Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 83 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää epäpuhtauspäästöjen osalta moottorin polttoainevaatimusten mukaan

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarjan 06 täydennys 1 – Voimaantulopäivä: 23. kesäkuuta 2011

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

Soveltamisala

Määritelmät

Hyväksynnän hakeminen

Hyväksyntä

Vaatimukset ja testit

Ajoneuvotyypin muutokset

Tyyppihyväksyntien laajennukset

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

Käytönaikainen vaatimustenmukaisuus

10.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.

Tuotannon lopettaminen

12.

Siirtymämääräykset

13.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LISÄYS

1 –

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa noudatettava menettely, kun valmistajan ilmoittama tuotannon standardipoikkeama on tyydyttävä

2 –

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa noudatettava menettely, kun valmistajan ilmoittama tuotannon standardipoikkeama ei ole tyydyttävä tai saatavilla

3 –

Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen

4 –

Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden testauksessa käytettävä tilastollinen menettely

5 –

Käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen liittyvät vastuut

6 –

Vaatimukset ajoneuvoille, joiden jälkikäsittelyjärjestelmässä käytetään reagenssia

LIITTEET

1 –

Moottorin ja ajoneuvon ominaisuudet ja testin suorittamista koskevat tiedot

Lisäys –

Tietoja testausolosuhteista

2 –

Ilmoitus

Lisäys 1 –

Ajoneuvon OBD-järjestelmään liittyvät tiedot

Lisäys 2 –

Valmistajan todistus siitä, että OBD-järjestelmä täyttää käytönaikaiselle tehokkuudelle asetetut vaatimukset

3 –

Tyyppihyväksyntämerkin asettelu

4a –

Tyyppi I -testi (pakokaasupäästöjen tarkastus kylmäkäynnistyksen jälkeen)

Lisäys 1 –

Alustadynamometrijärjestelmä

Lisäys 2 –

Pakokaasunlaimennusjärjestelmä

Lisäys 3 –

Kaasupäästöjen mittauslaitteet

Lisäys 4 –

Hiukkasmassapäästöjen mittauslaitteet

Lisäys 5 –

Hiukkasmääräpäästöjen mittauslaitteet

Lisäys 6 –

Simuloidun inertian tarkastaminen

Lisäys 7 –

Ajoneuvon ajovastuksen mittaaminen

5 –

Tyyppi II -testi – (hiilimonoksidipäästöjen testi joutokäyntinopeudella)

6 –

Tyyppi III -testi – (kampikammiokaasupäästöjen tarkastaminen)

7 –

Tyyppi IV -testi – (kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen haihtumispäästöjen määrittäminen)

Lisäys 1 –

Laitteiston kalibrointi haihtumispäästötestiä varten

Lisäys 2

8 –

Tyyppi VI -testi – (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien, pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen tarkastus)

9 –

Tyyppi V -testi – (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyden todentamiseen käytettävän vanhentamiskokeen kuvaus)

Lisäys 1 –

Standardoitu koepenkkisykli (SBC)

Lisäys 2 –

Standardoitu dieselmoottorin koepenkkisykli (SDBC)

Lisäys 3 –

Standardoitu maantiesykli (SRC)

10 –

Vertailupolttoaineiden eritelmät

10a –

Kaasumaisten vertailupolttoaineiden eritelmät

11 –

Moottoriajoneuvojen sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

Lisäys 1 –

Ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän (OBD-järjestelmän) toiminta

Lisäys 2 –

Ajoneuvoperheen olennaiset piirteet

12 –

Nestekaasua tai maakaasua/biometaania polttoaineena käyttävän ajoneuvon E-tyyppihyväksyntä

13 –

Päästöjen testausmenettely jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustetuille ajoneuvoille

14 –

Päästöjen testausmenettely sähkötoimisille hybridiajoneuvoille

Lisäys 1 –

Sähköenergian/tehon varastointilaitteen lataustilaprofiili ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen tyyppi I -testissä

1. SOVELTAMISALA

Tässä säännössä vahvistetaan teknisiä vaatimuksia moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää varten.

Tässä säännössä vahvistetaan lisäksi sääntöjä, jotka koskevat käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä ja ajoneuvon sisäisiä valvontajärjestelmiä (OBD).

1.1

Tätä sääntöä sovelletaan luokkien M1, M2, N1 ja N2 ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg (1).

Tämän säännön mukaisesti myönnetty tyyppihyväksyntää voidaan valmistajan pyynnöstä laajentaa edellä mainituista ajoneuvoista luokkien M1, M2, N1 ja N2 ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 840 kg ja jotka täyttävät tässä säännössä vahvistetut vaatimukset.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1 ’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan sellaisten ajoneuvojen ryhmää, jotka eivät eroa toisistaan

2.1.1

ekvivalentti-inertialtaan, joka määritellään suhteessa vertailumassaan liitteessä 4a olevan taulukon 3 mukaisesti, ja

2.1.2

moottorin ja ajoneuvon ominaisuuksiltaan, sellaisina kuin ne määritellään liitteessä 1.

2.2 ’Vertailumassalla’ tarkoitetaan ajoneuvon kuormittamatonta massaa lisättynä 100 kg:n vakioarvolla liitteiden 4a ja 8 mukaista testiä varten.

2.2.1

’Kuormittamattomalla massalla’ tarkoitetaan ajoneuvon massaa ajokunnossa ilman kuljettajan 75 kg:n vakiomassaa, matkustajia tai kuormaa mutta mukaan luettuna 90-prosenttisesti täytetty polttoainetankki, tavanomaiset työkalut ja ajoneuvon varapyörä (tapauksen mukaan).

2.2.2

’Ajokuntoisen ajoneuvon massalla’ tarkoitetaan tämän säännön liitteen 1 kohdassa 2.6 kuvattua massaa ja yli yhdeksän henkilön (kuljettajan lisäksi) kuljettamiseen suunniteltujen ja rakennettujen ajoneuvojen tapauksessa miehistön jäsenen massaa (75 kg), jos jokin kyseisistä yhdeksästä tai useammasta istuimesta on miehistön jäsenen istuin.

2.3 ’Enimmäismassalla’ tarkoitetaan ajoneuvon valmistajan ilmoittamaa teknisesti sallittua enimmäismassaa (joka saattaa olla suurempi kuin kansallisten viranomaisten sallima arvo).

2.4 ’Kaasumaisilla epäpuhtauksilla’ tarkoitetaan pakokaasujen hiilimonoksidipäästöjä, typen oksidipäästöjä typpidioksidiekvivalenttina (NO2) ilmaistuna ja hiilivetypäästöjä olettaen suhteeksi

a)	C1H2,525 nestekaasun (LPG) osalta

b)	C1H4 maakaasun (NG) ja biometaanin osalta;

c)	C1H1,89O0,016 bensiinin (E5) osalta

d)	C1H1,86O0,005 dieselpolttoaineen (B5) osalta

e)	C1H2,74O0,385 etanolin (E85) osalta.

2.5 ’Hiukkasepäpuhtauksilla’ tarkoitetaan pakokaasun osia, jotka poistetaan laimennetusta pakokaasusta enintään 325 K:n (52 °C) lämpötilassa liitteen 4a lisäyksessä 4 esitettyjen suodattimien avulla.

2.5.1

’Hiukkasmäärällä’ tarkoitetaan laimennetussa pakokaasussa olevien halkaisijaltaan yli 23 mm:n hiukkasten kokonaismäärää, kun pakokaasu on käsitelty haihtuvan aineksen poistamiseksi liitteen 4a lisäyksessä 5 kuvatulla tavalla.

2.6 ’Pakokaasupäästöillä’ tarkoitetaan

—	kipinäsytytysmoottoreiden osalta kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien päästöjä

—	puristussytytysmoottoreiden osalta kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauksien päästöjä ja hiukkasmääriä.

2.7 ’Haihtumispäästöillä’ tarkoitetaan muita kuin pakoputken kautta moottoriajoneuvon polttoainejärjestelmästä pääseviä hiilivetyhöyryjä.

2.7.1

’Säiliön tuuletushäviöllä’ tarkoitetaan hiilivetypäästöjä, jotka aiheutuvat lämpötilan muutoksista polttonestesäiliössä (olettaen hiilivetysuhteeksi C1H2,33).

2.7.2

’Polttoaineen haihtumilla’ tarkoitetaan hiilivetypäästöjä ajojakson jälkeen pysäytetyn ajoneuvon polttoainejärjestelmästä (olettaen hiilivetysuhteeksi C1H2,20).

2.8 ’Moottorin kampikammiolla’ tarkoitetaan moottorin sisä- tai ulkopuolella olevia tiloja, jotka ovat yhteydessä öljypohjaan sisäisillä tai ulkoisilla kanavilla, joiden kautta kaasut ja höyryt voivat poistua.

2.9 ’Kylmäkäynnistyslaitteella’ tarkoitetaan laitetta, joka rikastaa moottorin polttoaine-ilmaseosta väliaikaisesti auttaen siten moottorin käynnistymistä.

2.10 ’Käynnistysapulaitteella’ tarkoitetaan laitetta, joka auttaa moottoria käynnistymään ilman polttoaine-ilmaseoksen rikastusta, esimerkiksi hehkutulppia tai ruiskutuksen ajoituksen muutoksia.

2.11 ’Moottorin iskutilavuudella’ tarkoitetaan

2.11.1

iskumäntämoottoreiden osalta moottorin nimellistä iskutilavuutta

2.11.2

kiertomäntämoottoreiden osalta (Wankel) palotilan kaksinkertaista nimellistä iskutilavuutta mäntää kohden.

2.12 ’Pakokaasunpuhdistuslaitteilla’ tarkoitetaan niitä ajoneuvon osia, jotka säätelevät tai rajoittavat pakokaasupäästöjä ja haihtumispäästöjä.

2.13 ’OBD-järjestelmällä’ tarkoitetaan ajoneuvossa sijaitsevaa päästöjenrajoituslaitteiden kunnonvalvontajärjestelmää, jonka on kyettävä ilmoittamaan toimintahäiriöiden todennäköiset sijainnit tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.14 ’Käytössä olevan ajoneuvon testillä’ tarkoitetaan tämän säännön kohdan 9.2.1 mukaisia testejä ja vaatimustenmukaisuuden arviointia.

2.15 ’Asianmukaisesti huolletulla ja käytetyllä’ tarkoitetaan testiajoneuvon osalta, että ajoneuvo täyttää valitun ajoneuvon hyväksymiselle asetettavat edellytykset, joista määrätään tämän säännön lisäyksessä 3 olevassa kohdassa 2.

2.16 ’Estolaitteella’ tarkoitetaan rakenteeseen kuuluvaa laitetta, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametria aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai palauttaakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan toiminnan taikka joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta sellaisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana. Tällaista rakenteeseen kuuluvaa laitetta ei tarvitse pitää estolaitteena, jos

2.16.1

laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi tai

2.16.2

laite ei toimi muutoin kuin moottorin käynnistämiseksi tai

2.16.3

laitteen toimintaolosuhteet sisältyvät olennaisilta osiltaan tyyppi I- tai tyyppi VI -testin piiriin.

2.17 ’Ajoneuvoperheellä’ tarkoitetaan ajoneuvotyyppien ryhmää, joka tunnistetaan kanta-ajoneuvon perusteella liitteen 12 tarkoitusta varten.

2.18 ’Moottorin polttoainevaatimuksella’ tarkoitetaan moottorin tavallisesti käyttämää polttoainetyyppiä:

a)	bensiini (E5)

b)	nestekaasu

c)	maakaasu/biometaani

d)	joko bensiini (E5) tai nestekaasu

e)	joko bensiini (E5) tai maakaasu/biometaani

f)	dieselpolttoaine (B5)

g)	etanolin (E85) ja bensiinin (E5) seos (flex-fuel)

h)	biodieselin ja dieselin (B5) seos (flex-fuel)

vety

j)	joko bensiini (E5) tai vety (bi-fuel).

2.18.1

’Biopolttoaineella’ tarkoitetaan nestemäistä tai kaasumaista liikenteessä käytettävää polttoainetta, joka tuotetaan biomassasta.

2.19 ’Ajoneuvon hyväksynnällä’ tarkoitetaan ajoneuvotyypin hyväksyntää seuraavien rajoitusten osalta (2):

2.19.1

lyijyttömällä bensiinillä tai sekä lyijyttömällä bensiinillä että nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla tai biopolttoaineilla toimivien ajoneuvojen pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kampikammiopäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä, kylmäkäynnistyspäästöjä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä B)

2.19.2

dieselpolttoaineella (hyväksyntä C) taikka joko dieselpolttoaineella ja biopolttoaineella tai pelkästään biopolttoaineella toimivien ajoneuvojen kaasu- ja hiukkaspäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset,

2.19.3

nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla toimivien ajoneuvojen moottorin kaasupäästöjä, kampikammiopäästöjä, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä, kylmäkäynnistyspäästöjä ja OBD-järjestelmiä koskevat rajoitukset (hyväksyntä D).

2.20 ’Jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä’ tarkoitetaan päästöjä vähentävää järjestelmää (kuten katalysaattoria tai hiukkasloukkua), joka on säännöllisesti regeneroitava enintään 4 000 ajokilometrin välein. Niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, päästövaatimukset voivat ylittyä. Jos päästöjä vähentävän laitteen regenerointi tapahtuu ainakin kerran tyyppi I -testin aikana ja se on jo regeneroitu ainakin kerran ajoneuvoa valmisteltaessa, sitä pidetään jatkuvasti regeneroituvana järjestelmänä, joka ei vaadi erillistä testimenettelyä. Liite 13 ei koske jatkuvasti regeneroituvia järjestelmiä.

Valmistajan pyynnöstä voidaan jaksoittaisesti regeneroituville laitteille tarkoitettu testi jättää suorittamatta regeneroituvalle laitteelle, mikäli valmistaja toimittaa tyyppihyväksynnästä vastaavalle viranomaiselle tiedot, joiden mukaan päästöt eivät niiden jaksojen aikana, jolloin regenerointi tapahtuu, ylitä kohdassa 5.3.1.4 ilmoitettuja kyseiseen ajoneuvoluokkaan sovellettavia vaatimuksia tutkimuslaitoksen hyväksyttyä asian.

2.21 Hybridiajoneuvot

2.21.1

Hybridiajoneuvon yleinen määritelmä:

’Hybridiajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa on vähintään kaksi erilaista energiamuunninta ja kaksi erilaista energianvarastointijärjestelmää (ajoneuvossa) ajoneuvon voimanlähteinä.

2.21.2

Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon määritelmä:

’Sähkökäyttöisellä hybridiajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, joka käyttää mekaanisen liikkeen aikaansaamiseksi energiaa molemmista seuraavista ajoneuvossa sijaitsevista varastoidun energian/tehon lähteistä:

a)	käyttöpolttoaine

b)	sähköenergian/tehon varastointilaite (esim. akku, kondensaattori, vauhtipyörä/generaattori jne.).

2.22 ’Yhdellä polttoaineella toimivalla ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, joka on ensisijaisesti suunniteltu toimimaan yhdellä polttoainetyypillä.

2.22.1

’Yhdellä polttoaineella toimivalla kaasuajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, joka on ensisijaisesti suunniteltu toimimaan pysyvästi nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla tai vedyllä mutta jossa voi myös olla bensiinijärjestelmä ainoastaan hätätapauksia ja käynnistystä varten ja jonka bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä.

2.23 ’Kahdella polttoaineella toimivalla ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa on kaksi erillistä polttoaineen varastointijärjestelmää ja joka voi toimia kahdella eri polttoaineella siten, että se käyttää yhtä polttoainetta kerrallaan.

2.23.1

’Kahdella polttoaineella toimivalla kaasuajoneuvolla’ tarkoitetaan kahdella polttoaineella toimivaa ajoneuvoa, joka voi toimia bensiinillä sekä nestekaasulla, maakaasulla/biometaanilla tai vedyllä;

2.24 ’Vaihtoehtoista polttoainetta käyttävällä ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jonka on suunniteltu voivan toimia ainakin yhdellä sentyyppisellä polttoaineella, joka on joko kaasumainen ilmakehän lämpötilassa ja paineessa tai joka on merkittävissä määrin peräisin muusta kuin mineraaliöljystä.

2.25 ’Polttoainevaatimuksiltaan joustavalla ajoneuvolla’ tarkoitetaan niin kutsuttua flex-fuel-ajoneuvoa, jossa on yksi polttoaineen varastointijärjestelmä ja joka voi toimia erilaisilla kahden tai useamman polttoaineen seoksilla.

2.25.1

’Polttoainevaatimuksiltaan joustavalla etanoliajoneuvolla’ tarkoitetaan flex-fuel-ajoneuvoa, joka voi toimia bensiinillä tai bensiinin ja etanolin seoksella, jossa on enintään 85 prosenttia etanolia (E85).

2.25.2

’Polttoainevaatimuksiltaan joustavalla biodieselajoneuvolla’ tarkoitetaan flex-fuel-ajoneuvoa, joka voi toimia mineraalidieselillä tai mineraalidieselin ja biodieselin seoksella.

2.26 ’Erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin suunnitelluilla ajoneuvoilla’ luokan M1 dieselkäyttöisiä ajoneuvoja, jotka ovat joko

a)	erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 2 000 kg (3)

b)	ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 2 000 kg ja jotka on suunniteltu seitsemälle tai useammalle henkilölle kuljettaja mukaan luettuna; 1. syyskuuta 2012 lähtien eivät kuitenkaan luokan M1G3 ajoneuvot

c)	ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 1 760 kg ja jotka on erityisesti rakennettu kaupallisiin tarkoituksiin pyörätuolin käytön mahdollistamiseksi ajoneuvon sisällä.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1

Ajoneuvon valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja toimittaa hyväksyntäviranomaiselle hakemuksen, joka koskee ajoneuvotyypin hyväksyntää pakokaasupäästöjen, kampikammiopäästöjen, haihtumispäästöjen, pakokaasupuhdistuslaitteiden kestävyyden ja OBD-järjestelmän osalta.

3.1.1

Valmistajan on lisäksi toimitettava seuraavat tiedot:

kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta valmistajan ilmoitus siitä sytytyskatkojen vähimmäisprosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka joko johtaisi liitteen 11 kohdassa 3.3.2 asetettujen päästörajojen ylittymiseen, jos tämä sytytyskatkojen osuus esiintyisi tyyppi 1 -testissä käynnistyksestä lähtien, sellaisena kuin testi on kuvattu tämän säännön liitteessä 4a, tai saattaisi aiheuttaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden liiallisen kuumenemisen ennen peruuttamatonta vaurioitumista;

b)	yksityiskohtainen kirjallinen kuvaus OBD-järjestelmän toiminnallisista ominaisuuksista ja täydellinen luettelo kaikista OBD-järjestelmän valvonnassa olevista ajoneuvon päästöjenrajoitusjärjestelmän merkityksellisistä osista;

c)	kuvaus vianilmaisimesta, jolla OBD-järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon kuljettajalle;

d)	valmistajan ilmoitus siitä, että OBD-järjestelmä täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 olevassa kohdassa 7 käytönaikaiselle tehokkuudelle asetetut vaatimukset kaikissa kohtuudella ennakoitavissa ajo-olosuhteissa;

suunnitelma, jossa kuvaillaan yksityiskohtaiset tekniset perusteet ja perustelut kunkin valvontalaitteen osoittajan ja nimittäjän arvon nousulle liitteen 11 lisäyksessä 1 olevien kohtien 7.2 ja 7.3 vaatimusten mukaisesti sekä osoittajien, nimittäjien ja yleisnimittäjän poistamiselle käytöstä liitteen 11 lisäyksessä 1 olevassa kohdassa 7.7 esitettyjen ehtojen mukaisesti;

f)	kuvaus toimenpiteistä, joilla estetään päästöjenvalvontatietokoneeseen kohdistuvat asiattomat toimenpiteet;

g)	tarvittaessa liitteen 11 lisäyksen 2 mukaiset ajoneuvoperheen olennaiset piirteet;

h)	tarvittaessa muiden tyyppihyväksyntien jäljennökset, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista ja huononemiskertoimien määrittämistä varten.

3.1.2

Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava liitteen 11 kohdan 3 mukaisia testejä varten hyväksyttäväksi aiotulla OBD-järjestelmällä varustettu, ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava ajoneuvo. Jos tutkimuslaitos katsoo, että toimitettu ajoneuvo ei ole kaikilta osin liitteen 11 lisäyksessä 2 kuvattua ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava, tarvittaessa on toimitettava toinen ajoneuvo testattavaksi liitteen 11 kohdan 3 mukaisesti.

3.2

Liitteessä 1 on pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kestävyyttä ja OBD-järjestelmää koskevan ilmoituslomakkeen malli. Liitteen 1 kohdassa 3.2.12.2.7.6 luetellut tiedot sisällytetään liitteessä 2 olevan tyyppihyväksyntäilmoituksen lisäykseen 1 (”OBD-järjestelmään liittyvät tiedot”).

3.2.1

Tarvittaessa hakemukseen on liitettävä jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista ja huononemiskertoimien määrittämistä varten.

3.3

Tämän säännön kohdassa 5 kuvattuja testejä varten on hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle toimitettava ajoneuvo, joka vastaa hyväksynnän kohteena olevaa tyyppiä.

3.4.1

Kohdassa 3.1 mainittu hakemus on laadittava liitteen I lisäyksessä 1 olevan ilmoituslomakkeen mallin mukaisesti.

3.4.2

Kohdan 3.1.1 alakohdan d soveltamiseksi valmistajan on esitettävä liitteen 2 lisäyksessä 2 olevan mallin mukainen todistus siitä, että OBD-järjestelmä täyttää käytönaikaiselle tehokkuudelle asetetut vaatimukset.

3.4.3

Kohdan 3.1.1 alakohdan e soveltamiseksi hyväksynnän myöntävän hyväksyntäviranomaisen on pyynnöstä saatettava kyseisessä kohdassa tarkoitettu tieto hyväksyntäviranomaisten saataville.

3.4.4

Kohdan 3.1.1 alakohtien d ja e soveltamiseksi hyväksyntäviranomainen ei saa hyväksyä ajoneuvoa, jos valmistajan toimittamat tiedot eivät täytä liitteen 11 lisäyksessä 1 olevan kohdan 7 vaatimuksia. Liitteen 11 lisäyksen 1 kohtia 7.2, 7.3 ja 7.7 sovelletaan kaikissa kohtuudella ennakoitavissa ajo-olosuhteissa. Hyväksyntäviranomainen ottaa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa esitettyjen vaatimusten täyttymisen arvioinnissa huomioon tekniikan tason.

3.4.5

Kohdan 3.1.1 alakohdan f soveltamiseksi on niihin toimenpiteisiin, joilla estetään päästöjenvalvontatietokoneeseen kohdistuvat asiattomat toimenpiteet, sisällyttävä mahdollisuus tietokoneen päivittämiseen valmistajan hyväksymällä ohjelmalla tai kalibrointilaitteella.

3.4.6

Taulukossa A määriteltyjä testejä varten valmistajan on toimitettava tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle ajoneuvo, joka vastaa hyväksynnän kohteena olevaa tyyppiä.

3.4.7

Flex-fuel-ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen on täytettävä kohdissa 4.9.1 ja 4.9.2 vahvistetut lisävaatimukset.

3.4.8

Järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön merkin vaihtuminen tyyppihyväksynnän jälkeen ei automaattisesti mitätöi tyyppihyväksyntää, ellei alkuperäisiä ominaisuuksia tai teknisiä parametreja muuteta tavalla, joka vaikuttaa moottorin tai pakokaasunvalvontajärjestelmän toimintaan.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1 Mikäli tämän tarkistuksen mukaisesti hyväksyttäväksi esitettävä ajoneuvotyyppi täyttää kohdassa 5 asetetut vaatimukset, ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

4.2 Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero.

Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, minkä muutossarjan mukaan hyväksyntä on myönnetty. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

4.3 Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

4.3.1

Mikäli tähän tekstiin tehdään muutoksia eli esimerkiksi jos asetetaan uusia raja-arvoja, sopimuspuolille ilmoitetaan, mitkä aiemmin hyväksytyistä ajoneuvotyypeistä ovat uusien määräysten mukaisia.

4.4 Kaikkiin tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisiin ajoneuvoihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa täsmennettyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:

4.4.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (4), jotka ovat ympyrän sisällä

4.4.2

tämän säännön numero kohdassa 4.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.

4.4.3

Hyväksyntämerkissä on oltava tyyppihyväksyntänumeron jälkeen toinen merkki, jonka tarkoituksena on ilmaista se ajoneuvoluokka ja -alaluokka, jonka osalta hyväksyntä on myönnetty. Kirjain olisi valittava tämän säännön liitteessä 3 olevan taulukon 1 mukaisesti.

4.5 Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, kohdassa 4.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin kohdassa 4.4.1 määritellyn symbolin oikealle puolelle.

4.6 Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.7 Hyväksyntämerkki on sijoitettava ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.8 Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkistä.

4.9 Polttoainevaatimuksiltaan joustavien nk. flex-fuel-ajoneuvojen hyväksyntää koskevat lisävaatimukset

4.9.1

Etanolia tai biodieseliä käyttävän flex-fuel-ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten valmistajan on kuvailtava ajoneuvon kyky mukautua kaikkiin markkinoilla mahdollisesti esiintyviin bensiinin ja etanolin seoksiin (enintään 85 prosenttia etanolia) tai dieselin ja biodieselin seoksiin.

4.9.2

Flex-fuel-ajoneuvojen osalta testien välillä tapahtuva siirtyminen yhdestä vertailupolttoaineesta toiseen ei saa edellyttää moottorin asetusten manuaalista säätöä.

4.10 Hyväksyntää koskevat vaatimukset OBD-järjestelmän osalta

4.10.1

Valmistajan on varmistettava, että kaikissa ajoneuvoissa on OBD-järjestelmä.

4.10.2

OBD-järjestelmä on suunniteltava, rakennettava ja asennettava ajoneuvoon siten, että se voi tunnistaa erilaisia heikentymisen tai vikojen tyyppejä ajoneuvon koko käyttöiän ajan.

4.10.3

OBD-järjestelmän on täytettävä tässä säännössä asetetut vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

4.10.4

OBD-järjestelmän vianilmaisimen on aktivoiduttava, kun se testataan viallisella osalla liitteen 11 lisäyksen 1 mukaisesti. OBD-järjestelmän vianilmaisin voi aktivoitua tämän testin aikana myös silloin, kun päästöt alittavat liitteessä 11 määritellyt OBD-järjestelmän raja-arvot.

4.10.5

Valmistajan on varmistettava, että OBD-järjestelmä täyttää tämän asetuksen liitteen 11 lisäyksen 1 kohdassa 7 käytönaikaiselle tehokkuudelle asetetut vaatimukset kaikissa kohtuudella ennakoitavissa ajo-olosuhteissa.

4.10.6

Valmistajan on saatettava ajoneuvon OBD-järjestelmän liitteen 11 lisäyksen 1 kohdan 7.6 mukaisesti tallentamat ja ilmoittamat tiedot kansallisten viranomaisten ja riippumattomien toimijoiden saataville helposti ja salaamattomina.

5. VAATIMUKSET JA TESTIT

Pienet valmistajat

Vaihtoehtona tämän kohdan vaatimuksille voi valmistaja, jonka maailmanlaajuinen vuosituotanto on vähemmän kuin 10 000 yksikköä, saada hyväksynnän seuraavassa taulukossa esitettyjen vastaavien teknisten vaatimusten perusteella:

Säädös	Vaatimukset
California Code of Regulations, Title 13, Sections 1961 (a) ja 1961(b)(1)(C)(1), jota sovelletaan ajoneuvoihin mallivuodesta 2001, 1968.1, 1968.2, 1968.5, 1976 ja 1975, julkaisija Barclay’s Publishing	Kevyiden hyötyajoneuvojen tyyppihyväksyntään on sovellettava California Code of Regulationsin viimeisimmän mallivuoden vaatimuksia.

Jotta tämän kohdan mukaisesti voidaan myöntää tyyppihyväksyntä päästöjen osalta, on edelleen tehtävä liitteessä 5 esitetyt ajokelpoisuuden määrittelemiseen liittyvät päästötestit ja noudatettava liitteessä 11 esitettyjä ajoneuvon OBD-järjestelmän sekä korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia vaatimuksia.

Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava muiden sopimuspuolten hyväksyntäviranomaisille olosuhteista, joissa tämän kohdan mukaiset hyväksynnät on annettu.

5.1 Yleistä

5.1.1 Osat, jotka voivat vaikuttaa päästöihin, on suunniteltava, valmistettava ja koottava siten, että ajoneuvo tavanomaisessa käytössä täyttää tämän säännön vaatimukset kyseisiin osiin kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

5.1.2 Valmistajan toteuttamien teknisten toimenpiteiden on oltava sellaisia, että pakokaasu- ja haihtumispäästöjä rajoitetaan tehokkaasti tämän säännön määräysten mukaisesti ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Myös päästöjenrajoitusjärjestelmän letkujen sekä niiden liitosten ja liitäntöjen on oltava turvallisia, ja järjestelmän rakenteen on oltava alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pakokaasupäästöjä koskevien määräysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan kohtien 5.3.1.4 ja 8.2.3.1 määräyksiä. Haihtumispäästöjä koskevien edellytysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan kohtien 5.3.1.4 ja 8.2.3.1 määräyksiä.

5.1.2.1

Estolaitteen käyttö on kielletty.

5.1.3 Polttonestesäiliöiden täyttöaukot

5.1.3.1

Noudattaen, mitä kohdassa 5.1.3.2 vahvistetaan, bensiinisäiliön täyttöaukko on suunniteltava siten, ettei säiliötä voida täyttää täyttöpistoolilla, jonka suuttimen halkaisija on 23,6 mm tai suurempi.

5.1.3.2

Kohtaa 5.1.3.1 ei sovelleta ajoneuvoon, joka täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:

5.1.3.2.1

Ajoneuvo on suunniteltu ja valmistettu siten, ettei lyijyä sisältävän polttoaineen käytöstä ole haittaa millekään kaasumaisia päästöjä rajoittavalle laitteelle.

5.1.3.2.2

Ajoneuvoon on näkyvästi ja pysyvästi merkitty helposti luettava tunnus, joka määritellään standardissa ISO 2575:1982, paikkaan, joka on bensiinisäiliötä täyttävän henkilön välittömästi nähtävissä. Lisämerkinnät sallitaan.

5.1.4 Polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttumisesta aiheutuvat liialliset haihtumispäästöt ja polttoaineen läikkyminen on estettävä.

Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä jotakin seuraavista:

5.1.4.1

automaattisesti avautuva ja sulkeutuva polttoaineen täyttöaukon tulppa, jota ei voida irrottaa

5.1.4.2

rakenteelliset ominaisuudet, joilla estetään liialliset haihtumispäästöt polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttuessa

5.1.4.3

muu järjestelmä, jolla on sama vaikutus. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ketjulla varustettu täyttöaukon tulppa tai tulppa, joka avataan ajoneuvon käynnistämiseksi käytettävän virta-avaimen avulla. Tässä tapauksessa avain on voitava poistaa täyttöaukon tulpasta ainoastaan tulpan ollessa lukittuna.

5.1.5 Elektroniikkalaitteiston suojausta koskevat määräykset

5.1.5.1

Päästöjenvalvontatietokoneella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos muutokset ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai korjauksen kannalta. Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava, ja niillä on varmistettava vähintään sama suojelun taso kuin standardin ISO DIS 15031-7, päivätty lokakuussa 1998, (SAE J2186, päivätty lokakuussa 1996) vaatimuksissa, jos tietoturvaan liittyvien tietojen vaihto tapahtuu yhteyskäytäntöjen ja vianmääritysliittimen avulla liitteen II lisäyksen 1 kohdan 6.5 mukaisesti. Kalibrointiin käytettävien irrotettavien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa, tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla, eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä.

5.1.5.2

Ohjelmoidut moottorin ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen osat tai sinetöidyt (tai juotetut) koteloinnit).

5.1.5.3

Jos puristussytytysmoottorin polttoaineensyötössä käytetään mekaanista pumppua, valmistajan on varmistettava polttoaineensyötön enimmäismäärän asetuksen suojaus ajoneuvon käytön aikana.

5.1.5.4

Valmistajat voivat hakea hyväksyntäviranomaiselta vapautusta jostakin näistä vaatimuksista niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojaa. Harkitessaan vapautuksen myöntämistä hyväksyntäviranomainen ottaa huomioon suorittimien senhetkisen saatavuuden, ajoneuvon suorituskyvyn ja ajoneuvon todennäköisen myyntimäärän tai muitakin tekijöitä.

5.1.5.5

Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi Electrical Erasable Programmable Read-Only Memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä ja kirjoitussuojia, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen. Viranomaisten on hyväksyttävä menetelmät, joilla turvataan riittävä suojaus.

5.1.6 Ajoneuvolle voidaan tehdä katsastus sen määrittämiseksi, mikä on sen suorituskyky tämän säännön kohdan 5.3.7 mukaisesti kerättyihin tietoihin verrattuna. Jos tarkastus edellyttää erityismenettelyä, se kuvataan käyttöohjeessa (tai vastaavassa). Erityismenettely ei saa edellyttää sellaisten erityislaitteiden käyttöä, joita ei ole toimitettu ajoneuvon mukana.

5.2 Testin suoritus

Taulukossa A esitetään ajoneuvon tyyppihyväksynnän eri vaihtoehdot.

5.2.1 Kipinäsytytysmoottoreilla varustetuille ajoneuvoille ja kipinäsytytysmoottoreilla varustetuille sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

tyyppi I -testi (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöt joutokäynnillä)

tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöt)

tyyppi IV -testi (haihtumispäästöt)

tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

OBD-järjestelmän testi.

5.2.2 Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot ja kipinäsytytysmoottorilla varustetut sähkökäyttöiset hybridiajoneuvot, joissa käytetään polttoaineena nestekaasua tai maakaasua/biometaania (yhdellä polttoaineella tai kahdella polttoaineella toimivat ajoneuvot), on testattava seuraavissa testeissä (taulukon A mukaisesti):

tyyppi I -testi (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöt joutokäynnillä)

tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöt)

tyyppi IV -testi (haihtumispäästöt) tapauksen mukaan

tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus), jos sovellettavissa,

OBD-järjestelmän testi.

5.2.3 Puristussytytysmoottoreilla varustetuille ajoneuvoille ja puristussytytysmoottoreilla varustetuille sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

tyyppi I -testi (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

OBD-järjestelmän testi.

Taulukko A

Vaatimukset

Testivaatimusten soveltaminen tyyppihyväksyntää ja laajentamista varten

	Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot, myös hybridiajoneuvot								Puristussytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot, myös hybridiajoneuvot
	Yhdellä polttoaineella toimivat ajoneuvot				Kahdella polttoaineella toimivat ajoneuvot (5)			Flex-fuel-ajoneuvot (5)	Flex-fuel-ajoneuvot	Yhdellä polttoaineella toimivat ajoneuvot
Vertailupolttoaine	Bensiini (E5)	Nestekaasu	Maakaasu/biometaani	Vety	Bensiini (E5)	Bensiini (E5)	Bensiini (E5)	Bensiini (E5)	Diesel (B5)	Diesel (B5)
Vertailupolttoaine	Bensiini (E5)	Nestekaasu	Maakaasu/biometaani	Vety	Nestekaasu	Maakaasu/biometaani	Vety	Etanoli (E85)	Biodiesel	Diesel (B5)
Kaasumaiset päästöt Tyyppi I -testi	Kyllä	Kyllä	Kyllä		Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (ainoastaan B5) (6)	Kyllä
Hiukkaset Tyyppi I -testi	Kyllä (suoraruiskutus)	—	—		Kyllä (suoraruiskutus) (ainoastaan bensiini)	Kyllä (suoraruiskutus) (ainoastaan bensiini)	Kyllä (suoraruiskutus) (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (suoraruiskutus) (molemmat polttoaineet)	Kyllä (ainoastaan B5) (6)	Kyllä
Joutokäyntipäästöt Tyyppi II -testi	Kyllä	Kyllä	Kyllä		Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (molemmat polttoaineet)	—	—
Kampikammiopäästöt Tyyppi III -testi	Kyllä	Kyllä	Kyllä		Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (bensiini)	—	—
Haihtumispäästöt (Tyyppi IV -testi)	Kyllä	—	—		Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (bensiini)	—	—
Kestävyys (Tyyppi V -testi)	Kyllä	Kyllä	Kyllä		Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (bensiini)	Kyllä (ainoastaan B5) (6)	Kyllä
Päästöt alhaisessa lämpötilassa (Tyyppi VI -testi)	Kyllä	—	—		Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (molemmat polttoaineet) (7)	—	—
Käytönaikainen vaatimustenmukaisuus	Kyllä	Kyllä	Kyllä		Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (ainoastaan bensiini) (6)	Kyllä (molemmat polttoaineet)	Kyllä (ainoastaan B5) (6)	Kyllä
OBD-järjestelmät	Kyllä	Kyllä	Kyllä		Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä	Kyllä (ainoastaan B5)	Kyllä

5.3 Testien kuvaus

5.3.1 Tyyppi I -testi (simuloi keskimääräisiä pakokaasupäästöjä kylmäkäynnistyksen jälkeen).

5.3.1.1

Kuvassa 1 esitetään tyyppi I -testin eri vaihtoehdot. Tämä testi on suoritettava kaikille kohdassa 1 ja sen alakohdissa tarkoitetuille ajoneuvoille.

5.3.1.2

Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

5.3.1.2.1

Suoritetaan keskeytyksettä testi, jonka kokonaiskesto on 19 minuuttia 40 sekuntia ja jossa on kaksi osaa, osat I ja II. Valmistajan suostumuksella voi osan I lopun ja osan II alun välissä mittauslaitteiden säädön helpottamiseksi olla enintään 20 sekunnin jakso, jolloin näytteenottoa ei suoriteta.

5.3.1.2.1.1

Nestekaasua tai maakaasua/biometaania polttoaineena käyttävät ajoneuvot on testattava tyyppi I -testissä nestekaasun tai maakaasun/biometaanin koostumuksen vaihteluiden osalta liitteen 12 edellytysten mukaisesti. Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua/biometaania, on testattava molempien polttoaineiden osalta, jolloin nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla käynti on testattava nestekaasun tai maakaasun/biometaanin koostumuksessa esiintyvien vaihteluiden osalta liitteen 12 vaatimusten mukaisesti.

5.3.1.2.1.2

Sen estämättä mitä kohdassa 5.3.1.2.1.1 säädetään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi I -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.1.2.2

Testin osa I koostuu neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Jokainen kaupunkiajosyklin perusosa koostuu viidestätoista vaiheesta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.).

5.3.1.2.3

Testin osa II käsittää yhden maantieajosyklin. Maantieajosykli käsittää 13 vaihetta (joutokäynti, kiihdytys, vakionopeus, hidastus jne.).

5.3.1.2.4

Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja edustava näyte kerätään yhteen tai useampaan pussiin. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, näyte otetaan ja analysoidaan jäljempänä esitetyn menettelyn avulla, ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Puristussytytysmoottorilla varustetuista ajoneuvoista on kirjattava hiilimonoksidi-, hiilivety- ja typenoksidipäästöjen lisäksi myös hiukkaspäästöt.

5.3.1.3

Testi suoritetaan käyttäen liitteessä 4a esitettyä tyyppi I -testin menettelyä. Kaasujen keruu- ja analysointimenetelmä kuvataan liitteen 4a lisäyksissä 2 ja 3 ja hiukkasnäytteen otto- ja analysointimenetelmä liitteen 4a lisäyksissä 4 ja 5.

5.3.1.4

Jollei kohdan 5.3.1.5 vaatimuksissa toisin määrätä, testi toistetaan kolme kertaa. Jokaisen testin tulokset kerrotaan soveltuvilla huononemiskertoimilla, jotka saadaan kohdasta 5.3.6, ja jos kyseessä on kohdan 2.20 määritelmän mukainen jaksoittaisesti regeneroituva järjestelmä, tulokset on kerrottava myös liitteestä 13 saatavalla tekijällä Ki. Tuloksena saatavien kaasumaisten päästöjen massojen sekä puristussytytysmoottoreilla varustettujen ajoneuvojen hiukkaspäästöjen massan on kussakin testissä oltava pienempiä kuin taulukossa 1 esitetyt raja-arvot.

Taulukko 1

Päästörajat

Raja-arvot
		Vertailumassa (VM) (kg)	Hiilimonoksidin massa (CO)		Hiilivetyjen kokonaismassa (THC)		Ei-metaanisten hiilivetyjen massa (NMHC)		Typen oksidien (NOx) massa		Kaikkien hiilivetyjen ja typen oksidien yhteenlaskettu massa (THC + NOx)		Hiukkasmassa (PM)		Hiukkasmäärä (P)
		Vertailumassa (VM) (kg)	L1 (mg/km)		L2 (mg/km)		L3 (mg/km)		L4 (mg/km)		L2 + L3 (mg/km)		L5 (mg/km)		L6 (määrä/km)
Luokka	Alaluokka		PI	CI	PI	CI	PI	CI	PI	CI	PI	CI	PI (8)	CI	PI	CI
M	—	Kaikki	1 000	500	100	—	68	—	60	180	—	230	4,5	4,5	—	6,0 × 1011
N1	I	RM ≤ 1 305	1 000	500	100	—	68	—	60	180	—	230	4,5	4,5	—	6,0 × 1011
	II	1 305 < RM ≤ 1 760	1 810	630	130	—	90	—	75	235	—	295	4,5	4,5	—	6,0 × 1011
	III	1 760 < RM	2 270	740	160	—	108	—	82	280	—	350	4,5	4,5	—	6,0 × 1011
N2	—	Kaikki	2 270	740	160	—	108	—	82	280	—	350	4,5	4,5	—	6,0 × 1011
Selitykset: PI = (Positive Ignition) kipinäsytytysmoottorit, CI = (Compression Ignition) puristussytytysmoottorit

5.3.1.4.1

Jokaisen kohdassa 5.3.1.4 tarkoitetun epäpuhtauden osalta sallitaan yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 prosentilla edellyttäen, että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on epäpuhtauksien rajan alapuolella. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.1.4.2

Kun testit suoritetaan kaasumaisilla polttoaineilla, tulokseksi saatavan kaasupäästöjen massan on oltava edellä olevassa taulukossa bensiinimoottoreilla varustetuille ajoneuvoille asetettuja raja-arvoja pienempi.

5.3.1.5

Kohdassa 5.3.1.4 vahvistettua testien lukumäärää voidaan vähentää jäljempänä esitetyin edellytyksin, jolloin V1 on ensimmäisen testin tulos ja V2 toisen testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta epäpuhtaudesta tai kahden epäpuhtauden yhdistelmästä.

5.3.1.5.1

Jos testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta epäpuhtaudesta tai kahden epäpuhtauden yhdistelmästä on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L (eli V1 ≤ 0,70 L), suoritetaan vain yksi testi.

5.3.1.5.2

Jos kohdan 5.1.3.5.1 vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos testin tulos kustakin raja-arvoissa tarkoitetusta päästöstä tai kahden päästön yhdistelmästä täyttää seuraavat ehdot:

V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L.

Kuva 1

Etenemisjärjestys tyyppi I -hyväksynnässä

5.3.2 Tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöjen testi joutokäyntinopeudella)

5.3.2.1

Testi on suoritettava kaikille seuraavan kaltaisille kipinäsytytysmoottorilla varustetuille ajoneuvoille:

5.3.2.1.1

Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua/biometaania, on testattava tyyppi II -testissä molempien polttoaineiden osalta.

5.3.2.1.2

Sen estämättä mitä kohdassa 5.3.2.1.1 määrätään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi II -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.2.2

Liitteessä 5 esitetyn tyyppi II -testin osalta joutokäyntinopeudella mitattu pakokaasujen suurin sallittu hiilimonoksidipitoisuus on se, jonka ajoneuvon valmistaja ilmoittaa. Hiilimonoksidipitoisuus saa kuitenkin olla enintään 0,3 tilavuusprosenttia.

Suurella joutokäyntinopeudella mitattu pakokaasujen hiilimonoksidipitoisuus saa olla enintään 0,2 tilavuusprosenttia, kun moottorin pyörintänopeus on vähintään 2 000 rpm ja lambda-arvo on 1 ± 0,03 tai valmistajan eritelmän mukainen.

5.3.3 Tyyppi III -testi (kampikammiokaasujen päästöjen tarkastaminen)

5.3.3.1

Tämä testi on suoritettava kaikille kohdassa 1 tarkoitetuille ajoneuvoille lukuun ottamatta puristussytytysmoottorilla varustettuja ajoneuvoja.

5.3.3.1.1

Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi III -testissä ainoastaan bensiinin osalta.

5.3.3.1.2

Sen estämättä mitä kohdassa 5.3.3.1.1 määrätään, katsotaan ajoneuvot, jotka voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta mutta joiden bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan hätätapauksia tai käynnistystä varten ja joiden bensiinisäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, tyyppi III -testin osalta ajoneuvoiksi, jotka voivat käyttää polttoaineena ainoastaan kaasumaista polttoainetta.

5.3.3.2

Liitteen 6 mukaisesti testattuna moottorin kampikammion tuuletusjärjestelmä ei saa päästää kampikammiokaasuja ilmakehään.

5.3.4 Tyyppi IV -testi (haihtumispäästöjen määritys)

5.3.4.1

Tämä testi on suoritettava kaikille kohdassa 1 tarkoitetuille ajoneuvoille lukuun ottamatta niitä, joissa on puristussytytysmoottori tai jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua/biometaania.

5.3.4.1.1

Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua/biometaania, pitäisi testata tyyppi III -testissä ainoastaan bensiinin osalta.

5.3.4.2

Liitteen 7 mukaisesti testattuna haihtumispäästöjen on oltava alle 2 g/testi.

5.3.5 Tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen tarkastus)

5.3.5.1

Testi on tehtävä kaikille kipinäsytytysmoottorilla varustetuille luokkien M1 ja N1 ajoneuvoille lukuun ottamatta ajoneuvoja, jotka käyttävät pelkästään kaasumaista polttoainetta (neste- tai maakaasua). Jos ajoneuvon polttoaineena voidaan käyttää sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta mutta jos bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan varajärjestelmäksi tai käynnistystä varten ja bensiinille tarkoitettuun polttoainesäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, ajoneuvo katsotaan testaustarkoituksessa ainoastaan kaasumaisella polttoaineella toimivaksi ajoneuvoksi. Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, testataan tyyppi VI -testissä ainoastaan bensiinin osalta.

Tätä kohtaa sovelletaan uusiin luokkien N1 ja M1 ajoneuvotyyppeihin, joiden enimmäismassa on enintään 3 500 kg.

5.3.5.1.1

Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

5.3.5.1.2

Testi koostuu tyyppi I -testin osan I neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Testin osa I kuvataan liitteen 4a kohdassa 6.1.1 ja esitetään saman liitteen kuvassa 1. Testi alhaisessa ympäristön lämpötilassa on kestoltaan 780 sekuntia, se on tehtävä yhtäjaksoisesti ja se on aloitettava moottorin käynnistämisestä.

5.3.5.1.3

Testi alhaisessa lämpötilassa on tehtävä 266 K:n (–7 °C) ympäristön lämpötilassa. Testattavat ajoneuvot on vakautettava ennen testaamista yhdenmukaisella tavalla, jotta testin tulokset ovat toistettavissa. Vakauttaminen ja testin muut osat on tehtävä liitteessä 8 kuvatulla tavalla.

5.3.5.1.4

Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja niistä kerätään edustava näyte. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, niistä otetaan näyte ja analysoidaan se liitteessä 8 esitetyn menettelyn avulla, ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Laimennetuista pakokaasuista analysoidaan hiilimonoksidi ja hiilivetyjen kokonaismassa.

5.3.5.2

Ellei kohtien 5.3.5.2.2 ja 5.3.5.3 määräyksistä muuta johdu, testi on suoritettava kolme kertaa. Tuloksena saatavien hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen massojen on oltava pienempiä kuin seuraavassa taulukossa esitetyt raja-arvot:

Pakokaasujen hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen rajat kylmäkäynnistystestissä.

Testilämpötila 266 K (–7 °C)

Luokka	Alaluokka	Hiilimonoksidin (CO) massa L1 (g/km)	Hiilivetyjen (HC) massa L2 (g/km)
M1 (9)	—	15	1,8
N1	I	15	1,8
N1 (10)	II	24	2,7
N1 (10)	III	30	3,2

5.3.5.2.1

Sen estämättä mitä kohdassa 5.3.5.2 määrätään kunkin epäpuhtauden osalta sallitaan enintään yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 prosenttia, edellyttäen että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin vahvistettu raja-arvo. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.5.2.2

Kohdassa 5.3.5.2 vahvistettu testien lukumäärä voidaan valmistajan pyynnöstä nostaa kymmeneen, jos ensimmäisten kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin 110 prosenttia raja-arvosta. Tässä tapauksessa ainoa vaatimus on, että kaikkien kymmenen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin raja-arvo.

5.3.5.3

Kohdassa 5.3.5.2 määrättyä testien lukumäärää voidaan vähentää kohdissa 5.3.5.3.1 ja 5.3.5.3.2 määrätyin edellytyksin.

5.3.5.3.1

Jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L, tehdään vain yksi testi.

5.3.5.3.2

Jos kohdan 5.3.5.3.1 vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,85 L ja kahden ensimmäisen tuloksen summa on pienempi tai yhtä suuri kuin 1,70 L sekä toisen testin tulos on pienempi tai yhtä suuri kuin L.

(V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L).

5.3.6 Tyyppi V -testi (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

5.3.6.1

Tämä testi on suoritettava kaikille kohdassa 1 tarkoitetuille ajoneuvoille, joita koskee kohdan 5.3.1 testi. Testi on vanhentamistesti, jossa ajoneuvolla ajetaan testiradalla, tiellä tai alustadynamometrillä 160 000 km liitteessä 9 esitetyn ohjelman mukaisesti.

5.3.6.1.1

Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua, pitäisi testata tyyppi V -testissä ainoastaan bensiinin osalta. Siinä tapauksessa lyijyttömän bensiinin osalta todetun huononemiskertoimen katsotaan pätevän myös nestekaasun ja maakaasun osalta.

5.3.6.2

Sen estämättä mitä kohdassa 5.3.6.1 määrätään, valmistaja voi halutessaan käyttää seuraavan taulukon huononemiskertoimia vaihtoehtona kohdan 5.3.6.1 testaukselle.

Moottoriluokka	Annetut huononemiskertoimet
Moottoriluokka	CO	THC	NMHC	NOx	HC + NOx	Hiukkasmassa (PM)	Hiukkasmäärä
Kipinäsytytysmoottori	1,5	1,3	1,3	1,6	—	1,0	1,0
Puristussytytysmoottori	1,5	—	—	1,1	1,1	1,0	1,0

Valmistajan pyynnöstä tutkimuslaitos voi suorittaa tyyppi I -testin ennen tyyppi V -testin suorittamista käyttäen edellä esitetyn taulukon huononemiskertoimia. Kun tyyppi V -testi on suoritettu, tutkimuslaitos saa muuttaa liitteeseen 2 merkittyjä tyyppihyväksyntätuloksia vaihtamalla edellä esitetyn taulukon huononemiskertoimet tyyppi V -testissä mitattuihin kertoimiin.

5.3.6.3

Huononemiskertoimet määritetään käyttämällä joko kohdan 5.3.6.1 menettelyä tai kohdan 5.3.6.2 taulukkoarvoja. Kertoimia käytetään tarkastettaessa, täyttyvätkö kohtien 5.3.1.4 ja 8.2.3.1 vaatimukset.

5.3.7 Katsastusta varten tarvittavat päästötiedot

5.3.7.1

Tämä vaatimus koskee kaikkia kipinäsytytysmoottorilla varustettuja ajoneuvoja, joille haetaan tyyppihyväksyntää tämän tarkistuksen mukaisesti.

5.3.7.2

Liitteen 5 (tyyppi II -testi) mukaisessa testissä, joka tehdään nimellisellä joutokäyntinopeudella, on kirjattava

a)	pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti;

b)	moottorin pyörimisnopeus testin aikana mahdolliset toleranssit mukaan luettuina.

5.3.7.3

Suurella joutokäyntinopeudella (> 2 000 rpm) tehtävässä testissä on kirjattava

a)	pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti;

b)	lambda-arvo (11);

c)	moottorin pyörimisnopeus testin aikana mahdolliset toleranssit mukaan luettuina.

5.3.7.4

Moottoriöljyn lämpötila testin aikana on mitattava ja kirjattava muistiin.

5.3.7.5

On täydennettävä liitteessä 2 olevan kohdan 2.2 taulukko.

5.3.7.6

Valmistajan on vahvistettava kohdan 5.3.7.3 mukaisesti tyyppihyväksynnän yhteydessä kirjattu lambda-arvo oikeaksi ja tuotannossa tyypillisen ajoneuvon arvoa edustavaksi 24 kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt tyyppihyväksynnän. On suoritettava arviointi, joka perustuu tuotannosta otettujen ajoneuvojen tarkastuksiin ja tutkimuksiin.

5.3.8 Ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän (OBD) testaus

Tämä testi on suoritettava kaikille kohdassa 1 tarkoitetuille ajoneuvoille. Testissä noudatetaan liitteessä 11 olevassa kohdassa 3 kuvattua menettelyä.

6. AJONEUVOTYYPIN MUUTOKSET

6.1

Ajoneuvotyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin. Yksikkö voi sitten joko

6.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja että ajoneuvo täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset tai

6.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

6.2

Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä.

6.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

7. TYYPPIHYVÄKSYNTIEN LAAJENNUKSET

7.1 Pakokaasupäästöjä koskevat laajennukset (tyyppi I-, II- ja VI -testit)

7.1.1 Ajoneuvot, joiden vertailumassat ovat erilaiset

7.1.1.1 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan ainoastaan ajoneuvoja, joiden vertailumassa edellyttää kahden seuraavaksi korkeamman ekvivalentti-inertialuokan tai minkä tahansa alemman ekvivalentti-inertialuokan käyttämistä.

7.1.1.2 Luokkaan N kuuluvien ajoneuvojen tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan vain ajoneuvoja, joiden vertailumassa on pienempi, jos tyyppihyväksytyn ajoneuvon päästöt vastaavat sille ajoneuvolle, jolle tyyppihyväksynnän laajennusta haetaan, määriteltyjä raja-arvoja.

7.1.2 Ajoneuvot, joilla on eri kokonaisvälityssuhteet

7.1.2.1 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan ajoneuvoja, joilla on eri välityssuhteet, vain tietyin edellytyksin.

7.1.2.2 Tyyppihyväksynnän laajentamismahdollisuuden selvittämiseksi on määriteltävä jokaiselle tyyppi I- ja tyyppi VI -testissä käytettävälle välityssuhteelle suhde

E = |(V2 – V1)|/V1

jossa V1 on hyväksytyn ajoneuvotyypin nopeus ja V2 laajennushakemuksen kohteena olevan ajoneuvotyypin nopeus moottorin kierrosnopeudella 1 000 rpm.

7.1.2.3 Jos jokaisella välityssuhteella E ≤ 8 prosenttia, on laajennus annettava uusimatta tyyppi I- ja tyyppi VI -testejä.

7.1.2.4 Jos vähintään yhdellä välityssuhteella E > 8 prosenttia ja jokaisella välityssuhteella E ≤ 13 prosenttia, on tyyppi I- ja tyyppi VI -testi uusittava. Testit voidaan tehdä valmistajan valitsemassa laboratoriossa tutkimuslaitoksen suostumuksella. Testausselosteet on lähetettävä tyyppihyväksyntätesteistä vastuussa olevalle tutkimuslaitokselle.

7.1.3 Ajoneuvot, joilla on eri vertailumassat ja eri välityssuhteet

Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan ajoneuvoja, jotka eroavat hyväksytystä tyypistä vertailumassaltaan ja välityssuhteiltaan, jos kaikki kohdissa 7.1.1 ja 7.1.2 määrätyt edellytykset täyttyvät.

7.1.4 Jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustetut ajoneuvot

Jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustetun ajoneuvon tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan muita jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettuja ajoneuvoja, joiden seuraavassa kuvatut ominaisuudet ovat identtisiä tai annettujen toleranssien sisällä. Laajennus voi koskea vain määritellylle jaksoittaisesti regeneroituvalle järjestelmälle spesifisiä mittauksia.

7.1.4.1 Hyväksynnän laajentamisessa sovellettavat identtiset ominaisuudet ovat seuraavat:

moottori

b)	palamisprosessi

c)	jaksoittaisesti regeneroituva järjestelmä (eli katalysaattori, hiukkasloukku)

d)	rakenne (eli kotelointi, käytettävä jalometalli, käytettävä substraatti, kennotiheys)

e)	tyyppi ja toimintaperiaate

f)	annostelu ja lisäainejärjestelmä

g)	tilavuus (±10 prosenttia)

h)	sijoituspaikka (lämpötila ±50 °C nopeudella 120 km/h tai 5 prosentin ero maksimilämpötilassa/-paineessa).

7.1.4.2 Ki-kertoimien käyttö ajoneuvoihin, joiden vertailumassat ovat erilaiset

Jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevien tämän säännön liitteessä 13 olevan kohdan 3 mukaisilla menettelyillä määritettyjen Ki-kertoimien soveltamisalaa voidaan laajentaa muihin ajoneuvoihin, jotka täyttävät kohdassa 7.1.4.1 esitetyt edellytykset ja joiden vertailumassa on joko toisessa kahdesta seuraavaksi korkeammasta ekvivalentti-inertian luokista tai missä tahansa alemmassa luokassa.

7.1.5 Laajennusten ulottaminen muihin ajoneuvoihin

Tyyppihyväksyntää, jota on laajennettu kohtien 7.1.1–7.1.4 mukaisesti, ei voida enää laajentaa koskemaan muita ajoneuvoja.

7.2 Haihtumispäästöjä koskevat laajennukset (tyyppi IV -testi)

7.2.1 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan haihtumispäästöjen valvontajärjestelmällä varustettuja ajoneuvoja, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

7.2.1.1

Polttoaineen ja ilman annostelujärjestelmän perusperiaatteen (esimerkiksi yksipisteruiskutus) on oltava sama.

7.2.1.2

Polttoainesäiliön muodon sekä polttoainesäiliön ja polttoaineletkujen materiaalien on oltava samat.

7.2.1.3

Testi tehdään tuoteperheen huonoimmalle tapaukselle letkunpituuden ja poikkipinnan osalta. Tyyppihyväksyntätesteistä vastaava tutkimuslaitos päättää, ovatko erilaiset haihtuneen ja nestemäisen polttoaineen erottimet hyväksyttävissä.

7.2.1.4

Polttonestesäiliön tilavuuden toleranssi on ±10 prosenttia.

7.2.1.5

Säiliön paineventtiilin säädön on oltava sama.

7.2.1.6

Polttoainekaasun varastointimenetelmän on oltava sama, esimerkiksi loukun muoto ja tilavuus, väliaine, ilmanpuhdistin (jos sitä käytetään haihtumispäästöjen valvontaan) ym.

7.2.1.7

Varastoidun polttoainekaasun poistumismenetelmän on oltava sama (esimerkiksi ilmavirta, poistumisaika tai poistumistilavuus vakautusajosyklin aikana).

7.2.1.8

Polttoaineen syöttöjärjestelmän tiivistys- ja tuuletusmenetelmien on oltava samat.

7.2.2 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan ajoneuvoja, joissa on

7.2.2.1

eri moottorikoot

7.2.2.2

eri moottoritehot

7.2.2.3

automaattiset ja käsivalintaiset vaihteistot

7.2.2.4

kaksi- ja nelipyörävedot

7.2.2.5

eri korimallit sekä

7.2.2.6

eri pyörä- ja rengaskoot.

7.3 Pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyttä koskevat laajennukset (tyyppi V -testi)

7.3.1 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan erilaisia ajoneuvotyyppejä, kunhan ajoneuvon, moottorin tai pakokaasunpuhdistusjärjestelmän seuraavassa kuvatut ominaisuudet ovat identtiset tai annettujen toleranssien sisällä.

7.3.1.1 Ajoneuvo

Inertialuokka: kaksi välittömästi seuraavaa ylempää inertialuokkaa tai mikä tahansa alempi inertialuokka.

Tieoloja vastaava kokonaiskuormitus nopeudella 80 km/h: enintään +5 prosenttia.

7.3.1.2 Moottori

a)	iskutilavuus (±15 prosenttia)

b)	venttiilien lukumäärä ja ohjaus

c)	polttoainejärjestelmä

d)	jäähdytysjärjestelmän tyyppi

e)	palamisprosessi.

7.3.1.3 Pakokaasunpuhdistusjärjestelmän ominaisuudet:

Katalysaattorit ja hiukkasloukut:

i)	katalysaattorien, hiukkasloukkujen ja katalyyttielementtien lukumäärä

ii)	katalysaattoreiden ja suodattimien koko ja muoto (monoliitin massa ±10 prosenttia)

iii)	katalyyttitoiminnan tyyppi (hapettava, kolmitie, LNT, SCR, LNC tai muu)

iv)	jalometallimäärä (sama tai suurempi)

v)	jalometallityyppi ja -suhde (±15 prosenttia)

vi)	substraatti (rakenne ja materiaali)

vii)	kennotiheys

viii)

enintään ±50 K:n lämpötilavaihtelu katalysaattorin tai hiukkasloukun ilmansyöttöaukossa. Lämpötilanvaihtelu tarkistetaan tasaisissa olosuhteissa nopeuden ollessa 120 km/h ja kuorma-asetuksen tyyppi I -testin mukainen.

Ilman suihkutus:

i)	käytössä vai ei

ii)	tyyppi (sykähdysilma, ilmapumput, muut).

Pakokaasujen takaisinkierrätys:

i)	käytössä vai ei

ii)	tyyppi (jäähdytetty tai jäähdyttämätön, aktiivinen tai passiivinen ohjaus, korkea paine tai matala paine).

7.3.1.4 Kestävyystesti voidaan suorittaa ajoneuvolla, jonka korimalli, vaihteisto (automaattinen tai käsivalintainen) ja pyörä- tai rengaskoko ovat erilaiset kuin tyyppihyväksyntähakemuksen kohteena olevassa ajoneuvotyypissä.

7.4 OBD-järjestelmää koskevat laajennukset

7.4.1 Tyyppihyväksyntä voidaan laajentaa koskemaan erilaisia ajoneuvoja, joissa on samanlainen liitteen 11 lisäyksessä 2 määritelty moottori ja päästöjenrajoitusjärjestelmä. Tyyppihyväksynnän laajentamiseen eivät vaikuta seuraavat ajoneuvon ominaisuudet:

a)	moottorin lisälaitteet

renkaat

c)	ekvivalentti-inertia

d)	jäähdytysjärjestelmä

e)	kokonaisvälityssuhde

f)	voimansiirtotyyppi sekä

g)	korityyppi.

8. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

8.1 Kaikkien ajoneuvojen, joihin on liitetty tämän säännön mukainen hyväksyntämerkki, on oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisia niiden osien osalta, jotka voivat vaikuttaa moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöihin, kampikammiopäästöihin ja haihtumispäästöihin. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia.

8.1.1

Tapauksen mukaan on suoritettava tyyppi I-, II-, III- ja IV -testit ja OBD-testi tämän säännön taulukon A mukaisesti. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat erityiset menettelyt esitetään kohdissa 8.2–8.10.

8.2 Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus tyyppi I -testin perusteella

8.2.1

Tyyppi I -testi tehdään ajoneuvolle, joka vastaa tyyppihyväksyntätodistuksen kuvausta. Kun tyyppi I -testi tehdään ajoneuvolle, jonka tyyppihyväksyntään liittyy yksi tai useampia laajennuksia, testi suoritetaan joko alkuperäisissä hyväksyntäasiakirjoissa tai asiaa koskevaa laajennusta koskevissa hyväksyntäasiakirjoissa kuvatulla ajoneuvolla.

8.2.2

Sen jälkeen kun hyväksyntäviranomainen on valinnut ajoneuvot, valmistaja ei saa tehdä säätöjä valittuihin ajoneuvoihin.

8.2.2.1

Sarjasta otetaan sattumanvaraisesti kolme ajoneuvoa, ja ne testataan tämän säännön kohdan 5.3.1 mukaisesti. Huononemiskertoimia käytetään samalla tavalla. Raja-arvot esitetään kohdassa 5.3.1.4 taulukossa 1.

8.2.2.2

Mikäli hyväksyntäviranomainen hyväksyy valmistajan ilmoittaman tuotannon keskihajonnan, testit suoritetaan tämän säännön lisäyksen 1 mukaisesti. Mikäli hyväksyntäviranomainen ei hyväksy valmistajan ilmoittamaa tuotannon keskihajontaa, testit suoritetaan tämän säännön lisäyksen 2 mukaisesti.

8.2.2.3

Sarjatuotantoa on pidettävä vaatimustenmukaisena tai -vastaisena näyteajoneuvoilla tehtyjen testien perusteella asianmukaisessa lisäyksessä käytettyjen testausperusteiden mukaisesti heti, kun kaikkien epäpuhtauksien osalta tehdään myönteinen päätös tai yhden epäpuhtauden osalta tehdään kielteinen päätös.

Jos yhden epäpuhtauden osalta tehdään myönteinen päätös, muiden epäpuhtauksien osalta tehtävien päätösten yhteydessä tehtävät täydentävät testit eivät vaikuta päätökseen.

Jos kaikkien epäpuhtauksien osalta ei tehdä myönteistä päätöstä ja jos yhden epäpuhtauden osalta ei tehdä kielteistä päätöstä, suoritetaan testi ylimääräisellä ajoneuvolla (ks. kuva 2).

Kuva 2

3 ajoneuvon testi

Testimuuttujan arvon laskeminen

Testin tilastollinen tulos johtaa vastaavan lisäyksen mukaan sarjan hylkäämiseen ainakin yhden epäpuhtauden osalta

Kyllä

Sarja hylätään

Testin tilastollinen tulos johtaa vastaavan lisäyksen mukaan sarjan hyväksymiseen ainakin yhden epäpuhtauden osalta

Kyllä

Hyväksyttävä päätös ainakin yhden epäpuhtauden osalta

Hyväksyttävä päätös kaikkien epäpuhtauksien osalta

Kyllä

Sarja hyväksytään

Testataan toinen ajoneuvo

8.2.3

Sen rajoittamatta mitä tämän säännön kohdassa 5.3.1 vaaditaan, testit suoritetaan ajoneuvoille, jotka tulevat suoraan tuotantolinjalta.

8.2.3.1

Valmistajan pyynnöstä testit voidaan kuitenkin suorittaa ajoneuvoille, joita on sisäänajettu

a)	enintään 3 000 km kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta

b)	enintään 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta.

Sisäänajon suorittaa valmistaja, joka sitoutuu olemaan tekemättä näihin ajoneuvoihin mitään säätöjä.

8.2.3.2

Kun valmistaja pyytää saada suorittaa sisäänajon (x km, missä x ≤ 3 000 km kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ja x ≤ 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta), menetellään seuraavasti:

a)	Epäpuhtauksien päästöt (tyyppi I) mitataan nollan ja x km:n kohdalla ensimmäisen testattavan ajoneuvon osalta.

b)	Päästöjen kehityskerroin nollan ja x km:n välillä lasketaan kunkin epäpuhtauden osalta seuraavasti: päästöt x km:n kohdalla / päästöt 0 km:n kohdalla Tulos voi olla pienempi kuin 1.

Muita ajoneuvoja ei sisäänajeta, mutta niiden päästöihin 0 km:n kohdalla vaikuttaa kehityskerroin.

Tässä tapauksessa huomioon otettavat arvot ovat

i)	ensimmäisen ajoneuvon osalta arvo x km:n kohdalla

ii)	muiden ajoneuvojen osalta arvot 0 km:n kohdalla kehityskertoimella kerrottuna.

8.2.3.3

Testit tehdään markkinoilla saatavissa olevalla polttoaineella. Valmistajan pyynnöstä voidaan kuitenkin käyttää liitteessä 10 tai 10a kuvattuja vertailupolttoaineita.

8.3 Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus tyyppi III -testin perusteella

8.3.1

Jos tehdään tyyppi III -testi, se tehdään kaikille ajoneuvoille, jotka on valittu kohdassa 8.2 määriteltyyn tuotannon vaatimustenmukaisuuden tyyppi I -testiin. Tällöin sovelletaan liitteessä 6 vahvistettuja edellytyksiä.

8.4 Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus tyyppi IV -testin perusteella

8.4.1

Jos tehdään tyyppi IV -testi, se tehdään liitteen 7 mukaisesti.

8.5 Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus OBD-järjestelmän osalta

8.5.1

Jos OBD-järjestelmän suorituskyky tarkastetaan, se on tehtävä seuraavasti:

8.5.1.1

Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että tuotannon laatu on epätyydyttävä, tuotantosarjasta otetaan satunnaisesti ajoneuvo, jolle tehdään liitteen 11 lisäyksessä 1 kuvatut testit.

8.5.1.2

Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos ajoneuvo täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

8.5.1.3

Jollei sarjasta poimittu ajoneuvo täytä kohdan 8.5.1.1 vaatimuksia, otetaan samasta sarjasta uusi, neljän ajoneuvon satunnaisotos, jolle tehdään liitteen 11 lisäyksessä 1 kuvatut testit. Testit voidaan tehdä ajoneuvoille, joita on sisäänajettu enintään 15 000 kilometriä.

8.5.1.4

Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos vähintään kolme ajoneuvoa täyttää liitteen 11 lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

8.6 Nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla toimivan ajoneuvon vaatimustenmukaisuus

8.6.1

Testi vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi voidaan suorittaa markkinoilla saatavissa olevalla polttoaineella, jonka C3/C4-suhde on vertailupolttoaineiden C3/C4-suhteiden välillä nestekaasun osalta tai jonka Wobben indeksi on äärimmäisten vertailupolttoaineiden Wobben indeksien välillä maakaasun/biometaanin osalta. Tällaisessa tapauksessa hyväksyntäviranomaiselle on esitettävä polttoaineanalyysi.

9. KÄYTÖNAIKAINEN VAATIMUSTENMUKAISUUS

9.1 Johdanto

Tässä kohdassa esitetään vaatimukset, jotka tämän asetuksen perusteella hyväksyttyjen käytössä olevien ajoneuvojen on täytettävä.

9.2 Ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen

9.2.1 Hyväksyntäviranomainen tarkastaa käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden valmistajalla olevien asiaa koskevien tietojen perusteella käyttäen samoja menettelyjä kuin ne, jotka määritellään tuotannon vaatimustenmukaisuuden osalta vuoden 1958 sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2). Valmistajan laatimaa käytönaikaista seurantaa koskevaa raporttia voidaan täydentää hyväksyntäviranomaisen ja sopimuspuolten suorittamista tarkkailutestauksista saatavilla tiedoilla.

9.2.2 Tämän säännön lisäyksen 4 kuvissa 4/1 ja 4/2 esitetään käytönaikaisessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa käytettävä menettely. Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettely kuvaillaan tämän säännön lisäyksessä 5.

9.2.3 Osana ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamista varten toimitettavia tietoja valmistajan on hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä raportoitava tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikista huollon yhteydessä kirjatuista takuu- ja korjausvaateista sekä OBD-järjestelmän vioista tyyppihyväksynnän yhteydessä sovittavalla tavalla. Tiedoissa on eriteltävä päästöihin liittyvien osien ja järjestelmien vikojen tiheys ja sisältö. Tällainen raportti on laadittava kunkin ajoneuvomallin osalta vähintään kerran vuodessa siihen saakka, kun ajoneuvo on viiden vuoden ikäinen tai sillä on ajettu 100 000 km, sen mukaan kumpi on aikaisempi.

9.2.4 Käytössä olevien ajoneuvojen perheen määrittelevät ominaisuudet

Käytössä olevien ajoneuvojen perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Näin ollen niiden ajoneuvotyyppien, joille ainakin seuraavat ominaisuudet ovat yhteisiä tai ilmoitettujen toleranssien rajoissa, katsotaan kuuluvan samaan käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen:

9.2.4.1

palamisprosessi (kaksitahti-, nelitahti-, kiertomoottori)

9.2.4.2

sylinterimäärä

9.2.4.3

sylinterilohkon muoto (rivimoottori, V-moottori, tähtimoottori, vastaiskumoottori, muu). Sylinterien kaltevuus tai suunta ei ole arviointiperuste.

9.2.4.4

polttoaineensyöttömenetelmä (esim. epäsuora tai suora ruiskutus)

9.2.4.5

jäähdytysjärjestelmä (ilma, vesi, öljy)

9.2.4.6

moottorin kaasunvaihto (vapaasti hengittävä, ahdettu)

9.2.4.7

polttoaine, jota varten moottori on suunniteltu (bensiini, diesel, maakaasu/biometaani, nestekaasu jne.). Kahta polttoainetta käyttävät ajoneuvot voidaan luokitella samaan ryhmään yhtä polttoainetta käyttävien ajoneuvojen kanssa, jos toinen polttoaineista on yhteinen.

9.2.4.8

katalysaattorin tyyppi (kolmitiekatalyytti, LNT, SCR, LNC tai muut)

9.2.4.9

hiukkasloukun tyyppi (kyllä tai ei)

9.2.4.10

pakokaasun takaisinkierrätys (kyllä tai ei, jäähdytetty tai jäähdyttämätön) sekä

9.2.4.11

perheeseen kuuluvan suurimman moottorin sylinteritilavuus, toleranssi miinus 30 prosenttia.

9.2.5 Tietovaatimukset

Hyväksyntäviranomainen tarkastaa ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden valmistajan toimittamien tietojen perusteella. Näihin tietoihin on sisällyttävä erityisesti seuraavat:

9.2.5.1

valmistajan nimi ja osoite

9.2.5.2

valmistajan valtuutettujen edustajien nimet, osoitteet, puhelin- ja faksinumerot sekä sähköpostiosoitteet niillä alueilla, jotka valmistajan ilmoittamat tiedot kattavat

9.2.5.3

valmistajan ilmoittamien tietojen kattamien ajoneuvojen mallinimet

9.2.5.4

tapauksen mukaan luettelo valmistajan ilmoittamien tietojen kattamista ajoneuvotyypeistä eli kohdan 9.2.1 mukainen käytössä olevien ajoneuvojen perhe

9.2.5.5

ajoneuvon tunnusnumeron (VIN) koodit, joita sovelletaan käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluviin ajoneuvotyyppeihin (VIN-etuliite)

9.2.5.6

käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluviin ajoneuvotyyppeihin sovellettavien tyyppihyväksyntien numerot, mukaan luettuna tapauksen mukaan kaikkien laajennusten numerot sekä kaikkien sellaisten korjaavien toimenpiteiden numerot, joissa ajoneuvolle tehdään pieniä korjauksia seuraavan huollon yhteydessä tai ajoneuvo kutsutaan korjattavaksi (suuret muutokset)

9.2.5.7

tiedot valmistajan ilmoittamien tietojen kattamien ajoneuvojen tyyppihyväksyntien laajentamisista ja korjaavista toimenpiteistä, joissa ajoneuvolle tehdään pieniä korjauksia seuraavan huollon yhteydessä tai ajoneuvo kutsutaan korjattavaksi (jos hyväksyntäviranomainen pyytää näitä tietoja)

9.2.5.8

ajanjakso, jonka kuluessa valmistajan ilmoittamat tiedot on kerätty

9.2.5.9

valmistajan ilmoittamien tietojen kattama ajoneuvojen valmistusaika (esim. kalenterivuonna 2007 valmistetut ajoneuvot)

9.2.5.10

valmistajan käytönaikaisessa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa käyttämä menettely, mukaan luettuna seuraavat:

a)	ajoneuvon paikantamismenetelmä

b)	ajoneuvon valinta- ja hylkäysperusteet

c)	ohjelmassa käytetyt testityypit ja -menettelyt

d)	valmistajan hyväksymis- ja hylkäysperusteet käytössä olevien ajoneuvojen perheelle

e)	maantieteelliset alueet, joilla valmistaja on kerännyt tietoja

f)	otoksen koko ja käytetty otantasuunnitelma

9.2.5.11

valmistajan käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyn tulokset, mukaan luettuna seuraavat:

tunnistetiedot ohjelmaan sisältyvistä ajoneuvoista (testatuista tai testaamattomista). Näihin tietoihin on sisällyttävä

mallinimi

ii)	ajoneuvon tunnusnumero (VIN)

iii)	ajoneuvon rekisterinumero

iv)	valmistuspäivä

v)	käyttöalue (jos tiedossa)

vi)

rengastus

b)	syyt ajoneuvon hylkäämiseen otoksesta

c)	otoksen kunkin ajoneuvon huoltohistoria (mukaan luettuna kaikki suuret muutokset)

d)	otoksen kunkin ajoneuvon korjaushistoria (jos tiedossa)

testitiedot, seuraavat mukaan luettuna:

i)	testin päivämäärä

ii)	testauspaikka

iii)	ajoneuvon matkamittarin lukema

iv)	testipolttoaineen eritelmät (esim. testin vertailupolttoaine tai kaupallinen polttoaine)

v)	testausolosuhteet (lämpötila, kosteus, dynamometrin inertiapaino)

vi)	dynamometrin asetukset (esim. tehoasetus)

vii)	testitulokset (vähintään kolmesta eri ajoneuvosta kussakin ajoneuvoperheessä).

9.2.5.12

OBD-järjestelmän tallenteet.

9.3 Ajoneuvojen valinta ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamista varten

9.3.1 Valmistajan keräämien tietojen on oltava riittävän täydelliset toiminnan arvioimiseksi käytettäessä ajoneuvoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, siten kuin kohdassa 9.2 on määritelty. Valmistajan otannan on katettava vähintään kaksi sopimuspuolta, joissa on olennaisesti erilaiset ajoneuvojen käyttöolosuhteet. Sopimuspuolten valinnassa otetaan huomioon muun muassa eroavuudet polttoaineissa, ympäristöoloissa, keskimääräisissä ajonopeuksissa sekä kaupunki- ja moottoritieajon jakaumassa.

9.3.2 Valitessaan sopimuspuolia ajoneuvojen otantaa varten valmistaja voi valita ajoneuvot sopimuspuolesta, jota pidetään erityisen edustavana. Tässä tapauksessa valmistajan on osoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle, että valinta on edustava (esimerkiksi siten, että tiettyä ajoneuvoperhettä myydään eniten kyseisillä sopimuspuolen markkinoilla). Kun käytössä olevien ajoneuvojen perheestä on testattava enemmän kuin yksi näyte-erä kohdan 9.3.5 mukaisesti, ajoneuvojen käyttöolosuhteiden on oltava toisessa ja kolmannessa näyte-erässä erilaiset kuin ensimmäisessä näyte-erässä.

9.3.3 Päästötestit voidaan tehdä testaustiloissa, jotka sijaitsevat eri markkinoilla tai alueella, kuin missä ajoneuvot on valittu.

9.3.4 Valmistajan on jatkuvasti seurattava käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta testeillä, jotka heijastavat käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluvien ajoneuvotyyppien tuotantojaksoa. Ajoneuvojen käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden perättäisten testien aloittamisen välillä saa kulua enintään 18 kuukautta. Aikaväliä voidaan pidentää 24 kuukauteen, jos ajoneuvotyyppi kuuluu sellaisen tyyppihyväksynnän laajennuksen piiriin, joka ei ole edellyttänyt päästötestiä.

9.3.5 Lisäyksessä 4 kuvaillun tilastomenetelmän soveltamisen yhteydessä näyte-erien määrä riippuu käytössä olevien ajoneuvojen perheen vuotuisesta myynnistä alueellisen organisaation (kuten Euroopan yhteisö) alueella seuraavassa taulukossa määritellyllä tavalla:

Rekisteröinnit kalenterivuotta kohti	Näyte-erien määrä
Enintään 100 000	1
100 001 –200 000	2
Yli 200 000	3

9.4 Kohdassa 9.2 tarkoitetun tarkastuksen perusteella hyväksyntäviranomaisen on joko

a)	päätettävä, että ajoneuvotyypin tai käytössä olevien ajoneuvojen perheen vaatimustenmukaisuus käytössä toteutuu, ja pidätyttävä muista toimista;

b)	päätettävä, että valmistajan toimittamat tiedot eivät riitä päätöksen tekemiseen, ja pyydettävä valmistajalta lisätietoja tai uusia testituloksia;

c)	päätettävä, että hyväksyntäviranomaisen tai sopimuspuolen seurantatestausohjelmista saatujen tietojen perusteella valmistajan toimittamat tiedot eivät riitä päätöksen tekemiseen, ja pyydettävä valmistajalta lisätietoja tai uusia testituloksia; tai

d)	päätettävä, että käytössä olevien ajoneuvojen perheeseen kuuluvan ajoneuvotyypin vaatimustenmukaisuus käytössä ei ole tyydyttävä, ja ryhdyttävä toimenpiteisiin ajoneuvotyypin testauttamiseksi lisäyksen 3 mukaisesti.

9.4.1 Jos katsotaan tarpeellisiksi tehdä tyyppi I -testit sen tarkastamiseksi, että päästöjenrajoituslaitteet täyttävät niille asetetut toimintavaatimukset käytössä ollessaan, testit on tehtävä noudattaen testimenettelyä, joka täyttää lisäyksessä 2 määritellyt tilastolliset kriteerit.

9.4.2 Hyväksyntäviranomainen valitsee yhteistoiminnassa valmistajan kanssa otoksen ajoneuvoista, joilla on ajettu riittävän pitkä matka ja joita tiedetään kohtuullisella varmuudella käytetyn tavanomaisissa olosuhteissa. Valmistajaa on kuultava valittaessa ajoneuvoja otokseen, ja valmistajan on sallittava olla läsnä ajoneuvojen varmistustesteissä.

9.4.3 Valmistajalla on oikeus tehdä hyväksyntäviranomaisen valvonnassa päästöjen raja-arvot ylittäviin ajoneuvoihin kohdistuvia tarkastuksia, jotka voivat olla luonteeltaan myös ainetta hajottavia, selvittääkseen ajoneuvojen toiminnan heikkenemiseen johtaneet valmistajasta riippumattomat syyt (esimerkiksi lyijypitoisen bensiinin käyttö ennen testiajankohtaa). Jos tarkastusten tulokset vahvistavat tällaisten syiden olemassaolon, vastaavat testitulokset jätetään ottamatta huomioon tarkastettaessa vaatimustenmukaisuutta.

10. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1

Ajoneuvotyypille tämän tarkistuksen perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 8.1 vaatimukset eivät täyty tai jos valitut ajoneuvot eivät läpäise kohdassa 8.1.1 kuvattuja testejä.

10.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille lähettämällä niille jäljennökset tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisesta lomakkeesta.

12. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

12.1 Yleiset määräykset

12.1.1

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa muutossarjan 06 virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 06.

12.2 Erityissäännökset

12.2.1

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat edelleen myöntää hyväksyntiä ajoneuvoille, jotka ovat tämän säännön aiempien versioiden mukaisia, mikäli ajoneuvot on tarkoitettu vietäviksi sellaisiin maihin, joiden lainsäädännössä sovelletaan vastaavia vaatimuksia.

13. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella 4).

(2) Hyväksyntä A kumottu. Tämän säännön 05-muutossarjassa kielletään lyijypitoisen bensiinin käyttö.

(3) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella 4).

(4) Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidžan 39, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö (hyväksynnät myöntävät jäsenvaltiot käyttäen omia ECE-tunnuksiaan) 42, Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50, Korean tasavalta 51, Thaimaa 53, 54 ja 55 (antamatta), Montenegro 56, 57 (antamatta) ja Tunisia 58. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa, kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.

(5) Kun kahdella polttoaineella toimiva ajoneuvo on yhdistetty flex-fuel-ajoneuvoon, sovelletaan molempia testivaatimuksia.

(6) Tämä määräys on tilapäinen. Myöhemmin ehdotetaan biodieseliä ja vetyä koskevia lisävaatimuksia.

(7) Testissä olisi käytettävä ympäristön alhaisiin lämpötiloihin soveltuvaa polttoainetta. Siihen saakka, kun talvilaatuisen vertailupolttoaineen eritelmä vahvistetaan, hyväksyntäviranomaisen ja valmistajan olisi sovittava testissä käytettävästä talvilaatuisesta polttoaineesta markkinoille käytössä olevien eritelmien pohjalta. Tällaisen polttoaineen eritelmää ollaan laatimassa.

(8) Kipinäsytytysmoottoreita koskevaa hiukkasmassastandardia sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.

(9) Lukuun ottamatta ajoneuvoja, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle henkilölle ja joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg.

(10) Sekä alaviitteessä 1 tarkoitetut luokan M1 ajoneuvot.

(11) Lambda-arvon laskentaan käytetään seuraavaa yksinkertaistettua Brettschneiderin yhtälöä:

jossa

[]

pitoisuus tilavuusprosentteina

muunnoskerroin muunnettaessa NDIR-mittaustulosta FID-mittaustulokseksi (mittalaitteiston valmistajan ilmoittama)

Hcv

atomisuhde vety-hiili

a)	bensiinin osalta (E5) 1,89

b)	nestekaasun osalta 2,53

c)	maakaasu/biometaani 4,0

d)	etanoli (E85) 2,74

Ocv

atomisuhde happi-hiili

a)	bensiinin osalta (E5) 0,016

b)	nestekaasun osalta 0,0

c)	maakaasu/biometaani 0,0

d)	etanoli (E85) 0,39

LIITE 1

MOOTTORIN JA AJONEUVON OMINAISUUDET JA TESTIEN SUORITTAMISTA KOSKEVAT TIEDOT

Seuraavat tiedot on soveltuvin osin toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo.

Jos tietoihin sisältyy piirustuksia, niiden on oltava soveltuvassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisia. Ne on esitettävä A4-koossa tai A4-kokoon taiteltuna. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on elektronisia ohjaustoimintoja, on toimitettava tiedot niiden suoritusarvoista.

0. Yleistä

0.1 Merkki (yrityksen nimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupalliset nimet (jos saatavissa): …

0.3 Tyyppitunniste, jos se on merkitty ajoneuvoon (1): …

0.3.1 Merkintöjen sijainti: …

0.4 Ajoneuvoluokka (2): …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.8 Kokoonpanotehtaiden nimet ja osoitteet: …

0.9 Valmistajan valtuutetun edustajan nimi ja osoite tarvittaessa: …

1. Ajoneuvon yleiset rakenteelliset ominaisuudet

1.1 Valokuvat ja/tai piirustukset tyyppiä edustavasta ajoneuvosta: …

1.3.3 Vetävät akselit (määrä, sijainti, kytkentä muihin akseleihin): …

2. Massat ja mitat (3) (kg ja mm) (viitataan tarvittaessa piirustukseen): …

2.6 Ajoneuvon massa ajokunnossa koreineen ja, jos kyseessä on muuhun kuin M1-luokkaan kuuluva vetoajoneuvo, kytkentälaitteineen, jos valmistaja on sellaisen asentanut, tai alustan massa taikka alustan massa ohjaamon kanssa ilman koria ja/tai kytkentälaitetta, jos valmistaja ei asenna koria ja/tai kytkentälaitetta (mukaan luettuna nesteet, työkalut, varapyörä, jos sellainen on asennettu, ja kuljettaja sekä, kun kyseessä on linja-auto, henkilökunnan jäsen, jos ajoneuvossa on istuin henkilökunnan jäsenelle) (4) (kunkin variantin suurin ja pienin arvo): …

2.8 Valmistajan ilmoittama suurin teknisesti sallittu massa kuormitettuna: (5), (6):…

3. Energianmuuntimen ja moottorin (7) kuvaus (Jos kyseessä on ajoneuvo, joka kulkee joko bensiinillä, dieselillä jne. tai myös muun polttoaineen yhdistelmällä, kohdat toistetaan (8)): …

3.1 Moottorin valmistaja: …

3.1.1 Valmistajan merkitsemä moottorin koodi (merkittynä moottoriin, tai muut tunnistustavat): …

3.2 Polttomoottori: …

3.2.1 Moottoria koskevat lisätiedot: …

3.2.1.1 Toimintaperiaate: kipinäsytytys/puristussytytys, neli-/kaksitahtinen, kiertomoottori (9)

3.2.1.2 Sylinterien määrä ja järjestely: …

3.2.1.2.1 Halkaisija (10): … mm

3.2.1.2.2 Iskunpituus (10): … mm

3.2.1.2.3 Sytytysjärjestys: …

3.2.1.3 Sylinteritilavuus (11): … cm3

3.2.1.4 Volumetrinen puristussuhde (12): …

3.2.1.5 Piirustukset palotilasta, männänpäästä ja, kun on kyse kipinäsytytysmoottoreista, männänrenkaista: …

3.2.1.6 Moottorin normaali joutokäyntinopeus (12): …

3.2.1.6.1 Moottorin suuri joutokäyntinopeus (12): …

3.2.1.7 Valmistajan ilmoittama hiilimonoksidipitoisuus pakokaasun tilavuudesta moottorin joutokäynnillä, vain kipinäsytytysmoottorit) (12): … prosenttia

3.2.1.8 Suurin nettoteho (12): … kW kierrosnopeudella … rpm

3.2.1.9 Valmistajan ilmoittama moottorin suurin sallittu pyörintänopeus: … rpm

3.2.1.10 Suurin nettovääntömomentti (13): … Nm, kierrosnopeudella … rpm (valmistajan ilmoittama arvo)

3.2.2 Polttoaine: dieselöljy / bensiini / nestekaasu / maakaasu-biometaani / etanoli (E85) / biodiesel / vety (9)

3.2.2.2 Tutkimusoktaaniluku (RON), lyijytön: …

3.2.2.3 Polttoainesäiliön täyttöaukko: rajoitettu täyttöaukko / merkintä (9)

3.2.2.4 Ajoneuvon polttoainetyyppi: yhdellä polttoaineella toimiva / kahdella polttoaineella toimiva / polttoainevaatimuksiltaan joustava (flex fuel) (9) ajoneuvo

3.2.2.5 Biopolttoaineen suurin sallittu määrä polttoaineessa (valmistajan ilmoittama arvo): … tilavuusprosenttia

3.2.4 Polttoaineensyöttö

3.2.4.2 Polttoaineen ruiskutuksella (ainoastaan puristussytytysmoottorit): kyllä/ei (9)

3.2.4.2.1 Järjestelmän kuvaus: …

3.2.4.2.2 Toimintaperiaate: suoraruiskutus/esikammio/pyörrekammio (9)

3.2.4.2.3 Ruiskutuspumppu

3.2.4.2.3.1 Merkit: …

3.2.4.2.3.2 Tyypit: …

3.2.4.2.3.3 Suurin polttoaineen virtausmäärä (9), (12)… mm3/isku tai jakso pumpun pyörintänopeudella (9), (12)… rpm tai ominaiskaavio: …

3.2.4.2.3.5 Ruiskutusennakon käyrä (12): …

3.2.4.2.4 Säädin

3.2.4.2.4.2 Ryntäysnopeus: …

3.2.4.2.4.2.1 Ryntäysnopeus kuormitettuna: … rpm

3.2.4.2.4.2.2. Ryntäysnopeus kuormittamattomana: … rpm

3.2.4.2.6. Ruiskutussuuttimet: …

3.2.4.2.6.1 Merkit: …

3.2.4.2.6.2 Tyypit: …

3.2.4.2.7 Kylmäkäynnistysjärjestelmä …

3.2.4.2.7.1 Merkit: …

3.2.4.2.7.2 Tyypit: …

3.2.4.2.7.3 Kuvaus: …

3.2.4.2.8 Apukäynnistyslaite

3.2.4.2.8.1 Merkit: …

3.2.4.2.8.2 Tyypit: …

3.2.4.2.8.3 Järjestelmän kuvaus: …

3.2.4.2.9 Elektronisesti ohjattu ruiskutus, kyllä/ei (9)

3.2.4.2.9.1 Merkit: …

3.2.4.2.9.2 Tyypit: …

3.2.4.2.9.3 Järjestelmän kuvaus, muiden kuin jatkuvaruiskutteisten järjestelmien osalta annetaan vastaavat tiedot: …

3.2.4.2.9.3.1 Ohjausyksikön merkki ja tyyppi: …

3.2.4.2.9.3.2 Polttoaineen säätimen merkki ja tyyppi: …

3.2.4.2.9.3.3 Ilmanvirtausanturin merkki ja tyyppi …

3.2.4.2.9.3.4 Polttoaineen jakajan merkki ja tyyppi …

3.2.4.2.9.3.5 Kuristustilan merkki ja tyyppi …

3.2.4.2.9.3.6 Veden lämpötila-anturin merkki ja tyyppi: …

3.2.4.2.9.3.7 Ilman lämpötila-anturin merkki ja tyyppi …

3.2.4.2.9.3.8 Ilmanpaineanturin merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3 Polttoaineen ruiskutuksella (ainoastaan kipinäsytytysmoottorit): kyllä/ei (9)

3.2.4.3.1 Toimintaperiaate: imusarja (yksi/monipiste)/suoraruiskutus/muu (määritellään) …

3.2.4.3.2 Merkit: …

3.2.4.3.3 Tyypit: …

3.2.4.3.4 Järjestelmän kuvaus, muiden kuin jatkuvaruiskutteisten järjestelmien osalta annetaan vastaavat tiedot: …

3.2.4.3.4.1 Ohjausyksikön merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.4.2 Polttoaineen säätimen merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.4.3 Ilmanvirtausanturin merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.4.6 Mikrokytkimen merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.4.8 Kuristustilan merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.4.9 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturin merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.4.10 Ilman lämpötila-anturin merkki ja tyyppi: …

3.2.4.3.5 Suihkutussuuttimet: avautumispaine: (9), (12) … kPa tai ominaiskaavio: …

3.2.4.3.5.1 Merkit: …

3.2.4.3.5.2 Tyypit: …

3.2.4.3.6 Ruiskutuksen ennakkosäädin …

3.2.4.3.7 Kylmäkäynnistysjärjestelmä: …

3.2.4.3.7.1 Toimintaperiaatteet: …

3.2.4.3.7.2 Toimintarajat/säädöt (9), (12): …

3.2.4.4 Syöttöpumppu …

3.2.4.4.1 Paine (9), (12): … kPa tai kaavio: …

3.2.5 Sähköjärjestelmä …

3.2.5.1 Nimellisjännite: … V, positiivinen/negatiivinen maatto (9)

3.2.5.2 Laturi

3.2.5.2.1 Tyyppi: …

3.2.5.2.2 Nimellisteho: … VA

3.2.6 Sytytys …

3.2.6.1 Merkit: …

3.2.6.2 Tyypit: …

3.2.6.3 Toimintaperiaate: …

3.2.6.4 Sytytysennakkokäyrä (12): …

3.2.6.5 Staattinen sytytyksen ajoitus (12): … astetta ennen yläkuolokohtaa …

3.2.7 Jäähdytysjärjestelmä: neste/ilma (9)

3.2.7.1 Moottorin lämpötilan ohjausmekanismin nimellinen asetusarvo: …

3.2.7.2 Neste

3.2.7.2.1 Nesteen tyyppi: …

3.2.7.2.2 Kiertopumput: kyllä/ei (9)

3.2.7.2.3 Ominaisuudet: … tai

3.2.7.2.3.1 Merkit: …

3.2.7.2.3.2 Tyypit: …

3.2.7.2.4 Välityssuhteet: …

3.2.7.2.5 Tuulettimen ja sen käyttömekanismin kuvaus: …

3.2.7.3 Ilma

3.2.7.3.1 Puhallin: kyllä/ei (9)

3.2.7.3.2 Ominaisuudet: … tai

3.2.7.3.2.1 Merkit: …

3.2.7.3.2.2 Tyypit: …

3.2.7.3.3 Välityssuhteet: …

3.2.8 Imujärjestelmä: …

3.2.8.1 Ahdin: kyllä/ei (9)

3.2.8.1.1 Merkit: …

3.2.8.1.2 Tyypit: …

3.2.8.1.3 Järjestelmän kuvaus (suurin ahtopaine: … kPa, ohivirtausläppä, jos on)

3.2.8.2 Välijäähdytin: kyllä/ei (9)

3.2.8.2.1 Tyyppi: ilma-ilma/ilma-vesi (9)

3.2.8.3 Imun alipaine moottorin nimellispyörintänopeudella ja 100 prosentin kuormituksella (ainoastaan puristussytytysmoottorit)

Pienin sallittu: … kPa

Suurin sallittu: … kPa

3.2.8.4 Imuputkien ja niiden apulaitteiden kuvaus ja piirustukset (kokoojakammio, lämmityslaite, lisäimuaukot jne.): …

3.2.8.4.1 Imusarjan kuvaus (piirustukset ja/tai valokuvat): …

3.2.8.4.2 Ilmansuodatin, piirustukset: … tai

3.2.8.4.2.1 Merkit: …

3.2.8.4.2.2 Tyypit: …

3.2.8.4.3 Imuäänenvaimennin, piirustukset: … tai

3.2.8.4.3.1 Merkit: …

3.2.8.4.3.2 Tyypit: …

3.2.9 Pakojärjestelmä: …

3.2.9.1 Pakosarjan kuvaus ja/tai piirustus: …

3.2.9.2 Pakojärjestelmän kuvaus ja/tai piirustus: …

3.2.9.3 Suurin sallittu pakokaasun vastapaine moottorin nimellispyörintänopeudella ja 100 prosentin kuormituksella (ainoastaan puristussytytysmoottorit): … kPa

3.2.9.10 Imu- ja pakoaukkojen pienimmät poikkipinnat: …

3.2.11 Venttiilin ajoitus tai vastaavat tiedot: …

3.2.11.1 Suurin venttiilin nosto, avautumis- ja sulkeutumiskulmat tai vaihtoehtoisten jakojärjestelmien ajoituksen yksityiskohdat ylä- ja alakuolokohtaan nähden (muuttuvan ajoituksen järjestelmien osalta pienin ja suurin ajoitus): …

3.2.11.2 Vertailu- ja/tai säätöalueet (9), (12): …

3.2.12 Ilman pilaantumisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet: …

3.2.12.1 Laitteet kampikammiokaasujen kierrättämiseksi (kuvaus ja piirustukset): …

3.2.12.2 Muut pakokaasunpuhdistuslaitteet (jos sellaisia on eikä niitä mainita muissa kohdissa):…

3.2.12.2.1 Katalysaattori: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.1.1 Katalysaattorien ja katalyyttielementtien lukumäärä (seuraavat tiedot kustakin erillisestä yksiköstä): …

3.2.12.2.1.2 Katalysaattorien mitat ja muoto (tilavuus jne.): …

3.2.12.2.1.3 Katalysaattorin toimintatapa: …

3.2.12.2.1.4 Jalometallien kokonaissisältö: …

3.2.12.2.1.5 Suhteellinen pitoisuus: …

3.2.12.2.1.6 Substraatti (rakenne ja materiaali): …

3.2.12.2.1.7 Kennotiheys: …

3.2.12.2.1.8 Katalysaattorien kotelointityyppi: …

3.2.12.2.1.9 Katalysaattorien sijainti (paikka ja vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

3.2.12.2.1.10 Lämpökilpi: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.1.11 Regenerointijärjestelmät / pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmät, kuvaus: …

3.2.12.2.1.11.1 Tyypin I käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu tyyppi I -testiä vastaavissa olosuhteissa (etäisyys D liitteen 13 kuvassa 1): …

3.2.12.2.1.11.2 Kuvaus menetelmästä, jonka avulla on määritetty jaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu: …

3.2.12.2.1.11.3 Muuttujat, joiden avulla määritellään regeneroinnin tapahtumiseksi tarvittavan kuormituksen taso (esim. lämpötila, paine jne.): …

3.2.12.2.1.11.4 Kuvaus menetelmästä, jonka avulla järjestelmä kuormitetaan liitteen 13 kohdassa 3.1 kuvatussa testimenettelyssä: …

3.2.12.2.1.11.5 Normaali käyttölämpötila-alue (K): …

3.2.12.2.1.11.6 Kuluvat reagenssit (tapauksen mukaan): …

3.2.12.2.1.11.7 Katalyysitoimintaan tarvittavat reagenssin tyyppi ja pitoisuus (tapauksen mukaan): …

3.2.12.2.1.11.8 Reagenssin normaali käyttölämpötila-alue (tapauksen mukaan): …

3.2.12.2.1.11.9 Kansainvälinen standardi (tapauksen mukaan): …

3.2.12.2.1.11.10 Reagenssisäiliön täyttötaajuus: jatkuva/huolto (9) (tapauksen mukaan): …

3.2.12.2.1.12 Katalysaattorin merkki: …

3.2.12.2.1.13 Osan tunnistusnumero: …

3.2.12.2.2 Happianturi: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.2.1 Tyyppi: …

3.2.12.2.2.2 Happianturin sijainti: …

3.2.12.2.2.3 Happianturin säätöalue (12): …

3.2.12.2.2.4 Happianturin merkki: …

3.2.12.2.2.5 Osan tunnistusnumero: …

3.2.12.2.3 Ilman suihkutus: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.3.1 Tyyppi (ilmapulssi, ilmapumppu jne.): …

3.2.12.2.4 Pakokaasun takaisinkierrätys: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.4.1 Ominaisuudet (virtaama jne.): …

3.2.12.2.4.2 Vesijäähdytteinen järjestelmä: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.5 Haihtumispäästöjen valvontajärjestelmä: kyllä/ei (9):

3.2.12.2.5.1 Laitteiden yksityiskohtainen kuvaus ja viritystila: …

3.2.12.2.5.2 Piirustus haihtumispäästöjen valvontajärjestelmästä: …

3.2.12.2.5.3 Piirustus hiilisäiliöstä: …

3.2.12.2.5.4 Kuivan hiilen massa: … g

3.2.12.2.5.5 Polttonestesäiliön kaavio tilavuus- ja materiaalitietoineen: …

3.2.12.2.5.6 Piirustus polttonestesäiliön ja pakojärjestelmän välisestä lämpökilvestä: …

3.2.12.2.6 Hiukkasloukku: kyllä/ei (9)

3.2.12.2.6.1 Hiukkasloukun mitat ja muoto (tilavuus):

3.2.12.2.6.2 Hiukkasloukun tyyppi ja rakenne: …

3.2.12.2.6.3 Hiukkasloukun sijainti (vertailuetäisyys pakojärjestelmässä): …

3.2.12.2.6.4 Regenerointijärjestelmä/-menetelmä: kuvaus ja/tai piirustus: …

3.2.12.2.6.4.1 Tyypin I käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu tyyppi I -testiä vastaavissa olosuhteissa (etäisyys D liitteen 13 kuvassa 1): …

3.2.12.2.6.4.2 Kuvaus menetelmästä, jonka avulla on määritetty jaksojen lukumäärä kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu: …

3.2.12.2.6.4.3 Muuttujat, joiden avulla määritellään regeneroinnin tapahtumiseksi tarvittavan kuormituksen taso (esim. lämpötila, paine jne.): …

3.2.12.2.6.4.4 Kuvaus menetelmästä, jonka avulla järjestelmä kuormitetaan liitteen 13 kohdassa 3.1 kuvatussa testimenettelyssä: …

3.2.12.2.6.5 Hiukkasloukun merkki: …

3.2.12.2.6.6 Osan tunnistusnumero: …

3.2.12.2.7 Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä): (kyllä/ei) (9)

3.2.12.2.7.1 Kirjallinen kuvaus ja/tai piirros vianilmaisimesta: …

3.2.12.2.7.2 Luettelo kaikista sisäisen valvontajärjestelmän valvomista osista ja niiden tarkoituksesta: …

3.2.12.2.7.3 Kirjallinen kuvaus (toiminnan perusperiaatteet) seuraavista:…

3.2.12.2.7.3.1 Kipinäsytytysmoottorit

3.2.12.2.7.3.1.1 Katalysaattorin valvonta: …

3.2.12.2.7.3.1.2 Sytytyskatkojen havaitseminen: …

3.2.12.2.7.3.1.3 Happianturin valvonta: …

3.2.12.2.7.3.1.4 Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo: …

3.2.12.2.7.3.2 Puristussytytysmoottorit

3.2.12.2.7.3.2.1 Katalysaattorin valvonta:…

3.2.12.2.7.3.2.2 Hiukkasloukun valvonta: …

3.2.12.2.7.3.2.3 Sähköisen polttoaineensyöttöjärjestelmän valvonta: …

3.2.12.2.7.3.2.4 Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo: …

3.2.12.2.7.4 Vianilmaisimen aktivoitumisehdot (kiinteä ajokertamäärä tai tilastollinen menetelmä): …

3.2.12.2.7.5 Luettelo kaikista OBD-järjestelmän tulostuskoodeista ja tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna): …

3.2.12.2.7.6 Ajoneuvon valmistajan on toimitettava jäljempänä esitetyt lisätiedot, jotta OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistus on mahdollista, jos kyseiset tiedot eivät kuulu teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edusta joko ajoneuvon valmistajan tai OEM-toimittajien erityistä taitotietoa.

3.2.12.2.7.6.1 Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä käytettyjen esivakauttavien syklien tyypin ja lukumäärän kuvaus.

3.2.12.2.7.6.2 Ajoneuvon alkuperäisessä tyyppihyväksynnässä OBD-järjestelmän valvoman osan osalta käytetyn OBD-järjestelmän demonstraatiosyklin tyypin kuvaus.

3.2.12.2.7.6.3 Kattava asiakirja, jossa kuvataan kaikki ne osat, joita tarkkaillaan anturilla vianmääritykseen ja vianilmaisimen aktivoitumiseen liittyvän järjestelmän yhteydessä (käyntijaksojen kiinteä lukumäärä tai tilastollinen menetelmä), mukaan luettuna anturilla tarkkailtujen merkityksellisten toissijaisten parametrien luettelo kunkin OBD-järjestelmällä valvotun osan osalta. Luettelo kaikista OBD-järjestelmän niistä tulostuskoodeista ja niiden tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna), jotka koskevat päästöihin liittyviä käyttövoimajärjestelmän osia ja päästöihin liittymättömiä yksittäisiä osia, kun osan valvontaa käytetään vianilmaisimen aktivoitumisen määrittämiseen. Erityisesti palveluissa $05 (testiarvot ID $21–FF) ja $06 annetuista tiedoista on esitettävä tyhjentävä selitys. Jos kyse on ajoneuvotyypeistä, jotka käyttävät tietoyhteyttä ISO-standardin 15765-4 Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emissions-related systems mukaisesti, palvelussa $06 (testiarvot ID $00–FF) annetuista tiedoista on annettava tyhjentävä selitys jokaisen tuetun OBD-valvonta-ID:n osalta.

3.2.12.2.7.6.4 Tässä kohdassa vaaditut tiedot voidaan määrittää esimerkiksi täyttämällä seuraavassa esitetty taulukko, joka on liitettävä tähän liitteeseen.

Osa	Vikakoodi	Seurantajärjestelmä	Vianmääritysperusteet	Vianilmaisimen aktivoitumisperusteet	Toissijaiset parametrit	Esivakautus	Demonstraatiotesti
Katalysaattori	P0420	Happianturien 1 ja 2 signaalit	Anturien 1 ja 2 signaalien erot	Kolmas sykli	Moottorin käyntinopeus, moottorin kuormitus, A/F-moodi, katalysaattorin lämpötila	Kaksi tyyppi I -sykliä	Tyyppi I

3.2.12.2.8 Muut järjestelmät (kuvaus ja toiminta): …

3.2.13 Absorptiokertoimen tunnuksen sijainti (ainoastaan puristussytytysmoottorit): …

3.2.14 Polttoaineenkulutuksen vähentämiseksi suunniteltujen laitteiden ominaisuudet (jos niitä ei ilmoiteta muissa kohdissa): …

3.2.15 Nestekaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (9)

3.2.15.1 Säännön nro 67 mukainen hyväksyntänumero:…

3.2.15.2 Moottorin hallinnan elektroninen valvontayksikkö nestekaasusyötön osalta

3.2.15.2.1 Merkit: …

3.2.15.2.2 Tyypit: …

3.2.15.2.3 Päästöihin liittyvät säätömahdollisuudet: …

3.2.15.3 Lisäasiakirjat: …

3.2.15.3.1 Kuvaus katalysaattorin suojauksesta vaihdettaessa polttoaine bensiinistä nestekaasuun tai päinvastoin: …

3.2.15.3.2 Järjestelmän kokoonpano (sähkökytkennät, alipainekytkennät, tasausputket jne.): …

3.2.15.3.3 Tunnuksen piirros: …

3.2.16 Maakaasun syöttöjärjestelmä: kyllä/ei (9)

3.2.16.1 Säännön nro 110 mukainen hyväksyntänumero: …

3.2.16.2 Moottorin hallinnan elektroninen valvontayksikkö maakaasusyötön osalta:

3.2.16.2.1 Merkit: …

3.2.16.2.2 Tyypit: …

3.2.16.2.3 Päästöihin liittyvät säätömahdollisuudet: …

3.2.16.3 Lisäasiakirjat: …

3.2.16.3.1 Kuvaus katalysaattorin suojauksesta vaihdettaessa polttoaine bensiinistä maakaasuun tai päinvastoin: …

3.2.16.3.2 Järjestelmän kokoonpano (sähkökytkennät, alipainekytkennät, tasausputket jne.): …

3.2.16.3.3 Tunnuksen piirros: …

3.4 Moottorit tai niiden yhdistelmät

3.4.1 Sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo: kyllä/ei (9)

3.4.2 Sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon luokka:

Sähköverkosta ladattava / pelkästään polttomoottorilla (9)

3.4.3 Käyttötavan vaihtokytkin: … kyllä/ei (9)

3.4.3.1 Valittavissa olevat toimintatilat

3.4.3.1.1 Pelkkä sähkö: kyllä/ei (9)

3.4.3.1.2 Pelkkä polttoaine: kyllä/ei (9)

3.4.3.1.3 Hybriditilat: kyllä/ei (9)

(jos kyllä, lyhyt kuvaus)

3.4.4 Kuvaus energianvarastointilaitteesta: (akku, kondensaattori, vauhtipyörä/generaattori…)

3.4.4.1 Merkit: …

3.4.4.2 Tyypit: …

3.4.4.3 Tunnistusnumero: …

3.4.4.4 Sähkökemiallisen kytkennän laatu: …

3.4.4.5 Energia: … (akun osalta: jännite ja Ah-teho 2 tunnissa, kondensaattorin osalta: J jne.)

3.4.4.6 Laturi: ajoneuvossa / ulkoinen / ei ole (9)

3.4.5 Sähkölaitteet (kuvataan kukin sähkölaite erikseen)

3.4.5.1 Merkki:…

3.4.5.2 Tyyppi: …

3.4.5.3 Ensisijainen käyttö: ajomoottori/generaattori (9)

3.4.5.3.1 Käytettäessä ajomoottorina: yksi moottori / monta moottoria (määrä) (9): …

3.4.5.4 Suurin teho: … … kW

3.4.5.5 Toimintaperiaate: …

3.4.5.5.1 tasavirta/vaihtovirta / vaiheiden lukumäärä: …

3.4.5.5.2 erillinen magnetointi/sarja/yhdistelmä (9)

3.4.5.5.3 Synkroninen/asynkroninen (9)

3.4.6 Ohjausyksikkö

3.4.6.1 Merkki: …

3.4.6.2 Tyyppi: …

3.4.6.3 Tunnistusnumero: …

3.4.7 Tehonsäädin

3.4.7.1 Merkki: …

3.4.7.2 Tyyppi: …

3.4.7.3 Tunnistusnumero: …

3.4.8 Ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde … km (säännön nro 101 liitteen 7 mukaan): …

3.4.9 Valmistajan esivakautussuositus:

3.6 Valmistajan sallimat lämpötilat

3.6.1 Jäähdytysjärjestelmä

3.6.1.1 Nestejäähdytys

3.6.1.1.1 Suurin lämpötila poistokanavassa: … K

3.6.1.2 Ilmajäähdytys

3.6.1.2.1 Vertailukohta

3.6.1.2.2 Suurin lämpötila vertailukohdassa: … K

3.6.2 Välijäähdyttimen suurin ulostulolämpötila: … K

3.6.3 Pakokaasujen suurin lämpötila pakoputkien ja pakosarjan ulkolaippojen liitoskohdassa: … K

3.6.4 Polttoaineen lämpötila

3.6.4.1 Minimi: … K

3.6.4.2 Maksimi: … K

3.6.5 Voiteluaineen lämpötila

3.6.5.1 Minimi: … K

3.6.5.2 Maksimi: … K

3.8 Voitelujärjestelmä

3.8.1 Järjestelmän kuvaus

3.8.1.1 Voiteluainesäiliön sijainti: …

3.8.1.2 Syöttöjärjestelmä (pumppu / ruiskutus imusarjaan / sekoitus polttoaineeseen jne.) (9)

3.8.2 Voitelupumppu

3.8.2.1 Merkit: …

3.8.2.2 Tyypit: …

3.8.3 Sekoitus polttoaineeseen

3.8.3.1 Prosenttimäärä: …

3.8.4 Öljynjäähdytin: kyllä/ei (9)

3.8.4.1 Piirustukset: … tai

3.8.4.1.1 Merkit: …

3.8.4.1.2 Tyypit: …

4. Voimansiirto (14)

4.3 Moottorin vauhtipyörän hitausmomentti: …

4.3.1 Lisähitausmomentti vaihde vapaalla: …

4.4 Kytkin (tyyppi): …

4.4.1 Suurin momentinmuuntosuhde: …

4.5 Vaihdelaatikko: …

4.5.1 Tyyppi (käsivalintainen/automaattinen/CVT (portaattomasti säätyvä vaihteisto)) (9)

4.6 Välityssuhteet: …

Indeksi	Vaihteiston sisäiset välityssuhteet (moottorin ja vaihdelaatikon ulostuloakselin kierroslukujen suhteet)	Vetopyörästön välityssuhteet (vaihdelaatikon ulostuloakselin ja vetävien pyörien kierroslukujen suhde)	Kokonaisvälityssuhteet
Suurin CVT:n (*1) osalta:
1
2
3
4, 5, muut
Pienin CVT:n (*1) osalta
Peruutusvaihde

6. Jousitus

6.6 Renkaat ja pyörät

6.6.1 Rengas-pyöräyhdistelmät

a)	Ilmoitetaan kaikkien yhdistelmien osalta renkaiden kokomerkintä, kantavuusluku, nopeusluokkamerkki

b)	Z-luokan renkaista, jotka on tarkoitettu asennettaviksi ajoneuvoon, jonka huippunopeus ylittää 300 km/h, on annettava vastaavat tiedot. Pyöristä ilmoitetaan vanteiden koot ja keskiösyvyydet.

6.6.1.1 Akselit

6.6.1.1.1 Akseli 1: …

6.6.1.1.2 Akseli 2: …

6.6.1.1.3 Akseli 3: …

6.6.1.1.4 Akseli 4: … jne.

6.6.2 Vierintäsäteiden ylä- ja alaraja (15): …

6.6.2.1 Akselit

6.6.2.1.1 Akseli 1: …

6.6.2.1.2 Akseli 2: …

6.6.2.1.3 Akseli 3: …

6.6.2.1.4 Akseli 4: … jne.

6.6.3 Ajoneuvon valmistajan suosittelemat rengaspaineet: … kPa

9. Kori

9.1 Korityyppi (2): …

9.10.3 Istuimet

9.10.3.1 Määrä:…

(1) Jos tyypin tunnistustavassa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön kuvailemisessa, ne on esitettävä asiakirjoissa tunnuksella ”?” (esim. ABC??123??).

(2) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella 4).

(3) Jos ajoneuvosta on sekä tavanomaisella ohjaamolla että makuuohjaamolla varustettu malli, ilmoitetaan massat ja mitat molemmissa tapauksissa.

(4) Kuljettajan ja mahdollisen henkilökunnan jäsenen massaksi arvioidaan 75 kg (henkilö 68 kg ja matkatavarat 7 kg ISO-standardin 2416:1992 mukaisesti). Polttonestesäiliö täytetään 90-prosenttisesti ja muut nestettä sisältävät järjestelmät (lukuun ottamatta jätevesijärjestelmiä) 100-prosenttisesti valmistajan eritelmien mukaisesti.

(5) Perävaunujen ja puoliperävaunujen sekä ajoneuvojen osalta, joihin on kytketty perävaunu tai puoliperävaunu, jotka aiheuttavat merkittävän pystysuuntaisen kuormituksen kytkentälaitteeseen tai vetopöytään, tämä arvo jaettuna tavanomaisella painovoiman kiihtyvyydellä sisällytetään suurimpaan teknisesti sallittuun massaan.

(6) Merkitään kunkin variantin ylä- ja alarajat.

(7) Erikoismoottoreiden ja -järjestelmien osalta valmistajan on toimitettava tässä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot.

(8) Ajoneuvojen polttoaineena voidaan käyttää sekä bensiiniä että kaasumaista polttoainetta, mutta jos bensiinijärjestelmä on asennettu ainoastaan varajärjestelmäksi tai käynnistystä varten ja bensiinille tarkoitettuun polttoainesäiliöön mahtuu enintään 15 litraa bensiiniä, ajoneuvot katsotaan testaustarkoituksessa ainoastaan kaasumaisella polttoaineella toimiviksi ajoneuvoiksi.

(9) Tarpeeton viivataan yli.

(10) Luku pyöristetään lähimpään millimetrin kymmenykseen.

(11) Luku lasketaan käyttämällä arvoa π = 3,1416 ja se pyöristetään lähimpään cm3:iin.

(12) Määritellään toleranssi.

(13) Määritetään säännön nro 85 vaatimusten mukaisesti.

(14) Tarvittavat tiedot on annettava kaikkien ehdotettujen varianttien osalta.

(*1) CVT = portaattomasti säätyvä vaihteisto

(15) Merkitään jompikumpi.

Lisäys

Testiolosuhteita koskevat tiedot

1. Sytytystulppa

1.1 Merkki: …

1.2 Tyyppi: …

1.3 Kärkivälin asetus: …

2. Sytytyspuola

2.1 Merkki: …

2.2 Tyyppi: …

3. Käytetty voiteluaine

3.1 Merkki: …

3.2 Tyyppi (öljyn osuus prosentteina, jos voiteluaine on sekoitettu polttoaineeseen): …

4. Dynamometrin kuorman säätöä koskevat tiedot (tiedot ilmoitetaan kunkin dynamometritestin osalta)

4.1 Ajoneuvon korityyppi (variantti/versio): …

4.2 Vaihdelaatikon tyyppi (käsivalintainen/automaattinen/CVT): …

4.3 Kiinteällä kuormituskäyrällä varustetun dynamometrin kuorman säätöä koskevat tiedot (jos käytössä): …

4.3.1 Vaihtoehtoinen dynamometrin kuorman säätömenetelmä käytössä (kyllä/ei): …

4.3.2 Inertiamassa (kg): …

4.3.3 Tosiasiallinen ottoteho nopeudella 80 km/h, mukaan lukien ajoneuvon työhäviöt dynamometrillä (kW): …

4.3.4 Tosiasiallinen ottoteho nopeudella 50 km/h, mukaan lukien ajoneuvon työhäviöt dynamometrillä (kW): …

4.4 Säädettävällä kuormituskäyrällä varustetun dynamometrin kuorman säätöä koskevat tiedot (jos käytössä): …

4.4.1 Tiedot ajoneuvon vauhdin hidastumisesta sen rullatessa vapaasti testiradalla: …

4.4.2 Renkaiden merkki ja tyyppi: …

4.4.3 Renkaiden mitat (edessä/takana): …

4.4.4 Rengaspaine (edessä/takana) (kPa): …

4.4.5 Ajoneuvon testimassa kuljettajan kanssa (kg): …

4.4.6 Tiedot ajoneuvon vauhdin hidastumisesta sen rullatessa vapaasti (tarvittaessa)

V (km/h)	V2 (km/h)	V1 (km/h)	Keskimääräinen vapaasti rullattaessa kuluva hidastusaika (s)
120
100
80
60
40
20

4.4.7 Keskimääräinen korjattu ajoteho (tarvittaessa)

V (km/h)	Korjattu ajoteho (kW)
120
100
80
60
40
20

LIITE 4A

TYYPPI I -TESTI

(Pakokaasupäästöjen tarkastus kylmäkäynnistyksen jälkeen)

1. SOVELLETTAVUUS

Tällä liitteellä korvataan aiempi liite 4.

2. JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön kohdassa 5.3.1 määritetyn tyyppi I -testin menettely. Kun vertailupolttoaineena käytetään nestekaasua tai maakaasua/biometaania, sovelletaan lisäksi liitteen 12 säännöksiä.

3. TESTIOLOSUHTEET

3.1 Ympäristöolosuhteet

3.1.1 Testin aikana testihuoneen lämpötilan on oltava 293–303 K (20–30 °C). Testihuoneen ilman tai moottorin imuilman absoluuttisen kosteuden (H) on oltava seuraavanlainen:

5,5 ≤ H ≤ 12,2 (g H2O/kg kuivaa ilmaa)

Mitataan absoluuttinen kosteus (H).

Mitataan seuraavat lämpötilat:

Testihuoneen huoneilma

Laimennus- ja näytteenottojärjestelmän lämpötilat siten kuin edellytetään tämän liitteen lisäyksissä 2–5 määriteltyjä päästönmittausjärjestelmiä varten.

Mitataan ilmanpaine.

3.2 Testiajoneuvo

3.2.1 Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa. Sen on oltava sisäänajettu, ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä.

3.2.2 Pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja, jotka vähentäisivät kerättävää kaasumäärää, jonka on oltava sama kuin moottorista lähtevä kaasumäärä.

3.2.3 Imujärjestelmän tiiviys voidaan tarkastaa, jotta varmistetaan, ettei polttoaine-ilmaseokseen pääse vahingossa lisäilmaa.

3.2.4 Moottorin ja ajoneuvon hallintalaitteiden säätöjen ja asetusten on oltava valmistajan suositusten mukaiset. Tätä vaatimusta sovelletaan erityisesti joutokäynnin säätöihin (kierrosnopeus ja pakokaasujen hiilimonoksidipitoisuus), kylmäkäynnistyslaitteen säätöihin ja pakokaasupäästöjen valvontajärjestelmään.

3.2.5 Testattava ajoneuvo tai vastaava ajoneuvo on tarvittaessa varustettava laitteella, jolla voidaan mitata alustadynamometrin säätämisessä tarvittavat ominaisparametrit tämän liitteen kohdan 5 määräysten mukaisesti.

3.2.6 Testeistä vastaava tutkimuslaitos voi varmistaa, että ajoneuvon teho vastaa valmistajan ilmoittamaa, että sitä voi käyttää tavanomaiseen ajoon ja erityisesti että se käynnistyy sekä kylmänä että kuumana.

3.3 Testipolttoaine

3.3.1 Testeissä on käytettävä tämän säännön liitteessä 10 määriteltyä asianmukaista vertailupolttoainetta.

3.3.2 Ajoneuvot, joissa voidaan käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua/biometaania, on testattava liitteen 12 mukaisesti liitteessä 10a määritetyillä asianmukaisilla vertailupolttoaineilla.

3.4 Ajoneuvoon liittyvät asennukset

3.4.1 Ajoneuvon on testin aikana oltava suunnilleen vaakatasossa, jotta polttoaineen jakelussa ei ilmenisi mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

3.4.2 Ajoneuvoon kohdistetaan nopeudeltaan vaihteleva ilmavirtaus. Virtauksen nopeuden on oltava nopeusalueella 10 km/h – vähintään 50 km/h tai 10 km/h – vähintään käytetyn testisyklin suurin nopeus. Ilmavirran lineaarisen nopeuden puhaltimen ulostulossa on oltava ±5 km/h vastaavasta rullan nopeudesta nopeusalueella 10–50 km/h. 50 km/h ylittävillä nopeuksilla ilman lineaarisen nopeuden on oltava ±10 km/h vastaavasta rullan nopeudesta. Kun rullan nopeus on alle 10 km/h, ilman nopeus voi olla nolla.

Edellä mainittu ilman nopeus on määritettävä keskiarvona joukosta mittauspisteitä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)	Suorakulmaisilla ulostuloilla varustettujen puhaltimien tapauksessa pisteet sijaitsevat keskellä kutakin suorakulmiota, jotka jakavat koko ulostulon yhdeksään alueeseen (eli jakavat ulostulon vaaka- ja pystysivut kolmeen samankokoiseen osaan).

b)	Pyöreät puhaltimen ulostulot jaetaan kahdeksaan samankokoiseen kaareen pystysuoralla, vaakasuoralla ja 45 asteen suoralla. Mittauspisteet sijaitsevat kunkin sektorin keskisäteellä (22,5°) etäisyydellä, joka vastaa kahta kolmasosaa säteen kokonaispituudesta (kuten seuraavassa kaaviossa esitetään).

Mittaukset on tehtävä niin, ettei tuulettimen edessä ole ajoneuvoa tai muuta estettä.

Ilman lineaarisen nopeuden mittauslaite on sijoitettava 0–20 cm:n päähän ilmasuuttimesta.

Puhaltimella on oltava seuraavat ominaisuudet:

a)	Pinta-ala: vähintään 0,2 m2

b)	Matalamman reunan korkeus maasta: noin 0,2 m

c)	Etäisyys ajoneuvon etuosasta: noin 0,3 m.

Vaihtoehtoisesti puhallinnopeudeksi on säädettävä vähintään 6 m/s (21,6 km/h).

Jäähdytystuulettimen korkeutta ja sivusuuntaista sijaintia voidaan tarvittaessa muuttaa.

4. TESTAUSLAITTEET

4.1 Alustadynamometri

Alustadynamometriä koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 1.

4.2 Pakokaasunlaimennusjärjestelmä

Pakokaasunlaimennusjärjestelmää koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 2.

4.3 Kaasupäästöjen näytteenotto ja analysointi

Kaasupäästöjen näytteenottoa ja analysointilaitteistoa koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 3.

4.4 Hiukkasmassaa (PM) koskeva laitteisto

Hiukkasmassanäytteenottoa (PM) ja analysointilaitteistoa koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 4.

4.5 Hiukkasmäärää (PN) koskeva laitteisto

Hiukkasmääränäytteenottoa (PN) ja analysointilaitteistoa koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 5.

4.6 Testaushuoneen yleiset laitteet

Seuraavat lämpötilat on mitattava ±1,5 K:n tarkkuudella:

a)	testaushuoneen huoneilma

b)	syöttöilma moottoriin

c)	laimennus- ja näytteenottojärjestelmän lämpötilat siten kuin edellytetään tämän liitteen lisäyksissä 2–5 määriteltyjä päästönmittausjärjestelmiä varten.

Ulkoilman paine on pystyttävä mittaamaan ±0,1 kPa:n tarkkuudella.

Absoluuttinen kosteus (H) on pystyttävä mittaamaan ±5 prosentin tarkkuudella.

5. AJONEUVON AJOVASTUKSEN MITTAAMINEN

5.1 Testausmenettely

Ajoneuvon ajovastuksen mittausmenettely esitetään lisäyksessä 7.

Menettelyä ei tarvitse suorittaa, jos alustadynamometrin kuorma asetetaan ajoneuvon vertailumassan mukaan.

6. PÄÄSTÖTESTAUSMENETTELY

6.1 Testisykli

Toimintasykli, joka koostuu osasta 1 (kaupunkiajosykli) ja osasta 2 (maantieajosykli), esitetään kuvassa 1. Koko testissä suoritetaan neljä kaupunkiajon perussykliä ja sen jälkeen osa 2.

6.1.1 Kaupunkiajon perussykli

Testisyklin osa 1 koostuu neljästä taulukossa 1 määritellystä, kuvassa 2 havainnollistetusta ja jäljempänä tiivistetysti esitetystä kaupunkiajon perussyklistä.

Jako vaiheittain:

	Aika (s)	%
Tyhjäkäynti	60	30,8	35,4
Hidastus, kytkin irti	9	4,6
Vaihteen siirto	8	4,1
Kiihdytykset	36	18,5
Tasaisen nopeuden jaksot	57	29,2
Hidastukset	25	12,8
Yhteensä	195	100

Jako vaihteiden käytön mukaan:

	Aika (s)	%
Tyhjäkäynti	60	30,8	35,4
Hidastus, kytkin irti	9	4,6
Vaihteen siirto	8	4,1
Ykkösvaihde	24	12,3
Kakkosvaihde	53	27,2
Kolmosvaihde	41	21
Yhteensä	195	100

Yleistä:

Keskinopeus testin aikana	:	19 km/h
Tehollinen ajoaika	:	195 s
Teoreettinen ajomatka yhdessä syklissä	:	1,013 km
Vastaava ajomatka neljässä syklissä	:	4,052 km

6.1.2 Maantieajosykli

Testisyklin osa 2 koostuu taulukossa 2 määritellystä, kuvassa 3 havainnollistetusta ja jäljempänä tiivistetysti esitetystä maantieajosyklistä.

Jako vaiheittain:

	Aika (s)	%
Tyhjäkäynti	20	5,0
Hidastus, kytkin irti	20	5,0
Vaihteen siirto	6	1,5
Kiihdytykset	103	25,8
Tasaisen nopeuden jaksot	209	52,2
Hidastukset	42	10,5
Yhteensä	400	100

Jako vaihteiden käytön mukaan:

	Aika (s)	%
Tyhjäkäynti	20	5,0
Hidastus, kytkin irti	20	5,0
Vaihteen siirto	6	1,5
Ykkösvaihde	5	1,3
Kakkosvaihde	9	2,2
Kolmosvaihde	8	2
Nelosvaihde	99	24,8
Viitosvaihde	233	58,2
Yhteensä	400	100

Yleistä:

Keskinopeus testin aikana	:	62,6 km/h
Tehollinen ajoaika	:	400 s
Teoreettinen ajomatka yhdessä syklissä	:	6,955 km
Suurin nopeus	:	120 km/h
Suurin kiihtyvyys	:	0,833 m/s2
Suurin hidastuvuus	:	–1,389 m/s2

6.1.3 Vaihteiston käyttö

6.1.3.1 Jos ykkösvaihteella saavutettava suurin nopeus on pienempi kuin 15 km/h, käytetään kaupunkiajosyklissä (osa 1) kakkos-, kolmos- ja nelosvaihteita ja maantieajosyklissä (osa 2) kakkos-, kolmos-, nelos- ja viitosvaihteita. Kakkos-, kolmos- ja nelosvaihteita voidaan käyttää myös silloin, kun ajo-ohjeet suosittelevat liikkeellelähtöä tasamaalta kakkosvaihteella tai kun ykkösvaihde on tarkoitettu käytettäväksi vain maastoajoon, ryömintään tai hinaukseen.

Ajoneuvoja, jotka eivät saavuta vaadittua kiihtyvyyttä ja jaksolle ilmoitettua suurinta nopeutta, on ajettava kaasupoljin täysin alaspainettuna, jotta vaadittu ajojakso saavutetaan uudelleen. Poikkeukset testijaksosta on merkittävä testausselosteeseen.

Puoliautomaattisella vaihteistolla varustetut ajoneuvot testataan käyttämällä tavanomaisesti ajossa käytettäviä vaihteita ja käyttämällä vaihteita valmistajan ohjeiden mukaisesti.

6.1.3.2 Automaattivaihteistolla varustetut ajoneuvot testataan suurin ajovaihde (drive) kytkettynä. Kaasupoljinta on käytettävä siten, että saavutetaan mahdollisimman tasainen kiihtyvyys, jolloin vaihteet kytkeytyvät tavanomaisessa järjestyksessä. Tämän liitteen taulukoissa 1 ja 2 esitettyjä vaihtamiskohtia ei sovelleta, vaan kiihdytyksen on jatkuttava koko sen suoraviivaisen ajanjakson ajan, jota kuvaa suora viiva, joka yhdistää jokaisen joutokäyntijakson lopun seuraavaan tasaisen nopeusjakson alkuun. Sovelletaan kohdissa 6.1.3.4 ja 6.1.3.5 esitettyjä toleransseja.

6.1.3.3 Ajoneuvot, jotka on varustettu kuljettajan kytkemällä ylivaihteella, testataan kaupunkiajosyklissä (osa 1) ylivaihde irtikytkettynä ja maantieajosyklissä (osa 2) ylivaihde kytkettynä.

6.1.3.4 Mitatun ja teoreettisen nopeuden eroksi sallitaan ±2 km/h kiihdytyksen ja tasaisen nopeuden aikana sekä hidastuksen aikana ajoneuvon jarruja käytettäessä. Jos ajoneuvo hidastuu nopeammin ilman jarrujen käyttöä, sovelletaan vain kohdan 6.4.4.3 vaatimuksia. Tätä suuremmat nopeustoleranssit sallitaan vaiheen vaihtojen aikana edellyttäen, että toleransseja ei ylitetä yli 0,5 sekunniksi missään tilanteessa.

6.1.3.5 Aikatoleranssit ovat ±1,0 sekunti. Toleransseja sovelletaan kaupunkiajosyklissä (osa 1) kunkin vaihtamishetken alussa ja lopussa ja maantieajosyklin (osa 2) toiminnoissa nro 3, 5 ja 7. On huomattava, että sallittu kahden sekunnin aika sisältää vaihteen vaihtamiseen kuluvan ajan ja tarvittaessa tietyn varan ottaa jaksotus kiinni.

6.2 Testien valmistelu

6.2.1 Kuorman ja inertian asetus

6.2.1.1 Ajoneuvon tietestillä määritetty kuorma

Dynamometri on säädettävä niin, että pyörivien massojen kokonaisinertia simuloi ajoneuvoon tiellä ajettaessa vaikuttavaa inertiaa ja muita ajovastusvoimia. Keinot, joilla tämä kuorma määritetään, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 5.

Dynamometri kiinteällä kuormituskäyrällä: kuorman simulointi on säädettävä absorboimaan vetopyöräteho 80 km/h tasaisella nopeudella, ja absorboitu teho nopeudella 50 km/h on merkittävä muistiin.

Dynamometri säädettävällä kuormituskäyrällä: kuorman simulointi on säädettävä absorboimaan vetopyöräteho tasaisten nopeuksien 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h osalta.

6.2.1.2 Ajoneuvon vertailumassan perusteella määritetty kuorma

Ajoneuvon valmistajan suostumuksella voidaan käyttää seuraavaa menetelmää:

Jarrulaitteisto säädetään absorboimaan vetopyörästön teho tasaisella 80 km/h nopeudella taulukon 3 mukaisesti.

Jos dynamometrissä ei ole vastaavaa ekvivalentti-inertiaa, on käytettävä ajoneuvon vertailumassaa lähimpänä olevaa korkeampaa arvoa.

Muiden ajoneuvojen kuin henkilöautojen, joiden vertailumassa on suurempi kuin 1 700 kg, ja ajoneuvojen, joiden kaikki pyörät ovat vetäviä, osalta taulukossa 3 esitetyt tehoarvot kerrotaan tekijällä 1,3.

6.2.1.3 Käytetty menetelmä ja saadut arvot (ekvivalentti-inertia, ominainen säätöparametri) on tallennettava testausselosteeseen.

6.2.2 Alustavat testisyklit

Tarvittaessa olisi ajettava alustavia testisyklejä, jotta voidaan selvittää kaasu- ja jarrupolkimien käyttö siten, että saavutetaan sykli, joka pysyy teoreettisen syklin toleranssialueen sisällä.

6.2.3 Rengaspaineet

Rengaspaineiden on oltava valmistajan ilmoittamat, ja niitä on käytettävä tiellä suoritettavassa esitestissä jarrun säätämiseksi. Rengaspaineita voidaan nostaa enintään 50 prosenttia valmistajan suosituksesta käytettäessä kaksirullaista dynamometriä. Käytetty rengaspaine on kirjattava testausselosteeseen.

6.2.4 Taustahiukkasmassan mittaaminen

Laimennusilman hiukkasten taustataso voidaan määrittää johtamalla laimennusilmaa hiukkassuodattimen läpi. Se on otettava samasta kohdasta kuin hiukkasnäyte. Yksi mittaus voidaan tehdä testiä ennen tai sen jälkeen. Hiukkasmassamittausten tulokset voidaan korjata vähentämällä laimennusjärjestelmän taustahiukkaspitoisuus. Taustahiukkasten osuus saa olla enintään 1 mg/km (tai vastaava massa suodattimessa). Jos taustaosuus on suurempi, on käytettävä vakioarvoa 1 mg/km (tai vastaavaa massaa suodattimessa). Jos tulos on taustaosuuden vähentämisen jälkeen negatiivinen, hiukkasmassatuloksen katsotaan olevan nolla.

6.2.5 Taustahiukkasmäärän mittaaminen

Vähennettävä taustahiukkasmäärä voidaan määrittää ottamalla laimennusilmasta näyte kohdasta, joka sijaitsee virtaussuunnassa hiukkas- ja hiilivetysuodattimien alapuolella, ja johtamalla se hiukkaslaskurijärjestelmään. Hiukkasmäärämittausten taustakorjausta ei hyväksytä tyyppihyväksynnän yhteydessä, mutta sitä voidaan valmistajan pyynnöstä käyttää tuotannon ja käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen, jos on viitteitä siitä, että tunnelin osuus tuloksissa on merkittävä.

6.2.6 Hiukkassuodattimen valinta

Koko syklin kaupunki- ja maantieajovaiheissa on kummassakin käytettävä yhtä hiukkassuodatinta ilman varalla olevaa laitetta.

Kaupunki- ja maantieajovaiheissa voidaan käyttää kahta eri hiukkassuodatinta ilman varalla olevaa laitetta vain siinä tapauksessa, että paineen odotetaan muutoin laskevan näytesuodattimessa päästötestin alun ja lopun välillä yli 25 kPa.

6.2.7 Hiukkassuodattimen valmistelu

6.2.7.1 Hiukkasnäytesuodattimet on vakautettava (lämpötilan ja kosteuden suhteen) avoimessa astiassa, pölyltä suojattuna, vähintään 2 ja enintään 80 tuntia ennen testiä ilmastoidussa kammiossa. Vakauttamisen jälkeen puhtaat suodattimet punnitaan ja varastoidaan, kunnes niitä käytetään. Jos suodattimia ei käytetä tunnin kuluessa niiden poistamisesta punnitusastiasta, ne on punnittava uudelleen.

6.2.7.2 Yhden tunnin raja voidaan korvata kahdeksan tunnin rajalla, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

6.2.7.2.1

stabiloitunut suodatin asetetaan ja pidetään tiivistetyssä suodattimen pitimessä, jonka päädyt ovat tulpatut, tai

6.2.7.2.2

stabiloitunut suodatin asetetaan tiivistettyyn suodattimen pitimeen, joka sitten välittömästi asennetaan näytelinjaan, jonka läpi ei ole virtausta.

6.2.7.3 Hiukkasnäytteen keräysjärjestelmä käynnistetään ja valmistellaan näytteenottoa varten.

6.2.8 Hiukkasmäärän mittauksen valmistelu

6.2.8.1 Hiukkasmittauksessa käytettävä laimennusjärjestelmä ja mittauslaitteet käynnistetään ja valmistellaan näytteenottoa varten.

6.2.8.2 Hiukkasnäytteenottojärjestelmään kuuluvien hiukkaslaskurin ja haihtuvien hiukkasten poistolaitteen asianmukainen toiminta on tarkastettava ennen testiä lisäyksen 5 kohtien 2.3.1 ja 2.3.3 mukaisesti.

Hiukkaslaskurin vaste on testattava lähellä nolla-arvoa ennen kutakin testiä ja päivittäin suurilla hiukkaspitoisuuksilla huoneilmaa käyttäen.

Jos sisääntulo on varustettu HEPA-suodattimella, on osoitettava, ettei koko hiukkasnäytteenottojärjestelmässä ole vuotokohtia.

6.2.9 Kaasuanalysaattorien tarkistaminen

Kaasupäästöanalysaattorit on nollattava ja kohdistettava. Näytepussit on tyhjennettävä.

6.3 Vakauttamismenettely

6.3.1 Hiukkaspäästöjen mittausta varten on ajoneuvon esivakauttamiseksi suoritettava tämän liitteen kohdassa 6.1 esitetty osa 2 -sykli vähintään 6 ja enintään 36 tuntia ennen testausta. On ajettava kolme peräkkäistä sykliä. Dynamometrin asetus osoitetaan kohdassa 6.2.1 osoitetulla tavalla.

Epäsuoraruiskutteisella kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot voidaan valmistajan pyynnöstä vakauttaa ajamalla yksi osan 1 ja kaksi osan 2 ajosykliä.

Jos testaustilassa on mahdollista, että hiukkaspäästöiltään pienen ajoneuvon testi voisi kontaminoitua aiemmasta, hiukkaspäästöiltään suurelle ajoneuvolle tehdystä testistä, suositellaan, että näytteenottolaitteiden esivakauttamista varten tehdään hiukkaspäästöiltään pienellä ajoneuvolla 20 minuuttia kestävä tasaisen nopeuden sykli nopeudella 120 km/h ja sen jälkeen kolme perättäistä osa 2 -sykliä.

Esivakautuksen jälkeen ajoneuvot on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn ja mahdollisen jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ±2 K.

Jos valmistaja niin pyytää, testi on suoritettava 30 tunnin kuluessa siitä, kun ajoneuvoa on ajettu sen tavanomaisessa lämpötilassa.

6.3.3 Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot, jotka käyttävät polttoaineena nestekaasua tai maakaasua/biometaania tai jotka on varustettu niin, että ne voivat käyttää polttoaineena sekä bensiiniä että nestekaasua tai maakaasua/biometaania, on esivakautettava ennen toisella vertailupolttoaineella suoritettavaa testiä ensimmäisellä kaasumaisella vertailupolttoaineella ja toisella kaasumaisella vertailupolttoaineella suoritettavien testien välissä. Kyseinen esivakautus suoritetaan toisella vertailupolttoaineella ajamalla esivakauttava ajosykli, joka koostuu tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvatun testisyklin yhdestä osasta 1 (kaupunkiajo) ja kahdesta osasta 2 (maantieajo). Kyseistä esivakautusta voidaan laajentaa valmistajan pyynnöstä ja tutkimuslaitoksen suostumuksella. Dynamometrin asetuksen on oltava tämän liitteen kohdassa 6.2 ilmoitettu.

6.4 Testausmenettely

6.4.1 Moottorin käynnistäminen

6.4.1.1 Moottori on käynnistettävä tarkoitukseen varatuilla laitteilla valmistajan ohjeiden mukaisesti, siten kuin ne esitetään ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa.

6.4.1.2 Ensimmäinen ajojakso alkaa moottorin käynnistyksen alkaessa.

6.4.1.3 Kun polttoaineena käytetään nestekaasua tai maakaasua/biometaania, moottori saadaan käynnistää bensiinillä ja vaihtaa toimimaan nestekaasulla tai maakaasulla/biometaanilla sen jälkeen, kun ennalta määritetty aika, jota kuljettaja ei voi muuttaa, on kulunut.

6.4.2 Joutokäynti

6.4.2.1 Käsivalintaisen tai puoliautomaattisen vaihteiston osalta ks. taulukot 1 ja 2.

6.4.2.2 Automaattivaihteisto

Ensimmäisen kytkennän jälkeen valitsinta ei saa käyttää missään vaiheessa testin aikana, paitsi kohdassa 6.4.3 tarkoitetussa tapauksessa tai jos valitsinta käytetään mahdollisen ylivaihteen kytkemiseen.

6.4.3 Kiihdytykset

6.4.3.1 Kiihdytykset on tehtävä siten, että kiihtyvyys on mahdollisimman tasainen toiminnan ajan.

6.4.3.2 Jos kiihdytystä ei voida tehdä vahvistetussa ajassa, tarvittava lisäaika vähennetään, jos mahdollista, vaihtamiseen varatusta ajasta, mutta muuten seuraavasta tasaisen nopeuden jaksosta.

6.4.3.3 Automaattivaihteistot

Jos kiihdytystä ei voida tehdä vahvistetussa ajassa, vaihteenvalitsinta käytetään noudattaen käsivalintaisia vaihteistoja koskevia vaatimuksia.

6.4.4 Hidastukset

6.4.4.1 Kaikki kaupunkiajosyklin (osa 1) perusosan hidastukset tehdään nostamalla jalka täysin kaasulta kytkimen pysyessä päällä. Kytkin irrotetaan vaihdevipuun koskematta sillä seuraavista nopeuksista, kumpi on suurempi: 10 km/h tai moottorin joutokäyntinopeutta vastaava nopeus.

Kaikki maantieajosyklin (osa 2) hidastukset tehdään nostamalla jalka täysin kaasulta kytkimen pysyessä päällä. Kytkin irrotetaan vaihdevipuun koskematta 50 km/h:n nopeudessa viimeisessä hidastuksessa.

6.4.4.2 Jos hidastusjakso on pitempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, ajoneuvon jarruja käytetään, jotta syklin ajoitus saavutetaan.

6.4.4.3 Jos hidastusjakso on lyhyempi kuin vastaavalle vaiheelle vahvistettu aika, teoreettisen syklin ajoitus saavutetaan yhdistämällä tasaisen nopeuden jakso tai joutokäyntijakso seuraavaan toimintaan.

6.4.4.4 Kaupunkiajosyklin (osa 1) perusosan hidastusjakson lopussa (ajoneuvon pysäytys rullilla) vaihde siirretään vapaalle ja kytkin nostetaan.

6.4.5 Tasaiset nopeudet

6.4.5.1 Kaasuttimen pumppaamista tai sulkemista on vältettävä siirryttäessä kiihdytyksestä seuraavaan tasaiseen nopeuteen.

6.4.5.2 Vakionopeusjaksot saavutetaan kiinteällä kaasupolkimen asennolla.

6.4.6 Näytteenotto

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen moottorin käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja lopetetaan maantieajosyklin viimeisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL) tai, kun kyseessä on tyyppi VI -testi, viimeisen kaupunkisyklin perusjakson (osa 1) viimeisen joutokäyntijakson loppuessa.

6.4.7 Testin aikana on nopeus kirjattava ajan funktiona tai kerättävä tietojenhankintajärjestelmällä siten, että suoritettujen syklien oikeellisuus voidaan tarkistaa.

6.4.8 Hiukkasmäärä mitataan yhtäjaksoisesti hiukkasnäytteenottojärjestelmässä. Keskipitoisuudet määritetään integroimalla analysaattorin signaalit testisyklin ajalta.

6.5 Testin jälkeiset menettelyt

6.5.1 Kaasuanalysaattorin tarkastaminen

Tarkastetaan jatkuvaan mittaukseen käytettävien analysaattorien nolla- ja vertailukaasulukemat. Testi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ennen testiä ja testin jälkeen saatujen tulosten ero on alle 2 prosenttia vertailukaasun arvosta.

6.5.2 Hiukkassuodattimen punnitseminen

Vertailusuodattimet punnitaan 8 tunnin kuluessa testaussuodattimen punnituksesta. Käytetty hiukkastestisuodatin viedään punnitustilaan tunnin kuluessa pakokaasuanalyysien tekemisestä. Testaussuodatinta vakautetaan vähintään kaksi ja enintään 80 tuntia, minkä jälkeen se punnitaan.

6.5.3 Pussin analysointi

6.5.3.1 Pussin sisältämät pakokaasut analysoidaan mahdollisimman pian eikä missään tapauksessa myöhemmin kuin 20 minuuttia testisyklin loppumisesta.

6.5.3.2 Ennen kunkin näytteen analysointia nollataan analysaattorin asetus kunkin epäpuhtauden osalta sopivalla nollakaasulla.

6.5.3.3 Analysaattorit asetetaan vastaamaan kalibrointikäyriä käyttämällä vertailukaasuja, joiden nimellispitoisuudet ovat 70–100 prosenttia mittausalueesta.

6.5.3.4 Tämän jälkeen tarkastetaan analysaattorien nollakohdat. Jos lukema poikkeaa kohdassa 6.5.3.2 esitetystä asteikosta yli 2 prosenttia, menettely uusitaan kyseisen analysaattorin osalta.

6.5.3.5 Tämän jälkeen näytteet analysoidaan.

6.5.3.6 Analysoinnin jälkeen tarkastetaan nolla- ja asteikkokohdat samoilla kaasuilla. Jos uusintatarkastukset ovat 2 prosentin sisällä kohdan 6.5.3.3 mukaisesti saaduista arvoista, analyysi voidaan hyväksyä.

6.5.3.7 Tämän jakson kaikissa kohdissa on eri kaasujen virtausmäärien ja paineiden oltava samat kuin on käytetty analysaattoreita kalibroitaessa.

6.5.3.8 Kunkin kaasuista mitatun epäpuhtauden pitoisuuslukema on se, joka on luettu mittauslaitteesta sen tasaantumisen jälkeen. Puristussytytysmoottorien hiilivetypäästöjen massat lasketaan integroidusta HFID-lukemasta tarvittaessa korjattuna vaihtelevalle virtaukselle kohdassa 6.6.6 esitetyllä tavalla.

6.6 Päästöjen määrän laskeminen

6.6.1 Tilavuuden määrittäminen

6.6.1.1 Tilavuuden laskeminen käytettäessä säädettävää laimennuslaitetta, jossa virtaus pidetään vakiona sitä kuristavan aukon tai putken avulla.

Tallennetaan jatkuvasti tilavuusvirran arvot ja lasketaan kokonaistilavuus testin kestoajalta.

6.6.1.2 Tilavuuden laskeminen kiertomäntäpumppua käytettäessä.

Laimennetun pakokaasun tilavuus kiertomäntäpumpulla varustetuissa järjestelmissä lasketaan seuraavasta kaavasta:

V = Vo · N

jossa

V	=	laimennetun kaasun tilavuus, l/testi (ennen korjausta)
Vo	=	kiertomäntäpumpun siirtämän kaasun tilavuus testausolosuhteissa, l/kierros
N	=	kierrosten määrä testiä kohti.

6.6.1.3 Tilavuuden korjaus vakio-olosuhteisiin

Laimennetun pakokaasun tilavuus korjataan seuraavalla kaavalla:

(1)

jossa

(2)

PB	=	ulkoilman paine testihuoneessa (kPa)
P1	=	kiertomäntäpumpun imupuolen alipaine (kPa) ulkoilman paineeseen nähden
Tp	=	kiertomäntäpumppuun menevän laimennetun pakokaasun keskimääräinen lämpötila testin aikana (K).

6.6.2 Kaasumaisten ja hiukkasepäpuhtauspäästöjen kokonaismassa

Ajoneuvosta testin aikana tulleen kunkin epäpuhtauden massa M määritetään volumetrisen pitoisuuden ja kyseisen kaasun tilavuuden tulona huomioiden seuraavat tiheydet edellä mainituissa vertailuolosuhteissa.

hiilimonoksidin (CO) osalta:	d = 1,25 g/l
hiilivetyjen osalta:
bensiinin (E5) osalta (C1H1,89O0,016)	d = 0,631 g/1
dieselöljyn (B5) osalta (C1H1,86O0,005)	d = 0,622 g/1
nestekaasun osalta (CH2,525)	d = 0,649 g/l
maakaasun/biometaanin osalta (C1H4)	d = 0,714 g/l
etanolin osalta (E85) (C1H2,74O0,385)	d = 0,932 g/l
typen oksidien (NOx) osalta:	d = 2,05 g/1

6.6.3 Kaasumaiset päästöt lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

(3)

jossa

Mi	=	epäpuhtauspäästöjen i massa grammoina kilometriä kohti
Vmix	=	laimennetun pakokaasun tilavuus ilmaistuna l/testi ja korjattuna vakio-olosuhteisiin (273,2 K ja 101,33 kPa),
Qi	=	epäpuhtauden i tiheys g/l normaalilämpötilassa ja -paineessa (273,2 K ja 101,33 kPa)
kh	=	kosteuskorjauskerroin, jota käytetään typen oksidien päästöjen massan laskemiseen. HC:lle ja CO:lle ei ole kosteuskorjausta
Ci	=	epäpuhtauden i pitoisuus laimennetussa pakokaasussa ilmaistuna ppm:nä ja korjattuna laimennusilman sisältämällä epäpuhtauden i määrällä
d	=	toimintasykliä vastaava ajomatka kilometreinä.

6.6.4 Korjaus pitoisuudelle laimennusilmassa

Epäpuhtauden pitoisuus laimennetussa pakokaasussa korjataan laimennusilman sisältämällä epäpuhtauden määrällä seuraavasti:

(4)

jossa

Ci	=	epäpuhtauden i pitoisuus laimennetussa pakokaasussa, ilmaistuna ppm:nä ja korjattuna laimennusilman sisältämällä i:n määrällä
Ce	=	epäpuhtauden i mitattu pitoisuus laimennetussa pakokaasussa (ppm)
Cd	=	epäpuhtauden i pitoisuus laimennusilmassa (ppm)
DF	=	laimennuskerroin.

Laimennuskerroin lasketaan seuraavasti:

	bensiinin osalta	(5a)
	dieselöljyn osalta	(5a)
	nestekaasun osalta	(5b)
	maakaasun/biometaanin osalta	(5c)
	etanolin osalta	(5d)

Näissä yhtälöissä:

CCO2	=	näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun CO2-pitoisuus tilavuusprosentteina
CHC	=	näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun HC-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina
CCO	=	näytepussin sisältämän laimennetun pakokaasun CO-pitoisuus ppm:nä.

Muiden hiilivetyjen kuin metaanin (NMHC) pitoisuus lasketaan seuraavasti:

CNMHC = CTHC – (Rf CH4 · CCH4)

jossa:

CNMHC	=	laimennetun pakokaasun korjattu NMHC-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina
CTHC	=	laimennetun pakokaasun THC-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna THC:n määrällä laimennusilmassa
CCH4	=	laimennetun pakokaasun CH4-pitoisuus ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna CH4:n määrällä laimennusilmassa
Rf CH4	=	FID:n vastetekijä metaanin osalta määritellään liitteen 4a lisäyksessä 3 olevassa kohdassa 2.3.3.

6.6.5 NO:n kosteuskorjauskertoimen määritys

Kosteuden vaikutuksen korjaamiseksi typen oksideista saatuihin tuloksiin sovelletaan seuraavaa yhtälöä:

(6)

jossa

H	=	absoluuttinen kosteus ilmaistuna grammoina vettä kuivaa ilmakiloa kohden
Ra	=	ulkoilman suhteellinen kosteus ilmaistuna prosentteina
Pd	=	kyllästetyn höyryn paine ulkoilman lämpötilassa (kPa)
PB	=	ulkoilman paine testihuoneessa (kPa).

6.6.6 HC-määritys puristussytytysmoottoreille

Keskimääräinen HC-pitoisuus, jota käytetään HC-päästöjen massan määritykseen puristussytytysmoottoreille, lasketaan seuraavan kaavan avulla:

(7)

jossa:

lämmitetyn FID:n lukeman integraali testin aikana (t2–t1)

laimennetusta pakokaasusta mitattu HC-pitoisuus ppm:nä; Ci korvaa CHC:n kaikissa vastaavissa yhtälöissä.

6.6.7 Hiukkasten määritys

Hiukkaspäästö Mp (g/km) lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

kun pakokaasut poistetaan tunnelista,

kun pakokaasut palautetaan tunneliin.

Tällöin:

Vmix	=	laimennetun pakokaasun tilavuus (ks. kohta 6.6.1) standardiolosuhteissa
Vep	=	hiukkassuodattimen läpi virtaavan pakokaasun tilavuus standardiolosuhteissa
Pe	=	suodattimiin kerääntynyt hiukkasmassa
d	=	toimintasykliä vastaava todellinen ajomatka, km
Mp	=	hiukkaspäästö, g/km.

Jos on tehty laimennusjärjestelmän taustahiukkaspitoisuutta koskeva korjaus, se on määritettävä kohdan 6.2.4 mukaisesti. Tässä tapauksessa hiukkasten massa (g/km) on laskettava seuraavasti:

kun pakokaasut poistetaan tunnelista,

kun pakokaasut palautetaan tunneliin.

Tällöin:

Vap	=	taustahiukkassuodattimen läpi virtaavan tunneli-ilman tilavuus standardiolosuhteissa
Pa	=	taustasuodattimeen kerääntynyt hiukkasmassa
DF	=	kohdassa 6.4.4 määritetty laimennuskerroin.

Jos taustakorjaustulosten soveltaminen johtaa negatiiviseen hiukkasmassa-arvoon (g/km), hiukkasmassatuloksen katsotaan olevan nolla g/km.

6.6.8 Hiukkasmäärän määrittäminen

Päästön hiukkasmäärä lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

jossa

N	=	päästön hiukkasmäärä hiukkasina kilometriä kohti
V	=	laimennetun pakokaasun tilavuus ilmaistuna l/testi ja korjattuna vakio-olosuhteisiin (273,2 K ja 101,33 kPa)
K	=	kalibrointikerroin, jolla korjataan hiukkaslaskurin mittaustulokset viitelaitteen tasolle, ellei kerrointa sovelleta sisäisesti hiukkaslaskurissa. Jos kalibrointikerrointa sovelletaan sisäisesti hiukkaslaskurissa, edellä olevassa yhtälössä käytetään k:n arvona arvoa 1
	=	laimennetusta pakokaasusta mitattu korjattu hiukkaspitoisuus ilmaistuna päästötestissä koko ajosyklin aikana saatuna hiukkasten keskimääränä kuutiosenttimetrissä. Jos hiukkaslaskurin antamia volumetrisen keskipitoisuuden tuloksia ( ) ei saada standardiolosuhteissa (273,2 K ja 101,33 kPa), pitoisuudet korjataan kyseisiin olosuhteisiin ( ).
	=	haihtuvien hiukkasten poistolaitteen keskihiukkaspitoisuuden vähennyskerroin testissä käytetyllä laimennusasetuksella
d	=	toimintasykliä vastaava ajomatka kilometreinä
	=	lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

jossa

Ci =

hiukkaslaskurista tehty diskreetti mittaus laimennetun pakokaasun hiukkaspitoisuudesta (hiukkasia/kuutiosenttimetri) koinsidenssikorjattuna

n =

toimintasyklin aikana tehtyjen diskreettien hiukkaspitoisuusmittausten kokonaismäärä

lasketaan seuraavasta yhtälöstä:

n = T · f

jossa

T	=	toimintasyklin kesto sekunteina
f	=	hiukkaslaskurin tallennustiheys hertseinä (Hz).

6.6.9 Jaksoittaisesti regeneroituvilla laitteilla varustettujen ajoneuvojen massapäästöjen ottaminen huomioon

Jos ajoneuvo on varustettu säännön nro 83, muutossarja 06, liitteessä 13 Päästöjen testausmenettely jaksoittaisesti regeneroituvalla järjestelmällä varustetuille ajoneuvoille määritellyllä jaksoittaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, sovelletaan seuraavaa.

6.6.9.1

Liitteen 13 määräyksiä sovelletaan pelkästään hiukkasmassamittauksiin eikä hiukkasmäärämittauksiin.

6.6.9.2

Otettaessa hiukkasmassanäyte testissä, jonka aikana ajoneuvo käy läpi ohjelmoidun regeneroinnin, suodattimen pinnan lämpötila saa olla enintään 192 °C.

6.6.9.3

Otettaessa hiukkasmassanäyte testissä, jolloin regenerointilaite on vakaasti kuormitettuna (ts. ajoneuvo ei käy läpi regenerointia), suositellaan, että ajoneuvolla olisi ajettu yli 1/3 ohjelmoitujen regenerointien välisestä kilometrimäärästä tai että jaksoittaisesti regeneroituvaa laitetta on kuormitettu vastaavasti ajoneuvosta irrotettuna.

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testaamista varten valmistaja voi huolehtia siitä, että tämä tekijä on sisällytetty kehityskertoimeen. Tällöin tämän säännön kohta 8.2.3.2.2 korvataan tämän liitteen kohdalla 6.6.9.3.1.

6.6.9.3.1

Jos valmistaja haluaa suorittaa sisäänajon (x km, missä x ≤ 3 000 km kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ja x ≤ 15 000 km puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ja kun ajoneuvolla on ajettu > 1/3 perättäisten regenerointien välisestä kilometrimäärästä), menetellään seuraavasti:

a)	Mitataan epäpuhtauksien päästöt (tyyppi I) 0 ja x km:n kohdalla ensimmäisen testattavan ajoneuvon osalta.

b)	Lasketaan päästöjen kehityskerroin 0 ja x km:n välillä kunkin epäpuhtauden osalta seuraavasti:

Se voi olla pienempi kuin 1.

a)	Muita ajoneuvoja ei sisäänajeta, mutta niiden päästöihin 0 km:n kohdalla vaikuttaa kehityskerroin.

Tässä tapauksessa huomioon otettavat arvot ovat

a)	ensimmäisen ajoneuvon osalta arvo x km:n kohdalla

b)	muiden ajoneuvojen osalta arvot 0 km:n kohdalla kehityskertoimella kerrottuna.

Taulukko 1

Kaupunkiajon perussykli alustadynamometrillä (Osa 1)

	Toimenpide	Vaihe	Kiihtyvyys (m/s2)	Nopeus (km/h)	Kestoaika		Kumulatiivinen aika (s)	Käytettävä vaihde käsivalintaisella vaihteistolla
	Toimenpide	Vaihe	Kiihtyvyys (m/s2)	Nopeus (km/h)	Toimenpide (s)	Vaihe (s)	Kumulatiivinen aika (s)	Käytettävä vaihde käsivalintaisella vaihteistolla
1	Joutokäynti	1	0	0	11	11	11	6 s PM + 5 s K1 (*1)
2	Kiihdytys	2	1,04	0–15	4	4	15	1
3	Tasainen nopeus	3	0	15	9	8	23	1
4	Hidastus	4	–0,69	15–10	2	5	25	1
5	Hidastus, kytkin irti		–0,92	10–0	3		28	K1 (*1)
6	Joutokäynti	5	0	0	21	21	49	16 s PM + 5 s K1 (*1)
7	Kiihdytys	6	0,83	0–15	5	12	54	1
8	Vaihteen vaihto			15	2		56
9	Kiihdytys		0,94	15–32	5		61	2
10	Tasainen nopeus	7	0	32	24	24	85	2
11	Hidastus	8	–0,75	32–10	8	11	93	2
12	Hidastus, kytkin irti		–0,92	10–0	3		96	K 2 (*1)
13	Joutokäynti	9	0	0	21		117	16 s PM + 5 s K1 (*1)
14	Kiihdytys	10	0,83	0–15	5	26	122	1
15	Vaihteen vaihto			15	2		124
16	Kiihdytys		0,62	15–35	9		133	2
17	Vaihteen vaihto			35	2		135
18	Kiihdytys		0,52	35–50	8		143	3
19	Tasainen nopeus	11	0	50	12	12	155	3
20	Hidastus	12	–0,52	50–35	8	8	163	3
21	Tasainen nopeus	13	0	35	13	13	176	3
22	Vaihteen vaihto	14		35	2	12	178
23	Hidastus		–0,99	35–10	7		185	2
24	Hidastus, kytkin irti		–0,92	10–0	3		188	K2 (*1)
25	Joutokäynti	15	0	0	7	7	195	7 s PM (*1)

Taulukko 2

Tyyppi I -testin maantieajosykli (Osa 2)

Toimenpiteen nro	Toimenpide	Vaihe	Kiihtyvyys (m/s2)	Nopeus (km/h)	Kestoaika		Kumulatiivinen aika (s)	Käytettävä vaihde käsivalintaisella vaihteistolla
Toimenpiteen nro	Toimenpide	Vaihe	Kiihtyvyys (m/s2)	Nopeus (km/h)	Toimenpide (s)	Vaihe (s)	Kumulatiivinen aika (s)	Käytettävä vaihde käsivalintaisella vaihteistolla
1	Joutokäynti	1	0	0	20	20	20	K1 (1)
2	Kiihdytys	2	0,83	0–15	5	41	25	1
3	Vaihteen vaihto			15	2		27	—
4	Kiihdytys		0,62	15–35	9		36	2
5	Vaihteen vaihto			35	2		38	—
6	Kiihdytys		0,52	35–50	8		46	3
7	Vaihteen vaihto			50	2		48	—
8	Kiihdytys		0,43	50–70	13		61	4
9	Tasainen nopeus	3	0	70	50	50	111	5
10	Hidastus	4	–0,69	70–50	8	8	119	4 s. 5 + 4 s. 4
11	Tasainen nopeus	5	0	50	69	69	188	4
12	Kiihdytys	6	0,43	50–70	13	13	201	4
13	Tasainen nopeus	7	0	70	50	50	251	5
14	Kiihdytys	8	0,24	70–100	35	35	286	5
15	Tasainen nopeus (2)	9	0	100	30	30	316	5 (2)
16	Kiihdytys (2)	10	0,28	100–120	20	20	336	5 (2)
17	Tasainen nopeus (2)	11	0	120	10	20	346	5 (2)
18	Hidastus (2)	12	–0,69	120–80	16	34	362	5 (2)
19	Hidastus (2)		–1,04	80–50	8		370	5 (2)
20	Hidastus, kytkin irti		1,39	50–0	10		380	K5 (1)
21	Joutokäynti	13	0	0	20	20	400	PM (1)

Taulukko 3

Simuloitua energiaa ja dynamometrin kuormitusta koskevat vaatimukset

Ajoneuvojen vertailumassa VM (kg)	Ekvivalentti-inertia	Dynamometrin absorboima teho ja kuorma 80 km/h nopeudella		Ajovastuskertoimet
	kg	kW	N	a (N)	B (N/km/h)
VM ≤ 480	455	3,8	171	3,8	0,0261
480 < VM ≤ 540	510	4,1	185	4,2	0,0282
540 < VM ≤ 595	570	4,3	194	4,4	0,0296
595 < VM ≤ 650	625	4,5	203	4,6	0,0309
650 < VM ≤ 710	680	4,7	212	4,8	0,0323
710 < VM ≤ 765	740	4,9	221	5,0	0,0337
765 < VM ≤ 850	800	5,1	230	5,2	0,0351
850 < VM ≤ 965	910	5,6	252	5,7	0,0385
965 < VM ≤ 1 080	1 020	6,0	270	6,1	0,0412
1 080 < VM ≤ 1 190	1 130	6,3	284	6,4	0,0433
1 190 < VM ≤ 1 305	1 250	6,7	302	6,8	0,0460
1 305 < VM ≤ 1 420	1 360	7,0	315	7,1	0,0481
1 420 < VM ≤ 1 530	1 470	7,3	329	7,4	0,0502
1 530 < VM ≤ 1 640	1 590	7,5	338	7,6	0,0515
1 640 < VM ≤ 1 760	1 700	7,8	351	7,9	0,0536
1 760 < VM ≤ 1 870	1 810	8,1	365	8,2	0,0557
1 870 < VM ≤ 1 980	1 930	8,4	378	8,5	0,0577
1 980 < VM ≤ 2 100	2 040	8,6	387	8,7	0,0591
2 100 < VM ≤ 2 210	2 150	8,8	396	8,9	0,0605
2 210 < VM ≤ 2 380	2 270	9,0	405	9,1	0,0619
2 380 < VM ≤ 2 610	2 270	9,4	423	9,5	0,0646
2 610 < VM	2 270	9,8	441	9,9	0,0674

Kuva 1

Tyyppi I -testin toimintasykli

Kuva 2

Tyyppi I -testin kaupunkiajosyklin perusosa

Teksti kuva

Kuva 3

Tyyppi I -testin maantieajosykli (Osa 2)

(*1) PM = vaihde vapaalla, kytkin päällä. K1, K2 = ykkös- tai kakkosvaihde kytketty, kytkin irti.

(1) PM = vaihde vapaalla, kytkin päällä. K1, K5 = ykkös- tai viitosvaihde kytketty, kytkin irti.

(2) Lisävaihteita voidaan käyttää valmistajan suositusten mukaisesti, jos ajoneuvon vaihteistossa on enemmän kuin viisi vaihdetta.

Lisäys 1

Alustadynamometrijärjestelmä

1. ERITELMÄ

1.1 Yleiset vaatimukset

1.1.1

Dynamometrin on kyettävä simuloimaan ajovastuksia yhdellä seuraavista luokituksista:

a)	dynamometri kiinteällä kuormituskäyrällä eli dynamometri, jonka fyysiset ominaisuudet antavat kiinteän kuormituskäyrän muodon

b)	dynamometri säädettävällä kuormituskäyrällä eli dynamometri, jossa vähintään kahta ajovastusparametria voidaan säätää kuormituskäyrän muodon muuttamiseksi.

1.1.2

Dynamometrit, joissa on sähköinen inertian simulointi, on osoitettava yhtäpitäviksi mekaanisten inertiajärjestelmien kanssa. Tapa, jolla yhtäpitävyys todetaan, esitetään tämän liitteen lisäyksessä 6.

1.1.3

Jos alustadynamometrillä ei voi jäljitellä kokonaisajovastuksia nopeuksilla 10–120 km/h, on suositeltavaa käyttää alustadynamometriä, jolla on jäljempänä määritellyt ominaisuudet.

1.1.3.1

Jarrulaitteen ja alustadynamometrin sisäisten kitkavaikutusten absorboima kuorma 0-nopeudesta 120 km:n tuntinopeuteen on seuraava:

F = (a + b · V2) ± 0,1 · F80 (ei kuitenkaan negatiivinen)

jossa

F	=	alustadynamometrin absorboima kokonaiskuorma (N)
a	=	pyörimisvastuksen arvoekvivalentti (N)
b	=	ilmanvastuksen kerroinekvivalentti [N/(km/h)2]
V	=	nopeus (km/h)
F80	=	kuorma nopeudessa 80 km/h (N).

1.2 Erityisvaatimukset

1.2.1

Dynamometrin säätö ei saa muuttua ajan kuluessa. Se ei saa aiheuttaa tärinää, joka voitaisiin havaita ajoneuvossa ja joka voisi heikentää ajoneuvon tavanomaisia toimintoja.

1.2.2

Alustadynamometri voi olla yksi- tai kaksirullainen. Eturulla käyttää suoraan tai epäsuorasti inertiamassoja ja tehon absorptiolaitetta.

1.2.3

Kuorma on kyettävä mittaamaan ja lukemaan 5 prosentin tarkkuudella.

1.2.4

Jos dynamometrissä on kiinteä kuormituskäyrä, on kuorman säädön tarkkuuden oltava 80 km/h nopeudella ±5 prosenttia. Jos dynamometrissä on säädettävä kuormituskäyrä, on dynamometrin sovittamistarkkuuden ajovastuksiin oltava ±5 prosenttia nopeudessa 120, 100, 80, 60 ja 40 km/h ja ±10 prosenttia nopeudessa 20 km/h. Sen alapuolella dynamometrin absorption on oltava positiivinen.

1.2.5

Pyörivien osien kokonaisinertian (tarvittaessa simuloitu inertia mukaan luettuna) on oltava tunnettu ja ±20 kg:n sisällä testin inertialuokasta.

1.2.6

Ajoneuvon nopeus on mitattava rullan pyörimisnopeutena (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta). Nopeuden mittaustarkkuuden on oltava ±1 km/h yli 10 km:n/h nopeuksilla.

Ajoneuvon ajama matka on mitattava rullan pyörimisliikkeenä (kaksirullaisella dynamometrillä eturullasta).

2. DYNAMOMETRIN KALIBROINTI

2.1 Johdanto

Tässä osassa esitetään dynamometrin jarrun absorboiman kuorman määritysmenetelmä. Absorboitunut kuorma muodostuu kitkavaikutusten ja jarrulaitteiston absorboimasta kuormasta.

Dynamometri otetaan käyttöön testissä käytettävien testinopeuksien ulkopuolella. Dynamometrin käynnistämiseen käytettävä laite kytketään irti, jolloin vetorullan pyörimisnopeus laskee.

Tehonabsorptioyksikkö ja kitkavaikutukset vaimentavat rullien liike-energiaa. Tässä menetelmässä ei huomioida vaihtelua rullien sisäisissä kitkavaikutuksissa sen mukaan, onko rullien päällä ajoneuvo vai ei. Takarullan kitkavaikutusta ei huomioida, kun se on vapaa.

2.2 Kuormanmittauslaitteiston kalibrointi nopeudella 80 km/h

Kuormanmittauslaite on kalibroitava nopeuteen 80 km/h absorboidun kuorman funktiona seuraavalla menetelmällä (ks. myös kuva 4):

2.2.1

Mitataan rullan pyörimisnopeus, jollei sitä vielä ole tehty. Voidaan käyttää viidettä pyörää, kierroslaskuria tai muuta menetelmää.

2.2.2

Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin käynnistykseen.

2.2.3

Käytetään vauhtipyörää tai muuta inertian simulointijärjestelmää kyseiselle inertialuokalle.

Kuva 4

Alustadynamometrin absorboimaa tehoa kuvaava kaavio

 = F = a + b · V2

● = (a + b · V2) – 0,1 · F80

Δ = (a + b · V2) + 0,1 · F80

2.2.4

Kiihdytetään dynamometri nopeuteen 80 km/h.

2.2.5

Kirjataan mitattu kuorma Fi (N).

2.2.6

Kiihdytetään dynamometri nopeuteen 90 km/h.

2.2.7

Kytketään dynamometrin käynnistykseen käytetty laite irti.

2.2.8

Merkitään muistiin aika, jossa dynamometrin nopeus laskee 85 km:stä/h 75 km:iin/h.

2.2.9

Säädetään tehonabsorptiolaite eri tasolle.

2.2.10

Kohtien 2.2.4–2.2.9 vaatimukset on toistettava riittävän usein, jotta katetaan käytetyt kuorman vaihtelut.

2.2.11

Lasketaan absorboitunut kuorma seuraavan kaavan avulla:

jossa

F	=	absorboitunut kuorma (N)
Mi	=	ekvivalentti-inertia kilogrammoina (ilman vapaana pyörivän taemman rullan inertiavaikutuksia)
ΔV	=	poikkeama vauhdin osalta m/s (10 km/h = 2,775 m/s)
t	=	rullan hidastumiseen nopeudesta 85 km/h nopeuteen 75 km/h kulunut aika.

2.2.12

Kuvassa 5 esitetään mitattu kuorma nopeuden ollessa 80 km/h kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona.

Kuva 5

Nopeudessa 80 km/h mitattu kuorma kyseisellä nopeudella absorboituneen kuorman funktiona

2.2.13

Kohtien 2.2.3–2.2.12 vaatimukset on toistettava kaikille käytetyille inertialuokille.

2.3 Kuormanmittauslaitteiston kalibrointi muilla nopeuksilla

Kohdassa 2.2 esitetyt menettelyt on toistettava valituille nopeuksille riittävän usein.

2.4 Voiman tai vääntömomentin kalibrointi

Voiman tai vääntömomentin kalibrointiin on käytettävä samaa menettelyä.

3. KUORMITUSKÄYRÄN TARKASTAMINEN

3.1 Menettely

Dynamometrin kuorma-absorptiokäyrä tarkastetaan vertailuarvosta nopeudella 80 km/h seuraavalla tavalla.

3.1.1

Asetetaan ajoneuvo dynamometrille tai käytetään muuta tapaa dynamometrin käynnistykseen.

3.1.2

Säädetään dynamometri absorboituun kuormaan (F) nopeudessa 80 km/h.

3.1.3

Kirjataan absorboitunut kuorma nopeuksilla 120, 100, 80, 60, 40 ja 20 km/h.

3.1.4

Piirretään käyrä F(V) ja tarkastetaan, että se vastaa tämän lisäyksen kohdan 1.1.3.1 vaatimuksia.

3.1.5

Toistetaan kohdissa 3.1.1–3.1.4 esitetty menettely muilla kuorman F arvoilla 80 km/h:ssa ja muilla inertia-arvoilla.

Lisäys 2

Pakokaasunlaimennusjärjestelmä

1. JÄRJESTELMÄN ERITELMÄ

1.1 Järjestelmän yleiskuvaus

Pakokaasun laimentamisessa on käytettävä täysvirtauslaimennusjärjestelmää. Sitä varten ajoneuvon pakokaasua on jatkuvasti laimennettava ulkoilmalla valvotuissa olosuhteissa. Pakokaasu-laimennusilmaseoksen kokonaistilavuus mitataan, ja siitä otetaan jatkuva suhteellinen näyte analysointia varten. Epäpuhtauspäästömäärät määritetään näytteiden pitoisuuksista, jotka korjataan ulkoilman epäpuhtauspitoisuudella ja testijakson kokonaisvirtauksella.

Pakokaasunlaimennusjärjestelmä koostuu siirtoputkesta, sekoituskammiosta ja laimennustunnelista, laimennusilman säätölaitteesta, imulaitteesta ja virranmittauslaitteesta. Laimennustunneliin asennetaan näytteenottimet lisäysten 3, 4 ja 5 mukaisesti.

Edellä mainittu sekoituskammio on kuvissa 6 ja 7 kuvatun lainen astia, jossa ajoneuvon pakokaasut ja laimennusilma yhdistetään siten, että seos on homogeeninen kammion ulostulossa.

1.2 Yleiset vaatimukset

1.2.1 Ajoneuvon pakokaasut on laimennettava riittävällä määrällä ulkoilmaa, jotta näytteenotto- ja mittausjärjestelmään ei kondensoidu vettä missään testin aikana esiintyvissä olosuhteissa.

1.2.2 Ilman ja pakokaasujen seoksen on oltava homogeenista kohdassa, jossa näytteenotin sijaitsee (ks. kohta 1.3.3). Näytteenottimien on otettava laimennetusta pakokaasusta edustava näyte.

1.2.3 Järjestelmän on mahdollistettava laimennettujen pakokaasujen kokonaistilavuuden mittaaminen.

1.2.4 Näytteenottojärjestelmän on oltava kaasutiivis. Muuttuvan laimennuksen näytteenottojärjestelmän suunnittelun ja siihen tarvittujen materiaalien on oltava sellaisia, etteivät ne vaikuta laimennettujen pakokaasujen epäpuhtauspitoisuuksiin. Jos jokin järjestelmän osa (lämmönvaihdin, sykloniseparaattori, puhallin jne.) muuttaisi jonkin epäpuhtauden pitoisuutta laimennetuissa pakokaasuissa eikä vikaa voida korjata, on sen epäpuhtauden näytteenotto suoritettava ennen kyseistä osaa.

1.2.5 Kaikki laimennusjärjestelmä osat, jotka ovat kosketuksissa raa’an ja laimennetun pakokaasun kanssa, on oltava sellaisia, että hiukkasten kerääntyminen tai muuttuminen on mahdollisimman vähäistä. Kaikki osat on valmistettava sähköä johtavista materiaaleista, jotka eivät reagoi pakokaasun komponenttien kanssa, ja ne on maadoitettava sähköisesti sähköstaattisten vaikutusten estämiseksi.

1.2.6 Jos testattava ajoneuvo on varustettu useampihaaraisella pakoputkella, yhdistävät putket on kytkettävä mahdollisimman lähelle ajoneuvoa, mutta siten, että ne eivät haittaa ajoneuvon toimintaa.

1.2.7 Muuttuvan laimennuksen järjestelmän on oltava siten suunniteltu, että näyte voidaan ottaa muuttamatta vastapainetta pakoputken päässä merkittävästi.

1.2.8 Ajoneuvon ja laimennusjärjestelmän välisen yhdysputken on oltava sellainen, että lämpöhäviö jää mahdollisimman pieneksi.

1.3 Erityisvaatimukset

1.3.1 Liitäntä ajoneuvon pakojärjestelmään

Ajoneuvon pakoputkien ja laimennusjärjestelmän välisen yhdysputken on oltava mahdollisimman lyhyt ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	Putken on oltava alle 3,6 m pitkä tai, jos se on lämpöeristetty, alle 6,1 m pitkä. Sen sisähalkaisija ei saa olla suurempi kuin 105 mm.

Putki ei saa aiheuttaa staattisen paineen muuttumista yli 0,75 kPa:lla testattavan ajoneuvon pakoputkissa 50 km/h nopeudessa tai yli 1,25 kPa:lla koko testin aikana verrattuna niihin staattisiin paineisiin, jotka on tallennettu, kun ajoneuvon pakoputkiin ei ole liitetty mitään. Paine on mitattava pakoputkesta tai halkaisijaltaan yhtä suuresta jatkokappaleesta mahdollisimman läheltä putken päätä. Näytteenottojärjestelmiä, joilla voidaan ylläpitää staattisen paineen toleranssi ±0,25 kPa, voidaan käyttää, jos valmistajan kirjallisella pyynnöllä tutkimuslaitokselle perustellaan pienemmän toleranssin tarve.

c)	Putki ei saa muuttaa pakokaasun luonnetta.

d)	Mahdollisesti käytettävien elastomeeriliitinten on oltava termisesti mahdollisimman stabiileja, ja niiden altistuminen pakokaasuille on pidettävä mahdollisimman vähäisenä.

1.3.2 Laimennusilman säätö

Laimennusilma, jota käytetään pakokaasun ensimmäisessä laimentamisessa vakiotilavuusnäytteenottotunnelissa (CVS), on johdettava sellaisen suodattimen läpi, jonka materiaali pystyy vähentämään kooltaan kaikkein tunkeutuvimpien hiukkasten määrää vähintään 99,95 prosenttia tai joka vastaa vähintään standardin EN 1822:1998 luokkaa H13. Se vastaa suurteho- eli HEPA-suodattimien eritelmiä. Laimennusilma voidaan haluttaessa esipuhdistaa puuhiilellä ennen sen johtamista HEPA-suodattimeen. On suositeltavaa sijoittaa lisäksi karkeiden hiukkasten suodatin ennen HEPA-suodatinta ja mahdollisesti käytettävän puuhiilipuhdistimen jälkeen.

Valmistajan pyynnöstä laimennusilmasta voidaan ottaa näyte hyvän teknisen käytännön mukaisesti taustahiukkastasojen määrittämiseksi. Ne voidaan sen jälkeen vähentää laimennetusta pakokaasusta mitatuista arvoista.

1.3.3 Laimennustunneli

On huolehdittava järjestelyistä, joilla ajoneuvon pakokaasut ja laimennusilma sekoitetaan. Tarvittaessa voidaan käyttää sekoitussuutinta.

Jotta voitaisiin saattaa olosuhteiden vaikutus pakoputkessa mahdollisimman pieneksi ja rajoittaa paineen laskua laimennusilman säätölaitteessa, jos sellainen on, paine sekoituspaikassa ei saa poiketa yli ±0,25 kPa ilmakehän paineesta.

Seoksen homogeenisuus missään keräysputken leikkauskohdassa ei saa poiketa enemmän kuin ±2 prosenttia niiden arvojen keskiarvosta, jotka on saatu vähintään viidestä pisteestä, jotka sijaitsevat tasaisin välein kaasuvirran poikkipinnassa.

Hiukkas- ja hiukkaspäästönäytteiden keräämisessä on käytettävä laimennustunnelia, jolla on seuraavat ominaisuudet:

a)	Se koostuu sähköä johtavasta materiaalista valmistetusta suorasta putkesta, joka on maadoitettava.

b)	Se on halkaisijaltaan riittävän pieni pyörteisen virtauksen synnyttämistä varten (Reynoldsin luku vähintään 4 000) ja riittävän pitkä, jotta pakokaasu ja laimennusilma sekoittuvat täydellisesti.

c)	Sen halkaisija on vähintään 200 mm.

d)	Se voidaan eristää.

1.3.4 Imulaite

Laitteessa voi olla erilaisia kiinteitä nopeuksia, jotta varmistetaan riittävä virtaus veden kondensoitumisen estämiseksi. Tähän päästään yleisesti, kun virtaus on joko

a)	kaksinkertainen verrattuna toimintasyklin kiihdytysten tuottamaan suurimpaan pakokaasuvirtaan tai

b)	riittävä varmistamaan, että CO2-pitoisuus laimennetun pakokaasun näytepussissa on pienempi kuin kolme tilavuusprosenttia bensiinin ja dieselöljyn osalta, pienempi kuin 2,2 tilavuusprosenttia nestekaasun osalta ja pienempi kuin 1,5 tilavuusprosenttia maakaasun/biometaanin osalta.

1.3.5 Tilavuuden mittaus ensilaimennusjärjestelmässä

Vakiotilavuuskerääjään otetun laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden mittausmenetelmän on oltava sellainen, että mittaustarkkuus on ±2 prosenttia kaikissa toimintaolosuhteissa. Jos laite ei voi kompensoida pakokaasujen ja laimennusilman seoksen lämpötilan muutoksia mittauspisteessä, on käytettävä lämmönvaihdinta pitämään lämpötila ±6 K:n sisällä annetusta käyttölämpötilasta.

Tilavuudenmittauslaite voidaan tarvittaessa suojata sykloniseparaattorilla, raskashiukkassuodattimella tms.

Välittömästi tilavuudenmittauslaitteen etupuolelle on asennettava lämpötila-anturi. Lämpötila-anturin tarkkuuden on oltava ±1 K ja vasteajan 0,1 sekuntia 62 prosentissa annetusta lämpötilan vaihtelusta (arvo mitattu silikoniöljyssä).

Paineen poikkeama ilmakehän paineesta mitataan ennen tilavuudenmittauslaitetta ja tarvittaessa sen jälkeen.

Painemittausten tarkkuuden on oltava ±0,4 kPa testin aikana.

1.4 Suositeltujen järjestelmien kuvaus

Kuvissa 6 ja 7 esitetään kaavio kahdesta suositellusta pakokaasunlaimennusjärjestelmästä, jotka täyttävät tämän liitteen vaatimukset.

Koska eri rakennevaihtoehdoilla voidaan saada tarkkoja tuloksia, piirustuksen ehdoton noudattaminen ei ole tarpeen. Lisälaitteita, kuten mittareita, venttiilejä, solenoideja ja kytkimiä, voidaan käyttää lisätietojen saamiseksi ja laitejärjestelmän toimintojen yhteensovittamiseen.

1.4.1 Täysvirtauslaimennusjärjetelmä, jossa kiertomäntäpumppu

Kuva 6

Kiertomäntäpumpulla varustettu laimennusjärjestelmä

Kiertomäntäpumpulla (PDP) varustettu täysvirtausjärjestelmä täyttää tämän liitteen vaatimukset säätelemällä pumpun läpi kulkevaa kaasuvirtaa vakiolämpötilassa ja -paineessa. Kokonaistilavuus mitataan laskemalla kalibroidun kiertomäntäpumpun kierrokset. Suhteellinen näyte saadaan ottamalla näyte pumpulla, virtausmittarilla ja virtauksen säätöventtiilillä vakiovirtausmäärällä. Keräyslaitteisto käsittää seuraavat:

1.4.1.1

Laimennusilman suodatin (DAF), joka voi tarvittaessa olla esilämmitetty. Suodattimessa on sarjassa seuraavat suodattimet: tulopuolella aktiivihiilisuodatin (valinnainen) ja lähtöpuolella suurtehohiukkasilmasuodatin (HEPA). On suositeltavaa sijoittaa lisäksi karkeiden hiukkasten suodatin ennen HEPA-suodatinta ja mahdollisesti käytettävän aktiivihiilisuodattimen jälkeen. Aktiivihiilisuodattimen tarkoituksena on vähentää ja stabiloida ulkoisista päästöistä peräisin olevia hiilivetypitoisuuksia laimennusilmassa.

1.4.1.2

Siirtoputki (TT), jonka kautta ajoneuvon pakokaasu johdetaan laimennustunneliin (DT), jossa pakokaasu ja laimennusilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi.

1.4.1.3

Kiertomäntäpumppu (PDP), jota käytetään siirtämään ilman ja pakokaasun seos vakiovirtausmäärällä. Virtausmäärän määrittämiseksi mitataan pumpun kierrokset sekä lämpötila ja paine.

1.4.1.4

Lämmönvaihdin (HE), jonka teho on riittävä, jotta ilman ja pakokaasun seoksen lämpötila mitattuna välittömästi ennen kiertomäntäpumppua on koko testin ajan ±6 K suunnitellusta käyttölämpötilasta. Tämä laite ei saa vaikuttaa analysointia varten erotettujen laimennettujen kaasujen epäpuhtauspitoisuuksiin.

1.4.1.5

Sekoituskammio (MC), jossa pakokaasu ja ilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi ja joka voi sijaita lähellä ajoneuvoa, jotta siirtoputki (TT) voi olla mahdollisimman lyhyt.

1.4.2 Kriittisen virtauksen venturilla varustettu täysvirtauslaimennusjärjestelmä

Kuva 7

Kriittisen virtauksen venturilla varustettu laimennusjärjestelmä

Kriittisen virtauksen venturin (CFV) käyttö täysvirtauslaimennusjärjestelmässä perustuu kriittisen virtauksen mekaniikan periaatteisiin. Laimennuksen ja pakokaasun muuttuvan seoksen virtausmäärä ylläpidetään äänennopeutena, joka on suoraan verrannollinen kaasun lämpötilan neliöjuureen. Virtausta valvotaan, lasketaan ja integroidaan jatkuvasti koko testin ajan.

Otettujen kaasunäytteiden suhteellisuus varmistetaan käyttämällä lisäksi toista kriittisen virtauksen näytteenottoventuria. Kun sekä paine että lämpötila ovat yhtä suuret kahden venturin sisäänmenoaukoissa, näytteenottoon ohjatun kaasuvirtauksen tilavuus on suhteessa tuotettuun laimennetun pakokaasuseoksen kokonaistilavuuteen, ja siten tämän liitteen vaatimukset täyttyvät. Keräyslaitteisto käsittää seuraavat:

1.4.2.1

1.4.2.2

Sekoituskammio (MC), jossa pakokaasu ja ilma sekoitetaan homogeeniseksi seokseksi ja joka voi sijaita lähellä ajoneuvoa, jotta siirtoputki (TT) voi olla mahdollisimman lyhyt.

1.4.2.3

Laimennustunneli (DT), josta hiukkasnäytteet otetaan.

1.4.2.4

Mittausjärjestelmä voidaan tarvittaessa suojata sykloniseparaattorilla, raskashiukkassuodattimella tms.

1.4.2.5

Mittaava kriittisen virtauksen venturiputki (CFV), jolla mitataan laimennetun pakokaasun virtaustilavuus.

1.4.2.6

Puhallin (BL), jonka teho riittää käsittelemään laimennetun pakokaasun kokonaistilavuuden.

2. CVS-JÄRJESTELMÄN KALIBROINTI

2.1 Yleiset vaatimukset

CVS-järjestelmä on kalibroitava käyttäen tarkkaa virtausmittaria ja kuristinlaitetta. Virtaus järjestelmän läpi on mitattava eri painelukemilla ja järjestelmän säätöparametrit mitattava ja suhteutettava virtauksiin. Virtausmittauslaitteen on oltava dynaaminen ja sovelluttava vakiotilavuusnäytteenottojärjestelmän testissä esiintyvälle suurelle virtausmäärälle. Laitteen tarkkuuden on oltava taattu hyväksytyn kansallisen tai kansainvälisen standardin mukaisesti.

2.1.1 Voidaan käyttää useita eri virtausmittarityyppejä, esim. kalibroitua venturia, laminaarivirtausmittaria tai kalibroitua turbiinimittaria, jos ne ovat dynaamisia mittausjärjestelmiä ja täyttävät tämän lisäyksen kohdan 1.3.5 vaatimukset.

2.1.2 Seuraavissa kohdissa esitetään yksityiskohtaisesti PDP- ja CFV-yksiköiden kalibrointimenetelmät, joissa käytetään laminaarista virtausmittaria, joka antaa vaaditun tarkkuuden, sekä kalibroinnin pätevyyden tilastollinen tarkastus.

2.2 Kiertomäntäpumpun (PDP) kalibrointi

2.2.1 Seuraava kalibrointimenettely selvittää laitteet, testivarustelun ja eri parametrit, jotka mitataan CVS-pumpun virtausmäärän määritystä varten. Kaikki pumppuun liittyvät parametrit mitataan yhtaikaa niiden parametrien kanssa, jotka liittyvät pumpun kanssa sarjaan kytkettyyn virtausmittariin. Laskettu virtausmäärä (m3/min pumpun imupuolella, absoluuttipaine ja lämpötila) voidaan sitten piirtää verrattuna korrelaatiofunktioon, joka on pumpun parametrien tietyn yhdistelmän arvo. Siten määritetään lineaarinen yhtälö, joka ilmaisee pumpun virtauksen ja korrelaatiofunktion suhteen toisiinsa. Jos CVS on moninopeuksinen, on kalibrointi suoritettava jokaiselle käytettävälle nopeusalueelle.

2.2.2 Tämä kalibrointimenettely perustuu virtausmäärän kussakin pisteessä ilmaisevien pumpun ja tilavuusmittarin parametrien absoluuttisten arvojen mittaamiseen. Kolme ehtoa on täytettävä, jotta varmistetaan kalibrointikäyrän tarkkuus ja oikeellisuus:

2.2.2.1

Pumpun paineet on mitattava pumppuun tehdyistä mittausrei’istä eikä pumpun imu- ja painepuolen ulkoisista putkista. Paineenmittausreiät, jotka on tehty pumpun käyttöpäädyn ylä- ja alakeskiöihin, antavat todelliset pumpun sisäiset paineet ja siten ilmaisevat absoluuttiset paine-erot.

2.2.2.2

Lämpötila on pidettävä vakaana kalibroinnin aikana. Laminaarinen virtausmittari on herkkä tulopuolen lämpötilan vaihteluille, jotka aiheuttavat mittauspisteiden hajontaa. Asteittaiset ±1 K:n lämpötilanvaihtelut ovat hyväksyttäviä, jos ne tapahtuvat useita minuutteja kestävän jakson aikana.

2.2.2.3

Kaikkien virtausmittarin ja CVS-pumpun välisten liitosten on oltava vuotamattomia.

2.2.3 Pakokaasupäästötestin aikana näiden samojen pumppuparametrien mittaus antaa käyttäjälle mahdollisuuden laskea virtausmäärä kalibrointiyhtälöstä.

2.2.4 Tämän lisäyksen kuvassa 8 esitetään eräs mahdollinen testijärjestely. Muutokset ovat sallittuja, jos tutkimuslaitos hyväksyy ne tarkkuudeltaan vastaaviksi. Jos käytetään kuvan 8 mukaista järjestelyä, seuraavat tiedot on selvitettävä annetuissa tarkkuusrajoissa:

ulkoilman paine (korjattu)(Pb)	±0,03 kPa
ulkoilman lämpötila (T)	±0,2 K
ilman lämpötila LFE:ssä (ETI)	±0,15 K
alipaine ennen LFE:tä (EPI)	±0,01 kPa
paine-ero LFE-kennon yli (EDP)	±0,0015 kPa
ilman lämpötila CVS-pumpun imupuolella (PTI)	±0,2 K
ilman lämpötila CVS-pumpun painepuolella (PTO)	±0,2 K
alipaine CVS-pumpun imupuolella (PPI)	±0,22 kPa
ylipaine CVS-pumpun painepuolella (PPO)	±0,22 kPa
pumpun kierrokset testijakson aikana (n)	±1 rpm
jakson aika (vähintään 250 s) (t)	±0,1 s

Kuva 8

Kiertomäntäpumpun kalibrointi

2.2.5 Kun järjestelmä on kytketty tämän lisäyksen kuvan 8 mukaisesti, asetetaan säädettävä kuristin täysin auki ja käytetään CVS-pumppua 20 minuuttia ennen kalibroinnin aloitusta.

2.2.6 Säädetään kuristusventtiili kiinnipäin sellaisin alipainevälein (noin 1 kPa), joilla saadaan vähintään kuusi mittauspistettä kokonaiskalibrointiin. Annetaan järjestelmän tasaantua kolme minuuttia ja toistetaan mittaus.

2.2.7 Ilman virtausmäärä (Qs) kussakin testipisteessä lasketaan vakiokuutiometreiksi minuutissa virtausmittarin tiedoista käyttäen valmistajan ilmoittamaa menetelmää.

2.2.8. Ilman virtausmäärä muutetaan sitten pumpun virtaukseksi (V0) (m3/kierros) pumpun imupuolen absoluuttisessa lämpötilassa ja paineessa.

jossa

V0	=	pumpun virtausmäärä olosuhteissa Tp ja Pp (m3/kierros)
Qs	=	ilman virtausmäärä olosuhteissa 101,33 kPa ja 273,2 K (m3/min)
Tp	=	pumpun imupuolen lämpötila (K)
Pp	=	pumpun imupuolen absoluuttipaine (kPa)
N	=	pumpun kierrosnopeus (rpm).

2.2.9. Jotta kompensoitaisiin pumpun nopeuden ja paineen vaihteluiden ja pumpun luiston vaikutus, lasketaan korrelaatiofunktio (x0) pumpun nopeudesta (n), paine-erosta pumpun imupuolen ja painepuolen välillä ja pumpun painepuolen absoluuttipaineesta seuraavalla kaavalla:

jossa

x0	=	korrelaatiofunktio
ΔΡp	=	pumpun imu- ja painepuolen välinen paine-ero (kPa)
Pe	=	painepuolen absoluuttipaine (PPO + Pb) (kPa).

Seuraavien kaavojen mukaiset kalibrointiyhtälöt saadaan tekemällä pienimmän neliösumman sovitus:

V0 = D0 – M (x0)

n = A – B (ΔΡp)

D0, M, A ja B ovat käyriä kuvaavat muotovakiot.

2.2.10 Moninopeuksinen CVS-järjestelmä on kalibroitava jokaiselle käytettävälle nopeudelle. Alueille tehtävien kalibrointikäyrien on oltava lähes yhdensuuntaisia ja muotovakioiden (D0) arvon on kasvettava, kun pumpun virtausalue laskee.

2.2.11 Jos kalibrointi on huolella suoritettu, yhtälöstä lasketut arvot ovat 0,5 prosentin sisällä V0:n mitatusta arvosta. M:n arvot vaihtelevat pumppukohtaisesti. Kalibrointi suoritetaan pumpun käyttöönoton yhteydessä ja suuremman huollon jälkeen.

2.3 Kriittisen virtauksen venturin (CFV) kalibrointi

2.3.1 Kriittisen virtauksen venturin kalibrointi perustuu kriittisen venturin virtausyhtälöön:

jossa

Qs	=	virtaus
Kv	=	kalibrointikerroin
P	=	absoluuttinen paine (kPa)
T	=	absoluuttinen lämpötila (K).

Kaasun virtaus on imupuolen paineen ja lämpötilan funktio.

Jäljempänä kuvatulla kalibrointimenettelyllä määritetään kalibrointikertoimen arvo mitatuilla paineen, lämpötilan ja virtausmäärän arvoilla.

2.3.2 CFV:n elektroniikkaosien kalibroinnissa on noudatettava valmistajan suosittamaa menettelyä.

2.3.3 Kriittisen virtauksen venturin virtauksen kalibrointimittaukset on suoritettava, ja seuraavat arvot on mitattava annetuissa tarkkuusrajoissa:

ulkoilman paine (korjattu)(Pb)	±0,03 kPa
ilman lämpötila virtausmittarissa (ETI)	±0,15 K
alipaine ennen LFE:tä (EPI)	±0,01 kPa
paine-ero LFE-kennon yli (EDP)	±0,0015 kPa
ilman virtausmäärä (Qs)	±0,5 %
CFV:n imupuolen alipaine (PPI)	±0,02 kPa
lämpötila venturin sisäänmenoaukossa (Tv)	±0,2 K

2.3.4 Laitteet on asennettava tämän lisäyksen kuvassa 9 esitetyllä tavalla ja vuodot tarkastettava. Virtausmittauslaitteen ja kriittisen virtauksen venturiputken väliset vuodot heikentävät kalibroinnin tarkkuutta huomattavasti.

Kuva 9

Kriittisen paineen venturin (CFV) kalibrointi

2.3.5 Säädettävä kuristinläppä asetetaan auki-asentoon, puhallin käynnistetään ja järjestelmän annetaan tasaantua. Kaikkien laitteiden antamat tiedot tallennetaan.

2.3.6 Kuristinläpän asentoa muutetaan, ja venturin kriittisen virtauksen alueelta otetaan vähintään kahdeksan lukemaa.

2.3.7. Seuraavissa laskelmissa käytetään kalibroinnissa tallennettuja tietoja. Ilman virtausmäärä (Qs) kussakin testipisteessä lasketaan virtausmittarin tiedoista käyttämällä valmistajan vahvistamaa menetelmää.

Kalibrointikertoimien arvot kussakin mittauspisteessä lasketaan kaavasta

jossa

Qs	=	virtausmäärä m3/min olosuhteissa 273,2 K ja 101,33 kPa
Tv	=	lämpötila venturiputken sisäänmenoaukossa (K)
Pv	=	absoluuttipaine venturiputken sisäänmenoaukossa (kPa).

Piirretään Kv venturin imupuolen paineen funktiona. Soonisella virtauksella Kv:n arvo on lähes vakio. Kun paine laskee (alipaine kasvaa), venturi ei kurista ja Kv laskee. Kv:n muutokset eivät ole sallittuja.

Lasketaan Kv:n keskiarvo ja standardipoikkeama vähintään kahdeksalle pisteelle ja kriittiselle alueelle.

Jos standardipoikkeama on enemmän kuin 0,3 prosenttia Kv:n keskiarvosta, on tehtävä korjauksia.

3. JÄRJESTELMÄN TARKASTUS

3.1 Yleiset vaatimukset

Määritetään CVS-näytteenottojärjestelmän ja analysointijärjestelmän kokonaistarkkuus syöttämällä järjestelmään tunnettu massa kaasumaista epäpuhtautta ja käyttämällä samalla laitteistoa samoin kuin tavanomaisessa testissä ja analysoimalla ja laskemalla sitten epäpuhtauksien massa liitteen 4a kohdan 6.6 kaavan mukaisesti, paitsi että propaanin tiheydeksi oletetaan 1,967 grammaa litralta vakio-olosuhteissa. Seuraavien kahden menetelmän tiedetään antavan riittävän tarkkuuden.

Tuodun ja mitatun kaasumäärän suurin sallittu poikkeama on 5 prosenttia.

3.2 CFO-menetelmä

3.2.1 Mitataan puhtaan kaasun vakiovirtaus (CO tai C3H8) käyttäen kriittisen virtauksen kuristinlaitetta.

3.2.2 Syötetään tunnettu määrä puhdasta kaasua (CO tai C3H8) CVS-järjestelmään kalibroidun kriittisen kuristinlaitteen läpi. Jos paine sisäänmenossa on riittävän korkea, kriittisen virtauksen kuristinlaitteen avulla säädetty virtausmäärä (q) on riippumaton mittalaipan ulostulopaineesta (kriittinen virtaus). Jos esiintyy yli 5 prosentin poikkeamia, virheen syy on määritettävä ja korjattava. CVS-järjestelmää käytetään kuin pakokaasutestissä noin 5–10 minuuttia. Näytepussiin kerätty kaasu analysoidaan tavallisilla laitteilla, ja tuloksia verrataan kaasunäytteiden ennalta tunnettuun pitoisuuteen.

3.3 Gravimetrinen menetelmä

3.3.1 Mitataan tietty määrä puhdasta kaasua (CO tai C3H8) gravimetrisellä menetelmällä.

3.3.2 Seuraavaa gravimetristä menettelyä voidaan käyttää CVS-järjestelmän tarkastamiseen.

Joko hiilimonoksidia tai propaania sisältävän pienen sylinterin paino määritetään ±0,01 gramman tarkkuudella. CVS-järjestelmää käytetään noin 5–10 minuutin ajan kuten tavanomaisessa pakokaasutestissä, samalla kun hiilimonoksidia tai propaania syötetään järjestelmään. Määritetään puhtaan kaasun määrä punnitsemalla painoero. Analysoidaan näytepussiin kerätty kaasu pakokaasuanalyysiin tavanomaisesti käytetyillä laitteilla. Verrataan tuloksia aiemmin laskettuihin lukuihin.

Lisäys 3

Kaasupäästöjen mittauslaitteet

1. ERITELMÄ

1.1 Järjestelmän yleiskuvaus

Otetaan jatkuva suhteellinen näyte laimennetuista pakokaasuista ja laimennusilmasta analysointia varten.

Kaasupäästöjen massa määritetään suhteellisen näytteen pitoisuuksista ja testin aikana mitatusta kokonaistilavuudesta. Näytteen pitoisuudet korjataan ulkoilman epäpuhtauspitoisuuden ottamiseksi huomioon.

1.2 Näytteenottojärjestelmää koskevat vaatimukset

1.2.1 Laimennettujen pakokaasujen näyte otetaan ennen imulaitetta mutta mahdollisten vakauttamislaitteiden jälkeen.

1.2.2 Virtausmäärä saa poiketa enintään ±2 prosenttia keskiarvosta.

1.2.3 Näytteenottomäärä ei saa laskea 5 l:n/min alapuolelle eikä olla enempää kuin 0,2 prosenttia laimennettujen pakokaasujen virtausmäärästä. Vastaavaa raja-arvoa sovelletaan myös vakiomassanäytteenottojärjestelmiin.

1.2.4 Näyte laimennusilmasta otetaan vakiovirtausmäärällä läheltä ulkoilman sisääntuloa (suodattimen jälkeen, jos sellainen on asennettu).

1.2.5 Sekoitusalueen pakokaasut eivät saa liata laimennusilmanäytettä.

1.2.6 Laimennusilman näytteenottomäärän on oltava verrattavissa laimennettujen pakokaasujen näytteenottomäärään.

1.2.7 Näytteenottotoimenpiteisiin käytettävien materiaalien on oltava sellaisia, etteivät ne muuta epäpuhtauspitoisuutta.

1.2.8 Kiinteiden hiukkasten erottamiseen näytteestä voidaan käyttää suodattimia.

1.2.9 Pakokaasujen ohjaamiseen käytettävien venttiilien on oltava nopeasäätöistä ja nopeatoimista tyyppiä.

1.2.10 Kolmitoimiventtiilien ja näytepussien välissä voidaan käyttää kaasutiiviitä pikakiinnitteisiä liittimiä, jolloin liittimet tiivistyvät automaattisesti pussin puolelta. Näytteiden siirtoon analysaattorille voidaan käyttää muita järjestelmiä (esim. kolmitoimisulkuventtiilejä).

1.2.11 Näytteen varastointi

Kaasunäytteet kerätään riittävän suuriin pusseihin, jotta näytevirtaus ei esty. Pussin materiaalin on oltava sellaista, ettei se vaikuta itse mittauksiin eikä kaasunäytteiden kemialliseen koostumukseen (esim. laminoitua polyetyleeni-polyamidikalvoa tai fluorattuja monihiilivetyjä).

1.2.12 Hiilivetynäytteenottojärjestelmä – dieselmoottorit

1.2.12.1

Hiilivetyjen näytteenottojärjestelmä koostuu lämmitetystä keräysputkesta, linjasta, suodattimesta ja pumpusta. Keräysputki asennetaan samalle etäisyydelle pakokaasun sisääntulosta kuin hiukkasten keräysputki siten, ettei kumpikaan häiritse toisen näytteenottoa. Putken pienin sisähalkaisija on 4 mm.

1.2.12.2

Kaikki lämmitetyt osat pidetään lämpötilassa 463 K (190 °C) ± 10 K lämmitysjärjestelmän avulla.

1.2.12.3

Mitattujen hiilivetyjen keskimääräinen pitoisuus määritellään integroimalla.

1.2.12.4

Lämmitetty näytteenottolinja varustetaan lämmitetyllä suodattimella (FH), joka poistaa 0,3 μm:n hiukkaset 99-prosenttisesti, poistamaan kaikki kiinteät hiukkaset analysointiin tarvittavasta jatkuvasta kaasuvirrasta.

1.2.12.5

Näytteenottojärjestelmän vasteaika (putkesta analysaattorin sisäänmenoon) saa olla enintään neljä sekuntia.

1.2.12.6

HFID-laitetta on käytettävä vakiovirtausjärjestelmällä (lämmönvaihdin), jotta saadaan edustava näyte, jollei tehdä kompensointia muuttuville CFV- tai CFO-virtauksille.

1.3 Kaasuanalyysiä koskevat vaatimukset

1.3.1 Hiilimonoksidin (CO) ja hiilidioksidin (CO2) analysointi:

Hiilimonoksidi- ja hiilidioksidianalysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapuna-absorptiotyyppiä (NDIR).

1.3.2 Hiilivetyjen kokonaismäärän (THC) analysointi – kipinäsytytysmoottorit:

Analysaattorin on oltava liekki-ionisaatiotyyppiä (FID) kalibroituna propaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

1.3.3 Hiilivetyjen kokonaismäärän (THC) analysointi – puristussytytysmoottorit:

Analysaattorin on oltava liekki-ionisaatiotyyppiä (FID), joka on varustettu ilmaisimella, venttiileillä, putkistolla jne., jotka lämmitetään lämpötilaan 463 K (190 °C) ± 10 K (HFID). Se kalibroidaan propaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

1.3.4 Typen oksidien (NOx) analysointi:

Analysaattorin on oltava joko kemiluminesenssityyppiä (CLA) tai ei-dispersoivaa ultraviolettiresonanssiabsorptiotyyppiä (NDUVR), molemmat varustettuna NOx–NO-muuntimella.

1.3.5 Metaanin (CH4) analysointi:

Analysaattorin on oltava joko tyyppiä kaasukromatografi, joka on yhdistetty liekki-ionisaatioon (FID), tai tyyppiä liekki-ionisaatio (FID), jossa on metaanierotin. Se kalibroidaan metaanikaasulla, joka ilmaistaan hiiliatomiekvivalenttina (C1).

1.3.6 Analysaattorien on oltava mittausalueeltaan sellaisia, että saavutetaan vaadittu tarkkuus pakokaasunäytteen epäpuhtauksien pitoisuuksien mittaamisessa.

1.3.7 Mittausvirhe saa olla enintään ±2 prosenttia (analysaattorin perusvirhe) kalibrointikaasujen todellisista arvoista riippumatta.

1.3.8 Jos konsentraatio on alle 100 ppm, mittausvirhe saa olla enintään ±2 ppm.

1.3.9 Ympäröivää ilmaa koskeva näyte on mitattava samalla analysaattorilla asianmukaisella mittausalueella.

1.3.10 Ennen analysaattoreita ei saa käyttää mitään kaasunkuivauslaitetta, ellei ole osoitettu, ettei sillä ole vaikutusta kaasuvirran epäpuhtauspitoisuuteen.

1.4 Suositeltujen järjestelmien kuvaus

Kuvassa 10 esitetään kaavio kaasupäästönäytteenottojärjestelmästä

Kuva 10

Kaavio kaasupäästönäytteenottojärjestelmästä

Teksti kuva

Järjestelmä koostuu seuraavista komponenteista:

1.4.1

Kaksi näytteenotinta (S1 ja S2), joilla otetaan jatkuvasti näytteitä laimennusilmasta ja laimennetusta pakokaasun ja ilman seoksesta.

1.4.2

Suodatin (F), jolla poistetaan kiinteät hiukkaset analysoitaviksi kerättävistä kaasuvirroista.

1.4.3

Pumput (P), joilla saadaan laimennusilman ja laimennetun pakokaasun ja ilman seoksen vakiovirtaus testin aikana.

1.4.4

Virtaussäädin (N), jolla taataan tasainen kaasunäytteiden vakiovirtaus testin aikana näytteenottimista S1 ja S2. Kaasunäytteiden virtauksen on oltava sellainen, että kunkin testin lopussa näytteiden määrä on riittävä analysointia varten (noin 10 litraa minuutissa).

1.4.5

Virtausmittarit (FL), joilla säädetään ja valvotaan kaasunäytteiden vakiovirtausta testin aikana.

1.4.6

Pikatoimiset venttiilit (V), joilla ohjataan kaasunäytteiden vakiovirtaus näytepusseihin tai ulos.

1.4.7

Kaasutiiviit pikalukitusliittimet (Q) pikatoimiventtiilien ja näytepussien välissä. Liittimen on sulkeuduttava automaattisesti näytepussin puolelle. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää muita keinoja näytteiden siirtämiseen analysaattorille (esimerkiksi kolmitoimisulkuhanoja).

1.4.8

Pussit (B) laimennetun pakokaasun ja laimennusilman näytteiden keräämiseen testien aikana.

1.4.9

Kriittisen virtauksen näytteenottoventuri (SV), jolla otetaan suhteellisia näytteitä laimennetusta pakokaasusta näytteenottimessa S2.

1.4.10

Puhdistin (PS) näytteenottolinjassa (vain CFV-CVS).

1.4.11

HFID-laitteella varustetun hiilivetynäytteenottojärjestelmän komponentit:

Fh on lämmitetty suodatin

S3 on näytteenottokohta lähellä sekoituskammiota

Vh on lämmitetty monitoimiventtiili

Q on pikaliitin, jolla ulkoilmanäyte BA voidaan analysoida HFID:llä

FID on lämmitetty liekki-ionisaatioanalysaattori

R ja I ovat hetkellisten hiilivetypitoisuuksien integrointi- ja tallennusmenetelmät

Lh on lämmitetty näytelinja.

2. KALIBROINTIMENETELMÄT

2.1 Analysaattorin kalibrointi

2.1.1 Kukin analysaattori on kalibroitava niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävänä kuukautena ja vähintään kuuden kuukauden välein tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi.

2.1.2 Kukin tavanomaisesti käytetyistä käyttöalueista kalibroidaan seuraavalla menettelyllä:

2.1.2.1

Analysaattorin kalibrointikäyrä määritetään vähintään viiden kalibrointipisteen avulla, jotka ovat mahdollisimman tasaväliset. Pitoisuudeltaan suurimman kalibrointikaasun nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta.

2.1.2.2

Kalibrointiin käytettävät kaasut voidaan saada sekoituslaitteistolla laimentamalla ne puhdistetulla typellä (N2) tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla. Sekoituslaitteen tarkkuuden on oltava riittävä, jotta laimennettujen kalibrointikaasujen tarkkuus voidaan määrittää ±2 prosentin tarkkuudella.

2.1.2.3

Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos tuloksen polynominen aste on suurempi kuin 3, kalibrointipisteiden määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin tämä polynominen aste +2.

2.1.2.4

Kalibrointikäyrä ei saa poiketa enempää kuin ±2 prosenttia kunkin kalibrointikaasun nimellisarvosta.

2.1.3 Kalibrointikäyrän muoto

Kalibrointikäyrän muodosta ja kalibrointipisteistä on voidaan tarkastaa, että kalibrointi on oikein suoritettu. Analysaattorin erilaiset ominaismuuttujat on ilmoitettava, erityisesti seuraavat:

asteikko

herkkyys

nollakohta

kalibroinnin suorittamispäivä.

2.1.4 Jos tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että vaihtoehtoinen teknologia (esimerkiksi tietokone, sähköisesti ohjattu aluekytkin ym.) antaa vastaavan tarkkuuden, näitä vaihtoehtoja voidaan käyttää.

2.2 Analysaattorin tarkastus

2.2.1 Kukin tavanomaisesti käytetty toiminta-alue on tarkastettava ennen kutakin analyysiä seuraavasti:

2.2.2 Kalibrointi tarkastetaan käyttämällä nollakaasua ja vertailukaasua, jonka nimellisarvo on 80–95 prosenttia analysoitavasta oletusarvosta.

2.2.3 Jos tarkastelluissa kahdessa pisteessä arvo ei poikkea teoreettisesta arvosta enempää kuin ±5 prosenttia täydestä asteikkoarvosta, säätöparametreja voidaan muuttaa. Jos näin ei ole, on määritettävä uusi kalibrointikäyrä tämän lisäyksen kohdan 1 mukaisesti.

2.2.4 Testauksen jälkeen käytetään nollakaasua ja samaa vertailukaasua jälkitarkastukseen. Analyysi katsotaan hyväksyttäväksi, jos näiden kahden mittaustuloksen ero on vähemmän kuin 2 prosenttia.

2.3 Liekki-ionisaatioilmaisimen (FID) vasteen tarkastus

2.3.1 Ilmaisimen vasteen optimointi

FID-laite on säädettävä laitevalmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimointiin olisi käytettävä propaania ilmassa yleisimmällä mittausalueella.

2.3.2 Hiilivety-analysaattorin kalibrointi

Analysaattori olisi kalibroitava käyttämällä propaanin ja ilman seosta ja puhdistettua synteettistä ilmaa (ks. tämän lisäyksen kohta 3).

Määritetään kalibrointikäyrä tämän lisäyksen kohdassa 2.1 esitetyllä tavalla.

2.3.3 Eri hiilivetyjen vastetekijät ja suositellut raja-arvot

Tietyn hiilivetylajin vastetekijä (Rf) on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusylinterin pitoisuuteen, joka on ilmaistu ppm C1:nä.

Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 prosenttia täydestä näyttämästä käyttöalueella. Pitoisuuden on oltava tunnettu ±2 prosentin tarkkuudella verrattuna tilavuutena ilmaistuun gravimetriseen vakioon. Lisäksi kaasusylinteriä on vakautettava 24 tuntia lämpötilassa 293–303 K (20–30 °C).

Määritellään vastetekijät, kun analysaattori otetaan käyttöön, ja sen jälkeen suurempien määräaikaishuoltojen yhteydessä. Käytettävät testikaasut ja suositellut vastetekijät ovat seuraavat:

metaani ja puhdistettu ilma: 1,00 < Rf < 1,15

tai 1,00 < Rf < 1,05, kun kyse on polttoaineenaan maakaasua/biometaania käyttävistä ajoneuvoista

propyleeni ja puhdistettu ilma: 0,90 < Rf < 1,00

tolueeni ja puhdistettu ilma: 0,90 < Rf < 1,00

Nämä ovat suhteessa vastetekijään (Rf) 1,00 propaanille ja puhtaalle ilmalle.

2.3.4 Hapen vaikutuksen tarkastus ja suositellut rajat

Vastetekijä määritetään kohdassa 2.3.3 tarkoitetulla tavalla. Käytettävä testikaasu ja suositeltava vastetekijäalue on

propaania ja typpeä: 0,95 < Rf < 1,05

2.4 NOx-muuntimen tehokkuustesti

Muuntimen, jolla NO2 muutetaan NO:ksi, hyötysuhde testataan seuraavasti:

Muuntimien hyötysuhde voidaan tarkastaa otsonaattorin avulla käyttäen kuvan 11 mukaista testijärjestelyä ja jäljempänä esitettävää menettelyä.

2.4.1 Kalibroidaan analysaattori yleisimmällä toiminta-alueella valmistajan eritelmien mukaisesti käyttäen nolla- ja vertailukaasua (jonka NO-pitoisuus on noin 80 prosenttia toiminta-alueesta ja kaasuseoksen NO2-pitoisuus alle 5 prosenttia NO-pitoisuudesta). NOx-analysaattorin on oltava NO-moodissa, niin että vertailukaasu ei kulje muuntimen läpi. Kirjataan osoitettu pitoisuus.

2.4.2 Kaasuvirtaan lisätään T-liitoksen kautta jatkuvasti happea tai synteettistä ilmaa, kunnes osoitettu pitoisuus on noin 10 prosenttia vähemmän kuin kohdassa 2.4.1 saatu kalibrointipitoisuus. Kirjataan mitattu pitoisuus (c). Otsonaattori pidetään pois toiminnasta tämän prosessin aikana.

2.4.3 Sitten otsonaattori kytketään tuottamaan riittävästi otsonia, jotta NO-pitoisuus laskee 20 prosenttiin (alimmillaan 10 prosenttiin) kohdan 2.4.1 kalibrointipitoisuudesta. Kirjataan osoitettu pitoisuus (d).

2.4.4 Tämän jälkeen NOx-analysaattori kytketään NOx-moodiin, mikä tarkoittaa, että kaasuseos (joka sisältää NO:ta, NO2:ta, O2:ta ja N2:ta) kulkee nyt muuntimen läpi. Kirjataan osoitettu pitoisuus (a).

2.4.5 Kytketään sitten otsonaattori pois toiminnasta. Kohdassa 2.4.2 kuvattu kaasuseos virtaa muuntimen läpi ilmaisimeen. Kirjataan osoitettu pitoisuus (b).

Kuva 11

NOx-muuntimen tehokkuustestikonfiguraatio

2.4.6 Kun otsonaattori on pois toiminnasta, katkaistaan myös hapen tai synteettisen ilman virtaus. Analysaattorin antama NO2-lukema saa tällöin olla enintään 5 prosenttia kohdassa 2.4.1 annetun arvon yläpuolella.

2.4.7 Lasketaan NOx-muuntimen hyötysuhde seuraavasti:

2.4.8 Muuntimen hyötysuhde ei saa olla pienempi kuin 95 prosenttia.

2.4.9 Muuntimen hyötysuhde on tarkastettava vähintään kerran viikossa.

3. VERTAILUKAASUT

3.1 Puhtaat kaasut

Seuraavat puhtaat kaasut on tarvittaessa oltava käytettävissä kalibrointia ja käyttöä varten:

Puhdistettu typpi: (puhtaus: ≤ 1 ppm C, ≤ 1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO)

Puhdistettu synteettinen ilma: (puhtaus: ≤ 1 ppm C, ≤ 1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO); happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia

Puhdistettu happi: (puhtaus > 99,5 tilavuusprosenttia O2),

puhdistettu vety (ja heliumia sisältävä seos): (puhtaus ≤ 1 ppm C, ≤ 400 ppm CO2)

Hiilimonoksidi: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia)

Propaani: (puhtaus vähintään 99,5 prosenttia).

3.2 Kalibrointi- ja vertailukaasut

Käytettävissä on oltava kaasuseoksia, joilla on seuraavat kemialliset koostumukset:

a)	C3H8 ja puhdistettua synteettistä ilmaa (ks. kohta 3.1)

b)	CO ja puhdistettua typpeä

c)	CO2 ja puhdistettua typpeä.

NO ja puhdistettua typpeä (tämän kalibrointikaasun NO2-pitoisuus saa olla enintään 5 prosenttia NO-pitoisuudesta).

Kalibrointikaasun todellisen pitoisuuden on oltava ±2 prosentin sisällä ilmoitetusta arvosta.

Lisäys 4

Hiukkasmassapäästöjen mittauslaitteet

1. ERITELMÄ

1.1 Järjestelmän yleiskuvaus

1.1.1 Hiukkastenkeräysyksikkö koostuu laimennustunnelissa olevasta näytteenottimesta, hiukkastensiirtoputkesta, suodattimenpitimestä, osavirtauspumpusta, virtausmäärän säätimistä ja mittausyksiköistä.

1.1.2 Virtaussuunnassa suodattimenpitimen edessä on suositeltavaa käyttää hiukkaskoon esiluokituslaitetta (esim. syklonia tai iskuelementtiä). Hiukkaskoon esiluokituslaitteena voidaan kuitenkin käyttää myös kuvassa 13 esitetyn kaltaista näytteenotinta.

1.2 Yleiset vaatimukset

1.2.1 Näytteenotin, jota käytetään hiukkasten keräämiseen testikaasuvirrasta, sijoitetaan laimennusilman syöttökanavaan siten, että saadaan edustava näyte homogeenisesta pakokaasuilmaseoksesta.

1.2.2 Hiukkasnäytevirran on oltava oikeassa suhteessa laimennustunnelissa virtaavan laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaan siten, että toleranssi on ±5 prosenttia hiukkasnäytevirrasta.

1.2.3 Kerätty laimennettu pakokaasu pidetään alle 325 K:n (52 °C) lämpötilassa alueella, joka ulottuu hiukkassuodattimen pinnasta 20 cm ylös- tai alaspäin virtaussuunnassa. Regenerointitestissä lämpötilan on kuitenkin oltava alle 192 °C.

1.2.4 Hiukkasnäyte kerätään yhdestä suodattimesta, joka on pitimineen asennettu kerättävään laimennetun pakokaasun virtaan.

1.2.5 Kaikki laimennusjärjestelmän ja näytteenottojärjestelmän raaka- ja laimennetun pakokaasun kanssa kosketuksiin joutuvat osat pakoputkesta suodattimenpitimeen on suunniteltava siten, että hiukkasten kerääntyminen tai muuttuminen on mahdollisimman vähäistä. Kaikki osat on valmistettava sähköä johtavista materiaaleista, jotka eivät reagoi pakokaasun komponenttien kanssa, ja ne on maadoitettava sähköisesti sähköstaattisten vaikutusten estämiseksi.

1.2.6 Jos virtausmäärän muutoksia ei voida kompensoida, on käytettävä lämmönvaihdinta ja lämpötilan säädintä lisäyksessä 2 esitetyllä tavalla, jotta varmistetaan, että virtausmäärä järjestelmässä on vakio ja näytteenottomäärä on vastaavassa suhteessa.

1.3 Erityisvaatimukset

1.3.1 Hiukkasmassanäytteenotin

1.3.1.1 Näytteenottimen on pystyttävä tekemään hiukkaskokoluokitus kohdassa 1.3.1.4 kuvatusti. Tätä varten on suositeltavaa käyttää teräväreunaista päästään avointa näytteenotinta, joka asennetaan osoittamaan suoraan virran suuntaan, sekä esiluokituslaitetta (syklonia, iskuelementtiä tms.). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kuvassa 13 esitetyn kaltaista soveltuvaa näytteenotinta, jos se pystyy kohdassa 1.3.1.4 kuvatun mukaiseen esiluokitukseen.

1.3.1.2 Näytteenotin asennetaan tunnelin keskilinjan läheisyyteen 10–20 tunnelinhalkaisijan päähän myötävirtaan kaasun sisääntulosta. Sen sisähalkaisijan on oltava vähintään 12 mm.

Jos samalla näytteenottimella otetaan samanaikaisesti useampi kuin yksi näyte, näytteenottimesta otettu virtaus on jaettava identtisiin osavirtauksiin artefaktivirheiden välttämiseksi.

Jos käytetään useita näytteenottimia, niiden kaikkien on oltava teräväreunaisia ja päästään avoimia ja osoitettava suoraan virran suuntaan. Näytteenottimet sijoitetaan tasaisin välein laimennustunnelin keskipituusakselin ympärille niin, että niiden keskinäinen etäisyys on vähintään 5 cm.

1.3.1.3 Etäisyyden näytteenottokärjestä suodattimen kiinnikkeeseen on oltava vähintään viisi kertaa keräysputken halkaisija mutta enintään 1 020 mm.

1.3.1.4 Esiluokituslaite (esim. sykloni tai iskuelementti) sijoitetaan virtaussuunnassa ennen suodattimenpidintä. Esiluokituslaitteen 50 prosentin luokituskoon on oltava 2,5–10 μm tilavuusvirralla, joka on valittu hiukkaspäästönäytteiden ottamiseen. Esiluokituslaitteen on oltava sellainen, että laitteeseen tulevista 1 μm:n hiukkasista vähintään 99 prosenttia pääsee laitteen ulostulosta tilavuusvirralla, joka on valittu hiukkaspäästönäytteiden ottamiseen. Hiukkaskoon esiluokituslaitteena voidaan erillisen esiluokituslaitteen asemesta kuitenkin käyttää myös kuvassa 13 esitetyn kaltaista näytteenotinta.

1.3.2 Näytepumppu ja virtausmittari

1.3.2.1 Näytekaasun virtausmittausyksikkö koostuu pumpuista, kaasuvirtauksen säätimistä ja virtausmittareista.

1.3.2.2 Virtausmittarissa kulkevan kaasuvirran lämpötila saa vaihdella enintään 3 K paitsi regeneraatiotesteissä, jotka tehdään ajoneuvoille, jotka on varustettu jaksoittaisesti regeneroituvilla jälkikäsittelylaitteilla. Hiukkasmassanäytevirran on lisäksi pysyttävä oikeassa suhteessa laimennustunnelissa virtaavan laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaan siten, että toleranssi on ±5 prosenttia hiukkasnäytevirrasta. Jos tilavuusvirta muuttuu liiaksi suodattimien ylikuormittumisen takia, testi on keskeytettävä. Kun testi uusitaan, on virtausmäärää vähennettävä.

1.3.3 Suodatin ja suodattimenpidin

1.3.3.1 Virtaussuunnassa suodattimen jälkeen sijoitetaan venttiili. Venttiilin on pystyttävä aukeamaan ja sulkeutumaan 1 sekunnin kuluessa testin aloittamisesta ja päättämisestä.

1.3.3.2 On suositeltavaa, että halkaisijaltaan 47 mm:n suodattimesta (Pe) kerätty massa on vähintään 20 μg ja että suodattimen kuormitus maksimoidaan kohtien 1.2.3 ja 1.3.3 vaatimusten mukaisesti.

1.3.3.3 Kaasun nopeus suodattimen pinnalla asetetaan kussakin testissä alueelle 20–80 cm/s asettuvaan yhteen arvoon, ellei laimennusjärjestelmää käytetä näytevirralla, joka on suhteellinen CVS-virtaan nähden.

1.3.3.4 Suodattimina on käytettävä fluorohiilipäällystettyjä lasikuitusuodattimia tai fluorohiilikalvosuodattimia. Kaikkien suodatintyyppien 0,3 μm DOP (dioktyyliftalaatti) -keräystehokkuuden on oltava vähintään 99 prosenttia kaasun pintanopeudella, joka on vähintään 35 cm/s.

1.3.3.5 Pidinasennelman on oltava sellainen, että virtaus jakautuu tasaisesti suodatusalalle. Suodattimen suodatusalan on oltava vähintään 1 075 mm2.

1.3.4 Suodattimen punnitukseen käytettävä kammio ja vaaka

1.3.4.1 Suodattimien punnituksiin käytettävän mikrovaa’an tarkkuuden (standardipoikkeama) on oltava 2 μg ja resoluution 1 μg tai parempi.

Mikrovaaka on hyvä tarkastaa kunkin punnituksen alussa punnitsemalla yksi 50 mg:n vertailupaino. Paino punnitaan kolme kertaa, ja keskitulos kirjataan. Jos punnitusten keskitulos on ±5 μg edellisen punnituksen tuloksesta, punnitusta ja vaakaa pidetään valideina.

Punnituskammion (tai -huoneen) on täytettävä seuraavat edellytykset kaikkien suodattimen vakautusten ja punnitusten aikana:

Lämpötila pidetään arvossa 295 ± 3 K (22 ± 3 °C).

Suhteellinen kosteus pidetään arvossa 45 ± 8 prosenttia.

Kastepiste pidetään arvossa 9,5 ± 3 °C.

On suositeltavaa kirjata lämpötila ja kosteus näyte- ja vertailusuodattimien painojen ohella.

1.3.4.2 Kelluvuuskorjaus

Kaikkiin suodatinpainoihin on tehtävä korjaus, joka riippuu suodattimen kelluvuudesta ilmassa.

Kelluvuuskorjaus määräytyy näytesuodatinmateriaalin, ilman ja vaa’an kalibroinnissa käytetyn painon tiheyden mukaan. Ilman tiheyteen vaikuttavat paine, lämpötila ja kosteus.

On suositeltavaa, että punnitusympäristön lämpötila pidetään arvossa 22 ± 1 °C ja kastepiste arvossa 9,5 ± 1 °C. Kelluvuusvaikutuksia koskeva korjaus voidaan kuitenkin saada aikaan myös kohdassa 1.3.4.1 asetettuja vähimmäisvaatimuksia noudattamalla. Kelluvuuskorjausta sovelletaan seuraavasti:

mkorjattu = mkorjaamaton · (1–((ρilma)/(ρpaino)))/(1–((ρilma)/(ρsuodatinmateriaali)))

jossa

mkorjattu	=	kelluvuuskorjattu hiukkasmassa
mkorjaamaton	=	kelluvuuskorjaamaton hiukkasmassa
ρilma	=	ilman tiheys vaa’an lähellä
ρpaino	=	vaa’an kalibroinnissa käytetyn painon tiheys
ρsuodatinmateriaali	=	hiukkasmassanäytesuodatinmateriaalin tiheys seuraavan taulukon mukaisesti:

Suodatinmateriaali	ρsuodatinmateriaali
Teflonpinnoitettu lasikuitu (esim. TX40)	2 300 kg/m3

ρilma voidaan laskea seuraavasti:

jossa

Pabs	=	absoluuttinen paine vaa’an lähellä
Mmix	=	ilman moolimassa vaa’an lähellä (28,836 gmol–1)
R	=	molaarinen kaasuvakio (8,314 Jmol–1K–1)
Tamb	=	ympäristön absoluuttinen lämpötila vaa’an lähellä.

Kammiossa (tai huoneessa) ei saa olla epäpuhtauksia (kuten pölyä), joka voisi laskeutua hiukkassuodattimille niiden vakautuksen aikana.

Punnitushuoneen lämpötilan ja kosteuden vähäiset poikkeamat sallitaan, kunhan niiden kokonaiskesto on enintään 30 minuuttia minkään suodattimenvakautuksen aikana. Punnitushuoneen pitäisi olla vaatimusten mukainen ennen henkilöstön menemistä huoneeseen. Punnituksen aikana ei sallita poikkeuksia määritellyistä olosuhteista.

1.3.4.3 Staattisen sähkön vaikutukset on neutraloitava. Tämä voidaan tehdä maadoittamalla vaaka asettamalla se antistaattiselle alustalle ja neutraloimalla hiukkassuodattimet ennen punnitusta poloniumneutraloijalla tai vastaavan vaikutuksen aikaan saavalla laitteella. Staattiset vaikutukset voidaan neutraloida myös tasaamalla staattinen varaus.

1.3.4.4 Testisuodatin poistetaan kammiosta aikaisintaan tuntia ennen testin alkua.

1.4 Suositellun järjestelmän kuvaus

Kuvassa 12 esitetään kaavio suositellusta hiukkasnäytteenottojärjestelmästä. Koska erilaiset kokoonpanot voivat tuottaa vastaavia tuloksia, käytettävän laitteiston ei tarvitse olla täysin tämän kuvan mukainen. Lisätietojen hankkimiseen ja järjestelmien toiminnan koordinoimiseen voi käyttää mittareiden, venttiilien, solenoidien, pumppujen ja kytkinten kaltaisia osia. Jos joitakin osia ei joissakin järjestelmäkokoonpanoissa tarvita tarkkuuden varmistamiseen, ne voidaan jättää pois, jos se on hyvän teknisen käytännön mukaista.

Kuva 12

Hiukkasnäytteenottojärjestelmä

Näyte laimennetusta pakokaasusta otetaan täysvirtauslaimennusjärjestelmän laimennustunnelista DT hiukkasnäytteenottimen PSP ja hiukkastensiirtoputken PTT kautta näytteenottopumpun P avulla. Näyte johdetaan hiukkaskoon esiluokituslaitteen PCF ja hiukkasnäytteenottosuodattimet sisältävien suodattimenpitimien läpi. Näytteenoton virtausmäärä säädetään virtaussäätimellä FC.

2. KALIBROINTI- JA TARKASTUSMENETTELYT

2.1 Virtausmittarin kalibrointi

Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että virtausmittarille on myönnetty standardinmukaisuuden osoittava kalibrointitodistus enintään 12 kuukautta ennen päästötestiä tai kalibrointiin mahdollisesti vaikuttavan korjauksen tai muutoksen jälkeen.

2.2 Mikrovaa’an kalibrointi

Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että mikrovaa’alle on myönnetty standardinmukaisuuden osoittava kalibrointitodistus enintään 12 kuukautta ennen päästötestiä.

2.3 Vertailusuodattimien punnitseminen

Vertailusuodattimien painojen määrittämiseksi punnitaan vähintään kaksi käyttämätöntä vertailusuodatinta mieluiten samaan aikaan kun näytesuodattimet punnitaan mutta joka tapauksessa 8 tunnin kuluessa niiden punnitsemisesta. Vertailusuodattimien on oltava samankokoisia ja samasta materiaalista kuin näytesuodattimet.

Jos jonkin vertailusuodattimen ominaispaino muuttuu yli ±5 μg näytesuodattimien punnitusten välillä, näytesuodatin ja vertailusuodattimet on vakautettava uudelleen punnitushuoneessa ja punnittava uudelleen.

Vertailusuodattimen punnitusten vertailemiseksi vertaillaan sen ominaispainoja ja ominaispainojen liukuvaa keskiarvoa.

Liukuva keskiarvo lasketaan ominaispainoista, jotka on kerätty sen jälkeen, kun vertailusuodattimet vietiin punnitushuoneeseen. Keskiarvo lasketaan vähintään yhden mutta enintään 30 päivän ajalta.

Näyte- ja vertailusuodattimien vakauttaminen ja punnitseminen uudelleen on sallittua, kunnes päästötestissä saatujen kaasujen mittauksesta on kulunut 80 tuntia.

Jos 80 tunnin kuluttua tai sitä ennen yli puolet vertailusuodattimista täyttää ±5 μg:n kriteerin, näytesuodattimen punnitusta voidaan pitää validina.

Jos 80 tunnin kuluttua käytetään kahta vertailusuodatinta, joista toinen ei täytä ±5 μg:n kriteeriä, näytesuodattimen punnitusta voidaan pitää validina sillä edellytyksellä, että kyseisten kahden vertailusuodattimen ominaisarvojen ja liukuvien keskiarvojen absoluuttisten erojen summa on enintään 10 μg.

Jos alle puolet vertailusuodattimista täyttää ±5 μg:n kriteerin, näytesuodatin hylätään ja päästötestit uusitaan. Kaikki vertailusuodattimet hylätään ja korvataan 48 tunnin kuluessa.

Kaikissa muissa tapauksissa vertailusuodattimet korvataan vähintään 30 päivän välein siten, ettei yhtäkään näytesuodatinta punnita ilman vertailua sellaiseen vertailusuodattimeen, jota on pidetty punnitushuoneessa vähintään yhden päivän ajan.

Jos kohdassa 1.3.4 määritellyt punnitushuoneen stabiilisuuskriteerit eivät täyty mutta vertailusuodattimien punnitukset ovat vaatimusten mukaiset, ajoneuvon valmistaja voi valita, hyväksyykö hän näytesuodattimien painot vai hylkääkö hän testin, korjauttaa punnitushuoneen säätöjärjestelmän ja suorituttaa testin uudelleen.

Kuva 13

Hiukkasnäytteenottimen muoto

Teksti kuva

Lisäys 5

Hiukkasmääräpäästöjen mittauslaitteet

1. ERITELMÄ

1.1 Järjestelmän yleiskuvaus

1.1.1 Hiukkasnäytteenottojärjestelmässä on laimennustunneli, näytteenotin ja haihtuvien hiukkasten poistolaite (VPR), jotka sijaitsevat virtaussuunnassa hiukkaslaskurin (PNC) etupuolella, sekä soveltuva siirtoputkisto.

1.1.2 Haihtuvien hiukkasten poistolaitteen syöttöaukon eteen on suositeltavaa sijoittaa hiukkaskoon esiluokituslaite (esim. sykloni tai iskuelementti). Hiukkaskoon esiluokituslaitteen asemesta on hyväksyttävää käyttää esimerkiksi kuvassa 13 esitettyä näytteenotinta, joka toimii hiukkaskokoluokituslaitteena.

1.2 Yleiset vaatimukset

1.2.1 Hiukkasnäytteenottopiste sijaitsee laimennustunnelin sisällä.

Näytteenotin (PSP) ja hiukkastensiirtoputki (PTT) muodostavat yhdessä hiukkastensiirtojärjestelmän (PTS). Hiukkastensiirtojärjestelmä siirtää näytteen laimennustunnelista haihtuvien hiukkasten poistolaitteen suulle. Hiukkastensiirtojärjestelmän on täytettävä seuraavat edellytykset:

Näytteenotin asennetaan lähelle tunnelin keskiviivaa virtaussuunnassa 10–20 tunnelin halkaisijan verran kaasun syöttöaukon jälkeen siten, että se osoittaa tunnelin kaasuvirran suuntaa vastaan ja sen akseli on sen kärjen kohdalla samansuuntainen laimennustunnelin akselin kanssa.

Sen sisähalkaisija on vähintään 8 mm.

Hiukkastensiirtojärjestelmän läpi johdettavan näytekaasun on täytettävä seuraavat edellytykset:

Virtauksen Reynoldsin luku (Re) on pienempi kuin 1 700.

Viipymisaika hiukkastensiirtojärjestelmässä on enintään 3 sekuntia.

Hyväksyttävinä pidetään myös muita hiukkastensiirtojärjestelmän näytteenottokonfiguraatioita, kun voidaan osoittaa vastaava hiukkasläpäisevyys 30 nm:n hiukkasilla.

Poistoputkella (OT), jonka kautta laimennettu näyte johdetaan haihtuvien hiukkasten poistolaitteesta hiukkaslaskurin syöttöaukkoon, on oltava seuraavat ominaisuudet:

Putken sisähalkaisija on vähintään 4 mm.

Poistoputken läpi kulkevan näytekaasuvirran viipymisaika on enintään 0,8 sekuntia.

Hyväksyttävinä pidetään myös muita poistoputken näytteenottokonfiguraatioita, kun voidaan osoittaa vastaava hiukkasläpäisevyys 30 nm:n hiukkasilla.

1.2.2 Haihtuvien hiukkasten poistolaitteessa on oltava laitteet näytteen laimentamista ja haihtuvien hiukkasten poistamista varten. Näytteenotin testattavaa kaasuvirtaa varten sijoitetaan laimennusilman syöttökanavaan siten, että saadaan edustava näyte homogeenisesta pakokaasuilmaseoksesta.

1.2.3 Kaikki laimennusjärjestelmän ja näytteenottojärjestelmän raaka- ja laimennetun pakokaasun kanssa kosketuksiin joutuvat osat pakoputkesta hiukkaslaskuriin on suunniteltava siten, että hiukkasten kerääntyminen on mahdollisimman vähäistä. Kaikki osat on valmistettava sähköä johtavista materiaaleista, jotka eivät reagoi pakokaasun komponenttien kanssa, ja ne on maadoitettava sähköisesti sähköstaattisten vaikutusten estämiseksi.

1.2.4 Hiukkasnäytteenottojärjestelmässä on noudatettava hyvää aerosolinäytteenottokäytäntöä, jonka mukaan vältetään tiukkoja mutkia ja äkillisiä muutoksia poikkileikkauksessa, käytetään sileitä sisäpintoja ja pidetään näytteenottolinja mahdollisimman lyhyenä. Poikkileikkauksessa sallitaan asteittaiset muutokset.

1.3 Erityisvaatimukset

1.3.1 Hiukkasnäyte ei saa kulkea pumpun läpi ennen kulkemista hiukkaslaskurin läpi.

1.3.2 On suositeltavaa käyttää näytteen esiluokituslaitetta.

1.3.3 Näytteen esivakiointiyksikön on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.3.3.1

Yksikkö pystyy laimentamaan näytettä yhdessä tai useammassa vaiheessa siten, että saavutetaan hiukkaspitoisuus, joka alittaa hiukkaslaskurin yksittäisten hiukkasten laskemistilan ylärajan, ja kaasun lämpötila on hiukkaslaskurin syöttöaukon kohdalla alle 35 °C.

1.3.3.2

Yksikön toiminnan alkuvaiheeseen sisältyy lämmitys-laimennusvaihe, jonka tuloksena näyte saavuttaa vähintään 150 °C:n ja enintään 400 °C:n lämpötilan ja laimennus on vähintään 10-kertainen.

1.3.3.3

Yksikkö pitää lämminvaiheissa nimelliskäyttölämpötilan vakaana kohdassa 1.3.3.2 esitetyissä rajoissa ±10 °C:n tarkkuudella. Yksikkö ilmaisee, onko nimelliskäyttölämpötila lämminvaiheissa oikea vai ei.

1.3.3.4

Saavutetaan sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n ja 50 nm:n hiukkasille kohdassa 2.2.2 määritelty hiukkaspitoisuuden vähenemiskerroin (fr(di)), joka on enintään 30 prosenttia (30 nm) tai 20 prosenttia (50 nm) suurempi ja enintään 5 prosenttia pienempi kuin sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 100 nm:n hiukkasten vastaava kerroin koko haihtuvien hiukkasten poistolaitetta tarkasteltuna.

1.3.3.5

Saadaan 30 nm:n tetrakontaanihiukkasten (CH3(CH2)38CH3) höyrystymisasteeksi yli 99,0 prosenttia, kun syöttöpitoisuus on vähintään 10 000 cm–3, kuumentamalla tetrakontaania ja vähentämällä sen osapaineita.

1.3.4 Hiukkaslaskurin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.3.4.1

Laite toimii täysvirtaustoimintaoloissa.

1.3.4.2

Hiukkaslaskurin mittaustarkkuus on ±10 prosenttia alueella, joka ulottuu arvosta 1 cm–3 laitteen yksittäisten hiukkasten laskemistilan ylärajaan, ja määritys perustuu standardiin. Arvon 100 cm–3 alittavilla pitoisuuksilla voidaan vaatia, että laskurin tarkkuus osoitetaan hyvällä tilastollisella luotettavuustasolla käyttämällä pidennetyillä näytteenottoajoilla tehtyjen mittausten keskiarvoa.

1.3.4.3

Laitteen luettavuus on vähintään 0,1 cm–3 arvon 100 cm–3 alittavilla pitoisuuksilla.

1.3.4.4

Laitteella saadaan lineaarinen vaste hiukkaspitoisuuksiin koko mittausalueella yksittäisten hiukkasten laskemistilassa.

1.3.4.5

Tietojen ilmoittamistaajuus on vähintään 0,5 Hz.

1.3.4.6

Laitteen vasteaika T90 on alle 5 s mitatulla pitoisuusalueella.

1.3.4.7

Laitteessa on koinsidenssikorjaustoiminne, jossa korjaus on enintään 10 prosenttia. Siinä voidaan käyttää kohdassa 2.1.3 määritettyä sisäistä kalibrointikerrointa, mutta laskentahyötysuhteen korjaamiseen tai määrittelemiseen ei saa käyttää muita algoritmeja.

1.3.4.8

Laskentahyötysuhde on 50 prosenttia (±12 prosenttia) sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 23 nm:n (±1 nm) ja yli 90 prosenttia 41 nm:n (±1 nm) hiukkasten osalta. Laskentahyötysuhteet voidaan saavuttaa sisäisin (esim. laitteen suunnittelu) tai ulkoisin (esim. koon esiluokitus) keinoin.

1.3.4.9

Jos hiukkaslaskurissa käytetään käyttönestettä, se on vaihdettava laitteen valmistajan ilmoittamin väliajoin.

1.3.5 Jos painetta ja/tai lämpötilaa hiukkaslaskurin syöttöaukon kohdalla ei pidetä vakiona kohdassa, jossa hiukkaslaskurin virtaa säädetään, niiden arvot on mitattava ja ilmoitettava, jotta hiukkaspitoisuusmittaukset voidaan korjata vakio-olosuhteisiin.

1.3.6 Hiukkastensiirtojärjestelmän, haihtuvien hiukkasten poistolaitteen ja poistoputken viipymisajan sekä hiukkaslaskurin vasteajan T90 summa saa olla enintään 20 s.

1.4 Suositellun järjestelmän kuvaus

Seuraavassa kohdassa esitetään suositeltava käytäntö hiukkasmäärän mittaamiseen. Kaikki järjestelmät, jotka täyttävät kohdissa 1.2 ja 1.3 asetetut suorituskykyvaatimukset, ovat kuitenkin hyväksyttäviä.

Kuvassa 14 esitetään kaavio suositellusta hiukkasnäytteenottojärjestelmästä.

Kuva 14

Kaavio suositellusta hiukkasnäytteenottojärjestelmästä

Teksti kuva

1.4.1 Näytteenottojärjestelmän kuvaus

Hiukkasnäytteenottojärjestelmässä on laimennustunnelissa sijaitseva näytteenotin (PSP), hiukkastensiirtoputki (PTT), hiukkasten esiluokituslaite (PCF) ja haihtuvien hiukkasten poistolaite (VPR), joka sijaitsee virtaussuunnassa hiukkaslaskurin (PNC) etupuolella. Haihtuvien hiukkasten poistolaitteessa on oltava laitteet näytteen laimentamista (hiukkasmäärälaimentimet PND1 ja PND2) ja hiukkasten höyrystämistä varten (höyrystysputki ET). Näytteenotin testattavaa kaasuvirtaa varten sijoitetaan laimennusilman syöttökanavaan siten, että saadaan edustava näyte homogeenisesta pakokaasuilmaseoksesta. Järjestelmän ja hiukkaslaskurin vasteajan T90 summa saa olla enintään 20 s.

1.4.2 Hiukkastensiirtojärjestelmä

Näytteenotin (PSP) ja hiukkastensiirtoputki (PTT) muodostavat yhdessä hiukkastensiirtojärjestelmän (PTS). Hiukkastensiirtojärjestelmä siirtää näytteen laimennustunnelista ensimmäisen hiukkasmäärälaimentimen suulle. Hiukkastensiirtojärjestelmän on täytettävä seuraavat edellytykset:

Sen sisähalkaisija on vähintään 8 mm.

Hiukkastensiirtojärjestelmän läpi johdettavan näytekaasun on täytettävä seuraavat edellytykset:

Virtauksen Reynoldsin luku (Re) on pienempi kuin 1 700.

Viipymisaika hiukkastensiirtojärjestelmässä on enintään 3 sekuntia.

Hyväksyttävinä pidetään myös muita hiukkastensiirtojärjestelmän näytteenottokonfiguraatioita, kun voidaan osoittaa vastaava hiukkasläpäisevyys sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n hiukkasille.

Poistoputkella (OT), jonka kautta laimennettu näyte johdetaan haihtuvien hiukkasten poistolaitteesta hiukkaslaskurin syöttöaukkoon, on oltava seuraavat ominaisuudet:

Putken sisähalkaisija on vähintään 4 mm.

Poistoputken läpi kulkevan näytekaasuvirran viipymisaika on enintään 0,8 sekuntia.

Hyväksyttävinä pidetään myös muita poistoputken näytteenottokonfiguraatioita, kun voidaan osoittaa vastaava hiukkasläpäisevyys sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n hiukkasille.

1.4.3 Hiukkasten esiluokituslaite

Suositeltu hiukkasten esiluokituslaite sijoitetaan virtaussuunnassa haihtuvien hiukkasten poistolaitteen etupuolelle. Esiluokituslaitteen 50 prosentin luokituskoon on oltava 2,5–10 μm tilavuusvirralla, joka on valittu hiukkaspäästönäytteiden ottamiseen. Esiluokituslaitteen on oltava sellainen, että laitteeseen tulevista 1 μm:n hiukkasista 99 prosenttia pääsee laitteen ulostulosta tilavuusvirralla, joka on valittu hiukkaspäästönäytteiden ottamiseen.

1.4.4 Haihtuvien hiukkasten poistolaite (VPR)

Haihtuvien hiukkasten poistolaite koostuu hiukkasmäärälaimentimesta (PND1), höyrystysputkesta ja toisesta laimentimesta (PND2), jotka on asennettu sarjaan. Laimentamisessa pienennetään hiukkaspitoisuuden mittausyksikköön tulevan näytteen hiukkaspitoisuutta niin, että se alittaa hiukkaslaskurin yksittäisten hiukkasten laskemistilan ylärajan sekä estää nukleaatiota näytteessä. Laitteen on ilmaistava, onko PND1:n ja höyrystysputken käyttölämpötila oikea.

Laitteella on saatava 30 nm:n tetrakontaanihiukkasten (CH3(CH2)38CH3) höyrystymisasteeksi yli 99,0 prosenttia, kun syöttöpitoisuus on vähintään 10 000 cm–3, kuumentamalla tetrakontaania ja vähentämällä sen osapaineita. Lisäksi on saavutettava sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n ja 50 nm:n hiukkasille hiukkaspitoisuuden vähenemiskerroin (fr), joka on enintään 30 prosenttia (30 nm) tai 20 prosenttia (50 nm) suurempi ja enintään 5 prosenttia pienempi kuin sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 100 nm:n hiukkasten vastaava kerroin koko haihtuvien hiukkasten poistolaitetta tarkasteltuna.

1.4.4.1 Ensimmäinen hiukkasmäärälaimennin (PND1)

Ensimmäinen hiukkasmäärälaimennin on suunniteltava sellaiseksi, että se laimentaa hiukkaspitoisuutta ja toimii (seinämän) lämpötilassa 150–400 °C. Seinämän lämpötila-asetus olisi pidettävä mainitulle alueelle sijoittuvassa vakiokäyttölämpötilassa ±10 °C:een tarkkuudella siten, ettei se ylitä höyrystysputken seinämän lämpötilaa (kohta 1.4.4.2). Laimentimeen olisi johdettava HEPA-suodattimella suodatettua laimennusilmaa, ja sen olisi saatava aikaan välille 10–200 sijoittuva laimennuskerroin.

1.4.4.2 Höyrystysputki

Höyrystysputken seinämän lämpötila säädetään koko putken pituudelta vähintään ensimmäisen hiukkasmäärälaimentimen seinämän lämpötilaan ja pidetään vakiokäyttölämpötilassa 300–400 °C ±10 °C:n tarkkuudella.

1.4.4.3 Toinen hiukkasmäärälaimennin (PND2)

PND2 on suunniteltava sellaiseksi, että sillä laimennetaan hiukkaspitoisuutta. Laimentimeen johdetaan HEPA-suodattimella suodatettua laimennusilmaa, ja sen on pystyttävä ylläpitämään välille 10–30 asettuva laimennuskerroin. PND2:n laimennuskerroin on valittava väliltä 10–15 siten, että hiukkaspitoisuus toisen laimentimen jälkeen on pienempi kuin hiukkaslaskurin yksittäisten hiukkasten laskemistilan yläraja ja kaasun lämpötila ennen sen johtamista hiukkaslaskuriin on pienempi kuin 35 °C.

1.4.5 Hiukkaslaskuri (PNC)

Hiukkaslaskurin on täytettävä kohdan 1.3.4 vaatimukset.

2. HIUKKASNÄYTTEENOTTOJÄRJESTELMÄN KALIBROINTI/VALIDOINTI (1)

2.1 Hiukkaslaskurin kalibrointi

2.1.1 Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että hiukkaslaskurille on myönnetty standardinmukaisuuden osoittava kalibrointitodistus enintään 12 kuukautta ennen päästötestiä.

2.1.2 Hiukkaslaskuri on lisäksi kalibroitava uudelleen ja sille on myönnettävä uusi kalibrointitodistus kaikkien suurempien huoltotoimenpiteiden jälkeen.

2.1.3 Kalibroinnissa on noudatettava standardikalibrointimenetelmää

a)	vertaamalla kalibroitavan hiukkaslaskurin vastetta kalibroidun aerosolielektrometrin vasteeseen, kun samalla otetaan näyte elektrostaattisesti luokitelluista kalibrointihiukkasista, tai

b)	vertaamalla kalibroitavan hiukkaslaskurin vastetta toisen, edellä mainitulla menetelmällä suoraan kalibroidun hiukkaslaskurin vasteeseen.

Jos käytetään elektrometriä, kalibroinnissa on käytettävä vähintään kuutta standardikonsentraatiota, jotka sijoitetaan mahdollisimman tasaisesti hiukkaslaskurin mittausalueelle. Näihin pisteisiin kuuluu nimellisnollakonsentraatiopiste, joka saadaan aikaan kiinnittämällä kunkin laitteen syöttöaukkoon HEPA-suodatin, joka on vähintään standardin EN 1822:2008 mukaista luokkaa H13 tai suorituskyvyltään vastaava. Kun kalibroitavaan hiukkaslaskuriin ei sovelleta kalibrointikerrointa, mitattujen pitoisuuksien on vastattava ±10 prosentin tarkkuudella kutakin käytettyä standardikonsentraatiota paitsi nollakohdassa. Muutoin kalibroitava hiukkaslaskuri on hylättävä. Lasketaan ja kirjataan saatujen tietosarjojen lineaarisen regression gradientti. Kalibroitavaan hiukkaslaskuriin sovelletaan kalibrointikerrointa, joka vastaa gradientin käänteisarvoa. Vasteen lineaarisuus määritetään laskemalla kahden tietosarjan Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen neliö (R2), jonka on oltava suurempi tai yhtä suuri kuin 0,97. Sekä gradienttia että R2:ta laskettaessa lineaarisen regression on kuljettava nollapisteen kautta (nollakonsentraatio kummassakin laitteessa).

Jos käytetään viitehiukkaslaskuria, kalibroinnissa on käytettävä vähintään kuutta standardikonsentraatiota, jotka sijoitetaan hiukkaslaskurin mittausalueelle. Vähintään kolmessa pisteessä konsentraation on oltava alle 1 000 cm–3, ja muut konsentraatiot on sijoitettava lineaarisin välein arvon 1 000 cm–3 ja laitteen yksittäisten hiukkasten laskemistilan ylärajan välille. Näihin pisteisiin kuuluu nimellisnollakonsentraatiopiste, joka saadaan aikaan kiinnittämällä kunkin laitteen syöttöaukkoon HEPA-suodatin, joka on vähintään standardin EN 1822:2008 mukaista luokkaa H13 tai suorituskyvyltään vastaava. Kun kalibroitavaan hiukkaslaskuriin ei sovelleta kalibrointikerrointa, mitattujen pitoisuuksien on vastattava ±10 prosentin tarkkuudella kutakin standardikonsentraatiota paitsi nollakohdassa. Muutoin kalibroitava hiukkaslaskuri on hylättävä. Lasketaan ja kirjataan saatujen tietosarjojen lineaarisen regression gradientti. Kalibroitavaan hiukkaslaskuriin sovelletaan kalibrointikerrointa, joka vastaa gradientin käänteisarvoa. Vasteen lineaarisuus määritetään laskemalla kahden tietosarjan Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimen neliö (R2), jonka on oltava suurempi tai yhtä suuri kuin 0,97. Sekä gradienttia että R2:ta laskettaessa lineaarisen regression on kuljettava nollapisteen kautta (nollakonsentraatio kummassakin laitteessa).

2.1.4 Kalibroinnissa on lisäksi tarkastettava, täyttääkö hiukkaslaskuri kohdan 1.3.4.8 vaatimukset sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 23 nm:n hiukkasten havaitsemistehokkuuden osalta. Laskentahyötysuhdetta ei tarvitse tarkastaa 41 nm:n hiukkasten osalta.

2.2 Haihtuvien hiukkasten poistolaitteen kalibrointi/validointi

2.2.1 Kun haihtuvien hiukkasten poistolaite on uusi tai sille tehdään suurempia huoltotoimenpiteitä, laitteen hiukkaspitoisuuden vähenemiskertoimet on kalibroitava koko sen laimennusasetusasteikolta laitteen vakionimelliskäyttölämpötiloissa. Laitteen hiukkaspitoisuuden vähenemiskertoimen määräaikaisvalidointia varten edellytetään pelkästään tarkastusta yhdellä asetuksella, jota tavanomaisesti käytetään dieselhiukkassuodattimella varustetuille ajoneuvoille tehtävissä mittauksissa. Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että haihtuvien hiukkasten poistolaite on kalibroitu tai sille on myönnetty validointitodistus enintään 6 kuukautta ennen päästötestiä. Jos haihtuvien hiukkasten poistolaite antaa lämpötilan seurantaan liittyviä varoituksia, validointi voidaan tehdä 12 kuukauden välein.

Haihtuvien hiukkasten poistolaitteelle on määriteltävä hiukkaspitoisuuden vähenemiskerroin sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n, 50 nm:n ja 100 nm:n hiukkasten osalta. Sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n ja 50 nm:n hiukkasten osalta hiukkaspitoisuuden vähenemiskerroin (fr(d)) saa olla enintään 30 prosenttia (30 nm) tai 20 prosenttia (50 nm) suurempi ja enintään 5 prosenttia pienempi kuin sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 100 nm:n hiukkasten vastaava kerroin. Validoinnin osalta edellytetään, että keskimääräinen hiukkaspitoisuuden vähenemiskerroin vastaa ±10 prosentin tarkkuudella keskimääräistä hiukkaspitoisuuden vähenemiskerrointa (

), joka määritettiin haihtuvien hiukkasten poistolaitteen ensimmäisessä kalibroinnissa.

2.2.2 Näissä mittauksissa käytettävän testausaerosolin on oltava sellainen, että se koostuu sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan 30 nm:n, 50 nm:n ja 100 nm:n kiinteistä hiukkasista ja että vähimmäispitoisuus haihtuvien hiukkasten poistolaitteen syöttöaukolla on 5 000 cm–3. Hiukkaspitoisuudet mitataan virtaussuunnassa ennen komponentteja ja niiden jälkeen.

Hiukkaspitoisuuden vähenemiskerroin (fr(di)) kunkin hiukkaskoon osalta lasketaan seuraavasti:

jossa

Nin(di)	=	hiukkaspitoisuus ennen komponentteja, hiukkasten halkaisija di
Nout(di)	=	hiukkaspitoisuus komponenttien jälkeen, hiukkasten halkaisija di
di	=	hiukkasten sähköiseen liikkuvuuteen perustuva halkaisija (30, 50 tai 100 nm)

arvot Nin(di ) ja Nout(di ) on korjattava samoihin olosuhteisiin.

Keskimääräinen hiukkaspitoisuuden väheneminen (

) tietyllä laimennusasetuksella lasketaan seuraavasti:

On suositeltavaa, että haihtuvien hiukkasten poistolaite kalibroidaan ja validoidaan kokonaisena yksikkönä.

2.2.3 Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että haihtuvien hiukkasten poistolaitteelle on myönnetty haihtuvien hiukkasten todellisen poistotehokkuuden osoittava validointitodistus enintään 6 kuukautta ennen päästötestiä. Jos haihtuvien hiukkasten poistolaite antaa lämpötilan seurantaan liittyviä varoituksia, validointi voidaan tehdä 12 kuukauden välein. On osoitettava, että haihtuvien hiukkasten poistolaite poistaa sähköiseen liikkuvuuteen perustuvalta halkaisijaltaan vähintään 30 nm:n tetrakontaanihiukkaset (CH3(CH2)38CH3) yli 99,0-prosenttisesti, kun syöttöpitoisuus on vähintään 10 000 cm–3 ja laitetta käytetään pienimmällä laimennusasetuksella ja valmistajan suosittelemassa käyttölämpötilassa.

2.3 Hiukkasmääräjärjestelmän tarkastusmenettelyt

2.3.1 Hiukkaslaskurin on ennen kutakin testiä ilmoitettava mitattu pitoisuus, joka on alle 0,5 cm–3, kun koko hiukkasnäytteenottojärjestelmän (haihtuvien hiukkasten poistolaitteen ja hiukkaslaskurin) syöttöaukkoon on asennettu HEPA-suodatin, joka on vähintään standardin EN 1822:2008 mukaista luokkaa H13 tai suorituskyvyltään vastaava.

2.3.2 Kuukausittaisissa tarkastuksissa on hiukkaslaskuriin syötettävästä virrasta saatava mittaustulos, joka vastaa 5 prosentin tarkkuudella hiukkaslaskurin nimellisvirtausta tarkastettaessa kalibroidulla virtausmittarilla.

2.3.3 Hiukkaslaskurin on päivittäisissä tarkastuksissa annettava pitoisuusarvoksi enintään 0,2 cm–3, kun laskurin syöttöaukkoon on asennettu HEPA-suodatin, joka on vähintään standardin EN 1822:2008 mukaista luokkaa H13 tai suorituskyvyltään vastaava. Kun suodatin poistetaan, hiukkaslaskurin on osoitettava mitatun pitoisuuden nousseen vähintään arvoon 100 cm–3, kun siihen johdetaan ulkoilmaa, ja osoitettava arvoksi jälleen enintään 0,2 cm–3, kun HEPA-suodatin asennetaan uudelleen paikoilleen.

2.3.4 Ennen kunkin testin aloittamista on varmistettava, että mittausjärjestelmä ilmoittaa, että järjestelmään mahdollisesti kuuluva höyrystysputki on saavuttanut oikean käyttölämpötilansa.

2.3.5 Ennen kunkin testin aloittamista on varmistettava, että mittausjärjestelmä ilmoittaa, että laimennin PND1 on saavuttanut oikean käyttölämpötilansa.

(1) Esimerkkejä kalibrointi-/validointimenetelmistä löytyy osoitteesta http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29grpe/pmpFCP.html.

Lisäys 6

Simuloidun inertian tarkastaminen

1. TAVOITE

Tässä lisäyksessä esitetyllä menetelmällä voidaan tarkastaa, että dynamometrin simuloitu kokonaisinertia toteutuu tyydyttävästi toimintasyklin ajovaiheissa. Dynamometrin valmistajan on esitettävä menetelmä erityisten vaatimusten tarkistamiseksi tämän lisäyksen kohdan 3 mukaisesti.

2. PERIAATE

2.1 Toimintayhtälöiden laatiminen

Koska dynamometrin rullan tai rullien pyörimisnopeus vaihtelee, niiden pinnassa vaikuttava voima voidaan esittää kaavalla

F = I · γ = IM · γ + F1

jossa

F	=	voima rullien pinnassa
I	=	dynamometrin kokonaisinertia (ajoneuvon ekvivalentti-inertia: ks. kohdan 5.1 taulukko)
IM	=	dynamometrin mekaanisten massojen inertia
γ	=	tangentiaalinen kiihtyvyys rullan pinnassa
F1	=	inertiavoima.

Huom. Liitteenä on selitys tästä kaavasta mekaanisella inertiasimuloinnilla varustettujen dynamometrien osalta.

Kokonaisinertia voidaan siis esittää seuraavasti:

I = Im + F1 / γ

jossa

Im	voidaan laskea tai mitata perinteisin menetelmin
F1	voidaan mitata dynamometrissä
γ	voidaan laskea rullien kehänopeuksista.

Kokonaisinertia (I) määritetään kiihdytys- tai hidastustestissä, joissa arvot ovat yhtä suuria tai suurempia kuin toimintasyklissä saadut.

2.2 Eritelmät kokonaisinertian laskennasta

Testaus- ja laskentamenetelmien on mahdollistettava kokonaisinertian I määritys pienemmällä kuin ±2 prosentin suhteellisella virheellä (ΔI/I).

3. ERITELMÄ

3.1 Simuloidun kokonaisinertian I massan on oltava sama kuin vastaavan ekvivalentti-inertian teoreettinen arvo (ks. lisäys 1) seuraavin toleranssein:

3.1.1

±5 prosenttia kunkin hetkellisen arvon teoreettisesta arvosta

3.1.2

±2 prosenttia kullekin syklin toimenpiteelle lasketun keskiarvon teoreettisesta arvosta.

Kohdassa 3.1.1 esitetty toleranssi nostetaan ±50 prosenttiin yhden sekunnin ajaksi käynnistettäessä ja kahden sekunnin ajaksi vaihtamiskohdissa, kun ajoneuvossa on käsivalintainen vaihteisto.

4. TARKASTUSMENETTELY

4.1 Tarkastus suoritetaan kunkin testin aikana koko liitteen 4a kohdassa 6.1 määritellyn syklin ajan.

4.2 Kuitenkin jos kohdan 3 vaatimukset täyttyvät hetkellisillä kiihtyvyyksillä, jotka ovat vähintään kolme kertaa suurempia tai pienempiä kuin teoreettisen syklin sarjoissa saadut arvot, edellä esitetty tarkastus ei ole tarpeen.

Lisäys 7

Ajoneuvon ajovastuksen mittaaminen

Ajoneuvon ajovastukset – mittausmenetelmä tiellä – simulointi alustadynamometrillä

1. MENETELMIEN TAVOITE

Jäljempänä määriteltyjen menetelmien tavoite on mitata ajoneuvon ajovastus vakionopeuksilla tiellä ja simuloida tätä vastusta dynamometrillä liitteen 4a kohdan 6.2.1 edellytysten mukaisesti.

2. TIEN MÄÄRITELMÄ

Tien on oltava vaakasuora ja riittävän pitkä, jotta tässä lisäyksessä esitetyt mittaukset voidaan tehdä. Nousun tai laskun on oltava vakio ±0,1 prosentin tarkkuudella, eikä se saa olla suurempi kuin 1,5 prosenttia.

3. SÄÄOLOSUHTEET

3.1 Tuuli

Testaus voidaan tehdä vain tuulilla, joiden keskinopeus on pienempi kuin 3 m/s ja suurimmat nopeudet pienempiä kuin 5 m/s. Lisäksi tuulen vaakasuoran vektoriosan testaustiehen nähden on oltava pienempi kuin 2 m/s. Tuulen nopeus on mitattava 0,7 m tien pinnan yläpuolelta.

3.2 Kosteus

Tien on oltava kuiva.

3.3 Paine ja lämpötila

Testin aikana ilman tiheys ei saa poiketa enempää kuin ±7,5 prosenttia vertailuolosuhteista P = 100 kPa ja T = 293,2 K.

4. AJONEUVON VALMISTELU (1)

4.1 Testiajoneuvon valinta

Jos kaikkia ajoneuvotyypin variantteja ei ole mitattu, on testiajoneuvoa valittaessa käytettävä seuraavia perusteita.

4.1.1 Kori

Jos korityyppejä on erilaisia, testi tehdään vähiten aerodynaamiselle korille. Valmistajan on toimitettava valintaa koskevat tarvittavat tiedot.

4.1.2 Renkaat

Testiin valitaan mahdollisimman leveät renkaat. Jos rengaskokoja on enemmän kuin kolme, valitaan toiseksi levein rengaskoko.

4.1.3 Testimassa

Testimassana käytetään ajoneuvon vertailumassaa suurimman inertialuvun mukaisesti.

4.1.4 Moottori

Testiajoneuvossa on oltava mahdollisimman suuri yksi tai useampi lämmönvaihdin.

4.1.5 Voimansiirto

Suoritetaan testi kullakin seuraavista voimansiirtotyypeistä:

—

etuveto

—

takaveto

—	jatkuva neliveto

—	kytkeytyvä/kytkettävä neliveto

—	automaattivaihteisto

—	käsivalintainen vaihteisto.

4.2 Sisäänajo

Ajoneuvon on oltava normaalissa ajokunnossa ja -säädöissä, ja sillä on oltava takanaan vähintään 3 000 km:n pituinen sisäänajo. Renkaat on ajettava sisään samalla kun ajoneuvokin, tai niiden kulutuspinnan urasyvyyden on oltava 90–50 prosenttia alkuperäisestä urasyvyydestä.

4.3 Tarkistukset

Seuraavat tarkastukset on tehtävä ajoneuvon valmistajan asianomaiselle käytölle antamien ohjeiden mukaisesti:

pyörät, pölykapselit, renkaat (merkki, tyyppi, paine), ohjausgeometria, jarrujen säätö (laahaamattomuus), etu- ja taka-akselien voitelu, jousituksen ja maavaran säätö jne.

4.4 Testin valmistelu

4.4.1 Ajoneuvo kuormataan vertailumassaansa. Ajoneuvon maavaran on oltava sellainen, että kuorman painopiste sijaitsee ulompien etuistuinten R-pisteiden puolivälissä ja näiden pisteiden kautta kulkevalla suoralla.

4.4.2 Tiellä suoritettavissa testeissä ajoneuvon ikkunoiden on oltava kiinni. Ilmastointilaitteiden, valaisimien ym. suojusten on oltava pois käytöstä -asennossa.

4.4.3 Ajoneuvon on oltava puhdas.

4.4.4 Ajoneuvo saatetaan sopivalla tavalla tavanomaiseen käyntilämpötilaan välittömästi ennen testiä.

5. MENETELMÄT

5.1 Energian muutos rullauksen aikana -menetelmä

5.1.1 Tiellä

5.1.1.1 Testilaitteisto ja virhe

Ajan mittausvirheen on oltava pienempi kuin ±0,1 s.

Nopeuden mittausvirheen on oltava pienempi kuin ±2 prosenttia.

5.1.1.2 Testausmenettely

5.1.1.2.1

Kiihdytetään ajoneuvo 10 km/h suurempaan nopeuteen kuin valittu testinopeus V.

5.1.1.2.2

Siirretään vaihde vapaa-asentoon.

5.1.1.2.3

Mitataan aika (t1), joka kuluu hidastumiseen nopeudesta

V2 = V + ΔV km/h nopeuteen V1 = V – ΔV km/h

5.1.1.2.4

Suoritetaan sama testi vastakkaiseen suuntaan: t2.

5.1.1.2.5

Lasketaan aikojen t1 ja t2 keskiarvo T.

5.1.1.2.6

Toistetaan nämä testit useita kertoja, jotta tilastollinen tarkkuus (p) keskiarvosta

on enintään 2 prosenttia (p ≤ 2 prosenttia)

Tilastollinen tarkkuus (p) määritellään seuraavasti:

jossa

alla olevassa taulukossa annettu kerroin

testien määrä

standardipoikkeama.

3,2

2,8

2,6

2,5

2,4

2,3

2,2

1,6

1,25

1,06

0,94

0,85

0,77

0,73

0,66

0,64

0,61

0,59

0,57

5.1.1.2.7

Lasketaan teho kaavasta

jossa

P	ilmaistaan kilowatteina (kW)
V =	testin nopeus m/s
ΔV =	nopeuden poikkeama nopeudesta V, m/s, kuten esitetty tämän lisäyksen kohdassa 5.1.1.2.3
M =	vertailumassa, kg
T =	aika, s.

5.1.1.2.8

Ajoradalla määritetty teho (P) korjataan ympäröivien olosuhteiden mukaan seuraavasti:

Pkorjattu = K · Pmitattu

jossa

RR	=	vierintävastus nopeudessa V
RAERO	=	ilmanvastus (aerodynaaminen vastus) nopeudessa V
RT	=	kokonaisajovastus = RR + RAERO
KR	=	vierintävastuksen lämpötilaa koskeva korjaustekijä, jonka oletetaan olevan 8,64 × 10–3/°C, tai viranomaisen hyväksymä valmistajan korjauskerroin
t	=	tietestissä ympäröivä lämpötila, °C
t0	=	vertailulämpötila = 20 °C
ρ	=	ilmantiheys testiolosuhteissa
ρ0	=	ilmantiheys vertailuolosuhteissa (20 °C, 100 kPa)

Ajoneuvon valmistajan on täsmennettävä suhteet RR/RT ja RAERO/RT yrityksessä tavanomaisesti saatavissa olevien tietojen perusteella.

Jos arvoja ei ole saatavissa, voidaan käyttää seuraavan kaavan avulla saatavia vierintä- ja kokonaisvastuksen suhteita, jollei valmistajan ja asianomaisen tutkimuslaitoksen välisestä sopimuksesta muuta johdu:

jossa

ajoneuvon massa (kg) sekä kunkin nopeuden osalta seuraavassa taulukossa esitetyt tekijät a ja b:

V (km/h)	a	b
20	7,24 · 10– 5	0,82
40	1,59 · 10– 4	0,54
60	1,96 · 10– 4	0,33
80	1,85 · 10– 4	0,23
100	1,63 · 10– 4	0,18
120	1,57 · 10– 4	0,14

5.1.2 Dynamometrillä

5.1.2.1 Mittauslaitteisto ja tarkkuus

Laitteiston on oltava samanlainen kuin tiellä käytetty.

5.1.2.2 Testausmenettely

5.1.2.2.1

Asennetaan ajoneuvo testidynamometrille.

5.1.2.2.2

Säädetään vetopyörien rengaspaine (kylmänä) dynamometrin vaatimaan arvoon.

5.1.2.2.3

Säädetään dynamometrin ekvivalentti-inertia.

5.1.2.2.4

Saatetaan ajoneuvo ja dynamometri käyttölämpötilaan sopivalla tavalla.

5.1.2.2.5

Suoritetaan kohdassa 5.1.1.2 (lukuun ottamatta kohtia 5.1.1.2.4 ja 5.1.1.2.5) esitetyt toiminnat ja korvataan kohdan 5.1.1.2.7 kaavassa tekijä M tekijällä I.

5.1.2.2.6

Säädetään jarrulaitteisto siten, että saadaan korjattu teho (kohta 5.1.1.2.8) ja että ajoneuvon massan (M) ajoradalla ja käytettävän testimassan ekvivalentti-inertian (I) välinen ero otetaan huomioon. Tämä voidaan suorittaa laskemalla tiellä keskimääräinen vapaalla ajettaessa kuluva hidastusaika nopeudesta V2 nopeuteen V1 ja laskemalla sama aika dynamometrillä seuraavien suhteiden avulla:

K = kohdassa 5.1.1.2.8 täsmennetty arvo.

5.1.2.2.7

Määritetään teho Pa, jonka dynamometri tulee absorboimaan, jotta saman ajoneuvon osalta saadaan eri päivinä sama teho (kohta 5.1.1.2.8).

5.2 Vääntömomentin mittaus vakionopeudella -menetelmä

5.2.1 Tiellä

5.2.1.1 Mittauslaitteisto ja virhe

Vääntömomentin mittaus on suoritettava sopivalla mittauslaitteella, joka antaa ±2 prosentin tarkkuuden.

Nopeusmittauksen tarkkuuden on oltava ±2 prosenttia.

5.2.1.2 Testausmenettely

5.2.1.2.1

Kiihdytetään ajoneuvo valittuun vakiintuneeseen nopeuteen V.

5.2.1.2.2

Kirjataan vääntömomentti Ct ja nopeus vähintään 20 sekunnin ajan. Tiedot rekisteröivän järjestelmän tarkkuuden on oltava vähintään ±1 Nm vääntömomentin osalta ja ±0,2 km/h nopeuden osalta.

5.2.1.2.3

Vääntömomentin Ct ja nopeuden poikkeamat suhteessa aikaan saavat olla enintään 5 prosenttia mittausjakson kunkin sekunnin aikana.

5.2.1.2.4

Vääntömomentti Ct1 on keskimääräinen vääntömomentti, joka saadaan seuraavasta kaavasta:

5.2.1.2.5

Suoritetaan testi kumpaankin suuntaan kolme kertaa. Keskimääräinen vääntömomentti määritetään vertailunopeuden osalta kuuden mittauksen perusteella. Jos keskimääräinen nopeus poikkeaa enemmän kuin 1 km/h vertailunopeudesta, on keskimääräisen vääntömomentin laskennassa käytettävä lineaarista regressiota.

5.2.1.2.6

Määritetään näiden kahden vääntömomentin Ct1 ja Ct2 keskiarvo Ct.

5.2.1.2.7

Ajoradalla määritetty keskimääräinen vääntömomentti CT on korjattava ympäröivien olosuhteiden mukaisesti seuraavalla tavalla:

CTkorjattu = K · CTmitattu

jossa K:n arvo on tämän lisäyksen kohdassa 5.1.1.2.8 määritetty arvo.

5.2.2 Dynamometrillä

5.2.2.1 Mittauslaitteisto ja virhe

Laitteiston on oltava samanlainen kuin tiellä käytetty.

5.2.2.2 Testausmenettely

5.2.2.2.1

Toteutetaan kohdissa 5.1.2.2.1–5.1.2.2.4 esitetyt toimenpiteet.

5.2.2.2.2

Toteutetaan kohdissa 5.2.1.2.1–5.2.1.2.4 esitetyt toimenpiteet.

5.2.2.2.3

Säädetään jarrulaitteisto siten, että se vastaa kohdassa 5.2.1.2.7 esitettyä korjattua ajomatkalla saatua kokonaisvääntömomenttia.

5.2.2.2.4

Suoritetaan samat toimenpiteet kuin kohdassa 5.1.2.2.7 samaa tarkoitusta varten.

(1) Sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen osalta valmistaja sopii tutkimuslaitoksen kanssa ajoneuvon asemasta suoritettaessa tässä lisäyksessä kuvattua testiä, kunnes asiaan sovellettavat yhdenmukaiset tekniset määräykset on annettu.

LIITE 7

TYYPPI IV -TESTI

(Kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen haihtumispäästöjen määrittäminen)

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan tämän säännön kohdan 5.3.4 mukaisessa tyyppi IV -testissä noudatettava menettely.

Tämä menettely on menetelmä, jolla määritetään kipinäsytytysmoottorilla varustetun ajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtuvat hiilivedyt.

2. TESTIN KUVAUS

Haihtumispäästötestin (kuva 7/1) tarkoituksena on määrittää hiilivetyjen haihtumispäästöt, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta, kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta ajoneuvon ollessa pysäköitynä sekä kaupunkiajosta. Testi käsittää seuraavat vaiheet:

2.1	testin valmistelu mukaan luettuna kaupunkiajosykli (osa 1) ja maantieajosykli (osa 2)

2.2	niiden haihtumispäästöjen määrittäminen, jotka aiheutuvat kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta (kuumahaihtuma) ajoneuvon ollessa pysäköitynä

2.3	niiden haihtumispäästöjen määrittäminen, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta ajoneuvon ollessa pysäköitynä.

Kuumahaihtuman ja lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvan haihtuman määrittämisestä saadut hiilivetypäästöjen massat lasketaan yhteen, ja testistä annetaan yhteenlaskettu tulos.

3. AJONEUVO JA POLTTOAINE

3.1 Ajoneuvo

3.1.1 Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa, sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä. Haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän on oltava kytkettynä ja sen on oltava toiminut oikein tämän ajan ja aktiivihiilisäiliöiden on oltava olleet tavanomaisessa käytössä ilman tavallisuudesta poikkeavaa tyhjentämistä tai kuormitusta.

3.2 Polttoaine

3.2.1 Testeissä on käytettävä sopivaa vertailupolttoainetta, joka määritellään tämän säännön liitteessä 10.

4. HAIHTUMISPÄÄSTÖTESTIN TESTAUSLAITTEISTO

4.1 Alustadynamometri

Alustadynamometrin on oltava liitteen 4a lisäyksessä 1 esitettyjen vaatimusten mukainen.

4.2 Haihtumispäästöjen mittaustila

Haihtumispäästöjen mittaustilan on oltava kaasutiivis suorakulmainen mittauskammio, johon testattava ajoneuvo mahtuu. Ajoneuvoon on päästävä käsiksi joka puolelta, ja suljettuna mittaustilan on oltava kaasutiivis tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti. Mittaustilan sisäpinnan on oltava läpäisemätöntä materiaalia, joka ei reagoi hiilivetyjen kanssa. Lämpötilan säätelyjärjestelmän on koko testin ajan voitava ohjata mittaustilan lämpötilaa määritellyn lämpötila/aikaohjelman mukaisesti, josta sallittu keskimääräinen lämpötilapoikkeama on 1 K.

Säätelyjärjestelmä on säädettävä siten, että lämpötilavaihtelut ovat tasaisia ja lämpötiloissa on mahdollisimman vähän ylityksiä, huojuntaa ja epävakaisuutta ympäröivän lämpötilan pitkän aikavälin tavoitearvoihin verrattuna. Sisäpinnan lämpötila ei saa missään vaiheessa laskea alemmaksi kuin 278 K (5 °C) tai nousta korkeammaksi kuin 328 K (55 °C) lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvien päästöjen testauksen aikana.

Seinärakenteen on johdettava lämpöä hyvin. Sisäpinnan lämpötila ei saa laskea alemmaksi kuin 293 K (20 °C) tai nousta korkeammaksi kuin 325 K (52 °C) kuumaksi ajetun moottorin aiheuttamien haihtumispäästöjen testauksen aikana.

Lämpötilavaihtelusta aiheutuviin mittaustilan tilavuuden muutoksiin varaudutaan käyttämällä joko tilavuudeltaan muuttuvaa tai tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa.

4.2.1 Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila

Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila laajenee ja supistuu mittaustilassa olevien ilmamassojen lämpötilamuutoksia vastaavasti. Kaksi käytettävissä olevaa keinoa mittaustilan tilavuuden muuttamiseksi ovat liikkuvat paneelit tai paljerakenne, jossa mittaustilan sisällä olevat läpäisemättömät pussit laajenevat tai supistuvat tilan sisällä olevan paineen muutosten vaikutuksesta ottamalla korvausilmaa tilan ulkopuolelta. Tilavuuden muutoksiin mukautuvien rakenteiden osalta on varmistettava tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti, että mittaustilan eheys säilyy lämpötilan vaihdellessa sallitulla alueella.

Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on rajoitettava mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen erotus enimmäisarvoon ±5 kPa.

Mittaustilan tilavuus on voitava lukita määrättyyn arvoon. Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan nimellisen tilavuuden on voitava muuttua +7 prosenttia (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kohta 2.1.1) testauksen aikana tapahtuvan lämpötilan ja ilmanpaineen vaihtelun mukaisesti.

4.2.2 Tilavuudeltaan muuttumaton mittaustila

Tilavuudeltaan muuttumattoman mittaustilan on oltava koottu lujista paneeleista, jotka pitävät mittaustilan tilavuuden muuttumattomana ja ovat seuraavien vaatimusten mukaisia.

4.2.2.1

Mittaustilassa on oltava ilmanvaihtojärjestelmä, joka poistaa mittaustilasta ilmaa pienellä ja tasaisella virtaamalla koko testin ajan. Ilmanvaihtojärjestelmä voi korvata ulos virtaavan ilman aiheuttamaa vajetta mittaustilaa ympäröivällä ilmalla. Sisään päästettävä ilma on suodatettava aktiivihiilellä suhteellisen tasaisen hiilivetytason ylläpitämiseksi. Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on pidettävä mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen erotus 0:n ja –5 kPa:n välillä.

4.2.2.2

Laitteistolla on voitava mitata poistetun ja sisään päästettävän ilman hiilivetyjen massa 0,01 gramman resoluutiolla. Mittaustilasta poistuvasta ja sen sisään päästetystä ilmasta voidaan pussinäytteenotolla kerätä suhteellinen näyte. Vaihtoehtoisesti voidaan mittaustilaan päästettyä ja tilasta poistettua virtaamaa tarkkailla jatkuvasti prosessiin suoraan kytketyn FID-analysaattorin avulla, ja virtaamat ja niiden mittaus voidaan sovittaa yhteen siten, että saadaan jatkuva tallenne poistettujen hiilivetyjen määrästä.

Kuva 7/1

Haihtumispäästöjen määrittäminen

3 000 km:n sisäänajojakso (ei liiallista tyhjennystä/kuormitusta)

Aktiivihiilisäiliöiden käytönaikainen tehon heikkeneminen todettu

Ajoneuvon höyrypesu (tarvittaessa)

Huomautukset:

1.	Haihtumispäästöjen rajoittamisperiaatteet – yksityiskohdat selvitettävä.

2.	Pakokaasupäästöt voidaan mitata ajettaessa tyyppi I -testi, mutta tuloksia ei käytetä lainsäädännöllisiin tarkoituksiin. Pakokaasupäästöjen lainsäädännöllinen testi pysyy erillisenä.

Aloitus

Polttoainesäiliön tyhjennys ja täyttö

Enint. 1 h

Polttoaineen lämpötila 283–287 K (10–14 °C)

40 ± 2 % säiliön nimellistilavuudesta

Ympäristön lämpötila: 293–303 K (20–30 °C)

Aktiivihiilisäiliön täyttö ylivuotoon (bensiini)

Akt.hiilisäiliön täyttö ylivuotoon (butaani)

Täyttö butaani-typpiseoksella 2 gramman ylivuotoon

Toistetaan lämpötilan vuorokausivaihtelua 2 gramman ylivuotoon saakka

Tstart = 293 K (20 °C)

ΔT = 15 K

Enint. 1 h

Polttoainesäiliön tyhjennys ja täyttö

Polttoaineen lämpötila 291 K ± 8 K (18 ± 8 °C)

40 ± 2 % säiliön nimellistilavuudesta

Ympäristön lämpötila 293–303 K (20–30 °C)

Esivakautusajo

Tyyppi I: yksi osan 1 + kaksi osan 2 sykliä

Tstart = 293–303 K (20–30 °C)

12–36 h

max 5 min

Lämpötilantasausseisonta

Ympäristön lämpötila: 293–303 K (20–30 °C)

Enint. 2 min

Tyyppi I -testiajo

Tyyppi I: yksi osan 1 + yksi osan 2 sykli

Tstart = 293–303 K (20–30 °C)

Tuuletusjärjestelmän vakautusajo

Tyyppi I: yksi osan 1 sykli

Enint. 7 min

ja enint. 2 min moottorin pysäyttämisestä

Kuumahaihtumatesti

Tmin = 296 K (23 °C)

Tmax = 304 K (31 °C)

60 min ± 0,5 min

6–36 h

Lämpötilantasausseisonta

T = 293 ± 2 (20 ± 2 °C) viim. 6 tunnin aikana

Lämpötilan vuorokausivaihtelutesti

Tstart = 203 K (20 °C)

Tmin = 308 K; ΔT = 15 K

24 tuntia, lämpötilanvaihtelutestien määrä = 1

Lopetus

4.3 Analysointijärjestelmät

4.3.1 Hiilivetyanalysaattori

4.3.1.1

Mittaustilan ilmaa valvotaan liekki-ionisaatiotyyppisellä hiilivetyilmaisimella (FID). Näytekaasu imetään yhden sivuseinän keskipisteestä tai kammion katosta, ja mahdolliset ohivirtaukset johdetaan takaisin mittaustilaan, mieluiten heti sekoitustuulettimen taakse.

4.3.1.2

Hiilivetyanalysaattorin vasteajan on oltava enintään 1,5 sekuntia lukemaan, joka on 90 prosenttia lopullisesta lukemasta. Stabiilisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta 15 minuutin ajan kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.3

Standardipoikkeaman avulla ilmaistun analysaattorin toistuvuuden on oltava parempi kuin ±1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.4

Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastusmenettelyssä.

4.3.2 Hiilivetyanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä

4.3.2.1

Hiilivetyanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia joko kynäpiirturilla tai muulla tietojenkäsittelyjärjestelmällä ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava, ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteessa on näyttävä selvä merkki kuumahaihtuman ja lämpötilan vuorokausivaihtelun testauksen alkamisesta ja päättymisestä (mukaan luettuna näytteenottojaksojen alkaminen ja päättyminen sekä kunkin testin alkamisen ja päättymisen välinen aika).

4.4 Polttoainesäiliön lämmitys (ainoastaan, jos aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä)

4.4.1 Ajoneuvon polttoainesäiliöissä olevaa polttoainetta on lämmitettävä säädettävällä lämmönlähteellä. Esimerkiksi 2 000 watin tehoinen lämmitystyyny on sopiva. Lämmitysjärjestelmän on lämmitettävä tasaisesti säiliön seinämiä polttoainepinnan alapuolella siten, että se ei aiheuta polttoaineen paikallista ylikuumenemista. Säiliössä polttoaineen yläpuolella olevaa höyryä ei saa lämmittää.

4.4.2 Säiliön lämmityslaitteen on kyettävä lämmittämään säiliössä oleva polttoaine tasaisesti 289 K:n (16 °C) alkulämpötilasta 14 K:n verran 60 minuutissa lämpötila-anturin sijainnin ollessa kohdan 5.1.1 mukainen. Lämmitysjärjestelmän on kyettävä pitämään polttoaineen lämpötila ±1,5 K:n sisällä vaaditusta lämpötilasta säiliön lämmityksen aikana.

4.5 Lämpötilalukemien tallennus

4.5.1 Mittauskammiossa vallitseva lämpötila tallennetaan kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteet sijaitsevat mittaustilan sisällä noin 0,1 metrin etäisyydellä kummankin sivuseinän pystysuorasta keskiviivasta 0,9 ± 0,2 metrin korkeudella.

4.5.2 Polttoainesäiliöiden lämpötila mitataan anturilla, joka on asennettu polttonestesäiliöön kohdan 5.1.1 mukaisesti tapauksissa, joissa aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä (kohta 5.1.5).

4.5.3 Lämpötilatietoja on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittausten koko keston ajan.

4.5.4 Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ±1,0 K, ja lämpötila on kyettävä lukemaan ±0,4 K:n tarkkuudella.

4.5.5 Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ±15 sekunnin tarkkuudella.

4.6 Painelukemien tallennus

4.6.1 Testausalueen ilmanpaineen ja mittaustilan sisällä vallitsevan ilmanpaineen välinen erotus Δp on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittauksen koko keston ajan.

4.6.2 Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ±2 kPa, ja paine on kyettävä lukemaan ±0,2 kPa:n tarkkuudella.

4.6.3 Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ±15 sekunnin tarkkuudella.

4.7 Tuulettimet

4.7.1 Kammion hiilivetypitoisuus on kyettävä alentamaan ulkoilman tasolle käyttämällä yhtä tai useampaa tuuletinta tai puhallinta mittaustilan (SHED) ovien ollessa auki.

4.7.2 Kammiossa on oltava yksi tai useampi tuuletin tai puhallin, joiden teho vastaa ilmavirtaa 0,1–0,5 m3/min ja joilla mittaustilan ilma saadaan kunnolla sekoitetuksi. Kammion lämpötila ja hiilivetypitoisuus on kyettävä pitämään tasaisena mittausten ajan. Tuulettimien tai puhaltimien ilmavirtausta ei saa kohdistaa suoraan mittaustilassa olevaan ajoneuvoon.

4.8 Kaasut

4.8.1 Kalibrointia ja käyttöä varten on oltava saatavilla seuraavia puhtaita kaasuja:

Puhdistettu synteettinen ilma: (epäpuhtauksia < 1 ppm C1-ekvivalenttina,

≤1 ppm CO, ≤ 400 ppm CO2, ≤ 0,1 ppm NO),

happipitoisuus 18–21 tilavuusprosenttia.

Hiilivetyanalysaattorin polttoainekaasu: (40 ± 2 prosenttia vetyä ja loppu heliumia, jossa on vähemmän kuin 1 ppm C1-ekvivalenttia hiilivetyjä, vähemmän kuin 400 ppm CO2)

Propaani (C3H8): puhtaus vähintään 99,5 prosenttia

Butaani (C4H10): puhtaus vähintään 98 prosenttia

Typpi (N2): puhtaus vähintään 98 prosenttia.

4.8.2 Käytettävissä on oltava propaanin (C3H8) ja puhdistetun synteettisen ilman seoksia sisältäviä kalibrointi- ja vertailukaasuja. Kalibrointikaasun todellisten pitoisuuksien on oltava kahden prosentin sisällä annetuista arvoista. Kaasunjakajaa käyttämällä saatujen laimennettujen kaasujen tarkkuuden on oltava ±2 prosentin sisällä todellisesta arvosta. Lisäyksessä 1 tarkoitetut pitoisuudet voidaan saada aikaan myös kaasunjakajalla, jossa laimennuskaasuna käytetään synteettistä ilmaa.

4.9 Lisävarusteet

4.9.1 Testialueen absoluuttinen kosteus (H) on kyettävä mittaamaan ±5 prosentin tarkkuudella.

5. TESTAUSMENETTELY

5.1 Testien valmistelu

5.1.1 Ajoneuvon mekaaninen valmistelu ennen testiä on seuraava:

a)	Ajoneuvon pakojärjestelmässä ei saa olla vuotoja.

b)	Ajoneuvo voidaan höyrypestä ennen testiä.

c)	Jos aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä (kohta 5.1.5), on ajoneuvon polttoainesäiliö varustettava lämpötila-anturilla, jonka avulla lämpötila voidaan mitata säiliössä olevan polttoaineen keskipisteestä, kun säiliö on täytetty 40 prosenttiin tilavuudestaan.

d)	Polttoainejärjestelmään voidaan asentaa lisävarusteita ja liittimiä, joiden avulla polttoainesäiliö voidaan tyhjentää täysin. Tämän vuoksi säiliön kuorta ei tarvitse muuttaa.

e)	Valmistaja voi ehdottaa testimenettelyä, jolla otetaan huomioon ainoastaan ajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtumalla poistuvat hiilivedyt.

5.1.2 Ajoneuvo viedään testialueelle, jossa ympäristön lämpötila on 293–303 K (20–30 °C).

5.1.3 Aktiivihiilisäiliöiden tehon heikkeneminen käytössä on tarkastettava. Tämä voidaan tehdä osoittamalla, että säiliö on ollut käytössä vähintään 3 000 ajokilometrin ajan. Jollei näin tehdä, noudatetaan seuraavaa menettelyä. Jos aktiivihiilisäiliöitä on useampi kuin yksi, on seuraavaa menettelyä sovellettava jokaiseen säiliöön.

5.1.3.1

Aktiivihiilisäiliö poistetaan ajoneuvosta. Tämän vaiheen aikana on erityisesti varottava vaurioittamasta laitteiden osia ja polttoainejärjestelmää.

5.1.3.2

Aktiivihiilisäiliön paino tarkastetaan.

5.1.3.3

Aktiivihiilisäiliö liitetään mahdollisesti ajoneuvon ulkopuolella olevaan polttoainesäiliöön, joka on täytetty vertailupolttoaineella 40 prosenttiin polttoainesäiliöiden tilavuudesta.

5.1.3.4

Polttoainesäiliössä olevan polttoaineen lämpötilan olisi oltava 283–287 K (10–14 °C).

5.1.3.5

(Ajoneuvon ulkopuolella olevaa) polttoainesäiliötä lämmitetään lämpötilasta 288 K lämpötilaan 318 K (15–45 °C) (nostamalla lämpötilaa 1 °C 9 minuutissa).

5.1.3.6

Jos aktiivihiilisäiliön ylivuoto tapahtuu ennen kuin lämpötila on 318 K (45 °C), lämmityslaite kytketään irti. Tämän jälkeen säiliö punnitaan. Jos aktiivihiilisäiliön ylivuotoa ei ole tapahtunut lämpötilan saavuttaessa 318 K (45 °C), menettely toistetaan kohdasta 5.1.3.3 alkaen ylivuotoon asti.

5.1.3.7

Ylivuoto voidaan todeta tämän liitteen kohdissa 5.1.5 ja 5.1.6 kuvatulla tavalla tai käyttäen jotakin muuta näytteenotto- ja analyysijärjestelmää, jonka avulla voidaan havaita aktiivihiilisäiliöstä ylivuotovaiheessa tulevat hiilivetypäästöt.

5.1.3.8

Aktiivihiilisäiliötä tyhjennetään käyttäen 25 ± 5 litraa koelaboratorion ilmaa minuutissa hiililitraa kohden, kunnes säiliön ilma on vaihtunut 300 kertaa.

5.1.3.9

Aktiivihiilisäiliön paino tarkastetaan.

5.1.3.10

Toistetaan kohtien 5.1.3.4–5.1.3.9 menettelyn kaikki vaiheet yhdeksän kertaa. Testi voidaan lopettaa ennen tätä, jos aktiivihiilisäiliöiden paino on tasaantunut viimeisten syklien jälkeen, muttei kuitenkaan ennen kuin on suoritettu kolme edellä kuvatun mukaista sykliä.

5.1.3.11

Aktiivihiilisäiliö asennetaan takaisin paikalleen ja ajoneuvo saatetaan tavanomaiseen ajokuntoon.

5.1.4 Aktiivihiilisäiliö on vakautettava käyttäen jotakin kohdissa 5.1.5 ja 5.1.6 eritellyistä menetelmistä. Jos ajoneuvossa on useampia aktiivihiilisäiliöitä, jokainen säiliö on vakautettava erikseen.

5.1.4.1

Ylivuoto todetaan mittaamalla aktiivihiilisäiliöstä tulevat päästöt.

Ylivuodolla tarkoitetaan tässä pistettä, jossa hiilivetypäästöjen kertymä on kaksi grammaa.

5.1.4.2

Ylivuoto voidaan todeta käyttäen haihtumispäästöjen mittaustilaa kohdissa 5.1.5 ja 5.1.6 kuvatulla tavalla. Ylivuoto voidaan vaihtoehtoisesti todeta käyttäen toista, ajoneuvon aktiivihiilisäiliöstä myötävirtaan kytkettyä apusäiliötä. Apusäiliö on tuuletettava huolellisesti ennen täyttämistä.

5.1.4.3

Mittauskammiota on tuuletettava välittömästi ennen testin aloittamista usean minuutin ajan, kunnes tausta-arvot ovat vakaat. Kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettyinä.

Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue on tarkastettava välittömästi ennen testiä.

5.1.5 Aktiivihiilisäiliöiden täyttö ylivuotopisteeseen kohotettaessa lämpötilaa toistuvasti

5.1.5.1

Ajoneuvojen polttoainesäiliöt tyhjennetään käyttäen asennettuja tyhjennyshanoja. Tyhjennys on suoritettava siten, että ajoneuvoon asennettuja haihtumispäästöjen mittauslaitteita ei tyhjennetä eikä kuormiteta tavanomaisesta poikkeavasti. Tämä voidaan tehdä yleensä irrottamalla polttoainesäiliön täyttöaukon tulppa.

5.1.5.2

Polttoainesäiliöt täytetään testipolttoaineella, jonka lämpötila on 283–287 K (10–14 °C), 40 ± 2 prosenttiin polttoainesäiliön tavallisesta tilavuudesta. Ajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukon tulpat asetetaan paikoilleen tässä vaiheessa.

5.1.5.3

Ajoneuvo asetetaan haihtumispäästöjen mittaustilaan moottori pysäytettynä tunnin kuluessa polttoainesäiliöiden uudelleentäytöstä. Polttoainesäiliön lämpötila-anturi kytketään lämpötilan tallennusjärjestelmään. Lämmönlähde on asetettava polttoainesäiliöihin nähden asianmukaisesti ja kytkettävä lämpötilan säätimeen. Lämmönlähteelle asetettavat vaatimukset esitetään kohdassa 4.4. Jos ajoneuvossa on useampi kuin yksi polttoainesäiliö, on kaikkia säiliöitä lämmitettävä samalla jäljempänä esitetyllä tavalla. Säiliöiden lämpötilojen on oltava samat ±1,5 K:n tarkkuudella.

5.1.5.4

Polttoaine voidaan lämmittää keinotekoisesti aloituslämpötilaan 293 K (20 °C) ± 1 K.

5.1.5.5

Heti kun polttoaine saavuttaa vähintään lämpötilan 292 K (19 °C), on puhallin pysäytettävä, ovet suljettava ja tiivistettävä ja mittaustilan hiilivetypitoisuuden mittaus aloitettava.

5.1.5.6

Kun lämpötila polttoainesäiliössä on 293 K (20 °C), alkaa 15 K:n (15 °C) lineaarinen lämpötilan nosto. Lämmityksen aikana polttoaineen lämpötilan on noudatettava alla olevaa funktiota ±1,5 K:n tarkkuudella. Lämpötilan kohoamiseen kulunut aika ja lämpötilan nousu kirjataan.

Tr = To + 0,2333 · t

jossa

Tr	=	vaadittu lämpötila (K)
To	=	alkulämpötila (K)
t	=	aika säiliön lämmityksen aloittamisesta minuutteina.

5.1.5.7

Välittömästi ylivuodon tapahduttua tai polttoaineen lämpötilan noustua lukemaan 308 K (35 °C), sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin, lämmönlähde on kytkettävä irti, mittaustilan ovien tiivistys poistettava, ovet avattava ja polttoainesäiliön täyttöaukon tulpat poistettava. Jos ylivuotoa ei ole tapahtunut lämpötilan noustua lukemaan 308 K (35 °C), lämmönlähde on poistettava ajoneuvosta, ajoneuvo vietävä ulos haihtumispäästöjen mittaustilasta ja kohdassa 5.1.7 kuvattu menettely toistettava kokonaisuudessaan, kunnes ylivuoto tapahtuu.

5.1.6 Aktiivihiilisäiliöiden täyttö ylivuotopisteeseen butaania käyttäen

5.1.6.1

Jos mittaustilaa käytetään ylivuodon toteamiseen (ks. kohta 5.1.4.2), ajoneuvo sijoitetaan haihtumispäästöjen mittaustilaan moottori pysäytettynä.

5.1.6.2

Aktiivihiilisäiliö esikäsitellään sen täyttöä varten. Aktiivihiilisäiliötä ei saa poistaa ajoneuvosta, jollei säiliön sijainti ajoneuvossa vaikeuta sen käsittelyä siinä määrin, ettei täyttöä kohtuudella voida edellyttää suoritettavaksi muutoin kuin poistamalla säiliö ajoneuvosta. Tämän vaiheen aikana on erityisesti varottava vaurioittamasta polttoainejärjestelmää ja sen osia.

5.1.6.3

Aktiivihiilisäiliötä täytetään 50 tilavuusprosenttia butaania ja 50 tilavuusprosenttia typpeä sisältävällä seoksella käyttäen virtausnopeutta 40 grammaa butaania tunnissa.

5.1.6.4

Höyrystin kytketään irti välittömästi, kun aktiivihiilisäiliön ylivuoto on tapahtunut.

5.1.6.5

Aktiivihiilisäiliö asennetaan takaisin paikalleen, ja ajoneuvo saatetaan tavanomaiseen ajokuntoon.

5.1.7 Polttoaineen tyhjennys ja uudelleentäyttö

5.1.7.1

5.1.7.2

Polttoainesäiliöt täytetään testipolttoaineella, jonka lämpötila on 291 ± 8 K (18 ± 8 °C), 40 + 2 prosenttiin polttoainesäiliön tavallisesta tilavuudesta. Ajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukon tulpat asetetaan paikoilleen tässä vaiheessa.

5.2 Esivakauttamisajo

5.2.1 Tunnin kuluessa siitä, kun aktiivihiilisäiliö on täytetty kohdan 5.1.5 tai 5.1.6 mukaisesti, ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille ja ajetaan yksi tyyppi I -testin osan 1 ajosykli ja kaksi osan 2 ajosykliä, jotka on määritelty liitteessä 4a. Tänä aikana ei oteta pakokaasunäytteitä.

5.3 Seisonta

5.3.1 Viiden minuutin kuluessa kohdassa 5.2.1 määritellyn esivakauttamisen päättymisestä konepelti on suljettava täysin ja auto ajettava pois alustadynamometriltä ja pysäköitävä seisonta-alueelle. Auto pysäköidään vähintään 12 ja enintään 36 tunniksi. Jakson päättyessä moottoriöljyn ja jäähdytysveden lämpötilan on oltava saavuttanut ympäristön lämpötila ±3 K:n tarkkuudella.

5.4 Dynamometritesti

5.4.1 Seisontavaiheen päätyttyä ajoneuvolla ajetaan yksi tyyppi I -testiajo kokonaisuudessaan liitteen 4a mukaisesti (kylmäkäynnistys, kaupunkiajosykli ja maantieajosykli). Sen jälkeen moottori pysäytetään. Tämän vaiheen aikana voidaan ottaa pakokaasunäytteitä, mutta näin saatuja tuloksia ei käytetä tyyppihyväksynnän myöntämisessä pakokaasupäästöjen osalta.

5.4.2 Kahden minuutin kuluessa kohdassa 5.4.1 kuvatun tyyppi I -testiajon päättymisestä ajoneuvolla ajetaan toinen vakauttamisajo, joka käsittää yhden tyyppi I -testin mukaisen kaupunkiajosyklin (lämmin käynnistys). Tämän jälkeen moottori pysäytetään jälleen. Tämän vaiheen aikana ei ole tarpeen ottaa pakokaasunäytteitä.

5.5 Kuumahaihtumatesti

5.5.1 Mittauskammiota on tuuletettava ennen testiajon päättymistä useiden minuuttien ajan, kunnes hiilivetyjen tausta-arvot ovat vakaat. Myös kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettyinä.

5.5.2 Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä.

5.5.3 Esivakauttavan ajosyklin päätyttyä konepelti on suljettava täysin ja kaikki ajoneuvon ja testilaitteiston väliset kytkennät irrotettava. Tämän jälkeen ajoneuvo ajetaan mittauskammioon käyttämällä kaasupoljinta mahdollisimman vähän. Moottori on pysäytettävä, ennen kuin mikään osa ajoneuvosta on mittauskammion sisäpuolella. Moottorin pysäyttämishetki tallennetaan haihtumispäästömittauksen tietojentallennusjärjestelmään ja lämpötilalukemien tallennus aloitetaan. Ajoneuvon ikkunat ja tavaratila on avattava tässä vaiheessa, jolleivät ne jo ole auki.

5.5.4 Ajoneuvo on työnnettävä tai siirrettävä mittauskammioon jollain muulla tavoin moottori pysäytettynä.

5.5.5 Mittaustilan ovet suljetaan ja saatetaan kaasutiiviiksi kahden minuutin kuluessa moottorin pysäyttämisestä ja seitsemän minuutin kuluessa esivakauttavan ajon päättymisestä.

5.5.6 Kun kammio on tiivistetty, alkaa 60 ± 0,5 minuutin mittainen kuumahaihtumajakso. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jotta saadaan kuumahaihtumatestin alkulukemat CHCi, Pi ja Ti. Näitä arvoja käytetään haihtumispäästöjen laskentaan kohdan 6 mukaisesti. Mittaushuoneen ilman lämpötilan T on oltava vähintään 296 K ja enintään 304 K 60 minuuttia pitkän kuumahaihtumajakson aikana.

5.5.7 Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen 60 ± 0,5 minuutin testijakson päättymistä.

5.5.8 Kammion hiilivetypitoisuus mitataan 60 ± 0,5 minuutin mittaisen testijakson lopussa. Myös lämpötila ja ilmapaine mitataan. Nämä ovat kohdan 6 mukaisessa laskennassa käytettävät kuumahaihtumatestin loppulukemat CHCf, Pf jaTf.

5.6 Seisonta

5.6.1 Testiajoneuvo työnnetään tai siirretään muulla tavoin moottoria käyttämättä seisonta-alueelle, ja ajoneuvon lämpötilaa vakautetaan vähintään kuuden ja enintään 36 tunnin ajan kuumahaihtumatestin ja lämpötilan vuorokausivaihtelutestin välissä. Vakautuksen on tapahduttava tästä jaksosta vähintään 6 tunnin ajan lämpötilassa 293 K ± 2 K (20 °C ± 2 °C).

5.7 Lämpötilan vuorokausivaihtelutesti

5.7.1 Testiajoneuvon on oltava ympäristön lämpötilassa yhden syklin ajan tämän liitteen lisäyksessä 2 esitetyn kaavion mukaisesti. Lämpötila ei millään hetkellä saa poiketa enempää kuin ±2 K. Keskimääräinen lämpötilapoikkeama, joka lasketaan käyttäen kaikkien mitattujen lämpötilapoikkeamien itseisarvoja, ei saa olla suurempi kuin ±1 K. Ympäristön lämpötila on mitattava vähintään kerran minuutissa. Lämpötilan vaihtelu aloitetaan, kun aika Taloitus = 0 kohdan 5.7.6 mukaisesti.

5.7.2 Mittauskammiota on tuuletettava välittömästi ennen testin aloittamista usean minuutin ajan, kunnes tausta-arvot ovat vakaat. Kammion sekoitustuulettimien on tällöin oltava kytkettyinä.

5.7.3 Testiajoneuvo on tuotava mittaustilaan moottori pysäytettynä ja ikkunat ja tavaratilat auki. Sekoitustuulettimet on säädettävä siten, että ilman virtaus testiajoneuvon polttoainesäiliön alla on jatkuvasti vähintään 8 km/h.

5.7.4 Hiilivetyanalysaattori on nollattava ja mittausalue tarkastettava välittömästi ennen testiä.

5.7.5 Mittaustilan ovet suljetaan ja saatetaan kaasutiiviiksi.

5.7.6 Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan 10 minuutin kuluessa ovien sulkemisesta ja tiivistämisestä, jotta saadaan alkulukemat CHCi, Pi ja Ti lämpötilan vuorokausivaihtelutestiä varten. Tämä on vaihe, jossa aika Taloitus = 0.

5.7.7 Hiilivetyanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi ennen testin päättymistä.

5.7.8 Näytteenotto päästöistä lopetetaan 24 tunnin ± 6 minuutin kuluttua kohdassa 5.7.6 tarkoitetusta näytteenoton aloittamisesta. Näytteenoton aloituksen ja sen päättymisen välillä kulunut aika kirjataan. Hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine mitataan, jotta saadaan kohdan 6 mukaiseen laskelmaan lämpötilan vuorokausivaihtelutestin loppulukemat CHCf, Pf ja Tf. Haihtumispäästötesti on täten suoritettu.

6. LASKELMAT

6.1 Kohdassa 5 kuvattujen haihtumispäästötestien avulla voidaan laskea lämpötilan vuorokausivaihtelua ja kuumahaihtumia testattaessa syntyneet hiilivetypäästöt. Näissä testivaiheissa syntyneet haihtumishäviöt lasketaan käyttäen mittaustilassa vallinneita alkuhetken ja loppuhetken hiilivetypitoisuuksia, lämpötiloja ja paineita sekä mittaustilan nettotilavuutta. Laskutoimituksessa käytetään seuraavaa kaavaa:

jossa

MHC	=	hiilivedyn massa grammoina
MHC,out	=	tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa (grammoina)
MHC,i	=	tilavuudeltaan muuttumattomaan mittaustilaan lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina)
CHC	=	mittaustilassa mitattu hiilivetypitoisuus (ppm (tilavuus) C1-ekvivalenttina)
V	=	mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä korjattuna ajoneuvon tilavuudella ikkunoiden ja tavaratilan ollessa auki. Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritetty, vähennetään 1,42 kuutiometrin suuruinen tilavuus.
T	=	ympäristön lämpötila kammiossa, K
P	=	ilmanpaine, kPa
H/C	=	hiili–vetysuhde
k	=	1,2 · (12 + H/C);

jossa

i	=	lukema testin alussa
f	=	on lukema testin lopussa
H/C	=	arvoksi oletetaan 2,33 lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä
H/C	=	arvoksi oletetaan 2,20 kuumahaihtumatestissä.

6.2 Testin kokonaistulos

Ajoneuvon yhteenlaskettu hiilivetypäästöjen massa on

Mtotal = MDI + MHS

jossa

Mtotal	=	ajoneuvon päästöjen yhteenlaskettu massa (grammaa)
MDI	=	hiilivetypäästöjen massa (grammaa) lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä
MHS	=	hiilivetypäästöjen massa (grammaa) kuumahaihtumatestissä.

7. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

7.1 Rutiininomaisia tuotantolinjan päässä tehtäviä testejä varten hyväksynnän haltija voi osoittaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden ottamalla näytteitä ajoneuvoista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset.

7.2 Vuototesti

7.2.1 Päästöjen valvontajärjestelmästä ulkoilmaan johtavat aukot on eristettävä.

7.2.2 Polttoainejärjestelmään syötetään paine, jonka suuruus on 370 ± 10 mmH2O.

7.2.3 Paineen annetaan tasaantua ennen polttoainejärjestelmän erottamista painelähteestä.

7.2.4 Polttoainejärjestelmän erotuksen jälkeen paine ei saa laskea enempää kuin 50 mmH2O viidessä minuutissa.

7.3 Tuuletustesti

7.3.1 Päästöjen valvontajärjestelmästä ulkoilmaan johtavat aukot on eristettävä.

7.3.2 Polttoainejärjestelmään syötetään paine, jonka suuruus on 370 ± 10 mmH2O.

7.3.3 Paineen annetaan tasaantua ennen polttoainejärjestelmän erottamista painelähteestä.

7.3.4 Päästöjen valvontajärjestelmän tuuletusaukot ulkoilmaan palautetaan tuotantokuntoon.

7.3.5 Polttoainejärjestelmän paineen on laskettava pienemmäksi kuin 100 mmH2O vähintään 30 sekunnin mutta enintään kahden minuutin kuluttua.

7.3.6 Kaasunpäästöön liittyvä toiminnallinen kapasiteetti voidaan valmistajan pyynnöstä osoittaa käyttämällä vastaavia vaihtoehtoisia menettelyjä. Valmistajan on esitettävä erityinen menettely tekniselle laitokselle tyyppihyväksyntämenettelyn aikana.

7.4 Tyhjennystesti

7.4.1 Tyhjennysaukkoon kytketään laite, joka kykenee ilmaisemaan ilman virtausmäärän 1,0 l/min, ja tyhjennysaukkoon yhdistetään kytkentäventtiilin kautta paineastia, joka on riittävän suuri, jottei sillä ole merkittävää vaikutusta tyhjennysjärjestelmään, tai vaihtoehtoisesti

7.4.2 valmistaja voi käyttää itse valitsemaansa virtausmittaria, jos toimivaltainen viranomainen sen hyväksyy.

7.4.3 Ajoneuvoa on käytettävä siten, että mikä tahansa tyhjennysjärjestelmän rakenneominaisuus, joka voi rajoittaa tyhjennystä, havaitaan. Olosuhteet kirjataan.

7.4.4 Kun moottori toimii kohdassa 7.4.3 tarkoitetuissa rajoissa, ilman virtaus määritetään joko

7.4.4.1

kohdassa 7.4.1 tarkoitettu laite kytkettynä, jolloin on havaittava paineen lasku ulkoilman paineesta tasolle, joka osoittaa, että 1,0 litraa ilmaa on virrannut haihtumispäästöjen valvontajärjestelmään minuutissa, tai

7.4.4.2

jos käytetään vaihtoehtoista virtausmittauslaitetta, on lukemaksi todettava vähintään 1,0 litraa minuutissa.

7.4.4.3

Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoista puhdistustestimenettelyä, jos menettely on esitetty tutkimuslaitokselle ja kyseinen laitos on hyväksynyt sen tyyppihyväksyntämenettelyn aikana.

7.5 Tyyppihyväksynnän antanut toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät, joita sovelletaan jokaiseen tuotantoyksikköön.

7.5.1 Tarkastajan on otettava riittävän laaja otos sarjasta.

7.5.2 Tarkastaja voi testata nämä ajoneuvot soveltamalla tämän säännön kohtaa 8.2.5.

7.6 Jos kohdan 7.5 vaatimukset eivät täyty, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ryhdytään kaikkiin tarpeellisiin toimiin tuotannon vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseksi uudelleen mahdollisimman nopeasti.

Lisäys 1

Laitteiston kalibrointi haihtumispäästötestiä varten

1. KALIBROINTIEN VÄLINEN AIKA JA KALIBROINTIMENETELMÄT

1.1 Kaikki laitteet on kalibroitava, ennen kuin ne otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, ja tämän jälkeen niin usein, kuin on tarpeellista, ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävän kuukauden kuluessa. Tässä lisäyksessä kuvataan käytettävät kalibrointimenetelmät.

1.2 Yleensä on käytettävä ensin mainittuja lämpötilasarjoja. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää hakasulkeissa olevia lämpötilasarjoja.

2. MITTAUSTILAN KALIBROINTI

2.1 Mittaustilan sisätilavuuden alkumäärittely

2.1.1

Ennen kuin kammio otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, sen sisätilavuus on määritettävä seuraavasti.

Kammion sisäseinät mitataan huolellisesti kaikki mittaustilan epäsäännöllisyydet kuten jäykistyssauvat huomioon ottaen. Kammion sisätilavuus määritetään näistä mittauksista.

Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan tilavuus lukitaan määrättyyn arvoon tilan ollessa 303 K:n (30 °C) [302 K (29 °C)] ympäristön lämpötilassa. Tämän nimellistilavuuden on oltava toistettavissa siten, että ero on korkeintaan ±0,5 prosenttia ilmoitetusta tilavuudesta.

2.1.2

Nettosisätilavuus määritetään vähentämällä kammion sisätilavuudesta 1,42 kuutiometriä. Vaihtoehtoisesti 1,42 kuutiometrin sijasta voidaan käyttää testattavan ajoneuvon tilavuutta sen matkatavaratilan ja ikkunoiden ollessa auki.

2.1.3

Kammio tarkastetaan kohdan 2.3 mukaisesti. Jos kammiosta mitattu propaanin massa ei vastaa sinne ruiskutettua massaa niin, että ero on enintään ±2 prosenttia, on toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

2.2 Kammion taustapäästöjen määritys

Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että kammiossa ei ole mitään aineita, joista pääsee merkittäviä määriä hiilivetyjä. Tarkastus on tehtävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen mittaustilassa tehdyn mahdollisesti taustapäästöihin vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja vähintään kerran vuodessa.

2.2.1

Tilavuudeltaan muuttuvaa mittaustilaa voidaan käyttää joko lukittuna tiettyyn tilavuusasemaan kuten kohdassa 2.1.1 esitetään tai tilavuudeltaan vapaasti muuttuvana. Ympäristön lämpötila on pidettävä 308 ± 2 K:n (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)] suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.2

Tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa on käytettävä tuuletusaukot suljettuina. Ympäristön lämpötila on pidettävä 308 K ± 2 K:n (35 ± 2 °C) [309 K ± 2 K (36 ± 2 °C)] suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.3

Mittaustila voidaan tiivistää ja sekoitustuuletin voi olla käynnissä enintään 12 tuntia, ennen kuin neljä tuntia kestävä taustapitoisuuksien näytteenotto alkaa.

2.2.4

Kalibroidaan analysaattori (tarvittaessa), nollataan se, ja tarkastetaan mittausalue.

2.2.5

Mittaustilaa ilmataan, kunnes saadaan vakaa lukema hiilivedylle. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy.

2.2.6

Kammio tiivistetään ja hiilivedyt, lämpötila ja ilmanpaine mitataan. Näin saadaan alkulukemat CHCi, Pi ja Ti, joita käytetään laskettaessa taustapitoisuuksia mittaustilassa.

2.2.7

Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi.

2.2.8

Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, samaa analysaattoria käytetään kammion hiilivetypitoisuuden mittauksessa. Myös lämpötila ja ilmapaine mitataan. Näin saadaan loppulukemat CHCf, Pf ja Tf.

2.2.9

Mittaustilassa testin aikana tapahtunut hiilivetyjen massan muutos lasketaan kohdan 2.4 mukaisesti. Mittaustilan taustapäästö saa olla enintään 0,05 grammaa.

2.3 Kalibrointi ja hiilivetyjen säilyvyystesti

Kalibroinnilla ja hiilivetyjen säilyvyystestillä kammiossa tarkastetaan kohdassa 2.1 laskettu tilavuus ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä. Mittaustilan vuodon määrä on määritettävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen sen eheyteen mahdollisesti vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja tämän jälkeen vähintään kerran kuussa. Jos kuutena peräkkäisenä kuukautena tehdyt säilyvyystarkastukset eivät ole antaneet aihetta korjauksiin, voidaan mittaustilan vuodon määrä vastedes määrittää neljännesvuosittain, edellyttäen että korjaavia toimenpiteitä ei tarvita.

2.3.1

Mittaustilaa ilmataan, kunnes päästään vakaaseen hiilivetypitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Hiilivetyanalysaattori nollataan ja kalibroidaan tarvittaessa ja mittausalue tarkastetaan.

2.3.2

Tilavuudeltaan muuttuvat mittaustilat lukitaan nimellistilavuusasentoonsa. Tilavuudeltaan muuttumattomien mittaustilojen tuuletusaukot suljetaan.

2.3.3

Lämpötilan säätöjärjestelmä käynnistetään (jos se ei vielä ole toiminnassa) ja säädetään aloituslämpötilaan 308 K (35 °C) [309 K (36 °C)].

2.3.4

Kun mittaustilan lämpötila tasaantuu arvoon 308 ± 2 K (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)], mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Näin saadaan alkulukemat CHCi, Pi ja Ti, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa.

2.3.5

Mittaustilaan ruiskutetaan noin 4 grammaa propaania. Propaanin määrä on mitattava ±0,2 prosentin tarkkuudella mitatusta arvosta.

2.3.6

Kammion sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan, minkä jälkeen mitataan hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Näin saadaan mittaustilan kalibroinnin lukemat CHCf, Pf ja Tf ja säilyvyystarkastuksen alkulukemat CHCi, Pi ja Ti.

2.3.7

Mittaustilassa olevan propaanin massa lasketaan käyttämällä kohtien 2.3.4 ja 2.3.6 mukaisia lukemia ja kohdan 2.4 kaavaa. Propaanin massa ei saa erota enempää kuin ±2 prosenttia kohdassa 2.3.5 mitatusta propaanin massasta.

2.3.8

Tilavuudeltaan muuttuvat mittaustilat vapautetaan nimellistilavuuteen lukitusta asemasta. Tilavuudeltaan muuttumattomien mittaustilojen tuuletusaukot avataan.

2.3.9

Aloitetaan 24 tuntia kestävä lämpötilan vaihtelu 15 minuutin kuluessa mittaustilan tiivistämisestä tämän liitteen lisäyksessä 2 olevan kaavion [vaihtoehtoisen kaavion] mukaisesti 308 K:n (35 °C) lämpötilasta 293 K:n (20 °C) lämpötilaan ja takaisin 308 K:n (35 °C) lämpötilaan [308,6 K:n (35,6 °C) lämpötilasta 295,2 K:n (22,2 °C) lämpötilaan ja takaisin 308,6 K:n (35,6 °C) lämpötilaan]. (Liitteen 7 kohdassa 5.7.1 tarkoitetut poikkeamat sallitaan.)

2.3.10

Lämpötilavaihtelun 24 tunnin jakson päätyttyä mitataan ja kirjataan hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen loppuarvot. Näin saadaan hiilivetyjen säilyvyystarkastuksen loppulukemat CHCf, Pf ja Tf.

2.3.11

Hiilivetyjen massa lasketaan kohtien 2.3.10 ja 2.3.6 lukemien perusteella kohdan 2.4 kaavaa käyttäen. Massa ei saa poiketa enempää kuin 3 prosenttia kohdassa 2.3.7 tarkoitetusta hiilivetyjen massasta.

2.4 Laskelmat

Kammiossa vallitsevan hiilivetyjen taustapitoisuuden ja vuodon määrän määrittämisessä käytetään laskelmaa hiilivetyjen massan nettomuutoksesta mittaustilassa. Hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen alku- ja loppulukemia käytetään massan muutoksen laskemiseen seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

MHC	=	hiilivedyn massa grammoina
MHC,out	=	tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa (grammoina)
MHC,i	=	tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina),
CHC	=	hiilivetypitoisuus mittaustilassa (ppm hiiltä (Huom. ppm hiiltä = ppm propaania × 3))
V	=	mittaustilan tilavuus kuutiometreinä
T	=	ympäristön lämpötila mittaustilassa (K)
P	=	ilmanpaine (kPa)
K	=	17,6

jossa

i	on lukema testin alussa
f	on lukema testin lopussa.

3. FID-HIILIVETYANALYSAATTORIN TARKASTUS

3.1 Ilmaisimen vasteen optimointi

FID-laite on säädettävä mittauslaitteen valmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimointiin olisi käytettävä propaania ilmassa yleisimmällä mittausalueella.

3.2 Hiilivetyanalysaattorin kalibrointi

Analysaattori on kalibroitava käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa. Ks. liitteen 4a lisäyksen 3 kohta 3.2.

Määritetään kalibrointikäyrä tämän lisäyksen kohdissa 4.1–4.5 esitetyllä tavalla.

3.3 Hapen vaikutuksen tarkastus ja suositellut rajat

Vastetekijä (Rf) tietylle hiilivetylajille on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusäiliön pitoisuuteen, joka on ilmaistu ppm C1:nä. Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 prosenttia täydestä näytöstä käyttöalueella. Pitoisuuden on oltava tunnettu ±2 prosentin tarkkuudella verrattuna tilavuutena ilmaistuun gravimetriseen vakioon. Lisäksi kaasusäiliötä on esivakautettava 24 tuntia lämpötilassa 293–303 K (20–30 °C).

Määritetään vastetekijät, kun analysaattori otetaan käyttöön, ja sen jälkeen suurempien määräaikaishuoltojen yhteydessä. Käytettävä vertailukaasu on propaania ja puhdasta ilmaa, joka antaa vastetekijän 1,00.

Hapen vaikutuksen ja suositellun vastetekijäalueen määritykseen tarvittava testikaasu on seuraavanlaista:

Propaania ja typpeä: 0,95 ≤ Rf ≤ 1,05.

4. HIILIVETYANALYSAATTORIN KALIBROINTI

Kukin tavanomaisesti käytetyistä käyttöalueista kalibroidaan seuraavalla menettelyllä:

4.1 Määritetään analysaattorin kalibrointikäyrä vähintään viiden mahdollisimman tasavälisen kalibrointipisteen avulla. Sen kalibrointikaasun, jonka pitoisuus on suurin, nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia täydestä asteikkoarvosta.

4.2 Lasketaan kalibrointikäyrä pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos saatu polynomin asteluku on suurempi kuin 3, on kalibrointipisteiden määrän oltava vähintään polynomin asteluku plus 2.

4.3 Kalibrointikäyrä ei saa poiketa yli 2:ta prosenttia kunkin kalibrointikaasun nimellisarvosta.

4.4 Tehdään kohdassa 3.2 saadun polynomin kertoimia käyttäen taulukko osoitetuista lukemista ja todellisista pitoisuuksista siten, että porrastus on korkeintaan 1 prosenttia täydestä asteikosta. Tämä suoritetaan kullekin kalibroidulle analysaattorin alueelle. Taulukon on sisällettävä myös muuta tärkeää tietoa, kuten seuraavat:

a)	kalibrointipäivämäärä, potentiometrin lukemat nollakohdassa ja kalibroituna (tapauksen mukaan)

b)	nimellisasteikko

c)	kunkin käytetyn kalibrointikaasun vertailutiedot

d)	kunkin käytetyn kalibrointikaasun todellinen ja osoitettu arvo sekä prosentuaaliset erot

e)	FID:n polttoaine ja tyyppi

f)	FID:n ilmanpaine.

4.5 Jos tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että vaihtoehtoinen teknologia (esimerkiksi tietokone tai elektronisesti ohjattu aluekytkin) antaa vastaavan tarkkuuden, näitä vaihtoehtoja voidaan käyttää.

Lisäys 2

Lämpötilan muuttumiskaavio mittaustilan kalibroinnissa ja lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä			Vaihtoehtoinen lämpötilan muuttumiskaavio mittaustilan kalibroinnissa liitteen 7 lisäyksen 1 kohtien 1.2 ja 2.3.9 mukaisesti
Aika (tunteina)		Lämpötila (°Ci)	Aika (tunteina)	Lämpötila (°Ci)
Kalibrointi	Testi	Lämpötila (°Ci)	Aika (tunteina)	Lämpötila (°Ci)
13	0/24	20	0	35,6
14	1	20,2	1	35,3
15	2	20,5	2	34,5
16	3	21,2	3	33,2
17	4	23,1	4	31,4
18	5	25,1	5	29,7
19	6	27,2	6	28,2
20	7	29,8	7	27,2
21	8	31,8	8	26,1
22	9	33,3	9	25,1
23	10	34,4	10	24,3
24/0	11	35	11	23,7
1	12	34,7	12	23,3
2	13	33,8	13	22,9
3	14	32	14	22,6
4	15	30	15	22,2
5	16	28,4	16	22,5
6	17	26,9	17	24,2
7	18	25,2	18	26,8
8	19	24	19	29,6
9	20	23	20	31,9
10	21	22	21	33,9
11	22	20,8	22	35,1
12	23	20,2	23	3,4
			24	35,6

LIITE 9

TYYPPI V -TESTI

(Pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyden todentamiseen käytettävän vanhentamiskokeen kuvaus)

1. JOHDANTO

1.1 Tässä liitteessä esitetään pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyden todentamiseen käytettävä testi, joka tehdään kipinä- tai puristussytytysmoottorilla varustetuille ajoneuvoille. Kestävyysvaatimusten täyttyminen osoitetaan kohdassa 1.2, 1.3 tai 1.4 esitetyllä tavalla.

1.2 Koko ajoneuvoa koskeva kestävyystesti on vanhentamistesti, jossa ajoneuvolla ajetaan testiradalla, tiellä tai alustadynamometrillä 160 000 km.

1.3 Valmistaja voi valita vanhenemisen vaikutusten testaamisen koepenkissä.

1.4 Kestävyystestin sijasta valmistaja voi soveltaa tämän säännön kohdassa 5.3.6.2 olevan taulukon mukaisia huononemiskertoimia.

1.5 Valmistajan pyynnöstä tutkimuslaitos voi suorittaa tyyppi I -testin ennen koko ajoneuvoa koskevaa kestävyystestiä tai koepenkissä tehtävää vanhenemistestiä käyttämällä tämän säännön kohdassa 5.3.6.2 olevan taulukon mukaisia huononemiskertoimia. Kun koko ajoneuvoa koskeva kestävyystesti tai koepenkissä tehtävä vanhenemistesti on saatettu päätökseen, tutkimuslaitos voi muuttaa tämän säännön liitteeseen 2 kirjattuja tyyppihyväksyntätuloksia korvaamalla edellä mainitun taulukon mukaiset huononemiskertoimet testissä mitatuilla tuloksilla.

1.6 Huononemiskertoimet määritellään käyttämällä joko kohdissa 1.2 ja 1.3 esitettyjä menetelmiä tai kohdassa 1.4 tarkoitetun taulukon arvoja. Huononemiskertoimien avulla varmistetaan, että ajoneuvo täyttää koko käyttöikänsä ajan tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 olevassa taulukossa 1 asetetut päästöjen raja-arvoja koskevat vaatimukset.

2. TEKNISET VAATIMUKSET

2.1 Kohdassa 6.1 kuvaillun toimintasyklin sijasta ajoneuvon valmistaja voi valita koko ajoneuvoa koskevaa kestävyystestiä varten tämän liitteen lisäyksessä 3 kuvaillun standardoidun maantiesyklin (Standard Road Cycle, SRC). Tämä testisykli jatkuu siihen asti, että ajoneuvolla on ajettu vähintään 160 000 km.

2.2 Vanhenemistesti koepenkissä

2.2.1 Koepenkissä tehtävälle vanhenemistestille kohdassa 1.3 asetettujen teknisten vaatimusten lisäksi sovelletaan tässä kohdassa asetettavia teknisiä vaatimuksia.

2.3 Testissä on käytettävä kohdassa 4 täsmennettyä polttoainetta.

2.3.1 Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot

2.3.1.1

Kipinäsytytysmoottorilla varustettuihin ajoneuvoihin, myös hybridiajoneuvoihin, jotka käyttävät katalysaattoria päästöjen pääasiallisena jälkikäsittelylaitteena, sovelletaan seuraavaa koepenkissä toteutettavaa vanhentamismenetelmää.

Koepenkissä vanhentaminen edellyttää katalysaattori-happianturi-järjestelmän asentamista katalysaattorin vanhentamispenkkiin.

Koepenkissä tehtävässä vanhentamisessa noudatetaan standardoitua koepenkkisykliä (Standard Bench Cycle, SBC) koepenkin vanhentamisajan (Bench Ageing Time, BAT) yhtälöllä lasketun ajan. BAT-yhtälöön tarvitaan katalysaattorin aika käyttölämpötilassa -tiedot, jotka mitataan tämän liitteen lisäyksessä 3 kuvaillulla standardoidulla maantiesyklillä (SRC).

2.3.1.2

Standardoitu koepenkkisykli (SBC). Katalysaattorin standardoitu vanhentaminen koepenkissä tapahtuu SBC:n mukaisesti. SBC:tä noudatetaan BAT-yhtälöllä laskettu aika. SBC kuvaillaan tämän liitteen lisäyksessä 1.

2.3.1.3

Katalysaattorin aika käyttölämpötilassa -tiedot. Katalysaattorin lämpötila mitataan vähintään kahdella tämän liitteen lisäyksessä 3 kuvaillun SRC-syklin täydellisellä syklillä.

Katalysaattorin lämpötila mitataan testiajoneuvon kuumimman katalysaattorin kuumimmasta paikasta. Vaihtoehtoisesti lämpötila voidaan mitata toisesta paikasta, kunhan se säädetään hyvän insinööritavan mukaisesti edustamaan kuumimmasta paikasta mitattua lämpötilaa.

Katalysaattorin lämpötila mitataan vähintään yhden hertsin nopeudella (yksi mittaus sekunnissa).

Mitatut katalysaattorin lämpötilat taulukoidaan pylväskaavioon siten, että lämpötilaryhmien ero on enintään 25 °C.

2.3.1.4

Koepenkin vanhentamisaika. Koepenkin vanhentamisaika lasketaan seuraavan BAT-yhtälön avulla:

te lämpötilaryhmän osalta = th e((R/Tr)–(R/Tv))

te yhteensä = te:n summa kaikkien lämpötilaryhmien osalta

koepenkin vanhentamisaika = A (te yhteensä)

jossa

1,1	Tällä arvolla katalysaattorin vanhentamisaikaa mukautetaan siten, että siinä otetaan huomioon muut huononemisen aiheuttajat kuin katalysaattorin lämpövanheneminen.

R= Katalysaattorin terminen reaktiivisuus = 17 500

th= Aika (tunteina) mitattuna ajoneuvon katalysaattorin lämpötilan pylväskaavion tietyssä lämpötilaryhmässä, joka on mukautettu täyteen käyttöikään. Esim. jos pylväskaavio edustaa 400 km:ä ja käyttöikä on 160 000 km, kaikki pylväskaavion aikatiedot kerrotaan 400:lla (160 000/400).

te yhteensä= Aika (tunteina), joka kuluu katalysaattorin vanhentamiseen lämpötilassa Tr katalysaattorin vanhentamispenkissä käyttämällä katalysaattorin vanhentamissykliä saman huononemisen aikaansaamiseksi, joka katalysaattorille tapahtuu termisen deaktivoitumisen takia 160 000 km:llä.

te ryhmän osalta= Aika (tunteina), joka kuluu katalysaattorin vanhentamiseen lämpötilassa Tr katalysaattorin vanhentamispenkissä käyttämällä katalysaattorin vanhentamissykliä saman huononemisen aikaansaamiseksi, joka katalysaattorille tapahtuu termisen deaktivoitumisen takia Tv:n lämpötilaryhmässä 160 000 km:llä.

Tr= Katalysaattorin tehollinen vertailulämpötila (kelvineinä, K) koepenkissä vanhentamissyklin aikana. Tehollinen lämpötila on tasainen lämpötila, joka johtaisi samaan vanhenemiseen kuin koepenkkisyklin aikana esiintyvät erilaiset lämpötilat.

Tv= Maantieajossa mitattu ajoneuvon katalysaattorin lämpötilakaaviossa olevan lämpötilaryhmän keskilämpötila (kelvineinä, K).

2.3.1.5

SBC:n tehollinen vertailulämpötila. Standardoidun koepenkkisyklin (SBC) tehollinen vertailulämpötila määritellään käytettävälle katalysaattorijärjestelmän mallille ja vanhentamispenkille seuraavasti:

Katalysaattorijärjestelmän aika käyttölämpötilassa -tiedot mitataan katalysaattorin vanhentamispenkissä SBC:n mukaisesti. Katalysaattorin lämpötila mitataan järjestelmän kuumimman katalysaattorin kuumimmasta paikasta. Vaihtoehtoisesti lämpötila voidaan mitata toisesta paikasta, kunhan se säädetään edustamaan kuumimmasta paikasta mitattua lämpötilaa.

Katalysaattorin lämpötila mitataan vähintään yhden hertsin nopeudella (yksi mittaus sekunnissa) vähintään 20 minuuttia kestävän koepenkissä vanhentamisen aikana. Mitatut katalysaattorin lämpötilat taulukoidaan pylväskaavioon siten, että lämpötilaryhmien ero on enintään 10 °C.

Tehollinen vertailulämpötila lasketaan BAT-yhtälön avulla muuttamalla vertailulämpötilaa (Tr) vähitellen, kunnes laskettu vanhentumisaika vastaa katalysaattorin lämpötilakaaviossa esitettyä tosiasiallista aikaa tai ylittää sen. Näin saatava lämpötila on tehollinen vertailulämpötila SBC:ssä katalysaattorijärjestelmää ja vanhentamispenkkiä varten.

2.3.1.6

Katalysaattorin vanhentamispenkki. Katalysaattorin vanhentamispenkki noudattaa SBC:tä ja tuottaa oikean pakokaasun virtauksen, pakokaasun koostumuksen ja pakokaasun lämpötilan katalysaattorin ilmansyöttöaukossa.

Kaikkien koepenkissä vanhentamisen välineiden ja menettelyjen on tallennettava asianmukaisia tietoja (kuten mitatut ilman ja polttoaineen suhteet ja katalysaattorin aika käyttölämpötilassa -tiedot), jotta voidaan varmistaa, että katalysaattoria on todella vanhennettu riittävästi.

2.3.1.7

Vaadittu testaus. Huononemiskertoimien laskemista varten testiajoneuvolle on tehtävä vähintään kaksi tyyppi I -testiä ennen päästöjenrajoituslaitteiden vanhentamista koepenkissä ja vähintään kaksi tyyppi I -testiä sen jälkeen, kun koepenkissä vanhennetut päästöjenrajoituslaitteet on asennettu takaisin paikalleen.

Valmistaja voi suorittaa lisätestejä. Huononemiskertoimet on laskettava tämän liitteen kohdassa 7 määritellyllä laskentamenetelmällä.

2.3.2 Puristussytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot

2.3.2.1

Puristussytytysmoottorilla varustettuihin ajoneuvoihin, mukaan luettuina hybridiajoneuvot, sovelletaan seuraavaa koepenkissä toteutettavaa vanhentamismenetelmää.

Koepenkissä vanhentaminen edellyttää jälkikäsittelyjärjestelmän asentamista jälkikäsittelyjärjestelmän vanhentamispenkkiin.

Koepenkissä tehtävässä vanhentamisessa noudatetaan standardoitua dieselmoottorin koepenkkisykliä (SDBC) koepenkin vanhentamiskeston (BAD) yhtälöllä laskettujen regenerointien/rikinpoistojen määrän ajan.

2.3.2.2

Standardoitu dieselmoottorin koepenkkisykli (SDBC). Standardoitu koepenkissä vanhentaminen tapahtuu SDBC:n mukaisesti. SDBC:tä toteutetaan BAD-yhtälöllä laskettu aika. SDBC kuvaillaan tämän liitteen lisäyksessä 2.

2.3.2.3

Regenerointitiedot. Regenerointivälit mitataan vähintään kymmenellä lisäyksessä 3 kuvaillun SRC-syklin täydellisellä syklillä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää Ki-arvon määrittelystä saatavia aikavälejä.

Mahdolliset rikinpoistovälit otetaan myös huomioon valmistajan tietojen perusteella.

2.3.2.4

Dieselmoottorin koepenkissä vanhentamisen kesto. Koepenkissä vanhentamisen kesto lasketaan BAD-yhtälön avulla seuraavasti:

Koepenkissä vanhentamisen kesto = 160 000 ajokilometriä vastaavien regenerointi-/rikinpoistojaksojen määrä (sen mukaan kumpi on pitempi).

2.3.2.5

Vanhentamispenkki. Vanhentamispenkki noudattaa SDBC:tä ja tuottaa oikean pakokaasun virtauksen, pakokaasun koostumuksen ja pakokaasun lämpötilan jälkikäsittelyjärjestelmän ilmansyöttöaukossa.

Valmistajan on kirjattava regenerointien/rikinpoistojen (tarvittaessa) määrä, jotta voidaan varmistaa, että laitetta on todella vanhennettu riittävästi.

2.3.2.6

Vaadittu testaus. Huononemiskertoimien laskemista varten on tehtävä vähintään kaksi tyyppi I -testiä ennen päästöjenrajoituslaitteiden vanhentamista koepenkissä ja vähintään kaksi tyyppi I -testiä sen jälkeen, kun koepenkissä vanhennetut päästöjenrajoituslaitteet on asennettu takaisin paikalleen. Valmistaja voi suorittaa lisätestejä. Huononemiskertoimet on laskettava tämän liitteen kohdassa 7 määritellyllä laskentamenetelmällä ja tässä säännössä asetettavien lisävaatimusten mukaisesti.

3. TESTIAJONEUVO

3.1 Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa; moottorin ja pakokaasunpuhdistuslaitteiden on oltava uusia. Ajoneuvo saa olla sama kuin tyyppi I -testiin varattu. Tyyppi I -testi on tehtävä sen jälkeen, kun ajoneuvolla on ajettu vähintään 3 000 km kohdassa 6.1 esitettyä vanhentamissykliä.

4. POLTTOAINE

Kestävyystesti suoritetaan sopivalla kaupallisesti saatavissa olevalla polttoaineella.

5. AJONEUVON HUOLTO JA SÄÄDÖT

Huoltojen, säätöjen ja ajoneuvon hallintalaitteiden käytön on oltava valmistajan suositusten mukaisia.

6. AJONEUVON KÄYTTÖ RADALLA, TIELLÄ TAI ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

6.1 Toimintasykli

Ajomatka saavutetaan radalla, tiellä tai rulladynamometrillä jäljempänä esitetyn ajosuunnitelman (kuva 9/1) mukaisesti:

6.1.1

Kestotestisuunnitelma koostuu 11 syklistä, joista kukin on 6 km.

6.1.2

Ensimmäisten yhdeksän syklin aikana ajoneuvo pysäytetään neljä kertaa keskellä sykliä, jolloin moottoria käytetään kullakin kerralla joutokäyntiä 15 sekuntia.

6.1.3

Tavanomainen kiihdytys ja hidastus.

6.1.4

Tehdään viisi hidastusta kunkin syklin keskellä syklin nopeudesta 32 km:iin/h ja kiihdytetään ajoneuvo taas asteittain syklinopeuteen.

6.1.5

Kymmenes sykli ajetaan tasaisella 89 km:n/h nopeudella.

6.1.6

Yhdestoista sykli aloitetaan suurimmalla kiihdytyksellä pysähdyspisteestä nopeuteen 113 km/h. Puolimatkassa jarrutetaan normaalisti, kunnes ajoneuvo pysähtyy. Tätä seuraa 15 sekunnin joutokäyntijakso ja toinen suurin kiihdytys.

Ajosuunnitelma aloitetaan sen jälkeen uudelleen alusta.

Kunkin syklin suurin nopeus esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 9/1

Kunkin syklin suurin nopeus

Sykli	Syklin nopeus km/h
1	64
2	48
3	64
4	64
5	56
6	48
7	56
8	72
9	56
10	89
11	113

Kuva 9/1

Ajosuunnitelma

6.2 Kestotestiä, tai valmistajan niin valitessa, muutettua kestotestiä jatketaan, kunnes ajoneuvolla on ajettu vähintään 160 000 km.

6.3 Testauslaitteet

6.3.1 Alustadynamometri

6.3.1.1

Kun kestotesti suoritetaan dynamometrillä, dynamometrin on oltava sellainen, että kohdassa 6.1 esitetty sykli kyetään ajamaan sillä. Dynamometrin on erityisesti oltava varustettu hitauden simulointijärjestelmillä ja ajovastuksilla.

6.3.1.2

Jarru on säädettävä siten, että vetäviin pyöriin tuleva teho absorboidaan tasaisella 80 km/h nopeudella. Tämän tehon määritykseen ja jarrun säätämiseen käytettävät menetelmät ovat samat kuin liitteen 4a lisäyksessä 7 esitetyt.

6.3.1.3

Ajoneuvon jäähdytysjärjestelmän on toimittava siten, että auto toimii vastaavilla lämpötiloilla kuin maantiellä (öljy, vesi, pakojärjestelmä ym.).

6.3.1.4

Muut testipenkin säädöt ja ominaisuudet katsotaan tarvittaessa samoiksi kuin tämän säännön liitteessä 4a esitetyt (esimerkiksi inertia, joka voi olla mekaanista tai elektronista).

6.3.1.5

Ajoneuvo voidaan tarvittaessa siirtää toiseen penkkiin päästömittausten suorittamista varten.

6.3.2 Ajo radalla tai tiellä

Kun kestotesti suoritetaan radalla tai tiellä, ajoneuvon vertailumassan on oltava vähintään sama kuin alustadynamometrillä suoritettavassa testissä.

7. EPÄPUHTAUSPÄÄSTÖJEN MITTAAMINEN

Pakokaasupäästöt mitataan tyyppi I -testillä, joka määritellään tämän säännön kohdassa 5.3.1, testin alussa (0 km) ja 10 000 km:n välein (± 400 km) tai useammin säännöllisin välein, kunnes on ajettu 160 000 km. Noudatettavat raja-arvot vahvistetaan tämän säännön kohdassa 5.3.1.4.

Jos ajoneuvo on varustettu tämän säännön kohdassa 2.20 määritellyllä jaksottaisesti regeneroitavalla järjestelmällä, ajoneuvon regenerointiajankohta ei saa olla lähellä. Jos näin kuitenkin on, ajoneuvolla on ajettava regeneroinnin loppuun asti. Jos regenerointi tapahtuu päästömittausten aikana, on tehtävä uusi testi (joka käsittää myös esivakauttamisen), eikä ensimmäistä tulosta oteta lukuun.

Kaikki pakokaasupäästötulokset piirretään ajomatkan funktiona pyöristettynä lähimpään kilometriin, ja kaikkien mittauspisteiden kautta piirretään pienimmän neliösumman menetelmällä saatu paras suorasovitus. Tässä laskelmassa ei oteta huomioon testin alussa (0 km) saatuja tuloksia.

Tulokset hyväksytään huononemiskertoimen laskentaan vain, jos suoralla olevat interpoloidut 6 400 km:n ja 160 000 km:n pisteet ovat edellä tarkoitettujen rajojen sisällä.

Tulokset ovat silti hyväksyttäviä, jos parhaiten sovitettu suora leikkaa hyväksyntärajan negatiivisella kulmakertoimella (6 400 km:n interpoloitu piste on ylempänä kuin 160 000 km:n interpoloitu piste) mutta 160 000 km:n todellinen mittauspiste on raja-arvon alapuolella.

Pakokaasupäästöjen huononemiskerroin lasketaan kullekin epäpuhtaudelle seuraavasti:

jossa

Mi1	=	epäpuhtauden i päästön massa g/km interpoloituna 6 400 km:iin
Mi2	=	epäpuhtauden i päästön massa g/km interpoloituna 160 000 km:iin.

Nämä interpoloidut arvot otetaan vähintään neljän desimaalin tarkkuudella ennen jakolaskua huononemiskertoimen määrittämiseksi. Tulos pyöristetään kolmeen desimaaliin.

Jos huononemiskerroin on pienempi kuin yksi, sen arvoksi otetaan yksi.

Valmistajan pyynnöstä kullekin epäpuhtaudelle lasketaan ylimääräinen pakokaasupäästöjen huononemiskerroin seuraavasti:

D. E. F. = Mi2 – Mi1

Lisäys 1

Standardoitu koepenkkisykli (SBC)

1. JOHDANTO

Kestävyyden tarkastamisessa käytettävä vakiomuotoinen vanhentamismenettely koostuu katalysaattori-happianturijärjestelmän vanhentamisesta koepenkissä, joka noudattaa tässä lisäyksessä kuvailtua standardoitua koepenkkisykliä (SBC). SBC edellyttää, että vanhentamispenkin kanssa käytetään moottoria, joka syöttää kaasua katalysaattoriin. SBC on 60-sekuntinen sykli, joka toistetaan tarvittavan usein vanhentamispenkissä laitteen vanhentamiseksi vaadittavana aikana. SBC määritellään katalysaattorin lämpötilan, moottorin ilma-polttoainesuhteen ja ensimmäisen katalysaattorin eteen lisättävän lisäilman suihkutuksen määrän perusteella.

2. KATALYSAATTORIN LÄMPÖTILAN SÄÄTÖ

2.1

Katalysaattorin lämpötila mitataan katalyyttikerroksessa kuumimman katalysaattorin kuumimmasta paikasta. Vaihtoehtoisesti voidaan mitata syöttökaasun lämpötila ja muuntaa se katalyyttikerroksen lämpötilaksi lineaarisella muuntimella, joka lasketaan vanhentamisessa käytettävän katalysaattorin mallista ja vanhentamispenkistä kerätyn vastaavuustiedon perusteella.

2.2

Katalysaattorin lämpötila säädetään siten, että se on stoikiometrisen toiminnan (01–40 sekunnin sykli) aikana vähintään 800 °C (± 10 °C), valitsemalla oikea moottorin pyörimisnopeus, kuormitus ja sytytysaika. Katalysaattorin suurimmaksi lämpötilaksi syklin aikana säädetään 890 °C (± 10 °C) valitsemalla moottorin oikea ilma-polttoainesuhde seuraavassa taulukossa määritellyn ”rikkaan” vaiheen aikana.

2.3

Jos käytetään muuta vähimmäislämpötilaa kuin 800 °C, enimmäislämpötilan on oltava sitä 90 °C korkeampi.

Standardoitu koepenkkisykli (SBC)

Aika (sekuntia)	Moottorin ilma-polttoainesuhde	Lisäilman suihkutus
1–40	Stoikiometrinen, kun kuormitus, sytytysaika ja moottorin pyörimisnopeus on säädetty siten, että katalysaattorin vähimmäislämpötila on 800 °C	Ei ole
41–45	”Rikas” (ilma-polttoainesuhde on valittu siten, että katalysaattorin enimmäislämpötila on koko syklin aikana 890 °C tai 90 °C korkeampi kuin vähimmäislämpötila)	Ei ole
46–55	”Rikas” (ilma-polttoainesuhde on valittu siten, että katalysaattorin enimmäislämpötila on koko syklin aikana 890 °C tai 90 °C korkeampi kuin vähimmäislämpötila)	3 % (± 1 %)
56–60	Stoikiometrinen, kun kuormitus, sytytysaika ja moottorin pyörimisnopeus on säädetty siten, että katalysaattorin vähimmäislämpötila on 800 °C	3 % (± 1 %)

Standardoitu koepenkkisykli

3. VANHENTAMISPENKKIIN LIITTYVÄT VÄLINEET JA MENETTELYT

3.1

Vanhentamispenkin rakenne. Vanhentamispenkin on tuotettava oikea pakokaasun virtausnopeus, lämpötila, ilman ja polttoaineen suhde, pakokaasun koostumus ja lisäilman suihkutus katalysaattorin ilmansyöttöaukossa.

Standardoitu vanhentamispenkki koostuu moottorista, moottorin ohjaimesta ja moottorin dynamometristä. Muut rakenteet voidaan hyväksyä (esim. koko ajoneuvo dynamometrin päällä tai poltin, joka tuottaa oikeat pakokaasuolosuhteet), kunhan katalysaattorin sisääntuloaukon olosuhteille ja säätöominaisuuksille tässä lisäyksessä asetetut vaatimukset täyttyvät.

Yksittäisessä vanhentamispenkissä pakokaasun virtaus voi olla jaettu useaan virtaan, kunhan jokainen pakokaasuvirta täyttää tässä lisäyksessä asetetut vaatimukset. Jos penkissä on useampi kuin yksi pakokaasuvirta, useita katalysaattorijärjestelmiä voidaan vanhentaa samanaikaisesti.

3.2

Pakojärjestelmän asennus. Koko katalysaattori-happianturijärjestelmä sekä kaikki osia yhdistävät pakoputket asennetaan koepenkkiin. Sellaisten moottoreiden osalta, joissa on useita pakokaasuvirtoja (kuten jotkin V6- ja V8-moottorit), pakosarjaryhmät asennetaan yksitellen rinnakkain koepenkkiin.

Pakojärjestelmissä, jotka sisältävät useita linjakytkettyjä katalysaattoreita, koko katalysaattorijärjestelmä, joka sisältää kaikki katalysaattorit, kaikki happianturit ja kaikki niihin liittyvät pakoputket, asennetaan yksikkönä vanhentamista varten. Vaihtoehtoisesti voidaan vanhentaa kutakin yksittäistä katalysaattoria erikseen asianmukainen aika.

3.3

Lämpötilan mittaus. Katalysaattorin lämpötila mitataan lämpöparilla, joka on asennettu katalyyttikerrokseen kuumimman katalysaattorin kuumimpaan kohtaan. Vaihtoehtoisesti voidaan mitata syöttökaasun lämpötila katalysaattorin ilmansyöttöaukossa ja muuntaa se katalyyttikerroksen lämpötilaksi lineaarisella muuntimella, joka lasketaan vanhentamisessa käytettävän katalysaattorin mallista ja vanhentamispenkistä kerätyn vastaavuustiedon perusteella. Katalysaattorin lämpötila tallennetaan digitaalisesti yhden hertsin nopeudella (yksi mittaus sekunnissa).

3.4

Ilma-polttoainesuhteen mittaus. Ilma-polttoainesuhde mitataan (esimerkiksi laajan mitta-alueen happianturilla) mahdollisimman lähellä katalysaattorin imu- ja ulospuhalluslaippoja. Antureista saatava tieto tallennetaan digitaalisesti yhden hertsin nopeudella (yksi mittaus sekunnissa).

3.5

Pakokaasun virtauksen tasapaino. On varmistettava, että kunkin koepenkissä vanhennettavan katalysaattorijärjestelmän läpi kulkee oikea määrä pakokaasua (mitattuna grammoissa sekuntia kohti stoikiometrian mukaan, kun toleranssi on ±5 grammaa/sekunti).

Oikea virtausnopeus määritellään sen mukaan, mikä olisi pakokaasun virtaus alkuperäisen ajoneuvon moottorissa tasaisella nopeudella ja tämän lisäyksen kohdassa 3.6 koepenkissä vanhentamiseen valitulla kuormalla.

3.6

Asetukset. Moottorin pyörimisnopeus, kuormitus ja sytytysaika valitaan siten, että katalyyttikerroksen lämpötila on tasaisen stoikiometrisen toiminnan aikana 800 °C (±10 °C).

Ilmansuihkutusjärjestelmä säädetään siten, että ilmavirtaus riittää tuottamaan 3,0 prosenttia happea (±0,1 %) tasaisessa stoikiometrisessä pakokaasuvirtauksessa juuri ennen ensimmäistä katalysaattoria. Tyypillinen lukema katalysaattoria edeltävässä ilma-polttoainesuhteen mittauspisteessä (joka vaaditaan kohdassa 5) on lambda 1,16 (eli noin 3 % happea).

Kun ilman suihkutus on päällä, ilma-polttoainesuhde säädetään rikkaaksi siten, että katalyyttikerroksen lämpötilaksi saadaan 890 °C (±10 °C). Tyypillinen ilma-polttoainesuhde on tässä vaiheessa lambda 0,94 (noin 2 % CO).

3.7

Vanhentamissykli. Vakiomallisessa koepenkissä vanhentamisen menettelyissä käytetään standardoitua koepenkkisykliä (SBC). SBC toistetaan, kunnes koepenkissä vanhentamisajan (BAT) yhtälöllä laskettu vanhentamisen määrä on saavutettu.

3.8

Laadunvarmistus. Tämän lisäyksen kohtien 3.3 ja 3.4 mukaiset lämpötilat ja ilma-polttoainesuhde tarkistetaan säännöllisesti (vähintään 50 tunnin välein) vanhentamisen aikana. Tarpeellisilla mukautuksilla varmistetaan, että SBC:tä noudatetaan asianmukaisesti koko vanhentamisprosessin ajan.

Kun vanhentaminen on saatettu päätökseen, vanhentamisprosessin aikana kerätyt katalysaattorin aika käyttölämpötilassa -tiedot taulukoidaan pylväskaavioon siten, että lämpötilaryhmien ero on enintään 10 °C. BAT-yhtälön ja vanhentamissykliä varten liitteen 9 kohdan 2.3.1.4 mukaisesti lasketun tehollisen vertailulämpötilan avulla määritellään, onko katalysaattoria todella lämpövanhennettu oikea määrä. Koepenkissä vanhentamista jatketaan, jos lasketun vanhenemisajan lämpövaikutus on alle 95 prosenttia tavoitellusta lämpövanhenemisesta.

3.9

Käynnistys ja pysäytys. On varmistettava, ettei käynnistyksen tai pysäytyksen aikana saavuteta katalysaattorin enimmäislämpötilaa nopeaa huonontamista varten (esim. 1 050 °C). Tämän ehkäisemiseksi voidaan käyttää erityisiä käynnistys- ja pysäytysmenettelyjä, joissa lämpötila on alhainen.

4. R-TEKIJÄN KOKEELLINEN MÄÄRITTELY KOEPENKISSÄ VANHENTAMISEN MENETTELYJÄ VARTEN

4.1

R-tekijä on katalysaattorin termisen reaktiivisuuden kerroin, jota käytetään koepenkissä vanhentamisajan (BAT) yhtälössä. Valmistajat voivat määritellä R:n arvon kokeellisesti seuraavia menettelyjä noudattaen.

4.1.1

Sovellettavan koepenkkisyklin ja vanhentamispenkkilaitteiden avulla vanhennetaan useita katalysaattoreita (vähintään 3 samanmallista katalysaattoria) eri lämpötiloissa, jotka vaihtelevat tavanomaisen käyttölämpötilan ja vahingoittumisrajalämpötilan välillä. Kunkin koekappaleen päästöt (tai katalysaattorin tehottomuus (1 miinus katalysaattorin teho)) mitataan. Varmistetaan, että lopulliset testitulokset ovat 1–2 kertaa päästöstandardin suuruiset.

4.1.2

Koepenkissä vanhentamisen sykliä varten arvioidaan R:n arvo ja lasketaan liitteen 9 kohdan 2.3.1.4 mukaisesti tehollinen vertailulämpötila (Tr) jokaista koelämpötilaa varten.

4.1.3

Kunkin katalysaattorin osalta merkitään kaavioon päästöt (tai katalysaattorin tehottomuus) suhteessa vanhentamisaikaan. Tietojen perusteella lasketaan pienimmän neliösumman parhaiten sopiva viiva. Jotta tietosarjaa voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen, tiedoilla tulisi olla suunnilleen sama leikkauspiste välillä 0–6 400 km. Tästä on esimerkki seuraavassa kaaviossa.

4.1.4

Kunkin vanhentamislämpötilan osalta lasketaan parhaiten sopivan viivan kaltevuus.

4.1.5

Kunkin parhaiten sopivan viivan kaltevuuden (joka on määritelty kohdan 4.1.4 mukaisesti) luonnollinen logaritmi (ln) merkitään kaavioon pystyakseliin, ja käänteinen vanhenemislämpötila (1/(vanhenemislämpötila, K)) merkitään kaavioon vaaka-akseliin. Tietojen perusteella lasketaan pienimmän neliösumman parhaiten sopiva viiva. Viivan kaltevuus on R-tekijä. Tästä on esimerkki seuraavassa kaaviossa.

Katalysaattorin vanhentaminen

4.1.6

R-tekijää verrataan vaiheessa 4.1.2 käytettyyn alkuperäiseen arvoon. Jos laskettu R-tekijä eroaa alkuperäisestä arvosta enemmän kuin 5 prosenttia, valitaan uusi R-tekijä, joka on alkuperäisen ja lasketun arvon välillä, ja toistetaan vaiheet 2–6 uuden R-tekijän määrittelemiseksi. Tämä prosessi toistetaan, kunnes laskettu R-tekijä eroaa alle 5 prosenttia alun perin oletetusta R-tekijästä.

4.1.7

Kunkin koekappaleen päästöille määriteltyjä R-tekijöitä verrataan toisiinsa. BAT-yhtälössä käytetään alhaisinta R-tekijää (huonoin tapaus).

R-tekijän määritteleminen

1/(vanhentamislämpötila)

kaltevuus = muutos päästöjen ja ajan suhteessa

Lisäys 2

Standardoitu dieselmoottorin koepenkkisykli (SDBC)

1. Johdanto

Hiukkassuodattimien vanhentamisprosessissa regenerointien määrä on ratkaisevan tärkeä. Tämä prosessi on tärkeä myös rikinpoistosyklejä vaativien järjestelmien (esim. typen oksideja varastoivat katalysaattorit) osalta.

Standardoidussa dieselmoottorin koepenkissä vanhentamisen menettelyssä jälkikäsittelyjärjestelmää vanhennetaan koepenkissä, joka noudattaa tässä lisäyksessä kuvailtavaa standardoitua koepenkkisykliä (SDBC). SDBC edellyttää, että vanhentamispenkin kanssa käytetään moottoria, joka syöttää kaasua järjestelmään.

SDBC:n aikana järjestelmän regenerointi-rikinpoistostrategiat säilyvät tavanomaisessa toimintatilassa.

2. Standardoidussa dieselmoottorin koepenkkisyklissä toistetaan SRC-syklin mukainen moottorin pyörimisnopeus ja kuormitus määriteltävän kestävyystestin aikana. Vanhentamisprosessin nopeuttamiseksi moottorin asetuksia koepenkissä voidaan muuttaa järjestelmän kuormitusajan vähentämiseksi. Esimerkiksi polttoaineen ruiskutusaikaa tai pakokaasun takaisinkierrätysstrategiaa voidaan muuttaa.

3. Vanhentamispenkkiin liittyvät välineet ja menettelyt

3.1

Standardoitu vanhentamispenkki koostuu moottorista, moottorin ohjaimesta ja moottorin dynamometristä. Muut rakenteet voidaan hyväksyä (esim. koko ajoneuvo dynamometrin päällä tai poltin, joka tuottaa oikeat pakokaasuolosuhteet), kunhan jälkikäsittelyjärjestelmän sisääntuloaukon olosuhteille ja säätöominaisuuksille tässä lisäyksessä asetetut vaatimukset täyttyvät.

Yksittäisessä vanhentamispenkissä pakokaasun virtaus voi olla jaettu useaan virtaan, kunhan jokainen pakokaasuvirta täyttää tässä lisäyksessä asetetut vaatimukset. Jos penkissä on useampi kuin yksi pakokaasuvirta, useita jälkikäsittelyjärjestelmiä voidaan vanhentaa samanaikaisesti.

3.2

Pakojärjestelmän asennus. Koko jälkikäsittelyjärjestelmä sekä kaikki osia yhdistävät pakoputket asennetaan koepenkkiin. Sellaisten moottoreiden osalta, joissa on useita pakokaasuvirtoja (kuten jotkin V6- ja V8-moottorit), pakosarjaryhmät asennetaan erikseen koepenkkiin.

Koko jälkikäsittelyjärjestelmä asennetaan yksikkönä vanhentamista varten. Vaihtoehtoisesti voidaan vanhentaa kutakin yksittäistä osaa erikseen asianmukainen aika.

Lisäys 3

Standardoitu maantiesykli (SRC)

1. JOHDANTO

Standardoitu maantiesykli (SRC) on kilometrien kertymisen sykli. Ajoneuvoa voidaan ajaa testiradalla tai dynamometrillä, jolla kertyy kilometrejä.

Syklissä on 7 kierrosta 6 km:n radalla. Kierroksen pituutta voidaan muuttaa kilometrimäärän kertymisen mukaisesti.

Standardoitu maantiesykli

Kierros	Kuvaus	Tyypillinen kiihdytysnopeus m/s2
1	(moottorin käynnistys) Joutokäyntiä 10 sekuntia	0
1	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 48 km/h	1,79
1	Tasainen ajo nopeudella 48 km/h ¼ kierroksen ajan	0
1	Maltillinen hidastus nopeuteen 32 km/h	–2,23
1	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 48 km/h	1,79
1	Tasainen ajo nopeudella 48 km/h ¼ kierroksen ajan	0
1	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–2,23
1	Joutokäyntiä 5 sekuntia	0
1	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 56 km/h	1,79
1	Tasainen ajo nopeudella 56 km/h ¼ kierroksen ajan	0
1	Maltillinen hidastus nopeuteen 40 km/h	–2,23
1	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 56 km/h	1,79
1	Tasainen ajo nopeudella 56 km/h ¼ kierroksen ajan	0
1	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–2,23
2	Joutokäyntiä 10 sekuntia	0
2	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 64 km/h	1,34
2	Tasainen ajo nopeudella 64 km/h ¼ kierroksen ajan	0
2	Maltillinen hidastus nopeuteen 48 km/h	–2,23
2	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 64 km/h	1,34
2	Tasainen ajo nopeudella 64 km/h ¼ kierroksen ajan	0
2	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–2,23
2	Joutokäyntiä 5 sekuntia	0
2	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 72 km/h	1,34
2	Tasainen ajo nopeudella 72 km/h ¼ kierroksen ajan	0
2	Maltillinen hidastus nopeuteen 56 km/h	–2,23
2	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 72 km/h	1,34
2	Tasainen ajo nopeudella 72 km/h ¼ kierroksen ajan	0
2	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–2,23
3	Joutokäyntiä 10 sekuntia	0
3	Voimakas kiihdytys nopeuteen 88 km/h	1,79
3	Tasainen ajo nopeudella 88 km/h ¼ kierroksen ajan	0
3	Maltillinen hidastus nopeuteen 72 km/h	–2,23
3	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 88 km/h	0,89
3	Tasainen ajo nopeudella 88 km/h ¼ kierroksen ajan	0
3	Maltillinen hidastus nopeuteen 72 km/h	–2,23
3	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 97 km/h	0,89
3	Tasainen ajo nopeudella 97 km/h ¼ kierroksen ajan	0
3	Maltillinen hidastus nopeuteen 80 km/h	–2,23
3	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 97 km/h	0,89
3	Tasainen ajo nopeudella 97 km/h ¼ kierroksen ajan	0
3	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–1,79
4	Joutokäyntiä 10 sekuntia	0
4	Voimakas kiihdytys nopeuteen 129 km/h	1,34
4	Vapaa rullaus nopeuteen 113 km/h	–0,45
4	Tasainen ajo nopeudella 113 km/h ½ kierroksen ajan	0
4	Maltillinen hidastus nopeuteen 80 km/h	–1,34
4	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 105 km/h	0,89
4	Tasainen ajo nopeudella 105 km/h ½ kierroksen ajan	0
4	Maltillinen hidastus nopeuteen 80 km/h	–1,34
5	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 121 km/h	0,45
5	Tasainen ajo nopeudella 121 km/h ½ kierroksen ajan	0
5	Maltillinen hidastus nopeuteen 80 km/h	–1,34
5	Kevyt kiihdytys nopeuteen 113 km/h	0,45
5	Tasainen ajo nopeudella 113 km/h ½ kierroksen ajan	0
5	Maltillinen hidastus nopeuteen 80 km/h	–1,34
6	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 113 km/h	0,89
6	Vapaa rullaus nopeuteen 97 km/h	–0,45
6	Tasainen ajo nopeudella 97 km/h ½ kierroksen ajan	0
6	Maltillinen hidastus nopeuteen 80 km/h	–1,79
6	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 104 km/h	0,45
6	Tasainen ajo nopeudella 104 km/h ½ kierroksen ajan	0
6	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–1,79
7	Joutokäyntiä 45 sekuntia	0
7	Voimakas kiihdytys nopeuteen 88 km/h	1,79
7	Tasainen ajo nopeudella 88 km/h ¼ kierroksen ajan	0
7	Maltillinen hidastus nopeuteen 64 km/h	–2,23
7	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 88 km/h	0,89
7	Tasainen ajo nopeudella 88 km/h ¼ kierroksen ajan	0
7	Maltillinen hidastus nopeuteen 64 km/h	–2,23
7	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 80 km/h	0,89
7	Tasainen ajo nopeudella 80 km/h ¼ kierroksen ajan	0
7	Maltillinen hidastus nopeuteen 64 km/h	–2,23
7	Maltillinen kiihdytys nopeuteen 80 km/h	0,89
7	Tasainen ajo nopeudella 80 km/h ¼ kierroksen ajan	0
7	Maltillinen hidastus pysäytykseen	–2,23

Standardoitu maantiesykli esitetään kaavion muodossa seuraavasti:

Standardoitu maantiesykli

Nopeus (km/h)

Kierros (5,95 km)

LIITE 11

Moottoriajoneuvojen sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä käsitellään moottoriajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) toiminnallisia ominaisuuksia.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä käytetään seuraavia määritelmiä:

2.1 ’OBD-järjestelmällä’ tarkoitetaan ajoneuvoon asennettua, päästöjenrajoituslaitteistoa valvovaa järjestelmää, jonka on kyettävä ilmaisemaan vian todennäköinen sijainti tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.2 ’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan moottorikäyttöisten ajoneuvojen luokkaa, johon kuuluvien ajoneuvojen moottorit ja OBD-järjestelmät ovat samanlaisia olennaisten ominaisuuksiensa osalta.

2.3 ’Ajoneuvoperheellä’ tarkoitetaan valmistajan määrittelemää sellaisten ajoneuvojen ryhmää, joiden ominaisuuksien voidaan ajoneuvojen rakenteen perusteella olettaa olevan samankaltaiset pakokaasupäästöjen ja OBD-järjestelmien osalta. Kaikkien ajoneuvoperheeseen kuuluvien moottorien on noudatettava tämän säännön vaatimuksia, jotka on määritetty tämän liitteen lisäyksessä 2.

2.4 ’Päästöjenrajoitusjärjestelmällä’ tarkoitetaan moottorin toiminnan sähköistä ohjainta sekä kaikkia pakokaasu- ja haihtumispäästöihin vaikuttavia laitteita, jotka lähettävät tietoja ohjaimelle tai vastaanottavat tietoja ohjaimelta.

2.5 ’Vianilmaisimella’ tarkoitetaan ääni- tai valomerkkiä, joka selkeästi ilmoittaa ajoneuvon kuljettajalle viasta OBD-järjestelmään yhteydessä olevassa osassa tai itse OBD-järjestelmässä.

2.6 ’Vialla’ tarkoitetaan päästöihin vaikuttavan osan tai järjestelmän vikaa, joka johtaa kohdassa 3.3.2 tarkoitetut rajat ylittäviin päästöihin, tai sitä, että OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään tässä liitteessä esitettyjä valvontaa koskevia perusvaatimuksia.

2.7 ’Lisäilmalla’ tarkoitetaan ilmaa, joka otetaan pakojärjestelmään pumpun tai imuventtiilin avulla tai muulla tavalla ja jota käytetään hapettamaan pakokaasuvirrassa olevaa hiilimonoksidia ja hiilivetyjä.

2.8 ’Moottorin sytytyskatkolla’ tarkoitetaan sitä, että kipinäsytytysmoottorin sylinterissä oleva polttoaine ei syty, koska kipinää ei synny, polttoaineen annostus ei toimi, puristus on liian pieni, tai syttyminen ei tapahdu jostain muusta syystä. Ajoneuvon sisäisessä valvonnassa sillä tarkoitetaan sitä epäonnistuneiden sytytysten prosenttiosuutta, joka (valmistajan ilmoituksen mukaan) johtaisi kohdan 3.3.2 mukaiset päästörajat ylittäviin päästöihin, tai prosenttiosuutta, joka voi johtaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden tuhoisaan ylikuumenemiseen.

2.9 ’Tyyppi I -testillä’ tarkoitetaan liitteen 4a taulukoissa 1 ja 2 kuvattua ajosykliä (sen osia 1 ja 2), jota käytetään päästöjä koskevien hyväksyntien antamiseksi.

2.10 ’Ajosyklillä’ tarkoitetaan jaksoa, joka koostuu moottorin käynnistyksestä, käynnistä, jonka aikana mahdollinen vika havaitaan, ja moottorin pysäyttämisestä.

2.11 ’Lämmitysjaksolla’ tarkoitetaan jaksoa, jonka aikana moottoria käytetään kylliksi, jotta jäähdytysnesteen lämpötila kohoaa vähintään 22 K moottorin käynnistyshetkestä mitattuna ja saavuttaa vähintään 343 K:n (70 °C:n) lämpötilan.

2.12 ’Polttoaineen syötönsäädöllä’ tarkoitetaan syötetyn polttoainemäärän säätöä takaisinkytkennän perusteella. Lyhyen aikavälin syötönsäädöllä tarkoitetaan muuttuvaa tai välitöntä säätelyä. Pitkän aikavälin säädöllä tarkoitetaan edellistä selvästi vähittäisempiä muutoksia syöttöjärjestelmän säädössä. Pitkän aikavälin säädöllä otetaan huomioon ajoneuvojen eroavaisuudet ja vähittäiset, ajan myötä tapahtuvat muutokset.

2.13 ’Laskennallisella kuormitusarvolla (CLV)’ tarkoitetaan suhteellista ilmavirtausta jaettuna huippuvirtauksella. Jos mahdollista, huippuvirtauksen arvoa korjaavana tekijänä otetaan huomioon korkeus merenpinnasta. Tämän määritelmän avulla saadaan moottorista riippumaton suhdeluku, joka antaa ajoneuvoa huoltavalle henkilölle tiedon siitä, kuinka suuri osa moottoritehosta on käytössä (täyskaasu 100 prosenttia):

2.14 ’Päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäätötilalla’ tarkoitetaan tilannetta, jossa moottorinohjain on siirtynyt käyttämään pysyviä säätöarvoja, jolloin se ei tarvitse tietoja sellaiselta vikaantuneelta osalta tai järjestelmältä, jonka vikaantuminen voisi johtaa tämän liitteen kohdassa 3.3.2 tarkoitettujen päästörajojen ylittymiseen.

2.15 ’Voimanottolaitteella’ tarkoitetaan ajoneuvon moottorista voimansa saavaa laitetta, jonka avulla voidaan käyttää ajoneuvoon asennettuja lisävarusteita.

2.16 ’Saatavuudella’ tarkoitetaan kaikkien niiden päästöihin liittyvien OBD-tietojen, kaikki vikakoodit mukaan luettuina, joita tarvitaan ajoneuvon päästöihin liittyvien osien tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen, saatavuutta vianmääritykseen tarkoitetulta vakioliittimeltä sarjaportin kautta (tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan kohdan 6.5.3.5 mukaisesti).

2.17 ’Rajoittamattomalla’ tarkoitetaan

2.17.1

tietojen saatavuutta niin, että pelkästään valmistajalta saatavaa koodia tai vastaavaa laitetta ei tarvita, tai

2.17.2

saatavuutta, joka mahdollistaa tuotetun tiedon arvioinnin ilman erityisiä ainutkertaisia dekoodaustietoja, ellei kyseisiä tietoja itsessään ole standardoitu.

2.18 ’Standardoidulla’ tarkoitetaan sitä, että kaikki datavirtatiedot, mukaan luettuna kaikki käytetyt vikakoodit, tuotetaan yksinomaan sellaisten teollisuuden standardien mukaisesti, jotka johtavat mahdollisimman suureen yhdenmukaistamiseen ajoneuvoteollisuudessa sen ansiosta, että niiden muoto ja sallitut vaihtoehdot on selkeästi määritelty, ja joiden käyttö on nimenomaisesti sallittu tämän säännön mukaan.

2.19 ’Korjaustiedoilla’ tarkoitetaan tietoja, jotka ovat tarpeen ajoneuvon vianmääritykseen, huoltoon, tarkastukseen tai korjaukseen ja jotka valmistaja tarjoaa hyväksymiensä jälleenmyyjien/korjaamojen käyttöön. Näihin tietoihin sisältyvät tarpeen mukaan huoltokäsikirjat, tekniset ohjeet, vianmääritysohjeet (esimerkiksi mittausten teoreettiset vähimmäis- ja enimmäisarvot), kytkentäkaaviot, ajoneuvotyyppiin sovellettavan ohjelman kalibrointitunnistenumero, ohjeet yksittäisiä ja erityistapauksia varten, työkaluista ja laitteista annetut tiedot, järjestelmän antamat tiedot ja kaksisuuntaiset valvonta- ja testaustiedot. Valmistaja ei ole velvollinen asettamaan saataville tietoja, jotka kuuluvat tekijänoikeuksien piiriin tai edustavat valmistajan tai alkuperäisen laitevalmistajan (OEM) erityistä taitotietoa. Tässä tapauksessa tarpeellista teknistä tietoa ei saa luvattomasti kieltäytyä antamasta.

2.20 ’Puutteella’ tarkoitetaan ajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) osalta sitä, että enintään kahdessa erillisessä osassa tai järjestelmässä, joita valvotaan, on tilapäisiä tai pysyviä käyttöominaisuuksia, jotka heikentävät kyseisten osien tai järjestelmien muuten tehokasta sisäistä valvontaa tai eivät täytä kaikkia muita sisäisen valvontajärjestelmän tarkkoja vaatimuksia. Ajoneuvot, joissa on tällaisia puutteita, voidaan tyyppihyväksyä, rekisteröidä ja myydä tämän liitteen kohdan 4 mukaisesti.

3. VAATIMUKSET JA TESTIT

3.1 Kaikkiin ajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka on suunniteltu, rakennettu ja asennettu sillä tavoin, että se kykenee ilmoittamaan erilaisesta kulumisesta ja vioista koko ajoneuvon käyttöiän ajan. Tältä osin hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä se, että ajoneuvoissa, joilla on ajettu enemmän kuin kohdan 3.3.1 mukaisessa tyyppi V -kestävyystestissä tarkoitettu matka (tämän säännön liitteen 9 mukaisesti), OBD-järjestelmän toiminta voi olla heikentynyt siten, että kohdan 3.3.2 mukaiset päästörajat voivat ylittyä, ennen kuin järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon kuljettajalle.

3.1.1 Ajoneuvon tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen tarvittavaa pääsyä ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään ei saa rajoittaa, ja pääsy on standardoitava. Kaikkien ajoneuvon päästöihin liittyvien vikakoodien on oltava tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan kohdan 6.5.3.4 mukaisia.

3.1.2 Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valmistaja on toimittanut korjaustiedot jollekin hyväksymälleen jälleenmyyjälle tai korjaamolle, valmistajan on annettava kyseiset tiedot (myös kaikki myöhemmät muutokset ja täydennykset) käyttöön kohtuullista ja syrjimätöntä korvausta vastaan ja tehtävä asiasta asianmukainen ilmoitus hyväksyntäviranomaiselle.

Jos tätä määräystä ei noudateta, hyväksyntäviranomainen toteuttaa toimenpiteitä tyyppihyväksynnästä ja käytönaikaisesta tarkastuksesta vahvistetun menettelyn mukaisesti varmistaakseen korjaustietojen saatavuuden.

3.2 OBD-järjestelmän on oltava siten suunniteltu, rakennettu ja ajoneuvoon asennettu, että ajoneuvo täyttää tässä liitteessä esitetyt vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

3.2.1 OBD-järjestelmän toiminnan keskeyttäminen tilapäisesti

3.2.1.1

Valmistaja voi määritellä järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos polttoaineen vähyys vaikuttaa järjestelmän toimintakykyyn. Tällaista keskeytystä ei saa esiintyä, jos polttoainetta on enemmän kuin 20 prosenttia säiliön nimellistilavuudesta.

3.2.1.2

Valmistaja voi määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos ympäristön lämpötila moottoria käynnistettäessä on alle 266 K (–7 °C) tai ollaan yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta, sillä edellytyksellä, että valmistaja toimittaa tietoja ja/tai teknisen laskelman, jotka osoittavat riittävän perusteellisesti, että valvonta olisi epäluotettava näissä olosuhteissa. Valmistaja voi pyytää lupaa määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytyksen myös muissa käynnistyslämpötiloissa, jos valmistaja osoittaa viranomaisille antamissaan tiedoissa ja/tai teknisessä laskelmassa, että vianmääritys epäonnistuu mainituissa olosuhteissa. Vianilmaisinta ei tarvitse sytyttää, jos OBD-järjestelmän raja-arvot ylittyvät regenerointivaiheessa, ellei siinä havaita vikaa.

3.2.1.3

Ajoneuvoissa, joihin voidaan asentaa voimanottolaitteita, valvontalaitteiden toimintakeskeytys on sallittu sillä edellytyksellä, että se tapahtuu vain voimanottolaitteen ollessa kytkettynä.

Tämän jakson määräysten lisäksi valmistaja voi määritellä OBD-järjestelmään tilapäisen toimintakeskeytyksen seuraavissa tilanteissa:

a)	polttoainevaatimuksiltaan joustavien nk. flex-fuel-ajoneuvojen tai yhdellä/kahdella polttoaineella toimivien kaasuajoneuvojen osalta 1 minuutin ajan polttoainetäytön jälkeen siten, että elektroninen valvontayksikkö voi tunnistaa polttoaineen laadun ja koostumuksen

b)	kahdella polttoaineella toimivien ajoneuvojen osalta 5 sekunnin ajan polttoaineen kytkennän jälkeen siten, että moottorin parametrit voidaan säätää uudelleen

valmistaja voi poiketa näistä aikarajoista, jos se voi osoittaa, että polttoaineensyöttöjärjestelmän vakauttaminen polttoaineen lisäyksen tai vaihdon jälkeen kestää perustelluista teknisistä syistä pitempään. OBD-järjestelmä on joka tapauksessa kytkettävä takaisin päälle, joko heti kun polttoaineen laatu ja koostumus on tunnistettu tai heti kun moottorin parametrit on säädetty uudelleen.

3.2.2 Sytytyskatko – kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot

3.2.2.1

Valmistajat voivat soveltaa tietyissä moottorin pyörimisnopeus- ja kuormitusolosuhteissa sytytyskatkoja koskevaan vianilmaisuun suurempaa raja-arvoa kuin viranomaiselle ilmoitettu, jos viranomaiselle voidaan osoittaa, että havainnot olisivat epäluotettavia pienempää raja-arvoa käytettäessä.

3.2.2.2

Jos valmistaja voi osoittaa viranomaisille, että sytytyskatkojen suurten osuuksien havaitseminen ei ole vielä toteutettavissa tai että sytytyskatkoja ei voida erottaa muista vaikutuksista (esimerkiksi tienpinnan epätasaisuus, vaihteen vaihtaminen, häiriöt välittömästi moottorin käynnistämisen jälkeen), sytytyskatkojen valvonta voidaan keskeyttää mainituissa olosuhteissa.

3.3 Testien kuvaus

3.3.1 Testit suoritetaan tämän liitteen lisäyksen 1 mukaista menettelyä noudattaen ajoneuvolle, jolle on jo tehty liitteen 9 mukainen tyyppi V -kestävyystesti. Testit suoritetaan tyyppi V -kestävyystestin lopuksi.

Jos tyyppi V -kestävyystestiä ei suoriteta tai jos valmistaja tätä pyytää, voidaan OBD-järjestelmän testaamiseen käyttää sopivalla tavalla sisäänajettua, samaa tyyppiä edustavaa ajoneuvoa.

3.3.2 Sisäisen valvontajärjestelmän avulla on kyettävä havaitsemaan päästöjen vähentämiseen liittyvän osan tai järjestelmän vika silloin, kun se johtaa alla mainitut rajat ylittäviin päästöihin:

OBD-kynnysarvot

		Vertailumassa (RW) (kg)	Hiilimonoksidin massa		Muiden hiilivetyjen kuin metaanin massa		Typen oksidien (NOx) massa		Hiukkasten massa
		Vertailumassa (RW) (kg)	(CO) (mg/km)		(NMHC) (mg/km)		(NOx) (mg/km)		(PM) (mg/km)
Luokka	Alaluokka		PI	CI	PI	CI	PI	CI	PI (1)	CI (2)
M	—	kaikki	1 900	1 900	250	320	300	540	50	50
N1 (3)	I	RW ≤ 1 305	1 900	1 900	250	320	300	540	50	50
	II	1 305 < RW ≤ 1 760	3 400	2 400	330	360	375	705	50	50
	III	1 760 < RW	4 300	2 800	400	400	410	840	50	50
N2	—	kaikki	4 300	2 800	400	400	410	840	50	50
Selitykset: PI = (Positive Ignition) kipinäsytytysmoottorit, CI = (Compression Ignition) puristussytytysmoottorit

3.3.3 Kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asettavat vaatimukset

Kohdan 3.3.2 vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava vähintään seuraavia:

3.3.3.1

katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä ainoastaan hiilivetypäästöjen osalta. Valmistajat voivat valvoa etummaista katalysaattoria erikseen tai yhdessä lähinnä sijaitsevien katalysaattorien kanssa. Katalysaattorissa tai katalysaattoriyhdistelmässä katsotaan olevan häiriö, jos päästöt ylittävät tämän liitteen kohdan 3.3.2 mukaiset NMHC- tai NOx-päästöt. Vaatimusta, joka koskee katalysaattorin toimintatehon heikkenemisen valvontaa NOx-päästöjen osalta, sovelletaan vasta kohdassa 12.1.4 esitetyistä päivämääristä lähtien.

3.3.3.2

sytytyskatkojen esiintymistä moottorin toiminta-alueella, jonka seuraavat kuvaajat rajaavat:

a)	suurin pyörimisnopeus on joko 4 500 min–1 tai 1 000 min–1 suurempi kuin suurin nopeus tyyppi I -testin aikana; näistä arvoista käytetään pienempää

b)	perusmomenttikuvaaja (eli moottorin kuormitus vaihteen ollessa vapaalla)

c)	seuraavia moottorin toimintapisteitä yhdistävä jana: perusmomentin arvo pyörimisnopeudella 3 000 min–1 ja a -kohdan mukaisesti määritetyllä pyörimisnopeuden suurimmalla arvolla, kun paine moottorin imusarjassa on 13,33 kPa pienempi kuin perusmomentilla mitattu paine

3.3.3.3

happitunnistimen kulumista

Tämä kohta tarkoittaa, että kaikkien tämän liitteen vaatimusten mukaisesti katalysaattorin vikojen seurantaan tarkoitettujen ja asennettujen happiantureiden kulumista on valvottava.

3.3.3.4

Jos OBD-järjestelmä on toiminnassa valitulla polttoaineella, muita päästöjenrajoitusjärjestelmän osia tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen ja joiden vioittuminen voi johtaa kohdan 3.3.2 mukaisten päästörajojen ylittymiseen

3.3.3.5

muita päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen, mukaan luettuna nämä toiminnot mahdollistavat tunnistimet, valvotaan virtapiirin eheyden osalta, jos niitä ei valvota muutoin

3.3.3.6

hiilivetysäiliön tyhjentymistä ohjaavaa sähköistä järjestelmää on valvottava vähintään virtapiirien eheyden osalta.

3.3.3.7

Suoraruiskutteisten kipinäsytytysmoottorien vikoja, joiden vuoksi päästöt voivat ylittää tämän liitteen kohdassa 3.3.2 vahvistetut kynnysarvot ja joita on seurattava tässä liitteessä puristussytytysmoottoreille asetettujen vaatimusten mukaisesti.

3.3.4 Puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asetettavat vaatimukset

Kohdassa 3.3.2 esitettyjen vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava seuraavia:

3.3.4.1

katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä, jos ajoneuvossa on katalysaattori

3.3.4.2

hiukkasloukun toimintaa ja eheyttä, jos ajoneuvossa on hiukkasloukku

3.3.4.3

polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä annostelun ja ajoituksen sähköisiä säätimiä virtapiirien eheyden ja laitteiden toimivuuden osalta

3.3.4.4

muita päästöjenrajoitusjärjestelmän osia tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia, tietokoneeseen yhteydessä olevia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä, joiden vioittuminen voi johtaa kohdan 3.3.2 mukaisten päästörajojen ylittymiseen. Tällaisia osia tai järjestelmiä ovat esimerkiksi ilmavirtauksen massaa ja tilavuutta (sekä lämpötilaa), ahtopainetta ja imusarjan painetta valvovat ja säätävät laitteet (sekä anturit, jotka mahdollistavat nämä toiminnot)

3.3.4.5

muita päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen, valvotaan virtapiirin eheyden osalta, jos niitä ei valvota muutoin.

3.3.4.6

Pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän vikaantumista ja tehon heikkenemistä

3.3.4.7

reagenssia käyttävän NOx-jälkikäsittelyjärjestelmän ja reagenssinannostelujärjestelmän vikaantumista ja tehon heikkenemistä

3.3.4.8

reagenssia käyttämättömän NOx-jälkikäsittelyjärjestelmän vikaantumista ja tehon heikkenemistä.

3.3.5 Valmistajat voivat osoittaa hyväksyntäviranomaisille, että tiettyjä osia tai järjestelmiä ei tarvitse valvoa, jos niiden rikkoutuessa tai ne poistettaessa päästöt eivät ylitä kohdan 3.3.2 mukaisia raja-arvoja.

3.4 Jokainen moottorin käynnistys aloittaa sarjan tarkastuksia, jotka viedään loppuun saakka ainakin kerran, jos toimitaan asianmukaisissa testausolosuhteissa. Testausolosuhteet on valittava siten, että ne kaikki saavutetaan tavanomaisessa, tyyppi I -testin mukaisessa ajossa.

3.5 Vianilmaisimen aktivointi

3.5.1 OBD-järjestelmässä on oltava vianilmaisin, joka on selkeästi ajoneuvon kuljettajan nähtävillä. Vianilmaisinta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan kuljettajalle hätäkäynnistyksen tai varakäyntitoiminnon. Vianilmaisimen on näyttävä kaikissa valaistusolosuhteissa. Aktivoiduttuaan ilmaisimen on näytettävä ISO 2575 -standardin mukainen symboli. Ajoneuvoon ei saa asentaa enempää kuin yhden päästöjenrajoitusjärjestelmään liittyvän yleisen vianilmaisimen. Erilliset yksittäiset varoitusvalot (esimerkiksi jarrujärjestelmään, turvavöihin, öljynpaineeseen ynnä muuhun liittyvät) ovat sallittuja. Vianilmaisimessa ei saa käyttää punaista väriä.

3.5.2 Jos vianilmaisimen toimintaperiaate on sellainen, että vianilmaisimen aktivoitumiseen vaaditaan enemmän kuin kaksi vakautusjaksoa, valmistajan on toimitettava tiedot ja/tai tekninen laskelma, jotka osoittavat asianmukaisesti, että valvontajärjestelmä havaitsee osien kulumisen tästä huolimatta tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Järjestelmiä, joissa vianilmaisimen aktivoituminen vaatii keskimäärin enemmän kuin kymmenen käyntijaksoa, ei hyväksytä. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina moottorin ohjaimen kytkettyä toimintaan päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäädön, jos kohdan 3.3.2 mukaiset päästöarvot ylittyvät tai jos OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään tämän liitteen kohdassa 3.3.3 tai 3.3.4 tarkoitettuja valvontaa koskevia perusvaatimuksia. Vianilmaisimen on annettava selkeä varoitusmerkki esimerkiksi vilkkuvan valon avulla aina, kun sytytyskatkojen määrä on valmistajan määrittämien ohjearvojen mukaan vaarassa johtaa katalysaattorin vaurioitumiseen. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina, kun virtalukko on väliasennossa ennen moottorin käynnistymistä, ja palauduttava moottorin käynnistyttyä, jos vikoja ei ole havaittu.

3.6 OBD-järjestelmän on tallennettava päästöjenrajoitusjärjestelmän tilan ilmoittamat vikakoodit. Erillisiä tilakoodeja on käytettävä oikein toimivien päästöjenrajoitusjärjestelmien tunnistamiseksi ja sellaisten päästönrajoitusjärjestelmien tunnistamiseksi, joiden täysi arvioiminen edellyttää ajoneuvon käytön jatkamista. Jos vianilmaisin aktivoituu huononemisen, toimintavian tai päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäädön takia, laitteen on tallennettava sellainen vikakoodi, joka ilmaisee toimintavian tyypin. Vikakoodi on tallennettava myös tämän liitteen kohdissa 3.3.3.5 ja 3.3.4.5 tarkoitetuissa tapauksissa.

3.6.1 Tiedon matkasta, jonka ajoneuvo on kulkenut siitä lähtien, kun vikakoodi on tallentunut, on oltava aina saatavissa vakioliittimeltä sarjaportin kautta.

3.6.2 Kipinäsytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ei tarvitse ilmoittaa, missä sylinterissä sytytyskatko sattui, jos muistiin tallentuu erillinen yhden tai useamman sylinterin sytytyskatkoa osoittava koodi.

3.7 Vianilmaisimen palauttaminen

3.7.1 Jos sytytyskatkoja ei enää ole niin paljon, että katalysaattori on vaarassa vaurioitua (valmistajan määritelmän mukaan), tai moottoria käytetään sellaisella nopeudella ja kuormituksella, jossa sytytyskatkot eivät aiheuta katalysaattorin vaurioitumista, vianilmaisin voidaan kytkeä takaisin edelliseen asentoon ensimmäisen käyntijakson aikana, jona sytytyskatko havaittiin, ja normaaliin toiminta-asentoon seuraavien käyntijaksojen aikana. Jos vianilmaisin palautetaan aiempaan asentoon, vastaavat vikakoodit ja tallentuneet tilatiedot voidaan poistaa.

3.7.2 Kaikissa muissa vikatapauksissa vianilmaisin voidaan palauttaa, kun vianilmaisimen aktivoinnista huolehtiva valvontajärjestelmä ei enää havaitse kolmen peräkkäisen käyntijakson aikana samaa vikaa tai muuta vikaa, joka yksinään aiheuttaisi vianilmaisimen aktivoitumisen.

3.8 Vikakoodin poistaminen

3.8.1 OBD-järjestelmä voi poistaa vikakoodin, tiedon kuljetusta matkasta ja tilatiedot vikahetkellä, jos sama vika ei tallennu uudelleen vähintään 40 moottorin lämmitysjakson aikana.

3.9 Kahta polttoainetta käyttävät kaasumoottoriajoneuvot

Kahta polttoainetta käyttäviin kaasuajoneuvoihin sovelletaan kunkin polttoainetyypin (bensiini ja maakaasu/biometaani/nestekaasu) osalta yleisesti kaikkia OBD-vaatimuksia samalla tavoin kuin yhtä polttoainetta käyttäviin ajoneuvoihin. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä joko kohdassa 3.9.1 tai kohdassa 3.9.2 kuvailtua vaihtoehtoa tai niiden yhdistelmää.

3.9.1 Yksi OBD-järjestelmä molemmille polttoainetyypeille

3.9.1.1

Kunkin vianmäärityksen osalta on suoritettava seuraavat toimenpiteet yhdessä OBD-järjestelmässä bensiinikäytön sekä maakaasu-, biometaani- tai nestekaasukäytön osalta joko käytettävästä polttoaineesta riippumatta tai polttoainetyypeille erikseen:

a)	vianilmaisimen (MI) aktivointi (ks. tämän liitteen kohta 3.5)

b)	virhekoodin tallentaminen (ks. tämän liitteen kohta 3.6)

c)	vianilmaisimen palauttaminen (ks. tämän liitteen kohta 3.7)

d)	virhekoodin poistaminen (ks. tämän liitteen kohta 3.8).

Valvottavien osien tai järjestelmien vianmääritys voidaan tehdä erikseen kunkin polttoainetyypin osalta tai käyttäen yhteistä vianmääritystä.

3.9.1.2

OBD-järjestelmä voi sijaita yhdessä tai useammassa tietokoneessa.

3.9.2 Kaksi erillistä OBD-järjestelmää, yksi kutakin polttoainetyyppiä varten

3.9.2.1

Seuraavat toimenpiteet on suoritettava toisistaan riippumatta, kun ajoneuvo käy joko bensiinillä tai maakaasulla/biometaanilla/nestekaasulla:

a)	vianilmaisimen aktivointi (ks. tämän liitteen kohta 3.5)

b)	virhekoodin tallentaminen (ks. tämän liitteen kohta 3.6)

c)	vianilmaisimen palauttaminen (ks. tämän liitteen kohta 3.7)

d)	virhekoodin poistaminen (ks. tämän liitteen kohta 3.8).

3.9.2.2

Erilliset OBD-järjestelmät voivat sijaita yhdessä tai useammassa tietokoneessa.

3.9.3 Kahta polttoainetta käyttävistä kaasuajoneuvoista lähetettäviä vianmäärityssignaaleja koskevat erityisvaatimukset.

3.9.3.1

Vianmäärityksen lukulaitteen vaatimuksesta ajoneuvon signaalit lähetetään yhdellä tai useammalla lähdeosoitteella. Osoitteiden käyttö kuvataan standardissa ISO DIS 15031-5 Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Part 5: Emissions-related diagnostic services, 1. marraskuuta 2001.

3.9.3.2

Polttoainekohtaiset tiedot voidaan tunnistaa käyttämällä

a)	lähdeosoitteita ja/tai

b)	polttoaineen valintakytkintä ja/tai

c)	polttoainekohtaisia vikakoodeja.

3.9.4 Tilakoodien (tämän liitteen kohta 3.6) osalta on käytettävä jompaakumpaa seuraavista vaihtoehdoista, jos yksi tai useampi valmiudesta ilmoittava määritysjärjestelmä on polttoainekohtainen:

a)	tilakoodi on polttoainekohtainen, eli käytetään kullekin polttoainetyypeille omaa tilakoodia

b)	tilakoodin on osoitettava, että päästöjenrajoitusjärjestelmien tila on täysin määritetty molempien polttoainetyyppien osalta (bensiini ja maakaasu/biometaani/nestekaasu), kun rajoitusjärjestelmien tila on täysin määritetty toisen polttoainetyypin osalta.

Jos mikään valmiudesta ilmoittava määritysjärjestelmä ei ole polttoainekohtainen, riittää, kun tuetaan yhtä tilakoodia.

4. SISÄISTEN VALVONTAJÄRJESTELMIEN (OBD-JÄRJESTELMIEN) TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

4.1 Valmistaja voi pyytää viranomaiselta, että OBD-järjestelmä hyväksytään tyyppihyväksyntää varten, vaikka järjestelmässä on yksi tai useampi sellainen puute, että tämän liitteen erityisvaatimukset eivät täysin täyty.

4.2 Harkitessaan pyyntöä viranomainen päättää, onko yhdenmukaisuus tämän liitteen vaatimusten kanssa mahdotonta tai kohtuutonta toteuttaa.

Hyväksyntäviranomainen ottaa huomioon valmistajan toimittamat tiedot, joihin kuuluvat muun muassa tekninen toteutettavuus, puutteiden korjaamisen edellyttämä aika ja tuotantojaksot, mukaan luettuina moottoreiden ja ajoneuvomallien käyttöönotto ja käytöstä poisto ja tietokoneiden ohjelmointipäivitys, OBD-järjestelmän tehokkuus tämän säännön vaatimuksiin nähden ja valmistajan osoittama riittävä pyrkimys täyttää tämän säännön vaatimukset.

4.2.1 Viranomainen ei hyväksy pyyntöä, jos puutteisiin sisältyy vaaditun vianmääritysvalvonnan puuttuminen.

4.2.2 Viranomainen ei hyväksy puutteen hyväksymisestä tehtyä pyyntöä, jos kohdassa 3.3.2 esitettyjä OBD:n raja-arvoja ei noudateta.

4.3 Puutteiden järjestyksestä päätettäessä asetetaan ensimmäiseksi tämän liitteen kohtiin 3.3.3.1, 3.3.3.2 ja 3.3.3.3 liittyvät kipinäsytytysmoottoreiden puutteet ja tämän liitteen kohtiin 3.3.4.1, 3.3.4.2 ja 3.3.4.3 liittyvät puristussytytysmoottoreiden puutteet.

4.4 Ennen tyyppihyväksyntää tai sen aikana ei hyväksytä minkäänlaisia tämän liitteen lisäyksen 1 kohtaan 6.5, kohtaa 6.5.3.4 lukuun ottamatta, liittyviä puutteita.

4.5 Puutejakso

4.5.1 Puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kahden vuoden ajan ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntäpäivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kahta vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään kolmen vuoden ajan.

4.5.2 Valmistaja voi pyytää, että hyväksyntäviranomainen hyväksyy puutteen jälkikäteen, jos puute havaitaan alkuperäisen tyyppihyväksynnän jälkeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kahden vuoden ajan hallinnolliselle yksikölle ilmoittamisen päivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kahta vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään kolmen vuoden ajan.

4.6 Viranomainen ilmoittaa puutteen hyväksymistä koskevasta päätöksestään kaikille muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä.

5. OBD-JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVIEN TIETOJEN SAATAVUUS

5.1 Tyyppihyväksyntähakemukseen tai tyyppihyväksynnän muuttamista koskevaan hakemukseen on liitettävä ajoneuvon OBD-järjestelmää koskevat asiaan vaikuttavat tiedot. Näiden asiaan vaikuttavien tietojen avulla varaosien tai jälkeenpäin asennettavien osien valmistajien on pystyttävä valmistamaan ajoneuvon OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivia osia, jolloin järjestelmä toimii moitteettomasti eikä ajoneuvon käyttäjä kohtaa vikoja järjestelmää käyttäessään. Näiden asiaan vaikuttavien tietojen avulla myös vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistajien on pystyttävä valmistamaan välineitä ja laitteita, joilla ajoneuvojen päästöjenrajoitusjärjestelmät voidaan testata ja niiden mahdolliset viat määrittää tehokkaasti ja tarkasti.

5.2 Hallinnollisten yksiköiden on pyynnöstä ja syrjimättömällä tavalla toimitettava liitteen 2 lisäys 1, joka sisältää OBD-järjestelmää koskevat asianomaiset tiedot, niiden intressitahojen saataville, jotka valmistavat osia, vianmääritykseen käytettäviä välineitä tai testilaitteita.

5.2.1 Jos hallinnollinen yksikkö saa asiaan liittyvältä osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajalta sellaisen ajoneuvon OBD-järjestelmän tietoja koskevan pyynnön, joka on tyyppihyväksytty säännön aiemman version mukaisesti,

a)	hallinnollisen yksikön on 30 päivän kuluessa esitettävä kyseisen ajoneuvon valmistajalle pyyntö asettaa saataville liitteen 1 kohdassa 4.2.12.2.7.6 edellytetyt tiedot. Kohdan 4.2.12.2.7.6 toisen alakohdan vaatimuksia ei sovelleta

b)	valmistajan on toimitettava kyseiset tiedot hallinnolliselle yksikölle kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä

hallinnollisen yksikön on toimitettava kyseiset tiedot sopimusvaltioiden hallinnollisille yksiköille, ja alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntäneen hallinnollisen yksikön on liitettävä tiedot ajoneuvon tyyppihyväksyntätietojen liitteeseen 1.

Tämä vaatimus ei mitätöi säännön nro 83 mukaisesti aikaisemmin myönnettyä hyväksyntää eikä estä tällaisen hyväksynnän laajentamista sen säännön vaatimusten mukaisesti, jonka mukaisesti hyväksyntä alun perin myönnettiin.

5.2.2 Tietoja voidaan pyytää ainoastaan varaosista, joihin sovelletaan UN/ECE-tyyppihyväksyntämenettelyä, tai osista, jotka muodostavat osan järjestelmästä, johon sovelletaan UN/ECE-tyyppihyväksyntämenettelyä.

5.2.3 Tietoja koskevassa pyynnössä on tarkasti määriteltävä ajoneuvomalli, jonka osalta tietoja pyydetään. Pyynnössä on vahvistettava, että tietoja pyydetään varaosien, jälkeenpäin asennettavien osien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden kehittämistä varten.

(1) Kipinäsytytysmoottoreja koskevia hiukkasmassastandardeja sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa on suoraruiskutusmoottori.

(2) Hiukkasmassakynnysarvoa 80 mg/km sovelletaan uusien ajoneuvotyyppien tyyppihyväksynnässä 1. syyskuuta 2011 saakka vain luokkien M ja N ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on suurempi kuin 1 760 kg.

(3) Mukaan luettuina ”erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin” suunnitellut luokan M1 ajoneuvot.

Lisäys 1

Ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän (OBD-järjestelmän) toiminta

1. JOHDANTO

Tässä lisäyksessä selostetaan, miten liitteen 11 kohdan 3 mukaiset testit suoritetaan. Ajoneuvoon asennetun OBD-järjestelmän toiminta testataan järjestämällä vikoja niihin moottorin ohjaus- ja päästöjenrajoitusjärjestelmän osiin, joita OBD-järjestelmä valvoo. Lisäksi vahvistetaan menettelyjä OBD-järjestelmien kestävyyden määrittämistä varten.

Valmistajan on asetettava saataville vikojen simuloimiseen käytettävät vialliset osat ja/tai sähkölaitteet. Ajoneuvon päästöt eivät saa näiden osien ja laitteiden vuoksi ylittää kohdan 3.3.2 mukaisia päästörajoja enempää kuin 20 prosenttia, kun päästöt mitataan ajettaessa tyyppi I -testin sykli.

OBD-järjestelmä hyväksytään, jos vianilmaisin aktivoituu, kun ajoneuvo testataan viallisella osalla tai laitteella varustettuna. OBD-järjestelmä hyväksytään myös, jos vianilmaisin aktivoituu OBD:n raja-arvojen alapuolella.

2. TESTIN KUVAUS

2.1 OBD-järjestelmien testaaminen käsittää seuraavat vaiheet:

2.1.1

Simuloidaan vika moottorin ohjausjärjestelmään tai päästöjenrajoitusjärjestelmään kuuluvassa osassa.

2.1.2

Ajetaan vialliseksi simuloidulla ajoneuvolla vakautusajo kohdan 6.2.1 tai 6.2.2 mukaisesti.

2.1.3

Ajetaan ajoneuvoa vialliseksi simuloituna tyyppi I -testin sykli ja mitataan päästöt.

2.1.4

Todetaan, havaitseeko OBD-järjestelmä simuloidun vian ja ilmoittaako se viasta kuljettajalle asianmukaisella tavalla.

2.2 Yhden tai useamman osan vikoja voidaan valmistajan pyynnöstä vaihtoehtoisesti simuloida sähköisesti kohdassa 6 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

2.3 Valmistajat voivat pyytää, että tarkkailu suoritetaan muissa olosuhteissa kuin ajettaessa tyyppi I -testiä, jos viranomaiselle voidaan osoittaa, että valvonta tyyppi I -testin aikana rajoittaisi valvontaa ajoneuvon normaalikäytössä.

3. TESTIAJONEUVO JA -POLTTOAINE

3.1 Ajoneuvo

Testiajoneuvon on täytettävä liitteen 4a kohdan 3.2 vaatimukset.

3.2 Polttoaine

Testauksessa on käytettävä oikeaa vertailupolttoainetta, joka on määritelty bensiinin ja dieselin osalta liitteessä 10 ja neste- ja maakaasun osalta liitteessä 10a. Hallinnollinen yksikkö voi valita polttoainetyypin kutakin testattavaa vikaa varten (jotka määritellään tämän lisäyksen kohdassa 6.3) liitteen 10a vertailupolttoaineista, kun testataan yhtä polttoainetta käyttävää kaasuajoneuvoa, ja liitteen 10 ja 10a vertailupolttoaineista, kun testataan kahta polttoainetta käyttävää kaasuajoneuvoa. Valittua polttoainetyyppiä ei saa vaihtaa minkään testivaiheen aikana (kuvaus tämän liitteen kohdissa 2.1–2.3). Jos käytetään nestekaasua tai maakaasua/biometaania, on sallittava, että moottori käynnistetään bensiinillä ja nestekaasun tai maakaasun/biometaanin käyttöön siirrytään, kun ennakolta määrätty, automaattisesti valvottava (ei kuljettajan valvoma) aika on kulunut.

4. TESTILÄMPÖTILA JA -PAINE

4.1 Testi on suoritettava liitteen 4a kohdassa 3.2 esitetyssä tyyppi I -testissä vaaditussa paineessa ja lämpötilassa.

5. TESTAUSLAITTEET

5.1 Alustadynamometri

Alustadynamometrin on oltava liitteen 4a lisäyksessä 1 esitettyjen vaatimusten mukainen.

6. OBD-JÄRJESTELMÄN TESTAUSMENETTELY

6.1 Alustadynamometrin toimintajakson on täytettävä liitteen 4a vaatimukset.

6.2 Ajoneuvon vakauttaminen

6.2.1

Kun jokin kohdassa 6.3 esitetyistä moottorityypin mukaisista vikasäädöistä on tehty, ajoneuvo on vakautettava testiä varten ajamalla vähintään kaksi peräkkäistä tyyppi I -testin ajosykliä (osat 1 ja 2). Puristussytytysmoottorilla varustetuilla ajoneuvoilla saa ajaa kaksi ylimääräistä osan 2 mukaista ajosykliä.

6.2.2

Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoisia vakauttamismenetelmiä.

6.3 Testattavat vikatyypit

6.3.1

Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot

6.3.1.1

Katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen tai vian sähköinen simulointi.

6.3.1.2

Sytytyskatkot liitteen 11 kohdassa 3.3.3.2 määritellyissä valvontaolosuhteissa.

6.3.1.3

Happianturin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen tai vikatilanteen sähköinen simulointi.

6.3.1.4

Muiden päästöihin vaikuttavien, käyttövoimalaitteen hallintatietokoneeseen liitettyjen osien sähköinen irtikytkentä (mikäli ne ovat aktiivisia valitulla polttoainetyypillä).

6.3.1.5

Tyhjentymistä ohjaavan elektronisen laitteen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen ja jos se on aktiivinen valitulla polttoainetyypillä). Tämän vian osalta ei tarvitse tehdä tyyppi I -testiä.

6.3.2

Puristussytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot

6.3.2.1

Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen tai vastaavan vian sähköinen simulointi.

6.3.2.2

Hiukkasloukulla varustetuissa ajoneuvoissa hiukkasloukun poisto tai, jos anturit ovat loukun kiinteitä osia, loukun virheellinen asentaminen.

6.3.2.3

Polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä mahdollisesti olevien sähköisten annostelu- ja ajoituslaitteiden sähköinen irtikytkentä.

6.3.2.4

Muiden päästöihin vaikuttavien käyttövoimalaitteita ohjaavaan tietokoneeseen yhteydessä olevien osien sähköinen irtikytkentä.

6.3.2.5

Täyttääkseen kohtien 6.3.2.3 ja 6.3.2.4 vaatimukset valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaisen suostumuksella asianmukaisella tavalla, että OBD-järjestelmä ilmoittaa viasta tehtäessä irtikytkentä.

6.3.2.6

Valmistajan on osoitettava, että OBD-järjestelmä havaitsee pakokaasujen kierrätysjärjestelmän virtauksessa ja jäähdyttimessä esiintyvät viat hyväksyntätestin aikana.

6.4 OBD-järjestelmän testaus

6.4.1

Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot:

6.4.1.1

Kun ajoneuvo on vakautettu kohdan 6.2 mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2).

Vianilmaisimen on aktivoiduttava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen kohdissa 6.4.1.2–6.4.1.5 olosuhteissa. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla kohdan 6.4.1.6 mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen vikojen kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä (4).

Kun testataan kahta polttoainetta käyttävää kaasuajoneuvoa, testi on suoritettava molemmilla polttoainetyypeillä käyttäen enintään neljää simuloitua vikaa tyyppihyväksyntäviranomaisen valinnan mukaan.

6.4.1.2

Katalysaattorin vaihto kuluneeseen tai vioittuneeseen tai kuluneen tai vioittuneen katalysaattorin sähköinen simulointi, joka johtaa liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaisen hiilivetypäästöjen raja-arvon ylittymiseen.

6.4.1.3

Liitteen 11 kohdassa 3.3.3.2 määriteltyjen valvontaolosuhteiden mukainen aiheutettu sytytyskatko, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaisista raja-arvoista.

6.4.1.4

Happianturin vaihto kuluneeseen tai vioittuneeseen tai kuluneen tai vioittuneen happianturin sähköinen simulointi, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaisista raja-arvoista.

6.4.1.5

Tyhjentymistä ohjaavan elektronisen laitteen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen ja jos se on aktiivinen valitulla polttoainetyypillä).

6.4.1.6

Muiden sellaisten päästöihin vaikuttavien tietokoneeseen kytkettyjen käyttövoimalaitteen osien sähköinen irtikytkentä (mikäli ne ovat aktiivisia valitulla polttoainetyypillä), joka aiheuttaa minkä tahansa tämän liitteen kohdassa 3.3.2 esitetyn rajan ylittävät päästöt.

6.4.2

Puristussytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot

6.4.2.1

Kun ajoneuvo on vakautettu kohdan 6.2 mukaisesti, testiajoneuvolla ajetaan tyyppi I -testi (osat 1 ja 2).

Vianilmaisimen on aktivoiduttava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen kohdissa 6.4.2.2–6.4.2.5 mainituissa olosuhteissa. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla kohdan 6.4.2.5 mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen vikojen kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä.

6.4.2.2

Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen tai vastaavan vian sähköinen simulointi, joka johtaa siihen, että liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaiset päästörajat ylitetään.

6.4.2.3

Hiukkasloukulla varustetuissa ajoneuvoissa hiukkasloukun poisto tai sen vaihtaminen kohdassa 6.3.2.2 tarkoitetut ehdot täyttävään vialliseen hiukkasloukkuun, mikä johtaa siihen, että liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaiset päästörajat ylitetään.

6.4.2.4

Kohdan 6.3.2.5 mukaisesti polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä mahdollisesti olevan sähköisen annostelu- ja ajoituslaitteen irtikytkentä, joka johtaa liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaisten päästörajojen ylittymiseen.

6.4.2.5

Kohdan 6.3.2.5 mukaisesti jonkin päästöihin vaikuttavan tietokoneeseen yhteydessä olevan käyttövoimalaitteiden osan irtikytkentä, joka johtaa liitteen 11 kohdan 3.3.2 mukaisten päästörajojen ylittymiseen.

6.5 Vianmääritystä tukevat tiedot

6.5.1.1

Kun jossakin osassa tai järjestelmässä havaitaan ensimmäinen vika, moottorin senhetkiset tilatiedot on tallennettava tietokoneen muistiin. Jos polttoainejärjestelmässä tai sytytyksessä ilmenee myöhemmin uusia vikoja, aiemmin tallentuneiden tilatietojen on korvauduttava polttoainejärjestelmää tai sytytystä koskevilla tiedoilla (ensin tapahtuva vika). Moottoritiedoista on tallennettava laskennallinen kuormitusarvo, moottorin pyörimisnopeus, polttoaineen syötön asetusarvot (jos saatavilla), polttoaineen paine (jos saatavilla), ajoneuvon nopeus (jos saatavilla), jäähdytysnesteen lämpötila, imusarjan paine (jos saatavilla), oliko lambda-säätö toiminnassa (jos saatavilla) sekä tietojen tallentumisen aiheuttanut vikakoodi, mutta myös muita tietoja voidaan tallentaa. Valmistajan on valittava tallennettaviksi tehokkaan korjaustyön kannalta sopivimmat tilatiedot. Tilatiedot on tallennettava vain yhdestä vikatilanteesta. Valmistajat voivat halutessaan tallentaa tilatiedot useammista vikatilanteista, jos ainakin vaaditut tiedot voidaan lukea tavanomaisella kohtien 6.5.3.2 ja 6.5.3.3 vaatimusten mukaisella lukulaitteella. Jos tietojen tallentumisen aiheuttanut vikakoodi poistetaan liitteen 11 kohdan 3.7 mukaisesti, myös tallentuneet moottoritiedot voidaan poistaa.

6.5.1.2

Jos seuraavat tiedot tuodaan ajoneuvon tietokoneelle tai se kykenee määrittämään ne, niiden on vaadittujen tilatietojen lisäksi oltava pyynnöstä saatavissa sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta: valvontajärjestelmän ilmoittamat vikakoodit, moottorin jäähdytysnesteen lämpötila, onko polttoaineen lambda-säätö toiminnassa, polttoaineen syötön asetusarvo, sytytysennakon arvo, imuilman lämpötila, imusarjan paine, imuilman virtaus, moottorin pyörimisnopeus, kaasuläpän asentoanturin lähtöarvo, lisäilman syöttö (ennen katalysaattoria, katalysaattorin jälkeen, ohivirtaus), laskennallinen kuormitusarvo, ajoneuvon nopeus ja polttoaineen paine.

Tiedot on annettava kohdan 6.5.3 määräyksiä noudattaen standardiyksikköinä. Varsinaiset tiedot on yksilöitävä ja erotettava selkeästi oletusarvoista ja varakäyntiarvoista.

6.5.1.3

Kaikista niistä päästöjenrajoitusjärjestelmistä, joita testataan erikseen käytön aikana (esimerkiksi katalysaattori ja happianturi), lukuun ottamatta sytytyskatkojen havaitsemista, polttoainejärjestelmän tarkkailua ja yleistä osien vikaantumisen valvontaa, viimeisimpien testitulosten ja testissä käytettyjen raja-arvojen on oltava saatavilla kohdan 6.5.3 mukaisesti sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta. Edellä mainittujen poikkeusten osalta sarjaliikenneyhteyden kautta on oltava saatavilla viimeisimmän testin tulokset (hyväksytty/hylätty).

Kaikkien OBD-järjestelmän toimintaan liittyvien tietojen, jotka on tallennettava tämän lisäyksen kohdan 7.6 mukaisesti, on oltava saatavilla tämän säännön liitteen 11 lisäyksen 1 kohdan 6.5.3 mukaisesti sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta.

6.5.1.4

Kohdassa 6.5.3.3 tarkoitettujen tietojen ajoneuvoon hyväksyttyä OBD-järjestelmää koskevista vaatimuksista (liite 11 tai kohdassa 5 määritellyt vaihtoehtoiset vaatimukset) ja OBD-järjestelmän valvomista tärkeimmistä päästöjenrajoitusjärjestelmistä on oltava saatavilla sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta tämän lisäyksen kohdan 6.5.3 vaatimusten mukaisesti.

6.5.1.5

Uusien ajoneuvotyyppien osalta 1. tammikuuta 2003 ja kaikkien uusien käyttöönotettavien ajoneuvotyyppien osalta 1. tammikuuta 2005 ohjelmiston kalibrointitunnus on oltava saatavilla standardoidun dataliittimen sarjaportin kautta. Ohjelmiston kalibrointitunnus esitetään standardoidussa muodossa.

6.5.2

Päästöjenrajoitusjärjestelmän toimintaa valvovan järjestelmän ei edellytetä valvovan osien toimintaa vian tultua havaituksi, jos valvonta saattaisi vaarantaa turvallisuutta tai johtaa osan vaurioitumiseen.

6.5.3

Päästöjenrajoitusjärjestelmää valvovien järjestelmien on oltava seuraavien ISO-standardien ja/tai SAE-spesifikaation mukaisia, ja järjestelmiin on oltava pääsy standardoidun tietoliikenneyhteyden kautta.

6.5.3.1

Ajoneuvon tietokoneen ja ulkopuolisen tietokoneen välisen tietoliikenneyhteyden on oltava jonkin seuraavassa mainitun standardin mukainen kuvatuin rajoituksin:

ISO 9141-2: 1994 (muutettu 1996) Road Vehicles – Diagnostic Systems – Part 2: CARB requirements for interchange of digital information

SAE J1850: maaliskuu 1998, Class B Data Communication Network Interface. Päästöihin liittyvissä sanomissa käytetään syklistä redundanssitarkistusta ja kolmen tavun mittaista otsikkoa mutta ei tavuerottelua eikä tarkistussummia.

ISO 14230 – Part 4 Road Vehicles – Keyword protocol 2000 for diagnostic systems – Part 4: Requirements for emission-related systems

ISO DIS 15765-4 Road vehicles – Diagnostics on Controller Area Network (CAN) – Part 4: Requirements for emission-related systems, 1. marraskuuta 2001.

6.5.3.2

Testauslaitteiden ja vianmäärityslaitteiden, joita tarvitaan OBD-järjestelmien kanssa harjoitettavassa tietoliikenteessä, on täytettävä tai ylitettävä standardissa ISO DIS 15031-5 Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Part 4: Emissions-related diagnostic services, päivätty 1. marraskuuta 2001, esitetyt toiminnalliset vaatimukset.

6.5.3.3

Vianmääritystä tukevat perustiedot (kohdan 6.5.1 mukaisesti) sekä kaksisuuntaiset tarkistustiedot on annettava saataville standardissa ISO DIS 15031-5 Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Part 5: Emissions-related diagnostic services, päivätty 1. marraskuuta 2001, määriteltyä esitystapaa ja yksiköitä käyttäen, ja niitä on kyettävä lukemaan standardissa ISO DIS 15031-4 asetettujen vaatimusten mukaisella lukulaitteella.

Ajoneuvon valmistajan on annettava kansalliselle standardointielimelle kaikki päästöihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot kuten parametritunnukset (PID), OBD-valvonta-ID:t tai testi-ID:t, joita ei ole täsmennetty standardissa ISO DIS 15031-5 mutta jotka liittyvät tähän sääntöön.

6.5.3.4

Valmistajan on yksilöitävä havaittu vika käyttämällä tarkoitukseen soveltuvaa vikakoodia, joka on päästöihin liittyvän järjestelmän vianmäärityskoodeja koskevan standardin ISO DIS 15031-6 Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Part 6: Diagnostic trouble code definitions kohdan 6.3 vaatimusten mukainen. Jos tämä ei ole mahdollista, valmistaja voi käyttää standardin ISO DIS 15031-6 kohtien 5.3 ja 5.6 mukaisia vianmäärityskoodeja. Vikakoodit on oltava saatavissa vianmääritykseen käytettävillä vakiolaitteilla, jotka täyttävät tämän liitteen kohdan 6.5.3.2 määräykset.

6.5.3.5

Ajoneuvon ja lukulaitteen välisen tietoliikennerajapinnan on oltava standardoitu ja täytettävä kaikki standardin ISO DIS 15031-3 Road vehicles – Communication between vehicle and external test equipment for emissions-related diagnostics – Part 3: Diagnostic connector and related electrical circuits: specification and use, päivätty 1. marraskuuta 2001, vaatimukset. Asennuskohta on valittava hallinnollisen yksikön suostumuksella siten, että huoltohenkilökunnalla on helppo pääsy siihen mutta että se on suojattu siten, että asiattomat henkilöt eivät pääse siihen käsiksi.

6.5.3.6

Valmistajan on asetettava moottoriajoneuvojen huoltoon ja korjaukseen tarvittavat tekniset tiedot saataville, tarvittaessa maksua vastaan, jollei tietoja ole suojattu immateriaalioikeuksin tai jollei niihin sisälly olennaista ja salaista taitotietoa, joka on tunnistettavissa asianmukaisella tavalla. Tarpeellisia teknisiä tietoja ei saa tällaisessa tapauksessa asiattomasti salata.

Näitä tietoja on oikeus saada kaikilla, jotka kaupallisesti harjoittavat huolto- tai korjaustoimintaa, tiepelastuspalvelua, ajoneuvojen tarkastamista tai testaamista tai vara- ja täydennysosien tai testaus- ja vianmäärityslaitteiden valmistusta tai myyntiä.

7. KÄYTÖNAIKAINEN TEHOKKUUS

7.1 Yleiset vaatimukset

7.1.1

Jokainen OBD-järjestelmän valvontatoiminto toteutetaan vähintään kerran sellaisen ajosyklin aikana, joka vastaa kohdassa 3.2 määriteltyjä edellytyksiä. Valmistajat eivät voi käyttää laskennallista suhdetta (tai mitään sen osaa) tai mitään muuta valvontatiheyden osoitusta minkään valvontalaitteen toiminnan edellytyksenä.

7.1.2

OBD-järjestelmän kunkin valvontalaitteen M ja pilaantumista rajoittavien laitteiden käytönaikaisen tehokkuuden suhdeluku (IUPR) lasketaan seuraavasti:

IUPRM = osoittajaM/ nimittäjäM

7.1.3

Osoittajaa ja nimittäjää vertaamalla saadaan tietoa siitä, kuinka usein tietty valvontalaite toimii suhteessa ajoneuvon toimintaan. Jotta varmistettaisiin, että kaikki valmistajat seuraavat IUPRM:ää samalla tavalla, näiden laskimien määrittelemiseen ja niiden lukeman kasvamiseen annetaan yksityiskohtaiset säännöt.

7.1.4

Jos ajoneuvo on tämän liitteen vaatimusten mukaisesti varustettu erityisellä valvontalaitteella M, IUPRM-suhdeluvun on kaikkien M-valvontalaitteiden osalta oltava vähintään 0,1.

7.1.5

Valvontalaitteen M katsotaan täyttävän tämän kohdan vaatimukset, jos seuraavat tilastolliset edellytykset täyttyvät kaikkien tiettyyn OBD-perheeseen kuuluvien ja tiettynä kalenterivuonna valmistettujen ajoneuvojen osalta:

a)	Keskimääräinen IUPRM on yhtä suuri tai suurempi kuin valvontalaitteeseen sovellettava vähimmäisarvo.

b)	Yli 50 prosentilla ajoneuvoista IUPRM-suhdeluku on yhtä suuri tai suurempi kuin valvontalaitteeseen sovellettava vähimmäisarvo.

7.1.6

Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaiselle, että tiettynä kalenterivuonna valmistettujen ajoneuvojen kaikki valvontalaitteet, joista OBD-järjestelmän on tämän lisäyksen kohdan 3.6 mukaisesti pidettävä kirjaa, täyttävät nämä tilastolliset edellytykset 18 kuukauden kuluessa kalenterivuoden päättymisestä. Tätä tarkoitusta varten tehdään tilastollisia testejä, jotka vastaavat tunnustettuja tilastoperiaatteita ja luotettavuustasoja.

7.1.7

Tämän kohdan todistamistarkoituksiin valmistaja voi ryhmitellä ajoneuvoja OBD-perheen sisällä minkä tahansa muun perättäisen ja ei-päällekkäisen 12 kuukauden valmistusjakson kuin kalenterivuoden mukaan. Ajoneuvojen testiotoksen valinnassa sovelletaan vähintään lisäyksen 3 kohdan 2 valintaperusteita. Valmistajan on koko ajoneuvojen testiotoksen osalta raportoitava hyväksyntäviranomaiselle kaikki käytönaikaiseen tehokkuuteen liittyvät tiedot, jotka OBD-järjestelmän on kirjattava tämän lisäyksen kohdan 3.6 mukaisesti. Hyväksyntäviranomainen saattaa pyynnöstä nämä tiedot ja tilastollisen arvioinnin tulokset muiden hyväksyntäviranomaisten saataville.

7.1.8

Viranomaiset ja niiden valtuuttamat tahot voivat tehdä ajoneuvoille lisätestejä tai kerätä ajoneuvojen kirjaamia tietoja varmistaakseen tämän liitteen vaatimusten täyttymisen.

7.2 OsoittajaM

7.2.1

Tietyn valvontalaitteen osoittaja on laskin, joka mittaa, kuinka monta kertaa ajoneuvo on ollut toiminnassa siten, että kaikki valmistajan määrittelemät edellytykset sille, että tietty valvontalaite havaitsee vian kuljettajan varoittamiseksi, ovat täyttyneet. Osoittajan arvo voi nousta vain kerran ajosykliä kohti, ellei toisin voida perustella teknisillä syillä.

7.3 NimittäjäM

7.3.1

Nimittäjän tarkoitus on laskea ajoneuvon ajokerrat siten, että tietyn valvontalaitteen erityiset edellytykset otetaan huomioon. Nimittäjän arvo nousee vähintään kerran ajosykliä kohti, jos edellytykset täyttyvät ajosyklin aikana ja jos yleisnimittäjän arvo nousee kohdan 3.5 mukaisesti, ellei nimittäjää poisteta käytöstä tämän lisäyksen kohdan 3.7 mukaisesti.

7.3.2

Kohdan 3.3.1 vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavaa:

Lisäilmajärjestelmän valvontalaitteen nimittäjien arvo nousee, jos lisäilmajärjestelmä on kytketty päälle vähintään 10 sekunniksi. OBD-järjestelmä ei saa ottaa tämän päälläoloajan määrittelemisessä huomioon aikaa, jolloin lisäilmajärjestelmä on toiminnassa ainoastaan valvontaa varten.

Ainoastaan kylmäkäynnistyksen aikana toimivien järjestelmien valvontalaitteiden nimittäjien arvo nousee, jos osa tai strategia kytketään päälle vähintään 10 sekunniksi.

Muuttuvan venttiilienajoitusjärjestelmän ja/tai ohjausjärjestelmien valvontalaitteiden nimittäjien arvo nousee, jos osa kytketään toimintaan (esim. kytketään päälle, auki, kiinni, lukkoon jne.) vähintään kaksi kertaa ajosyklin aikana tai vähintään 10 sekunniksi, sen mukaan, kumpi toteutuu ensin.

Seuraavien valvontalaitteiden nimittäjien arvo nousee yhdellä, jos sen lisäksi, että tämän kohdan vaatimukset täyttyvät vähintään yhdellä ajosyklillä, ajoneuvolla on ajettu vähintään 800 kilometriä sen jälkeen, kun nimittäjän arvo on edellisen kerran noussut:

i)	dieselmoottorin hapetuskatalysaattori

ii)	dieselmoottorin hiukkassuodatin.

7.3.3

Hybridiajoneuvojen, vaihtoehtoisia moottorin käynnistyslaitteita tai -strategioita (esim. integroitu käynnistyslaite ja generaattorit) käyttävien ajoneuvojen tai vaihtoehtoisia polttoaineita (esim. yhtä polttoainetta, kahta polttoainetta tai rinnakkaispolttoaineita hyödyntävät sovellukset) käyttävien ajoneuvojen osalta valmistaja voi pyytää hyväksyntäviranomaiselta luvan käyttää muita kuin tässä kohdassa esitettäviä nimittäjän arvon nousemisen perusteita. Hyväksyntäviranomainen ei yleensä hyväksy muita perusteita ajoneuvoille, joiden moottori voidaan sulkea ainoastaan, kun ajoneuvo on täysin tai lähes joutokäynnillä tai pysäytettynä. Hyväksyntäviranomainen hyväksyy muut perusteet sen mukaan, miten niillä voidaan määritellä ajoneuvon toiminnan määrä verrattuna tavanomaiseen ajoneuvon toiminnan mittaamiseen tämän kohdan perusteiden mukaisesti.

7.4 Sytytyssyklilaskin

7.4.1

Sytytyssyklilaskin ilmoittaa ajoneuvolla toteutettujen sytytyssyklien määrän. Sytytyssyklilaskimen lukema ei saa nousta useammin kuin kerran ajosykliä kohti.

7.5 Yleisnimittäjä

7.5.1

Yleisnimittäjä on laskin, joka mittaa ajoneuvon käyttökertojen määrän. Sen arvo nousee 10 sekunnin kuluessa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät yksittäisellä ajosyklillä:

a)	Moottorin käynnistymisestä on kulunut vähintään 600 sekuntia, kun ajoneuvo on alle 2 440 metrin korkeudella merenpinnasta ja ympäristössä, jonka lämpötila on vähintään –7 °C.

b)	Ajoneuvolla on ajettu vähintään nopeudella 40 km/h vähintään 300 sekuntia, kun ajoneuvo on alle 2 440 metrin korkeudella merenpinnasta ja ympäristössä, jonka lämpötila on vähintään –7 °C.

c)	Ajoneuvo on ollut tasaisesti joutokäynnillä (eli kuljettaja ei paina kaasupoljinta ja ajoneuvon nopeus on enintään 1,6 km/h) vähintään 30 sekuntia, kun ajoneuvo on alle 2 440 metrin korkeudella merenpinnasta ja ympäristössä, jonka lämpötila on vähintään –7 °C.

7.6 Laskimien lukemien kirjaaminen ja kasvaminen

7.6.1

OBD-järjestelmä kirjaa ISO-standardin 15031-5 eritelmien mukaisesti sytytyssyklien laskimen ja yleisnimittäjän tiedot sekä kaikkien seuraavien valvontalaitteiden erilliset osoittajat ja nimittäjät, jos ajoneuvossa on tämän liitteen mukaan oltava tällainen valvontalaite:

a)	katalysaattorit (jokaisen ryhmän tiedot kirjataan erikseen)

b)	happi-/pakokaasuanturit, myös ylimääräiset happianturit (jokaisen anturin tiedot kirjataan erikseen)

c)	haihtumispäästöihin vaikuttava laite

d)	pakokaasujen kierrätysjärjestelmä

e)	muuttuva venttiilienajoitusjärjestelmä

f)	lisäilmajärjestelmä

g)	hiukkassuodatin

h)	typen oksidien jälkikäsittelyjärjestelmä (esim. NOx-adsorberi, NOx-reagenssi-/katalysaattorijärjestelmä)

i)	ahtopaineen säätöjärjestelmä.

7.6.2

Sellaisten erityisten osien tai järjestelmien yhteydessä, joihin liittyy useita valvontalaitteita, joiden tiedot on tämän kohdan mukaisesti kirjattava, (esim. happianturiryhmään 1 voi kuulua useita valvontalaitteita anturivastetta tai anturin muita ominaisuuksia varten), OBD-järjestelmä seuraa erikseen kunkin valvontalaitteen osoittajia ja nimittäjiä ja kirjaa vain sen valvontalaitteen osoittajan ja nimittäjän, jonka numeerinen suhdeluku on pienin. Jos kahdella tai useammalla valvontalaitteella on sama suhdeluku, kyseisestä osasta kirjataan sen valvontalaitteen osoittaja ja nimittäjä, jonka nimittäjä on suurin.

7.6.3

Kaikkien laskinten lukema kasvaa aina kokonaisluvulla yksi.

7.6.4

Kunkin laskimen vähimmäislukema on 0 ja enimmäislukema vähintään 65 535 muista OBD-järjestelmän standardoitua tietojen tallennusta ja kirjaamista koskevista vaatimuksista riippumatta.

7.6.5

Jos jonkin valvontalaitteen osoittaja tai nimittäjä saavuttaa enimmäisarvon, kummankin kyseisen valvontalaitteen lukema jaetaan kahdella, ennen kuin niitä kasvatetaan uudelleen kohtien 3.2 ja 3.3 mukaisesti. Jos sytytyssyklien laskin tai yleisnimittäjä saavuttaa enimmäislukeman, kyseisen laskimen lukema muuttuu nollaksi seuraavan kohtien 3.4 ja 3.5 mukaisen korotuksen yhteydessä.

7.6.6

Laskimet nollataan vain, kun muisti tyhjennetään pysyvästi (esim. uudelleenohjelmointi) tai jos lukemat tallennetaan vikamuistiin, kun vikamuistin tiedot katoavat valvontamoduulin sähkökatkoksen takia (esim. akun kytkeminen irti).

7.6.7

Valmistajan on varmistettava, ettei osoittajan ja nimittäjän arvoja voida nollata tai muuttaa muissa kuin tässä kohdassa esitetyissä tapauksissa.

7.7 Osoittajien ja nimittäjien sekä yleisnimittäjän poistaminen käytöstä

7.7.1

OBD-järjestelmän on 10 sekunnin kuluessa sellaisen vian havaitsemisesta, joka poistaa käytöstä tämän liitteen valvontaedellytysten täyttämiseen vaadittavan valvontalaitteen (eli kun vian ilmoitus- tai vahvistuskoodi on tallennettu), estettävä kunkin käytöstä poistetun valvontalaitteen osoittajan ja nimittäjän arvon nouseminen. Kun vikaa ei enää havaita (eli kun vian ilmoituskoodi poistuu tai poistetaan lukulaitteen komennolla), kaikkien siihen liittyvien osoittajien ja nimittäjien arvon nousemisen on jatkuttava 10 sekunnin kuluessa.

7.7.2

OBD-järjestelmän on 10 sekunnin kuluessa sellaisen voimanottotoiminnon käynnistymisestä, joka poistaa käytöstä tämän liitteen valvontaedellytysten täyttämiseen vaadittavan valvontalaitteen, estettävä kunkin käytöstä poistetun valvontalaitteen osoittajan ja nimittäjän arvon nouseminen. Kun voimanottotoiminto päättyy, kaikkien siihen liittyvien osoittajien ja nimittäjien arvon nousemisen on jatkuttava 10 sekunnin kuluessa.

7.7.3

OBD-järjestelmän on estettävä tietyn valvontalaitteen osoittajan ja nimittäjän arvon nouseminen 10 sekunnin kuluessa siitä, kun jossakin osassa, jolla määritellään tietyn valvontalaitteen nimittäjän peruste (eli ajoneuvon nopeus, ympäristön lämpötila, korkeus, joutokäynti, moottorin kylmäkäynnistys tai toiminta-aika) on havaittu vika ja sitä koskeva vian ilmoituskoodi on tallennettu. Osoittajan ja nimittäjän arvon nousemisen on jatkuttava 10 sekunnin kuluessa siitä, kun vikaa ei enää esiinny (eli kun vian ilmoituskoodi poistuu tai poistetaan lukulaitteen komennolla).

7.7.4

OBD-järjestelmän on estettävä yleisnimittäjän arvon nouseminen 10 sekunnin kuluessa siitä, kun jossakin osassa, jolla määritellään kohdan 3.5 perusteiden täyttyminen (eli ajoneuvon nopeus, ympäristön lämpötila, korkeus, joutokäynti tai toiminta-aika), on havaittu vika ja sitä koskeva vian ilmoituskoodi on tallennettu. Yleisnimittäjän arvoa ei saa estää nousemasta mistään muusta syystä. Yleisnimittäjän arvon nousemisen on jatkuttava 10 sekunnin kuluessa siitä, kun vikaa ei enää esiinny (eli kun vian ilmoituskoodi poistuu tai poistetaan lukulaitteen komennolla).

Lisäys 2

Ajoneuvoperheen olennaiset piirteet

1. OBD-perheen määritysparametrit

OBD-perheellä tarkoitetaan valmistajan määrittelemää sellaisten ajoneuvojen ryhmää, joiden ominaisuuksien voidaan ajoneuvojen rakenteen perusteella olettaa olevan samankaltaiset pakokaasupäästöjen ja OBD-järjestelmien osalta. Kaikkien perheeseen kuuluvien moottorien on täytettävä tämän asetuksen vaatimukset.

OBD-perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Joissain tapauksissa parametrit voivat vaikuttaa toisiinsa. Tällainen yhteisvaikutus on otettava huomioon, ja on varmistettava, että vain ajoneuvot, jotka ovat pakokaasupäästöjensä osalta samanlaiset, luetaan samaan OBD-perheeseen.

2. Edellä esitetyn tavoitteen kannalta katsotaan, että ajoneuvotyypit kuuluvat samaan perheeseen moottorin, päästöjenrajoitusjärjestelmän ja sisäisen valvontajärjestelmän osalta, jos ne ovat tässä kohdassa lueteltujen ominaisuuksien suhteen samanlaisia.

Moottori:

a)	palamisprosessi (kipinäsytytys, puristussytytys, kaksitahtinen, nelitahtinen/kierto)

b)	polttoaineensyöttömenetelmä (yksi- tai monipisteruiskutus)

c)	polttoainetyyppi (bensiini, diesel, joustavasti bensiini/etanoli, joustavasti diesel/biodiesel, maakaasu/biometaani, nestekaasu, kaksi polttoainetta bensiini/maakaasu/biometaani, kaksi polttoainetta bensiini/nestekaasu).

Päästöjenrajoitusjärjestelmä:

a)	katalysaattorin tyyppi (hapetus, kolmitoiminen, lämmitetty, selektiivinen katalyyttinen pelkistys SCR, muu)

b)	hiukkasloukun tyyppi

c)	lisäilman suihkutus (on / ei ole)

d)	pakokaasujen kierrätys (on / ei ole).

OBD-järjestelmän osat ja toiminta

OBD-järjestelmän suorittama toiminnan valvonta, vikojen havaitseminen ja vikojen ilmaisu ajoneuvon kuljettajalle.

LIITE 14

PÄÄSTÖJEN TESTAUSMENETTELY SÄHKÖTOIMISILLE HYBRIDIAJONEUVOILLE

1. JOHDANTO

1.1 Tässä liitteessä määritellään ne erityismääräykset, jotka koskevat tämän säännön kohdassa 2.21.2 määriteltyjen sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen tyyppihyväksyntää.

1.2 Yleissääntönä on se, että sähkökäyttöisille hybridiajoneuvoille tehdään tyypin I, II, III, IV, V ja VI testit sekä OBD-testi liitteiden 4a, 5, 6, 7, 9, 8 ja 11 mukaisesti, ellei tässä liitteessä toisin määrätä.

1.3 Sähköverkosta ladattavat ajoneuvot (luokittelu kohdassa 2) testataan vain tyyppi I -testin osalta olosuhteiden A ja olosuhteiden B mukaisesti. Olosuhteiden A ja B mukaisesti saadut testitulokset ja painotetut arvot merkitään ilmoituslomakkeeseen.

1.4 Päästötestien tulosten on noudatettava raja-arvoja kaikissa tässä säännössä kuvatuissa testausolosuhteissa.

2. SÄHKÖKÄYTTÖISTEN HYBRIDIAJONEUVOJEN LUOKAT

Ajoneuvon lataus

Sähköverkosta ladattava (1)

(OVC)

Pelkästään polttomoottorilla ladattava (2)

(NOVC)

Käyttötilan vaihtokytkin

ei ole

3. TYYPPI I -TESTAUSMENETELMÄT

3.1 Ulkopuolelta ladattava (OVC HEV) ajoneuvo, jossa ei ole käyttötilan vaihtokytkintä

3.1.1 Tehdään kaksi testiä seuraavissa olosuhteissa:

Olosuhteet A	:	Testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite.
Olosuhteet B	:	Testi suoritetaan ilman sähköenergian/voiman varastointilaitetta minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin).

Sähköenergian/voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili tyyppi I -testin eri vaiheissa esitetään lisäyksessä 1.

3.1.2 Olosuhteet A

3.1.2.1 Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.)

a)	tasaisella 50 km:n/h nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy

tai, jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km:n/h nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty

c)	tai valmistajan suositusten mukaisesti.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

3.1.2.2 Ajoneuvon esivalmistelu

3.1.2.2.1

Puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta käytetään liitteen 4a taulukossa 2 (ja kuvassa 3) kuvattua osan 2 sykliä. Ajetaan kolme perättäistä sykliä kohdan 3.1.2.5.3 mukaisesti.

3.1.2.2.2

Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 1 syklin avulla kohdan 3.1.2.5.3 mukaisesti.

3.1.2.3 Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ±2 K huoneen lämpötilasta ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen kohdassa 3.1.2.4 kuvatun latauksen tuloksena.

3.1.2.4 Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana

a)	käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on, tai

b)	käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta yön yli jatkuvan normaalin latausmenettelyn mukaisesti.

Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.

Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.

3.1.2.5 Testausmenettely

3.1.2.5.1

Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.1.2.5.2

Voidaan käyttää kohdassa 3.1.2.5.2.1 tai 3.1.2.5.2.2 määriteltyä testausmenettelyä sen mukaan, mikä menettely on valittu säännön nro 101 liitteen 8 kohdassa 3.2.3.2.

3.1.2.5.2.1

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja lopetetaan viimeisen maantieajojakson joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppu) (NL).

3.1.2.5.2.2

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistämistä tai käynnistämistä aloitettaessa, ja sitä jatketaan muutaman toistuvan testausjakson ajan. Näytteenotto lopetetaan ensimmäisen maantieajojakson (osa 2) viimeisen joutokäyntijakson päättyessä, kun akku on saavuttanut minimilataustilan jäljempänä määriteltävien kriteerien mukaisesti (näytteenoton loppu NL).

Mitataan kunkin yhdistetyn jakson sähkötase Q (Ah) käyttäen säännön nro 101 liitteen 8 lisäyksessä 2 kuvattua menetelmää, ja määritetään sen avulla, milloin akun minimilataustila on saavutettu.

Akun katsotaan saavuttaneen minimilataustilan yhdistetyn jakson N aikana, jos yhdistetyllä jaksolla N + 1 mitattu sähkötase osoittaa latauksen purkautuneen enintään 3 % akun nimelliskapasiteetista (Ah) maksimilataustilassa valmistajan ilmoittaman mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä voidaan suorittaa lisää testausjaksoja ja sisällyttää niiden tulokset kohdissa 3.1.2.5.5 ja 3.1.4.2 esitettyihin laskelmiin, kunhan kunkin lisätestausjakson sähkötase osoittaa akun purkautuneen vähemmän kuin edellisellä jaksolla.

Kunkin jakson välillä voidaan pitää enintään 10 minuutin mittainen kuumahaihtumajakso. Tänä aikana voimansiirron on oltava kytkettynä irti.

3.1.2.5.3

Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4a mukaisesti tai, jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuin ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteessä 4a määrättyjä vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteen 4a kohdan 6.1.3 kuvausta.

3.1.2.5.4

Pakokaasut analysoidaan liitteen 4a mukaisesti.

3.1.2.5.5

Verrataan testituloksia tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin epäpuhtauden keskimääräinen päästöarvo olosuhteiden A mukaisesti (M1i).

Kun testi suoritetaan kohdan 3.1.2.5.2.1 mukaisesti, M1i on ainoan yhdistetyn jakson tulos.

Kun testi suoritetaan kohdan 3.1.2.5.2.2 mukaisesti, kunkin yhdistetyn jakson testituloksen M1ia kerrottuna soveltuvilla huononemis- ja Ki-kertoimilla on alitettava tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määrätyt raja-arvot. Kohdassa 3.1.4 esitettyä laskelmaa varten M1i määritellään seuraavasti:

jossa

i	:	on epäpuhtaus
a	:	on jakso.

3.1.3 Olosuhteet B

3.1.3.1 Ajoneuvon esivalmistelu

3.1.3.1.1

3.1.3.1.2

Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla kohdan 3.1.3.4.3. mukaisesti.

3.1.3.2 Ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.)

a)	tasaisella 50 km:n/h nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy

tai, jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km:n/h nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tekninen tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty,

c)	tai valmistajan suositusten mukaisesti.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

3.1.3.3 Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn mahdollisen ja jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ±2 K.

3.1.3.4 Testausmenettely

3.1.3.4.1

Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.1.3.4.2

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja lopetetaan viimeisen maantieajojakson joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppu) (NL).

3.1.3.4.3

3.1.3.4.4

Pakokaasut analysoidaan liitteen 4a mukaisesti.

3.1.3.5 Verrataan testituloksia tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin epäpuhtauden keskimääräinen päästöarvo olosuhteiden B mukaisesti (M2i). Testituloksen M2i kerrottuna soveltuvilla huononemis- ja Ki-kertoimilla on alitettava tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määrätyt raja-arvot.

3.1.4 Testitulokset

3.1.4.1 Kohdan 3.1.2.5.2.1 mukaisesti suoritettava testi

Lasketaan painotetut arvot ilmoitusta varten seuraavasti:

Mi = (De · M1i + Dav · M2i)/(De + Dav)

jossa

Mi	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina kilometriä kohti
M1i	=	kohdan 3.1.2.5.5 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite
M2i	=	kohdan 3.1.3.5 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite
De	=	ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde säännön nro 101 liitteessä 9 kuvatun menettelyn mukaisesti; valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä
Dav	=	25 km (keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä).

3.1.4.2 Kohdan 3.1.2.5.2.2 mukaisesti suoritettava testi

Lasketaan painotetut arvot ilmoitusta varten seuraavasti:

Mi = (Dovc · M1i + Dav · M2i)/(Dovc + Dav)

jossa

Mi	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina kilometriä kohti
M1i	=	kohdan 3.1.2.5.5 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite
M2i	=	kohdan 3.1.3.5 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite
Dovc	=	latauksen mahdollistama toimintasäde säännön nro 101 liitteessä 9 kuvatun menettelyn mukaisesti
Dav	=	25 km (keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä).

3.2 Ulkopuolelta ladattava sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo (OVC HEV), jossa on käyttötavan vaihtokytkin

3.2.1 Tehdään kaksi testiä seuraavissa olosuhteissa:

3.2.1.1

Olosuhteet A

Testi suoritetaan ajoneuvolle, jossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite.

3.2.1.2

Olosuhteet B

Testi suoritetaan ilman sähköenergian/voiman varastointilaitetta minimilataustilassa (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin).

3.2.1.3

Käyttötavan vaihtokytkin on säädettävä seuraavan taulukon mukaan:

Hybriditilat

Akun lataustila

—	Pelkkä sähkö

—

Hybridi

—	Pelkkä polttoaineen käyttö

—

Hybridi

—	Pelkkä sähkö

—	Pelkkä polttoaineen käyttö

—

Hybridi

—	Hybriditila n (3) …

—	Hybriditila m (3)

Kytkin asennossa

Olosuhteet A Täyteen ladattu

Hybridi

Eniten sähköä käyttävä hybriditila (4)

Olosuhteet B Minimilataustila

Hybridi

Polttoaineen käyttö

Eniten polttoainetta käyttävä tila (5)

3.2.2 Olosuhteet A

3.2.2.1 Jos ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde on suurempi kuin yksi kokonainen jakso, tyyppi I -testi voidaan valmistajan pyynnöstä suorittaa käyttämällä pelkkää sähköä. Siinä tapauksessa moottoria ei tarvitse esivakauttaa kohdan 3.2.2.3.1 tai 3.2.2.3.2 mukaisesti.

3.2.2.2 Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla siten, että kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon puolen tunnin purkamisella saavuttamasta enimmäisnopeudesta (määritetty säännössä nro 101).

Purkaminen lakkaa, kun

a)	ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65:tä prosenttia sen enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana, tai

b)	ajoneuvon vakiovarustukseen kuuluvat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo tai

c)	on ajettu 100 km:n matka.

Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa pelkällä sähköllä, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.)

a)	tasaisella 50 km:n/h nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy, tai

jos ajoneuvo ei voi saavuttaa tasaista 50 km:n/h nopeutta ilman polttoainetta käyttävän moottorin käynnistämistä, nopeutta pienennetään, kunnes ajoneuvolla voidaan ajaa määrätty aika tai matka (josta tutkimuslaitos ja valmistaja sopivat) sellaisella pienemmällä tasaisella nopeudella, jolla polttoainetta käyttävä moottori ei käynnisty, tai

c)	valmistajan suositusten mukaisesti.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

3.2.2.3 Ajoneuvon esivalmistelu

3.2.2.3.1

3.2.2.3.2

Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla kohdan 3.2.2.6.3 mukaisesti.

3.2.2.4 Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakauttamista on suoritettava ainakin kuusi tuntia ja jatkettava, kunnes mahdolliset moottoriöljyn ja jäähdytysnesteen lämpötilat ovat ±2 K huoneen lämpötilasta, ja sähköenergian/voiman varastointilaite on latautunut täyteen kohdassa 3.2.2.5 kuvatun latauksen tuloksena.

3.2.2.5 Sähköenergian/voiman varastointilaite ladataan seisonnan aikana

a)	käyttämällä ajoneuvossa olevan latauslaitetta, jos sellainen on, tai

b)	käyttämällä valmistajan suosittelemaa ulkoista latauslaitetta yön yli jatkuvan normaalin latausmenettelyn mukaisesti.

Toimenpiteen yhteydessä ei sallita mitään automaattisesti tai manuaalisesti käynnistyviä erikoislatauksia, kuten tasauslatauksia tai huoltolatauksia.

Valmistajan on vakuutettava, että testin aikana ei ole käytetty mitään erikoislatausta.

3.2.2.6 Testausmenettely

3.2.2.6.1

Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.2.2.6.2

Voidaan käyttää kohdassa 3.2.2.6.2.1 tai 3.2.2.6.2.2 määriteltyä testausmenettelyä sen mukaan, mikä menettely on valittu säännön nro 101 liitteen 8 kohdassa 4.2.4.2.

3.2.2.6.2.1

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja lopetetaan viimeisen maantieajojakson joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppu) (NL).

3.2.2.6.2.2

Mitataan kunkin yhdistetyn jakson sähkötase Q (Ah) käyttäen säännön nro 101 liitteen 8 lisäyksessä 2 kuvattua menetelmää ja määritetään sen avulla, milloin akun minimilataustila on saavutettu.

Akun katsotaan saavuttaneen minimilataustilan yhdistetyn jakson N aikana, jos yhdistetyllä jaksolla N + 1 mitattu sähkötase osoittaa latauksen purkautuneen enintään 3 % akun nimelliskapasiteetista (Ah) maksimilataustilassa valmistajan ilmoittaman mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä voidaan suorittaa lisää testausjaksoja ja sisällyttää niiden tulokset kohdissa 3.2.2.7 ja 3.2.4.3 esitettyihin laskelmiin, kunhan kunkin lisätestausjakson sähkötase osoittaa akun purkautuneen vähemmän kuin edellisellä jaksolla.

Kunkin jakson välillä voidaan pitää enintään 10 minuutin mittainen kuumahaihtumajakso. Tänä aikana voimansiirron on oltava kytkettynä irti.

3.2.2.6.3

3.2.2.6.4

Pakokaasut analysoidaan liitteen 4a mukaisesti.

3.2.2.7 Verrataan testituloksia tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin epäpuhtauden keskimääräinen päästöarvo olosuhteiden A mukaisesti (M1i).

Kun testi suoritetaan kohdan 3.2.2.6.2.1 mukaisesti, M1i on ainoan yhdistetyn jakson tulos.

Kun testi suoritetaan kohdan 3.2.2.6.2.2 mukaisesti, kunkin yhdistetyn jakson testituloksen M1ia kerrottuna soveltuvilla huononemis- ja Ki-kertoimilla on alitettava tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määrätyt raja-arvot. Kohdassa 3.2.4 esitettyä laskelmaa varten M1i määritellään seuraavasti:

jossa

i	:	on epäpuhtaus
a	:	on jakso.

3.2.3 Olosuhteet B

3.2.3.1 Ajoneuvon esivalmistelu

3.2.3.1.1

Puristussytytysmoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta käytetään liitteen 4a taulukossa 2 ja kuvassa 2 kuvattua osan 2 sykliä. Ajetaan kolme perättäistä sykliä kohdan 3.2.3.4.3 mukaisesti.

3.2.3.1.2

Kipinäsytytysmoottorilla varustetut ajoneuvot esivalmistellaan yhden osan 1 syklin ja kahden osan 2 syklin avulla kohdan 3.2.3.4.3 mukaisesti.

3.2.3.2 Ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan kohdan 3.2.2.2 mukaisesti.

3.2.3.3 Esivakautuksen jälkeen ajoneuvo on pidettävä testaukseen saakka tilassa, jonka lämpötila säilyy suhteellisen vakiona välillä 293–303 K (20–30 °C). Vakautuksen on kestettävä vähintään kuusi tuntia ja jatkuttava, kunnes moottoriöljyn ja mahdollisen jäähdytysnesteen lämpötila on kyseisen tilan lämpötila ±2 K.

3.2.3.4 Testausmenettely

3.2.3.4.1

Ajoneuvo käynnistetään kuljettajan käytössä olevalla tavanomaisella tavalla. Ensimmäinen ajojakso alkaa ajoneuvon käynnistyksen alkaessa.

3.2.3.4.2

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen ajoneuvon käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja lopetetaan viimeisen maantieajojakson joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppu) (NL).

3.2.3.4.3

3.2.3.4.4

Pakokaasut analysoidaan liitteen 4a mukaisesti.

3.2.3.5 Verrataan testituloksia tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määriteltyihin raja-arvoihin ja lasketaan kunkin epäpuhtauden keskimääräinen päästöarvo olosuhteiden B mukaisesti (M2i). Testituloksen M2i kerrottuna soveltuvilla huononemis- ja Ki-kertoimilla on alitettava tämän säännön kohdassa 5.3.1.4 määrätyt raja-arvot.

3.2.4 Testitulokset

3.2.4.1 Kohdan 3.2.2.6.2.1 mukaisesti suoritettava testi

Lasketaan painotetut arvot ilmoitusta varten seuraavasti:

Mi = (De · M1i + Dav · M2i)/(De + Dav)

jossa

Mi	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina kilometriä kohti
M1i	=	kohdan 3.2.2.7 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite
M2i	=	kohdan 3.2.3.5 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite
De	=	ajoneuvon sähkökäyttöinen toimintasäde, kun kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö”, säännön nro 101 liitteessä 9 kuvatun menettelyn mukaisesti. Jos asentoa ”pelkkä sähkö” ei ole, valmistajan on pystyttävä osoittamaan keinot mittauksen suorittamiseksi ajoneuvon kulkiessa pelkällä sähköllä.
Dav	=	25 km (keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä).

3.2.4.2 Kohdan 3.2.2.6.2.2 mukaisesti suoritettava testi

Lasketaan painotetut arvot ilmoitusta varten seuraavasti:

Mi = (Dovc · M1i + Dav · M2i)/(Dovc + Dav)

jossa

Mi	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina kilometriä kohti
M1i	=	kohdan 3.2.2.7 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on täyteen ladattu sähköenergian/voiman varastointilaite
M2i	=	kohdan 3.2.3.5 mukaisesti laskettu epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina kilometriä kohti, kun ajoneuvossa on minimilataustilassa oleva (mahdollisimman tyhjiin purettu) sähköenergian/voiman varastointilaite
Dovc	=	latauksen mahdollistama toimintasäde säännön nro 101 liitteessä 9 kuvatun menettelyn mukaisesti
Dav	=	25 km (keskimääräinen matka akun latauskertojen välillä).

3.3 Ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta (NOVC HEV) ja jossa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä

3.3.1 Ajoneuvot testataan liitteen 4a mukaisesti.

3.3.2 Esivakauttamiseksi suoritetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa.

3.3.3 Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4a mukaisesti tai, jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuin ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteessä 4a määrättyjä vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteen 4a kohdan 6.1.3 kuvausta.

3.4 Ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta (NOVC HEV) ja jossa on käyttötavan vaihtokytkin

3.4.1 Ajoneuvot esivakautetaan ja testataan hybriditilassa liitteen 4a mukaisesti. Jos käytettävissä on useita hybriditiloja, testi suoritetaan siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila). Tutkimuslaitos varmistaa valmistajan toimittamien tietojen perusteella, että raja-arvoja noudatetaan kaikissa hybriditiloissa.

3.4.2 Esivakauttamiseksi suoritetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa.

3.4.3 Ajoneuvolla ajetaan liitteen 4a mukaisesti tai, jos käytössä on valmistajan ohjeiden mukainen erityinen vaihteidenvaihtostrategia, siten kuin ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa neuvotaan ja kuten tekninen vaihdelaite ilmoittaa (ajajalle tiedoksi). Tällaisten ajoneuvojen osalta ei sovelleta liitteessä 4a määrättyjä vaihteiden vaihtamiskohtia. Ajojakson mallin osalta sovelletaan liitteen 4a kohdan 6.1.3.2 kuvausta.

4. TYYPPI II -TESTIMENETELMÄT

4.1 Ajoneuvot testataan liitteen 5 mukaisesti siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä. Valmistajan on osoitettava sellainen käyttötapa, jonka avulla tämän testin suorittaminen on mahdollista.

Tarvittaessa käytetään tämän säännön kohdassa 5.1.6 esitettyä erityistä menettelyä.

5. TYYPPI III -TESTIMENETELMÄT

5.1 Ajoneuvot testataan liitteen 6 mukaisesti siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä. Valmistajan on osoitettava sellainen käyttötapa, jonka avulla tämän testin suorittaminen on mahdollista.

5.2 Testit suoritetaan vain liitteen 6 kohdassa 3.2 määritetyissä olosuhteissa 1 ja 2. Jos testaaminen olosuhteiden 2 mukaisesti on jostakin syystä mahdotonta, on vaihtoehtoisesti määritettävä toinen tasaista nopeutta koskeva edellytys (siten, että polttoainetta kuluttava moottori on käynnissä kuormitettuna).

6. TYYPPI IV -TESTIMENETELMÄT

6.1 Ajoneuvot testataan liitteen 7 mukaisesti.

6.2 Ennen testimenettelyn aloittamista (liitteen 7 kohta 5.1) ajoneuvot esivakautetaan seuraavasti:

6.2.1

Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot:

6.2.1.1

Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot, joissa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä: Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvon sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla (testiradalla, alustadynamometrillä tms.)

a)	tasaisella 50 km:n/h nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy, tai

c)	valmistajan suositusten mukaan.

Polttoainetta käyttävä moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

6.2.1.2

Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot, joissa on käyttötavan vaihtokytkin: Menettely aloitetaan purkamalla ajoneuvossa oleva sähköenergian/voiman varastointilaite ajamalla siten, että kytkin on asennossa ”pelkkä sähkö” (testiradalla, alustadynamometrillä tms.) tasaisella nopeudella, joka on 70 ± 5 prosenttia ajoneuvon puolen tunnin purkamisella saavuttamasta enimmäisnopeudesta.

Purkaminen lakkaa, kun

a)	ajoneuvo ei kykene kulkemaan nopeudella, joka vastaa 65:tä prosenttia sen enimmäisnopeudesta 30 minuutin aikana, tai

b)	ajoneuvon vakiovarustukseen kuuluvat laitteet antavat ajajalle kehotuksen pysäyttää ajoneuvo tai

c)	on ajettu 100 km:n matka.

Jos ajoneuvoa ei ole mahdollista ajaa pelkällä sähköllä, sähköenergian/voiman varastointilaite puretaan ajamalla ajoneuvoa (testiradalla, alustadynamometrillä tms.)

a)	tasaisella 50 km:n/h nopeudella, kunnes sähkökäyttöisen hybridiajoneuvon polttoainetta käyttävä moottori käynnistyy, tai

c)	valmistajan suositusten mukaan.

Moottori sammutetaan 10 sekunnin kuluessa siitä, kun se käynnistyi automaattisesti.

6.2.2

Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta:

6.2.2.1

Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta ja joissa ei ole käyttötavan vaihtokytkintä: Menettelyn aluksi suoritetaan esivakauttaminen, jossa ajetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa.

6.2.2.2

Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot, joissa on käyttötavan vaihtokytkin: Menettelyn aluksi suoritetaan esivakauttaminen, jossa ajetaan vähintään kaksi peräkkäistä kokonaista ajojaksoa (yksi osan 1 sykli ja yksi osan 2 sykli) ilman seisontaa siten, että ajoneuvo kulkee hybriditilassa. Jos käytettävissä on useita hybriditiloja, testi suoritetaan siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).

6.3 Esivakauttamisajo ja dynamometritesti tehdään liitteen 7 kohtien 5.2 ja 5.4 mukaisesti.

6.3.1

Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot: samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin olosuhteet B (kohdat 3.1.3 ja 3.2.3).

6.3.2

Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta: samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testi.

7. TYYPPI V -TESTIMENETELMÄT

7.1 Ajoneuvot testataan liitteen 9 mukaisesti.

7.2 Ulkopuolelta ladattavat ajoneuvot:

Sähköenergian/voiman varastointilaitetta saa ladata kahdesti päivässä ajomatkaa kerrytettäessä.

Ulkopuolelta ladattavissa ajoneuvoissa, joissa on käyttötavan vaihtokytkin, ajomatkaa kerrytetään ajamalla siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).

Ajomatkaa kerrytettäessä vaihtaminen toiseen hybriditilaan on sallittua, jos se on tarpeen ajomatkan kerryttämisen jatkamiseksi, mikäli tutkimuslaitos suostuu siihen.

Päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin olosuhteet B (kohdat 3.1.3 ja 3.2.3).

7.3 Ajoneuvot, joita ei voi ladata ulkopuolelta:

Ajoneuvoissa, joita ei voi ladata ulkopuolelta ja joissa on käyttötavan vaihtokytkin, ajomatkaa kerrytetään ajamalla siinä tilassa, jossa ajoneuvo on automaattisesti virta-avaimen kääntämisen jälkeen (normaalitila).

Päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.

8. TYYPPI VI -TESTIMENETELMÄT

8.1 Ajoneuvot testataan liitteen 8 mukaisesti.

8.2 Ulkopuolelta ladattavien ajoneuvojen päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin olosuhteet B (kohdat 3.1.3 ja 3.2.3).

8.3 Ajoneuvojen, joita ei voi ladata ulkopuolelta, päästöt mitataan samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.

9. AJONEUVON SISÄISEN VALVONTAJÄRJESTELMÄN (OBD) TESTAUSMENETELMÄT

9.1 Ajoneuvot testataan liitteen 11 mukaisesti.

9.2 Ulkopuolelta ladattavien ajoneuvojen päästömittaukset tehdään samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testin olosuhteet B (kohdat 3.1.3 ja 3.2.3).

9.3 Ajoneuvojen, joita ei voi ladata ulkopuolelta, päästöt mitataan samoissa olosuhteissa kuin tyyppi I -testissä.

(1) Tai ”ulkopuolelta ladattava ajoneuvo”.

(2) Tai ”ajoneuvo, jota ei voi ladata ulkopuolelta”.

(3) Esimerkiksi urheilullinen, taloudellinen, kaupunkiajo, maantieajo.

(4) Eniten sähköä käyttävä hybriditila:

Hybriditila, jossa todistetusti kuluu eniten sähköä verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin hybriditiloihin testattaessa säännön nro 101 liitteen 10 kohdan 4 olosuhteiden A mukaisesti. Määritetään valmistajan toimittamien tietojen perusteella ja yhteisymmärryksessä tutkimuslaitoksen kanssa.

(5) Eniten polttoainetta käyttävä tila:

Hybriditila, jossa todistetusti kuluu eniten polttoainetta verrattuna kaikkiin vaihtoehtoisiin hybriditiloihin testattaessa säännön nro 101 liitteen 10 kohdan 4 olosuhteiden B mukaisesti. Määritetään valmistajan toimittamien tietojen perusteella ja yhteisymmärryksessä tutkimuslaitoksen kanssa.

Lisäys

Sähköenergian/voiman varastointilaitteen lataustilaprofiili ulkopuolelta ladattavien sähkökäyttöisten hybridiajoneuvojen tyyppi I -testissä

Tyyppi I -testin testausolosuhteet A (SOC = lataustila)

Olosuhteet A:

1)	sähköenergian/voiman varastointilaitteen alkuperäinen lataustila
2)	purku kohdan 3.1.2.1 tai 3.2.2.1 mukaisesti
3)	ajoneuvon esivakauttaminen kohdan 3.1.2.2 tai 3.2.2.2 mukaisesti
4)	lataaminen seisonta-aikana kohdan 3.1.2.3 ja 3.1.2.4 tai 3.2.2.3 ja 3.2.2.4 mukaisesti
5)	kohdan 3.1.2.5 tai 3.2.2.5 mukainen testi.

Tyyppi I -testin testausolosuhteet B (SOC = lataustila)

Olosuhteet B:

1)	alkuperäinen lataustila
2)	ajoneuvon esivakauttaminen kohdan 3.1.3.1 tai 3.2.3.1 mukaisesti
3)	purku kohdan 3.1.3.2 tai 3.2.3.2 mukaisesti
4)	seisonta-aika kohdan 3.1.3.3 tai 3.2.3.3 mukaisesti
5)	kohdan 3.1.3.4 tai 3.2.3.4 mukainen testi.

Otoksen koko (n)	Hyväksymiskynnys (An)	Hylkäämiskynnys (Bn)
3	–0,80381	16,64743
4	–0,76339	7,68627
5	–0,72982	4,67136
6	–0,69962	3,25573
7	–0,67129	2,45431
8	–0,64406	1,94369
9	–0,61750	1,59105
10	–0,59135	1,33295
11	–0,56542	1,13566
12	–0,53960	0,97970
13	–0,51379	0,85307
14	–0,48791	0,74801
15	–0,46191	0,65928
16	–0,43573	0,58321
17	–0,40933	0,51718
18	–0,38266	0,45922
19	–0,35570	0,40788
20	–0,32840	0,36203
21	–0,30072	0,32078
22	–0,27263	0,28343
23	–0,24410	0,24943
24	–0,21509	0,21831
25	–0,18557	0,18970
26	–0,15550	0,16328
27	–0,12483	0,13880
28	–0,09354	0,11603
29	–0,06159	0,09480
30	–0,02892	0,07493
31	0,00449	0,05629
32	0,03876	0,03876

Tyyppi I, tulos	Testi	CO (mg/km)	THC (mg/km)	NMHC (mg/km)	Nox (mg/km)	THC + Nox (mg/km)	Hiukkaset (mg/km)	Hiukkaset (#/km)
Mitattu (1) (4)	1
	2
	3
Mitattu keskiarvo (M) (1) (4)
K (1) (5)						(2)
Keskiarvo laskettuna Ki-kertoimella (M.Ki) (4)						(3)
DF (1) (5)
Lopullinen keskiarvo laskettuna Ki-kertoimella ja DF-kertoimella (M.Ki.DF) (6)
Raja-arvo

Tyyppi VI	CO (mg/km)	THC (mg/km)
Mitattu arvo

Kirjain	Ajoneuvon luokka ja alaluokka	Moottorityyppi
J	M, N1 alaluokka I	Kipinäsytytys Puristussytytys
K	M1 erityisiin sosiaalisiin tarpeisiin (paitsi M1G)	Puristussytytys
L	N1 alaluokka II	Kipinäsytytys Puristussytytys
M	N1 alaluokka III, N2	Kipinäsytytys Puristussytytys

Olosuhde nro	Ajoneuvon nopeus (km/h)
1	Joutokäynti
2	50 ± 2 (kolmosvaihde tai ”drive”)
3	50 ± 2 (kolmosvaihde tai ”drive”)

Kumulatiivinen otoskoko (n)	Hyväksymiskynnys	Hylkäämiskynnys
3	0	—
4	1	—
5	1	5
6	2	6
7	2	6
8	3	7
9	4	8
10	4	8
11	5	9
12	5	9
13	6	10
14	6	11
15	7	11
16	8	12
17	8	12
18	9	13
19	9	13
20	11	12

Olosuhde nro	Jarrun absorboima teho
1	Nolla
2	Tyyppi I -testi nopeudessa 50 km/h
3	Kuten olosuhde 2, mutta kerrottuna kertoimella 1,7

Muuttuja	Yksikkö	Raja-arvot (6)		Testimenetelmä (7)
Muuttuja	Yksikkö	Pienin	Suurin	Testimenetelmä (7)
Tutkimusoktaaniluku, RON		95	—	EN ISO 5164
Moottorioktaaniluku, MON		85	—	EN ISO 5163
Tiheys 15 °C:ssa	kg/m3	ilmoitetaan		ISO 3675
Höyrynpaine	kPa	40	60	EN ISO 13016-1 (DVPE)
Rikkipitoisuus (8) (9)	mg/kg	—	10	EN ISO 20846 EN ISO 20884
Hapettumisvakaus	minuuttia	360		EN ISO 7536
Hartsipitoisuus (ilman liuotteita)	mg/100 ml	—	5	EN-ISO 6246
Ulkomuoto Määritellään ympäristön lämpötilassa tai 15 °C:ssa, sen mukaan kumpi on korkeampi.		puhdas ja kirkas, ilman näkyviä kiinteitä tai jähmeitä epäpuhtauksia		silmämääräinen tarkastus
Etanoli ja korkeammat alkoholit (10)	til-%	83	85	EN 1601 EN 13132 EN 14517
Korkeammat alkoholit (C3–C8)	til-%	—	2
Metanoli	til-%		0,5
Bensiini (11)	til-%	tasapainosuhde		EN 228
Fosfori	mg/l	0,3 (12)		ASTM D 3231
Vesipitoisuus	til-%		0,3	ASTM E 1064
Epäorgaaninen kloridi	mg/l		1	ISO 6227
pHe		6,5	9	ASTM D 6423
Kuparinauhakorroosio (3h 50 °C:ssa)	luokitus	luokka 1		EN ISO 2160
Happamuus (etikkahappona CH3COOH)	massa-% (mg/l)	—	0,005 (40)	ASTM D 1613
Hiili-vetysuhde		ilmoitetaan
Hiili-happisuhde		ilmoitetaan

Muuttuja	Yksikkö	Polttoaine A	Polttoaine B	Testimenetelmä
Koostumus:				ISO 7941
C3-pitoisuus	til-%	30 ± 2	85 ± 2
C4-pitoisuus	til-%	tasapainosuhde (1)	tasapainosuhde (1)
< C3, >C4	til-%	enintään 2	enintään 2
Olefiinit	til-%	enintään 12	enintään 15
Haihdutusjäämä	mg/kg	enintään 50	enintään 50	ISO 13757 tai EN 15470
Vesi 0 °C:ssa		vapaa	vapaa	EN 15469
Kokonaisrikkipitoisuus	mg/kg	enintään 50	enintään 50	EN 24260 tai ASTM 6667
Rikkivety		ei rikkivetyä	ei rikkivetyä	ISO 8819
Kuparinauhakorroosio	luokitus	luokka 1	luokka 1	ISO 6251 (2)
Haju		luonteenomainen	luonteenomainen
Moottorin oktaaniluku		vähintään 89	vähintään 89	EN 589 liite B

Ominaisuudet	Yksiköt	Perusta	Raja-arvot		Testimenetelmä
Ominaisuudet	Yksiköt	Perusta	Alaraja	Yläraja	Testimenetelmä
Vertailupolttoaine G20
Koostumus:
Metaani	mooli-%	100	99	100	ISO 6974
Tasapainosuhde (3)	mooli-%	—	—	1	ISO 6974
N2	mooli-%				ISO 6974
Rikkipitoisuus	mg/m3 (4)	—	—	10	ISO 6326-5
Wobben indeksi (netto)	MJ/m3 (5)	48,2	47,2	49,2
Vertailupolttoaine G25
Koostumus:
Metaani	mooli-%	86	84	88	ISO 6974
Tasapainosuhde (3)	mooli-%	—	—	1	ISO 6974
N2	mooli-%	14	12	16	ISO 6974
Rikkipitoisuus	mg/m3 (4)	—	—	10	ISO 6326-5
Wobben indeksi (netto)	MJ/m3 (5)	39,4	38,2	40,6

M’sij	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina/km yhden tyyppi I -käyttöjakson (tai vastaavan moottoritestipenkkijakson) aikana ilman regenerointia
M’rij	=	epäpuhtauden i päästöjen massa ilmaistuna grammoina/km yhden tyyppi I -käyttöjakson (tai vastaavan moottoritestipenkkijakson) aikana regeneroinnin aikana (kun n > 1, ensimmäinen tyyppi I -testi tehdään kylmänä ja muut jaksot kuumana)
Msi	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina/km ilman regenerointia
Mri	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina/km regeneroinnin aikana
Mpi	=	epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina/km
n	=	niiden testipisteiden lukumäärä, joissa päästömittauksia tehdään (tyyppi I -käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen aikana) kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu, ≥ 2
d	=	regeneroinnin vaatima käyttöjaksojen lukumäärä
D	=	kahden regenerointijakson välillä olevien käyttöjaksojen lukumäärä.

Msi	=	kaikissa vaiheissa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina/km ilman regenerointia
Mri	=	kaikissa vaiheissa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina/km regeneroinnin aikana
Mpi	=	kaikissa vaiheissa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina/km
Msik	=	vaiheessa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina/km ilman regenerointia
Mrik	=	vaiheessa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen keskimääräinen massa grammoina/km regeneroinnin aikana
M’sik,j	=	vaiheessa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen massa grammoina/km yhden tyyppi I -käyttöjakson (tai vastaavan moottoritestipenkkijakson) aikana ilman regenerointia, mitataan pisteessä j; 1 ≤ j ≤ nk,
M’rik,j	=	vaiheessa k tapahtuvien epäpuhtauden i päästöjen massa ilmaistuna grammoina/km yhden tyyppi I -käyttöjakson (tai vastaavan moottoritestipenkkijakson) aikana regeneroinnin aikana (kun j > 1, ensimmäinen tyyppi I -testi tehdään kylmänä ja muut jaksot kuumana) 1 ≤ j ≤ nk,
nk	=	niiden vaiheen k testipisteiden lukumäärä, joissa päästömittauksia tehdään (tyyppi I -käyttöjaksojen tai vastaavien moottoritestipenkkijaksojen aikana) kahden sellaisen jakson välissä, joiden aikana regenerointi tapahtuu, ≥ 2
dk	=	regeneroinnin vaatima käyttöjaksojen lukumäärä vaiheessa k
Dk	=	kahden regenerointijakson välillä olevien käyttöjaksojen lukumäärä vaiheessa k.