(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 21 päivänä joulukuuta 2020 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien valokaapelien tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn perusasetuksen 10 artiklan nojalla. Se julkaisi menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun Europacable, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt valituksen unionin tuottajien puolesta. Valituksen tekijän osuus valokaapelien kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä tuesta ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille (3) vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan valituksen ja kutsui Kiinan viranomaiset neuvotteluihin. Kiinan viranomaisten kanssa järjestettiin kuuleminen 16 päivänä joulukuuta 2020. Molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ei kuitenkaan päästy.

(4)

Komissio pani 24 päivänä syyskuuta 2020 vireille erillisen polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (4), joka koski Kiinasta peräisin olevaa samaa tuotetta, jäljempänä ’erillinen polkumyynnin vastainen tutkimus’. Vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat analyysit, jotka tehtiin tässä tukien vastaisessa ja erillisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa ovat soveltuvin osin täysin samat, koska unionin tuotannonalan määritelmä, otokseen valitut unionin tuottajat, tarkastelujakso ja tutkimusajanjakso ovat samat molemmissa tutkimuksissa.

(5)

Komissio sai vireillepanoa koskevia huomautuksia Kiinan viranomaisilta, alaa edustavalta Kiinan kauppakamarilta, jäljempänä ’CCCME’, yhdeltä tuojalta (Connect Com) ja valituksen tekijältä.

(6)

Kiinan viranomaiset väittivät, että tutkimusta ei pitäisi panna vireille, koska valituksessa ei esitetty tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen, jäljempänä ’WTO:n sopimus’, 11 artiklan 2 ja 3 kohdan ja perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävää näyttöä. Kiinan viranomaisten mukaan valituksessa ei esitetty riittävää näyttöä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista tai vahingosta eikä tuetun tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä. Vastauksena tähän Kiinan viranomaisten väitteeseen valituksen tekijä totesi, että valitus sisälsi tiedot, jotka olivat kohtuullisesti sen saatavilla, ja että valituksessa esitetään varsin runsaasti näyttöä, joka osoittaa tuen ja vahingon esiintymisen ja niiden välisen syy-yhteyden. Kiinan viranomaiset toistivat, että valitukseen ei sisältynyt riittävästi vaatimukset täyttävää näyttöä, ja riippumatta siitä, mitkä tiedot saattavat olla kohtuullisesti valituksen tekijän saatavilla, valituksessa on aina esitettävä riittävä näyttö tuen esiintymisestä ja luonteesta, merkittävästä vahingosta ja syy-yhteydestä.

(7)

Komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteen. Valituksessa esitetty näyttö käsitti tiedot, jotka olivat kohtuudella valituksen tekijän saatavilla kyseisessä vaiheessa. Kuten osoitetaan näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, joka sisältää komission arvion kaikesta komission käytettävissä olevasta näytöstä Kiinan osalta ja jonka perusteella komissio pani tutkimuksen vireille, vireillepanovaiheessa oli riittävä näyttö siitä, että väitetyt tuet mahdollistivat tasoitustullin käyttöönoton esiintymisensä, määränsä ja luonteensa perusteella. Valituksessa esitettiin myös riittävästi näyttöä siitä, että tuettu tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle vahinkoa.

(8)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei voinut käyttää käytettävissä olevia tietoja korvatakseen valituksessa esitetyn näytön puutetta. Komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaiset ymmärsivät väärin, mitä komissio teki vireillepanovaiheessa. Kuten 7 kappaleessa todetaan, valitukseen sisältyi perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävä näyttö tutkimuksen vireillepanoa varten. Valitukseen ei loogisesti olisi voinut sisältyä kaikkia tarvittavia tietoja, joita pyydettiin Kiinan viranomaisilta, koska se on osa yksityiskohtaista arviointia, jonka komissio tekee tutkimuksen aikana. Lisäksi komissio tarkasteli valitusta ottaen huomioon kaikki käytettävissään olevat tiedot väitetyistä tuista, mukaan lukien aiempi käytäntö. Tämä ei tarkoita sitä, että komissio soveltaa käytettävissä olevia tietoja, vaan sitä, että komissio käyttää kaikkia käytettävissä olevia tietoja vahvistaakseen valituksessa esitetyt väitteet. Sen vuoksi väite hylättiin.

(9)

Vireillepanoa edeltävissä kuulemisissa ja vireillepanon jälkeen esittämissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset väittivät erityisesti, että valituksen tekijä käytti valikoivasti Kiinan lakeja ja tulkitsi väärin niiden yhteyden valokaapelien tuotannonalaan ja että poliittiset asiakirjat, kuten Kiinan huipputeknologiatuotteiden luettelo, Broadband China -strategia, 13. viisivuotissuunnitelma tai Made in China 2025 -suunnitelma, ovat ainoastaan suuntaa-antavia eivätkä sitovia asiakirjoja. CCCME toisti saman väitteen. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että Made in China 2025 -asiakirjassa ei viitata erityisesti valokaapeleihin. Valituksen tekijä totesi, että komissio on vahvistanut jo aiemmissa tutkimuksissa, että Kiinan viisivuotissuunnitelmat ovat luonteeltaan sitovia.

(10)

Komissio totesi, että Kiinan viranomaiset eivät kiistä tällaisten suunnitelmien, ohjelmien tai suositusten olemassaoloa vaan vain sen, missä määrin ne ovat sitovia valokaapeleiden tuotannonalalla. Lisäksi komissio totesi, että valituksen tekijä oli toimittanut näyttöä, joka viittaa siihen, että useissa viranomaisten asiakirjoissa mainitaan ”valokuidut” ja Made in China 2025 -strategiassa mainitaan ”valokuituverkko”. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että näitä seikkoja ei sovellettaisi tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(11)

Kiinan viranomaiset totesivat myös, että valtion omistamia yrityksiä, valtion omistamia pankkeja tai Kiinan vienti- ja luottovakuutuslaitosta, jäljempänä ’Sinosure’, ei voida pitää julkisina eliminä ja että valituksen tekijä tukeutui perusteettomasti komission aiempiin päätelmiin, jotka koskivat täysin muita tuotannonaloja. CCCME toisti väitteen, jonka mukaan valtion omistamia pankkeja ei voida pitää julkisina eliminä. Valituksen tekijä väitti, että komissio on pitänyt pankkeja ja Sinosurea julkisina eliminä aiemmissa tutkimuksissa. Kiinan viranomaiset väittivät, että komission aiemmat päätelmät, jotka koskevat muita tuotannonaloja, eivät voi muodostaa riittävää näyttöä valituksessa siitä, että valtion omistamat pankit ja Sinosure toimivat julkisina eliminä tässä tutkimuksessa.

(12)

Komissio huomautti, että Kiinan viranomaisten tämä väite liittyy jo edellä esitettyyn väitteeseen ja että valituksessa mainittiin muun muassa Kiinan pankkilaki, jonka kuulumista Kiinan lainsäädäntöön Kiinan viranomaiset eivät kiistä. Komissio toi myös esiin, että EU:n hiljattaisissa tukien vastaisissa tutkimuksissa oli päätelty eri tavalla tästä asiasta (5). Se, että näissä tutkimuksissa käsiteltiin tuotannonaloja, jotka eivät liity valokaapeleiden tuotannonalaan, ei sulje pois edellä mainittujen laitosten pitämistä julkisina eliminä. Lisäksi valtion omistusta koskevaa näyttöä voidaan pitää näyttönä, joka viittaa siihen, että jokin yhteisö on julkinen elin, joka voi myöntää taloudellista tukea (6).

(13)

Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että valituksen tekijä ei esittänyt edellytyksiä, jotka koskivat maan ulkopuolisen vertailuarvon soveltamista lainoihin ja maankäyttöoikeuksiin. Komissio totesi kuitenkin, että valitukseen sisältyviä väitteitä tukevat EU:n hiljattaiset tukien vastaiset tutkimukset, joissa on päätelty, että näiden seikkojen osalta tarvitaan ulkoisia vertailuarvoja, joita oikaistaan Kiinan vallitsevien olosuhteiden mukaisesti (7).

(14)

Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että valituksen tekijän esittämiä useita tukijärjestelmiä ei voida pitää tukena, koska valituksen tekijä ei toimittanut yksityiskohtaista näyttöä näiden tukien esiintymisestä, määrästä eikä luonteesta tai tuen ja tarkasteltavana olevan tuotteen välisestä suorasta suhteesta.

(15)

Valituksen tekijän mukaan valituksessa annettiin esimerkkejä suorista varojen siirroista ja viitattiin erityisesti useiden valokaapeleiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vuosikertomuksiin, joissa selvästi tuotiin esiin avustusten muodossa saadut suorat varojen siirrot. Valituksen tekijä toimitti myös yhden vientiä harjoittavan tuottajan julkaiseman asiakirjan, jossa yksilöitiin sen Kiinan viranomaisilta saama taloudellinen tuki.

(16)

Kiinan viranomaiset väittivät, että valituksen tekijä ei toimittanut eri tukien osalta näyttöä etuudesta ja erityisyydestä. Komissio katsoo, että valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä etuudesta ja erityisyydestä niiden tietojen perusteella, jotka olivat kohtuudella saatavilla. Komissio tarkasteli valituksessa esitettyä näyttöä ja teki oman arvionsa kaikista merkityksellisistä tekijöistä näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, joka asetettiin avoimeen asiakirja-aineistoon vireillepanon yhteydessä. Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä vireillepanon jälkeen mutteivät toimittaneet mitään lisänäyttöä.

(17)

Sen vuoksi komissio päätteli, että valituksessa esitettiin riittävästi näyttöä, joka osoitti Kiinan viranomaisten myöntämien väitettyjen tukien esiintymisen.

(18)

Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset ja CCCME väittivät, että valituksen tekijä jätti virheellisesti huomiotta sen, että unionin valokaapelien tuotannonalalle myönnettiin hyvin samankaltaisia tukia kuin Kiinassa, ja että komission ei pitäisi toimia kaksinaismoralistisesti. Valituksen tekijän mukaan nämä väitteet ovat merkityksettömiä tässä tutkimuksessa. Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä ja väittivät, että tutkimalla väitettyjä tukia Kiinassa komissio vääristää markkinoita unionin ulkopuolisten kilpailijoiden vahingoksi. Tällainen lähestymistapa johtaa protektionistisiin toimenpiteisiin ja estää kansainvälistä kauppaa ja kehitystä.

(19)

EU:ssa esiintyviä tukia koskevalla väitteellä ei ole painoarvoa tutkimuksen vireillepanon perustana olevassa komission arvioinnissa, koska ne eivät kuulu tätä varten tarkasteltaviin tekijöihin.

(20)

Vireillepanon jälkeen esittämissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset väittivät, että hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa ei esitetty tosiasiallisia myyntitietoja ja että otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksissa ei esitetty merkityksellistä yhteenvetoa luottamuksellisista tiedoista. Kiinan viranomaisten mukaan tämä esti niitä kumoamasta asianmukaisesti valituksen tekijän esittämiä vahinkoa koskevia väitteitä ja ne väittivät, että kyselyvastaukset vaikuttivat olevan ristiriidassa valituksen kanssa väitetyn vahingon osalta.

(21)

Komissio katsoo, että asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettu valituksen versio ja kyselyvastaukset sisältävät kaiken olennaisen näytön ja ei-luottamukselliset tiivistelmät tiedoista, joille on myönnetty luottamuksellinen käsittely, jotta asianomaiset osapuolet voisivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan menettelyssä. On syytä muistaa, että perusasetuksen 29 artiklassa sallitaan luottamuksellisten tietojen suojaaminen olosuhteissa, joissa niiden luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin tältä osin.

(22)

Tutkimuksen vireillepanoa koskevista aineellisista vaatimuksista Kiinan viranomaiset ja CCCME väittivät, että valituksen tekijä ei toimittanut vertailukelpoisia tietoja myyntihinnoista ja kannattavuudesta. Kiinan viranomaiset ja CCCME väittivät myös, että valituksen tekijän esittämä tavoitevoitto ei ollut perusteltu ja että valituksen tekijälle aiheutunut olisi voinut johtua muista tekijöistä, kuten yhden unionin tuottajan ylivarastoinnista.

(23)

Connect Com tuki Kiinan viranomaisten vireillepanosta esittämiä väitteitä. Connect Com väitti erityisesti, että polkumyyntitutkimus ja rinnakkainen tukien vastainen tutkimus saattavat johtaa kaksinkertaiseen korjaustoimenpiteeseen EU:n tuotannonalan osalta ja tasoitustoimenpiteiden väärinkäyttöön. Connect Comin mukaan valitukseen sisältyvien tukia, vahinkoa ja tuen ja vahingon välistä syy-yhteyttä koskevien väitteiden tueksi ei esitetty riittävää näyttöä. Syy-yhteyttä koskevan näytön puuttumisesta Connect Com väitti, että EU:n tuotannonalan markkinaosuuden supistumiseen oli useita vaihtoehtoisia syitä, kuten muista kolmansista maista tulevan tuonnin lisääntyminen tarkastelujaksolla ja EU:ssa esiintyvä ylikapasiteetti. Lisäksi Connect Com väitti, että valitus oli pelkkä kopio polkumyyntitutkimuksessa esitetystä valituksesta ja että valituksen tekijän olisi pitänyt erottaa toisistaan polkumyynnistä väitetysti johtuva vahinko ja tuista väitetysti johtuva vahinko.

(24)

Kiinan viranomaisten ja CCCME:n mukaan valituksessa ei myöskään osoitettu, että vahinkoa olisi aiheutunut, koska unionin tuotannonala kasvatti tuotantoaan ja hienoinen tuotantokapasiteetin väheneminen, joka johtuu unionin tuotannonalan kyvyttömyydestä tyydyttää kaikkea uutta kulutusta Euroopassa, ei itsessään ole merkittävän vahingon indikaattori. Myös myyntimäärät kasvoivat, unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi lähes 80 prosentissa ja kannattavuuden suuntaus on epäselvä eikä osoita vahinkoa. Valituksen tekijä vastasi, että unionin kulutuksen kasvu hyödytti Kiinasta tulevaa tuontia, että jäljellä olevalla markkinaosuudella ei ole merkitystä vahingon arvioinnin kannalta ja että kiinalaisten tuottajien voittamien tarjouskilpailujen vaikutukset konkretisoituvat tietyn ajan kuluttua. CCCME vastasi, että kulutusta, tuotantoa ja tuotantokapasiteettia koskevat tiedot osoittavat, että unionin tuotannonala pystyi tyydyttämään suurimman osan EU:n kulutuksen kasvusta ja laajentamaan samalla liiketoimintaansa.

(25)

Lisäksi Kiinan viranomaiset ja CCCME väittivät, että valitukseen ei sisältynyt mitään näyttöä tuetun tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä. Ensinnäkin Kiinan viranomaiset ja CCCME väittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan tilanteen kehittymisen välillä ei ollut mitään korrelaatiota. Ne totesivat esimerkiksi, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi voimakkaimmin vuosina 2017–2018, jolloin unionin tuotannonalan kannattavuus parani eniten. Toiseksi, kolmansista maista tuleva tuonti kasvoi vuosien 2018 ja 2019 välillä toisin kuin Kiinasta tuleva tuonti, eikä tämän tuonnin vaikutuksen voida katsoa johtuvan Kiinasta, ja jos vahinkoa on tapahtunut, se on itse aiheutettua ja johtuu unionin tuotannonalan hitaasta reagoinnista markkinoiden muutoksiin.

(26)

Valituksen tekijä vastasi väitteeseen toteamalla, että syy-yhteys voidaan osoittaa, koska vahinko tapahtui samaan aikaan kuin Kiinasta tuleva tuonti kasvoi, ja että kolmansista maista tulevaa tuontia ei voida pitää vahingon syynä, koska joko tuonti oli vähimmäistasoa tai sen osalta ei ollut näyttöä vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta.

(27)

CCCME vastasi muistuttamalla, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi voimakkaimmin vuosina 2017–2018, jolloin unionin tuotannonalan kannattavuus parani eniten, ja että Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymisen ja unionin tuotannonalan myyntimäärien vähenemisen välillä ei ollut korrelaatiota. Sen sijaan CCCME huomautti kolmansista maista tulevasta tuonnista, että tämä tuonti lisääntyi kaikkiaan, kun taas Kiinasta tuleva tuonti väheni vuosien 2018 ja 2019 välillä. Lopuksi CCCME totesi, että valituksen tekijä ei kiistänyt väitteitä, joiden mukaan käytännössä kaikki vahinkoindikaattorit osoittivat myönteistä suuntausta ja että väitetty vahinko oli ainakin jossain määrin itse aiheutettua. Lisäksi CCCME väitti, että koronaviruspandemian vaikutukset ja väitteet sähkökaapelikartellin olemassaolosta olisi myös otettava huomioon arvioitaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen. Kiinan viranomaiset ja CCCME totesivat lisäksi, että valituksen tekijän esittämät tuontitiedot eivät olleet luotettavia, koska ne olivat vanhentuneita ja perustuivat olettamuksiin tarkasteltavana olevan tuotteen painosta ja sen osuudesta CN-koodissa 8544 70 00. Lisäksi Kiinan viranomaisten ja CCCME:n mukaan valituksessa esitetyt hinnat alittavuutta koskevat laskelmat olivat virheellisiä, koska ne koskivat vain yhtä viejää yhdessä erityisessä tarjouskilpailussa.

(28)

Valituksen tekijä viittasi rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa antamaansa vastaukseen, jossa se totesi, että huomioon olisi otettava pidempi ajanjakso, jotta nähdään tuontimäärän lisääntyminen, jota CCCME ei kiellä ja jonka kolmannen osapuolen markkinatiedot (CRU) vahvistavat, ja että laskelmat eivät olleet virheellisiä, koska valituksen tekijän oli toimitettava vain kohtuullisesti saatavilla olevia tietoja, joihin sisältyi tietoja useilta tuottajilta unionissa ja Kiinassa.

(29)

CCCME totesi, että on valituksen tekijän velvollisuutena perustella väitteensä ja esittää näyttöä tuontitiedoista ja että CRU:n tiedot koskivat valokuituja eivätkä valokaapeleita. Hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevista laskelmista CCCME toisti, että ne eivät täyttäneet riittävää näyttöä koskevaa vaatimusta ja että useissa laskelmissa valituksen tekijä viittasi vain yhden kiinalaisen tuottajan hintoihin (esim. vapaaseen liikkeeseen luovutetun viennin hinta, jota käytettiin vahinkomarginaalin laskemiseen vuoden 2019 alkupuoliskolla, ja vientihinta, jota käytettiin tuotantokustannuksiin viitehinnan alittavuuden osalta vuoden 2019 jälkipuoliskolla).

(30)

Komissio katsoo, että mikään vireillepanoa koskevista väitteistä ei osoittanut vääräksi päätelmää, jonka mukaan tukien vastaisen menettelyn vireillepanoon oli riittävästi näyttöä. Valitukseen sisältyi riittävä näyttö siitä, että tuettu tuonti oli aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Valituksen erillinen vahinkoanalyysi osoittaa Kiinasta tulevan tuonnin lisääntymisen EU:n markkinoilla (sekä absoluuttisesti että suhteellisesti) hinnoilla, jotka alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat. Vaikuttaa siltä, että väitetty tuettu tuonti oli aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, mitä osoittavat esimerkiksi myynnin ja markkinaosuuden supistuminen sekä taloudellisten tulosten heikkeneminen.

(31)

Valituksessa esitetty näyttö sisälsi erilliset hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevat laskelmat kunkin edustavan tuotelajin osalta. Komissio oli tyytyväinen valituksen tekijän esittämään näyttöön hinnan alittavuudesta ja viitehinnan alittavuudesta ja katsoi, että valitus täytti riittää näyttöä koskevat vaatimukset tutkimuksen vireillepanoa varten.

(32)

Väitteestä, jonka mukaan valituksen tekijä ei toimittanut luotettavia/vertailukelpoisia tietoja myyntihinnoista, komissio katsoi, että asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettu valituksen versio sisälsi kaikki olennaiset todisteet ja ei-luottamukselliset yhteenvedot luottamuksellisista tiedoista, jotta asianomaiset osapuolet voivat käyttää puolustautumisoikeuttaan koko menettelyn ajan.

(33)

Perusasetuksen 29 artiklassa (ja WTO:n sopimuksen 12 artiklan 4 kohdassa) sallitaan luottamuksellisten tietojen suojaaminen tilanteissa, joissa tiedon luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon.

(34)

Syy-yhteyttä koskevan näytön riittävyydestä on otettava huomioon jäljempänä esitetyt seikat. Ensinnäkin valituksessa osoitettiin, että unionin tuotannonalan tilanne heikkeni samaan aikaan kun tuettu tuonti lisääntyi hinnoilla, jotka alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat. Jo tämä viittaa syy-yhteyden olemassaoloon. Toiseksi, mitä tulee muihin tekijöihin, kuten kolmansista maista tulevaan tuontiin ja muihin Kiinan viranomaisten ja CCCME:n mainitsemiin seikkoihin, niiden vaikutus ei ole sellainen, että se vahingoittaisi unionin tuotannonalaa eikä analyysissä tullut esiin, että vahinko olisi itse aiheutettu. Lisäksi väitteestä, jonka mukaan tukia koskeva tutkimus johtaisi tullin kaksinkertaiseen käyttöönottoon, komissio toteaa varmistaneensa, että tuen ja polkumyynnin tasoa osoittavan kumulatiivisen tullin käyttöönotto ei johda tuetun tuonnin vaikutusten kaksinkertaiseen tasoittamiseen, kuten 765 kappaleessa todetaan. Tuontimääristä valituksen tekijä toimitti tietoja, jotka perustuivat kohtuullisiin oletuksiin, kuten unionin tuotannonalan tuottaman ja myymän tarkasteltavana olevan tuotteen painoon, ja käytti markkinatietoja analyysin täydentämiseksi, jos julkisia tietoja ei ollut saatavilla. Mitä tulee valituksessa käytettyyn ajanjaksoon, jona tuontia mitattiin, väitetty vahinko on aiheutunut sekä polkumyynti- että tukikäytännöistä, minkä vuoksi eri tutkimusajanjakso olisi aiheuttanut kohtuuttoman rasitteen valituksen tehneelle tuotannonalalle.

(35)

Komissio ilmoitti 24 päivänä elokuuta 2021 perusasetuksen 29 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille, että se ei aio ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä ja aikoo jatkaa tutkimusta.

(36)

Koska väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä ei otettu käyttöön, tuontia ei kirjattu.

(37)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(38)

Sekä tällä tukien vastaisella tutkimuksella että 4 kappaleessa mainitulla erillisellä polkumyynnin vastaisella tutkimuksella on sama tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso.

(39)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti valituksen tekijälle, Kiinan viranomaisille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(40)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Mikään osapuoli ei pyytänyt neuvonantajan väliintuloa.

(41)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen. Se valitsi otoksen samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntimäärän perusteella unionissa tutkimusajanjaksolla. Otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin tuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 52 prosenttia, ja otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asiasta ei saatu huomautuksia, minkä vuoksi otos vahvistettiin.

(42)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(43)

Viisi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Tutkittuaan tuojien toimittamat otantatiedot komissio päätti, että otanta ei ollut tarpeen, ja pyysi kaikkia yhteistyössä toimineita tuojia toimittamaan vastauksensa kyselylomakkeeseen.

(44)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(45)

Kaksikymmentäviisi asianomaisen maan vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti kahdesta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus valokaapelien ilmoitetusta viennistä Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla oli yli 40 prosenttia.

(46)

Perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta.

(47)

Otoksen valintaa koskevia huomautuksia saatiin yhdeltä otoksen ulkopuoliselta vientiä harjoittavalta tuottajalta (Yangtze Optical Fibre and Cable Joint Stock Limited Company, jäljempänä ’YOFC’), joka halusi, että se sisällytetään otokseen.

(48)

YOFC väitti, että kun otetaan huomioon yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien suuri määrä, kahden otokseen valitun yrityksen osuus unioniin suuntautuvasta vientimäärästä oli suhteellisen vähäinen eikä ollut edustava kiinalaisten viejien osalta ja että komission käytäntönä aiemmissa tutkimuksissa on ollut valita otokseen vähintään kolme yritystä. Lisäksi YOFC väitti, että kolmen yrityksen otoksella voitaisiin välttää paremmin tilanne, jossa otokseen valittujen yritysten tilanteen muuttumisen takia otos voisi supistua yhteen yritykseen. Lopuksi YOFC väitti vielä, että jotkin tukiohjelmat ovat alueellisia, joten kattavamman yleiskuvan saamiseksi Kiinan tukijärjestelmistä otosta valittaessa olisi otettava huomioon maantieteellinen jakauma.

(49)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimpaan edustavaan tuotanto-, myynti- tai vientimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Kuten 45 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus Kiinasta unioniin suuntautuvasta ilmoitetusta viennistä tutkimusajanjaksolla oli 40 prosenttia, jota pidettiin edustavana. Komissio katsoi, että valittu otos perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valitut kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää koostuvat useista yksiköistä (neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa, seitsemän myyntiyksikköä ja yli 20 etuyhteydessä olevaa yritystä, jotka tarjoavat tuotantopanoksia tai rahoitusta). Otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan yhteistyössä toimiminen otoksen valinnan jälkeen on välttämätön muttei riittävä edellytys sille, että vientiä harjoittava tuottajan valintaa otokseen voidaan harkita perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio otti huomioon myös otokseen valittujen yritysten maantieteellisen jakautumisen: vientiä harjoittavien tuottajien kaksi ryhmää kattoivat kaksi provinssia ja paljon useampia provinsseja, kun otetaan huomioon kaikki tuotantopanoksia ja rahoitusta tarjoavat etuyhteydessä olevat yritykset. Koska kaikki perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan vaatimukset täyttyivät, otokseen ei tarvinnut valita kolmatta yritystä.

(50)

YOFC väitti myös, että se olisi sisällytettävä otokseen, koska se on kokenut tuottaja, joka vie unioniin korkealaatuisia valokaapeleita, ja sen valmistusprosessi eroaa muiden kiinalaisten tuottajien valmistusprosessista (se on vertikaalisesti integroitunut, käyttää eurooppalaista teknologiaa valokaapelien tuottamiseen, hyödyntää huipputeknologiaa, on ainoa kansallinen älykkään valmistuksen esittely-yksikkö Kiinassa ja sen valokuitujen tuotanto on erittäin automatisoitua). Se väitti vielä, että sen vientimäärä unioniin tutkimusajanjaksolla oli suhteellisen suuri. YOFC totesi myös, että yhdellä otokseen valitulla unionin tuottajalla on epäsuorasti hallussaan YOFC:n ja kahden YOFC:hen etuyhteydessä olevan yrityksen osakkeita, minkä vuoksi YOFC:n sisällyttäminen otokseen antaisi komissiolle mahdollisuuden saada kattavammin tietoja tuotannonalan rakenteesta. YOFC totesi myös, että konserniin kuuluu viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka sijaitsevat Hubein provinssissa, Guangdongin provinssissa, Sichuanin provinssissa, Jiangsun provinssissa ja Shanghai Cityssä, joten sisällyttämällä YOFC:n otokseen komissio saisi tietoa tukiohjelmista useammissa provinsseissa.

(51)

Kuten edellä selitetään, vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinta perustui kyseisestä maasta peräisin olevan vientimäärän suurimpaan osuuteen, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, ja hyvään maantieteelliseen jakaumaan Kiinassa. YOFC ei ollut suurimpien vientiä harjoittavien tuottajien joukossa, minkä vuoksi sitä ei valittu otokseen. Otokseen valitut kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ovat kokeneita yritysryhmiä, joka valmistavat ja myyvät korkealaatuisia valokaapeleita unioniin, ja myös niihin kuuluu vertikaalisesti integroituneita yksikköjä. Asiakirja-aineistossa ei myöskään ole tietoja, jotka osoittaisivat, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien käyttämä teknologia olisi vähemmän edistynyttä kuin muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien. YOFC ei ole esittänyt mitään näyttöä, joka kumoaisi tämän. Myöskään se, että yhdellä otokseen valitulla unionin tuottajalla on hallussaan vientiä harjoittavan tuottajan osakkeita, ei ole merkityksellistä vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinnan kannalta. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(52)

Otantalomakkeen palauttaneista otoksen ulkopuolisista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista kuusi ilmoitti komissiolle aikomuksestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla. Komissio asetti kyselylomakkeen saataville verkossa vireillepanopäivänä. Lisäksi komissio ilmoitti otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille, että niiden on toimitettava kyselyvastaus, jos ne haluavat yksilöllisen tarkastelun. Kyselyvastaus saatiin kahdelta yritykseltä.

(53)

Toinen kyselyvastauksen palauttaneista yrityksistä pyysi yksilöllistä tarkastelua samoista syistä kuin se pyysi otokseen sisällyttämistä (ks. 48 ja 50 kappale).

(54)

Toinen kyselyvastauksen palauttaneista yrityksistä pyysi yksilöllistä tarkastelua, koska se oli etuyhteydessä unionin tuojaan ja väitti, ettei se ole saanut mitään väitetyistä tuista.

(55)

Tutkimuksen monimutkaisuuden ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien monimutkaisen rakenteen vuoksi komissio päätti olla myöntämättä yksilöllistä tarkastelua, koska se olisi ollut kohtuuttoman työlästä ja olisi voinut estää komissiota saattamasta tutkimusta päätöksen säädetyissä määräajoissa.

(56)

Komissio lähetti kyselylomakkeen valituksen tekijälle ja unionin tuottajille, tuojille, käyttäjille sekä Kiinan vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetut kyselylomakkeet asetettiin verkossa saataville (8) vireillepanopäivänä.

(57)

Komissio lähetti myös Kiinan viranomaisille kyselylomakkeen. Se sisälsi erilliset kyselylomakkeet, jotka oli osoitettu Sinosurelle, pankeille ja muille rahoituslaitoksille, jotka tarjoavat rahoitusta tai vientiluottoja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, sekä otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien käyttämien tuotantopanosmateriaalien 10 suurimmalle tuottajalle ja jakelijalle. Kiinan viranomaisia pyydettiin hallinnollisista syistä myös keräämään näiden rahoituslaitosten toimittamat mahdolliset vastaukset ja lähettämään ne suoraan komissiolle.

(58)

Komissio sai Kiinan viranomaisilta kyselyvastauksen, johon sisältyi Export-Import Bank of Chinan, jäljempänä ’EXIM-pankki’, kyselyvastaus. Sinosurelta tai muilta pankeilta tai rahoituslaitoksilta taikka tuotantopanosmateriaalien tärkeimmiltä tuottajilta ja jakelijoilta ei kuitenkaan saatu vastausta.

(59)

Komissio hankki ja ristiintarkasti kaikki tuen, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 28 artiklan soveltamista. Koronaviruspandemian puhkeamisen ja sen johdosta toteutettujen toimenpiteiden vuoksi, jäljempänä ’koronavirusta koskeva ilmoitus’ (9), komissio ei kyennyt tekemään tarkastuskäyntejä Kiinan viranomaisten, otokseen valittujen yritysten ja yhteistyössä toimineiden tuojien ja käyttäjien toimitiloihin. Sen sijaan komissio tarkasti Kiinan viranomaisten toimittamat tiedot etätarkastuksessa, johon asianomaisten ministeriöiden ja muiden virastojen virkamiehet osallistuivat. Lisäksi komissio komissio suoritti videoneuvottelun välityksellä etätarkastuksen seuraavissa yrityksissä:

(60)

Komissio pyysi 10 päivänä toukokuuta 2021 otoksen ulkopuolisilta yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta sekä otokseen valituilta unionin tuottajilta lisätietoja muun muassa myyntitiedoista (tuotevalvontakoodiryhmittäin), investoinneista ja tarjouskilpailuista. Komissio tarkasti vastaukset etätarkastuksissa.

(61)

Komissio ilmoitti 24 päivänä elokuuta 2021 perusasetuksen 29 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille aikeestaan olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä ja jatkaa tutkimusta.

(62)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(63)

Komissio ilmoitti 14 päivänä syyskuuta 2021 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(64)

Kaikille osapuolille annettiin 20 päivän määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(65)

Huomautuksia saatiin valituksen tekijältä, Kiinan viranomaisilta, CCCME:ltä, otokseen valituilta kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta (Connect Com GmbH, jäljempänä ’Connect Com’). Kaksi otoksen ulkopuolista yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottaja toimitti selvennyksiä komission tekemistä virheistä, jotka liittyivät niiden yhteistyössä toimimiseen ja tarkkaan nimeen. Virheet korjattiin.

(66)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksen 5.7 kohdan säännösten mukaisesti. Kuuleminen järjestettiin CCCME:n kanssa.

(67)

Komissio käsittelee tässä asetuksessa huomautuksia, jotka toimitettiin tukien vastaisen menettelyn aikana. Huomautuksia, jotka toimitettiin erillisen polkumyyntitutkimuksen yhteydessä, ei käsitellä tässä asetuksessa, elleivät osapuolet nimenomaisesti ilmoittaneet, että toimitetut huomautukset koskevat molempia menettelyjä.

(68)

Tarkasteltavana ovat Kiinasta peräisin olevat yksimuotovalokaapelit, jotka muodostuvat yhdestä tai useammasta kuidusta, joista kullakin on oma kuorensa, sekä suojapäällysteestä, ja joihin voi olla yhdistetty sähköjohtimia ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8544 70 00 (Taric-koodi 8544700010), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(69)

Tutkimukseen eivät sisälly seuraavat tuotteet:

(70)

Valokaapeleita käytetään optisen siirron välineenä televiestintäverkoissa kaukosiirto-, metro- ja liityntäverkoissa.

(71)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(72)

Komissio on päättänyt tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen samankaltaisia tuotteita perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(73)

ZTT-ryhmä pyysi optisten maadoituskaapelien, jäljempänä ’OPGW-kaapelit’, ja optisten vaihejohdinkaapelien, jäljempänä ’OPPC-kaapelit’, jättämistä tutkimuksen ulkopuolelle. Se väitti, että vaikka nämä kaapelit kuuluvat tuotteen määritelmän piiriin, niiden fyysisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin (eli sähkönsiirtoon) sovelletaan eri teknisiä standardeja, niitä valmistetaan eri raaka-aineista ja eri tuotantoprosesseilla ja niitä myydään eri markkinoilla. Lisäksi väitettiin, että OPGW- ja OPPC-kaapelien osuus unioniin suuntautuvasta myynnistä on vähäinen. ZTT-ryhmä pyysi myös, että jos komissio katsoo OPGW- ja OPPC-kaapelien kuuluvan tuotteen määritelmän piiriin, näiden tuotteiden erityisominaisuuksiin, loppukäyttöön tai markkinasegmenttiin liittyvät tekijät on otettava tutkimuksessa huomioon.

(74)

OPGW- ja OPPC-kaapeleita käytetään tiedonsiirrossa, ja niillä on samat perusominaisuudet kuin muillakin valokaapeleilla, esimerkiksi seuraavat: i) ne sisältävät valokuituja; ii) päällystetyn valokuidun läpimitta on samaa luokkaa; iii) kuitujen lukumäärä on samaa luokkaa; iv) myös kuitujen lukumäärä moduulia kohtia on sama; ja v) kaapelin ytimen rakenne on sama. Tähän tosiseikkaan ei vaikuta se, että OPGW- ja OPPC-kaapeleilla on lisäkäyttötarkoituksia (sähkön siirto) ja tiettyjä ominaisuuksia (mm. elektroniset ominaisuudet, ei tulenkestävyyden vaatimusta, suurempaa vetolujuutta koskeva vaatimus).

(75)

Lisäksi kaikkiin kaapelilajeihin sovelletaan jossakin määrin erilaisia teknisiä eritelmiä ja standardeja. Raaka-aineiden osalta sillä seikalla, että valokaapelin yhdessä komponentissa käytetty yksi raaka-aine on erilainen kuin muissa kaapeleissa, ei ole merkitystä: kaikkien valokaapelien valmistuksessa käytetään valokuituja. Valmistusprosessin osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että tietyissä vakiovalokaapelien erityisesti suojatuissa malleissa on teräslankakerros vaipan ympärillä ja että nämä kaapelit tehdään samoilla laitteilla kuin OPGW-kaapelit. Lisäksi OPGW- ja OPPC-kaapelien suojavaipan valmistus koskee vain yhtä näiden kaapelien rakennusvaihetta, mikä ei oikeuta niiden jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Myöskään sillä ei ole merkitystä väitteen arvioinnin kannalta, että unioniin suuntautuvan OPGW- ja OPPC-kaapelien myynnin osuus oli pieni tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala tuottaa myös OPGW- ja OPPC-kaapeleita, minkä vuoksi se kilpailee suoraan kiinalaisten viejien kanssa myös näiden kaapeleiden osalta.

(76)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että OPGW- ja OPPC-kaapelit ovat valokaapeleita, joilla on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet kuin muilla tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvilla valokaapeleilla, minkä vuoksi näistä tuotteista ei tarvinnut tehdä erillistä analyysiä. Lisäksi niiden tuotevalvontakoodien perusteella, joita komissio käytti polkumyynti- ja vahinkomarginaaleja koskevissa laskelmissa, voidaan yksilöidä asianmukaisesti OPGW- ja OPPC-kaapelit ja komissio voi tehdä oikeudenmukaisen hintavertailun unionin ja kiinalaisten tuottajien välillä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(77)

ZTT-ryhmä ehdotti neljää menetelmää, joilla voitaisiin puuttua mahdollisiin kiertämiskäytäntöihin ja välttää ne, jos OPGW- ja OPPC-kaapelit jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tällaisia ovat i) tulliviranomaisten suorittama silmämääräinen ja asiakirjatarkastus, ii) sertifiointijärjestelmä, iii) tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuva tullivalvonta ja iv) seurantajärjestelmä. Koska pääteltiin, että OPGW- ja OPPC-kaapelit kuuluvat tutkimuksen piiriin, kiertämisen estämiseksi ehdotettuja menetelmiä ei ollut tarpeen käsitellä.

(78)

Ennen tuen ja tukiohjelmien muodossa annettavien väitettyjen tukien analysointia komissio arvioi valtion suunnitelmia, hankkeita ja muita asiakirjoja, jotka vaikuttivat tarkasteltavana olevan tuotteen ja/tai sen tuotantopanosten sektoriin ja olivat siten olennaisia päätelmien kannalta. Komissio totesi jäljempänä esitettävistä syistä, että kaikkien arvioitavana olevien tukien tai tukiohjelmien perustana on valokaapeleiden tuotannonalan edistämistä koskevien Kiinan viranomaisten keskushallinnon suunnitelmien toteuttaminen.

(79)

Kiinan talouden suuntaa ohjaa merkittävässä määrin pitkälle viety suunnitelmajärjestelmä, jossa esitetään prioriteetteja ja vahvistetaan tavoitteet, joihin keskus- ja paikallishallintojen on keskityttävä. Kaikilla hallinnon tasoilla on suunnitelmia, jotka kattavat kaikki talouden sektorit. Suunnitteluvälineissä asetetut tavoitteet ovat sitovia ja viranomaiset kullakin hallinnon tasolla valvovat, että alemmat hallintotasot panevat suunnitelmat täytäntöön. Kiinan suunnitelmajärjestelmän tuloksena resursseja osoitetaan sektoreille, jotka valtio on nimennyt strategisiksi tai muutoin poliittisesti merkittäviksi, eikä niitä jaeta markkinavoimien perusteella (10).

(80)

Kiinan viranomaiset pitävät valokaapelilaitteita keskeisenä tuotteena julkisten politiikka-asiakirjojen ja luettelojen (11) mukaan. Tällainen luokittelu on erittäin tärkeää, koska siinä otetaan tietyt sektorit sellaisten erityisten politiikka- ja tukitoimenpiteiden piiriin, joiden tarkoituksena on vauhdittaa kehitystä kullakin sektorilla (12). Valokaapelit ovat keskeinen komponentti internetverkkoinfrastruktuurissa, joten niillä on äärimmäisen tärkeä asema valokuituverkkojen ja laajakaistainternetin käyttöönotossa. Viimeksi mainittujen kehitystä Kiinassa ohjataan ja hallinnoidaan lukuisilla toisiinsa liittyvillä suunnitelmilla, ohjeilla ja muilla asiakirjoilla, joita annetaan kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. Esimerkkejä tällaisista keskeisistä toimintapoliittisista asiakirjoista ovat seuraavassa esitettävät suunnitelmat, hankkeet ja muut asiakirjat.

(81)

Kiinan 13. kansallisessa talouden ja yhteiskunnan kehityksen viisivuotissuunnitelmassa, jäljempänä ’13. viisivuotissuunnitelma’, joka kattaa vuodet 2016–2020, korostetaan Kiinan viranomaisten strategista visiota keskeisten teollisuudenalojen kehittämiseksi ja edistämiseksi. 13. viisivuotissuunnitelmassa korostettiin Kiinan viranomaisten aikomusta vahvistaa strategisen huipputeknologian heittämistä, joihin kuuluu tietotekniikka luvussa 6. Luvussa 23 todetaan lisäksi, että tietoverkkoja, joihin valokaapelit kuuluvat, pidetään ”strategisena kehittyvänä tuotannonalana”. Tähän liittyen 13. viisivuotissuunnitelmassa todetaan, että Kiinan viranomaiset auttavat varmistamaan kehittyvien tuotannonalojen tuotanto- ja innovointiketjujen nopean kehityksen, jotta voidaan vauhdittaa tuotannonalojen klusteroitumista niiden erityisominaisuuksien mukaan, ja kannustavat kiinalaisia yrityksiä kohdentamaan innovointiresursseja globaalisti.

(82)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että 13. viisivuotissuunnitelmassa ei ole viittausta valokaapeleihin ja että komissio vain oletti, että valokaapelit on luokiteltu ”tietoverkkoihin”. Kiinan viranomaisten mukaan 13. viisivuotissuunnitelman luvussa 6 mainitaan selvästi, että siinä keskitytään ”tarkoitukseltaan yleiseen” teknologiaan, luvussa 23 ei mainita valokaapeleiden tuotannonalaa ja luvussa 23 käytetystä termistä ”tietoverkko” käy selvästi ilmi, että kyseessä eivät ole valokaapelit tai tietyt tuotteet vaan yleinen infrastruktuuri. Samoin luvussa 25 puhutaan ”optisista verkoista” eikä tietyistä tuotteista kuten valokaapeleista.

(83)

13. viisivuotissuunnitelman luvussa 4 ”Kehittämisen filosofia” luetellaan ”tietoteknologian mukauttaminen” yhtenä kehittämisprioriteettina. Luvussa määritellään fokus ja prioriteetit 13. viisivuotissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi, ja siinä luetellut tekijät ovat strategisesti merkittäviä. Sen vuoksi ”tietotekniikkaa” pidetään keskeisenä osatekijänä maan kehittämisen kannalta 13. viisivuotissuunnitelman kattamalla kaudella. Lisäksi 13. viisivuotissuunnitelmassa viitataan ”tietotekniikkaan” useissa luvuissa, joissa käsitellään talouden ja yhteiskunnan eri sektoreita.

(84)

13. viisivuotissuunnitelman luvun 23 ”Strategisten uusien tuotannonalojen kehittäminen” jaksossa 2 ”Strategiset tuotannonalat” todetaan, että ”kannustamme strategisia tuotannonaloja ilmailun, merentutkimuksen, tietoverkkojen, luonnontieteiden ja ydinteknologian alalla”. Lisäksi luvussa 25 ”Kaikkialle ulottuvan ja tehokkaan tietoverkon rakentaminen” todetaan, että ”vauhditamme nopean, turvallisen ja kaikkialle ulottuvan seuraavan sukupolven mobiilitietoinfrastuktuurin rakentamista ja levitämme tietoverkkoteknologian käyttöä”, mihin sisältyvät uuden sukupolven nopeat valokuituverkot, edistyneet ja kaikkialle ulottuvat langattomat laajakaistaverkot ja uusi tietoverkkoteknologia. Lisäksi laatikossa 9 esitetään luettelo tietotekniikkahankkeista, joihin kuuluu kansallinen laajakaistasuunnitelma, jossa keskitytään nopeiden, suuren kapasiteetin optisten televiestintäjärjestelmien perustamiseen.

(85)

13. viisivuotissuunnitelma on keskeinen poliittinen asiakirja, jossa esitetään Kiinan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen prioriteetit ja tuodaan näin esiin keskeiset alat niin, ettei prioriteettien konkreettisen saavuttamisen kaikkia yksityiskohtia välttämättä esitetä. Sen vuoksi se, että valokaapeleita ei mainita 13. viisivuotissuunnitelmassa, ei tarkoita sitä, etteikö niitä pidettäisi keskeisenä ja välttämättömänä osatekijänä tietotekniikan ja tietoverkkoinfrastruktuurin kehittämiseen liittyvän yleisen strategien tavoitteen saavuttamisen kannalta.

(86)

Uuden sukupolven tietotekniikkateollisuus, johon myös valokaapelit kuuluvat tieto- ja viestintävälineenä, on kannustettava tuotannonala myös Made in China 2025 -aloitteessa (13). Tässä aloitteessa televiestintälaitteet määritellään myös supersuurnopeusteknologiaksi ja suuren kapasiteetin älykkääksi optisen siirron teknologiaksi, ja strategisia tehtäviä ja prioriteetteja käsittelevässä kohdassa etusijalle asetetaan valokuituverkon rakentamisen ja käyttöönoton vauhdittaminen.

(87)

Koska valokaapeleiden tuotannonala on Made in China 2025 -strategiassa kannustettava tuotannonala, se voi saada huomattavaa valtion rahoitusta. Made in China 2025 -aloitetta (14) – ja näin ollen epäsuorasti valokaapeleiden tuotannonalaa – tukemaan on perustettu joukko rahastoja, kuten kansallinen mikropiirirahasto (15), edistyneen valmistusteollisuuden rahasto (16) sekä kehittyvien tuotannonalojen investointirahasto (17).

(88)

Koska valokuituverkkojen rakentaminen sisältyy yhtenä tavoitteena Made in China 2025 -strategiaan tai muihin strategisiin suunnitteluasiakirjoihin, tuotteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta voidaan laajentaa kyseisten verkkojen rakentamista edelleen, kuten siirtoon käytettävät valokaapelit, kuuluvat näiden strategisten suunnitelmien soveltamisalaan ja saavat näin ollen hyötyä etuuskohtelun mukaisista toimenpiteistä.

(89)

Valokaapelit mainitaan lisäksi usein kohdassa ”Tietotekniikkateollisuuden uusi sukupolvi” ja erityisesti kohdassa ”Tieto- ja viestintälaitteet”. Made in China 2025 -etenemissuunnitelmaan (18) sisältyy kymmenen strategista toiminta-alaa, jotka ovat Kiinan viranomaisten kannalta keskeisiä tuotannonaloja. Siinä kuvataan osan 1 ”Tietotekniikkateollisuuden uusi sukupolvi” kohdassa 1.2 ”Tieto- ja viestintälaitteet” tuoteluokat nopeat ja suuren kapasiteetin optiset siirtolaitteet (400G/1Tbps) sekä nopeat optiset liityntälaitteet (10G/100Gbps) tuotteiksi, jotka kuuluvat tämän sektorin kehittämisprioriteetteihin. Tietotekniikan uusi sukupolvi saa siten etua asiakirjassa luetelluista tukimekanismeista, kuten tukipolitiikasta, veropolitiikasta sekä valtioneuvoston valvonnasta ja tuesta (19).

(90)

Valokaapelit liittyvät myös ”uusien materiaalien” luokkaan. Made in China 2025 -etenemissuunnitelman 9 jaksossa luetellaan ”uusia materiaaleja” ja niiden alaluokkia, muun muassa keskeisiä strategisia materiaaleja (9.2 kohta), kuten korkean suorituskyvyn kuidut ja komposiittimateriaalit. Kuten uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden luettelon (2006) kohdista 6020004 ja 6020005 käy ilmi, valokuitutuotteita, etenkin niitä, jotka liittyvät valokuitupreformeihin, joka on valokaapeleiden tärkein tuotantopanos, pidetään ”uusina materiaaleina”.

(91)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei selittänyt, millä perusteella se piti valokaapeleita ”uusina materiaaleina”. Ne korostivat, että etenemissuunnitelman 9.2.3 jaksossa viitataan vain ”korkean suorituskyvyn kuituihin ja komposiittimateriaaleihin” ja että vain valokaapeleiden tärkeintä tuotantopanosta eikä valokaapeleita pidetään ”uutena materiaalina”.

(92)

Komissio toisti, että uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden luettelossa (2006) valokuitutuotteita, mukaan lukien valokuitupreformit, pidetään ”uusina materiaaleina”. Valokuitupreformit ovat keskeinen tuotantopanosmateriaali, jotka tuovat suurta lisäarvoa valokaapeleiden tuotantoon ja joiden osuus tuotantokustannuksista on huomattava. Tämän vuoksi komissio päätteli, että koska valokuitupreformit, jotka ovat valokaapeleiden puolivalmiita tuotteita, sisältyvät ”uusien materiaalien” luetteloon, valokaapeleiden ja ”uusien materiaalien” luokan välillä on suora yhteys.

(93)

Made in China 2025 -etenemissuunnitelman lisäksi marraskuussa 2016 kymmenen strategisen toiminta-alan luettelosta tehtiin neljän keskeisen seikan luettelo (20), jonka julkaisi kansallinen valmistusstrategian neuvoa-antava komitea (NMSAC). Kiinan viranomaiset perustivat ryhmän laatimaan suunnitelmia, politiikkaa, hankkeita ja työskentelyjärjestelyjä edistämään valmistusteollisuuden kehittämistä ja koordinoimaan asioita alueiden ja osastojen välillä (21). Tässä luettelossa kukin kymmenestä strategisesta toiminta-alasta on jaettu neljään lukuun: i) keskeiset varaosat, ii) keskeiset materiaalit, iii) keskeiset edistyneet prosessit ja teknologiat sekä iv) tuotannonalan teknologia-alustat. Valokaapelit kuuluvat toiminta-alaan 1: uuden sukupolven tietotekniikka, kohta i) keskeiset perusvaraosat, alakohta 38 Ultrapienihäviöinen kuitu 400 G:n kaistanleveydellä (sähköverkko) ja kohta ii) keskeiset perusmateriaalit, alakohta 22 Uuden sukupolven optiset kuitumateriaalit.

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat kantansa, jonka mukaan 13. viisivuotissuunnitelma ja Made in China 2025 -aloite eivät ole velvoittavia tai laillisesti sitovia asiakirjoja.

(95)

Komissio toi esiin, että sen sijaan, että 13. viisivuotissuunnitelmassa esitettäisiin vain yleisiä kannustavia huomioita, siinä käytetään sanamuotoja, jotka viittaavat sen sitovuuteen. Kuten 85 kappaleessa todetaan, 13. viisivuotissuunnitelma on keskeinen poliittinen asiakirja, jossa esitetään Kiinan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen prioriteetit ja joka toimii perustana sitoville säädöksille, jotka viranomaisten on otettava huomioon ja pantava täytäntöön hyväksyessään uusia sääntöjä tai jakaessaan julkisia varoja.

(96)

Made in China 2025 -aloitetta on tarkasteltava yhdessä Made in China 2025 -etenemissuunnitelman kanssa ja on otettava huomioon rahastot, jotka on luotu Made in China 2025 -aloitteen tukemiseksi. Vaikka Made in China 2025 -aloitteessa pääasiassa esitetään yleiset periaatteet, joita on noudatettava, sen täytäntöönpano maksamalla valtion varoja tietyille kannustettaville tuotannonaloille on sitovaa, minkä vuoksi se on kohdennettu tällaisiin kannustettaviin tuotannonaloihin eikä sitä sovelleta yleisesti. Lisäksi Made in China 2025 -aloitteessa käytetään sanamuotoja, jotka viittaavat saavutettaviin tavoitteisiin, kuten ”vauhditamme valokuituverkkojen rakentamista ja käyttöönottoa” ja ”edistämme ponnekkaasti läpimurtokehitystä keskeisillä aloilla”, kun viitataan ”uuden sukupolven tietotekniikkateollisuuteen”, johon sisältyvät ”tieto- ja viestintälaitteet”.

(97)

Sen vuoksi komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(98)

Valokaapeleiden tuotannonala kuuluu myös Kiinan teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön, jäljempänä ’MIIT’, julkaiseman älykkään valmistusteollisuuden kehittämissuunnitelman (2016–2020) piiriin (22). Suunnitelman tarkoituksena on panna täyteen 13. viisivuotissuunnitelma ja siinä esitetään 10 keskeistä toimea, joilla pyritään lyhentämään tuotekehityssykliä, tehostamaan tuotantoa, parantamaan tuotteiden laatua, vähentämään toimintakustannuksia sekä resurssien ja energian kulutusta ja vauhdittamaan älykkään valmistusteollisuuden kehittämistä. Valtioneuvosto ilmoitti vuonna 2018 Kiinan suunnitelmasta laajentaa älykkään valmistuksen ohjelmaansa lisäämällä siihen noin 100 pilottihanketta samana vuonna, ja julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan kaksi otokseen valittuihin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevaa yritystä (Zhongtian Technology Precision Materials Ltd. ja Fiberhome Communication Technology) sisältyivät MIIT:n älykkään valmistuksen pilottidemonstrointihankkeiden luetteloon vuosina 2017 (23) ja 2018 (24). Lisäksi yksi yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista, Yangtze Optical Fibre and Cable, mainittiin ”National First Batch Smart Manufacturing Pilot Enterprise” -yrityksenä (25).

(99)

Vaikuttaa selvästi siltä, että maininta jossakin näistä luetteloista, jotka liittyvät Made in China 2025 -strategiaan, ei ole pelkästään mainoslause, vaan siihen liittyy myös taloudellisia etuja. Asiakirjassa ”MOF Notice concerning the transferred amounts for 2017 local industry transformation and upgrade programmes” on vastaava kohta rivillä 151, jossa todetaan, että Fiberhome Communication Technology sai ohjelmasta ”New Manufacturing mode of 5G communication network core equipment” tukea 12 miljoonaa RMB:tä.

(100)

Useat muutkin asiakirjat tukevat päätelmää, jonka mukaan Kiinan viranomaiset ovat luoneet verkkoteknologiainfrastruktuuria ja laajakaistaverkkoja varten laajan tukikehyksen, joka kattaa muun muassa valokaapelien tuotannonalan. Jo vuonna 2009 sähköisen tietoteollisuuden mukautus- ja elvytyssuunnitelmassa (26) Kiinan viranomaiset ilmoittivat nimenomaiseksi tavoitteeksi ohjata ja edistää laajakaista-valokuitu-liityntäverkon rakentamista.

(101)

Kiinan laajakaistastrategiassa vuodelta 2013 (27) Kiinan viranomaiset esittivät tavoitteeksi edistää nopeita liityntäverkkoja ja kaupunkialueilla liityntäverkkojen rakennusta ja uudistamista teknisillä menetelmillä, kuten kuitu kotiin (FTTH) ja kuitu rakennukseen (FTTB). Strategian mukaan valokuitujen laajentamista käyttäjäpuolelle on edistettävä ja on rakennettava asteittain kiinteä laajakaistayhteysverkko, jonka päälähteenä on valokuitu.

(102)

Broadband China -strategian politiikkavälineitä käsittelevässä luvussa Kiinan viranomaiset kuvaavat välineitä, joita käytetään strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, eli hyödynnetään täysimittaisesti keskushallinnon erilaisia erityisrahastoja ohjaamaan paikallisia rahastoja investoimaan laajakaistaverkkojen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä teollistamiseen, korkotuen tarjoamista tukikelpoisten laajakaistarakennushankkeiden lainoihin kansallisilla kehittämisalueilla läntisillä alueilla sekä verohelpotustuen vahvistamista ja laajakaistaverkkojen rakentamisen tukemista. Komissio pitää valokaapeleita keskeisenä komponenttina verkkoinfrastruktuurissa ja välttämättömänä laajakaistajärjestelmien perustamiselle, kuten 80 kappaleessa todetaan.

(103)

Broadband China -strategiassa ei esitetä pelkästään ei-sitovia tavoitteita verkkoinfrastruktuurin kehittämisestä. Kun sitä tarkastellaan yhdessä muiden asiakirjojen kanssa, on selvää, että Kiinan viranomaisten rahoitustuki on olennainen osa strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Valokuitulaajakaistaverkkojen rakentamisen edistämistä koskevissa lausunnoissa (28) todetaan, että paikallishallintoja kaikilla tasoilla kannustetaan tarjoamaan taloudellista tukea valokuitulaajakaistaverkon käyttöön julkisissa laitoksissa ja että investointeja ja poliittista tukea valokuitulaajakaistaviestintään liittyvien perussirujen, laitteiden järjestelmälaitteiden ja sovellusten tutkimukseen ja kehittämiseen on lisättävä ja teknologista innovointia valokuituviestinnässä on kannustettava.

(104)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että Broadband China -strategia on vain laajakaistainfrastruktuuria koskeva suuntaa-antava asiakirja. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että paneeli totesi asiassa ”China – GOES”, että valtion politiikkaa koskevat yleiset tiedot, joilla ei ole suoraa yhteyttä kyseiseen ohjelmaan, eivät anna ”riittävää näyttöä” tuen erityisyydestä.

(105)

Komissio muistuttaa, että kuten 102 kappaleessa todetaan, Broadband China -strategian politiikkavälineitä käsittelevässä luvussa Kiinan viranomaiset kuvaavat välineitä, joita käytetään strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten erilaisten erityisrahastojen käyttö, korkotuki ja verohelpotustuki. Sen vuoksi komissio katsoi 103 kappaleessa, että kun sitä tarkastellaan yhdessä muiden asiakirjojen kanssa, on selvää, että Kiinan viranomaisten rahoitustuki on olennainen osa strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka Broadband China -strategian väitetään olevan suuntaa-antava, sen täytäntöönpano maksamalla valtion varoja vain tietyille kannustettaville tuotannonaloille tekee siitä sitovan, minkä vuoksi se on kohdennettu tällaisiin kannustettaviin tuotannonaloihin eikä sitä sovelleta yleisesti. Viittaus paneelin raporttiin asiassa ”China – GOES” ei ole ratkaiseva erityisyyden osalta, koska tässä tapauksessa Kiinan viranomaisten julkaisemissa lukuisissa suunnitelmissa ja poliittisissa asiakirjoissa annettiin erityisiä ohjeita ja tukea tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Sen vuoksi väite hylättiin.

(106)

Internet plussan aktiivista edistämistä koskevissa valtioneuvoston ohjaavissa lausunnoissa (29) vuodelta 2015 esitetään selvä tavoite toteamalla, että asiakirjalla on helpotettava Broadband China -strategian täytäntöönpanon vauhdittamista, kansallisen uuden sukupolven tietoinfrastruktuurin rakennushankkeen järjestämistä ja toteuttamista sekä valokuitulaajakaistaverkkoon siirtymisen edistämistä. Tavoitteen saavuttamisen keinot kuvataan kohdassa ”6) Vahvistetaan ohjausta ja tukea”, jossa täsmennetään, että verotukea on kasvatettava ja että on esimerkiksi investoitava aktiivisesti Internet+:aan integroidun keskeisen innovatiivisen teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen sekä sovellusten demonstrointiin. Lisäksi on koordinoitava olemassa olevien erityisrahastojen käyttöä Internet+:aan liittyvien alustojen rakentamiseen ja sovellusten demonstrointiin.

(107)

Vuonna 2015 Kiinan viranomaiset esittivät lisäksi suunnitelman investoinneista infrastruktuurin rakentamisen vauhdittamiseen nopean laajakaistaverkon rakentamisen vauhdittamista ja nopeampien internetyhteyksien edullisempia tariffeja koskevissa valtioneuvoston keskusviraston suuntaviivoissa (30). Asiakirjassa todetaan, että tavoitteen saavuttamiseksi Kiinan viranomaiset vauhdittavat pelkästään kuituverkkoja käyttävien kaupunkien ja neljännen sukupolven matkaviestintäverkkojen (4G) rakentamista siten, että vuonna 2015 rakentamiseen investoidaan yli 430 miljardia yuania ja vuosina 2016–2017 vähintään 700 miljardia yuania, ja edistävät kuitu kotiin -prosessia, saattavat päätökseen 45 000 kuparikaapelialueen siirtymisen valokuitukaapeleihin vuonna 2015 ja rakentavat yli 80 miljoonaa kuitu kotiin -kotitaloutta.

(108)

Kiinan viranomaisten lähestymistapaa, jossa määritellään kannustettavat tuotannonalat ja tuotteet luetteloissa, jotta niihin voidaan kohdentaa varat viranomaisten niille osoittaman strategien tai poliittisen merkityksen perusteella, ja suunnitelmat pannaan täytäntöön ja niitä seurataan kaikilla hallintotasoilla, voidaan todeta tarkastelemalla NDRC:n luetteloa (2016) strategisista ja uusista tuotteista ja palveluista (31). Siinäkin esitetään uuden sukupolven tietotekniikkateollisuuden perustamista, myös tietoverkkoteollisuuden uutta sukupolvea. Tavoitteen saavuttamiseksi tietyt tuotteet sisällytetään strategisten ja uusien tuotteiden luetteloon. Valokaapelit ovat selvästi yksi tuotteista, koska viittaus ”Optisen viestinnän välineet. Mukaan lukien kuitu.” on kiistaton. Kyseisten laitteiden teknisten eritelmien luettelo, kuten ”G.657-kuitu FTTx:ää varten, G.655- ja G.656-kuidun laaja hyötyalue, pienihäviöinen ja ultrapienihäviöinen valokuitu, joka täyttää G.652-kuidun standardit, […] optisen siirron välineet, yksikanavaisen linjan nopeus 10Gbit/s, 40Gbit/s, 100Gbit/s, 200Gbit/s, 400Gbit/s”, osoittaa paitsi sen, että Kiinan viranomaiset pitävät valokaapeleita strategisena ja uutena tuotteena, myös viranomaisten yksityiskohtaisen suunnittelun asteen, joka ulottuu tiettyjen teknisten tuotteiden tasolle.

(109)

Samaa lähestymistapaa, jossa tavoitteet määritellään suunnitelmissa ja pannaan täytäntöön määrittelemällä tekniset yksityiskohdat luetteloissa, käytetään uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden luettelossa (32), jossa valokaapelit sisältyvät viestintätuotteena kohtaan 1020011, joka sisältää optisten kuitujen SDH-tiedonsiirtojärjestelmän, jossa on yksimuotokuitusiirtoväline, nopea tiedonsiirtokanava, siirtonopeus 10Gbit/s ja 40Gbit/s, tietoliikennejohtoja ja metrorunkoverkkoa varten. Valokaapelit sisältyivät jo vuonna 2003 ulkomaisia investointeja varten kannustettavien huipputeknologiatuotteiden luetteloon viestintälaitteiden ja -tuotteiden luokassa (33) kohdassa 42 ”vähintään 10Gb/s SDH-kuitutietoliikennelaitteet

(110)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja Connect Com väittivät, että komissio ei osoittanut, että 3.1 jaksossa mainituissa asiakirjoissa tuetaan tai kannustetaan ”erityisesti” valokaapeleiden tuotannonalaa, vaikka perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään komission osoittavan, että Kiinan viranomaisten asiakirjassa rajoitetaan mahdollisuus saada tukea nimenomaisesti tiettyihin yrityksiin, ja että WTO:n sopimuksen 2.1.(a) artiklan mukaiseen vaatimukseen liittyy sen osoittaminen, että rajoittaminen on ”nimenomainen, kiistaton ja selkeä” (34). Connect Com viittasi vielä perusasetuksen 4 artiklan 5 kohtaan, jossa edellytetään, että erityiseksi määrittämisen on selkeästi perustuttava sitä tukeviin todisteisiin, ja väitti, että komissio ei täyttänyt tätä vaatimusta. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio käytti perustana virheellistä olettamusta siitä, että jos verkkoinfrastruktuuri on väitetysti kannustettava, kaikki verkoston osatekijät ovat kannustettavia. Kiinan viranomaiset totesivat, että lukuisat komission mainitsemat asiakirjat, kuten 13. viisivuotissuunnitelma, Made in China 2025 -aloite, älykkään valmistusteollisuuden kehittämissuunnitelma (2016–2020), sähköisen tietoteollisuuden mukautus- ja elvytyssuunnitelma (2009) ja Broadband China -strategia (2013), eivät koske valokaapeleita tai valokaapeleiden tuotannonalaa vaan loppuvaiheen verkkoja tai laajakaistan käyttöönottoa eli yleistä infrastruktuuria. Kun otetaan huomioon, että verkkojen rakentaminen vaatii monia tuotantopanoksia ja tuotteita, komission olisi Kiinan viranomaisten mukaan selitettävä täsmällisesti, mitä infrastruktuurin tuotteita ja palveluja se pitää kannustettavina. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että verkon tai laajakaistan käyttöönotto ei liity tavaroihin vaan infrastruktuurin kehittämiseen ja palveluihin, koska käyttöönotto liittyy yleisten televiestintäpalvelujen parantamista.

(111)

Komissio on asiasta eri mieltä. Kuten 80 kappaleessa selitetään, valokaapelit ovat keskeinen komponentti internetverkkoinfrastruktuurissa, joten niillä on äärimmäisen tärkeä asema valokuituverkkojen ja laajakaistainternetin käyttöönotossa. Laajakaistainfrastruktuurilla tarkoitetaan sellaisten käyttöön otettujen televiestintälaitteiden ja -teknologian verkostoa, jotka tarvitaan nopean internetyhteyden ja muiden edistyneiden televiestintäpalvelujen tarjoamiseksi (35), ja valokaapelit ovat keskeinen osa siirtolaitteita. Sen vuoksi laajakaistainfrastruktuurin ja -verkkojen rakentaminen edellyttää sellaisten tuotteiden käyttöä, jotka ovat tarpeen tiedonsiirtoa varten, eikä kyseessä ole pääasiallisesti palvelujen tarjoaminen, kuten Kiinan viranomaiset vaikuttavat esittävän. Palvelujen tarjoaminen on itse asiassa tulosta tällaisen infrastruktuurin olemassaolosta, kun se on rakennettu. Näin ollen jos Kiinan viranomaiset pitävät laajakaistainfrastruktuurin rakentamista kannustettavana, ne pitävät kannustettavina myös keskeisiä tuotteita, jotka ovat välttämättömiä tällaisen infrastruktuurin rakentamiselle ja muodostavat olennaisen osan sitä. Komissio katsoo, että 3.1 jaksossa mainittujen eri asiakirjojen täytäntöönpanosta seuraavalla sääntelykehyksellä rajoitetaan mahdollisuus saada etuuskohtelua nimenomaisesti tiettyihin yrityksiin kannustetuilla tuotannonaloilla, kuten valokaapelien tuotannonalalla, joka on osa tietotekniikkaa ja laajakaistaverkkoja. Näin ollen 3.1 jaksossa mainitut eri asiakirjat antavat riittävän näytön, jonka perusteella voidaan todeta Kiinan viranomaisten valokaapelien tuotannonalalle antaman tuen ja kannustuksen erityisyys. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten ja Connect Comin väitteet hylättiin.

(112)

Lisäksi Kiinan viranomaisten mukaan internetyhteysverkot ja laajakaistainfrastruktuuri ovat yleistä infrastruktuuria. Kiinan viranomaiset viittasivat paneelin asiassa ”EC and certain Member States – Large Civil Aircraft” yleiselle infrastruktuurille antamaan tulkintaa, jonka mukaan kyseessä on infrastruktuuri, jota ei tarjota vain yhden yksikön tai rajoitetun yksikköjen ryhmän eduksi vaan joka on kaikkien tai lähes kaikkien yksikköjen saatavilla. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että valituselin vahvisti asiassa ”US – Softwood Lumber IV”, että vain nimenomainen poikkeus yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan viranomaisten suorittamassa tavaroiden tarjoamisessa on kyse taloudellisesta korvauksesta, on tilanne, jossa tavarat tarjotaan yleisen infrastruktuurin muodossa.

(113)

Komissio toi tässä yhteydessä esiin, että yleisen infrastruktuurin tulkinta, johon Kiinan viranomaiset viittaavat, liittyy viranomaisten yleisen infrastruktuurin muodossa tarjoamia tavaroita koskevaan määritelmään. Tulkinta ei liity tukiohjelman erityisyyden analyysiin. Lisäksi tämän tutkimuksen kohteena eivät ole viranomaisten tarjoamat valokaapelit, joiden Kiinan viranomaiset väittivät olevan yleistä infrastruktuuria, vaan kaikki tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavat tuet, jotka myönnettiin valokaapeleiden vientiä harjoittaville tuottajille, jotka vievät näitä valokaapeleita unionin teleoperaattoreille. Sen vuoksi komissio piti väitettä perusteettomana ja merkityksettömänä arvioitaessa Kiinan viranomaisten harjoittamaa valokaapelien tuotannonalan kannustamista, minkä vuoksi komissio hylkäsi sen.

(114)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Connect Com väitti, että valokuituverkoston laajentamiseen annettava yleinen rajoitus ei edusta valokaapeleille myönnettävää erityistä tukea, ja viittasi 749 kappaleeseen, jonka mukaan valokaapeleiden osuus valokuituverkoston kokonaismäärästä on enintään 5 prosenttia.

(115)

Komissio korosti, että 749 kappaleessa todetaan seuraavaa: ”tutkimuksessa vahvistettiin, että valokaapelien osuus digitaaliverkkohankkeiden käyttöönoton kokonaiskustannuksista on vain vähäinen, 5G-verkkojen tapauksessa selvästi alle 5 prosenttia”. Ensinnäkin toteamuksessa viitataan tuotantokustannuksiin eikä määrään. Toiseksi se, että valokaapeleiden osuus verkon käyttöönoton kokonaiskustannuksista on vähäinen, ei mitätöi sitä seikkaa, että valokaapelit ovat keskeinen ja välttämätön tuote tällaisen verkon käyttöönotossa. Kuten 80 ja 111 kappaleessa selitetään, valokaapelit ovat olennainen komponentti uusimman sukupolven nopeissa laajakaistaverkoissa, jotka perustuvat tähän teknologiaan ja jotka eivät siten pystyisi toimimaan ilman niitä. Tälle keskeiselle komponentille myönnetyt tuet ovat siten erityisiä ja välttämättömiä koko valokuituverkon toiminnan kannalta. Sen vuoksi väite hylättiin.

(116)

Lisäksi teollisuuden rakennemuutoksien edistämistä koskevien tilapäisten määräysten (valtioneuvoston päätös nro 40, 2005), jäljempänä ’päätös nro 40’, luvussa III viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon, joka koostuu kolmesta luokasta: kannustettavien hankkeiden luokka, rajoitettavien hankkeiden luokka ja poistettavien hankkeiden luokka. Päätöksen XVII §:n mukaan ”jos investointihanke kuuluu kannustettavien hankkeiden luokkaan, sitä tarkastellaan, se hyväksytään ja se kirjataan investointeja koskevien kansallisten säädösten mukaisesti; kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti; omaan käyttöön tarkoitetut tuodut laitteet – lukuun ottamatta hyödykkeitä, jotka sisältyvät valtiovarainministeriön antamaan kotimaisten investointihankkeiden veronalaisten tuotujen hyödykkeiden luokkaan (muutettu vuonna 2000) – voidaan investoinnin kokonaismäärään asti vapauttaa tuontitullista ja tuontiin liittyvästä arvonlisäverosta, ellei ole uusia säännöksiä, jotka koskevat veronalaisten investointihankkeiden luokkaa. Muuta kannustettuja teollisuushankkeita koskevaa suosituimmuuspolitiikkaa toteutetaan asiaa koskevien kansallisten säädösten mukaisesti.”

(117)

Näin ollen päätöksessä nro 40 yhdessä teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kanssa vahvistetaan erityiskohtelu tietyille hankkeille tietyillä kannustettavilla tuotannonaloilla.

(118)

Teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2011 versio, vuoden 2013 muutos) (36) sekä teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2019 versio) (37), joka hyväksyttiin 27 päivänä elokuuta 2019 Kiinan kansantasavallan kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission asetuksella nro 29, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020, luetellaan kohdassa ”Luokka I Kannustaminen”:

”XXVIII.   Tietoteollisuus

[…]

[…]

(119)

Sen vuoksi teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon sisältyy tietoteollisuuden kohtaan erityishankkeita, jotka liittyvät valokaapelien tuotannonalaan kannustettavina hankkeina.

(120)

Kiinan viranomaiset väittivät, että päätös nro 40 ei ole velvoittava tai laillisesti sitova vaan vain suuntaa-antava asiakirja. Lisäksi Kiinan viranomaisten mukaan päätöksen nro 40 V §, jossa viitataan tietoinfrastruktuurin, mukaan lukien laajakaistaviestinnän, rakentamisen vahvistamiseen, koskee selvästi vain infrastruktuurin parantamista, eikä siinä mainita valokaapeleita. Näin ollen Kiinan viranomaiset väittivät, että asiakirjalla ei ole voitu tarjota tukea tai kannustusta valokaapelien tuotannonalalle.

(121)

Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että päätöksellä nro 40 ei olisi velvoittavaa vaikutusta. Päätöksessä nro 40 vahvistetaan tilapäiset määräykset, joilla edistetään teollisuuden rakennemuutosta, ja siinä viitataan ”Teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon”, jossa määritellään kolme luokkaa: kannustettavien hankkeiden luokka, rajoitettavien hankkeiden luokka ja poistettavien hankkeiden luokka. Päätöksen nro 40 XVII §:ssä vahvistetaan kannustettavien hankkeiden luokkaan kuuluvien investointihankkeiden käsittely pakottavalla tavalla, esimerkiksi ”kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti” ja ”muuta kannustettavia teollisuushankkeita koskevaa suosituimmuuspolitiikkaa on toteutettava asiaa koskevien kansallisten säädösten mukaisesti”. Lisäksi XXI §:ssä todetaan, että ”suosituimmuuspolitiikkaa, joka toteutetaan valtion kannustamien tärkeiden tuotannonalojen, tuotteiden ja teknologian luettelon (muutettu vuonna 2000) mukaisesti, on mukautettava niin, että sitä toteutetaan teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kannustettavien luokkien mukaisesti”. Näin ollen päätöksellä nro 40 on velvoittava vaikutus.

(122)

Päätöksen nro 40 V §:ssä, joka kuuluu lukuun II ”Teollisuuden rakennemuutoksen suunta ja prioriteetit”, asetetaan prioriteetiksi tietoinfrastruktuurin, mukaan lukien laajakaistaviestinnän, rakentamisen vahvistaminen, ja valokaapelit ovat keskeinen ja välttämätön komponentti tällaisessa infrastruktuurissa, kuten 80 kappaleessa osoitetaan ja 111 kappaleessa selitetään tarkemmin. Kuten komissio päättelee 111 kappaleessa, jos Kiinan viranomaiset pitävät laajakaistainfrastruktuurin rakentamista kannustettavana, ne pitävät kannustettavina myös keskeisiä tuotteita, jotka ovat välttämättömiä tällaisen infrastruktuurin rakentamiselle ja muodostavat olennaisen osan sitä. Lisäksi päätöksen nro 40 XIV §:ssä, joka kuuluu lukuun III ”Teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo”, todetaan seuraavasti: ”Kannustettavien luokkaan sisältyy pääasiassa keskeistä teknologiaa, laitteita ja tuotteita, joilla voidaan edistää sosiaalista ja taloudellista kehitystä, joista on etua resurssien säästämisen, ympäristön suojelemisen ja teollisuuden rakenteen optimoinnin ja päivittämisen kannalta ja jota on kannustettava ja tuettava asiaankuuluvalla politiikalla ja toimenpiteillä”. Kuten jo 118 kappaleessa todetaan, tietoteollisuus ja etenkin valokaapelien tuotannon kannalta keskeiset tuotantopanokset, kuten yksimuotokuidut ja valokuitupreformit, sekä tuotantoketjun loppupään tuotteet, kuten valokuitusiirtojärjestelmät ja valokuituviestintäjärjestelmät kuuluvat kannustettavaan luokkaan. Valokaapelit ovat lisäksi keskisiä tietoinfrastruktuurin, mukaan lukien laajakaistaviestinnän, käyttöönotossa, johon Kiinan viranomaiset kannustavat. Sen vuoksi edellä esitettyjen säännösten ja määräysten yhdistetty tarkastelu osoittaa, että valokaapelit ovat kannustettuja tuotteita, koska ne ovat välttämätön komponentti kannustetussa infrastruktuurissa ja koska Kiinan viranomaiset kannustavat myös sen keskeisiä tuotantopanosmateriaaleja, jotka määrittävät valokaapelien lisäarvon. Sen vuoksi väite hylättiin.

(123)

Valokaapelien tuotannonalan tukemiseen kohdistuu kansallisen tason suunnitelmien ja strategioiden lisäksi myös muita. Provinssitasolla perustettiin niin kutsuttuja kansallisia huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueita. Yksi niistä on East Lake New Technology Industry -kehittämisalue. Alueiden tarkoituksena on – kuten kansallisia huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueita koskevan 13. viisivuotissuunnitelman jaksossa I.2 esitetään – tarjota alueellinen foorumi kansallisten strategioiden, kuten Internet+ ja Made in China 2025 -strategian (38), syvällistä täytäntöönpanoa varten. Näille alueille sijoittautuneisiin yrityksiin, joita pidetään strategian piiriin kuuluvaa liiketoimintaa harjoittavana yrityksenä, sovelletaan etuuskohtelua. Kuten nähdään asiakirjasta ”Preferential policies of the National High-tech Industrial Development Zone” (39), yleinen vapautus tuloverosta myönnetään kahden vuoden ajan perustamispäivästä ja senkin jälkeen etuuskohtelu jatkuu: yrityksille myönnetään alennettu yritystuloveroaste, vapautus vientiverosta ja muita veroetuuksia.

(124)

Kansallisella huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueella sijaitseville huipputeknologian alalla toimiville yrityksille myönnettävät etuudet eivät rajoitu veroetuuksiin, vaan niihin sisältyy myös suoraa taloudellista tukea. Siteeratussa asiakirjassa, jossa esitetään kansallisten huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueiden etuuspolitiikka, tuodaan esiin, että valtion tehtävänä on järjestää tietty määrä pääomalainoja ja investointeja joka vuosi, ja se voi laskea liikkeelle pitkäaikaisia velkakirjalainoja varojen keräämiseksi yhteiskunnalta (40). Asiakirjassa annetaan tarkempi kuvaus asiasta ja todetaan, että ”Kiinan valtion huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueelle antaman taloudellisen tuen tarkoituksena on pääasiassa antaa start-up-varoja kansallisen tason kehittämisalueille ja panna täytäntöön joitakin kansallisella tasolla suunniteltuja hankkeita kehittämisalueiden yrityksissä. Useimmilla Kiinan kehittämisalueilla paikallisviranomaiset tukevat kehittämisaluetta pääasiassa vuokraamalla maa-alueen alhaisilla hinnoilla.”

(125)

Lisäksi asiakirjassa viitataan valtion tukemien keskeisten huipputeknologia-alojen luetteloon (2016), jossa luetellaan tuetut keskeiset huipputeknologian alat. Luettelossa mainitaan selvästi kohdassa ”I. Sähköinen tiedonvälitys”, kohdassa 4. ”Viestintäteknologia” optiset siirtoverkot ja optisiin siirtojärjestelmiin liittyvä teknologia, joka kattaa valokaapelit, valtion tukemina huipputeknologian aloina. Yksi otokseen valittu valokaapeleiden vientiä harjoittava tuottaja sijaitsee Wuhanin provinssissa, ja useimmat ryhmän yritykset sijaitsevat East Lake New Technology Industry -kehittämisalueella. Sen vuoksi nämä yritykset ovat oikeutettuja etuuskohteluun, jota myönnetään kansallisten huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueiden järjestelmän nojalla.

(126)

Kiinan viranomaisten tukemista erityisistä teollisuuden kehittämisalueista Wuhanissa sijaitseva alue (East Lake New Technology Industry Development Zone) oli valokaapelien merkittävä tuotantoperusta. Alue on yksi valtioneuvoston hyväksymistä kansallisista huipputeknologian teollisuuden kehittämisalueista ja kansallisen innovoinnin demonstraatioalueista, ja siitä tuli Kiinan ensimmäinen optoelektroniikkateollisuuden perusta (aluetta kutsutaan myös Kiinan optiikkalaaksoksi). Alueella toimivat valokaapelien tuottajat ovat saaneet etua erilaisista kannustimista ja valtion tuesta.

(127)

Valokaapelien tuotannossa käytettävien tuotantopanosten osalta komissio totesi, että aramidi, kemiallisesti saatu synteettinen kuitu ja valokaapelien tuotantopanos, on luokiteltu keskeiseksi tuotteeksi Kiinan viranomaisten ohjeistavassa luettelossa keskeisistä tuotteista ja palveluista strategisilla uusilla tuotannonaloilla (41). Tämän luokittelun ansiosta jälkimmäinen raaka-aine on keskeisellä sijalla useissa Kiinan viranomaisten politiikoissa.

(128)

Yleisemmin ottaen kemiallisiin kuituihin sovelletaan valtion sääntelyä ja markkinoiden hallintapolitiikkaa sekä keskustasolla että keskustasoa alemmilla tasoilla annettujen suunnitteluasiakirjojen kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi Zhejiangin provinssin toimintasuunnitelma perinteisen valmistusteollisuuden kattavaa muutosta ja uudistusta varten (kemialliset kuidut ovat yksi 10 keskeisestä tuotannonalasta, joihin kohdistetaan erityistä poliittista hallinnointia) (42) ja Jiansun provinssin kemianteollisuuden kehittämisen 13. viisivuotissuunnitelma (2016–2020). Jälkimmäisessä käsitellään uusia kemiallisia materiaaleja ja ensisijaisesti tuetaan tuotantoketjun loppupään korkean lisäarvon tuotteiden, kuten korkean suorituskyvyn kuitujen, kehittämistä ja teollistamista. Näihin kuuluvat valokaapelien tuotannossa käytetyt kuidut.

(129)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission siteeraamissa eri asiakirjoissa, kuten neljän keskeisen seikan luettelossa, NDRC:n luettelossa (2016) strategisista ja uusista tuotteista ja palveluista sekä teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa, ei mainita valokaapeleita vaan viitataan tuotantopanosmateriaaleihin. Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että komissio ei tehnyt kustannusten siirtoa koskevaa analyysiä sen osoittamiseksi, että toimitusketjun alku- tai loppupään tuotannonalojen väitetysti saamat tuet olisivat siirtyneet valokaapelien tuotannonalalle.

(130)

Tuotantoketjun loppupään tuotannonaloista komissio huomauttaa, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat olivat vertikaalisesti integroituneita, minkä vuoksi niihin etuyhdessä olevien tavarantoimittajien saamien tukien katsottiin siirtyvän valokaapelien vientiä harjoittaville tuottajille. Lisäksi asiakirjat, joissa Kiinan viranomaisten mukaan käsitellään valokaapeleiden tuotantopanosmateriaaleja, ovat joka tapauksessa merkityksellisiä yhdessä kaikkien muiden tässä jaksossa käsiteltyjen Kiinan viranomaisten etuuskohtelupolitiikan ja asiakirjojen kanssa, vaikka oletettaisiinkin, että ne eivät kata edes epäsuorasti tai implisiittisesti valokaapeleita, mikä ei ole asian laita. Kaikki tässä jaksossa mainitut asiakirjat kattavat joko valokuituverkot, joissa valokaapelit ovat keskeinen komponentti, tai sen pääasialliset tuotantopanokset, ja osoittavat näin, miten valokaapeleiden sektori on kokonaisuudessaan kannustettu tuotannonala tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoketjun alkupään tuotannosta loppupään tuotantoon. Nämä asiakirjat ovat merkityksellisiä myös eri tukiohjelmien erityisyyden osoittamisessa. Kustannusten siirtoa koskeva analyysi tarvitaan vain sellaisten tukien osalta, jotka on tosiasiallisesti myönnetty riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan toimitetuille raaka-aineille, jotka vientiä harjoittavat tuottajat ovat käyttäneet tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja vain siinä tapauksessa, että näiden tuotantopanosmateriaalien myyjä ja ostaja eivät ole etuyhteydessä toisiinsa. Kuten 3.8.2 jaksossa selitetään, etuyhteydettömien tavarantoimittajien riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan hankkimia raaka-aineita ei ole pidetty tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavina tässä tutkimuksessa. Kuten edellä on todettu, yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat pääasiassa integroituneita.

(131)

Edellä esitettyjen suunnitelmien ja ohjelmien perusteella valokaapeleiden tuotannonalaa pidetään siis keskeisenä/strategisena tuotannonalana, jonka aktiivinen kehittäminen on Kiinan viranomaisten poliittinen tavoite. Valokaapelit ovat erittäin tärkeä tuote Kiinan viranomaisille rakennettaessa verkkoja ja infrastruktuuria, jotka palvelevat kaikkea keskeistä yhteenliitettävyys- ja digitaalipolitiikkaa, jota valtio on kehittänyt ja valvoo. Komissio päätteli tässä jaksossa tarkoitettujen politiikka-asiakirjojen perusteella, että Kiinan viranomaiset puuttuvat valokaapeleiden tuotannonalan toimintaan pannakseen täytäntöön asiaan liittyvää politiikkaa ja häiritsevät markkinavoimien vapaata toimintaa valokaapelien sektorilla edistämällä ja tukemalla sitä eri tavoin.

(132)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset esittivät joitakin yleisiä huomautuksia komission päätöksestä soveltaa perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä etuuskohtelun mukaisen luotonannon, vientiluottovakuutusten ja tuotantopanosmateriaalien osalta.

(133)

Kiinan viranomaiset väittivät, että kaikki komission tietopyynnöt, joihin Kiinan viranomaiset eivät kyenneet toimittamaan vastausta, olivat kohtuuttomia, koska pyynnöissä oletettiin Kiinan viranomaisilla olevan sellaisia oikeudellisia valtuuksia, joita niillä ei ole.

(134)

Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei arvioinut asianmukaisesti sille toimitettuja tosiseikkoja eikä antanut asianmukaista selitystä sille, miksi käytettävissä olevilla tiedoilla korvattiin tarvittavat tiedot, jotka puuttuivat.

(135)

Kuten 146, 160 ja 168 kappaleessa esitetään, komissio oli sitä mieltä, että Kiinan viranomaisilla oli kyllä oikeudelliset valtuudet hankkia tiedot niistä yrityksistä, joista komissio pyysi tietoja, yritysten osakkeenomistajana tai vastuullisena viranomaisena. Komissio esitti Kiinan viranomaisille toimittamissaan viesteissä, jotka toistetaan 3.2.1–3.2.3 jaksossa, miksi sen oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin. Komissio piti julkisesti saatavilla olevia tietoja kohtuullisena korvikkeena tiedoille, joita Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet. Sen vuoksi komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(136)

Komissio pyysi hallinnollisista syistä Kiinan viranomaisia toimittamaan rahoituslaitoksille tarkoitetut kyselylomakkeet kaikille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille.

(137)

Aluksi saatiin vastaus vain EXIM-pankilta. Kiinan viranomaiset eivät vastanneet komission pyyntöön kyselylomakkeen toimittamisesta kaikille rahoituslaitoksille, jotka olivat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille. Tämän vuoksi komissio toisti rahoituslaitoksia koskevan pyyntönsä puutteista ilmoittavassa kirjeessä, jotta saataisiin ne osallistumaan tutkimukseen mahdollisimman laajasti ja toimittamaan tarvittavat tiedot komissiolle väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta koskevien päätelmien tekemiseksi.

(138)

Puutteista ilmoittavan kirjeen saatuaan Kiinan viranomaiset totesivat, että lainoja myöntäneiden rahoituslaitosten kyselyvastaukset eivät ole merkityksellisiä tutkimuksen kannalta, koska mitään lainoja tai vientiluottoja ei myönnetty valtion suunnitelmien ja hankkeiden mukaisesti, kuten valituksessa väitettiin ja kyselylomakkeessa esitettiin.

(139)

Komissio on tästä eri mieltä. Ensinnäkin komissio katsoo, että valtion omistamilta yksiköiltä pyydetyt tiedot ovat Kiinan viranomaisten saatavilla kaikkien sellaisten yksikköjen osalta, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurimpana tai pääosakkaana. Lisäksi Kiinan viranomaisilla on tarvittavat valtuudet puuttua rahoituslaitosten toimintaan, vaikka ne eivät olisi valtion omistamia, koska ne kaikki kuuluvat Kiinan pankkialan sääntelyviranomaisen toimivaltaan.

(140)

Komissio sai lopulta tietoja yritysten rakenteesta, hallintotavasta ja omistajuudesta vain yhdeltä valtion omistamalta pankilta muttei yhdeltäkään muulta rahoituslaitokselta, joka oli myöntänyt lainoja otokseen valituille yrityksille. Komissio ei myöskään saanut muilta pankeilta kuin EXIM-pankilta todennettavissa olevia yrityskohtaisia tietoja.

(141)

Vaikka EXIM-pankki toimitti joitakin yleisiä selvityksiä lainojen hyväksyntään ja riskinhallintaan liittyvien järjestelmiensä toiminnasta, se ei toimittanut tarkempia tietoja otokseen valituille yrityksillä myönnettyjen lainojen arvioinnista. Se väitti, ettei se kyennyt paljastamaan näitä asiakirjoja, koska niitä pidettiin sisäisinä ja luottamuksellisina.

(142)

Tästä syystä komissio pyysi otokseen valituilta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiltä lupaa päästä tutustumaan niille lainaa myöntäneiden (sekä valtion omistamien että yksityisten) pankkien hallussa oleviin niitä koskeviin yrityskohtaisiin tietoihin. Otokseen valitut yritykset suostuivat niitä koskevien pankkitietojen antamiseen, mutta osittain yhteistyössä toiminut pankki kieltäytyi toimittamasta pyydettyjä tarkkoja tietoja.

(143)

Koska komissio ei saanut mitään tietoja suurimmasta osasta valtion omistamista pankeista, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, se katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(144)

Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan etuuskohtelun mukaisten lainojen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(145)

Vastauksessaan komission kirjeeseen Kiinan viranomaiset vastustivat perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista. Kiinan viranomaiset väittivät, että niillä ei ole velvollisuutta toimittaa pyydettyjä tietoja ja että pyydetyt tiedot eivät ole välttämättömiä tietoja.

(146)

Komissio katsoi edelleen, että sääntelyelimen ominaisuudessa Kiinan viranomaisilla on valtuudet toimittaa vastaukset kysymyksiin, jotka kysyttiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille rahoitusta myöntäneiltä rahoituslaitoksilta. Kuten komission kirjeessä todetaan, valtion omistamilta yksiköiltä pyydetyt tiedot ovat Kiinan viranomaisten saatavilla kaikkien niiden yksikköjen osalta, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurimpana tai pääosakkaana, ja Kiinan viranomaisilla on tarvittavat valtuudet puuttua rahoituslaitosten toimintaan, vaikka ne eivät olisi valtion omistamia, koska ne kaikki kuuluvat Kiinan pankkialan sääntelyviranomaisen toimivaltaan.

(147)

Lisäksi komissio piti pyydettyjä tietoja ratkaisevina, jotta voidaan arvioida Kiinan viranomaisten määräysvaltaa rahoituslaitoksissa niiden luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun ne myönsivät lainoja valokaapelien tuotannonalalle.

(148)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission pyytämät tiedot otokseen valituille yrityksille lainoja tai vientiluottoja myöntäneiltä yrityksiltä eivät olleet tarpeellisia tai edes merkityksellisiä komissiolle, jotta se voisi tehdä analyysinsä, koska mitään kyseisistä lainoista ei myönnetty valtion suunnitelmien tai Kiinan viranomaisten muiden asiakirjojen nojalla.

(149)

Puuttuvat tiedot liittyvät kahteen näkökohtaan. Ensinnäkin puuttuivat yhteistyöstä kieltäytyneiden pankkien omistajuutta ja hallintorakennetta koskevat tiedot, jotka olivat tarpeen, jotta komissio voi määrittää, ovatko pankit julkisia elimiä vai eivät. Toiseksi puuttuivat osittain yhteistyössä toimineen pankin (EXIM-pankin) yrityskohtaiset tiedot (esimerkiksi pankin sisäiset menettelyt lainojen hyväksymiseksi ja luottokelpoisuuden arviointi otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen osalta), jotka olivat tarpeen, jotta voitiin määrittää, myönnettiinkö lainat etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla. Tällaiset sisäiset asiakirjat olisivat voineet toimittaa vain pankit ja Kiinan viranomaiset, koska ne eivät olisi olleet otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien saatavilla.

(150)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että pyydetyt tiedot eivät olleet sen saatavilla. Kiinan viranomaiset vakuuttivat, että oli oikeudellisesti mahdotonta hankkia pyydetyt tiedot, koska Kiinan lainsäädännön perusteella Kiinan viranomaiset eivät voi velvoittaa rahoituslaitoksia paljastamaan tällaisia luottamuksellisia tietoja. Pyytämällä tietoja komissio asetti kohtuuttoman rasitteen Kiinan viranomaisille.

(151)

Komissio huomauttaa, että kultakin yritykseltä pyydettiin erikseen suostumus kunkin pankin lainoihin liittyvistä liiketoimista. Komissio katsoo, että tällaisen erityisen suostumuksen pitäisi olla riittävä, jotta pankit voivat myöntää oikeuden tutustua otokseen valittuihin yrityksiin liittyviin asiakirjoihin. Lisäksi osittain yhteistyössä toiminut pankki toimitti katsauksen yrityksille myöntämistään lainoista ja osoitti näin, että sillä ei ole rajoituksia toimittaa tietoja erityisistä liiketoimista. Yksikään pankeista ei kuitenkaan toimittanut mitään tietoja omista sisäisistä arvioinneistaan, jotka liittyivät ilmoitettuihin liiketoimiin.

(152)

Komissio ei katsonut, että se olisi asettanut Kiinan viranomaisille kohtuuttoman rasitteen pyytämällä tietoja etuuskohtelun mukaisesta luotonannosta. Komissio rajasi alusta lähtien tutkimuksensa niihin rahoituslaitoksiin, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille yrityksille. Komissio yksilöi nämä rahoituslaitokset ja Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan niille kyselylomakkeet samalla kun viranomaisille toimitettiin niiden täytettäväksi tarkoitettu kyselylomake tutkimuksen alkuvaiheessa. Kiinan viranomaisilla oli siten runsaasti aikaa noudattaa komission pyyntöä. Näin ollen komissio katsoi tehneensä kaikkensa helpottaakseen Kiinan viranomaisille esitettyä pyyntöä.

(153)

Komissio katsoi edelleen, että sen oli tukeuduttava käytettävissä oleviin tietoihin osittain tutkiessaan väitettyjen etuuskohtelun mukaisten lainojen muodossa myönnettyjen tukien esiintymistä ja laajuutta.

(154)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että komissio ei saanut Kiinan viranomaisilta ratkaisevia tietoja etuuskohtelun mukaisista lainoista, minkä vuoksi tukimarginaaleissa on todennäköisesti aliarvioitu todellinen etuus, jonka vientiä harjoittavat tuottajat saivat etuuskohtelun mukaisista lainoista.

(155)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa ja toimittivat tarkkoja tietoja pankeilta saamistaan lainoista. Koska etuus laskettiin näiden tietojan ja vertailukoron välisen erotuksen perusteella, tukimarginaalin katsottiin edustavan todellista etua, joka otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitui. Näin ollen väite oli hylättävä.

(156)

Hallinnollisista syistä komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan erityisen kyselylomakkeen Sinosurelle.

(157)

Alkuperäisessä kyselyvastauksessaan Kiinan viranomaiset väittivät, että Sinosure ei myöntänyt tukia valokaapelien tuotannonalalle, ja katsoivat, että Sinosurelle tarkoitettu erityinen kyselylomake ei ollut merkityksellinen. Kiinan viranomaiset toimittivat vain Sinosuren vuosikertomuksen.

(158)

Puutteista ilmoittavan kirjeen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat kantansa, jonka mukaan Sinosure ei tarjonnut tukia erityisesti otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tai valokaapelien tuotannonalalle, vaikka se toimitti osittaisen vastauksen erityiseen kyselylomakkeeseen. Niin Kiinan viranomaiset kuin Sinosure eivät toimittaneet kuitenkaan mitään pyydettyjä asiakirjoa Sinosuren ohjaus- ja hallintojärjestelmästä, kuten sen yhtiöjärjestystä, eivätkä kattavaa ja paikkansapitävää luetteloa otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myönnetyistä vientiluotoista. Kiinan viranomaisilta tai Sinosurelta ei saatu myöskään tarkempia tietoja valokaapeleiden tuotannonalalle tarjotusta vientiluottovakuutuksesta, vakuutusmaksujen suuruudesta eikä tarkkoja lukuja vientiluottovakuutuksiin liittyvän liiketoiminnan kannattavuudesta.

(159)

Näiden tietojen puutteessa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tutkimuksen tämän osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja.

(160)

Komission ymmärryksen mukaan valtion omistamilta yksiköiltä (joko yrityksiltä tai julkisilta/rahoituslaitoksilta) pyydetyt tiedot ovat Kiinan viranomaisten saatavilla kaikkien sellaisten yksikköjen osalta, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurimpana tai pääosakkaana. Tämä koskee myös Sinosurea, joka on täysin valtion omistuksessa. Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan vientiluottovakuutuksen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(161)

Vastauksessaan komission kirjeeseen Kiinan viranomaiset pysyivät kannassaan, jonka mukaan Sinosure ei myöntänyt tukia erityisesti valokaapelien tuotannonalalle, se noudattaa markkinalähtöisiä periaatteita vakuutustoiminnan harjoittamisessa eikä sillä ole mitään poliittisissa asiakirjoissa esitettyä etuuskohtelua valokaapelien tuotannonalan osalta.

(162)

Kiinan viranomaisten Sinosuresta toimittamat tiedot olivat puutteellisia eikä komissio pystynyt niiden perusteella tekemään päätelmiä tutkimuksen olennaisista osista vientiluottovakuutusten osalta, erityisesti siitä, onko Sinosure julkinen elin ja olivatko otokseen valituilta yrityksiltä veloitetut maksut markkinaehtoisia.

(163)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissiolle oli toimitettu kaikki tarvittavat tiedot, ja koska Sinosure ei myöntänyt valokaapelien tuotannonalalle erityisiä tukia, pyydetyt tiedot eivät olleet merkityksellisiä tässä tutkimuksessa.

(164)

Kuten 162 kappaleessa todetaan, komissio ei saanut Sinosurelta tietoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida Kiinan viranomaisten väitteitä siitä, että Sinosure ei ole julkinen elin, tai sitä, olivatko Sinosuren veloittamat maksut markkinaehtoisia. Näitä tietoja pidettiin välttämättöminä, jotta komissio voisi tehdä päätelmät siitä, ovatko Sinosuren tarjoamat vientiluottovakuutukset tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea, josta koitui etuus otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille.

(165)

Komissio katsoi näin ollen, että sen oli perustettava vientiluottovakuutusta koskevat päätelmänsä osittain käytettävissä oleviin tietoihin.

(166)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että komissio sai Kiinan viranomaisilta Sinosuresta puutteellisia tietoja, joiden perusteella ei voitu tehdä päätelmiä tutkimuksen olennaisista osista vientiluottovakuutusten osalta. Tämän vuoksi kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle lasketussa tukiasteessa on erittäin todennäköisesti aliarvioitu todellinen etuus, jonka vientiä harjoittavat tuottajat saivat vientiluottovakuutuksesta. Valituksen tekijä katsoi, että komission pitäisi automaattisesti soveltaa yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta todettua korkeinta tukiastetta toiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(167)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa ja toimittivat tarkkoja tietoja Sinosurelta saamistaan vientiluottovakuutuksista. Koska etuus laskettiin näiden tietojen ja asianmukaisen ulkoisen vertailuarvon välisen erotuksen perusteella, tukimäärän katsottiin edustavan tosiasiallista etua, joka otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitui. Näin ollen väite oli hylättävä.

(168)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan erillisen kyselylomakkeen valokaapelien tuotannossa käytettyjen tuotantopanosmateriaalien 10 suurimmalle tuottajalle ja jakelijalle sekä muille kyseisten materiaalien toimittajille, jotka ovat toimittaneet tuotantopanoksia otokseen valituille yrityksille. Kyselyvastauksessaan Kiinan viranomaiset väittivät, ettei niillä ole valtuuksia pyytää tuotantopanosmateriaalien toimittajia toimittamaan kyselylomakkeessa pyydettyjä luottamuksellisia tietoja ja että Kiinan viranomaisille aiheutuisi kohtuuton rasite toimimisesta koordinoijana otokseen valittujen yritysten erittäin monien tuotantopanosmateriaalien toimittajien välillä. Komissio kuitenkin totesi julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, että suurimmat germaniumin tuottajat ovat (osittain) valtion omistuksessa (ks. 3.8.2 jakso). Näin ollen Kiinan viranomaiset kykenivät toimittamaan pyydetyt tiedot.

(169)

Komission pyynnöstä Kiinan viranomaiset toimittivat Yunnanin provinssin viranomaisten julkaisemat suunnitelmat ja ilmoitukset, jotka vaikuttavat germaniumin tuotannonalaan. Kiinan viranomaiset kieltäytyivät kuitenkin noudattamasta komission pyyntöä toimittaa eteenpäin kyselylomakkeet tuotantopanosten toimittajille, jotta saataisiin tarkempia tietoja kyseisiä tuotantopanosmateriaaleja valmistavien ja toimittavien yritysten omistusrakenteesta. Koska Kiinan viranomaiset toimivat vain osittain yhteistyössä valokaapelien tuotannossa käytettyjen tuotantopanosmateriaalien osalta, komissio ei saanut tarvittavia tietoja tuotantopanosten toimittajista.

(170)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio käytti lain vastaisesti käytettävissä olevia tietoja tuotantopanosmateriaalien tuottajista ja jakelijoista ja että on kohtuutonta odottaa Kiinan viranomaisten toimivan koordinoijana lukemattomien tuotantopanostuottajien välillä.

(171)

Kiinan viranomaisille lähettämässään puutteista ilmoittavassa kirjeessä komissio kysyi poikkeuksellisesti lisäkysymyksiä vain yhdestä tärkeimmästä tuotantopanosmateriaalista, germaniumista, 3.8.2 jaksossa selitetyistä syistä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet kaikkia tähän materiaaliin liittyviä tarvittavia tietoja.

(172)

Puuttuvat tiedot liittyvät pääasiassa kahteen näkökohtaan. Ensinnäkin puuttuivat yhteistyöstä kieltäytyneiden tuotantopanosmateriaalien tuottajien omistus- ja hallintorakennetta koskevat tiedot. Ilman näitä tietoja komissio ei pysty määrittämään, ovatko ne julkisia elimiä vai eivät. Toiseksi puuttuivat näiden yhteistyöstä kieltäytyneiden tuottajien yrityskohtaiset tiedot, kuten tiedot otokseen valituille yrityksille tarjottujen tuotantopanosten hinnanmuodostuksesta. Tällaiset tiedot ovat tarpeen, jotta voitiin määrittää perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti, tarjottiinko otokseen valituille yrityksille tuotantopanoksia riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Tällaisia tietoja voivat toimittaa vain kyseiset tuottajat, eikä niitä näin ollen voitu toimittaa otokseen valittujen yritysten kyselyvastauksissa.

(173)

Sen vuoksi komissio päätteli, että sen oli osittain turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin päätelmissään, jotka koskevat tuotantopanosmateriaalien toimittamista riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(174)

Valitukseen, vireillepanoilmoitukseen ja komission kyselylomakkeisiin saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella tutkittiin seuraavia väitettyjä Kiinan viranomaisten myöntämiä tukia:

(175)

Komissio totesi, että otokseen valitut yritysryhmät saivat etua erilaisista avustusohjelmista, joihin sisältyivät esimerkiksi teknologiaan, innovointiin ja kehittämiseen liittyvät avustukset, käyttöomaisuuteen liittyvät avustukset, lainojen korkoalennukset, vientiä tukevat avustukset, älykkäiden ja keskisuurten yritysten kehittämiseen kohdennetut avustukset sekä koronaviruspandemian taloudelliseen vaikutukseen liittyvät erityisavustukset. Teknologiaan, innovointiin ja kehittämiseen liittyvät avustukset muodostivat merkittävän osan otokseen valittujen yritysryhmien ilmoittamista avustuksista. Sen vuoksi komissio ryhmitteli avustukset kahteen ryhmään: i) teknologiaan, innovointiin ja kehittämiseen liittyvät avustukset ja ii) muut avustukset.

(176)

Molemmat otokseen valitut ryhmät saivat tutkimukseen ja kehittämiseen, jäljempänä ’t&k’, teollistamiseen, teknologian päivittämiseen ja innovointiin liittyviä avustuksia tutkimusajanjaksolla.

—

Teknologista innovointia koskeva 13. viisivuotissuunnitelma;

—

Ilmoitus optoelektroniikka- ja mikroelektroniikkalaitteita ja integrointia koskevien vuotuisten erityishankkeiden vahvistamisesta vuodelle 2018, tiede- ja teknologiaministeriö, Guo Ke Gao Fa Ji Zi (2019) nro 49;

—

Ilmoitus kansallisen keskeisen t&k-ohjelman mukaisten laajakaistaviestintää ja uusia verkkoja koskevien erityishankkeiden vahvistamisesta vuodelle 2019, tiede- ja teknologiaministeriö, Guo Ke Gao Fa Ji Zi (2020) nro 6;

—

Teollisuuden tukirahastot ja tutkimuksen, kehittämisen ja teollistamisen erityisrahastot, Dong Ban Fa (2018) nro 62;

—

Kansallista huipputeknologian tutkimus- ja kehittämisohjelmaa (863-suunnitelma) koskevat hallinnolliset toimenpiteet;

—

Konvergenttien optisten siirtolaitteiden kehittäminen ja teollistaminen – 13 Hubei Science and Technology Development [2014] nro 10; Provinssin tiede- ja teknologiaministeriön ilmoitus vuoden 2014 Hubein provinssin tiede- ja teknologiasuunnitteluhankkeista (ensimmäinen erä);

—

Innovointipalvelualustan hankerahastot;

—

Ilmoitus provinssin teollisuuden ja tietoteollisuuden muuttamisen ja päivittämisen erityisrahaston indikaattoreiden ensimmäisen erän julkaisemisesta vuonna 2019;

—

Julkisen turvallisuuden ministeriön kolmannen tutkimusinstituutin hanketutkimusmäärärahojen suora rahoitus;

—

Ilmoitukset erityisrahastojen varojen jakamisesta tekniseen uudistamiseen, teollisuuden elvyttämiseen, tekniseen muutokseen ja teollisuuden kehittämiseen;

—

Wuhanin kunnallisen markkinavalvontahallinnon paikallisohjelmat korkean lisäarvon edistämishankkeille; ja

—

Nanjingin talouden ja teknologian kehittämisalueen hallintokomitean asiakirja, 2018, nro 149.

(177)

Komissio totesi, että suurin osa otokseen valittujen yritysten saamista teknologian päivittämiseen, uudistamiseen tai muuttamiseen liittyvistä avustuksista liittyi nimenomaisesti tutkimukseen ja kehittämiseen. Muutama avustus liittyi yritysten tai niiden valmistusprosessien muuttamiseen ja innovointiin ja siten epäsuorasti tutkimukseen ja kehittämiseen.

(178)

Yksi otokseen valitun ryhmän vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti saaneensa tutkimusajanjaksolla 113 avustusta, joiden arvosta yli 80 prosenttia liittyi t&k-hankkeisiin. Saman ryhmän toisen vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjaksolla ilmoittamista kaikista avustuksista t&k-avustusten arvon osuus oli yli 70 prosenttia.

(179)

Komissio vahvisti tämän yritysten ryhmän osalta, että Kiinan viranomaiset tarjosivat avustuksia t&k-toiminnan teollistamiseen ryhmän eri tasoilla. Kiinan viranomaiset myönsivät varsinkin erityisvaroja emoyhtiöille, joista yhtä hallinnoi suoraan SASAC (valtion omaisuuserien valvonta- ja hallintovirasto). Nämä varat on kohdennettu myöhemmin tytäryhtiöille, myös yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, t&k-hankkeisiin.

(180)

Yksi ryhmän vientiä harjoittava tuottaja sai tietyn määrän varoja emoyhtiöiltään niille tarjottuja t&k-palveluja koskevien sopimusten puitteissa. Kiinan viranomaiset myönsivät nämä avustukset emoyhtiöille. Komissio kuitenkin totesi etätarkastuksen aikana, että Kiinan viranomaisten myöntämät avustukset maksettiin lopulta t&k-palveluja koskevien maksujen muodossa vientiä harjoittavalle tuottajalle. Lisäksi sopimusmääräyksissä todetaan, että t&k-toiminnan tulokset, mukaan lukien kaikki palveluista johtuvat immateriaalioikeudet, kuuluvat molemmille osapuolille ja että käyttöoikeus on t&k-hankkeen toteuttavalla yrityksellä eli vientiä harjoittavalla tuottajalla. Komissio vahvisti, että kyseiset t&k-palvelut kattoivat myös tarkasteltavana olevan tuotteen. Tämän perusteella komissio piti t&k-maksujen muodossa tarjottuja varoja Kiinan viranomaisten vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämänä avustuksena. Myös ryhmään kuuluvat etuyhteydessä olevat tavarantoimittajat saivat merkittäviä avustuksia t&k-hankkeisiin.

(181)

Suuri osa tähän otokseen valitun ryhmän yrityksistä sijaitsee Wuhanin uuden teknologian kehittämisalueella (East Lake New Technology Industry Development Zone), ja ne ovat saaneet t&k-varoja, koska ne sijaitsevat tällä alueella. Tästä alueesta käytetään usein nimitystä ”optiikkalaakso” (43), koska siellä keskitytään optoelektroniikan, myös valokaapelien, tuotantoon. Kuten 123–125 kappaleessa kuvataan, Wuhanissa sijaitseva East Lake New Technology Industry Development Zone –alue toimii merkittävänä valokaapelien tuotantopaikkana ja alueella toimivat valokaapelien tuottajat ovat saaneet etua monenlaisista kannustimista ja valtion tuesta, myös avustuksista (44).

(182)

Toisen otokseen valitun ryhmän osalta komissio vahvisti, että t&k-toimintaa tukevien tai muutokseen tai innovointiin liittyvien avustusten arvo oli noin 90 prosenttia tutkimusajanjaksolla saaduista avustuksista yhden viejäyrityksen osalta ja yli 40 prosenttia toisen viejäyrityksen osalta.

(183)

Edellä 81–126 kappaleessa kuvattujen suunnitelmien ja ohjelmien täytäntöönpano konkretisoitui maksuina. Niiden välineiden joukossa, joiden kautta Kiinan viranomaiset ohjaavat valokaapelisektorin kehittämistä, on myös suoria valtiontukia. Vientiä harjoittavan tuottajan FTT:n julkisesti saatavilla olevassa vuoden 2019 vuosikertomuksessa vahvistetaan, että yritys sai 393,8 miljoonaa RMB:tä valtion tukea tuloennakkona ja 45,8 miljoonaa RMB:tä valtion tukea ”muuna tulona” vuoden 2019 lopussa (45). Vientiä harjoittavan tuottajan ZTT:n julkisesti saatavilla olevassa vuoden 2019 vuosikertomuksessa vahvistetaan, että yritys sai 150,3 miljoonaa RMB:tä valtion tukea tuloennakkona ja 361,1 miljoonaa RMB:tä valtion tukea, joka liittyi yrityksen päivittäiseen toimintaan, vuoden 2019 lopussa. (46)

(184)

Avustusohjelmat, joista otokseen valitut yritysryhmät saivat etuuksia, ovat suurelta osin samantyyppisiä. Tarkoituksesta riippuen niissä asetetaan kriteerit, joita yritykset voivat soveltaa, ja jos kriteerit täyttyvät, rahoitustuki myönnetään.

(185)

Joidenkin otokseen valituille yrityksille myönnettyjen avustusten oikeusperusta on kansallinen huipputeknologian tutkimus- ja kehittämisohjelma eli ns. 863-hallintotoimenpiteet. Hallintotoimenpiteissä tulee jälleen esiin valtion suunnittelutoiminta Kiinassa 79 kappaleessa kuvatulla tavalla. Niiden 2 §:ssä todetaan, että kansallinen huipputeknologian tutkimus- ja kehittämisohjelma (863-suunnitelma) on tiede- ja teknologiaohjelma, jolla on selvät kansalliset tavoitteet ja jota tuetaan keskustason määrärahoilla. Saman asiakirjan 29 artiklassa vahvistetaan menettely tukikelpoisten hankkeiden hyväksymiselle. Siinä esitetään edellä kuvattu mekanismi: hakemuksen arvioinnin ja hyväksymisen jälkeen asiantuntijaryhmä vie eteenpäin hanke-ehdotukset ja hankkeen rahoitusarviot ja lopulta yhteisvirasto hyväksyy ja allekirjoittaa avustuksen.

(186)

On muitakin oikeudellisia säännöksiä, jotka muodostavat perustan tukiohjelmille, joihin valokaapelien valmistajat osallistuvat.

(187)

Yksi tällaisista oikeudellisista asiakirjoista on ilmoitus optoelektroniikka- ja mikroelektroniikkalaitteita ja integrointia koskevien vuotuisten erityishankkeiden vahvistamisesta vuodelle 2018. Ilmoituksessa todetaan, että hankkeiden täytäntöönpanon koordinointi- ja valvontavastuu on ns. hankkeiden johtoyksiköillä, jotka ovat ohjelman sisältä valittuja yrityksiä ja jotka valvovat muita edunsaajia.

(188)

Järjestelmän perusteella myönnettyjen avustusten erityissisältö täsmennetään ilmoituksen liitteissä. Esimerkiksi yhden tutkimusajanjaksolla sovelletun ohjelman kuvauksena on ”25G/100G Hybrid Photonic Integrated Chip and Module in Passive Optical Network (PON)”, ja se on 50,54 miljoonan RMB:n arvoinen. Yhdelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin ohjelmasta avustus. Kiinan viranomaisten tavoite kannustaa t&k-toimintaa tällä avustuksella käy selvästi ilmi hankkeen tavoitteista, joiksi kuvataan esimerkiksi ”passiivista optista verkkoa (PON) varten tarkoitettua suuritehoista 25G-lasersiruteknologiaa koskeva tutkimus”. PON-teknologia on valokuituteleviestintäteknologiaa, jolla toimitetaan laajakaistaverkko loppukuluttajien saataville.

(189)

Saman oikeudellisen asiakirjan mukaan on myös hyväksytty hanke ”25G/50G/100G PON Silicon-based Optoelectronic Chip and Subsystem Project for Optical Access”, jolle on myönnetty yhteensä 64,17 miljoonan RMB:n hankerahoitus. Avustuksen tavoite osoittaa kiistämättä, että avustuksilla on tarkoitus edistää optisten modulaattoreiden, optisten ilmaisimien, valoilmaisimien ja piipohjaisen monikanavaisen 100 Gb/s PON-teknologian tutkimusta. Näitä kaikkia käytetään valokuituverkoissa.

(190)

Toinen ilmoituksessa mainittu hanke on ”Optical Emission and Control Integrated Chip Technology Project in Coherent Optical Communication System”, jonka rahoitus on 41,77 miljoonaa RMB:tä. Hanke on tarkoitus toteuttaa elokuun 2019 ja heinäkuun 2022 välillä. Määrittelemällä tutkimustavoitteet, jotka koskevat lasereita, lasersiruja ja modulaattoreita, tällä avustuksella tuetaan yleisesti optisten verkkojen tuotannonalalla toimivia valmistajia ja erityisesti valokaapeleiden valmistajia. Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja on ohjelman edunsaaja.

(191)

Internet-teollisuutta ja erityisesti valokaapeleiden valmistajia tukeva täydentävä järjestelmä pohjautuu ilmoitukseen kansallisen keskeisen t&k-ohjelman mukaisten laajakaistaviestintää ja uusia verkkoja koskevien erityishankkeiden vahvistamisesta vuodelle 2019. Tämän ilmoituksen perusteella hyväksyttiin hanke ”Low Power Consumption, High Integration and High Performance 100G Optical Transmission System Research and Application Demonstration”, jolle myönnettiin rahoitusta 95,47 miljoonaa RMB:tä. Hankkeen tavoitteiden kuvauksessa todetaan, että avustuksella edistetään riippumattomuutta ulkomaisista laitteista, joita tarvitaan nopeaa (100G) optista tiedonsiirtoteknologiaa varten, ja tämän saavuttamiseksi pyydetään tutkimaan ja toteuttamaan nopeita optoelektronisia laitteita ja moduuleja ja 100G:n tiedonsiirtoon tarkoitettuja alustalaitteita, jotka perustuvat riippumattomiin sirulaitteisiin. Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja sai tähän ohjelmaan perustuvan t&k-avustuksen, jonka arvo oli 8 360 000 Yuania.

(192)

Teknologiaan, innovointiin ja kehittämiseen liittyvät avustukset, myös 184–191 kappaleessa kuvattuihin t&k-hankkeisiin myönnetyt avustukset, ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille. Kuten 183 kappaleessa mainitaan, suurin osa varoista on kirjattu otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tileille valtion tukina.

(193)

Tuet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska ainoastaan keskeisillä alueilla tai teknologia-aloilla toimivat yritykset, jotka mainitaan säännöllisesti julkaistavissa suuntaviivoissa, hallinnollisissa toimenpiteissä ja luetteloissa, ovat tukikelpoisia, ja lasikuitukankaiden tuotannonala kuuluu tukikelpoisiin sektoreihin.

(194)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja Connect Com väittivät, että mikään t&k-avustuksista ei ole suunnattu valokaapelien tuotannonalalle ja että Wuhanin East Lake New Technology Development Zone –alue ei tarjoa tukea valokaapeleita tuottaville yrityksille, koska väitetty alueelta peräisin oleva tuki liittyy valokaapelien varhaisemman tai korkeamman jalostusasteen yrityksiin. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio ei osoittanut, että avustukset ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, eikä täyttänyt paneelin asiassa EC – Aircraft asettamaa vaatimusta, jonka mukaan erityisyyden toteaminen edellyttää väitettyä tukea koskevan nimenomaisen rajoituksen vahvistamista ja rajoituksessa on selvästi ilmaistava kaikki, mitä tarkoitetaan, eikä mitään jätetä pelkän viittauksen tai implisiittisen tarkoituksen varaan. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komission päätelmä, jonka mukaan avustukset on nimenomaisesti rajoitettu valokaapelien tuotannonalaan, on ilmeisen virheellinen, ja ne viittasivat valituselimen asiassa US-Large Civil Aircraft antamaan raporttiin, jonka mukaan tutkittaessa, onko tuki nimenomaisesti rajoitettu joihinkin aloihin, ei pidä tutkia pelkästään sitä, tarjottiinko tukea valituksessa yksilöidyille tietyille vastaanottajille, vaan on myös tutkittava kaikkia yrityksiä tai tuotannonaloja, jotka voivat saada saamaa tukea.

(195)

Komissio on jo osoittanut avustusten erityisyyden 193 kappaleessa. Tukea voivat saada vain suuntaviivoissa, hallinnollisissa toimenpiteissä ja luetteloissa luetelluilla keskeisillä aloilla tai teknologian aloilla toimivat yritykset. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat esittivät avustuksiin liittyviä asiakirjoja, kuten oikeudellisia asiakirjoja ja avustuksen myöntämiseen liittyviä ilmoituksia, jotka osoittivat, että avustukset on tarjottu yrityksille, jotka toimivat tietyillä tuotannonaloilla tai sektoreilla ja/tai osallistuvat tiettyihin teollisiin hankkeisiin, joita valtio kannustaa. Sen vuoksi komissio toisti päätelmänsä, jonka mukaan avustuksia voidaan myöntää vain selkeästi määritellylle tiettyjen yritysten ja/tai talouden sektoreiden alaryhmälle, joka on paljon suppeampi ja täsmällisemmin määritelty kuin EC-Aircraft-kiistassa. Lisäksi komissio totesi, että avustusten tukikelpoisuusedellytykset eivät olleet selkeitä ja objektiivisia eikä niitä sovellettu automaattisesti; näin ollen ne eivät täyttäneet perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia.

(196)

Komissio oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan Wuhanin East Lake New Technology Development Zone –alue ei tarjoa tukea valokaapeleita tuottaville yrityksille ja väitetty alueelta peräisin oleva tuki liittyy valokaapelien varhaisemman tai korkeamman jalostusasteen yrityksiin. Ensinnäkin komissio totesi, että yksi vientiä harjoittava tuottaja sai etua t&k-varoista, joita Wuhanin East Lake New Technology Development Zone –alueen viranomaiset myönsivät sen emoyhtiölle. Toiseksi, vaikka Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan alueelta peräisin oleva mahdollinen väitetty tuki liittyy vain valokaapelien varhaisemman tai korkeamman jalostusasteen yrityksiin, olisikin totta, se ei osoita, että etuyhteydessä olevat valokaapelien tuottajat eivät olisi saaneet etua näistä avustuksista. Komissio tutki kaikkia etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka toimittivat tuotantopanosmateriaaleja vientiä harjoittaville tuottajille, ja kohdensi osan niiden tuista, myös avustuksista, tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Sen vuoksi väitteen katsottiin olevan perusteeton.

(197)

Tutkimusajanjaksolla saadun edun vahvistamiseksi komissio otti huomioon tutkimusajanjaksolla saadut avustukset sekä ennen tutkimusajanjaksoa saadut avustukset, joiden poistoaika jatkui tutkimusajanjakson aikana. Niiden avustusten osalta, joista ei tehdä poistoja, etuuden katsottiin olevan määrä, joka saatiin tutkimusajanjakson aikana. Hankkeisiin liittyvien avustusten ja käyttöomaisuuteen liittyvien avustusten osalta etuuden katsottiin olevan kokonaisavustuksen se osuus, joka poistettiin tutkimusajanjakson aikana.

(198)

T&k-palveluista korvauksena saatujen avustusten osalta (ks. 180 kappale) komissio otti huomioon t&k-maksuina saadut määrät tutkimusajanjaksolla ja kohdensi ne tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sen osuuden perusteella, mikä tarkasteltavana olevan tuotteen liikevaihdolla on vientiä harjoittavan tuottajan koko liikevaihdosta.

(199)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Connect Com pyysi komissiota ilmoittamaan nimenomaisesti valokaapeleiden tuotantoon myönnettyjen ja vientiä harjoittavien tuottajien tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon kohdennettujen avustusten osuuden ja väitti, että se ei pysty harjoittamaan tosiasiallisesti puolustautumisoikeuksiaan.

(200)

Komissio ei kyennyt ilmoittamaan näitä tietoja, koska niitä pidetään liiketoiminnan kannalta luottamuksellisina tietoina. Yritys ei myöskään selittänyt, miten tämän määrän tietäminen olisi välttämätöntä sen oikeuksien puolustamisen kannalta. Sen vuoksi pyyntö hylättiin.

(201)

Komissio harkitsi, pitäisikö laskelmissa soveltaa ylimääräistä vuotuista markkinakorkoa tuen määrän laskemista koskevien komission suuntaviivojen (47) F kohdan a alakohdan mukaisesti. Tällaiseen lähestymistapaan olisi kuitenkin sisältynyt erilaisia monimutkaisia hypoteettisia tekijöitä, joista ei ollut saatavilla tarkkaa tietoa. Sen vuoksi komissio katsoi tarkoituksenmukaisemmaksi jakaa määrät tutkimusajanjaksolle t&-k-hankkeiden ja käyttöomaisuuden poisto-osuuksien mukaisesti kuten aiemmissakin tutkimuksissa (48).

(202)

Kuten 175 kappaleessa mainitaan, komissio totesi, että otokseen valitut kaksi yritysryhmää saivat myös muita avustuksia, kuten käyttöomaisuuteen liittyviä avustuksia, lainojen korkoalennuksia, vientiä tukevia avustuksia, sekä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiseen kohdennettuja avustuksia.

(203)

Yrityksille myönsivät avustuksia keskus-, provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai aluetason viranomaiset, ja vaikuttaa siltä, että kaikki avustukset on suunnattu erityisesti otokseen valituille yrityksille tai ne ovat erityisiä maantieteellisen sijainnin tai tuotannonalan tyypin perusteella. Kaikki otokseen valitut yritykset eivät ilmoittaneet oikeusperustaa, jonka perusteella nämä avustukset myönnettiin. Komissio sai kuitenkin joiltakin yrityksiltä kopion varat myöntäneen viranomaisen antamasta asiakirjasta, jäljempänä ’ilmoitus’.

(204)

Esimerkkejä muista avustuksista ovat käyttöomaisuuteen liittyvät avustukset, patenttirahastot, tiede- ja teknologiarahastot ja -palkinnot, liiketoiminnan kehittämisrahastot, vienninedistämisrahastot, teollisuuden laadunparantamiseen ja tehostamiseen tarkoitetut avustukset, kunnalliset kauppaa tukevat rahastot, ulkomaankaupan kehittämisrahastot sekä tuotannon turvallisuuteen myönnettävät palkinnot.

(205)

Kun otetaan huomioon otokseen valittujen yritysryhmien kirjanpidosta komission löytämien avustusten suuri määrä, tässä asetuksessa esitetään vain tiivistelmä keskeisistä havainnoista. Alun perin näyttöä lukuisten avustusten olemassaolosta ja siitä, että Kiinan viranomaiset eri tasoilla olivat myöntäneet niitä, toimittivat otokseen valitut kaksi yritysten ryhmää. Tarkempia havaintoja näistä avustuksista toimitettiin yksittäisille yrityksille erillisen päätelmien ilmoittamisen yhteydessä.

(206)

Nämä muut avustukset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa otokseen valituille yritysryhmille, ja niistä koitui niille etua.

(207)

Otokseen valitut yritysryhmät toimittivat tietoja avustusten määrästä sekä kunkin avustuksen myöntäneestä ja maksaneesta viranomaisesta. Kyseiset yritykset myös useimmiten kirjasivat tämän tulon kohtaan ”tukitulot” kirjanpidossaan, jonka riippumattomat tilintarkastajat tarkastivat. Komissio piti näitä avustuksia koskevia tietoja selvänä näyttöä tuesta, josta koitui etua.

(208)

Avustukset ovat myös erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien asiakirjojen mukaan niitä myönnetään vain tietyille yrityksille, tietyille tuotannonaloille, kuten valokaapelien tuotannonalalle, tai tiettyihin hankkeisiin tietyillä alueilla. Jotkin niistä ovat lisäksi vientituloksesta riippuvaisia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(209)

Avustukset eivät myöskään täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten avustuskelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset valitaan, eivät ole avoimia, objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti.

(210)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että mikäli alue- ja/tai paikallisviranomaiset myöntävät joitakin väitetyistä avustuksista, niitä ei voida pitää alueellisesti erityisinä tukina. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että WTO:n sopimuksen 2.2 artiklan mukaan alueellista tukea ei voida pitää erityisenä, jos alue itse (eli alue- tai paikallishallinto) myöntää sen (49) ja että komission on osoitettava, että avustuksen saanti on rajoitettua pelkästään maantieteellisen sijainnin perusteella (50).

(211)

Komissio huomauttaa, että se päätteli 208 kappaleessa, että muut kuin teknologiaan, innovointiin ja kehittämiseen liittyvät avustukset ovat erityisiä perusasetuksen 4 artikla 2 kohdan a alakohdan, 4 artiklan 3 kohdan ja 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti. Vaikuttaa siltä, että useimmat näistä avustuksista on rajoitettu tiettyihin yrityksiin, jotka toimivat tietyillä tuotannonaloilla, kuten valokaapelien tuotannonala. Vain jotkin avustukset vaikuttavat liittyvän tiettyihin hankkeisiin tietyillä alueilla. Se, että näiden avustusten myöntäjinä toimivat kansalliset tai provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai alueviranomaiset, ei tarkoita sitä, että näiden avustusten oikeusperustaa ei olisi vahvistettu kansallisella tasolla ja että ne eivät koskisi tiettyjä hankkeita tietyillä alueilla. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään konkreettista näyttöä siitä, että avustukset eivät olisi erityisiä (esimerkiksi siten, että avustuksia myönnettiin kaikille yrityksille myöntävänä viranomaisena toimivan paikallisyksikön lainkäyttöalueella). Näin ollen komissio toisti, että käytettävissään olevan näytön perusteella se päätteli, että avustukset eivät täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia ja että ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artikla 2 kohdan a alakohdan, 4 artiklan 3 kohdan ja 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, minkä vuoksi se hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteen.

(212)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Connect Com väitti, että tuki on erityistä vain, jos se liittyy suoraan valokaapelien tuotannonalaan eikä jos se koskee useita tuotannonaloja, kuten valokaapelien tuotantoa, kuten komissio totesi 208 kappaleessa.

(213)

Komissio muistuttaa, että perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Sen määrittämiseksi, kohdistuuko tuki erityisesti myöntävän viranomaisen toimivaltaan kuuluvalla alueella sijaitsevaan yritykseen tai tuotannonalaan taikka yritysten tai tuotannonalojen ryhmään, jäljempänä ’tietyt yritykset’, sovelletaan seuraavia periaatteita […]”. Säännöksen sanamuodosta seuraa, että erityisyys voi viitata myös ”yritysten tai tuotannonalojen ryhmään”. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(214)

Connect Com väitti myös, että komissio jätti huomiotta perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan, jonka mukaan kyseessä ei ole erityisyys, jos tuen myöntävä viranomainen asettaa oikeuden saada tukea ja tuen määrän riippuvaksi objektiivisista arviointiperusteista.

(215)

Komissio selitti, että kuten 195 ja 209 kappaleessa tuodaan esiin, avustukset eivät myöskään täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten avustuskelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset valitaan, eivät ole avoimia, objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti. Sen vuoksi väite hylättiin.

(216)

Komissio laski edun 197 kappaleessa kuvatun menetelmän mukaisesti.

(217)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kaikkien avustusten osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Avustukset

(218)

Otokseen valittujen kahden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamien tietojen mukaan ne ovat saaneet rahoitusta 32:lta Kiinassa sijaitsevalta rahoituslaitokselta. Näistä 32 rahoituslaitoksesta 25 oli valtion omistuksessa. Muut rahoituslaitokset olivat joko yksityisessä omistuksessa tai komissio ei pystynyt määrittämään, olivatko ne valtion omistuksessa vai yksityisessä omistuksessa. Erityiskyselylomakkeen palautti kuitenkin vain yksi valtion omistama pankki, vaikka Kiinan viranomaisille esitetty pyyntö koski kaikkia rahoituslaitoksia, jotka olivat myöntäneen lainoja otokseen valituille yrityksille.

(219)

Komissio selvitti, toimivatko valtion omistamat pankit julkisina eliminä perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tulkittaessa perusasetusta EU:n WTO-velvoitteiden mukaisesti määritettäessä sitä, onko valtion omistuksessa oleva yritys julkinen elin, sovelletaan seuraavia perusteita (51): ”Merkityksellistä on se, onko yksikölle annettu viranomaistehtäviä eikä niinkään se, miten se on tehty. On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen erityyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö. Tästä seuraa, että näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkityksellistä määräysvaltaa yksikössä ja sen toiminnassa, voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. On kuitenkin korostettava, että jos toimivaltaa ei nimenomaisesti siirretä säädöksellä, pelkkä muodollisten yhteyksien esiintyminen yksikön ja valtion välillä suppeasti tulkittuna ei todennäköisesti riitä vahvistamaan tarvittavalla tavalla, että kyseessä on viranomaisten toimivalta. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä määräysvaltaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion määräysvallasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu määräysvalta on merkityksellistä, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.”

(220)

Komissio hankki tietoja valtion omistuksesta ja virallisia aihetodisteita valtion valvonnasta valtion omistamissa pankeissa. Se myös tutki, onko harjoitettu määräysvalta ollut merkityksellistä. Komission oli osittain tukeuduttava käytettävissä oleviin tietoihin, koska Kiinan viranomaiset ja valtion omistamat pankit kieltäytyivät toimittamasta näyttöä päätöksentekoprosessista, joka oli johtanut etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon (ks. 136–153 kappale).

(221)

Analyysin tekemiseksi komissio tutki ensin siltä valtion omistamalta pankilta saadut tiedot, joka oli täyttänyt erityiskyselylomakkeen.

(222)

Kyselyvastauksen toimitti vain yksi valtion omistama pankki, EXIM-pankki.

(223)

Kyselyvastauksista saatujen tietojen perusteella komissio vahvisti, että Kiinan valtion hallussa oli joko suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia tämän rahoituslaitoksen osakkeista.

(224)

Yhteistyössä toimineeseen valtion omistamaan pankkiin kohdistuvaa valtion määräysvaltaa koskevien aihetodisteiden perustella komissio totesi sen olevan ”keskeinen valtion omistama rahoituslaitos”. Valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisia sääntöjä koskevassa ilmoituksessa (52) todetaan, että ”näissä säädöksissä mainituilla keskeisillä valtion omistamilla rahoituslaitoksilla tarkoitetaan muun muassa valtion omistamia poliittisin perustein toimivia pankkeja, liikepankkeja, omaisuudenhoitoyhtiöitä, arvopaperiyhtiöitä ja vakuutusyhtiöitä, jäljempänä ’valtion omistamat rahoituslaitokset’, joihin valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston” .

(225)

Valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvosto nimitetään valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen mukaisesti. Näiden väliaikaisten sääntöjen 3 ja 5 §:n perusteella komissio vahvisti, että valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat vastuuvelvollisia valtioneuvostolle, mikä osoittaa valtion määräysvallan yhteistyössä toimineiden valtion omistamien pankkien liiketoiminnassa.

(226)

Näiden yleisesti sovellettujen aihetodisteiden lisäksi komissio löysi EXIMin osalta seuraavat aihetodisteet: EXIM muodostettiin ja se toimii valtionneuvoston laatiman Export-Import Bank of China -pankin perustamista koskevan ilmoituksen ja EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaisesti. EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaan valtio nimittää suoraan sen johdon. Valtioneuvosto nimittää hallintoneuvoston valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen ja muiden lakien ja asetusten mukaisesti, ja se on vastuussa valtioneuvostolle.

(227)

Yhtiöjärjestyksessä mainitaan myös, että EXIMin puoluekomitealla on johtava ja poliittisesti keskeinen asema sen varmistamisessa, että EXIM panee täytäntöön puolueen ja valtion politiikkaa. Puolueen johtoasema on sisällytetty yrityksen ohjaus- ja hallintojärjestelmän kaikkiin osatekijöihin.

(228)

Yhtiöjärjestyksessä todetaan vielä, että EXIM on sitoutunut tukemaan ulkomaankaupan ja taloudellisen yhteistyön, rajat ylittävien investointien, Uusi silkkitie -aloitteen (”One Belt, One Road”) sekä kansainvälisen kapasiteetti- ja laitevalmistusyhteistyön kehittämistä. Sen liiketoiminta-alueeseen kuuluvat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin lainat, jotka on hyväksytty valtion ulkomaankauppa- ja ulkomaille suuntautumista koskevassa politiikassa ja ovat sen mukaisia, kuten vientiluotot, tuontiluotot, ulkomaiset järjestelyluotot, ulkomaiset investointiluotot, Kiinan valtion ulkomaantuen luotot sekä vientiostajan luotot.

(229)

EXIM-pankki totesi vuoden 2019 vuosikertomuksessaan, että se pani täysimääräisesti täytäntöön kaikki Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston keskeiset politiikat ja päätökset.

(230)

Komissio havaitsi myös, että valtion omistamat rahoituslaitokset ovat muuttaneet yhtiöjärjestystään vuonna 2017 kasvattaakseen Kiinan kommunistipuolueen roolia pankkien korkeimmalla päätöksentekotasolla (53).

(231)

Uuden yhtiöjärjestyksen mukaan

(232)

Komissio hankki tietoja siitä, harjoittivatko Kiinan viranomaiset merkityksellistä määräysvaltaa EXIM-pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun se myönsi lainoja valokaapelien tuotannonalalle. Tältä osin on otettu huomioon seuraavat sääntelyasiakirjat:

(233)

Näitä sääntelyasiakirjoja tarkastellessaan komissio totesi jäljempänä esitettävistä syistä, että kiinalaiset rahoituslaitokset toimivat oikeudellisessa ympäristössä, jossa niiden on linjattava rahoituspäätöksensä Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaiseksi.

(234)

EXIM-pankin julkista politiikkaa koskeva toimivalta vahvistetaan sen perustamista koskevassa ilmoituksessa ja sen yhtiöjärjestyksessä.

(235)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin rahoituslaitoksiin sovellettavan pankkilain 34 §:n mukaan ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”. Pankkilain 4 §:n mukaan ”liikepankkien on lain nojalla hoidettava liiketoimintaansa niin, ettei siihen puutu mikään yksikkö tai henkilö. Liikepankkien on omaksuttava yksityisoikeudellinen vastuu kaikesta oikeushenkilön omaisuudestaan”, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että pankkilain 4 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita.

(236)

Lisäksi lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n mukaan ”asianomaiset osastot voivat valtion politiikan mukaisesti tukea lainojen korkoja edistääkseen tiettyjen tuotannonalojen kasvua ja talouden kehitystä tietyillä alueilla”.

(237)

Myös päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea erityisesti ”kannustettaville” hankkeille. Kuten 3.1 jaksossa ja tarkemmin ottaen 81 ja 86 kappaleessa selitetään, valokaapelien tuotannonalan hankkeet kuuluvat kannustettavien hankkeiden luokkaan. Siten päätös nro 40 vahvistaa aiemmat pankkilakia koskevat havainnot, joiden mukaan pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa etuuskohtelun mukaisten luottojen muodossa. Komissio havaitsi myös, että CBIRC:llä on laaja-alaiset hyväksymisvaltuudet kaikkien Kiinaan sijoittautuneiden (myös yksityisomistuksessa ja ulkomaisessa omistuksessa olevien) rahoituslaitosten hallinnon kaikilla osa-alueilla, esimerkiksi seuraavat (54):

(238)

Pankkilaki on oikeudellisesti sitova. Viisivuotissuunnitelmien ja päätöksen nro 40 pakottava luonne vahvistettiin 3.1 jaksossa. CBIRC:n sääntelyasiakirjojen pakottava luonne johtuu sen valtuuksista pankkisääntelyviranomaisena. Muiden asiakirjojen pakottava luonne käy ilmi niiden sisältämistä valvonta- ja arviointilausekkeista.

(239)

Valtioneuvoston päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia tarjoamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille ja luvataan panna täytäntöön muuta kannustettuja hankkeita koskevaa etuuskohtelun mukaista politiikkaa. Tämän perusteella pankkien edellytetään myöntävän luottotukea valokaapelien tuotannonalalle, koska se on kannustettava tuotannonala.

(240)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisessä yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa, kun se myönsi lainoja valokaapelien tuotannonalalle.

(241)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti myönnettyjä lainoja. Osittain yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki selitti kyselyvastauksessaan, että luottoriskien arviointikäytännöt ja mallit, joita se käyttää kyseisiä lainoja myöntäessään, ovat edistyksellisiä. EXIM-pankki selitti vielä, että politiikassa ei ole eroja muun muassa lainanottajan toimialan tai sen luotto- ja pääomatilanteen mukaan; Nämä tekijät vaikuttavat kuitenkin luottoluokituksen arviointiin ja lainanottajan riskin kustannuksiin. Se saattaa ottaa huomioon asiaa koskevat suunnitelmat ja politiikat lainoja tarjotessaan, mutta yksittäisiin lainahankkeisiin se soveltaa markkinoihin perustuvaa arviointia.

(242)

Kuten jo 141 kappaleessa todetaan, osittain yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki kieltäytyi toimittamasta konkreettisia esimerkkejä otokseen valittuihin yrityksiin liittyvistä luottoriskiarviostaan sillä perusteella, että pyydetyt tiedot ovat pankin sisäisiä tietoja ja sisältävät liikesalaisuuksia, joita ei saa paljastaa, vaikka komissiolla oli otokseen valittujen yritysten kirjallinen suostumus, jossa ne luopuivat luottamuksellisuuteen liittyvistä oikeuksistaan.

(243)

Koska luottokelpoisuuden arvioinnista ei saatu konkreettista näyttöä, komissio tutki 232–239 kappaleessa kuvattua oikeudellista ympäristöä suhteessa yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin käyttäytymiseen otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Käyttäytyminen oli ristiriidassa pankin esittämän virallisen kannan kanssa, sillä käytännössä se ei toiminut perusteellisen markkinaperusteisen riskinarvioinnin pohjalta.

(244)

Komissio totesi tutkimuksen aikana, että otokseen valituille kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle myönnettiin lainoja keskimäärin koroilla, jotka olivat lähellä Kiinan keskuspankin viitekorkoja ja alle National Interbank Funding Centerin (NIFC) ilmoittaman lainojen primekoron, joka otettiin käyttöön 20 päivänä elokuuta 2019 (55), riippumatta yritysten taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta. Näin ollen lainojen korot olivat markkinakorkoja alhaisemmat, kun otetaan huomioon otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien riskiprofiili.

(245)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei osoittanut, että yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki (EXIM-pankki) on julkinen elin ja että Kiinan viranomaiset harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa EXIM-pankkiin nähden. Kiinan viranomaiset korostivat, että omistajuus ja määräysvaltaa koskevat viralliset aihetodisteet eivät riitä osoittamaan, että kyseessä on julkinen elin, ja että komissio ei osoittanut riippumattomuuden puuttumista EXIM-pankin hallinnossa väittäessään, että Kiinan viranomaiset harjoittavat määräysvaltaa EXIM-pankissa vain valvomalla pankin hallinnon ja sen johtokunnan nimittämistä.

(246)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että kyseiset rahoituslaitokset eivät hoida mitään tehtäviä, joita voitaisiin pitää luonteeltaan viranomaistehtävinä, eivätkä Kiinan viranomaiset ole harjoittaneet merkityksellistä määräysvaltaa EXIM-pankissa. Kiinan pankkilain 34 §:ssä edellytetään, että liikepankit toimivat Kiinan viranomaisten ”teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”, mutta missään määräyksessä ei edellytetä pankkien toimivan tietyllä tavalla, ja Kiinan viranomaisten mukaan tätä määräystä olisi pidettävä kiinalaisten pankkien ohjaavana periaatteena. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että Kiinan pankkilaissa nimenomaisesti kielletään Kiinan viranomaisia harjoittamasta minkäänlaista määräysvaltaa liikepankkien päätöksiin. Kiinan viranomaiset viittasivat pankkilain 4 ja 5 §:ään, joissa säädetään, että liikepankkien on tehtävä omat päätöksensä ja toimittava ilman minkään yksikön tai yksityishenkilön puuttumista asiaan. Kiinan viranomaiset korostivat vielä, että pankkilain 41 §:n mukaan mikään yksikkö tai yksityishenkilö ei saa pakottaa liikepankkia myöntämään lainoja tai tarjoamaan vakuutta. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 § ja päätös nro 40 eivät ole velvoittavia vaan ainoastaan ohjeellisia. Kiinan viranomaiset olivat myös eri mieltä väitteestä, jonka mukaan EXIM-pankki myönsi lainoja alle markkinakorkojen, koska se noudattaa kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja riskinarvioinnissa ja lainojen myöntämisessä ja toimii Kiinan viranomaisista riippumattomasti.

(247)

Komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteistä. Komissio ei käyttänyt perustana ainoastaan ”omistajuutta ja määräysvaltaa koskevia virallisia aihetodisteita” määritellessään yhteistyössä toimineen valtion omistaman EXIM-pankin julkiseksi elimeksi, vaan se myös osoitti, että Kiinan viranomaiset harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa pankissa seuraavassa esitettävistä syistä.

(248)

Kuten 238 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että Kiinan pankkilaki ja päätös nro 40 ovat luonteeltaan velvoittavia. Myöskään tämän tutkimuksen (samoin kuin samaa tukiohjelmaa koskevan aiemman tutkimuksen (56)) havainnot eivät tukeneet väitettä, jonka mukaan pankit eivät ota valtion politiikkaa ja suunnitelmia huomioon tehdessään luotonantopäätöksiä. Komissio esimerkiksi totesi, että vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua etuuskohtelun mukaisesta luotonannosta markkinakorkoja alemmilla koroilla. Yksi vientiä harjoittava tuottaja sai etua etuuskohtelun mukaisesta luotonannosta China Development Bank Fundista, joka on politiikkasuuntautunut investointiorganisaatio ja tukee pääasiassa hankkeita valtion tunnustamilla keskeisillä aloilla (ks. 285 kappale).

(249)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:ää sovelletaan käytännössä ja että pankkilain 4, 5 ja 41 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita. Pankkilain 4 ja 5 § ovat osa lukua I, jossa esitetään yleiset määräykset, mutta 34 § on osa lukua IV, jossa vahvistetaan lainoja koskevat perussäännöt. Pankkilain 34 §:n sanamuoto ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti” osoittaa, että määräys ei ole luonteeltaan ohjeellinen vaan pikemminkin velvoittava, ja siinä ohjeistetaan selvästi pankkeja ottamaan huomioon valtion teollisuuspolitiikka lainatoiminnassaan. Komissio huomautti myös, että valtioneuvoston päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia tarjoamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille ja luvataan panna täytäntöön muuta kannustettuja hankkeita koskevaa etuuskohtelun mukaista politiikkaa. Vaikka kyseisen päätöksen 17 §:ssä pankkeja kehotetaankin noudattamaan luotonantoperiaatteita, komissio ei pystynyt tutkimuksessa vahvistamaan, että näin tapahtuu käytännössä. Päinvastoin, vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin lainoja niiden taloudellisesta tilanteesta ja luottokelpoisuudesta riippumatta.

(250)

Erityisesti EXIM-pankin osalta on kiistatonta, että kyseessä on valtion politiikkaa harjoittava pankki, jonka se itsekin myöntää. Kuten EXIM-pankin verkkosivustolla (57) selitetään, se on valtion rahoittama ja omistama poliittinen pankki, joka on suoraan valtioneuvoston alaisuudessa ja joka on omistautunut tukemaan muun muassa Kiinan ulkomaankauppaa ja toteuttamaan globalisaatioon tähtäävää strategiaa.

(251)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet kannustettaville tuotannonaloille luotonantoa koskevan sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien pankin johtajien ja valvojien on noudatettava. Sääntelykehyksessä ei jätetä pankin johtajille ja valvojille minkäänlaista harkintavaltaa kehyksen noudattamisen suhteen eikä otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien suhteen, minkä vuoksi pankin johto on riippuvainen viranomaisista. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisessä yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa, kun se myönsi lainoja valokaapelien tuotannonalalle.

(252)

Kuten 241 kappaleessa selitetään, komissio hankki näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisesti myönnettyjä lainoja. Yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki kuitenkin kieltäytyi toimittamasta tarvittavia tietoja, muun muassa otokseen valittujen yritysten luottoriskiarvioinnista. Koska tällaisista luottoriskiarvioinneista ei ollut konkreettista näyttöä, komissio tarkasteli kannustettaville tuotannonaloille, kuten valokaapelien tuotannonalalle, annettaviin luottoihin sovellettavaa yleistä oikeudellista ympäristöä yhdessä yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin käyttäytymisen kanssa ja vahvisti, että pankki ei toiminut perusteellisten markkinapohjaisten luottoriskiarviointien perusteella. Lisäksi otokseen valituille kahdelle yritysten ryhmälle myönnettiin lainoja koroilla, jotka olivat lähellä tai alittivat Kiinan keskuspankin riskittömät viitekorot ja primekorot, niiden taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta riippumatta, kuten 244 kappaleessa selitetään. Kun otetaan huomioon otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien riskiprofiili (ks. 3.5.3.3 jakso) ja se, että komission tekemän riskianalyysin mukaan vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokituksen olisi pitänyt olla BB ja niiden korkoprosenttien siten huomattavasti suuremmat kuin riskitön prosentti, komissio päätteli, että kyseiset lainat myönnettiin alle markkinakorkojen.

(253)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Kiinan viranomaisilla oli merkittävä määräysvalta yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen valokaapelien tuotannonalan osalta.

(254)

Komissio vahvisti, että osittain yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki panee täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä valokaapelien tuotannonalan osalta. Näin ollen se toimii julkisena elimenä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(255)

Kuten 218 kappaleessa todetaan, yksikään muista otokseen valituille yrityksille lainoja myöntäneistä valtion omistamista rahoituslaitoksista ei vastannut erityiseen kyselylomakkeeseen. Kiinan viranomaiset toimittivat vain joitakin tietoja useiden pankkien omistajuudesta mutteivät niiden hallintorakenteesta, riskinarvioinnista tai valokaapelien tuotannonalalle myönnettyihin lainoihin liittyvistä esimerkeistä.

(256)

Sen vuoksi komissio päätti 3.2.1 jaksossa esitettyjen päätelmien mukaisesti käyttää käytettävissä olevia tietoja sen määrittämiseksi, voidaanko kyseisten valtion omistamien rahoituslaitosten katsoa olevan julkisia elimiä.

(257)

Kiinan viranomaiset toimittivat tietoja, joiden mukaan seuraavat pankit, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille tässä tutkimuksessa, olivat osittain tai kokonaan joko valtion tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa: Agricultural Bank of China, Bank of China, Bank of Communications, Bank of Jiangsu, Bank of Kunlun, Bank of Nanjing, Bank of Ningbo, China CITIC Bank China Development Bank, China Construction Bank, China Everbright Bank, China Guangfa Bank, China Merchants Bank, China Minsheng Bank, Hankou Bank, Industrial Bank, Industrial and Commercial Bank of China (ICBC), Ping An Bank, Postal Savings Bank, Shanghai Pudong Development Bank ja Zheshang Bank.

(258)

Julkisesti saatavilla olevien tietojen (kuten verkkosivustojen, vuosikertomusten ja pankkihakemiston sekä internetin) avulla komissio selvitti, että seuraavat rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat kokonaan tai osittain joko valtion tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa:

(259)

Koska rahoituslaitokset eivät esittäneet eriäviä tietoja, komissio vahvisti Kiinan viranomaisten omistajuuden ja määräysvallan virallisilla aihetodisteilla samoilla perusteilla kuin edellä 1 kohdassa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että Kiinan viranomaiset nimittävät yhteistyöstä kieltäytyneiden valtion omistamien rahoituslaitosten johtajat ja valvojat, jotka ovat vastuussa Kiinan viranomaisille samalla tavalla kuin yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa.

(260)

Komissio katsoi merkityksellisen määräysvallan harjoittamisen osalta, että yhteistyössä toiminutta valtion omistamaa rahoituslaitosta koskevia havaintoja voitiin pitää edustavina myös yhteistyöstä kieltäytyneiden valtion omistamien rahoituslaitosten osalta. Edellä 1 kohdassa tarkasteltu sääntelykehys koskee myös niitä täysin samalla tavalla. Koska eriävää näyttöä ei esitetty, käytettävissä olevien tietojen (58) perusteella voidaan katsoa, että konkreettisen näytön puute luottokelpoisuusarvioinnista pätee niihin samalla tavalla kuin yhteistyössä toimineeseen valtion omistamaan pankkiin.

(261)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission väitteet, joissa pääteltiin, että myös kaikki muut valtion omistamat rahoituslaitokset kuin EXIM-pankki olivat julkisia elimiä, olivat riittämättömiä. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio tukeutui aiempiin tukien vastaisiin tutkimuksiin ja omiin päätelmiinsä yhteisyössä toimineiden valtion omistamien rahoituslaitosten osalta eikä tehnyt tapauskohtaista analyysiä, jossa olisi otettu erityisesti huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet ja kukin yhteistyöstä kieltäytynyt rahoituslaitos. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio ei toimittanut riittävästi näyttöä osoittaakseen merkityksellisen määräysvallan käyttämisen valtion omistamissa rahoituslaitoksissa, koska vaikuttaa siltä, että niiden johtajat ja valvojat ovat Kiinan viranomaisten nimittämiä.

(262)

Komissio muistutti, että koska muut valtion omistamat pankit eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja. Komissio päätteli, että aiemmista tutkimuksista saadut tiedot yhdistettynä määräysvaltaa koskeviin aihetodisteisiin sekä tutkimuksen havaintoihin EXIM-pankista ja pankkien käyttäytymisestä vientiä harjoittavia tuottajia kohtaan olivat parhaat käytettävissä olevat tiedot tässä tapauksessa. Kiinan viranomaiset eivät myöskään esittäneet mitään näyttöä tai väitteitä kumotakseen komission päätelmät, joiden mukaan muut valtion omistamat pankit, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä. Näin ollen komissio pysyi kannassaan.

(263)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että kaikki valtion omistamat kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet rahoitusta otokseen valituille kahdelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(264)

Vaikka valtion omistamia rahoituslaitoksia ei pidettäisikään julkisina eliminä, komissio vahvisti samojen tietojen perusteella, että Kiinan viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. 3.5.1.2 jakso). Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Kiinan viranomaisista.

(265)

Seuraavien rahoituslaitosten katsottiin olevan yksityisomistuksessa aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (59) vahvistettujen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella: HSBC, CITI Bank China, Zijin Rural Commercial Bank, Mizuho Bank, Sumitomo Mitsui Banking (China), MUFG Bank, Bohai international Trust Co., Ltd. ja Hubei Rural Credit Cooperative. Komissio tutki, olivatko Kiinan viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet kyseiset rahoituslaitokset antamaan tukia valokaapelien tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(266)

WTO:n valituselimen mukaan ”valtuuttamista” tapahtuu, kun viranomaiset antavat vastuun yksityiselle elimelle, ja ”määrääminen” viittaa tilanteeseen, jossa viranomaiset harjoittavat auktoriteettiaan yksityiseen elimeen nähden (60). Molemmissa tapauksissa viranomaiset käyttävät yksityistä elintä sijaisena taloudellisen tuen myöntämiseksi, ja useimmissa tapauksissa yksityisen elimen valtuuttamiseen tai ohjaamiseen voidaan odottaa liittyvän jonkinlaista uhkailua tai johdattelua (61). Samalla 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa jäseniä kielletään ottamasta käyttöön tasoitustoimenpiteitä pelkästään siksi, että ”viranomaiset käyttävät yleistä säädösvaltaansa” (62) tai ”tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja kyseisten markkinoiden toimijoiden tekemien vapaiden valintojen vuoksi viranomaisten toimenpiteet joko synnyttävät tai eivät synnytä tiettyä tulosta” (63). Valtuuttamisessa tai määräämisessä on kyse ”viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta” (64).

(267)

Komissio totesi, että 232–238 kappaleessa tarkoitettua tuotannonalaa koskevaa sääntelykehystä sovelletaan kaikkiin kiinalaisiin rahoituslaitoksiin, myös yksityisomistuksessa oleviin. Näin ollen esimerkiksi pankkilakia ja CBIRC:n eri määräyksiä sovelletaan kaikkiin kiinalaisrahoitteisiin ja ulkomaisrahoitteisiin pankkeihin, jotka toimivat CBIRC:n alaisuudessa.

(268)

Lisäksi yksityisten rahoituslaitosten kanssa tehtyjen lainasopimusten suurimmassa osassa oli samanlaisia ehtoja kuin valtion omistamien pankkien kanssa tehdyissä sopimuksissa ja yksityisten rahoituslaitosten tarjoamat lainan korot olivat samanlaiset valtion omistuksessa olevien rahoituslaitosten tarjoamien korkojen kanssa.

(269)

Koska yksityisiltä rahoituslaitoksilta ei saatu eriäviä tietoja, komissio päätteli, että siltä osin kuin on kyse valokaapelien tuotannonalasta, valtio on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttanut tai määrännyt kaikki Kiinassa CBIRC:n valvonnassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkaa ja myöntämään lainoja valokaapelien tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla (65).

(270)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei pystynyt osoittamaan, että Kiinan viranomaiset olisivat valtuuttaneet tai määränneet toimintaa, eikä etenkään yhteyttä viranomaisten ja kaikkien rahoituslaitosten tietyn käyttäytymisen välillä. Kiinan viranomaiset väittivät, että yleisten sääntelyvaltuuksien käyttäminen ohjauksen tai kannustuksen kautta ei riitä osoittamaan valtuuttamista tai määräämistä; asiaan on liityttävä jonkinlaista uhkailua tai johdattelua. Kiinan viranomaisten mukaan pankkilaissa nimenomaisesti kielletään Kiinan viranomaisten puuttuminen toimintaan, ja lainoja koskevat yleiset säännöt ja päätös nro 40 ovat ainoastaan suuntaa-antavia eivätkä velvoittavia tai oikeudellisesti sitovia. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei täyttänyt velvollisuuttaan tehdä tällainen analyysi kustakin yksiköstä.

(271)

Komissio on tästä eri mieltä. Koska kaikkiin pankkeihin Kiinassa sovellettava sääntelykehys (ks. 232–239 kappale) on oikeudellisesti sitova, kuten 248 ja 249 kappaleessa vahvistetaan, kyseessä ei ole pelkästään valtion kannustus tai ohjaus. Komissio vahvisti jo 239 kappaleessa, että päätöksellä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea vain kannustettaville hankkeille, vaikkakin saman päätöksen 17 §:ssä pyydetään pankkeja myös noudattamaan luotonantoperiaatteita. Lisäksi komissio vahvisti 251 kappaleessa, että Kiinan viranomaiset tukeutuivat tähän sääntelykehykseen voidakseen harjoittaa merkityksellistä määräysvaltaa rahoituslaitoksiin siten, että niillä ei ollut harkintavaltaa sääntelykehyksen täytäntöönpanon suhteen. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten ja yksityisten pankkien käyttäytymisen välillä on selvä yhteys, joka osoittaa, että Kiinan viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät toimintaa.

(272)

Komissio muistutti myös, että koska yksityisomistuksessa olevat pankit eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja. Koska vain yksi valtion omistama pankki toimi osittain yhteistyössä, komissio käytti tältä pankilta, jonka osoitettiin olevan julkinen elin, saatuja tietoja ja vertasi niitä yhteistyöstä kieltäytyneiden yksityisten pankkien tarjoamiin lainaehtoihin. Otokseen valittujen yritysten etätarkastuksessa ei myöskään tullut esiin mitään merkittäviä eroja yksityisten rahoituslaitosten ja valtion omistuksessa olevien rahoituslaitosten lainaehtojen tai korkoprosenttien välillä. Se, että koroissa oli päällekkäisyyttä, osoittaa, että myös yksityiset pankit myönsivät lainoja alle markkinaehtojen edellä esitetyn sääntelykehyksen mukaisesti. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan komissio ei täyttänyt velvollisuuttaan tehdä tällainen analyysi kustakin yksiköstä, on perusteeton.

(273)

Näin ollen komissio päätteli, että siltä osin kuin on kyse valokaapelien tuotannonalasta, valtio on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttanut tai määrännyt kaikki Kiinassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkaa ja myöntämään lainoja valokaapelien tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla.

(274)

Komissio määritti jo aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa, että kiinalaisille yrityksille annetut kotimaiset luottoluokitukset eivät olleet luotettavia; tämä perustui Kansainvälisen valuuttarahaston tutkimukseen (66), joka osoitti kansainvälisten ja kiinalaisten luottoluokitusten eroavaisuudet, sekä otokseen valittuja yrityksiä koskevan tutkimuksen tuloksiin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan paikalliset luottoluokittajat ovat luokitelleet 90 prosenttia kiinalaisista velkakirjalainoista luokkaan AA–AAA. Tämä ei vastaa tilannetta muilla markkinoilla, kuten unionin tai Yhdysvaltojen markkinoilla. Esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoilla alle 2 prosenttia yrityksistä saa tällaisen huippuluokituksen. Kiinalaiset luottoluokituslaitokset ovat näin ollen vahvasti painottuneita luokitusasteikon korkeimpaan päähän. Niillä on erittäin laajat luokitusasteikot, ja ne yhdistävät velkakirjalainoja, joilla on merkittävästi erilainen maksukyvyttömyysriski, yhteen laajaan luokkaan (67). Bloombergin ”China bond market insight 2021” -julkaisun (68) mukaan Kiinan velkakirjalainamarkkinoita hallitsee viisi paikallista luottoluokituslaitosta: China Chengxin, Dagong, Lianhe, Shanghai Brilliance ja Golden credit rating, ja niiden luokituksen mukaan noin 90 prosenttia velkakirjalainoista kuuluu AAA-luokkaan. Monet liikkeeseenlaskijat ovat kuitenkin saaneet S&P:n liikkeeseenlaskijoiden yleisen luokitusasteikon mukaisen alemman luokituksen A ja BBB (69).

(275)

Lisäksi ulkomaiset luokituslaitokset, kuten Standard and Poor’s ja Moody’s, soveltavat tyypillisesti liikkeeseenlaskijan perusluottoluokitukseen korotusta sen perusteella, mikä yrityksen arvioitu strateginen merkitys on Kiinan valtiolle ja mikä on implisiittisen vakuuden arvioitu vahvuus, kun ne arvioivat ulkomailla liikkeeseen laskettuja kiinalaisia velkakirjalainoja (70).

(276)

Komissio löysi myös muuta tietoa analyysin täydennykseksi. Komissio päätteli, että valtio voi harjoittaa tiettyä vaikutusvaltaa luottoluokitusmarkkinoilla.

(277)

Kiinan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan tutkimusajanjakson aikana Kiinan markkinoilla toimi 14 luottoluokituslaitosta, joista 12 oli kotimaisia.

(278)

Kiinan luottoluokitusmarkkinoille ei ole vapaata pääsyä. Markkinat ovat käytännössä suljetut, sillä Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen, jäljempänä ’CSRC’, tai Kiinan keskuspankin on hyväksyttävä luokituslaitokset, ennen kuin ne voivat aloittaa toimintansa (71). Kiinan keskuspankki ilmoitti vuoden 2017 puolivälissä, että ulkomaiset luokituslaitokset saavat tehdä luottoluokituksia osalle kotimaan velkakirjalainamarkkinoita tietyin edellytyksin, mutta tätä ei vielä sovellettu tutkimusajanjakson aikana. Tutkimusajanjakson aikana Kiinan luottoluokitusmarkkinoilla toimi kaksi ulkomaisessa omistuksessa olevaa laitosta ja kaksi kiinalais-ulkomaalaista yhteisyritystä. Nämä luottoluokituslaitokset noudattavat kuitenkin kiinalaisia luokitusasteikkoja eivätkä näin ollen ole vertailukelpoisia kansainvälisten luokitusten kanssa, kuten 275 kappaleessa selitetään.

(279)

Kiinan keskuspankin vuonna 2017 tekemässä tutkimuksessa vahvistetaan komission päätelmät ja todetaan seuraavaa: ”jos ulkomaisten joukkovelkakirjojen investointiluokitus asetetaan vähintään kansainvälisen luokituksen BBB tasolle, kotimaisten joukkovelkakirjojen luokitus voidaan asettaa vähintään AA-tasolle, kun otetaan huomioon keskimääräisen kotimaisen luokituksen ja kansainvälisen luokituksen vähintään 6 pykälän ero” (72).

(280)

Ottaen huomioon 274–279 kappaleessa kuvatun tilanteen komissio päätteli, että Kiinan luottoluokitukset eivät anna luotettavaa arviota perustana olevien varojen luottoriskistä. Näitä luokituksia vääristivät myös poliittiset tavoitteet, joilla kannustetaan keskeisiä strategisia tuotannonaloja, kuten valokaapelien tuotannonalaa.

(281)

Komissio vahvisti, että molempiin otokseen valittuihin ryhmiin kuuluvat yritykset käyttivät erilaisia lyhyt- ja pitkäaikaisia lainoja toimintansa rahoittamiseen. Lainoja käytettiin pääasiassa päivittäiseen toimintaan, käyttöpääomatarpeisiin, erityishankkeisiin, investointeihin tai muiden lainojen korvaamiseen. Molemmissa ryhmissä käytettiin myös lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia vientiluottoja.

(282)

Komissio totesi tutkimuksen aikana, että jotkin otokseen valitut yritykset hankkivat lainoja, joiden tarkoituksena oli korvata muista pankeista otettuja lainoja. Tämän käytännön ansiosta yritykset kykenivät järjestelemään uudelleen velkojaan ja hankkimaan varoja maksaakseen takaisin aiemmat velvoitteensa, mikä viittaa velan takaisinmaksuun liittyviin ongelmiin, koska muitakaan syitä käytännölle ei ole.

(283)

Lainojen käyttämistä ainoastaan muiden voimassa olevien lainojen takaisinmaksuun pidetään osoituksena siitä, että yritys ei kykene täyttämään nykyisiä luottovelvoitteitaan ja että sillä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski.

(284)

Komissio totesi, että yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja sai pankkilainan China Development Bankilta emoyhtiönsä kautta. Emoyhtiö teki lainasta sopimuksen pankin kanssa ns. osakaslainana vientiä harjoittavan tuottajan toteuttamaa t&k-hanketta varten ja kanavoi lainan määrän vientiä harjoittavalle tuottajalle samoilla sopimusehdoilla kuin pankin kanssa allekirjoitetut ehdot. Etätarkastuksen aikana kyseinen yritys selitti, että China Development Bankilla on hankkeita varten erityisvaroja, jotka voidaan myöntää lainoina ainoastaan keskitetysti omistetuille yksiköille, jotka ovat suoraan SASACin valvonnassa. Lainasta kuitenkin neuvoteltiin suoraan vientiä harjoittavan tuottajan ja pankin välillä. Lisäksi lainasopimuksessa täsmennetään, että pankki antaa emoyhtiön tehtäväksi myöntää osakaslainan vientiä harjoittavalle tuottajalle hankkeen pääomapanosta varten.

(285)

Komissio vahvisti vielä, että China Development Bank Fund on politiikkasuuntautunut investointiorganisaatio, joka tukee pääasiassa hankkeita valtion tunnustamilla keskeisillä aloilla tekemällä hankepääomainvestointeja ja yritysinvestointeja, myöntämällä osakaslainoja ja tekemällä investointeja paikallisiin investointi- ja rahoitusyhtiörahastoihin keskeisissä hankkeissa olevien rahoitusvajeiden täyttämiseksi (73).

(286)

Kun otetaan huomioon, että otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja käytti lainamäärän omiin hankkeisiinsa, laina neuvoteltiin suoraan otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan ja pankin välillä ja vientiä harjoittavalla tuottajalla oli emoyhtiönsä kanssa lainasopimus, joka vastasi emoyhtiön ja pankin välistä osakaslainasopimusta, komissio katsoi, että emoyhtiöllä oli vain välittäjän rooli ja se sopi China Development Bankin kanssa lainan myöntämisestä vientiä harjoittavalle tuottajalle. Sen vuoksi komissio piti kyseistä lainaa pankin kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämänä rahoituksena.

(287)

Kuten 232–238 kappaleessa osoitetaan, monissa erityisesti valokaapeleiden tuotannonalan yrityksiä koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa ohjeistetaan rahoituslaitoksia antamaan tälle tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kyseisistä asiakirjoista käy ilmi, että rahoituslaitokset myöntävät etuuskohtelun mukaista rahoitusta vain muutamille tuotannonaloille/yrityksille, jotka noudattavat Kiinan viranomaisten asiaan liittyvää politiikkaa. Komissio katsoi, että viittaus valokaapelien tuotannonalaan on riittävän selvä, koska tuotannonala yksilöidään joko nimeltä tai esittämällä viittaus tuotteeseen, jota se valmistaa, tai tuotannonalaryhmään, johon se kuuluu. Lisäksi yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja sai etua lainasta, jonka myönsi China Development Bank Fund, joka tukee hankkeita valtion tunnustamilla keskeisillä aloilla, kuten 286 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi se tosiseikka, että Kiinan viranomaiset tukevat rajallista kannustettavien tuotannonalojen ryhmää, johon valokaapelien tuotannonalan lukeutuu, tekee tuesta erityisen.

(288)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja ZTT-ryhmä väittivät, että kyseiset lainat eivät ole erityisiä. Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei osoittanut, että lainsäädännössä, jonka nojalla rahoitustukea annetaan, nimenomaisesti rajoitetaan tuen saaminen, eikä mikään komission mainitsemista asiakirjoista ole suunnattu valokaapelien tuotannonalaan, joka Kiinan viranomaisten mukaan ei ole kannustettava tuotannonala Kiinassa.

(289)

Komissio huomauttaa, että vaikka 232 kappaleessa luetelluissa asiakirjoissa ja erityisesti päätöksessä nro 40, pankkilaissa ja lainoja koskevissa yleisissä säännöissä ei täsmennetä yksityiskohtaisesti, että valokaapelien tuotannonala sisältyy kannustettaviin tuotannonaloihin, niissä viitataan Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikkaan, jolla tuetaan kannustettavia tuotannonaloja. Kuten 3.1 jaksossa päätellään, valokaapelien tuotannonala on kannustettava tuotannonala. Asianomaisten asiakirjojen tarkasteleminen yhdessä osoittaa, että Kiinan viranomaiset ohjeistivat rahoituslaitoksia ottamaan huomioon viranomaisten teollisuuspolitiikan antolainaustoiminnassaan ja että viranomaisten teollisuuspolitiikan mukaan rahoituslaitosten on myönnettävä luottotukia kannustettaville hankkeille. Tästä seuraa näin ollen, että Kiinan viranomaiset tukevat nimenomaisesti rajallista kannustettavien tuotannonalojen ryhmää, johon valokaapelien tuotannonalan lukeutuu. Sen vuoksi tuki on erityistä. Näin ollen komissio piti päätelmänsä voimassa.

(290)

Sen vuoksi komissio päätteli, että etuuskohtelun mukaisten lainajärjestelyjen muodossa annettavat tuet eivät ole yleisesti kaikkien tuotannonalojen saatavilla vaan ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(291)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajille koituneeksi eduksi katsotaan etuuskohtelun mukaisesta lainasta maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada vapailta markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus.

(292)

Kuten 3.5.1 ja 3.5.2 jaksossa selitetään, kiinalaisten rahoituslaitosten antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista eivätkä heijastele korkoja, joita yleensä käytettäisiin toimivilla markkinoilla.

(293)

Otokseen valittujen yritysryhmien yleiset taloudelliset tilanteet ovat keskenään erilaisia. Kukin niistä hyötyi tutkimusajanjaksolla erityyppisistä lainoista, joissa oli erilaiset maturiteetit, takuut, takaukset ja muut ehdot. Kunkin yrityksen keskimääräinen korko perustui sen saamiin lainoihin.

(294)

Komissio tarkasteli yksilöllisesti kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän taloudellista tilannetta näiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Se noudatti Kiinasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyvalmisteiden, Kiinasta peräisin olevien renkaiden ja Kiinasta peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuontia (74) koskevissa tukien vastaisissa tutkimuksissa vahvistettua lainojen kautta saatavan etuuskohtelun mukaisen rahoituksen laskentamenetelmää, jota selvitetään jäljempänä olevissa kappaleissa. Komissio laski kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle lainajärjestelyjen kautta saadusta etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta koituneen edun erikseen ja kohdensi tällaisen edun tarkasteltavana olevalle tuotteelle.

(295)

Komissio totesi, että kiinalaiset luottoluokituslaitokset myönsivät FTT-ryhmän vientiä harjoittaville tuottajille AAA-luottoluokituksen ja niihin etuyhteydessä oleville yrityksille luokituksen välillä B–AAA. Kiinan luottoluokitusten yleisten vääristymien vuoksi (ks. 3.5.2 jakso) komissio päätteli, että nämä luokitukset eivät ole luotettavia.

(296)

Kiinalaiset luottoja myöntävät rahoituslaitokset eivät toimittaneet luottokelpoisuuden arviointeja tässä tutkimuksessa, kuten 243–253 kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko FTT-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(297)

FTT-ryhmän vientiä harjoittavien tuottajien taloudellinen tilanne oli yleisesti ottaen kannattava ja niiden voittomarginaalit olivat 1–3 prosenttia niiden omien tilien perusteella, joskin voittomarginaalit olivat huomattavasti alemmat kuin valokaapelien tuotannonalalla yleisesti odotettu voittomarginaali, joka asetettiin 12,4 prosenttiin erillisessä polkumyyntiä koskevassa tutkimuksessa.

(298)

Yksi FTT-ryhmän vientiä harjoittava tuottaja käytti lyhyt- ja pitkäaikaista velkaa toimintansa rahoittamiseen. Komissio arvioi yrityksen lyhyen aikavälin maksuvalmiutta ja pitkän aikavälin vakavaraisuutta.

(299)

Komissio käytti lyhyen aikavälin maksuvalmiuden arviointiin maksuvalmiuden suhdelukuja, kuten käyttöpääoma-, maksuvalmius-, kassavaranto- ja kassavirtasuhdetta. Nämä tunnusluvut mittaavat yrityksen kykyä maksaa lyhytaikaiset velvoitteet, kuten lyhytaikaiset velat. Yrityksen keskimääräinen käyttöpääomasuhde oli 1,1 tutkimusajanjakson aikana. Vaikka se oli hieman yli 1, yrityksen vaihto-ja rahoitusomaisuus on juuri ja juuri riittävä lyhyen aikavälin velvoitteiden maksamiseksi, mikä ei ole riittävä, jotta yritys voisi saada korkean luottoluokituksen, jota varten yrityksen suhdeluku pitäisi olla vähintään 2. Yrityksen maksuvalmiussuhde oli 0,8 vuonna 2019 ja 0,6 vuonna 2020, kun maksuvalmiussuhteen viitearvon katsotaan olevan vähintään 1. Yritys, jonka maksuvalmiussuhde on alle 1, ei ehkä kykene maksamaan lyhytaikaisia velkojaan. Yrityksen kassavarantovalmius oli keskimäärin 0,1 tutkimusajanjaksolla, joten yrityksellä ei ollut riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisten velkojen maksamiseksi. Myös yrityksen operatiivisen toiminnan kassavirta oli negatiivinen vuosina 2019 ja 2020. Operatiivisen toiminnan kassavirtasuhde oli -0,07 vuonna 2019 ja -0,00007 vuonna 2020. Jos operatiivisen toiminnan kassavirtasuhde on alle 1, se tarkoittaa, että yritys ei ole tuottanut riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisten velkojen kattamiseksi.

(300)

Ottaen huomioon 299 kappaleessa kuvatut maksuvalmiusindikaattorit komissio päätteli, että kyseisellä yrityksellä oli lyhyen aikavälin maksuvalmiusongelmia, mistä syystä sillä on korkean riskin velallisprofiili.

(301)

Komissio teki pitkän aikavälin vakavaraisuutta koskevan riskinarvioinnin erilaisten vakavaraisuutta koskevien suhdelukujen, kuten velkasuhteiden ja kattavuussuhteiden, perusteella. Vakavaraisuutta koskevat suhdeluvut mittaavat yrityksen kykyä täyttää pitkän aikavälin velvoitteet. Lainanantajat ja velkakirjalainoihin sijoittajat käyttävät niitä arvioidessaan yrityksen luottokelpoisuutta.

(302)

Velkasuhteet mittaavat velkojen, etenkin pitkäaikaisten velkojen, määrää. Yrityksen velkasuhde eli velkojen ja varojen suhde oli korkea (0,67), joka tarkoittaa sitä, että 67 prosenttia yrityksen varoista rahoitetaan velalla. Yrityksen velkaantumisaste eli velan suhde omaan pääomaan oli 1,9 vuonna 2019 ja 2,8 vuonna 2020, mikä viittaa siihen, että yritys rahoittaa toimintaansa pääasiassa velalla. Mitä korkeampi velkasuhde ja velkaantumisaste on, sitä suurempi yrityksen taloudellinen riski on.

(303)

Kattavuussuhteet mittaavat yrityksen kykyä hoitaa velkansa ja täyttää taloudelliset velvoitteensa. Yritys teki arviointinsa käyttökatteen ja nettorahoituskulujen suhteen sekä operatiivisen toiminnan kassavirran ja velan suhteen perusteella. Käyttökatteen ja nettorahoituskulujen suhde osoittaa yrityksen kyvyn rahoittaa korkokustannuksia. Tämä suhde oli 1,4 vuonna 2019 ja 0,6 vuonna 2020. Jos käyttökatteen ja nettorahoituskulujen suhde on alle 1,5, se viittaa siihen, että yrityksellä on vaikeuksia hoitaa korkokulunsa. Operatiivisen toiminnan kassavirran ja velan suhde osoittaa yrityksen kyvyn maksaa velkansa takaisin operatiivisesta toiminnasta saatavilla käteisvaroilla. Yrityksen keskimääräinen operatiivisen toiminnan kassavirran ja velan suhde tutkimusajanjakson aikana oli -6 prosenttia vuonna 2019 ja -0,006 prosenttia vuonna 2020. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2019 suhdeluvun mukaan yritys tarvitsisi 16 vuotta maksaakseen takaisin kokonaisvelkansa operatiivisesta toiminnasta saamallaan kassavirralla. Vuoden 2020 tiedot osoittavat tilanteen olevan vieläkin heikompi. Sen vuoksi on viitteitä siitä, että yrityksellä on vakavia vaikeuksia tuottaa riittävästi käteisvaroja velkojensa takaisinmaksuun.

(304)

Yritys on lisäksi hankkinut lainoja, joiden ainoana tarkoituksena on muista pankeista otettujen lainojen takaisinmaksu. Kuten 282 ja 283 kappaleessa kuvataan, tämäntyyppistä lainanottoa pidetään osoituksena siitä, että yritys ei kykene täyttämään nykyisiä luottovelvoitteitaan ja että sillä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski.

(305)

Ottaen huomioon 299–304 kappaleessa kuvatut maksuvalmius- ja vakavaraisuusongelmat komissio katsoi, että yrityksen taloudellinen tilanne oli heikko ja että sillä on korkea riskiprofiili mahdollisten lainanantajien ja sijoittajien kannalta.

(306)

Toisella ryhmään kuuluvalla vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut mitään lainoja. Komissio kuitenkin totesi, että se rahoitti 35 prosenttia ostoistaan pankkivekseleillä, jotka ovat etuuskohtelun mukaisia lyhyen aikavälin rahoitusvälineitä, kuten 3.5.4.2 jaksossa vahvistetaan. Tämän tuottajan velan osuus oli keskimäärin 61 prosenttia kokonaisvaroista tutkimusajanjaksolla ja sen velkasuhde eli velkojen ja varojen suhde oli 0,6 ja keskimääräinen velkaantumisaste eli velan suhde omaan pääomaan oli 1,6. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys rahoitti toimintansa pääasiassa velalla, mikä on riskitekijä.

(307)

Koska yritys rahoitti toimintansa pääasiassa lyhytaikaisella rahoituksella, komissio keskittyi analyysissään yrityksen maksuvalmiustilanteeseen. Yrityksen keskimäärinen käyttöpääomasuhde oli tutkimusajanjakson aikana 0,9, maksuvalmiussuhde 0,7, kassavarantosuhde 0,1 ja operatiivisen toiminnan kassavirtasuhde 0,1. Tämä suhdeluvut viittaavat maksuvalmiusongelmiin, koska sen lyhytaikaiset velat ylittivät vaihto-ja rahoitusomaisuuden, ja yritys on tilanteessa, jossa ei voi maksaa lyhytaikaisia velkojaan vaihto- ja rahoitusomaisuuden ja operatiivisen toiminnan tuottamilla käteisvaroilla. Rahoitusanalyysissä on yleisesti hyväksyttyä, että maksuvalmiuden suhdeluvut, jotka ovat alle 1, viittaavat maksuvalmiusongelmiin, mitä luottolaitokset pitävät riskinä.

(308)

Ottaen huomioon FTT-ryhmän kahden vientiä harjoittavan tuottajan rahoitusanalyysissä esiin tulleet vakavat maksuvalmius- ja vakavaraisuusongelmat (ks. 298–307 kappale) komissio katsoi, että FTT-ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokitus. Sijoituskelpoinen luokitus tarkoittaa sitä, että luottoluokittaja katsoo, että yrityksen liikkeeseen laskemiin velkakirjalainoihin liittyvät maksuvelvoitteet tulevat todennäköisesti hoidetuiksi, joten pankit voivat investoida niihin.

(309)

Bloombergilta julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella komissio käytti vertailuarvona BB-luokituksen saaneiden yritysten liikkeeseen laskemille velkakirjalainoille odotettua preemiota, jota sovellettiin Kiinan keskuspankin viitekorkoon tai 20 päivänä elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n ilmoittamaan lainojen primekorkoon (75), määrittääkseen markkinakoron.

(310)

Marginaali määritettiin laskemalla tuotannonalasegmenttejä koskevien Bloombergin tietojen perusteella Yhdysvaltojen AA-luokkaan kuuluvien yritysten velkakirjalainojen ja Yhdysvaltojen BB-luokkaan kuuluvien yritysten velkakirjalainojen indeksien suhteellinen erotus. Näin laskettu suhteellinen erotus lisättiin Kiinan keskuspankin julkaisemaan viitekorkoon tai 20 päivän elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n julkaisemaan lainojen primekorkoon lainan myöntämispäivänä (76) ja saman pituista lainaa varten. Tämä tehtiin kaikkien yritysryhmälle myönnettyjen lainojen osalta.

(311)

Sama tilanne markkinavääristymien ja luottoluokitusten puutteen osalta pätee myönnettyihin valuuttamääräisiin lainoihin, koska lainat ovat samojen kiinalaisten rahoituslaitosten myöntämiä. Asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi käytettiin siis tutkimusajanjaksolla liikkeeseen laskettuja BB-luokkaan kuuluvia yritysten velkakirjalainoja nimellisarvoineen, kuten edellä todettiin.

(312)

Saatu etu määritettiin soveltamalla 310 kappaleessa kuvattua vertailuarvoa lainarahoituskauteen tutkimusajanjakson aikana.

(313)

Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokituslaitos oli antanut ZTT-ryhmälle AA+-luokituksen vuonna 2018. Kiinan luottoluokitusten yleisten vääristymien vuoksi (ks. 3.5.2 jakso) komissio päätteli, että nämä ZTT-ryhmälle myönnetty AA+-luokitus ei ole luotettava.

(314)

Kiinalaiset luottoja myöntävät rahoituslaitokset eivät tehneet luottokelpoisuuden arviointeja, kuten 243–253 kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko ZTT-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(315)

ZTT-ryhmän vientiä harjoittavien tuottajien taloudellinen tilanne oli niiden omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen kannattava.

(316)

Yhden ryhmään kuuluvan vientiä harjoittavan tuottajan analyysissä kävi kuitenkin ilmi, että sen liikevaihto pieneni ja samalla sen velat kasvoivat merkittävästi vuodesta 2018. Komissio totesi, että yritys muuttaa velan vipuvaikutustaan – ilmaistuna velkaantumisasteena eli velan suhteena omaan pääomaan (77) – lisäämällä riippuvuuttaan ulkoisesta rahoituksesta ja rajoittamalla kokonaan omistuksessa olevien varojen osuutta kasvunsa rahoittamisessa. Kyseessä on kannattava yritys, mutta on kuitenkin syytä huomata, että voittomarginaali ja oman pääoman tuotto (78) vähenivät vuodesta 2018. Komissio vahvisti myös kahden vientiä harjoittavan tuottajan ja muiden ryhmään etuyhteydessä olevien yritysten lyhytaikaisten lainojen yleisen käytön, jonka tarkoituksena oli rahoittaa käyttöpääomaa päivittäistä toimintaa varten.

(317)

Analysoidessaan ZTT-ryhmää konsolidoidusti komissio totesi, että ryhmä laski liikkeeseen velkakirjalainoja täydentääkseen yrityksen käyttöpääomaa muiden hankkeiden lisäksi. Toimimalla näin ryhmä tunnustaa tarpeen lisätä käyttöpääomaa, jotta sillä on riittävä maksuvalmius liiketoiminnan laajentamiseen. Vuosina 2015–2018 ZTT-ryhmän bruttokatteen suuntaus oli laskeva ja se alitti vastaavien valokuituja tuottavien yritysten keskimääräisen bruttokatteen (79). Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että Zhongtian Technology Group Co., Ltd, vientiä harjoittavien tuottajien emoyhtiö, laski liikkeeseen lyhytaikaisia velkakirjalainoja velkoen takaisinmaksua varten. Velkaa muunnettiin myös osakkeiksi (80).

(318)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka. Sijoituskelpoinen luokitus tarkoittaa sitä, että luottoluokittaja katsoo, että yrityksen liikkeeseen laskemiin velkakirjalainoihin liittyvät maksuvelvoitteet tulevat todennäköisesti hoidetuiksi, joten pankit voivat investoida niihin.

(319)

Tämän jälkeen BB-luokituksen saaneiden yritysten liikkeeseen laskemille velkakirjalainoille odotettua preemiota sovellettiin Kiinan keskuspankin viitekorkoon tai 20 päivänä elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n ilmoittamaan lainojen primekorkoon markkinakoron määrittämiseksi.

(320)

Marginaali määritettiin laskemalla tuotannonalasegmenttejä koskevien Bloombergin tietojen perusteella Yhdysvaltojen AA-luokkaan kuuluvien yritysvelkakirjalainojen ja Yhdysvaltojen BB-luokkaan kuuluvien yritysvelkakirjalainojen indeksien suhteellinen erotus. Näin laskettu suhteellinen erotus lisättiin Kiinan keskuspankin viitekorkoon tai lainojen primekorkoon, joka julkaistiin lainan myöntämispäivänä saman pituista lainaa varten. Tämä tehtiin kaikkien yritysryhmälle myönnettyjen lainojen osalta.

(321)

Sama tilanne markkinavääristymien ja luottoluokitusten puutteen osalta pätee myönnettyihin valuuttamääräisiin lainoihin, koska lainat ovat samojen kiinalaisten rahoituslaitosten myöntämiä. Asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi käytettiin siis tutkimusajanjaksolla liikkeeseen laskettuja BB-luokkaan kuuluvia yritysvelkakirjalainoja nimellisarvoineen, kuten edellä todettiin.

(322)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että kyseisistä lainoista ei koitunut perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja WTO:n sopimuksen 1(1)(b) artiklassa tarkoitettua etua. Kiinan viranomaiset katsoivat, että komissio jätti lainvastaisesti huomiotta yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokituksen, ja olivat eri mieltä komission vertailuarvon vahvistamiseksi käyttämästä menetelmästä, joka perustuu siihen, että vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokituksia ei otettu huomioon. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komission havainnot lainoista perustuvat merkittävässä määrin sen arvioon kyseisten yritysten oletetusta heikosta taloudellisesta tilanteesta, mutta komission arvio tältä osin ei pidä paikkaansa, etenkään mitä tulee yritysten valmiusluottolimiitteihin.

(323)

Komissio viittasi havaintoihinsa ja päätelmiinsä 3.5.2 jaksossa, jossa se osoitti, että Kiinan luottoluokitukset eivät anna luotettavaa arviota luottoriskistä ja että luottoluokituksia vääristävät Kiinan viranomaisten poliittiset tavoitteet keskeisten strategisten tuotannonalojen kannustamiseksi. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten väite yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokituksista on perusteeton. Voidakseen määrittää yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien riskiprofiilia vastaavan luottoluokituksen komissio teki edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä koskevan taloudellisen analyysin, joka viittasi luottokelpoisuusluokitusta BB vastaavaan taloudelliseen tilanteeseen. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väite hylättiin.

(324)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei pystynyt perustelemaan, miksi se ei käyttänyt vertailukelpoisia lainoja Kiinan markkinoilla, eikä pystynyt osoittamaan selvän näytön perusteella, että Kiinan lainamarkkinat ovat vääristyneet, koska viranomaiset puuttuvat niiden toimintaan. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että käyttäessään ulkoista vertailuarvoa edun määrittämiseen komissio ei tehnyt vaadittuja oikaisuja korvaavaan vertailuarvoon eikä selittänyt riittävästi, miten tällainen korvaava vertailuarvo jäljittelee vastaavaa markkinoilla saatavilla olevaa kaupallista lainaa. Kiinan viranomaisten mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon erot, joita esiintyi muun muassa lainojen koossa ja takaisinmaksuehdoissa, ja tarkastella, myönnettiinkö lainat tosiasiallisesti, mikä vaikuttaa lainan korkoihin.

(325)

Kuten edellä on selitetty, kiinalaisille yrityksille annettuja kotimaisia luottoluokituksia pidettiin vääristyneinä Kiinan viranomaisten keskeisiä strategisia tuotannonaloja kannustavien poliittisten tavoitteiden vuoksi ja siten epäluotettavina. Tämän vuoksi komission oli etsittävä vertailuarvoa, joka perustui vääristymättömiin luottoluokituksiin. Komissio ei ollut samaa mieltä Kiinan viranomaisten kanssa siitä, että komissio ei tehnyt vaadittuja oikaisuja sen korvaavaan vertailuarvoon. Ensinnäkin komissio käytti Kiinan keskuspankin viitekorkoa ja lainojen primekorkoa laskelmien lähtökohtana. Toiseksi, suhteellisen erotuksen käyttö tuo esiin maakohtaisten markkinaolosuhteiden muutokset, jotka eivät käy ilmi absoluuttisesta erotuksesta. Komissio huomauttaa, että korvaavaan arvoon ei ole mahdollista sisällyttää kaikkia pankin yksilöllisen riskinarvioinnin tekijöitä. Komission laskentamenetelmässä otetaan kuitenkin huomioon yksittäisten lainojen muuttujat, kuten lainan alkamispäivä ja laina-aika sekä korkoprosentin vaihtelu. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(326)

Kiinan viranomaiset vastustivat AA- ja BB-luokiteltujen velkakirjalainojen välisen suhteellisen erotuksen käyttöä marginaalina ja sen lisäämistä Kiinan keskuspankin korkoihin. Kiinan viranomaisten mukaan suhteellisen erotuksen käyttö vääristää entisestään sen vertailuarvona käytetyn korkoprosentin laskemista, jolla BB-luokituksen saaneet kiinalaiset yritykset olivat voineet saada vastaavan kaupallisen lainan markkinoilta, koska Kiinan keskuspankin viitekorot Kiinassa kyseisinä vuosina olivat paljon korkeammat kuin Yhdysvaltojen viitekorot. Lisäksi Kiinan viranomaiset totesivat, että julkisesti saatavilla olevat tiedot osoittavat, että EU:n valokaapelien tuottajat, joilla on BB-luokitus, laskevat liikkeeseen velkakirjalainoja merkittävästi alemmilla koroilla kuin kiinalaiset tuottajat.

(327)

ZTT-ryhmä huomautti, että komission olisi pitänyt soveltaa Yhdysvaltojen AA-luokkaan kuuluvien yritysten velkakirjalainojen ja Yhdysvaltojen BB-luokkaan kuuluvien yritysten velkakirjalainojen absoluuttista erotusta Kiinan keskuspankin viitekorkoon. Näin olisi otettu riittävästi huomioon eri luottoluokituksiin kuuluvien yritysten velkakirjalainojen riskialttius. Kyseisen osapuolen mukaan komissio ei selittänyt, miksi se käytti suhteellista erotusta ja miksi se katsoi, että Kiinan keskuspankin julkaisema vertailuarvo tai NIFC:n julkaisema lainan primekorko vastaa AA-luokituksen mukaista korkoa.

(328)

Huomautuksesta, joka koskee Kiinan keskuspankin julkaiseman viitekoron tai NIFC:n julkaiseman lainojen primekoron käyttämistä vertailuarvon lähtökohtana, komissio toteaa, että näitä korkoja käytetään riskittöminä korkoina, joita varovaisen lähestymistavan mukaisesti sovellettaisiin yrityksiin, joilla on AA-luokitus.

(329)

Suhteellisen erotuksen käyttöä absoluuttisen erotuksen sijaan on selitetty jo aiemmissa tutkimuksissa (81).

(330)

Komissio myöntää, että liikepankit käyttävät yleensä absoluuttisena erona ilmoitettua marginaalia, mutta tämä käytäntö vaikuttaa perustuvan pääasiassa käytännön näkökohtiin, koska korkoprosentti on absoluuttinen luku. Absoluuttisessa luvussa tulee kuitenkin ilmi riskinarviointi, joka perustuu suhteelliseen arviointiin. Suhteellinen arviointi tarkoittaa sitä, että BB-luokituksen saaneen yrityksen maksukyvyttömyysriski on X prosenttia todennäköisempi kuin viranomaisten tai riskittömän yrityksen.

(331)

Korot eivät heijastele pelkästään yrityskohtaista riskiprofiilia vaan myös maa- ja valuuttariskejä. Suhteellisessa erotuksessa otetaan siten huomioon taustalla olevien markkinaolosuhteiden muutokset, jotka eivät käy ilmi absoluuttisesta erotuksesta. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, maa- ja valuuttariskit vaihtelevat ajan myötä, ja vaihtelut ovat erilaisia eri maissa. Näin olleen riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä merkittävästi ja ovat joskus alempia Yhdysvalloissa, joskus taas Kiinassa. Erot liittyvät eri tekijöihin, kuten nykyiseen ja odotettavissa olevaan BKT:n kasvuun, talouden ilmapiiriin ja inflaation tasoon. Koska riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä, sama nominaalinen absoluuttinen erotus voi tarkoittaa hyvin erilaista riskin arviointia. Jos pankki esimerkiksi arvioi yrityskohtaisen maksukyvyttömyysriskin 10 prosenttia korkeammaksi kuin riskittömän koron (suhteellinen arviointi), absoluuttinen erotus voi tällöin olla 0,1 prosentin (riskitön 1 %:n korko) ja 1 prosentin (riskitön 10 %:n korko) välillä. Sijoittajan näkökulmasta suhteellinen erotus on tällöin parempi mittari, koska se heijastaa tuottoeron suuruutta ja sitä, miten peruskoron taso vaikuttaa siihen.

(332)

Suhteellinen erotus on maan suhteen neutraali. Jos esimerkiksi riskitön korko on Yhdysvalloissa matalampi kuin Kiinassa, menetelmä johtaa korkeampiin absoluuttisiin marginaaleihin. Toisaalta jos riskitön korko on Kiinassa matalampi kuin Yhdysvalloissa, menetelmä johtaa alhaisempiin absoluuttisiin marginaaleihin.

(333)

Komissio piti Kiinan viranomaisten huomautuksia, jotka koskevat BB-luokituksen saaneisiin yrityksiin sovellettavia korkoja Euroopan unionissa, perusteettomina, koska riskitön korko Euroopan unionissa ei ole sama kuin riskitön korko Kiinassa, minkä vuoksi korkoja ei ole mahdollista verrata absoluuttisina lukuina.

(334)

ZTT-ryhmä väitti, että jos suhteellista erotusta sovelletaan, sitä olisi sovellettava korkoprosenttien peruspisteosaan (yleensä ilmaistu rakenteena viitekorko plus peruspisteet). Näin toimitaan valuuttamääräisissä lainoissa, joissa korot ilmoitetaan muodossa LIBOR plus peruspisteet. Sen vuoksi lainanoton riskialttius tulee asianmukaisesti esiin LIBORiin lisätyissä peruspisteissä, ja soveltamalla suhteellista erotusta LIBORiin komission laski vertailuarvon, joka on täysin erillinen yrityksen luottoluokituksesta. CNY-määräisten laitojen osalta sama erotusta koskeva oikaisu on tehtävä vain peruspisteisiin, kun vaihtuvat korot ilmaistaan LRP:nä plus peruspisteet.

(335)

Komissio otti valuuttamääräiset lainat huomioon varovaisen lähestymistavan mukaisesti ja käytti LIBORia riskittömänä viitekorkona. LIBORiin lisättävät peruspiteet osoittavat yrityksen erityisiä riskejä. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vain joistakin lainoista annettiin tietoja viitekoron ja peruspisteiden erotuksesta. Lisäksi katsottiin, että myös peruspisteisiin kohdistui markkinavääristymiä. Sen vuoksi komissio piti riskitöntä korkoprosenttia, johon lisättiin suhteellinen erotus, asianmukaisena korvaavana arvona, joka kuvastaa BB-luokituksen saaneen yrityksen, kuten otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, lisäriskiä.

(336)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että lainojen vertailuarvoa, joka perustuu yritysten velkakirjalainojen suhteelliseen erotukseen, on oikaistava alaspäin, jotta voidaan ottaa huomioon näiden kahden rahoitusvälineen ero.

(337)

Komissio toi tähän liittyen esiin, että lainat ja yritysten velkakirjalainat ovat samanlaisia velkainstrumentteja. Yritysvelkakirjalaina on eräänlainen laina, jota suuret yritykset käyttävät pääoman hankkimiseen. Sekä lainat että yritysten velkakirjalainat hankitaan/lasketaan liikkeeseen tietyksi ajaksi ja niihin sovelletaan korkoa/kuponkikorkoa. Se, että lainarahoitus tapahtuu rahoituslaitoksen kautta ja yritysvelkakirjalainanrahoitus sijoittajien kautta, jotka useimmissa tapauksissa ovat myös rahoituslaitoksia, ei ole merkityksellistä määritettäessä kummankin välineen perusominaisuuksia. Molemmilla välineillä rahoitetaan liiketoimintaa, molemmissa on kyse samantyyppisestä korvauksesta ja molempien takaisinmaksuehdot ovat samanlaiset. Lisäksi komissio totesi tutkimuksen aikana, että yhden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan liikkeeseen laskeman yritysvelkakirjalainan kuponkikorko ja tarkoitus olivat hyvin samanlaiset kuin samanpituisten lainojen korot ja tarkoitus, minkä vuoksi niiden voitiin katsoa olevan keskenään vaihdettavissa tuottajan kannalta. Tämän perusteella komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(338)

Komissio vahvisti, että molemmat otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta lainojen muodossa. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etu ja tuen erityisyys, komissio piti etuuskohtelun mukaista rahoitusta lainojen muodossa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(339)

Otokseen valituille yritysryhmille edellä kuvatun lainojen muodossa saadun etuuskohtelun mukaisen rahoituksen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: lainat

(340)

Luottolimiitin tarkoituksena on vahvistaa lainanoton enimmäismäärä, jonka yritys voi käyttää koska tahansa rahoittaakseen toimintaansa, minkä ansiosta käyttöpääomarahoitus on joustavaa ja saadaan käyttöön välittömästi tarvittaessa. Komissio katsoi näin ollen, että periaatteessa otokseen valittujen yritysten kaiken lyhytaikaisen rahoituksen, kuten lyhytaikaisten lainojen ja pankkivekseleiden, pitäisi kuulua jonkin luottolimiittivälineen piiriin.

(341)

Komissio vahvisti, että kiinalaiset rahoituslaitokset tarjosivat luottolimiittejä molemmille otokseen valituille ryhmille rahoituksen tarjoamisen yhteydessä. Nämä muodostuivat puitesopimuksista, joiden nojalla pankki antaa otokseen valituille yrityksille mahdollisuuden käyttää erilaisia velkainstrumentteja (esim. käyttöpääomalainat, pankkivekselit, muut ulkomaankaupan rahoituksen muodot) tiettyyn enimmäismäärään asti.

(342)

Kaiken lyhytaikaisen rahoituksen pitäisi kuulua luottolimiitin piiriin, kuten 340 kappaleessa todetaan. Tämän vuoksi komissio vertasi yhteistyössä toimineiden yritysten saatavilla olevien luottolimiittien määrää tutkimusajanjaksolla näiden yritysten käyttämän lyhytaikaisen rahoituksen määrään samalla kaudella vahvistaakseen, kattoivatko luottolimiitit kaiken lyhytaikaisen rahoituksen. Jos lyhytaikaisen rahoituksen määrä ylitti luottolimiitin enimmäismäärän, komissio korotti luottolimiitin määrää määrällä, jonka vientiä harjoittavat tuottajat tosiasiallisesti käyttivät luottolimiitin enimmäismäärän ylittävästi.

(343)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa luottolimiitteihin sovellettaisiin nk. järjestely- tai luotonvarausmaksua pankin kustannusten ja riskien korvaamiseksi luottolimiitin avaamisesta sekä uusimismaksua, joka veloitetaan vuosittain luottolimiitin voimassaolon uusimisesta. Komissio totesi kuitenkin, että luottolimiitit tarjottiin molemmille otokseen valituille yritysryhmille maksutta. Sen vuoksi molemmille yritysryhmille koitui perusasetuksen 6 artiklan d alakohdassa tarkoitettua etua.

(344)

Päätöksen nro 40 mukaan rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea kannustettaville tuotannonaloille, kuten 116 kappaleessa mainitaan.

(345)

Komissio katsoo, että luottolimiitit ovat eräs kannustettaville tuotannonaloille, kuten valokaapelien tuotannonalalle, rahoituslaitosten antama eräs etuuskohtelun mukaisen rahoitustuen muoto. Valokaapelien tuotannonala kuuluu kannustettaviin tuotannonaloihin (ks. 3.1 jakso) ja voi näin ollen saada kaikkea mahdollista rahoitustukea.

(346)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että valokaapelien tuotannonalalle väitetysti myönnetyt luottolimiitit eivät ole erityisiä ja että komissio ei pystynyt osoittamaan, miten luottolimiittien saatavuus rajoittui nimenomaisesti valokaapelien tuotannonalaan. Kiinan viranomaiset korostivat, että kaikki yritykset Kiinassa tuotannonalasta riippumatta voivat saada luottolimiittejä tasapuolisesti. FTT-ryhmä toisti väitteen.

(347)

Komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan kaikki yritykset Kiinassa voivat hyödyntää luottolimiittejä, on merkityksetön. Kiinan viranomaiset eivät pystyneet osoittamaan, että yritykset Kiinassa voivat hyödyntää tasapuolisesti etuuskohtelun mukaisia ehtoja, jotka todettiin valokaapelien tuotannonalan osalta. Koska luottolimiitit liittyvät olennaisesti muun tyyppiseen etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon, kuten lainoihin, ja ne ovat osa erityisesti kannustettaville tuotannonaloille myönnettävää luottotukea (ks. 239 kappale), niihin pätee sama erityisyyttä koskeva analyysi kuin lainoihin (ks. 3.5.3.2 jakso). Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(348)

Komissio katsoi perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti tuensaajille koituneeksi eduksi yrityksen kiinalaisilta rahoituslaitoksilta saatujen luottolimiittien avaamisesta tai uusimisesta maksetun summan ja vastaavasta kaupallisesta luottolimiitistä, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan summan välisen erotuksen.

(349)

Järjestelymaksun vertailuarvo vahvistettiin 1,5 prosenttiin ja uusintamaksun 1,25 prosenttiin käyttämällä julkisesti saatavilla olevia tietoja (82) ja aiemmissa tutkimuksissa (83) käytettyjä vertailuarvoja.

(350)

Periaatteessa järjestelymaksu ja uusimismaksu maksetaan kertasuorituksena, kun uusi avataan uusi luottolimiitti tai uusitaan olemassa oleva luottolimiitti. Laskelmia varten komissio otti kuitenkin huomioon luottolimiitit, jotka oli avattu tai uusittu ennen tutkimusajanjaksoa mutta jotka olivat otokseen valittujen ryhmien käytettävissä tutkimusajanjakson aikana, ja luottolimiitit, jotka avattiin tai uusittiin tutkimusajanjakson aikana. Tämän jälkeen komissio laski edun sen tutkimusajanjaksoon sisältyvän kauden perusteella, jonka aikana luottolimiitti oli käytettävissä.

(351)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komissio ei pystynyt osoittamaan, että luottolimiiteistä koitua etua. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ollut osoittanut, että kyseisen taloudellisen tuen ansiosta tuensaajan tilanne olisi parempi kuin se olisi ollut ilman kyseistä tukea.

(352)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa luottolimiitteihin sovellettaisiin ns. järjestely- tai luotonvarausmaksua sekä uusimismaksua, joka veloitetaan vuosittain luottolimiitin voimassaolon uusimisesta, kuten 343 kappaleessa todetaan. Kun otetaan huomioon, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua luottolimiiteistä maksutta, edun määrä on järjestely- ja uusimismaksujen määrä, joka yritysten olisi pitänyt maksaa. Yritykset saivat etua säästetyistä maksuista, joiden ansiosta niiden tilanne oli parempi taloudelliselta kannalta. Sen vuoksi väite hylättiin.

(353)

FTT-ryhmä väitti, että luottolimiitin avaaminen ei ole taloudellista etua. Se totesi, että luottolimiiteissä vahvistetaan ainoastaan lainanottoraja, jota yritys voi käyttää hankkiakseen käyttöpääomaa tai rahoitusvälineitä, ja että ei ole olemassa maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä standardeja, jotka koskevat luottolimiittien avaamisjärjestelyjä, eikä ole näyttöä siitä, että kaikki maailman pankit soveltavat yleisesti ja pakollisesti maksuja, ja että komissio perusti arvionsa ja viitemaksunsa vain yhteen pankkiin, HSBC:hen. FTT-ryhmä väitti lisäksi, että sovellettavat maksut ovat vain pankkien käsittelykuluja, jotka eivät liity luottolimiitin avaamisen tai uusimisen riskiin. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio toimi virheellisesti asianmukaisen vertailuarvon määrittämisessä.

(354)

Komissio selvensi, että se teki järjestely- ja uusimismaksuja ja asianmukaista vertailuarvoa koskevat päätelmänsä julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella. Komissio viittasi 349 kappaleessa aiempien tukien vastaisten tutkimusten päätelmiin sekä kahden suuren kansainvälisesti toimivan pankin (HSBC ja Barclays Bank (84)) käytäntöön asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio arvioi, että sovellettu järjestelymaksun vertailuarvo 1,5 prosenttia ja uusimismaksun vertailuarvo 1,25 prosenttia oli kohtuullinen. Komissio oli eri mieltä FTT-ryhmä väitteestä, jonka mukaan sovellettavat maksut ovat vain pankkien käsittelykuluja, jotka eivät liity luottolimiitin avaamisen tai uusimisen riskiin. Liiketoimintakäytäntöjen mukaisesti luotonantaja veloittaa luotonottajalta luotonvarausmaksun, joka on korvaus luotonantajalle luottolimiitin pitämisestä avoimena ja taloudellisten resurssien pitämisestä saatavilla; maksuilla varmistetaan myös luotonantajan lupaus tarjota luottolimiitti sovituin ehdoin ja korvataan luotonantajalle avoimesta luottolimiitistä aiheutuvat riskit (85). Yrityksen luottolimiitti toimii itse asiassa samalla tavalla kuin yksityishenkilöiden luottokortti, josta pankit veloittavat aina sen käyttöön ja tietyn rahamäärän saatavuuteen liittyviä maksuja. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(355)

ZTT-ryhmä oli eri mieltä komission väitteestä, jonka mukaan luottolimiittisopimuksen tekeminen pankin kanssa on ennakkoedellytys rahoituksen saamiselle pankilta, ja toimitti esimerkkejä eri puolilla maailmaa toimivista pankeista, jotka eivät edellytä luottolimiittiä tarjotakseen tapauskohtaisia lainoja. ZTT-ryhmän mukaan luottolimiitit ovat puitesopimuksia, joiden nojalla pankki antaa yritykselle mahdollisuuden käyttää erilaisia velkainstrumentteja luoton tietyn enimmäismäärän puitteissa ilman erillisiä neuvotteluja; ne eivät kuitenkaan sulje pois yritykselle myönnettäviä yksittäisiä lainoja, jotka arvioidaan ja myönnetään tapauskohtaisesti ilman aiempaa luottolimiittiä. ZTT-ryhmä oli myös eri mieltä siitä, että kaikkiin luottolimiitteihin, etenkin niihin, joista sovitaan suurten ja vakiintuneiden asiakkaiden kanssa, sovelletaan järjestely- tai uusimismaksuja. ZTT-ryhmä väitti, että komission käyttämät viitemaksut ovat liian suuria, ja toimitti esimerkkejä Lloydsin veloittamista maksuista (enintään 1,5 prosentin järjestelymaksu ja 1 prosentin uusimismaksu) ja HSBC:n veloittamista maksuista, joissa maksu vaikuttaa määräytyvän kahdenvälisesti / sopimuksen perusteella.

(356)

Kuten 340 kappaleessa selitetään, luottolimiitin tarkoituksena on vahvistaa lainanoton enimmäismäärä, jonka yritys voi käyttää koska tahansa rahoittaakseen toimintaansa, minkä ansiosta käyttöpääomarahoitus on joustavaa ja saadaan käyttöön välittömästi tarvittaessa. Kun otetaan huomioon yhteistyössä toimineiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien lyhytaikaiseen rahoitukseen liittyvät käytännöt pankkivekselien ja lyhytaikaisten käyttöpääomalainojen muodossa, joita varten rahoituksen on oltava välittömästi saatavilla, sekä se, että useimmiten yrityksillä oli vain suullinen sopimus luottolimiittijärjestelyistä ilman kirjallista näyttöä, komissio katsoi, että otokseen valittujen yritysten kaikki lyhytaikainen rahoitus kuuluu luottolimiittivälineen piiriin. Tätä päätelmää sovelletaan vain lyhytaikaiseen rahoitukseen, eikä se koske pitkäaikaista rahoitusta, josta neuvotellaan tapauskohtaisesti. Väitteestä, jonka mukaan kaikkiin luottolimiitteihin, etenkin niihin, joista sovitaan suurten ja vakiintuneiden asiakkaiden kanssa, ei sovelleta järjestely- tai uusimismaksuja, komissio huomauttaa, että ZTT-ryhmä ei toimittanut näyttöä luottolimiittijärjestelyistä, joihin ei sovelleta maksuja. Mitä tulee komission käyttämiin maksujen vertailuarvoihin, kuten 354 kappaleessa todetaan, komissio käytti aiempien tukien vastaisten tutkimusten päätelmiä ja julkisesti saatavilla olevia tietoja päätellessään, että 1,5 prosentin järjestelymaksun vertailuarvon ja 1,25 prosentin uusimismaksun vertailuarvon soveltaminen oli kohtuullista. Komissio toi esiin, että esimerkiksi Barclays Bank veloittaa järjestelymaksuna 1,5 prosenttia sovitusta tilinylitysrajasta ja uusimismaksuna 1,5 prosenttia 15 000 puntaa ylittävistä tilinylityksistä. Tässä tapauksessa komission käyttämä uusimismaksun vertailuarvo on alempi. Tarkemmassa haussa kävi ilmi, että Barclays veloittaa yrityksiltä tilinylitysmaksuja 1,6–2,5 prosenttia limiiteistä yritysluokassa 15 001–20 000 puntaa ja 20 001–25 000 puntaa (86). Sen vuoksi komissio toisti päätelmänsä, jonka mukaan sen käyttämät maksujen vertailuarvot ovat kohtuullisia ja perustuvat saatavilla oleviin markkinatietoihin, ja hylkäsi väitteen.

(357)

Pankkivekselit ovat rahoitustuotteita, joilla on tarkoitus kehittää aktiivisemmat kotimaiset rahamarkkinat laajentamalla luottomahdollisuuksia. Kyseessä on erään muotoinen lyhytaikainen rahoitus, jolla voidaan vähentää asettajan rahoituskustannuksia ja parantaa pääomatehokkuutta (87). Kiinan keskuspankin verkkosivustolla todetaan lisäksi, että ”pankkivekselillä voidaan taata ostajan ja myyjän välisen sopimuksen tekeminen ja toteutuminen sekä edistää pääoman tuottoa Kiinan keskuspankin luottotietokeskuksen toimien kautta” (88). Lisäksi DBS Bank mainostaa verkkosivustollaan pankkivekseleitä keinona ”parantaa käyttöpääomaa lykkäämällä maksuja” (89).

(358)

Pankkivekseleitä voidaan käyttää vain aitojen liiketoimien hoitamiseen, ja asettajan on toimitettava tästä riittävästi näyttöä, esimerkiksi osto-/myyntisopimus, lasku ja toimitusvahvistus. Pankkivekseleitä voidaan käyttää normaalina maksuvälineenä ostosopimuksessa muiden välineiden, kuten rahansiirron tai rahamääräyksen kanssa.

(359)

Pankkivekselin asettaa hakija (asettaja, joka on myös ostaja liiketoimessa) ja hyväksyy pankki. Hyväksymällä vekselin pankki hyväksyy maksavansa ehdoitta vekselissä täsmennetyn rahasumman maksunsaajalle/haltijalle nimettynä päivänä (maturiteettipäivä).

(360)

Pankkivekselisopimukset sisältävät yleensä luettelon liiketoimista, jotka vekselin on määrä kattaa, merkinnän tavarantoimittajan kanssa sovitusta maksun eräpäivästä ja pankkivekselin maturiteettipäivän.

(361)

Yleensä pankkivekselit myönnetään pankkivekselisopimuksella, jossa täsmennetään pankki, tavarantoimittajat ja ostaja, pankin ja ostajan velvoitteet sekä arvo tavarantoimittajaa kohti, tavarantoimittajan kanssa sovittu maksun eräpäivä sekä pankkivekselin maturiteettipäivä.

(362)

Komissio totesi, että luottolimiittisopimuksissa yleensä luetellaan pankkivekselit mahdollisuutena käyttää rahoituslimiittiä yhdessä muiden lyhytaikaisten rahoitusvälineiden, kuten käyttöpääomalainojen, kanssa.

(363)

Kunkin pankin vahvistamista ehdoista riippuen voidaan edellyttää, että asettaja maksaa pienen talletuksen sitä varten perustetulle tilille, antaa sitoumuksen ja maksaa pankkimaksun. Asettajalla on joka tapauksessa velvollisuus siirtää pankkivekselin täysi määrä sitä varten perustetulle tilille viimeistään pankkivekselin maturiteettipäivänä.

(364)

Kun pankki on hyväksynyt pankkivekselin, asettaja vahvistaa sen ja siirtää sen maksunsaajalle (joka on myös tavarantoimittaja liiketoimessa) maksuna laskusta. Tämän seurauksena ostajan (asettajan) maksuvelvollisuus tavarantoimittajaa (maksunsaajaa) kohtaa peruuntuu. Ostajalle syntyy saman suuruinen uusi maksuvelvollisuus pankkivekselin hyväksynyttä pankkia kohtaan (asettajalla on velvollisuus maksaa pankille käteisenä ennen pankkivekselin maturiteettipäivää). Sen vuoksi pankkivekselin asettaminen korvaa tavarantoimittajaan kohdistuvan asettajan velvollisuuden pankkiin kohdistuvalla velvollisuudella.

(365)

Pankkivekselin maturiteetti vaihtelee kunkin pankin asettamien ehtojen mukaan ja voi olla enintään yksi vuosi.

(366)

Pankkivekselin maksunsaajalla (eli haltijalla) on kolme vaihtoehtoa ennen maturiteettipäivää:

(367)

Pankkivekselin asettamispäivä vastaa yleensä tavarantoimittajan kanssa sovittua maksun eräpäivää. Komissio totesi, että otokseen valittujen yritysten osalta asettamispäivä oli yleensä tavarantoimittajan kanssa sovittuna maksun eräpäivänä tai sen lähettyvillä ja joissakin tapauksissa muutama päivä sen jälkeenkin. Komissio vahvisti, että otokseen valittujen yritysten pankkivekseleiden maturiteettipäivä oli 3–12 kuukautta laskun eräpäivän jälkeen.

(368)

Kirjanpidossa pankkivekseliä käsitellään velkana pankille asettajien eli otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tileissä.

(369)

Kiinan keskuspankin luottotietokeskus, jäljempänä ’CRCP’, pitää pankkivekseleitä pankkien myöntämänä ”selvittämättömänä velkana” samalla tavalla kuin lainoja, rembursseja tai ulkomaankaupan rahoitusta. On myös syytä huomata, että CRCP saa tietoja rahoituslaitoksilta, jotka myöntävät erityyppisiä lainoja, ja että rahoituslaitokset ovat tunnustaneet pankkivekselit niihin kohdistuviksi veloiksi. Tutkimuksen aikana kerätyissä pankkivekselisopimuksissa todetaan, että jos ostaja ei maksa pankkivekselin erääntymispäivänä täyttä maksua, pankki pitää maksamatonta summaa erääntyneenä lainana pankille.

(370)

Komissio totesi, että pankkivekseleitä käytetään laajalti maksuvälineenä liiketoimissa korvaamaan rahamääräystä, mikä helpottaa asettajan käteisliikevaihto- ja käyttöpääomatilannetta. Käteisvarojen kannalta tarkasteltuna tämä rahoitusväline antaa asettajalle maksulykkäystä jopa vuoden, koska liiketoimen tosiasiallinen käteismaksu tapahtuu pankkivekselin maturiteettipäivänä eikä sillä hetkellä, kun asettajan on maksettava tavarantoimittajalleen. Ellei tällaista välinettä olisi, asettajan olisi joko käytettävä käyttöpääomaansa, mistä aiheutuu kustannuksia, tai hankittava lyhytaikainen käyttöpääomalaina pankilta maksaakseen tavarantoimittajalle, mistä myös aiheutuu kustannuksia. Maksamalla pankkivekselillä asettaja käyttää hankittuja tavaroita tai palveluja kolmesta kuukaudesta yhteen vuoteen suorittamatta käteisvaroja ja kantamatta mitään kustannuksia.

(371)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa pankkivekseleiden käytöstä rahoitusvälineinä aiheutuisi asettajalle rahoituskustannuksia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut yritykset, jotka käyttivät pankkivekseleitä tutkimusajanjakson aikana, maksoivat pankin tarjoamasta palvelusta vain palkkion, joka oli yleensä 0,05 prosenttia pankkivekselin nimellisarvosta. Yhdellekään otokseen valitulle yritykselle ei kuitenkaan aiheutunut kustannuksia pankkivekselin kautta tapahtuneesta rahoituksesta, kun ne lykkäsivät käteismaksua tavaroiden ja palvelujen toimittamisesta. Sen vuoksi komissio katsoi, että tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivat etua pankkivekselin muodossa annetusta rahoituksesta, josta niille ei aiheutunut mitään kustannuksia.

(372)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinassa käytössä oleva pankkivekselijärjestelmä tarjosi kaikille vientiä harjoittaville tuottajille ilmaista rahoitusta niiden toimintaan, mistä koitui tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua 384–388 kappaleessa kuvatulla tavalla perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(373)

Komissio vahvisti aiemmassa tutkimuksessa (90), että pankkivekseleillä on käytännössä sama tarkoitus ja vaikutus kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla, koska yritykset käyttävät niitä laajalti rahoittaakseen toimintaansa käyttämättä lyhytaikaisia käyttöpääomalainoja, minkä vuoksi niistä pitäisi aiheutua vastaava kustannus kuin lyhytaikaisesta käyttöpääomalainarahoituksesta.

(374)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ZTT-ryhmä oli eri mieltä komission kanssa siitä, että pankkivekselit ovat eräs lyhytaikaisen rahoituksen muoto. Sen mukaan ne toimivat pikemminkin pankkitakauksina. Osapuolen mukaan pankkivekseli on väline, joka asettaa pankille velvoitteen maksaa osapuolelle alkuperäisen velallisen sijaan, joka on edelleen velvollinen maksamaan pankille. Välineen tarkoituksena ei ole toimia lyhytaikaisena rahoituksena vaan helpottaa tavaroiden myyntiä. ZTT-ryhmä väitti, että sopimalla pankkivekseleillä suoritettavasta maksusta liiketoimen osapuolet suostuvat niiden välisen velan hoidon maksuehtoihin, joka vastaa sitä, että myyjä hyväksyy luottoajan pankkivekselin maturiteettiin asti pankin takaamaa maksua vastaan ja ostaja hyväksyy velvoitteen suorittaa sama arvo pankille viimeistään maturiteettipäivänä.

(375)

Komissio oli eri mieltä siitä, että pankkivekselit toimisivat vain maturiteettipäivänä suoritettavan maksun pankkitakauksena. Komissio totesi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa pankkivekseli on myyntisopimuksissa tunnustettu tosiasiallinen maksuväline ja asettajan maksuvelvoite tavarantoimittajaa kohtaan peruuntuu, kun maksu suoritetaan pankkivekselillä. Asettaja maksaa tavarantoimittajalle pankkivekselin siirtohetkellä, ja maturiteettipäivänä asettaja suorittaa maksuvelvoitteensa pankkia kohtaan. Sen vuoksi pankkivekseliä ei voida pitää vain tulevan maksun lisätakauksena, ja väite hylättiin.

(376)

Näin ollen komissio toisti päätelmänsä, jonka mukaan vaikutustensa puolesta pankkivekselit ovat eräänlainen lyhytaikaisen rahoituksen muoto sikäli, että ne antavat vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden rahoittaa ostojaan. Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etu on rahoituskustannusten säästö, joka johtuu siitä, että pankkivekselin kautta käytetystä rahoituksesta ei maksettu korvausta.

(377)

Mitä tulee erityisyyteen, päätöksen nro 40 mukaan rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea kannustettaville tuotannonaloille, kuten 116 kappaleessa mainitaan.

(378)

Komissio katsoo, että pankkivekselit ovat eräs kannustetuille tuotannonaloille, kuten valokaapelien tuotannonalalle, rahoituslaitosten antama etuuskohtelun mukaisen rahoitustuen muoto. Valokaapelien tuotannonala kuuluu kannustettaviin tuotannonaloihin (ks. 3.1 jakso) ja voi näin ollen saada kaikkea mahdollista rahoitustukea. Eräänä rahoitusmuotona pankkivekselit ovat osa rahoituslaitosten kannustettaville tuotannonaloille, kuten valokaapelien tuotannonalalle, antamaa etuuskohtelun mukaista rahoitustukijärjestelmää.

(379)

Ei esitetty mitään näyttöä, että mikä tahansa yritys Kiinassa (muu kuin kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluva) voisi saada etua pankkivekseleistä samoilla etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla.

(380)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ZTT-ryhmä väitti, että pankkivekselit eivät ole erityisiä, koska lähes kaikki talouden toimijat Kiinassa käyttävät niitä laajalti eivätkä ne näin ollen rajoitu valokaapelien sektoriin tai ZTT-ryhmään.

(381)

Komissio vastasi viittaamalla johdanto-osan 116 kappaleeseen, jossa se esitti näyttöä siitä, että päätöksen N:o 40 mukaan rahoituslaitosten on myönnettävä luottotukea kannustettaville tuotannonaloille.

(382)

Komissio teki arviointinsa tukijärjestelmien erityisyydestä kannustettavia tukijärjestelmiä koskevien saatavilla olevien hallituksen asiakirjojen, kuten suunnitelmien ja määräysten, perusteella. Kiinan viranomaiset ovat selkeästi määritelleet, mitkä tuotannonalat ovat kannustettavia, ja ovat rajanneet etuuskohteluun perustuvasta rahoituksesta koituvat edut vain näille. Vaikka joihinkin muihin erityisesti kannustettavaksi määriteltyihin toimialoihin näin ollen sovellettaisiin samoja tai samankaltaisia etuuskohtelun mukaisia edellytyksiä kuin valokaapelien tuotannonalaan, se ei tarkoita sitä, että etuuskohtelun mukainen rahoitus ja etenkin pankkivekselit olisivat yleisesti kaikkien tuotannonalojen saatavilla.

(383)

Vaikka jonkin muotoinen rahoitus voisi periaatteessa olla yritysten saatavilla muilla tuotannonaloilla, konkreettiset edellytykset, joiden mukaisesti rahoitusta tarjotaan tietyn tuotannonalan yrityksille, kuten rahoituksesta maksettava korvaus ja rahoituksen määrä, saattavat tehdä siitä erityisen. Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet näyttöä, joka olisi osoittanut, että valokaapelien tuotannonalalla toimivien yritysten etuuskohtelun mukainen rahoitus pankkivekseleiden kautta riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Sen vuoksi väite hylättiin.

(384)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän laskemista varten komissio arvioi tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun.

(385)

Kuten 357–370 kappaleessa jo todetaan, pankkivekselit ovat eräs lyhytaikaisen rahoituksen muoto, ja ne vahvistavat asettajan pääomatehokkuutta helpottamalla käyttöpääomatilannetta ja vastaamalla käteistarpeisiin, koska niitä käytetään laajalti maksuvälineenä liiketoimissa käteisen sijaan. Komissio totesi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät pankkivekseleitä lyhytaikaisiin rahoitustarpeisiin maksamatta korvausta.

(386)

Komissio päätteli näin ollen, että pankkivekseleistä olisi maksettava korvaus rahoituskaudelta. Komissio katsoi, että rahoituskausi alkoi pankkivekselin asettamispäivänä ja päättyi pankkivekselin maturiteettipäivänä. Ennen tutkimusajanjaksoa asetettujen pankkivekselien ja sellaisten pankkivekselien osalta, joiden maturiteettipäivä on tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen, komissio laski ainoastaan tutkimusajanjakson kattamalta rahoituskaudelta saadun edun.

(387)

Perusasetuksen 6 artiklan c alakohdan mukaan komissio katsoi tuensaajille koituneeksi eduksi seuraavien erotuksen: määrä, jonka yritys maksoi tosiasiallisesti pankkivekseleistä saamastaan rahoituksesta korvauksena, sekä määrä, joka sen pitäisi maksaa lyhytaikaiseen rahoitukseen sovellettavan koron perusteella.

(388)

Komissio määritti lyhytaikaiseen rahoituksen kustannusten maksamatta jättämisestä aiheutuvan etuuden. Koska pankkivekselit ovat eräs lyhytaikaisen rahoituksen muoto ja niillä on käytännössä sama tarkoitus kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla, komissio katsoi, kuten aiemmissakin tutkimuksissa (91), että pankkivekseleistä pitäisi aiheutua vastaava kustannus kuin lyhytaikaisesta käyttöpääomalainarahoituksesta. Komissio sovelsi näin ollen samaa menetelmää kuin RMB-määräiseen lyhytaikaiseen lainarahoitukseen (ks. 3.5.3.1 jakso).

(389)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen FTT-ryhmä huomautti, että komission olisi pitänyt ottaa edun laskemisessa huomioon ryhmän maksamat maksut.

(390)

Komissio huomautti jo 371 kappaleessa, että kaikki otokseen valitut yritykset, jotka käyttivät pankkivekseleitä tutkimusajanjakson aikana, maksoivat pankin tarjoamasta palvelusta vain palkkion, joka oli yleensä 0,05 prosenttia pankkivekselin nimellisarvosta. Pankille pankkivekselin käsittelystä maksettava palkkio on nimenomainen pankin myöntämään rahoitukseen liittyvä tekijä, josta ei aiheutunut mitään kustannuksia yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Palkkiolla katetaan pankille pankkivekselin käsittelystä aiheutuneet hallinnolliset kustannukset. Komissio piti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana ainoastaan pankkivekselin rahoitusosuutta (eli lyhytaikaista rahoitusta vastaavaa osuutta); se ei analysoinut, liittyikö myös palkkioon tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Sen vuoksi väite hylättiin.

(391)

ZTT-ryhmä oli eri mieltä lyhytaikaisten lainojen vertailuarvon käytöstä, koska se piti pankkivekseleitä takauksena, joista olisi veloitettava palkkio. ZTT-ryhmä viittasi Federal Reserve Bank of New Yorkiin, jonka mukaan pankkivekselit toimivat selvästi pikemminkin takauksena kuin lainana.

(392)

Komissio on eri mieltä ZTT-ryhmän väitteestä. Pankkivekseleiden käyttöä Yhdysvalloissa koskevien julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan käytännössä pankki yleensä ostaa pankkivekselin asettajalta soveltamalla diskonttokorkoa, joka vastaa korkoprosenttia, minkä vuoksi pankkivekselin avulla pankki voi siirtää luoton eteenpäin (92). Lisäksi muilla lainkäyttöalueilla, kuten Kanadassa ja Malesiassa, kun pankki hyväksyy pankkivekselin, se siirtää varat eteenpäin vähennettyään sovellettavan diskonttokoron (93). Kanadan keskuspankin asiakirjassa”A Primer on the Canadian Bankers’ Acceptance Market” todetaan, että ”luotonantajat ostavat pankkivekselit diskontolla niiden nimellisarvoon nähden ja luotonottaja saa diskontatut varat lainana. Diskonttokorko, jolla luotonantajat ostavat pankkivekselit, perustuu usein CDOR-korkoon.” Pankeille suunnattujen Malesian suuntaviivojen (2004) 14(4) §:n mukaan ”pankkivekselin asettajan on diskontattava pankkivekseli hyväksyvässä pankissa, jos hankinta on vielä maksamatta, jolloin hyväksyvän pankin on maksettava diskontatut varat tavaroiden toimittajalle”. Näin ollen pankkivekseli toimii ensisijaisesti eräänlaisena rahoituksena eikä takauksena. Sen vuoksi väite hylättiin.

(393)

Otokseen valittuihin kahteen ryhmään kuuluvat yritykset laskivat liikkeeseen vaihtovelkakirjalainoja tutkimusajanjakson aikana. Molemmissa vaihtovelkakirjalainoissa on progressiivinen korkorakenne, jossa korkoprosentit ovat erittäin alhaiset (0,2–2 prosenttia), mikä on paljon alhaisempi kuin Kiinan keskuspankin viitekorko ja NIFC:n primekorko (94).

(394)

Komissio vahvisti, että molemmat otokseen valitut yritykset saivat etua etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta vaihtovelkakirjalainojen muodossa.

(395)

Yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevissa säännöissä ja yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevissa hallinnollisissa toimenpiteissä asetetaan yleinen oikeudellinen kehys, jota sovelletaan yritysten joukkovelkakirjalainoihin. Yritysten vaihtovelkakirjalainoihin sovelletaan kuitenkin erityislainsäädäntöä, johon sisältyvät pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevat hallinnolliset toimenpiteet, arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja merkintää koskevat hallinnolliset toimenpiteet ja arvopapereiden liikkeeseenlaskun ja listautumisen järjestämistä koskevat hallinnolliset toimenpiteet.

(396)

Pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 14 §:ssä määritellään yritysten vaihtovelkakirjalainat ”vaihtovelkakirjalainoiksi, jotka liikkeeseen laskeva yhtiö laskee liikkeeseen lainsäädännön mukaisesti ja jotka voidaan vaihtaa osakkeiksi tietyn ajanjakson aikana ja määriteltyjen edellytysten mukaisesti.”

(397)

Arvopaperilain (vuoden 2014 version), jota sovellettiin silloin, kun otokseen valitut yritykset laskivat liikkeeseen vaihtovelkakirjalainoja, 11 §:n mukaan, pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 45 §:n ja arvopapereiden liikkeeseenlaskun ja listautumisen sponsorointia koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 2 §:n mukaan yritysten, jotka haluavat laskea liikkeeseen vaihtovelkakirjalainoja, on hankittava merkintätakuun antajana toimivan järjestäjän palvelut. Järjestä huolehtii velkakirjalainojen liikkeeseenlaskusta, suosittelee liikkeeseenlaskijaa, toimittaa hakemusasiakirjat CSRC:lle hyväksyttäväksi, neuvottelee korkoprosentit, joilla velkakirjalaina esitetään sijoittajille, ja on vastuussa sellaisten sijoittajien löytämisestä, jotka hyväksyvät liikkeeseenlaskun ehdot, myös koron.

(398)

Sääntelykehyksen mukaisesti vaihtovelkakirjalainoja ei voida laskea liikkeeseen eikä niillä voida käydä kauppaa vapaasti Kiinassa. CSRC:n on hyväksyttävä jokaisen velkakirjalainan liikkeeseenlasku. Arvopaperilain (vuoden 2014 version) 16 §:n mukaan ”pörssiyhtiöiden, jotka laskevat liikkeeseen vaihtovelkakirjalainoja, on täytettävä tässä laissa säädetyt osakkeiden yleisölle tarjoamista koskevat vaatimukset ja hankittava valtioneuvoston arvopaperialan sääntelyviranomaisten hyväksyntä”. Arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja merkintää koskevien hallinnollisten toimenpiteiden, joita sovelletaan vaihtovelkakirjalainoihin, 3 §:n mukaan ”CSRC valvoo ja hallinnoi arvopapereiden tarjoamista ja merkintää lainsäädännön mukaisesti”. Yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien valtioneuvoston sääntöjen 10 §:n mukaan yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskulle on lisäksi vuotuiset kiintiöt.

(399)

Arvopaperilain (vuoden 2014 version) 16 §:n mukaan velkakirjalainojen julkisen liikkeeseenlaskun on täytettävä seuraavat edellytykset: ”hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista” ja ”yrityksen velkakirjalainojen julkisesta liikkeeseenlaskusta saadut varat on käytettävä vain hyväksyttyihin tarkoituksiin”. Yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien sääntöjen 12 §:ssä toistetaan, että hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen. Pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 10(2) §:ssä, joka on vaihtovelkakirjoihin sovellettava erityissäännös (lex specialis), säädetään, että ”hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen”.

(400)

Kiinan viranomaiset selittivät etätarkastuksen aikana kyseisen virkkeen tarkoittavan, että hankittuja varoja ei saa käyttää hankkeisiin, jotka liittyvät teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa lueteltuihin ”rajoitettaviin” tuotannonaloihin. Luettelossa esitetään kolme hankkeiden luokkaa: kannustettavat, rajoitettavat ja poistettavat. Rajoitettavien luokkaan kuuluvat uudet hankkeet ovat kiellettyjä, ja käynnissä oleva tuotanto suunnataan innovointiin ja päivittämiseen, kun taas poistettavien luokkaan kuuluvat käynnissä olevat hankkeet eivät saa hankkia investointeja. Sen vuoksi voidaan päätellä, että ”valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti” voi tarkoittaa vain sitä, että investointihanke kuuluu ”kannustettavaan” ryhmään, joka voi saada luottotukea rahoituslaitoksilta.

(401)

Kuten 116 kappaleessa selitetään, päätöksessä nro 40 viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon ja todetaan, että ”jos investointihanke kuuluu kannustettavien hankkeiden luokkaan, sitä tarkastellaan, se hyväksytään ja se kirjataan investointeja koskevien kansallisten säädösten mukaisesti; kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti”. Tästä seuraa, että vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlasku, joka kohdistuu välttämättä kannustettavaan tuotannonalaan, kuten on osoitettu, vastaa rahoituslaitosten käytäntöä tukea näitä tuotannonaloja.

(402)

Myös yritysten velkakirjalainojen korot ovat tiukasti säänneltyjä. Pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 16 §:ssä säädetään, että ”vaihtovelkakirjalainojen koron määrittävät liikkeeseenlaskeva yhtiö ja johtava merkintätakuun antaja neuvotteluissa, mutta sen on täytettävä valtion asiaankuuluvat säännökset”. Arvopaperilain (vuoden 2014 version) 16(5) §:n mukaan ”yritysten velkakirjalainojen kuponkikorko ei saa ylittää valtioneuvoston määräämää kuponkikorkoa”. Lisäksi yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien sääntöjen, joita sovelletaan yleisesti kaikkiin velkakirjalainoihin, 18 §:n mukaan ”yritysten velkakirjalainoista tarjottu korko saa olla enintään 40 prosenttia korosta, jonka pankit maksavat yksityishenkilöille määräaikaistalletuksista, joilla on sama maturiteetti”.

(403)

Pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 17 §:n mukaan ”voidakseen laskea julkisesti liikkeeseen vaihtovelkakirjalainoja yrityksen on annettava pätevän luottoluokituslaitoksen tehtäväksi tehdä luottoluokitus ja jatkoluokitukset”. Lisäksi yleisesti sovellettavien yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 18 §:n mukaan vain tiettyjä velkakirjalainoja, jotka täyttävät tiukat laatukriteerit, kuten AAA-luottoluokituksen, voidaan laskea liikkeeseen julkisesti julkisille sijoittajille tai kokeneille sijoittajille ainoastaan liikkeeseenlaskijan harkinnan perusteella. Yritysten velkakirjalainoja, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, voidaan laskea julkisesti liikkeeseen ainoastaan kokeneille sijoittajille.

(404)

Bloombergin julkaisun ”China bond market insight 2021” mukaan useimmat sijoittajat ovat institutionaalisia sijoittajia, muun muassa rahoituslaitoksia. Liikepankkien osuus sijoittajista on 57 prosenttia ja poliittisin perustein toimivien pankkien 3 prosenttia (99). Lisäksi komissio totesi, että yhden otokseen valitun yrityksen liikkeeseen laskeman vaihtovelkakirjalainan sijoittajista 85 prosenttia kuuluu institutionaalisten sijoittajien luokkaan, johon sisältyvät rahoituslaitokset.

(405)

Teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon kannustettavana tuotannonalana sisältyvällä valokaapelien tuotannonalalla on lisäksi oikeus rahoituslaitosten myöntämään luottotukeen päätöksen nro 40 perusteella. Se, että vaihtovelkakirjalainoilla, kuten otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemilla vaihtovelkakirjalainoilla, on alhainen korkoprosentti, viittaa voimakkaasti siihen, että rahoituslaitokset ovat suurimpia sijoittajia näihin velkakirjalainoihin. Niiden on annettava luottotukea näille yrityksille, ja ne ottavat sijoitus-/rahoituspäätöksen tekemisessä huomioon muita seikkoja kuin korkokorvauksen, kuten poliittiset tavoitteet. Markkinaolosuhteissa toimiva sijoittaja ottaisi tarkemmin huomioon sijoituksensa tuoton eikä todennäköisesti sijoittaisi vaihtovelkakirjalainoihin, joiden korko on hyvin alhainen. Lisäksi molempien vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien taloudellista tilannetta koskevat komission päätelmät 3.5.3.3 jaksossa niiden maksuvalmius- ja vakavaraisuusprofiilien osalta osoittavat, että markkinaolosuhteissa toimivat sijoittajat eivät sijoittaisi vaihtovelkakirjalainojen kaltaisiin rahoitusvälineisiin, joiden tuotto on alhainen, jos liikkeeseenlaskijan maksuvalmius- ja vakavaraisuusriskit ovat suuret. Sen vuoksi komissio katsoo, että vain sijoittajat, joiden perusteet ovat muut kuin sijoituksen taloudellinen tuotto, kuten oikeudellinen velvoite antaa rahoitusta kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluville yrityksille, tekisivät tällaisen sijoituksen.

(406)

Ottaen huomioon 404 ja 405 kappaleessa esitetyt tosiseikat komissio katsoi, että on asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjalainojen sijoittajista suurin osa on rahoituslaitoksia, joilla on oikeudellinen velvoite tarjota luottotukea valokaapelien tuottajille.

(407)

Näille rahoituslaitoksille on ominaista valtion vahva läsnäolo (ks. 3.5.1 jakso), ja Kiinan viranomaisilla on mahdollisuus harjoittaa merkittävää vaikutusvaltaa niihin nähden. Yleistä lainsäädäntökehystä, joissa nämä rahoituslaitokset toimivat, sovelletaan myös vaihtovelkakirjalainoihin.

(408)

Komissio päätteli edellä 1 ja 2 jaksossa, että valtion omistamat rahoituslaitokset ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa (luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa) tarkoitettuja julkisia elimiä ja että Kiinan viranomaisten katsotaan valtuuttavan tai määräävän ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio päätteli 3.5.1.2 jaksossa, että valtio valtuuttaa ja määrää myös yksityisiä rahoituslaitoksia.

(409)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisia vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskuja. Se tarkasteli sen vuoksi oikeudellista ympäristöä (ks. 395–403) yhdessä tutkimuksen konkreettisten havaintojen kanssa.

(410)

Komissio totesi, että otokseen valitut kaksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää laskivat liikkeeseen vaihtovelkakirjalainoja erittäin alhaisilla ja samanlaisilla koroilla yritysten rahoitus- ja luottoriskitilanteesta riippumatta.

(411)

Käytännössä vaihtovelkakirjalainojen korkoihin vaikuttaa yrityksen luottoluokitus, samoin kuin lainoihin. Paikalliset luottoluokitusmarkkinat ovat kuitenkin vääristyneet ja luottoluokitukset ovat epäluotettavia, kuten komissio päätteli 280 kappaleessa. Kiinan velkakirjalainojen markkinoita hallitsee viisi paikallista luottoluokituslaitosta (ks. 274 kappale), ja ne ovat antaneet noin 90 prosentille velkakirjalainoista AAA-luokituksen, kun taas monet liikkeeseenlaskijat ovat saaneet S&P:n liikkeeseenlaskijoiden yleisen luokitusasteikon mukaisen alemman luokituksen A ja BBB.

(412)

Tätä osoittaa se, että otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien velkakirjalainojen luottoluokitusraportit eivät vastanneet niiden tosiasiallista taloudellista tilannetta.

(413)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka ovat otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjalainojen suurimpia sijoittajia, noudattivat päätöksessä nro 40 annettuja poliittisia suuntaviivoja tarjoamalla etuuskohtelun mukaista rahoitusta erittäin alhaisilla koroilla kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluville yrityksille ja toimivat siten joko perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuina julkisina eliminä tai perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuina eliminä, jotka ovat viranomaisten valtuuttamia tai määräämiä.

(414)

Suostumalla sijoittamaan vaihtovelkakirjalainoihin, joiden tuotto on hyvin alhainen liikkeeseenlaskijan riskiprofiilista riippumatta, rahoituslaitokset tarjosivat etua otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille.

(415)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmän, jonka mukaan rahoituslaitokset, jotka ostivat suurimman osan vaihtovelkakirjalainoista, toimivat julkisina eliminä. Kiinan viranomaiset väittivät, että yritysten velkakirjalainojen ja vaihtovelkakirjalainojen ostaminen on tavanomainen kaupallinen käytäntö, jota esiintyy kaikilla keskeisillä lainkäyttöalueilla, myös unionissa ja Yhdysvalloissa. Kiinan viranomaisten mukaan rahoituslaitosten suorittama tehtävä, kun ne ostavat velkakirjalainoja tai myöntävät lainoja, on täysin erilainen, minkä vuoksi komission pitäisi tehdä erillinen arviointi, jos rahoituslaitoksia pidettäisiin julkisina eliminä velkakirjalainojen ostamisen osalta, ja tapauskohtainen arviointi kustakin rahoituslaitoksesta. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että komissio ei analysoinut, oliko yritysten velkakirjalainoilla tai vaihtovelkakirjalainoilla muita ostajia kuin kiinalaiset pankit ja rahoituslaitokset ja oliko ostajina yksityisiä ostajia. Lisäksi Kiinan viranomaiset totesivat, että Kiinan rahoitusvalvontajärjestelmän tarkoituksena yritysten velkakirjalainojen ja vaihtovelkakirjalainojen osalta on varmistaa järjestelmän turvallisuus ja suojella sijoittajien oikeuksia ja etuja ja että järjestelmä ei sinänsä osoita valtion puuttumista toimintaan.

(416)

Komissio oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan komissio ei tehnyt erillistä arviointia rahoituslaitosten toiminnasta julkisena elimenä niiden ostaessa velkakirjalainoja. Komission 3.5.1 jaksossa tekemien päätelmien lisäksi se hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallan käytöstä vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskujen perusteella ja suoritti erillisen arvioinnin 409–413 kappaleessa. Komissio oli Kiinan viranomaisten kanssa samaa mieltä siitä, että yritysten velkakirjalainojen ja vaihtovelkakirjalainojen ostaminen saattaa periaatteessa on tavanomainen kaupallinen käytäntö, jota esiintyy kaikilla keskeisillä lainkäyttöalueilla, mutta se toi esiin, että kiinalaisten rahoituslaitosten suorittamille yritysten velkakirjalainojen ostoille on ominaista valtion puuttuminen toimintaan, kuten 413 kappaleessa osoitetaan. Komissio oli eri mieltä myös Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan se ei analysoinut, oliko yritysten velkakirjalainoilla tai vaihtovelkakirjalainoilla muita ostajia kuin kiinalaiset pankit ja rahoituslaitokset. Komissio toi esiin 404 ja 406 kappaleessa, että yhden otokseen valitun yrityksen liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjalainojen sijoittajista 85 prosenttia oli institutionaalisia sijoittajia, myös rahoituslaitoksia, ja että on asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjalainojen sijoittajista suurin osa on rahoituslaitoksia, joilla on oikeudellinen velvoite tarjota luottotukea valokaapelien tuottajille. Kun otetaan huomioon institutionaalisten sijoittajien, myös rahoituslaitosten, suuri osuus, komissio katsoi, että ne ovat määrittäneet yritysten vaihtovelkakirjalainojen ominaisuudet, etenkin alhaisen kuponkikoron, ja että muut sijoittajat, kuten yksityiset sijoittajat, vain noudattivat näitä ehtoja. Komissio katsoi vielä, että Kiinan rahoitusvalvontajärjestelmä yritysten velkakirjalainojen ja vaihtovelkakirjalainojen osalta on vain yksi tekijä, joka yhdessä rahoituslaitosten myöntämään rahoitukseen sovellettavan sääntelykehyksen (ks. 405–407 kappale) sekä rahoituslaitosten konkreettisen käyttäytymisen kanssa viittasi siihen, että Kiinan viranomaiset puuttuvat toimintaan. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(417)

Komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus vaihtovelkakirjalainojen kautta on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Vaihtovelkakirjalainoja ei voida laskea liikkeeseen ilman CSRC:n hyväksyntää; se tarkistaa, täyttyvätkö kaikki vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskua koskevat lakisääteiset edellytykset. Kiinan arvopaperilain (vuoden 2014 versio) ja pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden (joita sovelletaan erityisesti vaihtovelkakirjalainoihin) mukaan vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskun on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista, kuten 399 kappaleessa selitetään. Komissio katsoi 400 kappaleessa, että ”valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti” tarkoittaa sitä, että investointihanke kuuluu teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa ”kannustettavaan” ryhmään, johon valokaapelien tuotannonala kuuluu.

(418)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että velkakirjalainamarkkinoita säännellään kaikissa maissa, koska kyse on talouden vakaudesta. Kriteerit, jotka yrityksen on täytettävä, jotta se voi laskea liikkeeseen velkakirjalainoja, ovat luonteeltaan taloudellisia eivätkä poliittisia. Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä väitteestä, jonka mukaan ”vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskun on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista”, ja toistivat, että valokaapelien tuotannonala ei ole kannustettava tuotannonala. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio ei ollut osoittanut, että velkakirjalainojen myynti rajoittuisi nimenomaisesti tiettyihin yrityksiin.

(419)

Vaikka komissio oli samaa mieltä siitä, että velkakirjalainamarkkinat ovat säänneltyjä kaikissa maissa ja että kriteerit, jotka yrityksen on täytettävä voidakseen laskea liikkeeseen velkakirjalainoja, ovat luonteeltaan taloudellisia, se oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlasku ei ole poliittisesti suuntautunutta Kiinassa. Ensinnäkin komissio toisti näkemyksensä, jonka mukaan valokaapelien tuotannonala on kannustettava tuotannonala. Toiseksi komissio katsoi, että Kiinan arvopaperilain (vuoden 2014 versio) ja pörssiyhtiöiden liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden, joita sovelletaan erityisesti vaihtovelkakirjalainoihin, sanamuodosta käy selvästi ilmi, että vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskun on tapahduttava valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti. Lopuksi komissio vahvisti 414 kappaleessa, että suostumalla sijoittamaan vaihtovelkakirjalainoihin, joiden tuotto on hyvin alhainen liikkeeseenlaskijan riskiprofiilista riippumatta, rahoituslaitokset tarjosivat etua otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Näin alhaisen kuponkikoron vaihtovelkakirjalainojen ostosta saatu taloudellinen etu rajoittuu nimenomaisesti kannustettaviin tuotannonaloihin, kuten valokaapelien tuotannonalaan, Kiinan viranomaisten suunnitteleman sääntelykehyksen vuoksi. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(420)

Vaihtovelkakirjalainat ovat hybridivelkainstrumentteja, joilla on velkakirjalainan piirteitä, kuten koronmaksu, mutta niissä on myös mahdollisuus vaihtaa sijoitettu määrä osakkeiksi tietyin edellytyksin. Komissio totesi, että vain vähäinen osuus molempien otokseen valittujen yritysten vaihtovelkakirjalainoista oli vaihdettu osakkeiksi. Sen vuoksi otokseen valittujen kahden yrityksen vaihtovelkakirjalainat toimivat tutkimusajanjakson aikana vain velkakirjalainoina, jotka tarjosivat sijoittajille tuottoa koron muodossa samalla tavalla kuin lainat. Koska lainoja koskeva laskentamenetelmä (ks. 310 kappale) perustuu velkakirjalainoihin, komissio päätti noudattaa samaa menetelmää ottaen huomioon tämän tapauksen erityisolosuhteet (100). Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen AA-luokiteltujen ja BB- tai B-luokiteltujen saman pituisten yritysvaihtovelkakirjalainojen suhteellista erotusta sovelletaan Kiinan keskuspankin julkaisemiin viitekorkoihin tai 20 päivän elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n julkaisemaan lainojen primekorkoon (101), ja näin määritetään markkinapohjainen velkakirjalainojen korko,

(421)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset, ZTT-ryhmä ja FTT-ryhmä vastustivat saman vertailuarvon käyttöä velkakirjalainoille ja vaihtovelkakirjalainoille kuin lainoille, koska velkakirjalainat, erityisesti vaihtovelkakirjalainat, ja lainat ovat eri rahoitusvälineitä ja velkakirjalainamarkkinat toimivat eri tavalla kuin yksityiset lainamarkkinat. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissiolla ei ole perusteita käyttää Kiinan keskuspankin viitekorkoa lähtökohtana ja lisätä siihen marginaali. Kiinan viranomaisten mukaan komission olisi käytettävä suoraan BB-luokituksen saaneiden yritysten liikkeeseen laskemien velkakirjalainojen korkoa, ja se antoi esimerkkejä eurooppalaisista valokaapelien ja teräksen tuottajista, joilla on BB-luokitus ja jotka laskivat liikkeeseen velkakirjalainoja samanlaisella maturiteetilla merkittävästi alemmilla koroilla kuin laskettu viitekorko samalla kaudella. ZTT-ryhmä väitti, että velkakirjalainojen liikkeeseenlaskun suurin etu pankeilta hankittaviin lainoihin nähden on se, että korkoprosentti (eli kuponkikorko), joka yritysten on maksettava velkakirjalainoihin sijoittajille, on usein alempi kuin korko, joka niiden olisi maksettava pankkilainasta. ZTT-ryhmän mukaan vaihtovelkakirjalainojen liikkeeseen laskeminen on vieläkin houkuttelevampaa, koska niissä on yleensä alempi kuponkikorko, koska ne antavat sijoittajille mahdollisuuden vaihtaa velkakirjalainat pääomaksi ja saada näin sijoitustuottoja pääomaosinkojen kautta. FTT-ryhmä totesi myös, että vaihtovelkakirjalainojen etu ei ole korkotuotto vaan vaihto-oikeus. Sekä FTT-ryhmä että ZTT-ryhmä ehdottivat Yhdysvaltojen BB-luokiteltujen yritysvaihtovelkakirjalainojen kuponkikoron käyttämistä vertailuarvona velkakirjalainoja ja vaihtovelkakirjalainoja koskevan etuuden laskemisessa.

(422)

Komissio selitti 337 kappaleessa, miksi se katsoi, että lainat ja yritysten vaihtovelkakirjalainat ovat samanlaisia velkainstrumentteja, minkä vuoksi on perusteltua soveltaa samaa vertailuarvoa molempiin instrumentteihin tämän tapauksen erityisolosuhteissa. Komissio selitti 325–333 kappaleessa, miksi se katsoi, että lainojen ja yritysten velkakirjalainojen vertailuarvo on asianmukainen, miksi se ei voi käyttää Yhdysvaltain BB-luokituksen saaneiden yritysten vaihtovelkakirjalainojen kuponkikorkoa vertailuarvona ja miksi vertailu EU:n korkoihin/kuponkikorkoihin on merkityksetön. Komissio on samaa mieltä siitä, että vaihtovelkakirjalainat ovat hybridivelkainstrumentti, joka tarjoaa mahdollisuuden muuntaa sijoitettu määrä osakkeiksi tietyin ehdoin, ja ne ovat tämän vuoksi periaatteessa erilaisia kuin yritysten velkakirjalainat. Komissio tarkasteli mahdollisuutta ottaa tämä muunnettavuuteen liittyvä tekijä huomioon määrällisesti samoin kuin mahdollisuutta käyttää Yhdysvaltojen BB-luokiteltujen yritysten velkakirjalainoja Kiinan viranomaisten, FTT-ryhmän ja ZTT-ryhmän ehdotuksen mukaisesti. Näiden osapuolten ehdottamassa vertailuarvossa ei kuitenkaan otettu huomioon tällaista muunnettavuutta, ja kyseessä oli Kiinan markkinoille sitomattomien yritysten vaihtovelkakirjalainojen vertailuarvo, koska se koski eri valuutassa (dollareina eikä CNY:inä) liikkeeseen laskettuja velkakirjalainoja, joissa on merkittävästi erilainen riskitön korko. Muita mahdollisia vertailuarvoja ei ehdotettu, eikä saatavilla ollut muita julkisia tietoja, joista olisi saatu tarkempi vertailuarvo vaihtovelkakirjalainoja varten (esim. Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokiteltujen vaihtovelkakirjalainojen preemioindeksit) tai näiden velkakirjalainojen vaihdettavuutta varten. Myöskään yritysten omat tiedot eivät tarjonneet mahdollisuutta verrata asianmukaisesti velkakirjalainojen ja vaihtovelkakirjalainojen kuponkikoron eroa, koska yhdellä otokseen valitulla yrityksellä ei ollut liikkeessä olevia velkakirjalainoja ja toisen otokseen valitun yrityksen velkakirjalainoissa oli eri maturiteetti ja rahoitustarkoitus kuin sen vaihtovelkakirjalainoissa. Lisäksi komissio päätteli 420 kappaleessa, että molempien otokseen valittujen yritysten vaihtovelkakirjalainoista vain mitätön osuus oli vaihdettu osakkeiksi ja että käytännössä vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät tätä rahoitusvälinettä rinnakkain muiden rahoitusvälineiden eli lainojen ja velkakirjalainojen kanssa. Koska nämä vaihtovelkakirjalainat toimivat tutkimusajanjakson aikana ainoastaan velkakirjalainoina ja antoivat sijoittajille tuoton korkoina samoin kuin lainat ja koska Kiinan keskuspankin tai NIFC:n julkaiseman riskittömän koron käyttöä vertailuarvona pidettiin varovaisena lähestymistapana, komissio vahvisti päätöksensä soveltaa lainoihin 420 kappaleessa edistettyä vertailuarvoa.

(423)

Etu on seuraavien erotus: korko, joka yrityksen olisi pitänyt maksaa 420 kappaleessa tarkoitetun markkinakoron perusteella, ja yrityksen tosiasiallisesti maksama korko.

(424)

Kaikki otokseen valitut yritykset saivat etuutta etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta yritysten velkakirjalainojen muodossa.

—

Kiinan kansantasavallan laki arvopapereista (vuoden 2014 versio), jäljempänä ’arvopaperilaki’  (102);

—

Yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevat hallinnolliset toimenpiteet, CSRC:n määräys nro 113, 15.1.2015;

—

Yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevat valtioneuvoston säännöt, annettu 18.1.2011;

—

Kiinan keskuspankin toimenpiteet rahoitusalan ulkopuolisten yritysten velkarahoitusinstrumenttien hallinnosta pankkien välisillä velkakirjalainamarkkinoilla, Kiinan keskuspankin määräys [2008] nro 12, 9.4.2008;

(425)

Sääntelykehyksen mukaisesti velkakirjalainoja ei voida laskea liikkeeseen eikä niillä voida käydä kauppaa vapaasti Kiinassa. Jokaisen velkakirjalainan liikkeeseenlasku edellyttää valtion viranomaisten, kuten Kiinan keskuspankin, NDRC:n tai CSRC:n, hyväksyntää velkakirjalainan ja liikkeeseenlaskijan tyypistä riippuen. Yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien valtioneuvoston sääntöjen mukaan yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskulle on lisäksi vuotuiset kiintiöt.

(426)

Tutkimusajanjakson aikana sovelletun arvopaperilain 16 §:n mukaan yritysten velkakirjalainojen julkisen liikkeeseenlaskun on täytettävä seuraavat edellytykset: ”hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista” ja ”yrityksen velkakirjalainojen julkisesta liikkeeseenlaskusta saadut varat on käytettävä vain hyväksyttyihin tarkoituksiin”. Yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien sääntöjen 12 §:ssä toistetaan, että hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen. Kuten 400 ja 401 kappaleessa selitetään, yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlasku tällaisilla ehdoilla kohdistuu kannustettaviin tuotannonaloihin, kuten valokaapelien tuotannonalaan, ja vastaa rahoituslaitosten käytäntöä tukea näitä tuotannonaloja.

(427)

Arvopaperilain (vuoden 2014 version) 16(5) §:n mukaan ”yritysten velkakirjalainojen kuponkikorko ei saa ylittää valtioneuvoston määräämää kuponkikorkoa”. Lisäksi yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien sääntöjen 18 §:n mukaan ”yritysten velkakirjalainoista tarjottu korko saa olla enintään 40 prosenttia korosta, jonka pankit maksavat yksityishenkilöille määräaikaistalletuksista, joilla on sama maturiteetti”.

(428)

Yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 18 §:n mukaan vain tiettyjä velkakirjalainoja, jotka täyttävät tiukat laatukriteerit, kuten AAA-luottoluokituksen, voidaan laskea liikkeeseen julkisesti julkisille sijoittajille tai kokeneille sijoittajille ainoastaan liikkeeseenlaskijan harkinnan perusteella. Yritysten velkakirjalainoja, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, voidaan laskea julkisesti liikkeeseen ainoastaan kokeneille sijoittajille. Sen vuoksi useimmat yritysten velkakirjalainat lasketaan liikkeeseen kokeneille sijoittajille, jotka CSRC on hyväksynyt ja jotka ovat kiinalaisia institutionaalisia sijoittajia.

(429)

Kiinassa yritysten, jotka haluavat laskea liikkeeseen yritysten velkakirjalainoja, on käytettävä merkintätakuun antajana toimivan rahoituslaitoksen palveluja. Merkintätakuun antaja järjestää velkakirjalainan liikkeeseenlaskun ja neuvottelee koron, jolla velkakirjalaina esitetään sijoittajille. Komissio vahvisti, että yhden otokseen valitun ryhmän liikkeeseen laskeman yritysvelkakirjalainan merkintätakuun antaja oli niiden rahoituslaitosten joukossa, jotka myös tarjosivat etuuskohtelun mukaista rahoitusta (ks. 3.5.1 jakso).

(430)

Bloombergin julkaisun ”China bond market insight 2021” mukaan pankkien välisillä velkakirjalainamarkkinoilla listattujen velkakirjalainojen osuus oli 88 prosenttia velkakirjalainoilla käydyn kaupan koko määrästä. Saman julkaisun mukaan useimmat sijoittajat ovat institutionaalisia sijoittajia, muun muassa rahoituslaitoksia. Liikepankkien osuus sijoittajista on 57 prosenttia ja poliittisin perustein toimivien pankkien 3 prosenttia (103). Sen vuoksi yritysten velkakirjalainoja ostavat sijoittajat ovat pääasiassa kiinalaisia pankkeja, myös valtion omistamia pankkeja.

(431)

Kuten 405 ja 406 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että on asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjalainojen sijoittajista suurin osa on rahoituslaitoksia, joilla on oikeudellinen velvoite tarjota luottotukea valokaapelien tuottajille. Samat perustelut ja päätelmät pätevät myös yritysten velkakirjalainoihin, koska liikkeeseenlaskun ehdot ovat hyvin samanlaiset, etenkin ehto noudattaa kansallisten lakien, asetusten ja politiikan vaatimuksia ja valtion teollisuuspolitiikkaa.

(432)

Kuten 426 kappaleessa kuvataan, arvopaperilain (vuoden 2014 versio) 16 §:ssä ja yritysten velkakirjalainojen hallintoa koskevien sääntöjen 12 §:ssä edellytetään, että yritysten velkakirjalainojen julkisessa liikkeeseenlaskussa noudatetaan valtion teollisuuspolitiikkaa. Tästä seuraa, että yritysten velkakirjalainoja voidaan laskea liikkeeseen ainoastaan sellaisia tarkoituksia varten, jotka ovat kannustettavia tuotannonaloja koskevien Kiinan viranomaisten suunnittelutavoitteiden mukaisia (ks. 393 ja 394 kappale). Institutionaalisten sijoittajien, jotka ovat enimmäkseen liikepankkeja ja poliittisin perustein toimivia pankkeja (ks. 397 ja 430 kappale), on noudatettava päätöksessä nro 40 annettuja poliittisia suuntaviivoja.

(433)

Näin ollen 116, 401 ja 413 kappaleessa kuvattua mekanismia sovelletaan myös yritysten velkakirjalainoihin, eli päätöksessä nro 40 luettuna yhdessä teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kanssa säädetään tiettyjen kannustettavien tuotannonalojen, kuten valokaapelien tuotannonalan, tiettyjen hankkeiden erityiskohtelusta. Etuuskohtelu, jota sovellettiin yhteen otokseen valittuun ryhmään, tuli näkyviin päätöksessä sijoittaa yritysten velkakirjalainoihin, jotka laskettiin liikkeeseen korolla, joka ei kuvasta markkinoihin perustuvia kriteerejä.

(434)

Näille rahoituslaitoksille on ominaista valtion vahva läsnäolo (ks. 3.5.1 jakso), ja Kiinan viranomaisilla on mahdollisuus harjoittaa merkittävää vaikutusvaltaa niihin nähden. Yleistä lainsäädäntökehystä, joissa nämä rahoituslaitokset toimivat, sovelletaan myös yritysten velkakirjalainoihin.

(435)

Komissio päätteli edellä 1 ja 2 jaksossa, että valtion omistamat rahoituslaitokset ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa (luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa) tarkoitettuja julkisia elimiä ja että Kiinan viranomaisten katsotaan valtuuttavan tai määräävän ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio päätteli 3.5.1.2 jaksossa, että valtio valtuuttaa ja määrää myös yksityisiä rahoituslaitoksia.

(436)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisia yritysten velkakirjalainojen liikkeeseenlaskuja. Se tarkasteli sen vuoksi oikeudellista ympäristöä (ks. 425–428) yhdessä tutkimuksen konkreettisten havaintojen kanssa.

(437)

Komissio totesi, että yritysvelkakirjalaina laskettiin liikkeeseen korolla, joka alitti tason, jota olisi pitänyt odottaa yrityksen talous- ja luottoriskitilanteen perusteella.

(438)

Käytännössä yritysten velkakirjalainojen korkoihin vaikuttaa yrityksen luottoluokitus, samoin kuin lainoihin. Paikalliset luottoluokitusmarkkinat ovat kuitenkin vääristyneet ja luottoluokitukset ovat epäluotettavia, kuten komissio päätteli 280 kappaleessa. Kiinan velkakirjalainojen markkinoita hallitsee viisi paikallista luottoluokituslaitosta (ks. 274 kappale), ja ne ovat antaneet noin 90 prosentille velkakirjalainoista AAA-luokituksen, kun taas monet liikkeeseenlaskijat ovat saaneet S&P:n liikkeeseenlaskijoiden yleisen luokitusasteikon mukaisen alemman luokituksen A ja BBB.

(439)

Tätä osoittaa se, että otokseen valitun yrityksen liikkeeseen laskemien yritysvelkakirjalainojen luottoluokitusraportit eivät vastanneet sen tosiasiallista taloudellista tilannetta.

(440)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka ovat otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien yritysvaihtovelkakirjalainojen suurimpia sijoittajia, noudattivat päätöksessä nro 40 annettuja poliittisia suuntaviivoja tarjoamalla etuuskohtelun mukaista rahoitusta erittäin alhaisilla koroilla kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluville yrityksille ja toimivat siten joko perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuina julkisina eliminä tai perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuina eliminä, jotka ovat viranomaisten valtuuttamia tai määräämiä.

(441)

Järjestämällä yritysvelkakirjalainojen liikkeeseenlaskun korolla, joka alittaa liikkeeseenlaskijan todellista riskiprofiilia vastaavan markkinakoron, ja hyväksymällä sijoittamisen tällaiseen yritysvelkakirjalainaan rahoituslaitokset myönsivät edun otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(442)

Kuten 417 kappaleessa kuvataan, komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus velkakirjalainojen kautta on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska velkakirjalainoja ei voida laskea liikkeeseen ilman valtion viranomaisten hyväksyntää ja Kiinan arvopaperilaissa (vuoden 2014 versiossa) todetaan, että velkakirjalainojen liikkeeseenlaskussa on noudatettava valtion teollisuuspolitiikkaa. Valokaapelien tuotannonalaa pidetään kannustettavana tuotannonalana teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa, kuten 131 jo mainitaan.

(443)

Koska velkakirjalainat ovat käytännössä vain erään tyyppinen velkainstrumentti, kuten lainat, ja koska lainojen laskentamenetelmä jo perustuu velkakirjalainojen koriin, komissio päätti noudattaa 3.5.3.3 jaksossa kuvattua lainojen laskentamenetelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokiteltujen saman pituisten yritysvelkakirjalainojen suhteellista erotusta sovelletaan Kiinan keskuspankin julkaisemiin viitekorkoihin tai 20 päivänä elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n ilmoittamaan lainojen primekorkoon, ja näin määritetään markkinapohjainen velkakirjalainojen korko, jota sitten verrattaan yrityksen tosiasiallisesti maksamaan korkoon etuuden määrittämiseksi.

(444)

Komissio vahvisti, että molemmat otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat etua etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta luottolimiittien, pankkivekseleiden ja vaihtovelkakirjalainojen muodossa. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etuus ja tuen erityisyys, komissio piti näitä etuuskohtelun mukaisen rahoituksen tyyppejä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(445)

Otokseen valituille yritysryhmille edellä kuvatun etuuskohtelun mukaisen rahoituksen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: muut rahoitustyypit

(446)

Valituksen tekijä väitti, että Sinosure tarjoaa muiden palvelujen ohessa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vientiluottovakuutuksia, sijoitusvakuutuksia ja takaussitoumuksia edullisin ehdoin kannustettaville tuotannonaloille. Sinosure toteaa yleisellä verkkosivustollaan, että se edistää tavaroiden, etenkin huipputeknologiatuotteiden, vientiä. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n toteuttaman tutkimuksen mukaan Kiinan huipputeknologiateollisuus, jonka osa valokaapeleiden tuotannonala on, sai kaikista Sinosuren antamista vientiluottovakuutuksista 21 prosenttia (104). Lisäksi Sinosure on omaksunut aktiivisen roolin Made in China 2025 -aloitteen toteuttamisessa ohjaamalla yrityksiä käyttämään kansallisia luottoresursseja, toteuttamaan tieteellisiä ja teknisiä innovaatioita ja uudistamaan teknologiaa sekä auttamalla ulkomaille suuntautuneita yrityksiä parantamaan kilpailukykyään globaaleilla markkinoilla (105).

(a)

Kauppaministeriön ja Sinosuren yhdessä antama ilmoitus kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanosta tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta (Shang Ji Fa [2004] nro 368);

(b)

840-suunnitelma, joka sisältyy 27 päivänä toukokuuta 2009 annettuun valtioneuvoston ilmoitukseen;

(c)

Valtioneuvoston antama ilmoitus strategisen päätöksen kohteena olevien uusien tuotannonalojen vauhdittamisen edistämisestä ja kehittämisestä (Guo Fa [2010] No. 32, 18.10.2010) ja sen täytäntöönpano-ohjeet (Guo Fa [2011] No. 310, 21.10.2011);

(d)

Ilmoitus tiede- ja teknologiaministeriön huipputeknologiatuotteiden vientiluettelon nro 16, vuoden 2006 painoksen julkaisemisesta (2006).

(447)

Otokseen valituilla kahdella yritysryhmällä oli vientiluottovakuutussopimus Sinosuren kanssa tutkimusajanjaksolla.

(448)

Sinosure ei toimittanut pyydettyjä asiakirjoja, jotka koskivat sen ohjaus- ja hallintojärjestelmää, kuten vuosikertomusta tai yhtiöjärjestystä, kuten 158 kappaleessa todetaan. Sinosure ei myöskään toimittanut tarkempia tietoja valokaapelien tuotannonalalle tarjotusta vientiluottovakuutuksesta, vakuutusmaksujen suuruudesta eikä vientiluottovakuutuksiin liittyvän liiketoimintansa kannattavuudesta.

(449)

Sen vuoksi komission oli täydennettävä toimitettuja tietoja käytettävissä olevilla tiedoilla.

(450)

Aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (106) saatujen tietojen ja Sinosuren verkkosivuston (107) mukaan Sinosure on valtion omistama poliittisin perustein toimiva vakuutusyritys, jonka valtio on perustanut ja jota se tukee, ja sen tarkoituksena on tukea Kiinan ulkomaankaupan kehittämistä ja yhteistyötä. Yritys on 100-prosenttisesti valtion omistuksessa. Sillä on johtokunta ja hallintoneuvosto. Valtiolla on valtuudet nimittää ja erottaa yrityksen ylin johto. Näiden tietojen perusteella komissio päätteli, että on olemassa virallisia aihetodisteita valtion harjoittamasta määräysvallasta Sinosureen nähden.

(451)

Komissio hankki lisätietoja siitä, harjoittivatko Kiinan viranomaiset merkittävää määräysvaltaa Sinosuressa valokaapelien tuotannonalan osalta.

(452)

Huipputeknologiatuotteiden vientiluettelon nro 16, vuoden 2006 painoksen julkaisemista koskevan ilmoituksen mukaan vientiluettelon vuoden 2006 painokseen sisältyviin tuotteisiin voidaan soveltaa huipputeknologiatuotteiden vientiä varten valtion myöntämää etuuskohtelua. Huipputeknologiatuotteiden vientiluettelossa mainitaan nimenomaisesti valokuidut, valokuitusiirtojärjestelmät ja valokaapelit (108).

(453)

Lisäksi kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanoa tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta koskevan ilmoituksen (109) mukaan Sinosuren olisi lisättävä tukeaan keskeisille tuotannonaloille ja tuotteille vahvistamalla yleistä tukea uuden ja huipputeknologian tuotteiden viennille, mukaan lukien tieto- ja viestintäalan tuotteet. Sen olisi keskityttävä liiketoiminnassaan Kiinan uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelossa lueteltuihin uuden ja huipputeknologian alan tuotannonaloihin, kuten valokaapelien tuotannonalaan, ja tarjottava kattavaa tukea, siltä osin kuin on kyse vakuutusten merkintään liittyvistä menettelyistä, limiittien hyväksynnästä, hakemusten käsittelynopeudesta ja hinnan joustavuudesta. Hinnan joustavuuteen liittyen sen olisi annettava tuotteille enimmäismääräinen alennus vakuutusmaksusta luottovakuutusyrityksen tarjoaman vaihtelun rajoissa. Valokaapelien tuotannonala sisältyy yleisempään luokkaan ”tietoteollisuus”, kuten 86 ja 118 kappaleessa mainitaan. Lisäksi Sinosuren vuoden 2019 vuosikertomuksessa todetaan, että Sinosure on tukenut keskeisten tuotannonalojen vakaata kehitystä ja vauhdittanut strategisten uusien tuotannonalojen kasvua (110).

(454)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa Sinosuressa.

(455)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisia vakuutussopimuksia. Etätarkastuksen aikana Kiinan viranomaiset väittivät, että käytännössä Sinosuren vakuutusmaksut olivat markkinalähtöisiä ja perustuivat riskinarvioinnin periaatteisiin. Mitään erityisiä esimerkkejä valokaapelien tuotannonalasta tai otokseen valituista yrityksistä ei kuitenkaan esitetty.

(456)

Konkreettisen näytön puutteessa komissio tarkasteli Sinosuren käyttäytymistä vakuutusten tarjoajana otokseen valituille yrityksille. Käyttäytyminen oli ristiriidassa sen virallisen näkemyksen kanssa, sillä käytännössä se ei toiminut markkinaperiaatteiden mukaisesti.

(457)

Verrattuaan maksettuja kokonaiskorvauksia ja vakuutettuja kokonaismääriä Sinosuren vuotta 2019 koskevasta vuosikertomuksesta (111) saatujen tietojen perusteella komissio päätteli, että Sinosuren olisi veloitettava keskimäärin 0,22 prosenttia vakuutetusta määrästä vakuutusmaksuna kattaakseen korvausten kustannukset (edes ottamatta huomioon yleiskustannuksia). Käytännössä otokseen valittujen yritysten maksamat vakuutusmaksut olivat kuitenkin paljon pienemmät kuin vähimmäismaksu, joka olisi tarvittu operatiivisten kustannusten kattamiseksi.

(458)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Sinosure panee täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä valokaapelien tuotannonalalla. Sinosure toimi julkisena elimenä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti. Lisäksi otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitui etuutta, koska vakuutus tarjottiin alle vähimmäismaksun, jonka Sinosure tarvitsisi operatiivisten kustannusten kattamiseksi.

(459)

Komissio vahvisti myös, että vientivakuutusohjelman nojalla tarjotut tuet ovat erityisiä, koska niitä ei voi saada ilman vientiä, joten ne ovat vientituloksesta riippuvaisia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(460)

Koska Sinosurella oli hallitseva markkina-asema tutkimusajanjakson aikana, komissio ei löytänyt markkinoihin perustuvaa kotimaista vakuutusmaksua. Aiempien tukien vastaisten tutkimusten mukaisesti komissio käytti tämän vuoksi asianmukaisinta ulkoista vertailuarvoa, josta oli helposti saatavilla tietoja, eli Yhdysvaltojen Export-Import Bank –pankin vakuutusmaksuja, joita se sovelsi muihin kuin rahoituslaitoksiin OECD-maihin vientiä varten.

(461)

Komissio katsoi tuensaajille koituneeksi eduksi seuraavien erotuksen: määrä, jonka yritys oli tosiasiallisesti maksanut vakuutusmaksuna, ja määrä, joka sen olisi pitänyt maksaa 460 kappaleessa mainitun, vakuutusmaksun ulkoisen vertailuarvon perusteella.

(462)

FTT-ryhmälle ja ZTT-ryhmälle tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus ja vakuutukset: vientiluottovakuutukset

(463)

Kiinan kansantasavallan yritystuloverolain (112) mukaan uuden ja huipputeknologian alan yritysten, joille valtion on annettava keskeistä tukea, tuloverokanta on 15 prosenttia normaalin 25 prosentin sijaan.

(464)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 28 § ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen (113) 93 § sekä seuraavat:

(465)

Kiinan yritystuloverolain IV luvussa on säännöksiä etuuskohtelun mukaisesta verotuksesta. Kiinan yritystuloverolain IV luvun johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan valtio tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa. Yritystuloverolain 28 §:n mukaan uuden ja huipputeknologian alan yritysten, jotka tarvitsevat valtion erityistukea, tuloverokanta alennetaan 15 prosenttiin.

(466)

Yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 §:ssä selvennetään, että

” yritystuloverolain 28 §:n 2 lausekkeessa tarkoitetuilla tärkeillä uuden ja huipputeknologian alan yrityksillä, joita valtion on tuettava, tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat keskeisten tekijänoikeuksien haltijoita ja täyttävät seuraavat edellytykset:

Huipputeknologian alan yritysten yksilöintiä koskevat hallinnolliset toimenpiteet ja valtion tukemat keskeiset uuden ja huipputeknologian alat määrittelevät yhdessä valtioneuvoston teknologia-, valtiovarain- ja veroministeriöt ja ne tulevat voimaan valtioneuvoston hyväksynnän jälkeen.”

(467)

Edellä esitetyissä säännöksissä täsmennetään selvästi, että alempi yritystuloverokanta on varattu tärkeille uuden ja huipputeknologian alan yrityksille, joita valtion on tuettava, yrityksille, jotka ovat keskeisten tekijänoikeuksien haltijoita sekä yrityksille, jotka täyttävät tietyt edellytykset, eli esimerkiksi yritys kuuluu valtion tukemien keskeisten uuden ja huipputeknologian alojen piiriin.

(468)

Huipputeknologian alan yritysten tunnustamista koskevien hallinnollisten toimenpiteiden (G.K.F.H. [2016] nro 32) 11 §:n mukaan, jotta yritys voidaan tunnustaa huipputeknologian alan yritykseksi, sen on täytettävä samanaikaisesti tiettyjä edellytyksiä: ”sen on omistettava teollisoikeudet, joilla on keskeinen asema sen tärkeimpien tuotteiden (palvelujen) teknisessä tukemisessa esimerkiksi riippumattoman tutkimuksen, teknologian siirron, sulautumien ja hankintojen kautta” ja ”teknologia, jolla on keskeinen asema sen tärkeimpien tuotteiden (palvelujen) teknisessä tukemisessa, kuuluu aloille, jotka määritellään valtion tukemien huipputeknologian alojen luettelossa”.

(469)

Valtion tukemat keskeiset huipputeknologian alat luetellaan valtion tukemien keskeisten huipputeknologia-alojen luettelossa (2016). Luettelossa mainitaan selvästi kohdassa ”I. Sähköinen tiedonvälitys”, kohdassa 4. ”Viestintäteknologia” optiset siirtoverkot ja optisiin siirtojärjestelmiin liittyvä teknologia, joka kattaa valokaapelit, valtion tukemina huipputeknologian aloina.

(470)

Toimenpiteestä etua saavien yritysten on täytettävä veroilmoitus ja sen liitteet. Edun täsmällinen määrä sisältyy veroilmoitukseen.

(471)

Komissio totesi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiin kuuluvia yrityksiä pidettiin huipputeknologian alan yrityksinä tutkimusajanjaksolla ja niihin sovellettiin siten alempaa yritystuloveroa (15 % tai 12,5 %).

(472)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(473)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain yrityksiin, jotka toimivat tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten 466–468 kappaleessa osoitetaan. Valokaapelien tuotannonala on tällainen huipputeknologian prioriteettiala (ks. 469 kappale).

(474)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että verovapautus- ja verovähennysohjelmat, joita komissio piti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavina, eivät ole tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia tukia. Kiinan viranomaisten mukaan väitetyt verovapautukset ja –vähennykset ovat tulosta järjestelmästä, jossa vahvistetaan objektiiviset tukikelpoisuuskriteerit tai –edellytykset, joita sovelletaan automaattisesti ja noudatetaan tiukasti, ne eivät suosi tiettyjä yrityksiä toisten kustannuksella, ovat luonteeltaan taloudellisia ja niitä sovelletaan horisontaalisesti. Sen vuoksi Kiinan viranomaiset väittivät, että ne eivät ole erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(475)

Komissio oli eri mieltä tästä väitteestä, koska se piti 3.7.1.1–3.7.1.3 jaksossa kuvattuja verojärjestelmiä erityisinä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla; siinä säädetään, että ”jos tuen myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka perusteella myöntävä viranomainen toimii, rajoittaa mahdollisuuden saada tukea nimenomaisesti tiettyihin yrityksiin, tuki on erityistä”. Kyseisten tukijärjestelmien oikeusperustana on yritystuloverolain luku IV ”Veroetuudet”. Nimensä ja sisältönsä puolesta luvussa säädetään nimenomaisesti erityisestä etuuskohtelusta, jossa rajoitetaan mahdollisuus saada tukea nimenomaisesti tiettyihin yrityksiin. Näin ollen näiden verojärjestelmien nojalla myönnetyt tuet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, Tämän vuoksi väite hylättiin.

(476)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron ja alennetun verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron erotuksena.

(477)

Tästä järjestelmästä saatu tuen määrä oli 0,10 prosenttia FTT-ryhmän osalta ja 0,48 prosenttia ZTT-ryhmän osalta.

(478)

Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset antavat yrityksille oikeuden T&K-toimien etuuskohtelun mukaiseen verotukseen tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kun T&K-menoissa saavutetaan tietty raja.

(479)

Uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien tekniikkojen kehittämisestä aiheutuneisiin T&K-menoihin, jotka eivät ole aineettomia hyödykkeitä ja jotka sisältyvät kuluvan kauden voittoihin ja tappioihin, sovelletaan ylimääräistä 75 prosentin alennusta sen jälkeen, kun ne on vähennetty kokonaisuudessaan tosiasiallisen tilanteen mukaisesti. Jos edellä mainitut T&K-menot ovat aineettomia hyödykkeitä, niihin sovelletaan kuoletusta, joka on 175 prosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista. Tammikuussa 2021 T&K-kustannusten ylimääräinen ennakkoverovähennys korotettiin 100 prosenttiin (115).

(480)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 30 §:n 1 momentti ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt sekä seuraavat ilmoitukset:

(481)

Aiemmissa tutkimuksissa (116) komissio vahvisti, että uusi teknologia, uudet tuotteet ja uudet taidot, joihin verovähennyksiä voidaan soveltaa, ovat osa tiettyjä valtion tukemia huipputeknologian aloja. Kuten 469 kappaleessa mainitaan, valtion tukemat keskeiset huipputeknologian alat luetellaan valtion tukemien keskeisten huipputeknologia-alojen luettelossa (2016).

(482)

Yritystuloverolain IV luku ja etenkin 25 § sisältää säännöksiä etuuskohtelun mukaisesta verotuksesta, kuten 468 kappaleessa todetaan. Yritystuloverolain 30 §:n 1 momentin mukaan yrityksille uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien tekniikkojen kehittämisestä aiheutuneet ylimääräiset tutkimus- ja kehittämismenot voidaan vähentää, kun lasketaan verotettavaa tuloa. Yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 95 §:ssä selvennetään, mitä yritystuloverolain 30 §:n 1 momentissa säädetyillä uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä aiheutuneilla ylimääräisillä tutkimus- ja kehittämismenoilla tarkoitetaan.

(483)

T&K-menojen ennakkoverovähennyksen osuuden kasvattamista koskevan yleiskirjeen (Cai Shui [2018] nro 99) mukaan yritykselle tutkimus- ja kehitystoiminnasta tosiasiallisesti aiheutuneiden t&k-menojen osalta voidaan vähentää ylimääräinen 75 prosenttia menojen tosiasiallisesta määrästä ennen veroja muiden vähennysten lisäksi 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivänä joulukuuta 2020 välillä, kunhan kyseisiä menoja ei muunneta aineettomiksi hyödykkeiksi ja kirjata yrityksen taseeseen voittoina ja tappioina; jos kyseiset menot on kuitenkin muunnettu aineettomiksi hyödykkeiksi, ne voidaan kuolettaa soveltamalla niihin 175 prosentin kuoletusprosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista ennen veroja edellä mainitun ajanjakson aikana”.

(484)

Komissio totesi, että otokseen valittuihin ryhmiin kuuluvat yritykset saivat lisävähennyksen uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien tekniikkojen tutkimuksesta ja kehittämisestä aiheutuneista tutkimus- ja kehittämismenoista.

(485)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(486)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan toimenpiteen soveltaminen vain yrityksiin, joille aiheutuu T&K-menoja tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten lasikuitufilamenttituotteiden tuotannonalalla.

(487)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin seuraavien erotuksena: normaalin verokannan mukaisesti maksettava kokonaisvero ja maksettava kokonaisvero, josta oli tehty 75 prosentin lisävähennys tosiasiallisista T&K-menoista.

(488)

Tästä järjestelmästä saatu tuen määrä oli 1,28 prosenttia FTT-ryhmän osalta ja 0,13 prosenttia ZTT-ryhmän osalta.

(489)

Kiinan yritystuloverolaki tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa, ja ne vapautetaan verosta pääomasijoituksista saatavan tulon, kuten osinkojen ja bonusten, osalta valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä.

(490)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 26 §:n 2 momentti ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt.

(491)

Kiinan yritystuloverolain IV luvun ”Etuuskohtelun mukainen veropolitiikka” johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan valtio tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa. Lisäksi 26 §:n 2 momentissa täsmennetään, että verovapautusta sovelletaan valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä tehdyistä pääomasijoituksista saatuun tuloon, mikä vaikuttaisi rajoittavan soveltamisalan vain tiettyihin kotimaisiin yrityksiin.

(492)

Komissio totesi, että jotkin otokseen valittuihin ryhmiin kuuluvat yritykset sai vapautuksen osinkotuloveroista valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä.

(493)

Komissio katsoo, että järjestelmässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaisille yrityksille koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(494)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan vapautuksen soveltaminen vain valintakelpoisiin kotimaisiin yrityksiin, joilla on valtion tuki ja joiden kehittämistä valtio kannustaa.

(495)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ZTT-ryhmä väitti, että osinkojen verovapautuksen tarkoituksena on poistaa saman tulon kaksinkertainen verotus sekä emo- että tytäryhtiöiltä, ja kyseessä on kansainvälisesti hyväksytty verokäytäntö.

(496)

Komissio on samaa mieltä siitä, että kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on kansainvälisesti tunnustettu verokäytäntö, mutta yritystuloverolain 26 §:n 2 momentti kuuluu lukuun IV ”Etuuskohtelun mukainen veropolitiikka”, jossa säädetään useista etuuskohtelun mukaisista verokohteluista, jotka ovat poikkeuksia yleisistä verotussäännöistä. Lisäksi Kiinan yritystuloverolain IV luvun ”Etuuskohtelun mukainen veropolitiikka” johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan valtio tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa, kuten 491 kappaleessa selitetään. Yritystuloverolain 26 §:n 2 momentissa täsmennetään myös, että verovapautusta sovelletaan valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä tehdyistä pääomasijoituksista saatuun tuloon, mikä vaikuttaisi rajoittavan soveltamisalan vain tiettyihin kotimaisiin yrityksiin. Sen vuoksi komissio katsoi, että tällainen etuuskohtelun mukainen veropolitiikka on rajattu tiettyihin tuotannonaloihin, joita valtio erityisesti tukee ja kannustaa, kuten valokaapelien tuotannonala, minkä vuoksi se on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Näin ollen komissio vahvisti 493 ja 494 kappaleessa kuvatut päätelmänsä, joiden mukaan järjestelmässä on kyse tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavasta tuesta.

(497)

Komissio laski tuen määrän soveltamalla normaalia veroprosenttia osinkotuloon, joka on vähennetty verotettavasta tulosta.

(498)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ZTT-ryhmä väitti, että komission olisi erotettava toisistaan kaksi erilaista verokohtelua tuloveroilmoituksessa eli osinkotulot ja investointien veronoikaisun määrä, koska jälkimmäinen ei ole osinkotuloa, jota yritystuloverolain 26 §:n 2 momentti koskee. Komissio hyväksyi väitteen ja korjasi etuuslaskelmat vastaavasti.

(499)

Tästä järjestelmästä saatu tuen määrä oli 1,05 prosenttia FTT-ryhmän osalta ja 0,21 prosenttia ZTT-ryhmän osalta.

(500)

Kiinan yritystuloverolain 32 §:n mukaan ”jos yrityksen käyttöomaisuuden nopeutetut poistot ovat tarpeen teknologian edistymisen tai muun syyn vuoksi, poistovuosien määrää voidaan vähentää tai voidaan soveltaa nopeutettua poistomenetelmää”.

(501)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 32 § ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt sekä seuraavat ilmoitukset:

(502)

Koneiden ja laitteiden vähennyspolitiikkaa yritystuloverotarkoituksiin koskevan ilmoituksen (Cai Shui [2018] nro 54) mukaan ”jos yrityksen hiljattain kaudella 1.1.2018–31.12.2020 ostaman koneen tai laitteen yksikköarvo on enintään 5 miljoonaa RMB:tä, yritys saa sisällyttää tämän arvon meneillään olevan kauden kustannuksiin ja menoihin kiinteämääräisenä, ja se voidaan vähentää sen verotettavasta tulosta eikä poistoja tarvitse enää laskea vuosittain” . Tämä lainsäädäntö ei ole tuotannonalakohtaista.

(503)

Mitä tulee käyttöomaisuuteen, jonka yksikköarvo on yli 5 miljoonaa RMB:tä, valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitusta käyttöomaisuuden nopeutettuihin poistoihin sovellettavan yritystuloveropolitiikan tarkentamisesta (Cai Shui [2014] nro 75) ja valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitusta käyttöomaisuuden nopeutettuihin poistoihin sovellettavan yritystuloveropolitiikan tarkentamisesta edelleen (Cai Shui [2015] nro 106) sovelletaan edelleen. Näiden ilmoitusten mukaan yritysten ostamaan käyttöomaisuuteen kymmenellä keskeisellä tuotannonalalla voidaan soveltaa nopeutettua poistomenetelmää.

(504)

Komissio vahvisti, että tutkimusajanjakson aikana otokseen valitut yritykset eivät olleet soveltaneet nopeutettuja poistoja käyttöomaisuuteen, joiden yksikköarvo oli yli 5 miljoonaa RMB:tä. Koska tähän käyttöomaisuuteen ei sovellettu ilmoitusta Cai Shui [2014] nro 75 eikä ilmoitusta Cai Shui [2015] nro 106, komissio totesi, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet etua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista.

(505)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat ovat voineet saada etua sellaisten talojen ja rakennusten nopeutetuista poistoista, jotka jäävät 5 miljoonan RMB:n kynnysarvon soveltamisalan ulkopuolelle koneiden ja laitteiden vähennyspolitiikkaa yritystuloverotarkoituksiin koskevan ilmoituksen (Cai Shui [2018] nro 54) 2 §:n mukaan. Komissio vahvisti, että otokseen valitut yritykset eivät saaneet etua talojen ja rakennusten nopeutetusta poistosta tutkimusajanjaksolla.

(506)

Komissio katsoi, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet etua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista tämän ohjelman nojalla tutkimusajanjaksolla.

(507)

Yleensä maata kaupungeissa, maakuntien kunnissa, hallinnollisissa kunnissa ja teollisuus- tai kaivosalueilla käyttävät organisaatiot tai yksityishenkilöt maksavat kaupunkialueiden maankäyttöveroa. Maankäyttöveron kantavat paikalliset veroviranomaiset siellä, missä maata käytetään. Tietyt maaluokat on kuitenkin vapautettu maankäyttöverosta; tällaisia ovat esimerkiksi merestä vallattu maa, viranomaislaitosten, kansalaisjärjestöjen ja puolustusvoimien yksiköiden omaan käyttöön tarkoitettu maa, valtiovarainministeriön talousarviosta rahoitettujen laitosten käyttöön tarkoitettu maa, uskonnollisten temppeleiden ja julkisten puistojen käyttöön tarkoitettu maa sekä julkiset historialliset maisemapaikat, kadut, tiet, aukiot, nurmikot ja muut kaupunkien julkiset alueet.

(508)

Ohjelman oikeusperusta:

(509)

Yksi otokseen valittuihin ryhmiin kuuluva yritys sai etua maankäyttöveron 60 prosentin alennuksesta huipputeknologiayrityksiin sovelletun erityispolitiikan perusteella vuosina 2019 ja 2020 yksityisen talouden kestävän ja terveen kehityksen määrätietoisesta tukemisesta annettujen useiden lausuntojen (EFa [2018] No. 33) 2 §:n 1 momentin mukaan.

(510)

Kyseinen yritys ei kuulunut yhteenkään vapautettuun luokkaan, jotka vahvistetaan kaupunkialueiden maankäyttöverosta annettujen Kiinan kansantasavallan väliaikaisten määräysten (tarkistettu vuonna 2019) 6 §:ssä.

(511)

Lisäksi sama yritys vapautettiin kokonaan maankäyttöverosta vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä seuraavien perusteella: Hubein provinssin viranomaisten ilmoitus covid-19-tilanteen hallintaa koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden painamisesta ja jakelusta ja pienten ja keskisuurten yritysten tukemisesta vaikeuksien voittamiseksi (EzhengBanFa (2020) No.5) ja Hubein provinssin viranomaisten ilmoitus Hubein provinssin talouden ja yhteiskunnan kehittämisen vauhdittamista koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden painamisesta ja jakelusta (EzhengBanFa (2020) No.6).

(512)

Komissio katsoo, että edellä kuvattu huipputeknologiayritysten maankäyttöveroa koskeva vähennys on perusasetuksen joko 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan tai ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaiselle yritykselle koituu etua joko varojen suoran siirron (maksetun veron palautus) tai Kiinan viranomaisten menettämien tulojen (maksamaton vero) muodossa. Tuki on erityistä, koska se kohdistuu ainoastaan huipputeknologiayrityksiin.

(513)

Edunsaajien saama etu on sama kuin palautetun veron/verosäästön määrä. Tuki on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska yritys sai veroalennuksen, vaikka se ei täyttänyt mitään 507 kappaleessa mainituista objektiivisista kriteereistä.

(514)

Vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä myönnetyn maankäyttöveroa koskevan vapautuksen osalta komissio katsoi, että toimenpide ei ole erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska covid-pandemian vuoksi verovapautus ei rajoittunut tiettyyn yritykseen tai tuotannonalaan tai yritysten tai tuotannonalojen ryhmään, vaan sitä sovellettiin kaikkiin tuotannonaloihin.

(515)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etuna pidettiin tutkimusajanjakson aikana palautettua määrää. FTT-ryhmän tästä järjestelmästä saaman tuen määrä oli mitättömän vähäinen.

(516)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kaikista veroja koskevista järjestelmistä saama tuen kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Verovapautukset ja –helpotukset

—

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja kansallisen energiaviraston yleiskirje markkinalähtöisen sähkökaupan aktiivisesta edistämisestä ja kauppamekanismin parantamisesta edelleen, Fa Gua Yun Xing [2018] nro 1027, 16.7.2018;

—

Useat sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevat Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnot (Zhong Fa [2015] nro 9);

—

Ilmoitus sähkön tuotanto- ja kulutussuunnitelman täydellisestä vapauttamisesta kaupallisille käyttäjille (kansallinen kehittämis- ja uudistamiskomissio [2019] No. 1105);

—

Hubein provinssin sähkökaupan keskipitkän ja pitkän aikavälin liiketoimien täytäntöönpanosääntöjä (väliaikaiset) koskevat säännöt, 29.11.2019;

—

Jiangsun provinssin sähkökaupan keskipitkän ja pitkän aikavälin liiketoimia koskevat säännöt;

—

Jiangsun provinssin hintaviraston ilmoitus sähkön hintarakenteen kohtuullisista mukautuksista (Su Jia Gong [2017] No. 124); ja

—

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission yleiskirje nro 258 yritysten sähkökustannusten vähentämisestä työn ja tuotannon kehittämis- ja uudistamishinnan tukemiseksi, [2020].

(517)

Kaikki otokseen valitut yritykset ostivat tarvitsemansa sähkön.

(518)

Otokseen valittuihin ryhmiin kuuluvat jotkin yritykset ostivat sähköä suurten teollisten käyttäjien virallisilla hinnoilla, jotka vahvistettiin provinssin tasolla. Kuten aiemmissa tutkimuksissa (117) on todettu, sähkön tarjoamisesta virallisesti vahvistetulla hinnalla ei koidu erityistä etua.

(519)

Komissio kuitenkin vahvisti, että kahteen otokseen valittuun ryhmään kuuluvat tutkimuksen kohteena olevat yritykset saivat etua sähkökustannustensa vähennyksistä tai palautuksista/mukautuksista.

(520)

Komissio totesi, että toiseen otokseen valittuun ryhmään kuuluvat yritykset saivat etua sähkökustannustensa erityisistä palautuksista/mukautuksista, koska yritykset saivat osallistua markkinalähtöistä sähkökauppaa koskevaan pilottiohjelmaan. Yrityksillä ei ollut sopimusta sähkön tuottajan kanssa suorasta sähköntoimituksesta. Palautukset/mukautukset myönnettiin, koska yritykset ilmoittivat etukäteen sähköntarpeestaan voimalaitoksille.

(521)

Komissio totesi lisäksi, että kuten aiemmissakin tutkimuksissa (118), tietyt tutkimuksen kohteena olevat yritykset saavat ostaa sähkö suoraan sähkön tuottajilta tekemällä suoran ostosopimuksen. Tällaisissa sopimuksissa tarjotaan tietty sähkömäärä tiettyyn hintaan, joka on alempi kuin provinssin tasolla suurille teollisille käyttäjille vahvistettu virallinen hinta.

(522)

Kaikilla suurilla teollisilla käyttäjillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tehdä suora sähkötoimitussopimus tai saada etua sähkökustannusten palautuksista/mukautuksista osallistumalla markkinalähtöiseen sähkökauppaan. Valtakunnallisella tasolla sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevissa Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnoissa täsmennetään muun muassa, että yritykset, jotka eivät noudata kansallista teollisuuspolitiikkaa ja joiden tuotteet ja prosessit kuuluvat poistettaviin, eivät saa osallistua suoriin liiketoimiin (119). Samoissa lausunnoissa todetaan myös, että ”pääsyvaatimusten määrittämisen jälkeen olisi myös päivitettävä sellaisten paikallisten sähköntuotantoyritysten ja sähkön vähittäismyyjien luettelot, jotka täyttävät viranomaisten vuosittain julkaisemat vaatimukset, ja pantava täytäntöön käyttäjäluettelon dynaaminen sääntely. Luetteloon sisältyvät sähköntuotantoyritykset, sähkön vähittäismyyjät ja käyttäjät voivat rekisteröityä vapaaehtoisesti markkinatoimijoiksi.” Näin ollen suoraan kaupankäyntijärjestelmään osallistumista varten yrityksen on täytettävä tietyt vaatimukset ja sisällyttävä ”käyttäjäluetteloon”.

(523)

Käytännössä suoraa sähkökauppaa harjoittavat provinssit. Yritysten on haettava provinssin viranomaisilta hyväksyntä, jotta ne voivat osallistua suoraa sähkönmyyntiä koskevaan pilottijärjestelyyn, ja niiden on täytettävä tietyt kriteerit. Joidenkin yritysten osalta ei ole tosiasiallista markkinoihin perustuvaa neuvottelu- tai tarjouskilpailumenettelyä, koska suorilla sopimuksilla ostetut määrät eivät perustu todelliseen tarjontaan ja kysyntään. Sähkön tuottajat ja käyttäjät eivät voi vapaasti myydä tai ostaa kaikkea sähköään suoraan. Niitä rajoittavat määrälliset kiintiöt, jotka paikallisviranomaiset niille myöntävät. Vaikka hinnat on tarkoitus neuvotella suoraan sähkön tuottajien ja käyttäjien tai välityspalveluyritysten välillä, yrityksille lähetettävät laskut tulevat edelleen valtion verkkoyhtiöltä. Kaikki allekirjoitetut suoria ostoja koskevat sopimukset on toimitettava paikallisviranomaisille arkistoitavaksi.

(524)

Kiinan viranomaiset antoivat vuonna 2018 kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja kansallisen energiaviraston yleiskirjeen markkinalähtöisen sähkökaupan aktiivisesta edistämisestä ja kauppamekanismin parantamisesta edelleen (Fa Gai Yun Xing [2018] nro 1027). Vaikka yleiskirjeellä pyritään lisäämään suorien liiketoimien määrää sähkömarkkinoilla, siinä kuitenkin mainitaan nimenomaisesti tietyt tuotannonalat, mukaan lukien huipputeknologian alan tuotannonalat kuten valokaapelien tuotannonala, tuettavina tuotannonaloina, jotka saavat etua sähkömarkkinoiden vapauttamisesta. Erityisesti yleiskirjeen III jakson ”Vaatimukset täyttävien käyttäjien osallistumisen mahdollistaminen” 2 kohdassa tuodaan esiin, että ”kannustetaan kehittyviä tuotannonaloja, jolla on suurta lisäarvoa, kuten huipputeknologiaan, internetiin, massadataan ja korkealaatuiseen valmistusteollisuuteen liittyvät alat, sekä yrityksiä, joilla on erityisetuja ja –ominaisuuksia ja huipputeknologiasisältöä, osallistumaan liiketoimiin, jotka on vapautettu jännitetasoa ja sähkönkulutusta koskevista rajoituksista”.

(525)

Sähkön tuotanto- ja kulutussuunnitelman täydellistä vapauttamista kaupallisille käyttäjille koskevassa ilmoituksessa ([2019] nro 1105), jolla pyritään sähkömarkkinoiden vapauttamiseen edelleen, todetaan, että ”kaupallisista sähkönkäyttäjistä ne, jotka eivät noudata kansallista teollisuuspolitiikkaa, eivät saa tilapäisesti osallistua markkinalähtöisiin liiketoimiin, ja sähkönkäyttäjien, joiden tuotteet ja prosessit kuuluvat teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon poistettaviin ja rajoitettaviin luokkiin, on noudatettava tiukasti tämänhetkistä sähkön eriytettyä hintapolitiikkaa”.

(526)

Näin ollen lainsäädännön mukaan markkinalähtöisiä liiketoimia sähkömarkkinoilla sovelletaan valikoivasti tiettyihin tuotannonaloihin, kuten valtion teollisuuspolitiikkaa noudattaviin tuotannonaloihin, ja erityisesti keskitytään huipputeknologian tuotannonaloihin. Tämän seurauksena nämä tuotannonalat maksavat alhaisemmat hinnat sähköstä.

(527)

Komissio totesi myös, että tietyt tutkimuksen kohteena olevat yritykset saivat etua sähkökustannustensa palautuksista/mukautuksista maaliskuun ja kesäkuun 2020 välisenä aikana. Ne perustuivat koko maata koskevaan politiikkaan (120), jolla pyrittiin helpottamaan yrityksiin covid-19-pandemian vuoksi kohdistuvaa rasitetta. Komissio ei pitänyt kyseistä toimenpidettä erityisenä.

(528)

Komissio katsoi, että alennettu sähkön hinta ja markkinalähtöiseen sähkökauppaan osallistumisesta saatavat palautukset/mukautukset, jotka kyseiset otokseen valitut yritykset saivat joko suoran sähköntoimitussopimuksen perusteella tai muutoin, ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten (eli sähköverkon operaattorin) menettämien tulojen muodossa. Tuensaajille koituva etu vastaa sähkönkustannusten säästöä, joka on saatu joko suorien sähköntoimitussopimusten puitteissa neuvotelluista alennetuista sähkönhinnoista tai markkinalähtöisen sähkökaupan pilottiohjelmaan osallistumisesta saatavista palautuksista /mukautuksista, koska sähköä tarjottiin alle tavanomaisten verkkohintojen, jotka muut sellaiset suuret teolliset käyttäjät maksavat, joiden valtio ei salli osallistua markkinalähtöistä sähkökauppaa koskevaan ohjelmaan.

(529)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain yrityksiin, joiden toiminta on tiettyjen valtion määrittelemien teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaista ja joiden tuotteita tai prosesseja ei ole suljettu pois soveltamisalasta.

(530)

Näin ollen komissio päätteli, että tukijärjestelmä oli käytössä tutkimusajanjaksolla ja että se on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(531)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin seuraavien erotuksena: virallisen sähkönhinnan mukaisesti maksettava sähkön kokonaishinta ja otokseen valittujen yritysryhmien alennetun hinnan ja/tai erilaisten palautusten/mukautusten puitteissa maksama sähkön kokonaishinta.

(532)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Sähkön tarjoaminen alennetuilla hinnoilla

(533)

Kiinassa maan omistaa joko valtio tai yhteisö (kollektiivi), joka muodostuu kylistä tai kunnista, ennen kuin maan omistus- tai käyttöoikeus patentoidaan tai myönnetään yritykselle tai yksittäiselle omistajalle. Kaupunkialueilla kaikki tontit omistaa valtio ja maaseudulla kylät tai kunnat.

(534)

Kiinan perustuslain ja maaoikeuden mukaan yritykset ja yksityishenkilöt voivat kuitenkin ostaa maankäyttöoikeuksia. Teollisuusmaan osalta vuokra-aika on yleensä 50 vuotta, ja sitä voidaan jatkaa toisella 50 vuodella.

(535)

Kiinan viranomaisten mukaan Kiinan kansantasavallan varallisuuslain 137 §:n mukaan ”teollisuustoimintaan, liiketoimintaan, huvitoimintaan tai kaupalliseen majoitustoimintaan käytetyn maan sekä useamman kuin kahden käyttäjän käyttöön tarkoitetun maan käyttöoikeudet on myönnettävä huutokaupan, tarjouspyynnön tai muun julkisen tarjousmenettelyn perusteella”. Lisäksi Kiinan viranomaiset viittaavat valtion omistaman maan käyttöoikeuksien myöntämisestä ja siirtämisestä kaupunkialueilla koskevien Kiinan kansantasavallan väliaikaisten säännösten 3 §:ään. Kyseisen artiklan mukaan ”kaikki yritykset, yhtiöt, muut organisaatiot ja yksityishenkilöt Kiinan kansantasavallassa tai sen ulkopuolella voivat hankkia maankäyttöoikeuksia, ellei laissa toisin määrätä, ja harjoittaa maan kehittämistä, hyödyntämistä ja hallintaa näiden säännösten mukaisesti”.

(536)

Maankäyttöoikeuksia koskevat säännökset kuuluvat Kiinan kansantasavallan maanhallintolain piiriin. Myös seuraavat asiakirjat muodostavat osan oikeusperustaa:

(537)

Valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevien säännösten 10 §:n mukaan paikalliset viranomaiset päättävät maan hinnoista vain joka kolmas vuosi päivitettävän kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti.

(538)

Aiemmissa tutkimuksissa komissio totesi, että maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat eivät edusta tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja, koska katsottiin, että huutokauppajärjestelmä on epäselvä ja läpinäkymätön ja toimii huonosti käytännössä ja että viranomaiset päättivät hinnoista mielivaltaisesti (121). Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, viranomaiset päättivät hinnoista kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän mukaisesti, jossa niitä ohjeistetaan ottamaan teollisuusmaan hintoja asettaessaan huomioon myös teollisuuspolitiikka.

(539)

Tässä tutkimuksessa tilanteen ei havaittu muuttuneen merkittävästi. Komissio totesi esimerkiksi, että useimpien otokseen valittujen yritysten maankäyttöoikeudet olivat paikallisviranomaisten myöntämiä, eikä niitä saatu tarjouskilpailumenettelyn kautta.

(540)

Edellä esitetty näyttö on vastoin Kiinan viranomaisten väitteitä, joiden mukaan maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat edustavat tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja.

(541)

Tutkimuksen havainnot osoittavat, ettei maankäyttöoikeuksien hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat mielivaltaisesti.

(542)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kuten 537–540 kappaleessa selitetään, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten vertailuarvojen käyttö (ks. 549–551 kappale) osoittaa, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen.

(543)

Koska teollisuusmaan käyttöoikeuksien saaminen on helpompaa tietyn teollisuusalan yrityksille, komissio katsoi, että paikallisten viranomaisten on otettava valtion teollisuuspolitiikka huomioon hintoja määrittäessään (ks. 538 kappale). Mainitussa teollisuuspolitiikassa valokaapelien tuotannonala luokitellaan kannustettavaksi tuotannonalaksi (122). Lisäksi valtioneuvoston päätöksen nro 40 mukaan viranomaiset ottavat maata tarjotessaan huomioon teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon ja teollisuuspolitiikan. Päätöksen nro 40 VIIII §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoittavat” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia. Tästä seuraa, että tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, sillä vain tiettyjen tuotannonalojen, tässä tapauksessa valokaapelien tuotannonalan, yrityksille annetaan mahdollisuus hankkia teollisuusmaata edullisesti ja viranomaisten käytännöt alalla ovat epäselviä ja läpinäkymättömiä.

(544)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että otokseen valituille yrityksille ei ole koitunut etua maankäyttöoikeuksien myöntämisestä, koska Kiinan maamarkkinat toimivat vapaasti. Kiinan viranomaiset viittasivat Kiinan siviililain 347 §:ään, jonka mukaan ”jos maata käytetään teollisiin, kaupallisiin, matkailu- tai viihdetarkoituksiin tai muuhun voittoa tavoittelevaan tarkoitukseen tai jos on kaksi tai useampia henkilöitä, jotka haluavat käyttää samaa maa-aluetta, maankäyttöoikeus rakentamista varten myönnetään tarjousten, huutokaupan tai muun avoimen tarjouskilpailun kautta. Maan hinta määräytyy markkinakilpailun perusteella.”

(545)

Komissio totesi, että vaikka voimassa on säännöksiä, joiden tavoitteena on myöntää maankäyttöoikeudet avoimesti ja markkinahinnoilla, esimerkiksi tarjouskilpailumenettelyllä, näitä säännöksiä ei noudateta yleisesti, ja tietyt ostajat hankkivat maata ilmaiseksi tai alle markkinahintojen. (123) Lisäksi viranomaiset pyrkivät usein maata jakaessaan erityisiin poliittisiin tavoitteisiin, kuten taloussuunnitelmien täytäntöönpanoon. (124)

(546)

Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä komission kanssa myös siitä, että toimenpiteet ovat erityisiä, koska Kiinassa ei ole erityistä maapolitiikkaa, jota sovellettaisiin johonkin tuotannonalaan. Ne totesivat vielä, että päätöksessä nro 40 ei edellytetä viranomaisten varmistavan, että kannustettaville teollisuudenaloille annetaan maankäyttöoikeuksia.

(547)

Valtioneuvoston päätöksen nro 40 XII §:ssä mainitaan, että teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo on tärkeä viiteasiakirja, jossa annetaan ohjeita investointeihin, viranomaisten harjoittamaan investointihankkeiden hallinnointiin sekä vero-, luotto-, maankäyttö- (korostus lisätty) sekä tuonti- ja vientipolitiikan muotoiluun ja toteuttamiseen. Lisäksi päätöksen nro 40 johdannossa todetaan, että kaikkien asiaan liittyvien yksikköjen on vauhditettava vero-, luotto-, maankäyttö- (korostus lisätty) sekä tuonti- ja vientipolitiikan muotoiluun ja muuttamiseen liittyviä toimiaan ja tiivistettävä koordinointia teollisuuspolitiikan kanssa, jotta voidaan parantaa entisestään teollisuuden rakennemuutosta edistävää poliittista järjestelmää. Sen vuoksi on selvää, että viranomaisten on otettava maata tarjotessaan huomioon teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo ja teollisuuspolitiikka. Päätöksen nro 40 XVIII §:ssä todetaan, että rajoitettavaan luokkaan kuuluvien tuotannonalojen osalta investointeja hallinnoivat yksiköt ei saa tutkia, hyväksyä tai kirjata hankkeita, rahoituslaitokset eivät saa myöntää lainaa eivätkä maankäytöstä, kaupunkisuunnittelusta ja rakentamisesta, ympäristönsuojelusta, laadunvalvonnasta, palontorjunnasta, tullista, teollisuudesta ja kaupasta vastaavat muut yksiköt saa toteuttaa asiaankuuluvia menettelyjä (korostus lisätty). Sen vuoksi maankäytöstä vastaavat yksiköt eivät saa tarjota maata rajoitettaville tuotannonaloille. Edellä esitetyt päätöksen nro 40 säännökset yhdessä teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kanssa viittaavat siihen, että kannustettavia tuotannonaloja koskevan teollisuuspolitikan ja maankäyttöpolitiikan välillä on selvä yhteys. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väite hylättiin.

(548)

Näin ollen komissio piti tätä tukea tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana.

(549)

Aiempien tutkimusten (125) tavoin ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisena vertailuarvona käytettiin Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen, jäljempänä ’Taiwan’, maan hintoja (126). Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeuksista tosiasiallisesti maksaman summan (eli sopimuksessa mainitun tosiasiallisen hinnan ja tarvittaessa sopimuksessa mainitun hinnan, josta on vähennetty paikallisviranomaisten palautukset/avustukset) ja Taiwanin vertailuarvon perusteella normaalisti maksettavaksi tulevan summan välinen erotus.

(550)

Komissio pitää Taiwania soveltuvana ulkoisena vertailuarvona seuraavista syistä:

(551)

Aiemmissa tutkimuksissa (127) sovelletun menetelmän mukaisesti ja koska asiasta ei ollut saatavilla tarkoituksenmukaisempia tietoja, komissio käytti laskelmissaan niille Taiwanin kuudelle alueelle, joilla useimmat teollisuuspuistot sijaitsevat (eli Taipei, Taichung, Tainan, Kaohsiung, Taoyuan ja Hsinchu) vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna inflaatiolla ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Koska kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat sijaitsevat Kiinan teollisuusalueilla, komissio piti asianmukaisena asettaa vertailuarvo liiketoimille, jotka myös tapahtuivat teollisuusalueilla. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot vuodelta 2013 saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivustolta (128). Aiempien vuosien hintoja oikaistiin Taiwanin osalta inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltojen dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n julkaisusta).

(552)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä Manner-Kiinan ulkopuolisen vertailuarvon käytöstä, koska se johti etuuslaskelmaan, joka on ristiriidassa perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ja WTO:n sopimuksen 14(d) artiklan kanssa. Kiinan viranomaiset väittivät, että Manner-Kiinassa on vääristymättömiä vertailuarvoja, koska maankäyttöoikeudet siirretään julkisten tarjouskilpailujen tai huutokauppojen kautta maanhallintalain mukaisesti ja koska maankäyttöoikeuksia omistavat yksityiset yritykset voivat vuokrata tai myydä niitä etuyhteydettömille ostajille, joten komission olisi pitänyt käyttää vertailuarvona Manner-Kiinan hintoja. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että hinnat eivät ole vääristyneitä ja kuvastavat asianmukaista markkinahintaa, koska ne määräytyvät tarjouskilpailussa ja neuvotteluissa.

(553)

Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet mitään tilastoja tai tietoja, joiden avulla komissio olisi voinut tarkastella ehdotusta käyttää hintoja, joilla yksityiset yritykset vuokraavat tai jälleenmyyvät maankäyttöoikeuksia. Komissio ei myöskään löytänyt asiasta julkisesti saatavilla olevia tietoja. Lisäksi vaikka tällaisia tietoja saataisiinkin, ne koskisivat vain toissijaisia siirtomarkkinoita, koska ensisijaisilla markkinoilla on vain yksi toimija (Kiinan viranomaiset suorittavat aina maankäyttöoikeuksien alkuperäisen myöntämisen). Ensisijaisilla markkinoilla tapahtuva maankäyttöoikeuksien alkuperäinen myöntäminen 50 vuodeksi eroaa toissijaisilla markkinoilla tapahtuvasta vuokraamisesta, jonka keston pitäisi yleensä olla paljon lyhyempi tai siihen pitäisi ainakin sisältyä erilaisia uudelleenarviointi- ja päättymislausekkeita. Sen vuoksi komissio tukeutui edelleen tietoihin, jotka olivat saatavilla ensisijaisista markkinoista, jotka ovat tutkimuksen kohteena tässä tapauksessa.

(554)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että jos käytetään Manner-Kiinan ulkopuolista vertailuarvoa, komission käyttämä vertailumenetelmä ja Taiwanin valinta olivat virheellisiä. Ensinnäkin Taiwanin tiettyjen ominaispiirteiden, kuten taloudellisen kehityksen ja teollisen infrastruktuurin, vertaaminen Manner-Kiinan provinssien ja kaupunkien ominaispiirteisiin oli virheellistä, koska markkinat eivät ole samanlaisia. Toiseksi Kiinan viranomaiset väittivät, että Taiwanin maan hinnat eivät liity Manner-Kiinassa vallitseviin markkinaolosuhteisiin, kuten WTO:n sopimuksen 14(d) artiklassa edellytetään, koska Taiwanissa maa on ostettava, kun taas Manner-Kiinassa maa vuokrataan 50 vuodeksi. Lisäksi Manner-Kiinan ja Taiwanin asukastiheys, koko ja BKT ovat hyvin erilaiset, joten markkinat eivät ole vertailukelpoisia. Esimerkiksi vuonna 2020 Kiinan asukastiheys oli 149 henkeä neliökilometriä kohti ja Taiwanin 650 henkeä neliökilometriä kohti. Lisäksi Taiwanin koko on noin 36 197 km2, joka on paljon pienempi kuin kyseisten provinssien eli Hubein (185 900 km2) ja Jiangsun (102 600 km2). Sen vuoksi Kiinan viranomaiset väittivät, että on tehtävä oikaisu näiden seikkojen huomioon ottamiseksi. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että inflaation huomioon ottamiseksi ei tehty oikaisua, ja pyysivät esittämään vertailuarvoa koskevien laskelmien perustana olevat tarkat tiedot, etenkin käytettyjen Taiwanin hintojen osalta, sekä aiempina vuosina oikaisuun käytetyt tiedot.

(555)

ZTT-ryhmä väitti myös, että komission käyttämä vertailuarvo on ilmeisen soveltumaton. Ensinnäkin olisi otettava huomioon Kiinan provinssien kehitystilanne maankäyttöoikeuksien ja sitä olisi verrattava Taiwanin vastaavaan hankkimishetkellä eikä tutkimusajanjakson aikana. Toiseksi, Taiwanin BKT oli kolmen viime vuoden aikana yli kolminkertainen Manner-Kiinaan verrattuna ja yli 50 prosenttia suurempi kuin Jiangsun provinssissa vuonna 2020. Kolmanneksi, sovellettavien korjausindeksien olisi oltava niiden Kiinan provinssien indeksejä, joissa otokseen valitut tuottajat sijaitsevat, eikä Taiwanin indeksejä. Lopuksi kyseinen osapuoli pyysi komissiota toimittamaan merkitykselliset tilastot ja tarkat tiedot vertailuarvon laskemisesta tai laskelmissa käytetyt täydelliset tiedot.

(556)

Komissio huomauttaa, että Taiwanin valinta vertailukohdaksi perustui useiden 550 kappaleessa esitettyjen tekijöiden tarkasteluun. Vaikka maankäyttöoikeuksiin Manner-Kiinassa ja maan myyntiin Taiwanissa liittyy tiettyjä markkinaolosuhteiden eroja, ne eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne kumoaisivat Taiwanin valinnan vertailukohdaksi. Lisäksi Kiinan viranomaiset vertasivat asukastiheyslukuja koko maan tasolla. Kun tarkastellaan lähemmin asukastiheyttä vientiä harjoittavien tuottajien sijaintipaikoissa, asukastiheysluvut ovat keskimäärin samanlaiset. Esimerkiksi Hubein asukastiheys oli 308 henkeä neliökilometriä kohti vuonna 2020, mutta Wuhanin kaupungin, jossa suurin osa yrityksistä sijaitsee, se oli 1 145 henkeä neliökilometriä kohti (129). Jiangsun asukastiheys oli 830 asukasta neliökilometriä kohti (130). Sen vuoksi komissio ei pitänyt oikaisua perusteltuna.

(557)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tämän tuen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Maan tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

(558)

Valituksen tekijä toimitti valituksessa näyttöä siitä, että kiinalaiset valokaapelien tuottajat toimivat kannustettavalla tuotannonalalla ja että on kohtuullista päätellä, että valokaapelien tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden tuottajille tarjotut tuet hyödyttävät viime kädessä valokaapelien tuottajia. Etu koituu valokaapelien tuottajille suoraan, jos ne ovat vertikaalisesti integroituneita, ja välillisesti siltä osin, kuin kyseiset tuet johtavat Kiinan kotimarkkinoilla tuotantopanosten alempiin hintoihin kuin muutoin.

(559)

Kiinan viranomaiset toimittivat etätarkastuksen aikana asiakirjoja asiaan liittyvästä valtion politiikasta Yunnanin provinssin tasolla (ks. 168 ja 169 kappale), mutta ne eivät ole auttaneet komissiota hankkimaan tietoja yksityisiltä tai valtion omistamilta yrityksiltä, minkä vuoksi niiden katsottiin toimineen yhteistyössä vain osittain, kun komissio pyysi tietoja raaka-aineiden tarjoamisesta ja niiden markkinoista.

(560)

Tätä päätelmää ei muuttanut Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan komissio oli pyytänyt tietoja merkityksettömistä markkinoista, koska valokaapelin tuotannossa käytetty raaka-aine ei ollut germanium vaan germaniumtetrakloridi. Koska germanium on germaniumtetrakloridin lähtöaine, germaniumia ja sen markkinoita koskevalla sääntelyllä on vaikutusta sen johdannaiseen, germaniumtetrakloridiin.

(561)

Koska tutkimuksen kohteena olevat yritysryhmät olivat vertikaalisesti integroituneita, valokaapeleita tuottaviin yrityksiin etuyhteydessä olevien tavarantoimittajien toimittamat raaka-aineet on sisällytetty tutkimukseen. Jos nämä etuyhteydessä olevat tavarantoimittajat ovat saaneet tiettyjä tutkimuksen kohteena olevia tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia tukia, ne on sisällytetty kutakin edellä analysoitua tukijärjestelmää koskeviin laskelmiin.

(562)

Komissio tutki myös, toimittivatko etuyhteydettömät perusraaka-aineiden toimittajat tuotantopanoksia riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Komissio tarkasteli erityisesti valokaapelien tuotantoon tarkoitettuja perusraaka-aineita, joita otokseen valitut yritykset ostivat enimmäkseen etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta, eli germaniumtetrakloridia ja piikloridia.