 2004 ja Amd1 2008) mukaisesti syöttöjohdoista sekä muista SE-asennelman liitännöistä, jotka voivat toiminnan aikana olla yhteydessä syöttöjohtoihin.

LIITE 11

Ajoneuvon tasavirtajohdoissa syntyvien yliaaltojen testausmenetelmät

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattua testausmenetelmää sovelletaan ajoneuvoihin konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä mitataan konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevan ajoneuvon vaihtovirtajohtojen kautta synnyttämien yliaaltojen taso sen varmistamiseksi, että se on kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöjä koskevien vaatimusten mukainen.

Ellei tässä liitteessä toisin määrätä, testi tehdään seuraavien standardien mukaisesti:

a)	IEC 61000-3-2 (laitos 3.2 – 2005 + Amd1: 2008 + Amd2: 2009) – luokan A laitteet, joiden ottovirta lataustilassa on enintään 16 A/vaihe

b)	IEC 61000-3-12 (laitos 1.0 – 2004) – ottovirta lataustilassa yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe.

2. AJONEUVON TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 Ajoneuvon on oltava konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” nimellisteholla, kunnes vaihtovirta saavuttaa arvon, joka on vähintään 80 prosenttia lähtöarvosta.

3. TESTAUSJÄRJESTELYT

3.1 Mittauksissa käytettävän havainnointiajan on oltava lähes stationaarisille laitteille standardin IEC 61000-3-2 (laitos 3.2 – 2005 + Amd1: 2008 + Amd2: 2009) taulukossa 4 määritetyn mukainen.

3.2 Yksivaiheisen ajoneuvon testausta konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat järjestelyt esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa 1.

3.3 Kolmivaiheisen ajoneuvon testausta konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat järjestelyt esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa 2.

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Parilliset ja parittomat yliaallot on mitattava 40. yliaaltoon saakka.

4.2 Yksi- tai kolmivaiheista ”RESS-järjestelmää lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat raja-arvot (ottovirta enintään 16 A) annetaan kohdan 7.3.2.1 taulukossa 3.

4.3 Yksivaiheista ”RESS-järjestelmää lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat raja-arvot (ottovirta yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe) annetaan kohdan 7.3.2.2 taulukossa 4.

4.4 Kolmivaiheista ”RESS-järjestelmää lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat raja-arvot (ottovirta yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe) annetaan kohdan 7.3.2.2 taulukossa 5.

4.5 Jos vähintään yksi standardin IEC 61000-3-12 (laitos 1.0 – 2004) kohdassa 5.2 kuvatuista edellytyksistä a, b ja c täyttyy, kolmivaiheisiin ”RESS-järjestelmiin lataustila kytkettynä sähköverkkoon” (ottovirta yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe) voidaan soveltaa kohdan 7.3.2.2 taulukossa 6 annettuja raja-arvoja.

Lisäys

Kuva 1

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” – Yksivaiheisen latauslaitteen testausjärjestelyt

Kuva 2

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” – Kolmivaiheisen latauslaitteen testausjärjestelyt

LIITE 12

Ajoneuvon vaihtovirtajohdoissa syntyvien jännitteenvaihteluiden ja välkynnän testausmenetelmät

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattua testausmenetelmää sovelletaan ajoneuvoihin konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä mitataan konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevan ajoneuvon vaihtovirtajohtojen kautta synnyttämien jännitteenvaihteluiden ja välkynnän taso sen varmistamiseksi, että se on kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöjä koskevien vaatimusten mukainen.

Ellei tässä liitteessä toisin määrätä, testi tehdään seuraavien standardien mukaisesti:

a)	IEC 61000-3-3 (laitos 2.0 – 2008) – ottovirta RESS-järjestelmän lataustilassa alle 16 A/vaihe, liittämiselle ei erityisehtoja.

b)	IEC 61000-3-11 (laitos 1.0 – 2000) – ottovirta RESS-järjestelmän lataustilassa yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe, liittämiselle asetettu erityisehtoja.

2. Ajoneuvon tila testauksen aikana

3. Testausjärjestelyt

3.1 Konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmiin lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevalle ajoneuvolle (nimellisvirta enintään 16 A/vaihe, liittämiselle ei erityisehtoja) tehtävät testit suoritetaan standardin IEC 61000-3-3 (laitos 2.0 – 2008) kohdan 4 mukaisesti.

3.2 Konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmiin lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevalle ajoneuvolle (nimellisvirta yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe, liittämiselle asetettu erityisehtoja) tehtävät testit suoritetaan standardin IEC 61000-3-11 (laitos 1.0 – 2000) kohdan 6 mukaisesti.

3.3 Ajoneuvon testausta konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat järjestelyt esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa.

4. Testausvaatimukset

4.1 Aika-alueella määritettävät parametrit ovat lyhytkestoisen välkynnän arvo, pitkäkestoisen välkynnän arvo ja jännitteen suhteellinen vaihtelu.

4.2 Konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmä lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevaa ajoneuvoa, kun ottovirta on enintään 16 A/vaihe eikä liittämiselle ole asetettu erityisehtoja, koskevat raja-arvot annetaan kohdan 7.4.2.1 taulukossa 7.

4.3 Konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmä lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevaa ajoneuvoa, kun ottovirta on yli 16 A mutta enintään 75 A/vaihe ja liittämiselle on asetettu erityisehtoja, koskevat raja-arvot annetaan kohdan 7.4.2.2 taulukossa 8.

Lisäys

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

LIITE 13

Ajoneuvon tasa- tai vaihtovirtajohdoista lähtevien radiotaajuusvälitteisten häiriöiden testausmenetelmät

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattua testausmenetelmää sovelletaan ajoneuvoihin konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä mitataan konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevan ajoneuvon vaihto- tai tasavirtajohtojen kautta synnyttämien radiotaajuusvälitteisten häiriöiden taso sen varmistamiseksi, että se on kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöjä koskevien vaatimusten mukainen.

Testi tehdään CISPR 16-2-1 (laitos 2.0 2008) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. AJONEUVON TILA TESTAUKSEN AIKANA

2.1 Ajoneuvon on oltava konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” nimellisteholla, kunnes vaihto- tai tasavirta saavuttaa arvon, joka on vähintään 80 prosenttia lähtöarvosta.

3. TESTAUSJÄRJESTELYT

3.1 Testi on suoritettava CISPR 16-2-1 (laitos 2.0 2008) -standardin kohdan 7.4.1 mukaisesti lattialla seisovilla laitteilla.

3.2 Ajoneuvolle tehtävissä mittauksissa käytettävä keinotekoinen sähköverkko määritellään CISPR 16-1-2 (laitos 1.2: 2006) -standardin kohdassa 4.3.

3.3 Ajoneuvon testausta konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat järjestelyt esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa.

3.4 Mittaukset on tehtävä spektrianalysaattorilla tai pyyhkäisyvastaanottimella. Käytettävät parametrit määritellään CISPR 25 (2. laitos 2002 ja oikaisu 2004) -standardin kohdassa 4.5.1 (taulukko 1) ja 4.5.2 (taulukko 2).

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Rajat koskevat koko taajuusaluetta 0,15–30 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2 Mittaukset on tehtävä keskiarvoanturilla ja joko näennäishuippu- tai huippuantureilla. Raja-arvot esitetään kohdan 7.5 taulukossa 9 vaihtovirtajohtojen ja taulukossa 10 tasavirtajohtojen osalta. Jos käytetään huippuantureita, on sovellettava 20 dB:n korjauskerrointa CISPR 12 -standardin (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) määritelmien mukaisesti.

Lisäys

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

LIITE 14

Ajoneuvon verkko- ja teleliitännöistä lähtevien radiotaajuusvälitteisten häiriöiden testausmenetelmät

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattua testausmenetelmää sovelletaan ajoneuvoihin konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä mitataan konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” olevan ajoneuvon verkko- ja teleliitännöistä lähtevien radiotaajuusvälitteisten häiriöiden taso sen varmistamiseksi, että se on kotitalous-, toimisto- ja kevyen teollisuuden ympäristöjä koskevien vaatimusten mukainen.

Testi tehdään CISPR 22 (laitos 6.0 – 2008) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. AJONEUVON/SE-ASENNELMAN TILA TESTAUKSEN AIKANA

3. TESTAUSJÄRJESTELYT

3.1 Johtuvia päästöjä koskeva testi on tehtävä CISPR 22 (laitos 6.0 – 2008) -standardin kohdan 5 mukaisesti.

3.2 Ajoneuvolle tehtävissä mittauksissa käytettävä impedanssin stabilointi määritellään CISPR 22 (laitos 6.0 – 2008) -standardin kohdassa 9.6.2.

3.3 Ajoneuvon testausta konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” koskevat järjestelyt esitetään tämän liitteen lisäyksen kuvassa.

3.4 Mittaukset on tehtävä spektrianalysaattorilla tai pyyhkäisyvastaanottimella. Käytettävät parametrit määritellään CISPR 25 (toinen laitos 2002 ja oikaisu 2004) -standardin kohdassa 4.5.1 (taulukko 1) ja 4.5.2 (taulukko 2).

4. TESTAUSVAATIMUKSET

4.1 Rajat koskevat koko taajuusaluetta 0,15–30 MHz mittauksissa, jotka tehdään puolikaiuttomassa kammiossa tai avoimella testipaikalla.

4.2 Mittaukset on tehtävä keskiarvoanturilla ja joko näennäishuippu- tai huippuantureilla. Raja-arvot esitetään kohdan 7.6 taulukossa 11. Jos käytetään huippuantureita, on sovellettava 20 dB:n korjauskerrointa CISPR 12 -standardin (5. laitos 2001 ja Amd1 2005) määritelmien mukaisesti.

Lisäys

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”

LIITE 15

Ajoneuvojen testaamisessa vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuvien transienttipurskehäiriöiden siedon osalta käytettävät menetelmät

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja. Menetelmä koskee vain ajoneuvon konfiguraatiota ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä osoitetaan ajoneuvon elektronisten järjestelmien häiriönsieto. Ajoneuvo altistetaan sen vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuville transienttipurskehäiriöille tässä liitteessä kuvatulla tavalla. Ajoneuvoa tarkkaillaan testauksen aikana.

Testi tehdään IEC 61000-4-4 (2. laitos 2004) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. AJONEUVON KONFIGURAATIO ”RESS-JÄRJESTELMÄN LATAUSTILA KYTKETTYNÄ SÄHKÖVERKKOON”

2.1 Ajoneuvon on oltava kuormaamaton lukuun ottamatta tarvittavia testauslaitteita.

2.1.1 Ajoneuvon on oltava liikkumaton, moottori sammutettuna ja lataustilassa.

2.1.2 Ajoneuvoa koskevat perusedellytykset

Tässä kohdassa määritellään vähimmäisehdot (soveltuvin osin) ja hylkäysperusteet ajoneuvon häiriönsietotesteille. Ajoneuvon muut järjestelmät, jotka voivat vaikuttaa häiriönsietoon liittyviin toimintoihin, on testattava valmistajan ja tutkimuslaitoksen sopimalla tavalla.

Ajoneuvon testausolosuhteet, ”RESS lataustilassa”	Hylkäysperusteet
RESS-järjestelmän on oltava lataustilassa. Valmistaja ja tutkimuslaitos sopivat RESS-järjestelmän varaustilasta.	Ajoneuvo lähtee liikkeelle.

2.1.3 Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan, olisi oltava kytkettynä pois päältä.

2.2 Ajoneuvon tarkkailuun käytetään vain häiriöitä aiheuttamattomia laitteita. Ajoneuvon ulkopuolta ja matkustamoa on valvottava (esim. videokameroilla tai mikrofonilla) sen toteamiseksi, että tämän liitteen vaatimukset täytetään.

3. TESTAUSLAITTEET

3.1 Testauslaitteet koostuvat vertailumaatasosta (suojattua huonetta ei vaadita), transienttipurskegeneraattorista kytkentä-/erotuspiiristä (CDN) ja kapasitiivisesta puristusliittimestä.

3.2 Transienttipurskegeneraattorin on täytettävä standardin IEC 61000-4-4 (toinen laitos, 2004) kohdassa 6.1 määritelty edellytys.

3.3 Kytkentä-/erotuspiirin on täytettävä standardin IEC 61000-4-4 (toinen laitos, 2004) kohdassa 6.2 määritelty edellytys. Jos kytkentä-/erotuspiiriä ei voida käyttää vaihto- tai tasavirtajohdoissa, voidaan käyttää standardin IEC 61000-4-4 (toinen laitos, 2004) kohdassa 6.3 määriteltyä kapasitiivista puristusliitintä.

4. TESTIJÄRJESTELY

4.1 Ajoneuvon testijärjestely perustuu standardin IEC 61000-4-4 (toinen laitos, 2004) kohdassa 7.2 kuvattuun laboratoriotyyppiseen järjestelyyn.

4.2 Ajoneuvo sijoitetaan suoraan maatasolle.

4.3 Tutkimuslaitoksen on tehtävä testi kohdassa 7.7.2.1 kuvatulla tavalla.

Jos valmistaja toimittaa mittaustiedot, jotka on saatu soveltuvin osin ISO 17025 -standardin (2. laitos 2005 ja oikaisu 2006) mukaisesti akkreditoidulta ja hyväksyntäviranomaisen tunnustamalta testilaboratoriolta, tutkimuslaitos voi päättää olla tekemättä testiä sen osoittamiseksi, että ajoneuvo täyttää tämän liitteen vaatimukset.

Lisäys

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila” kytkettynä sähköverkkoon vaihto-/tasavirtajohdoilla

LIITE 16

Ajoneuvojen testaamisessa vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuvien syöksyjännitteiden siedon osalta käytettävät menetelmät

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja. Menetelmä koskee vain ajoneuvon konfiguraatiota ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon”.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä osoitetaan ajoneuvon elektronisten järjestelmien häiriönsieto. Ajoneuvo altistetaan sen vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuville syöksyjännitteille tässä liitteessä kuvatulla tavalla. Ajoneuvoa tarkkaillaan testauksen aikana.

Testi tehdään IEC 61000-4-5 (2. laitos 2005) -standardin mukaisesti, jollei tässä liitteessä toisin ilmoiteta.

2. AJONEUVON KONFIGURAATIO ”RESS-JÄRJESTELMÄN LATAUSTILA KYTKETTYNÄ SÄHKÖVERKKOON”

2.1 Ajoneuvon on oltava kuormaamaton lukuun ottamatta tarvittavia testauslaitteita.

2.1.1 Ajoneuvon on oltava liikkumaton, moottori sammutettuna ja lataustilassa.

2.1.2 Ajoneuvoa koskevat perusedellytykset

Ajoneuvon testausolosuhteet, ”RESS lataustilassa”	Hylkäysperusteet
RESS-järjestelmän on oltava lataustilassa. Valmistaja ja tutkimuslaitos sopivat RESS-järjestelmän varaustilasta.	Ajoneuvo lähtee liikkeelle.

2.1.3 Kaikkien laitteiden, jotka kuljettaja tai matkustaja voi kytkeä pysyvästi toimintaan, olisi oltava kytkettynä pois päältä.

3. TESTAUSLAITTEET

3.1 Testauslaitteet koostuvat vertailumaatasosta (suojattua huonetta ei vaadita), syöksyjännitegeneraattorista ja kytkentä-/erotuspiiristä (CDN).

3.2 Syöksyjännitegeneraattorin on täytettävä standardin IEC 61000-4-5 (toinen laitos, 2005) kohdassa 6.1 määritelty edellytys.

3.3 Kytkentä-/erotuspiirin on täytettävä standardin IEC 61000-4-5 (toinen laitos, 2005) kohdassa 6.3 määritelty edellytys.

4. TESTIJÄRJESTELY

4.1 Ajoneuvon testijärjestely perustuu standardin IEC 61000-4-5 (toinen laitos, 2005) kohdassa 7.2 kuvattuun järjestelyyn.

4.2 Ajoneuvo sijoitetaan suoraan maatasolle.

4.3 Tutkimuslaitoksen on tehtävä testi kohdassa 7.8.2.1 kuvatulla tavalla.

5. VAADITUN TESTAUSTASON AIKAANSAAMINEN

5.1 Testausmenetelmä

5.1.1 Testaustasovaatimusten aikaansaamiseen käytetään standardin IEC 61000-4-5 (toinen laitos, 2005) mukaista menetelmää.

5.1.2 Testausvaihe

Ajoneuvo sijoitetaan maatasolle. Ajoneuvo altistetaan vaihto- ja tasavirtajohtoja pitkin johtuvalle ylijännitteelle kunkin johtimen ja maan sekä johtimien välillä käyttämällä CDN-piiriä tämän liitteen lisäyksessä kuvatulla tavalla.

Lisäys

Kuva 1

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” – johtimen ja tasa- tai vaihtovirtajohtojen (yksivaiheinen) johtimien välinen kytkentä

Kuva 2

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” – Kunkin johtimen ja maan välinen kytkentä – Tasa- tai vaihtovirtajohdot (yksivaiheinen)

Kuva 3

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” – Vaihtovirtajohtimien (kolmivaiheinen) välinen kytkentä

Kuva 4

Ajoneuvo konfiguraatiossa ”RESS-järjestelmän lataustila kytkettynä sähköverkkoon” – Kunkin johtimen ja maan välinen kytkentä – vaihtovirtajohdot (kolmivaiheinen)