EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/590,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022,

asetuksen (EY) N:o 138/2004 muuttamisesta maatalouden alueellisten taloustilien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 338 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 549/2013 (2) perustetaan Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 2010, jäljempänä ’EKT 2010’, ja se sisältää yhteisten standardien, määritelmien, luokitusten ja tilinpitosääntöjen viitekehyksen, joka on tarkoitettu jäsenvaltioiden tilien laatimiseen unionin tilastovaatimusten täyttämiseksi.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 138/2004 (3) vahvistetaan maatalouden taloustilit unionissa säätämällä maataloustilien menetelmistä ja toimittamisen määräajoista. Maatalouden taloustilit ovat kansantalouden tilinpidon satelliittitilejä, sellaisina kuin niistä säädetään EKT 2010:ssä, ja niiden avulla on määrä saada aikaan tuloksia, jotka ovat yhdenmukaistettuja ja vertailukelpoisia eri jäsenvaltioiden välillä ja mahdollistavat tilien laatimisen unionin tarkoituksia varten. Vuonna 2016 Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisi erityiskertomuksen nro 1/2016 ”Onko komission tuloksellisuuden mittausjärjestelmä viljelijöiden tulojen osalta hyvin suunniteltu ja perustuuko se luotettaviin tietoihin?” Kyseisessä erityiskertomuksessa esitetään maatalouden taloustilejä ja asetusta (EY) N:o 138/2004 koskevia perusteltuja ja asianmukaisia huomautuksia ja suosituksia.

(3)

Maatalouden alueelliset taloustilit ovat alueellisesti mukautettuja maatalouden taloustilejä. Kansalliset luvut eivät yksinään voi antaa täydellistä kuvaa yksityiskohtaisemman tason joskus monimutkaisista tapahtumista. Sen vuoksi alueelliset tiedot auttavat ymmärtämään paremmin alueiden välisiä eroja ja täydentävät unionia, euroaluetta ja yksittäisiä jäsenvaltioita koskevia tietoja; ne myös vastaavat tilivelvollisuuden toteutumisen edellyttämään lisääntyneeseen tilastojen tarpeeseen ja lisäävät unionin maataloustilastojen yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta. Maatalouden alueelliset taloustilit täytyy siksi ottaa mukaan asetukseen (EY) N:o 138/2004 menetelmien ja tietojen toimittamisen aikataulun osalta.

(4)

Tilastoja ei enää pidetä vain yhtenä poliittisen päätöksenteon tietolähteenä muiden joukossa, vaan niillä on keskeinen asema päätöksentekoprosessissa. Näyttöön perustuva päätöksenteko edellyttää, että tilastot täyttävät korkeat laatukriteerit, jotka on asetettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (4), niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.

(5)

Korkealaatuiset alueelliset tilastotiedot ovat keskeinen väline, kun toteutetaan, seurataan, arvioidaan ja tarkastellaan unionin maatalouteen liittyviä toimintapolitiikkoja, erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa, jäljempänä ’YMP’, mukaan lukien maaseudun kehittämistoimenpiteet, YMP:n uusi täytäntöönpanomalli ja kansalliset strategiset suunnitelmat, sekä muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, kiertotalouteen, maankäyttöön, tasapainoiseen ja kestävään aluekehitykseen, kansanterveyteen, eläinten hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen ja ruokaturvaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä unionin toimintapolitiikkoja ja arvioidaan niiden taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia. Maatalouden alueelliset taloustilit ovat myös olennaisen tärkeitä, jotta voidaan arvioida tarkkaan, miten maatalousala edistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja erityisesti Pellolta pöytään -strategian ja Unionin biodiversiteettistrategian toteutumista. Alueiden ja alueellisten tietojen rooli YMP:n täytäntöönpanossa tunnustetaan yhä laajemmin. Alueet edistävät merkittävästi työpaikkojen luomista ja kestävää talouskasvua unionissa ja tarjoavat parempia tietoja maatalousalan kestävyyden arviointiin ympäristön, ihmisten, alueiden ja talouden kannalta.

(6)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (5) mukaisesti yleisön olisi annettava tutustua tämän asetuksen nojalla kerättyihin tietoihin, joita ei ole julkaistu.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 223/2009 säädetään oikeudellisesta kehyksestä Euroopan tilastoille, ja siinä edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat siinä säädettyjä tilastoperiaatteita ja laatukriteerejä. Laaturaportit ovat olennaisen tärkeitä, kun arvioidaan ja parannetaan Euroopan tilastojen laatua ja tiedotetaan kyseisten tilastojen laadusta. Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea on hyväksynyt yhtenäisen integroidun metatietorakenteen Euroopan tilastojärjestelmän laaturaportoinnin standardiksi, mikä helpottaa – yhtenäisin standardein ja yhdenmukaistetuin menetelmin – asetuksessa (EY) N:o 223/2009 ja etenkin sen 12 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tilastoja koskevien laatuvaatimusten täyttämistä. Voimavaroja olisi käytettävä optimaalisesti ja vastaamisesta aiheutuva rasite olisi minimoitava.

(8)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa laaturaportteja koskevien järjestelyjen ja raporttien sisällön vahvistamiseksi. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös siltä osin kuin on kyse mahdollisesta poikkeamisesta maatalouden alueellisia taloustilejä koskevista vaatimuksista. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(9)

Maatalouden taloustilit tarjoavat Euroopan poliittisille päättäjille tärkeitä vuotuisia makrotaloudellisia tietoja kolmesti vuodessa, kuten tämän asetuksen liitteessä II säädetään. Maatalouden taloustilejä koskevien toisten arvioiden toimittamisen, joka on yksi kyseisistä kolmesta vuosittain toteutettavasta tietojen toimittamisesta, nykyinen määräaika ei jätä viiteajanjakson jälkeen kovin paljon aikaa kerätä tarkempia tietoja verrattuna ensimmäisissä arvioissa toimitettuihin tietoihin. Maatalouden taloustilien toisten arvioiden laadun parantamiseksi tietojen asiaankuuluvaa toimittamisen määräaikaa on tarpeen lykätä hieman.

(10)	Asetus (EY) N:o 138/2004 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli ottaa maatalouden alueellisia taloustilejä mukaan nykyiseen maatalouden taloustilejä koskevien Euroopan tilastojen oikeudelliseen kehykseen, vaan se voidaan johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(12)	Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 138/2004 seuraavasti:

korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Tiedot toimitetaan ensimmäisen kerran marraskuussa 2003.

Maatalouden alueellisia taloustilejä koskevat tiedot Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 (*1) tarkoitetulla NUTS 2 -tasolla toimitetaan kuitenkin ensimmäisen kerran viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2023.

(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).”;"

lisätään artiklat seuraavasti:

”3 a artikla

Tilastojen jakaminen

Komissio (Eurostat) jakaa sille tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot maksutta verkossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (*2) ja asetuksen (EY) N:o 223/2009 soveltamista.

3 b artikla

Laadunarviointi

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet toimitettujen tietojen ja metatietojen laadun varmistamiseksi.

2. Tätä asetusta sovellettaessa tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti toimitettaviin tietoihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 223/2009 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä laatukriteerejä.

3. Komissio (Eurostat) arvioi toimitettujen tietojen laadun. Jäsenvaltioiden on toimitettava tätä tarkoitusta varten komissiolle (Eurostat) laaturaportti ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen joka viides vuosi raportointijakson aikana toimitetuista tietokokonaisuuksista.

4. Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 223/2009 12 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja laatukriteerejä tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti toimitettaviin tietoihin komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen laaturaporttien yksityiskohtaiset järjestelyt, rakenteen ja arviointi-indikaattorit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän asetuksen 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ne eivät saa aiheuttaa merkittävää lisärasitetta tai lisäkustannuksia jäsenvaltioille.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) viipymättä kaikki tämän asetuksen täytäntöönpanon kannalta merkitykselliset tiedot ja muutokset, jotka voivat vaikuttaa toimitettujen tietojen laatuun merkittävällä tavalla.

6. Jäsenvaltioiden on komission (Eurostat) asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä toimitettava viipymättä kaikki tilastotietojen laadun arviointia varten tarvittavat lisäselvitykset.

(*2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).”;"

lisätään artiklat seuraavasti:

”4 a artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 223/2009 perustettu Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

4 b artikla

Poikkeukset

1. Jos tämän asetuksen soveltaminen edellyttää huomattavia mukautuksia jäsenvaltion kansalliseen tilastojärjestelmään liitteessä I olevan VII luvun ja liitteessä II tarkoitetun maatalouden alueellisten taloustilien tietojen toimittamisen aikataulun täytäntöönpanemiseksi, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla kyseiselle jäsenvaltiolle myönnetään poikkeuksia enintään kahdeksi vuodeksi. Maatalouden alueellisten taloustilien tiedot on kuitenkin joka tapauksessa toimitettava ensimmäisen kerran viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2025. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Jäsenvaltion, joka päättää soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on toimitettava komissiolle tällaista poikkeusta koskeva asianmukaisesti perusteltu pyyntö kolmen kuukauden kuluessa 21 päivästä elokuuta 2022.

3. Unioni voi myöntää unionin yleisestä talousarviosta rahoitusosuuksia tämän asetuksen täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi asetuksen (EY) N:o 223/2009 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille kansallisille tilastolaitoksille ja muille kansallisille viranomaisille, jos maatalouden alueellisten taloustilien tilinpidon aloittaminen edellyttää huomattavia mukautuksia jäsenvaltion kansalliseen tilastojärjestelmään.”;

4)	muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti;

5)	korvataan liite II tämän asetuksen liitteessä II olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä huhtikuuta 2022.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. BEAUNE

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 8. maaliskuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. maaliskuuta 2022.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 549/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa (EUVL L 174, 26.6.2013, s. 1).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 138/2004, annettu 5 päivänä joulukuuta 2003, maatalouden taloustileistä yhteisössä (EUVL L 33, 5.2.2004, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

LIITE I

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 138/2004 liite I seuraavasti:

lisätään osioon ”Sisällys” luku seuraavasti:

”VII.

Maatalouden alueelliset taloustilit

Yleisperiaatteet

Johdanto

Alueellinen talous, maantieteellinen alue

Maatalouden alueellisten taloustilien perusyksikkö

Maatalouden alueellisten taloustilien laatimismenetelmät

Kotipaikan ja alueen käsite

Maataloustoimiala ja luonteenomaiset yksiköt

Tuotetaloustoimet

Tuotos

Välituotekäyttö

Pääoman bruttomuodostus

Jakotaloustoimet ja muut virrat

Yleissäännöt

Arvonlisäys

Kiinteän pääoman kuluminen

Tukipalkkiot

Verot

Palkansaajakorvaukset

Nettotoimintaylijäämä

Korot, maanvuokrat

Maatalouden yrittäjätulo: yleiset laskentasäännöt

Lyhyt katsaus täytäntöönpanoon

Johdanto

Alueellisen maatalouden määritteleminen

Maatalouden tuotoksen mittaaminen

Muuta kuin maataloutta olevat erottamattomat sivutoiminnot

Välituotekäyttö”;

korvataan kohdan 1.27 kolmas luetelmakohta seuraavasti:

”–

Omaan käyttöön tuotettua kiinteän pääoman bruttomuodostusta muihin kuin maataloustuotteisiin (esimerkiksi rakennuksiin tai koneisiin) ei sopimuksen mukaan pidetä kyseisenä sivutoimintona. Kyseinen omaan loppukäyttöön tarkoitettu omaan käyttöön tuotettu kiinteän pääoman bruttomuodostus muihin kuin maataloustuotteisiin katsotaan eroteltavissa olevaksi toiminnoksi, ja se kirjataan tunnistettavissa olevan paikallisen toimialayksikön tuotokseksi. Luontoissuorituksina palkansaajille tarjottuja majoituspalveluja käsitellään samalla tavalla (eli ne kirjataan tulonmuodostustilille luontoissuorituksina).”;

korvataan kohta 2.006 seuraavasti:

”2.006

Hinnat on maatalouden taloustileillä kirjattava kokonaislukuina tai yhden tai kahden desimaalin tarkkuudella käytettävissä olevien hintatietojen tilastollisen luotettavuuden mukaan. Maatalouden taloustilien laatiminen edellyttää asiaankuuluvia hintatietoja tuotantopanoksista ja tuotoksesta.”;

korvataan kohdan 2.108 g alakohta seuraavasti:

”g)

Liiketoiminnan riskit, kuten kotieläinten menetyksen, raekuurojen, hallan, tulipalon ja myrskyjen aiheuttamat vahingot, kattavaan bruttovakuutusmaksuun sisältyvät palvelumaksut. Loppuosa eli vahinkovakuutusmaksut, netto, on maksetun bruttovakuutusmaksun se osuus, joka vakuutusyhtiöllä on käytettävissään vahinkojen korvaamiseen.

Bruttovakuutusmaksujen tarkka jakaminen kahteen osatekijäänsä voidaan tehdä ainoastaan koko kansantalouden tasolla, kuten kansantalouden tilinpidossa. Palvelumaksut jaetaan toimialoittain käyttämällä sopivia jakoperusteita panos-tuotos-taulukoiden laadinnan yhteydessä. Kun kyseistä erää lasketaan maatalouden taloustileille, kirjauksen perustaksi on tämän vuoksi otettava kansantalouden tilinpito (vakuutuspalveluihin liittyvien tukipalkkioiden kirjaaminen, ks. kohta 3.063, alaviite 1);”;

korvataan kohdan 2.136 kolmas luetelmakohta seuraavasti:

”–	muutokset kiinteiden varojen luokittelussa tai rakenteessa: esimerkiksi muutokset maatalousmaan taloudellisessa käyttötarkoituksessa, lypsykarjan käyttö lihantuotantoon (ks. kohta 2.149, alaviite 1) tai maatalousrakennusten muuttaminen yksityiskäyttöön tai muuhun taloudelliseen käyttöön.”;

lisätään luku seuraavasti:

”VII MAATALOUDEN ALUEELLISET TALOUSTILIT

A. YLEISPERIAATTEET

1. Johdanto

7.01

Aluetilinpidolla on suuri merkitys alueellisen politiikan suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa. Objektiiviset, luotettavat, johdonmukaiset, yhtenäiset, vertailukelpoiset, asiaankuuluvat ja yhdenmukaistetut alueelliset tilastoindikaattorit tarjoavat vakaan perustan politiikalle, jolla pyritään vähentämään unionin alueiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja.

7.02

Maatalouden alueelliset taloustilit ovat alueellisesti mukautettuja maatalouden taloustilejä.

7.03

Maatalouden alueelliset taloustilit ovat samat kuin maatalouden taloustilit, mutta käsitteellisten ja mittausongelmien vuoksi tuloksena saadut tilit ovat suppeammat ja vähemmän yksityiskohtaiset kuin kansallisen tason maatalouden taloustilit.

7.04

Koska maatalouden alueelliset taloustilit koskevat alueita, niiden laadinnassa käytetään suoraan kerättyjä alueellisia tietoja sekä olettamusten perusteella alueellisesti jaoteltuja kansallisia tietoja. Riittävän kattavien, ajantasaisten ja luotettavien alueellisten tietojen puuttuessa aluetilinpidon laadinnassa on käytettävä olettamuksia. Tästä puolestaan seuraa, että jotkin alueiden väliset erot eivät välttämättä kuvastu aluetilinpidossa (EKT 2010, kohta 13.08).

2. Alueellinen talous, maantieteellinen alue

7.05

Aluetilinpitoa laadittaessa alueellinen talous ja maantieteellinen alue on aina määriteltävä tarkasti, koskivatpa tilit toimialoja tai institutionaalisia sektoreita. Teoriassa alueen maataloustoimiala kattaa kyseisen maantieteellisen alueen maataloustoimintoja harjoittavat yksiköt (maatilat) (ks. kohdat 1.60–1.66).

7.06

Jonkin maan alueellinen kansantalous on osa kyseisen maan koko kansantaloutta. Koko kansantalous määritellään institutionaalisten yksiköiden ja sektoreiden pohjalta. Se muodostuu kaikista institutionaalisista yksiköistä, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus sijaitsee maan talousalueella. Talousalue ei ole täysin yhtenevä maantieteellisen alueen kanssa (ks. kohta 7.08). Maan talousalue jaetaan maantieteellisiin alueisiin ja ulkoalueisiin (EKT 2010, kohta 13.09).

7.07

Maantieteelliseen alueeseen, sellaisena kuin se määritellään EKT 2010:ssä, luetaan se osa maan talousaluetta, joka kuuluu suoraan alueeseen. Vapaa-alueet, tullivarastot ja tullivalvonnan alaiset tehtaat kuuluvat siihen alueeseen, jolla ne sijaitsevat.

7.08

Kyseinen aluejako ei kuitenkaan ole täysin yhdenmukainen kansantalouden tilinpidossa käytetyn kansallisen talousalueen käsitteen kanssa. Ulkoalue muodostuu niistä maan talousalueen osista, joita ei voida liittää suoraan mihinkään yksittäiseen alueeseen ja jotka on jätetty maatalouden alueellisten taloustilien ulkopuolelle, eli seuraavista:

a)	kansallinen ilmatila, aluevedet ja kansainvälisellä vesialueella sijaitseva mannerjalusta, johon maalla on yksinoikeudet;

b)	enklaavit eli erillisalueet, toisin sanoen ulkomailla sijaitsevat maantieteelliset alueet, joita maan julkishallinnon toimielimet käyttävät kansainvälisten tai valtioiden välisten sopimusten nojalla (suurlähetystöt, konsulaatit, sotilastukikohdat, tieteelliset tutkimusasemat jne.);

c)	maan mannerjalustan ulkopuolisilla kansainvälisillä vesillä sijaitsevat kotimaisten yksiköiden hyödyntämät öljy-, maakaasu- yms. esiintymät.

7.09

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1059/2003 (*1) perustettu tilastollinen alueluokitus (NUTS) on unionin kattava yhtenäinen järjestelmä, jonka mukaan talousalue on luokiteltu alueisiin. Maatalouden alueelliset taloustilit edellyttävät NUTS 2 -tason tilastoja kyseisen asetuksen nojalla yhteisesti vahvistettujen nykyisten järjestelyjen mukaisesti. Kansallisia tarkoituksia varten aluetilinpito voidaan tarvittaessa laatia myös yksityiskohtaisemmalla alueellisella tasolla eli NUTS 3 -tasolla (EKT 2010, kohta 13.12).

3. Maatalouden alueellisten taloustilien perusyksikkö

7.10

Toimialoittaisessa aluetilinpidossa yksikköinä käytetään paikallisia toimialayksikköjä. Paikallinen toimialayksikkö on havaittavissa oleva tuotantoyksikkö.

7.11

Tilastollisessa lähestymistavassa (toimiala) tyydytään havaittavissa olevaan yksikköön, vaikka se tarkoittaisi poikkeamista yksittäisestä toiminnosta. Kuten SNA 2008 -järjestelmässä, myös EKT 2010:ssä suositaan tilastollista lähestymistapaa ja käytetään paikallista toimialayksikköä kansantalouden tilinpidon laatimiseksi toimialoittain. Siksi niissä määritellään sama yksikkö eri toimialoja varten sekä kansallisella että alueellisella tasolla.

7.12

Maatalouden taloustilien mukaisesti myös maatalouden alueellisissa taloustileissä käytetään maatilaa – mukautettuna tiettyjen käytäntöjen mukaisesti vastaamaan kysymysten tavoitetta – maataloustoimialan perusyksikkönä. Valintaan on kaksi keskeistä syytä. Yksikkö ”maatila” on maatalouden paikallinen toimialayksikkö (ks. kohdat 1.09–1.17), joka määritellään siksi toimialayksikön osaksi, joka viittaa paikalliseen tasoon. Paikallinen toimialayksikkö on myös sopivin yksikkö maataloustoimialalle, vaikka siihen sisältyisikin muuta kuin maataloutta olevia sivutoimintoja, joita ei voida esittää erillään maataloustoiminnoista (ks. kohdat 1.15, 1.16 ja 1.25–1.32).

7.13

Maatilan käyttäminen perusyksikkönä tarkoittaa kyseisten maatilojen muuta kuin maataloutta olevien sivutoimintojen sisällyttämistä maatalouden aluetilinpitoon (ks. kohta 7.12). Koska maatalouden taloustilien tarkoituksena on mitata, kuvata ja analysoida kaupallisesta maataloustoiminnasta syntyvää tulonmuodostusta, ne eivät sisällä yksiköitä, joille maataloustoiminta on ainoastaan vapaa-ajan toimintaa (esimerkiksi kotipuutarhat ja yksityinen kotieläinkasvatus). Sen sijaan omavaraisviljelyä harjoittavat yksiköt kuuluvat maatalouden taloustilien piiriin (ks. kohta 1.24).

7.14

Maatila on maatalouteen liittyvien tilastollisten tutkimusten viiteyksikkö sekä kansallisissa että alueellisissa tutkimuksissa. Näin tuotoksen määrällinen arviointi voi perustua suoraan esimerkiksi pinta-alojen, satomäärien ja karjan koon mittaamiseen liittyviin tilastojärjestelmiin. Maatilan valitseminen yksiköksi myös parantaa tilinpidon johdonmukaisuutta.

4. Maatalouden alueellisten taloustilien laatimismenetelmät

7.15

EKT:ssä (EKT 2010, kohdat 13.24–13.32) ehdotetaan kahta menetelmää, joita sovelletaan joko toimialoihin tai institutionaalisiin sektoreihin, eli osista kokonaisuuteen -menetelmää ja kokonaisuudesta osiin -menetelmää. Osista kokonaisuuteen -menetelmässä tiedot kerätään yksiköiden tasolla (paikalliset toimialayksiköt, institutionaaliset yksiköt) ja lasketaan sitten yhteen, jotta saadaan alueellinen arvo eri aggregaateille. Kokonaisuudesta osiin -menetelmässä alueelliset arvot muodostetaan jaottelemalla kansallinen luku indikaattorilla, joka kuvastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen muuttujan alueellista jakautumista. Kyseistä kahta menetelmää voidaan myös yhdistellä eri tavoin; tällaisia yhdistelmiä kutsutaan EKT:ssä ”osista kokonaisuuteen- ja kokonaisuudesta osiin -menetelmien yhdistelmiksi”. Samojen tietojen keräämistä useampaan kertaan ja siten tietojen raportointiin liittyvän päällekkäisyyden luomista on kuitenkin vältettävä. Silti ensisijaisesti pyritään käyttämään osista kokonaisuuteen -menetelmää, mutta tosiasiallisesti monissa tapauksissa käytetään osista kokonaisuuteen- ja kokonaisuudesta osiin -menetelmien yhdistelmää. Yksityiskohtaiset tiedot kulloinkin käytetyistä menetelmästä ja lähteistä on ilmoitettava täysin avoimesti laaturaporteissa, ja niistä on käytävä ilmi, mitkä alueelliset tiedot on kerätty suoraan ja mitkä tiedot perustuvat olettamusten perusteella alueellisesti jaoteltuihin kansallisiin tietoihin.

5. Kotipaikan ja alueen käsite

7.16

Sekä yritysten että kotitalouksien taloustoimet voivat ulottua alueellisten rajojen yli. Yritykset voivat myös toimia useammalla kuin yhdellä alueella joko pysyvissä toimipaikoissa tai tilapäisesti; esimerkiksi suuret maatilat voivat toimia eri alueilla. Sen vuoksi tarvitaan selkeä periaate, jonka avulla jäsenvaltiot voivat kohdentaa alueiden välisen toiminnan johdonmukaisesti tietylle alueelle.

7.17

Toimialojen aluetilinpito perustuu tuotantoyksikön kotipaikkaan. Kukin toimiala kuuluu aluetasolla niiden saman tai samankaltaisen pääasiallisen taloudellisen toiminnan paikallisten toimialayksiköiden ryhmään, joiden taloudellisen mielenkiinnon keskus sijaitsee kyseisellä maantieteellisellä alueella. Usein mielenkiinnon keskus liittyy tiettyyn pitkän aikavälin sijaintipaikkaan kyseisellä alueella, kuten institutionaalisiin yksiköihin, joihin paikalliset toimialayksiköt kuuluvat.

7.18

Aluetilinpidossa on kuitenkin joitakin erityispiirteitä. Joidenkin toimintojen osalta alueeksi ei ole aina helppoa määritellä tiettyä aluetta. Päätoimipaikan sijainnin ja maatilan fyysisen sijainnin välinen suhde voi aiheuttaa ongelmia, koska maataloustuotantoon vaikuttavia tekijöitä voidaan hallinnoida toisella alueella sijaitsevasta päätoimipaikasta. Nämä kaksi yksikköä on tärkeää erotella maatalouden alueellisissa taloustileissä, minkä vuoksi maatila on kirjattava alueelle, jossa sen tuotantoon vaikuttavat tekijät sijaitsevat, eikä alueelle, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee. Yksi päätoimipaikka voi näin ollen käsittää useita maatalouden alueellisissa taloustileissä tarkoitettuja yksiköitä eli yksiköitä on yhtä monta kuin paikallisten toimialayksiköiden kotipaikkoja, jotka sijaitsevat muulla kuin päätoimipaikan alueella.

7.19

Vaihtoehtoinen menetelmä olisi puhtaasti alueellinen. Tätä menetelmää ei kuitenkaan yleensä sovelleta kansantalouden tilinpidossa ja aluetilinpidossa. Tällöin toiminnot kirjattaisiin sille alueelle, jolla ne tosiasiallisesti toteutetaan, riippumatta toimintoihin osallistuvien yksiköiden kotipaikasta.

7.20

Vaikka paikallisten yksiköiden taloustoimien alueellisessa kohdentamisessa sovelletaan useimmiten kotipaikan mukaista menetelmää, EKT 2010:ssä annetaan jonkin verran liikkumavaraa alueellisen lähestymistavan soveltamiseksi (ks. EKT 2010, kohta 13.21). Näin on silloin, kun maa-alueita ja rakennuksia varten luodaan nimelliset yksiköt sillä alueella tai siinä maassa, jossa ne sijaitsevat.

7.21

Siinä hypoteettisessa tapauksessa, että yksiköt, joiden kotipaikka on tietyllä alueella, toimivat ainoastaan kyseisellä maantieteellisellä alueella, kotipaikan käsite on sama kuin alueen käsite. Tämä koskee myös alueellista kohdentamista sellaisten nimellisten yksiköiden perusteella, jotka on luotu muissa maissa tai muilla alueilla kuin omistajan kotipaikassa sijaitsevia maa-alueita ja rakennuksia sekä yhtiöittämättömiä yrityksiä varten.

6. Maataloustoimiala ja luonteenomaiset yksiköt

7.22

Toimiala koostuu kaikista paikallisista toimialayksiköistä, jotka harjoittavat samanlaista tai samankaltaista taloudellista toimintaa (ks. kohta 1.59). Maatalouden taloustilien mukainen maataloustoimiala vastaa periaatteessa NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoa 01. Poikkeukset käyvät ilmi kohdista 1.62–1.66. Maatalouden alueellisten taloustilien soveltamisala määritellään maatalouden taloustilejä varten laaditun luonteenomaisia toimintoja koskevan luettelon perusteella. Maatalouden taloustilien, ja siten myös maatalouden alueellisten taloustilien, mukainen maataloustoimiala eroaa joiltakin osin kansantalouden tilinpidon peruskehystä varten luodusta toimialasta (ks. Kohta 1.93).

B. TUOTETALOUSTOIMET

7.23

Maatalouden tuotoksen arvottamiseen liittyy monia erityisongelmia. Suurimmat ongelmat liittyvät kausituotteisiin, kotieläintuotantoon ja tileihin kirjaamisen ajankohtaan. Maatalouden taloustilien menetelmissä esitetään tarkat säännöt siitä, miten kausituotteiden varastoinnin vaikutukset on otettava huomioon, miten kotieläinten tuotosta on mitattava ja miten keskeneräiset tuotteet on kirjattava. Kyseisiä periaatteita on noudatettava laadittaessa maatalouden alueellisia taloustilejä. Se ei kuitenkaan estä tekemästä tiettyjä alueellisia mukautuksia esimerkiksi kotieläintuotannon osalta. On syytä korostaa, että alueellisen kokonaisarvon on oltava sama kuin maatalouden taloustilien arvon.

1. Tuotos

a) Tuotoksen mittaaminen

7.24

Maatalouden alueellisissa taloustileissä alueen tuotos edustaa kaikkia maatalouden taloustilien piiriin kuuluvia tuotteita, jotka maataloustoimialan kaikki yksiköt ovat tuottaneet kyseisellä tilikaudella kyseisellä alueella riippumatta siitä, onko ne tarkoitettu kaupan pidettäviksi toimialan ulkopuolella, myytäviksi muille maatiloille tai tietyissä tapauksissa käytettäväksi asianomaisella maatilalla. Sen vuoksi

a)	kaikki alueella sijaitsevalta maatilalta lähtevät maataloustuotteet on kirjattava osaksi alueen tuotosta riippumatta niiden määräpaikasta tai oston suorittavasta yksiköstä;

b)	tietyt saman maatilan välituotekäyttönä käyttämät maataloustuotteet on sisällytettävä alueen tuotokseen (ks. Kohta 2.056).

7.25

Kotieläintalouden tuotantoprosessi kestää yleensä useamman vuoden. Kotieläinten arvottamisessa olisi erotettava toisistaan kiinteiksi varoiksi luokitellut eläimet (siitoseläimet ja vetoeläimet, lypsylehmät jne.) ja varastoiksi luokitellut eläimet (ensisijaisesti lihantuotantoon tarkoitetut eläimet). Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi taloustoimia, joihin liittyy maatilojen välisiä eläinten siirtoja (jotka katsotaan positiiviseksi myynniksi kotieläimet myyvän maatilan osalta ja negatiiviseksi myynniksi kotieläimet ostavan maatilan osalta), käsitellään jäljempänä esitetyllä tavalla:

a)	saman alueen maatilojen väliset taloustoimet, joihin liittyy kiinteiksi varoiksi luokiteltuja eläimiä, kumoavat toisensa omistusoikeuden siirtokuluja lukuun ottamatta (*2); niitä ei kirjata maatilojen myyntiin, eivätkä ne sen vuoksi sisälly kyseisen alueen tuotokseen;

b)	varastoksi luokiteltuja eläimiä, joita alueiden välinen taloustoimi koskee, pidetään positiivisena myyntinä (yhdessä viennin kanssa) alkuperäalueen osalta ja muilta alueilta ostettuja eläimiä negatiivisena myyntinä (yhdessä tuonnin kanssa) (*3);

omistusoikeuden siirtokulut (kuten kuljetus ja kaupan lisät) vähennetään tuotoksesta, kun ne liittyvät varastoiksi luokiteltujen eläinten kauppaan; tämä tapahtuu automaattisesti muilla alueilla sijaitsevilta maatiloilta tehtävien ostojen yhteydessä, koska kustannukset ovat osa negatiivista myyntiä, kun taas saman alueen maatilojen välisen eläinten kaupan, ja siten tuotoksen, osalta on tehtävä oikaisu.

b) Tuotoksen arvottaminen

7.26

Tuotos on arvotettava perushintaan (ks. kohta 2.082) eli hintaan lisätään tuotetukipalkkiot ja siitä vähennetään tuoteverot. Kyseinen laskentamenetelmä tarkoittaa sitä, että tuoteverot ja -tukipalkkiot on jaoteltava alueittain.

2. Välituotekäyttö

a) Määritelmä

7.27

Välituotekäyttö koostuu muiden tavaroiden tuotantoprosessissa käytetyistä tavaroista (muista kuin kiinteistä varoista) ja markkinapalveluista (ks. kohdat 2.097–2.109).

7.28

Maatalouden alueellisissa taloustileissä välituotekäyttö sisältää seuraavat:

a)	tuotantoprosessissa käytettäväksi tarkoitetut muilta maatiloilta (joko samalta alueelta tai toiselta alueelta) ostetut maataloustuotteet;

b)	tietyt sisäisenä välituotekäyttönä käytettävät tuotteet, jotka kirjataan tuotoksena (ks. kohdat 2.054–2.058 ja 7.24).

7.29

Välillisiä rahoituspalveluja (FISIM) käsitellään aluetilinpidossa samalla tavalla kuin kansantalouden tilinpidossa. Jos laina- ja talletuskantojen arviot ovat saatavilla alueittain, voidaan käyttää osista kokonaisuuteen -menetelmää. Yleensä kyseisiä arvioita ei kuitenkaan ole saatavilla alueittain. Tällöin välillisten rahoituspalvelujen kohdentaminen käyttäjän toimialojen mukaan tehdään toiseksi parhaalla menetelmällä eli käyttämällä jakamisessa indikaattoreina toimialakohtaista alueellista bruttotuotosta tai bruttoarvonlisäystä (EKT 2010, kohta 13.40).

b) Välituotekäytön arvottaminen

7.30

Kaikki välituotekäyttönä kulutetut tuotteet ja palvelut on arvotettava ostajan hintaan (ilman vähennyskelpoista arvonlisäveroa) (ks. Kohdat 2.110–2.114).

3. Pääoman bruttomuodostus

7.31

Maatalouden pääoman bruttomuodostus jaetaan seuraavasti:

a)	kiinteän pääoman bruttomuodostus;

b)	varastojen muutokset.

a) Kiinteän pääoman bruttomuodostus

7.32

Maatalouden kiinteän pääoman bruttomuodostus syntyy, kun tilalle hankitaan tai siellä tuotetaan kiinteitä varoja, joita on tarkoitus käyttää tuotantovälineenä maatalouden tuotantoprosessissa yli vuoden ajan. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen kirjaamisessa käytettävä jakoperuste on käyttäjän toimiala eikä toimiala, johon laillinen omistaja kuuluu.

7.33

Monialueisten yksiköiden omistamat kiinteät varat kohdennetaan niihin paikallisiin toimialayksiköihin, joissa niitä käytetään. Käyttöleasingtoiminnalla saadut kiinteät varat kirjataan niiden omistajan alueella ja rahoitusleasingtoiminnalla saadut varat vastaavasti käyttäjän alueella (EKT 2010, kohta 13.33).

7.34

Kiinteään pääomaan sisällytettävät uudet varat kirjataan bruttomääräisinä eli niistä ei vähennetä kiinteän pääoman kulumista. Kiinteän pääoman kuluminen lasketaan yleensä kyseisistä varoista. Pääoman nettomuodostus saadaan vähentämällä kiinteiden varojen kuluminen pääoman bruttomuodostuksesta.

7.35

Tuotantoyksiköt voivat myydä toisilleen olemassa olevia varoja, kuten käytettyjä koneita ja laitteita. Kun varoja siirretään toimialojen ja alueiden välillä, maksettu kokonaishinta on sisällytettävä kiinteän pääoman bruttomuodostukseen yhdellä toimialalla tai alueella ja saatu hinta on vähennettävä kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta toisella toimialalla tai alueella. Varojen omistusoikeuden siirtokulut, kuten maa-alueiden ja olemassa olevien rakennusten myynnistä aiheutuvat oikeudelliset kulut, kirjataan lisänä ostajan kiinteän pääoman bruttomuodostukseen, vaikka myyjä maksaisi osan kustannuksista.

7.36

Alueen kiinteän kotieläinpääoman bruttomuodostus on laskettava ESA 2010:n (3.124–3.138) ja tässä liitteessä olevien kohtien 2.149–2.161 mukaisesti. Kiinteän kotieläinpääoman bruttomuodostus vastaa vuotuisten kotieläinten hankintojen (luonnollisen kasvun ja alueen ulkopuolella tehtyjen ostojen, mukaan lukien tuonti), joihin sisältyy myös tuotos omaan käyttöön, ja kotieläinten luovutusten (teurastus, myynti muille alueille, mukaan lukien vienti, tai muu loppukäyttö) välistä eroa. Kun kaikki alueet kootaan yhteen, on tärkeää varmistaa, että alueiden väliset virrat mitätöivät toisensa (omistusoikeuden siirtokuluja lukuun ottamatta), joten alueellisen kiinteän pääoman bruttomuodostuksen kokonaissumma on sama kuin kansallisten maataloustilien kiinteän pääoman bruttomuodostus. Kun käytetään osista kokonaisuuteen -menetelmää, sovelletaan seuraavaa käytäntöä: eläinten myynti muilla alueilla sijaitseville maatiloille on negatiivista kiinteän pääoman bruttomuodostusta ja ostot muilta alueilta ovat positiivista kiinteän pääoman bruttomuodostusta. Alueen kiinteän kotieläinpääoman bruttomuodostuksen laskemiseksi voidaan käyttää suositeltavaa epäsuoraa menetelmää (ks. kohta 2.156).

b) Varastojen muutokset

7.37

Varastot käsittävät kaikki varat, jotka eivät kuulu kiinteään pääomaan ja jotka tiettynä ajankohtana ovat väliaikaisesti tuotantoyksiköiden hallussa. Varastot voivat olla kahden tyyppisiä: tuotantopanosten ja tuotteiden varastoja (ks. kohta 2.171).

7.38

Varastoiksi luokiteltavien eläinten kaupan osalta varastojen muutosten laskemisessa on otettava huomioon myynti muille alueille ja ostot muilta alueilta sekä tuonti ja vienti.

C. JAKOTALOUSTOIMET JA MUUT VIRRAT

7.39

Koska tietyissä tapauksissa luotettavien alueellisten tietojen saaminen jakotaloustoimista on käytännössä vaikeaa – etenkin kun yksiköt harjoittavat toimintaa useammalla kuin yhdellä alueella tai kun aluetta, jolla tiettyä toimintaa harjoitetaan, ei ole selkeästi määritelty – EKT kattaa maataloustoimialan aluetilinpidon ainoastaan joidenkin aggregaattien osalta, joita ovat arvonlisäys, tukipalkkiot, verot, palkansaajakorvaukset, maanvuokrat ja muut tulot, korot ja kiinteän pääoman bruttomuodostus.

1. Yleissäännöt

7.40

Jakotaloustoimet kirjataan suoriteperusteisesti eli kirjausajankohtana käytetään taloudellisen arvon, saamisen tai velan syntymisen, muuntamisen, mitätöimisen tai lakkaamisen ajankohtaa, ei maksun todellista suoritusajankohtaa. Kyseistä kirjausperiaatetta (joka perustuu oikeuksiin ja velvoitteisiin) sovelletaan kaikkiin virtoihin, jotka voivat olla rahamääräisiä tai muita kuin rahamääräisiä virtoja tai yksiköiden välisiä tai niiden sisäisiä virtoja.

7.41

Jos saatavan (velan) hankintapäivää ei kuitenkaan voida määritellä tarkasti, voidaan käyttää maksupäivää tai muuta hyväksyttävää arviota suoriteperusteesta (ks. kohta 3.007).

2. Arvonlisäys

a) Yleissäännöt

7.42

Arvonlisäys syntyy kansantalouden tai jonkin sen toimialan tuotantotoiminnasta tietyllä ajanjaksolla, ja se on tuotantotilin tasapainoerä. Se on tuotoksen arvon ja välituotekäytön arvon erotus. Se on yksi tärkeimmistä kansantalouden tai sen toimialojen (ks. kohta 3.013) taikka alueen tai sen toimialojen tuottavuuden mittareista.

b) Arvonlisäyksen arvottaminen

7.43

Arvonlisäys voidaan kirjata bruttona (perushintainen bruttoarvonlisäys) tai nettona (perushintainen nettoarvonlisäys) eli ennen kiinteän pääoman kulumisen vähentämistä tai sen jälkeen. Arvonlisäys arvotetaan tuotoksen (perushintaan) ja välituotekäytön (ostajan hintaan) arvottamisessa sovellettavan menetelmän mukaisesti perushintaan (ks. kohta 3.013).

7.44

Perushintojen käyttö tarkoittaa, että tuoteverot ja tuotetukipalkkiot on kohdennettava tiettyihin tavaroihin ja palveluihin, jotka on sitten jaettava alueiden kesken.

7.45

Kun perushintaan arvotetusta arvonlisäyksestä vähennetään muut tuotantoverot ja kun siihen lisätään muut tuotantotukipalkkiot, saadaan arvonlisäys tuotantokustannushintaan. Nettoarvonlisäys tuotantokustannushintaan muodostaa tuotannontekijöiden tulon (ks. kohta 3.014).

3. Kiinteän pääoman kuluminen

7.46

Maatalouden alueellisissa taloustileissä maatilan kiinteän pääoman muodostavat tavarat ja palvelut (kuten toistuvasti tuotteita tuottavat istutukset, koneet ja rakennukset, maan perusparannukset, tietokoneohjelmistot ja valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut) kuluvat ja vanhentuvat tuotantoprosessin välineenä. Kiinteän pääoman kuluminen mittaa tätä kulumista ja vanhenemista. Kuten maatalouden taloustileissä, kiinteän pääoman kulumista ei saa laskea tuotantoeläimille.

4. Tukipalkkiot

7.47

Maatalouden alueellisiin taloustileihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin maatalouden taloustileihin: virrat, jotka luokitellaan toimintatuiksi maatalouden taloustileissä, luokitellaan samalla tavalla maatalouden alueellisissa taloustileissä, ja samanlaista kohtelua sovelletaan pääomansiirtojen virtoihin.

5. Verot

7.48

Maatalouden alueellisiin taloustileihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin maatalouden taloustileihin: erityyppiset verot luokitellaan maatalouden alueellisissa taloustileissä samalla tavalla kuin maatalouden taloustileissä.

6. Palkansaajakorvaukset

7.49

Tuottajien tapauksessa palkansaajakorvaukset kohdennetaan niihin paikallisiin toimialayksiköihin, joissa ihmiset ovat töissä. Jos tarvittavia tietoja ei ole saatavilla, palkansaajakorvaukset kohdennetaan toiseksi parhaalla menetelmällä: tehtyjen työtuntien perusteella. Jos tiedot palkansaajakorvauksista ja tehdyistä työtunneista puuttuvat, perusteena käytetään paikallisen toimialayksikön palkansaajamäärää (ks. EKT 2010, kohta 13.42).

7. Nettotoimintaylijäämä

7.50

Nettotoimintaylijäämä saadaan perushintaisesta nettoarvonlisäyksestä vähentämällä siitä palkansaajakorvaukset ja muut tuotantoverot ja lisäämällä siihen muita tuotantotukipalkkioita.

8. Korot, maanvuokrat

7.51

Maatalouden alueellisiin taloustileihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin maatalouden taloustileihin: virrat, jotka luokitellaan koroiksi ja maanvuokriksi maatalouden taloustileissä, luokitellaan samalla tavalla maatalouden alueellisissa taloustileissä.

9. Maatalouden yrittäjätulo: yleiset laskentasäännöt

7.52

Maataloustoiminnoista ja muuta kuin maataloutta olevista sivutoiminnoista suoraan maksettava omaisuustulo eli näihin toimintoihin liittyvistä lainoista maksettavat korot, mukaan lukien maatalousmaan hankinta, ja maanomistajille maksetut vuokrat, vähennetään toimintaylijäämästä (ks. kohdat 3.070–3.087).

D. LYHYT KATSAUS TÄYTÄNTÖÖNPANOON

1. Johdanto

7.53

Tässä osassa tarkastellaan tiettyjä menetelmiin liittyviä näkökohtia, kuten maatilan valintaa ja tuotoksen mittaamista.

7.54

Maatila on maatalouteen liittyvien tilastollisten tutkimusten viiteyksikkö sekä kansallisissa että alueellisissa tutkimuksissa. Tämä on merkittävä etu maatalouden alueellisissa taloustileissä, koska tällöin tuotoksen määrällinen arvottaminen voi perustua suoraan muun muassa maa-alueiden, satojen ja karjan koon mittaamiseen liittyviin tilastojärjestelmiin. Maatilan käyttäminen yksikkönä myös lisää tilinpidon johdonmukaisuutta. Tuotos ja kustannukset viittaavat samanlaisiin yksikköryhmiin, vaikka ekstrapolointimenetelmät vaihtelevat lähteittäin. Lisäksi maatilan sekä luonteenomaisten toimintojen ja yksiköiden käsitteiden valinnalla vältetään mahdolliset kiistanalaiset oikaisut, joita ehkä olisi tehtävä kotipuutarhojen ja yksityisen ei-ammattimaisen kotieläinkasvatuksen osalta. Tämä käytäntö helpottaa maiden välisten vertailujen tekemistä. Yhteys fyysisiä määriä koskeviin tilastotietoihin, jotka ovat maataloudelle ratkaisevan tärkeitä ja takaavat, että kirjausten mittaaminen on johdonmukaista, koska korjauksia tai muita kuin tilastollisia oikaisuja rajoitetaan, yksinkertaistaa luonnollisesti laskelmia ja parantaa niiden laatua. Kyseiset näkökohdat ovat myös johdonmukaisia sen kanssa, että maatalouden alueellisissa taloustileissä pyritään käyttämään ensisijaisesti osista kokonaisuuteen -menetelmää.

2. Alueellisen maatalouden määritteleminen

7.55

Kunkin alueen maataloustoimiala muodostuu kaikista maatiloista, joiden tuotannontekijät sijaitsevat kyseisellä alueella. Kyseinen periaate, joka on johdonmukainen tuotantoyksiköiden kotipaikan käsitteen kanssa, saattaa aiheuttaa ongelmia: maataloustilastoissa maatilojen sijainti määritellään yleensä niiden päätoimipaikan mukaisesti eikä suoraan tuotannontekijöiden sijainnin mukaisesti. Kyseiset kaksi sijaintipaikkaa eivät aina ole samoja, ja kyseisen tilanteen todennäköisyys kasvaa maatilojen kasvaessa. Maatalouden alueellisissa taloustileissä jotkin maatilat on sen vuoksi luokiteltava uudelleen alueiden kesken ja joissakin tapauksissa jopa jaettava osiin. Tämä on käytännössä luultavasti vaikeaa, jolloin voi olla suositeltavaa säilyttää maatilojen sijaintipaikka samana kuin tilastotutkimuksissa. Kyseinen ehdotus riippuu kuitenkin kahdesta edellytyksestä: ensinnäkin sijaintipaikan määrittämismenetelmän on oltava sama asianomaisen maan kaikilla alueilla ja toiseksi kaikki kirjaukset on arvotettava lähteistä, joihin sovelletaan samoja maatilojen sijaintipaikan määrittämistä koskevia sääntöjä.

3. Maatalouden tuotoksen mittaaminen

7.56

Maatalouden tuotos sisältää tietyt kasvinviljelytuotteet, joita sama maatila käyttää uudelleen välituotekäyttönä; tämä koskee pääasiassa eläinten rehuksi tarkoitettuja tuotteita. Etenkin peltokasvien osalta alueellinen tuotos saatetaan usein määritellä alueella korjattujen määrien perusteella, joille annetaan hinta-arvo. Tällöin koko tuotos arvotetaan riippumatta siitä, onko se tarkoitettu kaupan pitämiseen toimialan ulkopuolella, myyntiin toisille maatiloille tai käytettäväksi samalla maatilalla. Alueiden tuotos saadaan siis suoraan maatalouden taloustileissä ja maatalouden alueellisissa taloustileissä sovelletun käsitteen mukaisesti. Hinnat, joilla yksikön sisäisen välituotekäytön muodostava tuotos arvotetaan, voivat perustua myös alueellisiin tietoihin ja vastata hintoja, joilla tuotosta pidetään kaupan. Alueellisten hintatietojen puuttuminen on kuitenkin yleinen ongelma tuotoksen arvottamisessa sekä kaupan pitämiseen tarkoitetun (alueellisen) tuotoksen että yksikön sisäisen välituotekäytön muodostavan tuotoksen osalta. Näin ollen maatalouden alueellisissa taloustileissä yksikön sisäisen välituotekäytön muodostavien tuotteiden arvottaminen aiheuttaa samoja vaikeuksia kuin kaupan pidettävien tuotteiden arvottaminen. Tilanne on luonnollisesti toinen, kun määriä ei voida arvottaa alueellisella tasolla. Tällöin ainoa mahdollinen toimintatapa on yleensä kansallisen tason arvottamiseen perustuva kokonaisuudesta osiin –menetelmä (*4).

7.57

Eläinten osalta on otettava huomioon seuraavat osatekijät riippumatta siitä, luokitellaanko ne varastoiksi vai kiinteäksi pääomaksi:

—	varastojen ja eläimiin liittyvän kiinteän pääoman bruttomuodostuksen muutosten arvottaminen aluetasolla, sillä kyseiset kaksi virtaa ovat tuotoksen epäsuoran laskentamenetelmän osatekijöitä;

—	alueiden välisen eläinkaupan arvottaminen, sillä kyseinen kauppa on tuotoksen epäsuoran laskentamenetelmän osatekijä;

—	eläinten tuonti- ja vientivirtojen jakautuminen alueittain;

—	omistusoikeuden siirtokulujen asianmukainen käsittely;

—	menetelmä maatalouden alueellisten taloustilien oikaisemiseksi maatalouden taloustileihin nähden.

7.58

Tietyissä tapauksissa epäsuora menetelmä kotieläintalouden tuotoksen laskemiseksi voi olla liian vaikea alueellisella tasolla. Tällöin on parempi laskea tuotos fyysisiä tietoja käyttävän mallin perusteella ja oikaista arvoja sen jälkeen maatalouden taloustilien arvoihin nähden.

4. Muuta kuin maataloutta olevat erottamattomat sivutoiminnot

7.59

Muuta kuin maataloutta olevat erottamattomat sivutoiminnot voidaan sisällyttää maatalouden alueellisiin taloustileihin eri tavoin toiminnon tyypin mukaisesti. Osa sivutoiminnoista, kuten maataloustuotteiden jalostus, on voimakkaasti keskittynyttä alueellisesti. Tällöin tuotoksen arvottaminen voi perustua sekä määrien että hintojen osalta paikallisiin tilastotietoihin. Kyseisen tuotoksen arvot maatalouden taloustileillä ovat tosiasiassa samat kuin maatalouden alueellisissa taloustileissä. Jotkin tapaukset voivat kuitenkin olla hankalampia. Joidenkin toimintojen osalta ei ehkä ole alueellista lähdettä, varsinkaan jos toiminnot eivät ole keskittyneet alusta alkaen tietyille alueille. Joidenkin toimintojen osalta alueellisia tietoja saadaan tilastotutkimuksista tai mikrotilinpidon tiedoista (esimerkiksi maatalouden kirjanpidon tietoverkosta (FADN)), mutta niiden alueellisesta edustavuudesta ei ole takeita. Tiedot voivat myös olla vanhoja, eikä luotettavia päivityslähteitä ole käytettävissä. Laatuindikaattoreita ei myöskään joskus ole saatavilla aluetasolla. Kaikissa kyseisissä tapauksissa maatalouden taloustilien arvot ovat maatalouden alueellisten taloustilien lähtökohta ja usein on käytettävä kokonaisuudesta osiin -menetelmää.

5. Välituotekäyttö

7.60

Maatalouden alueellisissa taloustileissä välituotekäyttö sisältää maatilojen käyttämät maataloustuotteet riippumatta siitä, käydäänkö niistä kauppaa suoraan tilojen välillä samalla alueella vai alueiden välillä vai välittäjien kautta (joista ei välttämättä tule tavaroiden omistajia ennen niiden jälleenmyyntiä). Lisäksi myös jotkin yksikön sisäisen välituotekäytön maataloustuotteet kirjataan välituotekäyttöön, etenkin tietyt olennaiset eläinten rehuna käytettävät viljakasvit. Eläinten ostoja ei kirjata välituotekäyttöön, ei edes tuonnin yhteydessä.

7.61

Ensimmäinen menetelmä maataloustuotteiden välituotekäytön laskemiseksi aluetasolla on laskea tuotekohtaisesti maatalouden alueellisten taloustilien tuotoksen ja sen tuotoksen osan erotus, jonka on tarkoitus lähteä toimialalta (*5). Tämä ei kuitenkaan anna täysin tarkkaa kuvaa maataloustuotteiden välituotekäytöstä alueella, koska vaikka siihen sisältyvät muilla alueilla sijaitsevien maatilojen välituotekäyttöön tarkoitetut maataloustuotteet, siihen eivät sisälly muilla alueilla sijaitsevilta maatiloilta tulevat maataloustuotteet. Välituotekäyttöä on sen vuoksi oikaistava maatalouden taloustilien arvojen mukaisesti.

7.62

Toinen mahdollinen laskentamenetelmä on käyttää tietolähteenä maatalouden kirjanpidon tietoverkkoa (FADN). Se mahdollistaa maataloustuotteiden välituotekäytön arvottamisen riippumatta siitä, tulevatko tuotteet muiden maatilojen myynnistä vai muista lähteistä, kuten tuonnista. Maatalouden kirjanpidon tietoverkko (FADN) ei kuitenkaan kata täsmälleen samalla tavalla tuotteita, joita sama maatila käyttää välituotekäyttönä, joten oikaisut ovat tarpeen. Välituotekäyttöä on sen vuoksi oikaistava maatalouden taloustilien arvojen mukaisesti.

(*2) Mikäli toisiaan vastaavat myynnit ja ostot ajoittuvat samalle tilinpitojaksolle."

(*3) Eläimen ostoa ei koskaan kirjata välituotekäyttönä (periaatteessa se on keskeneräisen työn hankinta, ks. kohta 2.067), ja kotieläintalouden tuotos voidaan laskea vain epäsuorasti myynnin, kiinteän pääoman bruttomuodostuksen ja varastojen muutoksen perusteella."

(*4) Käytetyn menetelmän mukaisesti yksikön sisäinen välituotekäyttö on oikaistava maatalouden taloustilien arvoihin."

(*5) Tähän eivät sisälly tuodut maataloustuotteet (paitsi eläimet).”;"

(*2) Mikäli toisiaan vastaavat myynnit ja ostot ajoittuvat samalle tilinpitojaksolle.

(*4) Käytetyn menetelmän mukaisesti yksikön sisäinen välituotekäyttö on oikaistava maatalouden taloustilien arvoihin.

(*5) Tähän eivät sisälly tuodut maataloustuotteet (paitsi eläimet).”;”

LIITE II

”LIITE II

TIETOJEN TOIMITTAMISEN AIKATAULU

Tuotoksen jokaisesta nimikkeestä (nimikkeet 01–18, alanimikkeet mukaan luettuina) on toimitettava perushintainen arvo sekä sen osatekijät (tuottajahintainen arvo, tuotetukipalkkiot ja tuoteverot).

Tuotantotilin tiedot sekä kiinteän pääoman bruttomuodostusta koskevat tiedot on toimitettava sekä käypinä hintoina että edellisen vuoden hintoina.

Arvot on ilmoitettava miljoonina kansallisena rahayksikkönä. Työpanos on ilmoitettava tuhansina vuosityöyksiköinä.

Maatalouden alueellisten taloustilien tiedot on esitettävä NUTS 2 -tasolla ja toimitettava ainoastaan käypinä hintoina.

1. Tuotantotili

Vertailuvuotta n koskevien tietojen toimittaminen

Nimike

Muuttujien luettelo

Marraskuu

vuosi n (maa-talouden taloustilit – arviot)

Maaliskuu

vuosi n + 1 (maa-talouden taloustilit – arviot)

syyskuu

vuosi n + 1 (maa-talouden taloustilit – tiedot)

syyskuu

vuosi n + 2 (maa-talouden alueelliset taloustilit – tiedot)

VILJAKASVIT (ml. siemenet)

01.1

Vehnä ja speltti

01.1/1

Tavallinen vehnä ja speltti

–

01.1/2

Durumvehnä

–

01.2

Ruis sekä vehnän ja rukiin seosvilja

01.3

Ohra

01.4

Kaura ja seosviljat

01.5

Viljamaissi

01.6

Riisi

01.7

Muut viljakasvit

TEOLLISUUSKASVIT

02.1

Öljykasvien siemenet ja hedelmät (ml. siemenet)

02.1/1

Rapsin- ja rypsinsiemenet

–

02.1/2

Auringonkukka

–

02.1/3

Soija

–

02.1/4

Muut öljykasvituotteet

–

02.2

Valkuaiskasvit (ml. siemenet)

02.3

Raakatupakka

02.4

Sokerijuurikas

02.5

Muut teollisuuskasvit

02.5/1

Kuitukasvit

–

02.5/2

Humala

–

02.5/3

Muut teollisuuskasvit: muut

–

REHUKASVIT

03.1

Rehumaissi

–

03.2

Rehujuurikasvit (ml. rehujuurikas)

–

03.3

Muut rehukasvit

–

VIHANNEKSET JA PUUTARHATALOUSTUOTTEET

04.1

Tuoreet vihannekset

04.1/1

Kukkakaali

–

04.1/2

Tomaatit

–

04.1/3

Muut tuoreet vihannekset

–

04.2

Taimet ja kukat

04.2/1

Taimet

–

04.2/2

Koristekasvit (ml. joulupuut)

–

04.2/3

Istutukset

–

PERUNAT (ml. siemenperunat)

HEDELMÄT

06.1

Tuoreet hedelmät

06.1/1

Syötäväksi tarkoitetut omenat

–

06.1/2

Syötäväksi tarkoitetut päärynät

–

06.1/3

Persikat

–

06.1/4

Muut tuoreet hedelmät

–

06.2

Sitrushedelmät

06.2/1

Makeat appelsiinit

–

06.2/2

Mandariinit

–

06.2/3

Sitruunat

–

06.2/4

Muut sitrushedelmät

–

06.3

Trooppiset hedelmät

06.4

Viinirypäleet

06.4/1

Syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet

–

06.4/2

Muut viinirypäleet

–

06.5

Oliivit

06.5/1

Syötäviksi tarkoitetut oliivit

–

06.5/2

Muut oliivit

–

VIINIT

07.1

Pöytäviini

–

07.2

Laatuviini

–

OLIIVIÖLJY

MUUT KASVINVILJELYTUOTTEET

09.1

Pääasiallisesti punontaan tai palmikointiin käytetyt kasviaineet

–

09.2

Siemenet

–

09.3

Muut kasvinviljelytuotteet: muut

–

KASVINVILJELYN TUOTOS (01–09)

ELÄIMET

11.1

Nautakarja

11.2

Siat

11.3

Hevoseläimet

11.4

Lampaat ja vuohet

11.5

Siipikarja

11.6

Muut eläimet

ELÄINTUOTTEET

12.1

Maito

12.2

Munat

12.3

Muut eläintuotteet

12.3/1

Raakavilla

–

12.3/2

Silkkiäistoukkien kotelot

–

12.3/3

Muut eläintuotteet: muut

–

KOTIELÄINTALOUDEN TUOTOS (11 + 12)

MAATALOUSTUOTTEIDEN TUOTOS (10 + 13)

MAATALOUSPALVELUJEN TUOTOS

15.1

Maatalouspalvelut

–

15.2

Maitokiintiöiden vuokraus

–

MAATALOUDEN TUOTOS (14 + 15)

MUUTA KUIN MAATALOUTTA OLEVAT SIVUTOIMINNOT (MAATALOUDESTA EROTTAMATTOMAT)

17.1

Maataloustuotteiden jalostus

17.2

Muut erottamattomat sivutoiminnot (tavarat ja palvelut)

MAATALOUSTOIMIALAN TUOTOS (16 + 17)

VÄLITUOTEKÄYTTÖ YHTEENSÄ

19.01

Siemenet ja taimet

19.02

Energia; voiteluaineet

19.02/1

—

sähkö

–

19.02/2

—

kaasu

–

19.02/3

—	muut polttoaineet

–

19.02/4

—

muut

–

19.03

Lannoitteet ja maanparannusaineet

19.04

Kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet

19.05

Eläinlääkintäkustannukset

19.06

Rehut

19.06/1

—	muilta maatiloilta hankitut rehut

19.06/2

—	maataloustoimialan ulkopuolelta ostetut rehut

19.06/3

—	saman maatilan tuottamat ja kuluttamat rehut

19.07

Välineiden huolto

19.08

Rakennusten huolto

19.09

Maatalouspalvelut

19.10

Välilliset rahoituspalvelut (FISIM)

19.11

Muut tavarat ja palvelut

PERUSHINTAINEN BRUTTOARVONLISÄYS (18 – 19)

KIINTEÄN PÄÄOMAN KULUMINEN

21.1

Laitteet

–

21.2

Rakennukset

–

21.3

Istutukset

–

21.4

Muut

–

PERUSHINTAINEN NETTOARVONLISÄYS (20 – 21)

2. Tulonmuodostustili

		Vertailuvuotta n koskevien tietojen toimittaminen
		a	b	c	d
Nimike	Muuttujien luettelo	marraskuu vuosi n (maatalouden taloustilit – arviot)	maaliskuu vuosi n + 1 (maatalouden taloustilit – arviot)	syyskuu vuosi n + 1 (maatalouden taloustilit – tiedot)	syyskuu vuosi n + 2 (maatalouden alueelliset taloustilit – tiedot)
23	PALKANSAAJA-KORVAUKSET	X	X	X	X
24	MUUT TUOTANTOVEROT	X	X	X	X
25	MUUT TUOTANTOTUKI-PALKKIOT	X	X	X	X
26	TUOTANNONTEKIJÄTULO (22 – 24 + 25)	X	X	X	X
27	TOIMINTAYLI-JÄÄMÄ/SEKATULO (22 – 23 – 24 + 25)	X	X	X	X

3. Yrittäjätulon tili

		Vertailuvuotta n koskevien tietojen toimittaminen
		a	b	c	d
Nimike	Muuttujien luettelo	marraskuu vuosi n (maa-talouden taloustilit – arviot)	maaliskuu vuosi n + 1 (maatalouden taloustilit – arviot)	syyskuu vuosi n + 1 (maatalouden taloustilit – tiedot)	syyskuu vuosi n + +2 (maatalouden alueelliset taloustilit – tiedot)
28	MAANVUOKRAT	X	X	X	X
29	KERTYNYT MAKSAMATTA OLEVA KORKO	X	X	X	X
30	KORKOSAAMINEN	X	X	X	X
31	YRITTÄJÄTULO (27 – 28 – 29 + 30)	X	X	X	X

4. Pääomatilin osatekijät

		Vertailuvuotta n koskevien tietojen toimittaminen
		a	b	c	d
Nimike	Muuttujien luettelo	marraskuu vuosi n (maa-talouden taloustilit – arviot)	maaliskuu vuosi n + 1 (maa-talouden taloustilit – arviot)	syyskuu vuosi n + 1 (maa-talouden taloustilit – tiedot)	syyskuu vuosi n + 2 (maa-talouden alueelliset taloustilit – tiedot)
32	KIINTEÄN PÄÄOMAN BRUTTOMUODOSTUS, MAATALOUSTUOTTEET	–	–	X	X
32.1	Kiinteän pääoman bruttomuodostus, istutukset	–	–	X	–
32.2	Kiinteän pääoman bruttomuodostus, eläimet	–	–	X	–
33	KIINTEÄN PÄÄOMAN BRUTTOMUODOSTUS, MUUT KUIN MAATALOUSTUOTTEET	–	–	X	X
33.1	Kiinteän pääoman bruttomuodostus, välineet	–	–	X	–
33.2	Kiinteän pääoman bruttomuodostus, rakennukset	–	–	X	–
33.3	Kiinteän pääoman bruttomuodostus, muut	–	–	X	–
34	KIINTEÄN PÄÄOMAN BRUTTOMUODOSTUS (EI SISÄLLÄ VÄHENNYSKELPOISTA ARVONLISÄVEROA) (32 + 33)	–	–	X	X
35	KIINTEÄN PÄÄOMAN NETTOMUODOSTUS (EI SISÄLLÄ VÄHENNYSKELPOISTA ARVONLISÄVEROA) (34 – 21)	–	–	X	X
36	VARASTOJEN MUUTOKSET	–	–	X	X
37	PÄÄOMANSIIRROT	–	–	X	X
37.1	Investointiavustukset	–	–	X	–
37.2	Muut pääomasiirrot	–	–	X	–

5. Maatalouden työpanos

		Vertailuvuotta n koskevien tietojen toimittaminen
		a	b	c
Nimike	Muuttujien luettelo	marraskuu vuosi n (maa-talouden taloustilit – arviot)	maaliskuu vuosi n + 1 (maa-talouden taloustilit – arviot)	syyskuu vuosi n + 1 (maa-talouden taloustilit – tiedot)
38	MAATALOUDEN KOKONAISTYÖPANOS	X	X	X
38.1	Maatalouden palkaton työpanos	X	X	X
38.2	Maatalouden palkallinen työpanos	X	X	X

”