NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2022/2523,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,

monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuisen vähimmäisverotason varmistamisesta unionissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unioni on viime vuosina toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan tehostamiseksi sisämarkkinoilla. Veron kiertämisen estämistä koskevissa direktiiveissä on vahvistettu säännöt, joilla torjutaan veropohjien rapautumista sisämarkkinoilla ja voittojen siirtämistä pois sisämarkkinoilta. Näillä säännöillä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, jäljempänä ’OECD’, veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) torjuvan aloitteen yhteydessä antamat suositukset muunnettiin unionin lainsäädännöksi sen varmistamiseksi, että monikansallisten yritysten voittoja verotetaan siellä, missä kyseisiä voittoja tuottava taloudellinen toiminta tapahtuu ja missä arvo syntyy.

(2)

Pyrkiessään jatkuvasti lopettamaan monikansallisten yritysten verotuskäytännöt, joiden avulla ne voivat siirtää voittoja lainkäyttöalueille, joilla niitä verotetaan hyvin vähän tai ei lainkaan, OECD on kehittänyt edelleen kansainvälisiä verosääntöjä sen varmistamiseksi, että monikansalliset yritykset maksavat oikeudenmukaisen osuutensa veroista riippumatta siitä, missä ne toimivat. Kyseisellä mittavalla uudistuksella pyritään rajoittamaan kilpailua yritysten tuloveroasteista ottamalla käyttöön maailmanlaajuinen verotuksen vähimmäistaso. Maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskevalla uudistuksella poistetaan huomattava osa eduista, joita saadaan siirtämällä voittoja sellaisille lainkäyttöalueille, joilla ei ole verotusta tai joissa verotus on hyvin alhainen, ja näin ollen uudistus tasaa yritysten toimintaedellytyksiä maailmanlaajuisesti ja antaa lainkäyttöalueille mahdollisuuden suojella paremmin veropohjiaan.

(3)

Kyseinen poliittinen tavoite on muunnettu asiakirjaksi ”Talouden digitalisaation aiheuttamat verotushaasteet – Maailmanlaajuiset veropohjan rapautumisen estämistä koskevat mallisäännöt (pilari 2)”, jäljempänä ’OECD-mallisäännöt’, jotka hyväksyttiin 14 päivänä joulukuuta 2021 OECD:n ja G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavassa kehyksessä, johon jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. Neuvosto toisti 7 päivänä joulukuuta 2021 hyväksymässään selvityksessä Eurooppa-neuvostolle verotusasioista tukevansa vahvasti maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskevaa uudistusta ja sitoutui panemaan kyseisen uudistuksen nopeasti täytäntöön unionin lainsäädännöllä. Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön sitoumuksensa saavuttaa maailmanlaajuinen verotuksen vähimmäistaso.

(4)

Pitkälle yhdentyneiden talouksien unionissa on ratkaisevan tärkeää, että maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskeva uudistus pannaan täytäntöön riittävän johdonmukaisella ja koordinoidulla tavalla. Kun otetaan huomioon näiden uusien kansainvälisten verosääntöjen laajuus, yksityiskohtaisuus ja tekniset näkökohdat, ainoastaan yhteinen unionin kehys estäisi sisämarkkinoiden hajanaisuuden niiden täytäntöönpanossa. Lisäksi yhteinen unionin kehys, joka on suunniteltu yhteensopivaksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa taattujen perusvapauksien kanssa, antaisi verovelvollisille oikeusvarmuuden tällaisten sääntöjen täytäntöönpanon yhteydessä.

(5)

On tarpeen vahvistaa säännöt tehokkaan ja johdonmukaisen kehyksen luomiseksi maailmanlaajuiselle vähimmäisverotasolle unionin tasolla. Kyseisessä kehyksessä luodaan järjestelmä, jossa on kaksi toisiinsa kytkettyä sääntöä, joita kutsutaan yhdessä myös GloBE-säännöiksi. Järjestelmän avulla olisi kannettava täydennysveroa aina, kun monikansallisen yrityksen tosiasiallinen veroaste tietyllä lainkäyttöalueella on alle 15 prosenttia. Tällaisessa tapauksessa olisi katsottava, että kyseessä on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue. Näitä kahta toisiinsa kytkettyä sääntöä kutsutaan tuloksilukemissäännöksi (Income Inclusion Rule, IIR) ja aliverotettujen voittojen säännöksi (Undertaxed Profit Rule, UTPR). Tässä järjestelmässä jäsenvaltiossa sijaitsevan monikansallisen konsernin emoyksiköllä olisi velvollisuus soveltaa tuloksilukemissääntöä osuuteensa täydennysverosta, joka liittyy mihin tahansa matalasti verotettuun konsernin yksikköön riippumatta siitä, sijaitseeko kyseinen yksikkö unionissa vai sen ulkopuolella. Aliverotettujen voittojen säännön pitäisi toimia tuloksilukemissäännön varautumisjärjestelynä siten, että mahdollinen täydennysveron jäljellä oleva määrä jaetaan uudelleen tapauksissa, joissa emoyksiköt eivät voisi kerätä matalasti verotettuihin yksiköihin liittyvän täydennysveron koko määrää tuloksilukemissääntöä soveltamalla.

(6)

On tarpeen panna täytäntöön jäsenvaltioiden sopimat OECD-mallisäännöt siten, että ne ovat mahdollisimman samanlaiset maailmanlaajuisen sopimuksen kanssa sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden tämän direktiivin nojalla täytäntöönpanemat säännöt ovat ehdot täyttäviä OECD-mallisääntöjen tarkoittamassa merkityksessä. Tässä direktiivissä noudatetaan tarkasti OECD-mallisääntöjen sisältöä ja rakennetta. Jotta varmistetaan yhteensopivuus unionin primaarioikeuden ja erityisesti sijoittautumisvapauden periaatteen kanssa, tämän direktiivin sääntöjä olisi sovellettava jossakin jäsenvaltiossa sijaitseviin yksiköihin sekä kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan emoyksikön unionin ulkopuolella sijaitseviin yksiköihin. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös suuriin täysin kotimaisiin konserneihin. Tällä tavoin oikeudellinen kehys suunniteltaisiin siten, että vältetään syrjinnän riski valtion rajat ylittävien ja kotimaisten tilanteiden välillä. Täydennysveroa kannettaisiin kaikista yksiköistä, jotka sijaitsevat alhaisen verotuksen jäsenvaltiossa, myös tuloksilukemissääntöä soveltavasta emoyksiköstä. Täydennysveroa olisi sovellettava myös saman emoyksikön konserniyksiköihin, jotka sijaitsevat toisessa, alhaisen veron jäsenvaltiossa.

(7)

Samalla kun on tarpeen varmistaa, että veron kiertämisen käytäntöjä ehkäistään, olisi vältettävä kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoilla toimiviin pienempiin monikansallisiin yrityksiin. Tämän vuoksi tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan niihin unionissa sijaitseviin yksiköihin, jotka ovat sellaisten monikansallisten konsernien tai suurten kotimaisten konsernien jäseniä, jotka täyttävät vuotuisen kynnysarvon, joka on vähintään 750 000 000 euroa konsolidoitua tuloa. Tämä kynnysarvo olisi yhdenmukainen voimassa olevien kansainvälisten verosääntöjen, kuten neuvoston direktiivissä 2011/16/EU (3) vahvistettujen ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/881 (4) käyttöön otettujen maakohtaisen raportoinnin sääntöjen, kanssa. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yksiköitä kutsutaan konserniyksiköiksi. Tietyt yksiköt olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle niiden erityisen tarkoituksen ja aseman perusteella. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät yksiköt, jotka eivät yleensä harjoita kauppaa tai liiketoimintaa ja jotka harjoittavat yleisen edun mukaista toimintaa, kuten julkisia terveydenhuolto- ja koulutuspalveluja tai julkisen infrastruktuurin rakentamista, ja joita näistä syistä ei todennäköisesti veroteta siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat. Sen vuoksi on tarpeen jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle julkisen vallan yksiköt, eläkerahastot ja kansainväliset järjestöt, voittoa tavoittelemattomat järjestöt, mukaan lukien esimerkiksi julkista terveydenhuoltoa palvelevat järjestöt. Voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin olisi voitava ottaa mukaan myös sairausvakuutuslaitokset, jotka eivät pyri saamaan tai saa muuta voittoa kuin sellaista, joka hyödyttää julkista terveydenhuoltoa. Sijoitusrahastot ja kiinteistösijoitusvälineet olisi myös jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle silloin, kun ne ovat omistusketjun huipulla, koska kyseisten yksiköiden ansaitsemaa tuloa verotetaan niiden omistajien tasolla.

(8)

Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö, jolla on suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottava osuus kaikissa muissa monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvissa konserniyksiköissä, on järjestelmän ytimessä. Koska konsernin ylimmän emoyksikön on yleensä konsolidoitava kaikkien monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin yksiköiden tilinpäätös, tai jos näin ei ole, sitä vaadittaisiin tekemään näin hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti, sillä on hallussaan kriittistä tietoa ja sillä on parhaat edellytykset varmistaa, että konsernin verotus lainkäyttöalueella noudattaa sovittua vähimmäisverokantaa. Kun konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee unionissa, sille olisi sen vuoksi asetettava tämän direktiivin mukainen ensisijainen velvoite soveltaa tuloksilukemissääntöä sen kohdistettavaan osuuteen täydennysverosta, joka liittyy monikansallisen konsernin kaikkiin matalasti verotettuihin konserniyksiköihin riippumatta siitä, sijaitsevatko ne unionissa vai sen ulkopuolella. Suuressa kotimaisessa konsernissa ylimpänä olevan emoyksikön olisi sovellettava tuloksilukemissääntöä koko täydennysveron määrään sen matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

(9)

Tietyissä olosuhteissa tämä velvoite soveltaa tuloksilukemissääntöä olisi siirrettävä muille monikansalliseen konserniin kuuluville konserniyksiköille, jotka sijaitsevat unionissa. Ensinnäkin silloin, kun konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö tai se sijaitsee sellaisella kolmannen maan lainkäyttöalueella, joka ei ole pannut täytäntöön OECD-mallisääntöjä tai vastaavia sääntöjä, eikä sillä näin ollen ole ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, omistusketjussa konsernin ylimmän emoyksikön alapuolisilla unionissa sijaitsevilla välitason emoyksiköt olisi tämän direktiivin mukaisesti velvoitettava soveltamaan tuloksilukemissääntöä niiden kohdistettavaan osuuteen täydennysverosta. Jos kuitenkin välitason emoyksiköllä, jonka on sovellettava tuloksilukemissääntöä, on määräysvallan tuottava osuus toisessa välitason emoyksikössä, ensiksi mainitun välitason emoyksikön olisi sovellettava tuloksilukemissääntöä.

(10)

Toiseksi, riippumatta siitä, sijaitseeko konsernin ylin emoyksikkö lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä vai ei, unionissa sijaitsevat osittain omistetut emoyksiköt, jotka ovat yli 20-prosenttisesti konsernin ulkopuolisten tahojen omistuksessa, olisi tämän direktiivin mukaisesti velvoitettava soveltamaan tuloksilukemissääntöä niiden kohdistettavaan osuuteen täydennysverosta. Tällaisen osittain omistetun emoyksikön ei kuitenkaan olisi sovellettava tuloksilukemissääntöä, jos sen omistaa kokonaan toinen osittain omistettu emoyksikkö, jonka on sovellettava tuloksilukemissääntöä. Kolmanneksi, jos konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö tai se sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, konserniin kuuluvien konserniyksiköiden olisi sovellettava aliverotettujen voittojen sääntöä täydennysveron jäljellä olevaan määrään, johon ei ole sovellettu tuloksilukemissääntöä, suhteessa niiden työntekijöiden ja aineellisen omaisuuden määrään perustuvaan jakokaavaan. Neljänneksi, jos konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden olisi sovellettava aliverotettujen voittojen sääntöä kyseisellä kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin tapauksissa, joissa kyseisen kolmannen maan lainkäyttöalueen verotus on alhainen kaikkien kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden, myös konsernin ylimmän emoyksikön, tosiasiallisen veroasteen perusteella.

(11)

Maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskevan uudistuksen lainkäyttöalueiden välistä oikeudenmukaista verokilpailua koskevien poliittisten tavoitteiden mukaisesti tosiasiallisen veroasteen laskenta olisi suoritettava lainkäyttöalueen tasolla. Tosiasiallisen veroasteen laskentaa varten tässä direktiivissä olisi säädettävä yhteisistä erityissäännöistä siitä, miten lasketaan veropohja, jota kutsutaan määritellyksi tulokseksi tai tappioksi, ja miten käsitellään maksettuja veroja, joita kutsutaan huomioitaviksi veroiksi. Lähtökohtana olisi oltava konsolidoinnissa käytettävät kirjanpidot, joihin olisi tehtävä sen jälkeen useita oikaisuja, mukaan lukien ajoituserojen huomioon ottaminen, jotta vältetään mahdolliset vääristymät lainkäyttöalueiden välillä. Lisäksi tiettyjen yksiköiden määritellyt tulokset tai tappiot ja niiden huomioitavat verot olisi voitava kohdentaa muille asiaankuuluville monikansalliseen konserniin kuuluville yksiköille, jotta varmistetaan neutraalisuus sellaisten määriteltyjen tulosten tai tappioiden verokohtelussa, jotka voivat olla huomioitavien verojen alaisia useilla lainkäyttöalueilla joko kyseisten yksiköiden luonteen vuoksi (esimerkiksi läpivirtaavat yksiköt, hybridiyksiköt tai kiinteät toimipaikat) tai tulojen erityisen verokohtelun vuoksi (esimerkiksi osingonmaksu tai ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmä). Tämän direktiivin säännösten tulkinnassa olisi huomioitavien verojen osalta otettava huomioon mahdollinen OECD:n antama lisäohjaus, joka jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, jotta varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden lainkäyttöalueiden huomioitavien verojen yhdenmukainen tunnistaminen.

(12)

Monikansallisen konsernin tosiallista veroastetta kullakin lainkäyttöalueella, jolla se harjoittaa toimintaa, tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallista veroastetta olisi verrattava sovittuun 15 prosentin vähimmäisverokantaan, jotta voidaan määrittää, olisiko monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin maksettava täydennysveroa, minkä vuoksi sen olisi sovellettava tuloksilukemissääntöä tai aliverotettujen voittojen sääntöä. OECD:n ja G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavassa kehyksessä sovittu 15 prosentin vähimmäisverokanta kuvastaa yhteisöverokantojen tasapainoa maailmanlaajuisesti. Tapauksissa, joissa monikansallisen konsernin tosiasiallinen veroaste laskee tietyllä lainkäyttöalueella vähimmäisverokannan alapuolelle, täydennysvero olisi kohdennettava niille monikansallisen konsernin yksiköille, jotka ovat velvollisia maksamaan veron tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön soveltamisen mukaisesti, jotta noudatettaisiin maailmanlaajuisesti sovittua tosiasiallista 15 prosentin vähimmäisverokantaa. Tapauksissa, joissa suuren kotimaisen konsernin tosiasiallinen veroaste laskee vähimmäisverokannan alapuolelle, suuren kotimaisen konsernin ylimmän emoyksikön olisi sovellettava tuloksilukemissääntöä matalasti verotettuihin konserniyksiköihinsä, jotta voidaan varmistaa, että tällainen konserni on velvollinen maksamaan veroa, jonka tosiasiallinen vähimmäisveroaste on 15 prosenttia.

(13)

Jotta jäsenvaltiot voisivat hyödyntää alueellaan sijaitsevilta matalasti verotetuilta konserniyksiköiltä kerättyjä täydennysverotuloja, jäsenvaltioiden olisi voitava valita, soveltavatko ne ehdot täyttävää kotimaista täydennysverojärjestelmää. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle, kun ne päättävät soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, jotta muiden jäsenvaltioiden veroviranomaiset ja kolmansien maiden lainkäyttöalueet sekä monikansalliset konsernit saisivat riittävän varmuuden ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron sovellettavuudesta kyseisen jäsenvaltion matalasti verotettuihin konserniyksiköihin. Monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, joka on päättänyt soveltaa tällaista järjestelmää omassa kansallisessa verojärjestelmässään, olisi maksettava täydennysveroa kyseiselle jäsenvaltiolle. Tällaisella järjestelmällä olisi varmistettava, että konserniyksiköiden määriteltyjen tulosten tai tappioiden tosiasiallinen vähimmäisverotus lasketaan samalla tavalla kuin tämän direktiivin mukainen täydennysveron laskenta.

(14)

Oikeasuhteisen lähestymistavan varmistamiseksi tässä direktiivissä olisi otettava huomioon tietyt erityistilanteet, joissa veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevat riskit ovat pienempiä. Sen vuoksi tähän direktiiviin olisi sisällytettävä substanssiperusteinen tulojen ulkopuolelle jättäminen, joka perustuu henkilöstömenoihin ja aineellisen omaisuuden arvoon tietyllä lainkäyttöalueella. Tällä ulkopuolelle jättämisellä voitaisiin tietyssä määrin ratkaista tilanteet, joissa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin harjoittama taloudellinen toiminta edellyttää merkittävää läsnäoloa alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella, sillä tällaisessa tapauksessa veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevat käytännöt eivät todennäköisesti menesty. Olisi myös otettava huomioon niiden monikansallisten konsernien erityistapaus, jotka ovat kansainvälisen toimintansa alkuvaiheessa, jotta ei lannistettaisi monikansallisten konsernien valtion rajat ylittävän toiminnan kehittämistä niiden hyötyessä alhaisesta verotuksesta kotimaisella lainkäyttöalueellaan, jolla ne pääasiallisesti toimivat. Näin ollen tällaisten monikansallisten konsernien matalasti verotettu kotimainen toiminta olisi jätettävä sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle viiden vuoden siirtymäkauden ajaksi edellyttäen, että monikansallisella konsernilla ei ole konserniyksiköitä useammalla kuin kuudella lainkäyttöalueella. Jotta voidaan varmistaa suurten kotimaisten konsernien yhdenvertainen kohtelu, myös tällaisten konsernien toiminnasta saatavat tulot olisi jätettävä sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle viiden vuoden siirtymäkauden ajaksi.

(15)

Lisäksi, jotta voidaan ottaa huomioon sellaisten jäsenvaltioiden erityistilanne, joissa vain hyvin harvat konsernit pitävät päätoimipaikkaa ja joissa on niin vähän konserniyksiköitä, että olisi kohtuutonta vaatia kyseisten jäsenvaltioiden veroviranomaisia soveltamaan välittömästi tuloksilukemissääntöä ja aliverotettujen voittojen sääntöä, sekä ottaen huomioon GloBE-sääntöihin sisältyvän yhteisen lähestymistavan asema, olisi asianmukaista antaa kyseisille jäsenvaltioille mahdollisuus päättää olla soveltamatta tuloksilukemissääntöä ja aliverotettujen voittojen sääntöä rajoitetun ajan. Tällaiset valinnat tekevien jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään päivänä, jona määräaika tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyy.

(16)

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät olla soveltamatta väliaikaisesti tuloksilukemissääntöä tai aliverotettujen voittojen sääntöä, olisi saatettava tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään siten, että varmistetaan monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuista vähimmäisverotusta koskevan järjestelmän asianmukainen toiminta unionissa. Tämä koskee erityisesti kyseisten jäsenvaltioiden kotimaisten konserniyksiköiden ilmoitusvelvollisuutta muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden konserniyksikköihin nähden, jotta muut jäsenvaltiot ja kolmannet maat voivat soveltaa aliverotettujen voittojen sääntöä. Tämän valinnan tehneiden jäsenvaltioiden verohallintojen hallinnollinen taakka olisi pidettävä mahdollisimman kevyenä, kuitenkin siten, että tämän direktiivin soveltaminen säilyy tehokkaana kaikkialla unionissa. Sen vuoksi kyseisillä jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus käydä keskustelua komission kanssa ja pyytää siltä neuvoa ja apua, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen käytännön järjestelyistä tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(17)

Merenkulkualaan sovelletaan jäsenvaltioissa perinteisesti vaihtoehtoisia tai täydentäviä verotusjärjestelmiä, koska ala on erittäin epävakaa ja sen suhdannekierto on pitkä. Jotta vältetään näiden toimintapoliittisten perusteiden heikentäminen ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus jatkaa erityisen verokohtelun soveltamista merenkulkualaan kansainvälisten käytäntöjen ja valtiontukisääntöjen mukaisesti, meriliikenteen tulot olisi jätettävä järjestelmän ulkopuolelle.

(18)

Jotta saavutettaisiin tasapaino maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskevan uudistuksen tavoitteiden ja verohallinnoille ja verovelvollisille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen välillä, tässä direktiivissä olisi säädettävä de minimis -poikkeuksesta monikansallisille konserneille ja suurille kotimaisille konserneille, joiden keskimääräiset tulot ovat alle 10 000 000 euroa ja joiden keskimääräiset määritellyt tulokset tai tappiot ovat lainkäyttöalueella alle 1 000 000 euroa. Tällaisten monikansallisten konsernien tai suurten kotimaisten konsernien ei pitäisi maksaa täydennysveroa, vaikka niiden tosiasiallinen veroaste alittaisi kyseisen lainkäyttöalueen vähimmäisverokannan.

(19)

Tämän direktiivin sääntöjen soveltaminen monikansallisiin konserneihin ja suuriin kotimaisiin konserneihin, jotka kuuluvat direktiivin soveltamisalaan ensimmäistä kertaa, voisi aiheuttaa vääristymiä, jotka johtuvat veroattribuuteista, kuten aikaisempien tilikausien tappioista, tai ajoituseroista, ja tällaisten vääristymien ehkäisemiseksi tarvittaisiin siirtymäsääntöjä. Jotta siirtyminen uuteen verojärjestelmään sujuisi kitkattomasti, henkilöstömenojen ja aineellisen omaisuuden vähennyseriä olisi myös pienennettävä asteittain kymmenen vuoden aikana.

(20)

Kun otetaan huomioon, että monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien olisi maksettava veroa vähimmäistasolla tietyllä lainkäyttöalueella ja tietyllä tilikaudella, täydennysverolla olisi pyrittävä yksinomaan varmistamaan, että tällaisten konsernien voittoja verotetaan tosiasiallisen vähimmäisveroasteen mukaan tietyllä tilikaudella. Tästä syystä täydennysveroa koskevia sääntöjä ei olisi sovellettava kuten yksikön tulosta suoraan kannettavaa veroa, vaan sen sijaan niitä olisi sovellettava ylijäämävoittoon standardoidun veropohjan ja erityisen veronlaskentamenetelmän mukaisesti, jotta voidaan tunnistaa matalasti verotetut tulokset asianomaisissa konserneissa ja määrätä täydennysvero, joka nostaisi konsernin tosiasiallisen veroasteen näiden tulosten osalta sovitulle vähimmäisverotasolle. Tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön rakenne täydennysveroina ei kuitenkaan estä lainkäyttöaluetta soveltamasta kyseisiä sääntöjä kansallisessa lainsäädännössään osana yhteisöverojärjestelmäänsä.

(21)

Kansainvälisellä tasolla saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen tuloksena GloBE-säännöissä huomioon otettavien voitonjaon verotukseen perustuvien verojärjestelmien olisi oltava samat kuin ne, jotka olivat voimassa 1 päivänä heinäkuuta 2021 tai ennen sitä; kyseisenä päivänä jona OECD:n ja G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevasta osallistavasta kehyksestä annettiin ensimmäinen lausuma, jonka otsikko on ”Lausunto kahden pilarin ratkaisusta talouden digitalisaatiosta aiheutuviin verotuksellisiin haasteisiin vastaamiseksi”, jossa sovittiin ehdot täyttävien voitonjaon verotukseen perustuvien verojärjestelmien erityiskohtelusta. Tämä ei saisi estää lainkäyttöalueen voitonjaon verotukseen perustuvaan verojärjestelmään tehtäviä muutoksia, jotka ovat sen nykyisen rakenteen mukaisia.

(22)

Järjestelmän tehokkaan soveltamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että menettelyjä koordinoidaan konsernitasolla. On tarpeen käyttää järjestelmää, jolla varmistetaan esteetön tiedonkulku monikansallisen konsernin sisällä ja niille veroviranomaisille, joiden toimialueella konserniyksiköt sijaitsevat. Päävastuun täydennysverotietoja koskevan ilmoituksen toimittamisesta olisi oltava konserniyksiköllä itsellään. Tällaisesta vastuusta vapauttamista olisi kuitenkin sovellettava, jos monikansallinen konserni on nimennyt toisen yksikön ilmoittamaan täydennysverotiedot. Se voi olla joko paikallinen yksikkö tai yksikkö toiselta lainkäyttöalueelta, jolla on voimassa toimivaltaisia viranomaisia koskeva sopimus konserniyksikön jäsenvaltion kanssa. Täydennysverotietoja koskevan ilmoituksen osana toimitettujen tietojen olisi mahdollistettava konserniyksiköiden sijaintialueiden verohallinnoille konserniyksikön verovelvollisuuden oikeellisuuden arviointi tapauksesta riippuen joko täydennysveron tai ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron osalta soveltamalla kansallisia menettelyjä, mukaan lukien menettelyt kansallisia verotietoja koskevien ilmoitusten toimittamista varten. GloBE:n täytäntöönpanokehyksessä kehitettävä lisäohjaus tulee olemaan hyödyllinen havainnollistamisen ja tulkinnan lähde tältä osin, ja jäsenvaltiot voisivat päättää sisällyttää sen määräykset kansalliseen lainsäädäntöön. Kun otetaan huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät määräysten noudattamista koskevat mukautukset, tämän direktiivin soveltamisalaan ensimmäistä kertaa kuuluville konserneille olisi myönnettävä 18 kuukautta aikaa noudattaa tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia.

(23)

Kun otetaan huomioon avoimuuden edut verotuksen alalla, on rohkaisevaa, että huomattava määrä tietoja toimitetaan veroviranomaisille kaikilla osallistuvilla lainkäyttöalueilla. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat monikansalliset konsernit olisi velvoitettava antamaan kattavat ja yksityiskohtaiset tiedot voitoistaan ja tosiasiallisesta veroasteestaan kaikilla lainkäyttöalueilla, joilla niillä on konserniyksiköitä. Näin laajan raportoinnin voitaisiin odottaa lisäävän avoimuutta.

(24)

Pannessaan tätä direktiiviä täytäntöön jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä esimerkkien tai tulkinnan lähteenä OECD:n mallisääntöjä ja asiakirjassa ”Talouden digitalisaation aiheuttamat verotushaasteet – Maailmanlaajuisten veropohjan rapautumisen estämistä koskevien mallisääntöjen (pilari 2) kommentaari”, joka on hyväksytty OECD:n ja G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavassa kehyksessä, esitettyjä selityksiä ja esimerkkejä ja GloBE:n täytäntöönpanokehystä, sen safe harbour -säännöt mukaan luettuina, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa siltä osin kuin kyseiset lähteet ovat yhdenmukaisia tämän direktiivin ja unionin oikeuden kanssa. Tällaisilla safe harbour -säännöillä olisi oltava merkitystä sekä monikansallisten konsernien että suurten kotimaisten konsernien osalta.

(25)

Maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskevan uudistuksen tehokkuus ja oikeudenmukaisuus riippuvat suuresti sen maailmanlaajuisesta täytäntöönpanosta. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin mukaisten sääntöjen noudattamisen asianmukainen valvonta, jäsenvaltioiden olisi sovellettava riittäviä seuraamuksia, erityisesti sellaisiin yksiköihin, jotka eivät noudata velvoitteitaan antaa täydennysverotietoja koskeva ilmoitus ja maksaa osuutensa täydennysverosta. Näitä seuraamuksia määrittäessään jäsenvaltioiden olisi otettava erityisesti huomioon tarve torjua riski, että monikansallinen konserni ei ilmoita tarvittavia tietoja aliverotettujen voittojen säännön soveltamiseksi. Tähän riskiin puuttumiseksi jäsenvaltioiden olisi määrättävä varoittavia seuraamuksia.

(26)

On myös erittäin tärkeää, että kaikki unionin tärkeimmät kauppakumppanit soveltavat joko ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä tai vastaavia vähimmäisverotusta koskevia sääntöjä. Sen kysymyksen osalta, onko sellaisen kolmannen maan lainkäyttöalueen täytäntöönpanema tuloksilukemissääntö, joka noudattaa maailmanlaajuista sopimusta, ehdot täyttävä tuloksilukemissääntö maailmanlaajuisen sopimuksen tarkoittamassa merkityksessä, on aiheellista viitata OECD:n tasolla toteutettavaan arviointiin. Tässä yhteydessä oikeusvarmuuden ja maailmanlaajuisten vähimmäisverosääntöjen tehokkuuden tukemiseksi on tärkeää määritellä tarkemmin edellytykset, joiden nojalla sellaisella kolmannen maan lainkäyttöalueella, joka ei saata maailmanlaajuisen sopimuksen määräyksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään, täytäntöön pannuille säännöille voidaan myöntää vastaavuus ehdot täyttävään tuloksilukemissääntöön nähden. Vastaavuuden arvioinnin tavoitteena on pääasiassa tämän direktiivin jäsenvaltioissa tapahtuvan soveltamisen selkeyttäminen ja tarkentaminen, erityisesti aliverotettujen voittojen säännön osalta. Tätä varten tässä direktiivissä olisi säädettävä komission OECD:n arvioinnin jälkeen laatimasta, tiettyihin parametreihin perustuvia vastaavuuskriteereitä koskevasta arvioinnista. Sellaisten kolmansien maiden lainkäyttöalueiden määrittäminen, joiden soveltamien oikeudellisten kehysten katsotaan vastaavan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, seuraa suoraan tässä direktiivissä vahvistetuista objektiivisista kriteereistä, ja siinä olisi noudatettava tiukasti OECD:n arviointia. Näin ollen tässä erityisessä tilanteessa voidaan katsoa asianmukaiseksi säätää delegoidun säädöksen antamisesta. Delegoidun säädöksen käyttämistä tässä nimenomaisessa yhteydessä ei varsinkaan olisi pidettävä ennakkotapauksena muille erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäville oikeudellisille välineille, ottaen huomioon veroasioissa noudatettava päätöksentekomenettely.

(27)

On olennaisen tärkeää varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen johdonmukainen soveltaminen kaikkiin kolmansien maiden lainkäyttöalueisiin, jotka eivät ole saattaneet maailmanlaajuisen sopimuksen sääntöjä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja joille ei myönnetä niiden kansallisten sääntöjen vastaavuutta ehdot täyttävään tuloksilukemissääntöön nähden. Tässä yhteydessä on tarpeen kehittää yhteinen menetelmä sellaisten määrien kohdentamiseksi, joita käsiteltäisiin maailmanlaajuisen sopimuksen sääntöjen mukaisesti huomioitavina veroina niille monikansalliseen konserniin kuuluville yksiköille, joihin sovellettaisiin täydennysveroa tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi käytettävä OECD:n GloBE:n täytäntöönpanokehyksessä annettuja ohjeita tällaisten huomioitavien verojen kohdentamiseksi.

(28)

Tämän direktiivin tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla komission arvioinnin jälkeen voidaan määrittää lainkäyttöalueet, joiden kansallisen oikeudellisen kehyksen voidaan katsoa vastaavan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti (5).

(29)

Tämä direktiivi tulee voimaan vuonna 2022, ja jäsenvaltioiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023; näin ollen unioni noudattaa määräaikaa, joka asetettiin OECD/G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavan kehyksen 8 päivänä lokakuuta 2021 hyväksymässä julistuksessa kahden pilarin ratkaisusta talouden digitalisaatiosta johtuviin verotuksellisiin haasteisiin vastaamiseksi, jäljempänä ’OECD/G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan osallistavan kehyksen lokakuussa 2021 antama julistus’, , jonka mukaan pilari 2 olisi saatettava osaksi lainsäädäntöä vuonna 2022, jotta se voisi tulla voimaan vuonna 2023, ja jotta aliverotettujen voittojen sääntö tulisi voimaan 2024.

(30)	Aliverotettujen voittojen säännön soveltamista koskevia tämän direktiivin sääntöjä olisi sovellettava vuodesta 2024, jotta kolmansien maiden lainkäyttöalueilla olisi mahdollisuus soveltaa tuloksilukemissääntöä GloBE-mallisääntöjen täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa.

(31)

OECD/G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan osallistavan kehyksen lokakuussa 2021 antama julistus vahvistetaan kahden pilarin ratkaisun. Sitä koskevassa yksityiskohtaisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa vahvistetaan kunkin pilarin täytäntöönpanon aikataulu. Koska tämän direktiivin tavoitteena on panna toinen pilari täytäntöön, vaikka ensimmäistä pilaria koskevaa työtä ei ole saatu päätökseen, on varmistettava, että myös ensimmäinen pilari pannaan täytäntöön. Tätä varten tähän direktiiviin sisältyy säännös, jonka mukaan komissio velvoitetaan laatimaan kertomus, jossa tarkastellaan OECD/G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevassa osallistavassa kehyksessä saavutettua edistystä. On todettu, että komissio voi, jos se katsoo sen aiheelliseksi, esittää jäsenvaltioiden harkittavaksi lainsäädäntöehdotuksen, jolla vastataan talouden digitalisaatiosta aiheutuviin verohaasteisiin.

(32)	Neuvoston olisi ennen kunkin puolivuotiskauden loppua 1 päivästä heinäkuuta 2022 alkaen arvioitava tilannetta OECD:n ja G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan osallistavan kehyksen lokakuussa 2021 antamassa julistuksessa määrätyn ensimmäisen pilarin täytäntöönpanon osalta.

(33)

Kukin jäsenvaltio ei voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on luoda yhteinen kehys maailmanlaajuiselle vähimmäisverotasolle unionissa OECD-mallisääntöihin sisältyvän yhteisen lähestymistavan pohjalta, koska jäsenvaltioiden itsenäiset toimet voisivat entisestään johtaa sisämarkkinoiden pirstoutumiseen, ja koska on ratkaisevan tärkeää ottaa käyttöön ratkaisuja, jotka toimivat koko sisämarkkinoilla, vaan tämä tavoite voidaan maailmanlaajuista vähimmäisveroa koskevan uudistuksen laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(34)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (6) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän antoi viralliset huomautukset 10 päivänä helmikuuta 2022. Tämän direktiivin nojalla tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n perusoikeuskirjan 8 artiklan sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (7) mukaista oikeutta henkilötietojen suojaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

1. Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset toimenpiteet monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien tosiasiallista vähimmäisverotusta varten seuraavasti:

a)	tuloksilukemissääntö, jonka mukaan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin emoyksikkö laskee ja maksaa kohdistettavan osuuden täydennysverosta konsernin matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta; ja

b)	aliverotettujen voittojen sääntö, jonka mukaan monikansalliseen konserniin kuuluvalla konserniyksiköllä on ylimääräinen rahana suoritettava verokulu, joka vastaa sen osuutta täydennysverosta, jota ei ole kannettu tuloksilukemissäännön nojalla konsernin matalasti verotetuista konserniyksiköistä.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, jonka mukaan kaikkien niiden lainkäyttöalueella sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden ylijäämävoitosta lasketaan ja maksetaan täydennysvero tämän direktiivin mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioissa sijaitseviin konserniyksiköihin, jotka ovat sellaisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäseniä, jonka ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä vähintään kahtena neljästä testaustilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta vuosituotot ovat vähintään 750 000 000 euroa, mukaan luettuina 3 kohdassa tarkoitettujen vapautettujen yksiköiden tuotot.

2. Jos yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitetuista neljästä tilikaudesta on pitempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta, kyseisessä kohdassa tarkoitettu tuottojen kynnysarvo oikaistaan suhteellisesti kunkin tilikauden osalta.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yksiköihin, jäljempänä ’vapautetut yksiköt’:

a)	julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö, voittoa tavoittelematon järjestö, eläkerahasto, sijoitusrahasto, joka on konsernin ylin emoyksikkö, tai kiinteistösijoitusväline, joka on konsernin ylin emoyksikkö;

yksikkö, jonka arvosta vähintään 95 prosenttia on yhden tai useamman a alakohdassa tarkoitetun yksikön omistuksessa joko suoraan tai yhden tai useamman vapautetun yksikön välityksellä, lukuun ottamatta eläkerahastoja palvelevia yksiköitä, ja joka

i)	toimii yksinomaan tai lähes yksinomaan varojen säilyttämiseksi tai varojen sijoittamiseksi a alakohdassa tarkoitetun yksikön tai tarkoitettujen yksiköiden hyväksi; tai

ii)	harjoittaa yksinomaan a alakohdassa tarkoitetun yhden tai useamman yksikön harjoittaman toiminnan avustavaa toimintaa;

yksikkö, jonka arvosta vähintään 85 prosenttia on joko suoraan tai yhden tai useamman vapautetun yksikön välityksellä yhden tai useamman a alakohdassa tarkoitetun yksikön omistuksessa, lukuun ottamatta eläkerahastoja palvelevia yksiköitä, edellyttäen, että lähes kaikki sen tulot saadaan osingoista tai luovutusvoitoista tai -tappioista, jotka on rajattu 16 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisen määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ilmoittava konserniyksikkö voi 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdä valinnan, että se ei kohtele kyseisen alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitettua yksikköä vapautettuna yksikkönä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)	’yksiköllä’ oikeudellista järjestelyä, joka laatii erillisen kirjapidon, tai oikeushenkilöä;

’konserniyksiköllä’

a)	mitä tahansa yksikköä, joka on osa monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia; ja

b)	mitä tahansa sellaisen pääyksikön kiinteää toimipaikkaa, joka on osa a alakohdassa tarkoitettua monikansallista konsernia;

’konsernilla’

sellaisten yksiköiden joukkoa, jotka ovat etuyhteydessä omistuksen tai määräysvallan kautta, sellaisena kuin se on määritelty hyväksyttävässä tilinpäätösstandardissa, jonka mukaan konsernin ylin emoyksikkö laatii konsolidoidun tilinpäätöksen, mukaan lukien yksiköt, jotka on mahdollisesti jätetty pois konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidusta tilinpäätöksestä yksinomaan niiden pienen koon, olennaisuusperusteiden tai sen vuoksi, että ne ovat myytävänä; tai

b)	yksikköä, jolla on yksi tai useampi kiinteä toimipaikka, edellyttäen, että se ei kuulu toiseen a alakohdassa määriteltyyn konserniin;

4)	’monikansallisella konsernilla’ konsernia, johon kuuluu vähintään yksi yksikkö tai kiinteä toimipaikka, joka ei sijaitse konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella;

5)	’suurella kotimaisella konsernilla’ konsernia, jonka kaikki konserniyksiköt sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa;

’konsolidoidulla tilinpäätöksellä’

a)	yksikön hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti laatimaa tilinpäätöstä, jossa kyseisen yksikön ja sellaisten yksiköiden, joissa sillä on määräysvallan tuottava osuus, varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat esitetään ikään kuin kyseessä olisi yksi taloudellinen yksikkö;

b)	3 alakohdan b alakohdassa määriteltyjen konsernien tapauksessa yksikön hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti laatimaa tilinpäätöstä;

c)	konsernin ylimmän emoyksikön tilinpäätöstä, jota ei ole laadittu hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti ja jota on myöhemmin oikaistu olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi; ja

jos konsernin ylin emoyksikkö ei laadi a, b tai c alakohdassa tarkoitettua tilinpäätöstä, tilinpäätöstä, joka olisi laadittu, jos konsernin ylimmän emoyksikön olisi pitänyt laatia tällainen tilinpäätös seuraavien mukaisesti:

i)	hyväksyttävä tilinpäätösstandardi; tai

ii)	muu tilinpäätösstandardi ja edellyttäen, että tällaista tilinpäätöstä on oikaistu olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi;

7)	’tilikaudella’ tilikautta, jonka osalta monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö laatii konsolidoidun tilinpäätöksensä tai, jos konsernin ylin emoyksikkö ei laadi konsolidoitua tilinpäätöstä, kalenterivuotta;

8)	’ilmoittavalla konserniyksiköllä’ yksikköä, joka antaa täydennysverotietoja koskevan ilmoituksen 44 artiklan mukaisesti;

’julkisen vallan yksiköllä’ yksikköä, joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

a)	se on osa julkishallintoa tai julkishallinnon kokonaan omistama, mukaan lukien julkishallinnon valtiolliset osat tai paikallisviranomaiset;

se ei harjoita kauppaa eikä liiketoimintaa, ja sen pääasiallisena tarkoituksena on

i)	hoitaa julkishallinnon tehtäviä; tai

ii)	hoitaa tai sijoittaa kyseisen julkishallinnon tai lainkäyttöalueen varoja tekemällä ja pitämällä hallussaan sijoituksia sekä omaisuudenhoitopalveluilla ja niihin liittyvillä sijoitustoimilla kyseisen julkishallinnon tai lainkäyttöalueen varojen osalta;

c)	se on vastuussa julkishallinnolle yleisestä tuloksellisuudestaan ja raportoi sille vuosittain tiedoistaan; ja

d)	sen varat määrätään julkishallinnolle purkautumisessa, ja siltä osin kuin se jakaa nettotuloja, kyseiset nettotulot jaetaan yksinomaan kyseiselle julkishallinnolle ilman että mikään osuus nettotuloista tulee jonkun yksityishenkilön hyväksi;

10)

’kansainvälisellä järjestöllä’ mitä tahansa hallitustenvälistä järjestöä, mukaan lukien ylikansallinen järjestö, tai sen kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä, joka täyttää kaikki seuraavat perusteet:

a)	se koostuu pääasiassa julkishallinnoista;

b)	sillä on voimassa sen lainkäyttöalueen kanssa, johon se on sijoittautunut, päämajasopimus tai olennaisilta osiltaan vastaava sopimus, esimerkiksi järjestelyt, jotka oikeuttavat järjestön toimistot tai toimipaikat kyseisellä lainkäyttöalueella erioikeuksiin ja vapauksiin; ja

c)	lait tai sen hallintoasiakirjat estävät sen, että sen tulot tulevat yksityishenkilöiden hyväksi;

11)

’voittoa tavoittelemattomalla järjestöllä’ yksikköä, joka täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

se on sijoittautunut kotilainkäyttöalueelleen ja toimii siellä

i)	yksinomaan uskonnollisessa, tieteellisessä, taiteellisessa, kasvatuksellisessa, kulttuuri-, urheilu- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa tai muissa vastaavissa tarkoituksissa; tai

ii)	ammattijärjestönä, elinkeinojärjestönä, kauppakamarina, työjärjestönä, maatalous- tai puutarhanviljelyjärjestönä, kansalaisjärjestönä tai järjestönä, joka toimii yksinomaan sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi;

b)	lähes kaikki a alakohdassa mainitusta toiminnasta saadut tulot on vapautettu tuloverosta sen kotilainkäyttöalueella;

c)	sillä ei ole osakkaita tai jäseniä, joilla on omistus- tai hyötyosuus sen tuloista tai varoista;

yksikön tuloja tai varoja ei saa jakaa yksityishenkilölle tai ei-hyväntekeväisyysyksikölle tai käyttää niiden hyödyksi muutoin kuin:

i)	harjoitettaessa yksikön hyväntekeväisyystoimintaa;

ii)	maksettaessa kohtuullinen korvaus suoritetuista palveluista tai omaisuuden tai pääoman käytöstä; tai

iii)	maksuna, joka edustaa yksikön ostaman omaisuuden käypää markkina-arvoa; ja

e)	kun yksikkö lakkautetaan, asetetaan selvitystilaan tai puretaan, kaikki sen varat on jaettava tai palautettava voittoa tavoittelemattomalle järjestölle tai julkishallinnolle, mukaan lukien julkisen vallan yksiköt, yksikön kotilainkäyttöalueella tai jossain sen valtiollisessa osassa;

f)	se ei harjoita sellaista kauppaa tai liiketoimintaa, joka ei liity suoraan siihen tarkoitukseen, jota varten se on perustettu;

12)

’läpivirtaavalla yksiköllä’ yksikköä siltä osin kuin se on verotuksellisesti läpinäkyvä tulojensa, menojensa, voittonsa tai tappionsa osalta lainkäyttöalueella, jossa se on perustettu, paitsi jos sillä on verotuksellinen kotipaikka toisella lainkäyttöalueella ja siellä se on huomioitavan veron alainen tulojensa tai voittojensa osalta;

läpivirtaavan yksikön katsotaan olevan

a)	verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö tulojensa, menojensa, voittonsa tai tappionsa osalta siltä osin kuin se on verotuksellisesti läpinäkyvä sillä lainkäyttöalueella, jossa sen omistaja sijaitsee;

b)	käänteinen hybridiyksikkö tulojensa, menojensa, voittonsa tai tappionsa osalta siltä osin kuin se ei ole verotuksellisesti läpinäkyvä sillä lainkäyttöalueella, jossa sen omistaja sijaitsee;

tässä määritelmässä ’verotuksellisesti läpinäkyvällä yksiköllä’ tarkoitetaan yksikköä, jonka tuloja, menoja, voittoa tai tappiota käsitellään lainkäyttöalueen laeissa samalla tavalla kuin jos ne olisivat johtuneet tai aiheutuneet kyseisen yksikön suorasta omistajasta suhteessa sen osuuteen kyseisessä yksikössä;

omistusosuutta jossakin yksikössä tai jossakin kiinteässä toimipaikassa, joka on konserniyksikkö, on käsiteltävä niin kuin sitä pidettäisiin hallussa verotuksellisesti läpinäkyvän rakenteen kautta, jos kyseistä omistusosuutta pidetään hallussa välillisesti verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta;

konserniyksikköä, jonka verotuksellinen kotipaikka ei ole kyseisellä lainkäyttöalueella ja joka ei ole huomioitavan veron tai ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron alainen johdon sijaintipaikkansa, perustamispaikkansa tai vastaavien kriteerien perusteella, kohdellaan läpivirtaavana yksikkönä ja verotuksellisesti läpinäkyvänä yksikkönä tulojensa, menojensa, voittonsa tai tappionsa osalta siltä osin kuin

a)	sen omistajat sijaitsevat lainkäyttöalueella, joka kohtelee yksikköä verotuksellisesti läpinäkyvänä;

b)	sillä ei ole toimipaikkaa lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu; ja

c)	tuloja, menoja, voittoa tai tappiota ei voida lukea kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan;

13)

’kiinteällä toimipaikalla’

toimipaikkaa tai oletettua toimipaikkaa, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla sitä kohdellaan sovellettavan verosopimuksen mukaisesti kiinteänä toimipaikkana, edellyttäen, että kyseinen lainkäyttöalue verottaa sille kuuluvia tuloja OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 7 artiklan kaltaisen määräyksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna;

b)	jos sovellettavaa verosopimusta ei ole, toimipaikkaa tai oletettua toimipaikkaa, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, joka verottaa tällaiseen toimipaikkaan luettavia tuloja nettomääräisesti samalla tavalla kuin se verottaa kyseisellä lainkäyttöalueella verotuksellista kotipaikkaansa pitäviä;

jos lainkäyttöalueella ei ole yhteisöverojärjestelmää, siellä sijaitsevaa toimipaikkaa tai oletettua toimipaikkaa, jota kohdeltaisiin kiinteänä toimipaikkana OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna, edellyttäen, että kyseisellä lainkäyttöalueella olisi ollut oikeus verottaa tuloa, joka olisi voitu lukea kyseiselle toimipaikalle kuuluvaksi kyseisen sopimuksen 7 artiklan mukaisesti; tai

d)	toimipaikkaa tai oletettua toimipaikkaa, jota ei ole kuvattu a–c alakohdassa ja jonka kautta toimintaa harjoitetaan sen lainkäyttöalueen ulkopuolella, jossa yksikkö sijaitsee, jos tällainen lainkäyttöalue vapauttaa tällaisista toiminnoista johtuvat tulot verosta;

14)

’konsernin ylimmällä emoyksiköllä’

a)	yksikköä, joka omistaa suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottavan osuuden toisessa yksikössä ja joka ei ole suoraan tai välillisesti toisen sellaisen yksikön omistuksessa, jolla on siinä määräysvallan tuottava osuus; tai

b)	3 alakohdan b alakohdassa määritellyn konsernin pääyksikköä;

15)	’vähimmäisverokannalla’ 15:tä prosenttia (15 %);

16)	’täydennysverolla’ lainkäyttöalueelle tai konserniyksikölle 27 artiklan mukaisesti laskettua täydennysveroa;

17)

’ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmällä’ verosääntöjen kokonaisuutta, joka on muu kuin ehdot täyttävä tuloksilukemissääntö ja jonka mukaan ulkomaisen yksikön suoraa tai välillistä osakkeenomistajaa tai kiinteän toimipaikan pääyksikköä verotetaan sen osuudesta kyseisen ulkomaisen konserniyksikön ansaitsemasta tulosta tai osasta sitä, riippumatta siitä, jaetaanko tämä tulo osakkeenomistajalle;

18)

’ehdot täyttävällä tuloksilukemissäännöllä’ sääntöjä, jotka on pantu täytäntöön lainkäyttöalueen kansallisessa lainsäädännössä, edellyttäen että tällainen lainkäyttöalue ei tarjoa kyseisiin sääntöihin liittyviä etuja, ja

jotka vastaavat tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta Talouden digitalisaation aiheuttamia verotushaasteita – Maailmanlaajuiset veropohjan rapautumisen estämistä koskevia mallisääntöjä (pilari 2), jäljempänä ’OECD:n mallisäännöt’), joiden mukaisesti monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin emoyksikkö laskee ja maksaa kohdistettavan osuutensa täydennysverosta konsernin matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta;

b)	jota hallinnoidaan tavalla, joka on yhdenmukainen tässä direktiivissä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisäännöissä vahvistettujen sääntöjen kanssa;

19)

’matalasti verotetulla konserniyksiköllä’

a)	monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvaa konserniyksikköä, joka sijaitsee alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella; tai

b)	asuinpaikatonta konserniyksikköä, jolla jonakin tilikautena on määritelty tulos ja tosiasiallinen veroaste, joka on alhaisempi kuin vähimmäisveroaste;

20)

’välitason emoyksiköllä’ konserniyksikköä, joka omistaa suoraan tai välillisesti omistusosuuden toiseen samaan monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvasta konserniyksiköstä ja jota ei katsota konsernin ylimmäksi emoyksiköksi, osittain omistetuksi emoyksiköksi, kiinteäksi toimipaikaksi tai sijoitusyksiköksi;

21)

’määräysvallan tuottavalla osuudella’ yksikön omistusosuutta, jossa osuudenhaltijaa vaaditaan tai olisi vaadittu konsolidoimaan yksikön varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat rivi riviltä hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti; pääyksiköllä katsotaan olevan määräysvallan tuottava osuus kiinteissä toimipaikoissaan;

22)

’osittain omistetulla emoyksiköllä’ konserniyksikköä, joka omistaa suoraan tai välillisesti omistusosuuden toisesta samaan monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvasta konserniyksiköstä ja jonka voittoon oikeuttavasta omistusosuudesta yli 20 prosenttia on suoraan tai välillisesti yhden tai useamman sellaisen henkilön hallussa, jotka eivät ole monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköitä, ja jota ei voida pitää konsernin ylimpänä emoyksikkönä, kiinteänä toimipaikkana tai sijoitusyksikkönä;

23)	’omistusosuudella’ mitä tahansa oman pääoman ehtoista osuutta, johon liittyy oikeuksia yksikön tai kiinteän toimipaikan voittoihin, pääomaan tai varauksiin;

24)	’emoyksiköllä’ konsernin ylintä emoyksikköä, joka ei ole vapautettu yksikkö, välitason emoyksikkö tai osittain omistettu emoyksikkö;

25)

’hyväksyttävällä tilinpäätösstandardilla’ kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS-standardit tai IFRS-standardit, sellaisina kuin unioni on ne hyväksynyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (8) nojalla) ja yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita Australiassa, Brasiliassa, Kanadassa, Euroopan unionin jäsenvaltioissa, Euroopan talousalueen jäsenvaltioissa, Hongkongissa (Kiina), Japanissa, Meksikossa, Uudessa-Seelannissa, Kiinan kansantasavallassa, Intian tasavallassa, Korean tasavallassa, Venäjällä, Singaporessa, Sveitsissä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Amerikan yhdysvalloissa;

(26)

’hyväksytyllä tilinpäätösstandardilla’ yksikön osalta yleisesti hyväksyttäviä kirjanpitoperiaatteita, jotka kirjanpitokäytäntöjä valvova elin on hyväksynyt lainkäyttöalueella, jolla kyseinen yksikkö sijaitsee. ’Kirjanpitokäytäntöjä valvovalla elimellä’ tarkoitetaan tämän määritelmän yhteydessä elintä, jolla on lainkäyttöalueella oikeudellinen toimivalta määrätä, laatia tai hyväksyä tilinpäätösstandardeja tilinpäätösraportointia varten.

(27)

’olennaisella kilpailun vääristymisellä’ tietyn yleisesti hyväksyttävien kirjanpitoperiaatteiden mukaisen periaatteen tai menettelyn soveltamisen yhteydessä soveltamista, joka johtaa yli 75 000 000 euron suuruiseen tuottojen tai kulujen yhteenlaskettuun poikkeamaan tilikautena verrattuna määrään, joka olisi määritetty soveltamalla vastaavaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit tai IFRS-standardit, sellaisina kuin unioni on ne hyväksynyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla) mukaista periaatetta tai menettelyä.

28)

’ehdot täyttävällä kotimaisella täydennysverolla’ täydennysveroa, joka on pantu täytäntöön lainkäyttöalueen kansallisessa lainsäädännössä, edellyttäen että tällainen lainkäyttöalue ei tarjoa kyseisiin sääntöihin liittyviä etuja, ja

jolla määritetään kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden ylijäämävoitot tässä direktiivissä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti ja sovelletaan vähimmäisverokantaa näihin ylijäämävoittoihin lainkäyttöalueella ja konserniyksiköissä tässä direktiivissä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisäännöissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti; ja

b)	jota hallinnoidaan tavalla, joka on yhdenmukainen tässä direktiivissä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisäännöissä vahvistettujen sääntöjen kanssa;

29)	’aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvolla’ aineellisen omaisuuden alku- ja loppuarvojen keskiarvoa sen jälkeen, kun on otettu huomioon kertyneet poistot ja arvonalennukset, sellaisina kuin ne on kirjattu tilinpäätökseen;

30)

’sijoitusyksiköllä’

a)	sijoitusrahastoa tai kiinteistösijoitusvälinettä;

b)	yksikköä, joka on vähintään 95-prosenttisesti a alakohdassa tarkoitetun yksikön omistuksessa suoraan tai tällaisten yksiköiden ketjun kautta ja joka toimii yksinomaan tai lähes yksinomaan varojen säilyttämiseksi tai varojen sijoittamiseksi kyseisten yksiköiden hyväksi; tai

yksikköä, jonka arvosta vähintään 85 prosenttia on a alakohdassa tarkoitetun yksikön omistuksessa, edellyttäen, että lähes kaikki sen tuloista saadaan osingoista tai luovutusvoitoista tai -tappioista, jotka on rajattu määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle tätä direktiiviä sovellettaessa;

31)

’sijoitusrahastolla’ yksikköä tai järjestelyä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)	se on suunniteltu kokoamaan yhteen rahoitusvaroja tai muita kuin rahoitusvaroja useilta sijoittajilta, joista jotkut eivät ole sidoksissa toisiinsa;

b)	se sijoittaa määritellyn sijoituspolitiikan mukaisesti;

c)	se antaa sijoittajille mahdollisuuden vähentää transaktio-, tutkimus- ja analyysimenoja tai jakaa riskejä kollektiivisesti;

d)	se on ensisijaisesti tarkoitettu tuottamaan sijoitustuloja tai -voittoja tai suojaamaan tietyltä tai yleiseltä tapahtumalta tai tulokselta;

e)	sen sijoittajilla on oikeus saada suorittamiensa osuuksien perusteella tuottoa rahaston varoista tai näistä varoista ansaituista tuloista;

f)	siihen tai sen johtoon sovelletaan sijoitusrahastoja koskevaa sääntelyjärjestelmää, mukaan lukien asianmukaista rahanpesun torjunnan ja sijoittajansuojan sääntelyä, lainkäyttöalueella, jolle se on sijoittautunut tai jossa sitä johdetaan; ja

g)	sitä hoitavat sijoitusrahastojen hoitajat sijoittajien puolesta;

32)	’kiinteistösijoitusvälineellä’ laajassa omistuksessa olevaa yksikköä, jolla on hallussaan pääasiallisesti kiinteää omaisuutta ja johon sovelletaan yhtä verotasoa, joko siihen tai sen omistajiin, ja verotus toteutetaan enintään yhden vuoden viipeellä;

33)

’eläkerahastolla’

yksikköä, joka on sijoittautunut lainkäyttöalueelle ja toimii siellä yksinomaan tai lähes yksinomaan eläke-etuuksien ja sivu- tai lisäetuuksien hallinnoimiseksi tai tarjoamiseksi henkilöille, kun

i)	kyseistä yksikköä sääntelevät sellaisena kyseinen lainkäyttöalue tai jokin sen valtiollisista osista tai paikallisviranomaisista; tai

ii)

nämä etuudet on turvattu tai muutoin suojattu kansallisilla säännöksillä ja ne rahoitetaan omaisuuserien poolista, joka on uskotun miehen tai omaisuudenhoitajan hallussa, jotta varmistetaan vastaavien eläkevelvoitteiden täyttäminen monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maksukyvyttömyyden varalta;

b)	eläkerahastoa palvelevaa yksikköä;

34)

’eläkerahastoa palvelevalla yksiköllä’ yksikköä, joka on perustettu ja jota käytetään yksinomaan tai lähes yksinomaan varojen sijoittamiseksi 33 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen yksiköiden hyväksi tai sellaisen toiminnan harjoittamiseksi, joka on 33 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun säännellyn toiminnan avustavaa toimintaa, sillä edellytyksellä, että eläkerahastoa palveleva yksikkö kuuluu samaan konserniin kuin kyseisiä säänneltyjä toimintoja harjoittavat yksiköt;

35)

’alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella’ jäsenvaltiota tai kolmannen maan lainkäyttöaluetta, jossa monikansallisella konsernilla tai suurella kotimaisella konsernilla on minä tahansa tilikautena määritelty tulos ja kyseiseen konserniin sovelletaan tosiasiallista veroastetta, joka on vähimmäisverokantaa alhaisempi;

36)	’määritellyllä tuloksella tai tappiolla’ III, VI ja VII luvussa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti oikaistua konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota;

37)

’ehtoja täyttämättömällä palautukseen oikeuttavalla yhtiöveron hyvityksellä’ mitä tahansa muuta veroa kuin ehdot täyttävää yhtiöveron hyvitystä, joka kertyy konserniyksikölle tai jonka se maksaa, ja

a)	joka voidaan palauttaa tällaisen konserniyksikön jakaman osingon tosiasialliselle edunsaajalle tällaisen osingon osalta tai jonka tosiasiallinen edunsaaja voi hyvittää muusta verovelasta kuin tällaisesta osingosta kannettavasta verovelasta; tai

b)	joka voidaan palauttaa osinkoa jakavalle yhtiölle, kun osinkoa jaetaan osakkeenomistajalle;

tässä määritelmässä ’ehdot täyttävällä yhtiöveron hyvityksellä’ tarkoitetaan huomioitavaa veroa, joka kertyy konserniyksikölle, kiinteä toimipaikka mukaan lukien, tai jonka se maksaa ja joka voidaan palauttaa tai hyvittää konserniyksikön tai kiinteälle toimipaikalle kertyneen tai sen maksaman huomioitavan veron tapauksessa pääyksikön, jakaman osingon tosiasialliselle edunsaajalle siltä osin kuin palautus kuuluu maksaa tai hyvitys myönnetään:

a)	muulla lainkäyttöalueella kuin sillä, jolla huomioitavat verot on määrätty;

b)	osingon tosiasialliselle edunsaajalle, kun osinkoa verotetaan nimellisverokannalla, joka on yhtä korkea tai korkeampi kuin saatuun osinkoon sovellettava vähimmäisverokanta sen lainkäyttöalueen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joka on määrännyt huomioitavat verot konserniyksikölle;

luonnolliselle henkilölle, joka on osingon tosiasiallinen edunsaaja ja jonka verotuksellinen kotipaikka on sillä lainkäyttöalueella, joka on määrännyt huomioitavat verot konserniyksikölle, ja johon sovelletaan nimellisverokantaa, joka on vähintään yhtä korkea kuin tavallisiin tuloihin sovellettava yleinen verokanta; tai

julkisen vallan yksikölle, kansainväliselle järjestölle, kotimaiselle voittoa tavoittelemattomalle järjestölle, kotimaiselle eläkerahastolle, kotimaiselle sijoitusyksikölle, joka ei kuulu monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin, tai kotimaiselle henkivakuutusyhtiölle siltä osin kuin osinko on saatu kotimaisen eläkerahaston toiminnan yhteydessä ja sitä verotetaan samalla tavoin kuin eläkerahaston saamaa osinkoa;

edellä d kohtaa sovellettaessa

i)	voittoa tavoittelemattoman järjestön tai eläkerahaston kotipaikka on lainkäyttöalueella, jos se on perustettu ja sitä hoidetaan kyseisellä lainkäyttöalueella;

ii)	sijoitusyksikön kotipaikka on lainkäyttöalueella, jos se on perustettu ja sitä säännellään kyseisellä lainkäyttöalueella;

iii)	henkivakuutusyhtiön kotipaikka on sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee;

38)

’ehdot täyttävällä palautukseen oikeuttavalla veronhyvityksellä’

palautukseen oikeuttavaa veronhyvitystä, joka on suunniteltu siten, että se maksetaan käteismaksuna tai muina rahavaroina konserniyksikölle neljän vuoden kuluessa siitä, kun konserniyksiköllä on oikeus saada palautukseen oikeuttava veronhyvitys hyvityksen myöntävän lainkäyttöalueen lakien mukaisesti; tai

b)	jos veronhyvitys on osittain palautukseen oikeuttava, sitä osuutta palautukseen oikeuttavasta veronhyvityksestä, joka maksetaan käteismaksuna tai muina rahavaroina konserniyksikölle neljän vuoden kuluessa siitä päivästä, jona konserniyksiköllä on oikeus saada osittain palautettava veronhyvitys.

ehdot täyttävään palautukseen oikeuttavaan veronhyvitykseen ei sisälly mitään hyvitettävää tai palautettavaa veron määrää, joka perustuu ehdot täyttävään yhtiöveron hyvitykseen tai ehtoja täyttämättömään palautukseen oikeuttavaan yhtiöveron hyvitykseen;

39)	’ehtoja täyttämättömällä palautukseen oikeuttavalla veronhyvityksellä’ veronhyvitystä, joka ei ole ehdot täyttävä palautukseen oikeuttava veronhyvitys, mutta joka voidaan palauttaa kokonaan tai osittain;

40)	’pääyksiköllä’ yksikköä, joka sisällyttää tilinpäätökseensä kiinteän toimipaikan kirjanpidon nettotuloksen tai -tappion;

41)	’omistavalla konserniyksiköllä’ konserniyksikköä, joka omistaa suoraan tai välillisesti omistusosuuden toiseen samaan monikansalliseen konserniin kuuluvasta konserniyksiköstä;

42)

’ehdot täyttävällä voitonjaon verotukseen perustuvalla verojärjestelmällä’ yhteisöverojärjestelmää, joka

a)	kantaa tuloveroa voitoista vain silloin, kun voitto jaetaan tai se katsotaan jaettavaksi osakkeenomistajille tai kun yhtiölle aiheutuu tiettyjä muita kuin liiketoimintaan liittyviä kuluja;

b)	määrää verokannan, joka on vähintään yhtä korkea kuin vähimmäisverokanta; ja

c)	oli voimassa 1 päivänä heinäkuuta 2021 tai sitä ennen;

43)

’ehdot täyttävällä aliverotettujen voittojen säännöllä’ sääntöjä, jotka on pantu täytäntöön lainkäyttöalueen kansallisessa lainsäädännössä, edellyttäen että tällainen lainkäyttöalue ei tarjoa kyseisiin sääntöihin liittyviä etuja, ja

jotka vastaavat tässä direktiivissä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisäännöissä vahvistettuja sääntöjä, joiden mukaan lainkäyttöalue kantaa monikansalliselle konsernille kohdistettavan täydennysveron osuutensa, jota ei kannettu tuloksilukemissäännön nojalla kyseiseen monikansalliseen konserniin kuuluvilta matalasti verotetuilta konserniyksiköiltä;

b)	jota hallinnoidaan tavalla, joka on yhdenmukainen tässä direktiivissä tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisäännöissä vahvistettujen sääntöjen kanssa;

44)	’nimetyllä ilmoittavalla yksiköllä’ konserniyksikköä, joka ei ole konsernin ylin emoyksikkö ja jonka monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni on nimennyt täyttämään 44 artiklassa säädetyt ilmoitusvelvollisuudet monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin puolesta.

4 artikla

Konserniyksikön sijaintipaikka

1. Tätä direktiiviä sovellettaessa yksikön, joka on muu kuin läpivirtaava yksikkö, on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jossa sen verotuksellisen kotipaikan katsotaan olevan sen johdon sijaintipaikan, perustamispaikan tai vastaavien kriteerien perusteella.

Jos yksikön, joka on muu kuin läpivirtaava yksikkö, sijaintia ei voida määrittää ensimmäisen alakohdan perusteella, sen katsotaan sijaitsevan lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

2. Läpivirtaavan yksikön katsotaan olevan asuinpaikaton, paitsi jos se on monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö tai jos sen on sovellettava tuloksilukemissääntöä 5, 6, 7 ja 8 artiklan mukaisesti, jolloin läpivirtaavan yksikön katsotaan sijaitsevan lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

3. Edellä 3 artiklan 13 alakohdan a alakohdassa määritellyn kiinteän toimipaikan on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sitä kohdellaan kiinteänä toimipaikkana ja jossa se on sovellettavan verosopimuksen nojalla verovelvollinen.

Edellä 3 artiklan 13 alakohdan b alakohdassa määritellyn kiinteän toimipaikan on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla siltä kannetaan veroa nettoperusteisesti sen liiketoiminnan perusteella.

Edellä 3 artiklan 13 alakohdan c alakohdassa määritellyn kiinteän toimipaikan on katsottava sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sen sijaintipaikka on.

Edellä 3 artiklan 13 alakohdan d alakohdassa määriteltyä kiinteää toimipaikkaa on pidettävä asuinpaikattomana.

4. Jos konserniyksikkö sijaitsee kahdella lainkäyttöalueella ja kyseisillä lainkäyttöalueilla on sovellettava verosopimus, konserniyksikön katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sen verotuksellisen kotipaikan katsotaan olevan kyseisen verosopimuksen mukaan olevan.

Jos sovellettavassa verosopimuksessa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen konserniyksikön oletetun verotuksellisen kotipaikan määrittämisestä, muttei sopimukseen päästä, sovelletaan 5 kohtaa.

Jos kaksinkertaisen verotuksen huojennusta ei sovellettavan verosopimuksen nojalla myönnetä, koska konserniyksiköllä on verotuksellinen kotipaikka molempien sen sopimuspuolten alueilla, sovelletaan 5 kohtaa.

5. Jos konserniyksikkö sijaitsee kahdella lainkäyttöalueella eikä kyseisillä lainkäyttöalueilla ole sovellettavaa verosopimusta, sen katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, joka on kantanut tilikautena suuremman määrän huomioitavia veroja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen huomioitavien verojen määrän laskennassa huomioon ei oteta ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti maksetun veron määrää.

Jos näillä kahdella lainkäyttöalueella kannettavien huomioitavien verojen määrä on sama tai nolla, konserniyksikön katsotaan sijaitsevan sillä lainkäyttöalueella, jolla sillä on 28 artiklan mukaisesti laskettu suurempi substanssiperusteisen tulon rajauksen määrä.

Jos substanssiperusteisen tulon rajauksen määrä näillä kahdella lainkäyttöalueella on sama tai nolla, konserniyksikön katsotaan olevan asuinpaikaton, paitsi jos se on konsernin ylin emoyksikkö, jolloin sen katsotaan sijaitsevan lainkäyttöalueella, jolla se on perustettu.

6. Jos emoyksikkö 4 ja 5 kohdan soveltamisen nojalla sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla siihen ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, sen katsotaan olevan toisen lainkäyttöalueen ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön alainen, jollei sovellettavassa verosopimuksessa kielletä tällaisen säännön soveltamista.

7. Jos konserniyksikkö muuttaa sijaintipaikkaansa tilikauden aikana, sen on sijaittava lainkäyttöalueella, jolla sen katsottiin sijaitsevan tämän artiklan nojalla kyseisen tilikauden alussa.

II LUKU

TULOKSILUKEMISSÄÄNTÖ JA ALIVEROTETTUJEN VOITTOJEN SÄÄNTÖ

5 artikla

Unionissa sijaitseva konsernin ylin emoyksikkö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin ylimpään emoyksikköön, joka on jossakin jäsenvaltiossa sijaitseva konserniyksikkö, sovelletaan tilikautena täydennysveroa, jäljempänä ’tuloksilukemissääntöön liittyvä täydennysvero’, sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos konserniyksikkö, joka on monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö, sijaitsee sellaisessa jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, siihen sovelletaan tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että kaikkien sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta kyseisenä tilikautena.

6 artikla

Unionissa sijaitseva välitason emoyksikkö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevaan välitason emoyksikköön, joka on kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön hallussa, sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos välitason emoyksikkö sijaitsee jossakin sellaisessa jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, ja se on kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön hallussa, siihen sovelletaan kyseisenä tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

3. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos

a)	konsernin ylimpään emoyksikköön sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena; tai

b)	toisella välitason emoyksiköllä, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa siihen sovelletaan kyseisen tilikauden osalta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, on suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottava osuus välitason emoyksikössä.

7 artikla

Välitason emoyksikkö, joka sijaitsee unionissa ja on konsernin vapautetun ylimmän emoyksikön hallussa

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos jossakin jäsenvaltiossa sijaitseva välitason emoyksikkö on konsernin sellaisen ylimmän emoyksikön hallussa, joka on vapautettu yksikkö, siihen sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos välitason emoyksikkö, joka sijaitsee jossakin sellaisessa jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, on konsernin sellaisen ylimmän emoyksikön hallussa, joka on vapautettu yksikkö, siihen sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

3. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos toinen välitason emoyksikkö sijaitsee lainkäyttöalueella, jossa siihen sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena, ja sillä on suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottava osuus 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa välitason emoyksikössä.

8 artikla

Unionissa sijaitseva osittain omistettu emoyksikkö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevaan osittain omistettuun emoyksikköön sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sen sellaisten matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta, jotka sijaitsevat toisella lainkäyttöalueella tai ovat asuinpaikattomia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos osittain omistettu emoyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, siihen sovelletaan tilikautena tuloksilukemissääntöön liittyvää täydennysveroa sekä sen itsensä että sen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

3. Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos osittain omistetun emoyksikön omistusosuudet ovat suoraan tai välillisesti kokonaan toisen sellaisen osittain omistetun emoyksikön omistuksessa, johon sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena.

9 artikla

Täydennysveron kohdentaminen tuloksilukemissäännön mukaisesti

1. Tuloksilukemissääntöön liittyvä täydennysvero, joka emoyksikön on maksettava 5 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan, 7 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti matalasti verotetusta konserniyksiköstä, on yhtä suuri kuin 27 artiklan mukaisesti laskettu matalasti verotetun konserniyksikön täydennysvero kerrottuna emoyksikön kohdennettavalla osuudella tällaisesta täydennysverosta tilikautena.

2. Emoyksikön kohdennettava osuus täydennysverosta matalasti verotetun konserniyksikön osalta lasketaan suhteessa emoyksikön omistusosuuteen matalasti verotetun konserniyksikön määritellystä tuloksesta. Kyseisen osuuden on oltava yhtä suuri kuin matalasti verotetun konserniyksikön määritelty tulos tilikautena, vähennettynä tällaisen, muiden omistajien hallussa olevista omistusosuuksista johtuvan tuloksen määrällä ja jaettuna matalasti verotetun konserniyksikön määritellyllä tuloksella kyseisenä tilikautena.

Muiden omistajien hallussa olevista matalasti verotetun konserniyksikön omistusosuuksista johtuvan määritellyn tuloksen määrä on se määrä, jota olisi käsitelty konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin periaatteiden mukaisesti kyseisille omistajille kuuluvana, jos matalasti verotetun konserniyksikön nettotulos olisi ollut yhtä suuri kuin sen määritelty tulos ja

a)	emoyksikkö olisi laatinut konsolidoidun tilinpäätöksen kyseisen tilinpäätösstandardin mukaisesti (’hypoteettinen konsolidoitu tilinpäätös’);

b)	emoyksiköllä olisi määräysvallan tuottava osuus matalasti verotetussa konserniyksikössä siten, että kaikki matalasti verotetun konserniyksikön tuotot ja kulut olisi konsolidoitu rivi riviltä emoyksikön hypoteettisessa konsolidoidussa tilinpäätöksessä olevien tuottojen ja kulujen kanssa;

c)	koko matalasti verotetun konserniyksikön määritelty tulos johtuisi liiketoimista sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät ole konsernin yksiköitä; ja

d)	kaikki omistusosuudet, jotka eivät ole suoraan tai välillisesti emoyksikön hallussa, olisivat muiden henkilöiden kuin konsernin yksiköiden hallussa.

3. Emoyksikölle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kohdennetun määrän lisäksi 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti emoyksikön maksettavaksi tulevaan, tuloksilukemissääntöön liittyvään täydennysveroon on sisällytettävä tilikauden osalta 27 artiklan mukaisesti

a)	kyseiselle emoyksikölle laskettu täydennysveron määrä kokonaisuudessaan; ja

b)	sen samassa jäsenvaltiossa sijaitseville matalasti verotetuille konserniyksiköille laskettu täydennysveron määrä kerrottuna emoyksikön kohdennetulla osuudella tällaisesta täydennysverosta tilikautena.

10 artikla

Tuloksilukemissäännön tasausmekanismi

Jos jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevalla emoyksiköllä on omistusosuus matalasti verotetussa konserniyksikössä välillisesti sellaisen välitason emoyksikön tai osittain omistetun emoyksikön kautta, johon sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisenä tilikautena, 5–8 artiklan nojalla maksettavaa täydennysveroa on vähennettävä määrällä, joka on yhtä suuri kuin ensiksi mainitun emoyksikön kohdennettavan osuuden osa välitason emoyksikön tai osittain omistetun emoyksikön maksettavaksi tulevasta täydennysverosta.

11 artikla

Valinnainen ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron soveltaminen

1. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa.

Jos jäsenvaltio, jossa monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvat konserniyksiköt sijaitsevat, tekee valinnan, että se soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, kaikkiin monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluviin matalasti verotettuihin konserniyksiköihin kyseisessä jäsenvaltiossa sovelletaan kyseistä kotimaista täydennysveroa tilikautena.

Ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron puitteissa matalasti verotettujen konserniyksiköiden kotimaiset ylijäämävoitot voidaan laskea hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai kirjanpitokäytäntöjä valvovan elimen hyväksymän hyväksytyn tilinpäätösstandardin perusteella ja oikaistuina olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi eikä konsolidoidussa tilinpäätöksessä käytetyn tilinpäätösstandardin perusteella.

2. Jos monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin emoyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa ja sen omistuksessa suoraan tai välillisesti olevat konserniyksiköt, jotka sijaitsevat joko kyseisessä jäsenvaltiossa tai toisella lainkäyttöalueella, ovat velvollisia maksamaan ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa tilikauden osalta kyseisillä lainkäyttöalueilla, emoyksikön 5–8 artiklan mukaisesti maksettavaksi tulevaa 27 artiklan mukaisesti laskettua täydennysveron määrää vähennetään enimmillään nollaan asti joko sen itsensä tai kyseisten konserniyksiköiden maksettavaksi tulevan ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron määrällä.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero tilikaudelle on laskettu konsernin ylimmän emoyksikön hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit tai IFRS-standardit sellaisina kuin unioni on ne hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla) mukaisesti, kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan kyseisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköiden osalta ei lasketa 27 artiklan mukaista täydennysveroa kyseiselle tilikaudelle. Tämä alakohta ei rajoita 29 artiklan mukaisen ylimääräisen täydennysveron laskentaa tapauksessa, jossa jäsenvaltio ei sovella ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa kantaakseen 29 artiklasta johtuvaa ylimääräistä täydennysveroa.

3. Jos ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa tilikauden osalta ei ole maksettu sitä tilikautta, jona se oli maksettava, seuraavien neljän tilikauden aikana, maksamaton ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron määrä on lisättävä 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettuun lainkäyttöalueen täydennysveroon, eikä tämän artiklan 1 kohdan nojalla valinnan tehnyt jäsenvaltio voi kantaa sitä.

4. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, on ilmoitettava kyseisestä valinnasta komissiolle neljän kuukauden kuluessa ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron käyttöön ottamista koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten antamisesta. Tämä valinta on voimassa kolme vuotta eikä sitä voida peruuttaa kyseisellä ajanjaksolla. Kunkin kolmen vuoden jakson lopussa valinta uusitaan ilman eri toimenpiteitä, jollei jäsenvaltio peruuta valintaansa. Valinnan peruuttamisesta on ilmoitettava komissiolle viimeistään neljä kuukautta ennen tämän kolmen vuoden jakson päättymistä.

12 artikla

Aliverotettujen voittojen säännön soveltaminen monikansallisessa konsernissa

1. Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla ei sovelleta ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, tai jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö, jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia maksamaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat, oikaisun, jonka on oltava yhtä suuri kuin kyseiselle jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä tilikauden osalta.

Tätä varten tällainen oikaisu voi olla joko kyseisten konserniyksiköiden maksettavaksi tuleva täydennysvero tai se, että kyseisten konserniyksiköiden verotettavaa tuloa koskeva vähennys evätään, mistä seuraa kyseiselle jäsenvaltiolle kohdennetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrän kantamiseksi tarvittava vero määrän lisäys.

2. Jos jäsenvaltio soveltaa tämän artiklan 1 kohdan mukaista oikaisua epäämällä verotettavaa tuloa koskevan vähennyksen, tällaista oikaisua sovelletaan mahdollisuuksien mukaan sen verovuoden osalta, jona se tilikausi päättyy, jonka osalta aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä oli laskettu ja kohdennettu jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti.

Kaikki aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrät, jotka ovat maksamatta tilikauden osalta sen vuoksi, että on sovellettu kyseisenä tilikautena verotettavaa tuloa koskevaa vähennyksen epäämistä , on siirrettävä tarvittavassa määrin seuraaville tilikausille ja niihin sovelletaan kunkin seuraavan tilikauden osalta 1 kohdan mukaista oikaisua, kunnes kyseiselle jäsenvaltiolle kyseisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä on maksettu kokonaisuudessaan.

3. Tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta konserniyksiköihin, jotka ovat sijoitusyksiköitä.

13 artikla

Aliverotettujen voittojen säännön soveltaminen konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella

1. Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee alhaisen verotuksen kolmannen maan lainkäyttöalueella, jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa sijaitsevat konserniyksiköt ovat velvollisia maksamaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat, oikaisun, jonka on oltava yhtä suuri kuin kyseiselle jäsenvaltiolle 14 artiklan mukaisesti kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä tilikauden osalta.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos kolmannessa maassa olevalla alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella sijaitsevaan konsernin ylimpään emoyksikköön sovelletaan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä sen itsensä ja sen kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta.

Kaikki aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrät, jotka ovat maksamatta tilikauden osalta sen vuoksi, että on sovellettu kyseisenä tilikautena verotettavaa tuloa koskevaa vähennyksen epäämistä, on siirrettävä tarvittavassa määrin seuraaville tilikausille ja niihin sovelletaan kunkin seuraavan tilikauden osalta 1 kohdan mukaista oikaisua, kunnes kyseiselle jäsenvaltiolle kyseisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä on maksettu.

3. Tämän artiklan säännöksiä ei sovelleta konserniyksiköihin, jotka ovat sijoitusyksiköitä.

14 artikla

Aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrän laskenta ja kohdentaminen

1. Jäsenvaltiolle kohdennetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä lasketaan kertomalla 2 kohdan mukaisesti määritetty aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä 5 kohdan mukaisesti määritetyllä jäsenvaltion aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvällä prosenttiosuudella.

2. Tilikauden aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärä on yhtä suuri kuin kullekin monikansalliseen konserniin kuuluvalle matalasti verotetulle konserniyksikölle kyseisen tilikauden osalta 27 artiklan mukaisesti laskettu täydennysveron summa, jollei tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyistä mukautuksista muuta johdu.

3. Matalasti verotetun konserniyksikön aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä täydennysvero on nolla, jos kaikki konsernin ylimmän emoyksikön omistusosuudet kyseisestä matalasti verotetusta konserniyksiköstä ovat tilikautena suoraan tai välillisesti yhden tai useamman sellaisen emoyksikön omistuksessa, jonka on sovellettava ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä kyseisen matalasti verotetun konserniyksikön osalta kyseisenä tilikautena.

4. Jos 3 kohtaa ei sovelleta, matalasti verotetun konserniyksikön aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvästä täydennysverosta on vähennettävä emoyksikön kohdennettava osuus kyseisen matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverosta, joka kannetaan ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti.

5. Jäsenvaltion aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus lasketaan kunkin tilikauden ja kunkin monikansallisen konsernin osalta seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

a)	työntekijöiden lukumäärä jäsenvaltiossa on kaikkien kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden työntekijöiden kokonaismäärä;

työntekijöiden lukumäärä kaikilla UTPR-lainkäyttöalueilla, joilla sovelletaan ehdot täyttävää aliverotettujen voittojen sääntöä, on monikansalliseen konserniin kuuluvien kaikkien sellaisten konserniyksiköiden työntekijöiden kokonaismäärä, jotka sijaitsevat lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan tilikautena ehdot täyttävää aliverotettujen voittojen sääntöä;

c)	aineellisen omaisuuden kokonaisarvo jäsenvaltiossa on kaikkien kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvon summa;

aineellisen omaisuuden kokonaisarvo kaikilla UTPR-lainkäyttöalueilla, joilla sovelletaan ehdot täyttävää aliverotettujen voittojen sääntöä, on kaikkien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden, jotka sijaitsevat lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan tilikautena ehdot täyttävää aliverotettujen voittojen sääntöä, aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvon summa.

6. Työntekijöiden lukumäärä on kaikkien asiaankuuluvalla lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden työntekijöiden lukumäärä kokoaikaiseksi muutettuna, mukaan lukien riippumattomat toimeksisaajat edellyttäen, että ne osallistuvat konserniyksikön tavanomaiseen toimintaan.

Aineelliseen omaisuuteen kuuluu kaikkien asianomaisella lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden aineellinen omaisuus, mutta siihen eivät kuulu käteisvarat, muut rahavarat, aineeton omaisuus eivätkä rahoitusvarat.

7. Työntekijät, joiden henkilöstömenot sisällytetään kiinteän toimipaikan 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyyn erilliseen kirjanpitoon ja oikaistaan 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kohdennetaan sille lainkäyttöalueelle, jolla kiinteä toimipaikka sijaitsee.

Aineellinen omaisuus, joka sisällytetään kiinteän toimipaikan 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyyn erilliseen kirjanpitoon ja oikaistaan 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kohdennetaan sille lainkäyttöalueelle, jolla kiinteä toimipaikka sijaitsee.

Kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueelle kohdennettua työntekijöiden lukumäärää ja aineellista omaisuutta ei oteta huomioon pääyksikön lainkäyttöalueen työntekijöiden lukumääränä ja aineellisena omaisuutena.

Työntekijöiden lukumäärää ja sijoitusyksikön hallussa olevan aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvoa ei sisällytetä 5 kohdassa vahvistetun kaavan eriin.

Läpivirtaavan yksikön työntekijöiden lukumäärä ja aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvo on jätettävä pois 5 kohdassa esitetyn kaavan eristä, jollei niitä kohdenneta kiinteälle toimipaikalle tai kiinteän toimipaikan puuttuessa konserniyksiköille, jotka sijaitsevat lainkäyttöalueella, jolla läpivirtaava yksikkö on perustettu.

8. Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, lainkäyttöalueen aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus monikansallisen konsernin osalta katsotaan tilikautena nollaksi, niin kauan kuin kyseiselle lainkäyttöalueelle edellisenä tilikautena kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä ei ole johtanut siihen, että kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevilla kyseiseen monikansalliseen konserniin kuuluvilla konserniyksiköillä on ylimääräinen rahana suoritettava verokulu, joka on yhteensä yhtä suuri kuin kyseiselle lainkäyttöalueelle kyseisen edellisen tilikauden osalta kohdennettu aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrä.

Monikansallisen konsernin, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jonka aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus on tilikautena nolla, konserniyksiköiden työntekijöiden lukumäärä ja aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvo jätetään pois aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärän kohdentamista monikansalliselle konsernille kyseisenä tilikautena koskevan kaavan eristä.

9. Edellä olevaa 8 kohtaa ei sovelleta tilikauteen, jos kaikilla lainkäyttöalueilla, joilla on tilikautena voimassa ehdot täyttävä aliverotettujen voittojen sääntö, aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus monikansallisen konsernin osalta on kyseisenä tilikautena nolla.

III LUKU

MÄÄRITELLYN TULOKSEN TAI TAPPION LASKENTA

15 artikla

Määritellyn tuloksen tai tappion määrittäminen

1. Konserniyksikön määritelty tulos tai tappio on laskettava tekemällä 16–19 artiklassa tarkoitetut oikaisut konserniyksikön tilikauden kirjanpidon nettotulokseen tai -tappioon ennen konserniyksiköiden välisten liiketoimien poistamista koskevia oikaisuja konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaisesti.

2. Jos ei ole kohtuudella mahdollista määrittää konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai sen hyväksytyn tilinpäätösstandardin perusteella, jota käytetään konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laatimisessa, konserniyksikön tilikauden kirjanpidon nettotulos tai -tappio voidaan määrittää käyttäen toista hyväksyttävää tilinpäätösstandardia tai hyväksyttyä tilinpäätösstandardia edellyttäen, että

a)	konserniyksikön kirjanpito toteutetaan kyseisen tilinpäätösstandardin mukaisesti;

b)	kirjanpitoon sisältyvät tiedot ovat luotettavia; ja

tietyn periaatteen tai standardin soveltamisesta tuotto- tai kulueriin tai liiketoimiin johtuvat yli 1 000 000 euron pysyvät erot kyseisen periaatteen tai standardin poiketessa konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetystä tilinpäätösstandardista on oikaistava siten, että ne vastaavat konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaista menettelyä kyseisen erän käsittelyn osalta.

3. Jos konsernin ylin emoyksikkö ei ole laatinut konsolidoitua tilinpäätöstään 3 artiklan 6 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti, konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoitua tilinpäätöstä on oikaistava olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi.

4. Jos konsernin ylin emoyksikkö ei laadi 3 artiklan 6 alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua konsolidoitua tilinpäätöstä, 3 artiklan 6 alakohdan d alakohdassa tarkoitetun, konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen on oltava se, joka olisi laadittu, jos konsernin ylimmän emoyksikön olisi pitänyt laatia tällainen konsolidoitu tilinpäätös seuraavien mukaisesti:

a)	hyväksyttävä tilinpäätösstandardi; tai

b)	hyväksytty tilinpäätösstandardi edellyttäen, että tällaista konsolidoitua tilinpäätöstä oikaistaan siten, että estetään olennainen kilpailun vääristyminen.

5. Jos jäsenvaltio tai kolmannen maan lainkäyttöalue soveltaa ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa, kyseisessä jäsenvaltiossa tai kolmannen maan lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kirjanpidon nettotulos tai -tappio voidaan määrittää sellaisen hyväksyttävän tilinpäätösstandardin tai hyväksytyn tilinpäätösstandardin mukaisesti, joka ei ole konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetty tilinpäätösstandardi, edellyttäen, että tällaista kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota oikaistaan olennaisten kilpailun vääristymien estämiseksi.

6. Jos tietyn yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisen periaatteen tai menettelyn soveltaminen johtaa olennaiseen kilpailun vääristymiseen, minkä tahansa kyseisen periaatteen tai menettelyn piiriin kuuluvan erän tai liiketoimen kirjanpitokäsittelyä on oikaistava siten, että se vastaa kyseisen erän tai liiketoimen kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit tai IFRS-standardit sellaisina kuin unioni on ne hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla) mukaista käsittelyä.

16 artikla

Määritellyn tuloksen tai tappion määrittämiseksi tehtävät oikaisut

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’nettoverokululla’ seuraavien erien nettomäärää:

i)	kertyneet huomioitavat verot kuluina sekä kaikki tuloverokuluun sisältyvät kauden verotettavaan tulokseen perustuvat ja laskennalliset huomioitavat verot, mukaan lukien huomioitavat verot tuotosta, joka rajataan määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle;

ii)	tilikauden tappioon liittyvät laskennalliset verosaamiset;

iii)	kuluina kertyneet ehdot täyttävät kotimaiset täydennysverot;

iv)	tämän direktiivin sääntöjen tai kolmansien maiden lainkäyttöalueiden osalta OECD:n mallisääntöjen mukaisesti syntyneet verot, jotka ovat kertyneet kuluina; ja

v)	kuluina kertyneet ehtoja täyttämättömät palautukseen oikeuttavat yhtiöveron hyvitykset;

’laskennan ulkopuolelle rajatulla osingolla’ omistusosuudesta saatuja tai kertyneitä osinkoja tai muita voitonjakoja, lukuun ottamatta osinkoja tai muita voitonjakoja, jotka on saatu tai jotka ovat kertyneet seuraavista:

omistusosuus,

—	joka on konsernin hallussa jossakin yksikössä ja johon liittyy oikeuksia alle 10 prosenttiin kyseisen yksikön voitoista, pääomasta tai varauksista taikka äänioikeuksista voitonjako- tai luovutuspäivänä (”pienosakkuus”); ja

—	joka on sellaisen konserniyksikön taloudellisessa omistuksessa, joka on saanut tai kerryttänyt osinkoja tai muita voitonjakoja alle vuoden ajan voitonjakopäivänä;

ii)	omistusosuus sijoitusyksikössä, jonka osalta on tehty 43 artiklan mukainen valinta;

’laskennan ulkopuolelle rajatulla luovutusvoitolla tai -tappiolla’ voittoa tai tappiota, joka sisältyy konserniyksikön kirjanpidon nettotulokseen tai -tappioon ja joka johtuu

i)	omistusosuuden käyvän arvon muutoksista johtuvista voitoista ja tappioista, lukuun ottamatta pienosakkuutta;

ii)	pääomaosuusmenetelmän mukaisesti sisällytetystä omistusosuudesta johtuvista voitoista tai tappioista; ja

iii)	omistusosuuden luovutuksesta johtuvista voitoista ja tappioista, lukuun ottamatta pienosakkuuden luovutusta;

’sisällytetyllä uudelleenarvostusmenetelmän mukaisella voitolla tai tappiolla’ nettovoittoa tai -tappiota, johon on lisätty tai josta on vähennetty tilikauden osalta niihin liittyvät huomioitavat verot ja joka johtuu sellaisen kirjanpitomenetelmän tai -käytännön soveltamisesta, jolla kaikkien aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden osalta

i)	oikaistaan määräajoin tällaisten aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden kirjanpitoarvo sen käypään arvoon;

ii)	kirjataan arvon muutokset muihin laajan tuloksen eriin; ja

iii)	ei kirjata myöhemmin muihin laajan tuloksen eriin kertynyttä voittoa tai tappiota tulosvaikutteisesti;

’epäsymmetrisellä valuuttakurssivoitolla tai -tappiolla’ sellaisen yksikön valuuttavoittoja tai -tappioita, jonka kirjanpidollinen toimintavaluutta ja verotuksellinen toimintavaluutta eivät ole sama valuutta, ja joka

i)	sisältyy konserniyksikön verotettavaa tuloa tai tappiota koskevaan laskelmaan ja johtuu konserniyksikön kirjanpidollisen toimintavaluutan ja verotuksellisen toimintavaluutan välisistä valuuttakurssivaihteluista;

ii)	sisältyy konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota koskevaan laskelmaan ja johtuu konserniyksikön kirjanpidollisen toimintavaluutan ja verotuksellisen toimintavaluutan välisistä valuuttakurssivaihteluista;

iii)	sisältyy konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota koskevaan laskelmaan ja johtuu kolmannen ulkomaanvaluutan ja konserniyksikön kirjanpidollisen toimintavaluutan välisistä valuuttakurssivaihteluista; ja

iv)	johtuu kolmannen ulkomaanvaluutan ja konserniyksikön kirjanpidollisen toimintavaluutan välisistä valuuttakurssivaihteluista riippumatta siitä, sisällytetäänkö tällainen valuuttakurssivoitto tai -tappio verotettavaan tuloon;

verotuksellinen toimintavaluutta on se toimintavaluutta, jota käytetään määritettäessä konserniyksikön verotettavaa tuloa tai tappiota huomioitavan veron osalta sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee; kirjanpidollinen toimintavaluutta on se toimintavaluutta, jota käytetään määritettäessä konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota; kolmas ulkomaanvaluutta on valuutta, joka ei ole konserniyksikön verotuksellinen toimintavaluutta tai kirjanpidollinen toimintavaluutta;

’ei-hyväksyttävillä kuluilla’

i)	kuluja, joita konserniyksikölle on kertynyt laittomista maksuista, mukaan lukien lahjukset ja voitelurahat; ja

ii)	kuluja, joita konserniyksikölle on kertynyt sakoista ja seuraamusmaksuista, joiden määrä on vähintään 50 000 euroa tai vastaava määrä siinä toimintavaluutassa, jossa konserniyksikön kirjanpidon nettotulos tai -tappio lasketaan;

’aikaisempaa kautta koskevilla virheillä ja kirjanpitoperiaatteiden muutoksilla’ konserniyksikön tilikauden alussa tehtävää avaavan taseen oman pääoman muutosta, joka johtuu seuraavista:

edellisen tilikauden kirjanpidon nettotuloksen tai -tappion määrittämisessä tapahtuneen sellaisen virheen oikaisu, joka on vaikuttanut kyseisen edeltävän tilikauden määritellyn tuloksen tai tappion laskelmaan, jotka voidaan sisällyttää hyväksyttäviin tuloihin tai kuluihin, paitsi jos tällainen oikaisu on johtanut 25 artiklan mukaisista huomioitavista veroista aiheutuneen velan olennaiseen vähenemiseen; ja

ii)	kirjanpitoperiaatteiden tai -menettelytapojen muutos, joka vaikutti määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseen sisältyneisiin tuloihin tai kuluihin;

h)	’kertyneellä eläkekululla’ kirjanpidon nettotulokseen tai -tappioon sisältyvän eläkevastuuta koskevan kulun ja eläkerahastoon tilikauden osalta maksetun määrän erotusta.

2. Konserniyksikön kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota on oikaistava seuraavien erien määrällä konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion määrittämiseksi:

a)	nettoverokulut;

b)	laskennan ulkopuolelle rajatut osingot;

c)	laskennan ulkopuolelle rajatut luovutusvoitot tai -tappiot;

d)	sisälletyt uudelleenarvostusmenetelmän mukaiset voitot tai tappiot;

e)	voitot tai tappiot 35 artiklan nojalla laskennan ulkopuolelle rajattujen varojen ja velkojen luovutuksista;

f)	epäsymmetriset valuuttakurssivoitot ja -tappiot;

g)	ei-hyväksyttävät kulut;

h)	aikaisempia kausia koskevat virheet ja kirjanpitoperiaatteiden muutokset; ja

i)	kertyneet eläkekulut.

3. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa konserniyksikkö voi korvata määrän, joka on kirjattu kuluksi sen kirjanpitoon tällaisen konserniyksikön sellaisen menon tai kulun osalta, joka on maksettu osakeperusteisella korvauksella, määrällä, joka on sallittu vähennyksenä laskettaessa sen verotettavaa tuloa sen sijaintipaikassa.

Jos osakeoptioiden optio-oikeutta ei ole käytetty, se osakeperusteisista korvauksista syntynyt kustannus tai kulu, joka on vähennetty konserniyksikön kirjanpidon nettotuloksesta tai -tappiosta kaikkien edeltävien tilikausien määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi, on sisällytettävä siihen tilikauteen, jona kyseinen optio on rauennut.

Jos osa osakeperusteisista korvauksista syntyneen kustannuksen tai kulun määrästä on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon sitä tilikautta edeltävinä tilikausina, jona valinta tehdään, konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan on sisällytettävä kyseisenä tilikautena määrä, joka on yhtä suuri kuin seuraavien kokonaismäärien erotus: se osakeperusteisista korvauksista syntyneen kustannuksen tai kulun kokonaismäärä, joka on vähennetty sen määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi kyseisinä edeltävinä tilikausina, ja se osakeperusteisista korvauksista syntyneen kustannuksen tai kulun kokonaismäärä, joka olisi vähennetty sen määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi kyseisinä aiempina tilikausina, jos valinta olisi tehty tällaisina tilikausina.

Valinta tehdään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sitä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkiin samalla lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin sinä vuonna, jona valinta tehdään, ja seuraavina tilikausina.

Sinä tilikautena, jona valinta peruutetaan, maksamattomista osakeperusteisista korvauksista syntyneiden kustannusten tai kulujen määrä, joka on vähennetty valinnan mukaisesti ja joka ylittää kertyneet kirjanpidon mukaiset kulut, on otettava huomioon konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

4. Kaikki eri lainkäyttöalueilla sijaitsevien konserniyksiköiden väliset liiketoimet, joita ei ole kirjattu samaan määrään molempien konserniyksiköiden kirjanpidossa tai jotka eivät ole markkinaehtoperiaatteen mukaisia, oikaistaan siten, että ne ovat samansuuruisia ja markkinaehtoperiaatteen mukaisia.

Tappio, joka aiheutuu varojen myynnistä tai muusta omaisuuden siirrosta kahden samalla lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön välillä ja jota ei ole kirjattu markkinaehtoperiaatteen mukaisesti, on oikaistava markkinaehtoperiaatteen perusteella, jos kyseinen tappio otetaan huomioon määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

Tätä kohtaa sovellettaessa ’markkinaehtoperiaatteella’ tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan konserniyksiköiden väliset liiketoimet kirjataan niiden edellytysten perusteella, jotka olisivat vallinneet riippumattomien yritysten välillä vastaavissa liiketoimissa ja vastaavissa olosuhteissa.

5. Edellä 3 artiklan 38 alakohdassa tarkoitettuja ehdot täyttäviä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä on käsiteltävä tuloina konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa. Ehtoja täyttämättömiä palautukseen oikeuttavia veronhyvityksiä ei ole käsiteltävä tuloina konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

6. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa voitot ja tappiot, jotka liittyvät varoihin ja velkoihin, joihin sovelletaan käyvän arvon laskentaa tai arvon alentumisen laskentaa tilikauden konsolidoidussa tilinpäätöksessä, voidaan määrittää määritellyn tuloksen tai tappion realisoitumisperiaatteen mukaisesti.

Voitot tai tappiot, jotka johtuvat omaisuuserään tai velkaan sovellettavan käyvän arvon laskennan tai arvon alentumisen laskennan soveltamisesta, rajataan ensimmäisen alakohdan mukaisen, konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

Omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvo voiton tai tappion määrittämiseksi ensimmäisen alakohdan mukaisesti on kirjanpitoarvo sinä ajankohtana, jona omaisuuserä hankittiin tai velka syntyi, tai sen tilikauden ensimmäisenä päivänä, jona valinta tehdään, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

Valinta tehdään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkiin konserniyksiköihin lainkäyttöalueella, jota valinta koskee, jollei ilmoittava konserniyksikkö päätä rajata valintaa koskemaan ainoastaan kyseisten konserniyksiköiden aineellista omaisuutta tai sijoitusyksiköitä.

Sinä tilikautena, jona valinta peruutetaan, määrä, joka on yhtä suuri kuin omaisuuserän tai velan käyvän arvon ja omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvon erotus sen tilikauden ensimmäisenä päivänä, jona peruutus tehdään, kyseisen valinnan nojalla määritettynä, on sisällytettävä konserniyksiköiden määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan, jos käypä arvo on suurempi kuin kirjanpitoarvo, tai vähennettävä siitä, jos kirjanpitoarvo on suurempi kuin käypä arvo.

7. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön tilikauden määriteltyä tulosta tai tappiota, joka johtuu siitä, että kyseinen konserniyksikkö luovuttaa kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevaa paikallista aineellista omaisuutta kolmansille osapuolille, jotka eivät ole konsernin jäseniä, voidaan oikaista tässä kohdassa esitetyllä tavalla. Tätä kohtaa sovellettaessa paikallinen aineellinen omaisuus on kiinteää omaisuutta, joka sijaitsee samalla lainkäyttöalueella kuin konserniyksikkö.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta saatavaa nettovoittoa tilikautena, jona valinta tehdään, vähennetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta syntyneellä, kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön nettotappiolla sinä tilikautena, jona valinta tehdään, ja neljänä kyseistä tilikautta edeltävänä tilikautena, jäljempänä ’viiden vuoden jakso’. Nettovoittoa vähennetään ensin viiden vuoden jakson aikaisimpana tilikautena mahdollisesti syntyneellä nettotappiolla. Mahdollinen jäljellä oleva nettovoiton määrä on siirrettävä myöhemmille tilikausille ja siitä on vähennettävä nettotappiot, jotka ovat syntyneet viiden vuoden jakson myöhempinä tilikausina.

Nettovoiton mahdollisesti toisen alakohdan soveltamisen jälkeen jäljellä oleva määrä on jaettava tasan viiden vuoden jaksolle laskettaessa kunkin sellaisen kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota, joka on saanut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta johtuvan nettovoiton sinä tilikautena, jona valinta tehdään. Konserniyksikölle kohdistettavan jäljellä olevan nettovoiton määrän on oltava oikeassa suhteessa kyseisen konserniyksikön nettovoittoon jaettuna kaikkien konserniyksiköiden nettovoitolla.

Jos yksikään lainkäyttöalueen konserniyksikkö ei ole saanut nettovoittoa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta tilikautena, jona valinta tehdään, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu nettovoiton jäljellä oleva määrä on jaettava tasan kullekin kyseisen lainkäyttöalueen konserniyksikölle ja jaettava tasan viiden vuoden jaksolle kunkin tällaisen konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskemiseksi.

Kaikkiin tämän kohdan mukaisiin oikaisuihin, jotka koskevat tilikautta edeltäviä tilikausia, jona valinta tehdään, sovelletaan 29 artiklan 1 kohdan mukaisia oikaisuja. Valinta tehdään vuosittain 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8. Kuluja, jotka liittyvät rahoitusjärjestelyyn, jossa yksi tai useampi konserniyksikkö myöntää luottoa yhdelle tai useammalle muulle saman konsernin konserniyksikölle tai muutoin tekee niihin sijoituksen, jäljempänä ’konsernin sisäinen rahoitusjärjestely’, ei oteta huomioon konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	konserniyksikkö sijaitsee alhaisen verotuksen lainkäyttöalueella tai lainkäyttöalueella, joka olisi ollut alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, jos konserniyksikölle ei olisi kertynyt kyseisiä kuluja;

voidaan kohtuudella ennakoida, että konsernin sisäinen rahoitusjärjestely kasvattaisi niiden kulujen määrää, jotka otetaan huomioon kyseisen konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa, konsernin sisäisen rahoitusjärjestelyn odotettuna kestoaikana ilman, että se johtaisi luottoa myöntävän konserniyksikön, jäljempänä ’osapuoli’, verotettavan tuloksen vastaavaan kasvuun;

c)	osapuoli sijaitsee lainkäyttöalueella, joka ei ole alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, tai lainkäyttöalueella, joka ei olisi ollut alhaisen verotuksen lainkäyttöalue, jos osapuolelle ei olisi kertynyt kuluihin liittyviä tuloja.

9. Konsernin ylin emoyksikkö voi päättää soveltaa konsolidoitua kirjanpitokäsittelyään eliminoidakseen samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien ja verotukselliseen konsolidointiryhmään kuuluvien konserniyksiköiden välisistä liiketoimista syntyvät tuotot, kulut, voitot ja tappiot näiden konserniyksiköiden määriteltyjen nettotulosten tai -tappioiden laskemiseksi.

Valinta tehdään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tilikautena, jona valinta tehdään tai jona se peruutetaan, on tehtävä asianmukaiset oikaisut, jotta määriteltyä tulosta tai tappiota ei oteta huomioon useammin kuin kerran tai jätetä huomiotta tällaisen valinnan tai peruuttamisen vuoksi.

10. Vakuutusyhtiön on rajattava määriteltyä tulostaan tai tappiotaan koskevan laskennan ulkopuolelle määrät, jotka vakuutuksenottajilta veloitetaan veroista, jotka vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottajille maksettavista palautuksista. Vakuutusyhtiön on sisällytettävä määriteltyä tulosta tai tappiota koskeviin laskelmiin kaikki vakuutuksenottajille maksettavat palautukset, joita ei ole otettu huomioon sen kirjanpidon nettotuloksessa tai -tappiossa, siltä osin kuin vastaava vakuutuksenottajille aiheutuvan vastuun kasvu tai väheneminen otetaan huomioon sen kirjanpidon nettotuloksessa tai -tappiossa.

11. Kaikki määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman vähennyksenä ja jotka ovat tulosta kyseisen konserniyksikön vakavaraisuutta koskevien sääntelyvaatimusten mukaisesti liikkeeseen laskemasta instrumentista tehdystä tai tehtävästä voitonjaosta, jäljempänä ’ensisijainen lisäpääoma’, on käsiteltävä kuluna sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa.

Kaikki määrät, jotka kirjataan konserniyksikön oman pääoman lisäyksenä ja jotka ovat tulosta voitonjaoista, jotka on saatu tai jotka on tarkoitus saada konserniyksikön hallussa olevasta ensisijaisesta lisäpääomasta, on sisällytettävä sen määriteltyä tulosta tai tappiota koskevaan laskelmaan.

17 artikla

Kansainvälisen merenkulun tulojen poissulkeminen

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’kansainvälisen merenkulun tuloilla’ nettotuloja, jotka konserniyksikkö saa seuraavista toiminnoista sillä edellytyksellä, että kuljetusta ei suoriteta samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien sisävesiväylien kautta:

i)	matkustajien tai rahdin kuljettaminen aluksella kansainvälisessä liikenteessä, riippumatta siitä, onko alus konserniyksikön omistama, leasingvuokraama vai muulla tavoin sen käytettävissä;

ii)	matkustajien tai rahdin kuljettaminen aluksella kansainvälisessä liikenteessä tilan vuokraamista koskevin järjestelyin;

iii)	matkustajien tai rahdin kuljettamiseen kansainvälisessä liikenteessä käytettävän aluksen antaminen leasingvuokralle täysin varusteltuna, miehistöllä varustettuna ja toimitettuna;

iv)	matkustajien tai rahdin kuljettamiseen kansainvälisessä liikenteessä käytettävän aluksen antaminen leasingvuokralle ilman miehistöä toiselle konserniyksikölle;

v)	osallistuminen pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen meriliikenneyritykseen, joka huolehtii matkustajien tai rahdin kuljettamisesta aluksella kansainvälisessä liikenteessä; ja

vi)	matkustajien tai rahdin kuljettamiseen kansainvälisessä liikenteessä käytettävän aluksen myynti edellyttäen, että alus on ollut konserniyksikön käytössä vähintään yhden vuoden ajan;

’määritellyillä kansainvälisen merenkulun liitännäistuloilla’ nettotuloja, jotka konserniyksikkö saa seuraavista toiminnoista, edellyttäen, että tällainen toiminta liittyy pääasiassa matkustajien tai rahdin kuljettamiseen aluksella kansainvälisessä liikenteessä:

i)	aluksen leasingvuokraaminen ilman miehistöä toiselle laivanvarustusyhtiölle, joka ei ole konserniyksikkö, edellyttäen, että vuokrauksen kesto on enintään kolme vuotta;

ii)	muiden laivanvarustusyhtiöiden kansainvälisen matkan kotimaan osuutta varten kirjoittamien lippujen myynti;

iii)	konttien vuokraaminen ja lyhytaikainen varastointi tai haltuunottomaksut konttien palauttamisen myöhästymisestä;

iv)	insinöörien, huoltohenkilöstön, lastinkäsittelijöiden, ruokahuoltohenkilöstön ja asiakaspalveluhenkilöstön palvelujen tarjoaminen muille laivanvarustusyhtiöille; ja

v)	sijoitustulot, jos tuottoa tuottava sijoitus tehdään erottamattomana osana alusten liikennöintiä koskevaa liiketoimintaa kansainvälisessä liikenteessä.

2. Konserniyksikön kansainvälisestä merenkulusta saamat tulot ja määritellyt kansainvälisen merenkulun liitännäistulot rajataan sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle, jos konserniyksikkö osoittaa, että kaikkien asianomaisten alusten strateginen tai kaupallinen johtaminen tapahtuu tosiasiallisesti siltä lainkäyttöalueelta käsin, jolla konserniyksikkö sijaitsee.

3. Jos konserniyksikön kansainvälisestä merenkulusta saamien tulojen ja määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen laskenta johtaa tappioon, tällainen tappio rajataan konserniyksikön määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

4. Kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen kansainvälisen merenkulun liitännäistulojen yhteenlaskettu määrä ei saa olla yli 50:tä prosenttia kyseisten konserniyksiköiden kansainvälisen merenkulun tuloista.

5. Konserniyksikölle aiheutuvat menot, jotka johtuvat suoraan sen 1 kohdan a alakohdassa luetellusta kansainvälisestä merenkulkutoiminnasta ja sen 1 kohdan b alakohdassa luetellusta kansainvälisestä merenkulun liitännäistoiminnasta, on kohdennettava tällaisiin toimintoihin, jotta voidaan laskea konserniyksikön kansainvälisen merenkulun nettotulot ja määritellyt kansainvälisen merenkulun nettoliitännäistulot.

Konserniyksikölle aiheutuvat menot, jotka johtuvat välillisesti kansainvälisestä merenkulkutoiminnasta ja määritellystä kansainvälisestä meriliikenteen liitännäistoiminnasta, on vähennettävä konserniyksikön tällaisista toiminnoista saamista tuloista, jotta voidaan laskea konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tulot ja määritellyt kansainvälisen merenkulun liitännäistulot sen kyseisestä toiminnasta saamien tulojen perusteella suhteessa sen kokonaistuloihin.

6. Kaikki konserniyksikön kansainvälisen merenkulun tuloihin ja määriteltyihin kansainvälisen merenkulun liitännäistuloihin 5 kohdan mukaisesti kohdistetut suorat ja välilliset menot rajataan sen määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

18 artikla

Määritellyn tuloksen tai tappion kohdentaminen pääyksikön ja kiinteän toimipaikan välillä

1. Jos konserniyksikkö on 3 artiklan 13 alakohdan a, b tai c alakohdassa määritelty kiinteä toimipaikka, sen kirjanpidon nettotulos tai -tappio on kyseisen kiinteän toimipaikan erillisessä kirjanpidossa huomioon otettava nettotulos tai -tappio.

Jos kiinteällä toimipaikalla ei ole erillistä kirjanpitoa, sen kirjanpidon nettotulos tai -tappio on määrä, joka olisi otettu huomioon sen erillisessä kirjanpidossa, jos se olisi laadittu erillisenä ja konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laadinnassa käytetyn tilinpäätösstandardin mukaisesti.

2. Jos konserniyksikkö vastaa 3 artiklan 13 alakohdan a tai b alakohdassa esitettyä kiinteän toimipaikan määritelmää, sen kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota on oikaistava siten, että siinä otetaan huomioon ainoastaan ne tulojen ja kulujen määrät ja erät, jotka sille voidaan lukea sovellettavan verosopimuksen tai sen lainkäyttöalueen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla se sijaitsee, riippumatta veronalaisten tulojen määrästä ja vähennyskelpoisten kulujen määrästä kyseisellä lainkäyttöalueella.

Jos konserniyksikkö vastaa 3 artiklan 13 alakohdan c alakohdassa esitettyä kiinteän toimipaikan määritelmää, sen kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota on oikaistava siten, että siinä otetaan huomioon ainoastaan ne tulojen ja kulujen määrät ja erät, jotka sille olisi voitu lukea OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 7 artiklan mukaisesti.

3. Jos konserniyksikkö vastaa 3 artiklan 13 alakohdan d alakohdassa esitettyä kiinteän toimipaikan määritelmää, sen kirjanpidon nettotuloksen tai -tappion laskentaperusteena on käytettävä niiden tulojen määriä ja eriä, jotka on vapautettu verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla pääyksikkö sijaitsee, ja jotka johtuvat kyseisen lainkäyttöalueen ulkopuolella harjoitetuista liiketoimista, sekä niiden kulujen määriä ja eriä, joita ei vähennetä verotuksessa lainkäyttöalueella, jolla pääyksikkö sijaitsee, ja jotka johtuvat tällaisista liiketoimista.

4. Kiinteän toimipaikan kirjanpidon nettotulosta tai -tappiota ei oteta huomioon määritettäessä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota, paitsi 5 kohdassa säädetyissä tapauksissa.

5. Kiinteän toimipaikan määriteltyä tappiota on käsiteltävä pääyksikön määriteltyä tulosta tai tappiota laskettaessa sen kuluna siltä osin kuin kiinteän toimipaikan tappiota kohdellaan kuluna laskettaessa tällaisen pääyksikön kotimaista verotettavaa tuloa, eikä sitä vähennetä sellaisen kotimaisen verotettavan tulon erästä, jota verotetaan sekä pääyksikön lainkäyttöalueen että kiinteän toimipaikan lainkäyttöalueen lakien nojalla.

Määriteltyä tulosta, jonka kiinteä toimipaikka ansaitsee myöhemmin, on käsiteltävä pääyksikön määriteltynä tuloksena siihen määritellyn tappion määrään asti, jota aiemmin käsiteltiin pääyksikön kuluna ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

19 artikla

Läpivirtaavan yksikön määritellyn tuloksen tai tappion kohdentaminen

1. Läpivirtaavana yksikkönä toimivan konserniyksikön kirjanpidon nettotuloksesta tai -tappiosta on vähennettävä määrä, joka voidaan kohdistaa sen omistajille, jotka eivät ole konsernin yksiköitä ja joilla on omistusosuus tällaisessa läpivirtaavassa yksikössä joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta, paitsi jos

a)	läpivirtaava yksikkö on konsernin ylin emoyksikkö; tai

b)	läpivirtaava yksikkö on a alakohdassa tarkoitetun konsernin ylimmän emoyksikön hallussa joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta.

2. Läpivirtaavana yksikkönä toimivan konserniyksikön kirjanpidon nettotuloksesta tai -tappiosta on vähennettävä toiselle konserniyksikölle kohdistettava kirjanpidon nettotulos tai -tappio.

3. Jos läpivirtaava yksikkö harjoittaa liiketoimintaa kokonaan tai osittain kiinteän toimipaikan kautta, sen kirjanpidon nettotulos tai -tappio, joka jää jäljelle tämän artiklan 1 kohdan soveltamisen jälkeen, on kohdistettava kyseiselle kiinteälle toimipaikalle 18 artiklan mukaisesti.

4. Jos verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö ei ole konsernin ylin emoyksikkö, läpivirtaavan yksikön kirjanpidon nettotulos tai -tappio, joka jää jäljelle 1 ja 3 kohdan soveltamisen jälkeen, on kohdennettava omistaville konserniyksiköille sen mukaan, mikä on niiden omistusosuus läpivirtaavassa yksikössä.

5. Jos läpivirtaava yksikkö on verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö, joka on konsernin ylin emoyksikkö tai käänteinen hybridiyksikkö, mikä tahansa läpivirtaavan yksikön kirjanpidon nettotulos tai -tappio, joka jää jäljelle 1 ja 3 kohdan soveltamisen jälkeen, on kohdennettava konsernin ylimmälle emoyksikölle tai käänteiselle hybridiyksikölle.

6. Tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa on sovellettava erikseen kuhunkin läpivirtaavan yksikön omistusosuuteen.

IV LUKU

OIKAISTUJEN HUOMIOITAVIEN VEROJEN LASKENTA

20 artikla

Huomioitavat verot

1. Konserniyksikön huomioitaviin veroihin kuuluvat seuraavat:

a)	verot, jotka on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon sen tuloista tai voitoista tai sen osuudesta sellaisen konserniyksikön tuloista tai voitoista, jossa sillä on omistusosuus;

b)	verot jaetuista voitoista, oletetuista voitonjaoista ja ehdot täyttävässä voitonjaon verotukseen perustuvassa verojärjestelmässä määrätyt verot muista kuin yritystoiminnan kuluista;

c)	yleisesti sovellettavan yhteisöveron sijasta kannettavat verot; ja

d)	kertyneiden voittovarojen ja yrityksen oman pääoman perusteella kannetut verot, mukaan lukien tuloihin ja omaan pääomaan perustuvat useista komponenteista koostuvat verot.

2. Konserniyksikön huomioitaviin veroihin eivät kuulu seuraavat:

a)	täydennysvero, joka emoyksikölle kertyy ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti;

b)	täydennysvero, joka konserniyksikölle kertyy ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron mukaisesti;

c)	verot, jotka johtuvat oikaisusta, jonka konserniyksikkö on tehnyt ehdot täyttävän aliverotettujen voittojen säännön soveltamisen vuoksi;

d)	ehtoja täyttämätön palautukseen oikeuttava yhtiöveron hyvitys; ja

e)	verot, jotka vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottajille tehtyjen palautusten osalta.

3. Huomioitavien verojen laskennan ulkopuolelle rajataan huomioitavat verot 16 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta paikallisen aineellisen omaisuuden luovutuksesta syntyneestä nettovoitosta tai -tappiosta tilikautena, jona kyseisessä alakohdassa tarkoitettu valinta tehdään.

21 artikla

Oikaistut huomioitavat verot

1. Konserniyksikön tilikauden oikaistut huomioitavat verot määritetään oikaisemalla konserniyksikön kirjanpidon nettotulokseen tai -tappioon kertynyttä kauden verotettavaan tuloon perustuvaa verokulujen summaa tilikauden huomioitavien verojen osalta seuraavasti:

a)	sen huomioitavien verojen lisäysten ja vähennysten nettomäärä tilikaudelta 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b)	22 artiklassa tarkoitettu laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä; ja

c)	omaan pääomaan tai muihin laajan tuloksen eriin kirjattujen huomioitavien verojen lisäykset tai vähennykset, jotka liittyvät määritellyn tuloksen tai tappion laskentaan sisältyviin määriin ja joita verotetaan paikallisten verosääntöjen perusteella.

2. Konserniyksikön tilikauden huomioitavien verojen lisäyksiin on sisällyttävä

a)	kirjanpidon voitosta ennen veroja kuluina kertyneiden huomioitavien verojen määrät;

b)	23 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytetyt määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrät;

c)	niiden tilikautena maksettujen epävarmaan verotukselliseen asemaan liittyvien huomioitavien verojen määrät, jotka on aiemmin rajattu laskennan ulkopuolelle 3 kohdan d alakohdan nojalla; ja

d)	kauden verotettavaan tuloon perustuvan verokulun vähennyksenä kerrytetyn ehdot täyttävän palautukseen oikeuttavan veronhyvityksen hyvityksen tai palautuksen määrät.

3. Konserniyksikön tilikauden huomioitavien verojen vähennyksiin on sisällyttävä

a)	kauden verotettavaan tuloon perustuvan verokulun määrä, joka liittyy III luvun mukaisesti tapahtuvan määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajattuun tuloon;

b)	sellaiset hyvityksen tai palautuksen määrät, jotka liittyvät ehtoja täyttämättömään palautukseen oikeuttavaan veronhyvitykseen ja joita ei ole kirjattu kauden verotettavaan tuloon perustuvan verokulun vähennyksenä;

c)	sellaisten huomioitavien verojen määrät, jotka on palautettu tai hyvitetty konserniyksikölle ja joita ei ole käsitelty kirjanpidossa kauden verotettavaan tuloon perustuvan verokulun oikaisuna, paitsi jos ne liittyvät ehdot täyttävään palautukseen oikeuttavaan veronhyvitykseen;

d)	kauden verotettavaan tuloon perustuvan verokulun määrä, joka liittyy epävarmaan verotukselliseen asemaan; ja

e)	kauden verotettavaan tuloon perustuvan verokulun määrät, joita ei odoteta maksettavan kolmen vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä.

4. Jos huomioitavan veron määrä kuvataan useammassa kuin yhdessä 1, 2 ja 3 kohdan alakohdassa, se otetaan oikaistujen huomioitavien verojen laskennassa huomioon vain kerran.

5. Jos lainkäyttöalueella ei ole määriteltyä nettotulosta tilikauden osalta ja oikaistujen huomioitavien verojen määrä kyseisellä lainkäyttöalueella on negatiivinen ja pienempi kuin vähimmäisverokannalla kerrottua määriteltyä nettotappiota vastaava määrä, jäljempänä ’odotetut oikaistut huomioitavat verot’, oikaistujen huomioitavien verojen määrän ja odotettujen oikaistujen huomioitavien verojen määrän välistä erotusta vastaavaa määrää on käsiteltävä ylimääräisenä täydennysverona kyseisen tilikauden osalta. Ylimääräisen täydennysveron määrä on kohdennettava kullekin lainkäyttöalueen konserniyksikölle 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

22 artikla

Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’vähennyskelvottomalla laskennallisten verokulujen kertymällä’

i)	konserniyksikön kirjanpidossa kertyneitä laskennallisen verokulun muutoksia, jotka liittyvät epävarmaan verotukselliseen asemaan; ja

ii)	konserniyksikön kirjanpidossa kertyneitä laskennallisen verokulun muutoksia, jotka liittyvät konserniyksiköltä saatuihin voitonjakoihin;

’laskennallisiin verosaamisiin sisällyttämättä jätetyllä kertymällä’ sellaisen laskennallisen verovelan lisäyksiä, joka on kirjattu konserniyksikön kirjanpitoon tilikaudelta ja jota ei odoteta maksettavan tämän artiklan 7 kohdassa vahvistetussa määräajassa ja josta ilmoittava konserniyksikkö tekee 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuosittain valinnan olla sisällyttämättä sitä kyseistä tilikautta koskevaan laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään.

2. Jos laskennallisen verokulun laskemisessa sovellettava verokanta on sama tai alempi kuin vähimmäisverokanta, 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin lisättävä laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä on sen kirjanpidossa huomioitavista veroista kertynyt laskennallinen verokulu, jollei tämän artiklan 3–6 kohdan mukaisista oikaisuista muuta johdu.

Jos laskennallisen verokulun laskemisessa sovellettava verokanta on korkeampi kuin vähimmäisverokanta, 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin lisättävä laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärä on sen kirjanpidossa huomioitavista veroista, jotka on laskettu uudelleen vähimmäisverokannan mukaan, kertynyt laskennallinen verokulu, jollei tämän artiklan 3–6 kohdan mukaisista oikaisuista muuta johdu.

3. Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää korotetaan seuraavilla:

a)	tilikauden aikana maksettu vähennyskelvottoman laskennallisten verokulujen kertymän tai laskennallisiin verosaamisiin sisällyttämättä jätetyn kertymän määrä; ja

b)	edellisen tilikauden aikana määritetyn korjatun laskennallisen verovelan määrä, joka on maksettu tilikauden aikana.

4. Jos jonakin tilikautena tappiosta muodostettavaa verosaamista ei kirjata kirjanpitoon, koska kirjaamisedellytykset eivät täyty, laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää on vähennettävä määrällä, joka olisi vähentänyt laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää, jos tilikaudelle olisi kertynyt tappiosta muodostettu verosaaminen.

5. Laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ei saa sisältyä seuraavia:

a)	laskennallisen verokulun määrä sellaisten erien osalta, jotka on rajattu III luvun mukaisesti tapahtuvan määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle;

b)	laskennallisen verokulun määrä, joka liittyy vähennyskelvottomaan laskennalliseen verokulujen kertymään ja laskennallisiin verosaamisiin sisällyttämättä jätettyyn kertymään;

c)	arvonoikaisun tai kirjauksen oikaisun vaikutus laskennalliseen verosaamiseen;

d)	sovellettavan kotimaisen verokannan muutokseen liittyvästä uudelleenlaskennasta johtuva laskennallinen verokulu; ja

e)	veronhyvitysten syntymiseen ja käyttöön liittyvä laskennallinen verokulu.

6. Jos laskennallinen verosaaminen, joka johtuu konserniyksikön määritellystä tappiosta, on kirjattu tilikautena vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, se voidaan laskea uudelleen saman tilikauden vähimmäisverokannan mukaisesti, edellyttäen, että verovelvollinen pystyy osoittamaan, että laskennallisen verosaamisen voidaan katsoa johtuvan määritellystä tappiosta.

Jos laskennallista verosaamista korotetaan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärää on vastaavasti alennettava.

7. Laskennallinen verovelka, joka ei purkaudu ja jonka määrää ei makseta viiden seuraavan tilikauden aikana, on korjattava siltä osin kuin se on huomioitu konserniyksikön laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärässä.

Kuluvalle tilikaudelle määritettyä korjatun laskennallisen verovelan määrää on käsiteltävä vähennyksenä huomioitavaan veroon viidentenä kuluvaa tilikautta edeltävänä tilikautena, ja kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kuluvan tilikauden korjattu laskennallinen verovelka on se lisäyksen määrä laskennallisen verovelan luokassa, joka sisältyi viidentenä nykyistä tilikautta edeltävänä tilikautena laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään ja joka ei ole purkautunut kuluvan tilikauden viimeisen päivän loppuun mennessä.

8. Poiketen siitä, mitä 7 kohdassa säädetään, jos laskennallinen verovelka on laskennallisen verokulun kertymän korjausta koskeva poikkeus, sitä ei saa korjata, vaikka se ei purkaudu tai sitä ei makseta viiden seuraavan vuoden aikana. Laskennallisen verokulun kertymän korjausta koskeva poikkeus on kertyneen verokulun määrä, joka johtuu siihen liittyvien laskennallisten verovelkojen muutoksista seuraavien erien osalta:

a)	aineellisen omaisuuden menojen kattamista koskevat vähennyserät;

b)	menot, jotka aiheutuvat valtion myöntämästä luvasta tai vastaavasta järjestelystä, joka koskee kiinteän omaisuuden käyttöä tai luonnonvarojen hyödyntämistä ja johon liittyy merkittäviä investointeja aineelliseen omaisuuteen;

c)	tutkimus- ja kehittämiskulut;

d)	käytöstäpoistamis- ja kunnostuskustannukset;

e)	realisoitumattomien nettovoittojen käypään arvoon arvostaminen;

f)	valuuttakurssimuutoksista syntyneet nettovoitot;

g)	vakuutusvaraukset ja vakuutussopimusten lykätyt aktivoidut hankintamenot;

h)	konserniyksikön kanssa samalla lainkäyttöalueella sijaitsevan aineellisen omaisuuden myynnistä saatavat voitot, jotka sijoitetaan uudelleen aineelliseen omaisuuteen samalla lainkäyttöalueella; ja

i)	kirjanpitoperiaatteiden muutosten vuoksi kertyneet lisämäärät a–h alakohdassa lueteltujen erien osalta.

23 artikla

Määriteltyä tappiota koskeva valinta

1. Poiketen siitä, mitä 22 artiklassa säädetään, ilmoittava konserniyksikkö voi valita muodostavansa lainkäyttöalueelle verosaamisen määritellyn tappion perusteella; jos tämä valinta tehdään, määritellystä tappiosta muodostettu verosaaminen on määritettävä jokaiselle tilikaudelle, jona lainkäyttöalueelle muodostuu määritelty nettotappio. Tätä varten määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen on oltava yhtä suuri kuin lainkäyttöalueen tilikauden määritelty nettotappio kerrottuna vähimmäisverokannalla.

Määriteltyä tappiota koskevaa valintaa ei voida tehdä lainkäyttöalueelle, jolla on 40 artiklan mukainen ehdot täyttävä voitonjaon verotukseen perustuva verojärjestelmä.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritettyä määritellystä tappiosta muodostettua verosaamista on käytettävä minä tahansa myöhempänä tilikautena, jona lainkäyttöalueella on määriteltyä nettotulosta, määrä, joka vastaa vähimmäisverokannalla kerrottua määriteltyä nettotulosta tai, jos tämä on pienempi, käytettävissä olevan määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrää.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritellystä tappiosta muodostetusta verosaamisesta on vähennettävä tilikauden aikana käytetty määrä, ja saldo on siirrettävä seuraaville tilikausille.

4. Jos tappiota koskeva valinta peruutetaan, jäljelle jäävän 1 kohdan mukaisesti määritelty määritellystä tappiosta muodostetun verosaamisen määrä on vähennettävä nollaan sen ensimmäisen tilikauden ensimmäisestä päivästä, jona määriteltyä tappiota koskeva valinta ei enää ole sovellettavissa.

5. Määriteltyä tappiota koskeva valinta on ilmoitettava monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin 44 artiklassa tarkoitetussa ensimmäisessä täydennysverotietoja koskevassa ilmoituksessa, joka sisältää lainkäyttöalueen, jonka osalta valinta tehdään.

6. Jos läpivirtaava yksikkö, joka on monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö, tekee tämän artiklan mukaisen määriteltyä tappiota koskevan valinnan, määritellystä tappiosta muodostettu verosaaminen on laskettava ottamalla huomioon läpivirtaavan yksikön määritelty tappio 38 artiklan 3 kohdan mukaisen vähennyksen jälkeen.

24 artikla

Tietyntyyppisille konserniyksiköille aiheutuneiden huomioitavien verojen erityiskohdentaminen

1. Kiinteälle toimipaikalle on kohdennettava niiden huomioitavien verojen määrä, jotka sisältyvät konserniyksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät kyseisen kiinteän toimipaikan määriteltyyn tulokseen tai tappioon.

2. Omistavalle konserniyksikölle on kohdennettava niiden huomioitavien verojen määrä, jotka sisältyvät verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti kyseiselle omistavalle konserniyksikölle kohdennettuun määriteltyyn tulokseen tai tappioon.

3. Konserniyksikölle on kohdennettava mahdollisten huomioitavien verojen määrä, joka sisältyy sen suorien tai välillisten omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti ja joka koskee niiden osuutta ulkomaisen väliyhtiön tuloksesta.

4. Konserniyksikölle, joka on hybridiyksikkö, on kohdennettava mahdolliset huomioitavat verot, jotka sisältyvät omistavan konserniyksikön kirjanpitoon ja jotka liittyvät hybridiyksikön määriteltyyn tulokseen.

’Hybridiyksiköllä’ tarkoitetaan yksikköä, jota kohdellaan erillisenä henkilönä sen lainkäyttöalueen tuloverotuksessa, jolla yksikkö sijaitsee, mutta verotuksellisesti läpinäkyvänä sillä lainkäyttöalueella, jolla sen omistaja sijaitsee.

5. Konserniyksikölle, joka on jakanut voittoa tilikauden aikana, on kohdistettava huomioitavien verojen määrä, joka on kertynyt tällaisesta voitonjaosta sen suorien omistavien konserniyksiköiden kirjanpitoon.

6. Konserniyksikön, jolle on kohdennettu huomioitavia veroja 3 ja 4 kohdan mukaisesti passiivisesta tulosta, on sisällytettävä tällaiset huomioitavat verot oikaistuihin huomioitaviin veroihinsa määränä, joka vastaa tällaisista passiivisista tuloista kohdennettuja huomioitavia veroja.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun konserniyksikön on sisällytettävä oikaistuihin huomioitaviin veroihinsa määrä, joka saadaan kertomalla lainkäyttöalueella sovellettava täydennysveroprosentti konserniyksikön passiivisen tulon määrällä, joka sisältyy ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmään tai verotuksen läpinäkyvyyttä koskevaan sääntöön, jos tulos on pienempi kuin ensimmäisen alakohdan mukaisesti määritetty määrä. Tätä alakohtaa sovellettaessa lainkäyttöalueen täydennysveroprosentti määritetään ottamatta huomioon sellaisia huomioitavia veroja, joita tällaisista passiivisista tuloista on aiheutunut omistavalle konserniyksikölle.

Tämän kohdan soveltamisen jälkeen jäljelle jääviä omistavalle konserniyksikölle kyseisistä passiivisista tuloista aiheutuneita huomioitavia veroja ei kohdenneta 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

Tässä kohdassa ’passiivisilla tuloilla’ tarkoitetaan seuraavia määriteltyyn tulokseen sisältyviä tuloeriä siltä osin kuin omistavaa konserniyksikköä on verotettu ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmän mukaisesti tai johtuen omistusosuudesta hybridiyksikössä:

a)	osinko ja vastaavat;

b)	korko ja vastaavat;

vuokra;

rojalti;

e)	elinkorko; tai

f)	nettovoitot sellaisista omaisuuslajeista, jotka tuottavat a–e alakohdassa kuvattuja tuloja.

7. Jos kiinteän toimipaikan määriteltyä tulosta käsitellään pääyksikön määriteltynä tuloksena 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti, kaikkia huomioitavia veroja, jotka syntyvät sillä lainkäyttöalueella, jolla kiinteä toimipaikka sijaitsee, ja jotka liittyvät tällaisiin tuloihin, on käsiteltävä pääyksikön huomioitavina veroina sen määrän osalta, joka ei ylitä tällaista tuloa kerrottuna sen lainkäyttöalueen tavanomaista tuloa koskevalla korkeimmalla verokannalla, jolla pääyksikkö sijaitsee.

25 artikla

Ilmoituksen tekemisen jälkeiset oikaisut ja verokannan muutokset

1. Jos konserniyksikkö kirjaa huomioitavien verojensa oikaisun kirjanpitoonsa jonkin edellisen tilikauden osalta, tällaista oikaisua on käsiteltävä sen tilikauden huomioitavien verojen oikaisuna, jonka aikana oikaisu tehdään, paitsi jos oikaisu liittyy tilikauteen, jona lainkäyttöalueen huomioitavat verot vähenevät.

Jos huomioitavat verot, jotka sisältyivät konserniyksikön edellisen tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin, vähenevät, kyseisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti vähentämällä oikaistuja huomioitavia veroja huomioitavien verojen vähennyksen määrällä. Tilikauden ja kaikkien edeltävien tilikausien määriteltyä tulosta on oikaistava vastaavasti.

Kun ilmoittava konserniyksikkö tekee vuosittain valinnan 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti, huomioitavien verojen epäolennaisia vähennyksiä voidaan käsitellä sen tilikauden huomioitavien verojen oikaisuna, jona oikaisu tehdään. Huomioitavien verojen epäolennainen vähennys on alle 1 000 000 euron yhteenlaskettu vähennys lainkäyttöalueelle tilikauden osalta määritetyistä oikaistuista huomioitavista veroista.

2. Jos sovellettavaa kotimaista verokantaa alennetaan alle vähimmäisverokannan ja tällainen vähennys aiheuttaa laskennallisen verokulun, kyseisen laskennallisen verokulun määrää on käsiteltävä oikaisuna konserniyksikön verovelkaan, joka liittyy huomioitaviin veroihin, jotka otetaan huomioon 21 artiklan mukaisesti edeltävän tilikauden osalta.

3. Jos laskennallinen verokulu on otettu huomioon vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla ja sovellettavaa verokantaa myöhemmin korotetaan, tällaisesta korotuksesta johtuvaa laskennallisten verokulujen määrää on käsiteltävä maksun yhteydessä oikaisuna konserniyksikön verovelkaan, joka liittyy huomioitaviin veroihin, jotka on otettu huomioon edelliseltä tilikaudelta 21 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan mukainen oikaisu ei saa ylittää määrää, joka vastaa vähimmäisverokannan mukaisesti uudelleen laskettua laskennallista verokulua.

4. Jos yli 1 000 000:aa euroa konserniyksikön kauden verotettavaan tuloon perustuvaksi verokuluksi kertyneestä määrästä, joka sisältyy tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin, ei makseta kolmen vuoden kuluessa kyseisen tilikauden päättymisestä, sen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero, jona maksamaton määrä vaadittiin huomioitavana verona, lasketaan uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättämällä tällainen maksamaton määrä oikaistujen huomioitavien verojen ulkopuolelle.

V LUKU

TOSIASIALLISEN VEROASTEEN JA TÄYDENNYSVERON LASKENTA

26 artikla

Tosiasiallisen veroasteen määrittäminen

1. Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallinen veroaste lasketaan kunkin tilikauden ja kunkin lainkäyttöalueen osalta edellyttäen, että lainkäyttöalueella on määriteltyä nettotulosta, seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa konserniyksiköiden oikaistut huomioitavat verot ovat kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden IV luvun mukaisesti määriteltyjen oikaistujen huomioitavien verojen summa.

2. Lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määritelty nettotulos tai -tappio määritetään tilikauden osalta seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

a)	konserniyksiköiden määritelty tulos on kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen tulosten, jotka on määritelty III luvun mukaisesti, mahdollinen positiivinen summa;

b)	konserniyksiköiden määritellyt tappiot ovat kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen tappioiden, jotka on määritelty III luvun mukaisesti, summa.

3. Konserniyksiköiden, jotka ovat sijoitusyksiköitä, oikaistut huomioitavat verot ja määritellyt tulokset tai tappiot rajataan 1 kohdan mukaisesti tapahtuvan tosiasiallisen veroasteen laskennan ja 2 kohdan mukaisesti tapahtuvan määritellyn nettotuloksen laskennan ulkopuolelle.

4. Kunkin asuinpaikattoman konserniyksikön tosiasiallinen veroaste on laskettava kunkin tilikauden osalta erillään kaikkien muiden konserniyksiköiden tosiasiallisesta veroasteesta.

27 artikla

Täydennysveron laskenta

1. Jos sellaisen lainkäyttöalueen tosiasiallinen veroaste, jolla konserniyksiköt sijaitsevat, on alempi kuin tilikauden vähimmäisverokanta, monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on laskettava täydennysvero erikseen kunkin sellaisen konserniyksikkönsä osalta, jonka määritelty tulos sisältyy kyseisen lainkäyttöalueen määritellyn nettotuloksen laskentaan. Täydennysvero lasketaan lainkäyttöaluekohtaisesti.

2. Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysveroprosentti on mahdollinen positiivinen prosenttiyksiköiden ero, joka lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa tosiasiallinen veroaste on 26 artiklan mukaisesti laskettu veroaste.

3. Lainkäyttöalueen tilikauden täydennysvero on mahdollinen positiivinen määrä, joka lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

a)	ylimääräinen täydennysvero on 29 artiklan mukaisesti tilikaudelle määritetty veron määrä;

b)	kotimainen täydennysvero on tilikauden veron määrä, joka on määritetty 11 artiklan mukaisesti tai kolmannen maan lainkäyttöalueen ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron perusteella.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun tilikauden lainkäyttöalueen ylijäämävoitto on mahdollinen positiivinen summa, joka lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

a)	määritelty nettotulos on lainkäyttöalueelle 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetty tulos;

b)	substanssiperusteinen tulon rajaus on lainkäyttöalueelle 28 artiklan mukaisesti määritetty määrä.

5. Konserniyksikön kuluvan tilikauden täydennysvero lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

a)	lainkäyttöalueen konserniyksikön määritelty tulos tilikauden osalta on III luvun mukaisesti määritetty tulos;

b)	kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden yhteenlaskettu määritelty tulos tilikauden osalta on kaikkien lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden määriteltyjen tulosten summa tilikauden osalta.

6. Jos lainkäyttöalueen täydennysvero johtuu 29 artiklan 1 kohdan mukaisesta uudelleenlaskennasta ja lainkäyttöalueella ei ole määriteltyä nettotulosta tilikauden osalta, täydennysvero on kohdennettava kullekin konserniyksikölle käyttäen tämän artiklan 5 kohdassa esitettyä kaavaa, joka perustuu konserniyksiköiden määriteltyihin tuloksiin niiltä tilikausilta, joilta 29 artiklan 1 kohdan mukaiset uudelleenlaskelmat tehdään.

7. Kunkin asuinpaikattoman konserniyksikön täydennysvero on laskettava kunkin tilikauden osalta erillään kaikkien muiden konserniyksiköiden täydennysverosta.

28 artikla

Substanssiperusteinen tulon rajaus

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’huomioon otettavilla työntekijöillä’ konserniyksikön kokoaikaisia tai osa-aikaisia työntekijöitä ja riippumattomia toimeksisaajia, jotka osallistuvat monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tavanomaiseen toimintaan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ohjauksessa ja valvonnassa;

’huomioon otettavilla henkilöstömenoilla’ palkansaajakorvauksista aiheutuvia menoja, mukaan lukien palkat ja muut menot, jotka merkitsevät työntekijälle suoraa ja erillistä henkilökohtaista etua, kuten sairausvakuutus- ja eläkemaksut, työnantajamaksut ja työllisyysverot sekä työnantajan sosiaaliturvamaksut;

’huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella’

i)	lainkäyttöalueella sijaitsevia aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä;

ii)	lainkäyttöalueella sijaitsevia luonnonvaroja;

iii)	vuokralle ottajan oikeutta käyttää lainkäyttöalueella sijaitsevaa aineellista omaisuutta; ja

iv)	julkishallinnon myöntämää lupaa tai vastaavaa järjestelyä, joka koskee kiinteän omaisuuden käyttöä tai luonnonvarojen hyödyntämistä ja johon liittyy merkittäviä investointeja aineelliseen omaisuuteen.

2. Jollei monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ilmoittava konserniyksikkö tee 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti valintaa olla soveltamatta tilikauden osalta substanssiperusteista tulon rajausta, lainkäyttöalueen määriteltyä nettotulosta on alennettava täydennysveron laskennassa määrällä, joka on yhtä suuri kuin tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön henkilöstömenojen vähennyserän ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun aineellisen omaisuuden vähennyserän summa.

3. Lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön henkilöstömenojen vähennyserän on oltava viisi prosenttia sellaisten huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavista henkilöstömenoista, jotka suorittavat tehtäviä monikansallisessa konsernissa tai suuressa kotimaisessa konsernissa kyseisellä lainkäyttöalueella, lukuun ottamatta huomioon otettavia henkilöstömenoja, jotka

a)	on aktivoitu ja sisällytetty huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvoon;

b)	liittyvät tuloihin, jotka rajataan 17 artiklan mukaisesti laskennan ulkopuolelle.

4. Lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön aineellisen omaisuuden vähennyserä on viisi prosenttia lainkäyttöalueella sijaitsevan laskennassa huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvosta, lukuun ottamatta seuraavia:

a)	myytävänä, vuokrattavana tai sijoitustarkoituksessa pidettävän omaisuuden, mukaan lukien maa-alueet ja rakennukset, kirjanpitoarvo;

b)	sellaisen aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo, jota käytetään 17 artiklan mukaisesti laskennan ulkopuolelle rajattujen tulojen saamiseksi.

5. Sovellettaessa 4 kohtaa huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvo on konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laatimista varten tilikauden alussa ja lopussa kirjatun huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon keskiarvo vähennettynä kertyneillä poistoilla, kuoletuksilla ja vähenemillä ja lisättynä henkilöstömenojen aktivoinnista johtuvalla määrällä.

6. Sovellettaessa 3 ja 4 kohtaa konserniyksikön, joka on kiinteä toimipaikka, huomioon otettavilla henkilöstömenoilla ja huomioon otettavalla aineellisella omaisuudella tarkoitetaan niitä, jotka sisältyvät sen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiseen erilliseen kirjanpitoon, edellyttäen, että huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin kiinteä toimipaikka.

Pääyksikön huomioon otettavissa henkilöstömenoissa ja huomioon otettavassa aineellisessa omaisuudessa ei tule ottaa huomioon kiinteän toimipaikan huomioon otettavia henkilöstömenoja eikä huomioon otettavaa aineellista omaisuutta.

Jos kiinteän toimipaikan tulot on kokonaan tai osittain rajattu laskennan ulkopuolelle 19 artiklan 1 kohdan ja 38 artiklan 5 kohdan nojalla, tällaisen kiinteän toimipaikan huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan samassa suhteessa tämän artiklan mukaisen monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia koskevan laskennan ulkopuolelle.

7. Läpivirtaavan yksikön maksamat huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavat henkilöstömenot ja sen omistama huomioon otettava aineellinen omaisuus, joita ei ole kohdennettu 6 kohdan mukaisesti, on kohdennettava seuraaviin:

a)	läpivirtaavan yksikön omistavat konserniyksiköt suhteessa niille 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti kohdennettuun määrään edellyttäen, että huomioon otettavat työntekijät ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat omistavien konserniyksiköiden lainkäyttöalueella; ja

läpivirtaava yksikkö, jos se on konsernin ylin emoyksikkö, vähennettynä suhteessa tuloon, joka rajataan 38 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan mukaisesti läpivirtaavan yksikön määritellyn tuloksen laskennan ulkopuolelle, edellyttäen, että huomioon otettavat työntekijät ja huomioon otettava aineellinen omaisuus sijaitsevat läpivirtaavan yksikön lainkäyttöalueella.

Kaikki muut läpivirtaavan yksikön huomioon otettavat henkilöstömenot ja huomioon otettava aineellinen omaisuus rajataan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin substanssiperusteista tulon rajausta koskevan laskennan ulkopuolelle.

8. Kunkin asuinpaikattoman konserniyksikön substanssiperusteinen tulon rajaus on laskettava kunkin tilikauden osalta erillään kaikkien muiden konserniyksiköiden substanssiperusteisesta tulon rajauksesta.

9. Tämän artiklan mukaisesti laskettu substanssiperusteinen tulon rajaus ei sisällä konserniyksiköiden, jotka ovat sijoitusyksiköitä kyseisellä lainkäyttöalueella, henkilöstömenojen vähennyseriä eikä aineellisen omaisuuden vähennyseriä.

29 artikla

Ylimääräinen täydennysvero

1. Jos 11 artiklan 3 kohdan, 16 artiklan 7 kohdan, 22 artiklan 6 kohdan, 25 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 40 artiklan 5 kohdan nojalla huomioitaviin veroihin tai määriteltyihin tuloksiin tai tappioihin tehty oikaisu johtaa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron uudelleenlaskentaan edeltävältä tilikaudelta, tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava uudelleen 26, 27 ja 28 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tällaisesta uudelleenlaskennasta johtuvaa lisätäydennysveron määrää on pidettävä 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylimääräisenä täydennysverona sen tilikauden osalta, jonka aikana uudelleenlaskenta tehdään.

2. Jos tilikauden osalta lainkäyttöalueella on ylimääräinen täydennysvero mutta ei määriteltyä nettotulosta, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määritelty tulos on määrä, joka vastaa tällaisille konserniyksiköille 27 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti kohdennettua täydennysveroa jaettuna vähimmäisverokannalla.

3. Jos 21 artiklan 5 kohdan nojalla on maksettava ylimääräistä täydennysveroa, kunkin lainkäyttöalueella sijaitsevan konserniyksikön määritelty tulos on määrä, joka vastaa kyseiselle konserniyksikölle kohdennettua täydennysveroa jaettuna vähimmäisverokannalla. Kohdentaminen tehdään kullekin konserniyksikölle määräsuhteessa seuraavan kaavan mukaisesti:

Ylimääräinen täydennysvero voidaan kohdentaa ainoastaan sellaisille konserniyksiköille, jotka kirjaavat oikaistun huomioitavan veron määrän, joka on pienempi kuin nolla ja pienempi kuin tällaisten konserniyksiköiden määritelty tulos tai tappio kerrottuna vähimmäisverokannalla.

4. Jos konserniyksikölle kohdennetaan ylimääräistä täydennysveroa tämän artiklan ja 27 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, tällaista konserniyksikköä on kohdeltava II lukua sovellettaessa matalasti verotettuna konserniyksikkönä.

30 artikla

De minimis -poikkeus

1. Poiketen siitä, mitä 26–29 ja 31 artiklassa säädetään, ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueella sijaitsevista konserniyksiköistä maksettava tilikauden täydennysvero on nolla, jos kyseisenä tilikautena

a)	kaikkien tällaisella lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden keskimääräinen määritelty tuotto on alle 10 000 000 euroa; ja

b)	kaikkien tällaisella lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden keskimääräinen määritelty tulos tai tappio on tappiollinen tai on alle 1 000 000 euroa.

Valinta tehdään vuosittain 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio on lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden ja kahden edeltävän tilikauden keskimääräinen määritelty tuotto tai keskimääräinen määritelty tulos tai tappio.

Jos lainkäyttöalueella ei ole konserniyksiköitä, joilla on edeltävänä tai sitä edeltävänä, tai molempina, tilikautena tai tilikausina ollut määriteltyä tuottoa tai määriteltyä tappiota, kyseiset tilikaudet on rajattava kyseisen lainkäyttöalueen keskimääräisen määritellyn tuoton tai määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle.

3. Lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden määritellyt tuotot ovat kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden kaikkien tuottojen summa, josta on vähennetty tai johon on lisätty III luvun mukaisesti tehdyt oikaisut.

4. Lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tilikauden määritelty tulos tai tappio on kyseisen lainkäyttöalueen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettu määritelty nettotulos tai -tappio.

5. Edellä 1–4 kohdassa säädettyä de minimis -poikkeusta ei sovelleta asuinpaikattomiin konserniyksiköihin eikä sijoitusyksiköihin. Tällaisten yksiköiden tuotot ja määritelty tulos tai tappio rajataan de minimis -poikkeuksen laskennan ulkopuolelle.

31 artikla

Vähemmistöomistuksessa olevat konserniyksiköt

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

a)	’vähemmistöomistuksessa olevalla konserniyksiköllä’ konserniyksikköä, jossa konsernin ylimmän emoyksikön suora tai välillinen omistusosuus on enintään 30 prosenttia;

’vähemmistöomistuksessa olevalla emoyksiköllä’ vähemmistöomistuksessa olevaa konserniyksikköä, jolla on suoraan tai välillisesti määräysvallan tuottava osuus toisessa vähemmistöomistuksessa olevassa konserniyksikössä, paitsi jos ensin mainitun vähemmistöomistuksessa olevan konserniyksikön määräysvallan tuottava osuus on suoraan tai välillisesti toisen vähemmistöomistuksessa olevan konserniyksikön hallussa;

c)	’vähemmistöomistuksessa olevalla alakonsernilla’ vähemmistöomistuksessa olevaa emoyksikköä ja sen vähemmistöomistuksessa olevia tytäryrityksiä; ja

d)	’vähemmistöomistuksessa olevalla tytäryrityksellä’ vähemmistöomistuksessa olevaa konserniyksikköä, jonka määräysvallan tuottava osuus on suoraan tai välillisesti vähemmistöomistuksessa olevan emoyksikön hallussa.

2. Lainkäyttöalueen tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron laskemista III–VII luvun mukaisesti vähemmistöomistuksessa olevan alakonsernin jäsenten osalta sovelletaan ikään kuin kukin vähemmistöomistuksessa oleva alakonserni olisi erillinen monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni.

Vähemmistöomistuksessa olevan alakonsernin jäsenten oikaistut huomioitavat verot ja määritellyt tulokset tai tappiot rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää, joka lasketaan 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja määritettäessä määriteltyä nettotulosta, joka lasketaan 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Sellaisen vähemmistöomistuksessa olevan konserniyksikön tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero, joka ei ole vähemmistöomistuksessa olevan alakonsernin jäsen, lasketaan yksikkökohtaisesti III–VII luvun mukaisesti.

Vähemmistöomistuksessa olevan konserniyksikön oikaistut huomioitavat verot ja määritelty tulos tai tappio rajataan laskennan ulkopuolelle määritettäessä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin tosiasiallisen veroasteen jäljelle jäävää määrää, joka lasketaan 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja määritettäessä määriteltyä nettotulosta, joka lasketaan 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa ei sovelleta vähemmistöomistuksessa olevaan konserniyksikköön, joka on sijoitusyksikkö.

32 a artikla

Safe harbour -järjestelmä

Poiketen siitä, mitä 26–31 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa lainkäyttöalueella sijaitsevan konsernin maksettavaksi tulevan tilikauden täydennysveron katsotaan olevan nolla, jos kyseisellä lainkäyttöalueetta sijaitsevien konserniyksiköiden tosiasiallinen verotuksen taso täyttää safe harbour -järjestelmää koskevan määritellyn kansainvälisen sopimuksen ehdot.

Ensimmäistä kohtaa sovellettaessa ’safe harbour -järjestelmää koskevalla määritellyllä kansainvälisellä sopimuksella’ tarkoitetaan kansainvälisten sääntöjen ja ehtojen kokonaisuutta, jolle kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet suostumuksensa ja jonka nojalla tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville konserneille annetaan mahdollisuus päättää, että ne hyödyntävät lainkäyttöalueen osalta yhtä tai useampaa safe harbour -järjestelmää.

VI LUKU

YRITYSTEN UUDELLEENJÄRJESTELYÄ JA HOLDING-RAKENTEITA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

33 artikla

Konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon soveltaminen konsernien sulautumisiin ja jakautumisiin

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan:

’sulautumisella’ järjestelyä, jossa

i)	kaikki tai lähes kaikki kahteen tai useampaan eri konserniin kuuluvat konsernin yksiköt saatetaan yhteisen määräysvallan alle siten, että niistä muodostuu yhdistetyn konsernin yksiköitä; tai

ii)	yksikkö, joka ei ole minkään konsernin jäsen, saatetaan toisen yksikön tai konsernin kanssa yhteisen määräysvallan alle siten, että niistä muodostuu yhdistetyn konsernin yksiköitä;

b)	’jakautumisella’ järjestelyä, jossa samaan konserniin kuuluvat konsernin yksiköt erotetaan kahteen tai useampaan eri konserniin, joita sama konsernin ylin emoyksikkö ei enää konsolidoi tilinpäätökseensä.

2. Jos vähintään kaksi konsernia sulautuu yhdeksi konserniksi jonakin viimeisistä neljästä peräkkäisestä testaustilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta, 2 artiklassa tarkoitetun monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon katsotaan täyttyneen miltä tahansa sulautumista edeltäneeltä tilikaudelta, jos sen kuhunkin konsolidoituun tilinpäätökseen sisältyvien tuottojen summa kyseiseltä tilikaudelta on vähintään 750 000 000 euroa.

3. Jos yksikkö, joka ei ole konsernin jäsen, jäljempänä ’kohde’, sulautuu yksikön tai konsernin, jäljempänä ’vastaanottava yksikkö’, kanssa testaustilikauden aikana eikä kohteella eikä vastaanottavalla yksiköllä ollut konsolidoitua tilinpäätöstä minään viimeisistä neljästä peräkkäisestä testaustilikautta välittömästi edeltävästä tilikaudesta, monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon katsotaan täyttyneen kyseiseltä kaudelta, jos sen kuhunkin tilinpäätökseen tai konsolidoituun tilinpäätökseen sisältyvien tuottojen summa kyseiseltä tilikaudelta on vähintään 750 000 000 euroa.

4. Jos yksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni jakautuu kahteen tai useampaan konserniin, jäljempänä ’jakautunut konserni’, jakautuneen konsernin konsolidoitujen tuottojen kynnysarvon katsotaan täyttyneen

a)	jakautumisen jälkeen päättyneen ensimmäisen testaustilikauden osalta, jos jakautuneella konsernilla on kyseisenä tilikautena vähintään 750 000 000 euron vuotuiset tuotot;

b)	jakautumisen jälkeen päättyneiden toisen, kolmannen ja neljännen testaustilikauden osalta, jos jakautuneella konsernilla on vähintään 750 000 000 euron vuotuiset tuotot vähintään kahtena kyseisistä tilikausista.

34 artikla

Monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin liittyvät ja siitä eroavat yksiköt

1. Jos yksiköstä, jäljempänä ’kohde’, tulee monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva konserniyksikkö tai se lakkaa olemasta sellainen, koska kohteen suora tai välillinen omistusosuus siirretään tai kohteesta tulee uuden konsernin ylin emoyksikkö tilikauden, jäljempänä ’hankintavuosi’, aikana, kohdetta on kohdeltava monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsenenä tätä direktiiviä sovellettaessa edellyttäen, että osa sen varoista, veloista, tuloista, kuluista ja kassavirroista sisällytetään rivi riviltä konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoituun tilinpäätökseen hankintavuonna.

Kohteen tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero on laskettava 2–8 kohdan mukaisesti.

2. Hankintavuonna monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on tätä direktiiviä sovellettaessa otettava huomioon ainoastaan kohteen kirjanpidon nettotulos tai -tappio ja oikaistut huomioitavat verot, jotka sisältyvät konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoituun tilinpäätökseen.

3. Hankintavuonna ja kunakin sitä seuraavana tilikautena kohteen määritellyn tuloksen tai tappion ja oikaistujen huomioitavien verojen on perustuttava sen varojen ja velkojen historialliseen kirjanpitoarvoon.

4. Hankintavuonna 28 artiklan 3 kohdan mukaisessa kohteen huomioon otettavien henkilöstömenojen laskennassa on otettava huomioon ainoastaan menot, jotka on otettu huomioon konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä.

5. Kohteen huomioon otettavan aineellisen omaisuuden kirjanpitoarvon laskentaa 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti on tarvittaessa oikaistava suhteessa ajanjaksoon, jona kohde oli monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen hankintavuonna.

6. Edellä 23 artiklassa tarkoitetusta määritellystä tappiosta muodostettua verosaamista lukuun ottamatta vastaanottavan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on otettava monikansallisten konsernien tai suurten kotimaisten konsernien välillä siirtyvät kohteen laskennalliset verosaamiset ja laskennalliset verovelat huomioon samalla tavalla ja samassa laajuudessa kuin jos vastaanottavalla monikansallisella konsernilla tai suurella kotimaisella konsernilla olisi kyseisten varojen ja velkojen syntyessä ollut määräysvalta kohteessa;

7. Kohteen laskennallisia verovelkoja, jotka on aiemmin sisällytetty sen laskennallisten verojen oikaisun kokonaismäärään, käsitellään 22 artiklan 7 kohtaa sovellettaessa luovuttavan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin purkamina ja vastaanottavasta monikansallisesta konsernista tai suuresta kotimaisesta konsernista aiheutuvina hankintavuonna, paitsi että tällaisessa tapauksessa mahdollinen myöhempi 22 artiklan 7 kohdan mukainen huomioitavien verojen vähennys tulee voimaan sinä vuonna, jona määrä oikaistaan.

8. Jos kohde on emoyksikkö ja se on kahden tai useamman monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksikkö hankintavuoden aikana, sen on sovellettava erikseen tuloksilukemissääntöä sille kohdennettaviin osuuksiin kunkin monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin osalta määritettyjen matalasti verotettujen konserniyksiköiden täydennysverosta.

9. Poiketen siitä, mitä 1–8 kohdassa säädetään, kohteessa määräysvallan tuottavan osuuden hankintaa tai luovutusta on käsiteltävä varojen ja velkojen hankintana tai luovutuksena, jos lainkäyttöalueella, jossa kohde sijaitsee, tai verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön tapauksessa lainkäyttöalueella, jossa varat sijaitsevat, käsitellään kyseisen määräysvallan tuottavan osuuden hankintaa tai luovutusta samalla tai vastaavalla tavalla varojen ja velkojen hankintana tai luovutuksena ja määrätään myyjälle huomioitava vero, joka perustuu veron perustan ja määräysvallan tuottavasta osuudesta tai varojen ja velkojen käyvästä arvosta maksetun vastikkeen väliseen erotukseen.

35 artikla

Varojen ja velkojen siirto

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’uudelleenjärjestelyllä’ muodonmuutosta tai varojen ja velkojen siirtoa esimerkiksi sulautumisen, jakautumisen, likvidaation tai vastaavan liiketoimen yhteydessä, kun

vastike siirrosta on kokonaan tai olennaisilta osin vastaanottavan konserniyksikön tai vastaanottavaan konserniyksikköön sidoksissa olevan henkilön liikkeeseen laskemia oman pääoman ehtoisia osuuksia tai likvidaation tapauksessa kohteen oman pääoman ehtoisia osuuksia, tai, jos vastiketta ei suoriteta, kun oman pääoman ehtoisen osuuden liikkeeseenlaskulla ei olisi taloudellista merkitystä;

ii)	luovuttavan konserniyksikön näistä varoista saamaa voittoa tai tappiota ei veroteta, kokonaan tai osittain; ja

iii)

sen lainkäyttöalueen verolainsäädännössä, jossa vastaanottava konserniyksikkö sijaitsee, edellytetään, että vastaanottava konserniyksikkö laskee luovutuksen tai hankinnan jälkeen verotettavat tulot käyttäen varojen osalta luovuttavan konserniyksikön veroperustetta, oikaistuna luovutuksesta tai hankinnasta mahdollisesti syntyvällä ehtoja täyttämättömällä voitolla tai tappiolla.

’ehtoja täyttämättömällä voitolla tai tappiolla’ pienempää seuraavista määristä: luovuttavan konserniyksikön uudelleenorganisoinnin yhteydessä syntyvä voitto tai tappio, joka on veronalainen luovuttavan konserniyksikön sijaintipaikassa, ja uudelleenjärjestelystä johtuva kirjanpidollinen voitto tai tappio.

2. Konserniyksikön, joka luovuttaa varat ja velat, jäljempänä ’ luovuttava konserniyksikkö’, on sisällytettävä tällaisesta luovutuksesta johtuva voitto tai tappio määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan.

Konserniyksikön, joka hankkii varoja ja velkoja, jäljempänä ’vastaanottava konserniyksikkö’, on määritettävä määritelty tuloksensa tai tappionsa konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidun tilinpäätöksen laatimiseksi käytetyn hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti määritetyn hankittujen varojen ja velkojen kirjanpitoarvonsa perusteella.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, kun varojen ja velkojen luovutus tai hankinta toteutetaan uudelleenjärjestelyn yhteydessä,

a)	luovuttavan konserniyksikön on rajattava tällaisesta luovutuksesta johtuvat voitot tai tappiot määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskennan ulkopuolelle; ja

b)	vastaanottavan konserniyksikön on määritettävä määritelty tuloksensa tai tappionsa luovutuksen yhteydessä hankittujen luovuttavan konserniyksikön varojen ja velkojen kirjanpitoarvon perusteella.

4. Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jos varojen ja velkojen luovutus toteutetaan sellaisen uudelleenjärjestelyn yhteydessä, joka johtaa ehtoja täyttämättömään voittoon tai tappioon luovuttavalle konserniyksikölle,

a)	luovuttavan konserniyksikön on sisällytettävä luovutuksesta johtuva voitto tai tappio määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan siinä määrin kuin se vastaa ehtoja täyttämätöntä voittoa tai tappiota; ja

vastaanottavan konserniyksikön on määritettävä määritelty tuloksensa tai tappionsa hankinnan jälkeen käyttämällä luovuttavan konserniyksikön luovutuksen yhteydessä hankittujen varojen ja velkojen kirjanpitoarvoa, oikaistuna vastaanottavan konserniyksikön paikallisten verosääntöjen mukaisesti ehtoja täyttämättömän voiton tai tappion huomioon ottamiseksi.

5. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa, kun konserniyksikön on muutettava tai se saa muuttaa varojensa perustetta ja velkojensa määrää käypään arvoon verotustarkoituksiin omalla lainkäyttöalueellaan, tällainen konserniyksikkö voi

sisällyttää määritellyn tuloksensa tai tappionsa laskentaan kustakin omaisuuserästään ja velastaan syntyneen voiton tai tappion määrän, jonka on oltava:

i)	yhtä suuri kuin erotus seuraavien välillä: kyseisen omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvo kirjanpidossa välittömästi ennen veronoikaisun laukaisevan tapahtuman, jäljempänä ’laukaiseva tapahtuma’, päivämäärää ja omaisuuserän tai velan käypä arvo välittömästi laukaisevan tapahtuman jälkeen; ja

ii)	vähennetty (tai lisätty) mahdollisella ehtoja täyttämättömällä voitolla tai tappiolla, joka aiheutuu laukaisevan tapahtuman yhteydessä;

b)	käyttää omaisuuserän tai velan käypää arvoa kirjanpidossa välittömästi laukaisevan tapahtuman jälkeen määritellyn tuloksen tai tappion laskennassa laukaisevan tapahtuman jälkeen päättyvinä tilikausina; ja

sisällyttää a alakohdassa määritettyjen määrien kokonaisnettomäärän konserniyksikön määriteltyyn tulokseen tai tappioon jollakin seuraavista tavoista:

i)	kyseisten määrien kokonaisnettomäärä sisällytetään siihen tilikauteen, jona laukaiseva tapahtuma toteutuu; tai

ii)

määrä, joka on yhtä suuri kuin kyseisten määrien kokonaisnettomäärä jaettuna viidellä, sisällytetään siihen tilikauteen, jona laukaiseva tapahtuma toteutuu, ja kuhunkin välittömästi seuraavaan neljään tilikauteen, ellei konserniyksikkö eroa monikansallisesta konsernista tai suuresta kotimaisesta konsernista jonkin tähän ajanjaksoon kuuluvan tilikauden aikana, jolloin jäljelle jäävä määrä sisällytetään kokonaisuudessaan kyseiseen tilikauteen.

36 artikla

Yhteisyritykset

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’yhteisyrityksellä’ yksikköä, jonka taloudellinen tulos raportoidaan pääomaosuusmenetelmällä konsernin ylimmän emoyksikön konsolidoidussa tilinpäätöksessä edellyttäen, että konsernin ylimmällä emoyksiköllä on siinä suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosentin omistusosuus.

Yhteisyritykseen eivät kuulu

i)	monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylin emoyksikkö, jonka on sovellettava tuloksilukemissääntöä;

ii)	edellä 2 artiklan 3 kohdassa määritelty vapautettu yksikkö;

iii)

yksikkö, jonka omistusosuudet, jotka ovat monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin hallussa, ovat suoraan 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vapautetun yksikön hallussa ja vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy

—	se toimii yksinomaan tai lähes yksinomaan varojen säilyttämiseksi tai varojen sijoittamiseksi sijoittajiensa hyväksi;

—	se harjoittaa toimintaa, joka on vapautetun yksikön harjoittaman toiminnan avustavaa toimintaa; tai

—	jonka lähes kaikki tulot rajataan määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle 16 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti;

iv)	yksikkö, joka on yksinomaan vapautetuista yksiköistä koostuvan monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin hallussa; tai

v)	yhteisyrityksen osakkuusyritys.

’yhteisyrityksen osakkuusyrityksellä’

yksikköä, jonka varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat yhteisyritys konsolidoi hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti tai yhteisyritys olisi konsolidoinut ne, jos sen olisi pitänyt konsolidoida tällaiset varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti; tai

ii)	kiinteää toimipaikkaa, jonka pääyksikkö on yhteisyritys tai i alakohdassa tarkoitettu yksikkö. Tällaisissa tapauksissa kiinteää toimipaikkaa kohdellaan erillisenä yhteisyrityksen osakkuusyrityksenä.

2. Emoyksikön, jolla on suora tai välillinen omistusosuus yhteisyrityksessä tai yhteisyrityksen osakkuusyrityksessä, on sovellettava tuloksilukemissääntöä 5–10 artiklan mukaisesti kohdennettavaan osuuteensa kunkin kyseisen yhteisyrityksen tai yhteisyrityksen osakkuusyrityksen täydennysverosta.

3. Yhteisyrityksen ja sen osakkuusyritysten, jäljempänä yhdessä ’yhteisyrityksen konserni’, täydennysvero lasketaan III–VII luvun mukaisesti ikään kuin ne olisivat erillisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konserniyksiköitä ja yhteisyritys olisi kyseisen konsernin ylin emoyksikkö.

4. Yhteisyrityksen konsernin maksettavaksi tulevasta täydennysverosta vähennetään kunkin emoyksikön 2 kohdan mukainen kohdennettava osuus yhteisyrityksen konsernin kunkin jäsenen täydennysverosta, joka kannetaan 3 kohdan mukaisesti. Mahdollinen jäljelle jäävä täydennysveron määrä lisätään aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron kokonaismäärään 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa sovellettaessa ’yhteisyrityksen konsernin maksettavaksi tulevalla täydennysverolla’ tarkoitetaan emoyksikön kohdennettavaa osuutta yhteisyrityksen konsernin ja sen osakkuusyritysten täydennysverosta.

37 artikla

Moniemoiset monikansalliset konsernit

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’moniemoisella monikansallisella konsernilla tai suurella kotimaisella konsernilla’ kahta tai useampaa konsernia, joiden ylimmät emoyksiköt toteuttavat järjestelyn, joka on toisiinsa sidottuja yhteiskaupattavia konserneja koskeva järjestely tai sopimusperusteinen listattu kaksoiskonsernijärjestely, johon sisältyy vähintään yksi yhdistetyn konsernin yksikkö tai kiinteä toimipaikka, joka sijaitsee eri lainkäyttöalueella kuin yhdistetyn konsernin muut yksiköt;

’toisiinsa sidottuja yhteiskaupattavia konserneja koskevalla järjestelyllä’ erillisten konsernien kahden tai useamman ylimmän emoyksikön tekemää järjestelyä, jossa

vähintään 50 prosenttia omistusosuuksista on sellaisten erillisten konsernien ylimmissä emoyksiköissä, jotka, jos ne listautuvat, noteerataan yhdellä hinnalla ja jotka ovat keskenään sidoksissa omistajuuden muodon, siirron rajoitusten tai muiden ehtojen tai edellytysten vuoksi ja joita ei voida siirtää ja joilla ei voi käydä kauppaa toisistaan riippumattomasti; ja

ii)

yksi konsernin ylimmistä emoyksiköistä laatii konsolidoidun tilinpäätöksen, jossa asianomaisiin konserneihin kuuluvien kaikkien yksiköiden varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat esitetään yhdessä yhden taloudellisen yksikön varoina, velkoina, tuloina, kuluina ja kassavirtoina ja jotka sääntelyjärjestelmän mukaan on tarkastettava ulkoisesti;

’sopimusperusteisella listatulla kaksoiskonsernijärjestelyllä’ erillisten konsernien kahden tai useamman ylimmän emoyksikön tekemää järjestelyä, jossa

i)	konsernin ylimmät emoyksiköt sitoutuvat yhdistämään liiketoimintansa pelkästään sopimuksella;

ii)	konsernin ylimmät emoyksiköt suorittavat sopimusjärjestelyjen mukaisesti osakkeenomistajilleen voitonjakoja osinkojen osalta ja likvidaatiossa kiinteän suhdeluvun perusteella;

iii)	konsernin ylimpien emoyksiköiden toimintoja johdetaan yhtenä taloudellisena yksikkönä sopimusjärjestelyjen mukaisesti säilyttäen ne samalla erillisinä oikeushenkilöinä;

iv)	sopimuksen muodostavien konsernin ylimpien emoyksiköiden omistusosuudet noteerataan, niillä käydään kauppaa tai niitä siirretään toisistaan riippumattomasti eri pääomamarkkinoilla; ja

konsernin ylimmät emoyksiköt laativat konsolidoidun tilinpäätöksen, jossa kaikkiin konserneihin kuuluvien yksiköiden varat, velat, tulot, kulut ja kassavirrat esitetään yhdessä yhden taloudellisen yksikön varoina, velkoina, tuloina, kuluina ja kassavirtoina ja joka sääntelyjärjestelmän mukaan on tarkastettava ulkoisesti.

2. Jos kahden tai useamman konsernin yksiköt ja konserniyksiköt ovat osa moniemoista monikansallista konsernia tai suurta kotimaista konsernia, kuhunkin konserniin kuuluvia yksiköitä ja konserniyksiköitä on kohdeltava yhden moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäseninä.

Yksikköä, joka ei ole 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vapautettu yksikkö, on pidettävä konserniyksikkönä, jos moniemoinen monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni on konsolidoinut sen rivi riviltä tai jos moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin yksiköillä on siinä määräysvallan tuottava osuus.

3. Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin konsolidoitu tilinpäätös on 1 kohdassa olevissa toisiinsa sidottuja yhteiskaupattavia konserneja koskevan järjestelyn tai sopimusperusteisen listatun kaksoiskonsernijärjestelyn määritelmissä tarkoitettu yhdistetty konsolidoitu tilinpäätös, joka on laadittu hyväksyttävän tilinpäätösstandardin mukaisesti, jota pidetään konsernin ylimmän emoyrityksen tilinpäätösstandardina.

4. Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin muodostavien erillisten konsernien ylimpien emoyksiköiden on oltava moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimpiä emoyksiköitä.

Kun tätä direktiiviä sovelletaan moniemoiseen monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin, viittauksia konsernin ylimpään emoyksikköön on tarvittaessa sovellettava ikään kuin ne olisivat viittauksia useisiin ylimpiin emoyksiköihin.

5. Jäsenvaltiossa sijaitsevien moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin emoyksiköiden, mukaan luettuna kukin konsernin ylin emoyksikkö, on sovellettava 5–10 artiklan mukaista tuloksilukemissääntöä matalasti verotettujen konserniyksiköiden niille kohdennettavaan osuuteen täydennysverosta.

6. Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsenvaltiossa sijaitsevien konserniyksiköiden on sovellettava aliverotettujen voittojen sääntöä 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti ottaen huomioon kunkin matalasti verotetun konserniyksikön, joka on moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin jäsen, täydennysvero.

7. Moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimpien emoyksiköiden on toimitettava täydennysverotietoja koskeva ilmoitus 44 artiklan mukaisesti, jolleivat ne nimeä 44 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yhtä nimettyä ilmoittavaa yksikköä. Ilmoitukseen on sisällyttävä tiedot kustakin moniemoisen monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin muodostavasta konsernista.

VII LUKU

VEROTUKSEN NEUTRALITEETTIA JA VOITONJAKOA KOSKEVAT JÄRJESTELMÄT

38 artikla

Konsernin ylin emoyksikkö, joka on läpivirtaava yksikkö

1. Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, määritellystä tuloksesta on vähennettävä tilikauden osalta sen määritellyn tuloksen määrä, joka luetaan kuuluvaksi läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle, jäljempänä ’omistusosuuden haltija’, edellyttäen, että

a)	omistusosuuden haltijaa verotetaan tällaisesta tulosta verotettavalta kaudelta, joka päättyy 12 kuukauden kuluessa kyseisen tilikauden päättymisestä, vähintään vähimmäisverokannan suuruisella nimellisverokannalla; tai

voidaan kohtuudella olettaa, että konsernin ylimmän emoyksikön oikaistujen huomioitavien verojen ja omistusosuuden haltijan tällaisesta tulosta maksamien verojen yhteenlaskettu määrä 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä on vähintään yhtä suuri kuin kyseistä tuloa vastaava määrä kerrottuna vähimmäisverokannalla.

2. Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, määritellystä tuloksesta on vähennettävä tilikauden osalta myös sen määritellyn tuloksen määrä, joka kohdennetaan läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle edellyttäen, että omistusosuuden haltija on

a)	luonnollinen henkilö, jonka verotuksellinen kotipaikka on lainkäyttöalueella, jolla konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee, ja jolla on omistusosuuksia, jotka edustavat enintään viittä prosenttia konsernin ylimmän emoyrityksen voitoista ja varoista; tai

julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö, voittoa tavoittelematon yhteisö tai eläkerahasto, jonka verotuksellinen kotipaikka on lainkäyttöalueella, jolla konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee, ja jolla on omistusosuuksia, jotka edustavat enintään viittä prosenttia konsernin ylimmän emoyksikön voitoista ja varoista.

3. Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, määritellystä tappiosta on vähennettävä tilikauden osalta sen määritellyn tappion määrä, joka luetaan kuuluvaksi läpivirtaavan yksikön omistusosuuden haltijalle.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta siltä osin kuin omistusosuuden haltijalla ei ole oikeutta käyttää tällaista tappiota verotettavan tulonsa laskemiseen.

4. Läpivirtaavan yksikön, joka on konsernin ylin emoyksikkö, huomioitavia veroja on vähennettävä suhteessa 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähennettyyn määritellyn tuloksen määrään.

5. Edellä olevia 1- 4 kohtaa sovelletaan kiinteään toimipaikkaan, jonka kautta läpivirtaava yksikkö, joka on konsernin ylin emoyksikkö, harjoittaa liiketoimintaansa kokonaan tai osittain tai jonka kautta verotuksellisesti läpinäkyvän yksikön liiketoiminta toteutetaan kokonaan tai osittain, edellyttäen, että konsernin ylimmällä emoyksiköllä on omistusosuus kyseisessä verotuksellisesti läpinäkyvässä yksikössä joko suoraan tai verotuksellisesti läpinäkyvien yksiköiden ketjun kautta.

39 artikla

Konsernin ylin emoyksikkö, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

a)	’vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmällä’ verojärjestelmää, jossa sovelletaan yksikön omistajien tulojen yhdenkertaista verotusta vähentämällä tai jättämällä pois yksikön tuloista omistajille jaetut voitot tai vapauttamalla osuuskunta verosta;

’vähennyskelpoisella osingolla’ sellaisen konserniyksikön osalta, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää,

i)	konserniyksikön omistusosuuden haltijalle jaettavaa voittoa, joka on vähennyskelpoinen konserniyksikön verotettavasta tulosta sen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti, jossa se sijaitsee; tai

ii)	osuuskunnan jäsenelle maksettavaa asiakassuhdeosinkoa; ja

’osuuskunnalla’ yksikköä, joka yhteisesti markkinoi tai hankkii tavaroita tai palveluja jäsentensä puolesta ja johon sovelletaan sen sijaintipaikan lainkäyttöalueella verojärjestelmää, jolla varmistetaan verotuksen neutraalius niiden tavaroiden tai palvelujen osalta, joita sen jäsenet myyvät tai hankkivat osuuskunnan kautta.

2. Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimmän emoyksikön, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, on vähennettävä tilikauden määriteltyä tulostaan enimmillään nollaan saakka määrällä, joka jaetaan vähennyskelpoisina osinkoina 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, edellyttäen, että

a)	osingoista verotetaan saajaa verotettavalta kaudelta, joka päättyy 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, vähintään vähimmäisverokannan suuruisella nimellisverokannalla; tai

b)	voidaan kohtuudella olettaa, että oikaistujen huomioitavien verojen ja kyseisten osinkojen saajan maksamien konsernin ylimmän emoyksikön verojen yhteenlaskettu määrä on vähintään yhtä suuri kuin kyseinen tulos kerrottuna vähimmäisverokannalla.

3. Monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin ylimmän emoyksikön, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, on myös vähennettävä tilikauden määriteltyä tulostaan enimmillään nollaan saakka määrällä, jonka se jakaa vähennyskelpoisina osinkoina 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä edellyttäen, että saaja on

a)	luonnollinen henkilö ja saatu osinko on hankintaosuuskunnalta saatu asiakassuhdeosinko;

b)	luonnollinen henkilö, jonka verotuksellinen kotipaikka on samalla lainkäyttöalueella, jossa konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee, ja jolla on omistusosuuksia, jotka edustavat enintään viittä prosenttia konsernin ylimmän emoyksikön voitoista ja varoista; tai

c)	julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö, voittoa tavoittelematon yhteisö tai eläkerahasto, joka ei ole eläkerahastoa palveleva yksikkö, ja jonka verotuksellinen kotipaikka on lainkäyttöalueella, jolla konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee.

4. Konsernin ylimmän emoyksikön muita huomioitavia veroja kuin sellaisia, joiden osalta osinkovähennys on sallittu, on alennettava suhteessa 2 ja 3 kohdan mukaisesti alennetun määritellyn tuloksen määrään.

5. Jos konsernin ylimmällä emoyksiköllä on omistusosuus toisessa konserniyksikössä, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, suoraan tai sellaisten konserniyksiköiden ketjun kautta, 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella sijaitsevaan mihin tahansa muuhun konserniyksikköön, johon sovelletaan vähennyskelpoisten osinkojen järjestelmää, siltä osin kuin sen konsernin ylin emoyksikkö jakaa edelleen sen määriteltyä tulosta saajille, jotka täyttävät 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.

6. Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa hankintaosuuskunnan jakamaa asiakassuhdeosinko käsitellään saajalle verollisena siltä osin kuin tällainen osinko vähentää vähennyskelpoista kulua tai menoa osingonsaajan verotettavan tuloksen tai tappion laskennassa.

40 artikla

Ehdot täyttävät voitonjaon verotukseen perustuvat verojärjestelmät

1. Ilmoittava konserniyksikkö voi tehdä itsensä tai ehdot täyttävän voitonjaon verotukseen perustuvan verojärjestelmän piiriin kuuluvan toisen konserniyksikön osalta valinnan siitä, että 2 kohdan mukaisesti oletetuksi voitonjakoveroksi määritetty määrä sisällytetään konserniyksikön tilikauden oikaistuihin huomioitaviin veroihin.

Valinta tehdään vuosittain 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja sitä sovelletaan kaikkiin lainkäyttöalueella sijaitseviin konserniyksiköihin.

2. Oletetuksi voitonjakoveroksi määritettävän veron määrä on pienempi seuraavista:

a)	niiden oikaistujen huomioitavien verojen määrä, jotka ovat tarpeen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti lainkäyttöalueella tilikauden osalta lasketun tosiasiallisen veroasteen nostamiseksi vähimmäisverokantaan; tai

b)	sen veron määrä, joka olisi ollut maksettava, jos lainkäyttöalueella sijaitsevat konserniyksiköt olisivat jakaneet kaikki tulonsa, joita verotetaan ehdot täyttävän voitonjaon verotukseen perustuvan verojärjestelmän mukaisesti, kyseisen tilikauden aikana.

3. Jos valinta tehdään 1 kohdan mukaisesti, jokaiselle tilikaudelle, jona tällainen valinta tehdään, on perustettava oletetun voitonjakoveron oikaisutili. Edellä 2 kohdan mukaisesti lainkäyttöalueelle määritetyn oletetun voitonjakoveron määrä on lisättävä oletetun voitonjakoveron oikaisutilille siltä tilikaudelta, jona se on perustettu.

Kunkin seuraavan tilikauden lopussa aiempina tilikausina perustettujen oletetun voitonjakoveron oikaisutilien jäljellä olevasta määrästä vähennetään kronologisessa järjestyksessä nollaan saakka verot, jotka konserniyksiköt ovat maksaneet tilikauden aikana tosiasiallisten tai oletettujen voitonjakojen osalta.

Toisen alakohdan soveltamisen jälkeen oletetun voitonjakoveron oikaisutileillä mahdollisesti jäljellä olevaa määrää vähennetään nollaan saakka määrällä, joka vastaa lainkäyttöalueen määriteltyä nettotappiota kerrottuna vähimmäisverokannalla.

4. Lainkäyttöalueen 3 kohdan kolmannen alakohdan soveltamisen jälkeen vähimmäisverokannalla kerrottu määritellyn nettotappion jäljellä oleva määrä on siirrettävä seuraaville tilikausille, ja se vähentää oletetun voitonjakoveron oikaisutileillä 3 kohdan soveltamisen jälkeen jäljellä olevaa määrää.

5. Oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä sitä tilikautta, jona tällainen tili perustettiin, seuraavan neljännen tilikauden viimeisenä päivänä mahdollista jäljellä olevaa määrää käsitellään tällaiselle tilikaudelle aiemmin määritettyjen oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä. Tällaisen tilikauden tosiasiallinen veroaste ja täydennysvero lasketaan vastaavasti uudelleen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6. Veroja, jotka maksetaan tilikauden aikana tosiasiallisista tai oletetuista voitonjaoista, ei sisällytetä oikaistuihin huomioitaviin veroihin siltä osin kuin ne pienentävät 3 ja 4 kohdan mukaisesti oletetun voitonjakoveron oikaisutiliä.

7. Jos konserniyksikkö, johon sovelletaan 1 kohdan mukaista valintaa, eroaa monikansallisesta konsernista tai suuresta kotimaisesta konsernista tai lähes kaikki sen varat siirretään henkilölle, joka ei ole samaan monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva samalla lainkäyttöalueella sijaitseva konserniyksikkö, oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä jäljellä olevaa määrää aiemmilta tilikausilta, joina tällainen tili on ollut perustettuna, käsitellään 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikaistujen huomioitavien verojen vähennyksenä kunkin tällaisen tilikauden osalta.

Mahdollinen maksettava ylimääräisen täydennysveron määrä kerrotaan seuraavalla suhteella määritettäessä lainkäyttöalueelta kannettava ylimääräinen täydennysvero:

jossa

a)	konserniyksikön määritelty tulos määritetään III luvun mukaisesti jokaiselle tilikaudelle, jona lainkäyttöalueella on jäljellä olevaa määrää oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä; ja

b)	lainkäyttöalueen määritelty nettotulos määritetään 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti jokaiselle tilikaudelle, jona lainkäyttöalueella on jäljellä olevaa määrää oletetun voitonjakoveron oikaisutilillä.

41 artikla

Sijoitusyksikön tosiasiallisen veroasteen ja täydennysveron määrittäminen

1. Jos monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluva konserniyksikkö on sijoitusyksikkö, joka ei ole verotuksellisesti läpinäkyvä yksikkö ja joka ei ole tehnyt 42 ja 43 artiklan mukaista valintaa, tällaisen sijoitusyksikön tosiasiallinen veroaste on laskettava erillään sen lainkäyttöalueen tosiasiallisesta veroasteesta, jolla se sijaitsee.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön tosiasiallisen veroasteen on oltava yhtä suuri kuin sen oikaistut huomioitavat verot jaettuna määrällä, joka vastaa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaa osuutta kyseisen sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta tai tappiosta.

Jos lainkäyttöalueella sijaitsee useampi kuin yksi sijoitusyksikkö, niiden tosiasiallinen veroaste lasketaan yhdistämällä niiden oikaistut huomioitavat verot sekä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettava osuus niiden määritellyistä tuloksista tai tappioista.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön oikaistut huomioitavat verot ovat ne oikaistut huomioitavat verot, jotka liittyvät monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaan osuuteen sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta, ja huomioitavat verot, jotka kohdistetaan sijoitusyksikölle 24 artiklan mukaisesti. Sijoitusyhteisön oikaistut huomioitavat verot eivät sisällä mitään sellaisia sijoitusyhteisön kertyneitä huomioitavia veroja, jotka liittyvät tuloihin, jotka eivät ole osa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaa osuutta sijoitusyhteisön tuloista.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön täydennysvero on määrä, joka on yhtä suuri kuin sijoitusyksikön täydennysveroprosentti kerrottuna määrällä, joka vastaa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavan osuuden sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta ja sijoitusyksikölle lasketun substanssiperusteisen tulon rajauksen erotusta.

Sijoitusyksikön täydennysveroprosentti on positiivinen määrä, joka vastaa vähimmäisverokannan ja kyseisen sijoitusyksikön tosiasiallisen veroasteen erotusta.

Jos lainkäyttöalueella sijaitsee useampi kuin yksi sijoitusyksikkö, niiden tosiasiallinen veroaste lasketaan yhdistämällä niiden substanssiperusteisen tulon rajauksen määrät sekä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettava osuus niiden määritellystä tuloksesta tai tappiosta.

Sijoitusyksikön substanssiperusteinen tulon rajaus on määritettävä 28 artiklan 1–7 kohdan mukaisesti. Tällaisen sijoitusyksikön huomioon otettavien työntekijöiden huomioon otettavia henkilöstömenoja ja huomioon otettavaa aineellista omaisuutta on vähennettävä suhteessa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettavaan osuuteen sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta jaettuna kyseisen sijoitusyksikön määritetyllä kokonaistuloksella.

5. Tätä artiklaa sovellettaessa monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin kohdistettava osuus sijoitusyksikön määritellystä tuloksesta tai tappiosta on määritettävä 9 artiklan mukaisesti ottaen huomioon ainoastaan osuudet, joihin ei sovelleta 42 ja 43 artiklan mukaista valintaa.

42 artikla

Valinnainen sijoitusyksikön kohtelu verotuksellisesti läpinäkyvänä yksikkönä

1. Tätä artiklaa sovellettaessa ’vakuutusyhtiön sijoitusyksiköllä’ tarkoitetaan yksikköä, joka täyttäisi 3 artiklan 31 alakohdassa esitetyt sijoitusrahaston tai 3 artiklan 32 alakohdassa esitetyn kiinteistösijoitusvälineen määritelmät, jos sitä ei olisi perustettu vakuutus- tai elinkorkosopimukseen perustuvia vastuita varten, ja jos se ei olisi kokonaan sellaisen yksikön omistuksessa, johon sovelletaan lainsäädäntöä vakuutusyhtiönä sillä lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee.

2. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa konserniyksikköä, joka on sijoitusyksikkö tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikkö, voidaan kohdella verotuksellisesti läpinäkyvänä yksikkönä, jos omistavaa konserniyksikköä verotetaan lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, markkina-arvon tai sellaisen vastaavan järjestelmän perusteella, joka perustuu sen kyseisessä yksikössä olevien omistusosuuksien vuotuisiin käyvän arvon muutoksiin, ja omistavaan konserniyksikköön sovellettava verokanta tällaisten tulojen osalta on yhtä korkea tai korkeampi kuin vähimmäisverokanta.

3. Konserniyksikköä, joka omistaa välillisesti omistusosuuden sijoitusyksiköstä tai vakuutusyhtiön sijoitusyksiköstä toisen sijoitusyksikön tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikön suoran omistusosuuden kautta, on pidettävä verollisena markkina-arvoa tai vastaavaa järjestelmää soveltaen siltä osin kuin on kyse sen välillisestä omistusosuudesta ensin mainitussa yksikössä tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikössä, jos siihen sovelletaan markkina-arvoa tai vastaavaa järjestelmää siltä osin kuin on kyse sen suorasta omistusosuudesta jälkimmäisessä yksikössä tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikössä.

4. Tämän artiklan 2 kohdan mukainen valinta on tehtävä 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos valinta peruutetaan, sijoitusyksikön tai vakuutusyhtiön sijoitusyksikön hallussa olevan omaisuuserän tai velan luovutuksesta johtuva voitto tai tappio on määritettävä sen perusteella, mikä on omaisuuserän tai velan markkina-arvo sen vuoden ensimmäisenä päivänä, jona peruuttaminen tehdään.

43 artikla

Valinnainen voitonjaon verotukseen perustuva menetelmä

1. Ilmoittavan konserniyksikön niin valitessa sijoitusyksikön omistava konserniyksikkö voi soveltaa voitonjaon verotukseen perustuvaa menetelmää omistusosuuteensa sijoitusyksikössä edellyttäen, että omistava konserniyksikkö ei ole sijoitusyksikkö ja että sen voidaan kohtuudella olettaa olevan velvollinen maksamaan sijoitusyksikön voitonjaosta veroa, jonka verokanta on vähintään vähimmäisverokanta.

2. Voitonjaon verotukseen perustuvan menetelmän mukaan sijoitusyksikön määritellyn tuloksen voitonjaot ja oletetut voitonjaot on sisällytettävä voitonjaon saaneen omistavan konserniyksikön määriteltyyn tulokseen edellyttäen, että se ei ole sijoitusyksikkö.

Sijoitusyksikölle kertyneet huomioitavat verot, jotka voidaan hyvittää sijoitusyksikön voitonjaosta syntyvästä omistavan konserniyksikön verovelasta, on sisällytettävä voitonjaon saaneen omistavan konserniyksikön määriteltyyn tulokseen ja oikaistuihin huomioitaviin veroihin.

Edellä 3 kohdassa tarkoitetun omistavan konserniyksikön osuutta sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta, joka on syntynyt tilikautta edeltävänä kolmantena vuonna, jäljempänä ’testausvuosi’, on käsiteltävä kyseisen sijoitusyksikön määriteltynä tuloksena kyseiseltä tilikaudelta. Vähimmäisverokannalla kerrottua määrää, joka vastaa tällaista määriteltyä tulosta, on pidettävä tilikautena matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverona II lukua sovellettaessa.

Sijoitusyksikön määritelty tulos tai tappio ja tällaisesta tuloksesta aiheutuvat oikaistut huomioitavat verot tilikauden osalta rajataan V luvun ja 41 artiklan 1–4 kohdan mukaisen tosiasiallisen veroasteen laskennan ulkopuolelle, lukuun ottamatta tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen huomioitavien verojen määrää.

3. Sijoitusyksikön jakamaton määritelty nettotulos testausvuoden osalta on kyseisen sijoitusyksikön testausvuoden määritellyn tuloksen määrä, josta on vähennetty, enimmillään nollaan asti,

a)	sijoitusyksikön huomioitavat verot;

b)	voitonjaot ja oletetut voitonjaot osakkeenomistajille, jotka eivät ole sijoitusyksiköitä, ajanjaksolta, joka alkaa tilikautta edeltävän kolmannen vuoden ensimmäisenä päivänä ja päättyy raportoitavan tilikauden, jona omistusosuus oli hallussa, viimeisenä päivänä, jäljempänä ’testausjakso’;

c)	testausjakson aikana syntyneet määritellyt tappiot; ja

d)	määriteltyjen tappioiden jäljelle jäävä määrä, joka ei ole jo vähentänyt kyseisen sijoitusyksikön jakamatonta määriteltyä nettotulosta edellisenä testausvuonna, eli myöhemmille tilikausille siirtyvä sijoitustoiminnan tappio.

Sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta ei saa vähentää voitonjakoa tai oletettua voitonjakoa, joka jo vähensi kyseisen sijoitusyksikön jakamatonta määriteltyä nettotulosta edellisenä testausvuonna ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti.

Sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta ei saa vähentää sellaisten määriteltyjen tappioiden määrää, jotka ovat jo vähentäneet kyseisen sijoitusyksikön jakamatonta määriteltyä nettotulosta edellisenä testausvuonna ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa oletettu voitonjako syntyy, kun suora tai välillinen omistusosuus sijoitusyksiköstä siirretään yksikölle, joka ei kuulu monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin, ja se on yhtä suuri kuin tällaiselle omistusosuudelle siirtopäivänä kuuluva jakamattoman määritellyn nettotuloksen osuus, joka määritetään ottamatta huomioon oletettua voitonjakoa.

5. Tämän artiklan 1 kohdan mukainen valinta on tehtävä 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos valinta peruutetaan, omistavan konserniyksikön osuutta sijoitusyksikön jakamattomasta määritellystä nettotuloksesta testausvuoden osalta on käsiteltävä tilikautta, jona peruuttaminen tehdään, edeltävän tilikauden lopussa sijoitusyksikön määriteltynä tuloksena tilikauden osalta. Vähimmäisverokannalla kerrottua määrää, joka vastaa tällaista määriteltyä tulosta, on pidettävä tilikautena matalasti verotetun konserniyksikön täydennysverona II lukua sovellettaessa.

VIII LUKU

HALLINNOLLISET SÄÄNNÖKSET

44 artikla

Ilmoitusvelvoitteet

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan

’nimetyllä paikallisella yksiköllä’ monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvaa konserniyksikköä, joka sijaitsee jossakin jäsenvaltiossa ja jonka samassa jäsenvaltiossa sijaitsevat muut monikansalliseen konserniin tai suureen kotimaiseen konserniin kuuluvat konserniyksiköt ovat nimenneet tekemään täydennysverotietoja koskevan ilmoituksen tai toimittamaan ilmoitukset tämän artiklan mukaisesti niiden puolesta;

b)	’määritellyllä toimivaltaisia viranomaisia koskevalla sopimuksella’ kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen välillä solmittua kahden- tai monenvälistä sopimusta tai järjestelyä, jossa määrätään vuotuisten täydennysverotietoja koskevien ilmoitusten automaattisesta vaihdosta.

2. Jäsenvaltioon sijoittautuneen konserniyksikön on tehtävä verohallinnolleen täydennysverotietoja koskeva ilmoitus 5 kohdan mukaisesti.

Nimetty paikallinen yksikkö voi tehdä tällaisen ilmoituksen konserniyksikön puolesta.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, konserniyksiköllä ei ole velvollisuutta tehdä täydennysverotietoja koskevaa ilmoitusta verohallinnolleen, jos tällaisen ilmoituksen on tehnyt 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti:

a)	konsernin ylin emoyksikkö, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla on raportoitavan tilikauden osalta voimassa määritelty toimivaltaisia viranomaisia koskeva sopimus sen jäsenvaltion kanssa, jossa konserniyksikkö sijaitsee; tai

b)	nimetty ilmoittava yksikkö, joka sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla on raportoitavan tilikauden osalta voimassa määritelty toimivaltaisia viranomaisia koskeva sopimus sen jäsenvaltion kanssa, jossa konserniyksikkö sijaitsee.

4. Jos sovelletaan 3 kohtaa, jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyksikön tai sen puolesta toimivan nimetyn paikallisen yksikön on ilmoitettava verohallinnolleen täydennysverotietoja koskevan ilmoituksen tekevän yksikön tunnistetiedot sekä lainkäyttöalue, jolla se sijaitsee.

5. Täydennysverotietoja koskeva ilmoitus on tehtävä vakiomallin mukaisena, ja sen on sisällettävä monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin osalta seuraavat tiedot:

a)	konserniyksiköiden tunnistetiedot, mukaan lukien niiden mahdolliset verotunnisteet, lainkäyttöalue, jolla ne sijaitsevat, ja niiden asema tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti;

b)	tiedot monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin yleisestä yhtiörakenteesta, myös määräysvallan tuottavasta osuudesta konserniyksiköissä, jotka ovat muiden konserniyksiköiden hallussa;

tiedot, jotka ovat tarpeen seuraavien laskemiseksi:

i)	kunkin lainkäyttöalueen tosiasiallinen veroaste ja kunkin konserniyksikön täydennysvero;

ii)	yhteisyrityksen konsernin jäsenen täydennysvero;

iii)	tuloksilukemissäännön mukaisen täydennysveron ja aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrän kohdentaminen kullekin lainkäyttöalueelle; ja

d)	luettelo tämän direktiivin mukaisesti tehdyistä valinnoista.

6. Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jos konserniyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa ja sillä on konsernin ylin emoyksikkö kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla sovelletaan sääntöjä, joiden on arvioitu vastaavan tämän direktiivin sääntöjä 52 artiklan mukaisesti, konserniyksikön tai nimetyn paikallisen yksikön on tehtävä täydennysverotietoja koskeva ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

kaikki 8 artiklan soveltamiseksi tarvittavat tiedot, mukaan lukien

i)	kaikkien niiden konserniyksiköiden tunnistetiedot, joissa jäsenvaltiossa sijaitsevalla osittain omistetulla emoyksiköllä on suora tai välillinen omistusosuus jossakin vaiheessa tilikautta, sekä tällaisten omistusosuuksien rakenne;

ii)	kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen niiden lainkäyttöalueiden tosiasiallisen veroasteen laskemiseksi, joilla jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevalla osittain omistetulla emoyksiköllä on omistusosuuksia i alakohdassa tarkoitetuissa konserniyksiköissä, sekä maksettavan täydennysveron laskemiseksi; ja

iii)	kaikki tiedot, joilla on merkitystä tätä tarkoitusta varten 9, 10 tai 11 artiklan mukaisesti;

kaikki 13 artiklan soveltamiseksi tarvittavat tiedot, mukaan lukien:

i)	kaikkien konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueella sijaitsevien konserniyksiköiden tunnistetiedot ja tällaisten omistusosuuksien rakenne;

ii)	kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen konsernin ylimmän emoyksikön lainkäyttöalueen tosiasiallisen veroasteen ja sen maksettavaksi tulevan täydennysveron laskemiseksi; ja

iii)	kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen tällaisen täydennysveron kohdentamiseksi 14 artiklassa esitetyn aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän kohdentamiskaavan perusteella.

c)	kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron soveltamiseksi jokaisen sellaisen jäsenvaltion toimesta, joka on tehnyt 11 artiklan mukaisen valinnan siitä, että se soveltaa tällaista täydennysveroa.

7. Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitettu täydennysverotietoja koskeva ilmoitus ja kaikki asiaa koskevat ilmoitukset on tehtävä sen jäsenvaltion verohallinnolle, jossa konserniyksikkö sijaitsee, viimeistään 15 kuukauden kuluttua raportoitavan tilikauden viimeisestä päivästä.

45 artikla

Valinnat

1. Edellä 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, sekä 16 artiklan 3 kohdassa, 16 artiklan 6 ja 9 kohdassa, 42 artiklassa ja 43 artiklassa tarkoitetut valinnat ovat voimassa viisi vuotta alkaen vuodesta, jona valinta tehdään. Valinta uusitaan ilman eri toimenpiteitä, jollei ilmoittava konserniyksikkö peruuta valintaa viiden vuoden määräajan päättyessä. Valinnan peruuttaminen on voimassa viisi vuotta sen vuoden lopusta, jona peruuttaminen tehdään.

2. Edellä 16 artiklan 7 kohdassa, 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, 25 artiklan 1 kohdassa, 28 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 1 kohdassa ja 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valinnat ovat voimassa yhden vuoden. Valinta uusitaan ilman eri toimenpiteitä, jollei ilmoittava konserniyksikkö peruuta valintaa vuoden lopussa.

3. Edellä 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, sekä 16 artiklan 3, 6, 7 ja 9 kohdassa, 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, 25 artiklan 1 kohdassa, 28 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklassa ja 43 artiklassa tarkoitetut valinnat tehdään sen jäsenvaltion verohallinnolle, jossa ilmoittava konserniyksikkö sijaitsee.

46 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, mukaan lukien ne, jotka liittyvät konserniyksikön velvoitteeseen ilmoittaa ja maksaa osuutensa täydennysverosta tai pitää hallussaan ylimääräinen rahana suoritettava verokulu, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

IX LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

47 artikla

Laskennallisten verosaamisten, laskennallisten verovelkojen ja siirrettyjen varojen verokohtelu siirtymän yhteydessä

1. Tässä artiklassa lainkäyttöalueen osalta ’siirtymävuodella’ tarkoitetaan ensimmäistä tilikautta, jona monikansallinen konserni tai suuri kotimainen konserni kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan kyseisen lainkäyttöalueen osalta.

2. Määrittäessään lainkäyttöalueen tosiasiallista veroastetta siirtymävuonna ja kunakin sitä seuraavana tilikautena monikansallisen konsernin tai suuren kotimaisen konsernin on otettava huomioon kaikki laskennalliset verosaamiset ja laskennalliset verovelat, jotka on otettu huomioon tai ilmoitettu lainkäyttöalueen kaikkien konserniyksiköiden kirjanpidossa siirtymävuonna.

Laskennalliset verosaamiset ja -velat on otettava huomioon vähimmäisverokannalla tai sovellettavalla kotimaisella verokannalla sen mukaan, kumpi näistä on alhaisempi. Laskennallinen verosaaminen, joka on kirjattu vähimmäisverokantaa alhaisemmalla verokannalla, voidaan kuitenkin ottaa huomioon vähimmäisverokannan mukaisesti, jos verovelvollinen pystyy osoittamaan, että laskennallisen verosaamisen voidaan katsoa johtuvan määritellystä tappiosta.

Laskennallisen verosaamisen arvonoikaisun tai kirjauksen oikaisun vaikutusta ei oteta huomioon.

3. Laskennallisia verosaamisia, jotka johtuvat III luvun mukaisesti määritellyn tuloksen tai tappion laskennan ulkopuolelle rajatuista eristä, ei oteta huomioon 2 kohdassa tarkoitetussa laskennassa, jos tällaiset laskennalliset verosaamiset syntyvät liiketoimesta, joka tapahtuu 30 päivän marraskuuta 2021 jälkeen.

4. Jos varoja siirretään konserniyksiköiden välillä 30 päivän marraskuuta 2021 jälkeen ja ennen siirtymävuoden alkua, hankittujen varojen perusteen, varastoja lukuun ottamatta, on perustuttava luovuttavan konserniyksikön siirrettyjen varojen kirjanpitoarvoon luovutushetkellä, ja laskennalliset verosaamiset ja -velat määritetään sen pohjalta.

48 artikla

Substanssiperusteista tulon rajausta koskeva siirtymäkauden järjestely

1. Edellä olevan 28 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi 5 prosentin arvo korvataan kunkin seuraavassa taulukossa esitetyn kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta alkavana tilikautena seuraavassa taulukossa esitetyillä arvoilla:

2023	10 %
2024	9,8 %
2025	9,6 %
2026	9,4 %
2027	9,2 %
2028	9,0 %
2029	8,2 %
2030	7,4 %
2031	6,6 %
2032	5,8 %

2. Edellä olevan 28 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi 5 prosentin arvo korvataan kunkin seuraavassa taulukossa esitetyn kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta alkavana tilikautena seuraavassa taulukossa esitetyillä arvoilla:

2023	8 %
2024	7,8 %
2025	7,6 %
2026	7,4 %
2027	7,2 %
2028	7,0 %
2029	6,6 %
2030	6,2 %
2031	5,8 %
2032	5,4 %

49 artikla

Monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien rajaaminen tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön ulkopuolelle alkuvaiheessa

1. Täydennysvero, joka jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön on maksettava 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai joka jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevan välitason emoyksikön on maksettava 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos konsernin ylin emoyksikkö on vapautettu yksikkö, alennetaan nollaan

a)	monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen viiden ensimmäisen vuoden aikana, sen estämättä mitä V luvussa säädetään vaatimuksista;

b)	viiden ensimmäisen vuoden aikana alkaen sen tilikauden ensimmäisestä päivästä, jona suuri kotimainen konserni kuuluu ensimmäisen kerran tämän direktiivin soveltamisalaan.

2. Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee kolmannen maan lainkäyttöalueella, jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyksikön 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksettavaksi tuleva täydennysvero alennetaan nollaan kyseisen monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen viiden ensimmäisen vuoden aikana, sen estämättä mitä V luvussa säädetään vaatimuksista.

3. Monikansallisen konsernin katsotaan olevan kansainvälisen toimintansa alkuvaiheessa, jos

a)	sillä on tilivuonna konserniyksiköitä enintään kuudella lainkäyttöalueella; ja

b)	kaikkien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden, jotka sijaitsevat kaikilla muilla kuin viitelainkäyttöalueella, aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvon summa tilivuonna on enintään 50 000 000 euroa.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ’viitelainkäyttöalueella’ tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, jolla monikansalliseen konserniin kuuluvilla konserniyksiköillä on suurin aineellisen omaisuuden kokonaisarvo sinä tilikautena, jona monikansallinen konserni ensimmäisen kerran kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan. Aineellisen omaisuuden kokonaisarvo lainkäyttöalueella on kaikkien kyseisellä lainkäyttöalueella sijaitsevien monikansalliseen konserniin kuuluvien konserniyksiköiden kaiken aineellisen omaisuuden nettokirjanpitoarvojen summa.

4. Edellä 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden jakso alkaa sen tilikauden alusta, jona monikansallinen konserni ensimmäisen kerran kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.

Niiden monikansallisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu viiden vuoden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2023.

Niiden monikansallisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 2 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2024.

Niiden suurten kotimaisten konsernien osalta, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan sen tullessa voimaan, 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viiden vuoden ajanjakso alkaa 31 päivänä joulukuuta 2023.

5. Edellä 44 artiklassa tarkoitetun nimetyn ilmoittavan yksikön on ilmoitettava sijaintijäsenvaltionsa verohallinnolle monikansallisen konsernin kansainvälisen toiminnan alkuvaiheen alkamisesta.

50 artikla

Päätös lykätä tuloksilukemissäännön ja aliverotettujen voittojen säännön soveltamista

1. Poiketen siitä, mitä 5–14 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot, joissa sijaitsee enintään 12 tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa konsernien ylintä emoyksikköä, voivat päättää olla soveltamatta tuloksilukemissääntöä ja aliverotettujen voittojen sääntöä 31 päivänä joulukuuta 2023 alkavana kuutena peräkkäisenä tilikautena. Tämän valinnan tekevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Jos monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kohdan mukaisen valinnan, muiden kuin sen jäsenvaltion, jossa ylin emoyksikkö sijaitsee, on varmistettava, että kyseiseen konserniin kuuluviin konserniyksiköihin sovelletaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne sijaitsevat, kyseiselle jäsenvaltiolle kohdistetun aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvän täydennysveron määrää 31 päivästä joulukuuta 2023 alkavina tilikausina 14 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ylimmän emoyksikön on nimettävä ilmoittava yksikkö, joka on nimetty muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa ylin emoyksikkö sijaitsee, tai, jos monikansallisella konsernilla ei ole konserniyksikköä toisessa jäsenvaltiossa, sellaisella kolmannen maan lainkäyttöalueella, jolla on raportoitavan tilikauden osalta voimassa oleva toimivaltaisia viranomaisia koskeva sopimus sen jäsenvaltion kanssa, jossa ylin emoyksikkö sijaitsee.

Siinä tapauksessa nimetyn ilmoittavan yksikön on tehtävä 44 artiklan 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukainen täydennysverotietoja koskeva ilmoitus. Tämän artiklan 1 kohdan mukaisen valinnan tehneessä jäsenvaltiossa sijaitsevien konserniyksiköiden on toimitettava nimetylle ilmoittavalle yksikölle tiedot, jotka ovat tarpeen 44 artiklan 5 kohdan noudattamiseksi, ja ne on vapautettava 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisen valinnan tehneelle jäsenvaltiolle määritetty aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus katsotaan tilikautena nollaksi.

51 artikla

Ilmoitusvelvollisuuksia koskeva siirtymäkauden järjestely

Sen estämättä, mitä 44 artiklan 7 kohdassa säädetään, täydennysverotietoja koskeva ilmoitus ja 44 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä jäsenvaltioiden verohallinnolle viimeistään 18 kuukauden kuluttua sen raportoitavan tilikauden viimeisestä päivästä, joka on 47 artiklassa tarkoitettu siirtymävuosi.

XI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

52 artikla

Vastaavuuden arviointi

1. Kolmannen maan lainkäyttöalueen kansallisessa lainsäädännössä täytäntöön pannun oikeudellisen kehyksen katsotaan vastaavan II luvussa vahvistettua ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä eikä sitä kohdella kuten ulkomaisten väliyhtiöiden verojärjestelmää, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)	sillä pannaan täytäntöön säännöt, joiden mukaisesti monikansallisen konsernin emoyksikön on laskettava ja maksettava kohdennettava osuutensa täydennysverosta monikansalliseen konserniin kuuluvien matalasti verotettujen konserniyksiköiden osalta;

b)	siinä vahvistetaan vähintään 15 prosentin tosiasiallinen vähimmäisveroaste, jonka alittavan konserniyksikön katsotaan olevan matalasti verotettu;

c)	tosiasiallisen vähimmäisveroasteen laskennassa se mahdollistaa ainoastaan samalla lainkäyttöalueella sijaitsevien yksiköiden tulosten yhdistämisen; ja

vastaavan ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisen täydennysveron laskemiseksi siinä säädetään kaikkien sellaisten täydennysverojen huojennuksesta, jotka on maksettu jossakin jäsenvaltiossa ehdot täyttävän tuloksilukemissäännön mukaisesti, ja sellaisen ehdot täyttävän kotimaisen täydennysveron huojennuksesta, josta tässä direktiivissä säädetään.

2. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 53 artiklan mukaisesti niiden kolmansien maiden lainkäyttöalueiden luettelon määrittämiseksi, joilla on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä oikeudellinen kehys, jonka voidaan katsoa vastaavan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaista ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, sekä mainitun luettelon päivittämiseksi.

53 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 23 päivästä joulukuuta 2022 määräämättömäksi ajaksi 52 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 52 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi neuvostolle.

6. Edellä olevan 52 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

54 artikla

Tiedon antaminen Euroopan parlamentille

Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta ja siitä, jos neuvosto on vastustanut niitä tai kumonnut säädösvallan siirron.

55 artikla

Kahdenvälinen sopimus yksinkertaistetuista raportointivelvoitteista

Unioni voi tehdä sellaisten kolmansien maiden lainkäyttöalueiden kanssa, joiden oikeudellisten kehysten on 52 artiklan mukaisesti arvioitu vastaavan ehdot täyttävää tuloksilukemissääntöä, sopimuksia, joiden tarkoituksena on luoda puitteet 44 artiklan 6 kohdassa säädettyjen ilmoitusmenettelyjen yksinkertaistamiseksi.

56 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava kyseisiä säännöksiä 31 päivästä joulukuuta 2023 alkavien tilikausien osalta.

Edellä olevassa 50 artiklan 2 kohdassa säädettyjä järjestelyjä lukuun ottamatta niiden on kuitenkin sovellettava 12, 13 ja 14 artiklan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä 31 päivästä joulukuuta 2024 alkavien tilikausien osalta.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan niiden virallisessa lehdessä. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten tällaiset viittaukset tehdään.

57 artikla

Komission suorittama ensimmäisen pilarin täytäntöönpanon arviointi

Komissio toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tilannetta OECD:n ja G20-maiden veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan osallistavan kehyksen 8 päivänä lokakuuta 2021 kahden pilarin ratkaisusta talouden digitalisaatiosta johtuviin verotuksellisiin haasteisiin vastaamiseksi hyväksymän julistuksen ensimmäisen pilarin täytäntöönpanon osalta, ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen kyseisiin verotuksellisiin haasteisiin puuttumiseksi, jos ensimmäisen pilarin ratkaisua ei ole pantu täytäntöön.

58 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

59 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BEK

(1) EUVL C 290, 29.7.2022, s. 52.

(2) Lausunto annettu 19. toukokuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(4) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/881, annettu 25 päivänä toukokuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 146, 3.6.2016, s. 8).

(5) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).