(1)

Naisten osallistumista työmarkkinoille haittaavien esteiden poistamiseksi Eurooppa-neuvosto asetti Barcelonassa vuonna 2002 pitämässään kokouksessa seuraavat vuoteen 2010 mennessä saavutettavat lastenhoitoa koskevat tavoitteet: tarjotaan varhaiskasvatusta vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista ja vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista (1). Vaikka kyseiset tavoitteet on keskimäärin saavutettu Euroopan unionin tasolla, jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä on edelleen huomattavia eroja, erityisesti kun on kyse pienituloisten kotitalouksien lapsista ja pienimmistä lapsista.

(2)

Tämän suosituksen tavoitteena on kannustaa jäsenvaltioita lisäämään osallistumista helposti saatavilla olevaan, kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen siten, että otetaan samalla huomioon varhaiskasvatuspalvelujen kysyntä ja niiden tarjontaa koskevat kansalliset mallit. Näin voidaan helpottaa naisten osallistumista työmarkkinoille ja edistää kaikkien lasten, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien tai heikommista lähtökohdista tulevien lasten, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä.

(3)

Lastenhoitovastuu, erityisesti huolenpito hyvin pienistä lapsista, rajoittaa merkittävästi naisten osallistumista työmarkkinoille. Vuoden 2021 työvoimatutkimuksessa 27,9 prosenttia työvoiman ulkopuolella olevista naisista ilmoitti, että tärkein syy olla hakematta työtä oli hoitoa tai hoivaa tarvitsevista lapsista tai aikuisista huolehtiminen, kun miesten vastaava osuus oli vain 8,0 prosenttia. Ennen pandemiaa vuonna 2019 vastaavat osuudet olivat 32,6 prosenttia (naiset) ja 7,6 prosenttia (miehet) (2). Samaan aikaan sellaisten henkilöiden työllisyysaste, joilla oli alle kuusivuotiaita lapsia, oli miesten keskuudessa 90,1 prosenttia ja naisten keskuudessa 67,2 prosenttia. Palkattoman hoito- ja hoivatyön vuoksi Euroopassa on työmarkkinoiden ulkopuolella noin 7,7 miljoonaa naista ja 450 000 miestä. Naisten suhteettoman suuri osuus hoito- ja hoivatyöstä on myös yksi sukupuolten palkkaerojen perimmäisistä syistä (3).

(4)

Naiset myös todennäköisemmin sopeuttavat työjärjestelynsä hoito- ja hoivavelvollisuuksiinsa. Tämä vaikuttaa pysyvästi heidän uraansa ja lisää sukupuolten palkka- ja eläke-eroja. Työelämässä olevat naiset kuluttavat päivittäin kotitöihin ja suoraan hoito- ja hoivatyöhön keskimäärin 90 minuuttia enemmän kuin miehet. Sukupuolten työllisyyserojen korjaaminen on liiketaloudellisesti järkevää, koska se edistää kasvua ja todennäköisesti lisää tuottavuutta. Lisäksi sukupuolten epätasa-arvon korjaaminen osoitetusti vähentää köyhyyttä ja lisää sosiaalista osallisuutta ja on keino torjua työvoiman vähenemistä.

(5)

Kohtuuhintaisten ja laadukkaiden varhaiskasvatuspalvelujen saatavuudella on merkittävä myönteinen vaikutus huoltajien, erityisesti naisten, työllisyystilanteeseen. Sitä mukaa kuin varhaiskasvatuksen tarjonta on lisääntynyt kaikkialla unionissa, sukupuolten työllisyysero on pienentynyt 17,7 prosenttiyksiköstä (vuonna 2002) 10,8 prosenttiyksikköön (vuonna 2021). Edistys on kuitenkin pysähtynyt viime vuosina.

(6)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, jäljempänä ’pilari’, korostetaan sukupuolten tasa-arvon, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen sekä varhaiskasvatuksen merkitystä unionin keskeisinä tavoitteina. Pilarissa todetaan, että naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet on varmistettava ja niitä on edistettävä kaikilla aloilla, myös työmarkkinoille osallistumisen, työehtojen ja -olojen sekä urakehityksen osalta. Pilarissa tunnustetaan myös lasten oikeus kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, lasten oikeus suojeluun köyhyydeltä sekä heikoista lähtökohdista tulevien lasten oikeus yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin erityistoimenpiteisiin.

(7)

Pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, että vähintään 78 prosentilla 20–64-vuotiaista olisi oltava työpaikka vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi toimintasuunnitelmalla pyritään vähintään puolittamaan sukupuolten työllisyysero vuoteen 2019 verrattuna muun muassa lisäämällä varhaiskasvatuksen tarjontaa. Toimintasuunnitelmassa todetaan, että virallisen varhaiskasvatuksen tarjonnan lisääminen tukisi naisten osallistumista työmarkkinoille sekä työ-, perhe- ja yksityiselämän parempaa yhteensovittamista.

(8)

Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja siinä, miten ne tarjoavat tukea vanhemmille. Joissakin jäsenvaltioissa annetaan suurempi painoarvo riittäväntasoisille palkallisille tai korvaukseen oikeuttaville vanhempainvapaajärjestelmille, joita tarjotaan vähintään lapsen 12 ensimmäisen elinkuukauden ajalle ja joita vanhemmat myös käyttävät erittäin suuressa määrin. Toisissa jäsenvaltioissa taas keskiössä on ennemminkin varhaiskasvatuspalvelujen tarjonta jo hyvin pienille lapsille. Näissä jäsenvaltioissa lapset tavanomaisesti osallistuvat varhaiskasvatukseen jo ensimmäisen elinvuotensa aikana, eikä palkallinen tai korvaukseen oikeuttava vanhempainvapaa ylitä unionin oikeuden mukaista vähimmäisvaatimusta. Tässä suosituksessa esitetään uusi alle kolmevuotiaita lapsia koskeva tavoite, jolla pyritään luomaan tasapaino kyseisten eriävien käytäntöjen välille. Kyseisten seikkojen vuoksi kaikkien jäsenvaltioiden yleisenä tavoitteena olisi oltava, että 45 prosenttia alle kolmevuotiaista lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen.

(9)

Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole päässeet aiempaan 33 prosentin tavoitteeseen, ei kuitenkaan välttämättä odoteta saavuttavan kyseistä aiempaa tai uutta tavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Sen sijaan suositetaan, että ne lisäisivät osallistumisastetta vähintään tietyllä prosenttiosuudella, joka kuvastaa lähtötason tilannetta ja vanhempainvapaan käyttöä kussakin asianomaisessa jäsenvaltioissa. Tällä tavoin kyseiset jäsenvaltiot voisivat realistisesti päästä lähemmäksi 45 prosentin tavoitetta. Jäsenvaltioilta, jotka ovat kaukana tavoitteesta, odotetaan suurempia ponnisteluja edistyksen vauhdittamiseksi.

(10)

Koska varhaiskasvatukseen osallistuminen vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen ja koska vuoden 2021 tiedot kuvastavat edelleen covid-19-pandemian vaikutuksia joissakin jäsenvaltioissa, lähtötasoksi sen määrittämiselle, miten paljon varhaiskasvatukseen osallistumista olisi vähintään lisättävä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet aiempaa tavoitetta, on valittu keskimääräinen varhaiskasvatukseen osallistumisen aste tämän asetuksen hyväksymistä edeltäneiltä viideltä vuodelta (EU-SILC-tietojen mukaisesti).

(11)

Tiettyjä kysymyksiä, joilla on merkitystä Barcelonan tavoitteiden kannalta, käsitellään unionin tasolla useissa sukupuolten tasa-arvoa sekä työehtoja ja -oloja koskevissa suosituksissa ja direktiiveissä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/1158 (4) luodaan esimerkiksi puitteet vanhempainvapaan ja joustavien työjärjestelyjen sekä omaishoitovapaan sukupuolijakaumaltaan tasapuoliselle käytölle.

(12)

Useissa unionin aloitteissa on korostettu varhaiskasvatuksen merkitystä lapsille. Tämä suositus perustuu kyseisiin poliittisiin aloitteisiin, joita ovat neuvoston päätöslauselma eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista edettäessä kohti eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamista ja kehittämistä (2021–2030) (5), joka sisältää unionin tason tavoitteen siitä, että vähintään 96 prosenttia kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen; laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä 22 päivänä toukokuuta 2019 annettu neuvoston suositus (6), jolla autetaan jäsenvaltioita parantamaan varhaiskasvatuspalveluja ja jossa korostetaan, että tällaisten palvelujen on oltava osallistavia, helposti saatavilla, kohtuuhintaisia ja laadukkaita; komission tiedonanto ”Lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (7), joka sisältää avaintoimia, joilla komissio aikoo edistää ja suojella paremmin lasten oikeuksia ja jossa tunnustetaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten kognitiivisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta; ja eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2021 annettu neuvoston suositus (8), jolla pyritään varmistamaan, että köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevat lapset saavat maksutta ja tosiasiallisesti keskeisiä palveluja, mukaan lukien varhaiskasvatus, kaikilla alueilla, myös syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi varhaiskasvatuspalveluihin investoidessaan otettava huomioon monia muita ulottuvuuksia kuin pelkkä varhaiskasvatuspaikkojen saatavuus, kuten osallistumisen ajallinen intensiteetti, varhaiskasvatukseen osallistuvien köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten osuus sekä tarjottavien palvelujen saavutettavuus, kohtuuhintaisuus ja laatu. Siksi tässä suosituksessa esitetään toimenpiteitä kyseisten näkökohtien ratkaisemiseksi.

(14)

Pääasiallisten huoltajien, jotka ovat useimmiten naisia, työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi varhaiskasvatukseen osallistumisen tuntimäärän olisi oltava riittävä, jotta vanhemmat voisivat tehdä mielekkäästi palkkatyötä. Osallistumista olisi edistettävä siten, että otetaan huomioon lapsen etu ja mahdollistetaan vanhempien tekemät sukupuolitasa-arvoiset päätökset työ- ja yksityiselämän tasapainosta ja varhaiskasvatuspalvelujen käytöstä. Jos lapset eivät vielä osallistu varhaiskasvatukseen kokoaikaisesti, molempien vanhempien olisi hyödynnettävä direktiivissä (EU) 2019/1158 säädettyjä oikeuksia vanhempainvapaaseen ja joustaviin työjärjestelyihin, kuten osa-aikatyöhön, joustavaan työaikaan ja etätyöhön, jotta varmistetaan, että hoito- ja hoivavastuu jakautuu tasapuolisesti, ja varhaiskasvatukseen osallistumisen olisi lisäännyttävä asteittain lapsen kasvaessa. Koska kyseinen ulottuvuus on tärkeä, on seurattava sekä ajallista intensiteettiä, jolla lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen, että varhaiskasvatukseen osallistumista yleensä ottaen.

(15)

Lisäksi naisten, joiden ammatillinen osaaminen on heikkoa, maahanmuuttajanaisten, pienituloisista kotitalouksista tulevien naisten, joilla on lapsia, ja yksinhuoltajanaisten on muita vaikeampi päästä koulutukseen, löytää työpaikka ja saada jalansijaa työmarkkinoilta tai palata työelämään, koska taloudelliset ja muut seikat rajoittavat heidän lastensa osallistumista varhaiskasvatukseen. Edistämällä haavoittuvassa asemassa olevien tai heikommista lähtökohdista tulevien lasten osallistumista osallistavaan varhaiskasvatukseen parannetaan myös heidän äitiensä mahdollisuuksia palata työelämään. Lisäksi näin autettaisiin naisia sovittamaan paremmin yhteen työ-, perhe- ja yksityiselämä.

(16)

Jalansijan saaminen työmarkkinoilta on erityisen haasteellista vammaisille vanhemmille ja vammaisten lasten vanhemmille. Jos vammaisten lasten osallistumista varhaiskasvatukseen helpotettaisiin tilanteen mukaan ottaen huomioon vamman tyyppi ja aste, asiantuntijalausunnot ja lapsen etu, heidän vanhempiensa voisi olla helpompi sovittaa paremmin yhteen työ-, perhe- ja yksityiselämä.

(17)

Varhaiskasvatukseen osallistumisesta on lapsille monenlaista hyötyä. On näyttöä siitä, että laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoaminen parantaa ratkaisevasti lasten kognitiivista, sosiaalista ja kasvatuksellista kehitystä jo varhaisesta iästä lähtien. Laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä annetun neuvoston suosituksen mukaan osallistuminen varhaiskasvatukseen voi olla tehokas tapa saavuttaa koulutuksellinen tasa-arvo lapsille, jotka ovat muita heikommassa asemassa, kuten vammaiset lapset tai oppimiseen liittyvää tukea tarvitsevat lapset, köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevat lapset, myös yksinhuoltajatalouksissa elävät lapset, maahanmuuttajataustaiset lapset, pakolaislapset, romanilapset ja muihin vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset, sellaisilla maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla asuvat lapset, joilla varhaiskasvatuksen infrastruktuuri on riittämätön, sekä vaihtoehtoisten hoitojärjestelyjen piiriin kuuluvat lapset.

(18)

Eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta annetussa neuvoston suosituksessa sekä romanien tasa-arvosta, osallisuudesta ja osallistumisesta annetussa neuvoston suosituksessa (9) korostetaan, että laadukkaan ja osallistavan varhaiskasvatuksen yhdenvertainen saanti on olennaisen tärkeää, jotta voidaan katkaista sosiaalisen syrjäytymisen periytyminen ja varmistaa muita heikommassa asemassa olevien lasten yhtäläiset mahdollisuudet. Eurooppalaista lapsitakuuta koskevassa suosituksessa esitetään, että jäsenvaltiot toimittaisivat suosituksen täytäntöönpanoa koskevat kansalliset suunnitelmansa yhdeksän kuukauden kuluessa suosituksen hyväksymisestä. Muita heikommassa asemassa olevien lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen on kuitenkin edelleen huomattavasti vähäisempää erityisesti pienimpien lasten keskuudessa. Tämä saattaa myöhemmin näkyä huonompina koulutustuloksina ja suurempana määränä koulunkäynnin keskeyttämisiä, erityisesti kun on kyse romanilapsista tai maahanmuuttajataustaisista lapsista sekä ilman vanhempien hoivaa kasvavista lapsista. Sen vuoksi on tärkeää kuroa umpeen varhaiskasvatukseen osallistumisen ero tällaisten lasten ja muihin väestöryhmiin kuuluvien lasten välillä. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että kavennetaan varhaiskasvatukseen osallistumisen eroa ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välillä. Osallistuminen varhaiskasvatukseen on tärkeää myös Ukrainan sotaa pakeneville lapsille samoin kuin muille lapsille, jotka hakevat tai saavat suojelua unionissa. Yhdenvertainen pääsy osallistaviin ja segregoimattomiin varhaiskasvatuspalveluihin olisi taattava kaikille mahdollisesti haavoittuvassa asemassa oleville lapsille.

(19)

Vastaavasti vammaisilla lapsilla on oikeus osallistua varhaiskasvatukseen yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Puolet vammaisista lapsista saa hoitoa ja hoivaa vain vanhemmiltaan. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että varhaiskasvatus on helposti saatavilla ja osallistavaa ja että siihen liitetään kohdennettuja toimenpiteitä, joilla autetaan vastaamaan erityistarpeisiin, mukaan lukien toimenpiteet, joilla puututaan esteisiin ja segregaatioon, huolehditaan henkilöstön tarvittavasta osaamistasosta tai palkataan henkilöstöä vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin, sekä tarvittaessa yksilöidyt opetussuunnitelmat.

(20)

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että kurotaan umpeen varhaiskasvatukseen osallistumisen kuilu köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten, vammaisten lasten tai oppimiseen liittyvää tukea tarvitsevien lasten osalta, jos varhaiskasvatus tehtäväkenttänä on hajautettu kansallisella tasolla sosiaaliasioista, terveydestä ja opetuksesta vastaavien viranomaisten kesken.

(21)

Varhaiskasvatuksen laadukkuus on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että lapset hyötyvät varhaiskasvatukseen osallistumisesta. Vaikka ei ole vain yhtä tapaa määritellä laadun käsitettä ja mitata sitä varhaiskasvatusympäristöissä, keskeistä on aikuisten ja lasten välisen vuorovaikutuksen laatu riippumatta siitä, millainen varhaiskasvatusjärjestelmä on käytössä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoaminen ottaen huomioon laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä annetussa suosituksessa esitetyt eri ulottuvuudet, kuten varhaiskasvatuspalvelujen saatavuus, henkilöstön pätevyys ja työehdot ja -olot, opetussuunnitelma, seuranta ja arviointi sekä hallinto ja rahoitus. Erityisen tärkeitä ovat esimerkiksi henkilöstön ja lasten välinen suhdeluku, henkilöstön pätevyys ja ammatillinen täydennyskoulutus.

(22)

Varhaiskasvatuksen tarjonnan laatu on tärkeä tekijä myös vanhempien ja varhaiskasvatuspalveluja tarjoavien toimipaikkojen välisen luottamuksen rakentamisen ja siten varhaiskasvatukseen osallistumisen lisäämisen kannalta.

(23)

Lisäksi saavutettavuus on tärkeä ulottuvuus varhaiskasvatuksen tarjonnassa. Se kattaa riittävän infrastruktuurin, asianmukaiset paikkamäärät ja aukioloajat, mukautumisen vanhempien erityistarpeisiin sekä avustamisen monimutkaisissa hallinnollisissa menettelyissä. Erityisesti kun on kyse hallinnollisista menettelyistä, haavoittuvassa asemassa oleville tai heikommista lähtökohdista tuleville ryhmille, jotka eivät pysty käyttämään tai joiden saatavilla ei ole digitaalisia välineitä, olisi annettava tukea esimerkiksi kielellisen ja digitaalisen tuen muodossa. Saavutettavuus kattaa myös esteettömyyden vammaisten henkilöiden, mukaan lukien lapset, vanhemmat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset, näkökulmasta vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/882 (10) vahvistettujen esteettömyysvaatimusten mukaisesti.

(24)

Lisäksi saavutettavuus kattaa menettelyjen yksinkertaistamisen sekä henkilöstön ja asiantuntijoiden ammattitaidon parantamisen, jotta vammaisia lapsia tai oppimiseen liittyvää tukea tarvitsevia lapsia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä voidaan tukea riittävällä tavalla segregoimattomissa varhaiskasvatuksen toimipaikoissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että varhaiskasvatuspalvelujen käytön esteet poistetaan ja niiden syntymistä ehkäistään myös vammaisten henkilöiden osalta ja että varhaiskasvatuspalvelut ovat todella osallistavia.

(25)

Saavutettavuutta käsiteltäessä olisi otettava huomioon alueellinen epätasapaino. Erityisesti vammaisten lasten tai oppimiseen liittyvää tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen esteenä voi olla se, että siirtymiseen paikasta toiseen kuluu paljon aikaa pitkien välimatkojen, puutteellisten tai harvojen liikenneyhteyksien sekä liikenneruuhkien vuoksi. Syrjäisten alueiden ja maaseutualueiden erityishaittana on riittävien paikallisten varhaiskasvatuspalvelujen puute. Tällainen alueellinen epätasapaino saattaa pahentaa kohtuuhintaisuuteen liittyviä ongelmia. Siksi on tärkeää ottaa liikkuvuussuunnitelmissa huomioon varhaiskasvatuspalveluja käyttävien erilaiset käyttäjäprofiilit ja sisällyttää alueellinen kattavuus datankeruuseen arviointi- ja seurantatarkoituksissa.

(26)

Monissa jäsenvaltioissa varhaiskasvatuksen korkeat kustannukset muodostavat edelleen suuren esteen varhaiskasvatukseen osallistumiselle. Eurostatin tiedot osoittavat, että korkeat kustannukset ovat monissa maissa ja erityisesti köyhyysvaarassa olevissa kotitalouksissa merkittävä syy olla käyttämättä virallisia varhaiskasvatuspalveluja. Unionin vuoden 2016 tulo- ja elinolotilastojen mukaan 13 prosenttia vanhemmista ei käytä varhaiskasvatuspalveluja niiden korkeiden kustannusten vuoksi ja 11 prosentilla on kohtalaisia tai suuria vaikeuksia maksaa niistä. Köyhyysvaarassa olevien kotitalouksien osalta vastaavat prosenttiosuudet ovat yli kaksinkertaiset: 28 prosenttia ei käytä varhaiskasvatuspalveluja ja 27 prosentilla on vaikeuksia maksaa niistä. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että laadukas varhaiskasvatus tuottaa merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia, koulutuksellisia ja kehitykseen liittyviä hyötyjä. Varmistamalla varhaiskasvatuksen kohtuuhintaisuus voidaan vastata naisten täydennys- ja uudelleenkoulutustarpeisiin sekä helpottaa heidän osallistumistaan työmarkkinoille; tästä hyötyy pitkällä aikavälillä myös varhaisesta iästä alkaen annettava opetus, joka tasoittaa tietä koko eliniän aikaiselle myönteiselle asennoitumiselle oppimiseen; tällä tavoin myönteiset vaikutukset ulottuvat varhaiskasvatukseen osallistuvia lapsia laajemmalle koko yhteiskuntaan. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että varhaiskasvatuksen kustannukset ovat oikeassa suhteessa kotitalouden tuloihin eivätkä muodosta estettä varhaiskasvatukseen osallistumiselle. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon myös muut varhaiskasvatukseen osallistumiseen liittyvät kustannukset, kuten kuljetukset, vaatteet ja varhaiskasvatustilanteissa tarvittavat välineet.

(27)

Yksi keino varmistaa helposti saatavilla olevan ja kohtuuhintaisen, laadukkaan varhaiskasvatuksen riittävä tarjonta on luoda lakisääteinen oikeus varhaiskasvatukseen, jonka nojalla viranomaisten on taattava paikka kaikille lapsille, joiden vanhemmat sitä vaativat, riippumatta vanhempien työsuhteesta, sosioekonomisesta asemasta tai perheasemasta. Useimmissa jäsenvaltioissa tällainen lakisääteinen oikeus on jo olemassa, mutta ikä, josta sitä aletaan soveltaa, vaihtelee huomattavasti. Riittäväntasoisen palkallisen tai korvaukseen oikeuttavan äitiys- ja isyysloman sekä vanhempainvapaan päättymisen ja lakisääteisen varhaiskasvatusta koskevan oikeuden välillä ei ihannetapauksessa ole katkoa.

(28)

Helpottamalla laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kohtuuhintaisen varhaiskasvatuksen saatavuutta perheiden kannalta sekä parantamalla varhaiskasvatusalan työehtoja ja -oloja ja palkkausta odotetaan saavutettavan taloudellisia hyötyjä. Samalla varhaiskasvatukseen tehtävien investointien julkistaloudellinen kestävyys voidaan optimoida arvioimalla niiden vaikutuksia julkiseen talouteen sekä seuraamalla säännöllisesti ja parantamalla jatkuvasti kustannustehokkuutta parhaiden käytäntöjen, kuten julkisen talouden yleisen kestävyyden suhteen johdonmukaisten rahoitusmekanismien tehokkaan suunnittelun, pohjalta.

(29)

Se, että verkossa ja sen ulkopuolella on helposti ja yhdenvertaisesti saatavilla riittävästi tietoa varhaiskasvatuksesta, on erittäin tärkeää kaikille vanhemmille riippumatta perheen kokoonpanosta ja perheasemasta, mukaan lukien rekisteröidyt parisuhteet, siten kuin ne tunnustetaan kansallisessa oikeudessa. Tämä koskee tietoa oikeudesta soveltuviin palveluihin ja tällaisten palvelujen saatavuutta, käytön ehtoja ja tapauksesta riippuen kelpoisuutta taloudelliseen tukeen.

(30)

Myös tietoisuuden puute varhaiskasvatukseen liittyvistä vanhempien ja lasten oikeuksista ja varhaiskasvatuksen merkityksestä tulevien oppimissaavutusten kannalta on yksi palvelujen käytön esteistä, jotka haittaavat naisten osallistumista työmarkkinoille. Jos vanhemmille annetaan paikkansapitäviä ja perusteellisia tietoja, he voivat tehdä harkittuja ja tietoon perustuvia päätöksiä varhaiskasvatusvaihtoehdoista.

(31)

Varhaiskasvatusala kärsii henkilöstöpulasta monissa maissa. Tähän voidaan puuttua useilla strategioilla, kuten parantamalla työehtoja ja -oloja, uranäkymiä ja palkkausta, luomalla säännöllisiä täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, kehittämällä luovia rekrytointistrategioita ja houkuttelemalla varhaiskasvatusalalle töihin erilaisia aliedustettuja ryhmiä, kuten miehiä tai henkilöitä, joilla on erilainen kulttuurinen tausta, esimerkiksi maahanmuuttajia ja pakolaisia. Yksinkertainen ja nopea tutkintojen tunnustamismekanismi voisi auttaa työvoimapulan ratkaisemisessa. Esimerkiksi komission suosituksessa (EU) 2022/554 (11) käsitellään Ukrainan sotaa pakenevien pääsyä säänneltyihin ammatteihin.

(32)

Varhaiskasvatuksen henkilöstön oikeudenmukaisten työehtojen ja -olojen edistäminen auttaisi houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja samalla varmistamaan, että alalla työskentelevät ovat halukkaita ja kykeneviä jatkamaan työssään eläkeikään asti. Se voi myös auttaa torjumaan sukupuolisegregaatiota varhaiskasvatusalalla. Kansainvälisen työjärjestön suuntaviivoissa, jotka koskevat varhaiskasvatuksen henkilöstön ihmisarvoisen työn edistämistä (12), annetaan tältä osin ohjeita ammatillista kehitystä ja urakehitystä koskevien suositusten mahdollisesta täytäntöönpanosta, asianmukaisesta palkkauksesta, mukaan lukien samapalkkaisuus, kestävistä työehdoista ja -oloista sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisestä tällä alalla.

(33)

Lastenhoito ei pääty siihen, että lapset aloittavat alakoulun. Myös alakouluikäisten lasten hoitotarpeet voivat rajoittaa äitien työmarkkinoille osallistumista ja työaikaa, jos kansallisissa koulutusjärjestelmissä ei ole tarjolla riittäviä, laadukkaita ja kohtuuhintaisia ratkaisuja koulupäivän jälkeiseen iltapäivähoitoon ja lastenhoitoon loma-aikoina. Jos vanhemmille lapsille ei ole tarjolla hoitomahdollisuuksia, nuorempien sisarusten varhaiskasvatusmahdollisuudet eivät mahdollista vanhempien osallistumista työmarkkinoille, millä voi puolestaan olla vaikutuksia nuorempien sisarusten osallistumiseen varhaiskasvatukseen. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi huolehdittava riittävästä, laadukkaasta ja kohtuuhintaisesta koulun ulkopuolisesta hoidosta. Suositetaan, että jäsenvaltiot tarjoavat tarvittaessa kaikille lapsille, myös heikommista lähtökohdista tuleville lapsille, valvontaa ja tukea kotitehtävien tekemiseen.

(34)

Työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen on edelleen suuri haaste monille vanhemmille, erityisesti naisille. Työn ja hoito- ja hoivavelvollisuuksien tasapainottamisen vaikeus on merkittävä este, joka lisää naisten aliedustusta työmarkkinoilla. Tässä yhteydessä sukupuolistereotypiat vaikuttavat usein naisten ja miesten rooleihin hoito- ja hoivavelvollisuuksissa. Hoito- ja hoivavastuun epätasapaino naisten ja miesten välillä puolestaan vahvistaa sukupuolistereotypioita sekä miesten että naisten ammateissa ja rooleissa.

(35)

Tätä sitkeää hoito- ja hoivavastuun epätasaista jakautumista sukupuolten välillä olisi torjuttava erityisesti kannustamalla isiä hyödyntämään isyyslomaa, vanhempainvapaata ja tarvittaessa joustavia työaikajärjestelyjä sekä jakamalla hoito- ja hoivavelvollisuudet tasapuolisemmin pariskuntien kesken palkkatyön ja palkattoman työn osalta (13). Direktiivin (EU) 2019/1158 täytäntöönpanolla olisi parannettava sellaisten työntekijöiden, joilla on hoito- ja hoivavelvollisuuksia, oikeuksia saada isyyslomaa ja vanhempainvapaata sekä hakea joustavia työaikajärjestelyitä. Muissa toimissa olisi keskityttävä lisäämään tietoisuutta kyseisistä uusista oikeuksista ja seuraamaan, voivatko työntekijät käyttää kyseisiä oikeuksia kokonaisuudessaan kärsimättä epäsuotuisasta kohtelusta työpaikalla.

(36)

Muiden sellaisten toimien lisäksi, joilla sovitetaan yhteen työ-, perhe- ja yksityiselämä, olisi tarvittaessa edistettävä joustavia tapoja käyttää varhaiskasvatuspalveluja. Esimerkiksi työntekijät, joilla on hoito- tai hoivavelvollisuuksia, hyötyisivät täydentävistä varhaiskasvatuspalveluista, kuten varhaisista ja myöhäisistä aukioloajoista sekä ateriapalveluista.

(37)

Jotta hoitoon ja hoivaan liittyvistä tarpeista ja rajoitteista saadaan parempi kuva, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että saatavilla on asianmukaisia tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, luotettavia ja vertailukelpoisia. Koska direktiivissä (EU) 2019/1158 ei ole erityisiä tietojenkeruusäännöksiä, kyseisiin tietoihin olisi sisällyttävä isyysloman ja vanhempainvapaan käyttö. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan indikaattorikehyksen menetelmäopas, jonka työllisyyskomitea (EMCO) ja sosiaalisen suojelun komitea (SPC) ovat laatineet direktiivin asianmukaisen seurannan ja arvioinnin tueksi.

(38)

Tämän suosituksen täytäntöönpanon edistymistä olisi seurattava säännöllisesti talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä sekä naisten ja miesten tasa-arvoa unionissa koskevan vuosittaisen kertomuksen ja tasa-arvostrategian seurantaportaalin avulla. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi tuettava komissiota sellaisen indikaattorin mahdollisessa kehittämisessä ja laskennassa, jolla mitataan hoito- ja hoivavastuun epätasaista jakautumista eli naisten ja miesten hoito- ja hoivatyöhön käyttämän ajan eroa, sukupuolten palkkaeroa sekä palkkatyöhön ja palkattomaan työhön käytettyä aikaa, jotta voidaan ymmärtää paremmin kyseisten tekijöiden keskinäisiä riippuvuuksia ja tukea näyttöön perustuvan tasa-arvo- ja sosiaalipolitiikan kehittämistä. Jäsenvaltioiden olisi myös jatkettava toimiaan varhaiskasvatusalan uudistusten suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla komission tukea, myös teknisen tuen välinettä. Tässä yhteydessä olisi vaihdettava hyviä käytäntöjä, käytettävä asianmukaisia prosesseja ja menetelmiä, kerättävä tietoja, osallistettava sidosryhmiä sekä tehostettava toimipaikkojen välistä koordinointia, henkilöresurssien suunnittelua ja kohdentamista sekä ammatillista kehitystä varhaiskasvatusalalla.

(39)

”Varhaiskasvatus” olisi ymmärrettävä neuvoston laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä antamassa suosituksessa esitetyn määritelmän mukaisesti siten, että sillä tarkoitetaan mitä tahansa säänneltyä järjestelyä, jossa lapselle tarjotaan varhaiskasvatusta syntymästä oppivelvollisuusiän alkamiseen asti riippumatta sen järjestämispaikasta, rahoitustavasta, aukioloajoista tai ohjelmallisesta sisällöstä, ja että siihen sisältyvät päiväkoti- ja perhepäivähoito, yksityisesti tai julkisesti rahoitetut palvelut sekä esiopetus.

(40)

Tämän suosituksen vaikutusten arvioimiseksi komission olisi seurattava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suosituksen edistymistä ja raportoitava siitä neuvostolle säännöllisesti,

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.