1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan kestävyyttä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset ja merkintä- ja tietovaatimukset, joiden mukaisesti akkuja ja paristoja voidaan saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön unionissa. Siinä vahvistetaan myös laajennettua tuottajan vastuuta, jäteakkujen ja -paristojen keräystä ja käsittelyä sekä raportointia koskevat vähimmäisvaatimukset.

2.   Tässä asetuksessa asetetaan akkuja ja paristoja markkinoille saattaville tai käyttöönottaville talouden toimijoille akkuja ja paristoja koskevat asianmukaisen huolellisuuden velvoitteet. Siinä vahvistetaan myös ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat vaatimukset, joita sovelletaan akkujen ja paristojen tai akkuja tai paristoja sisältävien tuotteiden hankintaan.

3.   Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin akku- ja paristoluokkiin eli kannettaviin akkuihin, käynnistys-, valaistus- ja sytytysakkuihin (ajoneuvoakut), kevyiden liikkumisvälineiden akkuihin, sähköajoneuvojen ajovoima-akkuihin ja teollisuusakkuihin riippumatta niiden muodosta, tilavuudesta, painosta, rakenteesta, materiaalikoostumuksesta, kemiallisesta koostumuksesta, käytöstä tai tarkoituksesta. Sitä sovelletaan myös akkuihin, jotka on yhdistetty tai lisätty tuotteisiin tai jotka on erityisesti suunniteltu tuotteisiin yhdistettäviksi tai lisättäviksi.

Kun II lukua sovellettaessa markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen voidaan katsoa kuuluvan useampaan kuin yhteen luokkaan, niiden katsotaan kuuluvan luokkaan, johon sovelletaan tiukimpia vaatimuksia.

4.   Tapauksissa, joissa akku- tai paristokennot tai akku- tai paristomoduulit asetetaan saataville markkinoilla loppukäyttöä varten ilman, että niitä yhdistetään tai asennetaan osaksi suurempia akku- tai paristoyksiköitä tai akkuja tai paristoja, ne katsotaan saatetuiksi markkinoille akkuina tai paristoina tätä asetusta sovellettaessa, ja niihin sovelletaan parhaiten vastaavaa akku- tai paristoluokkaa koskevia vaatimuksia. Jos voidaan katsoa, että tällaiset akku- tai paristokennot tai akku- tai paristomoduulit kuuluvat useampaan kuin yhteen akku- tai paristoluokkaan, niiden katsotaan kuuluvan luokkaan, johon sovelletaan tiukimpia vaatimuksia.

5.   Tätä asetusta ei sovelleta akkuihin tai paristoihin, jotka on yhdistetty tai erityisesti suunniteltu yhdistettäviksi

6.   Tämän asetuksen III ja VIII lukua ei sovelleta laitteisiin, jotka on erityisesti suunniteltu neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom (42) 3 artiklassa määriteltyjen ydinlaitosten turvallisuutta varten.

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.   Jäsenvaltiot eivät saa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien akkujen tai paristojen kestävyyteen, turvallisuuteen, merkintöihin ja tietovaatimuksiin liittyvistä syistä kieltää, rajoittaa tai estää tämän asetuksen mukaisten akkujen tai paristojen asettamista saataville markkinoilla tai käyttöönottoa.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa estää asettamasta messuilla, näyttelyissä, esittelytilaisuuksissa tai vastaavissa tapahtumissa näytteille akkuja tai paristoja, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, jos niiden yhteydessä ilmoitetaan näkyvällä merkinnällä selvästi, että kyseiset akut tai paristot eivät ole tämän asetuksen mukaisia ja että niitä ei voi asettaa saataville markkinoilla tai ottaa käyttöön ennen kuin ne on saatettu tämän asetuksen vaatimusten mukaisiksi. Tällaisten akkujen tai paristojen esittelytilaisuuksissa asianomaisen talouden toimijan on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi.

1.   Akkuja ja paristoja saa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

2.   Niiden seikkojen osalta, jotka eivät kuulu II ja III luvun soveltamisalaan, 1 kohdan mukaisesti markkinoille saatetut tai käyttöön otetut akut ja paristot eivät saa muodostaa riskiä ihmisten terveydelle, ihmisten turvallisuudelle, omaisuudelle eivätkä ympäristölle.

1.   Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII ja direktiivin 2000/53/EY 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjen rajoitusten lisäksi akut ja paristot eivät saa sisältää aineita, joita koskeva rajoitus on asetettu tämän asetuksen liitteessä I, ellei kyseisen rajoituksen ehtoja täytetä.

2.   Jos tietyn aineen käyttö akkujen tai paristojen valmistuksessa, tällaista ainetta sisältävien akkujen tai paristojen saattaminen markkinoille tai tällainen aine akkujen tai paristojen elinkaaren myöhemmissä vaiheissa, kuten silloin, kun jäteakkujen tai paristojen käyttötarkoitus muutetaan tai niitä käsitellään, aiheuttaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle riskin, jota ei voida hyväksyä, jota ei hallita riittävällä tavalla ja johon on puututtava unionin laajuisesti, komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen liitteessä I vahvistettujen rajoitusten muuttamiseksi 86, 87 ja 88 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3.   Tämän artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjä rajoituksia ei sovelleta aineen käyttöön asetuksen (EY) N:o 1907/2006 3 artiklan 23 alakohdassa määritellyssä tieteellisessä tutkimuksessa ja kehittämisessä, joka koskee akkuja ja paristoja.

4.   Jos tämän artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyä rajoitusta ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1907/2006 3 artiklan 22 alakohdassa määriteltyyn tuote- ja prosessisuuntautuneeseen tutkimukseen ja kehittämiseen, kyseinen poikkeus sekä aineen suurin määrä, johon poikkeusta voidaan soveltaa, täsmennetään tämän asetuksen liitteessä I.

5.   Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2027 mennessä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla perustetun Euroopan kemikaaliviraston, jäljempänä ’kemikaalivirasto’, avustamana kertomuksen huolta aiheuttavista aineista, eli aineista, jotka vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen tai ympäristöön tai haittaavat turvallisten ja korkealaatuisten uusioraaka-aineiden kierrätystä, joita akut ja paristot sisältävät tai joita käytetään niiden valmistuksessa. Komissio antaa kyseisen kertomuksen havainnoistaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja harkitsee asianmukaisia jatkotoimia, mukaan lukien tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten antaminen.

1.   Sähköajoneuvojen ajovoima-akuista, ladattavista teollisuusakuista, jotka ovat kapasiteetiltaan yli 2 kWh, ja kevyiden liikkumisvälineiden akuista on laadittava kunkin akkumallin osalta valmistuslaitoksittain hiilijalanjälki-ilmoitus neljännessä alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti, ja sen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Hiilijalanjälki-ilmoitusta sovelletaan

Hiilijalanjälki-ilmoituksen on oltava akun mukana, kunnes se on saatavilla 13 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna QR-koodina.

Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2024 sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta ulkoisesti varastoivia akkuja, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027 kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta ja viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2029 ulkoisesti varastoivien teollisuusakkujen osalta

2.   Sähköajoneuvojen ajovoima-akkuihin, ladattaviin teollisuusakkuihin, joiden kapasiteetti on yli 2 kWh, ja kevyiden liikkumisvälineiden akkuihin on liitettävä näkyvästi, selvästi ja pysyvällä tavalla merkintä, josta käy ilmi 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun akun hiilijalanjälki ja jolla ilmoitetaan hiilijalanjälkiluokka, jota kyseessä oleva akkumalli valmistuslaitosta kohden vastaa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen akkujen osalta liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on osoitettava, että ilmoitettu hiilijalanjälki ja sitä vastaava luokittelu hiilijalanjälkiluokkaan on laskettu noudattaen menetelmää, joka esitetään komission 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdan ja tämän kohdan neljännen alakohdan a alakohdan mukaisesti hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä hiilijalanjälkiluokkavaatimuksia sovelletaan

Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta, viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, viimeistään 18 päivänä elokuuta 2028 kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta ja viimeistään 18 päivänä elokuuta 2030 ulkoisesti varastoivien ladattavien teollisuusakkujen osalta

Komissio tarkastelee liitteessä II olevassa 8 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti luokkien määrää ja kynnysarvoja uudelleen kolmen vuoden välein ja antaa tarvittaessa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä luokkien määrän ja kynnysarvojen muuttamiseksi, jotta ne vastaavat markkinatodellisuutta ja markkinoiden oletettua kehitystä.

3.   Sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen, kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n ladattavien teollisuusakkujen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen mukana olevissa, liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on osoitettava, että kyseisen akkumallin ilmoitettu elinkaarenaikaisen hiilijalanjäljen arvo kutakin valmistuslaitosta kohden on kolmannen alakohdan nojalla hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä vahvistettua enimmäisarvoa alhaisempi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua elinkaarenaikaisen enimmäishiilijalanjäljen vaatimusta sovelletaan

Komissio antaa viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2028 ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta ulkoisesti varastoivia akkuja, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2030 kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta ja viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2032 ulkoisesti varastoivien teollisuusakkujen osalta tämän asetuksen 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta määrittämällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu elinkaarenaikainen enimmäishiilijalanjälki. Komissio ottaa tätä delegoitua säädöstä valmistellessaan huomioon liitteessä II olevassa 9 kohdassa esitetyt asiaankuuluvat ehdot.

Elinkaarenaikaisen enimmäishiilijalanjäljen käyttöönotto johtaa tarvittaessa 2 kohdassa tarkoitettujen hiilijalanjälkiluokkien uudelleenluokitteluun.

4.   Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2030 mennessä mahdollisuutta laajentaa tämän artiklan vaatimukset koskemaan kannettavia akkuja ja paristoja ja 3 kohdassa säädetty vaatimus koskemaan ladattavia teollisuusakkuja, joiden kapasiteetti on enintään 2 kWh. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja harkitsee aiheellisia toimenpiteitä, mukaan lukien lainsäädäntöehdotukset.

5.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta akkuihin, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, jos ne oli jo saatettu markkinoille tai otettu käyttöön ennen tällaisten toimenpiteiden suorittamista.

1.   Kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen ja ajoneuvoakkujen, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä, mukana on oltava 18 päivästä elokuuta 2028 tai 24 kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, asiakirjat, joissa ilmoitetaan akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotetun koboltin, litiumin tai nikkelin prosenttiosuudet aktiivimateriaaleissa ja jätteestä talteenotetun lyijyn prosenttiosuus akussa kunkin akkumallin osalta kutakin vuotta ja valmistuslaitosta kohden.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan 18 päivästä elokuuta 2033 kevyiden liikkumisvälineiden akkuihin, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä.

Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, joka täydentää tätä asetusta vahvistamalla ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen akkujen osalta menetelmän aktiivimateriaaleissa esiintyvän, akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotetun koboltin, litiumin tai nikkelin prosenttiosuuden sekä akussa esiintyvän ja jätteestä talteenotetun lyijyn prosenttiosuuden laskemiseksi ja todentamiseksi sekä asiakirjojen muodon.

2.   Kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen ja ajoneuvoakkujen, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä, mukana on oltava 18 päivästä elokuuta 2031 liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat, joissa osoitetaan, että kyseisten akkujen aktiivimateriaaleissa on seuraava vähimmäisprosenttiosuus akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotettua kobolttia, litiumia tai nikkeliä sekä vähimmäisprosenttiosuus akuissa olevaa ja jätteestä talteenotettua lyijyä kunkin akkumallin osalta kutakin vuotta ja valmistuslaitosta kohden:

3.   Kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja ajoneuvoakkujen, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä, mukana on oltava 18 päivästä elokuuta 2036 liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat, joissa osoitetaan, että kyseisten akkujen aktiivimateriaaleissa on seuraava vähimmäisprosenttiosuus akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotettua kobolttia, litiumia tai nikkeliä sekä vähimmäisprosenttiosuus akuissa olevaa ja jätteestä talteenotettua lyijyä kunkin akkumallin osalta kutakin vuotta ja valmistuslaitosta kohden:

4.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta akkuihin, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, jos ne oli jo saatettu markkinoille tai otettu käyttöön ennen tällaisten toimenpiteiden suorittamista.

5.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyn delegoidun säädöksen voimaantulopäivän jälkeen ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028 komissio arvioi, onko 2 ja 3 kohdassa säädettyjä tavoitteita aiheellista tarkistaa jätteestä talteenotetun koboltin, lyijyn, litiumin tai nikkelin nykyisen saatavuuden ja vuosiksi 2030 ja 2035 ennustetun saatavuuden tai puutteen vuoksi ja ottaen huomioon tekniikan ja tieteen kehityksen.

Komissio antaa viimeistään 18 päivänä elokuuta 2029 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden muuttamiseksi, jos se on perusteltua ja tarkoituksenmukaista ensimmäisen alakohdan mukaisesti tehtyjen arvioiden perusteella tai muiden, talteenotettuihin materiaaleihin vaikuttavien akkuteknologia-alan merkittävien muutosten vuoksi.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen muuttamiseksi siten, että koboltin, lyijyn, litiumin ja nikkelin lisäksi tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään myös muiden materiaalien kierrätetyn sisällön vähimmäisosuudesta kunkin materiaalin osalta, jos se on perusteltua ja tarkoituksenmukaista sellaisten materiaalien, joita voidaan ottaa talteen, tyyppiin vaikuttavan akkukemiaan liittyvän markkinoiden kehityksen vuoksi.

1.   Yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen, nappiparistoja lukuun ottamatta, on 18 päivästä elokuuta 2028 tai 24 kuukauden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, täytettävä liitteessä III esitettyjen sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujien vähimmäisarvot, jotka vahvistetaan 2 kohdan nojalla hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä.

2.   Komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti viimeistään 18 päivänä elokuuta 2027 delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen, nappiparistoja lukuun ottamatta, osalta liitteessä III esitettyjen sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujien pakolliset vähimmäisarvot

Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vähimmäisarvoja tai lisätään niihin liitteessä III esitettyjä sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujia tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi.

Valmistellessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua delegoitua säädöstä komissio ottaa huomioon tarpeen vähentää yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, muun muassa kannettavien akkujen ja paristojen resurssitehokkuutta lisäämällä, sekä asiaa koskevat kansainväliset standardit ja merkintäjärjestelmät.

Komissio varmistaa myös, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetuilla säännöksillä ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta näiden akkujen tai paristojen tai niillä varustettujen laitteiden, kevyiden liikkumisvälineiden tai muiden ajoneuvojen turvallisuuteen ja toiminnallisuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja loppukäyttäjien kustannuksiin eikä teollisuuden kilpailukykyyn.

3.   Komissio arvioi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 yleiskäyttöisten ei-ladattavien kannettavien akkujen asteittaiseen luopumiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutettavuutta tällaisten akkujen ympäristövaikutusten minimoimiseksi elinkaariarviointimenetelmän pohjalta käyttökelpoisten vaihtoehtojen tarjoamiseksi loppukäyttäjille. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja harkitsee aiheellisia toimenpiteitä, mukaan lukien lainsäädäntöehdotukset joko asteittaisesta luopumisesta tai ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten asettamisesta.

1.   Ladattavien teollisuusakkujen, joiden kapasiteetti on yli 2 kWh, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen mukana on oltava 18 päivästä elokuuta 2024 asiakirja, joka sisältää liitteessä IV olevassa A osassa esitettyjen sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujien arvot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen akkujen osalta liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on myös oltava selvitys teknisistä eritelmistä, standardeista ja edellytyksistä, joita on käytetty arvojen mittaamiseen, laskemiseen tai estimointiin sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujille. Selvityksen on sisällettävä vähintään liitteessä IV olevassa B osassa esitetyt seikat.

2.   Kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, on joko 18 päivästä elokuuta 2027 tai 18 kuukauden kuluttua 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, täytettävä vähimmäisarvot, jotka vahvistetaan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä liitteessä IV olevassa A osassa esitetyille sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujille.

3.   Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen on joko 18 päivästä elokuuta 2028 tai 18 kuukauden kuluttua 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, täytettävä vähimmäisarvot, jotka vahvistetaan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä liitteessä IV olevassa A osassa esitetyille sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujille.

4.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta akkuihin, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, jos kyseisen akun markkinoille saattava tai käyttöön ottava talouden toimija osoittaa, että akku on ennen tällaisen toimenpiteen toteuttamista saatettu markkinoille tai otettu käyttöön ennen niitä päivämääriä, joina kyseisten kohtien mukaisia velvoitteita on alettu soveltaa.

5.   Komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2026 delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla liitteessä IV olevassa A osassa esitettyjen sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujien vähimmäisarvot, jotka kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n ladattavien teollisuusakkujen on täytettävä, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja.

Komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027 delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla liitteessä IV olevassa A osassa esitettyjen sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujien vähimmäisarvot, jotka kevyiden liikkumisvälineiden akkujen on täytettävä.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä valmistellessaan komissio ottaa huomioon tarpeen vähentää kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n ladattavien teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia ja varmistaa, että delegoiduissa säädöksissä vahvistetuilla vaatimuksilla ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisten akkujen tai niillä varustettujen laitteiden, kevyiden liikkumisvälineiden tai muiden ajoneuvojen toimivuuteen, kohtuuhintaisuuteen eikä teollisuuden kilpailukykyyn.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä IV esitettyjä sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujia markkinoiden kehityksen sekä tekniikan ja tieteen kehityksen perusteella, mukaan lukien erityisesti sähköajoneuvoja ja ympäristöä käsittelevän UNECE:n epävirallisen työryhmän tekniset eritelmät.

1.   Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka saattavat markkinoille kannettavilla akuilla tai paristoilla varustettuja tuotteita, on varmistettava, että kyseiset akut tai paristot ovat helposti loppukäyttäjän irrotettavissa ja vaihdettavissa milloin tahansa tuotteen käyttöiän aikana. Kyseistä velvoitetta sovelletaan ainoastaan koko akku- ja paristoyksiköihin, ei yksittäisiin kennoihin eikä muihin tällaisten akku- tai paristoyksikköjen osiin.

Kannettavan akun tai pariston katsotaan olevan helposti loppukäyttäjän irrotettavissa, jos se voidaan poistaa tuotteesta kaupallisesti saatavilla olevien työkalujen avulla ilman, että tuotteen purkamiseen tarvitsisi käyttää erikoistyökaluja, paitsi jos ne annetaan ilmaiseksi tuotteen kanssa, yksinoikeudella suojattuja työkaluja, lämpöenergiaa tai liuottimia.

Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka saattavat markkinoille kannettavilla akuilla tai paristoilla varustettuja tuotteita, on varmistettava, että kyseisten tuotteiden mukana on akkujen tai paristojen käyttöön, poistamiseen ja vaihtamiseen liittyvät ohjeet ja turvallisuustiedot. Kyseisten ohjeiden ja kyseisten turvallisuustietojen on oltava pysyvästi saatavilla verkossa, julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla, loppukäyttäjien kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla.

Tämän kohdan säännökset eivät rajoita ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkeamman tason varmistavien sellaisten erityissäännösten soveltamista, jotka liittyvät direktiivin 2012/19/EU 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevassa missä tahansa unionin oikeudessa säädettyyn kannettavien akkujen ja paristojen irrotettavuuteen ja vaihdettavuuteen loppukäyttäjien toimesta.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavat kannettavilla akuilla tai paristoilla varustetut tuotteet voidaan suunnitella siten, että akku tai paristo on ainoastaan riippumattomien ammattilaisten irrotettavissa ja vaihdettavissa:

Tämän kohdan a alakohdassa vahvistettua poikkeusta sovelletaan vain, jos tällainen poikkeus on tarpeen käyttäjän ja laitteen turvallisuuden varmistamiseksi.

3.   Edellä 1 kohdassa vahvistettuja velvoitteita ei sovelleta, jos tarvitaan jatkuva virransyöttö ja laitteen ja kannettavan akun tai pariston välinen pysyvä liitäntä on tarpeen käyttäjän ja laitteen turvallisuuden varmistamiseksi tai, kun kyse on tuotteista, joiden pääasiallisena toimintona on kerätä ja toimittaa dataa, datan eheyteen liittyvistä syistä.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän artiklan 2 kohtaa lisäämällä uusia tuotteita, jotka vapautetaan tämän artiklan 1 kohdassa säädetyistä irrotettavuutta ja vaihdettavuutta koskevista vaatimuksista. Tällaisia delegoituja säädöksiä annetaan ainoastaan markkinoiden kehityksen sekä tekniikan ja tieteen kehityksen perusteella ja edellyttäen, että huoli kannettavaa akkua tai paristoa poistavien tai vaihtavien loppukäyttäjien turvallisuudesta on tieteellisesti perusteltu, tai tapauksissa, joissa on riski että akun tai pariston poistaminen tai vaihtaminen loppukäyttäjien toimesta rikkoisi sovellettavassa unionin oikeudessa säädettyjä tuoteturvallisuusvaatimuksia.

5.   Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka saattavat markkinoille kevyiden liikkumisvälineiden akuilla varustettuja tuotteita, on varmistettava, että kyseiset akut samoin kuin akkuyksikköön kuuluvat yksittäiset akkukennot ovat helposti riippumattomien ammattilaisten irrotettavissa ja vaihdettavissa milloin tahansa tuotteen käyttöiän aikana.

6.   Edellä olevan 1 ja 5 kohdan soveltamiseksi kannettavan akun tai pariston tai kevyen liikkumisvälineen akun katsotaan olevan helposti vaihdettavissa, jos se voidaan sen jälkeen, kun se on irrotettu laitteesta tai kevyestä liikkumisvälineestä, korvata toisella yhteensopivalla akulla tai paristolla vaikuttamatta laitteen tai kevyen liikkumisvälineen toimintaan, suorituskykyyn tai turvallisuuteen.

7.   Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka saattavat markkinoille kannettavilla akuilla tai paristoilla tai kevyiden liikkumisvälineiden akuilla varustettuja tuotteita, on varmistettava, että kyseisiä akkuja tai paristoja on saatavilla niiden laitteiden varaosiksi, joiden virranlähteinä niitä käytetään, vähintään viiden vuoden ajan sen jälkeen, kun laitemallin viimeinen kappale on saatettu markkinoille, ja niiden on oltava riippumattomien ammattilaisten ja loppukäyttäjien saatavilla kohtuulliseen ja syrjimättömään hintaan.

8.   Ohjelmisto ei saa vaikeuttaa kannettavan akun tai pariston tai kevyen liikkumisvälineen akun tai niiden keskeisten komponenttien vaihtamista toiseen yhteensopivaan akkuun tai paristoon tai keskeiseen komponenttiin.

9.   Komissio julkaisee ohjeita tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi.

1.   Markkinoille saatettujen tai käyttöön otettujen kiinteiden akkupohjaisten energiavarastojärjestelmien on oltava turvallisia niiden normaalin toiminnan ja käytön aikana.

2.   Liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on viimeistään 18 päivänä elokuuta 2024

Tekniset asiakirjat on tarkistettava, jos akku on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai jos se on uudelleenvalmistettu tai sen käyttötarkoitus on muutettu.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 89 artiklan mukaisesti liitteessä V vahvistettujen turvallisuusmuuttujien muuttamiseksi tekniikan ja tieteen kehityksen valossa.

1.   Akkuihin ja paristoihin on 18 päivästä elokuuta 2026 tai 18 kuukauden kuluttua 10 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, liitettävä merkintä, joka sisältää liitteessä VI olevassa A osassa esitetyt akkuja ja paristoja koskevat yleiset tiedot.

2.   Ladattaviin kannettaviin akkuihin ja paristoihin, kevyiden liikkumisvälineiden akkuihin ja ajoneuvoakkuihin on 18 päivästä elokuuta 2026 tai 18 kuukauden kuluttua 10 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, liitettävä merkintä, joka sisältää tiedot niiden kapasiteetista.

3.   Ei-ladattaviin kannettaviin akkuihin tai paristoihin on 18 päivästä elokuuta 2026 tai 18 kuukauden kuluttua 10 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisin, liitettävä merkintä, joka sisältää tiedot niiden keskimääräisestä vähimmäiskestosta yksittäisissä sovelluksissa, ja merkintä ”ei-ladattava”.

4.   Kaikki akut ja paristot on 18 päivästä elokuuta 2025 merkittävä akkujen ja paristojen erilliskeräystunnuksella, jäljempänä ’erilliskeräystunnus’, liitteessä VI olevassa B osassa esitetyllä tavalla.

Erilliskeräystunnuksen on peitettävä vähintään kolme prosenttia akun tai pariston laajimmasta sivusta kuitenkin niin, että sen koko on enintään 5 × 5 senttimetriä.

Lieriömäisissä akkukennoissa erilliskeräystunnuksen on peitettävä vähintään 1,5 prosenttia akun pinta-alasta kuitenkin niin, että sen koko on enintään 5 × 5 senttimetriä.

Jos akun tai pariston koko on sellainen, että erilliskeräystunnus olisi pienempi kuin 0,47 × 0,47 senttimetriä, akkua ei tarvitse varustaa kyseisellä tunnuksella. Sen sijaan pakkaukseen on painettava vähintään 1 × 1 senttimetrin kokoinen erilliskeräystunnus.

5.   Kaikki akut ja paristot, joissa on yli 0,002 prosenttia kadmiumia tai yli 0,004 prosenttia lyijyä, on merkittävä kyseisen metallin kemiallisella tunnuksella Cd tai Pb.

Asiaankuuluva raskasmetallipitoisuutta ilmaiseva kemiallinen tunnus on painettava erilliskeräystunnuksen alapuolelle, ja sen on oltava kooltaan vähintään neljäsosa erilliskeräystunnuksen koosta.

6.   Kaikki akut ja paristot on 18 päivästä helmikuuta 2027 merkittävä liitteessä VI olevassa C osassa kuvatulla QR-koodilla. QR-koodista on päästävä tarkastelemaan seuraavia:

Näiden tietojen on oltava täydellisiä, ajantasaisia ja tarkkoja.

7.   Edellä 1–6 kohdassa tarkoitetut merkinnät ja QR-koodi on painettava tai kaiverrettava akkuun tai paristoon näkyvästi, selkeästi, helposti luettavasti ja pysyvästi. Jos tämä ei akun tai pariston luonteen ja koon vuoksi ole mahdollista tai perusteltua, merkinnät ja QR-koodi on kiinnitettävä pakkaukseen ja akun tai pariston mukana oleviin asiakirjoihin.

8.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen muuttamiseksi, jotta voidaan säätää QR-koodin sijasta tai sen lisäksi käytettävistä vaihtoehtoisista älykkäiden merkintöjen tyypeistä tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi.

9.   Akkuihin, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, on liitettävä uudet merkinnät tai niihin on laitettava merkintä tämän artiklan mukaisesti, ja niiden on liitteessä XIII olevan 4 kohdan mukaisesti sisällettävä niiden luokittelun muuttumiseen liittyvät tiedot, jotka ovat saatavilla QR-koodista.

10.   Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä elokuuta 2025 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhdenmukaistetut eritelmät tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja merkintävaatimuksia varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Kiinteiden akkupohjaisten energiavarastojärjestelmien, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen akunhallintajärjestelmän on 18 päivästä elokuuta 2024 alkaen sisällettävä ajantasaiset tiedot muuttujista akkujen toimintakunnon ja odotetun käyttöiän määrittämiseksi siten kuin liitteessä VII esitetään.

2.   Akun laillisesti ostaneella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, mukaan lukien riippumattomat toimijat tai jätehuoltotoimijat, tai näiden puolesta toimivalla kolmannella osapuolella on milloin tahansa oltava syrjimätön liitteessä VII vahvistettujen muuttujien tietojen lukuoikeus, akun valmistajan teollis- ja tekijänoikeuksia noudattaen, edellä 1 kohdassa tarkoitetun akunhallintajärjestelmän kautta:

3.   Akunhallintajärjestelmän on sisällettävä ohjelmiston palautustoiminto, jos talouden toimijat, jotka suorittavat uudelleenkäytön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamista tai uudelleenvalmistusta, joutuvat lataamaan eri akunhallintajärjestelmän ohjelmiston. Jos ohjelmiston palautustoimintoa käytetään, akun alkuperäisen valmistajan ei katsota olevan vastuussa mistään akun turvallisuuteen tai toiminnallisuuteen liittyvistä rikkomisista, joiden voidaan katsoa johtuvan akun markkinoille saattamisen jälkeen ladatusta akunhallintajärjestelmän ohjelmistosta.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoitu säädös, jolla muutetaan liitteessä VII vahvistettuja akkujen toimintakuntoa ja odotetun käyttöiän määrittämistä koskevia muuttujia markkinoiden kehityksen sekä tekniikan ja tieteen kehityksen valossa ja synergiaetujen varmistamiseksi sähköajoneuvojen sisäisten akkujen kestävyyttä koskevassa maailmanlaajuisessa teknisessä säännössä nro 22 vahvistettujen muuttujien kanssa ottaen asianmukaisesti huomioon akkujen valmistajan teollis- ja tekijänoikeudet.

5.   Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan rajoittamatta ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevassa unionin oikeudessa vahvistettujen säännösten soveltamista.

1.   Akkuja ja paristoja koskevien, 9, 10, 12, 13, 14 ja 78 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi ja niiden noudattamisen todentamiseksi tarvittavissa testeissä, mittauksissa ja laskelmissa on käytettävä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt menetelmät ja joiden tulosten epävarmuuden katsotaan olevan alhainen, mukaan lukien sellaisissa standardeissa vahvistetut menetelmät, joiden viitetiedot on julkaistu kyseisiä tarkoituksia varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Yhdenmukaistetuilla standardeilla pyritään jäljittelemään todellista käyttöä niin pitkälti kuin mahdollista noudattaen kuitenkin vakiotestejä.

3.   Akkujen ja paristojen, jotka ovat sellaisten yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien mukaisia, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, oletetaan olevan 9, 10, 12, 13, 14 ja 78 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, jos tällaiset yhdenmukaistetut standardit kattavat kyseiset vaatimukset tai osia niistä, ja soveltuvin osin, jos kyseisille vaatimuksille 9 ja 10 artiklan nojalla vahvistetut vähimmäisarvot saavutetaan.

1.   Komissio voi poikkeustapauksissa antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset eritelmät 9, 10, 12, 13, 14 ja 78 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ja 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja testejä varten, jos

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Valmistellessaan ehdotusta yhteiset eritelmät vahvistavaksi täytäntöönpanosäädökseksi komissio ottaa huomioon asiaankuuluvien elinten tai asiantuntijaryhmän näkemykset ja kuulee asianmukaisesti kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä.

2.   Akkujen ja paristojen, jotka ovat yhteisten eritelmien tai niiden osien mukaisia, oletetaan olevan 9, 10, 12, 13, 14 ja 78 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, jos tällaiset yhteiset eritelmät tai niiden osat kattavat kyseiset vaatimukset ja, soveltuvin osin, jos kyseisille vaatimuksille 9 ja 10 artiklan nojalla vahvistetut vähimmäisarvot saavutetaan.

3.   Jos eurooppalainen standardointiorganisaatio hyväksyy yhdenmukaistetun standardin ja sitä ehdotetaan komissiolle sen viitetietojen julkaisemiseksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä, komissio arvioi yhdenmukaistetun standardin asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti. Kun yhdenmukaistetun standardin viitetiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, komissio kumoaa 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset tai niiden osat, jotka kattavat samat 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset tai testit.

1.   Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointi 6, 9, 10, 12, 13 ja 14 artiklan vaatimusten suhteen on suoritettava jonkin jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti:

2.   Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointi 7 ja 8 artiklassa säädettyjen vaatimusten suhteen on suoritettava jonkin jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti:

3.   Uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmisteltujen tai käyttötarkoituksen muuttamisen taikka uudelleenvalmistuksen kohteena olleiden akkujen täydentävä vaatimustenmukaisuuden arviointi on suoritettava liitteessä VIII olevassa A osassa esitetyn moduulin A – ”Sisäinen tuotannonvalvonta” mukaisesti ottaen huomioon 6, 9, 10, 12, 13 ja 14 artiklassa säädetyt vaatimukset.

4.   Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin liittyvät asiakirjat ja kirjeenvaihto on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, johon vaatimuksenmukaisuuden arviointimenettelyt suorittava ilmoitettu laitos on sijoittautunut, tai tämän laitoksen hyväksymällä yhdellä tai useammalla kielellä.

1.   EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettava, että 6–10 artiklassa ja 12, 13 ja 14 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen on osoitettu.

2.   EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen on noudatettava rakenteeltaan liitteessä IX olevaa mallia, sen on sisällettävä liitteessä VIII olevissa asiaa koskevissa moduuleissa eritellyt tekijät, ja se on pidettävä ajan tasalla. Se on käännettävä sen jäsenvaltion vaatimille kielille, jonka markkinoille akku tai paristo saatetaan tai jonka markkinoilla akku tai paristo asetetaan saataville tai otetaan käyttöön. Se on laadittava sähköisessä muodossa, ja se on pyydettäessä toimitettava paperiversiona.

3.   Jos akkuun tai paristoon sovelletaan useampia unionin säädöksiä, joissa edellytetään EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta, kaikkien kyseisten unionin säädösten osalta laaditaan yksi ainoa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tällaisessa vakuutuksessa on mainittava kyseiset unionin säädökset ja niiden julkaisuviitteet.

4.   Laatimalla EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen valmistaja ottaa vastuun siitä, että akku tai paristo on tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen.

5.   Talouden toimijoiden hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi voidaan laatia vain yksi EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, joka koostuu yhdestä tai useammasta yksittäisestä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta, jotka on jo laadittu unionin jonkin toisen säädöksen tai säädösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

1.   CE-merkintä on kiinnitettävä akkuun tai paristoon näkyvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi. Jos tämä ei akun tai pariston luonteen vuoksi ole mahdollista tai perusteltua, se on kiinnitettävä pakkaukseen ja akun tai pariston mukana oleviin asiakirjoihin.

2.   CE-merkintä on kiinnitettävä ennen akun tai pariston markkinoille saattamista tai käyttöönottoa.

3.   CE-merkinnän yhteyteen on merkittävä ilmoitetun laitoksen tunnusnumero, jos sitä edellytetään liitteen VIII nojalla. Tunnusnumeron kiinnittää ilmoitettu laitos itse tai sen ohjeiden mukaisesti valmistaja tai sen valtuutettu edustaja.

4.   CE-merkinnän ja 3 kohdassa tarkoitetun tunnusnumeron jälkeen voidaan tarvittaessa lisätä mahdolliset varoitusmerkit tai muut merkinnät, jotka ilmoittavat akun tai pariston käyttöön, varastointiin, käsittelyyn tai kuljetukseen liittyvästä erityisestä riskistä, käyttötarkoituksesta tai mahdollisesta vaarasta.

5.   Jäsenvaltioiden on nykyisiä mekanismeja hyödyntämällä varmistettava CE-merkintäjärjestelmän moitteeton käyttö ja toteutettava tarkoituksenmukaisia toimia, jos tätä merkintää käytetään sääntöjen vastaisesti.

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä ilmoittamisesta vastaava viranomainen, joka on vastuussa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin ja ilmoittamiseen sekä ilmoitettujen laitosten valvontaan liittyvien tarvittavien menettelyjen laadinnasta ja toteutuksesta, mukaan luettuna 27 artiklan säännösten noudattaminen.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja valvonnan suorittaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 säännösten mukaisesti kyseisessä asetuksessa määritelty kansallinen akkreditointielin.

3.   Jos ilmoittamisesta vastaava viranomainen delegoi tai antaa muulla tavoin tehtäväksi tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin, ilmoittamisen tai valvonnan laitokselle, joka ei ole valtiollinen yksikkö, kyseisen laitoksen on oltava oikeushenkilö, sen on noudatettava soveltuvin osin 23 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, ja sillä on oltava järjestelyt toiminnastaan syntyvien vastuiden kattamiseksi.

4.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on otettava täysi vastuu 3 kohdassa tarkoitetun laitoksen suorittamista tehtävistä.

1.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on oltava sillä tavoin perustettu, ettei synny eturistiriitaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten kanssa.

2.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on oltava organisaatioltaan ja toiminnaltaan sellainen, että sen toimien objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu.

3.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen organisaation on oltava sellainen, että kunkin päätöksen, joka koskee vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoittamista, tekevät eri toimivaltaiset henkilöt kuin ne, jotka suorittivat ilmoittamista 28 artiklan mukaisesti hakevien vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosten arvioinnin.

4.   Ilmoittamisesta vastaava viranomainen ei saa tarjota eikä suorittaa mitään toimintoja, joita vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset suorittavat, eikä tarjota konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein.

5.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on turvattava saamiensa tietojen luottamuksellisuus. Sen on kuitenkin vaihdettava ilmoitettuja laitoksia koskevia tietoja komission sekä muiden jäsenvaltioiden ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten ja muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa.

6.   Ilmoittamisesta vastaavalla viranomaisella on oltava käytössään riittävä määrä pätevää henkilöstöä ja riittävä rahoitus tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten.

1.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on ilmoittamista varten täytettävä 2–11 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on oltava perustettu jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja sen on oltava oikeushenkilö.

3.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on oltava kolmas osapuoli, joka on riippumaton taloudellisista etuyhteyksistä ja arvioimistaan akuista tai paristoista, erityisesti niiden valmistajista, niiden valmistajien kauppakumppaneista, niiden valmistuslaitosten osakassijoittajista sekä muista ilmoitetuista laitoksista ja ilmoitettujen laitosten toimialajärjestöistä ja emo- tai tytäryhtiöistä.

4.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla arvioimansa akun tai pariston suunnittelija, valmistaja, toimittaja, maahantuoja, jakelija, asentaja, ostaja, omistaja, käyttäjä tai huoltaja eivätkä minkään tällaisen osapuolen edustaja. Tämä kielto ei sulje pois sellaisten arvioitujen akkujen ja paristojen käyttöä, jotka ovat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminnan kannalta tarpeellisia, tai tällaisten akkujen ja paristojen käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla suoranaisesti mukana näiden akkujen ja paristojen suunnittelussa, valmistuksessa, kaupan pitämisessä, tuonnissa, jakelussa, asentamisessa, käytössä tai huollossa eivätkä edustaa näissä toiminnoissa mukana olevia osapuolia. Ne eivät saa osallistua mihinkään toimintaan, joka voisi olla ristiriidassa sen kanssa, että ne ovat arvioissaan riippumattomia, tai vaarantaa niiden riippumattomuutta, joka liittyy vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiin, joita varten ne on ilmoitettu. Tämä koskee erityisesti konsultointipalveluja.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on varmistettava, etteivät sen emo-, sisar- tai tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet vaikuta sen suorittamien vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen tai puolueettomuuteen.

5.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sen henkilöstön on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja kyseisellä erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen ja oltava vapaat kaikesta, erityisesti taloudellisesta, painostuksesta ja houkuttelusta, joka saattaisi vaikuttaa niiden arviointiin tai vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä.

6.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki sille liitteessä VIII osoitetut vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, 48 artiklan 2 kohdan mukaiset määräaikaiset auditoinnit ja 51 artiklan mukainen ulkopuolinen todentaminen, joita varten se on ilmoitettu, siitä riippumatta, suorittaako vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos kyseiset tehtävät itse vai suoritetaanko ne sen puolesta ja sen vastuulla.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on kaikissa tapauksissa ja kunkin sellaisen liitteessä VIII esitetyn vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn, 48 artiklan 2 kohdan mukaisen määräaikaisen auditoinnin ja 51 artiklan mukaisen ulkopuolisen todentamisen sekä kunkin ja akku- ja paristoluokan osalta, jota varten se on ilmoitettu, oltava käytössään

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on oltava käytössään tarvittavat keinot vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiin liittyvien teknisten ja hallinnollisten tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen sekä pääsy kaikkiin tarpeellisiin tietoihin, testauslaitteisiin ja -tiloihin. Tähän kuuluvat sisäisten menettelyjen, yleisten toimintaperiaatteiden, käytännesääntöjen tai muiden sisäisten sääntöjen laatiminen ja niitä koskeva valvonta, henkilöstön osoittaminen tiettyihin tehtäviin ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevien päätösten tekeminen siirtämättä niitä alihankkijan tai tytäryhtiön tehtäväksi.

7.   Vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavalla henkilöstöllä on oltava

8.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen, sen ylimmän johdon ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavan henkilöstön puolueettomuus on taattava.

Ylimmän johdon ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavan henkilöstön palkka ei saa olla riippuvainen suoritettujen vaatimustenmukaisuuden arviointien määrästä eikä kyseisten arviointien tuloksista.

9.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on otettava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu valtiolle ilmoittamisesta vastaavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella tai jollei jäsenvaltio itse ole välittömästi vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.

10.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa suorittaessaan vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä liitteen VIII mukaisesti, 48 artiklan 2 kohdan mukaisia määräaikaisia auditointeja tai 51 artiklan mukaista ulkopuolista todentamista, paitsi sen jäsenvaltion ilmoittamisesta vastaaviin viranomaisiin ja kansallisiin viranomaisiin nähden, jossa laitoksen toimet suoritetaan. Omistusoikeudet on suojattava.

11.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on osallistuttava asiaankuuluviin standardointitoimiin ja 37 artiklan nojalla perustetun ilmoitettujen laitosten alakohtaisen koordinointiryhmän toimiin tai varmistettava, että sen vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö saa niistä tiedon, ja sovellettava yleisinä ohjeina kyseisen ryhmän laatimia hallinnollisia päätöksiä ja asiakirjoja.

1.   Jos ilmoitettu laitos teettää tietyt vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvät tehtävät alihankintana tai käyttää tytäryhtiötä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 25 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava asiasta ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle.

2.   Ilmoitetun laitoksen on otettava täysi vastuu alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden suorittamista tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet.

3.   Ilmoitettu laitos voi teettää toimia alihankintana tai tytäryhtiöllä ainoastaan, jos siitä on sovittu asiakkaan kanssa.

4.   Ilmoitetun laitoksen on pidettävä ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia sekä työtä, jonka nämä ovat suorittaneet 48 artiklan 2 kohdan ja 51 artiklan sekä liitteen VIII nojalla.

1.   Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on toimitettava ilmoittamista koskeva hakemus sen jäsenvaltion ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle, johon se on sijoittautunut.

2.   Ilmoittamista koskevaan hakemukseen on liitettävä kuvaus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, liitteessä VIII esitetyistä vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista tai 48 artiklan 2 kohdassa ja 51 artiklassa vahvistetuista menettelyistä ja akuista tai paristoista, joiden osalta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos katsoo olevansa pätevä, sekä tarvittaessa kansallisen akkreditointielimen antama akkreditointitodistus, jossa todistetaan, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää 25 artiklassa säädetyt vaatimukset.

3.   Jos asianomainen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei voi toimittaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua akkreditointitodistusta, sen on toimitettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan todentaa, tunnustaa ja säännöllisesti valvoa, että se täyttää 25 artiklassa säädetyt vaatimukset, mukaan lukien tarvittavat asiakirjat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen riippumattomuudesta 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on ilmoitettava ainoastaan sellaiset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, jotka ovat täyttävät 25 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on lähetettävä jokaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksesta ilmoitus komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle käyttäen komission kehittämää ja hallinnoimaa sähköistä ilmoitusvälinettä.

3.   Ilmoituksen on sisällettävä täydelliset tiedot vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista tai 48 artiklan 2 kohdassa ja 51 artiklassa vahvistetuista menettelyistä ja asianomaisista akku- ja paristoluokista sekä asiaankuuluva todistus pätevyydestä.

4.   Jos ilmoitus ei perustu 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun akkreditointitodistukseen, ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan todistaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyys ja toteutetut järjestelyt, joilla varmistetaan, että laitosta valvotaan säännöllisesti ja että se täyttää edelleen 25 artiklassa säädetyt vaatimukset.

5.   Asianomaisen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on suoritettava ilmoitetun laitoksen tehtäviä ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio tai muut jäsenvaltiot eivät esitä vastalauseita kahden viikon kuluessa ilmoittamisesta siinä tapauksessa, että käytetään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua akkreditointitodistusta, tai kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta siinä tapauksessa, että käytetään tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja asiakirjatodisteita. Ainoastaan tällaista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta pidetään tässä asetuksessa tarkoitettuna ilmoitettuna laitoksena.

6.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille myöhemmistä muutoksista 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

1.   Komissio antaa kullekin ilmoitetulle laitokselle tunnusnumeron. Se antaa laitokselle yhden ainoan numeron myös silloin, kun laitos ilmoitetaan usean unionin säädöksen nojalla.

2.   Komissio julkistaa tämän asetuksen nojalla ilmoitettujen laitosten luettelon, joka sisältää laitoksille annetut tunnusnumerot ja vaatimuksenmukaisuuden arviointitoimet, joita varten ne on ilmoitettu, ja pitää kyseistä luetteloa ajan tasalla.

1.   Jos ilmoittamisesta vastaava viranomainen on todennut tai saanut tietää, ettei ilmoitettu laitos enää täytä 25 artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai ettei se noudata velvollisuuksiaan, ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on tarvittaessa rajoitettava ilmoitusta taikka peruutettava se toistaiseksi tai kokonaan, riippuen vaatimusten täyttämättä jättämisen tai velvollisuuksien noudattamatta jättämisen vakavuudesta. Sen on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

2.   Jos ilmoitusta rajoitetaan tai se peruutetaan toistaiseksi tai kokonaan 1 kohdan nojalla tai jos ilmoitettu laitos on lopettanut toimintansa, ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseisen laitoksen asiakirja-aineistot joko käsittelee toinen ilmoitettu laitos tai ne pidetään ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen ja markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä näiden viranomaisten saatavilla.

1.   Komissio tutkii kaikki tapaukset, joissa sillä on epäilys tai sen tietoon saatetaan, erityisesti talouden toimijoiden tai muiden asiaankuuluvien sidosryhmien toimesta, epäilys ilmoitetun laitoksen pätevyydestä tai siitä, täyttääkö ilmoitettu laitos edelleen sille asetetut vaatimukset ja velvollisuudet.

2.   Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki tiedot, jotka liittyvät ilmoituksen perusteisiin tai asianomaisen ilmoitetun laitoksen pätevyyden ylläpitoon.

3.   Komissio varmistaa, että kaikkia sen tutkimusten yhteydessä saatuja arkaluonteisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

4.   Jos komissio toteaa, että ilmoitettu laitos ei täytä tai ei enää täytä sen ilmoittamiselle asetettuja vaatimuksia, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa se velvoittaa ilmoittamisesta vastaavan jäsenvaltion toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimet, mukaan luettuna ilmoituksen peruuttaminen tarvittaessa. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

1.   Ilmoitetun laitoksen on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnit 48 artiklan 2 kohdassa, 51 artiklassa tai liitteessä VIII vahvistettujen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaisesti sen perusteella, mikä on 29 artiklan mukaisesti tehdyn ilmoituksen soveltamisala.

2.   Ilmoitetun laitoksen on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnit oikeasuhteisesti siten, ettei talouden toimijoille aiheuteta tarpeetonta taakkaa, ja otettava asianmukaisesti huomioon yrityksen koko, toimiala ja rakenne, arvioitavan akun tai pariston monimutkaisuus sekä tuotannon luonne massa- tai sarjatuotantona. Ilmoitetun laitoksen on kuitenkin noudatettava kurinalaisuutta ja suojelun tasoa, jota akun tai pariston ja talouden toimijoiden vaatimustenmukaisuudelta edellytetään tämän asetuksen mukaisesti.

3.   Jos ilmoitettu laitos katsoo, etteivät 6–10 artiklassa ja 12, 13, 14, 49 ja 50 artiklassa, 15 artiklassa tarkoitetuissa vastaavissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, 16 artiklassa tarkoitetuissa yhteisissä eritelmissä tai muissa teknisissä eritelmissä vahvistetut sovellettavat vaatimukset täyty, sen on vaadittava valmistajaa tai muuta asiaankuuluvaa talouden toimijaa toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimet toisen ja lopullisen vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tekemiseksi, paitsi jos puutteita ei voida korjata. Jos puutteita ei voida korjata, ilmoitettu laitos ei saa antaa vaatimustenmukaisuustodistusta tai hyväksymispäätöstä.

4.   Jos ilmoitettu laitos katsoo hyväksymispäätöksen antamisen jälkeen suoritettavan vaatimustenmukaisuuden valvonnan yhteydessä, että vaatimustenmukaisuutta ei enää ole, sen on vaadittava valmistajaa tai tarvittaessa 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua talouden toimijaa toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimet ja tarvittaessa peruutettava hyväksymispäätös toistaiseksi tai kokonaan.

5.   Jos 4 kohdassa tarkoitettuja korjaavia toimia ei suoriteta tai niillä ei ole vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen on tarvittaessa rajoitettava hyväksymispäätöstä taikka peruutettava se toistaiseksi tai kokonaan.

1.   Ilmoitetun laitoksen on tiedotettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle seuraavista:

2.   Ilmoitetun laitoksen on toimitettava muille ilmoitetuille laitoksille, jotka suorittavat vastaavia samat akku- ja paristoluokat kattavia vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia, asiaankuuluvat tiedot kysymyksistä, jotka liittyvät

1.   Saattaessaan akkua tai paristoa markkinoille tai ottaessaan sitä käyttöön, myös valmistajan omiin tarkoituksiin, valmistajien on varmistettava, että akku tai paristo

2.   Valmistajien on ennen akun tai pariston saattamista markkinoille tai ennen sen käyttöönottoa laadittava liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat ja suoritettava tai suoritutettava 17 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely.

3.   Jos akun tai pariston vaatimustenmukaisuus sovellettavien vaatimusten suhteen on osoitettu 17 artiklassa tarkoitetulla asiaankuuluvalla vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä, valmistajien on laadittava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus 18 artiklan mukaisesti ja kiinnitettävä CE-merkintä 19 ja 20 artiklan mukaisesti.

4.   Valmistajien on pidettävä liitteessä IX tarkoitetut tekniset asiakirjat ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön.

5.   Valmistajien on huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt, joiden avulla sarjatuotantoon kuuluva akku tai paristo edelleenkin vastaa tämän asetuksen vaatimuksia. Näin toimiessaan valmistajien on otettava asianmukaisesti huomioon muutokset tuotantoprosessissa tai akun tai pariston rakenteessa tai ominaisuuksissa sekä muutokset 15 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, 16 artiklassa tarkoitetuissa yhteisissä eritelmissä tai muissa teknisissä eritelmissä, joihin nähden akun tai pariston vaatimustenmukaisuus ilmoitetaan tai todennetaan.

6.   Valmistajien on varmistettava, että niiden markkinoille saattamiin akkuihin ja paristoihin on merkitty mallitunniste ja erä- tai sarjanumero tai tuotenumero tai jokin muu merkintä, jonka ansiosta ne voidaan tunnistaa. Jos tämä ei ole mahdollista akun tai pariston koon tai luonteen takia, vaaditut tiedot on annettava pakkauksessa tai akun mukana olevassa asiakirjassa.

7.   Maahantuojien on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä, yhden yhteyspisteensä postiosoite sekä internet- ja sähköpostiosoitteensa, jos saatavilla. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaditut tiedot on annettava pakkauksessa tai akun tai pariston mukana olevassa asiakirjassa. Yhteystiedot on ilmoitettava sen jäsenvaltion, jossa akku tai paristo on tarkoitus saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön, määrittämällä kielellä tai kielillä, joita loppukäyttäjät ja markkinaviranomaiset ymmärtävät vaivatta, ja niiden on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti luettavia.

8.   Valmistajien on annettava 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa akunhallintajärjestelmässä pääsy liitteessä VII vahvistettujen muuttujien tiedot kyseisessä artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

9.   Valmistajien, jotka katsovat tai joilla on syytä uskoa, että akku tai paristo, jonka ne ovat saattaneet markkinoille tai ottaneet käyttöön, ei ole yhden tai useamman 6–10 artiklassa sekä 12, 13 ja 14 artiklassa säädetyn sovellettavan vaatimuksen mukainen, on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin korjaaviin toimiin kyseisen akun tai pariston saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi tarvittaessa. Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, valmistajien on lisäksi välittömästi tiedotettava asiasta sen jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiselle, jossa ne ovat asettaneet akun tai pariston saataville markkinoilla, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimista.

10.   Valmistajien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että akku tai paristo on 6–10 artiklassa sekä 12, 13 ja 14 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen kansallinen viranomainen voi ymmärtää vaivatta. Kyseiset tiedot ja asiakirjat on annettava sähköisesti ja pyydettäessä paperiversiona. Valmistajien on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa tämän pyynnöstä yhteistyötä toimissa, joilla pyritään poistamaan niiden markkinoille saattaman tai käyttöön ottaman akun tai pariston aiheuttamat riskit.

11.   Talouden toimijoita, jotka toteuttavat tuotteiden valmistelua uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai käyttötarkoituksen muuttamista tai uudelleenvalmistusta ja saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön akun tai pariston, jolle on tehty jokin kyseisistä toimenpiteistä, on pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna valmistajana.

1.   Valmistaja voi kirjallisella toimeksiannolla nimetä valtuutetun edustajan.

Valtuutetun edustajan toimeksianto on voimassa vasta, kun valtuutettu edustaja on hyväksynyt sen kirjallisesti.

2.   Edellä 38 artiklan 1 kohdassa ja 48–52 artiklassa säädetyt velvollisuudet ja teknisten asiakirjojen laatimisvelvollisuus eivät kuulu valtuutetun edustajan toimeksiantoon.

3.   Valtuutetun edustajan on suoritettava valmistajalta saamassaan toimeksiannossa määritellyt tehtävät. Valtuutetulla edustajalla on oltava tarvittavat resurssit toimeksiannossa eriteltyjen tehtävien suorittamiseksi. Valtuutetun edustajan on pyynnöstä toimitettava toimeksiannosta jäljennös markkinavalvontaviranomaiselle kyseisen viranomaisen määrittämällä unionin kielellä. Toimeksiantoon on sisällyttävä vähintään seuraavat tehtävät:

4.   Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, valtuutettujen edustajien on tiedotettava asiasta viipymättä markkinavalvontaviranomaisille.

1.   Maahantuojat saavat saattaa markkinoille ainoastaan 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan mukaisia akkuja ja paristoja.

2.   Ennen akun tai pariston saattamista markkinoille maahantuojan on tarkistettava, että

Jos maahantuoja katsoo tai sillä on syytä uskoa, että akku tai paristo ei ole 6–10 artiklan eikä 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, maahantuoja ei saa saattaa kyseistä akkua tai paristoa markkinoille ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi. Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, maahantuojan on lisäksi tiedotettava asiasta valmistajalle ja markkinavalvontaviranomaisille ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuudesta ja mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimista.

3.   Maahantuojien on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä, yhden yhteyspisteensä postiosoite, internetosoitteensa ja sähköpostiosoitteensa, jos saatavilla. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaditut tiedot on annettava pakkauksessa tai akun tai pariston mukana olevassa asiakirjassa. Yhteystiedot on esitettävä sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on tarkoitus asettaa saataville, määrittämällä kielellä tai kielillä, joita loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, ja niiden on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti luettavia.

4.   Maahantuojien on varmistettava, että sinä aikana, jona akku tai paristo on heidän vastuullaan, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen vaatimustenmukaisuutta 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan suhteen.

5.   Kun akun tai pariston aiheuttaman riskin vuoksi pidetään asianmukaisena, maahantuojien on suoritettava kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi näytteisiin perustuvia testejä kaupan pidetyille akuille ja paristoille, tehtävä selvitys ja tarvittaessa pidettävä kirjaa valituksista, akuista ja paristoista, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja akkuja ja paristoja koskevista palautusmenettelyistä sekä tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta.

6.   Maahantuojien, jotka katsovat tai joilla on syytä uskoa, että akku tai paristo, jonka ne ovat saattaneet markkinoille, ei ole 6–10 artiklan eikä 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin korjaaviin toimiin kyseisen akun tai pariston saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi tarvittaessa. Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, maahantuojien on lisäksi välittömästi tiedotettava asiasta sen jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiselle, jossa ne ovat asettaneet akun tai pariston saataville markkinoilla, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimista.

7.   Maahantuojien on pidettävä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen jäljennös kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille, ja varmistettava, että liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat asetetaan kyseisten viranomaisten saataville pyynnöstä.

8.   Maahantuojien on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava kyseiselle viranomaiselle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että akku tai paristo on 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen kansallinen viranomainen ymmärtää vaivatta. Kyseiset tiedot ja asiakirjat on annettava sähköisesti ja pyydettäessä paperiversiona. Maahantuojien on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa tämän pyynnöstä yhteistyötä toimissa, joilla pyritään poistamaan niiden markkinoille saattamien akkujen tai paristojen aiheuttamat riskit.

1.   Asettaessaan akun tai pariston saataville markkinoilla jakelijoiden on toimittava asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen tämän asetuksen vaatimusten suhteen.

2.   Ennen akun tai pariston asettamista saataville markkinoilla jakelijoiden on tarkistettava, että

3.   Jos jakelija katsoo tai sillä on syytä uskoa, että akku tai paristo ei ole 6–10 artiklan tai 12, 13 tai 14 artiklan mukainen, jakelija ei saa asettaa kyseistä akkua tai paristoa saataville markkinoilla ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi. Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, jakelijan on ilmoitettava valmistajalle tai maahantuojalle ja markkinavalvontaviranomaisille.

4.   Jakelijoiden on varmistettava, että sinä aikana, jona akku tai paristo on heidän vastuullaan, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen vaatimustenmukaisuutta 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan suhteen.

5.   Jakelijoiden, jotka katsovat tai joilla on syytä uskoa, että akku tai paristo, jonka ne ovat asettaneet saataville markkinoilla, ei ole 6–10 artiklan tai 12, 13 tai 14 artiklan mukainen, on varmistettava tarvittavien korjaavien toimien toteuttaminen kyseisen akun tai pariston saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi tai sen poistamiseksi markkinoilta tai palautusmenettelyn järjestämiseksi tarvittaessa. Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, jakelijoiden on lisäksi välittömästi tiedotettava niiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joiden markkinoilla ne ovat asettaneet akun tai pariston saataville, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja mahdollisista toteutetuista korjaavista toimista.

6.   Jakelijoiden on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että akku tai paristo on 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, yhdellä tai useammalla kielellä, jota kyseinen kansallinen viranomainen ymmärtää vaivatta. Kyseiset tiedot ja asiakirjat on annettava sähköisesti ja pyydettäessä paperiversiona. Jakelijoiden on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa tämän pyynnöstä yhteistyötä toimissa, joilla pyritään poistamaan niiden markkinoilla saataville asettamien akkujen ja paristojen aiheuttamat riskit.

1.   Talouden toimijoiden, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön akkuja tai paristoja, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, on varmistettava, että näiden akkujen ja paristojen ja tällaisten akkujen ja paristojen osien tarkastus, suorituskyvyn testaus, pakkaaminen ja siirto suoritetaan asianmukaisia laadunvalvonta- ja turvallisuusohjeita noudattaen.

2.   Talouden toimijoiden, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön akkuja ja paristoja, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, on varmistettava, että akku tai paristo on tämän asetuksen vaatimusten, muun unionin oikeuden asiaankuuluvien tuotevaatimusten ja ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua ja kuljetusten turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen ottaen huomioon sen, että kyseinen akku tai paristo saattaisi edellä mainittujen toimenpiteiden seurauksena kuulua eri akku- tai paristoluokkaan. Uudelleenvalmistuksen osalta tällaisten talouden toimijoiden on pyynnöstä toimitettava markkinavalvontaviranomaisille asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että akku tai paristo on valmistettu uudelleen tämän asetuksen mukaisesti.

1.   Talouden toimijoiden on kansallisen viranomaisen pyynnöstä annettava markkinavalvontaviranomaisille seuraavat tiedot:

2.   Talouden toimijoiden on varmistettava että ne kykenevät antamaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun niille on toimitettu akku tai paristo, ja 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun ne ovat toimittaneet akun tai pariston.

1.   Talouden toimijoiden, jotka saattavat markkinoille akkuja ja paristoja tai ottavat niitä käyttöön, on 18 päivästä elokuuta 2025 täytettävä tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 49, 50 ja 52 artiklassa vahvistetut asianmukaisen huolellisuuden velvoitteet, ja niiden on tätä varten kehitettävä ja pantava täytäntöön akkuja ja paristoja koskevat asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikat.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen talouden toimijoiden on hankittava akkuja ja paristoja koskeville asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikoilleen ilmoitetun laitoksen todennus 51 artiklan mukaisesti, jäljempänä ’ulkopuolinen todennus’, ja kyseisen ilmoitetun laitoksen on tarkastettava nämä akkuja ja paristoja koskevat asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikat säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkoja ylläpidetään ja sovelletaan 49, 50 ja 52 artiklan mukaisesti. Ilmoitetun laitoksen on toimitettava tarkastetulle talouden toimijalle tarkastuskertomus.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen talouden toimijoiden on säilytettävä asiakirjat, jotka osoittavat niiden täyttävän 49, 50 ja 52 artiklassa vahvistetut velvoitteet, mukaan lukien 51 artiklassa tarkoitetut todennusraportti ja hyväksymispäätös sekä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tarkastuskertomukset, 10 vuoden ajan siitä, kun viimeinen asiaankuuluvaa akkua tai paristoa koskevien asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkojen mukaisesti valmistettu akku tai paristo on saatettu markkinoille.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut talouden toimijat voivat 48, 49, 50 ja 52 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, myös tämän asetuksen mukaisesti tunnustettujen asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien kautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta talouden toimijoiden yksilöllistä vastuuta akkuja ja paristoja koskevista asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikoistaan.

5.   Komissio julkaisee 18 päivään helmikuuta 2025 mennessä ohjeita 49 ja 50 artiklassa säädettyjen asianmukaisen huolellisuuden vaatimusten soveltamisesta liitteessä X olevassa 2 kohdassa tarkoitettujen riskien osalta ja erityisesti liitteessä X olevassa 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä asiakirjoja noudattaen.

6.   Tarjotakseen talouden toimijoille tietoa ja tukea tämän asetuksen mukaisten asianmukaisen huolellisuuden velvoitteiden täyttämisessä jäsenvaltiot voivat perustaa ja ylläpitää yksin tai yhdessä tähän tarkoitettuja verkkosivustoja, alustoja tai portaaleja.

7.   Komissio voi täydentää 6 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden tukitoimenpiteitä unionin unionissa ja kolmansissa maissa toteuttamien asianmukaista huolellisuutta koskevien tukitoimien pohjalta ja suunnitella uusia toimenpiteitä auttaakseen talouden toimijoita täyttämään tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa.

8.   Komissio arvioi säännöllisesti tarvetta päivittää liitteessä X esitettyä luetteloa raaka-aineista ja riskiluokista.

Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

1.   Kunkin 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on

2.   Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä on käytettävä dokumentointia, joka kattaa vähintään seuraavat tiedot:

Jäljempänä 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tavarantoimittajien on asetettava ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetut raportit ulkopuolisesta todennuksesta toimitusketjun loppupään toimijoiden saataville.

1.   Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on

2.   Jos 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu talouden toimija toteuttaa riskinvähennystoimia ja jatkaa samalla kauppaa tai keskeyttää kaupan tilapäisesti, sen on kuultava tavarantoimittajia ja asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien paikallishallinnon ja kansalliset viranomaiset, kansainväliset tai kansalaisyhteiskunnan järjestöt sekä kolmannet osapuolet, joihin asia vaikuttaa, kuten paikallisyhteisöt, ennen kuin se laatii tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuun riskinhallintasuunnitelmaan sisältyvän mitattavissa olevan riskinvähennysstrategian.

3.   Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on yksilöitävä ja arvioitava haitallisten vaikutusten todennäköisyys toimitusketjussaan liitteessä X olevassa 2 kohdassa luetelluissa riskiluokissa. Kyseisen talouden toimijan on yksilöitävä ja arvioitava toimitusketjunsa riskit oman riskinhallintajärjestelmänsä osana. Talouden toimijan on hankittava omille asianmukaisen huolellisuuden ketjuilleen 51 artiklan mukaisesti ilmoitetun laitoksen suorittama ulkopuolinen todennus. Talouden toimija voi käyttää tällaisen ilmoitetun laitoksen 51 artiklan 2 kohdan nojalla antamia raportteja ulkopuolisesta todennuksesta, joka koskee kyseiseen ketjuun kuuluvien tavarantoimittajien tämän luvun mukaisesti täytäntöön panemia akkuja ja paristoja koskevia asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkoja. Talouden toimija voi myös käyttää kyseisiä raportteja ulkopuolisesta todennuksesta tarpeen mukaan kyseisten tavarantoimittajien asianmukaisen huolellisuuden käytäntöjen arvioimiseen.

4.   Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on raportoitava tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin tuloksista ylimmälle johdolleen, jolle velvollisuus on osoitettu 49 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja pantava täytäntöön tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu strategia.

1.   Ilmoitetun laitoksen on suoritettava ulkopuoliset todennukset. Tällaisten ulkopuolisten todennusten

2.   Ilmoitetun laitoksen on annettava todentamisraportti, johon kirjataan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetut toimet ja niiden tulokset. Jos 48 artiklassa tarkoitetut akkuja ja paristoja koskevat asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikat ovat 49, 50 ja 52 artiklassa vahvistettujen velvoitteiden mukaiset, ilmoitetun laitoksen on annettava hyväksymispäätös.

1.   Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on pyynnöstä asetettava jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten tai kansallisten viranomaisten saataville todentamisraportti ja 51 artiklan mukaisesti tehty hyväksymispäätös, 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tarkastuskertomukset ja saatavilla oleva näyttö siitä, että komission 53 artiklan mukaisesti tunnustamaa asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää on noudatettu.

2.   Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on asetettava toimitusketjussa välittömästi seuraavien ostajien saataville kaikki akkuja ja paristoja koskevien asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkojensa mukaisesti hankkimansa ja säilyttämänsä asiaankuuluvat tiedot ottaen asianmukaisesti huomioon liikesalaisuus ja muut kilpailunäkökohdat.

3.   Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on vuosittain tarkastettava ja annettava julkisesti saataville, myös internetissä, akkuja ja paristoja koskevia asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkojaan koskeva raportti. Raportissa on esitettävä loppukäyttäjille helposti ymmärrettävällä tavalla ja tehden selväksi, mitä akkuja ja paristoja tiedot koskevat, data ja tiedot toimenpiteistä, joita talouden toimija on toteuttanut täyttääkseen 49 ja 50 artiklassa asetetut vaatimukset, myös havainnot liitteessä X olevassa 2 kohdassa mainittuihin riskiluokkiin kuuluvista merkittävistä haitallisista vaikutuksista ja keinoista niiden lieventämiseksi, sekä tiivistelmä 51 artiklan mukaisesti toteutetuista ulkopuolisista todennuksista, mukaan lukien ilmoitetun laitoksen nimi, ottaen asianmukaisesti huomioon liikesalaisuus ja muut kilpailunäkökohdat. Kyseisessä raportissa on tarvittaessa käsiteltävä myös tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeussuojan saatavuutta ympäristöasioissa akuissa ja paristoissa esiintyvien raaka-aineiden hankinnan, jalostuksen ja kaupan osalta.

4.   Jos 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu talouden toimija voi osoittaa, että akussa tai paristossa käytetyt liitteessä X olevassa 1 kohdassa luetellut raaka-aineet ovat peräisin kierrätetyistä lähteistä, sen on kohtuullisin osin julkistettava tähän toteamaan johtaneet päätelmänsä, ottaen asianmukaisesti huomioon liikesalaisuus ja muut kilpailunäkökohdat.

1.   Hallitukset, toimialajärjestöt ja etujärjestöjen ryhmittymät, jotka ovat kehittäneet ja jotka valvovat asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiä, jäljempänä ’järjestelmän omistajat’, voivat esittää komissiolle hakemuksen asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiensä tunnustamisesta. Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan vaatimukset tiedoista, hakemuksen tunnustamisesta on sisällettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Jos komissio toteaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettujen näytön ja tietojen perusteella, että kyseisessä kohdassa tarkoitettu asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä on sellainen, että talouden toimijat voivat täyttää 48, 49, 50 ja 52 artiklassa säädetyt vaatimukset, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla tunnustetaan järjestelmän vastaavuus tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten kanssa. Vastuullisesta liiketoiminnasta huolehtivaa OECD:n keskusta kuullaan tarpeen mukaan ennen kyseisen täytäntöönpanosäädöksen antamista. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Päättäessään asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän tunnustamisesta komissio ottaa huomioon kyseisen järjestelmän kattamat erilaiset toimialan käytännöt ja kiinnittää huomiota riskipohjaiseen lähestymistapaan ja menetelmään, joita kyseisessä järjestelmässä käytetään riskien määrittämiseksi.

3.   Komissio antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan kriteerit ja menetelmät, joita noudattaen komissio määrittää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, ovatko asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät sellaiset, että talouden toimijat voivat täyttää 48, 49, 50 ja 52 artiklassa säädetyt vaatimukset. Komissio tarkastaa myös tarpeen mukaan säännöllisesti, että tunnustetut asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät täyttävät edelleen kriteerit, jotka johtivat tämän artiklan 2 kohdan nojalla päätökseen vastaavuuden tunnustamisesta.

4.   Sellaisen asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän, jonka vastaavuus on tunnustettu 2 kohdan mukaisesti, omistajan on viipymättä ilmoitettava komissiolle kyseiseen järjestelmään tehdyistä mahdollisista muutoksista tai päivityksistä. Komissio arvioi, vaikuttavatko tällaiset muutokset tai päivitykset kyseisen järjestelmän vastaavuuden tunnustamiseen, ja toteuttaa asianmukaiset toimet.

5.   Jos ilmenee toistuvia tai merkittäviä tapauksia, joissa talouden toimijat eivät ole tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustettua järjestelmää toteuttaessaan täyttäneet 48, 49, 50 ja 52 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, komissio tutkii tunnustetun asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän omistajaa kuullen, osoittavatko kyseiset tapaukset puutteita järjestelmässä.

6.   Jos komissio havaitsee, ettei 48, 49, 50 ja 52 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ole noudatettu tai että tunnustetussa asianmukaisen huolellisuuden järjestelmässä on puutteita, se voi antaa järjestelmän omistajalle kohtuullisesti aikaa korjaavien toimien toteuttamiseen.

7.   Jos järjestelmän omistaja laiminlyö tarvittavien korjaavien toimien toteuttamisen tai kieltäytyy niiden toteuttamisesta ja jos komissio on määrittänyt, että laiminlyönti tai tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetut puutteet vaarantavat järjestelmää toteuttavan 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan kyvyn noudattaa 48, 49, 50 ja 52 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, tai jos järjestelmää toteuttavien talouden toimijoiden toistuvat tai merkittävät laiminlyönnit johtuvat järjestelmässä olevista puutteista, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa järjestelmän tunnustaminen perutaan. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.   Komissio perustaa rekisterin tunnustetuista asianmukaisen huolellisuuden järjestelmistä ja pitää rekisterin ajan tasalla. Rekisteri asetetaan julkisesti saataville internetissä.

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tämän luvun mukaisista velvoitteista, erityisesti sen valvomisesta ja todentamisesta, että tuottajat ja tuottajayhteisöt täyttävät tämän luvun mukaiset velvoitteensa.

2.   Kukin jäsenvaltio voi myös nimetä 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten keskuudesta yhden yhteyspisteen 4 kohdan mukaista komission kanssa tapahtuvaa yhteydenpitoa varten.

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten organisoinnista ja toiminnasta, mukaan lukien hallinnolliset ja menettelysäännöt seuraaville:

4.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 18 päivänä marraskuuta 2025 ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ilman aiheetonta viivytystä kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava tuottajarekisteri, jonka avulla voidaan valvoa sitä, että tuottajat noudattavat tämän luvun vaatimuksia.

2.   Tuottajien on rekisteröidyttävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Tätä varten niiden on toimitettava rekisteröintihakemus jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa ne asettavat akun tai pariston saataville markkinoilla ensimmäisen kerran.

Tuottajien on toimitettava rekisteröintihakemus 9 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta.

Tuottajat saavat asettaa saataville jäsenvaltion markkinoilla akkuja tai paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, ainoastaan jos ne tai valtuutuksen tapauksessa niiden laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivat valtuutetut edustajat ovat rekisteröityneet kyseisessä jäsenvaltiossa.

3.   Rekisteröintihakemukseen on sisällytettävä seuraavat tiedot:

4.   Tämän artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettava joko kyseisen kohdan mukaisessa rekisteröintihakemuksessa tai 58 artiklan mukaisessa hyväksymishakemuksessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista. Tällaisessa hakemuksessa on annettava vähintään tiedot laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden yksilöllisestä tai kollektiivisesta täyttämisestä.

5.   Jäsenvaltio voi tarvittaessa pyytää lisätietoja tai täydentäviä asiakirjoja, jotta tuottajarekisteriä voidaan käyttää tehokkaasti.

6.   Jos tuottaja on nimennyt tuottajayhteisön 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tämän artiklan mukaiset velvoitteet täyttää soveltuvin osin kyseinen yhteisö, jollei jäsenvaltio toisin säädä.

7.   Tämän artiklan mukaiset velvoitteet voi tuottajan puolesta täyttää laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja.

Jos tämän artiklan mukaiset velvoitteet täyttää tuottajan puolesta laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja, joka edustaa useampaa kuin yhtä tuottajaa, kyseisen valtuutetun edustajan on 3 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi ilmoitettava erikseen kunkin edustetun tuottajan nimi ja yhteystiedot.

8.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että tämän artiklan mukainen rekisteröintimenettely ja 58 artiklan mukainen hyväksymismenettely muodostavat yhden menettelyn, edellyttäen että hakemus täyttää tämän artiklan 3–7 kohdassa säädetyt vaatimukset.

9.   Toimivaltaisen viranomaisen on

10.   Toimivaltainen viranomainen voi

11.   Toimivaltainen viranomainen voi hylätä tuottajan rekisteröinnin tai peruuttaa tuottajan rekisteröinnin, jos 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja ja niihin liittyviä asiakirjatodisteita ei ole toimitettu tai ne eivät ole riittäviä tai jos tuottaja ei enää täytä 3 kohdan d alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.

Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava tuottajan rekisteröinti, jos se on lakannut olemasta.

12.   Tuottajan tai tarvittaessa laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivan valtuutetun edustajan tai tuottajayhteisön, joka on nimetty edustamiensa tuottajien puolesta, on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista rekisteröinnissä ilmoitettujen tietojen muutoksista ja mahdollisesta akkujen tai paristojen, joihin rekisteröinnissä viitataan, markkinoilla saataville asettamisen pysyvästä lopettamisesta jäsenvaltion alueella.

13.   Jos tuottajarekisterin tiedot eivät ole julkisesti saatavilla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, voivat tutustua rekisterin sisältämiin tietoihin maksutta.

1.   Tuottajilla on oltava laajennettu tuottajavastuu akuista ja paristoista, jotka ne asettavat ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella. Tällaisten akkujen ja paristojen on oltava direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan ja tämän luvun vaatimusten mukaisia.

2.   Talouden toimija, joka asettaa ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville akun tai pariston, joka on tulosta valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, käyttötarkoituksen muuttamisesta tai uudelleenvalmistuksesta, katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuksi tällaisen akun tai pariston tuottajaksi, ja toimijalla on laajennettu tuottajavastuu.

3.   Edellä 3 artiklan 47 kohdan d alakohdassa määritellyn tuottajan on nimettävä laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja jokaiseen jäsenvaltioon, jossa se myy akkuja tai paristoja. Tällainen nimitys on tehtävä kirjallisella toimeksiannolla.

4.   Tuottajan maksettavaksi tulevien maksuosuuksien on katettava seuraavat kustannukset, jotka liittyvät tuotteisiin, jotka tuottaja asettaa saataville kyseisen jäsenvaltion markkinoilla:

5.   Kun kyseessä on sellaisten akkujen tai paristojen asettaminen saataville, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, sekä alkuperäisten akkujen ja paristojen tuottajat että kyseisten toimenpiteiden jälkeen markkinoille saatettavien akkujen ja paristojen tuottajat voivat 4 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettujen kustannusten jakamiseksi ottaa käyttöön kustannusten tosiasialliseen jakautumiseen eri tuottajien kesken perustuvan kustannusten jakojärjestelmän ja mukauttaa sitä.

Jos 2 kohdassa tarkoitettuun akkuun tai paristoon sovelletaan useampaa kuin yhtä laajennettua tuottajavastuuta, kyseisen akun tai pariston markkinoilla saataville asettavalle ensimmäiselle tuottajalle ei saa aiheutua lisäkustannuksia tällaisesta kustannusten jakojärjestelmästä.

Komissio edistää tällaisia kustannusten jakojärjestelmiä koskevaa tietojenvaihtoa ja parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden kesken.

1.   Tuottajat voivat nimetä 58 artiklan mukaisesti valtuutetun tuottajayhteisön, jonka tehtävänä on täyttää laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet niiden puolesta. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla tuottajayhteisön nimeämisestä tehdään pakollista. Tällaisten toimenpiteiden on oltava perusteltuja tietyn markkinoille saatetun akku- tai paristoluokan erityisominaisuuksien ja niihin liittyvien jätehuoltoa koskevien ominaisuuksien perusteella.

2.   Jos laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet täytetään kollektiivisesti, tuottajayhteisöjen on varmistettava tuottajien tasapuolinen kohtelu riippumatta näiden alkuperästä tai koosta aiheuttamatta kohtuutonta taakkaa akkuja tai paristoja pieniä määriä tuottaville tuottajille, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden on myös varmistettava, että tuottajien niille maksamat maksuosuudet

3.   Jos useille tuottajayhteisöille on jäsenvaltiossa annettu hyväksyntä täyttää laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet tuottajien puolesta, niiden on varmistettava 59 artiklan 1 kohdan, 60 artiklan 1 kohdan ja 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimien kattavuus koko jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen tai riippumaton kolmas osapuoli varmistamaan, että tuottajayhteisöt täyttävät velvoitteensa koordinoidulla tavalla.

4.   Tuottajayhteisöjen on varmistettava hallussaan olevien tietojen luottamuksellisuus, kun on kyse yritysten sisäisistä tiedoista tai yksittäisiin tuottajiin tai niiden laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiviin valtuutettuihin edustajiin suoraan liittyvistä tiedoista.

5.   Tuottajayhteisöjen on direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi julkaistava verkkosivustoillaan vähintään vuosittain tiedot kyseisen tuottajayhteisön nimenneiden tuottajien saavuttamasta jäteakkujen ja -paristojen erilliskeräysasteesta, kierrätystehokkuuksista ja materiaalien talteenoton osuuksista, ellei liikesalaisuudesta muuta johdu.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajayhteisöjen on asetettava julkisesti saataville tiedot 8 kohdan mukaisesti valittujen jätehuoltotoimijoiden valintamenettelystä.

7.   Siirretään komissiolle tarvittaessa sisämarkkinoiden vääristymisen välttämiseksi valta antaa täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan perusteet tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiselle. Tämä täytäntöönpanosäädös ei koske maksuosuuksien tason täsmällistä määrittämistä, ja se hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.   Tuottajien tai tuottajayhteisöjen on sovellettava jätehuoltotoimijoihin syrjimätöntä valintamenettelyä, joka perustuu avoimiin sopimuksentekoperusteisiin, eikä aiheuta kohtuutonta rasitetta pienille ja keskisuurille yrityksille.

1.   Laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden yksilöllisen täyttämisen tapauksessa tuottajan ja laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden kollektiivisen täyttämisen tapauksessa tuottajayhteisön on haettava laajennetun tuottajavastuun velvoitteiden täyttämistä koskevaa hyväksyntää toimivaltaiselta viranomaiselta.

2.   Hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan, jos

3.   Jäsenvaltioiden on sisällytettävä toimenpiteisiinsä, joissa ne säätävät 54 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista hallinnollisista ja menettelysäännöistä, yksityiskohtaiset tiedot hyväksyntämenettelystä, joka voi olla eri menettely sen mukaan, liittyykö se laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden yksilölliseen vai kollektiiviseen täyttämisestä, ja yksityiskohtaiset säännöt, jotta voidaan todentaa tuottajien tai tuottajayhteisöjen edellytysten noudattaminen, mukaan lukien tiedot, jotka tuottajien tai tuottajayhteisöjen on toimitettava tätä varten. Hyväksyntämenettelyyn on sisällyttävä käyttöön otettujen järjestelyjen todentamista koskeva vaatimus sen varmistamiseksi, että 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 60 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja todentamisen määräaika, joka ei voi olla pidempi kuin 12 viikkoa täydellisen hakemusaineiston toimittamisesta. Todentamisen voi suorittaa riippumaton asiantuntija, jonka on annettava todentamisraportti todentamisen tuloksista.

4.   Tuottajan tai tuottajayhteisöjen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikista hyväksyntään sisältyvien tietojen muutoksista, kaikista hyväksynnän ehtoja koskevista muutoksista tai toiminnan pysyvästä lopettamisesta.

5.   Direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty omavalvonta on suoritettava säännöllisesti vähintään joka kolmas vuosi ja toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä sen todentamiseksi, että kyseisen alakohdan säännöksiä noudatetaan, ja että tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hyväksynnän myöntämisen edellytykset täyttyvät edelleen. Tuottajan tai tuottajayhteisön on esitettävä pyynnöstä omavalvontaraportti ja tarvittaessa korjaavia toimia koskeva suunnitelma luonnos toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltainen viranomainen voi esittää huomautuksia omavalvontaraportista ja korjaavia toimia koskevasta suunnitelmaluonnoksesta, ja sen on toimitettava mahdolliset huomautukset tuottajalle tai tuottajayhteisölle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettua toimivaltaa. Tuottajan tai tuottajayhteisön on laadittava ja pantava täytäntöön korjaavia toimia koskeva suunnitelma, joka perustuu kyseisiin huomautuksiin.

6.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää peruuttaa hyväksynnän, jos 59 artiklan 3 kohdassa tai 60 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja keräystavoitteita ei saavuteta tai jos tuottaja tai tuottajayhteisö ei enää täytä jäteakkujen ja -paristojen keräyksen ja käsittelyn järjestämistä koskevia vaatimuksia, laiminlyö niistä raportoinnin toimivaltaiselle viranomaiselle, jättää ilmoittamatta sille luvan ehtoja koskevista muutoksista tai on lopettanut toimintansa.

7.   Laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden yksilöllisen täyttämisen tapauksessa tuottajan ja laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden kollektiivisen täyttämisen tapauksessa tuottajayhteisön on annettava vakuus, jolla on tarkoitus kattaa tuottajalle tai tuottajayhteisölle kuuluviin jätehuoltotoimiin liittyvät kustannukset siinä tapauksessa, että se ei noudata laajennettua tuottajavastuuta koskevia velvoitteitaan, mukaan lukien sen toiminnan pysyvä lopettaminen tai maksukyvyttömyys. Jäsenvaltiot voivat asettaa tällaista vakuutta koskevia lisävaatimuksia. Jos kyseessä on valtiojohtoinen tuottajayhteisö, tällaisen takuun voi asettaa muu taho kuin yhteisö itse, ja vakuus voi olla muodoltaan julkinen rahasto, jota rahoitetaan tuottajien maksuilla ja josta tuottajayhteisöä johtava jäsenvaltio on yhteisvastuussa.

1.   Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kaikki kannettavat jäteakut ja -paristot kerätään erikseen niiden luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat kannettavia akkuja ja paristoja ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla. Tätä varten niiden on

2.   Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kannettavien jäteakkujen ja -paristojen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä

3.   Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on saavutettava vähintään seuraavat keräystavoitteet käytettyjen kannettavien akkujen ja paristojen osalta:

Tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on laskettava tässä kohdassa tarkoitettu keräysaste liitteen XI mukaisesti.

4.   Loppukäyttäjien on voitava jättää käytettyjä kannettavia akkuja ja paristoja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin keräyspisteisiin, eikä heiltä saa periä maksua eikä heitä saa velvoittaa ostamaan uutta akkua tai paristoa eikä edellyttää, että kannettava akku tai paristo on oltava ostettu tuottajilta, jotka ovat perustaneet keräyspisteen.

5.   Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan i, iii ja iv alakohdan mukaisesti perustettuihin keräyspisteisiin ei sovelleta direktiivin 2008/98/EY rekisteröinti- tai lupavaatimuksia.

6.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla edellytetään, että tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut keräyspisteet voivat kerätä kannettavia jäteakkuja ja -paristoja ainoastaan, jos ne ovat tehneet sopimuksen tuottajien kanssa tai tuottajayhteisöjen kanssa, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7.   Kun otetaan huomioon markkinoiden odotettu kehitys ja ladattavien kannettavien akkujen ja paristojen arvioidun käyttöiän pidentyminen ja jotta keräykseen käytettävissä olevien kannettavien jäteakkujen ja -paristojen todellinen määrä saadaan paremmin selville, komissiolle siirretään valta antaa viimeistään 18 päivänä elokuuta 2027 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä XI vahvistetun kannettavien akkujen ja paristojen keräysasteen laskennassa käytettävän menetelmän muuttamiseksi ja tämän artiklan 3 kohdassa säädetyn keräystavoitteen muuttamiseksi tarkoituksena mukauttaa keräystavoite uuteen menetelmään säilyttäen samalla tavoitetaso ja määräajat ennallaan.

1.   Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kaikki kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut kerätään erikseen niiden luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat akkuja ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla. Tätä varten niiden on

2.   Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä

3.   Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on saavutettava ja ylläpidettävä pysyvästi vähintään seuraavat kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystavoitteet:

Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on laskettava tässä kohdassa tarkoitettu keräysaste liitteen XI mukaisesti.

4.   Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on

5.   Loppukäyttäjien on voitava jättää kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin keräyspisteisiin, eikä heiltä saa periä maksua eikä heitä saa velvoittaa ostamaan uutta akkua eikä edellyttää, että kevyiden liikkumisvälineiden akku on oltava ostettu tuottajalta, joka on perustanut keräyspisteen.

6.   Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan i, iii ja iv alakohdan mukaisesti perustettuihin keräyspisteisiin ei sovelleta direktiivin 2008/98/EY rekisteröinti- tai lupavaatimuksia.

7.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla edellytetään, että tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut keräyspisteet voivat kerätä kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja ainoastaan, jos ne ovat tehneet sopimuksen tuottajien kanssa tai tuottajayhteisöjen kanssa, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

8.   Kun otetaan huomioon markkinoiden odotettu kehitys ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen arvioidun käyttöiän pidentyminen ja jotta keräykseen käytettävissä olevien kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen todellinen määrä saadaan paremmin selville, komissiolle siirretään valta antaa viimeistään 18 päivänä elokuuta 2027 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä XI vahvistetun kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräysasteen laskennassa käytettävän menetelmän muuttamiseksi ja tämän artiklan 3 kohdassa säädetyn keräystavoitteen muuttamiseksi tarkoituksena mukauttaa keräystavoite uuteen menetelmään säilyttäen samalla tavoitetaso ja määräajat ennallaan.

1.   Ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on otettava takaisin maksutta ja velvoittamatta loppukäyttäjää ostamaan uusi akku ja edellyttämättä, että akku on ostettu niiltä, sekä varmistettava, että kaikki jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut, kunkin sellaisen akun luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta, jonka ne ovat asettaneet ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla kyseisen jäsenvaltion alueella, kerätään erikseen. Tätä varten niiden on suostuttava ottamaan jäteajovoima-akut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut takaisin loppukäyttäjiltä tai vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä, joihin kuuluu keräyspisteitä, joita ne perustavat yhteistyössä

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla edellytetään, että ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tahot voivat kerätä jäteajovoima-akkuja, jäteteollisuusakkuja ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkuja ainoastaan, jos ne ovat tehneet sopimuksen tuottajien kanssa tai tuottajayhteisöjen kanssa, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos jäteteollisuusakut on purettava etukäteen yksityisten, ei-kaupallisten käyttäjien tiloissa, tuottajan velvollisuuteen ottaa kyseiset jäteakut takaisin ei kuulu velvollisuus kattaa mitään kustannuksia, joita kyseisille käyttäjille aiheutuu kyseisten jäteakkujen purkamisesta ja keräämisestä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti käyttöön otettujen palautusjärjestelyjen on katettava jäsenvaltion koko alue ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, jäteajovoima-akkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, eikä niitä saa rajoittaa alueisiin, joilla jäteajovoima-akkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajoivoima-akkujen keräys ja sen jälkeinen jätehuolto on kannattavaa.

3.   Ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on

4.   Tämän artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tahot voivat luovuttaa kerätyt jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valituille jätehuoltotoimijoille käsittelyä varten 70 artiklan mukaisesti. Tällöin tämän artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen tuottajan velvoite katsotaan täytetyksi.

1.   Jakelijoiden on otettava jäteakut ja -paristot takaisin loppukäyttäjältä maksutta ja ilman, että loppukäyttäjää velvoitetaan tai on velvoitettu ostamaan uusi akku tai paristo, niiden kemiallisesta koostumuksesta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta, seuraavasti:

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä takaisinottovelvollisuutta

3.   Jakelijoiden on luovutettava takaisin ottamansa jäteakut ja -paristot tuottajille tai tuottajayhteisöille, jotka vastaavat kyseisten jäteakkujen ja -paristojen keräyksen varmistamisesta 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valitulle jätehuoltotoimijalle niiden käsittelyä varten 70 artiklan mukaisesti.

4.   Tämän artiklan mukaisia velvoitteita sovelletaan soveltuvin osin jakelijoihin, jotka toimittavat akkuja ja paristoja loppukäyttäjille etäsopimuksin. Näiden jakelijoiden on tarjottava riittävä määrä keräyspisteitä, jotka kattavat jäsenvaltion koko alueen ja ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, kannettavien jäteakkujen ja -paristojen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, jotta loppukäyttäjät voivat palauttaa akkuja ja paristoja.

5.   Jos myynti kattaa toimituksen, jakelijoiden on tarjouduttava ottamaan kannettavat jäteakut ja -paristot, kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut, jäteteollisuusakut, jäteajoneuvoakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut maksutta takaisin paikassa, jossa akku tai paristo on toimitettu loppukäyttäjälle, tai paikallisessa keräyspisteessä. Loppukäyttäjälle on ilmoitettava akun tai pariston tilauksen yhteydessä jäteakun tai -pariston palautusjärjestelyistä.

6.   Asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan noudattamiseksi kyseisen asetuksen III luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, on hankittava seuraavat tiedot tuottajilta, jotka tarjoavat akkuja ja paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, unioniin sijoittautuneille kuluttajille:

1.   Loppukäyttäjien on hävitettävä jäteakut ja -paristot erillään muista jätevirroista, myös sekalaisesta yhdyskuntajätteestä.

2.   Loppukäyttäjien on jätettävä jäteakut ja -paristot niille osoitettuihin erilliskeräyspisteisiin, jotka tuottaja tai tuottajayhteisö on perustanut tai jotka on perustettu tuottajan tai tuottajayhteisön kanssa sovittujen erityisjärjestelyjen mukaisesti, 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti.

1.   Direktiivien 2000/53/EY tai 2012/19/EU soveltamisalaan kuuluvien käsittelylaitosten toiminnanharjoittajien on luovutettava romuajoneuvojen tai sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelystä peräisin olevat jäteakut ja -paristot asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajille tai tuottajayhteisöille, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valituille jätehuoltotoimijoille niiden käsittelyä varten tämän asetuksen 70 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen käsittelylaitosten toiminnanharjoittajien on pidettävä kirjaa kyseisistä luovutuksista.

1.   Yksityisiltä, ei-kaupallisilta loppukäyttäjiltä peräisin olevat jäteakut ja -paristot voidaan jättää jätehuoltoviranomaisten perustamiin erilliskeräyspisteisiin.

2.   Jätehuoltoviranomaisten on varmistettava, että kerätyt jäteakut ja -paristot käsitellään 70 artiklan mukaisesti joko

1.   Kannettavien jäteakkujen ja -paristojen vapaaehtoisten keräyspisteiden on luovutettava kerätyt kannettavat jäteakut ja -paristot kannettavien akkujen ja paristojen tuottajille tai niiden puolesta toimiville kolmansille osapuolille, mukaan lukien tuottajayhteisöt, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valituille jätehuoltotoimijoille niiden käsittelyä varten 70 artiklan mukaisesti.

2.   Kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen vapaaehtoisten keräyspisteiden on luovutettava kerätyt kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajille tai niiden puolesta toimiville kolmansille osapuolille, mukaan lukien tuottajayhteisöt, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valituille jätehuoltotoimijoille niiden käsittelyä varten 70 artiklan mukaisesti.

1.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa jakelijoiden, 65 artiklassa tarkoitettujen jätteenkäsittelylaitosten toiminnanharjoittajien, 66 artiklassa tarkoitettujen jätehuoltoviranomaisten ja 67 artiklassa tarkoitettujen vapaaehtoisten keräyspisteiden kykyä luovuttaa kerättyjä kannettavia jäteakkuja ja -paristoja ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja joko tuottajille tai tuottajayhteisöille tai jätehuoltotoimijoille 70 artiklan mukaista käsittelyä varten. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisilla rajoituksilla ei ole haitallista vaikutusta keräys- ja kierrätysjärjestelmiin.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös toteuttaa toimenpiteitä, joilla 66 artiklassa tarkoitetuille jätehuoltoviranomaisille annetaan mahdollisuus suorittaa itse 70 artiklan mukainen käsittely.

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta tuottajat tai tuottajayhteisöt, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, saavuttavat kannettavien jäteakkujen ja -paristojen osalta 59 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta 60 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt keräystavoitteet.

2.   Jäsenvaltioiden on erityisesti valvottava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa, tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, keräysasteita sen todentamiseksi, että ne ovat toteuttaneet riittävät toimenpiteet 59 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa säädettyjen keräystavoitteiden saavuttamiseksi kannettavien jäteakkujen ja -paristojen osalta sekä 60 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen keräystavoitteiden saavuttamiseksi kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta. Tällaisen seurannan on perustuttava erityisesti toimivaltaisille viranomaisille 75 artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin ja siihen on sisällyttävä kyseisten tietojen ja sen todentaminen, onko tuottaja noudattanut liitteessä XI esitettyä laskentamenetelmää, tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun jätekoostumuksen kartoituksen tulokset ja muut jäsenvaltion käytettävissä olevat tiedot.

3.   Jos jäsenvaltio toteaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvonnan perusteella, että tuottaja tai tuottajayhteisö, jos sellainen on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ei ole toteuttanut toimenpiteitä, jotka ovat yhdenmukaisia 59 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa säädettyjen keräystavoitteiden saavuttamisen kanssa kannettavien jäteakkujen tai -paristojen osalta tai 60 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen keräystavoitteiden saavuttamisen kanssa kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on pyydettävä kyseistä tuottajaa tai tuottajayhteisöä toteuttamaan asianmukaiset korjaavat toimet sen varmistamiseksi, että se voi saavuttaa tarvittaessa kyseisissä artikloissa vahvistetut keräystavoitteet.

4.   Tuottajan tai tuottajayhteisön, jos sellainen on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle korjaavia toimia koskeva suunnitelmaluonnos kolmen kuukauden kuluessa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 58 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun omavalvontamekanismin soveltamista. Kyseinen toimivaltainen viranomainen voi esittää suunnitelmaehdotusta koskevia huomautuksia ja sen on ilmoitettava mahdollisista huomautuksista tuottajalle tai tuottajayhteisölle yhden kuukauden kuluessa korjaavia toimia koskevan suunnitelmaluonnoksen vastaanottamisesta.

Jos toimivaltainen viranomainen toimittaa huomautuksiaan korjaavia toimia koskevaan suunnitelmaluonnokseen, tuottajan tai tuottajayhteisön on kuukauden kuluessa kyseisten huomautusten vastaanottamisesta laadittava korjaavia toimia koskeva suunnitelma, jossa otetaan huomioon kyseiset huomautukset, ja pantava se täytäntöön asianmukaisesti.

Korjaavia toimia koskevan suunnitelman sisältö ja se, miten tuottaja tai tuottajayhteisö noudattaa suunnitelmaa, on otettava huomioon arvioitaessa, täyttyvätkö 55 artiklassa säädetyt rekisteröinnin ja tarvittaessa 58 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset edelleen.

5.   Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein tehtävä koostumusselvitys kerätystä sekalaisesta yhdyskuntajätteestä ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta edeltävän kalenterivuoden osalta, jotta voidaan määrittää kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osuus näissä jätevirroissa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kyseisten selvitysten perusteella vaatia, että kannettavien akkujen ja paristojen tuottajat, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajat tai tuottajayhteisöt, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ryhtyvät kukin korjaaviin toimiin lisätäkseen keräysverkostoon liitettyjen keräyspisteiden määrää ja toteuttavat 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti tiedotuskampanjoita.

1.   Kerättyjä jäteakkuja ja -paristoja ei saa loppukäsitellä eikä niihin saa soveltaa energian talteenottotoimia.

2.   Luvan saaneiden laitosten on varmistettava, että jäteakkujen ja -paristojen käsittelyssä noudatetaan vähintään tämän asetuksen liitteessä XII olevaa A osaa ja direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/75/EU soveltamista.

3.   Jos akut ja paristot kerätään yhä laiteromuun, käytöstä poistettuun kevyeen liikkumisvälineeseen tai romuajoneuvoon sisältyvinä, ne on poistettava laiteromusta, käytöstä poistetusta kevyestä liikkumisvälineestä tai romuajoneuvosta noudattaen tapauksen mukaan direktiivissä 2000/53/EY tai 2012/19/EU säädettyjä vaatimuksia.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 89 artiklan mukaisesti liitteessä XII olevassa A osassa vahvistettujen jäteakkujen ja -paristojen käsittelyvaatimusten muuttamiseksi teknisen ja tieteellisen kehityksen sekä jätehuollon uusien teknologioiden perusteella.

5.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön kannustinjärjestelmiä talouden toimijoille, jotka ylittävät liitteessä XII olevassa B ja C osassa asetetut tavoitteet kierrätystehokkuuden ja materiaalien talteenoton osalta.

1.   Kunkin luvan saaneen laitoksen on varmistettava, että kaikki laitoksen saataville asetetut jäteakut ja -paristot otetaan vastaan ja että ne valmistellaan uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai kierrätystä varten.

2.   Kierrättäjien on varmistettava, että kierrätyksessä saavutetaan liitteessä XII olevassa B osassa säädetyt kierrätystehokkuutta koskevat tavoitteet ja liitteessä XII olevassa C osassa vahvistetut materiaalien talteenottoa koskevat tavoitteet.

3.   Kierrätystehokkuuden ja materiaalien talteenoton asteet on laskettava tämän artiklan 4 kohdan nojalla annettavassa delegoidussa säädöksessä vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

4.   Komissio antaa viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kierrätystehokkuuden ja materiaalien talteenoton asteiden laskenta- ja todentamismenetelmä liitteessä XII olevan A osan mukaisesti sekä asiakirjojen muoto.

5.   Komissio arvioi viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 ja sen jälkeen vähintään joka viides vuosi, onko markkinakehityksen ja erityisesti talteenotettujen materiaalien tyyppiin vaikuttavan akku- ja paristoteknologian sekä koboltin, kuparin, lyijyn, litiumin tai nikkelin nykyisen ja niiden ennustetun saatavuuden tai puutteen vuoksi ja tekninen ja tieteellinen kehitys huomioon ottaen aiheellista tarkistaa liitteessä XII olevassa B ja C osassa vahvistettuja kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevia tavoitteita. Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoitu säädös liitteessä XII olevassa B ja C osassa vahvistettujen kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevien tavoitteiden muuttamiseksi, jos se on mainitun arvioinnin perusteella perusteltua ja tarpeellista.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä XII olevaa C osaa lisäämällä siihen uusia materiaaleja, joilla on erityisiä materiaalin talteenottoa koskevia materiaalikohtaisia tavoitteita, sekä liitteessä XII olevaa B osaa lisäämällä siihen uusia akkukemioita, joilla on erityisiä kierrätystehokkuutta koskevia tavoitteita, silloin kun se on tarpeellista ottaen huomioon talteenotettavissa olevien materiaalien tyyppeihin vaikuttava markkinakehitys sekä tekniikan ja tieteen kehitys, mukaan lukien jätehuollon uudet teknologiat.

1.   Käsittely voidaan suorittaa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin ulkopuolella edellyttäen, että jäteakkujen ja -paristojen tai niiden osien siirrossa noudatetaan asetuksia (EY) N:o 1013/2006 ja (EY) N:o 1418/2007.

2.   Jotta käytetyt akut ja paristot sekä jäteakut ja -paristot voidaan erottaa toisistaan, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastaa käytettyjen akkujen ja paristojen siirtoja, joiden epäillään sisältävän jäteakkuja ja -paristoja, liitteessä XIV vahvistettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi, ja valvoa tällaisia siirtoja asianmukaisesti.

Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että siirrossa, jonka on tarkoitus sisältää käytettyjä akkuja ja paristoja, on mukana jäteakkuja ja -paristoja, jätteeksi epäiltyjen käytettyjen akkujen ja paristojen asianmukaisten analyysien, tarkastusten ja varastoinnin kustannukset voidaan veloittaa asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajilta, heidän puolestaan toimivilta kolmansilta osapuolilta tai muilta siirron järjestäviltä henkilöiltä. Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään liitteessä XIV vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia erityisesti toimintakunnon osalta, jotta käytettyjen akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen siirrot voidaan erottaa toisistaan.

3.   Unionista tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti viedyt jäteakut ja -paristot tai niiden osat voidaan ottaa huomioon 70 ja 71 artiklassa vahvistettujen velvoitteiden, tehokkuuksien ja tavoitteiden täyttämiseksi ainoastaan, jos jäteakkujen ja -paristojen tai niiden osien viejä toimittaa määräpaikan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymät asiakirjatodisteet siitä, että käsittely on tapahtunut olosuhteissa, jotka vastaavat tämän asetuksen ja ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevan muun unionin oikeuden vaatimuksia.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoitu säädös, jolla annetaan yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan 3 kohdan sääntöjen täydentämiseksi vahvistamalla perusteet vastaavien olosuhteiden arvioimiseksi.

1.   Osoittaakseen, että kevyen liikkumisvälineen jäteakku, jäteteollisuusakku tai sähköajoneuvon jäteajovoima-akku, jota valmistellaan uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, ei ole enää jätettä, akun haltijan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä esitettävä todisteet

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava yhtäläisin ehdoin ja edellytyksin loppukäyttäjien ja näiden puolesta toimivien kolmansien osapuolten saatavilla osana 1 kohdassa tarkoitettuun akkuun liitettäviä asiakirjoja, kun akku saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön.

3.   Tietojen antaminen käyttöön 1 ja 2 kohdan mukaisesti ei rajoita velvollisuutta käsitellä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ja todentamisvaatimukset, jotka kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jäteteollisuusakkujen tai sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen on täytettävä, jotta niitä ei enää katsota jätteeksi. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajien tai niiden puolesta toimivien tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on asetettava loppukäyttäjien ja jakelijoiden saataville seuraavat tiedot akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta niiden akku- tai paristoluokkien osalta, joita ne toimittavat jäsenvaltion alueella:

Kyseiset tiedot on asetettava saataville

2.   Tuottajien on asetettava 62, 65 ja 66 artiklassa tarkoitettujen jakelijoiden ja toimijoiden sekä muiden uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden saataville tiedot jäteakkujen ja -paristojen varastointiin ja keräämiseen sovellettavista turvallisuus- ja suojatoimenpiteistä, työturvallisuus mukaan lukien.

3.   Siitä alkaen, kun akku tai paristo toimitetaan jäsenvaltion alueelle, tuottajien on maksutta ja pyynnöstä asetettava uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden saataville sähköisessä muodossa seuraavat akku- tai paristomallikohtaiset tiedot jäteakkujen ja -paristojen asianmukaisesta ja ympäristön kannalta järkevästä käsittelystä, siltä osin kuin nämä toimijat tarvitsevat niitä kyseisten toimien suorittamiseksi:

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdissa tarkoitetuissa tiedoissa on yksilöitävä osat ja materiaalit sekä kaikkien vaarallisten aineiden sijainti akussa tai paristossa siltä osin kuin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavat toimijat tarvitsevat niitä voidakseen noudattaa tämän asetuksen vaatimuksia.

Nämä tiedot on asetettava saataville sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on määrä asettaa saataville, määräämällä kielellä tai määräämillä kielillä, jota tai joita ensimmäisessä alakohdassa mainitut toimijat ymmärtävät vaivatta.

4.   Jakelijoiden, jotka toimittavat akkuja tai paristoja loppukäyttäjille, on annettava vähittäismyyntitiloissaan akkujen ja paristojen loppukäyttäjille pysyvällä, saavutettavalla ja selkeästi näkyvällä tavalla 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä tiedot siitä, miten loppukäyttäjät voivat palauttaa jäteakut tai -paristot maksutta vastaaviin keräyspisteisiin, jotka on perustettu vähittäismyymälöihin tai verkkoalustan puolesta. Kyseinen velvollisuus rajoittuu sellaisiin akku- ja paristoluokkiin, jotka sisältyvät tai sisältyivät jakelijan tai vähittäismyyjän tarjontaan uusina akkuina tai paristoina.

Jakelijoiden on annettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot myös silloin, kun ne myyvät tuotteitaan verkkoalustojen kautta, jotta kuluttajat voivat tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa.

5.   Tuottajan 56 artiklan 4 kohdan a–d alakohdan mukaisesti kattamat kustannukset on esitettävä erikseen loppukäyttäjälle uuden akun tai pariston myyntipisteessä.

6.   Asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajien tai tuottajayhteisöjen on järjestettävä tiedotuskampanjoita ja tarjottava kannustimia, joilla loppukäyttäjiä kannustetaan poistamaan jäteakut ja -paristot käytöstä tavalla, joka noudattaa 1 kohdan mukaisesti loppukäyttäjien saataville asetettuja tietoja akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta.

7.   Jos tietoja annetaan loppukäyttäjille julkisesti tämän artiklan nojalla, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus on säilytettävä sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

1.   Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta ainakin seuraavat tiedot akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:

Jos muut jätehuoltotoimijat kuin tuottajat tai tuottajayhteisöt, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, keräävät kannettavia jäteakkuja ja -paristoja tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja jakelijoilta tai muista kannettavien jäteakkujen ja -paristojen tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräyspisteistä, niiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä akkukemian mukaan eriteltynä.

2.   Ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:

3.   Jos jätehuoltotoimijat keräävät jäteakkuja ja -paristoja jakelijoilta tai muista jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen keräyspisteistä tai loppukäyttäjiltä, niiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:

4.   Tämän artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot ajoneuvojen ja laitteiden sisältämistä akuista ja paristoista ja ajoneuvoista ja laitteista 65 artiklan mukaisesti poistetuista jäteakuista ja -paristoista.

5.   Käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden ja kierrättäjien on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa käytetyt akut ja paristot käsitellään, kultakin kalenterivuodelta ja jäsenvaltioittain sen mukaan, mistä käytetyt akut ja paristot on kerätty, seuraavat tiedot:

Kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevaan raportointiin on sisällytettävä kaikki kierrätyksen yksittäiset vaiheet ja kaikki vastaavat kierrätysprosessista saatavat jakeet. Jos kierrätystoimet suoritetaan useammassa kuin yhdessä laitoksessa, on ensimmäinen kierrättäjä vastuussa tietojen keräämisestä ja toimittamisesta toimivaltaisille viranomaisille.

Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa jäteakut ja -paristot käsitellään, on toimitettava tässä kohdassa tarkoitetut tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa akut ja paristot kerättiin, jos se on eri jäsenvaltio.

Jäteakut ja -paristot, jotka on lähetetty toiseen jäsenvaltioon käsiteltäväksi, on sisällytettävä kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskeviin tietoihin, ja ne on otettava huomioon liitteessä XII vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa siinä jäsenvaltiossa, jossa jäte kerättiin.

6.   Jos muut kuin 5 kohdassa tarkoitetut jätteen haltijat vievät akkuja tai paristoja käsiteltäväksi, niiden on toimitettava tiedot käsiteltäväksi vietyjen erilliskerättyjen jäteakkujen ja -paristojen määrästä sekä 5 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa ne sijaitsevat.

7.   Tässä artiklassa tarkoitettujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jätehuoltotoimijoiden tai jätteen haltijoiden on raportoitava kuuden kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Ensimmäinen raportointikausi on ensimmäinen täysi kalenterivuosi sen täytäntöönpanosäädöksen voimaantulon jälkeen, jossa komissiolle raportoinnin muoto vahvistetaan 76 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

8.   Toimivaltaisten viranomaisten on otettava käyttöön sähköiset järjestelmät, joiden kautta tiedot on toimitettava niille, ja täsmennettävä käytettävät muodot.

9.   Jäsenvaltio voi sallia, että toimivaltaiset viranomaiset pyytävät lisätietoja, jotka ovat tarpeen ilmoitettujen tietojen luotettavuuden varmistamiseksi.

1.   Jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville kultakin kalenterivuodelta kootussa muodossa, jonka komissio on vahvistanut 5 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä, seuraavat tiedot kannettavista akuista ja paristoista, kevyiden liikkumisvälineiden akuista, ajoneuvoakuista, teollisuusakuista ja sähköajoneuvojen ajovoima-akuista akkujen tai paristojen luokan ja akkukemian mukaan eriteltyinä:

Jäsenvaltioiden on asetettava kyseiset tiedot saataville 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Niiden on julkistettava kyseiset tiedot sähköisesti komission 5 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa käyttäen helposti saatavilla olevia datapalveluja. Tietojen on oltava luettavissa koneellisesti, niitä on voitava lajitella ja niistä on voitava suorittaa hakuja, ja niiden on noudatettava kolmansien osapuolten käytön avoimia standardeja. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot asetetaan saataville.

Ensimmäinen raportointikausi on ensimmäinen täysi kalenterivuosi sen täytäntöönpanosäädöksen voimaantulon jälkeen, jossa komissiolle raportoinnin muoto vahvistetaan 5 kohdan mukaisesti.

Sen lisäksi, että sovelletaan direktiiveissä 2000/53/EY ja 2012/19/EU säädettyjä velvoitteita, tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot ajoneuvoihin ja laitteisiin sisältyvistä akuista ja paristoista ja kyseisistä ajoneuvoista ja laitteista 65 artiklan mukaisesti poistetuista jäteakuista ja -paristoista.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettuun kierrätystehokkuutta ja materiaalin talteenottoa koskevaan raportointiin on sisällytettävä kaikki kierrätyksen yksittäiset vaiheet ja kaikki vastaavat kierrätysprosessista saatavat jakeet.

3.   Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti saataville asettamiin tietoihin on liitettävä laaduntarkastusraportti, joka on esitettävä komission 5 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa.

4.   Komissio kokoaa ja tarkastelee tämän artiklan mukaisesti saataville asetettuja tietoja. Komissio julkaisee kertomuksen, jossa arvioidaan tietojenkeruun järjestämistä, jäsenvaltioissa käytettyjä tietolähteitä ja menetelmiä sekä kyseisten tietojen täydellisyyttä, luotettavuutta, oikea-aikaisuutta ja johdonmukaisuutta. Kyseiseen arviointiin voi sisältyä erityisiä parannussuosituksia. Kertomus laaditaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltiot ovat ensimmäisen kerran toimittaneet tiedot, ja tämän jälkeen neljän vuoden välein.

5.   Komissio hyväksyy 18 päivään elokuuta 2025 mennessä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan komissiolle toimitettavien tietojen muoto sekä jäteakkujen ja -paristojen keräämiseen ja käsittelyyn liittyvät arviointimenetelmät ja toiminnalliset edellytykset tämän artiklan 1 ja 4 kohdan soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jokaisesta markkinoille saatetusta tai käyttöön otetusta kevyen liikkumisvälineen akusta, teollisuusakusta, jonka kapasiteetti on yli 2 kWh, ja sähköajoneuvojen ajovoima-akusta on 18 päivästä helmikuuta 2027 alkaen oltava käytössä sähköinen tietue, jäljempänä ’akkupassi’.

2.   Akkupassin on sisällettävä akkumallia koskevat tiedot ja yksittäistä akkua koskevat tiedot, myös kyseisen akun käytöstä saadut tiedot liitteen XIII mukaisesti.

Akkupassin on sisällettävä seuraavat tiedot:

Toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun tietoihin pääsemisen ja tietojen käsittelyn tarkoitusten on

Toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot on sisällytettävä akkupassiin siinä määrin kuin sitä sovelletaan kyseisen akun luokkaan tai alaluokkaan.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 89 artiklan mukaisesti liitteen XIII muuttamiseksi akkupassiin sisällytettävien tietojen osalta tekninen ja tieteellinen kehitys huomioon ottaen.

3.   Akkupassin on oltava saatavilla 13 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla QR-koodilla, joka linkitetään akun markkinoille saattavan talouden toimijan sille osoittamaan yksilölliseen tunnisteeseen.

QR-koodin ja yksilöllisen tunnisteen on oltava ISO/IEC-standardien 15459-1:2014, 15459-2:2015, 15459-3:2014, 15459-4:2014, 15459-5:2014 ja 15459-6:2014 tai vastaavien standardien mukaisia.

Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän kohdan toista alakohtaa teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi korvaamalla kyseisessä alakohdassa tarkoitetut standardit tai lisäämällä muita eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja, joita QR-koodin ja yksilöllisen tunnisteen on noudatettava.

4.   Akun markkinoille asettavan talouden toimijan on varmistettava, että akkupassin sisältämät tiedot ovat täsmällisiä, täydellisiä ja ajantasaisia. Se voi antaa kirjallisen valtuutuksen mille tahansa muulle toimijalle toimia puolestaan.

5.   Kaikkien akkupassiin sisältyvien tietojen on perustuttava avoimiin standardeihin, ja niiden on oltava yhteentoimivassa muodossa, siirrettävissä avoimen yhteentoimivan tiedonvaihtoverkon kautta ilman toimittajariippuvuutta, ja luettavissa koneellisesti, jäsenneltyjä ja niistä on voitava suorittaa hakuja 78 artiklassa säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisesti.

6.   Pääsyä akkupassiin sisältyviin tietoihin on säänneltävä 78 artiklassa säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisesti.

7.   Sellaisen akun osalta, joka on saatettu valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, jonka käyttötarkoitus on muutettu tai joka on uudelleenvalmistettu, vastuu tämän artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämisestä siirtyy sille talouden toimijalle, joka on asettanut kyseisen akun markkinoille tai joka on ottanut sen käyttöön. Tällaisella akulla on oltava uusi akkupassi, joka on liitetty alkuperäisen akun akkupassiin tai alkuperäisten akkujen akkupasseihin.

Kun akun luokitus muuttuu jäteakun luokitukseksi, vastuu tämän artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämisestä siirtyy joko tuottajalle tai tuottajayhteisölle, jos sellainen on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valitulle jätehuoltotoimijalle.

8.   Akkupassi lakkaa olemasta, kun akku on kierrätetty.

9.   Komissio hyväksyy 18 päivään elokuuta 2026 mennessä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään, mitkä henkilöt katsotaan liitteessä XIII olevassa 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuiksi henkilöiksi, joiden oikeutettua intressiä asia koskee, tämän artiklan 2 kohdan c alakohtaa sovellettaessa ja mitkä kyseisissä kohdissa luetellut tiedot ovat heidän saatavillaan ja missä määrin he voivat ladata, jakaa, julkaista ja käyttää uudelleen kyseisiä tietoja. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Perusteet 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden yksilöimiseksi ja sen määrittämiseksi, missä määrin he voivat ladata, jakaa, julkaista ja käyttää uudelleen liitteessä XIII olevassa 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja, ovat seuraavat:

1.   Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisilla on riittävä syy uskoa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva akku tai paristo aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, niiden on suoritettava asianomaista akkua tai paristoa koskeva arviointi, joka kattaa kaikki tässä asetuksessa säädetyt asiaankuuluvat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/1020 19 artiklan soveltamista.

Jos markkinavalvontaviranomaiset havaitsevat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä, ettei akku tai paristo täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, jäljempänä ’vaatimustenvastainen akku tai paristo’, niiden on vaadittava viipymättä asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimiin sellaisen markkinaviranomaisten määräämän kohtuullisen ajanjakson kuluessa, joka on oikeassa suhteessa riskin luonteeseen, akun tai pariston saattamiseksi vastaamaan kyseisiä vaatimuksia tai sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi.

Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava tästä asiaankuuluvalle ilmoitetulle laitokselle.

2.   Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, jotka ne ovat vaatineet talouden toimijaa toteuttamaan.

3.   Talouden toimijan on varmistettava, että kaikki aiheelliset korjaavat toimet toteutetaan kaikkien vaatimustenvastaisten akkujen ja paristojen osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia.

4.   Jos asiaankuuluva talouden toimija ei 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ajanjakson kuluessa toteuta riittäviä korjaavia toimia, markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet, joilla kielletään vaatimustenvastaisten akkujen ja paristojen asettaminen saataville kansallisilla markkinoilla tai rajoitetaan sitä taikka kyseinen akku tai paristo poistetaan markkinoilta tai järjestetään sitä koskeva palautusmenettely.

Markkinavalvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille näistä toimenpiteistä.

5.   Edellä 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen akun tai pariston tunnistamista varten, akun tai pariston alkuperä, siihen liittyvän väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonne, toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonne ja kesto sekä asianomaisen talouden toimijan esittämät perustelut. Markkinavalvontaviranomaisten on erityisesti ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus jostakin seuraavista:

6.   Muiden jäsenvaltioiden kuin tämän artiklan mukaisen menettelyn aloittaneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki toteutetut toimenpiteet ja kaikki niiden hallussa olevat lisätiedot, jotka liittyvät asianomaisen akun tai pariston vaatimustenvastaisuuteen, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että toteutetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä.

7.   Jos kolmen kuukauden kuluessa 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta mikään jäsenvaltio tai komissio ei ole esittänyt vastalausetta markkinavalvontaviranomaisten toteuttamasta väliaikaisesta toimenpiteestä, toimenpiteen katsotaan olevan perusteltu.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimustenvastaista akkua tai paristoa koskeviin asianmukaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, kuten vaatimustenvastaisen akun tai pariston poistamiseen markkinoilta, ryhdytään viipymättä.

1.   Jos 79 artiklan 4, 6 ja 7 kohdassa säädetyn menettelyn päätyttyä esitetään vastalauseita markkinavalvontaviranomaisten toteuttaman toimenpiteen johdosta tai jos komissio katsoo, että kansallinen toimenpide on unionin oikeuden vastainen, komissio ryhtyy viipymättä kuulemaan jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai asianomaisia talouden toimijoita ja arvioi kansallisen toimenpiteen. Komissio pyrkii saattamaan arvioinnin päätökseen yhden kuukauden kuluessa.

Komissio hyväksyy kyseisen arvioinnin tulosten perusteella täytäntöönpanosäädöksen, jossa määritetään, onko kansallinen toimenpide oikeutettu. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Komissio osoittaa 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen välittömästi tiedoksi niille ja asianomaiselle talouden toimijalle tai asianomaisille talouden toimijoille.

Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi, kaikkien jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen akku tai paristo poistetaan niiden markkinoilta, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

Jos kansallista toimenpidettä ei katsota perustelluksi, kyseisen jäsenvaltion on peruutettava toimenpide.

3.   Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi ja akun tai pariston vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan puutteista tämän asetuksen 15 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, komissio soveltaa asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklassa säädettyä menettelyä.

4.   Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi ja akun tai pariston vaatimustenvastaisuuden katsotaan johtuvan 16 artiklassa tarkoitetusta puutteesta yhteisissä eritelmissä, komissio hyväksyy viipymättä täytäntöönpanosäädöksen, jolla asianomaisia yhteisiä eritelmiä muutetaan tai jolla ne kumotaan. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jos jäsenvaltio havaitsee 79 artiklan 1 kohdan nojalla tekemänsä arvioinnin jälkeen, että akku tai paristo siitä huolimatta, että se on 6–10 artiklan ja 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, aiheuttaa riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, jäljempänä ’riskin aiheuttava vaatimustenmukainen akku tai paristo’, sen on viipymättä vaadittava asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sellaisen markkinaviranomaisten määräämän kohtuullisen ajanjakson kuluessa, joka on oikeassa suhteessa riskin luonteeseen, sen varmistamiseksi, ettei vaatimustenmukainen akku tai paristo, joka aiheuttaa riskin, markkinoille saatettaessa enää aiheuta kyseistä riskiä, tai akun tai pariston poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi.

2.   Talouden toimijan on varmistettava, että korjaavat toimet toteutetaan kaikkien riskin aiheuttavien vaatimustenmukaisten akkujen tai paristojen osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia.

3.   Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille, jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee. Ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen riskin aiheuttavan vaatimustenmukaisen akun tai pariston tunnistamista sekä tällaisen akun tai pariston alkuperän ja toimitusketjun, siihen liittyvän riskin luonteen ja toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonteen ja keston määrittämistä varten.

4.   Komissio ryhtyy viipymättä kuulemaan jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai asianomaisia talouden toimijoita ja arvioi toteutetut kansalliset toimenpiteet. Tämän arvioinnin tulosten perusteella komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa määritetään, onko kansallinen toimenpide perusteltu, ja ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio hyväksyy 90 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelemiseen ja omaisuuden tai ympäristön suojeluun.

6.   Komissio osoittaa 4 ja 5 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen välittömästi tiedoksi niille ja asianomaiselle talouden toimijalle tai asianomaisille talouden toimijoille.

1.   Jos jäsenvaltio toteaa jonkin seuraavista seikoista, sen on vaadittava asianomaista talouden toimijaa korjaamaan kyseinen vaatimustenvastaisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 79 artiklan soveltamista:

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu vaatimustenvastaisuus jatkuu, asianomaisen jäsenvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin akun tai pariston markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi taikka sen varmistamiseksi, että se poistetaan markkinoilta tai järjestetään sitä koskeva palautusmenettely.

1.   Jos jäsenvaltio havaitsee, että talouden toimija ei täytä 48, 49 ja 50 artiklassa säädettyä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteitaan, sen on vaadittava kyseistä talouden toimijaa korjaamaan kyseinen vaatimustenvastaisuus.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu velvoitteen noudattamatta jättäminen jatkuu ja jos velvoitteen noudattamatta jättämisen korjaamiseksi ei ole muita tehokkaita keinoja, asianomaisen jäsenvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan markkinoilla saataville asettamien akkujen tai paristojen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi taikka, jos velvoitteen noudattamatta jättäminen on luonteeltaan vakavaa, sen varmistamiseksi, että akut ja paristot poistetaan markkinoilta tai järjestetään niitä koskeva palautusmenettely.

1.   Kun direktiivin 2014/24/EU 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tai direktiivin 2014/25/EU 3 artiklan 1 kohdassa määritellyt hankintaviranomaiset tai direktiivin 2014/25/EU 4 artiklan 1 kohdassa määritellyt hankintayksiköt hankkivat akkuja tai paristoja tai akuilla tai paristoilla varustettuja tuotteita mainittujen direktiivien soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa, niiden on otettava huomioon kyseisten akkujen ja paristojen koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset, jotta voidaan varmistaa, että tällaiset vaikutukset pidetään mahdollisimman vähäisinä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädetty velvoite on täytettävä 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona ensimmäinen tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista delegoiduista säädöksistä, joissa vahvistetaan hankintamenettelyjen sopimuksentekoperusteet, on tullut voimaan, kyseisten sopimuksentekoperusteiden soveltamisen avulla. Kaikissa hankintaviranomaisten tai hankintayksiköiden tekemissä akkujen tai paristojen tai akkuja tai paristoja sisältävien tuotteiden, jotka kuuluvat 7–10 artiklan soveltamisalaan, hankintamenettelyissä on viitattava sen teknisiin eritelmiin ja kyseisen ensimmäisen delegoidun säädöksen sopimuksentekoperusteisiin sen varmistamiseksi, että valitaan kyseisiä akkuja tai paristoja tai akkuja tai paristoja sisältäviä tuotteita hankitaan siten, että niiden elinkaarenaikaiset ympäristövaikutukset ovat merkittävästi vähäisemmät.

3.   Komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti 12 kuukauden kuluttua siitä, kun viimeisin 7 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan a alakohdassa, 8 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista delegoiduista säädöksistä on annettu, delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla hankintamenettelyjen sopimuksentekoperusteet akkujen ja paristojen tai akkuja tai paristoja sisältävien tuotteiden osalta 7–10 artiklassa säädettyjen kestävyysvaatimusten perusteella.

1.   Jos komissio katsoo, että tietyn aineen käyttö akkujen tai paristojen valmistuksessa, tällaista ainetta sisältävien akkujen tai paristojen saattaminen markkinoille tai tällainen aine akkujen tai paristojen elinkaaren myöhemmissä vaiheissa, kuten jäteakkujen ja -paristojen käyttötarkoituksen muuttamisen tai niiden käsittelyn aikana, aiheuttaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle riskin, jota ei hallita riittävästi ja johon on puututtava unionin laajuisesti, se pyytää kemikaalivirastoa laatimaan rajoituksia koskevan asiakirja-aineiston, joka noudattaa asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XV vaatimuksia. Rajoituksia koskevaan asiakirja-aineistoon on sisällyttävä sosioekonominen arviointi, mukaan lukien analyysi vaihtoehdoista.

2.   Jos kemikaaliviraston tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laatima rajoituksia koskeva asiakirja-aineisto osoittaa, että nykyisten toimenpiteiden lisäksi tarvitaan unionin laajuisia toimia, kemikaalivirasto ehdottaa 12 kuukauden kuluessa komission 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta rajoituksia tämän artiklan 4–9 kohdassa sekä 87 ja 88 artiklassa kuvatun menettelyn aloittamiseksi.

3.   Jos jäsenvaltio katsoo, että tietyn aineen käyttö akkujen tai paristojen valmistuksessa, tällaista ainetta sisältävien akkujen ja paristojen saattaminen markkinoille tai tällainen aine akkujen tai paristojen elinkaaren myöhemmissä vaiheissa, kuten jäteakkujen ja -paristojen käyttötarkoituksen muuttamisen tai niiden käsittelyn aikana, aiheuttaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle riskin, jota ei hallita riittävästi ja johon on puututtava unionin laajuisesti, sen on ilmoitettava kemikaalivirastolle, että se ehdottaa rajoituksia koskevan asiakirja-aineiston laatimista. Jäsenvaltion on laadittava rajoituksia koskeva asiakirja-aineisto. Rajoituksia koskevaan asiakirja-aineistoon on sisällyttävä sosioekonominen arviointi, mukaan lukien analyysi vaihtoehdoista.

Jos rajoituksia koskevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että nykyisten toimenpiteiden lisäksi tarvitaan unionin laajuisia toimia, jäsenvaltion on toimitettava aineisto kemikaalivirastolle asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XV vahvistetussa muodossa tämän artiklan 4–9 kohdassa sekä 87 ja 88 artiklassa kuvatun menettelyn aloittamiseksi.

4.   Rajoituksia koskevaa asiakirja-aineistoa ja rajoitusmenettelyä varten kemikaalivirasto tai jäsenvaltiot ottavat huomioon mahdollisen kemikaalivirastolle tai jäsenvaltiolle toimitetun, asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisen asiakirja-aineiston, kemikaaliturvallisuusraportin tai riskinarvioinnin. Kemikaalivirasto tai jäsenvaltiot ottavat myös huomioon kaikki saatavilla olevat tiedot ja viittaavat kaikkiin asiaankuuluviin riskinarviointeihin, jotka on toimitettu akussa tai paristossa käytetyn aineen elinkaaren kattavan muun unionin oikeuden soveltamiseksi, jätevaihe mukaan luettuna. Muun unionin oikeuden nojalla perustettujen samanlaisia tehtäviä hoitavien elinten on toimitettava tätä tarkoitusta varten pyynnöstä tietoja kemikaalivirastolle tai kyseiselle jäsenvaltiolle.

5.   Kemikaaliviraston hallussa olevien tietojen saatavuuteen tämän asetuksen 6 artiklassa ja tässä artiklassa määriteltyjen tehtävien suorittamisen yhteydessä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1907/2006 118 artiklaa.

6.   Kemikaalivirasto pitää yllä luetteloa aineista, joiden osalta joko kemikaalivirasto tai jokin jäsenvaltio suunnittelee tai on parhaillaan laatimassa tämän artiklan mukaista rajoituksia koskevaa asiakirja-aineistoa.

7.   Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 76 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla perustettu riskinarviointikomitea ja mainitun asetuksen 76 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla perustettu sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea tarkistavat, onko toimitettu rajoituksia koskeva asiakirja-aineisto mainitun asetuksen liitteen XV vaatimusten mukainen. Asiaankuuluva komitea ilmoittaa kemikaalivirastolle tai rajoituksia ehdottavalle jäsenvaltiolle 30 päivän kuluessa kyseisen aineiston vastaanottamisesta, onko aineisto vaatimusten mukainen. Jos aineisto ei täytä vaatimuksia, syyt ilmoitetaan kemikaalivirastolle tai jäsenvaltiolle kirjallisesti 45 päivän kuluessa vastaanottamisesta. Kemikaalivirasto tai jäsenvaltio saattaa asiakirja-aineiston vaatimusten mukaiseksi 60 päivän kuluessa siitä päivästä, jona se vastaanotti asiaankuuluvan komitean ilmoittamat syyt; muussa tapauksessa tässä artiklassa tarkoitettu menettely lopetetaan.

8.   Kemikaalivirasto julkaisee viipymättä komission tai jäsenvaltion aikomuksen käynnistää aineen rajoitusmenettely tämän artiklan nojalla, ja se ilmoittaa asiasta asianomaisille sidosryhmille.

9.   Kemikaalivirasto asettaa rajoituksia koskevan asiakirja-aineiston, mukaan lukien 2 ja 3 kohdan nojalla ehdotetut rajoitukset, viipymättä julkisesti saataville verkkosivustollaan ja ilmoittaa selvästi sen julkaisupäivän. Kemikaalivirasto kehottaa kaikkia asianomaisia sidosryhmiä esittämään yksin tai yhdessä neljän kuukauden kuluessa julkaisemisesta:

10.   Edellä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset hyväksytään yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kemikaaliviraston sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunto on vastaanotettu. Jos sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea ei anna lausuntoa 87 artiklan 2 tai 5 kohdassa asetetussa määräajassa tarvittaessa, komissio ottaa huomioon rajoituksen sosioekonomiset vaikutukset, mukaan lukien aineen vaihtoehtojen saatavuus, ja hyväksyy delegoidun säädöksen 87 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa.

11.   Jos liitteen I muutosehdotus poikkeaa tässä artiklassa sekä 87 ja 88 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laaditusta alkuperäisestä rajoitusehdotuksen sisältävästä asiakirja-aineistosta tai jos siinä ei oteta huomioon kemikaaliviraston lausuntoja, komissio liittää siihen erojen syitä koskevan yksityiskohtaisen selvityksen.

1.   Riskinarviointikomitea antaa 12 kuukauden kuluessa 86 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta julkaisemispäivästä rajoituksia koskevan asiakirja-aineiston olennaisten osien tarkastelun perusteella lausunnon siitä, ovatko ehdotetut rajoitukset tarkoituksenmukaisia ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvan riskin vähentämiseksi. Lausunnossa otetaan huomioon kemikaaliviraston komission tai jäsenvaltion pyynnöstä laatima rajoituksia koskeva asiakirja-aineisto ja 86 artiklan 9 kohdan a alakohdassa tarkoitetut asianomaisten osapuolten näkemykset.

2.   Sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea antaa 15 kuukauden kuluessa 86 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta julkaisupäivästä ehdotettuja rajoituksia koskevan lausunnon, joka perustuu rajoituksia koskevan asiakirja-aineiston olennaisten osien ja sosioekonomisten vaikutusten tarkasteluun. Tätä ennen se valmistelee lausuntoluonnoksen ehdotetuista rajoituksista ja niihin liittyvistä sosioekonomisista vaikutuksista ottaen huomioon 86 artiklan 9 kohdan b alakohdassa tarkoitetut analyysit tai tiedot, jos niitä on esitetty.

3.   Kemikaalivirasto julkaisee sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausuntoluonnoksen viipymättä verkkosivustollaan ja pyytää asianomaisia osapuolia esittämään lausuntoluonnoksesta huomautuksensa 60 päivän kuluessa sen julkaisemisesta.

4.   Sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea antaa lausuntonsa viipymättä ottaen tarvittaessa huomioon tämän artiklan 3 kohdassa asetetun määräajan kuluessa saadun lisäpalautteen. Kyseisessä lausunnossa otetaan huomioon asianomaisten osapuolten 86 artiklan 9 kohdan b alakohdan ja tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti esittämät huomautukset.

5.   Jos riskinarviointikomitean lausunto poikkeaa merkittävästi rajoituksia koskevassa asiakirja-aineistossa ehdotetuista rajoituksista, kemikaalivirasto jatkaa sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunnolle asetettua määräaikaa enintään 90 päivällä.

6.   Jos riskinarviointikomitea ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea antavat lausunnon tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, ne käyttävät esittelijöitä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 87 artiklan nojalla ja siinä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

1.   Kemikaalivirasto toimittaa komissiolle viipymättä riskinarviointikomitean ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunnot rajoituksista, joita 86 artiklan mukaisesti on ehdotettu. Jos riskinarviointikomitean ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean lausunnot poikkeavat merkittävästi ehdotetuista rajoituksista, kemikaalivirasto toimittaa komissiolle selventävän muistion, jossa selitetään yksityiskohtaisesti tällaisten erojen syyt. Jos toinen tai kumpikaan komiteoista ei anna lausuntoa 87 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa, kemikaalivirasto ilmoittaa asiasta komissiolle ja esittää lausunnon puuttumisen syyt.

2.   Kemikaalivirasto julkaisee viipymättä kummankin komitean lausunnot verkkosivuillaan.

3.   Kemikaalivirasto antaa pyynnöstä komissiolle tai jäsenvaltiolle kaikki sille toimitetut tai sen tutkimat asiakirjat ja todisteet.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 17 päivästä elokuuta 2023 viiden vuoden ajaksi 6 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 8 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 11 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 3 kohdassa, 13 artiklan 8 kohdassa, 14 artiklan 4 kohdassa, 48 artiklan 8 kohdassa, 53 artiklan 3 kohdassa, 59 artiklan 7 kohdassa, 60 artiklan 8 kohdassa, 70 artiklan 4 kohdassa, 71 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa, 72 artiklan 4 kohdassa, 77 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 8 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 11 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 3 kohdassa, 13 artiklan 8 kohdassa, 14 artiklan 4 kohdassa, 48 artiklan 8 kohdassa, 53 artiklan 3 kohdassa, 59 artiklan 7 kohdassa, 60 artiklan 8 kohdassa, 70 artiklan 4 kohdassa, 71 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa, 72 artiklan 4 kohdassa, 77 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 6 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 8 artiklan 1 ja 5 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan, 10 artiklan 5 ja 6 kohdan, 11 artiklan 4 kohdan, 12 artiklan 3 kohdan, 13 artiklan 8 kohdan, 14 artiklan 4 kohdan, 48 artiklan 8 kohdan, 53 artiklan 3 kohdan, 59 artiklan 7 kohdan, 60 artiklan 8 kohdan, 70 artiklan 4 kohdan, 71 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan, 72 artiklan 4 kohdan, 77 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 85 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2008/98/EY 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

4.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1542 (*4) 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjen akkujen ja paristojen osalta jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ennen 4 päivää heinäkuuta 2018 perustetut laajennetun tuottajavastuun järjestelmät ovat tämän artiklan mukaisia viimeistään 18 päivänä elokuuta 2025.

1.   Komissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen ja laatii kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta sekä sen vaikutuksista ympäristöön, ihmisten terveyteen ja sisämarkkinoiden toimintaan 30 päivään kesäkuuta 2031 mennessä ja antaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.   Ottaen huomioon tekniikan kehityksen ja jäsenvaltioissa saadut käytännön kokemukset komissio sisällyttää kertomukseensa arvion seuraavista tämän asetuksen näkökohdista:

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten muuttamiseksi.

3.   Ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1907/2006 tarkistuksen komissio sisällyttää kertomukseensa erityisen arvioinnin tarpeesta antaa lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen 6, 86, 87 ja 88 artiklan muuttamiseksi.

4.   Komissio arvioi, onko VII lukuun tarpeen tehdä muutoksia, kun otetaan huomioon sellaisten unionin säädösten hyväksyminen, joissa vahvistetaan yritysten kestävää hallinnointia ja asianmukaista huolellisuutta koskevia sääntöjä, mukaan lukien yrityksille asetettavat velvoitteet, jotka koskevat ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia, kun on kyse yritysten omasta toiminnasta, niiden tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden toiminnasta sekä niiden arvoketjutoiminnasta.

Komissio julkaisee kertomuksen, joka sisältää tällaisen arvioinnin tulokset, viimeistään 12 kuukauden kuluttua minkä tahansa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun säädöksen voimaantulopäivästä tai viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2031 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen VII luvun muuttamisesta.

5.   Komissio antaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2031 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan 3 artiklan 11 alakohdassa olevan kevyen liikkumisvälineen akun määritelmän soveltamisalan laajentamisen toteutettavuutta ja teknisiä seurauksia, erityisesti sisällyttämällä siihen akut, jotka toimivat voimanlähteenä muille kuin pyörillä varustetuille kulkuneuvoille. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

6.   Komissio arvioi 1 päivään tammikuuta 2025 mennessä, mikä on paras tapa ottaa käyttöön yhdenmukaistetut standardit kevyisiin liikkumisvälineisiin suunniteltujen ladattavien akkujen sekä direktiivin 2012/19/EU soveltamisalaan kuuluviin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden luokkiin sisältyvien ladattavien akkujen ja paristojen yleislaturista. Tässä arvioinnissa ei oteta huomioon direktiivin 2014/53/EU 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja radiolaiteluokkien latauslaitteita.

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 18 päivästä helmikuuta 2024, jollei toisessa alakohdassa ja tämän asetuksen muissa säännöksissä toisin säädetä.

Seuraavia säännöksiä sovelletaan seuraavasti: