(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan kaikilla unionin kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, määrätään muun muassa oikeudesta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (7 artikla), oikeudesta henkilötietojen suojaan (8 artikla), oikeudesta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, johon kuuluu tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittaminen (11 artikla), sekä oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla).

(3)

Perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettu oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Vaikka kyseessä ei olekaan ehdoton oikeus, sen käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja kyseisen oikeuden olennaista sisältöä noudattaen. Rajoituksia voidaan tehdä ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöidenoikeuksia ja vapauksia (perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta).

(4)

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ja perusoikeuskirjan selitysten mukaisesti perusoikeuskirjan 11 artiklalle olisi annettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan 10 artiklan merkitys ja soveltamisala, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa suojellaan sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalan puitteissa kaikista rajoituksista on säädettävä lailla, niiden on oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa ja niillä on pyrittävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa mainittuihin oikeutettuihin päämääriin.

(5)

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sopimusvaltioille asetetaan myös positiivinen velvoite turvata tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ja luoda suotuisat olosuhteet julkiseen keskusteluun osallistumiselle (1). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennetään lisäksi, että sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä ja että se ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotakin väestönosaa (2). Lisäksi oikeuskäytännössä on selvennetty, että demokraattisessa yhteiskunnassa myös pienten ja epävirallisten kampanjaryhmien on voitava tosiasiallisesti harjoittaa toimintaansa ja että yleisen edun mukaista on, että tällaiset valtavirran ulkopuoliset ryhmät ja yksityishenkilöt voivat osallistua julkiseen keskusteluun levittämällä tietoa ja ajatuksia yleistä etua koskevista asioista (3).

(6)

Toimittajilla on tärkeä rooli julkisen keskustelun helpottamisessa sekä tiedon, mielipiteiden ja ajatusten välittämisessä ja vastaanottamisessa (4). On olennaisen tärkeää, että heille annetaan riittävästi tilaa osallistua avoimeen, vapaaseen ja oikeudenmukaiseen keskusteluun ja torjua disinformaatiota ja muuta manipuloivaa puuttumista keskusteluun myös kolmansien maiden toimijoiden taholta. Toimittajien olisi voitava harjoittaa toimintaansa tehokkaasti sen varmistamiseksi, että kansalaisilla eurooppalaisissa demokratioissa on mahdollisuus tutustua moniarvoisiin näkemyksiin.

(7)

Ihmisoikeuksien puolustajilla on myös tärkeä rooli eurooppalaisissa demokratioissa, erityisesti perusoikeuksien, demokraattisten arvojen, sosiaalisen osallisuuden, ympäristönsuojelun ja oikeusvaltioperiaatteen ylläpitämisessä. Heidän olisi voitava osallistua aktiivisesti julkiseen elämään ja saada äänensä kuuluviin poliittisissa kysymyksissä ja päätöksentekoprosesseissa ilman pelkoa uhkailusta. Ihmisoikeuksien puolustajilla tarkoitetaan henkilöitä tai järjestöjä, jotka puolustavat perusoikeuksia ja erilaisia muita oikeuksia, mukaan lukien ympäristö- ja ilmasto-oikeudet, naisten oikeudet, hlbtiq-henkilöiden oikeudet, rodulliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeudet, työntekijöiden oikeudet ja uskonnonvapaus.

(8)

Terve ja kukoistava demokratia edellyttää, että ihmiset voivat osallistua aktiivisesti julkiseen keskusteluun. Mielekkään osallistumisen varmistamiseksi ihmisten olisi voitava saada luotettavaa tietoa, jonka avulla he voivat muodostaa omat mielipiteensä ja käyttää omaa harkintaansa julkisessa tilassa, jossa voidaan ilmaista vapaasti erilaisia näkemyksiä.

(9)

Tämän ympäristön edistämiseksi on tärkeää suojella toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia häirintätarkoituksessa nostetuilta ilmeisen perusteettomilta ja aiheettomilta kanteilta (tunnetaan nimellä SLAPP-kanteet). Nämä kanteet ovat joko ilmeisen perusteettomia tai kokonaan tai osittain perusteettomia, ja niihin sisältyy oikeuden väärinkäyttöä, jonka perusteella voidaan olettaa, että kanteen pääasiallisena tarkoituksena on estää, tai rajoittaa julkista osallistumista tai rangaista siitä. Tällaiseen väärinkäyttöön viittaa se, että kanne tai sen osa on luonteeltaan suhteeton, liiallinen tai kohtuuton, kantaja on nostanut useita kanteita, jotka koskevat samankaltaisia asioita, kantaja tai hänen edustajansa harjoittavat pelottelua, häirintää tai uhkailua ennen ilmeisen perusteettoman tai aiheettoman kanteen nostamista. Kyseessä on kanteiden väärinkäyttö, ja ne aiheuttavat tarpeettomia rasitteita tuomioistuimille, koska niiden tarkoituksena ei ole oikeussuojan saaminen vaan vastaajien häirintä ja vaientaminen. Pitkäkestoiset tuomioistuinmenettelyt rasittavat kansallisia tuomioistuinjärjestelmiä.

(10)

Häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa ja aiheettomissa kanteissa voi olla kyse monenlaisesta oikeuden väärinkäytöstä pääasiassa siviili- tai rikosasioissa, mutta myös hallinto-oikeudellisissa asioissa, ja niillä voi olla monia eri perusteita.

(11)

Tällaisia kanteita panevat vireille usein vaikutusvaltaiset henkilöt tai yhteisöt (esim. edunvalvontaryhmät, yritykset ja valtion elimet), jotka pyrkivät vaientamaan julkisen keskustelun. Niihin liittyy usein vallan epätasapainoa osapuolten välillä siten, että kantajalla on esimerkiksi taloudellisesti tai poliittisesti vahvempi asema kuin vastaajalla. Vaikka vallan epätasapaino ei ole välttämätön osa ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, se lisää merkittävästi häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden haitallisia ja lamaannuttavia vaikutuksia.

(12)

Häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet voivat vaikuttaa kielteisesti erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien uskottavuuteen ja maineeseen ja kuluttaa loppuun heidän taloudelliset ja muut voimavaransa. Niillä voi olla kielteisiä psykologisia vaikutuksia niiden kohteena oleville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen. Häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet vaarantavat toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien kyvyn harjoittaa toimintaansa. Tällaisten menettelyjen seurauksena tietojen julkaiseminen yleistä etua koskevasta asiasta voi viivästyä tai kokonaan estyä. Tällaisten kanteiden olemassaololla voi olla laajempi pelotevaikutus erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien työhön. Mahdollisten tulevien kanteiden pelossa harjoitetaan itsesensuuria, mikä johtaa julkisen keskustelun köyhtymiseen koko yhteiskunnan vahingoksi. Menettelyjen kesto, taloudellinen paine ja rikosoikeudellisten seuraamusten uhka ovat tehokkaita välineitä kriittisten äänien pelottelemiseksi ja vaientamiseksi.

(13)

Henkilöt, jotka ovat häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteena, joutuvat usein osallistumaan usean kanteen käsittelyyn samanaikaisesti ja useilla lainkäyttöalueilla. Kanteet, jotka on pantu vireille jäsenvaltion lainkäyttöalueella toisessa jäsenvaltiossa asuvaa henkilöä vastaan, ovat yleensä vastaajalle monimutkaisempia ja kalliimpia. Häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa tai aiheettomissa kanteissa kantajat voivat myös käyttää menettelyllisiä välineitä oikeudenkäynnin keston pidentämiseksi ja kustannusten kasvattamiseksi ja viedä asiat sellaiselle lainkäyttöalueelle, jonka he katsovat suhtautuvan myötämielisesti asiaansa, sen sijaan, että asia annettaisiin sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on parhaat edellytykset käsitellä kanne.

(14)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden määrä kasvaa Euroopan unionissa. Viimeaikaisten tutkimusten (5) mukaan tällaisia kanteita nostetaan yhä enemmän kaikissa jäsenvaltioissa.

(15)

Euroopan parlamentti tuomitsi 25. marraskuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa (6) SLAPP-kanteiden käytön tutkivien journalistien ja tiedotusvälineiden vaientamiseksi tai pelottelemiseksi sekä pelon ilmapiirin luomiseksi tietyistä aiheista raportoimisen osalta, ja kehotti komissiota esittämään ehdotuksen niiden ehkäisemiseksi. Marraskuun 11 päivänä 2021 antamassaan päätöslauselmassa (7)”Demokratian, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistaminen EU:ssa: yksityis- ja rikosoikeudellisten keinojen aiheeton käyttö toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan vaientamiseksi” Euroopan parlamentti korosti jälleen ilmiön yleisyyttä ja tarvetta kohdistaa sen uhreihin tehokkaita suojatoimia kaikkialla unionissa.

(16)

Euroopan neuvoston foorumi journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämiseksi (8) raportoi myös yhä useammista hälytyksistä, jotka koskevat toimittajien turvallisuuteen ja tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvia vakavia uhkia Euroopassa, sekä useista tuomioistuinten pelottelutapauksista. Journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämistä käsittelevän Euroopan neuvoston foorumin kumppaniyhdistysten vuoden 2021 vuosikertomuksessa korostetaan, että SLAPP-kanteisiin liittyvät hälytykset lisääntyivät huomattavasti vuoden 2020 aikana sekä hälytyksen määrän että asianomaisten Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden lainkäyttöalueiden osalta (9). Journalismin suojelusta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta 13 päivänä huhtikuuta 2016 antamassaan suosituksessa (10) Euroopan neuvosto suositti jäsenmailleen, että ne toteuttaisivat tarvittavat lainsäädäntö- ja/tai muut toimenpiteet estääkseen lain ja oikeusprosessin käytön aiheettomasti, haitantekotarkoituksessa tai pahantahtoisesti toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden pelottelemiseksi ja vaientamiseksi.

(17)

Komission vuosien 2020 (11) ja 2021 (12) oikeusvaltiokertomuksissa korostetaan, että useissa jäsenvaltioissa toimittajiin ja muihin yleisen edun suojeluun osallistuviin tahoihin kohdistuu yhä enemmän heidän julkaisuihinsa ja työhönsä liittyviä uhkia ja hyökkäyksiä eri muodoissa, SLAPP-kanteet mukaan lukien.

(18)

Räikeä esimerkki häirintätarkoituksessa nostetuista kanteista unionissa on murhatun toimittajan Daphne Caruana Galizian tapaus. Hän oli murhan tapahtuma-aikaan yli 40 siviili- ja rikosoikeudellisen kunnianloukkauskanteen kohteena. Kanteet liittyivät hänen tutkivaan työhönsä.

(19)

Komission 3. joulukuuta 2020 esittämässä eurooppalaisen demokratian toimintasuunnitelmassa (13) korostetaan vapaiden ja moniarvoisten tiedotusvälineiden keskeistä roolia demokratioissa sekä kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Siinä korostetaan muun muassa riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden tärkeää roolia, sillä ne antavat kansalaisille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia päätöksiä sekä torjuvat tiedon manipulointia ja sekaantumista informaatioympäristöön, disinformaatio mukaan luettuna. Tässä yhteydessä komissio on jo antanut suosituksen (EU) 2021/1534 toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelun, turvallisuuden ja voimaannuttamisen varmistamisesta Euroopan unionissa (14). Suosituksen tavoitteena on varmistaa kaikille media-alan ammattilaisille turvallisemmat työolot, jotta he voivat työskennellä ilman pelkoa ja uhkailua, niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Koska häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet aiheuttavat yhä suuremman uhan tiedotusvälineiden vapaudelle ja julkiselle osallistumiselle, unionin olisi kehitettävä johdonmukainen ja tehokas lähestymistapa tällaisten kanteiden torjumiseksi. Tällä suosituksella täydennetään suositusta (EU) 2021/1534 antamalla erityisiä suosituksia häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista. Suositus ei koske pelkästään toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten suojelua, vaan se kattaa ihmisoikeuksien puolustajat. Tällä suosituksella on tarkoitus puuttua uhkaan, jonka häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet aiheuttavat, ja tukea siten keskinäisen valvonnan moitteetonta toimintaa terveessä demokratiassa. Tarkoituksena on opastaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita, asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä tällaisiin kanteisiin puuttumiseksi ja tässä yhteydessä erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelun varmistamiseksi. Suositeltuihin toimenpiteisiin kuuluu tietoisuuden lisääminen ja asiantuntemuksen kehittäminen erityisesti oikeusalan ammattilaisten sekä häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteiden keskuudessa jotta voidaan varmistaa, että tällaisten kanteiden kohteena olevat saavat tukea, ja tiivistää seurantaa.

(20)

Jotta häirintätarkoituksessa nostetuilta ilmeisen perusteettomilta tai aiheettomilta kanteilta voidaan suojautua ja estää ilmiön juurtuminen unioniin, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden siviili-, rikos-, kauppa- ja hallinto-oikeudellisia menettelyjä koskevissa kehyksissä säädetään tarvittavista takeista tällaisiin kanteisiin puuttumiseksi kunnioittaen kaikilta osin demokraattisia arvoja ja perusoikeuksia, joihin myös oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus sananvapauteen kuuluvat. Jotta häirintätarkoituksessa nostetuilta ilmeisen perusteettomilta kanteilta voidaan suojautua johdonmukaisesti ja tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että niiden hylkääminen varhaisessa vaiheessa on mahdollista. Jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä säätämään muista suojakeinoista aiheettomia kanteita vastaan, kuten kulujen määräämisestä siten, että kantaja, joka on pannut vireille häirintätarkoituksessa nostetun aiheettoman kanteen, voidaan määrätä vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista, sekä vahingonkorvauksista luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa häirintätarkoituksessa nostetun aiheettoman kanteen vuoksi, sekä mahdollisuudesta määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia osapuolelle, joka on nostanut aiheettoman kanteen häirintätarkoituksessa. Kun tuomioistuimille annetaan mahdollisuus määrätä seuraamuksia, päätarkoituksena on estää mahdollisia kantajia nostamasta aiheetonta kannetta häirintätarkoituksessa. Tällaisten seuraamusten olisi oltava oikeassa suhteessa havaittuun oikeuden väärinkäyttöön. Seuraamusten määriä vahvistaessaan tuomioistuimet voisivat ottaa huomioon kanteen mahdollisen haitallisen tai lamaannuttavan vaikutuksen julkiseen osallistumiseen ja kanteen luonteeseen liittyen sen, onko kantaja nostanut useita kanteita tai yhdistettyjä kanteita, jotka koskevat samankaltaisia asioita, ja onko hän pyrkinyt pelottelemaan, häiritsemään tai uhkailemaan vastaajaa.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä sisällyttämään lainsäädäntöönsä kansallisten oikeustapausten osalta samanlaisia takeita kuin niissä unionin välineissä, joilla pyritään puuttumaan häirintätarkoituksessa nostettuihin ilmeisen perusteettomiin ja aiheettomiin kanteisiin yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. Tämä tarjoaisi johdonmukaisen ja tehokkaan suojan tällaisia kanteita vastaan ja auttaisi estämään ilmiön juurtumisen unioniin.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi erityisesti tarkistettava kunnianloukkausta koskevaa lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, että kantajat eivät voi käyttää olemassa olevia käsitteitä ja määritelmiä toimittajia tai ihmisoikeuksien puolustajia vastaan häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden yhteydessä.

(23)

Julkista keskustelua lamaannuttavan vaikutuksen välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kunnianloukkauksesta määrättävät seuraamukset eivät ole kohtuuttomia eivätkä suhteettomia. Jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan neuvoston suuntaviivoihin ja suosituksiin (15), jotka koskevat kunnianloukkauslainsäädäntöä, ja erityisesti rikosoikeutta. Tässä yhteydessä jäsenvaltioita kannustetaan poistamaan lainsäädännöstään kunnianloukkauksesta määrättävät vankeusrangaistukset. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1577 (2007) (16) kehottanut niitä jäsenvaltioitaan, joissa kunnianloukkauksesta voidaan yhä määrätä vankeusrangaistuksia, poistamaan ne viipymättä, vaikka niitä ei käytännössä tosiasiallisesti määrättäisi. Jäsenvaltioita kannustetaan myös suosimaan hallinto- tai yksityisoikeuden käyttöä kunnianloukkaustapausten käsittelyssä edellyttäen, että tällaisten säännösten mukaiset rangaistukset ovat lievemmät kuin rikosoikeuden säännöksissä (17).

(24)

Kunnianloukkaustapausten käsittelyä rikosoikeuden näkökulmasta olisi käytettävä viimeisenä keinona, ja sen sijaan olisi suosittava hallinto- tai siviilioikeudellisia toimia kansainvälisten järjestöjen ohjeiden mukaisesti. Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea (18) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (19) ovat suositelleet kunnianloukkauksen poistamista rikosoikeudellisista säädöksistä. Myös Euroopan neuvosto on esittänyt varaumia tässä yhteydessä (20).

(25)

Oikeudesta henkilötietojen suojaan säädetään tarkemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (21). Oikeus henkilötietojen suojaan ei ole ehdoton oikeus. Yleisen tietosuoja-asetuksen 85 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien tietojen käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava itsesääntelyelimiä ja oikeusalan ammattilaisten yhteenliittymiä tarvittaessa yhdenmukaistamaan eettiset norminsa ja käytännesääntönsä tämän suosituksen kanssa. Jäsenvaltioiden olisi myös tarvittaessa varmistettava, että ne eettiset normit, joilla pyritään ehkäisemään tai kieltämään oikeusalan ammattilaisten toimiminen niin, että se voi olla menettelyn väärinkäyttöä tai heidän muiden ammatillisten velvollisuuksiensa väärinkäyttöä oikeusprosessin asianmukaisuuden vastaisesti, ja näihin eettisiin normeihin liittyvät kurinpitoseuraamukset kattavat häirintätarkoituksessa nostetut ilmeisen perusteettomat tai aiheettomat kanteet. Lisäksi olisi järjestettävä asianmukaisia tiedotuskampanjoita ja koulutustoimia, jotta voidaan lisätä tietoa ja niiden olemassa olevien eettisten normien tehoa, jotka ovat häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kannalta merkityksellisiä.

(27)

Oikeusalan ammattilaiset ovat keskeisiä toimijoita häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa tai aiheettomissa kanteissa siten, että he joko edustavat asianosaisia, toimivat syyttäjinä tai ratkaisevat riita-asioita. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että heillä on tätä varten tarvittavat tiedot ja taidot. Jäsenvaltioiden olisi tuettava näitä oikeusalan ammattilaisia ja tarjottava heille koulutusmahdollisuuksia. Koulutuksen avulla heidän tietämyksensä ja kykynsä havaita häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, myös niitä, jotka kytkeytyvät kolmanteen maahan, lisääntyisivät merkittävästi ja he voisivat reagoida niihin asianmukaisesti. Tällainen koulutus olisi kohdennettava oikeuslaitokseen ja oikeuslaitoksen henkilöstöön kaikilla tuomioistuintasoilla, mukaan lukien tuomarit, syyttäjät, tuomioistuinten ja syyttäjänvirastojen toimistohenkilöstö sekä kaikki muut oikeuslaitokseen yhteydessä olevat tai muuten oikeudenkäyttöön osallistuvat oikeusalan ammattilaiset riippumatta kansallisen lainsäädännön määritelmästä, oikeudellisesta asemasta tai sisäisestä organisaatiosta alue- ja paikallistasolla, jossa häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita voi esiintyä ensimmäisessä oikeusasteessa. Tällaista koulutusta olisi järjestettävä myös muille oikeusalan ammattilaisille, kuten päteville asianajajille. Paikallisen koulutuskapasiteetin kehittäminen voi edistää koulutuksen pitkäaikaista kestävyyttä.

(28)

Koulutuksen ulottaminen toimittajiin, julkisen sanan neuvostojen jäseniin, media-alan ammattilaisiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin auttaisi heitä tunnistamaan tällaiset kanteet, ja antaisi heille kriittistä oikeudellista osaamista, jotta he voisivat pienentää riskiään joutua häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteeksi, tai parantaisi heidän kykyään vastata tällaisiin kanteisiin. Koulutus voisi myös mahdollistaa luotettavan raportoinnin SLAPP-kanteista. Myös toimittajakoulutuksessa olisi käsiteltävä kansallisten julkisen sanan neuvostojen vahvistamia eettisiä normeja ja ohjeita. Jotta voidaan edistää yleistä valmiuksien kehittämistä ja vahvistaa institutionaalisia toimia, joilla puututaan häirintätarkoituksessa nostettuihin ilmeisen perusteettomiin tai aiheettomiin kanteisiin, tällaiseen koulutukseen voisivat osallistua myös tietosuojaviranomaiset, kansalliset ihmisoikeusinstituutiot, oikeusasiamiesinstituutiot ja tiedotusvälineiden valtiolliset sääntelyelimet.

(29)

Oikeusalan koulutuksen tarjoajilla ja oikeusalan ammattilaisten järjestöillä on erittäin hyvät edellytykset antaa koulutusta häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista sekä määritellä tällaisen koulutuksen tavoitteet ja arvioida sopivinta koulutusmenetelmää. Oikeusalan ammattilaisten muille oikeusalan ammattilaisille antama koulutus antaa kaikille mahdollisuuden oppia ryhmänä, parantaa kokemusten jakamista ja edistää keskinäistä luottamusta. Hyvien koulutuskäytäntöjen levittämistä Euroopan tasolla olisi edistettävä, myös komission tuella, ja Euroopan juridisen koulutusverkoston (EJTN) avustuksella. Oikeusalan ammattilaisten ja heidän ammattialajärjestöjensä osallistuminen aina tarveanalyysien laatimisesta tulosten arviointiin on ensiarvoisen tärkeää koulutuksen tuloksellisuuden ja kestävyyden varmistamiseksi.

(30)

Koulutuksessa olisi käsiteltävä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä muita perusoikeuksia, jotka sisältyvät Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön, ja siihen olisi sisällyttävä käytännön ohjeita siitä, miten asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä sovelletaan. Siinä olisi myös käsiteltävä perusoikeuksien, mukaan lukien sananvapauden, rajoituksia ja perusoikeuksien nivoutumista toisiinsa, menettelytakeita ja muuta asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Euroopan neuvoston käsikirja oikeusalan toimijoille Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisen sananvapauden suojelemisesta (22) olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(31)

Koulutuksessa olisi käsiteltävä muun muassa henkilötietojen suojaa, sillä henkilötietoja voidaan käyttää, kun nostetaan perusteettomia tai aiheettomia kanteita häirintätarkoituksessa. Lisäksi olisi käsiteltävä tiedon manipulointia ja sekaantumista tiedonvälitykseen, disinformaatio mukaan lukien.

(32)

Koulutuksessa olisi otettava huomioon kansallinen oikeudellinen kehys ja asiayhteys. Kytkemällä ne Euroopan neuvoston laatimiin ohjeisiin ja häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteilta saatavaan tietoon sekä muiden jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin jäsennellyllä ja johdonmukaisella tavalla voisi edistää häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevan koulutuksen oppimistavoitteita. Koulutusta voidaan käyttää myös edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä.

(33)

Häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevassa koulutuksessa olisi hyödynnettävä mahdollisimman hyvin myös uutta teknologiaa, mukaan lukien verkkokoulutusta, jotta voitaisiin saavuttaa laajempi yleisö ja edistää koulutuksen tukemista. Tällaisista koulutustoimista saatavia hyötyjä täydentäisi mahdollisuus käyttää asiaan liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta koskevia sähköisiä resursseja, ajantasaista aineistoa ja erillisiä koulutussovelluksia.

(34)

Jotta voitaisiin luoda synergioita vastaavien oikeusalan ammattilaisille tarkoitettujen koulutusaloitteiden kanssa, koulutusmoduuleja, joissa käsitellään häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, voitaisiin sisällyttää asiaan liittyviä aiheita, kuten sananvapautta ja oikeusalan etiikkaa koskevaan koulutukseen. Olemassa olevien materiaalien ja koulutuskäytäntöjen hyödyntämiseen olisi kannustettava. Esimerkkeinä voidaan mainita Euroopan oikeusportaalin materiaali, Unescon oikeusalan toimijoiden välineistö (23) ja Euroopan neuvoston HELP-verkkokurssit (Human Rights Education for Legal Professionals (24)).

(35)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden sisällyttäminen oikeustieteen ja journalismin opetussuunnitelmiin parantaisi oikeusalan ammattilaisten ja toimittajien kykyä tunnistaa tällaisia kanteita ja antaisi heille erityistietämystä, jotta he voivat reagoida asianmukaisesti, ja tukisi luennoitsijoiden asiantuntemuksen ja ammattitaidon kehittämistä. Korkea-asteen oppilaitokset voisivat tarjota tällaista tietoa esimerkiksi oikeustieteen ja journalismin opiskelijoille täydentävillä kursseilla tai seminaareissa tutkinto-ohjelman viimeisinä vuosina.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi tuettava häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevia tiedotuskampanjoita, joita muun muassa kansalliset elimet, kuten kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ja kansalaisjärjestöt, järjestävät.

(37)

Tiedotustoimia, jotka koskevat häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita, voitaisiin toteuttaa julkaisujen, viestien, julkisten kokousten, konferenssien, työpajojen ja verkkoseminaarien muodossa.

(38)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteilla on usein vaikeuksia löytää tietoa saatavilla olevista tukiresursseista. Jotta olisi helpompi tunnistaa ne yhteisöt tai elimet, jotka voivat auttaa häirintätarkoituksessa nostettuihin ilmeisen perusteettomiin tai aiheettomiin kanteisiin vastaamisessa, ja jotta varmistettaisiin tuen tehokkuus tällaisten kanteiden torjumisessa, tietoa olisi kerättävä ja asetettava saataville yhteen paikkaan, sen olisi oltava maksutonta ja helposti saatavilla. Tätä varten kunkin jäsenvaltion olisi perustettava kansallinen yhteyspiste, joka kerää ja jakaa tietoa saatavilla olevista resursseista.

(39)

Häirintätarkoituksessa nostettuja ilmeisen perusteettomia tai aiheettomia kanteita koskevien tiedostustoimien perimmäisenä tavoitteena olisi oltava tietoisuuden lisääminen sellaisen julkisen tilan merkityksestä, joka mahdollistaa demokraattisen osallistumisen ja antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua erilaisiin näkemyksiin ja luotettavaan puolueettomaan tietoon.

(40)

Tiedotuskampanjoita olisi koordinoitava kansallisten yhteyspisteiden ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa niiden tehokkuuden varmistamiseksi. Niiden olisi myös pyrittävä synergiaan sellaisten tiedotuskampanjoiden kanssa, jotka koskevat yhteensopivia aiheita, kuten avoimen, vapaan ja oikeudenmukaisen keskustelun edistämistä ja sananvapauden suojelua, ja ne olisi yhdistettävä tiedotustoimiin, joilla edistetään aktiivista kansalaisosallistumista, mielipiteiden moniarvoisuutta ja luotettavien tietojen saatavuutta. Niiden olisi myös tarpeen mukaan pyrittävä synergiaan tiedotusvälineitä, informaatiolukutaitoa, journalistisia normeja ja faktantarkistusta koskevan selviytymiskyvyn kehittämisen kanssa, kun torjutaan – myös ulkomailta tulevaa – disinformaatiota, tiedon manipulointia ja sekaantumista tiedonvälitykseen. Kohderyhmään voisi kuulua muun muassa media-alan ammattilaisia, oikeusalan ammattilaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäseniä, viestintäalan ammattilaisia, tutkijoita, ajatushautomoita, poliitikoita, virkamiehiä, viranomaisia ja yksityisiä yrityksiä.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan asianmukaisiksi katsomillaan tavoilla, että saatavilla on tiedot kansallisen lainsäädännön mukaisista menettelytakeista ja muista takeista, mukaan lukien tiedot yhteisöistä tai elimistä, joihin voidaan ottaa yhteyttä avun saamiseksi häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden torjumiseksi.

(42)

Tällaisiin tukiresursseihin voivat kuulua lakiasiaintoimistot, jotka puolustavat maksutta häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteina olevia, tällaista tukea tarjoavat yliopistojen oikeusklinikat, SLAPP-kanteita rekisteröivät ja niistä raportoivat järjestöt sekä järjestöt, jotka antavat taloudellista ja muuta apua häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteille.

(43)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteiden on oltava riittävästi valmistautuneita vastaamaan kyseisiin kanteisiin. Sen vuoksi on tarpeen kehittää jäsenvaltioiden valmiuksia, jotta tällaisten kanteiden kohteena olevia henkilöitä voidaan tukea. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava rahoitusta organisaatioille, jotka antavat ohjausta ja tukea häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden kohteina oleville henkilöille, ja edistettävä kyseisten organisaatioiden rahoitusmahdollisuuksia unionin tasolla.

(44)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien kanteiden järjestelmällisempi seuranta on tarpeen, jotta ilmiöön voidaan puuttua paremmin. Kerättyjen tietojen olisi oltava viranomaisten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kannalta riittäviä, jotta ne pystyvät ilmaisemaan määrällisesti ja ymmärtämään ilmiötä paremmin ja saamaan kanteiden kohteille tarvittavaa tukea. Jäsenvaltioiden olisi oikeudellisia tilastoja koskevat institutionaaliset järjestelynsä (25) huomioon ottaen annettava yhdelle tai useammalle viranomaiselle tehtäväksi kerätä ja yhdistää tietoja kansallisissa tuomioistuimissa vireille pannuista häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista. Nämä viranomaiset voivat kerätä tietoja useilta sidosryhmiltä. Tietojen keräämisen helpottamiseksi viranomaiset, joiden tehtävänä on kerätä tietoja, voivat perustaa yhteyspisteitä, jotta oikeusviranomaiset, ammattialajärjestöt, kansalaisjärjestöt, ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja muut sidosryhmät voivat jakaa tietoja häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista. Jäsenvaltioiden olisi annettava yhdelle näistä viranomaisista tehtäväksi koordinoida tietoja ja raportoida kansallisella tasolla kerätyt yhdistetyt tiedot vuosittain komissiolle. Raportointi olisi aloitettava vuoden 2023 loppuun mennessä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kerättyihin tietoihin liittyvä vastuuvelvollisuus. Tätä varten niiden olisi varmistettava, että tiedonkeruuprosessissa noudatetaan ammatillisia normeja ja että tiedonkeruusta ja tilastoista vastaavat viranomaiset ovat riittävän itsenäisiä. Tietosuojavaatimuksia olisi noudatettava.

(45)

Kun tietojen keruu ja raportointi annetaan riippumattomien viranomaisten tehtäväksi, jäsenvaltiot voisivat harkita synergioiden luomista oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelun alan asiaankuuluvien välineiden kanssa. Kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla, jos ne on perustettu, voi olla merkittävä rooli, samoin kuin muilla yhteisöillä, kuten oikeusasiamiehen toimistoilla, tasa-arvoelimillä tai toimivaltaisilla viranomaisilla, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (26) mukaisesti nimetyillä viranomaisilla. Kansalliset yhteyspisteet, joilla on yleisnäkemys tukiresursseista, ja tietojen keräämisestä ja raportoinnista vastaavat tahot tai viranomaiset voisivat sijaita samassa organisaatiossa ottaen huomioon tässä suosituksessa kuvatut vaatimukset ja kriteerit.

(46)

Tietojen keruusta vastuussa olevien viranomaisten olisi julkaistava tietoa häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista esteettömässä muodossa verkkosivustoillaan ja tarvittaessa muiden asianmukaisten välineiden kautta. Näin tehdessään niiden olisi varmistettava, että kunnioitaan täysin niiden henkilöiden perusoikeuksia, mukaan lukien oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, jotka ovat osallisina häirintätarkoituksessa nostetuissa ilmeisen perusteettomissa tai aiheettomissa kanteissa.

(47)

Häirintätarkoituksessa nostettujen ilmeisen perusteettomien tai aiheettomien menettelyjen keston määrittelemiseksi olisi mahdollisuuksien mukaan kerättävä tarkat tiedot tällaisen menettelyn aloittamiseen ja päättämiseen johtaneista tapahtumista tai toimista sekä niiden ajankohdasta. Kerättyihin tietoihin olisi tarvittaessa sisällyttävä myös tietoja tapauksen taustasta, esimerkiksi tietoja siitä, onko aiemmissa kanteissa ollut sama vastaaja tai sama kantaja.

(48)

Komission perustama SLAPP-kanteiden torjuntaa käsittelevä EU:n asiantuntijaryhmä (27) voisi tarvittaessa tukea kaikissa jäsenvaltioissa sellaisten vertailukelpoisten kriteerien kehittämistä, joita viranomaiset, joiden tehtävänä on kerätä ja raportoida tietoja häirintätarkoituksessa nostetuista ilmeisen perusteettomista tai aiheettomista kanteista, voivat helposti soveltaa.

(49)

SLAPP-kanteiden torjuntaa käsittelevä EU:n asiantuntijaryhmä tukee SLAPP-kanteisiin liittyvien käytäntöjen ja tietämyksen vaihtoa ja levittämistä alan toimijoiden keskuudessa. Se voisi muun muassa tarjota viranomaisille teknistä apua yhteyspisteiden perustamisessa, koulutusmateriaalin kehittämisessä ja oikeusavun järjestämisessä.

(50)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/692 (28) perustetun kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman (CERV) tavoitteena on suojella ja edistää perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja arvoja. Oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvien demokraattisten yhteiskuntien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi CERV-ohjelmassa tarjotaan muun muassa mahdollisuus rahoittaa toimia, jotka liittyvät valmiuksien kehittämiseen ja perusoikeuskirjaa koskevan tietämyksen lisäämiseen mukaan lukien sananvapauden osalta. Asetuksella (EU) 2021/692 (29) perustettu oikeusalan ohjelma tarjoaa muun muassa mahdollisuuden rahoittaa oikeusalan koulutukseen liittyviä toimia, jotta voidaan edistää oikeusvaltioon perustuvaa yhteistä oikeuskulttuuria sekä tukea ja edistää ohjelman kannalta merkityksellisten unionin säädösten johdonmukaista ja tehokasta täytäntöönpanoa,