KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2022/1455,

annettu 11 päivänä huhtikuuta 2022,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2033 täydentämisestä sijoituspalveluyritysten kiinteisiin yleiskustannuksiin perustuvaa omien varojen vaatimusta koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 575/2013, (EU) N:o 600/2014 ja (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta 27 päivänä marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2033 (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Koska kaikilta sijoituspalveluyrityksiltä ei vaadita tarkastettua tilinpäätöstä, olisi sijoituspalveluyritysten kiinteisiin yleiskustannuksiin perustuvaa omien varojen vaatimusta koskevissa säännöissä sallittava, että sijoituspalveluyritykset voivat laskea kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen myös tarkastamattomien tilinpäätösten perusteella silloin, kun sijoituspalveluyritykseltä ei vaadita tarkastettua tilinpäätöstä. Jos tarkastettu tilinpäätös ei kata 12 kuukauden ajanjaksoa, sijoituspalveluyrityksen olisi tehtävä laskelma, josta käy ilmi vastaava vuotuinen määrä, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 1 kohdan vaatimuksen kanssa.

(2)

Koska yrityksen taloudellista tilannetta heijastavassa brutto- ja nettovoiton erotuksessa huomioidaan yrityksen liiketoiminnan kiinteät kustannukset, asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen työntekijöiden, johtajien ja kumppaneiden voitto-osuuksien vähentämisen kokonaiskustannuksista olisi katsottava viittaavan nettovoittoon.

(3)

Koska henkilöstön bonusten ja muiden palkkioiden maksamista voidaan lykätä ajallisesti ja niiden osalta voidaan noudattaa erilaisia sopimusrakenteita, tällaiset henkilöstön bonukset ja muut palkkiot olisi katsottava riippuvaisiksi nettovoitosta, jos niillä ei ole vaikutusta yrityksen pääomapositioon sen vuoksi, että ne on joko jo maksettu tai niiden maksamiseen ei ole velvoitetta ilman nettovoittoa.

(4)

Sijoituspalveluyritysten on sisällytettävä kokonaiskustannuslaskemiinsa kolmansien osapuolten kiinteät kustannukset. Jos tällaiset kustannukset eivät kuitenkaan aiheudu kokonaisuudessaan sijoituspalveluyritysten puolesta, ne olisi sisällytettävä laskelmiin ainoastaan sijoituspalveluyritykselle kuuluvan osan osalta.

(5)

Kaikki sijoituspalveluyritykset eivät käytä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, ja sovellettavien tilinpäätösstandardien välillä on eroja kokonaiskustannusten laskemisessa. Kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskemisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi olisi siksi täsmennettävä erät, jotka sijoituspalveluyritysten on vähennettävä kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskemisessa käytettävistä kokonaiskustannuksistaan asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen erien lisäksi.

(6)

Hyödyke- ja päästöoikeusmarkkinoilla toimivien välittäjien liiketoiminnan erityispiirteiden mukaisesti hyödyke- ja päästöoikeusmarkkinoilla toimivien välittäjien olisi vähennettävä raaka-aineisiin liittyvät kustannukset kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskemisessa käyttämistään kokonaiskustannuksista.

(7)

Jos markkinatakaajana toimivan sijoituspalveluyrityksen toiminta lopetetaan, se ei enää tarjoa markkinatakauspalveluja eikä sille näin ollen aiheudu kaupankäyntimaksuja, joita sille tavallisesti aiheutuu kyseisten palvelujen tarjoamisesta. Tällaiset maksut olisi jätettävä pois kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskemisessa käytettävistä kokonaiskustannuksista. Toiminnan lopettamisen yhteydessä markkinatakaajalla voi kuitenkin edelleen olla hallussaan arvopaperisalkku, jota se yleensä käyttää markkinatakaustoiminnassaan. Jos tämä salkku likvidoidaan, syntyy kaupankäyntimaksuja, jotka olisi sisällytettävä kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskemisessa käytettäviin kokonaiskustannuksiin.

(8)

Kiinteät yleiskustannukset voivat muuttua sijoituspalveluyrityksen toiminnassa tapahtuvien muutosten myötä, jolloin muutosta ei olisi pidettävä asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna olennaisena muutoksena. Tietyissä olosuhteissa voi kuitenkin tapahtua muutoksia, kuten liiketoimintamallien muutoksia tai sulautumisia ja yrityskauppoja, jotka aiheuttavat huomattavia vaihteluja ennakoituihin kiinteisiin yleiskustannuksiin. Sen vuoksi olennaisen muutoksen käsitteen määrittelemiseksi sijoituspalveluyritysten kiinteisiin yleiskustannuksiin perustuvaa omien varojen vaatimusta koskevissa säännöissä olisi vahvistettava objektiiviset kynnysarvot, jotka perustuvat ennakoituihin kiinteisiin yleiskustannuksiin.

(9)	Tämä asetus perustuu teknisten säätelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista kuultuaan.

(10)

Euroopan pankkiviranomainen on toteuttanut avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskeminen

1. Sovellettaessa asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 1 kohtaa ”sovellettavasta tilinpäätössäännöksestä johtuvilla luvuilla” tarkoitetaan voitonjaon jälkeisiä lukuja sijoituspalveluyrityksen uusimmasta tarkastetusta vuositilinpäätöksestä tai muusta vuositilinpäätöksestä, jos sijoituspalveluyritykseltä ei edellytetä tarkastettua tilinpäätöstä.

2. Jos sijoituspalveluyrityksen uusin tarkastettu vuositilinpäätös ei ole 12 kuukauden jaksolta, sijoituspalveluyrityksen on jaettava kyseiseen tilinpäätökseen sisältyvät määrät tilinpäätöksen kattamien kuukausien lukumäärällä ja kerrottava näin saatu tulos sen jälkeen kahdellatoista vastaavan vuotuisen määrän saamiseksi.

3. Sovellettaessa asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa työntekijöiden, johtajien ja kumppaneiden voitto-osuudet on laskettava nettovoiton perusteella.

4. Sovellettaessa asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa henkilöstön bonusten ja muiden palkkioiden on katsottava riippuvan sijoituspalveluyrityksen kyseisen vuoden nettovoitosta, kun molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)	vähennettävät henkilöstön bonukset tai muut palkkiot on jo maksettu työntekijöille maksuvuotta edeltävänä vuonna tai henkilöstön bonusten tai muiden palkkioiden maksaminen työntekijöille ei vaikuta yrityksen pääomapositioon maksuvuonna;

b)	yritys ei ole velvollinen myöntämään tai jakamaan muita bonuksia tai muita palkkioiden muodossa suoritettavia maksuja kuluvan vuoden ja tulevien vuosien osalta, ellei se tee kyseisenä vuonna nettovoittoa.

5. Jos kolmansille osapuolille, mukaan lukien sidonnaisasiamiehet, aiheutuu sijoituspalveluyritysten puolesta kiinteitä kustannuksia, joita ei ole jo sisällytetty 1 kohdassa tarkoitetun vuositilinpäätöksen kokonaiskustannuksiin, nämä kiinteät kustannukset on lisättävä sijoituspalveluyrityksen kokonaiskustannuksiin. Jos kolmannen osapuolen kustannukset on eritelty, sijoituspalveluyrityksen on lisättävä kokonaiskustannuksia edustavaan lukuun ainoastaan se osuus näistä kiinteistä kustannuksista, jota sovelletaan sijoituspalveluyritykseen. Jos tällaista erittelyä ei ole saatavilla, sijoituspalveluyrityksen on lisättävä kokonaiskustannuksia edustavaan lukuun ainoastaan oma osuutensa kolmannen osapuolen kustannuksista sellaisena kuin se ilmenee sijoituspalveluyrityksen liiketoimintasuunnitelmasta.

6. Asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen vähennettävien erien lisäksi kokonaiskustannuksista on vähennettävä myös seuraavat erät, jos ne sisältyvät kokonaiskustannuksiin asiaankuuluvan tilinpäätössäännöstön mukaisesti:

keskusvastapuolille, pörsseille ja muille kauppapaikoille ja välittäjille liiketoimien toteuttamista, rekisteröintiä tai selvitystä varten maksettavat palkkiot, välityspalkkiot ja muut maksut ainoastaan, jos ne siirretään suoraan asiakkaille ja veloitetaan niiltä. Näihin eivät sisälly palkkiot ja muut maksut, jotka ovat tarpeen keskusvastapuolten, pörssien ja muiden kauppapaikkojen jäsenyyden ylläpitämiseksi tai muutoin tappioiden jakamista koskevien taloudellisten velvoitteiden täyttämiseksi keskusvastapuolia, pörssejä ja muita kauppapaikkoja kohtaan;

b)	asiakkaille asiakasrahoista maksetut korot, jos tällaisia korkoja ei ole millään tavalla velvoitettu maksamaan;

c)	menot veroista, jos ne erääntyvät suhteessa sijoituspalveluyrityksen vuotuiseen voittoon;

d)	tappiot omaan lukuun käytävästä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä;

e)	maksut, jotka liittyvät sopimusperusteisiin voittojen ja tappioiden siirtämistä koskeviin sopimuksiin, joiden mukaisesti sijoituspalveluyrityksen on vuositilinpäätöksensä laatimisen jälkeen siirrettävä vuotuinen tulos emoyritykselle;

f)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (3) 26 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaiset maksut yleisten pankkiriskien rahastoon;

g)	kustannukset, jotka liittyvät sellaisiin eriin, jotka on jo vähennetty omista varoista asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen erien lisäksi markkinatakaajat, sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (4) 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa, voivat vähentää myös seuraavan määrän (A):

A = B – 4×C, jossa:

B	=	markkinatakaajan maksamat kaupankäyntimaksut liiketoimista, joiden osalta markkinatakaaja tarjoaa markkinatakaustoimintaa (vuosittainen määrä), jos kyseisiä maksuja ei ole siirretty suoraan asiakkaille ja veloitettu niiltä;
C	=	kaupankäyntimaksut, jotka aiheutuisivat, jos markkinatakaaja myisi arvopaperisalkun, joka vastaa suurinta sen edellisen vuodan aikana päivän päättyessä hallussa ollutta markkinatakaukseen tarkoitettua arvopapereista koostuvaa vaihto-omaisuutta.

2 artikla

Hyödyke- ja päästöoikeusmarkkinoilla toimivien välittäjien kiinteitä yleiskustannuksia koskevan vaatimuksen laskeminen

Hyödyke- ja päästöoikeusmarkkinoilla toimivat välittäjät voivat vähentää raaka-aineista aiheutuvat menot, jotka liittyvät sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntiin kohde-etuutena olevan hyödykkeen johdannaisilla.

3 artikla

Olennaisen muutoksen käsite

Asetuksen (EU) 2019/2033 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun olennaisen muutoksen katsotaan tapahtuneen, kun toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	yrityksen liiketoiminnan muutos, joko sen kasvu tai väheneminen, johtaa vähintään 30 prosentin muutokseen yrityksen ennakoiduissa kiinteissä yleiskustannuksissa kyseisenä vuonna;

b)	yrityksen liiketoiminnan muutos, joko sen kasvu tai väheneminen, johtaa vähintään 2 miljoonan euron suuruiseen muutokseen yrityksen kyseisen vuoden ennakoituihin kiinteisiin yleiskustannuksiin perustuvia omia varoja koskevissa vaatimuksissa.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2022.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN

(1) EUVL L 314, 5.12.2019, s. 1.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).