(1)

Veteen liukenemattomia ja hyvin hitaasti hajoavia synteettisten tai kemiallisesti muunnettujen luonnonpolymeerien pikkuriikkisiä osia, joita voi helposti päätyä elävien organismien elimistöön, esiintyy kaikkialla, mikä herättää huolta niiden yleisestä vaikutuksesta ympäristöön ja mahdollisesti ihmisten terveyteen. Näitä polymeerejä esiintyy yleisesti ympäristössä, ja niitä on löydetty myös juomavedestä ja elintarvikkeista. Ne kertyvät ympäristöön ja lisäävät osaltaan mikromuovisaastetta.

(2)

Suuri osa mikromuovisaasteesta syntyy tahattomasti esimerkiksi suurempien muovijätteiden hajoamisen, renkaiden ja tiemaalin kulumisen tai synteettisten vaatteiden pesun seurauksena. Synteettisistä polymeereistä tai kemiallisesti muunnetuista luonnonpolymeereistä kuitenkin myös valmistetaan pieniä kappaleita käytettäviksi sellaisenaan tai tuotteisiin lisättäviksi.

(3)

Neuvosto kehotti kiertotaloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 20 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan päätelmissä (2) ja kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista 24 päivänä maaliskuuta 2017 antamissaan päätelmissä (3) komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla vähennetään makro- ja mikrokokoisen muovijätteen päästöjä merelliseen ympäristöön, mukaan lukien ehdotus polymeerien kieltämisestä kosmeettisissa valmisteissa, henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetuissa tuotteissa ja pesuaineissa.

(4)

Tavoitteenaan torjua muovisaastetta komissio hyväksyi tammikuussa 2018 muovistrategian (4), jonka tavoitteena oli muun muassa vähentää kaikkia mikromuovisaastetta aiheuttavia lähteitä. Tämä sitoumus uudistettiin julkaisemalla Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (5) joulukuussa 2019, uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma (6) maaliskuussa 2020 ja saasteettomuustoimintasuunnitelma (7) toukokuussa 2021. Yhtenä viimeksi mainitun tavoitteista on vähentää ympäristöön pääsevien mikromuovien määrää 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

(5)

Euroopan parlamentti kehotti (8) syyskuussa 2018 komissiota kieltämään mikromuovit kosmetiikassa, henkilökohtaisen hygienian tuotteissa sekä pesu- ja puhdistusaineissa vuoteen 2020 mennessä.

(6)

Mikromuovisaasteen mahdolliset vaikutukset ympäristöön ja mahdollisesti ihmisten terveyteen ovat herättäneet huolta eri puolilla maailmaa. Useat jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tai ehdottaneet asiaa koskevia toimenpiteitä. Kansallisten rajoitusten hajanaisuus voi kuitenkin haitata sisämarkkinoiden toimintaa, minkä vuoksi unionin tason yhdenmukaistaminen on tarpeen.

(7)

Komissio pyysi (9)9 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1907/2006 69 artiklan 1 kohdan nojalla Euroopan kemikaalivirastoa, jäljempänä ’kemikaalivirasto’, valmistelemaan asiakirja-aineiston sellaisten enintään 5 mm:n suuruisten synteettisten veteen liukenemattomien polymeerien, jäljempänä ’synteettiset polymeerimikrohiukkaset’, mahdolliseksi rajoittamiseksi, joita tuotteissa on jonkin halutun ominaisuuden aikaansaamiseksi, jäljempänä ’tuotteisiin tarkoituksellisesti lisätyt’, jotta voidaan puuttua kyseisten mikrohiukkasten vesiympäristölle mahdollisesti aiheuttamaan riskiin, jäljempänä ’liitteen XV mukainen asiakirja-aineisto’.

(8)

Kemikaalivirasto julkaisi 29 päivänä tammikuuta 2019 liitteen XV mukaisen asiakirja-aineiston (10), jossa se totesi, että synteettisten polymeerimikrohiukkasten tarkoituksellinen käyttö, josta aiheutuu päästöjä ympäristöön, aiheuttaa ympäristön kannalta riskin, joka ei ole riittävästi hallinnassa ja johon on puututtava unionin laajuisesti. Kemikaalivirasto arvioi, että tällä hetkellä ympäristöön päätyy vuosittain yli 42 000 tonnia tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjä mikromuoveja (11). Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin eriytettyä lähestymistapaa tällaisista synteettisistä polymeerimikrohiukkasista aiheutuvien riskien, jotka eivät ole riittävän hyvin hallinnassa, riskinhallintaan. Markkinoille saattamisen täydellistä kieltämistä ehdotettiin aloille ja sovelluksille, joilla päästöjä pidettiin väistämättöminä. Käyttö- ja hävittämisohjeita ehdotettiin vältettävissä olevien päästöjen minimoimiseksi. Lisäksi ehdotettiin raportointivaatimusta, jotta saataisiin tietoa markkinoille saattamista koskevan kiellon ulkopuolelle jätetyistä käytöistä aiheutuvista päästöistä.

(9)

Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin tarkemmin sanottuna mikrohiukkasten sisältämien kiinteiden polymeerien ja kiinteällä polymeerillä pinnoitettujen mikrohiukkasten markkinoille saattamisen kieltämistä sellaisenaan tai seoksessa 0,01 painoprosentin tai sitä suurempana pitoisuutena. Tämän arvioidaan johtavan mikromuovien päästöjen kumulatiiviseen vähenemiseen noin 500 000 tonnilla kiellon käyttöönottoa seuraavien 20 vuoden aikana. Muuten toteutuvien päästöjen määrä vähenisi näin 70 prosentilla. Kyseinen 0,01 prosentin pitoisuusraja vastaa pienintä ilmoitettua pitoisuustasoa, jolla synteettisillä polymeerimikrohiukkasilla voi edelleen olla vaikutusta tuotteen toimintaan.

(10)

Synteettisten polymeerimikrohiukkasten koostumus, ominaisuudet ja koko vaihtelevat suuresti, joten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ei käsitelty tiettyjä polymeerejä tai lisäaineita tai muita aineita, joita polymeereissä voi olla, vaan analysoitiin polymeeriryhmää, jolla on samat sisäiset ominaisuudet sikäli kuin on kyse niiden koosta, mittojen suhteesta, kiinteästä olomuodosta, synteettisestä alkuperästä ja äärimmäisen hitaasta hajoamisesta ympäristössä.

(11)

Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin hajoavien tai vesiliukoisten polymeerien ja sellaisten luonnonpolymeerien, joita ei ole kemiallisesti muutettu, jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle, koska ne eivät ole yhtä hitaasti hajoavia eivätkä näin ollen vaikuta tunnistettuun riskiin.

(12)

Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin standardoituihin testausmenetelmiin ja läpäisykriteereihin perustuvaa kehystä, jonka avulla hajoavuus voidaan määrittää rajoitusta silmällä pitäen. Testausmenetelmät on suunniteltu mittaamaan bioottista hajoamista, vaikka ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että testin aikana tapahtuu jonkin verran abioottista hajoamista ja että se vaikuttaa testituloksiin. Testausmenetelmät ryhmiteltiin niiden testaussuunnitelman ja perusteiden mukaan. Ryhmiin 1–3 kuuluvat suhteellisen nopeat mutta tiukat seulontatestit. Ryhmiin 4 ja 5 kuuluvat seulonta- ja simulaatiotutkimukset, jotka ovat yhä kehittyneempiä, teknisesti vaativampia ja pitkäkestoisempia mutta joissa käytetään ympäristön kannalta merkityksellisempiä testausolosuhteita. Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin, että jonkin ryhmiin 1–5 kuuluvan sallitun testausmenetelmän läpäisykriteerien täyttyminen riittää osoittamaan hajoavuuden rajoitusta silmällä pitäen.

(13)

Vesiliukoiset kiinteät polymeerit menettävät kiinteän olomuotonsa sen jälkeen, kun ne ovat päätyneet ympäristöön, eikä niillä näin ollen ole merkitystä havaitun ongelman kannalta. Tämän vuoksi liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin kansainvälisesti hyväksyttyjä menetelmiä liukoisuuden testaamiseksi ja näiden vesiliukoisten polymeerien jättämistä rajoituksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Lisäksi liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin tässä tarkoitettujen synteettisten polymeerimikrohiukkasten koon ylärajaksi 5 mm:n halkaisijaa suunnasta riippumatta. Tätä arvoa käytetään laajalti tiedeyhteisössä ja joidenkin jäsenvaltioiden säädöksissä. Tämä raja-arvo on myös yhdenmukainen komission päätöksen (EU) 2017/848 (12) liitteessä vahvistetun ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (13) täytäntöönpanossa käytetyn mikroroskien (mikromuovit mukaan lukien) hiukkaskoon ylärajan kanssa. Liitteen XV mukaisen asiakirja-aineiston mukaan eliöstö nielee todennäköisemmin tätä kokoa pienempiä kuin sitä suurempia hiukkasia.

(15)

Tiettyjen kuitumaisten synteettisten polymeerien hiukkasten pituus on yli 5 mm mutta alle 15 mm, esimerkkeinä liimojen ja betonin vahvikkeena käytettävät hiukkaset. Koska kyseiset kuitumaiset hiukkaset ovat erittäin hitaasti hajoavia ja vaikuttavat tunnistettuun riskiin, liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa katsottiin, että niiden olisi sisällyttävä rajoituksen soveltamisalaan.

(16)

Jotta vältettäisiin haitallinen korvaaminen eli synteettisten polymeerimikrohiukkasten korvaaminen vieläkin pienemmillä hitaasti hajoavilla polymeerihiukkasilla, jotka voivat aiheuttaa samanlaisen tai jopa suuremman riskin ympäristölle, liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa rajoituksen soveltamisalaan sisällytettiin alun perin mikromittakaavaa pienemmät hiukkaset. Komission suosituksessa C(2022) 3689 (14) jo suositellun koon alarajan noudattamiseksi koon alarajaksi ehdotettiin 1 nm hiukkasten osalta ja 3 nm kuitumaisten hiukkasten osalta. Liitteen XV mukaista asiakirja-aineistoa koskeneen kuulemisen aikana saaduissa kommenteissa tuotiin kuitenkin esiin merkittäviä käytännön ongelmia, myös täytäntöönpanon valvonnan osalta. Täytäntöönpanokelpoisuuden varmistamiseksi liitteen XV mukaista asiakirja-aineistoa mukautettiin ja synteettisten polymeerimikrohiukkasten koon alaraja nostettiin 1 nm:stä 0,1 μm:iin hiukkasten osalta ja 3 nm:stä 0,3 μm:iin kuitumaisten hiukkasten osalta.

(17)

Hiukkasia, jotka sisältävät kiinteää ja veteen liukenematonta synteettistä polymeeriä tai kemiallisesti muunnettua luonnonpolymeeriä tai jotka on pinnoitettu tällaisella polymeerillä, on erikokoisia. Tuotteeseen lisättynä vain osa näistä hiukkasista täyttää liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa vahvistetut kokorajat ja vaikuttaa havaittuun huoleen. Tämän vuoksi liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin, että polymeerin olisi katsottava kuuluvan rajoituksen soveltamisalaan, jos muun muassa vähintään 1 painoprosentti kyseistä polymeeriä sisältävistä tai sillä pinnoitetuista hiukkasista täyttää nämä kokorajat.

(18)

Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin useiden käyttötarkoitusten tai alojen jättämistä markkinoille saattamista koskevan kiellon ulkopuolelle. Ehdotettiin, että teollisuuslaitoksissa käytettävät synteettiset polymeerimikrohiukkaset jätettäisiin soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaisten käyttötarkoitusten päästöjä on helpompi valvoa kuin esimerkiksi kuluttaja- tai ammattikäytöstä peräisin olevia päästöjä. Tiettyjen käyttötarkoitusten ja alojen ylisääntelyn välttämiseksi ehdotettiin, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (15) soveltamisalaan kuuluvat lääkkeet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/6 (16) soveltamisalaan kuuluvat eläinlääkkeet, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1009 (17) soveltamisalaan kuuluvat EU-lannoitevalmisteet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (18) soveltamisalaan kuuluvat elintarvikelisäaineet jätetään soveltamisalan ulkopuolelle. Kemikaalivirasto katsoo, että in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista laitteista aiheutuvat mahdolliset päästöt voidaan minimoida asettamalla käyttöä ja hävittämistä koskevat edellytykset samalla kun varmistetaan tällaisten laitteiden käytöstä aiheutuvan sosioekonomisen hyödyn jatkuminen. Poikkeuksia markkinoille saattamista koskevaan kieltoon ehdotetaan lisäksi silloin, kun päästöjen aiheuttaman riskin odotetaan olevan minimaalinen, koska synteettiset polymeerimikrohiukkaset on eristetty ympäristöstään teknisin keinoin, kuten kromatografiakolonneissa, vedensuodatusyksiköissä tai tulostinten väriaineissa, tai ne menettävät pysyvästi hiukkasmuotonsa esimerkiksi turpoamisen tai kalvon muodostumisen vuoksi, kuten vaipoissa, kynsilakoissa tai maaleissa, tai ne ovat pysyvästi suljettuina kiinteään matriisiin loppukäytön aikana, kuten betoniin lisätyt kuidut tai pelletit, joita käytetään muottituotteiden raaka-aineena.

(19)

Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa arvioitiin useita rajoitusvaihtoehtoja, jotka koskevat rakeisen täyteaineen käyttöä urheilukenttien synteettisissä pintamateriaaleissa, ja ehdotettiin joko markkinoille saattamisen kieltämistä kuuden vuoden siirtymäkaudella ilman poikkeuksia tai markkinoille saattamisen kieltämistä kolmen vuoden siirtymäkaudella siten, että tästä kiellosta voidaan poiketa, jos käytössä on erityisiä riskinhallintatoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että synteettisestä urheilukentästä peräisin olevien synteettisten polymeerimikrohiukkasten vuotuiset päästöt ovat enintään 7 g/m2.

(20)

Rajoitusprosessin aikana yksilöityjen alojen tai tuotteiden osalta sovellettavan markkinoille saattamista koskevan kiellon osalta ehdotettiin erityisiä siirtymäkausia, jotta asianomaisilla sidosryhmillä olisi riittävästi aikaa noudattaa rajoitusta ja siirtyä sopiviin vaihtoehtoihin, kuten hajoaviin polymeereihin. Tällaiset siirtymäkaudet ovat myös tarpeen, jotta jäsenvaltiot voivat valmistautua rajoituksen täytäntöönpanoon. Lisäksi niillä minimoidaan yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset aiheuttamatta tarpeetonta viivästystä päästöjen vähentämisessä. Muille käyttötarkoituksille ja tuotteille, joita ei yksilöity rajoitusprosessin aikana, ei ehdotettu siirtymäkausia.

(21)

Mitä tulee kieltoon saattaa markkinoille mikrohelmiä eli synteettisiä polymeerimikrohiukkasia, joita käytetään hankaamiseen eli kuorimiseen, kiillottamiseen tai puhdistamiseen pääasiassa poishuuhdeltavissa kosmeettisissa valmisteissa tai pesuaineissa, niiden osalta ei ehdotettu siirtymäkautta, koska teollisuuden odotettiin lopettavan niiden käytön vapaaehtoisesti vuoteen 2020 mennessä. Mikrohelmiä sisältämättömien poishuuhdeltavien kosmeettisten valmisteiden ja kosmeettisten valmisteiden, joita ei huuhdella pois, osalta liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin neljän vuoden ja kuuden vuoden siirtymäkautta.

(22)

Hajusteita kapseloivien synteettisten polymeerimikrohiukkasten osalta liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa katsottiin, että niin viiden kuin kahdeksan vuoden siirtymäkausi voisi olla asianmukainen taloudellisten kustannusten ja taloudellisen hyödyn kannalta. Pesuaineiden, vahojen, kiillotusaineiden ja ilmanraikastinten osalta pidettiin asianmukaisena viiden vuoden siirtymäkautta, jotta teollisuudelle annettaisiin riittävästi aikaa tuotteiden uudelleenmuotoiluun ja synteettisten polymeerimikrohiukkasten korvaamiseen.

(23)

Kontrolloidusti vapautuvien lannoitteiden osalta pidettiin perusteltuna viiden vuoden siirtymäkautta, jotta valmistajat voivat muotoilla tuotteensa uudelleen siten, että niiden hajoavuus ympäristössä on asianmukainen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (19) soveltamisalaan kuuluvien kasvinsuojeluaineiden ja kyseisillä aineilla käsiteltyjen siementen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (20) soveltamisalaan kuuluvien biosidivalmisteiden osalta pidettiin tarpeellisena kahdeksan vuoden siirtymäaikaa, jotta teollisuudella olisi riittävästi aikaa tuotteidensa uudelleenmuotoiluun, luvan saamiseen ja tuotteiden markkinoille saattamiseen siten, että kapselointitekniikan hyödyt säilytetään siirtymäkauden aikana. Muun maatalous- ja puutarhakäytön osalta katsottiin asianmukaiseksi viiden vuoden siirtymäkausi, esimerkkeinä väri- tai voiteluaineilla peitatut siemenet tai muut tuotteet, jotka eivät ole tai eivät sisällä kasvinsuojeluaineita.

(24)

Niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 (21) soveltamisalaan kuuluvien laitteiden, jotka ovat aineita tai seoksia, osalta pidettiin tarpeellisena kuuden vuoden siirtymäkautta uudelleenmuotoilua ja sopiviin vaihtoehtoihin siirtymistä silmällä pitäen.

(25)

Jos synteettisten polymeerimikrohiukkasten aiheuttama ympäristön saastuminen voidaan minimoida vaatimuksella antaa käyttö- ja hävittämisohjeet, markkinoille saattamista koskevasta kiellosta voitaisiin liitteen XV mukaisen asiakirja-aineiston mukaan poiketa. Ohjeissa olisi selitettävä tuotteiden asianmukainen käyttö ja hävittäminen, jotta päästöt ympäristöön voidaan minimoida.

(26)

Lisäksi liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettiin vuotuisia raportointivaatimuksia, jotta käyttö- ja hävittämisohjeiden antamista koskevan vaatimuksen tehokkuutta voitaisiin seurata ja jotta voitaisiin parantaa markkinoille saattamista koskevasta kiellosta vapautettujen synteettisten polymeerimikrohiukkasten käytön riskinhallintaa varten saatavilla olevaa näyttöä.

(27)

Kemikaaliviraston riskinarviointikomitea, jäljempänä ’RAC’, antoi 3 päivänä kesäkuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1907/2006 70 artiklan nojalla lausunnon (22) liitteen XV mukaisesta asiakirja-aineistosta. Lausunnossaan RAC yhtyi liitteen XV mukaisen asiakirja-aineiston päätelmiin tunnistetuista riskeistä ja katsoi, että ehdotettu rajoitus on asianmukainen unionin laajuinen toimenpide kyseisten riskien vähentämiseksi.

(28)

RAC katsoi, että riskinvähentämisen näkökulmasta on tarkoituksenmukaisempaa olla vahvistamatta koon alarajaa polymeerimikrohiukkasille eli mukaan olisi sisällytettävä kaikki alle 15 mm:n suuruiset kuitutyyppiset hiukkaset (kuitujen pisimmän mitan osalta) ja kaikki muut alle 5 mm:n suuruiset hiukkaset. RAC katsoi, että alle 0,1 μm:n suuruisten synteettisten polymeerimikrohiukkasten jättäminen rajoituksen soveltamisalan ulkopuolelle voisi joko mahdollistaa synteettisten polymeerimikrohiukkasten käytön jatkamisen tai jopa edistää siirtymistä pienempiin hiukkaskokoihin rajoituksen kiertämiseksi. Tämä voisi vaarantaa ehdotetun rajoituksen tehokkuuden, koska hiukkasten myrkyllisyyden odotetaan kasvavan mitä pienempiä ne ovat.

(29)

Lisäksi RAC katsoi, että kriteerien, jotka koskevat hajoavien polymeerien jättämistä rajoituksen ulkopuolelle, olisi oltava tiukempia kuin liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetut kriteerit. RAC katsoi erityisesti, että jos ulkopuolelle jättämisen perustelemiseksi on tarpeen tehdä ryhmiin 4 ja 5 kuuluvia testejä, kyseiset testit olisi suoritettava ja läpäistävä kolmessa asiaankuuluvassa ympäristön osa-alueessa eikä ainoastaan kaikkein merkityksellisimmässä osa-alueessa, kuten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetaan.

(30)

Urheilukenttien synteettisissä pintamateriaaleissa käytettäväksi tarkoitetun täyteaineen markkinoille saattamisen osalta RAC ilmoitti, että ottaen huomioon päästöjen vähentämiseen, käytännöllisyyteen ja täytäntöönpanokelpoisuuteen liittyvät näkökohdat se piti selvästi parempana markkinoille saattamisen kieltämistä siirtymäkauden jälkeen sen sijaan, että kiellosta myönnettäisiin poikkeus sillä edellytyksellä, että käytössä on riskinhallintatoimenpiteitä. Tärkein syy RAC:n näkemyksen taustalla oli se, että tekonurmikentillä käytettävä täyteaine on merkittävin yksittäinen tekijä, kun tarkastellaan mikromuovien käyttöä tuotteissa, ja suurin tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjen synteettisten polymeerimikrohiukkasten ympäristöpäästöjen lähde Euroopan tasolla. RAC oli huolissaan myös ehdotettujen riskinhallintatoimenpiteiden tehokkuudesta erityisesti olemassa olevien urheilukenttien ja pienempikokoisten hiukkasten osalta. Se totesi myös, että se ei pidä mainittua rajaa 7 g/m 2 vuodessa minkäänlaisena hyväksyttävänä kynnysarvona, koska tämäkin raja merkitsisi edelleen merkittäviä jatkuvia päästöjä ympäristöön.

(31)

Sosioekonomisesta analyysista vastaava kemikaaliviraston komitea, jäljempänä ’SEAC’, antoi 10 päivänä joulukuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1907/2006 71 artiklan 1 kohdan nojalla lausunnon, jossa se totesi, että ehdotettu rajoitus on asianmukainen unionin laajuinen toimenpide tunnistettuihin riskeihin puuttumiseksi, kun otetaan huomioon sen sosioekonomiset hyödyt ja kustannukset.

(32)

Ottaen huomioon RAC:n lausunnon SEAC ehdotti muutoksia liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettuihin rajoituksiin ja katsoi, että synteettisten polymeerimikrohiukkasten määritelmässä koon alarajana olisi oltava 1 nm. Sen varmistamiseksi, että ehdotettu rajoitus voidaan panna täytäntöön ja että sen täytäntöönpanoa voidaan valvoa ja seurata, myös SEAC katsoi kuitenkin, että olisi ainakin väliaikaisesti tarpeen asettaa koon alaraja tasolle 0,1 μm (100 nm) silloin, kun analyysimenetelmillä tai liiteasiakirjoilla ei voida vahvistaa kyseistä kokoa pienempien synteettisten polymeerimikrohiukkasten pitoisuutta eikä näin ollen todentaa rajoituksen pitoisuusrajan noudattamista.

(33)

Sen lisäksi, että luonnolliset, hajoavat ja liukoiset polymeerit jätetään synteettisten polymeerimikrohiukkasten määritelmän ulkopuolelle, kuten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetaan, SEAC ehdotti, että soveltamisalan ulkopuolelle jätettäisiin polymeerit, joiden kemiallisessa rakenteessa ei ole hiiltä, koska sen mielestä nykyiset välineet hitaan hajoavuuden osoittamiseksi eivät sovellu tällaisille polymeereille. SEAC katsoi kuitenkin, että RAC:n olisi vahvistettava tällainen poissulkeminen.

(34)

Sikäli kuin on kyse käytöstä hajusteiden kapselointiin, SEAC ei kyennyt päättämään, olisiko viisi vai kahdeksan vuotta tarkoituksenmukaisin siirtymäkausi, ja suositteli tarkastelemaan viisi vuotta pidemmän siirtymäkauden tarvetta uudelleen rajoituksen käyttöönoton jälkeen ja totesi, että tällainen uudelleentarkastelu ei saisi johtaa jatkuviin poikkeuksiin.

(35)

Tiettyjen kosmeettisten valmisteiden, joita ei huuhdella pois, eli meikkivalmisteiden sekä huulille tai kynsille tarkoitettujen valmisteiden osuus mikromuovien kokonaispäästöistä on vähäinen ja kyseisissä tuotteissa olevia synteettisiä polymeerimikrohiukkasia koskevalla kiellolla saattaisi olla suuri vaikutus kosmetiikkateollisuuteen, minkä vuoksi SEAC piti kahta muuta toimenpidettä sopivina vaihtoehtoina kiellolle saattaa kyseisiä tuotteita markkinoille kuuden vuoden siirtymäkauden jälkeen, kuten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetaan: joko asianmukaiset käyttö- ja hävittämisohjeet tai kuutta vuotta pidempi siirtymäkausi. Teollisuuteen kohdistuviin erilaisiin vaikutuksiin samoin kuin päästöihin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi SEAC ei kuitenkaan kyennyt päättämään, olisiko jokin näistä vaihtoehdoista asianmukaisempi kuin kielto ja kuuden vuoden siirtymäkausi, kuten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetaan.

(36)

SEAC totesi, että sellaisten riskinhallintatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla vähennetään rakeisen täyteaineen käytöstä urheilukenttien synteettisissä pintamateriaaleissa aiheutuvia päästöjä, aiheutuu todennäköisesti huomattavasti alhaisemmat kustannukset kuin niiden korvaamisesta muilla vaihtoehdoilla. Riskinhallintatoimenpiteet eivät kuitenkaan poistaisi tällaisia päästöjä kokonaan, joten pitkällä aikavälillä ne eivät olisi yhtä tehokkaita kuin kielto. Tätä taustaa vasten SEAC totesi, että jonkin tietyn vaihtoehdon valinta voisi perustua vain toimintapoliittisiin painopisteisiin.

(37)

SEAC totesi, että SEAC:n lausuntoluonnoksesta järjestetyn kuulemisen aikana saadut tiedot osoittavat, että tietyt muovipellettien, -hiutaleiden ja -jauheiden, jäljempänä ’muovipelletit’, jotka kuuluvat synteettisten polymeerimikrohiukkasten määritelmään, toimitusketjun toimijat voivat todennäköisesti alkaa raportoida niiden käytöstä nopeammin kuin 36 kuukauden kuluttua, kuten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetaan, koska teollisuus on pyrkinyt toteuttamaan vapaaehtoisia aloitteitaan, kuten Operation Clean Sweep -ohjelmaa.

(38)

Rajoitusmenettelyn aikana kuultiin asetuksen (EY) N:o 1907/2006 77 artiklan 4 kohdan h alakohdan mukaisesti täytäntöönpanon valvontaa koskevien tietojen vaihtamiseksi perustettua foorumia, jäljempänä ’foorumi’, ja sen suositukset otettiin huomioon.

(39)

Foorumi katsoi, että alle 0,1 μm:n suuruisten synteettisten polymeerimikrohiukkasten mittaamiseen liittyy teknisiä vaikeuksia, ja totesi, että tällä hetkellä alin teknisesti saavutettavissa oleva raja on noin 0,1 μm. Foorumi totesi lisäksi, että valvontaviranomaiset voivat tukeutua asiakirjatodisteisiin sen osoittamiseksi, että aine tai seos ei sisällä alle 5 mm:n suuruisia hiukkasia rajoituksella asetettuja raja-arvoja suurempina pitoisuuksina. Epäselvissä tapauksissa asiakirjatodisteet voidaan kuitenkin todentaa ainoastaan pätevällä fysikaalisella tai analyyttisella menetelmällä tai molemmilla. Foorumi suosittelikin, että synteettisten polymeerimikrohiukkasten määritelmään sisällytetään koon alaraja. Jos alarajaa ei suositella, foorumi ehdotti, että rajoituksen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa varten harkittaisiin väliaikaista ratkaisua, joka perustuu siihen, mikä on käytännössä mahdollista ja tällä hetkellä käytettävissä olevien analyysimenetelmien mukaista. Lisäksi foorumi suositteli määritelmän tarkistamista rajoituksen voimaantulon jälkeen viimeisimmän tieteellisen ja teknologisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

(40)

Kemikaalivirasto toimitti RAC:n ja SEAC:n lausunnot (23) komissiolle 23 päivänä helmikuuta 2021.

(41)

Kemikaalivirasto toimitti RAC:n täydentävän lausunnon (24) komissiolle 22 päivänä huhtikuuta 2021. Komissio oli pyytänyt RAC:ta tarkastelemaan erityisesti i) urheilukenttien keinotekoisten pintamateriaalien täyteaineiden rajoittamista koskevia vaihtoehtoja ottaen huomioon Euroopan standardointikomitean (CEN) vastikään julkaistun teknisen raportin TR17519 ”Surfaces for sport areas – Synthetic turf sport facilities – Guidance on how to minimise infill dispersion into the environment” sekä ii) SEAC:n ehdottamaa sellaisten polymeerien, joissa ei ole hiiliatomeja, jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle. RAC toisti pitävänsä selvästi parempana, että urheilukenttien synteettisissä pintamateriaaleissa käytettävän täyteaineen saattaminen markkinoille kiellettäisiin. Mitä tulee sellaisia polymeerejä, joiden rakenteessa ei ole hiiliatomeja, koskevaan poikkeukseen, RAC totesi, että asiaan liittyvien ekomyrkyllisyystietojen puuttumisen vuoksi ei ollut mahdollista päätellä, etteikö tällaisista polymeereistä aiheutuisi hiukkasmuodossa samoja riskejä kuin sellaisista polymeereistä peräisin olevista hiukkasista, joiden rakenteessa on hiiliatomeja.

(42)

Kun otetaan huomioon liitteen XV mukainen asiakirja-aineisto, RAC:n ja SEAC:n lausunnot, sosioekonomiset vaikutukset ja vaihtoehtojen saatavuus, komissio katsoo, että synteettisten polymeerimikrohiukkasten käyttö yksinään tai tarkoituksellisesti tuotteisiin lisättynä aiheuttaa huomattavaa mikromuovisaastetta. Tämä saaste aiheuttaa ympäristölle riskin, jota ei voida hyväksyä ja johon on puututtava unionin laajuisesti. On osoitettu, että mikromuovisaaste on erittäin hitaasti hajoavaa ja käytännössä mahdotonta poistaa ympäristöstä, kun sitä on sinne päässyt, ja että se kertyy asteittain ympäristöön. Päästöjen vähentämiseksi ilman aiheetonta viivytystä on sen vuoksi tarpeen ottaa käyttöön rajoitus, joka koskee synteettisten polymeerimikrohiukkasten saattamista markkinoille sellaisenaan tai tarkoituksellisesti seoksiin lisättynä jonkin halutun ominaisuuden, kuten värin, rakenteen, volyymin, vedenimevyyden, juoksevuuden tai lämmönkestävyyden, saamiseksi aikaan. Tiettyjen tuoteryhmien osalta ehdotetaan erityisiä siirtymäkausia ja poikkeuksia odotettavissa olevien sosioekonomisten vaikutusten ja vaihtoehtojen saatavuuden mukaan.

(43)

Monien rajoituksen soveltamisalaan kuuluvien polymeerien riskistä on näyttöä. Sikäli kuin on kyse muista polymeereistä, joista on vähemmän tietoa, niiden aiheuttamasta riskistä voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä sellaisten objektiivisten kriteerien pohjalta, jotka koskevat kyseisiä polymeerejä sisältäviä tai niillä pinnoitettuja mikrohiukkasia. Komissio katsoo, että tämän rajoituksen olisi katettava polymeeriryhmät, joilla on samat merkitykselliset fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja hiukkaskoko ja jotka hajoavat hitaasti ympäristössä. Tämä mahdollistaa rajoituksen soveltamisalaan kuuluvien aineiden objektiivisen tunnistamisen.

(44)

Komissio pitää aiheellisena jättää luonnolliset, hajoavat ja liukoiset polymeerit synteettisten polymeerimikrohiukkasten määritelmän ulkopuolelle, koska ne eivät lisää riskiä. Komission mielestä on lisäksi perusteltua jättää rajoituksen soveltamisalan ulkopuolelle polymeerit, joiden rakenteessa ei ole hiiliatomeja, koska ei ole olemassa merkityksellisiä ekotoksisuustietoja siitä, aiheutuisiko tällaisista polymeereistä hiukkasmuodossa samat riskit kuin sellaisista polymeereistä peräisin olevista hiukkasista, joiden rakenteessa on hiiliatomeja.

(45)

Komissio katsoo, että synteettiset polymeerimikrohiukkaset, joiden koko on alle 0,1 μm kaikissa suunnissa, aiheuttavat ympäristölle samanlaisen tai mahdollisesti suuremman riskin kuin kooltaan kaikissa suunnissa 0,1 μm:n ja 5 mm:n välillä olevat hiukkaset. Synteettisten polymeerimikrohiukkasten määritelmän olisi sen vuoksi katettava kaikissa suunnissa alle 5 mm:n suuruisissa hiukkasissa olevat tai niitä pinnoittavat polymeerit ja alle 15 mm:n pituiset kuitumaiset hiukkaset. Komissio on kuitenkin samaa mieltä foorumin ja SEAC:n kanssa siitä, että kaikissa suunnissa alle 0,1 μm:n suuruisten tai tapauksen mukaan alle 0,3 μm:n pituisten hiukkasten tunnistamiseen ja kvantifiointiin liittyy tällä hetkellä analyyttisiä rajoitteita, koska hiukkaset ovat liian pieniä. Oikeusvarmuuden takaamiseksi tapauksissa, joissa käytettävissä olevien analyysimenetelmien tai tuotteen mukana seuraavien asiakirjojen perusteella ei voida määrittää synteettisten polymeerimikrohiukkasten pitoisuutta tuotteessa, kyseisten mikrohiukkasten koon alarajaksi olisi rajoituksen täytäntöönpanon valvontaa varten asetettava tapauksen mukaan 0,1 μm kaikissa suunnissa tai 0,3 μm:n pituus. Tätä raja-arvoa ei pitäisi enää soveltaa sen jälkeen, kun käyttöön tulee uusia tai parannettuja menetelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa ja kvantifioida synteettiset polymeerimikrohiukkaset, jotka ovat kaikissa suunnissa pienempiä kuin 0,1 μm tai alle 0,3 μm pituudeltaan.

(46)

Komissio on RAC:n kanssa samaa mieltä siitä, että rajoituksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä ainoastaan polymeerit, jotka hajoavat useissa ympäristön osa-alueissa. Yleisesti hyväksytty käsitys on, että missä tahansa ryhmiin 1–3 kuuluvassa seulontatestimenetelmässä saatu positiivinen tulos ennustaa hajoavuutta kaikissa ympäristön osa-alueissa. Näin ollen komissio katsoo, että jonkin näistä testausmenetelmistä läpäiseminen riittää osoittamaan hajoavuuden tämän rajoituksen soveltamista silmällä pitäen. Toisaalta on epävarmaa, olisiko polymeerillä, joka läpäisee ryhmään 4 tai 5 kuuluvan testin yhdessä ympäristön osa-alueessa, samanlainen hajoamiskäyttäytyminen toisessa osa-alueessa. Näin ollen komissio katsoo, että kun käytetään ryhmään 4 tai 5 kuuluvia testausmenetelmiä, polymeerin on läpäistävä nämä testit kolmessa ympäristön osa-alueessa, jotta kyseinen polymeeri voidaan jättää rajoituksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(47)

Jotta voidaan ottaa huomioon polymeerien hajoamista ja liukoisuutta koskeva mahdollinen tieteellinen kehitys, mukaan lukien uudet testausmenetelmät, jotka on erityisesti kehitetty synteettisten polymeerimikrohiukkasten hajoavuuden tai liukoisuuden arvioimiseksi, voi olla tarpeen tarkistaa hajoavuuden tai liukoisuuden osoittamiseksi laadittuja standardoituja testausmenetelmiä ja läpäisykriteereitä.

(48)

Synteettisten polymeerimikrohiukkasten käyttö maatalous- ja puutarhatuotteissa esimerkiksi lannoitteiden tai kasvinsuojeluaineiden vapautumisen kontrolloimiseen tai lannoitteiden ja maaperän välisen veden virtauksen hallintaan, vähentää maaperään ja kasveihin levitettävien tehoaineiden määrää ja käyttäjän altistumista tällaisille mahdollisesti myrkyllisille tuotteille sekä niiden ympäristövaikutuksia. On tarpeen helpottaa sellaisten ympäristön kannalta kestävien vaihtoehtojen kehittämistä, joiden avulla kyseisistä hyödyllisistä sovelluksista tulisi ”mikromuovittomia” ja ne voisivat pysyä markkinoilla. SEAC katsoi, että ehdotetut maatalous- ja puutarhatuotteita koskevat toimenpiteet olisivat asianmukaisia vain, jos keskipitkällä aikavälillä tulisi saataville toimivuudeltaan vähintään samanlaisia hajoavia vaihtoehtoja. Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan jo yleiset periaatteet sen arvioimiseksi, ovatko EU-lannoitevalmisteiden sisältämät polymeerit hajoavia. Tätä taustaa vasten komissio pitää perusteltuna asettaa erityiset edellytykset ja läpäisykriteerit polymeerien hajoavuuden testaamiseksi muissa maatalous- ja puutarhatuotteissa kuin EU-lannoitevalmisteissa, kuten lannoitevalmisteissa, joita ei ole niitä markkinoilla saataville asetettaessa merkitty CE-merkinnällä, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistettujen testausedellytysten kanssa ja helpottaa vaihtoehtojen kehittämistä.

(49)

Komissio katsoo, että liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotetut riskinhallintatoimenpiteet, sellaisina kuin ne ovat RAC:n ja SEAC:n muuttamina, ovat merkityksellisiä tunnistettuun riskiin puuttumiseksi. Komissio katsoo kuitenkin, että päätös siitä, mikä näistä riskinhallintatoimenpiteistä on asianmukaisin tunnistetun riskin kannalta, kun otetaan huomioon niiden sosioekonominen vaikutus, mukaan lukien erityisten poikkeusten tai siirtymäkausien tarkasteleminen, olisi tehtävä tapauskohtaisesti eri käyttötarkoituksissa.

(50)

Puhdistamolietettä ja kompostia ei ole tarpeen nimenomaisesti jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, kuten liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa sekä RAC:n ja SEAC:n lausunnoissa ehdotetaan, koska näissä tuotteissa olevat synteettiset polymeerimikrohiukkaset eivät esiinny niissä tarkoituksellisesti eivätkä ne sen vuoksi kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Toisaalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (25) soveltamisalaan kuuluvat elintarvikkeet ja rehut olisi kaksinkertaisen sääntelyn välttämiseksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(51)

Hajusteiden kapseloinnin osalta komissio katsoo, että kuusi vuotta on sopivin siirtymäkausi, koska se antaa teollisuudelle riittävästi aikaa kaikkien sellaisten tuotteiden uudelleenmuotoiluun, joille ei tällä hetkellä ole saatavilla vaihtoehtoja.

(52)

Kun kyse on meikkivalmisteista tai huulille tai kynsille tarkoitetuista valmisteista, ehdotetun rajoituksen vuoksi tarpeellisesta uudelleenmuotoilusta aiheutuvien kustannusten oletetaan olevan suuremmat kuin muiden sellaisten kosmeettistenvalmisteiden tapauksessa, joita ei huuhdella pois. Ottaen huomioon meikkivalmisteiden sekä huulille tai kynsille tarkoitettujen valmisteiden suhteellisen vähäisen osuuden kokonaispäästöistä komissio katsoo, että tällaisten tuotteiden markkinoille saattamisen kieltämistä koskeva 12 vuoden siirtymäkausi on perusteltu, jotta voidaan varmistaa riittävästi aikaa sopivien vaihtoehtojen kehittämiseen ja rajoittaa teollisuudelle aiheutuvia kustannuksia. Jotta kuitenkin kannustettaisiin synteettisten polymeerimikrohiukkasten korvaamiseen meikkivalmisteissa sekä huulille tai kynsille tarkoitetuissa valmisteissa ennen siirtymäkauden päättymistä, kaikissa markkinoille saatetuissa meikkivalmisteissa sekä huulille tai kynsille tarkoitetuissa valmisteissa, jotka edelleen sisältävät synteettisiä polymeerimikrohiukkasia, olisi oltava kuluttajia tästä informoiva merkintä 17 päivästä lokakuuta 2031. Toimittajille aiheutuvan tarpeettoman rasitteen ja tuotteiden palautusmenettelyjen välttämiseksi olisi vahvistettava lisäaika, jonka kuluessa toimittajilla ei olisi velvollisuutta esittää edellä mainittua merkintää tuotteissa, jotka on jo saatettu markkinoille ennen 17 päivää lokakuuta 2031.

(53)

Urheilukenttien synteettisissä pintamateriaaleissa käytettävän rakeisen täyteaineen osalta komissio katsoo, että markkinoille saattamista koskevan kiellon siirtymäkauden pidentäminen kahdeksaan vuoteen on perusteltua, jotta voidaan varmistaa, että suurempi määrä nykyisistä synteettisistä urheilukentistä, joilla käytetään tätä tuotetta, pääsevät luonnollisen elinkaarensa päähän, ennen kuin ne on korvattava.

(54)

Siltä osin kuin on kyse riskinhallintatoimenpiteestä, joka edellyttää käyttö- ja hävittämisohjeiden toimittamista, on perusteltua asettaa yli 24 kuukauden siirtymäkausi synteettisiä polymeerimikrohiukkasia sisältävien in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen laitteiden toimittajille, jotta tiedot tällaisten mikrohiukkasten asianmukaisesta hävittämisestä voidaan siirtää eteenpäin toimitusketjussa ja, jos pakkausselostetta tai pakkausta muutetaan, käytössä on riittävästi aikaa tarvittavien lakisääteisten hyväksyntöjen saamiseksi tarvittaessa. Lisäksi komissio katsoo, että sähköisten merkintöjen uusin tekninen kehitys ja langattomien sähköisten välineiden laaja käyttö olisi otettava huomioon. Rajoituksen olisi sen vuoksi mahdollistettava tietojen toimittamisessa käytettäväksi lisämenetelmäksi se, että käyttö- ja hävittämisohjeet asetetaan digitaalisesti saataville sähköisessä muodossa.

(55)

Direktiivissä 2001/83/EY edellytetään ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ja asetuksessa (EU) 2019/6 eläinlääkkeiden osalta, että käyttö- ja hävittämisohjeet on sisällytettävä lääkkeen pakkaukseen tai pakkausselosteeseen. Sen vuoksi komissio ei pidä tarpeellisena ottaa käyttöön lisävelvoitteita ihmisille tai eläimille tarkoitettujen lääkkeiden käyttö- ja hävittämisohjeiden osalta.

(56)

Liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettujen raportointivaatimusten osalta, sellaisina kuin ne ovat RAC:n ja SEAC:n muuttamina, komissio katsoo, että niillä edistetään käyttö- ja hävittämisohjeiden tehokkuuden seurantaa ja parannetaan näyttöpohjaa markkinoille saattamista koskevasta kiellosta vapautettujen käyttötarkoitusten riskinhallinnan osalta. Komissio katsoo lisäksi, että kemikaalivirastolle ilmoitettaviin tietoihin on sisällytettävä viittaus sovellettaviin poikkeuksiin, jotta voidaan helpottaa täytäntöönpanon valvontaa aiheuttamatta teollisuudelle lisärasitetta. Lisäksi valmistajien ja teollisten jatkokäyttäjien olisi edellytettävä arvioivan ja raportoivan omat päästönsä. Lisäksi sen varmistamiseksi, että kaikkia toimitusketjun päästöjä seurataan ja niistä raportoidaan aiheuttamatta kohtuutonta rasitetta loppukäyttäjille, synteettisiä polymeerimikrohiukkasia sisältävien tuotteiden toimittajien, jotka saattavat kyseiset tuotteet ensimmäistä kertaa markkinoille ammattikäyttäjille ja suurelle yleisölle, on arvioitava omien päästöjensä lisäksi myös toimintaketjussa myöhemmin tapahtuvat päästöt siitä hetkestä, kun tuote saatetaan markkinoille, siihen hetkeen, kun se loppukäytön jälkeen hävitetään, ja raportoitava kokonaispäästöistä kemikaalivirastolle. Jotta voidaan varmistaa ilmoitettujen tietojen optimaalinen käyttö ja helpottaa täytäntöönpanon valvontaa, tällaiset tiedot olisi asetettava jäsenvaltioiden saataville.

(57)

Ympäristöön päässeet muovipelletit ovat merkittävä mikromuovien teollinen lähde ympäristössä. Muovipellettien toimitusketju on jo ottamassa käyttöön vapaaehtoisia aloitteita, joihin sisältyy raportointi, jotta voidaan minimoida pellettien pääsy ympäristöön. Tätä taustaa vasten komissio katsoo, että tämän alan raportointivaatimuksia koskeva 24 kuukauden siirtymäkausi on perusteltu.

(58)

Kaksinkertaisen raportoinnin välttämiseksi silloin, kun toimitusketjussa on useampi kuin yksi toimija, joka saattaa markkinoille saman synteettisiä polymeerimikrohiukkasia sisältävän tuotteen, ainoastaan kyseisen toimitusketjun ensimmäisen toimijan olisi toimitettava vaaditut tiedot kemikaalivirastolle.

(59)

Tämän rajoituksen täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi synteettisiä polymeerihiukkasia sisältävien tuotteiden valmistajien, maahantuojien ja teollisten jatkokäyttäjien olisi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tiedot, joiden avulla voidaan yksiselitteisesti tunnistaa niiden tuotteisiin sisältyvät rajoituksen soveltamisalaan kuuluvat polymeerit ja kyseisten polymeerien tehtävä tuotteessa. Lisäksi valmistajien, maahantuojien ja teollisten jatkokäyttäjien, jotka väittävät, että tiettyjä niiden tuotteissa olevia polymeerejä ei hajoavuutensa tai liukoisuutensa vuoksi tulisi pitää synteettisinä polymeerimikrohiukkasina, olisi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tiedot, jotka osoittavat nämä ominaisuudet. Teollisten jatkokäyttäjien, joilla ei ole vaadittuja tietoja, olisi ensin pyydettävä ne toimittajiltaan. Kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi toimittajien, jotka eivät halua jakaa pyydettyjä tietoja teollisille jatkokäyttäjille, olisi voitava toimittaa ne suoraan niitä pyytäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

(60)

Tuotteiden tarpeettomien palautusmenettelyjen estämiseksi ja jätteen vähentämiseksi on tarpeen säätää, että synteettisiä polymeerimikrohiukkasia, sellaisinaan tai seoksissa, jotka on saatettu markkinoille ennen 17 päivää lokakuuta 2023, voidaan edelleen saattaa markkinoille. Tätä sääntöä ei tarvita sellaisten synteettisten polymeerimikrohiukkasten käyttötarkoitusten osalta, joihin sovelletaan siirtymäkausia.

(61)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1907/2006 olisi muutettava.

(62)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1907/2006 133 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,