(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 192 artiklan 3 kohdan mukaisesti toisiaan seuranneet yleiset ympäristöalan toimintaohjelmat ovat ohjanneet unionin ympäristöpolitiikan kehittämistä ja koordinointia ja muodostaneet puitteet unionin ympäristö- ja ilmastotoimille vuodesta 1973.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1386/2013/EU (4) perustettiin seitsemäs ympäristöalan toimintaohjelma, jäljempänä ’seitsemäs ympäristöohjelma’. Seitsemännessä ympäristöohjelmassa vahvistetaan 31 päivään joulukuuta 2020 saakka ulottuvat unionin ympäristötoimet sekä vuoteen 2050 ulottuva pitkän aikavälin visio.

(3)

Komission 15 päivänä toukokuuta 2019 julkaistussa kertomuksessa seitsemännen ympäristöohjelman arvioinnista todettiin, että vuoteen 2050 ulottuva visio ja ensisijaiset tavoitteet olivat edelleen ajankohtaisia, että seitsemäs ympäristöohjelma on auttanut lisäämään ympäristöpolitiikan toimien ennustettavuutta, nopeutta ja koordinointia ja että seitsemännen ympäristöohjelman rakenne ja sen toimintakehys ovat edistäneet synergioiden luomista ja lisänneet siten ympäristöpolitiikan tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Siinä todettiin myös, että seitsemännessä ympäristöohjelmassa ennakoitiin Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen toimintaohjelmaa Agenda 2030, jäljempänä ’YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelma’, korostamalla talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin riippuvuutta hyvinvoivista luonnonvaroista, helpotettiin kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista ja autettiin unionia esiintymään ilmasto- ja ympäristöasioissa yhtenäisenä kansainvälisellä tasolla, mutta että luonnonsuojeluun ja terveyteen liittyvissä toimissa sekä ympäristönäkökohtien sisällyttämisessä muihin politiikan aloihin ei ole edistytty riittävästi. Siinä todettiin myös, että seitsemännessä ympäristöohjelmassa olisi voitu käsitellä enemmän sosiaalisia ongelmia ympäristö- ja sosiaalipolitiikan olemassa olevien yhteyksien pohjalta muun muassa haavoittuviin ryhmiin, työpaikkoihin, sosiaaliseen osallistamiseen ja eriarvoisuuteen kohdistuvan vaikutuksen osalta. Lisäksi komission kertomuksessa todetaan, että vaikka ympäristötavoitteet ovat monilla politiikan aloilla yhä kunnianhimoisempia, ympäristönsuojelun menot ovat pysyneet suhteellisen vakaina Euroopassa useita vuosia (noin kahdessa prosentissa BKT:stä) ja että ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisestä aiheutuu unionin taloudelle vuosittain noin 55 miljardin euron kustannukset terveyskustannuksina ja suorina ympäristöön kohdistuvina kustannuksina. Komission raportissa huomautettiin, että seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanoa olisi voitu tehostaa vahvemmalla seurantamekanismilla.

(4)

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportin ”The European environment – state and outlook 2020 – Knowledge for transition to a sustainable Europe”, jäljempänä ’SOER 2020 -raportti’, mukaan seuraavalla vuosikymmenellä unionilla on ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa globaalia johtajuutta kestävyysasioissa ja tarttua systeemisiä ratkaisuja vaativiin kiireellisiin kestävyyshaasteisiin. Systeeminen muutos tarkoittaa perustavanlaatuista, uudistavaa ja monialaista muutosta, joka merkitsee suuria käänteitä järjestelmien tavoitteissa, kannustimissa, teknologioissa, sosiaalisissa käytännöissä ja normeissa, tietojärjestelmissä ja hallintotavoissa sekä niiden uudelleen suuntaamista. Kuten SOER 2020 -raportissa todetaan, yksi tärkeimmistä tekijöistä Euroopan jatkuvien ympäristöön ja kestävyyteen liittyvien haasteiden taustalla on se, että ne liittyvät erottamattomasti taloudelliseen toimintaan ja elämäntapoihin, erityisesti yhteiskuntajärjestelmiin, jotka tuottavat eurooppalaisille välttämättömyyshyödykkeitä, kuten elintarvikkeita, energiaa ja liikkumispalveluita. Varmistamalla toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus nykyisten ympäristöpolitiikkojen kanssa ja näiden täysimääräinen täytäntöönpano edistettäisiin merkittävästi Euroopan vuoteen 2030 ulottuvien ympäristötavoitteiden saavuttamista ja YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

(5)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annetussa komission tiedonannossa esitetään komission vastaus SOER 2020 -raportissa yksilöityihin haasteisiin uutena kasvustrategiana vihreää ja digitaalista siirtymää varten; sen tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on kestävä, kilpailukykyinen, ilmastoneutraali ja resurssitehokas, sekä unionin luonnonpääoman suojelu, hoitaminen ja lisääminen samalla nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaatua parantamalla. Etusijalla olisi oltava ilmasto- ja ympäristötavoitteiden nopea saavuttaminen samalla, kun suojellaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöriskeiltä ja -vaikutuksilta sekä taataan oikeudenmukainen ja osallistava siirtymä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 (5) lainsäädäntöön sisällytetään unionin tavoite saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä.

(6)

Euroopan parlamentti korosti 28 päivänä marraskuuta 2019 hyväksymässään päätöslauselmassa ilmasto- ja ympäristöhätätilasta, että välittömät ja kunnianhimoiset toimet ovat ratkaisevan tärkeitä ja kehotti komissiota ryhtymään konkreettisiin toimiin kuten varmistamaan, että kaikki asiaankuuluvat tulevat lainsäädäntö- ja talousarvioehdotukset vastaavat täysin tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5 celsiusasteeseen ja että ne eivät edistä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, ja puuttumaan unionin nykyisten ilmasto- ja ympäristöhätätilaa koskevien politiikkojen epäjohdonmukaisuuksiin etenkin uudistamalla kauaskantoisesti maatalous-, kauppa-, liikenne-, energia- ja infrastruktuuri-investointipolitiikkaansa.

(7)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma tukee NextGenerationEU-elpymissuunnitelmaa, jolla edistetään investointeja vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta tärkeimpiin aloihin, jotta voidaan parantaa palautumis- ja selviytymiskykyä ja luoda kasvua ja työpaikkoja oikeudenmukaisessa ja osallistavassa yhteiskunnassa. Myös elpymis- ja palautumistukiväline, jolla yhdessä unionin vuosien 2021–2027 talousarvion kanssa vauhditetaan unionin talouden elpymistä covid-19-kriisistä, perustuu Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettuihin ensisijaisiin tavoitteisiin. Lisäksi kaikissa NextGenerationEU-elpymissuunnitelmaan kuuluvissa aloitteissa noudatetaan soveltuvissa tapauksissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (6), jäljempänä ’luokitusjärjestelmäasetus’, 17 artiklassa vahvistettua ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta. NextGenerationEU-elpymissuunnitelma tarjoaa merkittävän tilaisuuden nopeuttaa siirtymistä kohti ilmastoneutraaliutta ja tehostaa ympäristönsuojelua.

(8)

Seitsemännen ympäristöohjelman voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sitä koskevan päätöksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan komissio antaa tarvittaessa hyvissä ajoin ehdotuksen kahdeksanneksi ympäristöalan toimintaohjelmaksi, jäljempänä ’kahdeksas ympäristöohjelma’, jotta seitsemännen ja kahdeksannen ympäristöohjelman välille ei synny katkoa. Komissio ilmoitti tiedonannossaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, että kahdeksanteen ympäristöohjelmaan sisällytetään uusi seurantamekanismi sen varmistamiseksi, että unioni kykenee saavuttamaan ympäristötavoitteensa.

(9)

SEUT 192 artiklan 3 kohdan mukaisesti kahdeksannessa ympäristöohjelmassa vahvistetaan ensisijaiset tavoitteet. Kahdeksannen ympäristöohjelman toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet hyväksytään SEUT 192 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti.

(10)

Toimenpiteissä, joilla kahdeksas ympäristöohjelma toteutetaan, kuten aloitteissa, ohjelmissa, investoinneissa, hankkeissa ja sopimuksissa, olisi otettava huomioon luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklassa säädetty ”ei merkittävää haittaa” -periaate.

(11)

Kahdeksannen ympäristöohjelman olisi tuettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita noudatellen jo seitsemännessä ympäristöohjelmassa vahvistettua pitkän aikavälin tavoitetta, jonka mukaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä elämme hyvää elämää maapallon resurssien rajoissa. Kahdeksas ympäristöohjelma on vuoteen 2030 ulottuva unionin yleinen ympäristöalan toimintaohjelma, joka ulottuu pidemmälle kuin Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaiset tavoitteet määräävät unionin päätöksenteon suunnan muun muassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman strategioiden ja aloitteiden, kuten vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian, uuden kiertotalouden toimintasuunnitelman, kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian ja saasteettomuustoimintasuunnitelman, sitoumusten pohjalta mutta näihin rajoittumatta.

(12)

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (7), jäljempänä ’Pariisin sopimus’, tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi muun muassa pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkimällä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan, tiedostaen, että tämä vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia.

(13)

Kahdeksas ympäristöohjelma muodostaa perustan YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja sen kestävän kehityksen tavoitteissa määriteltyjen ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiselle, ja sen olisi oltava yhdenmukainen Pariisin sopimuksen, Rion sopimusten ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten tavoitteiden kanssa. Kahdeksannella ympäristöohjelmalla mahdollistetaan systeeminen muutos, joka johtaa sellaiseen unionin talouteen, joka varmistaa hyvinvoinnin maapallon resurssien rajoissa ja jossa kasvu on uusintavaa, sillä olisi myös varmistettava, että vihreä siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisella ja osallistavalla tavalla, ja edistettävä samalla eriarvoisuuden vähentämistä. Stockholm Resilience Centre -tutkimuskeskuksen kehittämän mallin mukaan ympäristöön ja ilmastoon liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen tukee sosiaalisia ja taloudellisia kestävän kehityksen tavoitteita, koska yhteiskuntamme ja taloutemme ovat riippuvaisia terveestä biosfääristä ja koska kestävä kehitys voi toteutua ainoastaan vakaan ja palautumis- ja selviytymiskykyisen maapallon tarjoamassa turvallisessa toimintaympäristössä. Jos unioni aikoo osoittaa globaalia johtajuutta kestävään kehitykseen siirtymisessä, on olennaisen tärkeää, että se saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet ja tukee kolmansia maita niiden saavuttamisessa.

(14)

Toimet, joiden avulla pyritään saavuttamaan unionin ympäristö- ja ilmastotavoitteet, olisi toteutettava yhdenmukaisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon kanssa.

(15)

SEUT 191 artiklan 2 kohdan mukaan unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen ja se perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava.

(16)

Kahdeksannen ympäristöohjelman olisi nopeutettava oikeudenmukaisella ja osallistavalla tavalla vihreää siirtymistä ilmastoneutraaliin, kestävään, myrkyttömään, resurssitehokkaaseen, uusiutuvaan energiaan perustuvaan, palautumis- ja selviytymiskykyiseen ja kilpailukykyiseen kiertotalouteen, joka antaa maapallolle enemmän kuin ottaa. Vihreän siirtymisen tulisi tapahtua systeemisen muutoksen mahdollistavassa hyvinvointitaloudessa, jossa kasvu on uusintavaa, jossa otetaan huomioon se, että yhteiskuntiemme hyvinvointi ja vauraus riippuvat vakaasta ilmastosta, terveestä ympäristöstä ja kukoistavista ekosysteemeistä, ja joka tarjoaa turvallisen toimintaympäristön maapallon resurssien rajoissa. Kun maailman väestö ja luonnonvarojen kysyntä kasvavat edelleen, taloudellisen toiminnan olisi kehityttävä kestävällä tavalla, joka ei aiheuta vahinkoa vaan kääntää ilmastonmuutoksen suunnan, suojelee, ennallistaa ja parantaa ympäristön tilaa muun muassa pysäyttämällä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja kääntämällä tämän suuntauksen, ehkäisee ympäristön tilan heikkenemistä, suojelee terveyttä ja hyvinvointia kielteisiltä ympäristöriskeiltä ja -vaikutuksilta, ehkäisee saastumista ja minimoi sen, johtaa luonnonpääoman säilyttämiseen ja rikastuttamiseen ja kestävän biotalouden edistämiseen; näin varmistetaan uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen runsaus. Jatkuvan tutkimuksen ja innovoinnin, tuotanto- ja kulutusmallien muuttamisen, uusiin haasteisiin mukautumisen ja yhdessä luomisen kautta hyvinvointitalous lujittaa palautumis- ja selviytymiskykyä ja suojelee nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointia.

(17)

Kahdeksannessa ympäristöohjelmassa olisi asetettava aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillintää, siihen sopeutumista, maa- ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ennallistamista, myrkytöntä kiertotaloutta, saasteetonta ympäristöä sekä tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuvien ympäristöpaineiden minimoimista kaikilla talouden aloilla. Kyseiset aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat sekä ympäristövahinkojen aiheuttajia että niiden vaikutuksia, liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Niiden saavuttaminen edellyttää näin ollen systeemistä lähestymistapaa. Lisäksi kahdeksannessa ympäristöohjelmassa olisi yksilöitävä mahdollistavat edellytykset, joiden avulla kaikki asianomaiset toimijat saavuttavat johdonmukaisesti pitkän aikavälin ja aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet.

(18)

Kahdeksannen ympäristöohjelman yhteydessä tehtävissä vaikutustenarvioinneissa olisi otettava huomioon kaikki välittömät ja pitkän aikavälin ympäristö- ja ilmastovaikutukset osana yhdennettyä talous-, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten analyysia, mukaan lukien niiden kumulatiiviset vaikutukset, sekä toimien ja toimimatta jättämisen kustannukset. Kyseisten vaikutustenarviointien olisi perustuttava laajoihin ja avoimiin kuulemisiin. Kahdeksan viikon kuluessa julkisen kuulemisen päättymisestä komission olisi annettava yksityiskohtaista palautetta sidosryhmien kuulemisesta saaduista vastauksista ja eriteltävä vastaukset sidosryhmätyypeittäin.

(19)

Siirtyminen hyvinvointitalouteen, jossa kasvu on uusintavaa, sisältyy kahdeksanteen ympäristöohjelmaan ja vahvistetaan sekä vuoden 2030 että 2050 ensisijaisissa tavoitteissa. Kyseisen siirtymän varmistamiseksi unionin on tarpeen kehittää kokonaisvaltaisempi lähestymistapa poliittiseen päätöksentekoon muun muassa käyttämällä yleistä tulostaulua, jolla mitataan BKT:n lisäksi muutakin taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää edistystä. Laatimalla yhteenveto indikaattoreista, jotka ovat osa unionin toimia YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanemiseksi, saataisiin yleiskuva olemassa olevista indikaattori- ja seurantaprosesseista ja saataisiin mahdollisuuksien mukaan tietoa siitä, kuinka kaukana tavoitteista ollaan, ja indikaattorit toimisivat myös viime kädessä toimintapoliittisena yhteenvetona päätöksenteon ohjaamiseksi. Tällaisten indikaattoreiden laatiminen sisältyy sen vuoksi kahdeksanteen ympäristöohjelmaan mahdollistavana edellytyksenä.

(20)

YK:n ympäristöohjelma ja OECD:n maailmanlaajuinen ympäristöfoorumi (Global Forum on Environment) ovat korostaneet, että ympäristön muutoksilla on sukupuolikohtaisia vaikutuksia. Sukupuolen mukaan eriytyneet roolit aiheuttavat myös sen, että naiset ja miehet ovat eri tavalla haavoittuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat sukupuolten epätasa-arvoa. Sen vuoksi kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä toimia ja päämääriä on tarpeen tarkastella sukupuolinäkökulmasta, jotta voidaan auttaa varmistamaan, että sukupuolten epätasa-arvo ei jatku.

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (8) 35 artiklan mukaan energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa käsitellään jäsenvaltioiden edistymistä energiatukien lakkauttamisessa asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta. Kyseisen asetuksen 17 artiklassa säädetään, että komissio, jota avustaa energiaunionikomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, mukaan lukien menetelmästä energiatukien lakkauttamista asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta koskevaa raportointia varten. Lisäksi komissio tukee jäsenvaltioita meneillään olevan tutkimuksen tulosten perusteella muiden ympäristölle haitallisten tukien asteittaisessa poistamisessa.

(22)

Jotta voidaan täyttää vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tarpeet, mukaan lukien Natura 2000 -investointiprioriteetit ja vihreän infrastruktuurin investointiprioriteetit, komissio on arvioinut, että luontoon liittyviin menoihin olisi osoitettava vähintään 20 miljardia euroa vuodessa. Tämä edellyttää yksityisen ja julkisen rahoituksen hankkimista sekä kansallisella että unionin tasolla, myös useista eri ohjelmista.

(23)

Komission 14 päivänä lokakuuta 2020 antaman tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – kohti myrkytöntä ympäristöä” mukaisesti kahdeksannella ympäristöohjelmalla olisi tuettava unionin pyrkimyksiä edistää kemikaalien hyvää hallintaa kansainvälisen yhteistyön ja kumppanuuksien avulla kahdenvälisillä, alueellisilla ja monenvälisillä foorumeilla sekä yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Unioni varmistaa kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti, että unionissa kiellettyjä vaarallisia kemikaaleja ei tuoteta vientiin, muun muassa muuttamalla tarvittaessa asiaankuuluvaa lainsäädäntöä.

(24)

Sekä unionissa että maailmanlaajuisesti erilainen ihmisen toiminta, kuten huono maankäytön suunnittelu, maankäytön muutokset, kestämättömät maatalouskäytännöt, maan viljelykäytöstä luopuminen, saastuminen, kestämättömät metsätalouden käytännöt ja maaperän sulkeminen, sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutos, usein yhdessä muiden tekijöiden kanssa huonontaa edelleen maata ja maaperää ja heikentää näin maan ja maaperän kykyä tuottaa ekosysteemipalveluja ja -toimintoja.

(25)

Globaali elintarvikejärjestelmä, mukaan lukien maatalous, kalastus ja vesiviljely, on yksi tärkeimmistä ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen, myös maailmanlaajuisen metsäkadon, syistä. Unionin elintarvikejärjestelmää on tarpeen muuttaa, jotta voidaan varmistaa kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen.

(26)

Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) 29 päivänä lokakuuta 2020 päivätyssä työpajaraportissa luonnon monimuotoisuudesta ja pandemioista ”Workshop report on Biodiversity and Pandemics” todetaan, että pandemioiden taustalla ovat ne samat maailmanlaajuiset ympäristömuutokset, jotka aiheuttavat luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja ilmastonmuutosta, mukaan lukien maankäytön muutokset, maanviljelyn laajentuminen ja tehostuminen, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppa ja kulutus sekä muut tekijät. Ilmastonmuutos on osoitettu yhdeksi syyksi tautien puhkeamiseen, ja se todennäköisesti aiheuttaa tulevaisuudessa huomattavan pandemiariskin, ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on yhteydessä myös maiseman muuttumiseen ja voi joissakin tapauksissa lisätä uusien tautien riskiä. Raportin mukaan toimimatta jättämisen kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin täytäntöönpanokustannukset, jotka aiheutuvat pandemioiden ehkäisemistä koskevista maailmanlaajuisista strategioista, jotka perustuvat luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan ja maankäytön muutosten vähentämiseen sekä ”yhteinen terveys” -lähestymistavan mukaisen seurannan lisäämiseen.

(27)

Covid-19-pandemia, joka on johtanut ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen terveys- ja talouskriisiin, on tuonut jälleen esille sen, miten tärkeää on soveltaa päätöksenteossa monialaista ”yhteinen terveys” -lähestymistapaa, jossa tunnustetaan, että ihmisten terveys riippuu ympäristön tilasta ja on yhteydessä sen osatekijöihin, kuten eläinten terveyteen, ja että terveysuhkien torjumiseksi toteutettavissa toimissa on otettava huomioon terveyden ja ympäristön välisten suhteiden monitahoisuus. Kahdeksannella ympäristöohjelmalla olisi edistettävä ”yhteinen terveys” -lähestymistavan ottamista täysimääräisesti osaksi päätöksentekoa kaikilla tasoilla.

(28)

Edistyminen kohti sitä, että tunnustetaan oikeus puhtaaseen, terveeseen ja kestävään ympäristöön Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 48/13 mukaisesti, on mahdollistava edellytys kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiselle.

(29)

Ilmaisu ”ekosysteemiin perustuva lähestymistapa” on otettu käyttöön biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti strategiana, joka koskee maan, veden ja elollisten luonnonvarojen yhdennettyä hallinnointia ja jolla edistetään niiden säilyttämistä ja kestävää käyttöä tasapuolisella tavalla, jotta voidaan tukea kyseisen yleissopimuksen kolmen tavoitteen eli luonnon monimuotoisuuden suojelun, kestävän käytön ja hyödyn tasapuolisen jaon tasapainoa.

(30)

Euroopan ympäristökeskuksen luontoon perustuvia ratkaisuja käsittelevän raportin ”Nature-based solutions in Europe: Policy, knowledge and practice for climate change adaptation and disaster risk reduction” mukaan luontoon perustuvat ratkaisut ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja katastrofiriskin vähentämisessä ovat toimia, jotka vaikuttavat yhdessä luonnon kanssa ja sitä vahvistaen ekosysteemien ennallistamiseksi ja suojelemiseksi ja yhteiskunnan auttamiseksi sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja hidastamaan lämpenemistä ja jotka tuottavat monia muita hyötyjä. Luontoon perustuvien ratkaisujen täytäntöönpanon olisi oltava johdonmukaista kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden kanssa.

(31)

Luonnonpääoman tilinpidolla, joka on väline, jolla pyritään mittaamaan luonnonpääomakannan muutoksia eri mittareilla ja sisällyttämään ekosysteemipalvelujen arvo tilinpito- ja raportointijärjestelmiin, olisi tuettava sen mittaamista, miten edistytään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ennallistamista koskevissa kunnianhimoisissa tavoitteissa ja toimenpiteissä, mutta se ei voi kuitenkaan korvata niitä.

(32)

Meri- ja rannikkoekosysteemien, kuten mangrovemetsien, koralliriuttojen, marskimaiden ja meriheinäniittyjen, tila heikkenee; tämä johtuu haitallisista käytännöistä, saastumisesta ja rehevöitymisen ja happamoitumisen kaltaisista prosesseista, jotka aiheuttavat niille haittaa ja vaikuttavat niiden ylläpitämään luonnon monimuotoisuuteen, niiden tarjoamiin ekosysteemipalveluihin ja -toimintoihin ja niiden kykyyn toimia hiilinieluina. Meri- ja rannikkoekosysteemien, valtameren pohja mukaan lukien, suojelemiseksi ja ennallistamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimia. Valtamerten suojelu ja säilyttäminen ovat maailmanlaajuinen haaste, ja vastuu siitä on yhteinen; on tarpeen lisätä tietämystä valtameristä ja parantaa niiden tuntemusta, jotta voidaan edistää tehokkaiden toimenpiteiden hyväksymistä ja täytäntöönpanoa yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja kaikkien toimijoiden keskuudessa.

(33)

Ympäristön tilan heikkenemisen ja ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten odotetaan lisääntyvän entisestään tulevina vuosina, ja ne kohdistuvat eniten kehitysmaihin ja haavoittuviin väestöihin. Jotta voidaan parantaa palautumis- ja selviytymiskykyä ja tukea kolmansia maita niiden pyrkimyksissä hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen sekä suojella luonnon monimuotoisuutta, unionin ja jäsenvaltioiden kolmansille maille antamalla rahoitustuella olisi edistettävä YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaa, Pariisin sopimusta sekä biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen vuoden 2020 jälkeistä maailmanlaajuista kehystä ja sen olisi oltava kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden mukaista. Lisäksi unionin ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että Pariisin sopimus ja muut kansainväliset ilmasto- ja ympäristösopimukset pannaan täytäntöön tavalla, joka heijastaa oikeudenmukaisuuden ja yhteisen mutta eriytyneen vastuun sekä omien valmiuksien periaatteita, kuten myös Pariisin sopimuksen 2 artiklan 2 kohdassa määrätään.

(34)

Vihreä diplomatia ja entistä tiiviimpi yhteistyö kolmansien maiden, myös kehitysmaiden, kanssa ja hyvän maailmanlaajuisen ympäristöhallinnon tukeminen, mukaan lukien tiedon saannin, yleisön osallistumisoikeuden päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden ympäristöasioissa edistäminen, ovat avainasemassa kestävän kehityksen tavoitteiden ja unionin ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Olennaisen tärkeää on myös varmistaa kaikkien unionin sisäisten ja ulkoisten politiikkojen, mukaan lukien kauppapolitiikka ja -sopimukset, väliset synergiat ja johdonmukaisuus sekä noudattaa kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta.

(35)

Ympäristöpolitiikka on erittäin hajautettua, joten kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi olisi toteutettava toimia hallinnon eri tasoilla eli unionin, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla soveltaen yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa monitasoiseen hallintoon. Tehokas seuranta, täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta sekä toimiva vastuunkanto ovat olennaisen tärkeitä, ja politiikkajohdonmukaisuuden varmistaminen edellyttää tehokasta hallintoa. Toimintapolitiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon olisi sovellettava entistä yhdennetympää lähestymistapaa, jotta voidaan maksimoida ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden väliset synergiat seuraamalla ja tarvittaessa arvioimalla järjestelmällisesti mahdollisia kompromisseja niiden välillä sekä arvioimalla järjestelmällisesti haavoittuvien ja marginalisoituneiden ryhmien tarpeita. Tällä yhdennetyllä lähestymistavalla olisi vastattava kaikkien alueiden, mukaan lukien kaupungit ja maaseutu sekä syrjäisimmät alueet, erityistarpeisiin. Myös ympäristöä koskevan tiedon saanti, yleisön osallistumisoikeus ympäristöä koskevaan päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa, mukaan lukien avoin toiminta kaikilla päätöksenteon tasoilla toimivien viranomaisten, muiden kuin valtiollisten toimijoiden ja suuren yleisön kanssa ja niiden välillä, tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (9), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, mukaisesti, on tärkeää, jotta voidaan varmistaa kahdeksannen ympäristöohjelman onnistuminen.

(36)

Komission olisi arvioitava, miten unioni ja jäsenvaltiot edistyvät kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa, kun toteutetaan oikeudenmukaista ja osallistavaa siirtymää, jonka tavoitteena ovat kestävyys, hyvinvointi ja palautumis- ja selviytymiskyky maapallon resurssien rajoissa. Myös jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet Porton julistuksessa, neuvosto hyvinvointitaloutta koskevissa päätelmissään 24 päivänä lokakuuta 2019 ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea lausunnossaan ”Pohdinta-asiakirja ’Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä’” ovat kehottaneet mittaamaan BKT:n lisäksi muitakin taloudellisen suorituskyvyn ja yhteiskunnallisen edistyksen indikaattoreita ja käyttämään politiikan suunnannäyttäjänä yhä enemmän hyvinvointinäkökulmaa; myös OECD kannattaa tätä.

(37)

Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvan edistyksen arvioinnissa olisi otettava huomioon tietojen ja indikaattoreiden saatavuuden ja merkityksellisyyden viimeaikainen kehitys. Arviointi ei saisi olla ristiriidassa ympäristö- ja ilmastopolitiikan erityisnäkökohtia kattavien seuranta- ja hallintovälineiden kanssa eikä rajoittaa niiden käyttöä; tällaisia välineitä ovat muun muassa asetus (EU) 2018/1999, ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi, josta komissio ilmoitti 27 päivänä toukokuuta 2016 tiedonannossaan ”EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistaminen säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla” sekä kiertotalouteen, saasteettomuuteen, luonnon monimuotoisuuteen, ilmaan, veteen, maaperään, jätteisiin tai muuhun ympäristöpolitiikkaan liittyvät seurantavälineet. Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvan edistyksen arvioinnin olisi oltava osa monialaista ja johdonmukaista toisiinsa liittyvien ja ympäristötekijöiden lisäksi myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät kattavien seuranta- ja hallintovälineiden kokonaisuutta yhdessä sellaisten välineiden kanssa, joita käytetään talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa, Eurostatin suorittamassa kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja komission 9 päivänä syyskuuta 2020 annetussa tiedonannossa ”Strateginen ennakointiraportti 2020”.

(38)

Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden ja erityisesti sen ensisijaisen pitkän aikavälin tavoitteen kannalta on tärkeää kehittää edelleen maapallon resurssien rajoja ja ympäristöjalanjälkeä koskevaa tietopohjaa ja kehittää asiaankuuluvia indikaattoreita.

(39)

Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista koskevan edistyksen seuraaminen edellyttää luotettavia ja tarkoituksenmukaisia tietoja ja indikaattoreita. Komission, Euroopan ympäristökeskuksen ja muiden asiaankuuluvien virastojen olisi voitava tutustua tietoihin ja indikaattoreihin, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet sovellettavien unionin säädösten mukaisesti, käyttää niitä uudelleen ja ottaa ne perustaksi. Lisäksi olisi hyödynnettävä muita tietolähteitä, kuten satelliittitietoja ja käsiteltyjä tietoja, joita saadaan unionin maanseuranta- ja valvontaohjelmasta (Copernicus), EU:n metsäpalotietojärjestelmästä, luonnon monimuotoisuutta koskevasta eurooppalaisesta tietojärjestelmästä, viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmästä ja eurooppalaisesta tulvatietojärjestelmästä tai tietoalustoilta, kuten Euroopan meripoliittisesta seurantakeskuksesta ja tietoverkosta tai kemikaalien seurannan tietofoorumista. Nykyaikaisten digitaalisten välineiden ja tekoälyn käyttö mahdollistaa tietojen tehokkaan hallinnan ja analysoinnin, mikä vähentää hallinnollista rasitusta ja parantaa tietojen oikea-aikaisuutta ja laatua. Kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista koskevan edistymisen arvioinnissa voitaisiin käyttää unionin lainsäädännössä asetettujen oikeudellisesti sitovien tavoitteiden lisäksi tavoitteita, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia.

(40)

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2003/4/EY (10), 2007/2/EY (11) ja (EU) 2019/1024 (12) vahvistettujen vaatimusten mukaisesti varmistettava, että kahdeksannen ympäristöohjelman täytäntöönpanon seurannassa tarvittavat tiedot ja indikaattorit ovat vapaasti saatavilla, syrjimättömiä, avoimia, riittäviä, korkealaatuisia, vertailukelpoisia, ajantasaisia, käyttäjäystävällisiä ja helposti saatavilla verkossa.

(41)

Jotta kahdeksannen ympäristöohjelman ensisijaiset tavoitteet voidaan saavuttaa, Euroopan ympäristökeskuksella ja Euroopan kemikaalivirastolla (ECHA) sekä jäsenvaltioilla olisi oltava riittävät valmiudet ja resurssit varmistaa, että on olemassa luotettavaa, saatavilla olevaa ja avointa tietoa ja näyttöpohjaa, jotta voidaan tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman strategisten painopisteiden täytäntöönpanoa ja kahdeksannen ympäristöohjelman edistymisen arviointia. Tarvittaessa myös muiden elinten ja virastojen olisi osallistuttava kyseisten strategisten painopisteiden täytäntöönpanoon ja kyseiseen edistymisen arviointiin.

(42)

SEUT 192 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen yleiset toimintaohjelmat, joissa vahvistetaan ensisijaiset tavoitteet unionin ympäristöpolitiikan alalla. Koska komission tiedonanto Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta sisältää ympäristö- ja ilmastoalan tärkeimpiä toimia tulevina vuosina koskevan etenemissuunnitelman, tässä päätöksessä ei poikkeuksellisesti määritellä toimia sen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2025. Toimet on kuitenkin tarpeen määritellä ajanjaksolle sen jälkeen, kun Euroopan vihreän kehityksen ohjelman keskeiset toimet on odotetusti toteutettu viimeistään vuonna 2024, jotta varmistetaan, että tässä päätöksessä asetetut aihekohtaiset ensisijaiset tavoitteet voidaan saavuttaa ja että kahdeksas ympäristöohjelma tarjoaa jatkossakin kokonaisvaltaisen vision unionin ympäristöpolitiikasta. Tämä on tarpeen myös SEUT 192 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeuksien kunnioittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan mukaisia komission oikeuksia. Tätä varten komission olisi tehtävä väliarviointi 31 päivään maaliskuuta 2024 mennessä ja tarvittaessa sen jälkeen aihekohtaisten ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi esitettävä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2025 lainsäädäntöehdotus, jolla lisätään liite tähän päätökseen.

(43)

Jotta politiikkatavoitteiden kehitys ja saavutettu edistys voidaan ottaa huomioon, komission olisi arvioitava kahdeksas ympäristöohjelma vuonna 2029. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, joka sisältää kyseisen arvioinnin tulokset, ja esitettävä sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus seuraavaksi ympäristöalan toimintaohjelmaksi. Tällainen lainsäädäntöehdotus olisi annettava hyvissä ajoin, jotta kahdeksannen ja yhdeksännen ympäristöohjelman välille ei synny katkoa.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita, vaan ne voidaan ehdotetun toimintaohjelman laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,