KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2022/996,

annettu 14 päivänä kesäkuuta 2022,

kestävyyskriteerien, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä koskevien kriteerien todentamista koskevista säännöistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11 päivänä joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (1) ja erityisesti sen 30 artiklan 8 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä (EU) 2018/2001 laajennetaan vapaaehtoisten järjestelmien roolia lisäämällä sertifiointi todistuksena siitä, että biomassapolttoaineet täyttävät kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit ja että muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet täyttävät sovellettavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit. Lisäksi vapaaehtoisia järjestelmiä voidaan käyttää vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointiin.

(2)

Vapaaehtoisten järjestelmien moitteeton ja yhdenmukaistettu toiminta on olennaisen tärkeää, jotta voidaan määrittää, ovatko biopolttoaineet, bionesteet, biomassapolttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat kaasumaiset ja nestemäiset liikenteen polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet direktiivin (EU) 2018/2001 vaatimusten mukaisia. Sen vuoksi olisi vahvistettava yhdenmukaistetut säännöt, joita sovelletaan koko sertifiointijärjestelmään ja joilla saadaan aikaan talouden toimijoihin ja vapaaehtoisiin järjestelmiin sovellettavien sääntöjen tarvittava oikeusvarmuus.

(3)

Hallinnollisen taakan minimoimiseksi täytäntöönpanosääntöjen olisi oltava oikeasuhteisia ja rajoituttava siihen, mikä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien ja muiden vaatimusten noudattaminen todennetaan asianmukaisella ja yhdenmukaistetulla tavalla, joka minimoi petosriskin niin pitkälti kuin mahdollista. Sen vuoksi täytäntöönpanosääntöjä ei olisi pidettävä kattavina normeina vaan ennemminkin vähimmäisvaatimuksina. Vapaaehtoisilla järjestelmillä voidaan näin ollen tarvittaessa täydentää näitä sääntöjä.

(4)

Talouden toimijat voivat milloin tahansa päättää osallistua toiseen vapaaehtoiseen järjestelmään. Kaikkien järjestelmien, jotka saavat hakemuksen talouden toimijalta, olisi vaadittava talouden toimijaa toimittamaan tiedot mahdollisesta viiden edeltävän vuoden aikana tapahtuneesta läpäisemättä jääneestä tarkastuksesta, jotta voidaan estää yhden järjestelmän alaisessa tarkastuksessa epäonnistunutta toimijaa hakemasta sertifiointia toisessa järjestelmässä. Tätä olisi sovellettava myös tilanteisiin, joissa talouden toimijalla on uusi oikeushenkilöllisyys, mutta tämä pysyy olennaisilta osin samana, jotta pienet tai puhtaasti muodolliset muutokset esimerkiksi hallintorakenteeseen tai toiminnan laajuuteen eivät vapauta uutta talouden toimijaa tällaisesta säännöstä.

(5)

Ainetasemenetelmällä pyritään vähentämään kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisen osoittamiseen liittyvää hallinnollista taakkaa sallimalla raaka-aineiden tai polttoaineiden, joilla on erilaiset kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuudet, yhdistäminen ja sallimalla kestävyysominaisuuksien liittäminen uudelleen joustavasti tällaisesta seoksesta poistettuun erään. Avoimuuden varmistamiseksi yhdistäminen ainetasemenetelmässä on mahdollista, jos esimerkiksi raaka-aineet kuuluvat samaan tuoteryhmään. Tuoteryhmä voi kattaa esimerkiksi muiden kuin ruokakasvien selluloosan eri tyyppejä, joilla on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet, lämpöarvot ja/tai muuntokertoimet, tai direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä IX olevan A osan q kohdan soveltamisalaan kuuluvia lignoselluloosan tyyppejä. Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoon käytettävät neitsytkasviöljyt voivat kuulua samaan tuoteryhmään. Raaka-aineita, joita voidaan käyttää sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon, joihin sovelletaan erilaisia sääntöjä, jotka koskevat niiden panosta uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, ei kuitenkaan yleensä olisi pidettävä samaan tuoteryhmään kuuluvina, koska tämä saattaisi vaarantaa direktiivin (EU) 2018/2001 tavoitteiden saavuttamisen. Direktiivissä sovelletaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden eriytettyä kohtelua niiden raaka-aineiden perusteella, joista ne on tuotettu. Kaasumaisten polttoaineiden tapauksessa EU:n yhteenliitettyä verkkoa pidetään yhtenä ainetasemenetelmänä. Verkon ulkopuolella tai erillisten paikallisten jakeluverkkojen kautta tuotettuja ja kulutettuja kaasumaisia polttoaineita pidetään erillisinä ainetasemenetelminä. Lisäksi tarvitaan varotoimenpiteitä, joilla varmistetaan kestävyysväitteiden johdonmukaisuus vietäessä polttoaineita kolmansiin maihin, jotka eivät sovella ainetasemenetelmää. Tätä varten ainetasemenetelmän olisi sisällettävä myös tiedot sellaisten polttoaineiden määristä, joille ei ole määritetty kestävyysominaisuuksia, ja polttoaineiden toimitukset sertifioimattomille toimijoille on otettava huomioon ainetasemenetelmässä toimitettujen polttoaineiden fyysisten ominaisuuksien perusteella.

(6)

Ensimmäistä paikalla tehtävää tarkastusta valmistellessaan sekä myöhempien valvonta- tai uudelleensertifiointitarkastusten yhteydessä tarkastajan olisi tehtävä asianmukainen analyysi talouden toimijoiden yleisestä riskiprofiilista. Analyysissä olisi tarkastajan ammatillisen tietämyksen ja talouden toimijan toimittamien tietojen perusteella otettava huomioon tietyn talouden toimijan riskitason lisäksi myös tuotantoketjun riskitaso (esim. talouden toimijat, jotka käsittelevät direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä IX lueteltuja materiaaleja). Tarkastuksen intensiteetti, laajuus tai molemmat olisi mukautettava tunnistettuun kokonaisriskitasoon, jotta voidaan varmistaa riittävä luottamus talouden toimijoiden toimittamien tietojen totuudenmukaisuuteen ja lieventää olennaisten väärintulkintojen riskejä.

(7)

Ryhmätarkastuksissa, joissa paikalla tehtävät tarkastukset korvataan asiakirjatarkastuksilla, vapaaehtoisten järjestelmien ja sertifiointielimien olisi varmistettava, että näillä tarkastuksilla voidaan saavuttaa samantasoinen varmuus kuin paikan päällä tehtävällä tarkastuksella (esim. käytettävissä olevat korkealaatuiset satelliittikuvat, suoja-alueita ja turvemaita koskevat tiedot, jotka sisältävät tietoa asiaankuuluvasta aikahorisontista).

(8)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/807 (2) todetaan, että sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joiden katsotaan yleisesti aiheuttavan suurta epäsuoraa maankäytön muutoksen (jäljempänä ’ILUC’) riskiä, ILUC-vaikutus voidaan välttää tietyissä olosuhteissa. Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset vähäisen ILUC-riskin sertifiointiprosessin täytäntöönpanossa kaikissa vapaaehtoisissa järjestelmissä, on tarpeen vahvistaa erityiset vaatimukset, jotka mahdollistavat vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnin. Sertifioidut vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi vapautettava ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille asetetusta rajasta ja huomioon otettavan osuuden asteittaisesta pienentämisestä sillä edellytyksellä, että ne täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.

(9)

Vähäisen ILUC-riskin sertifiointia hakevat talouden toimijat ovat jo voineet saada vapaaehtoiselta järjestelmältä sertifioinnin muiden seikkojen osalta, tai ne voivat hakea vähäisen ILUC-riskin sertifiointia samanaikaisesti sellaisen sertifioinnin kanssa, joka koskee muita seikkoja, jotka voivat kuulua vapaaehtoisen järjestelmän piiriin. Hakija voi olla maatila, viljelijäryhmä tai ensimmäinen keräyspaikka tai ryhmän päällikkö, joka toimii viljelijäryhmän puolesta. Jos monivuotisiin viljelykasveihin sovelletaan toimenpiteitä, vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin kymmenen vuoden voimassaoloajan alkua voidaan lykätä, koska toimenpiteen täytäntöönpanon ja sadon kasvamisen välillä on viive.

(10)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin (EU) 2018/2001 34 artiklan 2 kohtaan perustuvan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

JOHDANTO

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan täytäntöönpanosäännöt sen varmistamiseksi, että tehokkaalla ja yhdenmukaistetulla tavalla todennetaan, että talouden toimijat

a)	täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit;

b)	antavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä tarkat tiedot direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan 2 kohdan ja 29 artiklan 10 kohdan soveltamiseksi;

c)	täyttävät delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/807 säädetyt kriteerit, jotka koskevat vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

’vapaaehtoisella järjestelmällä’ organisaatiota, joka varmentaa, että talouden toimijat noudattavat kriteerejä ja sääntöjä, mukaan lukien muun muassa direktiivissä (EU) 2018/2001 ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/807 vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevat kriteerit;

2)	’tunnustetulla vapaaehtoisella järjestelmällä’ direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti tunnustettua vapaaehtoista järjestelmää;

3)	’tunnustetulla kansallisella järjestelmällä’ direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 6 kohdan mukaisesti tunnustettua kansallista järjestelmää;

4)	’sertifikaatilla’ sertifiointielimen vapaaehtoisen järjestelmän puitteissa antamaa vaatimustenmukaisuusilmoitusta, jossa todistetaan, että talouden toimija täyttää direktiivin (EU) 2018/2001 vaatimukset;

5)	’keskeytetyllä sertifikaatilla’ sertifikaattia, joka on väliaikaisesti mitätöity sertifiointielimen havaitsemien vaatimustenvastaisuuksien vuoksi tai talouden toimijan vapaaehtoisesta pyynnöstä;

6)	’peruutetulla sertifikaatilla’ sertifikaattia, jonka sertifiointielin tai vapaaehtoinen järjestelmä on peruuttanut pysyvästi;

7)	’lakkautetulla sertifikaatilla’ sertifikaattia, joka on mitätöity vapaaehtoisesti sen voimassaoloaikana;

8)	’vanhentuneella sertifikaatilla’ sertifikaattia, joka ei ole enää voimassa;

’kestävyysominaisuuksilla ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksilla’ raaka-aineen tai polttoaineen erää kuvaavien tietojen kokonaisuutta, jota edellytetään sen osoittamiseksi, että erä täyttää biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevat kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit tai muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin liikenteen polttoaineisiin ja kierrätettyihin hiilipitoisiin polttoaineisiin sovellettavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat vaatimukset;

10)	’jatkojalostusta varten tarkoitetulla raaka-aineseoksella’ raaka-aineen fyysistä sekoittamista yksinomaan biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoa varten;

11)

’talouden toimijalla’ raaka-aineiden tuottajaa, jätteiden ja tähteiden kerääjää, raaka-aineita lopullisiksi polttoaineiksi tai välituotteiksi jalostavien laitosten toiminnanharjoittajaa, energiaa (sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä) tuottavien laitosten toiminnanharjoittajaa tai muuta toiminnanharjoittajaa, mukaan lukien varastotilojen toiminnanharjoittajat tai kauppiaat, jotka pitävät raaka-aineita tai polttoaineita fyysisesti hallussaan, edellyttäen, että ne käsittelevät kyseisten raaka-aineiden tai polttoaineiden kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia koskevia tietoja;

12)

’ensimmäisellä keräyspaikalla’ varastotilaa tai jalostuslaitosta, jota hallinnoi suoraan talouden toimija tai muu vastapuoli sopimuksen nojalla ja joka hankkii raaka-ainetta suoraan maatalousbiomassan, metsäbiomassan, jätteiden ja tähteiden tuottajilta, tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden tapauksessa tällaisia polttoaineita tuottavaa laitosta;

13)	’sertifiointitarkastuksella’ ensimmäistä tarkastusta, joka tehdään ennen järjestelmään osallistumista ja jonka tarkoituksena on myöntää sertifikaatti vapaaehtoisessa järjestelmässä;

14)

’sertifiointielimellä’ riippumatonta akkreditoitua tai tunnustettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka tekee sopimuksen vapaaehtoisen järjestelmän kanssa raaka-aineiden tai polttoaineiden sertifiointipalvelujen tarjoamisesta ja suorittaa talouden toimijoiden tarkastuksia ja myöntää sertifikaatteja vapaaehtoisen järjestelmän puolesta käyttäen vapaaehtoisen järjestelmän sertifiointijärjestelmää;

15)	’vaatimustenvastaisuudella’ sitä, että talouden toimija tai sertifiointielin ei noudata siinä vapaaehtoisessa järjestelmässä vahvistettuja sääntöjä ja menettelyjä, joiden jäseniä ne ovat tai joissa ne toimivat;

16)	’valvontatarkastuksella’ mitä tahansa sertifiointielimen vapaaehtoisen järjestelmän puitteissa myöntämien sertifikaattien seurantatarkastusta, joka voidaan suorittaa neljännesvuosittain, puolivuosittain tai vuosittain sertifioinnin jälkeen ja ennen sertifioinnin uusimiseen liittyvää tarkastusta;

17)	’sertifioinnin uusimiseen liittyvällä tarkastuksella’ tarkastusta, jonka tarkoituksena on uudistaa sertifiointielimen vapaaehtoisen järjestelmän puitteissa myöntämä sertifikaatti;

18)

’yhteenliitetyllä infrastruktuurilla’ infrastruktuurijärjestelmää, mukaan lukien putkistot, nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemat ja varastotilat, joissa siirretään kaasuja, jotka koostuvat pääasiassa metaanista ja joihin sisältyy biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua, erityisesti biometaania, tai muuntyyppisiä kaasuja, jotka voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuputkistoon ja siirtää siinä, vetyjärjestelmät sekä nestemäisten polttoaineiden putkistot ja siirto- tai jakeluinfrastruktuurit;

19)	’vetyjärjestelmällä’ infrastruktuurijärjestelmää, joka kattaa vetyverkot, vetyvarastot ja vetyterminaalit ja joka sisältää erittäin puhdasta vetyä;

20)	’oikeudellisilla edeltäjillä’ talouden toimijaa, joka on oikeudellisesti korvattu uudella toimijalla mutta jonka omistajuuden, johdon kokoonpanon, työmenetelmien tai toiminta-alan osalta ei ole tehty sisällöllisiä muutoksia tai on tehty ainoastaan vähäpätöisiä muutoksia;

21)

’tuoteryhmällä’ raaka-aineita, biopolttoaineita, bionesteitä, muita kuin kaasumaisia biomassapolttoaineita, joilla on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja vastaavat lämpöarvot, tai kaasumaisia biomassapolttoaineita sekä nesteytettyä maakaasua, joilla on samankaltaiset kemialliset ominaisuudet ja joihin kaikkiin sovelletaan samoja direktiivin (EU) 2018/2001 7, 26 ja 27 artiklassa vahvistettuja sääntöjä sen määrittämiseksi, mikä on biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden osuus uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa;

22)	’paikalla’ maantieteellistä sijaintia, logistiikkaan liittyviä laitoksia, siirto- tai jakeluinfrastruktuureja, joilla on tarkat rajat, joiden sisällä tuotteita voidaan sekoittaa;

23)

’kestävyystodistuksella’ talouden toimijan ilmoitusta, joka perustuu sertifiointielimen vapaaehtoisen järjestelmän puitteissa antamaan sertifikaattiin, jolla todistetaan, että tietty määrä raaka-aineita tai polttoaineita täyttää direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan 2 kohdassa ja 29 artiklassa säädetyt kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä koskevat kriteerit;

24)	’raaka-aineella’ aineita, joita ei ole vielä jalostettu polttoaineiksi, välituotteet mukaan luettuina;

25)	’polttoaineilla’ polttoaineita, jotka ovat valmiita toimitettaviksi kulutukseen, mukaan lukien biopolttoaineet, bionesteet, biomassapolttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet;

26)	’taloudellisen houkuttelevuuden testillä’ investoinnin nettonykyarvon (NVP) laskentaa, joka perustuu täydentäviin toimenpiteisiin vähäisen ILUC-riskin biomassan sertifioinnin yhteydessä;

27)	’muita kuin taloudellisia esteitä koskevalla testillä’ arviointia mahdollisista muista esteistä, joiden odotetaan estävän talouden toimijaa toteuttamasta täydentäviä toimenpiteitä vähäisen ILUC-riskin biomassan sertifioinnin yhteydessä;

28)	’unionin tietokannalla’ direktiivin (EU) 2018/2001 28 kohdan 2 alakohdassa säädettyä tietokantaa;

29)	’ruohoalueella’ samaa kuin komission asetuksen (EU) N:o 1307/2014 (3) 1 artiklan 1 kohdassa.

II LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET VAPAAEHTOISTEN JÄRJESTELMIEN HALLINNOSTA, SISÄISESTÄ SEURANNASTA, VALITUSMENETTELYISTÄ JA AVOIMUUDESTA

3 artikla

Vapaaehtoisen järjestelmän hallintorakenne

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on perustettava hallintorakenne, jolla varmistetaan, että järjestelmällä on tehtäviensä hoitamiseen tarvittava oikeudellinen ja tekninen kapasiteetti, puolueettomuus ja riippumattomuus. Vapaaehtoinen järjestelmä perustaa sen soveltamisalasta riippuen teknisen komitean tai vastaavan teknisen asiantuntijatuen järjestelmän, joka mahdollistaa erityistapauksissa myös riippumattomien ulkopuolisten asiantuntijoiden palkkaamisen antamaan neuvontaa teknisissä kysymyksissä.

2. Vapaaehtoisiin järjestelmiin on sisällytettävä siinä määrin kuin se on mahdollista hallintorakenteessa ja päätöksenteossa laaja joukko edustajia asiaankuuluvista eri sidosryhmistä, kuten maa- tai metsätalouden harjoittajien yhdistyksistä, ympäristöalan kansalaisjärjestöistä, alkuperäis- ja paikallisyhteisöistä, joihin järjestelmä mahdollisesti vaikuttaa, tiedeyhteisöstä ja polttoaineen tuottajista. Yksittäisillä sidosryhmän jäsenillä tai sidosryhmillä ei saa olla määräävää asemaa päätöksentekoprosessissa. Päätökset tehdään vain, jos sidosryhmien enemmistö on päätösvaltainen.

3. Vapaaehtoisten järjestelmien on vahvistettava säännöt ja menettelyt eturistiriitojen välttämiseksi päätöksenteossa. Vähimmäisvaatimuksena niiden on pantava täytäntöön keskinäinen valvontajärjestelmä sen varmistamiseksi, ettei yksikään yksittäinen sidosryhmä, jolle päätöksen tuloksesta on etua, voi vaikuttaa ratkaisevasti kyseiseen päätökseen.

4. Sertifiointielinten on vahvistettava rehellisyyttä koskevat säännöt ja menettelyt sen varmistamiseksi, että ne ovat täysin riippumattomia järjestelmään osallistuvista talouden toimijoista. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että järjestelmän puolesta toimivat sertifiointielimet on akkreditoitu Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) standardin 17065 mukaisesti.

5. Sertifiointielimen hallintojärjestelmällä pyritään varmistamaan tarkastajien arvioinnin mahdollisimman suuri riippumattomuus soveltamalla tarkastajien vuorottelun periaatteita tai muita alan parhaita käytäntöjä.

6. Henkilöt, joilla on mahdollinen eturistiriita, on jätettävä pois päätöksenteosta sekä vapaaehtoisessa järjestelmässä että sertifiointielimessä. Vapaaehtoisten järjestelmien on otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt ja jäljitysketju tällaisten tapausten tunnistamiseksi ja dokumentoimiseksi sekä säännöllisesti tarkasteltava niitä uudelleen osana sisäisiä seurantajärjestelmiään.

4 artikla

Taloudellisten toimijoiden vaatimustenvastaisuudet järjestelmässä

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on perustettava kattava järjestelmä talouden toimijoiden vaatimustenvastaisuuksien käsittelemiseksi. Kyseiseen järjestelmään on sisällyttävä vähimmäisvaatimuksena selkeä vaatimustenvastaisuuksien luokittelu, joka perustuu niiden vakavuuteen 10 artiklan vaatimusten mukaisesti. Kutakin vaatimustenvastaisuuden tyyppiä varten on oltava avoimet säännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan korjaavien toimenpiteiden ja seuraamusten, tarvittaessa myös keskeytysten, oikea-aikainen täytäntöönpano. Tällaiset täytäntöönpanomenettelyt on käynnistettävä viipymättä riippuen vaatimustenvastaisuuden vakavuudesta ja korjaavien toimenpiteiden kiireellisyydestä.

2. Talouden toimijat, joiden sertifikaatit on keskeytetty, eivät saa esittää kestävyysväitteitä ennen kuin keskeytys on kumottu. Toiminnanharjoittajat, joiden toiminta on keskeytetty, eivät voi liittyä muuhun vapaaehtoiseen järjestelmään kyseisenä aikana. Jos talouden toimijan tai sen oikeudellisten edeltäjien osallistuminen vapaaehtoiseen järjestelmään keskeytetään tai lopetetaan peruuttamalla sen sertifikaatti sellaisen tarkastuksen jälkeen, jossa on vahvistettu kriittinen vaatimustenvastaisuus, muut vapaaehtoiset järjestelmät voivat evätä kyseisen toimijan osallistumisen vähintään kahdeksi vuodeksi osallistumisen keskeyttämisestä tai lopettamisesta.

3. Jos talouden toimija, jonka on aiemmin todettu syyllistyneen kriittiseen tai merkittävään vaatimustenvastaisuuteen, hakee uudelleensertifiointia, on tarkastajan ilmoitettava tästä kaikille vapaaehtoisille järjestelmille, joihin talouden toimija tällä hetkellä osallistuu tai joilta se on hakenut uudelleensertifiointia.

5 artikla

Sisäinen seuranta, valitusmenettely ja asiakirjahallintajärjestelmä

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on perustettava sisäinen seurantajärjestelmä, jolla todennetaan, noudattavatko talouden toimijat vapaaehtoisessa järjestelmässä sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä, ja varmistetaan sertifiointielinten tarkastajien tekemän työn laatu. Sisäinen seuranta on toteutettava vähintään kerran vuodessa, ja siinä on otettava huomioon vapaaehtoisen järjestelmän maantieteellinen kattavuus ja raaka-aineiden kattavuus sekä talouden toimijoiden toteuttamien toimien riskitaso. Vapaaehtoisten järjestelmien on osana seurantaprosessiaan edellytettävä, että sertifiointielimet toimittavat kaikki tarkastuskertomukset ja soveltuvin osin laskelmat kasvihuonekaasupäästöjen tosiasiallisista arvoista. Seurantatoimet kattavat satunnaisesti ja riskiperusteisesti poimitun otoksen tällaisista kunkin sertifiointielimen laatimista tarkastuskertomuksista.

2. Vapaaehtoisten järjestelmien on vahvistettava säännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan sisäisen seurannan tuloksiin perustuvat tehokkaat jatkotoimet ja tarvittaessa seuraamusten soveltaminen. Vapaaehtoisen järjestelmän hallintorakenteen tai sisäisen seurantaprosessin tasolla toteutetaan sisäisen seurannan tulosten perusteella korjaavia toimenpiteitä järjestelmän toiminnan parantamiseksi tulevaisuudessa. Vapaaehtoisen järjestelmän vuotuisten seurantatoimien tuloksista on esitettävä yhteenveto komissiolle toimitettavassa vuotuisessa toimintakertomuksessa.

3. Vapaaehtoisten järjestelmien on vahvistettava menettelyt valitusten tekemiseksi talouden toimijoista tai sertifiointielimistä. Valitusmenettelyn on oltava saatavilla vapaaehtoisen järjestelmän verkkosivustolla, ja sen on mahdollistettava valitusten lähettäminen sähköisesti tai postitse. Valitusmenettelyllä on myös varmistettava sellaisten henkilöiden suojelu, jotka ilmoittavat rikkomisista tai kirjaavat valituksen tekijät vilpittömässä mielessä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (4) mukaisesti. Verkkosivustolla on ilmoitettava vähintään kaikki seuraavat tiedot:

a)	valituksen tekemiseksi toimitettavat tiedot ja todisteet sekä postiosoite tai sähköpostiosoite, johon valitus on lähetettävä;

b)	ohjeet siitä, mitkä valitukset kuuluvat menettelyn soveltamisalaan;

c)	vaiheittainen yleiskatsaus siitä, miten valituksia käsitellään, alkuperäisen valituksen vastaanottamisesta sen ratkaisuun ja siihen liittyvästä kunkin vaiheen aikataulusta;

d)	valituksia koskeva päätöksentekomenettely ja päätöksiä koskeva muutoksenhakumenettely;

e)	seuraukset vapaaehtoisen järjestelmän valituksen perusteella havaitsemasta vaatimustenvastaisuudesta.

4. Vapaaehtoisten järjestelmien on pidettävä rekisteriä kaikista valituksista ja esitettävä niistä yhteenveto komissiolle vuotuisessa toimintakertomuksessa. Niiden on komission tai jäsenvaltion pyynnöstä toimitettava kaikki valitukseen ja sen käsittelyyn liittyvät asiakirjat.

5. Vapaaehtoisten järjestelmien ja sertifiointielinten on perustettava asiakirjahallintajärjestelmä, joka kattaa kaikki seuraavat osatekijät:

a)	hallintojärjestelmän yleinen dokumentointi (esim. käsikirjat, toimintaperiaatteet, vastuualueiden määrittely);

b)	asiakirjojen ja rekistereiden tarkastus;

c)	hallintojärjestelmän johdon katselmus;

d)	sisäinen tarkastus/sisäinen seuranta;

e)	vaatimustenvastaisuuksien tunnistamista ja hallintaa koskevat menettelyt; ja

f)	menettelyt ennalta ehkäisevien toimien toteuttamiseksi mahdollisten vaatimustenvastaisuuksien syiden poistamiseksi.

Asiakirjat on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan tai pidempään, jos asianomainen kansallinen viranomainen sitä vaatii.

6 artikla

Vapaaehtoisten järjestelmien tietojen julkaiseminen

Vapaaehtoisten järjestelmien on asetettava seuraavat tiedot julkisesti ja vapaasti saataville verkkosivustolla:

hallintorakenne, jossa kuvataan kaikkien asiaankuuluvien elinten tehtävät, yksityiskohtaiset tiedot hallintoneuvoston, sihteeristön ja teknisen komitean tai vastaavan omistusrakenteesta, kokoonpanosta ja kokemuksesta sekä tarvittaessa luettelo äänioikeutetuista jäsenistä tai järjestelmään osallistujista;

luettelo järjestelmään osallistuvista talouden toimijoista, niiden sertifiointiasema, niiden sertifikaattien myöntämisen, keskeyttämisen, peruuttamisen, lakkauttamisen tai voimassaolon päättymisen päivämäärä sekä liitteen II mukaisesti laaditut sertifikaatit tai yhteenveto tarkastuskertomuksista. Jos tarkastuksissa havaitaan kriittisiä tai merkittäviä vaatimustenvastaisuuksia, vapaaehtoisten järjestelmien on julkaistava yhdistetty luettelo näistä vaatimustenvastaisuuksista sekä niitä koskeva toimintasuunnitelma ja niiden korjaamisen aikataulu, joista on sovittu asianomaisten talouden toimijoiden kanssa. Sertifikaateista tai tarkastuskertomuksista voidaan poistaa tiettyjä tietoja henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön noudattamiseksi. Talouden toimijat, joiden sertifikaatit on peruutettu, lakkautettu tai joiden voimassaolo on päättynyt, on lueteltava verkkosivustolla vähintään 24 kuukauden ajan peruuttamisen, lakkauttamisen tai voimassaolon päättymisen päivämäärän jälkeen. Muutokset talouden toimijoiden sertifiointiasemaan on julkistettava viipymättä;

c)	uusimmat versiot vapaaehtoista järjestelmää koskevista asiakirjoista ja tarkastuksia koskevat suuntaviivat. Asiakirjoissa on oltava päivämäärä ja version numero sekä tarvittaessa yhteenveto kaikista muutoksista edelliseen versioon verrattuna;

d)	järjestelmän yhteystiedot, mukaan lukien puhelinnumero, sähköpostiosoite ja postiosoite;

direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan mukaisesti luettelo sertifiointielimistä, jotka suorittavat järjestelmässä riippumattomia tarkastuksia, ja kunkin sertifiointielimen osalta tieto siitä, mikä kansallinen viranomainen tai elin on akkreditoinut tai tunnustanut sen ja mikä jäsenvaltion elin tai kansallinen viranomainen valvoo sitä. Sertifiointielimet, joilla ei enää ole oikeutta tehdä riippumattomia tarkastuksia järjestelmässä, on lueteltava vähintään 12 kuukauden ajan viimeisestä tarkastuksesta ja luettelossa on oltava asiaa koskeva maininta;

f)	vapaaehtoisen järjestelmän vuotuisten seurantatoimien tulokset vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetyn yhteenvedon muodossa.

7 artikla

Talouden toimijoiden suorittama järjestelmän vaihtaminen

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että talouden toimijat ilmoittavat sertifiointihakemuksissaan seuraavat tiedot:

a)	tiedon siitä, osallistuvatko ne tai niiden oikeudellinen edeltäjä tällä hetkellä toiseen vapaaehtoiseen järjestelmään tai ovatko ne osallistuneet toiseen vapaaehtoiseen järjestelmään viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana;

b)	kaikki asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien ainetasetiedot ja tarkastuskertomukset sekä tarvittaessa päätökset niiden sertifikaattien keskeyttämisestä tai peruuttamisesta viimeksi kuluneiden viiden vuoden ajalta;

c)	tiedon siitä, vetäytyivätkö ne järjestelmästä ennen ensimmäistä valvontatarkastusta.

2. Vapaaehtoiset järjestelmät sulkevat talouden toimijat järjestelmän ulkopuolelle seuraavissa tapauksissa:

a)	ne eivät julkista 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tietoja;

ne tai niiden oikeudellinen edeltäjä eivät läpäisseet ensimmäistä tarkastusta toisessa järjestelmässä, paitsi jos tällainen ensimmäinen tarkastus tehtiin yli kolme vuotta ennen hakemusta tai jos toinen järjestelmä on tällä välin lopettanut sertifiointitoimintansa, mikä esti talouden toimijaa tekemästä hakemusta uudelleen. Jos vapaaehtoinen järjestelmä hyväksyy talouden toimijoiden perustelut ja päättää arvioida niiden hakemuksen, ensimmäisen tarkastuksen laajuutta on mukautettava siten, että se kattaa kaikki merkitykselliset seikat ja siinä keskitytään erityisesti siinä ensimmäisessä tarkastuksessa havaittuihin puutteisiin, jota ne eivät läpäisseet toisessa järjestelmässä;

ne vetäytyivät tai niiden oikeudellinen edeltäjä vetäytyi toisesta järjestelmästä ennen ensimmäistä valvontatarkastusta, paitsi jos toimija pystyy osoittamaan, että sillä oli siihen pätevä syy. Jos vapaaehtoinen järjestelmä hyväksyy talouden toimijan esittämät perustelut, ensimmäisen tarkastuksen laajuutta on mukautettava siten, että se kattaa kaikki valvontatarkastuksen kannalta merkitykselliset seikat.

8 artikla

Muiden vapaaehtoisten järjestelmien tunnustaminen

Jos osa tuotantoketjusta on riippuvainen muista vapaaehtoisista järjestelmistä, niiden on hyväksyttävä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti tunnustettujen vapaaehtoisten järjestelmien niistä saatu näyttö ainoastaan niiden tunnustamisen soveltamisalan osalta.

9 artikla

Kansallisten järjestelmien tunnustaminen

Vapaaehtoiset järjestelmät eivät saa kieltäytyä kansallisen järjestelmän tunnustamisesta direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien, mainitun direktiivin 25 artiklan 2 kohdassa määritettyjen ja sen nojalla hyväksyttyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kynnysten ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/807 säädettyjen vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointikriteerien noudattamisen todentamisen suhteen.

III LUKU

TARKASTUSPROSESSI, TARKASTUKSEN LAAJUUS, TARKASTAJIEN PÄTEVYYS JA TARKASTUKSEN VALVONTA

10 artikla

Tarkastusprosessi ja varmuustasot

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että talouden toimijat läpäisevät ensimmäisen tarkastuksen, ennen kuin ne voivat osallistua järjestelmään. Järjestelmän uuden osallistujan ensimmäisen tarkastuksen tai tarkistetussa sääntelykehyksessä olemassa olevan osallistujan uudelleensertifioinnin on aina tapahduttava paikan päällä, ja sillä olisi voitava varmistua taloudellisen toimijan sisäisten prosessien tehokkuudesta vähintään kohtuullisella varmuudella. Talouden toimijan riskiprofiilista riippuen sen lausuntojen todenperäisyyteen voidaan soveltaa rajoitettua varmuustasoa. Ensimmäisen tarkastuksen tulosten perusteella vähäisenä riskinä pidetyille talouden toimijoille voidaan myöhemmin tehdä rajoitettuja tarkastuslausumaan liittyviä tarkastuksia.

2. Vapaaehtoiset järjestelmät voivat valtuuttaa sertifiointielimen todentamaan eri sertifiointikehysten noudattamisen saman tarkastusprosessin aikana, kunhan sertifiointielin varmentaa, että talouden toimijat täyttävät 1 artiklan mukaiset vaatimukset. Vapaaehtoisten järjestelmien, jotka sallivat sertifikaatin vuotta pidemmän voimassaoloajan, on varmistettava, että kaikille järjestelmään osallistuville talouden toimijoille tehdään vuotuinen valvontatarkastus. Jos kyseessä on ryhmätarkastus, vuotuinen tarkastus voi kuitenkin kattaa otoksen ryhmän jäsenistä 12 artiklan mukaisesti. Valvontatarkastusten tiheyttä on lisättävä talouden toimijan profiiliin, toimitusketjuun ja aiempien tarkastusten tuloksiin liittyvän kokonaisriskitason perusteella. Tekninen arvioija vastaa valvontatarkastusten tulosten validoinnista.

Vapaaehtoisten järjestelmien on vahvistettava yksityiskohtaiset menettelyt, joissa määritetään, miten tarkastukset suunnitellaan ja toteutetaan ja miten tarkastuskertomukset laaditaan. Vapaaehtoisten järjestelmien on varmistettava, että sertifiointielimet suorittavat tarkastuksia ISO 19011 -standardin tai vastaavan standardin mukaisesti. Tarkastuksen tehokkaan valmistelun ja suorittamisen tukemiseksi vapaaehtoisten järjestelmien on myös varmistettava, että tarkastustietojen vaihto on niiden välillä tehokasta ja oikea-aikaista. Tarkastuksen on sisällettävä ainakin seuraavat osat:

a)	selvitys talouden toimijan toteuttamista toimista, jotka ovat järjestelmän kriteerien kannalta merkityksellisiä;

b)	talouden toimijan asiaankuuluvien järjestelmien ja sen yleisen organisaation yksilöinti järjestelmän kriteerien osalta sekä valvontajärjestelmien tehokasta täytäntöönpanoa koskevat tarkastukset;

tilintarkastajan ammatilliseen tietämykseen ja talouden toimijan toimittamiin tietoihin perustuva analyysi riskeistä, jotka voivat johtaa olennaiseen virheellisyyteen. Analyysissä on otettava huomioon toiminnan yleinen riskiprofiili riippuen talouden toimijan ja toimitusketjun riskitasosta, erityisesti välittömästi edeltävissä ja seuraavissa vaiheissa, esimerkiksi liitteessä IX lueteltuja materiaaleja käsittelevien talouden toimijoiden osalta. Tarkastuksen intensiteetti tai laajuus tai molemmat on mukautettava tunnistettuun kokonaisriskitasoon, myös laitoksen tuotantokapasiteetin ja tuotettujen polttoaineiden ilmoitettujen määrien uskottavuustarkastusten perusteella;

d)	todentamissuunnitelma, joka vastaa riskianalyysiä sekä talouden toimijan toiminnan laajuutta ja monitahoisuutta ja jossa määritellään kyseisen toimijan toiminnassa käytettävät näytteenottomenetelmät;

e)	todentamissuunnitelman toteuttaminen keräämällä näyttö määriteltyjen näytteenottomenetelmien mukaisesti sekä kaikki asiaan kuuluvat lisätodisteet, joita käytetään todentajan päätelmien perustana;

f)	toimijalle esitetty pyyntö jäljitysketjujen puuttuvien osien toimittamisesta, vaihtelujen selittämisestä tai maksupyyntöjen tai laskelmien tarkistamisesta ennen lopullisten todentamispäätelmien tekemistä;

g)	talouden toimijoiden tai niiden edustajien unionin tietokantaan kirjaamien tietojen oikeellisuuden todentaminen.

3. Tarkastuksessa havaitut vaatimustenvastaisuudet on luokiteltava kriittisiksi, merkittäviksi ja vähäisiksi toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti.

Vapaaehtoisen järjestelmän standardien tahallista rikkomista, kuten petosta, peruuttamatonta vaatimustenvastaisuutta tai vapaaehtoisen järjestelmän luotettavuuden vaarantavaa rikkomista, on pidettävä kriittisenä vaatimustenvastaisuutena. Kriittisiä vaatimustenvastaisuuksia ovat muun muassa seuraavat:

a)	direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetyn pakollisen vaatimuksen noudattamatta jättäminen, esimerkiksi maankäytön muutos, joka on ristiriidassa kyseisen direktiivin 29 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan kanssa;

b)	kestävyystodistuksen tai omien ilmoitusten petollinen antaminen, esimerkiksi kestävyystodistuksen tahallinen jäljentäminen taloudellisen hyödyn saamiseksi;

tahallinen väärien tietojen antaminen raaka-aineen kuvauksessa, kasvihuonekaasuarvojen tai syöttötietojen väärentäminen sekä jätteiden tai jäämien tahallinen tuottaminen, esimerkiksi tuotantoprosessin tahallinen muuttaminen ylimääräisen jäännösmateriaalin tuottamiseksi tai materiaalin tahallinen saastuttaminen tarkoituksena luokitella se jätteeksi;

Direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetyn pakollisen vaatimuksen noudattamatta jättäminen, jos vaatimustenvastaisuus on mahdollisesti peruutettavissa, toistuva ja paljastaa järjestelmällisiä ongelmia tai näkökohtia, jotka yksin tai yhdessä muiden vaatimustenvastaisuuksien kanssa voivat johtaa järjestelmän olennaiseen virheellisyyteen, on katsottava merkittäväksi vaatimustenvastaisuudeksi. Merkittäviä vaatimustenvastaisuuksia ovat muun muassa seuraavat:

a)	esimerkiksi raportoiduissa ainetase- tai kasvihuonekaasutiedoissa on systemaattisia ongelmia, ja yli 10 prosentissa edustavaan otokseen sisältyvistä väitteistä havaitaan virheellisiä kirjauksia;

b)	talouden toimija ei ole ilmoittanut osallistumisestaan muihin vapaaehtoisiin järjestelmiin sertifiointiprosessin aikana;

c)	tarkastajille ei ole toimitettu asiaankuuluvia tietoja, esimerkiksi ainetasetietoja ja tarkastuskertomuksia.

Vaikutukseltaan vähäistä vaatimustenvastaisuutta, joka on yksittäinen tai väliaikainen erehdys, joka ei ole järjestelmällinen ja joka ei johda olennaiseen virheellisyyteen, jos sitä ei korjata, on pidettävä vähäisenä vaatimustenvastaisuutena.

4. Vaatimustenvastaisuuksien seuraukset talouden toimijoille ovat seuraavat:

jos kyseessä on kriittinen vaatimustenvastaisuus, sertifiointia hakeville talouden toimijoille ei myönnetä sertifikaattia. Talouden toimijat voivat hakea sertifiointia uudelleen vapaaehtoisen järjestelmän määräämän määräajan päätyttyä. Valvontatarkastuksessa tai sertifioinnin uusimiseen liittyvässä tarkastuksessa tai vapaaehtoisen järjestelmän sisäisessä seuranta- tai valitusprosessissa havaitut kriittiset vaatimustenvastaisuudet johtavat talouden toimijan sertifioinnin välittömään peruuttamiseen;

jos kyseessä on merkittävä vaatimustenvastaisuus, sertifiointia hakeville talouden toimijoille ei myönnetä sertifikaattia. Valvontatarkastuksessa tai sertifioinnin uusimiseen liittyvässä tarkastuksessa tai vapaaehtoisen järjestelmän sisäisessä seuranta- tai valitusprosessissa havaitut merkittävät vaatimustenvastaisuudet johtavat talouden toimijan sertifioinnin välittömään keskeyttämiseen. Jos talouden toimijat eivät korjaa merkittäviä vaatimustenvastaisuuksia 90 päivän kuluessa ilmoituksesta, sertifiointi peruutetaan;

c)	jos kyseessä on vähäinen vaatimustenvastaisuus, vapaaehtoiset järjestelmät voivat määritellä niiden ratkaisemiselle määräajan, joka saa olla enintään 12 kuukautta niistä ilmoittamisesta, ja seuraavan valvontatarkastuksen tai sertifioinnin uusimiseen liittyvän tarkastuksen päivämäärän.

5. Vapaaehtoiset järjestelmät voivat sertifioida talouden toimijoita vain, jos ne täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)	niillä on asiakirjahallintajärjestelmä;

b)	niillä on tarkastettavissa oleva järjestelmä, jonka avulla voidaan säilyttää ja tarkastella kaikkea näyttöä, joka liittyy väitteisiin, joita ne tekevät tai joihin ne tukeutuvat;

c)	ne säilyttävät kaiken tämän asetuksen ja direktiivin (EU) 2018/2001 noudattamisen edellyttämän näytön vähintään viiden vuoden ajan tai pidempään, jos asianomainen kansallinen viranomainen sitä vaatii;

d)	ne hyväksyvät vastuun tällaisen näytön tarkastamiseen liittyvien tietojen valmistelusta.

6. Sertifiointielimen vapaaehtoisen järjestelmän puitteissa laatimiin tai antamiin tarkastuskertomuksiin ja yhteenvetokertomuksiin tai sertifikaatteihin on sisällyttävä vähintään liitteessä II esitetyt tiedot.

11 artikla

Tarkastajan pätevyys

1. Sertifiointielin, joka suorittaa tarkastuksia vapaaehtoisen järjestelmän puolesta, on akkreditoitava ISO 17065 -standardin ja ISO 14065 -standardin mukaisesti, jos se suorittaa todellisia kasvihuonekaasuarvoja koskevia tarkastuksia.

Sertifiointielinten on oltava myös kansallisen akkreditointielimen akkreditoimia asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti tai toimivaltaisen viranomaisen tunnustamia direktiivin (EU) 2018/2001 soveltamisalan tai vapaaehtoisen järjestelmän erityisen soveltamisalan kattamiseksi. Jos tällaista akkreditointia tai tunnustamista ei tehdä, jäsenvaltiot voivat sallia, että vapaaehtoiset järjestelmät käyttävät riippumatonta valvontajärjestelmää, joka kattaa direktiivin (EU) 2018/2001 soveltamisalan tai vapaaehtoisen järjestelmän erityisen soveltamisalan kyseisen jäsenvaltion alueen osalta. Komissio tarkastelee tässä kohdassa kuvattujen järjestelmien tehokkuutta sen osalta, soveltuvatko ne riittävän valvonnan varmistamiseen, ja antaa tarvittaessa ohjeita.

Sertifiointielimen on valittava ja nimitettävä tarkastusryhmä ISO 19011 -standardin mukaisesti ottaen huomioon tarkastuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittava pätevyys.

2. Tarkastusryhmällä on oltava tarkastuksen suorittamista varten tarvittava pätevyys, kokemus sekä yleiset ja erityiset taidot ottaen huomioon tarkastuksen laajuuden. Jos tarkastajia on vain yksi, tarkastajalla on oltava myös pätevyys suorittaa kyseiseen tarkastukseen sovellettavat tarkastusryhmän johtajan tehtävät. Sertifiointielimen on varmistettava, että sertifiointipäätöksen tekee tekninen arvioija, joka ei kuulunut tarkastusryhmään.

3. Tarkastajien on

oltava riippumattomia tarkastamastaan toiminnasta, lukuun ottamatta direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ja 29 artiklan 7 kohdan a alakohtaa koskevia tarkastuksia, joiden osalta ensimmäisen tai toisen osapuolen suorittama tarkastus voidaan suorittaa ensimmäiseen keräyspaikkaan saakka;

b)	oltava eturistiriidoista vapaita;

omattava erityistaidot, joita tarvitaan järjestelmän kriteereihin liittyvän tarkastuksen suorittamiseen, mukaan lukien

direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2–9 kohdassa säädettyjen maankäyttökriteerien sekä tämän täytäntöönpanoasetuksen V luvussa ja liitteessä VIII vahvistetun vähäisen ILUC-riskin sertifiointimenetelmän osalta: kokemus maataloudesta, agronomiasta, ekologiasta, luonnontieteestä, metsätaloudesta, metsänhoidosta tai niihin liittyviltä aloilta, mukaan lukien erityiset tekniset taidot, joita tarvitaan biologisesti erittäin monimuotoisia ruohoalueita ja biologisesti erittäin monimuotoista metsää koskevien kriteerien noudattamisen todentamiseksi;

ii)

direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 10 kohdassa säädettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien osalta tai määritettäessä kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 5 kohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti: vähintään kahden vuoden kokemus polttoaineen elinkaaren arvioinnista ja erityiskokemusta kasvihuonekaasupäästölaskelmien tarkastamisesta direktiivin (EU) 2018/2001 liitteissä V ja VI määritellyn sellaisen menetelmän mukaisesti, joka on merkityksellinen yksittäisen tarkastajan suorittamien tarkastusten tyypin kannalta. Tarkastuksen kulloisestakin laajuudesta riippuen kokemusta on täydennettävä maataloudesta, agronomiasta, ekologiasta, metsätaloudesta, luonnontieteestä, metsänhoidosta, tekniikasta, energianhallinnasta tai niihin liittyvältä alalta saadulla kokemuksella. Jos tarkastuksen soveltamisalaan kuuluu maaperän orgaanisen hiilen tasojen todentaminen, maaperän hiilikertymästä saatavia päästövähennyksiä koskevan hyvityksen soveltamiseksi vaaditaan myös teknistä tietämystä maaperätieteestä;

iii)	direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1–2 kohdassa säädettyjen alkuperäketjua koskevien kriteerien osalta: kokemusta ainetasemenetelmistä, toimitusketjun logistiikasta, kirjanpidosta, jäljitettävyydestä ja datankäsittelystä tai niihin liittyvältä alalta;

iv)	ryhmätarkastuksen osalta: kokemusta ryhmätarkastusten suorittamisesta.

4. Vapaaehtoisten järjestelmien on järjestettävä tarkastajille koulutusta, joka kattaa kaikki järjestelmän soveltamisalaan liittyvät näkökohdat. Kursseihin on sisällyttävä koe sen osoittamiseksi, että osallistujat täyttävät koulutusvaatimukset teknisellä alalla tai aloilla, joilla he toimivat. Tarkastajien on osallistuttava koulutukseen ennen kuin he suorittavat tarkastuksia vapaaehtoisen järjestelmän puolesta.

5. Tarkastajien on osallistuttava säännöllisesti täydennyskoulutuksiin. Vapaaehtoisten järjestelmien on otettava käyttöön järjestelmä, jolla seurataan järjestelmän aktiivisten tarkastajien koulutustilannetta. Vapaaehtoisten järjestelmien on myös tarvittaessa annettava sertifiointielimille ohjeita sertifiointiprosessin kannalta merkityksellisistä näkökohdista. Näihin ohjeisiin voi sisältyä sääntelykehyksen päivityksiä tai vapaaehtoisen järjestelmän sisäiseen seurantaprosessiin liittyviä asiaankuuluvia havaintoja.

12 artikla

Ryhmätarkastus

1. Vapaaehtoiset järjestelmät voivat suorittaa ryhmätarkastuksia ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)	raaka-aineiden tuottajille, erityisesti pienviljelijöille, tuottajaorganisaatioille ja osuuskunnille sekä jätteiden kerääjille;

b)	järjestelmän maata koskevien kriteerien täyttämiseksi, jos kyseiset alueet ovat lähellä toisiaan ja niillä on samanlaiset ominaisuudet, kuten ilmasto- tai maaperäolosuhteet;

c)	kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskemiseksi, jos yksiköillä on samanlaiset tuotantojärjestelmät ja viljelykasvityypit.

Ryhmätarkastukseen osallistuvien talouden toimijoiden on nimettävä ryhmän päällikkö. Ensimmäiset keräyspaikat, tuottajaorganisaatiot tai osuuskunnat voivat myös toimia ryhmän päällikköinä, jotka edustavat ryhmätarkastukseen kuuluvia talouden toimijoita.

2. Ryhmätarkastuksessa todentaminen voidaan tehdä kaikkien asianomaisten yksikköjen osalta yksiköistä poimitun otoksen perusteella. Vapaaehtoisissa järjestelmissä on vahvistettava ryhmätarkastusmenetelmän täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat, joissa käsitellään vähintään seuraavia osatekijöitä:

a)	ryhmän päällikön asema, mihin sisältyvät sisäistä hallintojärjestelmää ja ryhmän sisäisiä tarkastusmenettelyjä koskevat eritelmät;

b)	otoskoon määrittäminen;

3. Otos, joka koostuu ryhmän jäsenten kokonaismäärän neliöjuurta vastaavasta määrästä ryhmän jäseniä, on tarkastettava yksitellen vähintään kerran vuodessa. Määrää on korotettava, jos riskitaso on korkeampi. Vapaaehtoisten järjestelmien on vahvistettava yleisen riskitason ja kyseisestä riskitasosta tarkastusmenetelmälle aiheutuvien seurausten määrittämisperusteet. Otoksen on edustettava koko ryhmää, ja se on määritettävä käyttämällä riskin ja satunnaisvalinnan yhdistelmää. Satunnaisvalinnan on edustettava vähintään 25:tä prosenttia otoksesta. Tarkastukseen valittu raaka-aineen tuottaja vaihtelee vuosittain.

4. Ryhmätarkastukset on suoritettava paikan päällä, paitsi jos katsotaan, että asiakirjatarkastuksilla voidaan saavuttaa sama varmuustaso kuin paikan päällä tehtävillä tarkastuksilla. Vapaaehtoisten järjestelmien on esitettävä asiakirjatarkastuksia varten tarvittava näyttö. Talouden toimijoiden omia ilmoituksia ei pidetä riittävänä näyttönä. Ryhmän päällikön suorittamat tarkastukset on aina toteutettava paikan päällä.

5. Tarkastuksen aikana havaitut yksittäisten ryhmän jäsenten kriittiset tai merkittävät vaatimustenvastaisuudet on käsiteltävä tapauksen mukaan 10 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jos koko ryhmän ensimmäisessä otoksessa havaitaan kriittinen tai merkittävä vaatimustenvastaisuus, on tarkastettava myös toinen samankokoinen otos ryhmän jäsenistä. Otokseen kuuluvien ryhmän jäsenten enemmistössä havaittu järjestelmällinen vaatimustenvastaisuus johtaa tapauksen mukaan koko ryhmäsertifioinnin keskeyttämiseen tai peruuttamiseen.

13 artikla

Jätteiden ja tähteiden tarkastaminen

1. Vapaaehtoisten järjestelmien ja niiden puolesta toimivien sertifiointielinten on sovellettava jätteistä ja tähteistä valmistettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta 2–7 kohdassa ja biomassapolttoaineiden osalta 2–5 kohdassa säädettyjä tuotantoketjun todentamisvaatimuksia.

2. Koko tuotantoketju on katettava alkaen sen alkuperästä eli talouden toimijasta, jossa jäte tai jäännösmateriaali syntyy;

3. Kaikki talouden toimijat on tarkastettava erikseen. Ryhmätarkastuksia voidaan kuitenkin toteuttaa tuotantoketjun alkulähteillä, esimerkiksi ravintoloissa ja jätteiden tai tähteiden tuottajilla;

4. Tarkastusmenettelyn suoritustiheyden ja intensiteetin on heijastettava yleistä riskitasoa. Vapaaehtoisten järjestelmien on määriteltävä selkeät säännöt, jotka ovat oikeassa suhteessa tähteisiin tai jätteisiin liittyvän erityisriskin tasoon. Biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta alkuperäpaikoissa, joista toimitetaan vähintään viisi tonnia kuukaudessa jätettä tai tähteitä, jotka luetellaan direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä IX olevassa A ja B osassa, on tehtävä paikan päällä suoritettava tarkastus. Paikan päällä tehtävä tarkastus voi perustua otokseen, jossa sovelletaan ryhmätarkastusmenetelmää.

5. Keräyspaikkojen on toimitettava tarkastajalle luettelo kaikista alkuperäpaikoista, jotka ovat allekirjoittaneet oman ilmoituksensa ennen keräyspaikan tarkastusta. Kuukausittain tai vuosittain syntyvän jätteen määrä on ilmoitettava selkeästi omassa ilmoituksessa. Kaikkia yksittäisiä toimituksia koskevan näytön tai asiakirjojen on oltava saatavilla keräyspaikassa, ja tarkastaja todentaa ne, mukaan lukien jätehuoltosopimuksen, toimitustodistukset ja omat ilmoitukset;

6. Tarkastaja todentaa, että alkuperäpaikkoja on vähintään kaikkien luettelossa olevien alkuperäpaikkojen neliöjuurta vastaava määrä. Todennus voidaan suorittaa etäyhteyden välityksellä, paitsi jos alkuperäpaikan olemassaolosta on epäilystä tai jos se täyttää 4 kohdan mukaiset paikalla tehtävää tarkastusta koskevat kriteerit. Tarkastajat tarkastavat kestävän materiaalin toimitukset tuotantoketjun loppupään vastaanottajille todentamalla keräyspaikan kyseisten toimitusten vastaanottajille antaman kestävyysilmoituksen jäljennökset satunnaisotannan ja riskiotannan perusteella;

7. Sertifiointielimen on tehtävä pakollinen valvontatarkastus kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä sertifioinnista. Keräyspaikoille ja kauppiaille, jotka käsittelevät sekä jätteitä että tähteitä ja kasviöljyjen kaltaisia ensiömateriaaleja, on tehtävä kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä sertifiointitarkastuksesta ylimääräinen valvontatarkastus, joka kattaa ensimmäisen ainetasejakson. Jos keräyspaikalla on useita varastointipaikkoja, tarkastajan on tarkastettava kunkin varastointipaikan ainetase.

8. Jos ilmoitettujen jätteiden ja tähteiden laadusta on perusteltuja epäilyjä, tarkastajalla on valtuudet ottaa näytteitä ja teettää niille analyysi riippumattomassa laboratoriossa.

14 artikla

Todellisia kasvihuonekaasupäästöjä koskevien laskelmien tarkastaminen

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että talouden toimijat toimittavat tarkastajille kaikki asiaankuuluvat ja ajantasaiset tiedot todellisten kasvihuonekaasupäästöjen laskelmista ennen suunniteltua tarkastusta. Näihin tietoihin on sisällyttävä syöttötiedot ja kaikki muu asian kannalta merkityksellinen näyttö, tiedot sovelletuista päästö- ja muuntokertoimista ja kiinteistä arvoista sekä niiden vertailulähteistä, kasvihuonekaasupäästölaskelmat ja näyttö kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien hyvitysten soveltamisesta.

2. Tarkastajan tulee kirjata tarkastetussa paikassa syntyvät päästöt tarkastuskertomukseen. Tarkastajan on kirjattava lopullisten biopolttoaineiden jalostuksen osalta päästöt jakamisen jälkeen ja saavutetut vähennykset. Jos päästöt poikkeavat merkittävästi tyypillisistä arvoista tai lasketut päästövähennysten tosiasialliset arvot ovat poikkeuksellisen suuria, kertomuksessa esiintyvät poikkeamat on perusteltava. Vapaaehtoisten järjestelmien on otettava käyttöön menettelyt, joiden mukaisesti sertifiointielinten edellytetään ilmoittavan niille välittömästi tällaisista poikkeamista.

3. Tarkastajien on todennettava, että hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavien päästövähennysten arvio rajoittuu päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen hiilidioksidi, jonka hiili on peräisin biomassasta ja jota käytetään korvaamaan fossiilisista polttoaineista peräisin oleva hiilidioksidi. Tämä todentaminen edellyttää, että käytössä ovat seuraavat tiedot:

a)	tarkoitus, johon talteenotettua hiilidioksidia käytetään;

b)	korvatun hiilidioksidin alkuperä;

c)	talteenotetun hiilidioksidin alkuperä;

d)	tiedot hiilidioksidin talteenotosta ja käsittelystä aiheutuvista päästöistä.

Edellä olevan b alakohdan soveltamiseksi talteenotettua hiilidioksidia käyttävät talouden toimijat voivat ilmoittaa, miten korvattu hiilidioksidi on aiemmin syntynyt, ja ilmoittaa kirjallisesti, että kyseistä määrää vastaavat päästöt vältetään korvaamisen seurauksena. Tällainen näyttö on katsottava riittäväksi todentamaan direktiivin (EU) 2018/2001 vaatimusten noudattaminen ja päästöjen välttäminen.

4. Talouden toimijat voivat esittää todellisia kasvihuonekaasuarvoja koskevia väitteitä vasta sen jälkeen, kun niiden kyky tehdä todellisia arvoja koskevia laskelmia on todennettu tarkastuksella.

5. Vapaaehtoisten järjestelmien on pyynnöstä annettava komissiolle ja sertifiointielinten valvonnasta vastaaville kansallisille viranomaisille mahdollisuus tutustua niiden vapaaehtoisessa järjestelmässä sertifioituihin todellisiin kasvihuonekaasulaskelmiin sekä niitä koskeviin tarkastuskertomuksiin.

15 artikla

Ainetasemenetelmien tarkastukset

Vapaaehtoisten järjestelmien on varmistettava, että talouden toimijat toimittavat tarkastajille kaikki ainetasetiedot ennen tarkastusta.

Ensimmäisessä tarkastuksessa, joka tehdään ennen kuin talouden toimija saa osallistua järjestelmään, tarkastajan on tarkastettava ainetasemenetelmän olemassaolo ja toiminta.

Myöhemmissä vuotuisissa tarkastuksissa tarkastajan on tarkastettava ainakin seuraavat osatekijät:

a)	luettelo kaikista paikoista, jotka kuuluvat sertifioinnin piiriin. Kullakin toimipaikalla on oltava omat ainetasekirjauksensa;

b)	luettelo kaikista toimipaikkakohtaisista syötteistä ja kuvaus käsitellystä materiaalista sekä yksityiskohtaiset tiedot kaikista toimittajista;

c)	luettelo kaikista toimipaikkakohtaisista tuotoksista ja kuvaus käsitellystä materiaalista sekä yksityiskohtaiset tiedot kaikista asiakkaista;

d)	sovelletut muuntokertoimet, erityisesti jätteitä ja tähteitä käsittelevissä laitoksissa sen varmistamiseksi, että prosessia ei muuteta siten, että syntyy enemmän jätettä tai tähteitä;

e)	mahdolliset erot kirjanpitojärjestelmän ja syötteiden, tuotosten ja taseiden välillä;

f)	kestävyysominaisuuksien kohdentaminen;

g)	kestävyystietojen ja fyysisen varaston vastaavuus ainetasejakson lopussa.

16 artikla

Luonnontilaisten ja muiden kuin luonnontilaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden tarkastus

1. Tarkastajien, jotka todentavat, onko maa direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta, on todennettava, onko maa biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta tai onko se ollut biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta tammikuusta 2008 lähtien. Vapaaehtoisten järjestelmien on järjestelmäasiakirjoissaan ilmoitettava talouden toimijoille, minkä tyyppistä näyttöä niiden sertifiointielimet voivat hyväksyä historiallisen alueen aseman todistamiseksi tammikuusta 2008 lähtien.

2. Jos maa pysyy ruohoalueena tai olisi pysynyt ruohoalueena ilman ihmisten toimintaa ja se sijaitsee jollakin asetuksessa (EU) N:o 1307/2014 luetelluista maantieteellisistä alueista, sitä on pidettävä luonnontilaisena ja biologisesti erityisen monimuotoisena ruohoalueena.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella sijaitsevan maan osalta tarkastajan on arvioitava, säilyttääkö ruohoalue tai olisiko se ilman ihmisten toimintaa säilyttänyt luonnollisen lajien koostumuksen sekä ekologiset ominaisuudet ja prosessit. Jos näin on, maata on pidettävä luonnontilaisena ja biologisesti erityisen monimuotoisena ruohoalueena. Jos ruohoalue on jo muutettu viljelymaaksi eikä itse maan ominaisuuksia ole mahdollista arvioida kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta saatavista tiedoista tai satelliittikuvista, tarkastajan on katsottava, että kyseinen maa ei ole ollut biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta muuttamisen hetkellä.

4. Jos maa-alue on lakannut olemasta ruohoaluetta tai olisi lakannut olemasta ruohoaluetta ilman ihmisten toimintaa, se on lajirikasta ja huonontumatonta ja asianomainen toimivaltainen viranomainen on todennut sen biologisesti erityisen monimuotoiseksi, maa-aluetta on pidettävä ei-luonnontilaisena ja biologisesti erityisen monimuotoisena ruohoalueena.

5. Maata, joka on tai on ollut ei-luonnontilaista ja biologisesti erityisen monimuotoista ruohoaluetta tammikuussa 2008 tai sen jälkeen, voidaan käyttää polttoaineiden tuotantoon edellyttäen, että raaka-aineen korjuu on välttämätöntä, jotta voidaan säilyttää ruohoalueen asema biologisesti erityisen monimuotoisena ruohoalueena ja että nykyiset hoitokäytännöt eivät aiheuta riskiä siitä, että ruohoalueen biologinen monimuotoisuus heikkenee.

Talouden toimijoiden on esitettävä näyttöä siitä, että raaka-aineen korjuu on tarpeen biologisesti erityisen monimuotoisen ruohoalueen aseman säilyttämiseksi ja että hoitokäytännöt eivät aiheuta riskiä, että ruohoalueen biologinen monimuotoisuus heikentyy.

Jos talouden toimijat eivät kykene esittämään toisessa alakohdassa tarkoitettua näyttöä, niiden on osoitettava, että asianomainen toimivaltainen viranomainen tai nimetty elin on antanut niille luvan korjata raaka-aineen sato biologisesti erityisen monimuotoisen ruohoalueen aseman säilyttämiseksi.

Maa-alueen teknisen arvioinnin suorittaa pätevä asiantuntija, joka on ulkopuolinen ja riippumaton tarkastettavasta toiminnasta, jolla ei ole eturistiriitoja ja joka voi olla osa tarkastusryhmää. Arviointia ja sen tuloksia tarkastellaan tarkastuksen yhteydessä.

17 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission suorittama valvonta

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että järjestelmään osallistuvat talouden toimijat ja sen tarkastuksia suorittavat sertifiointielimet tekevät yhteistyötä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, mukaan lukien pyydettäessä pääsyn myöntäminen talouden toimijoiden tiloihin sekä kaikkien direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisten tehtävien hoitamiseksi tarvittavien tietojen asettaminen komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville. Tätä varten sertifiointielinten on myös

a)	toimitettava tiedot, joita jäsenvaltiot tarvitsevat sertifiointielinten toiminnan valvomiseksi direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 9 kohdan mukaisesti;

b)	toimitettava komission edellyttämät tiedot direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 10 kohdan noudattamiseksi;

c)	todennettava unionin tietokantaan tai asiaankuuluvaan kansalliseen tietokantaan direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti tallennettujen tietojen oikeellisuus.

2. Direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 9 kohdassa säädetyn valvonnan yhteydessä jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyt, joiden mukaisesti sertifiointielimet voivat rekisteröityä valvontaa ja valvonnan suorittamista varten riippumatta siitä, sijaitseeko niiden päätoimipaikka jäsenvaltiossa vai kolmannessa maassa.

3. Jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja ja jaettava parhaita käytäntöjä siitä, miten sertifiointielinten toimintaa valvotaan virallisen yhteistyökehyksen puitteissa. Jos sertifiointielimet sertifioivat raaka-aineita, biopolttoaineita, bionesteitä, biomassaa tai muita polttoaineita useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, asianomaisten jäsenvaltioiden on perustettava yhteinen kehys tällaisten sertifiointielinten valvontaa varten, mukaan lukien yhden jäsenvaltion nimeäminen johtavaksi tarkastusten valvojaksi.

4. Johtava tarkastusten valvoja vastaa yhteistyössä muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa sertifiointielinten valvonnan tuloksia koskevien tietojen kokoamisesta ja jakamisesta.

5. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan perustettava kolmansien maiden kanssa yhteistyökehyksiä niiden alueella suoritettavien tarkastusten valvontaa varten, jotta voidaan varmistaa samantasoinen tiedonkulku ja tarkastuksen valvontastandardien soveltaminen kolmansissa maissa toimiviin sertifiointielimiin.

6. Jos jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyjä tietyn unionissa tai kolmannessa maassa sijaitsevan sertifiointielimen kyvystä suorittaa tarkastustyönsä, sen on jaettava nämä tiedot muiden jäsenvaltioiden, komission ja sen vapaaehtoisen järjestelmän kanssa, jossa sertifiointiviranomainen toimii. Asianomaisen vapaaehtoisen järjestelmän on välittömästi tutkittava tapaus. Kun vapaaehtoinen järjestelmä on saanut tutkimuksensa päätökseen, sen on ilmoitettava jäsenvaltioille ja komissiolle tutkimuksen tuloksista ja toteutetuista korjaavista toimista.

7. Talouden toimijoita ja sertifiointielimiä, jotka eivät noudata tai eivät halua noudattaa tämän artiklan 1–6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, on estettävä osallistumasta vapaaehtoisiin järjestelmiin ja tarkastusten suorittamiseen vapaaehtoisissa järjestelmissä. Vapaaehtoisten järjestelmien on toimitettava komissiolle vuotuiset toimintakertomukset direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 5 kohdassa säädettyjen vuotuisten toimintakertomusten rakenteen ja sisällön on oltava tämän asetuksen liitteessä III vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaisia. Pääraportti ei saa sisältää luottamuksellisia tietoja, ja se on julkaistava kokonaisuudessaan. Tiedot on toimitettava erikseen komission määrittämässä muodossa.

8. Vapaaehtoisten järjestelmien on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista järjestelmän sisältöön tehtävistä olennaisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa järjestelmän tunnustamista koskeviin kriteereihin. Tällaisiin muutoksiin voi sisältyä jokin seuraavista:

a)	muutokset järjestelmän kattamiin pakollisiin kestävyyskriteereihin;

b)	järjestelmän soveltamisalan laajentaminen järjestelmän tunnustamista koskevassa täytäntöönpanosäädöksessä kuvattua pidemmälle;

c)	alkuperäisissä järjestelmäasiakirjoissa tarkoitettujen raaka-aineiden tai biopolttoaineiden soveltamisalan laajentaminen, jos lisättyjen raaka-aineiden riskiprofiili poikkeaa esimerkiksi jätteiden tai tähteiden sisällyttämisen suhteen tai jos sovelletaan erityisiä menettelyjä;

d)	ainetasesääntöjen muutokset;

e)	tarkastusmenettelyjen tai tarkastajia koskevien vaatimusten muutokset;

f)	kasvihuonekaasujen laskentamenetelmän muutokset tai laajentaminen;

g)	kaikki muut muutokset, joiden voidaan katsoa vaikuttavan järjestelmän tunnustamista koskeviin perusteisiin.

IV LUKU

ERITYISET SÄÄNNÖT, JOTKA KOSKEVAT AINETASEMENETELMÄN JA UNIONIN TIETOKANNAN TÄYTÄNTÖÖNPANOA SEKÄ POLTTOAINEIDEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN JA BIOLOGISTEN OSUUKSIEN MÄÄRITTÄMISTÄ

18 artikla

Jäljitettävyys ja unionin tietokanta

1. Kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuudet ja muut raaka-aineita tai polttoainetta kuvaavat tiedot, joita edellytetään direktiivin (EU) 2018/2001 soveltamiseksi, sekä transaktiotiedot on dokumentoitava perusteellisesti ja siirrettävä talouden toimijalta talouden toimijalle toimitusketjun kautta. Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä koko toimitusketjun kautta välitettävät tiedot sekä tiedot, jotka koskevat yksittäistä transaktiota liitteessä I kuvatulla tavalla.

2. Toimitusketjun kautta välitettävät tiedot on sisällytettävä raaka-aineiden tai polttoaineiden fyysisten kuljetusten mukana oleviin asiakirjoihin. Tiedot on myös sisällytettävä unionin tietokantaan heti sen toiminnan alusta, kun on kyse nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista, jotka voidaan ottaa huomioon direktiivin (EU) 2018/2001 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osoittajan laskennassa tai jotka otetaan huomioon mainitun direktiivin 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa.

3. Nestemäisten tai kaasumaisten polttoaineiden erien jäljittämiseksi yhteenliitetyssä infrastruktuurissa, johon sovelletaan samaa ainetasamenetelmää, kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuudet ja muut 1 kohdassa kuvatut tiedot on rekisteröitävä unionin tietokantaan ensimmäisessä saapumispaikassa ja kirjattava kulutetuiksi loppukulutuspaikassa. Jos kaasumaiset polttoaineet poistetaan yhteenliitetystä infrastruktuurista ja jalostetaan edelleen kaasumaisiksi tai nestemäisiksi polttoaineiksi, loppukulutuspaikkaa pidetään kaasumaisten tai nestemäisten loppupolttoaineiden loppukulutuspaikkana. Tällaisessa tapauksessa kaikki välivaiheet kaasumaisten polttoaineiden poistamisesta yhteenliitetystä infrastruktuurista aina kaasumaisten tai nestemäisten loppupolttoaineiden loppukulutuspaikkaan saakka on rekisteröitävä unionin tietokantaan.

19 artikla

Ainetasemenetelmän täytäntöönpano

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että järjestelmään osallistuvat talouden toimijat käyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdan mukaista ainetasemenetelmää, joka mahdollistaa sellaisten raaka-aineiden tai polttoaineiden sekoittamisen, jotka eroavat toisistaan kestävyysominaisuuksiltaan ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksiltaan.

2. Vapaaehtoisten järjestelmien on ainetasemenetelmän täytäntöönpanossa sovellettava seuraavia sääntöjä:

a)	raaka-aineita tai polttoaineita pidetään seoksen osana vain, jos ne sekoitetaan säiliössä, jalostukseen tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa tai siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai -paikassa;

b)	eri raaka-aineita pidetään seoksen osana vain, jos ne kuuluvat samaan tuoteryhmään, paitsi jos raaka-aine yhdistetään jatkojalostusta varten;

raaka-aineita tai polttoaineita pidetään seoksen osana vain, jos ne on fyysisesti sekoitettu, paitsi jos ne ovat fyysisesti samanlaisia tai kuuluvat samaan tuoteryhmään. Jos raaka-aineet tai polttoaineet ovat fyysisesti samanlaisia tai kuuluvat samaan tuoteryhmään, ne on varastoitava samassa yhteenliitetyssä infrastruktuurissa, jalostukseen tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai -paikassa;

logistiikkaan liittyvään laitokseen tai siirto- tai jakeluinfrastruktuuriin, kuten kaasuverkkoon tai nestemäisten polttoaineiden putkistoon, tuotuja polttoaineita, jotka on varastoitu nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin tai muihin varastoihin, pidetään osana seosta c alakohdan mukaisesti vain, jos kyseinen infrastruktuuri on yhteenliitetty;

talouden toimijoiden on pidettävä erillisiä ainetasetietoja raaka-aineista ja polttoaineista, joita ei voida pitää seoksen osana. Kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia ja kokoja koskevien tietojen siirtäminen eri ainetaseiden välillä ei ole sallittua. Edellä olevan a–c alakohdan mukaan biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantolaitosten sisällä olevia raaka-aineita pidetään seoksen osana. Sen vuoksi vaatimusta pitää erillisiä ainetaseita ei sovelleta tällaisiin laitoksiin, ja voidaan pitää yhtä ainetasetta;

f)	ainetasemenetelmään on sisällyttävä tiedot raaka-aineiden ja polttoaineiden kestävyydestä sekä kasvihuonekaasupäästöjen ominaisuuksista ja määristä, mukaan lukien tiedot raaka-aineiden ja polttoaineiden määristä, joille ei ole määritetty kestävyysominaisuuksia tai kasvihuonekaasuominaisuuksia;

jos raaka-aine- tai polttoaine-erä toimitetaan talouden toimijalle, joka ei osallistu vapaaehtoiseen järjestelmään tai kansalliseen järjestelmään, toimitus on otettava huomioon ainetaseessa poistamalla vastaava määrä raaka-ainetta tai polttoainetta. Pois kirjattavan polttoainetyypin on vastattava toimitetun raaka-aineen tai polttoaineen fyysisiä ominaisuuksia;

h)	jos polttoaine-erää käytetään jäsenvaltion polttoaineen toimittajalle asettaman velvoitteen täyttämiseen, se katsotaan poistetuksi ainetaseen seoksesta;

jos biopolttoaineita, bionesteitä tai biomassapolttoaineita yhdistetään fossiilisiin polttoaineisiin, seokselle osoitettuja kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia koskevien tietojen on vastattava biopolttoaineen, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden fyysistä osuutta seoksessa. Biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta jäsenvaltiot voivat lisäksi tarkistaa näiden tietojen todenperäisyyden 23 artiklan mukaisesti;

raaka-aine- tai polttoaine-erän kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia on pidettävä yhdistelmänä. Jos eriä poistetaan seoksesta, niihin voidaan liittää mikä tahansa kestävyysominaisuusyhdistelmä, kunhan kestävyysominaisuuksien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksien yhdistelmiä ei jaeta ja ainetase saavutetaan asianmukaisen ajan kuluessa;

k)	jos se on avoimuussyistä tarpeen, ainetasemenetelmään on sisällyttävä tieto siitä, onko polttoaineen tai polttoaineen lähtöaineen tuotantoon myönnetty tukea, ja jos on, tieto tuen tyypistä;

asianmukainen ajanjakso ainetaseen saavuttamiseksi on 12 kuukautta maatalousbiomassan ja metsäbiomassan tuottajille sekä ensimmäisille keräyspaikoille, jotka hankkivat ainoastaan maatalousbiomassaa ja metsäbiomassaa, ja kaikille muille talouden toimijoille kolme kuukautta. Ajanjakso alkaa ja päättyy kalenterivuoden mukaisesti tai tapauksen mukaan kalenterivuoden neljän neljänneksen mukaisesti. Vaihtoehtona kalenterivuodelle talouden toimijat voivat käyttää myös joko tilikautta, jota ne käyttävät kirjanpitotarkoituksiin, tai muuta alkamisajankohtaa ainetasekaudelle edellyttäen, että valinta ilmoitetaan selkeästi ja sitä sovelletaan johdonmukaisesti. Ainetasekauden lopussa siirrettävien kestävyystietojen olisi vastattava fyysistä varastoa kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai -paikassa;

vapaaehtoisten järjestelmien on täsmennettävä liitteen I mukaiset kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat vähimmäisominaisuudet, joista on tiedotettava eteenpäin toimitusketjussa, sekä muut erien jäljittämiseksi tarvittavat tiedot. Jos nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita tuodaan yhteenliitettyyn infrastruktuuriin ja niihin sovelletaan samaa ainetasemenetelmää, yhteenliitettyyn infrastruktuuriin saapuviin ja sieltä poistuviin eriin on liitettävä vastaavat kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuudet. Vapaaehtoisten järjestelmien on myös varmistettava, että talouden toimijat syöttävät oikein kaikki asiaankuuluvat tiedot unionin tietokantaan.

20 artikla

Biopolttoaineiden, biomassapolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasupäästöjen määrittäminen

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että talouden toimijat soveltavat direktiivin (EU) 2018/2001 31 artiklassa säädettyä menetelmää määrittäessään biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiseksi sovelletaan seuraavia erityisiä sääntöjä:

a)	kun otetaan huomioon syötteiden kasvihuonekaasupäästöt ja käytetään päästökertoimien kiinteitä arvoja, on sovellettava liitteessä IX vahvistettuja arvoja;

b)	raaka-aineiden louhinnasta tai viljelystä aiheutuvia päästöjä määritettäessä on sovellettava liitteessä VII esitettyä menetelmää;

c)	päästöjen vähennysten, jotka saadaan paremmista maatalouskäytännöistä johtuvasta maaperän hiilikertymästä (esca), määrittämisessä sovelletaan liitteessä V esitettyä menetelmää.

3. EU:n jäsenvaltiot voivat toimittaa päivitetyt arvot kansallisen sähkön kokonaistuotantonsa päästökertoimista, jotka komissio ottaa huomioon päivittääkseen vastaavia liitteessä IX esitettyjä päästökertoimia. Arvioituaan nämä päivitetyt arvot komissio voi hyväksyä ne tai vaihtoehtoisesti esittää asianomaiselle jäsenvaltiolle perustelut, miksi näin ei ole tehty. Hyväksytyt päivitetyt luvut annetaan saataville vapaaehtoisiin järjestelmiin ja sertifiointiin keskittyvässä osiossa komission Europa-sivustolla.

4. Hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista saatavat vähennykset päästöissä voidaan ottaa huomioon vain, jos on pätevää näyttöä siitä, että hiilidioksidi on tosiasiallisesti otettu talteen ja varastoitu turvallisesti hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (5) mukaisesti. Jos hiilidioksidi varastoidaan geologisesti, vapaaehtoisten järjestelmien on todennettava varastointipaikan eheydestä ja varastoidun hiilidioksidin määrästä esitetty näyttö. Jos kolmas osapuoli suorittaa kuljetuksen tai geologisen varastoinnin, näyttönä varastoinnista voidaan esittää kyseisen kolmannen osapuolen kanssa tehdyt asiaa koskevat sopimukset ja laskut.

21 artikla

Erityiset säännöt jätteille ja tähteille

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on sovellettava direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistettuja jätteitä ja tähteitä koskevia erityisiä sääntöjä ja vapautuksia ainoastaan, jos tällaiset raaka-aineet kuuluvat kyseisen direktiivin 2 artiklassa annettujen määritelmien soveltamisalaan.

2. Se, onko raaka-aine katsottava jätteeksi vai tähteeksi, on määritettävä siinä toimitusketjun paikassa, josta materiaali on peräisin. Raaka-aineita ei pidetä jätteinä tai tähteinä, jos niitä tai niiden tuotantoprosessia on tarkoituksellisesti muutettu kyseisten materiaalien ilmoittamiseksi jätteenä tai tähteenä.

3. Liitteessä IV lueteltuja jätteitä ja tähteitä ei pidetä jätteinä tai tähteinä, jos niitä on tarkoituksellisesti muutettu siten, että ne voidaan ilmoittaa jätteinä tai tähteinä.

4. Vapaaehtoisten järjestelmien on annettava talouden toimijoille ohjeita siitä, miten arvioidaan, onko raaka-aineita pidettävä jätteinä ja tähteinä, ja tähän liittyvää tukea. Talouden toimijoiden on säilytettävä arviointien perustana oleva aineisto ja esitettävä se tarkastajille. Vapaaehtoisten järjestelmien on vahvistettava erityiset säännöt tällaisen aineiston tarkastamisesta.

5. Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 2 kohdan vaatimusten täyttämiseksi vapaaehtoisten järjestelmien on varmistettava, että maataloudesta peräisin olevien jätteiden ja tähteiden korjuu ei vaikuta kielteisesti maaperän laatuun eikä maaperän hiilivarantoon. Todentamisella on varmistettava, että maa-alueeseen sovelletaan asiaankuuluvia olennaisia maaperän hoito- tai seurantakäytäntöjä, joilla edistetään hiilen sitomista maaperään ja maaperän laatua liitteen VI mukaisesti.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitettujen käytäntöjen soveltamista voidaan vaatia ja valvoa joko kansallisella tasolla tai talouden toimijoiden tasolla. Kansallisella tasolla vapaaehtoisten järjestelmien on todennettava, että alkuperämaa, olipa se jäsenvaltio tai kolmas maa, edellyttää keskeisten maaperän hoitokäytäntöjen soveltamista tällaisten tähteiden korjuusta maan laatuun ja maaperän hiileen kohdistuviin vaikutuksiin puuttumiseksi, ja että käytössä on mekanismit kyseisten käytäntöjen täytäntöönpanon seuraamiseksi ja valvomiseksi. Talouden toimijoiden tasolla vapaaehtoisten järjestelmien on todennettava, että tällaisia hoitokäytäntöjä sovelletaan tehokkaasti ja että niitä seurataan biomassaa toimittavien maatilojen tasolla. Jos käytetään ryhmätarkastusta, vapaaehtoisten järjestelmien on varmistettava, että kaikki ryhmätarkastuksen piiriin kuuluvat talouden toimijat soveltavat kyseisiä käytäntöjä.

22 artikla

Erityiset säännöt kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille ja muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville polttoaineille

Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että talouden toimijat soveltavat direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 5 kohdassa säädettyä menetelmää määrittäessään kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista ja muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista polttoaineista johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

23 artikla

Yhteistä käsittelyä koskevat erityiset säännöt

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että järjestelmään osallistuvat talouden toimijat soveltavat direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettua menetelmää määrittäessään sellaisen biopolttoaineen ja liikenteessä käytettävän biokaasun osuutta, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa jalostettavasta biomassasta.

2. Talouden toimijoiden on dokumentoitava perusteellisesti prosessiin syötettävän biomassan määrät ja tyypit sekä kyseisestä biomassasta tuotetun biopolttoaineen ja biokaasun määrät. Väitteiden tueksi on esitettävä näyttöä, mukaan lukien tarkistusmittausten tulokset.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tarkistusmittausten toteuttamisen tiheys on määritettävä ottaen huomioon yhteisen käsittelyn keskeisten parametrien monitahoisuus ja vaihtelevuus siten, että varmistetaan biopolttoaineiden ja biokaasun ilmoitetun osuuden vastaavan milloin tahansa niiden todellisia osuuksia.

4. Tarkastuksia suoritettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota prosessiin syötettävän biomassan määrien ja biomassasta tuotetun biopolttoaineen ja biokaasun määrien yhdenmukaisuuden todentamiseen. Tätä varten talouden toimijoiden toimittama näyttö on todennettava perusteellisesti ja väitteiden uskottavuus on tarkastettava ja niitä on verrattava toimialan standardeihin. Tällaisessa arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota talouden toimijan soveltamaan testausmenetelmään, käyttöön otettuun lisätarkastusten järjestelmään ja laskentamenetelmään, jonka mukaisesti kaikkien testien tulokset otetaan huomioon laskettaessa biopolttoaineiden ja biokaasun lopullista osuutta. Tarkastajien on pidettävä merkittävänä vaatimustenvastaisuutena kaikkia havaittuja poikkeamia testausmenetelmästä tai epätarkkuutta tällaisten testien tulosten sisällyttämisessä talouden toimijan lopulliseen laskelmaan.

V LUKU

VÄHÄISEN ILUC-RISKIN SERTIFIOINTIA KOSKEVIEN VAATIMUSTEN NOUDATTAMISTA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖT

24 artikla

Vähäisen ILUC-riskin sertifiointia koskevat erityiset vaatimukset

1. Vapaaehtoisten järjestelmien on edellytettävä, että talouden toimijat, jotka haluavat saada vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin, toimittavat hakemuksen sertifiointielimelle, jolla on pätevyys antaa tällainen sertifiointi. Kun hakemus on hyväksytty, talouden toimijan on toimitettava hallintasuunnitelma, joka sisältää liitteessä VIII esitetyt vähimmäistiedot. Jos sovelletaan useampaa kuin yhtä täydentävää toimenpidettä, kaikki täydentävät toimenpiteet on kirjattava hallintasuunnitelmaan.

2. Sertifiointielimen on tehtävä paikan päällä perustason tarkastus hallintasuunnitelman sisällön todentamiseksi sekä sadon dynaamisen lähtötason vahvistamiseksi ja kirjaamiseksi.

3. Sertifiointielimen on osana perustason tarkastusta arvioitava, odotetaanko täydentävän toimenpiteen tai täydentävien toimenpiteiden johtavan satojen kasvuun delegoidun asetuksen (EU) 2019/807 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistettujen kestävyyskriteerien noudattamiseen.

4. Sertifiointielimen puolesta perustason tarkastuksen suorittavien tarkastajien on ilmoitettava perustason tarkastusraportissa kaikki täydentävien toimenpiteiden täytäntöönpanosta johtuvat kestävyyteen liittyvät kysymykset, jotka saattavat olla kansallisen tai alueellisen oikeudellisen kehyksen vastaisia tai jotka eivät täytä paikallisia erityisehtoja. Kaikki kestävyyteen liittyvät kysymykset on sisällytettävä vuotuisiin tarkastuksiin.

5. Vapaaehtoiset järjestelmät myöntävät vähäisen ILUC-riskin sertifiointeja liitteessä VIII olevassa 4 kohdassa vahvistettujen vähimmäissisältöä koskevien vaatimusten mukaisesti ja julkaisevat luettelon näistä sertifioinneista verkkosivustollaan.

6. Jos hakemukset sisältävät sertifioinnin jälkeen sovellettavia täydentäviä toimenpiteitä, perustason tarkastuksen, täydentävyyttä koskevan testin tulosten ja sadon dynaamisen lähtötason on oltava voimassa kymmenen vuotta. Monivuotisten viljelykasvien tapauksessa talouden toimija voi lykätä 10 vuoden voimassaoloajan alkamista enintään kahdella vuodella, jos kyseessä ovat toiminnalliset täydentävät toimenpiteet, tai enintään viidellä vuodella, jos kyseessä on uudelleenistutus.

7. Jos täydentäviä toimenpiteitä on jo sovellettu ennen sertifiointia, perustason tarkastus, täydentävyyttä koskevan testin tulokset ja sadon dynaaminen lähtötaso ovat voimassa kymmenen vuotta täydentävän toimenpiteen täytäntöönpanon aloitusvuodesta. Tällaisessa tapauksessa perustaso voidaan hyväksyä enintään 10 vuotta aikaisemmin toteutettujen täydentävien toimenpiteiden osalta, kunhan käytettävissä on riittävästi tietoja ja asiakirjanäyttöä, jotka antavat samat takeet kuin tilanteessa, jossa perustason tarkastus tehtiin ennen täydentävyystoimenpiteen (-toimenpiteiden) toteuttamista.

8. Vähäisen ILUC-riskin ilmoitus voidaan antaa ainoastaan sellaisen lisäbiomassan osalta, joka on tuotettu sen jälkeen, kun vähäisen ILUC-riskin sertifiointi on myönnetty. Talouden toimijan ilmoittaman vuotuisen lisäbiomassan todellinen määrä on tarkastettava vuosittain.

9. Hallintasuunnitelman täytäntöönpano on tarkastettava vuosittain sen varmistamiseksi, että hallintasuunnitelman sisältö on pantu asianmukaisesti täytäntöön ja että vähäisen ILUC-riskin sertifiointia varten tuotetun ja ilmoitetun biomassan määrät ovat sadon dynaamiseen lähtötasoon nähden oikeita.

10. Talouden toimija voi vuosien mittaan soveltaa useampaa kuin yhtä täydentävää toimenpidettä. Jos samalla rajatulla maa-alueella sovelletaan saman vuoden aikana kahta tai useampaa täydentävää toimenpidettä, näin tuotettua lisäbiomassaa on arvioitava suhteessa samaan sadon dynaamiseen lähtötasoon. Lisäbiomassalle voidaan myöntää vähäisen ILUC-riskin sertifiointi samalla sertifikaatilla.

11. Jos samalla rajatulla maa-alueella sovelletaan eri aikoina kahta tai useampaa täydentävää toimenpidettä, talouden toimija voi valita jommankumman seuraavista vaihtoehdoista:

a)	sadon dynaamisen lähtötason ja täydentävyyttä koskevan testin päivittäminen, jotta luodaan uusi lähtötaso, joka on voimassa vielä 10 vuotta;

b)	alkuperäisen 10 vuoden voimassaoloajan säilyttäminen sadon dynaamisen lähtötason ja ensimmäisen sertifiointivuoden jälkeisen täydentävyyttä koskevan testin osalta.

25 artikla

Lisäisyyden osoittamista koskevat erityiset vaatimukset

1. Sertifioitaessa biopolttoaineita, bionesteitä tai biomassapolttoaineita vähäisen ILUC-riskin mukaisiksi, vapaaehtoisten järjestelmien ja niiden puolesta toimivien sertifiointielinten on todennettava, että talouden toimijat ovat soveltaneet toimenpiteitä, joilla lisätään tehokkaasti raaka-aineiden tuottavuutta nykykehitysskenaariota pidemmälle. Jos tällaisia toimenpiteitä sovelletaan viljelemättömään tai vakavasti huonontuneeseen maahan tai pienviljelijöiden toimesta, perustason tarkastuksessa on todennettava, että talouden toimijat täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2019/807 mukaiset asiaa koskevat vaatimukset. Kaikissa muissa tilanteissa lisäisyys on osoitettava suorittamalla taloudellisen houkuttelevuuden tai esteitä koskevan analyysin arviointi.

2. Ehdotettujen investointien on delegoidun asetuksen (EU) 2019/807 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen täydentäviä toimenpiteitä koskevien vaatimusten noudattamiseksi läpäistävä joko taloudellisen houkuttelevuuden testi tai muita kuin taloudellisia esteitä koskeva testi liitteen VIII mukaisesti.

3. Toimenpiteet voidaan hyväksyä vähäisen ILUC-riskin sertifiointia varten ainoastaan, jos niiden taloudellisen houkuttelevuuden testi on negatiivinen, eli investoinnin nettonykyarvo ilman markkinahintaa on negatiivinen, tai jos niiden osalta osoitetaan, että on olemassa muita kuin taloudellisia esteitä, jotka voidaan ylittää vain siksi, että lisäraaka-aineista tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan ottaa huomioon direktiivissä (EU) 2018/2001 säädettyjen uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa.

26 artikla

Tuotanto käyttämättömällä, viljelemättömällä tai vakavasti huonontuneella maalla

1. Delegoidun asetuksen (EU) 2019/807 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa määritellyllä käyttämättömällä tai viljelemättömällä maalla tuotantoa koskevien vaatimusten noudattamiseksi talouden toimijoiden on esitettävä näyttöä siitä, että biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon käytetyn raaka-aineen viljelyä edeltävän vähintään viiden peräkkäisen vuoden pituisen ajanjakson aikana rajattuja alueita ei ole käytetty ravinto- tai rehukasvien tai muiden energiakasvien viljelyyn eikä merkittävän laiduneläimille tarkoitetun rehumäärän viljelyyn.

2. Jotta maa-aluetta voidaan pitää viljelemättömänä maana, talouden toimijan on toimitettava lisänäyttöä siitä, että ravinto- tai rehukasveja on kasvatettu rajatulla alueella ennen 1 kohdassa tarkoitettua yhtämittaista ajanjaksoa. Näytöllä on myös osoitettava, että tuotanto on lopetettu biofysikaalisista tai sosioekonomisista syistä.

Elintarvike- ja rehukasvien viljelyyn haitallisesti vaikuttavia biofysikaalisia muutoksia voivat olla muun muassa seuraavat tapahtumat:

a)	vakavien sääilmiöiden, kuten kuivuuden, myrskyjen tai tulvien, yleistyminen;

b)	kausittaisten lämpötilamallien muutokset, jotka vaikuttavat kasvifenologiaan;

c)	tuholaisten ja tautien lisääntyminen;

d)	kastelujärjestelmien vahingoittuminen;

e)	maaperän vahingoittuminen, kuten suolapitoisuuden voimakas kasvu, orgaanisen aineksen ehtyminen ja eroosio, jotka tekevät maaperästä ”vakavasti huonontuneen”.

3. Tuotannon taloudelliseen elinkelpoisuuteen haitallisesti vaikuttavia sosioekonomisia tekijöitä, jotka johtavat maan viljelykäytöstä luopumiseen, voivat olla muun muassa seuraavat tapahtumat:

a)	markkinahintojen muutokset: (esimerkiksi tuotantopanos- tai työvoimakustannusten nousu tai molempien nousu tai valmiista viljelykasveista saatujen hintojen lasku);

b)	työvoiman puute (esimerkiksi muuttoliikkeen seurauksena);

c)	toimitusketjun toimintahäiriö (esimerkiksi paikallisten markkinoiden tai kuljetusyhteyden sulkeminen);

d)	omistusta koskevat riidat (esimerkiksi perintöasioissa);

e)	poliittinen epävakaus (esimerkiksi maan pakkoluovutus tai kansallistaminen).

4. Hakemukseen, joka koskee sen sertifiointia, että raaka-aine on tuotettu direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä V olevan C osan 9 kohdassa määritellyllä vakavasti huonontuneella maalla, on liitettävä tapauksen mukaan seuraavat maaperätestien tulokset:

a)	jos kyseessä on suolapitoisuuden kasvu, pätevän agronomin suorittaman maaperän sähkönjohtavuuden testauksen tulokset kyllästetyn maannoksen menetelmällä;

b)	jos maaperän orgaanisen aineksen pitoisuus on alhainen, rajatulta alueelta otettu pätevän agronomin määrittelemä asianmukainen määrä maaperänäytteitä kuivapolttomenetelmää käyttäen;

c)	vakavan eroosion tapauksessa vähintään 25 prosenttia rajatusta alueesta on oltava tuhoutunut pätevän agronomin määritelmän mukaan, minkä tueksi on esitettävä valokuvia.

5. Jos rajattu alue katsotaan käyttämättömäksi maaksi, sen on läpäistävä liitteessä VIII olevan 4 kohdan mukainen lisäisyyttä koskeva testi, jotta sille voidaan myöntää vähäisen ILUC-riskin sertifiointi. Rajattujen alueiden, jotka katsotaan viljelemättömiksi tai vakavasti huonontuneiksi maa-alueiksi, ei tarvitse läpäistä lisäisyyttä koskevaa testiä, jotta ne soveltuisivat vähäisen ILUC-riskin sertifiointiin. Jos tuotantoa on käyttämättömällä, viljelemättömällä tai huonontuneella maa-alueella, sadon dynaamiseksi lähtötasoksi asetetaan nolla ilman trendiviivaa.

27 artikla

Lisäbiomassan määrittäminen satoa lisääviä toimenpiteitä varten

1. Vähäisen ILUC-riskin sertifiointiin soveltuva ”lisäbiomassa” on selvästi rajatulla alueella suoraan täydentävien toimenpiteiden soveltamisen seurauksena tuotetun raaka-aineen lisämäärä verrattuna sadon dynaamiseen lähtötasoon.

2. Sadon dynaaminen lähtötaso vahvistetaan määrittämällä lähtökohta, joka perustuu rajatulta alueelta saatuun aiempaan satoon, ja trendiviiva, joka perustuu satojen maailmanlaajuiseen kehitykseen raaka-aineen osalta ja joka määritetään liitteessä VIII esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

3. Rajatulta alueelta tosiasiassa täydentävän toimenpiteen toteuttamisen jälkeen saatua satoa on verrattava 2 kohdassa tarkoitettuun lähtötasoon. Tosiasiallisen sadon ja sadon dynaamisen lähtötason välinen erotus on lisäraaka-aine, jonka osalta on mahdollista tehdä ilmoitus vähäisestä ILUC-riskistä.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 18 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä kesäkuuta 2022.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN

(1) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(2) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista (EUVL L 133, 21.5.2019, s. 1).

(3) Komission asetus (EU) N:o 1307/2014, annettu 8 päivänä joulukuuta 2014, biologisesti erityisen monimuotoisia ruohoalueita koskevien kriteerien ja maantieteellisten alueiden määrittämisestä bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY 7 b artiklan 3 kohdan c alakohdan sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 17 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiseksi (EUVL L 351, 9.12.2014, s. 3).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).

LIITE VII

MENETELMÄ RAAKA-AINEIDEN TUOTANNOSTA TAI VILJELYSTÄ AIHEUTUVIEN PÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMISEKSI

Raaka-aineiden tuotannosta tai viljelystä aiheutuvien päästöjen laskemiseksi direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä V olevan C osan 5 kohdassa ja liitteessä VI olevan B osan 5 kohdassa todetaan, että laskelmaan on sisällytettävä kaikkien sellaisten päästöjen summa, jotka aiheutuvat itse tuotanto- tai viljelyprosessista, raaka-aineiden korjuusta, kuivauksesta ja varastoinnista, jätteistä ja vuodoista sekä raaka-aineiden tuotannossa tai viljelyssä käytettävien kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta.

Ne eivät sisällä hiilidioksidin talteenottoa raaka-aineiden viljelyssä. Maatalousbiomassan viljelystä aiheutuvia päästöjä koskevat arviot voidaan todellisten arvojen sijaan johtaa direktiivin (EU) 2018/2001 31 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisällytetyistä, viljelystä aiheutuvien päästöjen alueellisista keskiarvoista tai tähän liitteeseen sisällytetyistä, viljelystä aiheutuvien päästöjen eriteltyjä oletusarvoja koskevista tiedoista. Jos edellä mainituissa kertomuksissa ei esitetä asiaan liittyviä tietoja, on sallittua todellisten arvojen sijaan laskea paikallisiin viljelykäytäntöihin perustuvat keskiarvot esimerkiksi jotakin maatilaryhmää koskevien tietojen perusteella.

Itse tuotanto- tai viljelyprosessista aiheutuvat päästöt

Itse tuotanto- tai viljelyprosessista aiheutuviin päästöihin on sisällyttävä kaikki päästöt, jotka aiheutuvat i) polttoaineiden toimittamisesta käytettäviä maatalouskoneita varten; ii) viljelyyn tarkoitetun kylvömateriaalin tuotannosta; iii) lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuotannosta; iv) lannoitteiden happamoitumisesta ja kalkituksesta; ja v) kasvinviljelystä johtuvista maaperän päästöistä.

1.1 Maatalouskoneiden polttoaineen käyttö (dieselöljy, bensiini, raskas polttoöljy, biopolttoaineet tai muut polttoaineet)

Kasvinviljelystä (maanmuokkaus, kylvö, lannoitteiden ja torjunta-aineiden levitys, korjuu, keruu) aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin on sisällyttävä kaikki päästöt, jotka aiheutuvat polttoaineiden (kuten dieselöljyn, bensiinin, raskaan polttoöljyn, biopolttoaineiden tai muiden polttoaineiden) käytöstä maatalouskoneissa. Maatalouskoneissa käytetyn polttoaineen määrä on dokumentoitava asianmukaisesti. Polttoaineiden asianmukaisia päästökertoimia on käytettävä liitteen IX mukaisesti. Biopolttoaineita käytettäessä on käytettävä direktiivissä (EU) 2018/2001 asetettuja kasvihuonekaasupäästöjen oletusarvoja.

1.2 Kemialliset lannoitteet ja torjunta-aineet

Raaka-aineiden viljelyssä käytettävien kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä (1)aiheutuviin päästöihin on sisällyttävä kaikki kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistuksesta aiheutuvat päästöt. Kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden määrä viljelykasvista, paikallisista olosuhteista ja viljelykäytännöistä riippuen on dokumentoitava asianmukaisesti. Kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen huomioon ottamiseksi liitteen IX mukaisesti on käytettävä asianmukaisia päästökertoimia, mukaan lukien tuotantoketjun alkupään päästöt. Jos talouden toimija tietää lannoitteen tuottavan tehtaan ja se kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmään, talouden toimija voi käyttää päästökauppajärjestelmässä ilmoitettuja tuotantopäästöjä lisäämällä maakaasun jne. tuotantoketjun alkupään päästöt. Lannoitteiden kuljetus sisällytetään myös käyttäen liitteessä IX luetelluista liikennemuodoista aiheutuvia päästöjä. Jos talouden toimija ei tiedä lannoitteen toimittavaa tehdasta, sen olisi käytettävä liitteessä IX vahvistettuja kiinteitä arvoja.

1.3 Kylvömateriaali

Viljelyyn tarkoitetun kylvömateriaalin tuotannosta aiheutuvien päästöjen laskennan on perustuttava käytettyä kylvömateriaalia koskeviin todellisiin tietoihin. Kylvömateriaalin tuotannon ja toimituksen päästökertoimia voidaan käyttää siementen tuotantoon liittyvien päästöjen laskemiseen. Liitteessä IX vahvistettuja päästökertoimien kiinteitä arvoja on käytettävä. Muiden siementen osalta on käytettävä seuraavan hierarkian kirjallisuusarvoja:

a)	JEC:n WTW-kertomuksen versio 5;

b)	ecoinvent-tietokanta;

c)	”viralliset” lähteet, kuten hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) tai hallitukset;

d)	muut tarkistetut tietolähteet, kuten E3-tietokanta ja GEMIS-tietokanta;

e)	vertaisarvioidut julkaisut;

f)	asianmukaisesti dokumentoidut omat arviot.

1.4 Lannoitteiden happamoitumisesta ja kalkituksesta aiheutuvat päästöt

Lannoitteiden happamoitumisen neutraloinnista ja maanparannuskalkin käytöstä aiheutuvissa päästöissä on otettava huomioon typpilannoitteiden happamuuden neutraloinnista tai maanparannuskalkin reaktioista maaperässä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

1.4.1 Lannoitteiden happamoitumisen neutraloinnista aiheutuvat päästöt

Päästöt, jotka aiheutuvat pellolla käytettyjen typpilannoitteiden aiheuttamasta happamoitumisesta, on otettava huomioon päästölaskelmissa kyseisten käytettyjen typpilannoitteiden määrän perusteella. Nitraattilannoitteiden osalta maaperän typpilannoitteiden neutraloinnista aiheutuvat päästöt ovat 0,783 kg CO2/kg typpeä; urealannoitteiden neutralointipäästöt ovat 0,806 kg CO2/kg typpeä.

1.4.2 Kalkituksen (maanparannuskalkin) aiheuttamat maaperän päästöt

Käytetyn maanparannuskalkin todellinen määrä on dokumentoitava asianmukaisesti. Päästöt on laskettava seuraavasti:

1.	Happamassa maaperässä, jonka pH on alle 6,4, maaperän hapot liuottavat maanparannuskalkkia pääasiassa hiilidioksidiksi bikarbonaatin sijaan, jolloin lähes kaikki hiilidioksidi vapautuu maanparannuskalkkiin (0,44 kg CO2/kg CaCO3-ekvivalenttia maanparannuskalkkia).

2.	Jos maaperän pH on vähintään 6,4, laskennassa on lannoitteen aiheuttaman happamoitumisen neutraloinnista aiheutuvien päästöjen lisäksi otettava huomioon päästökerroin 0,98/12,44 = 0,079 kg CO2/(kg CaCO3-ekvivalenttia) maanparannuskalkkia.

Edellä 1 ja 2 kohdassa lasketut kalkituspäästöt, jotka on laskettu kalkin tosiasiallisesta käytöstä, voivat olla suurempia kuin kohdassa 1.4.1 lasketut lannoitteiden neutraloinnista aiheutuvat päästöt, jos levitetty kalkki neutraloi lannoitteiden happamoitumisen. Tällöin lannoitteiden neutraloinnista aiheutuvat päästöt (1.4.1 kohdassa) voidaan vähentää lasketuista kalkituspäästöistä, jotta vältetään päästöjen laskeminen kahteen kertaan.

Lannoitteiden happamoitumisesta aiheutuvat päästöt voivat ylittää kalkituksesta aiheutuvat päästöt. Tällaisessa tapauksessa vähennys johtaisi näennäisesti negatiivisiin kalkituksesta aiheutuviin nettopäästöihin, koska maanparannuskalkki ei neutraloi kaikkea lannoitteiden happamuutta vaan osittain myös luonnossa esiintyvät karbonaatit neutraloivat sitä. Tässä tapauksessa kalkituksesta aiheutuvat nettopäästöt lasketaan nollaksi, mutta lannoitteiden happamoitumispäästöt on joka tapauksessa pidettävä 1.4.1 kohdan mukaisina.

Jos tosiasiallista maanparannuskalkin käyttöä koskevia tietoja ei ole saatavilla, oletetaan, että kyseessä on Agricultural Lime Associationin suosittelema maanparannuskalkin käyttö. Se riippuu viljelykasvityypistä, mitatusta maaperän pH-arvosta, maaperätyypistä ja kalkitusmateriaalin tyypistä. Siihen liittyvät hiilidioksidipäästöt lasketaan edellä olevan menettelyn 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan sovelleta 3 kohdassa tarkoitettua vähennystä, koska maanparannuskalkin suositeltuun käyttöön ei sisälly maanparannuskalkki, jota käytetään samana vuonna levitettyjen lannoitteiden neutraloimiseen, joten lannoitteiden neutraloinnista aiheutuvia päästöjä ei voi laskea kahteen kertaan.

1.5 Kasvinviljelystä aiheutuvat maaperän (typpioksiduuli/N2O) päästöt

Hoidetusta maaperästä peräisin olevien N2O-päästöjen laskennassa on noudatettava IPCC:n menetelmää. Kasvinviljelystä aiheutuvien N2O-päästöjen laskemiseen on käytettävä eriteltyjä lajikohtaisia päästökertoimia erilaisissa ympäristöolosuhteissa (jotka vastaavat IPCC:n menetelmän tasoa 2). Erityiset päästökertoimet erilaisille ympäristöolosuhteille, maaperäolosuhteille ja eri viljelykasveille on otettava huomioon. Talouden toimijat voivat käyttää validoituja malleja näiden päästökertoimien laskemiseen edellyttäen, että nämä näkökohdat otetaan huomioon malleissa. Sekä suorat että välilliset N2O-päästöt on otettava huomioon IPCC:n ohjeiden (2) mukaisesti. Tähän tarkoitukseen käytetään GNOC-työkalua, joka perustuu seuraaviin kaavoihin IPCC:n ohjeissa (2006) esitettyjen nimeämiskäytäntöjen mukaisesti:

N2Ototal – N = N2Odirect – N + N2Oindirect – N

jossa:

Kivennäismaa: N2ODirect – N = [(FSN + FON) • EF1ij] + [FCR • EF1]

Eloperäinen maa: N 2 ODirect – N = [(FSN + FON) • EF1] + [FCR • EF1] + [(FOS,CG,Temp • EF2CG, Temp] + [FCROS,CG,Trop • E2CG,Trop]

Sekä kivennäismaa että eloperäinen maa: N 2 ODirect – N = [((FSN • FracGASF) + (FON • EracGASM) • EF4] + [(FSN +FON + FCR) • FracLeach-(H) • EF5]

1.5.1 Kasvijätteiden typpimäärä

Typpimäärä on laskettava seuraaville:

a)	sokerijuurikas, sokeriruoko IPCC:n (2006) niteen 4 luvun11 kaavan 11.6 mukaisesti lukuun ottamatta maanalaisia jätteitä ja lisäämällä tislausjätteen ja suodatuskakun sisältämä typpimäärä sokeriruo’on osalta; FCR = Yield • DRY • (1-FracBurnt • Cf) • [RAG • NAG • (1 – FracRemove)] + FVF

b)	kookos- ja öljypalmuviljelmät, joissa sovelletaan kirjallisuuteen perustuvaa kiinteää typpimäärää, sillä IPCC (2006) ei sisällä vakiopäästökertoimien oletuslaskentamenetelmää, liitteen IX mukaisesti;

kaikkien muiden viljelykasvien osalta IPCC:n (2006) niteen 4 luvun 11 kaavan 11.7a 11.11, 11.12, mukaisesti

FCR = (1-FracBurnt • Cf) • AGDM • NAG • (1-FracRemove) + (AGDM + Yield • DRY) • RBG-BIO • NBG

Jossa:

N2Ototal – N	=	hoidetusta maaperästä peräisin olevat suorat ja välilliset vuotuiset N2O–N-päästöt; kg N2O–N ha-1 a-1
N2Odirect – N	=	hoidetusta maaperästä peräisin olevat vuotuiset suorat N2O–N päästöt; kg N2O–N ha-1 a-1
N2Oindirect – N	=	vuotuiset välilliset N2O–N-päästöt (toisin sanoen hoidetusta maaperästä haihtuneen typen laskeumasta peräisin olevan N2O–N:n vuotuinen määrä ja sen N2O–N:n vuotuinen määrä, joka on peräisin typpilisäysten huuhtoutumisesta ja valumisesta hoidettuun maaperään alueilla, joilla huuhtoutumista/valumista tapahtuu); kg N2O–N ha-1 a-1
FSN	=	vuosittain käytetyn synteettisen typpilannoitteen määrä; kg N ha-1 a-1
FON	=	lannoitteena vuosittain käytetyn eläinten lannan sisältämä typpi; kg N ha-1 a-1
FCR	=	(maanpäällisten ja maanalaisten) kasvijätteiden sisältämä typen vuotuinen määrä; kg N ha-1 a-1
FOS,CG,Temp	=	hoidetun/kuivatetun eloperäisen maan vuotuinen viljelyala lauhkeassa ilmastossa; ha-1 a-1
FOS,CG,Trop	=	hoidetun/kuivatetun eloperäisen maan vuotuinen viljelyala trooppisessa ilmastossa; ha-1
FracGASF	=	0,10 (kg N NH3–N + NOx–N) (kg käytettyä typpeä)-1. Haihtuminen synteettisestä lannoitteesta
FracGASM	=	0,20 (kg N NH3–N + NOx–N) (kg käytettyä typpeä)-1. Haihtuminen kaikista levitetyistä orgaanisista typpilannoitteista
FracLeach-(H)	=	0,30 kg N (kg lisättyä typpeä) -1. huuhtoutumisesta/valumisesta aiheutuvat typen häviöt alueilla, joilla huuhtoutumista/valumista tapahtuu
EF1ij	=	kasvi- ja aluekohtaiset päästökertoimet synteettisistä lannoitteista ja orgaanisen typen levittämisestä kivennäismaahan peräisin oleville N2O-päästöille (kg N2O–N (kg typpimäärä)-1);
EF1	=	0,01 [kg N2O–N (kg typpimäärä) -1]
EF2CG,Temp	=	8 kg N ha-1 a-1 lauhkealla eloperäisellä viljely- ja nurmimaalla
EF2CG,Trop	=	16 kg N ha-1 a-1 trooppisella eloperäisellä viljely- ja nurmimaalla
EF4	=	0,01 [kg N2O–N (kg N NH3–N + NOx– haihtunut N) -1]
EF5	=	0,0075 [kg N2O-N (kg huuhtoutunutta/valunutta typpeä) -1]
Yield	=	kasvin uusi vuosisato (kg ha-1)
DRY	=	korjatun tuotteen kuiva-aineosuus [kg kuiva-ainetta (kg tuorepainoa)-1] (ks. taulukko 1)
FracBurnt	=	vuosittain palavan viljelyalan osa [ha (ha)-1]
Cf	=	polttokerroin [mitaton] (ks. taulukko 1)
RAG	=	maanpäällisten jätteiden, kuiva-aineen ja korjatun kuiva-aineen suhde satoon [kg kuiva-ainetta (kg kuiva-ainetta)-1] (ks. taulukko 3)
NAG	=	maanpäällisten jätteiden typpipitoisuus [kg N (kg kuiva-ainetta)-1] (ks. taulukko 1)
FracRemove	=	pellolta poistettujen maanpäällisten jätteiden osuus [kg kuiva-ainetta (kg AGDM)-1]
FVF	=	pellolle palautetun sokeriruo’on tislausjätteen ja suodatuskakun vuotuinen typpimäärä [kg N ha-1], laskettuna seuraavasti: Yield * 0,000508.
AG	=	maanpäällisten jätteiden kuiva-aine [kg kuiva-ainetta ha-1]

1.5.2 Kasvi- ja aluekohtaiset päästökertoimet synteettisten lannoitteiden ja orgaanisen typen käytöstä peräisin oleville N2O-päästöille

Maatalouskäytössä olevasta maasta peräisin olevat N2O-päästöt eri maatalouspelloilla erilaisissa ympäristöolosuhteissa ja maatalousmaan käyttöluokissa voidaan määrittää Stehfestin ja Bouwmanin (2006) tilastollisen mallin, jäljempänä ’S&B-malli’, mukaisesti:

jossa:

E	=	N2O-päästö (kg N2O-N ha-1 a-1)
ev	=	vaikutusarvo eri tekijöille (ks. taulukko 2)

Biopolttoainekasvin i arvo EF1ij paikassa j lasketaan (S&B-malli) seuraavasti:

EF1ij = (Efert,ij – Eunfert,ij) / Nappl,ij

Käytetystä lannoitteesta peräisin olevia suoria N2O-päästöjä koskeva, maailmanlaajuiseen keskiarvoon perustuva IPCC:n (2006) kerroin (EF1) korvataan kasvi- ja paikkakohtaisella EF1ij-kertoimella, joka koskee kivennäislannoitteista ja lannan sisältämästä typestä peräisin olevia suoria päästöjä ja perustuu kasvi- ja paikkakohtaiseen, S&B-mallia soveltavaan EF1ij-malliin.

Jossa:

Efert,ij	=	N2O-päästöt (kg N2O–N ha-1 a-1) S&B-mallin perusteella, kun käytetyn lannoitteen määrä on todellinen typpiannos (kivennäislannoite ja lanta) viljelykasville i paikassa j
Eunfert,ij	=	kasvin i N2O-päästöt paikassa j (kg N2O–N ha-1 a-1) S&B-mallin perusteella. Typpiannokseksi on asetettu 0, kaikkien muiden parametrien arvot säilyvät samoina.
Nappl,ij	=	kivennäislannoitteesta ja lannasta peräisin oleva typpimäärä (kg N ha-1 a-1) viljelykasville i paikassa j

Taulukko 1

Kasvikohtaiset parametrit kasvijätteistä peräisin olevan typpimäärän laskemiseksi (3)

Taulukko 2

Maatalouskäytössä olevien peltojen N2O-päästöjen laskennassa käytettävät vakio- ja vaikutusarvot S&B-mallin perusteella

Raaka-aineiden korjuusta, kuivauksesta ja varastoinnista aiheutuvat päästöt

Raaka-aineiden korjuusta, kuivauksesta ja varastoinnista aiheutuvat päästöt sisältävät kaikki päästöt, jotka liittyvät polttoaineen käyttöön raaka-aineiden korjuussa, kuivauksessa ja varastoinnissa.

Korjuusta aiheutuvat päästöt

Raaka-aineiden korjuusta aiheutuvat päästöt sisältävät kaikki päästöt, jotka aiheutuvat raaka-aineiden korjuusta ja niiden kuljettamisesta varastointiin. Päästöt lasketaan soveltamalla käytetyn polttoainetyypin (dieselöljy, bensiini, raskas polttoöljy, biopolttoaineet tai muut polttoaineet) asianmukaisia päästökertoimia.

Biomassan kuivaus

Viljelystä aiheutuvat päästöt sisältävät päästöt, jotka aiheutuvat ennen varastointia suoritettavasta kuivauksesta sekä biomassaraaka-aineen varastoinnista ja käsittelystä. Tietojen, jotka koskevat, ennen varastointia suoritettavaan kuivaukseen käytettyä energiaa, on sisällettävä tosiasialliset tiedot varastointivaatimusten täyttämiseksi käytetystä kuivausprosessista, riippuen biomassan tyypistä, hiukkaskoosta, kosteuspitoisuudesta, sääolosuhteista jne. Kuivauksessa käytettävän lämmön tai sähkön tuottamiseen käytettävien polttoaineiden käytöstä aiheutuvien päästöjen huomioon ottamiseksi on käytettävä asianmukaisia päästökertoimia, mukaan lukien tuotantoketjun alkupään päästöt. Kuivauspäästöihin sisältyvät ainoastaan sellaisen kuivausprosessin päästöt, joka on tarpeen raaka-aineiden asianmukaisen varastoinnin varmistamiseksi, eivätkä ne sisällä materiaalien kuivausta jalostuksen aikana.

VILJELYTOIMISSA KÄYTETTÄVÄN SÄHKÖN PÄÄSTÖJEN HUOMIOON OTTAMINEN

Kun otetaan huomioon muualla kuin polttoaineen tuotantolaitoksessa tuotetun sähkön kulutus, tuotetun ja jaetun sähkön kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetin oletetaan olevan yhtä suuri kuin tuotetun ja jaetun sähkön keskimääräinen päästöintensiteetti tietyllä alueella, joka voi olla NUTS 2 (4)-alueella tai kansallisella tasolla. Jos käytetään kansallisia sähköön liittyviä päästökertoimia, käytetään liitteen IX arvoja. Tästä säännöstä poiketen tuottajat voivat käyttää yksittäisen sähköntuotantolaitoksen keskiarvoa kyseisen laitoksen tuottaman sähkön osalta, jos sitä ei ole liitetty sähköverkkoon ja käytettävissä on riittävät tiedot päästökertoimen johtamiseksi.

(1) ’Torjunta-aineilla’ tarkoitetaan kaikkia kasvinsuojeluaineita, mukaan lukien rikkakasvien, hyönteisten ja sienitautien torjunta-aineet jne.

(2) IPCC (2006), nide 4, luku 11: N2O emissions from managed soils, and CO2 emissions from lime and urea application.

(3) Tietolähde: JRC:n raportti ”Definition of input data to assess GHG default emissions from biofuels in EU legislation”, JRC 2019 (EUR 28349 EN) (https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/7d6dd4ba-720a-11e9-9f05-01aa75ed71a1).

(4) Yhteinen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö.

LIITE VIII

VÄHÄISTÄ EPÄSUORAN MAANKÄYTÖN MUUTOKSEN (ILUC) RISKIÄ AIHEUTTAVAN BIOMASSAN SERTIFIOINTIPROSESSIA JA -MENETELMÄÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

A. Vähäisen ILUC-riskin sertifiointiprosessi

Jotta sertifiointiprosessi voidaan aloittaa, talouden toimijan on jätettävä hakemus sertifiointielimelle, jonka vapaaehtoinen järjestelmä on tunnustanut vähäisen ILUC-riskin biomassan sertifiointia varten. Hakija voi olla maatila, ensimmäinen keräyspaikka tai ryhmän päällikkö, joka toimii viljelijäryhmän puolesta.

Vähäisen ILUC-riskin sertifiointia koskevassa hakemuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	hakijan tai hakijoiden nimi ja yhteystiedot, tarvittaessa myös ryhmäsertifiointia hakevan ryhmän jäsenten nimet ja yhteystiedot (1);

kuvaus suunnitelluista vähäistä ILUC-riskiä koskevista täydentävistä toimenpiteistä, mukaan lukien seuraavat:

i)	yksityiskohtaiset tiedot rajatusta alueesta, jolla täydentävä toimenpide toteutetaan, mukaan lukien nykyinen maankäyttö, nykyiset hoitokäytännöt, alueen nykyiset satotiedot ja tarvittaessa selvitys siitä, onko maa-alue käyttämätön, viljelemätön vai vakavasti huonontunut;

ii)	kuvaus täydentävistä toimenpiteistä ja arvio lisäbiomassasta, joka tuotetaan niiden soveltamisen jälkeen (joko lisäämällä satoa tai aloittamalla tuotanto käyttämättömällä, viljelemättömällä tai vakavasti huonontuneella maa-alueella);

c)	tiedot mahdollisesta komission tunnustamasta vapaaehtoisen järjestelmän sertifioinnista (vapaaehtoisen järjestelmän nimi, sertifikaatin numero, status ja voimassaoloaika).

Jos hakemus tehdään sen jälkeen, kun täydentävät toimenpiteet on toteutettu, vain vähäistä ILUC-riskiä koskevan sertifioinnin päivämäärän jälkeen tuotettu lisäbiomassa voidaan ilmoittaa vähäistä ILUC-riskiä aiheuttavana.

1. Hoitosuunnitelman sisältö

Kun vähäistä ILUC-riskiä koskeva hakemus on hyväksytty, talouden toimijan on laadittava hoitosuunnitelma ja toimitettava se sertifiointielimelle. Hoitosuunnitelman on perustuttava sertifiointihakemuksessa oleviin tietoihin, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a)	rajatun maa-alueen määritelmä;

b)	kuvaus täydentävistä toimenpiteistä;

c)	täydentävien toimenpiteiden kestävyyden tarkastus direktiivissä (EU) 2018/2001 säädettyjen vaatimusten perusteella;

d)	tarvittaessa täydentävyyden arvioinnin osoittaminen (joko taloudellista houkuttelevuutta tai muita kuin taloudellisia esteitä koskeva testi);

sadon dynaamisen lähtötason määrittäminen, mukaan lukien:

i)	satoa lisäävien toimenpiteiden osalta: rajattuun maa-alueeseen liittyvät aiemmat satotiedot vähintään kolmen vuoden ajalta;

ii)	käyttämättömällä, viljelemättömällä tai vakavasti huonontuneella maalla viljelyn osalta: näyttö maa-alueen tilasta (käyttämättömän, viljelemättömän tai vakavasti huonontuneen maan viljelyssä sadon lähtötason katsotaan olevan nolla)

f)	arvio lisäbiomassan vuotuisesta sadosta suhteessa rajatun alueen sadon dynaamiseen lähtötasoon.

Hoitosuunnitelman on mahdollistettava se, että rajatun alueen käyttöä voidaan verrata ennen täydentävän toimenpiteen toteuttamista ja sen jälkeen.

2. Ei-tyhjentävä luettelo täydentävistä toimenpiteistä

Taulukko 1

Ei-tyhjentävä luettelo satoa lisäävistä täydentävistä toimenpiteistä

Täydentävä luokka	Täydentävä toimenpide	Esimerkki
Koneistaminen	Koneet	Sellaisten koneiden käyttöönotto, joilla vähennetään tai täydennetään nykyistä työvoimapanosta tuotannon lisäämiseksi tai tappioiden vähentämiseksi. Tähän voi sisältyä kylvö-, täsmäviljely- ja sadonkorjuukoneet tai koneet sadonkorjuun jälkeisten hävikkien vähentämiseksi.
Moniviljely	Peräkkäisviljely	Toisen viljelykasvin tuominen samalle maa-alueelle samana vuonna.
Hoito	Maan hoito	Maan kattaminen kyntämisen sijaan, säilyttävä maanmuokkaus.
	Lannoitus	Lannoitusjärjestelmän optimointi, täsmäviljelyn käyttö.
	Kasvinsuojelu	Muutokset rikkakasvien, tuholaisten ja tautien torjunnassa.
	Pölytys	Pölytyskäytäntöjen parantaminen.
	Muut	Jättää tilaa innovoinnille, toimenpiteiden yhdistelmille ja ennakoimattomille kehityssuunnille.
Uudelleenistutus (monivuotisten kasvien osalta) (2)	Viljelykasvilajikkeiden valinta	Suurempia satoja tuottava lajike, parempi sopeutuminen ekofysiologisiin olosuhteisiin tai ilmasto-olosuhteisiin.

Täydentävät toimenpiteet ovat toimenpiteitä, jotka menevät yleisiä maatalouskäytäntöjä pidemmälle. Taulukossa 1 on ei-tyhjentävä luettelo sisältää satoa lisäävien täydentävien toimenpiteiden tyypeistä, joita talouden toimijat voivat soveltaa. Toimenpiteiden tai toimenpiteiden yhdistelmien on lisättävä tuotantoa vaarantamatta kestävyyttä. Täydentävä toimenpide ei saa vaarantaa tulevaa kasvupotentiaalia tekemällä kompromissiratkaisuja lyhyen aikavälin tuottavuuden ja maaperän, veden ja ilman laadun sekä pölyttäjäpopulaatioiden keskipitkän ja pitkän aikavälin heikkenemisen välillä. Täydentävät toimenpiteet eivät saa johtaa viljelymaiseman yhdenmukaistamiseen poistamalla maisematekijöitä ja elinympäristöjä, kuten yksittäisiä puita, pensasaitoja, pensasaita, pellon reunoja tai kukkakaistaleita.

Vähäisen ILUC-riskin satona voidaan ilmoittaa vain sadon dynaamisen lähtötason ylittävä lisäsato. Lisäksi täydentävä toimenpide voidaan sertifioida vain, jos sen tavoitteena on saavuttaa lisäsatoa maatalouskäytännön parantamisen ansiosta. Jos sovelletaan toimenpidettä, jolla pyritään ainoastaan parantamaan alueen kestävyyttä parantamatta satoa, sitä ei pidetä täydentävänä toimenpiteenä. Tämä ei päde käyttämättömällä, viljelemättömällä tai vakavasti huonontuneella maalla viljelyyn, jolloin itse viljely on täydentävä toimenpide.

Talouden toimijan on osoitettava, että hoitosuunnitelmassa asetetaan kohtuulliset odotukset sadon kasvulle, viittaamalla esimerkiksi tieteelliseen kirjallisuuteen, kenttäkokeista saatuihin kokemuksiin, agronomiayrityksiltä saatuihin tietoihin, siementen/lannoitteiden kehittäjiin tai yksinkertaisiin laskelmiin. Jotta hanke voidaan sertifioida, tarvitaan riittävää näyttöä, joka tukee sovelletusta täydentävästä toimenpiteestä aiheutuvaa odotettua sadon kasvua.

Kun on kyse maanparannuksesta, sovelletut maatalouskäytännöt, koneet ja keinot, jotka ovat käytössä ennen täydentävän toimenpiteen soveltamista ja sen soveltamisen jälkeen, on dokumentoitava yksityiskohtaisesti osana hoitosuunnitelmaa. Tämä mahdollistaa vertailun i) sen määrittämiseksi, onko täydentävä toimenpide toteutettu; ii) sen arvioimiseksi, voidaanko tätä täydentävää toimenpidettä pitää ”tavanomaiseen” kehitykseen verrattuna täydentävänä.

B. Täydentävyyden arviointi: Taloudellista houkuttelevuutta tai esteiden analysointia koskevat testit

1. Taloudellista houkuttelevuutta koskeva testi

Taloudellista houkuttelevuutta koskevassa testissä on osoitettava, että täydentävään toimenpiteeseen tarvittavasta investoinnista tulee taloudellisesti houkutteleva vain, jos tuloksena oleva lisäsato sertifioidaan vähäiseksi ILUC-riskiksi. Analyysi koostuu yksinkertaisesta rahoitusanalyysistä, joka koskee investointia suunniteltuun vähäisen ILUC-riskin täydentävään toimenpiteeseen.

Testissä on otettava huomioon ainoastaan ne kustannukset ja sadot, jotka liittyvät suoraan täydentävään toimenpiteeseen tehtävään investointiin. Analyysiin ei näin ollen sisällytetä koko tilan tavanomaisia toimintakustannuksia. Testiin sisältyvien kustannusten ja tulojen on liityttävä täydentävän toimenpiteen valmisteluun, toteuttamiseen, ylläpitoon ja lopettamiseen, ja niiden on oltava sellaisia, joita olisi muutoin aiheutunut.

Taloudellisesti houkutteleva on liiketoimintamahdollisuus, jossa investoinnin nettonykyarvo (3) on positiivinen, mikä tarkoittaa, että talouden toimija voi itse toteuttaa investoinnin. Näin ollen ainoastaan toimenpiteet, joiden osalta liiketoiminta-analyysi on negatiivinen (ilman palkkiota), läpäisevät taloudellista houkuttelevuutta koskevan testin, ja ne voidaan sertifioida vähäisiksi ILUC-riskeiksi. Nollan ylittävät tulokset (positiivinen nettonykyarvo) voidaan hyväksyä vain, jos ne läpäisevät muita kuin taloudellisia esteitä koskevan testin.

Investoinnin nettonykyarvon laskentakaava:

jossa

P	=	lisäbiomassasta odotettavissa olevat tulot (arvio: lisäbiomassa x raaka-aineen myyntihinta ilman vähäistä ILUC:tä koskevaa palkkiota)
L	=	täydentävästä toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset (pääomamenot ja toimintamenot)
i	=	diskonttokorko
t	=	ajanjakso

Nettonykyarvon laskennassa käytettävien parametrien on vastattava hoitosuunnitelmaan sisältyviä tietoja.

Nettonykyarvon laskennassa on otettava huomioon seuraavat parametrit:

a)	arvio lisäbiomassan määrästä;

raaka-aineiden myyntihinta [valuutta/tonni]:

i)	raaka-aineen myyntihinta voi olla yksi luku, joka ekstrapoloidaan lisäsatoa koskevan investoinnin koko voimassaoloajalta;

ii)	tämä yksittäinen luku voi perustua talouden toimijan saavuttamien raaka-aineiden todellisten aiempien myyntiarvojen keskiarvoon. Keskiarvon on perustuttava tietoihin samalta kolmelta vuodelta kuin sadon dynaamisen lähtötason määrittämisessä käytetyt aiemmat satotiedot;

iii)	jos aletaan viljellä uutta viljelykasvia, josta talouden toimijalla ei ole todellisia hintatietoja, tämä arvo voi perustua FAOSTATin (4) hintatietoihin;

c)	käytettävä diskonttokorko: 3,5 prosenttia korkean tulotason maissa (5) ja 5,5 prosenttia kaikissa muissa maissa;

investoinnin pitoaika:

i)	käytetään enintään 10 vuoden pitoaikaa, joka vastaa vähäiseen ILUC-riskiin liittyvän sertifioinnin voimassaoloaikaa (lähtötason voimassaolo);

ii)	joissain tapauksissa investoinnin enimmäispitoajaksi voidaan asettaa 25 vuotta monivuotisten viljelykasvien (toisin sanoen öljypalmupuun, kun kyseessä on öljypalmun uudelleenistutus) tyypillisen eliniän perusteella;

e)	täydentävään toimenpiteeseen liittyvät investointikustannukset [pääomamenot + toimintamenot].

2. Muita kuin taloudellisia esteitä koskeva testi

Muita kuin taloudellisia esteitä koskeva analyysi kattaa ainoastaan hankkeen muut kuin taloudelliset esteet, jotka estävät täydentävien toimenpiteiden toteuttamisen, jos vähäistä ILUC-riskiä koskeva sertifiointi puuttuu. Kaikki esteet, joiden kustannukset voidaan arvioida, on sisällytettävä taloudellista houkuttelevuutta koskevaan analyysiin muita kuin taloudellisia esteitä koskevan analyysin sijaan.

Talouden toimija, joka suunnittelee täydentävän toimenpiteen, on vastuussa muiden kuin taloudellisten esteiden olemassaolon perustelemisesta. Perustelun on sisällettävä selkeä ja todennettavissa oleva kuvaus tilanteesta, joka estää täydentävän toimenpiteen käyttöönoton. Talouden toimijan on toimitettava kaikki tarvittavat todennettavissa olevat todisteet väitteen tueksi ja osoitettava, miten vähäistä ILUC-riskiä koskeva sertifiointi varmistaisi sen, että muu kuin taloudellinen este voidaan poistaa.

Toimijan väitteen oikeellisuus on arvioitava ja vahvistettava lähtötason tarkastuksessa ennen vähäistä ILUC-riskiä koskevan sertifikaatin myöntämistä.

C. Sadon dynaamisen lähtötason vahvistaminen ja vähäisen ILUC-riskin biomassan todellisen määrän laskeminen

Sadon dynaaminen lähtötaso on vahvistettava erikseen kullekin rajatulle alueelle viljelykasvin ja sovellettujen täydentävien toimenpiteiden tyypin tai yhdistelmän perusteella. Sadon dynaamisen lähtötason vahvistamiseksi määritettävän lähtökohdan laskemiseen on käytettävä aluekohtaisia aiempia satotietoja, jotka ovat peräisin vähintään kolmelta täydentävän toimenpiteen soveltamista edeltävältä vuodelta. Tämä yhdistetään odotettujen satojen maailmanlaajuiseen lajikohtaiseen trendiviivaan, joka perustuu viime vuosikymmenen tai pidemmän ajan, jos tietoja on saatavilla, tosiasiallisia satoja koskeviin historiatietoihin. Monivuotisten kasvien osalta sadon dynaamisessa lähtötasossa otetaan huomioon myös satokäyrä viljelykasvin eliniän aikana.

1. Yksivuotisten viljelykasvien sadon dynaamisen lähtötason vahvistaminen

Jos tilan peltojen välillä on vuoroviljelyä ja kasvia, jonka satoa kasvatetaan (’kohdekasvi’), on edeltävinä vuosina istutettu saman tilan eri pelloille, sadon dynaamisen lähtötason laskentaan tarvittavien aiempien satotietojen keräämiseksi on olemassa seuraavat kaksi vaihtoehtoa:

Vaihtoehto 1: Talouden toimija laskee keskisadon kolmelta viimeisimmältä vuodelta, joina kohdekasvia on kasvatettu tietyllä rajatulla alueella ennen täydentävän toimenpiteen toteuttamista. Koska kasvia viljellään vuoroviljelyssä, tämä voi tarkoittaa yli viisi vuotta vanhojen tietojen käyttämistä.

Vaihtoehto 2: Talouden toimija laskee satojen painotetun keskiarvon kolmelta viimeisimmältä vuodelta, joina kohdekasvia on viljelty tilalla ennen täydentävän toimenpiteen toteuttamista, vaikka nämä sadot olisi saatu saman tilan erikokoisilta alueilta.

Jos satoja koskevia aiempia tietoja ei ole saatavilla kolmelta viimeisimmältä satovuodelta, olivatpa ne tarkastajan harkinnan mukaan saatavilla tai eivät, tai jos satotiedot eivät ole riittävän laadukkaita, lisätietoja voidaan saada aiemmilta vuosilta tai sellaisen viereisen pellon tietoja voidaan käyttää, jolla viljellään samaa kasvia saman hoitosuunnitelman mukaisesti. Jos jokin historiatietojen kattamista kolmesta vuodesta edustaa poikkeuksellisen hyvää tai huonoa satoa (esimerkiksi vähintään 30 prosentin ero muihin tarkasteluvuosiin verrattuna), poikkeavaa satoa ei oteta huomioon laskelmassa kolmen vuoden keskiarvon vääristymisen välttämiseksi (6).

Tarkastajan vastuulla on määrittää poikkeava sato asiantuntija-arvionsa, käytännön kokemuksensa ja talouden toimijan pitkän aikavälin käytäntöjä koskevan tietämyksensä perusteella. Tarkastajan on myös arvioitava, ovatko satotiedot laadultaan riittämättömiä, jotta ne voitaisiin sisällyttää lähtötason tarkastuksiin ja vuotuisiin tarkastuksiin, ja sen jälkeen päätettävä, onko sato otettava huomioon vai ei.

Sadon dynaamisen lähtötason kaltevuutena pidetään sellaisen suoran trendiviivan kaltevuutta, joka on mukautettu kohdekasvin satokehitykseen edeltäviltä kymmeneltä vuodelta tai pidemmältä ajalta, jos tietoja on saatavilla. Se perustuu maailmanlaajuisiin tietoihin, ja se on johdettava kyseistä kasvia koskevista FAOSTAT World+ -tiedoista. Tämä on tehtävä sertifiointijakson alussa, ja kaltevuus on voimassa vähäistä ILUC-riskiä koskevan sertifioinnin lähtötason 10 vuoden voimassaolojakson ajan.

Taulukossa 2 esitetään sadon dynaamisen lähtötason kaltevuus yleisimpien biopolttoaineiden raaka-ainekasvien osalta. Nämä arvot saadaan mukauttamalla trendiviiva FAOSTATilta saatuihin maailmanlaajuisiin viljelytietoihin 20 vuoden ajalta.

Taulukko 2

FAOSTAT World+ -satotietoja varten saadun trendiviivan kaltevuus. Sadon keskimääräinen kasvu (tonnia/ha/vuosi) vuodessa.

Kasvi	Ohra	Maissi	Öljypalmun hedelmät	Rapsi	Soijapapu	Sokerijuurikas	Sokeriruoko	Auringonkukansiemenet	Vehnä
Kaltevuus-20	0,035	0,074	0,200	0,036	0,028	1,276	0,379	0,035	0,04
Kaltevuus-20 perustuu vuosiin 2008–2017.

Sadon dynaaminen lähtötaso määritetään taulukon yksittäisille viljelykasveille ottamalla perustaksi lähtökohta (aiempien satojen kolmen vuoden keskiarvo ennen täydentävän toimenpiteen soveltamista) ja lisäämällä globaali trendiviiva (kaltevuus) taulukosta 2. Täydentävän toimenpiteen toteuttamisvuodesta alkaen on käytettävä seuraavaa kaavaa:

DYBx=(startingpointDYB)+(slope20)x

Jossa:

DYBx	=	sadon dynaaminen lähtötaso vuonna x täydentävän toimenpiteen toteuttamisen jälkeen
x	=	vuotta täydentävän toimenpiteen toteuttamisesta

Jos täydentävän toimenpiteen tarkoituksena on korvata nykyinen viljelykasvi toisella (runsassatoisemmalla) viljelykasvilla rajatulla alueella, vaihtoehtoinen tilanne on nykyisen viljelykasvin viljely. Sadon dynaaminen lähtötaso on määritettävä nykyisen viljelykasvin aiemman sadon ja trendiviivaa koskevien tietojen perusteella.

Lähtötason lähtökohtana on nykyisen vähemmän satoa tuottavan viljelykasvin sadon kolmen vuoden keskiarvo. Trendiviiva perustuu FAOSTATin maailmanlaajuisiin trendiviivaa koskeviin tietoihin, jotka liittyvät nykyiseen viljelykasviin (ks. taulukko 2). Tätä lähestymistapaa on käytettävä vain, jos voidaan osoittaa, että runsassatoisempi viljelykasvi voitaisiin ottaa käyttöön biopolttoaineiden markkinoilla tapahtuneiden muutosten vuoksi täydentävyyden arvioinnissa esitetyn mukaisesti.

2. Monivuotisten viljelykasvien sadon dynaamisen lähtötason vahvistaminen

Erityyppisten monivuotisten viljelykasvien eliniän aikana havaitusta satovaihtelusta riippuen on mahdollista soveltaa erilaisia menetelmällisiä lähestymistapoja.

Palmupuiden osalta öljypalmuviljelmien talouden toimijat voivat käyttää seuraavia tietoja määrittäessään sadon dynaamista lähtötasoa:

a)	aiemmat sadot, jotka on saatu ennen täydentävän toimenpiteen toteuttamista;

b)	palmupuiden istutusvuosi rajatulle alueelle ja/tai niiden ikäprofiili;

c)	tapauksen mukaan palmupuiden lajikkeet rajatulla alueella;

d)	tapauksen mukaan kunakin vuonna viljelmällä uudelleenistutetun maan ala.

Nämä tiedot yhdistetään kasvukäyrään sadon dynaamisen lähtötason määrittämiseksi. Kasvukäyrän tärkein ominaisuus on muoto, ei sadon suuruus.

Kasvukäyrä antaa muodon, ja se on yhdistettävä a ja b alakohdan mukaisiin aiempiin satotietoihin ja puiden ikään, jotta sadon dynaamisen lähtötason käyrän suuruus voidaan mukauttaa tiettyyn alueeseen.

Palmupuiden sadon dynaamisen lähtötason määrittämiseen on käytettävissä seuraavat kolme vaihtoehtoa:

Kunkin vaihtoehdon osalta sadon dynaamisten lähtötasojen määrittämiseen tarvittavien tietojen on sisällettävä seuraavat:

Vaihtoehto 1 a: Vakiokasvukäyrä

i)	rajatulla alueella viljeltyjen palmupuiden satotiedot kolmelta edeltävältä vuodelta;

ii)	puiden ikä rajatulla alueella / istutusvuosi;

Vaihtoehto 1 b: Talouden toimija esittää kasvukäyrän (7)

i)	rajatulla alueella viljeltyjen palmupuiden satotiedot kolmelta edeltävältä vuodelta;

ii)	puiden ikä rajatulla alueella / istutusvuosi;

iii)	palmupuiden lajikkeet rajatulla alueella;

iv)	talouden toimijan oma viitekasvukäyrä.

Vaihtoehto 2: Ryhmäsertifiointiin perustuva lähestymistapa

i)	kolmen edeltävän vuoden osalta kokonaishehtaarit ja kokonaissato tuoreina hedelmäterttuina (FFB) sellaisella rajatulla alueella / viljelmällä (viljelmillä) viljeltyjen palmupuiden osalta, joka tuottaa palmuja osana ryhmää.

Vaihtoehtoja 1 a ja 1 b sovelletaan, jos samanikäiselle puustolle tehdään täydentävä toimenpide tai jos rajatulla alueella olevien puiden ikäprofiili on tiedossa eikä pysy vakiona vuodesta toiseen.

Vaihtoehtoa 2 voidaan soveltaa, kun rajatuilla alueilla olevien puiden ikäprofiili on sekalainen ja pysyy suhteellisen muuttumattomana vuodesta toiseen, eli ryhmäsertifiointiin perustuvassa lähestymistavassa, tai jos johdonmukainen prosenttiosuus istutusalasta istutetaan uudelleen vuosittain, jolloin puiden ikäprofiili pysyy muuttumattomana.

Vaihtoehtoa 2 ei käytetä, jos yli 20 prosenttia ryhmän määrästä on peräisin samalta viljelmältä tai jos yli 5 prosenttia ryhmän kokonaispinta-alasta istutetaan uudelleen samana vuonna. Tällöin lähtötason määrittämiseen käytetään vaihtoehtoa 1 a tai b.

Vaihtoehto 1 a: Vakiokasvukäyrä

Ensimmäisessä vaihtoehdossa käytetään ennalta vahvistetun ”vakiokasvukäyrän” muotoa (joka perustuu olemassa olevaan tieteelliseen näyttöön) sadon dynaamisen lähtötason määrittämiseksi rajatulle alueelle. Vakiokäyrä on normalisoitu, ja se esitetään jäljempänä kuvassa 1 ja taulukossa 3.

Sadon dynaaminen lähtötaso määritetään käyttämällä kolmea edeltävää vuotta koskevia tietyn alueen satotietoja ja palmupuiden ikää sadon havainnointihetkellä sekä sadon vuotuista prosentuaalista muutosta vakiokäyrästä siten, että se muodostaa tietyn alueen kannalta merkityksellisen ”tavanomaisen” satokäyrän.

Kuva 1

Palmusadon normalisoitu vakiokasvukäyrä

Taulukko 3

Palmusatotietojen normalisoitu vakiokasvukäyrä

Vuotta istutuksen jälkeen	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13
Normalisoitu sato	0	0	0,147	0,336	0,641	0,833	0,916	0,968	0,996	1	0,999	0,980	0,965
Vuotta istutuksen jälkeen	14	15	16	17	18	19	20	21	22	23	24	25	≥ 26 (*1)
Normalisoitu sato	0,945	0,926	0,910	0,906	0,888	0,870	0,858	0,842	0,836	0,815	0,806	0,793	0,793

Vaihtoehto 1 a sisältää seuraavat metodologiset vaiheet:

1.	Aiemman keskisadon määrittämiseksi kerätään historiatiedot kolmesta viimeisimmästä sadosta, jotka on havaittu rajatulla alueella ennen täydentävän toimenpiteen toteuttamista, sekä vastaava puuston ikä sadot havaittaessa;

2.	Lasketaan kolmen aiemman sadon keskiarvo;

3.	Määritetään sen puuston iän perusteella, josta aiemmat satotiedot ovat peräisin, missä tämän aiemman keskisadon on oltava vakiokasvukäyrällä (esim. jos satotiedot ovat peräisin 7-, 8- ja 9-vuotiaista puista, aiemmaksi keskisadoksi olisi katsottava vuosi 8);

Sadon dynaamisen lähtötason seuraavan pisteen määrittämiseksi kerrotaan vaiheesta 2 peräisin oleva aiempi keskisato vastaavalla lasketulla vuotuisella prosentuaalisella muutoksella, joka on johdettu vakiokasvukäyrästä (taulukko 4 jäljempänä). Toistetaan tämä jokaisen seuraavan pisteen osalta sadon dynaamisen lähtötason plottaamiseksi;

Taulukko 4

Vakiokasvukäyrästä johdettu sadon vuotuinen prosentuaalinen muutos

Vuotta istutuksen jälkeen	1 –3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14
Vuotuinen prosentuaalinen muutos	–	128,0 %	90,6 %	30,0 %	10,0 %	5,6 %	2,9 %	0,4 %	-0,1 %	-1,9 %	-1,6 %	-2,0 %
Vuotta istutuksen jälkeen	15	16	17	18	19	20	21	22	23	24	25	≥ 26 (*2)
Vuotuinen prosentuaalinen muutos	-2,1 %	-1,7 %	-0,5 %	-1,9 %	-2,0 %	-1,4 %	-1,8 %	-0,8 %	-2,5 %	-1,1 %	-1,6 %	0 %

Maailmanlaajuisen satokehityksen sisällyttämiseksi sadon dynaamiseen lähtötasoon sovelletaan FAOSTAT World+ -satotietojen perusteella laskettua yhdistettyä vuotuista kasvuvauhtia (CAGR) (taulukko 5 jäljempänä) sadon dynaamisen lähtötason kuhunkin kohtaan, jotta saadaan sadon dynaaminen lähtötaso, joka on korjattu CAGR:lla.

Taulukko 5

Palmun yhdistetty vuotuinen kasvuvauhti (20 vuotta)

Palmun vuotuinen sadon kasvu – tavanomainen	1,37 %
Perustuu FAOSTAT World+ -tietoihin vuosilta 2008–2017.

Vaihtoehto 1 b: Talouden toimija esittää kasvukäyrän

Tätä vaihtoehtoa voidaan käyttää poikkeustapauksissa, jos talouden toimija voi osoittaa, että vaihtoehto 1 a ei sovellu niiden erityistapaukseen. Jos talouden toimijalla on tällaisessa tapauksessa odotettu kasvukäyrä, joka on määritetty palmun kylvötaimia koskevien käytettävissä olevien tietojen perusteella (ja joka liittyy niiden tavanomaiseen skenaarioon), tätä käyrää voidaan käyttää sadon dynaamisen lähtötason perustana sen sijaan, että käytettäisiin vakiokasvukäyrää. Kaikkia vaihtoehdossa 1 a kuvattuja vaiheita on noudatettava, ja vakiokasvukäyrä korvataan talouden toimijan omalla käyrällä. Talouden toimijan on sen vuoksi laskettava vuotuinen prosentuaalinen muutos.

Aluekohtaista kasvukäyrää korjataan edelleen maailmanlaajuisen sadon kehityksen osalta käyttäen FAOSTAT World+ -satotietojen perusteella laskettua CAGR:ää (taulukko 5).

Vaihtoehto 2: Ryhmäsertifiointiin perustuva lähestymistapa

Kun kyseessä on ryhmäsertifiointi tai kun ensimmäinen keräyspaikka tai tehdas toimii sertifiointiyksikkönä, sadon dynaaminen lähtötaso voidaan vahvistaa käyttämällä samanlaista ”suoran viivan” sadon dynaamista lähtötasoa, jota käytetään yksivuotisten kasvien osalta. Tätä lähestymistapaa voidaan soveltaa, jos ryhmän päällikkö, ensimmäinen keräyspaikka tai tehdas haluaa sertifioinnin ryhmälle, joka toteuttaa saman täydentävän toimenpiteen, ja kun tehtaalle toimittava viljelmä tai alue sisältää eri-ikäisiä puita, mikä tarkoittaa, että tehtaalle toimitettava vuotuinen sato on pysynyt suhteellisen muuttumattomana.

Sadon dynaamisen lähtötason määrittämiseksi ryhmän päällikön on kirjattava tehtaalle toimittavan viljelmän kokonaispinta-ala (ha) ja kokonaissato (tuoreet hedelmätertut), joka vastaa kyseistä alaa kunakin kolmena edeltävänä vuonna. Tätä käytetään hehtaarikohtaisen vuosisadon määrittämiseen kultakin kolmelta edeltävältä vuodelta (tonnia/ha). Tämän jälkeen nämä tietopisteet lasketaan keskiarvona, ja niitä käytetään sadon dynaamisen lähtötason lähtökohtana. Lähtökohta yhdistetään FAOSTAT World+ -tiedoista (taulukko 2) saatuun öljypalmun globaalin trendiviivan kaltevuuteen sadon dynaamisen lähtötason määrittämiseksi.

Sokeriruokoa on käsiteltävä yksivuotisena viljelykasvina vahvistettaessa sadon dynaamista lähtötasoa.

3. Peräkkäisviljelyä koskevan sadon dynaamisen lähtötason vahvistaminen

Jos käytetään moniviljelykäytäntöjä, kuten peräkkäisviljelyä, talouden toimijoilla on kolme vaihtoehtoa lisäbiomassan laskemiseksi:

1.	Sen osoittaminen, että toinen viljelykasvi ei alenna pääkasvin satoa.

Jos toinen viljelykasvi alentaa pääkasvin satoa:

a.	sadon dynaamisen lähtötason määrittäminen järjestelmälle, jossa pääkasvi on sama kunakin vuonna;

b.	kompensointitekijän määrittäminen järjestelmälle, jossa pääkasvi on sama kunakin vuonna.

Vaihtoehto 1. Sen osoittaminen, että toinen viljelykasvi ei alenna pääkasvin satoa

Jos talouden toimija voi osoittaa, että toisen viljelykasvin käyttöönotto ei alenna pääkasvin satoa, toisen viljelykasvin koko sato voidaan ilmoittaa lisäbiomassana.

Tämä voidaan osoittaa esimerkiksi vertaamalla pääkasvin havaittua satoa ennen toisen viljelykasvin käyttöönottoa (kolmen vuoden aiempi keskiarvo) ja sen jälkeen.

Vaihtoehto 2 a. Sadon dynaamisen lähtötason määrittäminen järjestelmälle, jossa pääkasvi on sama kunakin vuonna

Sadon dynaamisen lähtötason on perustuttava rajatun maa-alueen tavanomaiseen tilanteeseen. Kun pääkasvi on sama kunakin vuonna, lähtötaso määritetään kyseisellä alueella saavutetun pääkasvin vähintään kolmen vuoden aiemman keskisadon perusteella yhdistettynä pääkasvin globaaliin trendiviivaan, kuten tehdään yksivuotisten kasvien osalta.

Tätä lähestymistapaa voidaan käyttää myös silloin, kun viljelykierto noudattaa selkeästi määriteltyä kiertomallia, joka voidaan havaita aiempien tietojen perusteella, minkä ansiosta tavanomaisen tilanteen selkeä määrittäminen on mahdollista. Tässä tapauksessa voi olla tarpeen käyttää yli kolme vuotta vanhoja tietoja pääkasvin aiemman keskisadon määrittämiseksi.

Peräkkäisviljelyn toteuttamisen jälkeen nettolisäbiomassa lasketaan rajatun maa-alueen vuotuisen kokonaissadon (eli pääkasvin sadon ja toisen viljelykasvin sadon) ja pääkasvin sadon dynaamisen lähtötason välisenä erotuksena.

Jos pääkasvi ja toinen viljelykasvi ovat eri raaka-aineita, jotka tuottavat viljelykasvien osien (esimerkiksi öljy, valkuaisjauho, tärkkelys tai kuitu) eri yhdistelmän, pääkasvin ja toisen viljelykasvin satoja yhteen laskettaessa laskelman on perustuttava asianmukaisiin mittayksiköihin, jotta voidaan laskea yksi edustava luku tuotetun lisäbiomassan nettomäärälle. Menetelmällä on voitava korvata tehokkaasti pääkasvin biomassahävikki. Laskelma voidaan tehdä esimerkiksi yksinkertaisesti painon (tonneina) tai energiasisällön perusteella (esim. jos energiantuotantoon käytetään kokonaan toista viljelykasvia, kuten biokaasua varten). Talouden toimijan on perusteltava menetelmän valinta, ja tarkastajan on hyväksyttävä se.

Vaihtoehto 2 b. Kompensointitekijän määrittäminen järjestelmälle, jossa pääkasvi on eri kunakin vuonna

Jos pääkasvi on viljelykierrossa erilainen kunakin vuonna eikä noudata säännöllistä kaavaa, talouden toimijan on arvioitava pääkasvin sadon menetykset, jotka johtuvat toisesta viljelykasvista, ja otettava se huomioon ilmoitetun lisäbiomassan määrässä.

Talouden toimijan on verrattava pääkasvin havaittua satoa toisen viljelykasvin käyttöönoton jälkeen saman (pää)kasvin aiempaan satoon. Vertailu voidaan tehdä viereisillä pelloilla havaittujen satojen perusteella (esim. jos samalla tilalla viljellään samoja viljelykasveja vuoroviljelyssä mutta eri pelloilla) tai sellaisen perustellun tieteellisen kirjallisuuden perusteella, jossa kuvataan peräkkäisviljelyn vaikutuksia kyseisiin viljelykasveihin kyseisellä alueella.

Vaikutus pääkasvin satoon on muunnettava kompensaatiotekijäksi, joka vähennetään toisen viljelykasvin määrästä lisäbiomassan laskemiseksi. Kuten vaihtoehdossa 2 a, tekijä voi perustua painoon tai energiasisältöön, ja sen avulla on voitava kompensoida tehokkaasti pääkasvin biomassahävikki. Talouden toimijan on perusteltava menetelmän valinta, ja tarkastajan on hyväksyttävä se.

4. Lisäbiomassan määrän laskeminen

Täydentävän toimenpiteen toteuttamisen jälkeen talouden toimijan on määritettävä vähäisen ILUC-riskin biomassan määrä, joka voidaan ilmoittaa vertaamalla rajatulla alueella saavutettua tosiasiallista satoa sadon dynaamiseen lähtötasoon. Tarkastajan on vuotuisessa tarkastuksessa todennettava, että saavutettu lisäbiomassan määrä vastaa hoitosuunnitelman ennusteita, ja etsittävä perusteluja, jos hoitosuunnitelmassa esitettyihin arvioihin verrattuna on yli 20 prosentin poikkeamia.

Jos sertifiointia haetaan aiemmin sovelletun täydentävän toimenpiteen osalta, biomassan lisäsaanto voidaan laskea ja kirjata hoitosuunnitelmaan. Näin voidaan laskea tarkasti vähäisen ILUC-riskin biomassan todellinen määrä, mutta vähäisen ILUC-riskin biomassa voidaan ilmoittaa vasta sen jälkeen, kun vähäistä ILUC-riskiä koskeva sertifiointi on myönnetty. Takautuvia ilmoituksia ei voida esittää aiemmin toimitetusta biomassasta.

Lisäbiomassan määrän laskemiseksi talouden toimijan on kirjattava rajatun alueen koko sato kunakin vuonna täydentävän toimenpiteen toteuttamisen alusta alkaen. Talouden toimijan on todistettava tietyn rajatun alueen ja sadon (tonnia/ha) välinen yhteys.

Jos korjattu määrä mitataan (punnitaan) vain ensimmäisessä keräyspaikassa, johon saapuu useilta tiloilta tai alueilta peräisin olevia tuotteita, ensimmäisen keräyspaikan asiakirjoja voidaan käyttää todisteena kyseisten tilojen ja alueiden sadonkorjuun määrästä (sato).

Kirjanpitoa talouden toimijan ja ensimmäisen keräyspaikan välisestä liiketoimesta voidaan käyttää todisteena, kunhan yhteys tiettyyn rajattuun alueeseen voidaan osoittaa. Tässä tapauksessa ensimmäinen keräyspaikka on vastuussa satotietojen keräämisestä ja kirjaamisesta. Sen on kirjattava tilakohtaisesti kerätyn biomassan sadot (ja tarvittaessa tietyn maatilan rajatun alueen osalta) vapaaehtoisen järjestelmän antaman mallin mukaisesti.

Jos kyseessä on ryhmätarkastus ja jos ensimmäinen keräyspaikka toimii ryhmän johtajana, se on vastuussa kaikkien rajattujen alueiden satotietojen kirjaamisesta.

Lisäbiomassan määrän laskemiseksi tiettynä vuonna saatuja satotietoja verrataan sadon dynaamiseen lähtötasoon. Lisäbiomassan sato vastaa havaitun sadon ja samalle vuodelle sadon dynaamisella lähtötasolla ennustetun sadon välistä erotusta kerrottuna kyseisen rajatun alueen pinta-alalla A (ha). Tätä lisämäärä voidaan sitten ilmoittaa vähäisen ILUC-riskin biomassana.

Lisäbiomassa = (Yx – DYBx) x A

Jossa:

Yx	=	havaittu sato vuonna x (tonnia/ha/vuosi)
DYBx	=	sadon dynaaminen lähtötaso vuonna x (tonnia/ha/vuosi)
A	=	rajatun alueen pinta-ala (ha)

D. Vähäistä ILUC-riskiä koskevan sertifioinnin vähimmäissisältö

Vähäistä ILUC-riskiä koskevissa sertifikaateissa on oltava kaikki seuraavat tiedot:

a)	pääasiallisen sertifioidun yksikön yhteystiedot (yrityksen nimi ja osoite, nimetyn yhteyspisteen yhteystiedot);

b)	sertifioinnin laajuus (sovelletun täydentävän toimenpiteen ja täydentävyyttä koskevan testin tyyppi sekä talouden toimijan tyyppi (jos ne ovat pienviljelijöitä));

c)	pituus- ja leveyskoordinaatit (niiden tilojen ja viljelmien osalta, jotka on sertifioitu yksittäisinä yksikköinä);

d)	luettelo sertifioinnin piiriin kuuluvista paikoista (nimi ja osoite);

e)	vähäisen ILUC-riskin biomassaksi sertifioidun biomassan kokonaismäärä;

f)	sertifiointielimen yhteystiedot (nimi ja osoite) ja logo;

g)	sertifikaatin (yksilöllinen) numero tai koodi;

h)	antamispaikka ja -päivämäärä;

i)	sertifikaatti voimassaolon alkamis- ja päättymispäivä (ja tarvittaessa sertifioinnin päivämäärä);

j)	sertifikaatin myöntävän osapuolen leima ja/tai allekirjoitus.

(1) Ryhmäsertifiointia haettaessa hakemuksessa on oltava ryhmän päällikön nimi ja yhteystiedot sekä ryhmään kuuluvien maatilojen/viljelmien yhteystiedot ja sijainti.

(2) Monivuotiset viljelykasvit on aina istutettava uudelleen kasvien eliniän lopussa. Jotta uudelleenistutus voitaisiin katsoa täydentäväksi toimenpiteeksi, talouden toimijan on osoitettava, että uudelleenistutus ei kuulu sen tavanomaiseen toimintaan.

(3) Nettonykyarvo on tulevien rahavirtojen nykyarvon ja lähtevien rahavirtojen nykyarvon välinen erotus tietyllä ajanjaksolla. Nettonykyarvoa käytetään pääomabudjetoinnissa ja investointien suunnittelussa tulevan investoinnin tai hankkeen kannattavuuden analysoimiseksi. Lähde: https://www.investopedia.com/terms/n/npv.asp

(4) FAOSTATin tuottajahinnat. Lähde: http://www.fao.org/faostat/en/#data/PP

(5) OECD-maat.

(6) Delegoidun asetuksen (EU) 2019/807 2 artiklan 7 alakohdan mukaisesti satovaihtelut olisi suljettava ulkopuolelle.

(7) Käyttääkseen tätä vaihtoehtoa talouden toimijoiden on osoitettava, että vakiokasvukäyrän ja peruskasvukäyrän välinen korrelaatio on alle 0,8.

(*1) Sadon odotetaan laskevan 25 vuoden jälkeen edelleen. Koska öljypalmupuun tyypillinen elinikä on kuitenkin noin 25 vuotta, ei ole riittävästi tietoja tueksi sille, kuinka suuri sadon lasku on 25 vuoden jälkeen. Sen vuoksi käytetään varovaista lähestymistapaa ja oletetaan, että satokäyrä pysyisi 25 vuoden tasolla.

(*2) Sadon odotetaan laskevan 25 vuoden jälkeen edelleen. Koska öljypalmupuun tyypillinen elinikä on kuitenkin noin 25 vuotta, ei ole riittävästi tietoja, jotka tukisivat laskun suuruutta 25 vuoden jälkeen. Sen vuoksi käytetään varovaista lähestymistapaa ja oletetaan, että satokäyrä pysyisi 25 vuoden tasolla.

LIITE IX

PÄÄSTÖKERTOIMIEN KIINTEÄT ARVOT

	parametri:		Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin				Fossiilisen energian määrä
	yksikkö:	gCO2,eq /g	gCO2/kg	gCH4/kg	gN2O/kg	gCO2-eq/kg	MJfossil/kg

Lämmitysvaikutus
	CO2	1
	CH4	28
	N2O	265

Maatalouden tuotantopanokset:
Typpilannoite (kg N)
	Ammoniumnitraatti (AN)		2 671	6,9	2,1	3 469
	Ammoniumsulfaatti (AS)		2 560	6,5	0,0	2 724
	Ammoniumnitraattisulfaatti (ANS)		2 561	8,9	1,3	3 162
	Vedetön ammoniakki		2 662	6,8	0,0	2 832
	Kalsiumammoniumnitraatti (CAN)		2 863	7,3	2,1	3 670
	Kalsiumnitraatti (CN)		2 653	7,0	5,1	4 348
	Urea		1 703	9,3	0,0	1 935
	Virtsa-aine-ammoniakkinitraatti (UAN)		2 182	7,5	1,1	2 693
P2O5-lannoite (kg P2O5)
	Kolmoissuperfosfaatti (TSP)		517	0,9	0,0	544
	Raakafosfaatti 21 % P2O5 23 % SO3		95	0,0	0,0	95
	Monoammoniumfosfaatti (MAP) 11 % N 52 % P2O5		967	2,5	0,0	1 029
	Diammoniumfosfaatti (DAP) 18 % N 46 % P2O5		1 459	3,7	0,0	1 552
K2O-lannoite (kg K2O)
	Kaliumkloridi (MOP) 60 % K2O		409	0,17	0,0	413
Muut lannoitteet
	NPK 15-15-15		4 261	10,0	1,7	5 013
	MgO (kg MgO)		769	0,0	0,0	769
	Natriumlannoite (Na) (kg Na)		1 620	0,0	0,0	1 620

	Siemenet – ohra		189,5	0,08	0,4001	310,6	3,23
	Siemenet – eukalyptuspistokkaat		0,0	0,00	0,0000	0,0
	Siemenet – maissi		189,5	0,08	0,4001	310,6	3,23
	Siemenet – poppelipistokkaat		0,0	0,00	0,0000	0,0
	Siemenet – rapsi		451,0	0,27	1,0024	756,5	8,33
	Siemenet – ruis		191,0	0,08	0,4001	312,1	3,23
	Siemenet – soijapapu		0,0	0,00	0,0000	0,0
	Siemenet – sokerijuurikas		2 363,0	1,37	4,2096	3 651,7	38,44
	Siemenet – sokeriruoko		4,97	0,00	0,0000	5,0	0,06
	Siemenet – auringonkukka		451,0	0,27	1,0024	756,5	8,33
	Siemenet – ruisvehnä		180,0	0,04	0,4000	300,2	3,00
	Siemenet – vehnä		163,7	0,04	0,4000	283,9	2,76

	parametri:		Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin				Fossiilisen energian määrä
	yksikkö:	gCO2,eq /g	gCO2/kg	gCH4/kg	gN2O/kg	gCO2-eq/kg	MJfossil/kg
Tähteet (raaka-aine tai tuotantopanos):
	Biokaasuliete		0,0	0,00	0,0000	0,0	0,00
	EFB-komposti (palmuöljy)		0,0	0,00	0,0000	0,0	0,00
	Suodatusmutakakku		0,0	0,00	0,0000	0,0	0,00

	parametri:	Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin				Fossiilisen energian määrä		Tiheys	LHV (tehollinen lämpöarvo) MJ/kg
	yksikkö:	gCO2/MJ	gCH4/MJ	gN2O/MJ	gCO2-eq/MJ	MJfossil/kg	MJfossil/MJ	kg/m3	(kuivapainosta)
Polttoaineet – kaasut
	Maakaasu (EU-yhdistelmä)	66,00	0,0000	–	66,00		1,2000		49,2
	Nestekaasu	66,30	0,0000	0,0000	66,31		1,2000		46,0
	Metaani								50,0
Polttoaineet – nesteet (myös muuntamisen tuotantopanokset)
	Dieselöljy	95,1	–	–	95,10		1,2300	832	43,1
	Bensiini	93,3	–	–	93,30		1,2000	745	43,2
	Raskas polttoöljy	94,2	–	–	94,20		1,1600	970	40,5
	Etanoli							794	26,81
	Metanoli	97,08	0,0001	0,0000	97,09		1,7639	793	19,95
	DME							670	28,4
	FAME							890	37,2
	Vetykäsitelty kasviöljy (HVO)								44,0
	Puhdas kasviöljy (PVO)							920	37,0
	Synteettinen dieselöljy (BtL)							780	44,0
	Palmuöljy							920	37,0
	Rapsiöljy							920	37,0
	Soijaöljy							920	37,0
	Auringonkukkaöljy							920	37,0

	parametri:	Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin				Fossiilisen energian määrä	Tiheys	Tehollinen lämpöarvo MJ/kg
	yksikkö:	g CO2/MJ	gCH4/MJ	gN2O/MJ	gCO2-eq/MJ	MJfossil/MJ	kg/m3	(kuivapainosta)
Polttoaineet – kiinteät (myös konversion syöttöaineet)
	Kivihiili	102,62	0,3854	0,0003	112,32	1,0909		26,5
	Ruskohiili	116,68	0,0014	0,0001	116,73	1,0149		9,2
	Puuhake						155	19,0
	Puupelletit					0,0080	650	19,0

	parametri:	Tiheys	Tehollinen lämpöarvo MJ/kg
	yksikkö:	kg/m3	(kuivapainosta)
Polttoaineet/raaka-aineet/sivutuotteet/tähteet/jätteet
	Maatalousjätepaalit		18,0
	Eläinrasva (tali)		38,8
	Sokeriruokojäte		17,0
	Sokeriruokojäte poistolaitoksesta (kuivana)	120	17,0
	Sokeriruokojätepaalit (kuivana)	165	17,0
	Sokeriruokojätepelletit (kuivana)	650	17,0
	Ohra		17,0
	Biobensiini		44,0
	Biojäte		20,7
	Kuivattu valkuaisen sisältävä rankki (ohra)		17,8
	Kuivattu valkuaisen sisältävä rankki (maissi)		19,2
	Kuivattu valkuaisen sisältävä rankki (ruis)		17,8
	Kuivattu valkuaisen sisältävä rankki (ruisvehnä)		18,0
	Kuivattu valkuaisen sisältävä rankki (vehnä)		18,1
	Eukalyptus (lyhytkiertoinen energiapuu)		19,0
	Rasvahapot		37,0
	Tuoreet hedelmätertut (FFB)		24,0
	Metsätaloudesta peräisin olevat tähteet		19,0
	Glyseroli		16,0
	Teollisuudesta peräisin olevat tähteet (puu)		19,0
	Lanta		12,0
	Maissi (ainoastaan jyvät)		17,3
	Maissi, koko kasvi		16,9
	Palmuydinrouhe	570	18,5
	Palmunydinöljy		37,0
	Poppeli (lyhytkiertoinen energiapuu)		19,0
	Rapsi		27,0
	Rapsipuriste		18,4
	Ruis		17,1
	Sahanpuru		19,0
	Soijapavut		23,0
	Soijapuriste		19,1
	Runkopuu (mänty)		19,0
	Olki		17,2
	Olkipaalit	125	17,2
	Olki silputtuna	50	17,2
	Olkipelletti	600	17,2
	Sokerijuurikas		16,3
	Sokerijuurikasjätemassa		16,1
	Sokeriruoko		19,6
	Auringonkukansiemenet		27,2
	Auringonkukkapuriste		18,2
	Ruisvehnä		16,9
	Tislausjäte		14,0
	Käytetty ruokaöljy		37,0
	Vehnä		17,0
	Vehnän olki		17,2

parametri:		Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin								Fossiilisen energian määrä		Tehollinen lämpöarvo MJ/kg
yksikkö:		gCO2/kg	gCH4/kg	(0 % vettä)	gCO2-eq/kg	gCO2/MJ	gCH4/MJ	gN2O/MJ	gCO2-eq/MJ	MJfossil/kg	MJfossil/MJ	(kuivapainosta)
Muuntamisen tuotantopanokset
	Ammoniakki	2 350,6	0,00	0,0022	2 351,3					42,50
	Ammoniumsulfaatti ((NH4)2SO4)	420,9	1,29	0,0002	453,2					7,56
	Vaahdonestoaine (oletettavasti propyleeniglykolia)	3 119,5	4,96	0,105	3 274,8					34,97
	Alfa-amylaasi	1 000,0	0,00	0,0000	1 000,0					15,00
	Glykoamylaasi	7 500,0	0,00	0,0000	7 500,0					97,00
	Kalsiumkloridi (CaCl2)	38,6	0,002	0,001	38,8					0,50
	Sykloheksaani	723,0	0,00	0,0000	723,0					9,90
	Diammoniumfosfaatti (DAP)	653,2	0,81	0,004	674,4					10,23
	Kuohusavi (fullermaa)	197,0	0,04	0,0063	199,8					2,54
	n-heksaani					80,08	0,0146	0,0003	80,53		0,3204	45,1
	Kloorivetyhappo (HCl)	977,1	2,91	0,0376	1 061,1					14,84
	Voiteluaineet	947,0	0,00	0,0000	947,0					53,28
	Magnesiumsulfaatti (MgSO4)	191,4	0,04	-0,002	191,8					-3,24
	Monokaliumfosfaatti (KH2PO4)	238,7	0,91	0,012	264,9					4,43
	Typpi	52,6	0,12	0,0024	56,4					1,08
	Fosforihappo (H3PO4)	2 808,9	11,36	0,1067	3 124,7					28,61
	Kaliumhydroksidi (KOH)	403,0	0,40	0,0208	419,1					11,47
	Puhdas CaO prosesseja varten	1 188,5	0,10	0,0080	1 193,2					7,87
	Natriumkarbonaatti (Na2CO3)	1 133,5	4,39	0,0060	1 245,1					14,92
	Natriumkloridi (NaCl)	12,7	0,02	0,001	13,3					0,23
	Natriumhydroksidi (NaOH)	485,5	1,45	0,0271	529,7					10,16
	Natriummetoksidi (Na(CH3O))	2 207,7	7,56	0,0965	2 425,5					45,64
	SO2	52,0	0,03	0,001	53,3					0,78
	Rikkihappo (H2SO4)	210,2	0,24	0,0046	217,5					4,02
	Urea	1 790,9	1,92	0,027	1 846,6					31,71

parametri:		Polttoainetehokkuus	Liikenteen pakokaasupäästöt
yksikkö:		MJ/t.km	gCH4/t.km	gN2O/t.km
Kuljetusten tehokkuus – kuorma-autot
	Kuorma-auto (40 tonnia) kuivatuotteelle (diesel)	0,81	0,003	0,0015
	Kuorma-auto (40 tonnia) lastuille (ja samankokoiselle kuivatuotteelle) (diesel)	0,84	0,004	0,0016
	Kuorma-auto (40 tonnia) nesteille ja pelleteille (diesel)	0,87	0,004	0,0016
	Kuorma-auto (40 tonnia) lannalle (diesel)	0,88	0,004	0,0016
	Kuorma-auto (40 tonnia) biojätteelle (diesel)	0,84	0,004	0,0016
	Kuorma-auto (40 tonnia) sokeriruo’on kuljetukseen	1,37	0,001	0,0039
	Kuorma-auto (12 tonnia) tuoreiden hedelmäterttujen (FFB) kuljetukseen (diesel)	2,24	0,002	0,0015
	Jätesäiliöauto MB2213 suodatuslietteen kuljetusta varten	3,60	0,000	0,0000
	Säiliöauto MB2318 tislausjätteen kuljetusta varten	2,16	0,000	0,0000
	Säiliöauto MB2318 sokeriruo’on siementen kuljetusta varten	2,61	0,000	0,0000
	Säiliöauto, jossa on vesitykit, tislausjätteen kuljetusta varten	0,94
Kuljetusten tehokkuus – laivat
	”Handymax” irtolastialus (polttoöljy) – jyvät	0,10
	”Handysize” irtolastialus (polttoöljy) – puuhake, jonka irtotiheys on 221 kg/m3	0,26
	”Supramax” irtolastialus (polttoöljy) – puuhake, jonka irtotiheys on 221 kg/m3	0,16
	”Handysize” irtolastialus (polttoöljy) – pelletit, joiden irtotiheys on 650 kg/m3	0,10
	”Supramax” irtolastialus (polttoöljy) – pelletit, joiden irtotiheys on 650 kg/m3	0,07
	”Handysize” irtolastialus (polttoöljy) – maataloudesta peräisin olevat tähteet, joiden irtotiheys on pieni (125 kg/m3)	0,43
	”Supramax” irtolastialus (polttoöljy) – maataloudesta peräisin olevat tähteet, joiden irtotiheys on pieni (125 kg/m3)	0,27
	”Handysize” irtolastialus (polttoöljy) –maataloudesta peräisin olevat tähteet, joiden irtotiheys on suuri (300 kg/m3)	0,20
	”Supramax” irtolastialus (polttoöljy) – maataloudesta peräisin olevat tähteet, joiden irtotiheys on suuri (300 kg/m3)	0,13
	”Handysize” irtolastialus (polttoöljy) – palmuydinrouhe	0,13
	”Supramax” irtolastialus (polttoöljy) – palmuydinrouhe	0,07
	Kemikaali- ja tuotesäiliöalus, 12,617 kt (polttoöljy)	0,12
	Kemikaali- ja tuotesäiliöalus, 15 kt (polttoöljy) etanolin kuljetusta varten	0,17
	Kemikaali- ja tuotesäiliöalus, 15 kt (polttoöljy) FAME- ja HVO-kuljetuksia varten	0,16
	Kemikaali- ja tuotesäiliöalus, 22,56 kt (polttoöljy)	0,10
	Sisävesiliikenteen irtolastialus, 8,8 kt (diesel)	0,32	0,093	0,0004
	Öljyn kuljetukseen tarkoitettu sisävesialus, 1,2 kt (diesel)	0,50	0,030
Kuljetusten tehokkuus – putkistot ja rautatieliikenne
	Paikallinen (10 km) putkisto	0,00	0,000	0,0000
	Tavarajuna, USA (diesel)	0,25	0,005	0,0010
	Rautatie (sähköinen, MV)	0,21

EU:ssa tuotetun ja kulutetun sähkön hiili-intensiteetti vuonna 2019[gCO2ekv/kWh]

Tuotantoketjun alkupään päästöt ilman rakentamisesta aiheutuvia päästöjä

	Hiili-intensiteetti, sähkön nettotuotanto	Hiili-intensiteetti, käytetty sähkö, suurjännite	Hiili-intensiteetti, käytetty sähkö, keskijännite	Hiili-intensiteetti, käytetty sähkö, pienjännite
Itävalta	153	238	240	245
Belgia	204	214	215	219
Bulgaria	493	504	510	532
Kypros	757	768	772	787
Tšekki	518	526	531	549
Saksa	389	386	388	398
Tanska	100	135	136	139
Viro	654	468	471	485
Kreikka	577	585	590	610
Espanja	245	248	251	263
Suomi	105	127	128	130
Ranska	74	81	82	86
Kroatia	208	329	333	349
Unkari	277	307	310	322
Irlanti	349	357	360	374
Italia	352	331	333	343
Latvia	203	312	315	325
Liettua	79	291	294	305
Luxemburg	93	311	312	316
Malta	455	437	441	454
Alankomaat	430	415	417	426
Puola	742	715	720	741
Portugali	268	282	285	299
Romania	388	421	427	454
Slovakia	168	316	319	329
Slovenia	269	281	283	291
Ruotsi	20	25	25	26
EU27	288	295	298	308
Islanti	7	7	7	7
Norja	12	20	20	21
Sveitsi	32	107	108	112
Yhdistynyt kuningaskunta	271	277	280	292
Albania	0	302	308	332
Bosnia ja Hertsegovina	799	766	776	818
Kosovo	1 099	1 067	1 097	1 224
Moldova	246	446	453	476
Montenegro	472	588	599	646
Pohjois-Makedonia	794	760	774	831
Serbia	807	819	833	892
Turkki	487	508	516	546
Valko-Venäjä	449	458	462	479
Venäjä	459	474	479	496
Ukraina	407	419	423	439

	parametri:	Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin
	yksikkö:	gCH4/MJ	gN2O/MJ	gCO2-eq/MJ
Koneen toiminnasta aiheutuvat päästöt, mukaan lukien haketus ( dieselin megajoulea kohti)
	Dieselin käytöstä aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt (kuljetus)	0,0008	0,0032	0,97
	Dieselin käytöstä aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt (metsätalous)	0,0008	0,0032	0,97
	Dieselin käytöstä aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt (maatalous)	0,0013	0,0032	0,97
Kattilasta tai sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat päästöt ( raaka-aineen megajoulea kohti)
	Maatalousjätteen kattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0017	0,0007	0,24
	Maatalousjätettä käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0017	0,0007	0,24
	Sokeriruokojätteen kattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0025	0,0012	0,43
	Sokeriruokojätettä käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0025	0,0012	0,43
	Biokaasua käyttävän sähkön ja lämmön yhteistuotannon kaasukoneesta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,3400	0,0014	8,92
	Biokaasukattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0025	0,0010	0,36
	Kivihiiltä käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0018	0,0050	1,53
	Ruskohiiltä käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0007	0,0028	0,86
	Maakaasukattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0025	0,0010	0,36
	Maakaasua käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0042	0,0008	0,36
	Maakaasun kaasukoneesta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0030	0,0001	0,10
	Palmunkuorien ja -kuitujen kattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0030	0,0040	1,27
	Palmunkuoria ja -kuituja käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0030	0,0040	1,27
	Palmuydinrouhekattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0017	0,0007	0,24
	Palmuydinrouhetta käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0017	0,0007	0,24
	Sahajauhokattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0049	0,0010	0,41
	Olkipellettikattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0017	0,0007	0,24
	Olkipellettejä käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0017	0,0007	0,24
	Puuhakekattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0049	0,0010	0,41
	Puuhaketta käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0049	0,0010	0,41
	Puupellettikattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0030	0,0006	0,25
	Puupellettejä käyttävästä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0030	0,0006	0,25
	Nestemäisen polttoaineen kattilasta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,0009	0,0004	0,14
	Puupellettien yhteispoltosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt (leijukerrospolttoa hyödyntävä hiilivoimalaitos)	0,0010	0,0610	18,20
	Puupellettien yhteispoltosta aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt (murskahiilivoimalaitos)	0,0009	0,0014	0,44

Mädätteen varastoinnista aiheutuvat päästöt ( biokaasun megajoulea kohti)
	Biojätteen mädätteen avoimesta varastoinnista aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,4930	0,0319	21,82
	Maissimädätteen avoimesta varastoinnista aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	0,4422	0,0082	13,51
	Lantamädätteen avoimesta varastoinnista aiheutuvat CH4- ja N2O-päästöt	1,9917	0,0663	69,56

		Kasvihuonekaasupäästöjen kerroin
		gCO2/kg	gCH4/kg	gN2O/kg	gCO2-eq/kg	g CO2/MJ	gCH4/MJ	gN2O/MJ	gCO2-eq/MJ
Lannan metaanihyvitykset ( biokaasun megajoulea kohti)
	CH4 ja N2O päästöhyvitykset lannan osalta						1,4700	0,0279	45,05

	Ei päästöjä	0,0	0,00	0,0000	0,0	0,00	0,0000	0,0000	0,00

Direktiivin (EU) 2018/2001 liitteen IX luokka	Raaka-aineiden alaluokka/esimerkkejä
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Juomajätteet
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Hedelmä- ja vihannestähteet ja -jätteet (ainoastaan perkeet, lehdet, varret ja kuoret)
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Pavun ulko- ja sisäkuoret sekä tomu: kaakao, kahvi
Liitteessä IX oleva A osan p kohta	Kuoret/akanat ja johdannaiset: soijapavun kuoret
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Kuumien juomien valmistuksessa syntyvät tähteet ja jätteet: käytetyt kahvinporot, käytetyt teelehdet
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Meijerijätevaahto
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Elintarvikejäteöljy: teollisuuden elintarvikejätteestä erotettu öljy
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Viljan jauhamisessa ja jalostuksessa syntyvät, syötäväksi kelpaamattomat viljatähteet ja -jätteet: vehnä, maissi, ohra, riisi
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Oliiviöljyn uuttojäännökset ja -jätteet: oliivin kivet
Liitteessä IX oleva A osan p kohta	Maatalouden korjuujätteet
Liitteessä IX olevan A osan q kohta	Palmun lehdet, palmun runko
Liitteessä IX olevan A osan q kohta	Vahingoittuneet puut
Liitteessä IX oleva A osan p kohta	Ruohokasveista peräisin oleva käyttämätön rehu
Liitteessä IX olevan B osan b kohta	Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti luokkiin 1 ja 2 luokitellut kalaöljyjätteet
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Muut teurasjätteet (eläinperäiset jätteet (ei rasvaa) luokka 1)
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Teollisuuden jätevedet ja niiden johdannaiset
Liitteessä IX olevan A osan g kohta	Palmulieteöljy (PSO)
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Teollisen varastoinnin saostumat
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Loppuun käytettyjen renkaiden biogeeninen jae
Liitteessä IX olevan A osan q kohta	Kierrätetty puu / puujäte
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Humiinit
Liitteessä IX olevan A osan d kohta	Käytetty valkaisumaa

CSR	on vertailuviljelykäytäntöön liittyvä maaperän hiilivarantojen massa pinta-alayksikköä kohti (milligrammaa hiiltä hehtaaria kohti).
CSA	on tosiasiallisiin viljelykäytäntöihin liittyvä maaperän arvioitujen hiilivarantojen massa pinta-alayksikköä kohti sen jälkeen, kun sitä on käytetty vähintään 10 vuotta (milligrammaa hiiltä hehtaaria kohti).
3,664	on suhdeluku, joka saadaan jakamalla hiilidioksidin molekyylipaino (44,010 g/mol) hiilen molekyylipainolla (12,011 g/mol) hiilidioksidiekvivalenttigrammoina hiiligrammaa kohti (gCO2ekv/g C).
n	on kyseisen viljelykasvin viljelyajan kesto (vuosina).
P	on viljelykasvin tuottavuus (ilmaistuna MJ biopolttoaineen tai bionesteen energiana hehtaaria kohti vuodessa).
ef	lannoitteiden tai rikkakasvien torjunta-aineiden lisääntyneestä käytöstä aiheutuvat päästöt

Vaatimus	Maaperän laatua koskeva parametri
Vähintään kolmen viljelyn kierto, mukaan lukien palkokasvit tai viherlannoite viljelyjärjestelmässä, ottaen huomioon kunkin viljellyn peltokasvin kasvijärjestysvaatimukset ja ilmasto-olosuhteet. Usean lajin peitekasvit kaupallisten viljelykasvien välissä lasketaan yhdeksi viljelykasviksi.	Maaperän hedelmällisyyden edistäminen, maaperän hiili, maaperän eroosion rajoittaminen, maaperän biologinen monimuotoisuus ja taudinaiheuttajien torjunnan edistäminen
Peite-/kerääjä-/väliviljelykasvien kylvö käyttäen paikallisesti soveltuvaa lajiseosta, jossa on vähintään yksi palkokasvi. Viljelykäytännöillä olisi varmistettava vähimmäiskasvipeite, jotta vältytään paljaalta maaperältä kaikkein herkimpinä aikoina.	Maaperän hedelmällisyyden edistäminen, maaperän hiilen sitominen, maaperän eroosion välttäminen ja maaperän biologisen monimuotoisuus
Maaperän tiivistyminen estäminen (pellolla suoritettavien toimenpiteiden tiheys ja ajoitus olisi suunniteltava niin, että vältetään liikkuminen kostealla maaperällä; maanmuokkausta olisi vältettävä tai vähennettävä huomattavasti kosteassa maaperässä; kiinteitä ajolinjoja koskevaa suunnittelua voidaan käyttää).	Maaperän rakenteen säilyttäminen, maaperän eroosion välttäminen ja maaperän biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen
Sänkeä ei polteta, paitsi jos viranomainen on myöntänyt poikkeuksen kasvien terveyteen liittyvistä syistä.	Maaperän hiilen sitominen, resurssitehokkuus
Happamassa maaperässä, jossa käytetään kalkitusta, jossa maaperä hajoaa ja jossa happamoituminen vaikuttaa satoon.	Parempi maaperän rakenne, maaperän biologinen monimuotoisuus, maaperän hiili
Kevennetty maanmuokkaus / ei maanmuokkausta – eroosion torjunta – orgaanisten maanparannusaineiden lisääminen (biohiili, komposti, lanta, kasvijätteet) – peitekasvien käyttö, uudelleenvettäminen Kasvillisuuden palauttaminen: istutus (lajin muutos, suoja olkikatteella) – maisemapiirteet – peltometsäviljely	Maaperän orgaanisen hiilen lisääminen

Seurannassa käytettävä lähestymistapa	Todentamis-/osoittamismenetelmä
Riskinarviointi	Sellaisten alueiden tunnistaminen, joilla maaperän laadun heikkenemisen riski on suuri, auttaa ehkäisemään näitä riskejä ja keskittymään alueisiin, joilla on suurin vaikutus.
Maaperän orgaanisen aineksen analyysi	Johdonmukainen näytteenotto maaperän orgaanisesta aineksesta parantaa seurantaa, jotta aines voidaan säilyttää tai sitä voidaan parantaa.
Maaperän orgaanisen hiilen analyysi	Maaperän orgaanista hiiltä pidetään hyvänä merkkinä maaperän laadusta laajemmin.
Maanparannusindeksiä koskeva näytteenotto	Positiivinen arvo osoittaa, että järjestelmän odotetaan lisäävän maaperän orgaanista ainesta.
Maaperän eroosion arviointi	Varmistaa, että eroosio jää siedettävän tason alapuolelle, esim. Yhdysvaltain maatalousministeriön maataloustutkimuksesta vastaavan viraston (Agricultural Research Service) t-tasot.
Ravinnehuoltosuunnitelma	Ravinteiden epätasapainoa voidaan ehkäistä suunnitelmalla, jossa hahmotellaan ravinnestrategia (joka keskittyy pääasiassa typpeen, fosforiin ja kaliumiin) ja lannoitejärjestelmät.
Säännöllinen maaperän pH-analyysi	pH:n seuranta auttaa tunnistamaan pH:n epätasapainon.