(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 4 päivänä joulukuuta 2020 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan alumiinista valmistetun jatkojalostusfolion, jäljempänä ’jatkojalostusfolio’, tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn asetuksen (EU) 2016/1037, jäljempänä ’perusasetus’, 10 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun kuusi unionin tuottajaa, jäljempänä ’valituksen tekijät’, joiden osuus alumiinista valmistetun jatkojalostusfolion kokonaistuotannosta unionissa on yli 50 prosenttia, oli tehnyt valituksen 21 päivänä lokakuuta 2020. Valituksessa esitetty näyttö tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille (3) vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan valituksen ja kutsui Kiinan viranomaiset neuvotteluihin. Neuvottelut järjestettiin 30 päivänä marraskuuta 2020. Molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ei kuitenkaan päästy.

(4)

Komissio pani 22 päivänä lokakuuta 2020 vireille erillisen polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (4), joka koski Kiinasta peräisin olevaa samaa tuotetta, jäljempänä ’erillinen polkumyynnin vastainen tutkimus’. Vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat analyysit, jotka tehtiin tässä tukien vastaisessa ja erillisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa ovat soveltuvin osin täysin samat, koska unionin tuotannonalan määritelmä, otokseen valitut unionin tuottajat, tarkastelujakso ja tutkimusajanjakso ovat samat molemmissa tutkimuksissa.

(5)

Kiinan viranomaiset väittivät ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen, että tutkimusta ei pitäisi panna vireille, koska valituksessa ei esitetty tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan ja perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävää näyttöä. Kiinan viranomaisten mukaan valituksessa ei esitetty riittävää näyttöä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista tai vahingosta eikä tuetun tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä. Vireillepanon jälkeen esittämissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset toistivat, että valitukseen ei sisältynyt useiden väitettyjen tukijärjestelmien osalta riittävää vaatimukset täyttävää näyttöä ja että riippumatta siitä, mitkä tiedot ovat kohtuudella valituksen tekijän saatavilla, valituksessa on aina oltava riittävästi näyttöä tuen olemassaolosta ja luonteesta, merkittävästä vahingosta ja syy-yhteydestä. Kiinan viranomaiset toistivat väitteen myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(6)

Vireillepanon jälkeen esittämissään huomautuksissa ja myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission muistiossa näytön riittävyydestä ja tukien vastaisen menettelyn kyselylomakkeissa mentiin valituksessa esitettyjä väitteitä pidemmälle ja että komissio oli lisännyt valitukseen lisänäyttöä vireillepanon oikeuttamiseksi. Kiinan viranomaiset väittivät, että lisäämällä tällaisia osatekijöitä komissio laajensi tutkimuksen soveltamisalaa. Kiinan viranomaiset väittivät etenkin, että komissio laajensi tutkimuksen soveltamisalaa, kun se lisäsi viittauksia eri asiakirjoihin, kuten ”vuoden 2018 raporttiin alumiinista”, ”Made in China 2025” -strategiaan ja Yhdysvaltojen kauppaministeriön vuonna 2018 tekemään alumiinituotteita koskevaan selvitykseen, ja kun se lisäsi Chinese Export & Credit Insurance Corporationin, jäljempänä ’Sinosure’, tutkittavien laitosten luetteloon ja pyysi tietoja Kiinan pankki- ja vakuutussääntelykomissiosta (CBIRC).

(7)

Komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteen näytön riittävyydestä. Valituksessa esitetty näyttö käsitti tiedot, jotka olivat kohtuudella valituksen tekijöiden saatavilla kyseisessä vaiheessa. Kuten osoitetaan näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, joka sisältää komission arvion kaikesta komission käytettävissä olevasta näytöstä Kiinan osalta ja jonka perusteella komissio pani tutkimuksen vireille, vireillepanovaiheessa oli riittävä näyttö siitä, että väitetyt tuet mahdollistivat tasoitustullin käyttöönoton esiintymisensä, määränsä ja luonteensa perusteella. Valituksessa esitettiin myös riittävästi näyttöä siitä, että tuettu tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle vahinkoa.

(8)

Komissio hylkäsi myös tutkimuksen soveltamisalaa koskevan väitteen. Näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa tarkastellaan komission käytettävissä olevia tietoja, mukaan lukien mutta ei pelkästään valituksen tekijöiden esittämä näyttö. Vakiintuneen käytännön mukaisesti valituksen sisältämiä tietoja analysoitiin yhdessä muiden komission tiedossa olevien tietojen kanssa ja niitä verrattiin keskenään. Kuten vireillepanoilmoituksessa mainitaan, perusasetuksen 10 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla komissio laati näytön riittävyydestä muistion, johon sisältyy komission tekemä arviointi kaikesta komission käytettävissä olevasta Kiinaa koskevasta näytöstä ja jonka perusteella komissio pani tutkimuksen vireille. Näin ollen tutkimuksen soveltamisala ei koske pelkästään valituksessa esitettyjä näyttöä ja väitteitä, vaan se voidaan laajentaa koskemaan muita komission käytettävissä olevia tietoja. Lisäksi komissio voi tutkimuksen aikana tutkia kaikkia väitettyjen tukien osalta olennaisia tietoja, eikä sen tarvitse tukeutua pelkästään valituksessa esitettyihin tietoihin. Tämä koskee myös etuuskohtelun mukaista rahoitusta tarjoavia rahoituslaitoksia, kuten Sinosurea, ja sääntelyelimiä, kuten CBRC:tä.

(9)

Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä näytön riittävyydestä ja tutkimuksen soveltamisalasta myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen mutta eivät esittäneet uusia perusteluja tai näyttöä. Sen vuoksi väitteet hylättiin.

(10)

Vireillepanon jälkeen esittämissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset väittivät, että valituksen tekijät käyttivät Kiinan lakeja valikoivasti ja tulkitsivat virheellisesti niiden yhteyden jatkojalostusfolion tuotannonalaan. Kiinan viranomaiset totesivat, että politiikka-asiakirjat, kuten 10.–13. viisivuotissuunnitelmat, teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo (2005) ja muiden metallien kuin rautametallien teollisuuden kehittämissuunnitelma (2016–2020), ovat vain ohjeistavia asiakirjoja, jotka eivät ole sitovia. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että viisivuotissuunnitelmissa ei viitata erityisesti jatkojalostusfolioon.

(11)

Komissio totesi, että Kiinan viranomaiset eivät kiistä tällaisten suunnitelmien, ohjelmien tai suositusten olemassaoloa vaan vain sen, missä määrin ne ovat sitovia jatkojalostusfolion tuotannonalan osalta. Lisäksi komissio totesi, että valituksen tekijät toimittivat näyttöä siitä, että muiden metallien kuin rautametallien teollisuus, johon alumiiniteollisuus kuuluu, mainitaan useissa valtion asiakirjoissa. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että näitä asiakirjoja ei sovellettaisi tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(12)

Kiinan viranomaiset totesivat myös, että valtion omistamia yrityksiä, valtion omistamia pankkeja tai Sinosurea ei voida pitää julkisina eliminä ja että valituksen tekijät tukeutuivat perusteettomasti virallisiin aihetodisteisiin määräysvallasta, kuten Kiinan viranomaisten omistajuuteen ja väitettyyn valtaan nimittää tai nimetä johtohenkilöitä, ja päättelivät aiheettomasti, että kaikki valtion omistamat yritykset/pankit toimivat julkisina eliminä. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että valituksen tekijät tukeutuivat komission tai Yhdysvaltojen kauppaministeriön aiempiin tapauksiin arvioidessaan pankkien hoitamien tehtävien luonnetta sekä sen vallan luonnetta ja laajuutta, jota viranomaiset harjoittivat pankkeja kohtaan. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komission aiemmat päätelmät etuyhteydettömistä teollisuudenaloista eivät muodosta riittävää näyttöä valitukselle tässä tutkimuksessa eivätkä ne myöskään osoita, että valtion omistamat pankit ja Sinosure toimivat julkisina eliminä.

(13)

Komissio huomautti, että kyseinen Kiinan viranomaisten väite liittyy jo edellä esitettyyn väitteeseen ja että valituksessa mainittiin muun muassa Kiinan pankkilaki, jonka kuulumista Kiinan lainsäädäntöön Kiinan viranomaiset eivät kiistä. Komissio painottaa, että äskettäisissä tukien vastaisissa EU:n tutkimuksissa (5), jotka koskivat samoja, myös tässä valituksessa tarkoitettuja tukiohjelmia ja joissa oli tutkittu valtion omistamien yritysten/pankkien toimintaa valtion eliminä, oli päädytty tähän johtopäätökseen. Se seikka, että nämä tutkimukset koskivat teollisuudenaloja, jotka eivät liity jatkojalostusfolion tuotannonalaan, ei tarkoita sitä, että kyseisiä laitoksia ei katsottaisi valtion elimiksi. Lisäksi näyttöä valtion omistajuudesta voidaan pitää todisteena, jonka ”perusteella voidaan todeta” tai joka ”viittaa siihen”, että yksikkö on julkinen elin, joka voi antaa taloudellista tukea (6).

(14)

Vireillepanon jälkeen tekemissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset totesivat, että viime vuosina rahoitussektorilla on tapahtunut merkittäviä muutoksia ja uudistuksia ja että valituksessa ei voida siksi tukeutua aikaisempaan tilanteeseen. Komissio kuitenkin huomautti, että valituksen tekijät toimittivat valituksessa lisänäyttöä tukiohjelmien jatkumisesta. Komissio muistuttaa vielä, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näyttöä, joka olisi kumonnut sen, että nämä ohjelmat jatkuivat. Vireillepanovaiheessa esitetty näyttö viittasi näin ollen siihen, että kyseessä olevat tukiohjelmat eivät olleet muuttuneet merkittävästi.

(15)

Samoissa huomautuksissa Kiinan viranomaiset väittivät myös, että jotkin ohjeasiakirjat, kuten teollisuuden rakennemuutoksen edistämistä koskevat väliaikaiset säännökset (valtionneuvoston päätös nro 40, 2005, jäljempänä ’päätös nro 40’), joissa viitataan yhdenteentoista viisivuotissuunnitelmaan, ovat vanhentuneita eikä niitä enää sovellettu tutkimusajanjaksolla.

(16)

Päätöksen nro 40 luvussa III viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon, joka koostuu kolmesta luokasta: kannustettavien hankkeiden luokka, rajoitettavien hankkeiden luokka ja poistettavien hankkeiden luokka.

(17)

Komission tietojen mukaan teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon tuorein muutos hyväksyttiin Kiinan kansantasavallan kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission asetuksella nro 29, joka annettiin 27 päivänä elokuuta 2019 ja joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020 (7). Uusi teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo (vuoden 2019 versio) hyväksyttiin ja se tuli voimaan tutkimusajanjaksolla. Näin ollen teollisuuden rakennemuutoksia koskevaa ohjeistavaa luetteloa, johon päätöksessä nro 40 viitataan, sovellettiin tutkimusajanjakson aikana.

(18)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan komissio tulkitsi väärin Kiinan viranomaisten suunnitelmien ja hankkeiden aseman, ja pysyi kannassaan, että ne ovat vain ohjeasiakirjoja, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne eivät myöskään olleet samaa mieltä aiemmissa tutkimuksessa vahvistettujen tosiseikkojen käyttämisestä ja viittauksista vuonna 2017 laadittuun komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan ”Significant Distortions in the Economy of the People’s Republic of China for the purposes of Trade Defence Investigations” (8), jota ne pitävät virheellisenä ja puolueellisena, koska se on kirjoitettu nimenomaisesti helpottamaan kaupan suojatoimiin liittyvien tutkimusten vireillepanoa. Kiinan viranomaiset vastustivat myös komission näkemystä siitä, että voidaan kohtuudella olettaa, että lakeja, määräyksiä ja viranomaisten suunnitelmia sovelletaan edelleen, ellei osoiteta, että ne on kumottu tai korvattu.

(19)

Ensinnäkin komissio totesi, että Kiinan viranomaiset eivät esittäneet uusia perusteluja tai näyttöä Kiinan viranomaisten suunnitelmien ja hankkeiden yleisestä asemasta ja niiden sitovasta luonteesta.

(20)

Toiseksi vaikka Kiinaa koskeva raportti laadittiinkin pitäen mielessä sen mahdollinen käyttö kaupan suojatoimiin liittyvissä tutkimuksissa, raportin sisältämät objektiiviset tiedot eivät sinänsä ole sen vuoksi virheellisiä tai puolueellisia, kuten Kiinan viranomaiset väittävät. Komissio toteaa myös viitanneensa mainittuun asiakirjaan vain kaksi kertaa käsillä olevassa tutkimuksessa; yhden kerran yleisenä johdantona viisivuotisjärjestelmään ja yhden kerran osoitettaessa yhteys suunnitteluasiakirjojen ja kannustettavien sektoreiden välillä. Kyseisiä viittauksia käytettiin yhdessä muiden viiteasiakirjojen kanssa ja niiden vahvistamiseksi, mukaan lukien Kiinan viranomaisten itsensä laatimat asiakirjat.

(21)

Kolmanneksi komissio toteaa edelleen, että voidaan kohtuudella olettaa, että lakeja, määräyksiä ja viranomaisten suunnitelmia sovelletaan, kunnes osoitetaan, että ne on kumottu tai korvattu. Osana tutkimusta komissio lähetti Kiinan viranomaisille luettelon Kiinassa sovellettavista yleistä oikeudellista kehystä, sääntöjä ja menettelyitä koskevista viiteasiakirjoista sekä joistakin asianomaista teollisuudenalaa koskevista erillisistä asiakirjoista. Kiinan viranomaisia pyydettiin tarkastamaan näiden asiakirjojen kattavuus ja voimassaolo sekä päivittämään ja täydentämään luetteloa. Saatuaan Kiinan viranomaisilta perustellun vastauksen ja päivitetyt viiteasiakirjat komissio katsoi voivansa kohtuudella olettaa, että niitä asiakirjoja, joita ei ollut kumottu tai peruttu, sovelletaan edelleen.

(22)

Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(23)

Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että valituksen tekijät eivät esittäneet edellytyksiä maan ulkopuolisen vertailuarvon soveltamiseksi maankäyttöoikeuksiin. Komissio totesi kuitenkin, että EU:n hiljattaiset tukien vastaiset tutkimukset (9), joissa on näiden seikkojen osalta päätelty, että tarvitaan ulkoisia vertailuarvoja, joita oikaistaan Kiinan vallitsevien olosuhteiden mukaisesti, tukevat valitukseen sisältyviä väitteitä.

(24)

Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että useita valituksen tekijöiden esiin tuomia tukijärjestelmiä ei voida pitää tukena, koska valituksessa ei esitetty yksityiskohtaista näyttöä kyseisten tukien esiintymisestä, määrästä ja luonteesta tai tuen ja tarkasteltavana olevan tuotteen välisestä suorasta yhteydestä. Kiinan viranomaiset väittivät eri tuista, että valituksen tekijät eivät toimittaneet näyttöä etuudesta ja erityisyydestä.

(25)

Komissio katsoo, että valituksen tekijät toimittivat riittävästi näyttöä esiintymisestä, määrästä, luonteesta, etuudesta ja erityisyydestä niiden tietojen perusteella, jotka olivat kohtuudella saatavilla. Lisäksi komissio painottaa, että äskettäisissä tukien vastaisissa EU:n tutkimuksissa, jotka koskivat samoja, myös tässä valituksessa tarkoitettuja tukiohjelmia, tutkittiin samojen ohjelmien etuuksia ja erityisyyttä ja päädyttiin erilaiseen johtopäätökseen9. Komissio tarkasteli valituksessa esitettyä näyttöä ja teki oman arvionsa kaikista merkityksellisistä tekijöistä näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa, joka asetettiin avoimeen asiakirja-aineistoon vireillepanon yhteydessä. Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä vireillepanon jälkeen mutteivät toimittaneet lisänäyttöä.

(26)

Sen vuoksi komissio päätteli, että valituksessa esitettiin riittävästi näyttöä, joka osoitti Kiinan viranomaisten myöntämien väitettyjen tukien esiintymisen.

(27)

Vireillepanon jälkeen esittämissään huomautuksissa Kiinan viranomaiset totesivat, että verojärjestelmä, jossa myönnetään alv-hyvityksiä kotimaassa tuotetuille hyödykkeille, oli lakkautettu. Komissio pani tämän huomautuksen merkille, mutta totesi, että alv-hyvityksiin tai maahantuotujen hyödykkeiden tuontitulliin ja alv-vapautuksiin liittyvistä verojärjestelmistä voi silti edelleen koitua etua myös tutkimusajanjaksolla, esimerkiksi asianomaisten hyödykkeiden koko elinkaaren aikana tehtävien poistojen kautta.

(28)

Vireillepanon jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät myös, että valituksen tekijät jättivät virheellisesti huomiotta sen, että jatkojalostusfolion tuotannonala hyötyy unionissa useista EU:n ja jäsenvaltioiden myöntämistä suorista ja välillisistä tuista sekä tuesta ja kannustimista eri muodossa ja että komission ei pitäisi soveltaa kaksoisstandardeja. Kiinan viranomaiset toistivat väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(29)

Väitteellä EU:ssa myönnettävistä tuista ei ollut merkitystä komission tätä tapausta varten tekemässä arvioinnissa, koska ne eivät ole tekijöitä, joita tällaisessa arvioinnissa tarkastellaan.

(30)

Unionin tuotannonala ei pyytänyt tuonnin kirjaamista perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(31)

Komissio ilmoitti 6 päivänä elokuuta 2021 perusasetuksen 29 a artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille, että se ei aio ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä ja aikoo jatkaa tutkimusta. Koska väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä ei otettu käyttöön, komissio ei kirjannut tuontia perusasetuksen 24 artiklan 5 a kohdan nojalla. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(32)

Tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(33)

Tässä tukien vastaisessa tutkimuksessa ja 4 kappaleessa tarkoitetussa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa on sama tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso.

(34)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta erikseen valituksen tekijöille, Kiinan viranomaisille, muille unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja käyttäjille ja pyysi niitä osallistumaan tutkimukseen.

(35)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(36)

Useat osapuolet pyysivät kuulemisen järjestämistä komission yksiköiden kanssa. Kuulemista asetettujen määräaikojen puitteissa pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Xiamen Xiashun Aluminium Foil Co. Ltd pyysi tapaamista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa, ja kuuleminen järjestettiin 8 päivänä huhtikuuta 2021.

(37)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Se valitsi otoksen samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntimäärän perusteella unionissa tutkimusajanjaksolla. Otos koostui kolmesta unionin tuottajasta. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta kokonaistuotannosta oli 50 prosenttia ja arvioidusta unionin kokonaismyynnistä 40 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Koska huomautuksia ei saatu, otos vahvistettiin.

(38)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(39)

Kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Koska vastauksia saatiin vähäinen määrä, etuyhteydettömistä tuojista ei tarvittu otosta.

(40)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(41)

Yhdeksän Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa tai niiden ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmesta vientiä harjoittavien tuottajien yritysryhmästä koostuvan otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Näiden yritysten osuus tarkasteltavana olevan tuotteen arvioidusta kokonaistuonnista unioniin oli yli 90 prosenttia.

(42)

Perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikille tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisen maan viranomaisille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia otoksen valinnasta. Huomautuksia ei saatu.

(43)

Vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien otos on seuraava:

(44)

Otantalomakkeen palauttaneista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista neljä ilmoitti komissiolle aikomuksestaan pyytää yksilöllistä tutkimusta perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio asetti kyselylomakkeen saataville verkossa vireillepanopäivänä. Lisäksi komissio ilmoitti otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille, että niiden on toimitettava kyselyvastaus, jos ne haluavat yksilöllisen tarkastelun. Yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan toimittanut kyselyvastausta. Näin ollen yksilölliset tarkastelut eivät olleet mahdollisia.

(45)

Komissio lähetti valituksen tekijöille kyselylomakkeen, ja unionin tuottajille, tuojille, käyttäjille ja kiinalaisille vientiä harjoittaville tarkoitetut kyselylomakkeet asetettiin saataville verkossa vireillepanopäivänä (10).

(46)

Komissio lähetti myös Kiinan viranomaisille kyselylomakkeen, joka sisälsi erityiset lomakkeet Sinosurelle, pankeille ja muille rahoituslaitoksille, jotka tarjosivat rahoitusta tai vientiluottoja otokseen valituille vientiä harjoittaville, sekä kymmenelle suurimmalle tuotantopanosten tuottajalle ja jakelijalle. Hallinnoinnin helpottamiseksi Kiinan viranomaisia pyydettiin myös keräämään näiden rahoituslaitosten sekä tuotantopanosten tuottajien tai jakelijoiden vastaukset ja lähettämään ne suoraan komissiolle.

(47)

Komissio sai Kiinan viranomaisilta kyselylomakkeeseen vastauksen, joka sisälsi Export-Import Bank of China -pankin, jäljempänä ’EXIM-pankki’, ja Sinosuren vastaukset. Muilta pankeilta tai rahoituslaitoksilta ja tärkeimmiltä tuotantopanosten tuottajilta ja jakelijoilta ei kuitenkaan saatu vastausta.

(48)

Komissio sai kyselyvastaukset myös kaikilta otokseen valituilta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiltä, otokseen valituilta kolmelta unionin tuottajalta, yhdeksältä käyttäjältä ja yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta.

(49)

Komissio hankki ja ristiintarkisti kaikki tuen, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 28 artiklan soveltamista. Covid-19-pandemian puhkeamisen ja sen johdosta toteutettujen toimenpiteiden vuoksi, jäljempänä ’covid-19-ilmoitus’ (11), komissio ei pystynyt tekemään tarkastuskäyntejä Kiinan viranomaisten, otokseen valittujen yritysten ja yhteistyössä toimineiden tuojien ja käyttäjien toimitiloihin. Sen sijaan komissio suoritti Kiinan viranomaisten toimittamien tietojen osalta etätarkastuksen, johon osallistui asianomaisten ministeriöiden ja muiden viranomaisten virkamiehiä. Lisäksi komissio etätarkasti videoneuvottelun välityksellä seuraavat yritykset:

(50)

Manrealin etätarkastus jäi kesken Manrealin puutteellisen yhteistyön vuoksi. Manreal pyysi kannanottoa kuulemismenettelystä vastaavalta neuvonantajalta, joka vahvisti, että etätarkastuksen lopettaminen ei rikkonut Manrealin puolustautumisoikeuksia. Manrealin kyselyvastausta ei näin ollen otettu huomioon lopullisissa päätelmissä. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut unionin etua koskeviin päätelmiin. Etätarkastuksen keskeyttämisestä huolimatta yritystä pidettiin edelleen asianomaisena osapuolena, ja sen tutkimuksessa esittämät huomautukset otettiin huomioon.

(51)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille 3 päivänä marraskuuta 2021 niistä olennaisista tosiseikoista ja päätelmistä, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana oleva tuotteen tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(52)

Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(53)

Komissio käsittelee tässä asetuksessa huomautuksia, jotka toimitettiin tukien vastaisen menettelyn aikana. Huomautuksia, jotka toimitettiin erillisen polkumyyntitutkimuksen yhteydessä, ei käsitellä tässä asetuksessa, elleivät osapuolet nimenomaisesti ilmoittaneet, että toimitetut huomautukset koskevat molempia menettelyjä.

(54)

Tarkasteltavana oleva tuote on alumiinista valmistettu jatkojalostusfolio, jonka paksuus on pienempi kuin 0,021 mm, vahvistamaton, valmistettu, mutta ei enempää valmistettu, yli 10 kg:n rullina, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(55)

Soveltamisalaan eivät sisälly seuraavat tuotteet:

(56)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(57)

Komissio on päättänyt tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen samankaltaisia perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(58)

Useat osapuolet jättivät poissulkemista koskevia pyyntöjä, jotka koskivat seuraavia tuotteita: jatkojalostusfolio, jonka paksuus on alle 6 mikronia, jäljempänä ’alle 6 mikronin paksuinen jatkojalostusfolio’, ja sähköautojen akuissa käytettävä jatkojalostusfolio.

(59)

Useat käyttäjät (Walki, Gascogne ja Alupol) väittivät, että unionin tuottajat eivät toimita alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Tästä väitetään olevan todisteena se, että unionin tuottajat eivät mainosta tällaisia tuotteita verkkosivustoillaan ja esitteissään ja että ne eivät ota vastaan tällaisten tuotteiden ostotarjouksia. Väitetään myös, että unionin tuottajat eivät ole kiinnostuneita tarjoamaan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota, koska niiden kapasiteetti on kiinni muiden tuotetilausten valmistuksessa, varsinkin kun otetaan huomioon odotettavissa oleva akkufolion kysyntä autoteollisuudessa. Unionin tuottajat eivät myöskään pystyisi tarjoamaan vaadittua ”kaupallista” laatua etenkään, kun kyse on huokoisuudesta/läpäisevyydestä, jota mitataan huokosten enimmäismäärällä neliömetriä kohti. Ohuemman jatkojalostusfolion käyttö on ympäristöystävällisempää, minkä vuoksi se olisi myös tästä syystä jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle.

(60)

Huhtamäki väitti vielä, että unionin tuotannonalalla on vaikeuksia toimittaa ohuempaa jatkojalostusfoliota.

(61)

Komissio pyysi kaikkia tutkimuksessa yhteistyössä toiminutta yhdeksää käyttäjää täsmentämään nykyisen alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kysyntänsä ja toimituslähteensä. Vain yksi käyttäjä vahvisti ostaneensa tutkimusajanjaksolla alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota eräältä yksittäiseltä kiinalaiselta tuottajalta määrän, joka ylitti kaupallisen tuotannon kynnyksen. Myös tämän käyttäjän osalta alle 6 mikronin paksuinen jatkojalostusfolio muodostaa vain hyvin vähäisen osuuden sen jatkojalostusfolion kulutuksesta. Muut käyttäjät olivat saaneet asiakkailtaan vain sellaisia alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota sisältäviä tuotteita koskevia toimituspyyntöjä, joiden perusteella tehtiin koetilauksia sekä unionin tuotannonalalta että kiinalaisilta tuottajilta tutkimusajanjakson jälkeen.

(62)

Vastausten perusteella alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kysyntä on alkanut vastikään ja on kasvava kehityssuuntaus. Viime vuosina on esiintynyt hajanaista kysyntää, mutta sillä ei ole ollut selkeää rakennetta. Tämä sopii yhteen unionin tuottajien selvitysten kanssa, joiden mukaan kysyntä on alkanut siirtyä asteittain ohuempaan jatkojalostusfolioon; aiemmin 7–8 mikronin paksuinen oli ohuimmalla asteikolla, mutta nyt 6 ja 6,35 mikronin paksuisesta foliosta on muodostumassa standardi useille sovelluksille.

(63)

Vaikka unionin tuottajille tehty kyselytutkimus on osoittanut, että suoria neuvotteluja lukuun ottamatta yksikään niistä ei tällä hetkellä markkinoi aktiivisesti alle 6 mikronin paksuista alumiinista valmistettua jatkojalostusfoliota, komissio on kerännyt runsaasti näyttöä siitä, että unionin tuottajat pystyvät tuottamaan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Tähän sisältyy tutkimusjakson jälkeinen rullien koetuotanto, joka testausasiakirjojen mukaan täytti ostajien tekniset vaatimukset. Lisäksi komissio pystyi vahvistamaan useiden unionin tuottajien myyneen alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota kaupallisen tuotannon edellyttämiä määriä, vaikkakin pienessä mittakaavassa, tutkimusjaksoa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana. Komissio havaitsi myös laadunvalvontaan tehtyjä investointeja. Komissio katsoikin, että unionin tuotannonala voi tarjota markkinakysyntää vastaavaa laatua.

(64)

Toiseksi alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion tuotantokapasiteettia rajoittavat viimeisessä tuotantovaiheessa käytettävät valssaimet. Komissio on siksi analysoinut useiden unionin tuottajien kapasiteettia tässä viimeisessä vaiheessa ja ottanut huomioon muiden tuotteiden kysynnän eri tuotantovaiheissa. Kaikilla otokseen valituilla unionin tuottajilla on riittävä kapasiteetti alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion tarjoamiseen, vaikka autojen akuissa käytettävän folion kysyntä kasvaisikin tulevaisuudessa. Komissio ei siten voinut vahvistaa alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kysynnän tulevaan kasvuun liittyvää toimitusvaikeuksien uhkaa.

(65)

Kolmanneksi väitteestä, jonka mukaan ohuemman jatkojalostusfolion käyttö on ympäristöystävällisempää, komissio muistutti, ettei tullien muodossa toteutettavien kaupan suojatoimenpiteiden tarkoitettuna vaikutuksena ole estää tietyn tuotteen tuontia vaan varmistaa, että näillä tuontituotteilla käydään kauppaa vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla. Komissio myös muistutti unionin tuottajien kyvystä valmistaa alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota.

(66)

Mitä tulee Huhtamäen väitteeseen toimitusongelmista, tutkimuksessa paljastui, että unionin kapasiteetti valmistaa alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota on paljon suurempi kuin sen kysyntä.

(67)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion jättämistä tutkimuksen ulkopuolelle koskevan pyynnön.

(68)

Gascogne pyysi, että sen erillisessä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä esittämät väitteet, jotka koskivat samaa Kiinasta peräisin olevaa tuotetta, sisällytettäisiin tähän tukien vastaisen tutkimukseen. Komissio on jo käsitellyt näitä väitteitä asetuksen (EU) 2021/2170 johdanto-osan 25–28 kappaleessa.

(69)

Myös Walki pyysi, että sen erillisessä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä esittämät väitteet sisällytettäisiin tähän tukien vastaisen tutkimukseen. Tältä osin komissio viittaa asetuksen (EU) 2021/2170 johdanto-osan 29–32 kappaleessa tekemiinsä päätelmiin.

(70)

Lisäksi Walki selitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa, että eurooppalaiset tuottajat eivät vielä tutkimusajanjakson jälkeenkään lokakuussa 2021 myyneet tai tarjonneet vapailla markkinoilla alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Walki toimitti näyttöä siitä, että se ei saanut tutkimusajanjakson jälkeen myönteisiä vastauksia alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota koskeviin tarjouspyyntöihin, ja totesi, että vain yksi unionin tuottaja on siinä tilanteessa, että se voisi ottaa vastaan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota koskevia tarjouksia kaupallisessa mittakaavassa. Komissio on jo käsitellyt samoja väitteitä asetuksen (EU) 2021/2170 johdanto-osan 28 kappaleessa.

(71)

Yksi asianomainen osapuoli, Xiamen, pyysi autojen akuissa käytettävän alumiinifolion jättämistä tutkimuksen ulkopuolelle seuraavista syistä:

(72)

Tähän komissio huomautti ensin, että kaikilla asianomaisen osapuolen nimeämillä seoksilla on samat ominaisuudet siltä osin, että ne kaikki sisältävät yli 98 prosenttia alumiinia eikä valitus koske mitään erityistä seosta. Eri seosten käyttäminen eri tuotevariaatioissa ei ole epätavallista, eikä sitä voida pitää poissulkemisperusteena.

(73)

Toiseksi se, että folion toinen puoli on himmeä ja toinen kirkas, on seurausta siitä, että kaksi jatkojalostusfolion kerrosta valssataan yhdessä viimeisessä valssauksessa, ja valssauksen aikana vastakkain olevat jatkojalostusfolion puolet muuttuvat himmeiksi. Valitus kattoi tämän tuotantomenetelmän, ja siinä mainittiin nimenomaisesti, että jatkojalostusfolion molemmat puolet voivat olla kirkkaita, jos asiakas niin haluaa. Jatkojalostusfolion käyttötarkoitus autojen akuissa ei siten voi oikeuttaa sen jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska tuotteen fyysiset ominaisuudet ovat samat. Sama pätee yhden kerroksen valssaamisesta aiheutuviin suurempiin kustannuksiin.

(74)

Kolmanneksi autonakkujen tuotanto unionissa on vasta alkuvaiheessa. Komissio keräsi näyttöä, joka osoittaa, että unionin tuottajat valmistautuvat vastaamaan tämän kasvavan markkinasegmentin kysyntään. Tämä peruste on myös ristiriidassa sen Walkin esittämän, alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion tutkimuksen ulkopuolelle jättämistä koskevan väitteen kanssa, jonka mukaan unionin tuotannonala saattaisi keskittyä autojen akuissa käytettävään folioon siinä määrin, ettei se olisi mahdollisesti kiinnostunut osoittamaan riittävää tuotantokapasiteettia alle 6 mikronin paksuiselle jatkojalostusfoliolle.

(75)

Neljänneksi se seikka, ettei tuonti Kiinasta ole tällä hetkellä merkittävää, kuvastaa sitä, että sähköautojen akkutuotanto EU:ssa on edelleen lapsenkengissä, eikä se ole siten pätevä perustelu tutkimuksen ulkopuolelle jättämiselle.

(76)

Analyysi on osoittanut, että sähköautojen akuissa käytettävä jatkojalostusfolio on teknisesti jatkojalostusfoliota, joka kuuluu tutkimukseen.

(77)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi sähköautojen akuissa käytettävän jatkojalostusfolion jättämistä tutkimuksen ulkopuolelle koskevan pyynnön.

(78)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun väitti, että komission neljä perustetta hylätä ulkopuolelle jättämistä koskeva pyyntö ovat virheellisiä, ne eivät vastaa Xiamen Xiashunin esittämiin väitteisiin ja eikä niissä esitetä tietoja, joiden perusteella komissio teki päätelmänsä. Komissio ei esittänyt mitään tosiasioihin perustuvia tietoja vastaukseksi Xiamen Xiashunin huomautuksissa ja 23 päivänä helmikuuta järjestetyssä kuulemisessa esitettyyn ulkopuolelle jättämistä koskevaan pyyntöön. Komission kieltäytyminen ilmoittamasta, mihin näyttöön hylkääminen perustuu, loukkaa Xiamen Xiashunin puolustautumisoikeuksia. Xiamen Xiashunin mukaan se, että valituksen tekijät toimittivat näyttöä akkufolion ulkopuolelle jättämistä koskevaan pyyntöön polkumyynnin vastaisen menettelyn myöhäisessä vaiheessa, herättää epäilyksen siitä, mitä näyttöä komissio itse asiassa tarkasteli tukien vastaisessa tutkimuksessa. Xiamen Xiashun väitti, että valituksen tekijöiden toimittamat tiedot, jotka oli päivätty 19 päivälle heinäkuuta 2021, toimitettiin huomautusten toimittamiselle tukien vastaisen tutkimuksen alustavassa vaiheessa asetetun määräajan jälkeen, eikä niitä pitäisi ottaa huomioon. Lisäksi huomautusten ylimitoitetun luottamuksellisuuden vuoksi Xiamen Xiashunin on mahdoton antaa niihin merkityksellistä vastausta.

(79)

Valituksen tekijöiden 19 päivänä heinäkuuta 2021 toimittamat tiedot olivat vastaus Xiamen Xiashunin 5 päivänä heinäkuuta 2021 tekemiin huomautuksiin, joissa Xiamen Xiashun esitti perusteluja sähköautojen akuissa käytettävän jatkojalostusfolion jättämiseksi tutkimuksen ulkopuolelle. Huomautusten avointa versiota ei muutettu paljon. Sen yrityksen nimen poistaminen, joka valmisteli huomautusten tekniset kohdat, kuten myös yritysten teknisen tuotannon yksityiskohtien poistaminen oli välttämätöntä, jotta ei paljastettaisi yrityksen liikesalaisuuksia. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan se loukkasi Xiamen Xiashunin puolustautumisoikeuksia ottamalla tiedot huomioon. Komissio hylkäsi myös väitteen, jonka mukaan se ei täsmentänyt, minkä näytön se otti huomioon. Komissio otti asianmukaisesti huomioon kaiken asiakirja-aineistossa olevan näytön.

(80)

Xiamen Xiashun väitti, että koska sähköautojen akuissa käytettävän jatkojalostusfolion käyttötarkoitus ja tekniset ominaisuudet ovat erilaiset, kyseessä on uusi tuote, vaikka se onkin alumiinista valmistettua foliota. Komissio on kuitenkin jo vastannut kaikkiin näihin väitteisiin ja todennut selvästi, että sähköautojen akuissa käytettävän jatkojalostusfolion tekniset ominaisuudet ja tuotantovaiheet ovat samat. Vaikka Xiamen Xiashunin esiin tuomat tekniset erot osoittivat eroja muihin jatkojalostusfolion lajeihin, ne eivät kuitenkaan osoittaneet, että sähköautojen akuissa käytettävällä jatkojalostusfoliolla ei olisi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän mukaisia ominaisuuksia. Komissio vastasi myös väitteeseen, jonka mukaan unionin tuotannonala ei pysty tuottamaan sähköautojen akuissa käytettävää jatkojalostusfoliota. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(81)

Xiamen Xiashun väitti, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä ja loukkasi hyvän hallintotavan periaatetta, kun se ei tutkinut toimitettua näyttöä huolellisesti ja puolueettomasti, ottanut huomioon kaikkea esitettyä näyttöä päätelmiä tehdessään eikä esittänyt merkityksellistä yhteenvetoa unionin tuottajien suunnitelmista lisätä valmiuksiaan vastata akkufolion kysyntään ja kun se jätti huomiotta Xiamen Xiashunin toimittaman näytön akkufolion odotettavissa olevasta kysynnästä.

(82)

Xiamen Xiashun väitti, että komission toteama ”unionin tuotannonalan huomattava käyttämätön kapasiteetti voi vastata kehittyvien akkufoliomarkkinoiden kysyntään” oli ristiriidassa sen toteaman ”tiedot, jotka osoittavat unionin tuottajien valmistautuvan vastaamaan akkufolion kysyntään, ovat luottamuksellisia eikä niistä voida esittää yhteenvetoa, sillä hankkeet eivät ole vielä julkisia, minkä vuoksi ne ovat erittäin arkaluonteisia” kanssa.

(83)

Xiamen Xiashun väitti myös, että komissio jätti huomiotta sen kattavan katsauksen odotettavissa olevaan kysyntään sillä perusteella, että useiden akkuhankkeiden ilmoitettiin toteutuvan määrittelemättömänä ajankohtana tulevaisuudessa. Xiamen Xiashun väitti, että tämä on tavanomaista, kun kyse on suunnitteilla olevia hankkeita koskevista tiedoista.

(84)

Komission toteama, jonka mukaan unionin tuotannonala pystyy vastaamaan kehittyvien akkufoliomarkkinoiden kysyntään, liittyy valssaamojen käyttämättömään kokonaiskapasiteettiin. Tiedot, jotka osoittavat unionin tuottajien valmistautuvan vastaamaan akkufolion kysyntään, liittyvät unionin tuotannonalan pyrkimyksiin tuottaa foliota akkujen valmistajien määrittelemien erityisominaisuuksien mukaisesti. Jos komissio laatisi yhteenvedon tähän liittyvistä unionin tuottajien toimista, se paljastaisi niiden liiketoimintastrategiat. Näin ollen edellä mainittujen toteamusten välillä ei ole ristiriitaa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(85)

Arvioidessaan julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin perustuvaa Xiamen Xiashunin yleiskatsausta odotetusta tulevasta kysynnästä komissio erotteli suunnitteluvaiheessa olevat aikataulutetut hankkeet hankkeista, joiden osalta ei ollut ilmoitettu, minä vuonna ne käynnistyvät. Kyseessä ei ole Xiamen Xiashunin esittämän näytön sivuuttaminen vaan tosiasiallisen tulevan kysynnän perusteellinen analyysi. Arvio siitä, pystyykö unionin tuotannonala vastaamaan odotettavissa olevaan kysyntään, perustui asianmukaisesti akkuhankkeisiin, joiden toteutus on suunniteltu tietylle vuodelle tulevaisuudessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(86)

Tämä tapaus pantiin vireille Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamista seuranneen siirtymäkauden aikana. Tällä siirtymäkaudella Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovellettiin edelleen unionin lainsäädäntöä. Siirtymäkausi päättyi 31 päivänä joulukuuta 2020. Näin ollen Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevia yrityksiä ja järjestöjä ei enää 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen voida pitää tässä menettelyssä asianomaisina osapuolina. Yhteenvetona voidaan todeta, että koska Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ei enää sovelleta unionin lainsäädäntöä, tukea ja vahinkoa koskevat päätelmät perustuvat EU27:n markkinatietoihin.

(87)

Ennen kuin komissio analysoi väitettyjä tukia tai tukiohjelmia, se arvioi viranomaisten suunnitelmat, hankkeet ja muut asiakirjat, jotka olivat merkityksellisiä tutkittujen tukiohjelmien analysoinnin kannalta. Se totesi, että kaikki arvioitavana olevat tuet tai tukiohjelmat ovat osa Kiinan viranomaisten keskitettyä suunnittelua jatkojalostusfolion tuotannonalan kannustamiseksi seuraavista syistä.

(88)

Kiinan talouden suuntaa ohjaa merkittävässä määrin pitkälle viety suunnitelmajärjestelmä, jossa esitetään prioriteetteja ja vahvistetaan tavoitteet, joihin keskus- ja paikallishallintojen on keskityttävä. Kaikilla hallinnon tasoilla on suunnitelmia, jotka kattavat kaikki talouden alat. Suunnitteluvälineissä asetetut tavoitteet ovat sitovia ja viranomaiset kullakin hallinnon tasolla valvovat, että alemmat hallintotasot panevat suunnitelmat täytäntöön. Kaiken kaikkiaan Kiinan suunnittelujärjestelmä johtaa siihen, että resursseja osoitetaan viranomaisten strategisesti tai muutoin poliittisesti tärkeiksi nimeämille aloille sen sijaan, että niitä kohdennettaisiin markkinavoimien mukaisesti (12).

(89)

Julkisten politiikka-asiakirjojen ja luettelojen mukaan Kiinan viranomaiset pitävät jatkojalostusfoliota keskeisenä tuotteena. Tällainen luokittelu on erittäin merkittävä, koska siinä otetaan tietyt sektorit sellaisten erityisten politiikka- ja tukitoimenpiteiden piiriin, joiden tarkoituksena on vauhdittaa kehitystä kyseisillä sektoreilla (13). Jatkojalostusfolio on myös sisällytetty Made in China 2025 -strategian (14) uusiin materiaaleihin, ja se sisältyy lukuisiin suunnitelmiin, ohjeisiin ja muihin asiakirjoihin, joita annetaan kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla ja jotka liittyvät toisiinsa. Esimerkkejä tällaisista keskeisistä toimintapoliittisista asiakirjoista ovat seuraavat suunnitelmat, hankkeet ja muut asiakirjat.

(90)

Talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen 10. viisivuotissuunnitelman (2001–2005) mukaan teollisuuden rakennemuutosta ja uudelleenorganisointia vauhditetaan teollisuustuotteiden, myös raaka-aineteollisuuden ja erityisesti alumiinioksiditeollisuuden, kehittämistä silmällä pitäen (15).

(91)

Kansallisessa talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen 11. viisivuotissuunnitelmassa (2006–2010) kehotetaan kehittämään alumiinin jalostusta ja parantamaan alumiiniteollisuuden resurssien kokonaisvaltaista käyttöastetta (16).

(92)

Kansallisessa talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen 12. viisivuotissuunnitelmassa (2011–2015) todetaan, että keskeisten teollisuudenalojen rakenneuudistuksen olisi edistettävä tutkimusta ja kehitystä, resurssien integroitua käyttöä, energiansäästöä ja päästöjen vähentämistä sulatus- ja rakennusmateriaaliteollisuudessa (17).

(93)

Kiinan kansallisessa talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen 13. viisivuotissuunnitelmassa, jäljempänä ’13. viisivuotissuunnitelma’, joka kattaa vuodet 2016–2020, korostetaan Kiinan viranomaisten strategista visiota keskeisten teollisuudenalojen kehittämiseksi ja edistämiseksi. 13. viisivuotissuunnitelmassa korostetaan Kiinan viranomaisten aikomusta vahvistaa strategisten huipputeknologioiden kehittämistä ja osoitetaan, miten Kiinan viranomaiset suosivat ”keskeisiä” tuotannonaloja, joita olisi edistettävä ja parannettava. Tässä suunnitelmassa määritellään ei-rautametalliteollisuus, johon alumiinifolion tuotannonala kuuluu, yhdeksi sellaisista ”keskeisistä” teollisuudenaloista, joiden osalta palvelujen tukijärjestelmää, kuten rahoitusta, verotusta, vakuutuksia ja investointijärjestelyjä, olisi täydennettävä (18).

(94)

Valtioneuvoston päätöksessä teollisuuden rakennemuutoksien edistämistä koskevien tilapäisten määräysten hyväksymisestä (Guo Fa (2005) nro 40), jäljempänä ’päätös nro 40’, todetaan, että teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo ohjaa merkittävästi investointeja ja julkista hallintoa ja politiikkaa, kuten julkista rahoitusta, verotusta ja luotonantoa. Päätöksessä nro 40 todetaan lisäksi, että kannustettavien alojen hankkeille on tarjottava luottotukea luotonantoperiaatteiden mukaisesti (19).

(95)

Teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa muun muassa alumiini ja siihen liittyvä tuotantoteknologia nimetään kannustettavaksi teollisuudenalaksi (20). Tämä vahvistetaan teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (vuoden 2019 versio), jossa mainitaan alumiinin valssausprosessit, aluminointi vakuumipakkaamista varten ja alumiiniseosten käsittely.

(96)

Muiden metallien kuin rautametallien teollisuuden kehittämissuunnitelma (2016–2020) kuvataan ei-rautametalliteollisuus tärkeäksi valmistusteollisuuden perustaksi ja tukitekijäksi. Myös alumiinifolioteollisuuden kehittäminen ilmoitetaan prioriteetiksi (21).

(97)

Alumiiniteollisuuden mukauttamisen nopeuttamista koskevissa ohjeissa (2006) todetaan, että alumiini on tärkeä raaka-aine kansantalouden kehittämisen kannalta (22). Kyseisessä asiakirjassa viitataan alumiinisektorille kohdennettuun rahoitustukeen: ”Kansallisen makrotason valvonnan, teollisuuspolitiikan ja luottovaatimusten mukaisesti rahoituslaitosten on kohdennettava luottovaroja kohtuullisesti. Luottotukea on annettava edelleen alumiinialan yrityksille ja elektrolyyttistä alumiinia tuottaville yrityksille, jotka täyttävät kansallisen teollisuuspolitiikan ja markkinoillepääsyn edellytykset sekä luottoperiaatteet; sen sijaan yrityksille, jotka eivät täytä kansallisen teollisuuspolitiikan ja markkinoillepääsyn edellytyksiä, joilla on takautuvaa teknologiaa ja joiden toiminta liittyy kiellettyihin tai poistettuihin tuotteisiin, ei myönnetä minkäänlaista luottotukea”  (23).

(98)

Tiede- ja teknologiaministeriön, ulkomaankauppaministeriön ja tullihallinnon julkaisemassa Kiinan huipputeknologiatuotteiden luettelossa mainitaan luokkiin ryhmitettynä 1 900 tuotetta, joihin viranomaiset soveltavat etuuskohtelun mukaista vientipolitiikkaa. Yksi näistä luokista on nk. uudet materiaalit, johon sisältyy jatkojalostusfolio (24).

(99)

Koska jatkojalostusfolion tuotannonala on Made in China 2025 -strategian kannustettava tuotannonala, se voi saada huomattavaa valtion rahoitusta. Made in China 2025 -aloitetta (25) varten on perustettu useita rahastoja, joista myös jatkojalostusfolion tuotannonala hyötyy (26).

(100)

Lisäksi Made in China 2025 -etenemissuunnitelmassa (27) esitetään 10 strategista sektoria, jotka ovat Kiinan viranomaisten kannalta keskeisiä teollisuudenaloja. Sektoriin 9 sisältyy kohta ”Uudet materiaalit” ja sen tavoitteena on ”kehittää aktiivisesti uusia erityismateriaaleja sekä sotilas- että siviilikäyttöön, nopeuttaa kaksisuuntaista teknologian siirtoa ja edistää uuden materiaaliteollisuuden integroitua sotilas- ja siviilikäytön kehittämistä sekä nopeuttaa perusmateriaalien päivittämistä”  (28). Osana uusia materiaaleja jatkojalostusfolio kuuluu tämän sektorin kehitysprioriteetteihin. Uudet materiaalit hyötyvät näin ollen asiakirjassa mainituista tukimekanismeista saatavista eduista, joita ovat muun muassa rahoitustukipolitiikka, finanssi- ja veropolitiikka sekä valtioneuvoston valvonta ja tuki.

(101)

Kiinan viranomaisten toimintatapa määritellä kannustettavat tuotannonalat ja tuotteet luetteloissa Kiinan viranomaisten niille osoittaman strategisen tai poliittisen merkityksen perusteella, jotta resurssit voidaan kohdentaa vastaavasti ja suunnitelmat toteuttaa ja valvoa kullakin hallinnon tasolla, voidaan havaita myös, kun tarkastellaan Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission, jäljempänä ’NDRC’, strategisten ja kehittymässä olevien tuotteiden ja palvelujen luetteloa vuodelta 2016 (29). Jatkojalostusfolio sisältyy uusiin materiaaleihin.

(102)

Päätöksen nro 40 luvussa III viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevaan ohjeistavaan luetteloon, joka koostuu kolmesta luokasta, jotka ovat kannustettavat hankkeet, rajoitettavat hankkeet ja poistettavat hankkeet. Kyseisen päätöksen XVII §:n mukaan, ”jos investointihanke kuuluu kannustettavien hankkeiden luokkaan, se on tutkittava, hyväksyttävä ja kirjattava asiaa koskevien kansallisten investointisäännösten mukaisesti; kaikkien rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea luottoperiaatteiden mukaisesti; omaan käyttöön tarkoitetut tuodut hyödykkeet – lukuun ottamatta hyödykkeitä, jotka sisältyvät valtiovarainministeriön mukaiseen kotimaisten investointihankkeiden veronalaisten tuotujen hyödykkeiden luokkaan (muutettu vuonna 2000) – voidaan investoinnin kokonaismäärään asti vapauttaa tuontitullista ja tuontiin liittyvästä arvonlisäverosta, ellei ole uusia säännöksiä, jotka koskevat veronalaisten investointihankkeiden luokkaa. Muuta kannustettavia teollisuushankkeita koskevaa suosituimmuuspolitiikkaa toteutetaan asiaa koskevien kansallisten säädösten mukaisesti.”

(103)

Näin ollen päätöksessä nro 40, luettuna yhdessä teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kanssa, säädetään tiettyjen kannustettavilla sektoreilla toteutettavien hankkeiden erityiskohtelusta.

(104)

Edellä mainittujen suunnitelmien ja ohjelmien perusteella jatkojalostusfolion tuotannonalaa pidetään keskeisenä/strategisena teollisuudenalana, jonka aktiivinen kehittäminen on Kiinan viranomaisten poliittinen tavoite. Tässä jaksossa tarkoitettujen politiikka-asiakirjojen perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset puuttuvat jatkojalostusfolion tuotannonalan toimintaan pannakseen täytäntöön asiaan liittyvää politiikkaa ja vaikuttavat sektorin vapaisiin markkinavoimiin muun muassa edistämällä ja tukemalla alaa eri keinoin.

(105)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että jatkojalostusfolion tuotannonala ei saa erityistä tukea ja kannustusta tässä jaksossa mainittujen asiakirjojen perusteella. Kiinan viranomaisten mukaan ei ole riittävästi näyttöä siitä, että jatkojalostusfolion tuotannonala on kannustettava toimiala ja että asiakirjat, joissa viitataan ei-rautametalleihin, alumiiniin ja/tai uusiin materiaaleihin, eivät koske jatkojalostusfoliota.

(106)

Komissio oli eri mieltä. Ensinnäkin se katsoo edelleen, että kohtuudella voidaan olettaa, että tuotteiden (uudet materiaalit, ei-rautametallit ja alumiiniteollisuus) kuvaus kattaa myös alumiinifolion. Toiseksi joissakin edellä mainituissa asiakirjoissa, kuten 96 kappaleessa tarkoitetussa muiden metallien kuin rautametallien teollisuuden kehittämissuunnitelmassa (2016–2020) ja 98 kappaleessa tarkoitetussa Kiinan huipputeknologiatuotteiden luettelossa, nimenomaisesti mainitaan alumiinifolio sellaisenaan. Kolmanneksi tutkimuksessa vahvistettiin, että vientiä harjoittavat tuottajat olivat hyötyneet tuista, jotka on päätöksen nro 40 mukaan tarkoitettu ainoastaan kannustettaville teollisuudenaloille ja joita analysoidaan tarkemmin jäljempänä olevissa jaksoissa. Näin ollen komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(107)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset tekivät joitakin yleisiä huomioita komission päätöksestä soveltaa perusasetuksen 28 artiklan 1 kohtaa etuuskohtelun mukaisen luotonannon, vientiluottovakuutusten ja tuotantopanosten osalta.

(108)

Kiina viranomaiset väittivät, että kaikki komission pyynnöt, joihin ne eivät olleet voineet vastata, olivat olleet kohtuuttomia, koska niissä oletettiin, että viranomaisilla on sellaisia lakisääteiset valtuuksia, joita niillä ei ole.

(109)

Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei arvioinut hallussaan olevia tietoja asianmukaisesti eikä antanut asianmukaista selitystä sille, miksi kohtuudella käytettävissä olevilla tiedoilla korvattiin tarvittavat puuttuvat tiedot.

(110)

Kuten 118 kappaleessa todetaan, komissio katsoi, että Kiinan viranomaisilla oli lakisääteiset valtuudet saada pyydetyt tiedot niiden yksiköiden osakkeenomistajana tai vastuussa olevana viranomaisena, joista komissio pyysi tietoja. Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille antamassaan tiedoksiannossa syyt sille, miksi sen oli käytettävä saatavilla olevia tietoja (ks. 3.2.1–3.2.3 jakso). Komissio katsoi julkisesti saatavilla olevien tietojen korvaavan kohtuullisesti tiedot, joita Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet. Näin ollen komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteet.

(111)

Hallinnollisista syistä komissio pyysi Kiinan viranomaisia palauttamaan erityiset kyselylomakkeet kaikista rahoituslaitoksista, jotka ovat myöntäneet lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille.

(112)

Ensin saatiin vastaus vain EXIM-pankin ja Sinosuren osalta. Kiinan viranomaiset eivät vastanneet komission pyyntöön toimittaa kyselylomakkeet kaikille rahoituslaitoksille, jotka myönsivät lainoja tai vientiluottoja otokseen valituille yrityksille. Sen vuoksi komissio toisti puutteita koskevassa kirjeessä rahoituslaitoksia koskevan pyyntönsä maksimoidakseen niiden osallistumisen tutkimukseen ja varmistaakseen tarvittavien tietojen saamisen, jotta se voisi tehdä päätelmänsä väitetyn tuen esiintymisestä ja laajuudesta.

(113)

Saatuaan puutteita koskevan kirjeen Kiinan viranomaiset ilmoittivat, että niillä ei ollut valtuuksia pyytää tietoja liikepankeilta. Komissio on tästä eri mieltä. Ensinnäkin komissio katsoo, valtion omistamilta yksiköiltä pyydetyt tiedot ovat Kiinan viranomaisten saatavilla kaikista yksiköistä, joissa Kiinan viranomaiset ovat pääasiallinen tai merkittävä osakkeenomistaja. Kiinan viranomaisilla on myös tarvittava toimivalta rahoituslaitosten suhteen silloinkin, kun ne eivät ole valtion omistuksessa, koska ne kaikki kuuluvat CBIRC:n lainkäyttövaltaan.

(114)

Lopulta komissio sai tietoja EXIM-pankin yritysrakenteesta, hallintotavasta ja omistajuudesta mutta ei muista rahoituslaitoksista, jotka olivat tarjonneet lainoja otokseen valituille yrityksille. Komissio ei myöskään saanut todennettavissa olevia yrityskohtaisia tietoja pankeilta tai rahoituslaitoksilta.

(115)

Koska komissio ei ole saanut tietoja useimmista otokseen valituille yrityksille lainoja antaneista pankeista, se katsoo, että se ei ole saanut tutkimuksen tämän näkökohdan kannalta olennaisia tietoja.

(116)

Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan etuuskohtelun mukaisten lainojen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(117)

Vastauksessaan Kiinan viranomaiset vastustivat perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista. Ne väittivät, että niillä ei ole velvollisuutta toimittaa pyydettyjä tietoja, että kysymykset olisi esitettävä suoraan asianomaisille yksiköille eikä Kiinan viranomaisille tämän roolissa sijoittajana tai osakkeenomistajana ja että pyydetyt tiedot eivät ole välttämättömiä.

(118)

Komissio on samaa mieltä siitä, että vastaukset olisi saatava suoraan asianomaisilta yksiköiltä. Komissio kuitenkin pyysi hallinnon helpottamiseksi Kiinan viranomaisia toimittamaan erityiset kyselylomakkeet kaikille asiaankuuluville rahoituslaitoksille, mitä viranomaiset eivät tehneet. Kuten 113 kappaleessa todetaan, komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan Kiinan viranomaisilla on sääntelyelimenä valtuudet pyytää vastaukset näihin kysymyksiin rahoituslaitoksilta, jotka myönsivät rahoitusta otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille.

(119)

Lisäksi komissio piti pyydettyjä tietoja olennaisina, jotta se voi arvioida Kiinan viranomaisten määräysvaltaa rahoituslaitoksissa siltä osin kuin on kyse niiden luotonantopolitiikasta ja riskinarvioinnista niiden myöntäessä lainoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle.

(120)

Komissio päätteli näin ollen, että sen oli tukeuduttava osittain käytettävissä oleviin tietoihin tutkiessaan etuuskohtelun mukaisten lainojen muodossa myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta.

(121)

Hallinnollisista syistä komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan erityisen kyselylomakkeen Sinosurelle.

(122)

Vaikka siihen saatiin vastaus, Sinosure ei kuitenkaan toimittanut pyydettyjä tositteita ohjaus- ja hallintojärjestelmästään, kuten yhtiöjärjestystä. Kiinan viranomaisilta tai Sinosurelta ei myöskään saatu tarkempia tietoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle myönnetyistä vientiluottovakuutuksista ja maksujen tasosta eikä yksityiskohtaisia lukuja vientiluottovakuutustoiminnan kannattavuudesta.

(123)

Tällaisten tietojen puutteessa komissio katsoi, että sillä ei ole käytettävissään tutkimuksen tämän näkökohdan kannalta olennaisia tietoja. Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan vientiluottovakuutuksen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(124)

Vastauksessaan ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset pysyivät kannassaan, jonka mukaan Sinosure ei myönnä erityistä tukea jatkojalostusfolion tuotannonalalle ja noudattaa vakuutustoiminnassaan markkinasuuntautunutta periaatetta eikä jatkojalostusfolion tuotannonalalle myönnetä erityistä etuuskohtelua. Vientiluottovakuutukset eivät sisältyneet valitukseen, joten pyydetyt tiedot eivät olleet välttämättömiä tai olennaisia komission päätelmien kannalta.

(125)

Kuten 8 kappaleessa todetaan, komissio voi harkintansa mukaan tutkimuksen aikana tutkia kaikkia väitettyjen tukien osalta olennaisia tietoja, eikä sen tarvitse tukeutua pelkästään valituksessa esitettyihin tietoihin. Komissio toteaa lisäksi, että laajemmin tarkasteltuna etuuskohtelun mukaiseen rahoitukseen ja suoraan varojen siirtoon liittyvät järjestelmät, joihin kuuluvat myös vientiluottovakuutukset, kuuluivat valituksen ja vireillepanoilmoituksen piiriin. Komissio katsoi myös, että Kiinan viranomaisten Sinosuresta toimittamat tiedot olivat puutteellisia eikä komissio siksi voinut tehdä päätelmiä tutkimuksen keskeisistä osista vientiluottovakuutusten osalta, eikä etenkään siitä, onko Sinosure julkinen elin ja ovatko otokseen valituilta yrityksiltä veloitetut maksut markkinaehtoisia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(126)

Komissio katsoi näin ollen, että sen oli perustettava vientiluottovakuutusta koskevat päätelmänsä osittain käytettävissä oleviin tietoihin.

(127)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan erityisen kyselylomakkeen 10 suurimmalle jatkojalostusfolion tuotannonalan käyttämälle tuotantopanosten tuottajalle ja jakelijalle sekä kaikille muille kyseisten materiaalien toimittajille, jotka ovat toimittaneet tuotantopanoksia otokseen valituille yrityksille. Vastauksessa Kiinan viranomaiset väittivät, että ne eivät voineet määrätä tuotantopanosten toimittajia toimittamaan kyselylomakkeessa pyydettyjä luottamuksellisia tietoja ja että prosessin koordinointi olisi kohtuuton rasite Kiinan viranomaisille, koska otokseen valituilla yrityksillä on erittäin suuri määrä toimittajia.

(128)

Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet yhteenvetoa, jossa esitettäisiin tutkimuksen kohteena olevien tuotantopanosten kiinalaisten toimittajien nimet ja omistusrakenne, vaan väitti niiden olevan luottamuksellisia tietoja. Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja useimmista jatkojalostusfolion tuotannonalan tuotantopanosten Kiinan kotimarkkinoiden erityispiirteistä, kuten valtion omistamien yritysten osuudesta kotimarkkinoiden tuotannossa ja kulutuksessa, kotimarkkinoiden koosta, valtion ja/tai valtion omistamien yritysten hinnoittelupolitiikasta, tuotantopanosten todellisista hinnoista kotimarkkinoilla ja tilastoista.

(129)

Koska komissio ei saanut Kiinan viranomaisilta tietoja kaikista edellä luetelluista seikoista eli muun muassa kotimarkkinoiden rakenteesta, hinnanmuodostusmekanismeista ja hinnoista sekä yritysten omistussuhteista, se katsoi, että sillä ei ollut tutkimuksen tämän näkökohdan kannalta olennaisia tietoja.

(130)

Komissio katsoi näin ollen, että sen oli perustettava tuotantopanoksia koskevat päätelmänsä osittain käytettävissä oleviin tietoihin.

(131)

Tukea koskevan kyselylomakkeen mukaan etuyhteydessä olevien yritysten, jotka toimittavat tuotantopanoksia ja varoja vientiä harjoittavien tuottajien tuotantoprosessia varten, on vastattava kyselylomakkeen A ja E jaksoihin. Xiamen Xiashuniin etuyhteydessä oleva tuotantopanosten toimittaja Yongxin ei kuitenkaan alun perin toimittanut vastausta. Xiamen Xiashun totesi, että suhteen luonteen vuoksi sillä ei ollut mahdollisuutta pakottaa Yongxinia vastaamaan kyselyyn ja että Yongxinin yhteistyön puuttumisen ei pitäisi vaikuttaa tähän tutkimukseen.

(132)

Komissio huomautti, että Xiamen Xiashun ja Yongxin olivat perustaneet yhteisyrityksen ”Yongshun”, minkä vuoksi nämä kaksi yritystä olivat etuyhteydessä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (30) 127 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi yhteisyritys Yongshun oli Xiamen Xiashunin jatkojalostusfolion tuotannolle tärkeä raaka-aineiden toimittaja. Sen vuoksi sen olisi palautettava tukia koskeva kyselylomake kyselylomakeohjeiden ja 19 päivänä helmikuuta 2021 päivätyn puutteita koskevan kirjeen mukaisesti.

(133)

Mitä tulee siihen, että tällä ei olisi vaikutusta tutkimukseen, komissio totesi, että Yongxinin ja Yongshunin välillä on tehty useita maahan, raaka-aineisin ja rahoitukseen liittyviä liiketoimia. Komissio katsoi näin ollen, että ilman Yongxinin vastausta oli mahdotonta määrittää ryhmälle myönnettyjen tukien koko laajuus.

(134)

Sen vuoksi komissio ilmoitti Xiamen Xiashunille 15 päivänä maaliskuuta 2021, että tutkiessaan Yongxinin kautta myönnettyjen väitettyjen tukien esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vastauksena komission kirjeeseen Xiamen Xiashun pyysi kuulemista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa 23 päivänä maaliskuuta 2021. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ehdotti, että Xiamen Xiashun yrittäisi vielä saada Yongxinin toimittamaan pyydetyt tiedot. Yongxinin vastaukset komission kysymyksiin saatiin lopulta 7 päivänä toukokuuta 2021, ja toimitetut tiedot todennettiin etätarkastuksessa 2 päivänä kesäkuuta 2021.

(135)

Tukea koskevassa kyselylomakkeessa otokseen valittuja yrityksiä ja niihin etuyhteydessä olevia yrityksiä pyydettiin toimittamaan maankäyttöoikeuksien ostoja koskevat tiedot ja tositteet, mukaan lukien maankäyttöoikeuksia koskevat todistukset ja maaviraston kanssa tehtyjen alkuperäisten liiketoimien ostosopimukset, joissa määritetään maankäyttöoikeuksien saamisen ehdot. Nanshan-ryhmän yritykset eivät kuitenkaan toimittaneet pyydettyjä asiakirjoja, eikä komissio siksi voinut todentaa maaviraston ehtoja, eikä siten myöskään ostohintaa.

(136)

Jotkin Nanshan-ryhmän yritykset eivät olleet täyttäneet pyydettyjä taulukoita tuoduista ja kotimaisista koneista ja laitteista eli ne eivät olleet toimittaneet pyydettyjä tietoja tuotujen koneiden ja laitteiden sekä teknologian käyttöön liittyvistä alv-vapautuksista ja tuontitullien hyvityksistä.

(137)

Nanshan-ryhmän emoyhtiön eli Nanshan Group Co., Ltd:n osalta yhteistyö oli rajallista sen suhteen, i) miten henkilöstö oli käytettävissä komission kysymysten vastaamiseen ja ii) mitä asiakirjoja toimitettiin. Esimerkiksi maan hankintaa sekä useiden avustusten ja lainojen myöntämistä koskevia tietoja ei toimitettu lainkaan tai tiedot olivat puutteellisia. Tämä haittasi merkittävästi tutkimusta, varsinkin kun monet Nanshan-ryhmän yritykset olivat saaneet maankäyttöoikeudet ja rahoituksen Nanshan Group Co., Ltd:n kautta.

(138)

Sen vuoksi komissio ilmoitti Nanshan-ryhmälle 3 päivänä syyskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä, että sen olisi ehkä käytettävä saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti puuttuvien tietojen osalta (ks. 135–137 kappale).

(139)

Huomautuksissaan edellä mainittuun 28 artiklan mukaiseen kirjeeseen Nanshan-ryhmä esitti useita väitteitä, joita kuvataan jäljempänä.

(140)

Maankäyttöoikeuksien osalta Nanshan-ryhmä väitti, että koska muut ryhmään kuuluvat yritykset ilmoittivat ostoistaan Nanshan Group Co. Ltd:lta, näiden yrityksen sisäisten liiketoimien hintaa olisi käytettävä määritettäessä Nanshan-ryhmän kolmansilta osapuolilta ostamien maankäyttöoikeuksien ostohinta. Se väitti myös, että yrityksen sisäisen maankäyttöoikeuksien siirron hinnat määritettiin riippumattoman arvioijan laatiman maan arvoa koskevan raportin perusteella. Nanshan-ryhmä totesi, että vaihtoehtoisesti korvaavana indikaattorina voitaisiin käyttää muiden ryhmään kuuluvien yritysten muita maankäyttöoikeuksiin liittyviä liiketoimia määritettäessä Nanshan Group Co. Ltd:n liiketoimien hintoja.

(141)

Tuotujen ja kotimaisten koneiden ja laitteiden ostoista ja tuotujen koneiden ja laitteiden sekä teknologian käyttöön liittyvistä alv-vapautuksista ja tuontitullien hyvityksistä pyydettyjen tietojen osalta Nanshan-ryhmä totesi toimittaneensa useimpien yritysten käyttöomaisuusrekisterin. Se väitti, että alv-vapautusohjelma lakkautettiin jo vuonna 2009 ja siitä mahdollisesti saadun edun arvo oli poistettu kokonaisuudessaan ennen tutkimusajanjakson alkua.

(142)

Siihen tosiseikkaan, että Nanshan Group Co., Ltd:n yhteistyö oli ollut rajallista, Nanshan-ryhmä totesi, että se oli toiminut parhaan kykynsä mukaan ja että yhteistyön puute johtui etätarkastuksen ajoituksesta ja muista haastavista olosuhteista. Nanshan-ryhmän mukaan komission ei pitäisi hylätä kaikkia Nanshan Group Co. Ltd:n toimittamia tietoja, vaan sen olisi täydennettävä näitä tietoja sen tai ryhmän muiden yritysten maakäyttöoikeuksiin ja lainoihin liittyvistä vertailukelpoisista liiketoimista saatavilla olevilla tiedoilla. Komissio oli eri mieltä maankäyttöoikeuksia koskevista huomautuksista. Ryhmän saamien tukien laajuus määritetään maaviraston kanssa tehdyn alkuperäisen liiketoimen hinnan, ei yritysten sisäisten maankäyttöoikeuksien siirtojen perusteella, ja jos tarvittavia asiakirjoja ei saada siltä yritykseltä (Nanshan Group Co., Ltd.), joka oli alkuperäisen liiketoimen osapuoli, ryhmän saamien tukien koko laajuutta ei voida määrittää.

(143)

Komissio oli eri mieltä Nanshan-ryhmän huomautuksista, jotka koskivat tuotujen ja kotimaisten koneiden ja laitteiden ostoja ja tuotujen koneiden ja laitteiden sekä teknologian käyttöön liittyviä alv-vapautuksia ja tuontitullien hyvityksiä. Ensinnäkin vaikka Nanshan-ryhmä toimitti joidenkin ryhmään yritysten käyttöomaisuusrekisterin, se ei toimittanut kattavia tietoja komission pyytämistä alv-vapautuksista ja tuontitullien hyvityksistä. Toiseksi komissio totesi, että otokseen valitut yritykset olivat saaneet alv- ja tullivapautuksia tutkimusajanjaksolla. Tähän sisältyi aiempina vuosina ostettuja laitteita koskevia vapautuksia, mutta koska etu jaksotettiin kyseisten hyödykkeiden käyttöiän mukaan, se kohdistui osittain tutkimusajanjaksolle. Näin ollen komissio vahvisti, että otokseen valitut yritykset saivat edelleen etua tästä ohjelmasta.

(144)

Väite, jonka mukaan maankäyttöoikeuksia tai koneita ja laitteita koskevien liiketoimien korvaavana indikaattorina voitaisiin käyttää Nanshan Group Co., Ltd:n tai muiden Nanshan-ryhmän yritysten muita liiketoimia, jos toimitetut tiedot eivät olleet riittävät, oli perusteeton, koska yksikään ryhmään kuuluvista yrityksistä ei toimittanut kaikkia pyydettyjä tietoja.

(145)

Valituksessa, vireillepanoilmoituksessa ja komission kyselylomakkeeseen toimitetuissa vastauksissa annettujen tietojen perusteella tutkittiin seuraavia Kiinan viranomaisten myöntämiä tukia:

(146)

Otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamien tietojen mukaan 48 Kiinassa sijaitsevaa rahoituslaitosta oli antanut niille rahoitusta. Näistä 48 rahoituslaitoksesta 47 oli valtion omistamia. Jäljelle jäävät rahoituslaitokset olivat joko yksityisomistuksessa tai komissio ei pystynyt määrittämään, olivatko ne valtion omistuksessa vai yksityisomistuksessa. Huolimatta Kiinan viranomaisille esitetystä pyynnöstä, joka kattoi kaikki rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille yrityksille, vain yksi valtion omistama pankki täytti kyselylomakkeen.

(147)

Komissio selvitti, toimivatko valtion omistamat pankit julkisina eliminä perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen selvittämiseen, toimiiko valtion omistama rahoituslaitos julkisena elimenä, käytetään seuraavia perusteita (31): ”Merkityksellistä on se, onko yksikölle annettu viranomaistehtäviä eikä niinkään se, miten se on tehty. On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen eri tyyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö. Tästä seuraa, että näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkityksellistä määräysvaltaa yksikössä ja sen toiminnassa, voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. On kuitenkin korostettava, että jos toimivaltaa ei nimenomaisesti siirretä säädöksellä, pelkkä muodollisten yhteyksien esiintyminen yksikön ja valtion välillä suppeasti tulkittuna ei todennäköisesti riitä vahvistamaan tarvittavalla tavalla, että kyseessä on viranomaisten toimivalta. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä määräysvaltaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion määräysvallasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu määräysvalta on merkityksellistä, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.”

(148)

Komissio hankki tietoja valtion omistuksesta ja virallisia aihetodisteita valtion valvonnasta valtion omistamissa pankeissa. Se myös tutki, onko harjoitettu määräysvalta ollut merkityksellistä. Komission oli osittain tukeuduttava käytettävissä oleviin tietoihin, koska Kiinan viranomaiset ja valtion omistamat pankit kieltäytyivät toimittamasta näyttöä päätöksentekoprosessista, joka oli johtanut etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon.

(149)

Analyysin tekemiseksi komissio tutki ensin sen valtion omistaman pankin toimittamat tiedot, joka oli täyttänyt kyselylomakkeen.

(150)

Vain yksi valtion omistama pankki eli EXIM-pankki vastasi kyselyyn.

(151)

Kyselyvastauksesta saamiensa tietojen perusteella komissio vahvisti, että Kiinan viranomaisilla oli suoraan tai välillisesti hallussaan yli 50 prosenttia kyseisen rahoituslaitoksen osakkeista.

(152)

Valtion määräysvallan kyseisessä yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa osoittavien aihetodisteiden perusteella komissio luokitteli sen ”keskeiseksi valtion omistamaksi rahoituslaitokseksi”. Valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisia sääntöjä koskevassa ilmoituksessa (32) todetaan, että ”näissä säädöksissä mainituilla keskeisillä valtion omistamilla rahoituslaitoksilla tarkoitetaan muun muassa valtion omistamia poliittisin perustein toimivia pankkeja, liikepankkeja, omaisuudenhoitoyhtiöitä, arvopaperiyhtiöitä ja vakuutusyhtiöitä, jäljempänä ’valtion omistamat rahoituslaitokset’, joihin valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston”.

(153)

Valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvosto nimitetään valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen mukaisesti. Näiden väliaikaisten sääntöjen 3 ja 5 §:n perusteella komissio vahvisti, että valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat vastuuvelvollisia valtioneuvostolle, mikä osoittaa valtion määräysvallan yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin liiketoiminnassa.

(154)

Näiden yleisesti sovellettavien aihetodisteiden lisäksi komissio totesi EXIM-pankin osalta seuraavaa: EXIM-pankki muodostettiin ja se toimii valtionneuvoston laatiman Export-Import Bank of China -pankin perustamista koskevan ilmoituksen ja EXIM-pankin yhtiöjärjestyksen mukaisesti. EXIM-pankin yhtiöjärjestyksen mukaan valtio nimittää suoraan sen johdon. Valtioneuvosto nimittää hallintoneuvoston valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen ja muiden lakien ja asetusten mukaisesti, ja se on vastuussa valtioneuvostolle.

(155)

Yhtiöjärjestyksessä mainitaan myös, että EXIM-pankin puoluekomitealla on johtava ja poliittisesti keskeinen asema sen varmistamisessa, että EXIM-pankki panee täytäntöön puolueen ja valtion politiikkaa. Puolueen johtoasema on sisällytetty yrityksen ohjaus- ja hallintojärjestelmän kaikkiin osatekijöihin.

(156)

Yhtiöjärjestyksessä todetaan vielä, että EXIM-pankki on sitoutunut tukemaan ulkomaankaupan ja taloudellisen yhteistyön, rajat ylittävien investointien, Uusi silkkitie -aloitteen (”One Belt, One Road”) sekä kansainvälisen kapasiteetti- ja laitevalmistusyhteistyön kehittämistä. Sen liiketoiminta-alueeseen kuuluvat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin lainat, jotka on hyväksytty valtion ulkomaankauppa- ja ulkomaille suuntautumista koskevassa politiikassa ja ovat sen mukaisia, kuten vientiluotot, tuontiluotot, ulkomaiset järjestelyluotot, ulkomaiset investointiluotot, Kiinan valtion ulkomaantuen luotot sekä vientiostajan luotot.

(157)

Lisäksi EXIM-pankki totesi vuoden 2019 vuosikertomuksessaan panneensa täysimääräisesti täytäntöön kaikki Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston keskeiset politiikat ja päätökset.

(158)

Komissio totesi myös, että valtion omistamat rahoituslaitokset, kuten EXIM-pankki, ovat muuttaneet yhtiöjärjestystään vuonna 2017 kasvattaakseen Kiinan kommunistisen puolueen roolia pankkien korkeimmalla päätöksentekotasolla (33).

(159)

Uuden yhtiöjärjestyksen mukaan

(160)

Tämä näyttö osoittaa, että Kiinan viranomaisilla on merkityksellinen määräysvalta kyseisissä laitoksissa.

(161)

Komissio hankki tietoja siitä, oliko Kiinan viranomaisilla merkittävä määräysvalta EXIM-pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun se myönsi lainoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle. Tältä osin on otettu huomioon seuraavat sääntelyasiakirjat:

(162)

Näitä sääntelyasiakirjoja tarkastellessaan komissio totesi jäljempänä esitettävistä syistä, että kiinalaiset rahoituslaitokset toimivat oikeudellisessa ympäristössä, jossa niiden on linjattava rahoituspäätöksensä Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaiseksi.

(163)

EXIM-pankin julkista politiikkaa koskeva toimivalta vahvistetaan sen perustamista koskevassa ilmoituksessa ja sen yhtiöjärjestyksessä.

(164)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin rahoituslaitoksiin sovellettavan pankkilain 34 §:n mukaan ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”. Pankkilain 4 §:n mukaan ”liikepankkien on lain nojalla hoidettava liiketoimintaansa niin, ettei siihen puutu mikään yksikkö tai henkilö. Liikepankkien on omaksuttava yksityisoikeudellinen vastuu kaikesta oikeushenkilön omaisuudestaan”, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että pankkilain 4 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita.

(165)

Lisäksi lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n mukaan ”asianomaiset osastot voivat valtion politiikan mukaisesti tukea lainojen korkoja edistääkseen tiettyjen tuotannonalojen kasvua ja talouden kehitystä tietyillä alueilla”.

(166)

Myös päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea erityisesti ”kannustettaville” hankkeille. Kuten 3.1 jaksossa ja tarkemmin ottaen 94 kappaleessa selitetään, jatkojalostusfolion tuotannonalan hankkeet kuuluvat kannustettavien hankkeiden luokkaan. Siten päätös nro 40 vahvistaa aiemmat pankkilakia koskevat havainnot, joiden mukaan pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa etuuskohtelun mukaisten luottojen muodossa.

(167)

Komissio havaitsi myös, että CBIRC:llä on laaja-alaiset hyväksymisvaltuudet kaikkien Kiinaan sijoittautuneiden (myös yksityisomistuksessa ja ulkomaisessa omistuksessa olevien) rahoituslaitosten hallinnon kaikilla osa-alueilla, esimerkiksi seuraavat (36):

(168)

Pankkilaki on oikeudellisesti sitova. Viisivuotissuunnitelmien ja päätöksen nro 40 pakottava luonne vahvistetaan 3.1 jaksossa. CBIRC:n sääntelyasiakirjojen pakottava luonne johtuu sen valtuuksista pankkisääntelyviranomaisena. Muiden asiakirjojen pakottava luonne käy ilmi niiden sisältämistä valvonta- ja arviointilausekkeista.

(169)

Valtioneuvoston päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia tarjoamaan luottotukea vain kannustettaville hankkeille ja luvataan panna täytäntöön muuta kannustettavia hankkeita koskevaa etuuskohtelun mukaista politiikkaa. Tämän perusteella todetaan, että pankkien edellytetään tarjoavan luottotukea jatkojalostusfolion tuotannonalalle.

(170)

Kiinan kommunistinen puolue valvoo myös yksityisten liikepankkien päätöksiä, ja niiden on oltava kansallisten politiikkojen mukaisia. Yksi pankkien hallinnointiin ja ohjaukseen liittyvistä valtion kolmesta yleisestä tavoitteesta onkin puolueen johtoaseman lujittaminen pankki- ja vakuutusalalla, myös yritysten operatiivisiin ja johtamiseen liittyvissä asioissa. Tältä osin CBIRC:n kolmivuotisessa toimintasuunnitelmassa vuosille 2020–2022 kehotetaan ”toteuttamaan edelleen henkeä, jota pääsihteeri Xi Jinpingin finanssisektorin yritysten hallinnointia ja ohjausta koskevan uudistuksen edistämistä käsittelevä puhe ilmentää”. Suunnitelman II jaksossa pyritään lisäksi tukemaan puolueen johtoaseman luonnollista yhdentymistä yritysten hallinnointiin ja ohjaukseen seuraavasti: ”puolueen johtoaseman yhdentymisestä yritysten hallinnointiin ja ohjaukseen tehdään järjestelmällisempää ja vakiintuneempaa, ja se perustuu aiempaa enempää menettelyihin […] Merkittävistä operatiivisista ja johtamiseen liittyvistä kysymyksistä on keskusteltava puoluekomiteassa ennen kuin yrityksen hallitus tai ylempi johto päättää niistä.”

(171)

Kiinan viranomaiset ovat myös äskettäin määränneet, että jopa rahoituslaitosten osakkeenomistajien on helpotettava Kiinan viranomaisten määräysvallan käyttöä yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän avulla seuraavasti: ”Pankki- ja vakuutuslaitosten suurten osakkeenomistajien on tuettava pankki- ja vakuutuslaitoksia sellaisen riippumattoman ja vakaan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän luomisessa, jossa on tehokas keskinäinen valvonta, ja kannustettava ja tuettava pankkeja ja vakuutuslaitoksia sen varmistamiseksi, että puoluejohto integroidaan organisatorisesti yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään (37).”

(172)

CBIRC:n kaupallisten pankkien suoriutumisen arviointiperusteissa on myös otettava nyt huomioon etenkin se, miten rahoituslaitokset ”edistävät kansallisia kehitystavoitteita ja reaalitaloutta”, ja erityisesti se, miten ne ”palvelevat strategisia ja uusia tuotannonaloja” (38).

(173)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämän ja sille vastuussa olevan yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisessä yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa näiden luotonantokäytäntöjen suhteen silloin, kun nämä myönsivät lainoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle.

(174)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tosiasiallisesti myönnettyjä lainoja. Kyselyvastauksessaan yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki selitti, että se käytti edistyksellisiä luottoriskien arviointikäytäntöjä ja malleja kyseisiä lainoja myöntäessään. EXIM-pankki selitti lisäksi, että sen toiminta ei eroa esimerkiksi lainanottajan toimialan, luottotilanteen ja pääomatilanteen mukaan; tällaiset tekijät vaikuttavat kuitenkin luottoluokituksen arviointiin ja lainanottajan riskin kustannuksiin. Se saattaa viitata asiaa koskeviin suunnitelmiin ja toimintalinjoihin lainoja myöntäessään, mutta yksittäisiä lainahankkeita määritellessään se suorittaa kuitenkin markkinapohjaisen arvioinnin.

(175)

Yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki kieltäytyi kuitenkin toimittamasta konkreettisia esimerkkejä otokseen valittuja yrityksiä koskevasta luottoriskien arvioinnista sillä perusteella, että pyydetyt tiedot ovat sisäisiä ja sisältävät liikesalaisuuksia, joita ei saa paljastaa, vaikka komissiolla oli otokseen kuuluvilta yrityksiltä kirjallinen suostumus, jolla ne luopuivat luottamuksellisuusoikeuksistaan.

(176)

Koska luottokelpoisuuden arvioinnista ei saatu konkreettista näyttöä, komissio tutki 161–169 kappaleessa kuvattua oikeudellista ympäristöä suhteessa yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankin käyttäytymiseen otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tämä käyttäytyminen oli ristiriidassa pankin virallisen kannan kanssa, sillä käytännössä pankki ei toiminut perusteellisten markkinapohjaisten riskinarviointien pohjalta.

(177)

Tutkimuksen aikana komissio totesi, että kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle myönnettiin lainoja, joiden korko oli alempi kuin tai lähellä Kiinan keskuspankin lainaviitekorkoa ja alempi kuin tai lähellä lainan primekorkoa, jonka National Interbank Funding Center, jäljempänä ’NIFC’, ilmoitti 20 päivänä elokuuta 2019, riippumatta yritysten rahoitus- ja luottoriskitilanteesta (39). Näin ollen lainojen korot olivat markkinakorkoja alhaisemmat, kun otetaan huomioon otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien riskiprofiili.

(178)

Komissio päätteli sen vuoksi, että Kiinan viranomaisilla oli merkittävä määräysvalta yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen jatkojalostusfolion tuotannonalan osalta.

(179)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei osoittanut, että yhteistyössä toiminut valtion omistama EXIM-pankki on julkinen elin ja että Kiinan viranomaisilla oli merkittävä määräysvalta EXIM-pankissa. Kiinan viranomaiset väittivät, että viralliset yhteydet eivät ole riittävä osoitus viranomaisten merkittävästä määräysvallasta ja siitä, että pankki on julkinen elin. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei osoittanut, ettei EXIM-pankin johto ole riippumaton väittämällä, että Kiinan viranomaisilla on määräysvalta EXIM-pankissa vain siksi, että ne valvovat pankin johdon ja sen hallituksen nimittämistä. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio tukeutui liialti Kiinan pankkilain 34 §:ään, jota ne pitävät pelkästään ohjeellisena asiakirjana, jonka perusteella ei voida päätellä, että EXIM-pankille tai muille rahoituslaitoksille olisi annettu julkista toimivaltaa.

(180)

Kiinan viranomaiset väittivät edelleen, että ne eivät ole harjoittaneet merkittävää määräysvaltaa EXIM-pankissa eikä tälle ole annettu viranomaisten toimivaltaa. Kiinan viranomaiset totesivat, että vaikka Kiinan pankkilain 34 §:ssä edellytetään, että liikepankit toimivat ”Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”, kyseistä säännöstä olisi pidettävä kiinalaisten pankkien ohjaavana periaatteena. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että myöskään lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 § ja päätös nro 40 eivät ole pakollisesti noudatettavia vaan luonteeltaan ohjaavia. Lopuksi Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä siitä, että EXIM-pankki ”myönsi lainoja koroilla, jotka olivat alempia kuin lainaviitekorko tai lähellä sitä”, ja väittivät, että komissio ei ollut esittänyt väitteelleen näyttöä.

(181)

Komissio oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteistä. Komissio ei tukeutunut pelkästään virallisiin yhteyksiin osoittaakseen, että yhteistyössä toiminut valtion omistama EXIM-pankki on julkinen elin, vaan osoitti, että Kiinan viranomaiset harjoittivat merkittää määräysvaltaa pankissa seuraavista syistä.

(182)

Kuten 168 kappaleessa todetaan, komissio pitää Kiinan pankkilakia ja päätöstä nro 40 luonteeltaan pakottavina. Myöskään tämän tutkimuksen (samoin kuin samaa tukiohjelmaa koskevien aiempien tutkimusten) havainnot eivät tukeneet väitettä, jonka mukaan pankit eivät ota valtion politiikkaa ja suunnitelmia huomioon lainapäätöksiä tehdessään. Komissio esimerkiksi totesi, että vientiä harjoittavat tuottajat saivat etua etuuskohtelun mukaisen luotonannosta, jonka korot olivat markkinakorkoa alhaisemmat.

(183)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:ää sovelletaan käytännössä ja että pankkilain 4, 5 ja 41 §:ää sovelletaan, ellei pankkilain 34 §:stä muuta johdu, eli jos valtio vahvistaa julkisen politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita. Pankkilain 4 ja 5 § ovat osa lukua I, jossa vahvistetaan yleiset säännökset, ja 34 § osa lukua IV, jossa vahvistetaan lainojen myöntämisen säännöt. 34 §:n sanamuoto eli ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti” osoittaa, että säännös ei ole luonteeltaan ohjeellinen vaan pikemminkin pakollinen, ja siinä säädetään selvästi, että pankkien on otettava huomioon valtion teollisuuspolitiikka lainoja myöntäessään. Komissio huomautti myös, että valtioneuvoston päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia tarjoamaan luottotukea vain kannustettaville hankkeille ja luvataan panna täytäntöön muuta kannustettavia hankkeita koskevaa etuuskohtelun mukaista politiikkaa. Vaikka kyseisen päätöksen 17 §:ssä edellytetään, että pankit noudattavat luotonantoperiaatteita, komissio ei pystynyt tutkimuksessa vahvistamaan, että näin tapahtuu käytännössä. Sen sijaan todettiin, että vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin lainoja riippumatta niiden taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta.

(184)

Lisäksi erityisesti EXIM-pankin osalta on kiistatonta, että se on poliittisin perustein toimiva pankki, joka noudattaa viranomaisten politiikkaa, minkä pankki on itse myöntänyt. Kuten EXIM-pankin verkkosivustolla (40) selitetään, se on valtion rahoittama ja valtion omistama poliittisin perustein toimiva pankki, joka on suoraan valtioneuvoston alaisuudessa ja joka tukee Kiinan ulkomaankauppaa ja noudattaa Going Global -strategiaa. EXIM-pankin johtokuntaan (41), hallintoneuvostoon (42) sekä ylimpään johtoon (43) kuuluu korkea-arvoisia Kiinan kommunistisen puolueen jäseniä ja/tai ministeriön edustajia.

(185)

Näin ollen komissio katsoo edelleen, että Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisessä yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa näiden luotonantokäytäntöjen suhteen silloin, kun nämä myönsivät lainoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle (ks. 173 kappale). Tämä käy ilmi 170 kappaleesta, jossa todetaan selvästi, että Kiinan viranomaiset puuttuivat kaikkiin pankin johdon tekemiin tärkeisiin päätöksiin. Tämä osoittaa, että lainsäädäntökehys ei jätä pankin johtajistolle ja hallintoneuvostolle liikkumatilaa kehyksen noudattamisen suhteen vientiä harjoittavien tuottajien osalta, mikä asettaa kyseisen pankin riippuvaiseen asemaan.

(186)

Kuten 177 kappaleessa todetaan, komissio totesi tutkimuksen aikana, että kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle myönnettiin lainoja, joiden korko oli alempi tai lähellä Kiinan keskuspankin lainaviitekorkoa ja alempi tai lähellä lainan primekorkoa, riippumatta yritysten rahoitus- ja luottoriskitilanteesta. Sen vuoksi ottaen huomioon 3.4.2.3 jaksossa kuvatun vientiä harjoittavien tuottajien riskiprofiilin ja sen, että komission tekemän riskinarvioinnin perusteella vientiä harjoittavien tuottajien olisi pitänyt saada alhaisempi luottoluokitus ja maksaa siksi riskitöntä korkoa huomattavasti korkeampaa korkoa, komissio päätteli, että asianomaiset lainat myönnettiin alle markkinakorkojen. Tietojen luottamuksellisuuden vuoksi kyseisiä lainoja koskevat yksityiskohtaiset tiedot voidaan antaa ainoastaan asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille.

(187)

Komissio päätteli sen vuoksi, että Kiinan viranomaisilla oli merkittävä määräysvalta yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa sen luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen jatkojalostusfolion tuotannonalan osalta.

(188)

Komissio vahvisti, että yhteistyössä toiminut valtion omistama pankki panee täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä jatkojalostusfolion tuotannonalan osalta. Näin ollen se toimii julkisena elimenä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(189)

Kuten 146 kappaleessa todetaan, yksikään muista otokseen valituille yrityksille lainoja myöntäneistä valtion omistamista rahoituslaitoksista ei vastannut erityiseen kyselylomakkeeseen. Kiinan viranomaiset toimittivat joitakin tietoja joidenkin pankkien omistajuudesta mutta eivät niiden hallintorakenteesta ja riskinarvioinnista eivätkä esimerkkejä jatkojalostusfolion tuotannonalalle myönnetyistä erityisistä lainoista.

(190)

Sen vuoksi komissio päätti 3.2.1 jaksossa esitettyjen päätelmien mukaisesti käyttää käytettävissä olevia tietoja sen määrittämiseksi, voidaanko kyseiset valtion omistamat pankit katsoa julkisiksi elimiksi.

(191)

Aiemmissa tutkimuksissa (44) komissio vahvisti, että seuraavat pankit, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille, olivat osittain tai kokonaan joko valtion itsensä tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa: Agricultural Bank of China, Bank of Beijing, Bank of China, Bank of Communications, Bank of Jiangsu, Bank of Kunlun, Bank of Nanjing, Bank of Ningbo, Bank of Qingdao, Bank of Shanghai, Bank of Tianjin, Bank of Yantai, CCB, China Bohai Bank, China CITIC Bank, China Construction Bank, China Development Bank, China Everbright Bank, China Guangfa Bank, China Industrial Bank, China Industrial International Trust Limited, China Merchants Bank, China Merchants Bank Financial Leasing Co., Ltd., China Minsheng Bank, Chongqing Rural Commercial Bank, Daye Trust Co., Ltd., Dongying Bank, EverGrowing Bank, Fudian Bank, Guangdong Development Bank, Guosen Securities Co., Hang Fung Bank, Ltd., Hangzhou Bank, Hankou Bank, Hengfeng Bank Co., Ltd., Huaxia Bank, Hubei Bank, Industrial and Commercial Bank of China (ICBC), Minsheng Securities Co.,Ltd., Postal Savings Bank, Qilu Bank, Shanghai Pudong Development Bank, Shanghai Rural Commercial Bank, Shenyang Rural Commercial Bank, Sinotruk Finance Co. Ltd ja Zheshang Bank. Koska muuhun viittaavaa tietoa ei toimitettu, komissio piti voimassa samat päätelmät tässä tutkimuksessa.

(192)

Julkisesti saatavilla olevien tietojen (kuten niiden verkkosivustojen, vuosikertomusten ja pankkihakemiston sekä internetin) avulla komissio havaitsi, että seuraavat rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille kolmelle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat kokonaan tai osittain joko valtion itsensä tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa:

(193)

Koska rahoituslaitokset eivät esittäneet eriäviä tietoja, komissio vahvisti Kiinan viranomaisten omistajuuden ja määräysvallan virallisilla aihetodisteilla samoilla perusteilla kuin 3.4.1.3 jaksossa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että Kiinan viranomaiset nimittävät yhteistyöstä kieltäytyneiden valtion omistamien rahoituslaitosten johtajat ja valvojat, jotka ovat vastuussa Kiinan viranomaisille samalla tavalla kuin yhteistyössä toimineessa valtion omistamassa pankissa.

(194)

Komissio katsoi merkityksellisen määräysvallan harjoittamisen osalta, että yhteistyössä toiminutta valtion omistamaa rahoituslaitosta koskevia havaintoja voitiin pitää edustavina myös yhteistyöstä kieltäytyneiden valtion omistamien rahoituslaitosten osalta. Edellä 3.4.1.3 jaksossa tarkasteltu sääntelykehys koskee myös niitä täysin samalla tavalla. Koska eriävää näyttöä ei esitetty, käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että konkreettista näyttöä niiden luottokelpoisuuden arvioinnista ei ole – kuten ei ollut yhteistyössä toimineen valtion omistaman pankinkaan tapauksessa.

(195)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, komission perustelut, joiden mukaan kaikki valtion omistamat rahoituslaitokset ovat julkisia elimiä, ovat riittämättömiä. Ne totesivat, että komissio tukeutui aiempiin tukien vastaisiin tapauksiin ja omiin päätelmiinsä valtion omistamista rahoituslaitoksista tekemättä tapauskohtaista analyysiä, jossa olisi otettu huomioon kunkin tapauksen ja kunkin rahoituslaitoksen erityiset olosuhteet. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei esittänyt riittävästi näyttöä merkittävästä määräysvallasta valtion omistamissa rahoituslaitoksissa vaan vahvisti omistajuuden ja määräysvallan ainoastaan virallisilla aihetodisteilla.

(196)

Komissio muistutti, että koska muut valtion omistamat pankit kuin EXIM-pankki eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja. Kuten kyselylomakkeissa mainitaan ja koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet uusia tietoa, komissio päätteli, että aiemmista tutkimuksista saadut tiedot yhdistettynä määräysvaltaa koskeviin aihetodisteisiin sekä tutkimuksen lisähavaintoihin EXIM-pankista ja pankkien käyttäytymisestä vientiä harjoittavia tuottajia kohtaan olivat parhaat käytettävissä olevat tiedot tässä tapauksessa. Joka tapauksessa 3.4.1.3 jaksossa tarkasteltu sääntelykehys koskee kaikkia pankkeja täysin samalla tavalla. Kiinan viranomaiset eivät myöskään esittäneet mitään näyttöä tai väitteitä kumotakseen komission päätelmät, joiden mukaan muut valtion omistamat pankit, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä. Näin ollen komissio pysyi kannassaan.

(197)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että kaikki valtion omistamat kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka olivat myöntäneet rahoitusta kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(198)

Vaikka valtion omistamia rahoituslaitoksia ei pidettäisikään julkisina eliminä, komissio vahvisti, että Kiinan viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. 3.5.1.2 jakso). Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Kiinan viranomaisista.

(199)

Overseas-Chinese Banking Corporation, Limitedin katsottiin olevan yksityisomistuksessa aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (45) vahvistettujen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella. Komissio tutki, olivatko Kiinan viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet kyseistä rahoituslaitosta antamaan tukia jatkojalostusfolion tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(200)

WTO:n valituselimen mukaan ”valtuuttamista” tapahtuu, kun viranomaiset antavat vastuun yksityiselle elimelle, ja ”määrääminen” viittaa tilanteeseen, jossa viranomaiset harjoittavat auktoriteettiaan yksityiseen elimeen nähden (46). Molemmissa tapauksissa viranomaiset käyttävät yksityistä elintä sijaisena taloudellisen tuen myöntämiseksi, ja useimmissa tapauksissa yksityisen elimen valtuuttamiseen tai määräämiseen voidaan odottaa liittyvän jonkinlaista uhkailua tai johdattelua (47). Samalla 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa jäseniä kielletään ottamasta käyttöön tasoitustoimenpiteitä pelkästään siksi, että ”viranomaiset käyttävät yleistä säädösvaltaansa (48)” tai ”tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja kyseisten markkinoiden toimijoiden tekemien vapaiden valintojen vuoksi viranomaisten toimenpiteet joko synnyttävät tai eivät synnytä tiettyä tulosta” (49). Valtuuttamisessa tai määräämisessä on kyse ”viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta” (50).

(201)

Komissio totesi, että 161–168 kappaleessa tarkoitettua tuotannonalaa koskevaa sääntelykehystä sovelletaan kaikkiin kiinalaisiin rahoituslaitoksiin, myös yksityisomistuksessa oleviin. Näin ollen esimerkiksi pankkilakia ja CBIRC:n eri määräyksiä sovelletaan kaikkiin kiinalaisrahoitteisiin ja ulkomaisrahoitteisiin pankkeihin, jotka toimivat CBIRC:n alaisuudessa.

(202)

Lisäksi suurimmassa osassa yksityisten rahoituslaitosten kanssa tehtyjä lainasopimuksia oli samanlaiset ehdot kuin valtion omistamien pankkien kanssa tehdyissä sopimuksissa ja yksityisten rahoituslaitosten tarjoama lainan korko oli samanlainen valtion omistamien rahoituslaitosten tarjoamien korkojen kanssa.

(203)

Koska yksityisiltä rahoituslaitoksilta ei saatu eriäviä tietoja, komissio päätteli, että siltä osin kuin on kyse jatkojalostusfolion tuotannonalasta, valtio on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttanut tai määrännyt kaikki Kiinassa CBIRC:n valvonnassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkaa ja myöntämään lainoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla.

(204)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei pystynyt osoittamaan Kiinan viranomaisten harjoittamaa valtuuttamista ja määräämistä eikä etenkään yhteyttä viranomaisten ja kaikkien rahoituslaitosten erityisen menettelytavan välillä. Kiinan viranomaisten mukaan se, että se käyttää yleistä säädösvaltaansa ohjaamalla ja rohkaisemalla, ei riitä osoittamaan valtuuttamisen ja määräämisen esiintymistä. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei täyttänyt velvollisuuttaan suorittaa tällainen analyysi kustakin yksiköstä.

(205)

Komissio on tästä eri mieltä. Koska 161–173 kappaleessa selitetty sääntelykehys, jota sovelletaan kaikkiin Kiina pankkeihin olivatpa ne julkisessa tai yksityisessä omistuksessa, on oikeudellisesti sitova (ks. 182 ja 183 kappale), kyse ei ole pelkästään rohkaisemisesta ja ohjaamisesta. Komissio vahvisti jo 169 kappaleessa, että päätöksellä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea vain kannustettaville hankkeille, vaikkakin saman päätöksen 17 §:ssä pyydetään pankkeja myös noudattamaan luotonantoperiaatteita. Lisäksi komissio vahvisti 185 kappaleessa, että Kiinan viranomaiset käyttivät tätä sääntelykehystä harjoittaakseen merkittävää määräysvaltaa rahoituslaitoksissa, mikä ei jättänyt näille liikkumatilaa täytäntöönpanon osalta. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten ja yksityisten pankkien erityisen menettelytavan välillä on selkeä yhteys, joka osoittaa, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat ja määräävät niitä.

(206)

Komissio muistutti lisäksi, että koska muut yksityiset pankit eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä käytettävissä olevia tietoja. Koska vain yksi valtion omistama pankki toimi osittain yhteistyössä, komissio käytti kyseisestä julkiseksi elimeksi osoittautuneesta pankista saatavilla olevia tietoja ja vertasi niitä yhteistyöstä kieltäytyneiden yksityisten pankkien tarjoamiin lainaehtoihin. Otokseen valittujen yritysten etätarkastukset eivät myöskään paljastaneet mitään merkittäviä eroja yksityisten rahoituslaitosten ja valtion omistamien rahoituslaitosten lainaehtojen tai korkoprosenttien välillä. Se, että koroissa oli päällekkäisyyttä, osoittaa, että myös yksityiset pankit myönsivät lainoja alle markkinaehtojen edellä tarkoitetun sääntelykehyksen mukaisesti. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten väite, että komissio ei täyttänyt velvollisuuttaan suorittaa tällainen analyysi kustakin yksiköstä, oli perusteeton.

(207)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Nanshan-ryhmä väitti, että koska rahoituslaitosten tuotteiden korot, ehdot ja tyypit vaihtelivat riippuen yrityksestä, jolle rahoitusta myönnettiin, valtio ei valtuuttanut tai määrännyt niitä tarjoamaan erityisiä tai etuuskohteluun perustuvia lainaehtoja vaan pikemminkin antamaan rahoitusta markkinaehtojen ja asiakkaan rahoitusaseman mukaisesti.

(208)

Se tosiseikka, että otokseen valituille yrityksille myönnettiin tutkimusajanjaksolla erilaisia lainoja eri koroilla ja ehdoilla, ei välttämättä tarkoita sitä, että lainat olivat markkinaehtoisia. Kuten 177 kappaleessa todetaan, komissio totesi, että kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle myönnettiin lainoja, joiden korko oli alempi kuin tai lähellä Kiinan keskuspankin lainaviitekorkoa ja alempi kuin tai lähellä lainan primekorkoa, jonka NIFC ilmoitti 20 päivänä elokuuta 2019, riippumatta yritysten rahoitus- ja luottoriskitilanteesta (51). Näin ollen lainat tarjottiin markkinakorkoja alemmilla koroilla, ja väite hylätään.

(209)

Komissio vahvisti siksi päätelmänsä, että siltä osin kuin on kyse jatkojalostusfolion tuotannonalasta, viranomaiset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttaneet tai määränneet kaikki Kiinassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkaa ja myöntämään lainoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla.

(210)

Komissio määritti jo aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa, että kiinalaisille yrityksille annetut kotimaiset luottoluokitukset eivät olleet luotettavia; tämä perustui Kansainvälisen valuuttarahaston tutkimukseen (52), joka osoitti kansainvälisten ja kiinalaisten luottoluokitusten eroavaisuudet, sekä otokseen valittuja yrityksiä koskevan tutkimuksen tuloksiin. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan paikalliset luottoluokittajat ovat luokitelleet 90 prosenttia kiinalaisista joukkolainoista luokkaan AA–AAA. Tätä ei voi verrata muihin markkinoihin, kuten EU:n tai Yhdysvaltojen markkinoihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoilla alle 2 prosenttia yrityksistä saa tällaisen huippuluokituksen. Kiinalaiset luottoluokituslaitokset ovat näin ollen vahvasti painottuneita luokitusasteikon korkeaan päähän. Niillä on erittäin laajat luokitusasteikot, ja ne yhdistävät joukkolainoja, joilla on merkittävästi erilainen maksukyvyttömyysriski, yhteen laajaan luokkaan (53). Bloombergin laatiman Kiinan joukkolainamarkkinoiden katsauksen 2021 (54) mukaan viisi kiinalaista paikallista luottoluokituslaitosta ovat määräävässä asemassa markkinoilla: China Chengxin, Dagong, Lianhe, Shanghai Brilliance ja Golden credit rating, ja paikalliset luottoluokituslaitokset luokittelevat 90 prosenttia joukkolainoista luokkaan AAA. Monet liikkeeseenlaskijat ovat kuitenkin saaneet alhaisemman maailmanlaajuisen ”S&P”-luottoluokituksen (Standard and Poor) A–BBB (55).

(211)

Lisäksi ulkomaiset luokituslaitokset, kuten Standard and Poor’s ja Moody’s, soveltavat tyypillisesti liikkeeseenlaskijan perusluottoluokitukseen korotusta sen perusteella, mikä yrityksen arvioitu strateginen merkitys on Kiinan valtiolle ja mikä on implisiittisen vakuuden arvioitu vahvuus, kun ne arvioivat ulkomailla liikkeeseen laskettuja kiinalaisia joukkolainoja (56).

(212)

Komissio löysi myös muuta tietoa analyysin täydennykseksi. Komissio päätteli, että valtio voi harjoittaa tiettyä vaikutusvaltaa luottoluokitusmarkkinoilla. Kiinan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan Kiinan joukkolainamarkkinoilla toimi tutkimusajanjakson aikana 12 kotimaista luottoluokituslaitosta, joista suurin osa on valtion omistuksessa. Kaikista luokitelluista joukkolainoista Kiinassa valtion omistamat luokituslaitokset olivat luokitelleet 60 prosenttia (57).

(213)

Kiinan luottoluokitusmarkkinoille ei ole vapaata pääsyä. Markkinat ovat käytännössä suljetut, sillä Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen, jäljempänä ’CSRC’, tai Kiinan keskuspankin on hyväksyttävä luokituslaitokset ennen kuin ne voivat aloittaa toimintansa (58). Kiinan keskuspankki ilmoitti vuoden 2017 puolivälissä, että ulkomaiset luokituslaitokset saavat tehdä luottoluokituksia osalle kotimaan joukkolainamarkkinoita tietyin edellytyksin, mutta tätä ei vielä sovellettu tutkimusajanjakson aikana. Komissio totesi myös, että tutkimusajanjakson aikana Kiinan markkinoilla toimineista luottoluokituslaitoksista kaksi oli ulkomaisessa omistuksessa ja kaksi kiinalais-ulkomaalaista yhteisyritystä. Nämä luokitukset noudattelevat kuitenkin kiinalaisia luokitusasteikkoja eivätkä näin ollen ole vertailukelpoisia kansainvälisten luokitusten kanssa, kuten edellä selitetään.

(214)

Komission päätelmät vahvistetaan Kiinan keskuspankin itse vuonna 2017 tekemässä selvityksessä, jonka päätelmissä todetaan, että ”jos ulkomaisten joukkolainojen investointiluokitus asetetaan vähintään kansainvälisen luokituksen BBB tasolle, kotimaisten joukkovelkakirjojen luokitus voidaan asettaa vähintään AA-tasolle, kun otetaan huomioon keskimääräisen kotimaisen luokituksen ja kansainvälisen luokituksen vähintään 6 pykälän ero” (59).

(215)

Ottaen huomioon 210–214 kappaleessa kuvatun tilanteen komissio päätteli, että Kiinan luottoluokitukset eivät anna luotettavaa arviota perustana olevien varojen luottoriskistä. Näin ollen vaikka jotkin otokseen valitut yritykset saivatkin hyvän luottoluokituksen kiinalaiselta luottoluokituslaitokselta, komissio katsoi luokitusten olevan epäluotettavia. Näitä luokituksia vääristivät myös poliittiset tavoitteet, joilla kannustetaan keskeisiä strategisia tuotannonaloja, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalaa.

(216)

Lopullisten päätelmien jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät, että lainaehdot ja rahoitus olisivat aina kytketty luottoluokitukseen, ja väitti, että luotettavampi (eli epäsuotuisampi) luottoluokitus ei aina merkitse lainan myöntämistä korkeammalla korkoprosentilla. Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä myös 214 kappaleessa tarkoitetusta komission viittauksesta Kiinan keskuspankin valmisteluasiakirjaan nro 2017/5, jossa vahvistettiin keskimääräisten kotimaisten ja kansainvälisten luokitusten ero. Kiinan viranomaiset väittivät, että kyseessä ei ole Kiinan keskuspankin valmisteluasiakirja vaan akateeminen asiakirja, jonka laatimisessa oli mukana Kiinan keskuspankin työntekijä, eikä se siten edusta Kiinan keskuspankin näkemystä asiasta.

(217)

Lisäksi Kiinan viranomaisten mukaan asiakirjassa pyritään selittämään, että kiinalaisten yritysten luottoluokituksessa on pykäläeroja kotimaisen järjestelmän ja kansainvälisen järjestelmän välillä, koska kotimainen järjestelmä perustuu yrityksen riskiin verrattuna kiinalaisiin yrityksiin, kun taas kansainvälinen järjestelmä perustuu saman yrityksen riskiin verrattuna kaikkiin maailman yrityksiin. Lopuksi Kiinan viranomaiset väittivät, että useat kiinalaiset yritykset ovat saaneet korkeampia luokituksia kansainvälisiltä luottolaitoksilta.

(218)

Komissio totesin ensinnäkin, että kansainvälisessä alan kirjallisuudessa ei esitetä mitään perusteluja väitteelle, jonka mukaan luottoluokituserot eivät vaikuta lainojen hintoihin. Luottoluokitusten perusidea on auttaa rahoitusalan toimijoita hinnoittelemaan luottopäätöstensä luottoriskit. Luottoluokituksen ja lainojen hinnan (korkojen) välisen suhteen puuttuminen tarkoittaisi, että markkinat ovat vääristyneet ja että rahoituslaitoksia valtuutetaan ja määrätään tarjoamaan lainoja yrityksille riippumatta niiden taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta.

(219)

Toiseksi se tosiseikka, että jotkin yritykset saivat korkeamman luottoluokituksen kansainvälisiltä luottolaitoksilta, ei kyseenalaista komission kokonaisarvioita sellaisenaan. Kuten 211 kappaleessa todetaan, ulkomaiset luokituslaitokset soveltavat tyypillisesti liikkeeseenlaskijan perusluottoluokitukseen korotusta sen perusteella, mikä yrityksen arvioitu strateginen merkitys on Kiinan valtiolle ja mikä on implisiittisen vakuuden arvioitu vahvuus, kun ne arvioivat ulkomailla liikkeeseen laskettuja kiinalaisia joukkolainoja.

(220)

Kiinan keskuspankin valmisteluasiakirjasta nro 2017/5 komissio totesi, että se on saatavilla Kiinan keskuspankin verkkosivustolla tutkimuksia koskevassa osiossa, jossa todetaan, että ”[v]almisteluasiakirjat ovat PCB:n henkilöstön laatimia akateemisia asiakirjoja. Niissä ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan näkemyksiä eivät välttämättä edusta organisaation näkemyksiä. Niihin liittyvissä raporteissa ja sitaateissa olisi täsmennettävä lähteeksi ”PBC:n valmisteluasiakirja”  (60). Vaikka ne eivät siis edustaisi Kiinan keskuspankin virallista kantaa sellaisenaan, niihin voidaan kuitenkin viitata Kiinan keskuspankin asiakirjana. Lisäksi kyseiset asiakirjat julkaistaan organisaation virallisella verkkosivustolla, joten on kohtuullista olettaa, että Kiinan keskuspankki vähintään katsoo, että ne täyttävät akateemisen tutkimuksen kriteerit.

(221)

Komissio on eri mieltä myös oletuksesta, että luottoluokituksessa on pykäläeroja, koska kotimainen järjestelmä perustuu yrityksen riskiin verrattuna kiinalaisiin yrityksiin, kun taas kansainvälinen järjestelmä perustuu saman yrityksen riskiin verrattuna kaikkiin maailman yrityksiin. Tämä olettamus ja se tosiseikka, että noin 90 prosenttia Kiinan joukkolainoista on saanut luokituksen AAA, johtaisivat siihen päätelmään, että lähes kaikilla kiinalaisilla yrityksillä on sama riskiluokitus, koska ne suoriutuvat toisiinsa verrattuna erityisen hyvin, mikä on varsin epätodennäköistä talouden realiteettien vuoksi.

(222)

Joka tapauksessa komissio huomautti, että koska yksikään vientiä harjoittaville tuottajille lainoja antaneista pankeista ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, se ei voinut todentaa, otettiinko riskinarviointi ja luottoluokitus huomioon ja jos otettiin, niin miten. Sen vuoksi komission oli käytettävä saatavilla olevia tietoja, joiden mukaan lainoille myönnetyt korot olivat markkinakorkoja alhaisemmat, joten valtion politiikka ja valmisteluasiakirja vaikuttivat korkojen määrittämiseen, eivätkä korot perustuneet riskiin.

(223)

Lopuksi komissio muistutti, että sen luottoluokitusarviointi ei perustu mekaaniseen toimintatapaan, vaan komissio arvioi kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan taloudellisen tilanteen erikseen voidakseen ottaa huomioon niiden erityispiirteet (ks. 237 kappale).

(224)

Komissio vahvisti, että kaikkiin kolmeen otokseen valittuun ryhmään kuuluvat yritykset käyttivät erilaisia lyhyt- ja pitkäaikaisia lainoja toimintansa rahoittamiseen. Lainoja käytettiin pääasiassa päivittäisiin toimiin, käyttöpääomatarpeisiin, erikoishankkeisiin, investointeihin ja muiden lainojen korvaamiseen. Kaikki ryhmät käyttivät myös lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia vientiluottoja.

(225)

Komissio totesi tutkimuksen aikana, että kaikki otokseen valitut ryhmät ottivat lainaa muiden pankkien myöntämien lainojen korvaamiseksi. Komissio päätteli, että näin jotkin yritykset pystyivät järjestelemään velkojaan uudelleen sekä saamaan varoja, joita ilman ne eivät voisi täyttää takaisinmaksuvelvoitteitaan, mikä osoittaa, että niillä on ongelmia velkojensa takaisinmaksussa.

(226)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että valmiusluottolimiitit eivät välttämättä ole merkki maksuvaikeuksista. Ne väittivät, että tällaiset toimet ovat yleisiä kaikissa kaupallisissa yrityksissä, myös unionin yrityksissä. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että tällaiseen jälleenrahoitukseen on useita syitä eikä ole mitään viitteitä siitä, että näin toimivilla yrityksillä olisi vaikeuksia maksaa velkojaan takaisin.

(227)

Komissio ei ole samaa mieltä Kiinan viranomaisten arvioinnin kanssa. Myös Kiinan viranomaiset pitävät valmiusluottolimiittejä yhtenä luottoriskin lisätekijänä. Kuten CBRC:n riskiperusteisten lainojen luokituksia koskevissa suuntaviivoissa todetaan, valmiusluottolimiitit olisi ilmoitettava ”tarkkailtaviksi” lainoiksi (61). Tähän luokkaan kuuluva laina tarkoittaa sitä, että vaikka lainanottaja pystyykin tällä hetkellä lyhentämään pääomaa ja maksamaan koron, siihen liittyy tiettyjä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti sen takaisinmaksuun.

(228)

Myös Euroopassa esiintyy limiitillisiä luottojärjestelyjä, mutta niiden ehdot poikkeavat suuresti kiinalaisten valmiusluottolimiittien ehdoista. Unionissa valmiusluottolimiitit ovat limiitillisiä luottosopimuksia, joille on ennakkoon määritetty enimmäismäärä, joka voidaan nostaa ja maksaa takaisin useita kertoja ennalta määritetyn ajan kuluessa. Lisäksi tällaisista luottojärjestelyistä aiheutuu lisäkustannuksia, esimerkiksi sopimusmarginaali tavanomaisen lyhytaikaisen koron lisäksi tai ennalta määrätty hoitomaksu.

(229)

Toisaalta valmiusluottolimiittien, joita kiinalaisilla otokseen valituilla yrityksillä todettiin olevan, ehdot eivät poikenneet muiden lyhytaikaisten lainojen ehdoista. Niitä ei ollut nimetty limiitilliseksi luottosopimukseksi tai valmiusluottolimiitiksi eikä niihin liittynyt lisämaksuja tai -marginaaleja. Ensi silmäyksellä ne vaikuttivat tavanomaisilta lyhytaikaisilta lainoilta. Toisinaan lainan tarkoitukseksi oli kuitenkin merkitty ”lainojen takaisinmaksu”. Kun etätarkastuksessa tarkasteltiin tällaisten lainojen takaisinmaksua, kävi ilmi, että pääoma maksettiin itse asiassa takaisin samasta pankista saatavilla saman määräisillä uusilla lainoilla viikon sisällä ennen alkuperäisen lainan eräpäivää tai sen jälkeen. Komissio laajensi tämän jälkeen tutkimuksensa koskemaan muita lainataulukossa ilmoitettuja lainoja ja löysi useimmissa tapauksissa muita luonteeltaan samanlaisia lainoja. Näistä syistä komissio pysyi valmiusluottolimiittejä koskevassa kannassaan.

(230)

Kuten 161–168 kappaleessa osoitetaan, monissa erityisesti jatkojalostusfolion tuotannonalan yrityksiä koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa ohjeistetaan rahoituslaitoksia antamaan tälle tuotannonalalle etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kyseisistä asiakirjoista käy ilmi, että rahoituslaitokset myöntävät etuuskohtelun mukaista rahoitusta vain muutamille tuotannonaloille/yrityksille, jotka noudattavat Kiinan viranomaisten asiaan liittyvää politiikkaa. Komissio katsoi, että viittaukset jatkojalostusfolion tuotannonalaan ovat riittävän selviä, koska tuotannonala yksilöidään joko nimeltä tai esittämällä viittaus tuotteeseen, jota se valmistaa, tai tuotannonalaryhmään, johon se kuuluu.

(231)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan alakohdassa tarkoitettua erityisyyttä koskevasta komission päätelmästä. Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, joiden mukaan sääntelykehys, jonka nojalla rahoituslaitoksia valtuutetaan ja määrätään tarjoamaan lainoja kannustettaville tuotannonaloille, ei ole luonteeltaan sitova, ja jatkojalostusfolion tuotannonala ei ole kannustettava ala.

(232)

Ensinnäkin sääntelykehyksen sitovuus on jo vahvistettu 182 ja 183 kappaleessa. Toiseksi myös sitä, että jatkojalostusfolion tuotannonala on kannustettava ala, on käsitelty laajalti, ja se on vahvistettu 3.1 jaksossa.

(233)

Sen vuoksi komissio päätteli edelleen, että etuuskohtelun mukaisten lainajärjestelyjen muodossa annettavat tuet eivät ole yleisesti kaikkien tuotannonalojen saatavilla vaan ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(234)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun pohjalta. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajille koituneeksi eduksi katsotaan etuuskohtelun mukaisesta lainasta maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada vapailta markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus.

(235)

Kuten 3.4.1–3.4.2 jaksossa selitetään, kiinalaisten rahoituslaitosten antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita yleensä käytettäisiin toimivilla markkinoilla.

(236)

Otokseen valittujen yritysryhmien yleiset taloudelliset tilanteet ovat keskenään erilaisia. Kukin niistä hyötyi tutkimusajanjaksolla erityyppisistä lainoista, joissa oli erilaiset maturiteetit, takuut, takaukset ja muut ehdot. Kunkin yrityksen keskimääräinen korko oli näin ollen erilainen sen saamien lainojen perusteella.

(237)

Komissio tarkasteli yksilöllisesti kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän taloudellista tilannetta näiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Se noudatti Kiinasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyvalmisteiden, Kiinasta peräisin olevien renkaiden ja Kiinasta peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuontia koskevissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (62) vahvistettua lainojen muodossa myönnetyn etuuskohtelun mukaisen rahoituksen laskentamenetelmää, jota selvitetään jäljempänä olevissa kappaleissa. Komissio laski kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle lainojen muodossa myönnetystä etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta lainajärjestelyjen kautta koituneen edun erikseen ja kohdensi tällaisen edun tarkasteltavana olevalle tuotteelle.

(238)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Daching-ryhmä väitti, että komissio ei ollut tehnyt analyysia siitä, oliko Kiinasta peräisin olevien renkaiden ja Kiinasta peräisin olevien tiettyjen silmukka- ja/tai ristikudokseksi kudottujen lasikuitukankaiden tuontia koskevissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (63) käytetty laskentamenetelmä laillinen ja tosiasiallisesti riittävä sovellettavaksi tässä tutkimuksessa. Ei myöskään ollut mitään viitteitä siitä, että laskentamenetelmä oli sama.

(239)

Etuuskohtelun mukaista rahoitusta koskeva analyysi (ks. 224–236 kappale) oli verrattavissa 237 kappaleessa tarkoitetuissa aiemmissa tapauksissa (64) tehtyihin analyyseihin. Laskentamenetelmä noudatti samoja periaatteita, mutta lainojen muodossa myönnetystä etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta lainajärjestelyjen kautta koitunut etu laskettiin erikseen kullekin vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, kuten 237 kappaleessa selitetään, ja siitä ilmoitettiin asianomaisille tuottajille. Tämän vuoksi osapuolen väite hylättiin.

(240)

Komissio totesi, että Nanshan-ryhmään kuuluvalle vientiä harjoittavalle tuottajalle Donghai Foilille ei ollut annettu luottoluokitusta tarkastelujaksolla. Kiinalaisten luottoluokituslaitosten muille Nanshan-ryhmään kuuluville yrityksille antama luottoluokitus vaihteli AA+:n ja AAA-:n välillä. Kiinan luottoluokitusten yleisten vääristymien vuoksi (ks. 3.4.1.8 jakso) komissio päätteli, että luokitukset eivät ole luotettava.

(241)

Kiinalaiset luottoja myöntävät rahoituslaitokset eivät tehneet luottokelpoisuuden arviointeja, kuten 176–178 kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko Nanshan-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(242)

Donghai Foilin taloudellinen tilanne oli yleisesti kannattava, ja sen oman tilinpäätöksen mukaan voittomarginaalit olivat 0,5–7,2 prosenttia, vaikka voittomarginaalit olivat laskeneet viime vuosina ja vuodesta 2018 lähtien ne olivat alle 1 prosentin. Yritys käytti vain lyhytaikaista velkaa toimintansa rahoitukseen. Komissio arvioi yrityksen lyhyen aikavälin maksuvalmiutta.

(243)

Lyhyen aikavälin maksuvalmiuden määrittämiseen komissio käytti maksuvalmiussuhteita, kuten käyttöpääomasuhdetta, quick ratio -suhdetta, cash ratio -suhdetta ja kassavirtasuhdetta. Näillä suhdeluvuilla kuvataan yrityksen kykyä maksaa lyhytaikaisia sitoumuksia, kuten lyhytaikaisia velkoja. Yrityksen keskimääräinen käyttöpääomasuhde oli tutkimusajanjaksolla 1,6. Vaikka se oli yli 1, yrityksen vaihto-ja rahoitusomaisuus riitti vain niukasti lyhytaikaisten sitoumusten maksamiseen, mikä ei oikeuta korkeaan luottoluokitukseen, jota varten yrityksen suhdeluvun olisi oltava vähintään 2. Yrityksen quick ratio -suhde oli 1,3 vuonna 2019 ja 1,2 vuonna 2020, kun suhdeluvun vertailuarvona pidetään lukua 1. Yritys, jonka quick ratio -suhde on alle 1, ei välttämättä pysty maksamaan takaisin lyhytaikaisia velkojaan. Yrityksen cash ratio -suhde oli tutkimusajanjaksolla keskimäärin 0,01 eli yrityksellä ei ollut riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisen velkansa maksamiseen. Lisäksi yrityksen liiketoiminnan kassavirta oli negatiivinen vuosina 2016, 2017 ja 2019. Kassavirtasuhde oli äärimmäisen alhainen, -0,02 vuonna 2019 ja -0,04 vuonna 2020. Jos kassavirtasuhde on alle 1, yritys ei tuota riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisten velkojensa kattamiseksi.

(244)

Kun otetaan huomioon 243 kappaleessa kuvatut maksuvalmiusindikaattorit, komissio päätteli, että kyseessä olevalla yrityksellä oli lyhytaikaisia maksuvalmiusongelmia, joiden vuoksi yrityksellä on korkean riskin velkaprofiili.

(245)

Komissio perusti pitkän aikavälin riski- ja vakavaraisuusarvion erilaisiin vakavaraisuussuhdelukuihin, kuten velkasuhteisiin ja kattamisasteisiin. Vakavaraisuussuhdeluvuilla mitataan yrityksen kykyä täyttää pitkäaikaiset velkasitoumuksensa. Luotonantajat ja joukkolainasijoittajat käyttävät niitä arvioidessaan yrityksen luottokelpoisuutta.

(246)

Velkasuhteilla mitataan etenkin pitkäaikaisten velkojen määrää. Yrityksen velkojen ja varojen suhde oli 0,54, mikä tarkoittaa, että sen varoista 54 prosenttia rahoitetaan lyhytaikaisilla veloilla. Tämä suhdeluku on kasvanut voimakkaasti vuosien mittaan. Velkasuhde on kasvanut jatkuvasti (0,3 vuoden 2016 ja 1,2 vuonna 2020), mikä viittaa siihen, että yritys rahoittaa toimintaansa yhä enemmän pääasiassa velalla. Mitä korkeampia velkojen ja varojen suhde ja velkojen ja pääoman suhde ovat, sitä suurempi on yrityksen taloudellinen riski, mikä tarkoittaa sitä, että yrityksen saattaa olla vaikeampi hoitaa olemassa olevia velkojaan.

(247)

Kattamisasteella mitataan yrityksen kykyä hoitaa velkansa ja huolehtia taloudellisista velvoitteistaan. Koska yrityksen operatiivisen toiminnan kassavirta oli negatiivinen useimpina vuosina, yrityksen operatiivisen toiminnan kassavirran ja velan suhde oli tutkimusajanjaksolla niin ikään negatiivinen. Näin ollen yritys ei pystyisi maksamaan takaisin koko velkaansa tuottamallaan operatiivisella kassavirralla. Vuotta 2020 koskevien tietojen mukaan tilanne on hieman parempi. Siitä huolimatta yrityksen velkojen maksaminen kestäisi 25 vuotta, mikä osoittaa, että yrityksen on vaikea saada riittävästi rahaa velkojensa maksamiseksi.

(248)

Kun otetaan huomioon 242–247 kappaleessa kuvatut maksuvalmius- ja vakavaraisuusongelmat, komissio katsoi, että yrityksen taloudellinen tilanne oli heikko ja riskiprofiili potentiaalisten luotonantajien ja investoijien kannalta korkea. Ottaen huomioon vientiä harjoittavan tuottajan heikon kassatilanteen ei ole yllättävää todeta, että sillä ei ollut lainkaan ulkoista rahoitusta, vaan sitä rahoitettiin yksinomaan yritysten sisäisillä lainoilla.

(249)

Komissio tarkasteli siksi myös ryhmän kahden emoyhtiön eli Nanshan-ryhmän ja Shandong Nanshanin taloudellista tilannetta. Vaikka niiden taloudellinen tilanne vaikutti ensi silmäyksellä paremmalta ja niiden kannattavuusluvut olivat korkeammat (noin 8–10 prosenttia) ja velkasuhteet alhaisemmat (molempien velkojen ja varojen suhde oli noin 25 prosenttia), samanlaisia maksuvalmiusongelmia oli havaittavissa. Emoyhtiöiden cash ratio -suhde oli tutkimusajanjaksolla jatkuvasti alle 1 ja keskimäärin 0,6. Yrityksillä ei siis ollut riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisen velan maksamiseen. Yhtiöiden operatiivisen toiminnan kassavirran ja velan suhde oli jatkuvasti alhainen, 0,4 tutkimusajanjaksolla, eli ne eivät tuottaneet riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisten velkojensa kattamiseksi.

(250)

Lisäksi jotkin ryhmään kuuluvat yritykset ottivat lainoja ja joukkolainoja vanhojen velkojen ja muilta pankeilta otettujen velkojen takaisin maksamiseen. Tämän tyyppisten lainojen katsotaan tarkoittavan, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että yrityksellä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski. Lopuksi komissio totesi, että Shandong Nanshanin velkoja oli aiemmin uudelleenjärjestelty ja että se oli hyötynyt velan muuntamisesta osakkeiksi (ks. 358 kappale).

(251)

Kun otetaan huomioon vakavat maksuvalmius- ja vakavaraisuusongelmat, jotka tulivat esiin Nanshan-ryhmän yritysten taloudellisessa analyysissa (ks. 242–247 kappale), komissio katsoi, että Nanshan-ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka. Sijoituskelpoinen luokitus tarkoittaa sitä, että luottoluokittaja katsoo, että yrityksen liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin liittyvät maksuvelvoitteet tulevat todennäköisesti hoidetuiksi, joten pankit voivat sijoittaa niihin.

(252)

Julkisesti saatavilla olevien Bloombergin tietojen perusteella komissio käytti vertailuarvona BB-luokituksen saaneiden yritysten liikkeeseen laskemille joukkolainoille odotettavissa olevaa korkoa, jota sovellettiin Kiinan keskuspankin lainaviitekorkoon tai 20 päivänä elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n ilmoittamaan lainan primekorkoon (65) markkinakoron määrittämiseksi.

(253)

Marginaali määritettiin laskemalla tuotantosegmenttejä koskevien Bloombergin tietojen perusteella Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokkaan kuuluvien yritysjoukkolainojen indeksien suhteellinen erotus. Näin laskettu suhteellinen erotus lisättiin Kiinan keskuspankin julkaisemaan lainaviitekorkoon, joka julkaistiin lainan myöntämispäivänä (66) saman pituista lainaa varten tai, 20 päivän elokuuta 2019 jälkeen, NIFC:n ilmoittamaan lainan primekorkoon. Tämä tehtiin kaikkien yritysryhmälle myönnettyjen lainojen osalta.

(254)

Sama tilanne markkinavääristymien ja luottoluokitusten puutteen osalta pätee myönnettyihin valuuttamääräisiin lainoihin, koska lainat ovat samojen kiinalaisten rahoituslaitosten myöntämiä. Asianmukaisen vertailuarvon määrittämiseksi käytettiin siis tutkimusajanjaksolla liikkeeseen laskettuja BB-luokkaan kuuluvia yritysjoukkolainoja nimellisarvoineen, kuten edellä todettiin.

(255)

Etu määritettiin soveltamalla 252 ja 253 kappaleessa kuvattuja viitearvoja lainarahoitusajanjaksoon tutkimusajanjaksolla.

(256)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset katsoivat, että komissio jätti virheellisesti huomiotta vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokituksen, ja oli eri mieltä komission vertailuarvon määrittämiseksi käyttämästä menetelmästä, jonka olisi perustuttava vertailukelpoisen vertailuarvon löytämiseen kotimarkkinoilta sen sijaan että käytettäisiin maan ulkopuolisia luottoluokituksia. Komission olisi sen sijaan pitänyt käyttää asianomaisen maan vertailukelpoisia lainoja, joihin markkinavääristymät eivät vaikuta. Kiinan viranomaiset katsoivat myös, että komissio teki mielivaltaisen päätelmän todetessaan, että useimpien vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokituksen olisi vastattava luokitusta BB.

(257)

Kiinan viranomaiset vastustivat myös AA- ja BB-luokiteltujen saman pituisten yritysjoukkolainojen suhteellisen erotuksen käyttöä marginaalia ja sen lisäämistä Kiinan keskuspankin korkoon. Kiinan viranomaisten mukaan suhteelliseen erotukseen sovellettava menetelmä on virheellinen, koska ylöspäin mukautuksen taso riippuu lähtökohtaisesti käyvistä koroista ja koska Kiinan keskuspankin viitekorko Kiinassa oli asianomaisina vuosina paljon korkeampi kuin Yhdysvaltojen viitekorko. Lisäksi suhteellisen erotuksen käyttöön liittyy se, että marginaalista tulee vaihtuva luku.

(258)

Vastauksena näihin väitteisiin komissio huomauttaa seuraavaa.

(259)

Ensinnäkin maan ulkopuolisten viitearvojen käytöstä (ks. edellä) todetaan, että kiinalaisille yrityksille annettuja kotimaisia luottoluokituksia pidettiin vääristyneinä, koska niihin vaikutti Kiinan viranomaisten politiikan tavoitteet kannustaa keskeisiä tuotannonaloja, minkä vuoksi ne eivät olleet luotettavia. Tästä syystä komission oli löydettävä viitearvo, joka perustuu vääristymättömiin luottoluokituksiin, ja ne oli saatava maan ulkopuolelta.

(260)

Toiseksi yrityksiin sovelletusta BB-luokituksesta komissio muistuttaa, että se ei tehnyt päätöstä mielivaltaisesti, vaan teki yksilöllisen taloudellisen analyysin kaikista asianomaisista yrityksistä, ja analyysin mukaan taloudellinen tilanne vastasi luokitusta BB.

(261)

Kolmanneksi suhteellisen erotuksen käyttö on selitetty aiemmissa tutkimuksissa (67). Suhteellisessa erotuksessa otetaan huomioon taustalla olevien maakohtaisten markkinaolosuhteiden muutokset, jotka eivät käy ilmi absoluuttisesta erotuksesta. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, maa- ja valuuttariskit vaihtelevat ajan myötä, ja vaihtelut ovat erilaisia eri maissa. Näin ollen riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä merkittävästi ja ovat joskus alempia Yhdysvalloissa, joskus taas Kiinassa. Erot liittyvät eri tekijöihin, kuten nykyiseen ja odotettavissa olevaan BKT:n kasvuun, talouden ilmapiiriin ja inflaation tasoon. Koska riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä, sama nominaalinen absoluuttinen erotus voi tarkoittaa hyvin erilaista riskin arviointia. Jos pankki esimerkiksi arvioi yrityskohtaisen maksukyvyttömyysriskin 10 prosenttia korkeammaksi kuin riskittömän koron (suhteellinen arviointi), absoluuttinen erotus voi tällöin olla 0,1 prosentin (riskitön 1 %:n korko) ja 1 prosentin (riskitön 10 %:n korko) välillä. Sijoittajan näkökulmasta suhteellinen erotus on tällöin parempi mittari, koska se heijastaa tuottoeron suuruutta ja sitä, miten peruskoron taso vaikuttaa siihen. Kolmanneksi suhteellinen erotus on maan suhteen neutraali. Jos esimerkiksi riskitön korko on Yhdysvalloissa matalampi kuin Kiinassa, menetelmä johtaa korkeampiin absoluuttisiin marginaaleihin. Toisaalta jos riskitön korko on Kiinassa matalampi kuin Yhdysvalloissa, menetelmä johtaa alhaisempiin absoluuttisiin marginaaleihin.

(262)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös Nanshan-ryhmä kyseenalaisti komission sille vahvistamat BB-luokitukset ja väitti, että luottoluokitusta olisi pitänyt tarkastella kunkin yrityksen osalta erikseen, että analyysi koski virheellisesti vain tutkimusajanjaksoa ja että ei ole mitään näyttöä siitä, että Nanshan ei pystynyt hoitamaan taloudellisia velvoitteitaan.

(263)

Lisäksi komission etuja koskeva analyysi on puutteellinen myös komission käyttämän viitearvon vuoksi, koska A) se ei heijasta Kiinan markkinaolosuhteita, B) se on ristiriidassa sen kanssa, että komissio pitää Kiinan rahoitusmarkkinoita vääristyneinä (koska lähtökohta on Kiinan keskuspankin viitekorko), ja C) se perustuu kahteen erilliseen rahoitusvälineeseen (lainoihin ja joukkolainoihin) ja on epärealistinen hybridivertailuarvo, joka ei kuvasta markkinoiden tavallisia käytäntöjä.

(264)

Nanshan-ryhmä toimitti myös luettelon Hongkongissa ulkomaisia sijoittajia varten liikkeeseen lasketuista RMB-määräisistä joukkolainoista (saatu Bloombergiltä) ja katsoi, että Hongkongiin perustuva viitearvo (joka perustuisi puhtaasti joukkolainojen tuottoon) kuvastaisi paremmin Kiinan markkinaolosuhteita kuin laskennallinen hypoteettinen laina-obligaatio-malli Yhdysvalloissa ja Kiinassa.

(265)

Nanshan-ryhmän luottoluokituksista komissio totesi, että se teki yksilöllisen arvion tärkeimmistä tutkimuksen piiriin kuuluvista yrityksistä eli vientiä harjoittavista tuottajista ja niistä yrityksistä, joiden rahoituksen osuus ryhmän sisällä oli suurin eli väliyhtiönä toimivasta emoyrityksestä ja konsernin emoyhtiöstä, kuten 242, 249 ja 250 kappaleessa todetaan. Päinvastoin kuin yritys väittää, komissio otti huomioon rahoitusindikaattorien kehityksen koko tarkastelujaksolla (eli vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä). Komissio ei havainnut merkityksellisiä eroja kyseisten yritysten rahoitustilanteessa. Se ei havainnut myöskään merkityksellisiä eroja koroissa. Se tosiseikka, että Nanshan pystyi hoitamaan taloudelliset velvoitteensa, ei sinänsä ole ristiriidassa Nanshan-ryhmän taloudellisesta tilanteesta tehtyjen päätelmien kanssa. Sen vuoksi komissio pitäytyi päätelmässään.

(266)

Etuuden laskemiseen käytetyn viitearvon osalta komissio haluaa korostaa, että Kiinan keskuspankin viitekoron käyttäminen viitearvon muodostamisen lähtökohtana on täsmälleen se tapa, jolla vertailuarvo mukautetaan Kiinassa vallitseviin markkinaolosuhteisiin, koska se edustaa Kiinan riskitöntä korkoa, joka on maakohtainen, kuten jo 261 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi ristiriitaa ei ole. Komissio ei myöskään pidä ongelmallisena lainojen riskittömän koron ja joukkolainoihin perustuvan suhteellisen erotuksen käytön yhdistämistä. Komissio ei yksinkertaisesti laske yhteen Kiinan keskuspankin lainakorkoa ja Yhdysvaltain dollarin määräisten BB-luokitettujen joukkolainojen tuottoa. Sen sijaan se laskee AA- ja BB-luokituksen saaneiden joukkolainojen välisen erotuksen, joka vastaa riskittömään korkoon sovellettavaa riskitekijää.

(267)

Lisäksi lainat ja yritysjoukkolainat ovat periaatteessa samanlaisia velkainstrumentteja. Joukkolaina on itse asiassa eräänlainen suurten yritysten käyttämä laina pääoman hankkimiseksi. Sekä lainat että yritysjoukkolainat otetaan/lasketaan liikkeeseen tietyksi ajaksi, ja niihin sovelletaan korkoa/kuponkikorkoa. Se seikka, että lainoissa rahoituksen myöntää rahoituslaitos ja yritysjoukkolainoissa rahoitus tulee sijoittajilta, jotka ovat useimmiten myös rahoituslaitoksia, on epäolennaista kyseisten välineiden perusominaisuuksien määrittämisen kannalta. Molemmilla välineillä rahoitetaan liiketoimintaa, niillä on samantyyppinen vastike ja niiden takaisinmaksuaika ja -ehdot ovat samanlaiset. Voidaan kohtuudella olettaa, että AA- ja BB-luokiteltujen yritysten välinen riskitekijä pysyy samana riippumatta siitä, onko kyseessä laina vai joukkolaina. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(268)

Komissio tarkasteli myös Nanshan-ryhmän ehdottamaa vaihtoehtoista vertailuarvoa. Hongkongissa liikkeeseen lasketut RMB-määräiset joukkolainat koskivat kuitenkin lähes yksinomaan Kiinan viranomaisten tai rahoituslaitosten liikkeeseen laskemia joukkolainoja, eikä niitä voida verrata yritysjoukkolainoihin. Monissa joukkolainoissa ei myöskään annettu mitään luottoluokitustietoja. Komissio katsoi siksi, että tätä ei voitu käyttää järkevänä vaihtoehtona käytetylle vertailuarvolle.

(269)

Nanshan-ryhmä väitti vielä, että komissio teki useiden ryhmän yritysten osalta laskuvirheitä, jotka johtuivat solujen muotoilusta, lainojan kaksinkertaisesta laskemisesta, virheistä taulukoihin merkittyjen lainojen alkuperäisessä määrässä tai kaavoissa havaituista virheistä. Komissio huomasi tehneensä joitakin kirjoitusvirheitä, minkä vuoksi lainasta saatavan edun laskentaa korjattiin.

(270)

Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokituslaitos oli antanut Wanshun-ryhmälle luokituksen AA+ vuonna 2018.

(271)

Luottoja myöntävät kiinalaiset rahoituslaitokset eivät tehneet luottokelpoisuuden arviointeja, kuten 176–178 kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko Wanshun-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(272)

Wanshun-ryhmän vientiä harjoittavan tuottajan taloudellinen tilanne oli niiden omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen kannattava.

(273)

Vientiä harjoittava tuottaja käytti toimintansa rahoittamiseen lyhyen ja pitkän aikavälin velkaa. Komissio arvioi yrityksen lyhyen aikavälin maksuvalmiutta ja pitkän aikavälin vakavaraisuustilannetta.

(274)

Lyhyen aikavälin maksuvalmiuden määrittämiseen komissio käytti maksuvalmiussuhteita, kuten a) käyttöpääomasuhdetta, b) cash ratio -suhdetta, c) quick ratio -suhdetta ja d) kassavirtasuhdetta. Näillä suhdeluvuilla kuvataan yrityksen kykyä maksaa lyhytaikaisia sitoumuksia, kuten lyhytaikaisia velkoja.

(275)

Yrityksen käyttöpääomasuhde oli 1,04 vuonna 2018, se laski vuonna 2019 ja oli 0,96 ja nousi jälleen vuonna 2020, jolloin se oli 0,98. Yritykselle vuonna 2019 annetusta luokituksesta AA+ huolimatta sen vaihto- ja rahoitusomaisuus ei riittänyt lyhytaikaisten velvoitteiden maksamiseen. Tämä ei oikeuta korkeaan luottoluokitukseen, jollaisen saadakseen yrityksen suhdeluvun olisi oltava vähintään 2.

(276)

Yrityksen cash ratio -suhde oli keskimäärin 0,1 vuosina 2016–2019 ja 0,2 tutkimusajanjakson loppuun mennessä; eli yrityksellä ei ollut riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisen velkansa maksamiseen.

(277)

Yrityksen quick ratio -suhde oli 0,11 vuonna 2018 ja 0,14 vuonna 2019 ja 2020, kun suhdeluvun vertailuarvona pidetään lukua 1. Yritys, jonka quick ratio -suhde on alle 1, ei välttämättä pysty maksamaan takaisin lyhytaikaisia velkojaan.

(278)

Yrityksen liiketoiminnan kassavirta oli positiivinen vuodesta 2017; se oli kaksinkertaistunut vuonna 2018, mutta laskenut 90 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Operatiivinen cash ratio -suhde oli 0,25 vuonna 2018, 0,04 vuonna 2019 ja 0,02 vuonna 2020. Jos cash ratio -suhde on alle 1, yritys ei tuota riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisten velkojensa kattamiseksi.

(279)

Kun otetaan huomioon 297 kappaleessa kuvatut lyhyen aikavälin maksuvalmiusindikaattorit, komissio päätteli, että kyseessä olevalla yrityksellä oli lyhytaikaisia maksuvalmiusongelmia, joiden vuoksi yrityksellä on korkean riskin velkaprofiili.

(280)

Komissio perusti pitkän aikavälin riski- ja vakavaraisuusarvion erilaisiin vakavaraisuussuhdelukuihin, kuten a) velkasuhteisiin ja b) kattamisasteisiin. Vakavaraisuussuhdeluvuilla mitataan yrityksen kykyä täyttää pitkäaikaiset velkasitoumuksensa. Luotonantajat ja joukkolainasijoittajat käyttävät niitä arvioidessaan yrityksen luottokelpoisuutta.

(281)

Velkasuhteilla mitataan etenkin pitkäaikaisten velkojen määrää. Yrityksen oli korkea velkojen ja varojen suhde eli 0,5, mikä tarkoittaa sitä, että 50 prosenttia sen varoista rahoitetaan velalla. Velan suhde omaan pääomaan oli tutkimusajanjaksolla 0,5, mikä viittaa siihen, että yritys rahoittaa toimintaansa velalla. Mitä korkeampia velkojen ja varojen suhde ja velan suhde omaan pääomaan ovat, sitä suurempi on yrityksen taloudellinen riski, mikä tarkoittaa sitä, että yrityksen saattaa olla vaikeampi hoitaa olemassa olevia velkojaan.

(282)

Kattamisasteella mitataan yrityksen kykyä hoitaa velkansa ja huolehtia taloudellisista velvoitteistaan. Komission arvio perustui korkokatteeseen sekä kassavirran ja velan suhteeseen, jotka osoittavat yrityksen kyvyn maksaa velkansa takaisin liiketoiminnasta saaduilla käteisvaroilla. Viejän kassavirran ja velan keskimääräinen suhde tutkimusajanjaksolla oli 0,03. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusajanjakson mukaisella kassavirralla yritykseltä kestäisi 33 vuotta maksaa takaisin kokonaisvelkansa. Tämä osoittaa, että yrityksellä on vakavia vaikeuksia tuottaa riittävästi käteisvaroja velkojensa takaisinmaksua varten.

(283)

Sen vuoksi, kun otetaan huomioon 303 kappaleessa kuvatut pitkän aikavälin vakavaraisuusongelmat, komissio katsoi, että yrityksen taloudellinen tilanne ei ollut vakaa ja sen riskiprofiili oli potentiaalisten luotonantajien ja investoijien kannalta korkea.

(284)

Lisäksi yritys on ottanut lainoja maksaakseen takaisin muilta pankeilta saatuja lainoja. Tämän tyyppisten lainojen katsotaan tarkoittavan, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että yrityksellä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski.

(285)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon kiinalaisten luottoluokitusten yleiset vääristymät (ks. 3.5.2 jakso) komissio päätteli, että Wanshun-ryhmälle annettu luottoluokitus AA+ ei ole luotettava.

(286)

Komissio katsoi, että ryhmän yleinen rahoitustilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka.

(287)

Etu määritettiin soveltamalla 252–255 kappaleessa kuvattua menetelmää lainarahoitusajanjaksoon tutkimusajanjaksolla.

(288)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Wanshun-ryhmä pyysi komissiota perustelemaan väitettä, jonka mukaan ryhmään kuuluva yritys otti lainoja maksaakseen takaisin muilta pankeilta saatuja lainoja. Osapuoli väitti myös, että

(289)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio vahvisti, että tässä jaksossa mainitut indikaattorit perustuvat Zhongji Lamination Materials Co. Ltd:n tilinpäätökseen. Kuten 265 kappaleessa jo selitetään, komissio teki yksilöllisen arvioinnin tutkimuksen piiriin kuuluvista tärkeimmistä yrityksistä eli vientiä harjoittavasta tuottajasta ja niistä yrityksistä, joiden osuus ryhmän rahoituksesta oli suurin eli emoyhtiöstä. Toimintatapa vaikuttaa järkevältä, koska lainoja myönnetään oikeushenkilöille eikä ryhmille sellaisenaan. Komissio myös otti huomioon rahoitusindikaattorien kehityksen koko tarkastelujaksolla (eli vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä).

(290)

Komissio ei havainnut merkityksellisiä eroja ryhmän eri yritysten rahoitustilanteessa. Vaikka otettaisiin huomioon yrityksen itsensä päätelmien ilmoittamisen yhteydessä toimittamat konsolidoidut tiedot, käteisvaratilanne on heikko (alhainen cash ratio -suhde ja kassavirran ja velan suhde). Myös ryhmän velkojen ja varojen suhde on hyvin samankaltainen kuin ainoalla vientiä harjoittavalla tuottajalla. Komissio ei havainnut merkittäviä eroja ryhmän eri yrityksille myönnettyjen lainojen koroissa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(291)

Komissio ei hyväksynyt toisessa kohdassa esitettyä väitettä, koska yrityksen ehdottama päivämäärä oli lainan aloituspäivää myöhäisempi, kun taas komissio käytti viitearvona lainan alkamispäivää edeltävän päivän lukua, jota sovellettiin edelleen kyseisenä alkamispäivänä.

(292)

Komissio hyväksyi kolmannessa alakohdassa esitetyn väitteen ja muutti laskelmia vastaavasti.

(293)

Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokituslaitos oli antanut Daching-ryhmälle luokituksen AA+ vuonna 2019.

(294)

Luottoja myöntävät kiinalaiset rahoituslaitokset eivät tehneet luottokelpoisuuden arviointeja, kuten 176–178 kappaleessa todetaan. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko Daching-ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(295)

Xiamen Xiashunin vientiä harjoittavan tuottajan taloudellinen tilanne oli niiden omien tilien perusteella yleisesti ottaen kannattava.

(296)

Xiamen Xiashun käytti toimintansa rahoittamiseen lyhyen ja pitkän aikavälin velkaa. Komissio arvioi yrityksen lyhyen aikavälin maksuvalmiutta ja pitkän aikavälin vakavaraisuustilannetta.

(297)

Lyhyen aikavälin maksuvalmiuden määrittämiseen komissio käytti maksuvalmiussuhteita, kuten a) käyttöpääomasuhdetta, b) cash ratio -suhdetta, c) quick ratio -suhdetta ja d) kassavirtasuhdetta. Näillä suhdeluvuilla kuvataan yrityksen kykyä maksaa lyhytaikaisia sitoumuksia, kuten lyhytaikaisia velkoja.

(298)

Yrityksen käyttöpääomasuhde oli 0,9 vuonna 2018, se nousi vuonna 2019 ja oli 1,0 ja laski jälleen tutkimusajanjakso lopussa (vuoden 2020 ensimmäinen puolisko), jolloin se oli 0,9. Yritykselle vuonna 2019 annetusta AAA-luokituksesta huolimatta sen vaihto- ja rahoitusomaisuus riittivät vain niukasti lyhytaikaisten velvoitteiden maksamiseen. Tämä ei riitä korkeaan luottoluokitukseen, jollaisen saadakseen yrityksen suhdeluvun olisi oltava vähintään 2.

(299)

Yrityksen cash ratio -suhde oli keskimäärin 0,1 vuosina 2016–2019 ja 0,2 tutkimusajanjakson loppuun mennessä; eli yrityksellä ei ollut riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisen velkansa maksamiseen.

(300)

Yrityksen quick ratio -suhde oli 0,4 vuonna vuosina 2017–2018 ja 0,5 vuonna 2019 ja tutkimusajanjakson lopussa, ja kun suhdeluvun vertailuarvona pidetään lukua 1. Yritys, jonka quick ratio -suhde on alle 1, ei välttämättä pysty maksamaan takaisin lyhytaikaisia velkojaan.

(301)

Yrityksen liiketoiminnan kassavirta oli positiivinen, mutta se laski lähes puolella vuodesta 2016 vuoteen 2019 ja tutkimusajanjakson loppuun. Operatiivinen cash ratio -suhdeluku oli 0,2 vuonna 2019 ja tutkimusajanjakson lopussa. Jos cash ratio -suhde on alle 1, yritys ei tuota riittävästi käteisvaroja lyhytaikaisten velkojensa kattamiseksi.

(302)

Kun otetaan huomioon 297 kappaleessa kuvatut lyhyen aikavälin maksuvalmiusindikaattorit, komissio päätteli, että kyseessä olevalla yrityksellä oli lyhytaikaisia maksuvalmiusongelmia, joiden vuoksi yrityksellä on korkean riskin velkaprofiili.

(303)

Komissio perusti pitkän aikavälin riski- ja vakavaraisuusarvion erilaisiin vakavaraisuussuhdelukuihin, kuten a) velkasuhteisiin ja b) kattamisasteisiin. Vakavaraisuussuhdeluvuilla mitataan yrityksen kykyä täyttää pitkäaikaiset velkasitoumuksensa. Luotonantajat ja joukkolainasijoittajat käyttävät niitä arvioidessaan yrityksen luottokelpoisuutta.

(304)

Velkasuhteilla mitataan etenkin pitkäaikaisten velkojen määrää. Yrityksen oli korkea velkojen ja varojen suhde eli 0,6, mikä tarkoittaa sitä, että 60 prosenttia sen varoista rahoitetaan velalla. Velan suhde omaan pääomaan oli tutkimusajanjaksolla 1,5, mikä viittaa siihen, että yritys rahoittaa toimintaansa velalla. Mitä korkeampia velkojen ja varojen suhde ja velan suhde omaan pääomaan ovat, sitä suurempi on yrityksen taloudellinen riski, mikä tarkoittaa sitä, että yrityksen saattaa olla vaikeampi hoitaa olemassa olevia velkojaan.

(305)

Kattamisasteella mitataan yrityksen kykyä hoitaa velkansa ja huolehtia taloudellisista velvoitteistaan. Komissio perusti arvionsa korkokatteeseen sekä kassavirran ja velan suhteeseen. Korkokate soittaa yrityksen kyvyn rahoittaa korkokustannukset. Viejän kyseinen suhdeluku oli noin 1,2 tutkimusajanjaksolla. Suhdeluvun ollessa alle 1,5 yrityksellä on vaikeuksia maksaa korkokulunsa. Kassavirran ja velan suhde osoittaa yrityksen kyvyn maksaa velkansa takaisin liiketoiminnasta saaduilla käteisvaroilla. Viejän liiketoimien kassavirran ja velan keskimääräinen suhde tutkimusajanjaksolla oli 0,1. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusajanjakson mukaisella kassavirralla yritykseltä kestäisi 10 vuotta maksaa takaisin kokonaisvelkansa. Tämä osoittaa, että yrityksellä on vakavia vaikeuksia tuottaa riittävästi käteisvaroja velkojensa takaisinmaksua varten.

(306)

Lisäksi yritys on ottanut lainoja maksaakseen takaisin muilta pankeilta saatuja lainoja. Tämän tyyppisten lainojen katsotaan tarkoittavan, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että yrityksellä on lyhyt- ja pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvä lisäriski.

(307)

Sen vuoksi, kun otetaan huomioon 276 kappaleessa kuvatut pitkän aikavälin vakavaraisuusongelmat, komissio katsoi, että yrityksen taloudellinen tilanne ei ollut vakaa ja sen riskiprofiili oli potentiaalisten luotonantajien ja investoijien kannalta korkea.

(308)

Kun otetaan huomioon vientiä harjoittavan tuottajan maksuvalmiuteen ja vakavaraisuuteen liittyvät tekijät (ks. 297–305 kappale), komissio katsoi, että Daching-ryhmän yleinen taloudellinen tilanne vastaa B/BB-luokitusta (B-luokitusta sovellettiin lainoihin, jotka oli otettu muilta pankeilta saatujen lainojen takaisinmaksua varten), joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka.

(309)

Etu määritettiin soveltamalla 252 ja 253 kappaleessa kuvattuja viitearvoja lainarahoitusajanjaksoon tutkimusajanjaksolla.

(310)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Daching-ryhmä väitti, että

(311)

Ensinnäkin komissio toteaa Kiinan keskuspankin julkaiseman lainaviitekoron tai NIFC:n julkaiseman lainan primekoron käytöstä vertailuarvon laskemisen lähtökohtana, että näitä korkoja pidetään riskittöminä korkoina, joita varovaisessa lähestymistavassa sovellettaisiin yrityksiin, joilla on AA-luokitus. Kuten komissio totesi tässä tutkimuksessa, Kiinan keskuspankin lainaviitekorkoa ja NIFC:n julkaisemaa lainan primekorkoa sovellettiin näiden pankkien parhaisiin asiakkaisiin eli yrityksiin, jodien luottoluokitus oli korkein. Kuten Kiinan viranomaisten tutkimuksen aikana toimittamissa asiakirjoissa todetaan, ”kukin lainan primekorkoa käyttävä pankki on noteerannut sen parhaille asiakkailleen (korostus lisätty) myönnettyjen lainakorkojen mukaisesti kunkin kuukauden 20 päivänä”  (69). Komissio totesi myös, että ryhmän yritysten luottoluokitusta, sellaisena kuin osapuoli arvioi sen uudelleen Bloombergin menetelmällä, ei ole neljän viime vuoden aikana luokiteltu ”investointiluokaksi”.

(312)

Toiseksi komission käyttämä luottoluokitusmenetelmä sisälsi useita suhdelukuja, joilla mitattiin yrityksen senhetkistä kykyä maksaa lyhytaikaiset velvoitteet, mikä osoittautui riittämättömäksi niin vaihto- ja rahoitusomaisuuden myynnin (käyttöpääomasuhde) kuin käytettävissä olevien käteisvarojen (cash ratio -suhde) ja operatiivisen cash ratio -suhteen osalta. Kaikki nämä suhdeluvut osoittivat, että vientiä harjoittavalla tuottajalla on lyhyen aikavälin maksuvalmiusongelmia, minkä vuoksi sillä on korkean riskin velkaprofiili (ks. 296–302 kappale). Osapuoli ei selittänyt, miksi näitä suhdelukuja olisi pitänyt käsitellä eri tavalla juuri jatkojalostusfolion tuotannonalalla. Näillä suhdeluvuilla mitataan vain yrityksen ”nykyistä” kykyä maksaa lyhytaikaiset sitoumukset, ja niitä käytetään velallisen riskinarvioinnissa vain tätä tutkimusta varten. Arviointi on erillinen, ja se saattaa poiketa johdon oletuksesta tilinpäätöksen laatimisprosessissa, kun arvioidaan yrityksen kykyä jatkaa toimintaansa.

(313)

Kolmanneksi lainatakaukset saatiin ryhmään etuyhteydessä olevilta osapuolilta, joihin sovelletaan samoja luottoluokituksia. Tällä ei siksi pitäisi olla vaikutusta komission arviointiin. Tämän vuoksi osapuolen väitteet hylättiin.

(314)

Daching-ryhmä väitti lisäksi, että komissio oli käyttänyt väärää pääoman määrää laskiessaan ryhmän kahdesta lainasta saamaa korkoetua. Alun perin otettujen kahden lainan pääoma maksettiin osittain takaisin ja korkoon verrattavan pääoman olisi pitänyt olla alkuperäistä määrää pienempi. Lisäksi kahden muun lainan todellinen korko maksettiin tutkimusajanjakson jälkeen, eikä komission olisi pitänyt merkitä laskelmassa korkomaksun määräksi nollaa. Komissio tarkasti laskelman ja oikaisi sitä näiden väitteiden osalta.

(315)

Komissio totesi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua lainojen muodossa myönnetystä etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen esiintyminen, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, komissio piti lainojen muodossa myönnettyä etuuskohtelun mukaista rahoitusta tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(316)

Otokseen valituille yritysryhmille edellä kuvatun lainojen muodossa myönnetyn etuuskohtelun mukaisen rahoituksen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: Lainat

(317)

Luottolimiitin tarkoituksena on vahvistaa lainanoton enimmäismäärä, jonka yritys voi käyttää koska tahansa rahoittaakseen toimintaansa, minkä ansiosta käyttöpääomarahoitus on joustavaa ja saadaan käyttöön välittömästi tarvittaessa. Komissio katsoi näin ollen, että periaatteessa otokseen valittujen yritysten kaiken lyhytaikaisen rahoituksen pitäisi kuulua jonkinlaisen luottolimiittivälineen piiriin, myös esimerkiksi lyhytaikaisten lainojen ja pankkivekseleiden.

(318)

Komissio totesi, että kiinalaiset rahoituslaitokset tarjosivat luottolimiittejä rahoituksen tarjoamisen yhteydessä kullekin otokseen valitulle ryhmälle. Nämä muodostuivat puitesopimuksista, joiden nojalla pankki antaa otokseen valituille yrityksille mahdollisuuden käyttää erilaisia velkainstrumentteja (esim. käyttöpääomalainat, pankkivekselit ja muut ulkomaankaupan rahoituksen muodot) tiettyyn enimmäismäärään asti.

(319)

Kuten 317 kappaleessa mainitaan, kaikki lyhytaikainen rahoitus olisi katettava luottolimiitillä. Tämän vuoksi komissio vertasi yhteistyössä toimineiden yritysten saatavilla olevien luottolimiittien määrää tutkimusajanjaksolla näiden yritysten käyttämän lyhytaikaisen rahoituksen määrään samalla kaudella vahvistaakseen, kattoivatko luottolimiitit kaiken lyhytaikaisen rahoituksen. Jos lyhytaikaisen rahoituksen määrä ylitti luottolimiitin enimmäismäärän, komissio korotti luottolimiitin määrää määrällä, jonka vientiä harjoittavat tuottajat tosiasiallisesti käyttivät luottolimiitin enimmäismäärän ylittävästi.

(320)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa luottolimiitteihin sovellettaisiin nk. järjestely- tai luotonvarausmaksua pankin kustannusten ja riskien korvaamiseksi luottolimiitin avaamisesta sekä uusimismaksua, joka veloitetaan vuosittain luottolimiitin voimassaolon uusimisesta. Komissio totesi kuitenkin, että kukin otokseen valittu yritysryhmä hyötyi maksutta annetuista luottolimiiteistä. Sen vuoksi tutkituille yritysryhmille koitui etua perusasetuksen 6 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(321)

Päätöksen nro 40 mukaan rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea kannustettaville tuotannonaloille, kuten 99 kappaleessa mainitaan.

(322)

Komissio katsoi, että luottolimiitit ovat eräs kannustettaville tuotannonaloille, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalalle, rahoituslaitosten antama etuuskohtelun mukaisen rahoitustuen muoto. Jatkojalostusfolion tuotannonala kuuluu kannustettaviin tuotannonaloihin (ks. 3.1 jakso) ja voi näin ollen saada kaikkea mahdollista rahoitustukea.

(323)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että jatkojalostusfolion tuotannonalalle väitetysti tarjotuista luottolimiiteistä ei koidu etua ja että ne eivät ole erityisiä. Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, joka koski päätöksen nro 40 ei-sitovaa luonnetta ja perusteluja, joissa kiistettiin kiinalaisten rahoituslaitosten luokittelu julkisiksi elimiksi. Tältä osin komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaiset eivät kyenneet osoittamaan, että kaikki kiinalaiset yritykset voisivat hyötyä yhtä lailla etuuskohteluehdoista, joita sovellettiin jatkojalostusfolion tuotannonalaan. Lisäksi koska luottolimiitit ovat erottamattomasti kytköksissä muuntyyppiseen etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon, kuten lainoihin, ja koska ne ovat osa erityisesti kannustettaville tuotannonaloille myönnettävää luottotukea, julkisten elinten analyysia ja erityisyyttä koskevaa analyysia, jota käsitellään 3.4.1.1–3.4.1.5 ja 3.4.2.2 jaksossa lainojen osalta, sovelletaan myös luottolimiitteihin. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(324)

Komissio katsoi perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti tuensaajille koituneeksi eduksi tuensaajien kiinalaisille rahoituslaitoksille luottolimiittien avaamisesta tai uudistamisesta palkkiona maksaman määrän ja yrityksen kiinalaisilta rahoituslaitoksilta saatujen luottolimiittien avaamisesta tai uusimisesta maksetun summan ja niiden vastaavasta kaupallisesta luottolimiitistä, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan summan välisen erotuksen.

(325)

Järjestelymaksun asianmukaiseksi vertailuarvoksi vahvistettiin 1,5 prosenttia ja uudistamismaksun vertailuarvoksi 1,25 prosenttia julkisesti saatavilla olevien tietojen (70) ja aikaisemmissa tutkimuksissa (71) käytettyjen vertailuarvojen perusteella.

(326)

Periaatteessa järjestelymaksu ja uudistamismaksu maksetaan kertasuorituksena uuden luottolimiitin avaamisen tai olemassa olevan luottolimiitin uusimisen yhteydessä. Laskelmia varten komissio otti kuitenkin huomioon luottolimiitit, jotka oli avattu tai uusittu ennen tutkimusajanjaksoa mutta jotka olivat otokseen valittujen ryhmien käytettävissä tutkimusajanjakson aikana, sekä luottolimiitit, jotka avattiin tutkimusajanjakson aikana. Komissio laski edun tutkimusajanjakson sen ajanjakson perusteella, jona luottolimiitti oli käytettävissä.

(327)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Daching-ryhmä väitti, että komission ei olisi pitänyt laskea tukietua Daching-ryhmän tekemistä luottolimiittisopimuksista, koska

(328)

Ensinnäkin komissio totesi, että 3.4.1.5 jaksossa tarkoitetut samat kiinalaiset pankit tarjosivat etuuskohtelun mukaista rahoitusta Daching Enterprises Ltd:lle. Sen vuoksi se katsoi, että tällainen lainojen muodossa myönnetty etuuskohtelun mukainen rahoitus oli tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Toiseksi komissio on todennut, että Daching Enterprises Ltd:n koko vientiliikevaihto oli peräisin Xiamen Xiashunilta, joten tuen määrä laskettiin prosenttiosuutena Xiamen Xiashunin liikevaihdosta ja liittyi Xiamen Xiashunin luottokelpoisuuden arviointiin. Kolmanneksi järjestelymaksun puuttumista (ks. 320 kappale) pidettiin vastaanottajille koituneena etuna. Tutkimuksen aikana ei kerätty eikä pyynnön esittänyt osapuoli toimittanut näyttöä siitä, että pankille ei aiheudu mitään kustannuksia tai riskejä luottolimiitin avaamisen yhteydessä eikä se näin ollen peri mitään maksua. Tämän vuoksi osapuolen väitteet hylättiin.

(329)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Nanshan-ryhmä väitti, että komission ei olisi pitänyt laskea tukietua Nanshan-ryhmän tekemistä luottolimiittisopimuksista, koska

(330)

Komission käyttämiä Barclaysin hintaluettelossa mainittuja 1,25 prosentin uusimismaksua ja 1,5 prosentin järjestelymaksua sovelletaan yli 15 000 Englannin punnan luottolimiitteihin. Sen sijaan yli 40 000 Englannin punnan tai jopa 100 000 Englannin punnan luottolimiitteihin sovellettavia ehtoja ei voida verrata Nanshan-ryhmän luottolimiitteihin, jotka vaihtelevat kymmenistä satoihin miljooniin Yhdysvaltain dollareihin. Sen vuoksi on ilmeistä, että komission hintaluettelossa pienyrityksille tarkoitetuista maksuista luovutaan tällaiseen suuruusluokkaan kuuluvan rahoitussopimuksen varmistamiseksi. Myös komission liitteessä 2.2 ilmoittama toinen vertailuarvon lähde (HSBC UK) on harhaanjohtava, koska se ei sisällä mitään maksuja. Vaihtoehtoisesti Nanshan-ryhmä ehdotti, että käytettäisiin PNC Bankin Yhdysvalloissa perimiä maksuja; se ei peri järjestelymaksua lainkaan ja uusimismaksunakin vain 0,25 prosentin vuosimaksun 100 001–3 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisista sitovista luottolimiiteistä.

(331)

Ensimmäisen ja toisen kohdan osalta komissio totesi, että vaikka asiakkaiden yksittäiset palkkiot voivat vaihdella, väitteen esittänyt osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että pankille ei aiheudu mitään kustannuksia tai riskejä luottolimiitin avaamisesta eikä se näin ollen peri mitään maksua.

(332)

Kolmannen kohdan, joka koski komission käyttämiä maksujen vertailuarvoja, osalta (ks. 325 kappale) komissio käytti aiemmissa tukien vastaisissa tapauksissa tehtyjä havaintoja ja julkisesti saatavilla olevia tietoja ja päätteli, että 1,5 prosentin järjestelymaksun ja 1,25 prosentin uusimismaksun käyttäminen vertailuarvona oli kohtuullista. Tältä osin komissio huomautti, että esimerkiksi Barclays Bank veloittaa 1,5 prosentin avausmaksun järjestetystä tilinylityslimiitistä ja 1,5 prosentin uusimismaksun yli 15 000 Englannin punnan tilinylityksistä. Tässä tapauksessa komission käyttämä uusimismaksujen vertailuarvo oli alhaisempi. Lisäselvitys osoitti myös, että Barclays veloittaa suurempia tilinylitysmaksuja, jotka ovat 1,6–2,5 prosenttia 15 001–20 000 Englannin punnan ja 20 001–25 000 Englannin punnan limiiteistä. Lopuksi komissio totesi, että Nanshan-ryhmän ehdottama vaihtoehtoinen vertailuarvo koski erityisesti pieniä yritysasiakkaita eikä ole merkityksellinen yrityksen omien lausuntojen mukaan, tai vakuudellisia luottolimiittejä eli luottolimiittejä, joiden riski on pienempi, koska niillä on jokin vakuus. Sen vuoksi komissio toisti päätelmänsä, joiden mukaan sen käyttämät vertailuarvomaksut ovat kohtuullisia ja perustuvat käytettävissä oleviin markkinatietoihin, ja hylkäsi väitteen.

(333)

Nanshan väitti vielä, että komission ei pitäisi laskea Nanshan Financelle etua luottolimiitistä, koska kaikki Nanshan Financen saamat lyhytaikaiset lainat liittyivät uudelleen diskontattuihin saamisiin, jotka eivät oikeuta luottolimiittiin. Komissio hyväksyi tämän väitteen, koska uudelleen diskontatut vekselit myönnettiin pankkien välisen lainan muodossa, ja korjasi laskelmia.

(334)

Pankkivekselit ovat rahoitustuotteita, joilla on tarkoitus kehittää aktiivisemmat kotimaiset rahamarkkinat laajentamalla luottomahdollisuuksia. Kyseessä on erään muotoinen lyhytaikainen rahoitus, jolla ja parantaa pääomatehokkuutta ”voidaan vähentää asettajan rahoituskustannuksia”  (74). Kiinan keskuspankin verkkosivustolla todetaan lisäksi, että ”pankkivekselillä voidaan taata ostajan ja myyjän välisen sopimuksen tekeminen ja toteutuminen sekä edistää pääoman tuottoa Kiinan keskuspankin luottotietokeskuksen toimien kautta” (75). Lisäksi DBS Bank mainostaa verkkosivustollaan pankkivekseleitä keinona ”parantaa käyttöpääomaa lykkäämällä maksuja” (76).

(335)

Komissio totesi aiemmassa tutkimuksessa, että pankkivekseleitä käytetään laajalti maksuvälineenä liiketoimissa korvaamaan rahamääräystä, mikä helpottaa asettajan käteisliikevaihto- ja käyttöpääomatilannetta (77). Käteisvarojen kannalta tarkasteltuna tämä rahoitusväline antaa asettajalle maksulykkäystä 6 kuukaudesta yhteen vuoteen, koska liiketoimen tosiasiallinen käteismaksu tapahtuu pankkivekselin maturiteettipäivänä eikä sillä hetkellä, kun asettajan on maksettava tavarantoimittajalleen. Ellei tällaista välinettä olisi, asettajan olisi joko käytettävä käyttöpääomaansa, mistä aiheutuu kustannuksia, tai hankittava lyhytaikainen käyttöpääomalaina pankilta maksaakseen tavarantoimittajalle, mistä myös aiheutuu kustannuksia. Maksamalla pankkivekseleillä asettaja käyttää hankittuja tavaroita tai palveluja 3 kuukaudesta yhteen vuoteen suorittamatta käteisvaroja ja kantamatta mitään kustannuksia.

(336)

Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa pankkivekseleiden käytöstä rahoitusvälineinä aiheutuisi asettajalle rahoituskustannuksia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut yritykset, jotka käyttivät pankkivekseleitä tutkimusajanjakson aikana, maksoivat pankin tarjoamasta palvelusta vain palkkion, joka oli yleensä 0,05 prosenttia pankkivekselin nimellisarvosta. Yhdellekään otokseen valitulle yritykselle ei kuitenkaan aiheutunut kustannuksia pankkivekselin kautta tapahtuneesta rahoituksesta, kun ne lykkäsivät käteismaksua tavaroiden ja palvelujen toimittamisesta. Sen vuoksi komissio katsoi, että tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivat etua pankkivekselin muodossa annetusta rahoituksesta, josta niille ei aiheutunut mitään kustannuksia.

(337)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinassa käytössä oleva pankkivekselijärjestelmä tarjosi kaikille vientiä harjoittaville tuottajille ilmaista rahoitusta niiden toimintaa varten, mistä koitui tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua 354–356 kappaleessa kuvatulla tavalla perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(338)

Komissio vahvisti aiemmassa tutkimuksessa (78), että pankkivekseleillä on käytännössä sama tarkoitus ja vaikutus kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla, koska yritykset käyttävät niitä liiketoimintansa rahoittamiseen sen sijaan, että ne ottaisivat sitä varten lyhytaikaisia käyttöpääomalainoja, ja näin ollen niistä pitäisi aiheutua vastaava kustannus kuin lyhytaikaisesta käyttöpääomalainarahoituksesta.

(339)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset, Wanshun-ryhmä ja Nanshan-ryhmä väittivät, että pankkivekselit ovat itse asiassa tavarantoimittajan (pankkivekselin haltija) ostajalle (asettaja) antamia hyvityksiä, eikä pankin myyjälle antamia. Tämä johtuu siitä, että sopimuksen maksuehdoissa mainitaan selvästi, että tavarantoimittaja hyväksyy maksun pankkivekselillä. Sen vuoksi allekirjoittamalla tällaisen sopimuksen tavarantoimittaja jo olettaa, että maksua ei suoriteta avistamaksuna vaan tietyn ajan kuluessa (riippuen pankkivekselin maturiteetista). Mahdollisista maksuviivästyksistä aiheutuvat lisäkustannukset olisi jo sisällytettävä hankintakustannuksiin. Pankin takauksen tarkoituksena on siten vain helpottaa tuntemattomien osapuolten välisiä liiketoimia. Pankin rooli on antaa takaus, josta se veloittaa tietyn maksun pankkivekselin avaamisen yhteydessä. Viime kädessä liiketoimen maksamiseen käytetään kuitenkin yrityksen pankkitilillä olevia varoja, joita vastaan pankkivekseli on annettu. Pankki maksaa vain siinä tapauksessa, että yritys laiminlyö velvoitteensa eikä sillä ole pankkitilillään riittäviä varoja maksua varten.

(340)

Komissio totesi, että itse asiassa pankkivekseli on myyntisopimuksissa tunnustettu maksuväline ja asettajan maksuvelvoite tavarantoimittajaa kohtaan peruuntuu, kun maksu suoritetaan pankkivekselillä. Kiinan viranomaiset vahvistivat tämän tarkastuskäynnin aikana todetessaan, että oikeudelliselta kannalta tarkasteltuna pankkitakauksen ja pankkivekselin ero on, että takauksessa yritys A on ensimmäisenä vastuussa maksusta, kun taas pankkivekselissä se on myöntävä pankki. Kuten Kiinan viranomaiset itse myöntävät, tavarantoimittaja voi lisäksi käyttää pankkivekseliä maksuvälineenä maksaakseen velkojaan muille osapuolille ja siten käyttää pankkivekseliä välittömästi maksuvälineenä omissa hankinnoissaan. Pankkivekseliä ei voida luokitella tavarantoimittajan antamaksi luotoksi tai lisätakuuksi pankin tulevalle maksulle, ja sen vuoksi väite hylättiin.

(341)

Mitä tulee erityisyyteen, päätöksen nro 40 mukaan rahoituslaitosten on tarjottava luottotukea kannustettaville tuotannonaloille, kuten 102 kappaleessa mainitaan.

(342)

Komissio katsoo, että pankkivekselit ovat eräs kannustettaville tuotannonaloille, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalalle, rahoituslaitosten antama etuuskohtelun mukaisen rahoitustuen muoto. Jatkojalostusfolion tuotannonala kuuluu kannustettaviin tuotannonaloihin (ks. 3.1 jakso) ja voi näin ollen saada kaikkea mahdollista rahoitustukea. Eräänä rahoitusmuotona pankkivekselit ovat osa rahoituslaitosten kannustettaville tuotannonaloille, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalalle, antamaa etuuskohtelun mukaista rahoitustukijärjestelmää.

(343)

Ei esitetty mitään näyttöä, että mikä tahansa yritys Kiinassa (muu kuin kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluva) voisi saada etua pankkivekseleistä samoilla etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla.

(344)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset, Wanshun-ryhmä ja Nanshan-ryhmä väittivät, että pankkivekseleitä ei tarjota erityisesti jatkojalostusfolion tuotannonalalle, vaan ne ovat kaikkien kiinalaisten yritysten saatavilla ja laajalti käytössä. Kiinan viranomaiset toistivat vielä väitteensä, joka koski päätöksen nro 40 ei-sitovaa luonnetta ja perusteluja, joissa kiistettiin kiinalaisten rahoituslaitosten luokittelu julkisiksi elimiksi.

(345)

Tältä osin komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaiset ja Nanshan-ryhmä eivät kyenneet osoittamaan, että kaikki kiinalaiset yritykset voisivat hyötyä yhtä lailla etuuskohteluehdoista, joita sovellettiin jatkojalostusfolion tuotannonalaan. Koska pankkivekselit ovat luottolimiittien tapaan erottamattomasti kytköksissä muuntyyppiseen etuuskohtelun mukaiseen luotonantoon, kuten lainoihin, ja koska ne ovat osa erityisesti kannustettaville tuotannonaloille myönnettävää luottotukea, julkisten elinten analyysia ja erityisyyttä koskevaa analyysia, jota käsitellään 3.4.1.1–3.4.1.5 ja 3.4.2.2 jaksossa lainojen osalta, sovelletaan myös luottolimiitteihin. Vaikka jonkin muotoinen rahoitus voisi periaatteessa olla yritysten saatavilla muillakin tuotannonaloilla, konkreettiset edellytykset, joiden mukaisesti rahoitusta tarjotaan tietyn tuotannonalan yrityksille, kuten rahoituksesta maksettava korvaus ja rahoituksen määrä, saattavat tehdä siitä erityisen. Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet näyttöä, joka olisi osoittanut, että alumiinisektorilla toimivien yritysten etuuskohtelun mukainen rahoitus pankkivekseleiden kautta riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Näin ollen nämä väitteet hylättiin.

(346)

Sekä Wanshun-ryhmä että Nanshan-ryhmä pyysivät, että vaikka komissio pysyisikin päätöksessään käsitellä pankkivekseleitä tukena, etuuden laskemiseen olisi tehtävä seuraavat muutokset:

(347)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio totesi jo 338 kappaleessa, että pankkivekseleillä on sama tarkoitus ja vaikutukset kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla, minkä vuoksi niistä pitäisi aiheutua vastaava kustannus kuin lyhytaikaisesta käyttöpääomalainarahoituksesta. Osapuoli ei perustellut tarkemmin, miksi pankkivekselin vertailuarvon olisi oltava sama kuin luottolimiitillä. Näin ollen väite hylättiin.

(348)

Toisen kohdan osalta komissio totesi jo kappaleessa, että kaikki otokseen valitut yritykset, jotka käyttivät pankkivekseleitä tutkimusajanjakson aikana, maksoivat pankin tarjoamasta palvelusta vain palkkion, joka oli yleensä 0,05 prosenttia pankkivekselin nimellisarvosta. Pankille pankkivekselin käsittelystä maksettava palkkio on nimenomainen pankin myöntämään rahoitukseen liittyvä tekijä, josta ei aiheutunut mitään kustannuksia yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Palkkiolla katetaan pankille pankkivekselin käsittelystä aiheutuneet hallinnolliset kustannukset. Näin ollen väite hylättiin.

(349)

Kolmannen kohdan osalta komissio päätteli aiemmissa tutkimuksissa (79), että on syytä huomata, että on pankkien yleisenä käytäntönä pyytää vakuutta asiakkailta, kun niille myönnetään rahoitusta. On myös syytä huomata, että näitä vakuuksia käytetään varmistamaan, että vientiä harjoittava tuottaja kantaa taloudellisen vastuunsa pankkiin eikä tavarantoimittajaan nähden. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kiinalaiset pankit eivät vaadi järjestelmällisesti tällaisia vakuuksia eivätkä ne aina liity tiettyyn pankkivekseliin. Väitetyt talletukset eivät ole asettajan etukäteismaksu pankille vaan pankin toisinaan edellyttämä lisävakuus, jolla ei ole vaikutusta pankin päätökseen myöntää pankkivekseli ilman lisäkorkoa asettajalle. Ne voivat olla myös eri muotoisia, kuten määräaikaistalletuksia tai pantteja. Talletuksista maksetaan korkea asettajalle, minkä vuoksi niistä ei synny kustannuksia pankkivekselin asettajalle. Tämän perusteella väite hylättiin.

(350)

Viimeisen kohdan osalta komissio muistuttaa, että kuten edellä todetaan, pankkivekseli on maksuväline, minkä vuoksi sillä ei voida pidentää tavarantoimittajan kanssa sovittua maksuaikaa vaan sillä lykätään käteismaksua. Maksunsaaja (tavarantoimittaja) voi käyttää pankkivekseliä maksuvälineenä maksaakseen velkojaan muille osapuolille. Sen vuoksi pankkivekselin saaneiden etuyhteydessä olevien osapuolten maksuvalmius ei vähene vastaavasti. Kaksinkertaista laskentaa ei myöskään ole, koska maksuvälineenä vastaanotetut pankkivekselit eivät olleet tasoitustoimenpiteiden alaisia missään yrityksessä. Näin ollen väite hylättiin.

(351)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Nanshan-ryhmä pyysi myös kaavavirheistä johtuvien laskentavirheiden oikaisua. Komissio hyväksyi tämän ja korjasi arvon vastaavasti.

(352)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän laskemista varten komissio arvioi tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun.

(353)

Kuten 334 ja 335 kappaleessa mainitaan, komissio totesi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät pankkivekseleitä lyhytaikaisiin rahoitustarpeisiin maksamatta korvausta.

(354)

Komissio päätteli näin ollen, että pankkivekseleistä olisi maksettava korvaus rahoituskaudelta. Komissio katsoi, että rahoituskausi alkoi pankkivekselin asettamispäivästä ja päättyi pankkivekselin erääntymispäivänä. Sellaisten pankkivekselien osalta, jotka oli asetettu ennen tutkimusajanjaksoa, ja sellaisten pankkivekselien osalta, joiden erääntymispäivä on tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen, komissio laski edun ainoastaan tutkimusajanjakson kattamalle rahoituskaudelle.

(355)

Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaisesti ja ottaen huomioon, että pankkivekselit ovat eräänlaista lyhytaikaista rahoitusta ja että niillä on sama tarkoitus kuin lyhytaikaisilla käyttöpääomalainoilla, komissio katsoi tuensaajille koituneeksi eduksi seuraavien erotuksen: määrä, jonka yritys maksoi tosiasiallisesti korvauksena pankkivekseleistä saamastaan rahoituksesta, sekä määrä, joka sen pitäisi maksaa lyhytaikaiseen rahoitukseen sovellettavan koron perusteella.

(356)

Komissio määritti lyhytaikaisen rahoituksen kustannusten maksamatta jättämisestä aiheutuvan etuuden. Komissio katsoi aiempien tutkimusten (80) perusteella, että pankkivekseleihin olisi liityttävä vastaava kustannus kuin lyhytaikaiseen lainarahoitukseen. Komissio sovelsi näin ollen samaa menetelmää kuin RMB-määräiseen lyhytaikaiseen lainarahoitukseen (ks. 3.4.2 jakso).

(357)

Kahteen otokseen valittuun ryhmään kuuluvat yritykset olivat laskeneet liikkeeseen vaihtovelkakirjoja ennen tutkimusajanjakson alkua. Yksi niistä (Shantou Wanshun) laski liikkeeseen ennen tutkimusajanjakson alkua vaihtovelkakirjoja, jotka muunnettiin osittain pääomaksi tutkimusajanjaksolla. Kyseisellä vaihtovelkakirjalla on progressiivinen korkorakenne ja hyvin alhaiset korot, jotka vaihtelevat 0,4–2 prosentin välillä, mikä on huomattavasti alle Kiinan viranomaisten vahvistaman lainan viitekoron tai primekoron.

(358)

Toinen yritys (Shandong Nanshan) oli laskenut liikkeeseen ennen tutkimusajanjakson alkua vaihtovelkakirjoja, jotka oli muunnettu pääomaksi vuonna 2015 osana velan muuntamista osakkeiksi. Molempien yritysten joukkolainojen haltijat olivat pääasiassa valtion omistamia rahoituslaitoksia. Komissio totesi myös, että molempien yritysten vaihtovelkakirjat muunnettiin pääomaksi huomattavasti osakkeiden vaihtohetkellä vallinnutta markkinahintaa korkeampaan hintaan.

(359)

Komissio vahvisti, että molemmat otokseen valitut yritykset saivat etuutta etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta vaihtovelkakirjojen muodossa.

—

Kiinan kansantasavallan laki arvopapereista (versio 2014), jäljempänä ’arvopaperilaki’  (81);

—

Noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevat hallinnolliset toimenpiteet (versio 2008) (82);

—

Listautumisen ja arvopapereiden liikkeeseenlaskun järjestämistä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (versio 2008) (83);

—

Arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja merkintätakuita koskevat hallinnolliset toimenpiteet (versio 2018);

—

Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevat valtioneuvoston säännöt, 18. tammikuuta 2011.

—

Yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevat hallinnolliset toimenpiteet, Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen määräys nro 113, 15. tammikuuta 2015;

—

Kiinan keskuspankin toimenpiteet rahoitusalan ulkopuolisten yritysten velkarahoitusinstrumenttien hallinnosta pankkien välisillä joukkolainamarkkinoilla, Kiinan keskuspankin määräys [2008] nro 12, 9. huhtikuuta 2008.

(360)

Yritysjoukkolainojen hallinnointia koskevissa säännöksissä ja yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevissa hallinnollisissa toimenpiteissä vahvistetaan yritysjoukkolainoihin sovellettava yleinen oikeudellinen kehys. Yritysten vaihtovelkakirjoihin sovelletaan kuitenkin erityistä lainsäädäntöä eli noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevia hallinnollisia toimenpiteitä, arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja merkintätakuita koskevia hallinnollisia toimenpiteitä ja listautumisen ja arvopapereiden liikkeeseen laskun järjestämistä koskevia hallinnollisia toimenpiteitä.

(361)

Noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 14 §:ssä yritysten vaihtovelkakirjat määritellään ”yritysjoukkolainoiksi, jotka liikkeeseen laskeva yhtiö laskee liikkeeseen lain mukaisesti ja jotka voidaan muuntaa osakkeiksi tiettynä ajanjaksona ja määrätyin ehdoin”.

(362)

Arvopaperilain, jota sovellettiin silloin, kun otokseen valitut yritykset laskivat liikkeeseen vaihtovelkakirjoja, 11 §:n ja noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 45 §:n sekä listautumisen ja arvopapereiden liikkeeseen laskun järjestämistä koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 2 §:n mukaan yritysten, jotka haluavat laskea liikkeeseen vaihtovelkakirjoja, on käytettävä merkintätakuun antajana toimivan arvopapereiden järjestäjän palveluja. Järjestäjä järjestää joukkolainojen liikkeeseen laskun, suosittelee liikkeeseenlaskijaa, toimittaa hakemusasiakirjat CSRC:n hyväksyttäväksi, neuvottelee koroista, joilla joukkolaina esitetään sijoittajille, ja vastaa sellaisten sijoittajien etsimisestä, jotka hyväksyvät joukkolainan liikkeeseenlaskun sovitut ehdot, mukaan lukien koron.

(363)

Sääntelykehyksen mukaisesti vaihtovelkakirjoja ei voida laskea liikkeeseen eikä niillä voida käydä kauppaa vapaasti Kiinassa. Kunkin joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskulla on oltava CSRC:n hyväksyntä. Arvopaperilain 16 §:ssä säädetään, että ”yritysten vaihtovelkakirjoja liikkeeseen laskevien noteerattujen yhtiöiden on […] täytettävä tässä laissa säädetyt osakkeiden yleisölle tarjoamista koskevat vaatimukset; ja saatava valtioneuvoston arvopaperialan sääntelyviranomaisten hyväksyntä”. Arvopapereiden liikkeeseenlaskua ja merkintätakuita koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 3 §:n, jota sovelletaan vaihtovelkakirjoihin, mukaan ”CSRC valvoo ja hallinnoi arvopapereiden tarjoamista ja merkintää”. Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien säännösten 10 §:n mukaan yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskulle on lisäksi vuotuiset kiintiöt.

(364)

Arvopaperilain 16 §:n mukaan joukkolainojen julkisen liikkeeseenlaskun on täytettävä seuraavat edellytykset: ”tuottojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen” ja ”yritysjoukkolainojen julkisesta liikkeeseenlaskusta saatavat tulot voidaan käyttää vain hyväksyttyihin tarkoituksiin”. Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien sääntöjen 12 §:ssä toistetaan, että hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen. Lisäksi noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 10 §:n 2 momentissa, joka on vaihtovelkakirjoihin sovellettava erityissäädös (lex specialis), säädetään, että ”kerättyjen varojen käyttötarkoitukset ovat valtion teollisuuspolitiikan mukaisia”.

(365)

Kuten 100 kappaleessa todetaan, päätöksessä nro 40 viitataan teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavaan luetteloon ja säädetään, että jos ”investointihanke kuuluu kannustettavien hankkeiden luokkaan, se on tarkastettava, hyväksyttävä ja kirjattava asianmukaisten investointeja koskevien kansallisten säännösten mukaisesti; kaikkien rahoituslaitosten on annettava luottotukea luottoperiaatteiden mukaisesti”. Tästä seuraa, että yritysten vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlasku, joka osoitetusti on kohdennettu kannustettavalle tuotannonalalle, vastaa rahoituslaitosten käytäntöä tukea näitä tuotannonaloja.

(366)

Myös yritysjoukkolainojen korkoja säännellään tiukasti. Noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 16 §:ssä säädetään, että ”liikkeeseen laskeva yhtiö ja johtava merkintäpankki määräävät yritysten vaihtovelkakirjan korkoprosentin neuvotteluissa, mutta sen on täytettävä asiaa koskevat valtion määräykset”. Arvopaperilain 16 §:n 5 momentin mukaan ”yritysjoukkolainojen kuponkikorko ei saa ylittää valtioneuvoston vahvistamaa kuponkikorkoa”. Lisäksi yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien sääntöjen 18 §:ssä, jota sovelletaan yleisesti kaikkiin joukkolainoihin, säädetään koroista tarkemmin ja todetaan, että ”yritysjoukkolainoista tarjottu korko saa olla enintään 40 prosenttia korosta, jonka pankit maksavat yksityishenkilöille määräaikaistalletuksista, joilla on sama maturiteetti”.

(367)

Noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 17 §:n mukaan ”voidakseen tarjota julkisesti vaihtovelkakirjoja yrityksen on valtuutettava hyväksytty luottoluokituslaitos antamaan luottoluokitukset ja seuraamaan niitä”. Lisäksi yleisesti sovellettavien yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 18 §:ssä säädetään, että ainoastaan tietyt joukkolainat, jotka täyttävät tiukat laatukriteerit (esimerkiksi AAA-luottoluokitus), voidaan laskea julkisesti liikkeeseen julkisille sijoittajille tai laskea julkisesti liikkeeseen kokeneille sijoittajille. Yritysjoukkolainat, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, voidaan laskea julkisesti liikkeeseen ainoastaan kokeneille sijoittajille.

(368)

Bloombergin Kiinan joukkolainamarkkinoiden katsauksen 2021 mukaan pankkien välisillä joukkolainamarkkinoilla noteerattujen joukkolainojen osuus joukkolainojen kaupan kokonaismäärästä on 88 prosenttia (84). Saman tutkimuksen mukaan suurin osa sijoittajista on yhteisösijoittajia, mukaan lukien rahoituslaitokset. Valtion omistamien liikepankkien osuus sijoittajista on 57 prosenttia ja poliittisin perustein toimivien pankkien osuus 3 prosenttia (85). Komissio totesi vielä, että kaikki yhden otokseen valitun yrityksen liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjojen sijoittajat olivat yhteisösijoittajia, joihin myös rahoituslaitokset lukeutuvat.

(369)

Lisäksi teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa kannustettavaksi tuotannonalaksi määriteltynä tuotannonalana jatkojalostusfolion tuotannonalalla on oikeus saada luottotukea rahoituslaitoksilta päätöksen nro 40 perusteella. Se tosiseikka, että vaihtovelkakirjoilla, kuten otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemilla vaihtovelkakirjoilla, on alhainen korko, on selkeä osoitus siitä, että rahoituslaitokset, jotka sijoittavat näihin joukkolainoihin eniten, ovat velvollisia antamaan näille yrityksille ”vientiluottoa” ja joutuvat sijoitus- tai rahoituspäätöstä tehdessään ottamaan huomioon muita kuin kaupallisia näkökohtia, kuten valtion poliittiset tavoitteet. Markkinaolosuhteissa toimiva sijoittaja ottaisi paremmin huomioon sijoituksen taloudellisen tuoton ja eikä todennäköisesti sijoittaisi matalakorkoisiin vaihtovelkakirjoihin. Lisäksi 3.4.2.3 jaksossa esitetyt komission päätelmät molempien vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien taloudellisesta tilanteesta niiden maksuvalmius- ja vakavaraisuusprofiilien osalta osoittavat, että markkinaolosuhteissa toimivat sijoittajat eivät sijoittaisi rahoitusvälineisiin, kuten vaihtovelkakirjoihin, jotka tarjoavat alhaisen taloudellisen tuoton ja joiden liikkeeseenlaskijaan liittyy suuria maksuvalmius- ja vakavaraisuusriskejä. Näin ollen komissio katsoo, että ainoastaan sijoittajat, joilla on muita syitä kuin sijoituksensa taloudellinen tuotto, kuten lakisääteinen velvollisuus tarjota rahoitusta kannustettavilla teollisuudenaloilla toimiville yrityksille, tekisivät tällaisen sijoituksen.

(370)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että on olemassa asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan suurin osa otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemiin vaihtovelkakirjoihin sijoittaneista tahoista on rahoituslaitoksia, joilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota luottotukea jatkojalostusfolion tuottajille.

(371)

Näille rahoituslaitoksille on ominaista valtion vahva läsnäolo (ks. 3.4.1 jakso), ja Kiinan viranomaisilla on mahdollisuus harjoittaa merkittävää vaikutusvaltaa niihin nähden. Yleistä oikeudellista kehystä, jossa nämä rahoituslaitokset toimivat, sovelletaan myös vaihtovelkakirjoihin.

(372)

Komissio päätteli 3.4.1 jaksossa, että valtion omistamat rahoituslaitokset ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa, luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa, tarkoitettuja julkisia elimiä ja että niiden katsotaan joka tapauksessa olevan Kiinan viranomaisten valtuuttamia tai määräämiä suorittamaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvia tehtäviä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio päätteli 3.4.1.7 jaksossa, että myös yksityiset rahoituslaitokset ovat viranomaisten valtuuttamia ja määräämiä.

(373)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisesti liikkeeseen laskettuja vaihtovelkakirjoja. Se tarkasteli sen vuoksi yleistä oikeudellista ympäristöä (ks. 360–367 kappale) yhdessä tutkimuksen konkreettisten havaintojen kanssa.

(374)

Komissio totesi, että kaksi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää laski liikkeeseen vaihtovelkakirjoja hyvin alhaisella ja samanlaisella korolla riippumatta yritysten rahoitus- ja luottoriskitilanteesta. Komissio totesi myös, että kyseiset vaihtovelkakirjat muunnettiin osakkeiksi huomattavasti osakkeiden markkinahintaa korkeampaan hintaan. Näin ollen myös silloin, kun joukkolainat muunnettiin osakkeiksi, tuottoaste jäi alle markkina-arvon.

(375)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kiinalaiset rahoituslaitokset, jotka sijoittavat eniten otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemiin vaihtovelkakirjoihin, noudattivat päätöksessä nro 40 vahvistettuja poliittisia suuntaviivoja tarjoamalla etuuskohtelun mukaista rahoitusta kannustettavaan tuotannonalaan kuuluville yrityksille ja toimivat näin ollen joko perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuina julkisina eliminä tai eliminä, joita viranomaiset valtuuttavat tai määräävät perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(376)

Rahoituslaitokset antoivat etua otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, kun ne suostuivat liikkeeseenlaskijan riskiprofiilista riippumatta sijoittamaan vaihtovelkakirjoihin, joiden tuotto on erittäin alhainen, jopa alhaisempi kuin Kiinan keskuspankin tarjoama tai NIFC:n julkaisema riskitön viitekorko (ks. 387 kappale), ja suostuivat muuntamaan joukkolainat osakkeiksi paljon niiden käypää markkina-arvoa korkeampaan hintaan.

(377)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että yritysjoukkolainojen ja vaihtovelkakirjojen osto on tavanomainen kaupallinen käytäntö, jota harjoitetaan kaikilla merkittävillä lainkäyttöalueilla, myös Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Kiinan viranomaisten mukaan myös se tilanne, että monet joukkolainoihin sijoittavat tahot ovat yhteisösijoittajia, myös rahoituslaitoksia, on samanlainen kuin EU:ssa. Kiinan viranomaiset väittivät, että vaikka päätelmissä esitetyt luvut hyväksyttäisiin eli se, että 57 prosenttia sijoittajista olisi valtion omistamia liikepankkeja ja 3 prosenttia olisi poliittisin perustein toimivia pankkeja, jäljelle jäisi vielä 40 prosentin markkinaosuus, jota ei pitäisi jättää huomiotta.

(378)

Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei myöskään tehnyt erillistä analyysia rahoituslaitosten roolista Kiinan vaihtovelkakirjojen markkinoilla, ja koska nämä ovat erityyppisiä välineitä kuin lainat, myös investoivien rahoituslaitosten rooli on hyvin erilainen. Samaa päättelyä sovellettiin myös 3.6.2 jaksossa tarkoitettuihin yritysjoukkolainoihin.

(379)

Komissio oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan se ei tehnyt erillistä arviota rahoituslaitosten toiminnasta julkisina eliminä joukkolainojen ostamisen osalta. Edellä 3.4.1 jaksossa tekemiensä päätelmien lisäksi komissio etsi merkittävästä määräysvallan käytöstä konkreettisia todisteita tosiasiallisen vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlaskun perusteella ja suoritti erillisen arvioinnin (ks. 373 ja 374 kappale). Vaikka komissio oli Kiinan viranomaisten kanssa samaa mieltä siitä, että yritysjoukkolainojen ja vaihtovelkakirjojen osto voi periaatteessa olla tavanomainen kaupallinen käytäntö, jota esiintyy kaikilla merkittävillä lainkäyttöalueilla, se huomautti, että kiinalaisten rahoituslaitosten yritysjoukkolainojen ostolle on ominaista valtion puuttuminen toimintaan, kuten 375 kappaleessa osoitetaan.

(380)

Komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus vaihtovelkakirjojen kautta on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Vaihtovelkakirjoja ei voida laskea liikkeeseen ilman hyväksyntää CSRC:ltä, joka tarkastaa, täyttyvätkö kaikki vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlaskua koskevat sääntelyvaatimukset. Kuten 364 kappaleessa selitetään, arvopaperilain ja noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden, joita sovelletaan vaihtovelkakirjoihin, mukaan vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlaskun on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista. Komissio katsoi 366 kappaleessa, että ”valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti” tarkoittaa, että investointihanke kuuluu teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjaavan luettelon kannustettavien tuotannonalojen (jollainen jatkojalostusfolion tuotannonala on) hankkeiden luokkaan.

(381)

Ei esitetty mitään näyttöä siitä, että mikä tahansa yritys (eli muu kuin kannustettaviin tuotannonaloihin kuuluva) Kiinassa voisi saada etua vaihtovelkakirjoista samoilla etuuskohtelun mukaisilla ehdoilla.

(382)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että kriteerit, jotka yrityksen on täytettävä laskeakseen liikkeeseen joukkolainoja, ovat luonteeltaan rahoituksellisia, eivät politiikkalähtöistä. Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä siitä, että vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlaskun on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista, ja toistivat, että jatkojalostusfolion tuotannonala ei ole kannustettava tuotannonala. Samaa päättelyä sovellettiin myös 3.6.2 jaksossa tarkoitettuihin yritysjoukkolainoihin.

(383)

Vaikka komissio oli samaa mieltä siitä, että joukkolainamarkkinoita säännellään kaikissa maissa ja että suurin osa kriteereistä, jotka yrityksen on täytettävä laskeakseen liikkeeseen joukkolainoja, on luonteeltaan rahoituksellisia, se oli eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlasku ei ole politiikkalähtöistä Kiinassa. Ensinnäkin komissio toisti kantansa, jonka mukaan jatkojalostusfolion tuotannonala on kannustettava tuotannonala. Toiseksi komissio otti huomioon Kiinan arvopaperilain (versio 2014) ja noteerattujen yhtiöiden arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevien hallinnollisten toimenpiteiden, joita sovelletaan vaihtovelkakirjoihin, sanamuodon, jonka mukaan vaihtovelkakirjojen liikkeeseenlaskun on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukaista. Lopuksi komissio vahvisti 376 kappaleessa, että rahoituslaitokset antoivat etua otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, kun ne suostuivat liikkeeseenlaskijan riskiprofiilista riippumatta sijoittamaan vaihtovelkakirjoihin, joiden tuotto oli hyvin alhainen. Tämän vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet hylättiin.

(384)

Vaihtovelkakirjat ovat hybridivelkainstrumentti, jolla on joukkolainan piirteitä, kuten korkomaksut, mutta joka tarjoaa myös mahdollisuuden muuntaa sijoitettu määrä osakkeiksi tietyin edellytyksin.

(385)

Komissio totesi, että otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemien vaihtovelkakirjojen korko oli tutkimusajanjaksolla niin alhainen, että niihin investoivat vain sijoittajat, joilla on siihen muita syitä kuin sijoituksen taloudellinen tuotto eli jotka esimerkiksi noudattavat lakisääteistä velvoitetta tarjota rahoitusta kannustettavilla teollisuudenaloilla toimiville yrityksille. Tätä tuki se, että pääosa otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemiin vaihtovelkakirjoihin sijoittavista sijoittajista on valtion omistamia rahoituslaitoksia.

(386)

Komissio totesi, että molempien otokseen valittujen yritysten vaihtovelkakirjojen se osa, jota ei ole muunnettu osakkeiksi, antoi sijoittajille tuottoa koron muodossa lainojen tai tavanomaisten joukkolainojen tavoin. Koska 248 kappaleessa kuvattu lainojen laskentamenetelmä perustuu joukkolainoihin, komissio päätti noudattaa samaa menetelmää (86). Tämä tarkoittaa sitä, että Kiinan keskuspankin julkaisemiin lainaviitekorkoihin tai, 20 päivän elokuuta 2019 jälkeen, NIFC:n julkaisemaan lainan primekorkoon sovelletaan Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokiteltujen kestoltaan samanpituisten yritysjoukkolainojen välistä suhteellista erotusta (87), jotta joukkolainoille voidaan määrittää markkinaehtoinen korko.

(387)

Etu on sen koron määrän, joka yrityksen olisi pitänyt maksaa sovellettaessa 419 kappaleessa tarkoitettua markkinaehtoista korkoa, ja yrityksen tosiasiallisesti maksaman koron välinen erotus.

(388)

Komissio havaitsi myös, että merkittävä osa näistä joukkolainoista muunnettiin osakkeiksi. Komissio totesi, että molempien yritysten vaihtovelkakirjat muunnettiin pääomaksi huomattavasti osakkeiden markkinahintaa korkeampaan hintaan. Tässä tapauksessa komissio piti osakkeiksi muunnettua velkaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana pääomanlisäyksenä. Pääomanlisäyksestä koituvana etuna pidettiin osakkeiden vaihtohetken osakekurssin ja joukkolainojen haltijoiden maksaman ylimääräisen määrän välistä erotusta. Tämä etu kohdennettiin tutkimusajanjaksolle käyttäen yritysten omaisuuserien keskimääräistä poistoaikaa.

(389)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja Wanshun-ryhmä vastustivat saman vertailuarvon käyttöä joukkolainojen ja vaihtovelkakirjojen osalta kuin lainojen osalta, koska joukkolainan vaihdettavuus on olennainen osa sitä, mikä tekee siitä myös olennaisesti erilaisen lainainstrumentin. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissiolla ei ole perusteita käyttää Kiinan keskuspankin vertailuarvoa lähtökohtana, johon lisätään marginaali. Kiinan viranomaisten mukaan myös eurooppalaiset jatkojalostusfolion tuottajat, joilla on BB-luokitus, laskivat liikkeeseen saman maturiteetin joukkolainoja huomattavasti alhaisemmilla koroilla kuin samalle ajanjaksolle laskettu viitekorko. Samaa päättelyä sovellettiin myös 3.6.2 jaksossa tarkoitettuihin yritysjoukkolainoihin.

(390)

Lisäksi Wanshun huomautti, että joukkolainoilla voidaan käydä kauppaa markkinoilla (henkilö, jonka hallussa joukkolaina on, voi myydä sen markkinoilla odottamatta sen erääntymistä). Laina on sitä vastoin kahden osapuolen välinen sopimus, jossa toinen osapuoli lainaa rahaa toiselta osapuolelta. Lainalla ei yleensä käydä kauppaa markkinoilla. Lisäksi Shantou Wanshunin joukkovelkakirja voitaisiin muuntaa osakkeiksi, jolloin joukkolainan haltijalle koituisi lisäetua. Näin ollen vaihtovelkakirjojen korot olisivat loogisesti alhaisemmat kuin lainojen ja muuntyyppisten joukkolainojen (sijoittajat olisivat valmiita hyväksymään vaihtovelkakirjan alhaisemman kuponkikoron sen muuntamisominaisuuden vuoksi). Vaihtoehtoisesti Wanshun ehdotti, että käytettäisiin Hongkongiin perustuvaa vertailuarvoa, joka perustuu joukkolainojen tuottoihin, eli samaa vertailuarvoa kuin Nanshan-ryhmän (264 kappaleessa) lainoille ehdottama vertailuarvo.

(391)

Komissio huomautti, että lainat ja yritysjoukkolainat ovat periaatteessa samanlaisia velkainstrumentteja. Joukkolaina on itse asiassa eräänlainen suurten yritysten käyttämä laina pääoman hankkimiseksi. Sekä lainat että yritysjoukkolainat otetaan/lasketaan liikkeeseen tietyksi ajaksi, ja niihin sovelletaan korkoa/kuponkikorkoa. Se seikka, että lainoissa rahoituksen myöntää rahoituslaitos ja yritysjoukkolainoissa rahoitus tulee sijoittajilta, jotka ovat useimmiten myös rahoituslaitoksia, on epäolennaista kyseisten välineiden perusominaisuuksien määrittämisen kannalta. Molemmilla välineillä rahoitetaan liiketoimintaa, niillä on samantyyppinen vastike ja niiden takaisinmaksuaika ja -ehdot ovat samanlaiset. Lisäksi komissio havaitsi tutkimuksen aikana, että yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien liikkeeseen laskemien yritysjoukkolainojen kuponkikorot ja tarkoitukset olivat hyvin samankaltaiset kuin samanpituisten lainojen korot ja tarkoitukset, minkä vuoksi niitä voitiin pitää tuottajan kannalta vaihdettavissa olevina, minkä vuoksi oli perusteltua soveltaa samaa vertailuarvoa molempiin välineisiin tämän tapauksen erityisolosuhteissa.

(392)

Lisäksi komissio katsoi, että Kiinan viranomaisten huomautukset, jotka koskivat BB-luokituksen saaneisiin yrityksiin Euroopan unionissa sovellettavia korkoja, olivat perusteettomia, koska riskitön korko Euroopan unionissa ei ole sama kuin Kiinan riskitön korko, minkä vuoksi korkoja ei ole mahdollista verrata absoluuttisesti.

(393)

Komissio oli samaa mieltä siitä, että yritysten vaihtovelkakirjat ovat hybridivelkainstrumentti, joka tarjoaa myös mahdollisuuden muuntaa sijoitettu määrä osakkeiksi tietyin edellytyksin ja joka siten periaatteessa eroaa yritysjoukkolainoista. Komissio tarkasteli mahdollisuutta ilmoittaa tämä vaihdettavuustekijä määrällisesti. Wanshunin ehdottamassa vertailuarvossa ei kuitenkaan otettu huomioon tällaista vaihdettavuutta. Lisäksi se ei yleisesti ottaen ollut asianmukainen vertailuarvo joukkolainojen osalta syistä, jotka on jo esitetty 268 kappaleessa. Muita mahdollisia vertailuarvoja ei esitetty, eikä saatavilla ollut muita julkisia tietoja, joiden avulla olisi voitu määrittää tarkempi vertailuarvo vaihtovelkakirjoille (esim. Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokiteltujen vaihtovelkakirjojen maksuindeksit) tai näiden joukkolainojen vaihdettavuusnäkökohdille. Lisäksi muuntamisen perustana käytetty vertailuarvo oli joka tapauksessa riskitön korko. Näin ollen nämä pyynnöt hylättiin.

(394)

Vaihtovelkakirjojen osalta Wanshun-ryhmä väitti, että

(395)

Komissio toteaa, että Wanshun ei toimittanut riittävästi näyttöä, joka tukisi väitettä, jonka mukaan suurin osa Shantou Wanshunin vaihtovelkakirjoihin sijoittavista oli Shenzhenin osakemarkkinoilla toimivia yksityishenkilöitä. Väitteen lähdettä ei voitu todentaa, tausta-asiakirjassa ei annettu selkeää määritelmää sille, mitä pidetään yksityisinä ja mitä valtion omistamina sijoittajina, eikä se sisältänyt sijoittajien yksittäisiä nimiä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(396)

Komissio hyväksyi Wanshunin väitteen, joka koski kuponkimaksujen vähentämistä viitekorkomaksuista, ja vähensi viitekorkomaksuista tutkimusajanjaksoa koskevan kuponkimaksun.

(397)

Wanshun-ryhmä väitti lisäksi, että komissio teki virheen katsoessaan pääomanlisäyksen (joidenkin Shantou Wanshunin joukkolainojen muuntaminen osakkeiksi) tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaksi, koska

(398)

Komissio oli eri mieltä heinäkuussa 2018 vahvistettua alkuperäistä muuntohintaa koskevista huomautuksista. Se totesi, että jos tietyn osakkeen pörssihinta muuntohetkellä on olennaisesti alhaisempi kuin sen markkinahinta, järkevä sijoittaja pidättyisi muuntamasta joukkolainoja osakkeiksi ja sen sijaan säilyttäisi ne. Järkevä sijoittaja yrittäisi siten minimoida epäsuotuisan hintakehityksen riskin.

(399)

Komissio oli eri mieltä myös virheellistä muuntohintaa koskevasta huomautuksesta. Komissiolle toimitetuista tiedoista kävi ilmi, että Wanshun-ryhmän väittämä hinnanmuutos tapahtui todellisuudessa vasta osakkeiden muuntamisen jälkeen. Sen vuoksi komissio oli edelleen sitä mieltä, että se on käyttänyt oikeaa muuntohintaa laskiessaan etua.

(400)

Yksi otokseen valittu yritys sai etuutta etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta joukkolainojen muodossa.

—

Arvopaperilaki;

—

Yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevat hallinnolliset toimenpiteet, Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen määräys nro 113, 15. tammikuuta 2015;

—

Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevat valtioneuvoston säännöt, 18. tammikuuta 2011.

—

Kiinan keskuspankin toimenpiteet rahoitusalan ulkopuolisten yritysten velkarahoitusinstrumenttien hallinnosta pankkien välisillä joukkolainamarkkinoilla, Kiinan keskuspankin määräys [2008] nro 12, 9. huhtikuuta 2008.

(401)

Sääntelykehyksen mukaisesti joukkolainoja ei voida laskea liikkeeseen eikä niillä voida käydä kauppaa vapaasti Kiinassa. Jokaisen joukkolainan liikkeeseenlasku edellyttää valtion viranomaisten, kuten Kiinan keskuspankin, NDRC:n tai CSRC:n, hyväksyntää joukkolainan ja liikkeeseenlaskijan tyypistä riippuen. Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien valtioneuvoston sääntöjen mukaan yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskulle on lisäksi vuotuiset kiintiöt.

(402)

Tutkimusajanjakson aikana sovellettavan arvopaperilain 16 §:n mukaan joukkolainojen julkisen liikkeeseenlaskun on täytettävä seuraavat edellytykset: ”tuottojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen […]” ja ”yritysjoukkolainojen julkisesta liikkeeseenlaskusta saatavat tulot voidaan käyttää vain hyväksyttyihin tarkoituksiin”. Yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien sääntöjen 12 §:ssä toistetaan, että hankittujen varojen käyttötarkoituksen on oltava valtion teollisuuspolitiikan mukainen. Kuten 364 ja 365 kappaleessa selitetään, yritysjoukkolainojen liikkeeseenlasku tällaisin edellytyksin kohdistuu kannustettavaan tuotannonalaan, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalaan, ja se vastaa rahoituslaitosten käytäntöä tukea kyseisiä teollisuudenaloja.

(403)

Arvopaperilain 16 §:n 5 momentin mukaan ”yritysjoukkolainojen kuponkikorko ei saa ylittää valtioneuvoston vahvistamaa kuponkikorkoa”. Lisäksi yritysjoukkolainojen hallintoa koskevien sääntöjen 18 §:ssä säädetään asiasta tarkemmin ja todetaan, että ”yritysjoukkolainoista tarjottu korko saa olla enintään 40 prosenttia korosta, jonka pankit maksavat yksityishenkilöille määräaikaistalletuksista, joilla on sama maturiteetti”.

(404)

Lisäksi yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskua ja kauppaa koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 18 §:ssä säädetään, että ainoastaan tietyt joukkolainat, jotka täyttävät tiukat laatukriteerit (esimerkiksi AAA-luottoluokitus), voidaan laskea julkisesti liikkeeseen julkisille sijoittajille tai laskea julkisesti liikkeeseen kokeneille sijoittajille liikkeeseenlaskijan harkinnan mukaan. Yritysjoukkolainat, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, voidaan laskea julkisesti liikkeeseen ainoastaan kokeneille sijoittajille. Näin ollen suurin osa yritysjoukkolainoista lasketaan liikkeeseen kokeneille sijoittajille, jotka CSRC on hyväksynyt ja jotka ovat kiinalaisia yhteisösijoittajia.

(405)

Kuten 369 ja 370 kappaleessa selitetään komissio katsoi, että on olemassa asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan suurin osa otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemiin vaihtovelkakirjoihin sijoittaneista tahoista on rahoituslaitoksia, joilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota luottotukea jatkojalostusfolion tuottajille. Sama perustelu ja päätelmä pätevät myös yritysjoukkolainoihin, koska liikkeeseenlaskun edellytykset ovat hyvin samankaltaiset, erityisesti vaatimus kansallisten lakien, asetusten ja politiikkojen sekä valtion teollisuuspolitiikan noudattamisesta.

(406)

Kuten 403 kappaleessa kuvataan, arvopaperilain 16 §:ssä ja yritysjoukkolainojen hallinnointia koskevien asetusten 12 §:ssä edellytetään, että yritysjoukkolainojen julkinen tarjoaminen on valtion teollisuuspolitiikan mukaista. Tämä vaikuttaa siten, että yritysjoukkolainoja voidaan laskea liikkeeseen ainoastaan tarkoituksiin, jotka ovat Kiinan viranomaisten kannustamia tuotannonaloja koskevan suunnittelun tavoitteiden mukaisia (ks. 357 ja 359 kappale). Kuten 368 kappaleesta käy ilmi, yhteisösijoittajien, jotka ovat suurelta osin liikepankkeja ja poliittisin perustein toimivia pankkeja, on noudatettava päätöksessä nro 40 vahvistettuja poliittisia suuntaviivoja, jossa – luettuna yhdessä teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon kanssa – säädetään tiettyjen kannustettavien teollisuudenalojen, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalan, erityisestä kohtelusta. Yhden otokseen valitun ryhmän suotuisa kohtelu johti päätökseen sijoittaa yritysjoukkolainoihin, joiden korko ei ole markkinaperusteisten kriteerien mukainen.

(407)

Näille rahoituslaitoksille on ominaista valtion vahva läsnäolo (ks. 3.4.1 jakso), ja Kiinan viranomaisilla on mahdollisuus harjoittaa merkittävää vaikutusvaltaa niihin nähden. Yleistä oikeudellista kehystä, jossa nämä rahoituslaitokset toimivat, sovelletaan myös yritysjoukkolainoihin.

(408)

Komissio päätteli 3.4.1 jaksossa, että valtion omistamat rahoituslaitokset ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa, luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa, tarkoitettuja julkisia elimiä ja että niiden katsotaan joka tapauksessa olevan Kiinan viranomaisten valtuuttamia tai määräämiä suorittamaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvia tehtäviä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio päätteli 3.4.1.7 jaksossa, että myös yksityiset rahoituslaitokset ovat viranomaisten valtuuttamia ja määräämiä.

(409)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisesti liikkeeseen laskettuja yritysjoukkolainoja. Se tarkasteli sen vuoksi yleistä oikeudellista ympäristöä (ks. 402–405 kappale) yhdessä tutkimuksen konkreettisten havaintojen kanssa.

(410)

Komissio totesi, että liikkeeseen laskettujen yritysjoukkolainojen korko oli alle tason, jota olisi pitänyt odottaa yritysten rahoitus- ja luottoriskitilanteen vuoksi, myös alle Kiinan keskuspankin tarjoaman tai NIFC:n julkaiseman riskittömän viitekoron (ks. 419 kappale).

(411)

Käytännössä yritysjoukkolainojen korkoihin vaikuttaa luottoluokitus, kuten lainojen korkoihin. Komissio päätteli 215 kappaleessa, että paikalliset luottoluokitusmarkkinat ovat kuitenkin vääristyneet ja luottoluokitukset ovat epäluotettavia.

(412)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että kiinalaiset rahoituslaitokset noudattivat päätöksessä nro 40 vahvistettuja poliittisia suuntaviivoja tarjoamalla etuuskohtelun mukaista rahoitusta kannustettavaan tuotannonalaan kuuluville yrityksille ja toimivat näin ollen joko perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuina julkisina eliminä tai eliminä, joita viranomaiset valtuuttavat tai määräävät perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(413)

Rahoituslaitokset tarjosivat etua otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle järjestämällä sellaisten yritysjoukkolainojen liikkeeseenlaskun, joiden korko on alle liikkeeseenlaskijan todellista riskiprofiilia vastaavan markkinakoron, ja suostumalla sijoittamaan tällaisiin yritysjoukkolainoihin.

(414)

Kuten 380 kappaleessa kuvataan, komissio katsoi, että etuuskohtelun mukainen rahoitus joukkolainojen kautta on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska joukkolainoja ei voida laskea liikkeeseen ilman valtion viranomaisten hyväksyntää ja arvopaperilaissa todetaan, että joukkolainojen liikkeeseenlaskussa on noudatettava valtion teollisuuspolitiikkaa. Kuten 104 kappaleessa jo mainittiin, jatkojalostusfolion tuotannonalaa pidetään kannustettavana tuotannonalana teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjaavassa luettelossa.

(415)

Koska joukkolainat ovat käytännössä erään tyyppinen velkainstrumentti, kuten lainat, ja koska lainojen laskentamenetelmä jo perustuu joukkolainakoriin, komissio päätti noudattaa 3.4.2.3 jaksossa kuvattua lainojen laskentamenetelmää. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen AA- ja BB-luokiteltujen saman pituisten yritysjoukkolainojen suhteellista erotusta sovelletaan Kiinan keskuspankin julkaisemiin lainaviitekorkoihin, tai 20 päivän elokuuta 2019 jälkeen NIFC:n julkaisemaan lainan primekorkoon, ja näin määritetään markkinapohjainen joukkolainojen korko, jota sitten verrataan yrityksen tosiasiallisesti maksamaan korkoon etuuden määrittämiseksi.

(416)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Wanshun-ryhmä ja Nanshan-ryhmä väittivät, että komissio oletti virheellisesti, että kaikki joukkolainojen haltijat ovat rahoituslaitoksia, jotka toimivat julkisina eliminä. Koska komission mainitsemassa Bloombergin raportissa todettiin, että valtion omistamien pankkien osuus sijoittajista on 57 prosenttia ja poliittisin perustein toimivien pankkien osuus yritysjoukkolainojen haltijoista Kiinassa on 3 prosenttia, ainoastaan 60 prosenttia (57 prosenttia + 3 prosenttia) yhteisösijoittajien joukkolainoista on tasoitustoimenpiteiden alaisia.

(417)

Komissio huomautti, että on olemassa asiaa tukevaa näyttöä, jonka mukaan suurin osa otokseen valittujen yritysten liikkeeseen laskemiin joukkolainoihin sijoittaneista on rahoituslaitoksia, joilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota luottotukea jatkojalostusfolion tuottajille. Lisäksi komissio haluaa korostaa, että Bloombergin raportissa todetaan myös, että 27 prosenttia joukkolainoista on ”rahastotuotteita”, ja rahastot ovat pääasiassa samojen rahoituslaitosten hallinnoimia. Kun otetaan huomioon ”muiden” rahoituslaitosten edustama 3 prosenttia, rahoituslaitosten kokonaisosuus joukkolainojen sijoituksista on itse asiassa 90 prosenttia. Kun otetaan huomioon yhteisösijoittajien, mukaan lukien rahoituslaitokset, suuri osuus, komissio katsoi, että ne ovat määrittäneet kyseessä olevien yritysjoukkolainojen ominaisuudet, erityisesti alhaisen kuponkikoron, ja että muut sijoittajat, kuten yksityiset sijoittajat, ovat vain noudattaneet tällaisia ehtoja. Lopuksi komissio katsoi, että Kiinan yritysjoukkolainoja ja vaihtovelkakirjalainoja koskeva rahoitusvalvontajärjestelmä on vain yksi tekijä, joka yhdessä 3.4.1 jaksossa kuvatun rahoituslaitosten myöntämää rahoitusta koskevan sääntelykehyksen ja rahoituslaitosten konkreettisen käyttäytymisen kanssa viittaa Kiinan viranomaisten puuttumiseen asiaan. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(418)

Lopuksi Nanshan-ryhmä väitti, että komissio ei vähentänyt laskelmistaan Nanshan Group Co., Ltd:n suorittamia kuponkimaksuja. Komissio ei hyväksynyt tätä seikkaa, koska yrityksen toimittamissa taulukoissa ei toimitettu kuponkimaksuja koskevia tietoja ennen etätarkastusta eikä sen aikana. Komissio muistuttaa myös, että nämä tiedot ovat osa puuttuvia tietoja, joihin sovellettiin 28 artiklaa. Tutkimuksen tässä vaiheessa on joka tapauksessa mahdotonta tarkistaa lisätietoja, jotka on toimitettu päätelmiä koskevien huomautusten liitteenä.

(419)

Komissio vahvisti, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat etua etuuskohtelun mukaisesta rahoituksesta luottolimiittien, pankkivekseleiden sekä vaihtovelkakirjojen ja yritysjoukkolainojen muodossa. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etuus ja tuen erityisyys, komissio piti näitä etuuskohtelun mukaisen rahoituksen tyyppejä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena.

(420)

Otokseen valituille yritysryhmille edellä kuvatun etuuskohtelun mukaisen rahoituksen osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: Muut rahoitusmuodot

(421)

Komissio totesi, että Sinosure tarjosi vientiluottovakuutuksia otokseen valituille yritysryhmille. Sinosure ilmoittaa verkkosivustollaan edistävänsä Kiinan tavaravientiä, erityisesti huipputeknologian tuotteiden vientiä. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n toteuttaman tutkimuksen mukaan Kiinan huipputeknologiateollisuus, jonka osa jatkojalostusfolion tuotannonala on, sai kaikista Sinosuren antamista vientiluottovakuutuksista 21 prosenttia (88). Lisäksi Sinosure on omaksunut aktiivisen roolin Made in China 2025 -aloitteen toteuttamisessa ohjaamalla yrityksiä käyttämään kansallisia luottoresursseja, toteuttamaan tieteellisiä ja teknisiä innovaatioita ja uudistamaan teknologiaa sekä auttamalla ulkomaille suuntautuneita yrityksiä parantamaan kilpailukykyään globaaleilla markkinoilla (89).

—

Kauppaministeriön ja Sinosuren yhdessä antama ilmoitus kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanosta tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta (Shang Ji Fa [2004] nro 368);

—

Nk. 840-suunnitelma, joka sisältyy 27 päivänä toukokuuta 2009 annettuun valtioneuvoston ilmoitukseen;

—

Valtioneuvoston antama ilmoitus strategisen päätöksen kohteena olevien uusien tuotannonalojen vauhdittamisen edistämisestä ja kehittämisestä (Guo Fa [2010] No. 32, 18. lokakuuta 2010) ja sen täytäntöönpano-ohjeet (Guo Fa [2011] No. 310, 21. lokakuuta 2011);

—

Ilmoitus Kiinan tiede- ja teknologiaosaston vuoden 2006 huipputeknologian tuotteiden vientiluettelon nro 16 julkaisemisesta (China’s High-tech Products Export Catalogue) (2006).

(422)

Kolmella otokseen valitulla yritysryhmällä oli vientiluottovakuutussopimus Sinosuren kanssa tutkimusajanjaksolla.

(423)

Sinosure ei toimittanut pyydettyjä asiakirjoja, jotka koskivat sen ohjaus- ja hallintojärjestelmää, kuten vuosikertomusta tai yhtiöjärjestystä, kuten 122 kappaleessa todetaan.

(424)

Sinosure ei myöskään toimittanut tarkempia lisätietoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle tarjotusta vientiluottovakuutuksesta, vakuutusmaksujen suuruudesta eikä vientiluottovakuutuksiin liittyvän liiketoimintansa kannattavuudesta.

(425)

Sen vuoksi komission oli täydennettävä toimitettuja tietoja käytettävissä olevilla tiedoilla.

(426)

Aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa saatujen tietojen (90) ja Sinosuren verkkosivuston (91) mukaan Sinosure on poliittisin perustein toimiva vakuutusyritys, jonka valtio on perustanut ja jota se tukee, ja sen tarkoituksena on tukea Kiinan ulkomaankaupan kehittämistä ja yhteistyötä. Yritys on 100-prosenttisesti valtion omistuksessa. Sillä on johtokunta ja hallintoneuvosto. Kiinan viranomaisilla on valtuudet nimittää ja erottaa yrityksen ylin johto. Näiden tietojen perusteella komissio päätteli, että on olemassa virallisia aihetodisteita valtion harjoittamasta määräysvallasta Sinosureen nähden.

(427)

Komissio hankki lisätietoja siitä, harjoittivatko Kiinan viranomaiset merkittävää määräysvaltaa Sinosuressa jatkojalostusfolion tuotannonalan osalta.

(428)

Kiinan huipputeknologian tuotteiden vientiluettelon nro 16 vuoden 2006 painoksen julkaisemisesta annetun ilmoituksen mukaan ”vientiluettelon vuoden 2006 painokseen sisältyvät tuotteet voivat hyötyä valtion myöntämästä etuuskohtelusta korkean teknologian tuotteiden vientiä varten”. Huipputeknologian tuotteiden vientiluettelossa mainitaan erityisesti alumiinifolio (92).

(429)

Lisäksi kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanoa tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta koskevan ilmoituksen (93) mukaan Sinosuren olisi lisättävä tukeaan keskeisille tuotannonaloille ja tuotteille vahvistamalla yleistä tukea uuden ja huipputeknologian tuotteiden viennille, mukaan lukien uudet materiaalit. Sen olisi keskityttävä liiketoiminnassaan Kiinan uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelossa lueteltuihin uuden ja huipputeknologian alan tuotannonaloihin, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalaan, ja tarjottava kattavaa tukea siltä osin kuin on kyse vakuutusten merkintään liittyvistä menettelyistä, limiittien hyväksynnästä, hakemusten käsittelynopeudesta ja hinnan joustavuudesta. Hinnan joustavuuteen liittyen sen olisi annettava tuotteille enimmäismääräinen alennus vakuutusmaksusta luottovakuutusyrityksen tarjoaman vaihtelun rajoissa. Jatkojalostusfolion tuotannonala sisältyy yleisempään luokkaan ”uudet materiaalit”, kuten 89 ja 98 kappaleessa mainitaan. Lisäksi Sinosuren vuosikertomuksessa 2019 todetaan, että Sinosure on ”tukenut keskeisten teollisuudenalojen vakaata kehitystä” ja ”nopeuttanut strategisten kehittyvien teollisuudenalojen kasvua” (94).

(430)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien Sinosuren johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät tällaista sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa Sinosuressa.

(431)

Komissio hankki konkreettista näyttöä merkityksellisestä määräysvallasta tutkimalla tosiasiallisia vakuutussopimuksia. Mitään erityisiä esimerkkejä jatkojalostusfolion tuotannonalasta tai otokseen valituista yrityksistä ei kuitenkaan esitetty.

(432)

Konkreettisen näytön puutteessa komissio tarkasteli Sinosuren käyttäytymistä vakuutusten tarjoajana otokseen valituille yrityksille. Käyttäytyminen oli ristiriidassa Sinosuren virallisen näkemyksen kanssa, sillä Sinosure ei toiminut markkinaperiaatteiden mukaisesti.

(433)

Verrattuaan maksettuja kokonaiskorvauksia ja vakuutettuja kokonaismääriä Sinosuren vuotta 2019 koskevasta vuosikertomuksesta (95) saatujen tietojen perusteella komissio päätteli, että Sinosuren olisi veloitettava keskimäärin 0,33 prosenttia vakuutetusta määrästä vakuutusmaksuna kattaakseen korvausten kustannukset (edes ottamatta huomioon yleiskustannuksia). Käytännössä otokseen valittujen yritysten maksamat vakuutusmaksut olivat kuitenkin pienemmät kuin vähimmäismaksu, joka olisi tarvittu operatiivisten kustannusten kattamiseksi.

(434)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat, että Sinosure ei ole julkinen elin ja että se noudattaa liiketoiminnassaan markkinaperiaatteita. Arvioidessaan mahdollisuutta myöntää vientiluottovakuutuksia Sinosure ottaa kattavasti huomioon sellaiset tekijät kuin kansalliset, toimialan ja tuojan luottoriskit. Kiinan viranomaiset huomauttivat myös, että komission olisi pitänyt käyttää maan sisäistä vertailuarvoa.

(435)

Koska Kiinan viranomaiset eivät esittäneet mitään uutta näyttöä Sinosuren tehtävästä julkisena elimenä, komissio piti voimassa asiaa koskevat päätelmänsä. Koska Sinosurella oli tutkimusajanjakson aikana määräävä markkina-asema, komissio ei myöskään pystynyt määrittelemään markkinaperusteista kotimaista vakuutusmaksua, kuten 3.6.4.3 jaksossa todetaan. Tämän vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(436)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Sinosure panee täytäntöön edellä esitettyä lainsäädäntökehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä jatkojalostusfolion sektorilla. Sinosure toimi julkisena elimenä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan kanssa, tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti. Lisäksi otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille koitui etuutta, koska vakuutus tarjottiin alle vähimmäismaksun, jonka Sinosure tarvitsisi operatiivisten kustannusten kattamiseksi.

(437)

Komissio vahvisti myös, että vientivakuutusohjelman nojalla tarjotut tuet ovat erityisiä, koska niitä ei voi saada ilman vientiä, joten ne ovat vientituloksesta riippuvaisia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(438)

Koska Sinosurella oli tutkimusajanjakson aikana määräävä markkina-asema, komissio ei pystynyt määrittelemään markkinaperusteista kotimaista vakuutusmaksua. Aiempien tukien vastaisten tutkimusten mukaisesti komissio käytti tämän vuoksi asianmukaisinta ulkoista vertailuarvoa, josta oli helposti saatavilla tietoja, eli Yhdysvaltojen Export-Import Bank -pankin vakuutusmaksuja, joita se sovelsi muihin kuin rahoituslaitoksiin OECD-maihin suuntautuvassa viennissä.

(439)

Komissio katsoi, että tuensaajille koitunut etu on niiden vakuutusmaksuina tosiasiallisesti maksaman määrän ja sen määrän välinen erotus, joka niiden olisi pitänyt maksaa sovellettaessa 438 kappaleessa mainittua ulkoista viitemaksua.

(440)

Vientiluottovakuutuksen osalta Wanshun-ryhmä väitti, että komission olisi pitänyt tutkia, olivatko veloitetut vakuutusmaksut riittäviä kattamaan vakuutuksenantajan toimintakustannukset ja tappiot. Osapuoli toimitti tietoja, joiden mukaan Sinosuren kyseisinä vuosina keräämät vuotuiset vakuutusmaksut olivat riittävät kattamaan sen pitkän aikavälin toimintakustannukset ja tappiot.

(441)

Wanshun väitti myös, että komission ei pitäisi ottaa huomioon vakuutettua määrää ja maksettuja korvauksia asianmukaisen kiinteän vakuutusmaksun laskemiseksi, vaan sen olisi pitänyt ottaa huomioon myös saatavien takaisinperintä. Lisäksi osapuoli pyysi komissiota julkistamaan tarkan laskelmansa. Se korosti myös, että kaikki yritykset eivät maksaneet vakuutusmaksuja kiinteämääräisinä.

(442)

Lisäksi se väitti, että jos komissio pitää voimassa päätöksensä pitää Sinosuren myöntämää vientiluottovakuutusta tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana tukena, sen olisi tarkistettava kohtuuttoman korkeaa vakuutusmaksua. Komissio ei toimittanut mitään analyysejä tai selityksiä valitun vertailuarvon kohtuullisuudesta, ja siksi se pyysi komissiota ainakin selittämään, millä perusteella se piti Yhdysvaltojen EXIM-hintoja asianmukaisempina.

(443)

Komissio ei ole samaa mieltä Wanshunin vientiluottovakuutuksia koskevista väitteistä. Sinosure ei myöskään toiminut yhteistyössä tutkimuksessa eikä toimittanut tarkempia tietoja jatkojalostusfolion tuotannonalalle tarjotusta vientiluottovakuutuksesta, vakuutusmaksujen suuruudesta eikä vientiluottovakuutuksiin liittyvän liiketoimintansa kannattavuudesta. Sen vuoksi ei ollut mahdollista verrata Sinosuren perimiä vakuutusmaksuja vakuutuksenantajan toimintakustannuksiin ja tappioihin tietyn tuotannonalan tasolla, puhumattakaan vientiä harjoittavien tuottajien tasolla. Sen vuoksi toimialojen ja yritysten välisiä ristikkäistukia ei voitu arvioida. Koska Sinosure ei toiminut yhteistyössä, ei myöskään ollut mahdollista verrata saatavia ja saatavien takaisinperintää Wanshunin ehdotuksen mukaisesti. Wanshun ei myöskään toimittanut mitään näyttöä tai esittänyt perusteltuja tukeakseen väitettään, jonka mukaan ulkoinen vertailuarvo eli Yhdysvaltojen Export-Import Bankin OECD-maihin suuntautuvassa viennissä muihin kuin rahoituslaitoksiin soveltamat vakuutusmaksut (ks. 438 kappale) olisi kohtuuton tai ilmeisen virheellinen. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(444)

Otokseen valituille yritysryhmille edellä kuvatun järjestelmän osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukainen rahoitus: vientiluottovakuutukset

(445)

Komissio havaitsi, että otokseen valitut yritysryhmät hyötyivät erilaisista avustusohjelmista, kuten teknologiaan, innovointiin ja kehitykseen sekä varoihin liittyvistä avustuksista, lainojen korkoalennuksista ja vientiä tukevista avustuksista. Teknologiaan, innovointiin ja kehitykseen liittyvät avustukset muodostivat merkittävän osan otokseen valittujen yritysryhmien ilmoittamista avustuksista. Sen vuoksi komissio ryhmitteli avustukset kahteen luokkaan: i) avustuksiin, jotka liittyvät teknologiaan, innovointiin ja kehitykseen, ja ii) muihin avustuksiin.

(446)

Kaikki otokseen valitut ryhmät saivat tutkimusajanjakson aikana avustuksia, jotka liittyivät tutkimukseen ja kehittämiseen sekä teollistamiseen, teknologian uudistamiseen ja innovointiin.

—

Teknologista innovointia koskeva 13. viisivuotissuunnitelma;

—

Yritysten teknologian uudistamisen edistämistä koskevat ohjaavat lausunnot, valtioneuvosto, Guo Fa (2012) 44;

—

Teollisuuden elvyttämistä ja teknologian uudistamista koskeva työsuunnitelma, NDRC, MIIT, 2015;

—

Teollisuuden tukirahastot ja tutkimuksen, kehittämisen ja teollistamisen erityisrahastot, Dong Ban Fa (2018) nro 62;

—

Kansallisen huipputeknologian tutkimus- ja kehitysohjelman (863) hallinnointia koskevat toimenpiteet;

—

Ilmoitus maakunnallisen teollisuuden ja tietoteollisuuden muutoksen ja päivittämisen erityisrahastojen ensimmäisistä indikaattoreista 2019;

—

Ilmoitukset erityisrahastojen varojen jakamisesta tekniseen uudistamiseen, teollisuuden elvyttämiseen, tekniseen muutokseen ja teollisuuden kehittämiseen.

(447)

Komissio havaitsi, että avustukset liittyivät sekä tuotantoprosessin tekniseen uudistamiseen, kunnostamiseen tai muuttamiseen että huipputeknologian, ”kehittyneen” teknologian ja uuden teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen.

(448)

Yritysten teknologian uudistamisen edistämistä koskevien ohjaavien lausuntojen mukaan keskus- ja paikallishallintoa kehotetaan lisäämään edelleen rahoitustuen määrää ja investointeja ja keskittymään teollisuuden muuttamiseen ja nykyaikaistamiseen keskeisillä aloilla ja teknologian uudistamisen kriittisiin ongelmiin. Lisäksi viranomaisten olisi innovoitava ja parannettava jatkuvasti rahastonhoitomenetelmiä, jaettava joustavasti monentyyppistä tukea ja tehostettava verovarojen käyttöä.

(449)

Teollisuuden elvyttämistä ja teknologian uudistamista koskevalla työsuunnitelmalla pannaan käytännössä täytäntöön edellä mainitut ohjaavat lausunnot perustamalla erityisrahastoja teknologian edistämistä ja uudistamista koskevia hankkeita varten. Näihin rahastoihin sisältyy sijoitustukia ja alennuksia lainoista. Rahastojen käytössä on noudatettava kansallista makrotalouspolitiikkaa, teollisuuspolitiikkaa ja aluekehityspolitiikkaa.

(450)

Avustusohjelmat, joista otokseen valitut yritysryhmät saivat etua, ovat rakenteeltaan suurelta osin samanlaisia. Tarkoituksesta riippuen vahvistetaan kriteerit, joita yritykset voivat soveltaa, ja jos kriteerit täyttyvät, rahoitustuki myönnetään.

(451)

Esimerkiksi osa otokseen valituille yrityksille myönnetyistä avustuksista perustuu kansalliseen huipputeknologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan, mikä kuvaa valtion suunnittelun toimintaa Kiinassa (ks. 88 kappale). Ohjelman 2 §:ssä todetaan, että kansallinen huipputeknologian tutkimus- ja kehitysohjelma (863) on tiede- ja teknologiaohjelma, jolla on selkeät kansalliset tavoitteet, joita tuetaan valtion varoista. Saman asiakirjan 29 §;ssä vahvistetaan menettelyt tukikelpoisten hankkeiden hyväksymiseksi. Menettelyt vastaavat edellä kuvattua mekanismia: hakemuksen jättämisen, hyväksymisen ja arvioinnin jälkeen asiantuntijaryhmä tekee hanke-ehdotukset ja hankkeen rahoitussuunnitelman ja lopuksi yhteinen virasto hyväksyy ja allekirjoittaa avustuksen.

(452)

Teknologiaan, innovointiin ja kehitykseen liittyvät avustukset, mukaan lukien edellä kuvatut tutkimus- ja kehityshankkeisiin myönnettävät avustukset, ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia eli varojen siirtoa Kiinan viranomaisilta tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille avustuksina. Kuten 445 kappaleessa mainitaan, nämä varat kirjataan valtiontuiksi otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tileille.

(453)

Tuet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska ainoastaan keskeisillä aloilla tai teknologia-aloilla toimivat yritykset, jotka mainitaan säännöllisesti julkaistavissa suuntaviivoissa, hallinnollisissa toimenpiteissä ja luetteloissa, ovat tukikelpoisia, ja jatkojalostusfolion tuotannonala kuuluu tukikelpoisiin sektoreihin. Yritysten ilmoittamat ja komission ristiintarkastamat avustukset ovat joka tapauksessa yrityskohtaisia.

(454)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei osoittanut, että kyseiset tutkimus- ja kehitysavustukset olisivat 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla erityisiä, koska tutkimus- ja kehitysavustusten myöntäminen on yleistä kaikkialla maailmassa eikä rajoitu tiettyihin yrityksiin.

(455)

Komissio on jo osoittanut avustusten erityisyyden, sillä vain suuntaviivoissa, hallinnollisissa toimenpiteissä ja luetteloissa luetelluilla keskeisillä aloilla tai teknologian aloilla toimivat yritykset voivat saada niitä. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat esittivät avustuksiin liittyviä asiakirjoja, kuten oikeudellisia asiakirjoja ja avustuksen myöntämiseen liittyviä ilmoituksia, jotka osoittivat, että avustukset on tarjottu yrityksille, jotka toimivat tietyillä tuotannonaloilla tai sektoreilla ja/tai osallistuvat tiettyihin teollisiin hankkeisiin, joita valtio kannustaa. Sen vuoksi komissio toisti päätelmänsä, jonka mukaan nämä avustukset ovat ainoastaan tiettyjen yritysten ja/tai toimialojen selkeästi määriteltyjen alaryhmien saatavilla. Lisäksi komissio totesi, että näiden avustusten tukikelpoisuusehdot eivät olleet selkeitä ja objektiivisia eikä niitä sovellettu automaattisesti; näin ollen ne eivät täyttäneet perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia.

(456)

Määrittääkseen edun tutkimusajanjakson aikana komissio tarkasteli tutkimusajanjakson aikana saatuja avustuksia sekä ennen tutkimusajanjaksoa saatuja avustuksia, joiden poistoaika jatkui tutkimusajanjakson aikana. Sellaisten avustusten osalta, joista ei ole tehty poistoja, edun katsottiin olevan tutkimusajanjakson aikana saatu määrä. Hankkeisiin ja varoihin liittyvien avustusten osalta edun katsottiin olevan se osuus avustuksen kokonaismäärästä, joka vähennettiin tutkimusajanjakson aikana.

(457)

Komissio harkitsi, pitäisikö laskelmissa soveltaa ylimääräistä vuotuista markkinakorkoa tuen määrän laskemista koskevien komission suuntaviivojen F kohdan a alakohdan mukaisesti (96). Tällaiseen lähestymistapaan olisi kuitenkin sisältynyt erilaisia monimutkaisia hypoteettisia tekijöitä, joista ei ollut saatavilla tarkkaa tietoa. Sen vuoksi komissio katsoi tarkoituksenmukaisemmaksi jakaa määrät tutkimusajanjaksolle tutkimus- ja kehityshankkeiden ja varojen poisto-osuuksien mukaisesti kuten aiemmissakin tutkimuksissa (97).

(458)

Komissio havaitsi, että otokseen valitut kolme yritysryhmää saivat myös muita avustuksia, kuten varoihin liittyviä avustuksia, lainojen korkoalennuksia, vientiä tukevia avustuksia ja muita kertaluonteisia tai toistuvia avustuksia eri hallintotasoilta.

(459)

Yrityksille antoivat avustuksia keskus-, provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai aluetason viranomaiset, ja vaikuttaa siltä, että kaikki avustukset on suunnattu erityisesti otokseen valituille yrityksille tai ne ovat erityisiä sijainnin tai tuotannonalan perusteella. Kaikki otokseen valitut yritykset eivät ilmoittaneet tietoja oikeusperustasta, jonka nojalla avustukset myönnettiin. Komissio sai kuitenkin joiltakin yrityksiltä jäljennöksen valtion viranomaisen antamista asiakirjoista, jäljempänä ’ilmoitus’.

(460)

Esimerkkejä tällaisista muista avustuksista ovat varoihin liittyvät avustukset, patenttirahastot, tiede- ja teknologiarahastot ja -tuet, liiketoiminnan kehittämisrahastot, vienninedistämisrahastot, avustukset teollisuuden laadun ja tehokkuuden parantamiseen, kunnalliset kaupan tukirahastot, ulkomaiset talous- ja kauppakehitysrahastot sekä tuotannon turvallisuustuet.

(461)

Kun otetaan huomioon komission otokseen valittujen yritysten kirjanpidosta havaitsemien avustusten suuri määrä, tässä asetuksessa esitetään vain tiivistelmä keskeisistä havainnoista. Alun perin näyttöä lukuisten avustusten olemassaolosta ja siitä, että Kiinan viranomaiset eri tasoilla olivat myöntäneet niitä, toimittivat otokseen valitut kolme yritystä. Tarkemmat havaintoja näistä avustuksista toimitettiin yrityksille yrityskohtaisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä.

(462)

Mainitut muut avustukset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten otokseen valituille yritysryhmille avustuksina siirtämien varojen muodossa, ja niistä koitui etua.

(463)

Otokseen valitut yritysryhmät toimittivat tietoja avustusten määrästä ja kunkin avustuksen myöntäneestä ja maksaneesta viranomaisesta. Asianomaiset yritykset myös useimmiten kirjasivat tämän tulon kohtaan ”tukitulot” kirjanpidossaan, jonka riippumattomat tilintarkastajat tarkastivat. Komissio on pitänyt näitä avustuksia koskevia tietoja positiivisena näyttönä tuesta, josta on koitunut etua.

(464)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ole esittänyt riittävän yksityiskohtaisia tietoja avustuksista, joihin se viittaa, koska se ei viitannut erityisiin avustuksiin tai oikeudellisiin lähteisiin. Kuten 459 ja 461 kappaleessa mainitaan, tässä jaksossa tarkoitetut avustukset koostuivat lukuisista pienistä määristä, joita myönnettiin hallinnon eri tasoilla ja joista otokseen valitut yritykset eivät monissa tapauksissa toimittaneet todentavaa aineistoa lukuun ottamatta joitakin korkean tason nimeämistä. Näin ollen komissio ei pysty tarjoamaan täsmällistä oikeusperustaa Kiinan viranomaisille. Tarkempia havaintoja näistä avustuksista toimitettiin yrityksille niiden yrityskohtaisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä (ks. 461 kappale).

(465)

Avustukset ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että niitä myönnettiin vain tietyille yrityksille, tietyille tuotannonaloille, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalalle, tai tiettyihin hankkeisiin tietyillä alueilla. Jotkin niistä ovat lisäksi vientituloksesta riippuvaisia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(466)

Avustukset eivät myöskään täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten avustuskelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset valitaan, eivät ole avoimia ja objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti.

(467)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Nanshan-ryhmä väitti avustusten osalta, että

(468)

Komissio totesi, että 467 kappaleessa tarkoitetut poistokelvottomat tuet liittyvät käyttöomaisuuteen. Näin ollen komissio on kohdistanut edun samalle ajanjaksolle, jonka aikana käyttöomaisuudesta tehdään poistoja. Sen vuoksi huomautus hylätään.

(469)

Nanshan-ryhmän huomautusten perusteella komissio tarkasteli laskelmissa käytettyjä poistoaikoja. Niissä tapauksissa, joissa oli käytetty virheellistä ajanjaksoa, laskelmaa oikaistiin.

(470)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Wanshun-ryhmä väitti, että komissio oli tehnyt virheen laskiessaan yhdelle ryhmään kuuluvalle yritykselle myönnetystä yhdestä avustuksesta koituvan edun. Tarkemmin sanottuna se väitti, että yksi hankkeista, joille tukea myönnettiin, käynnistyi vasta vuoden 2019 kolmannelta neljännekseltä, minkä vuoksi oli väärin kohdentaa viidestoistaosa arvosta (15 vuoden poistoajan mukaisesti) tutkimusajanjaksolle.

(471)

Komissio toteaa, että vakiintuneen käytännön mukaan tutkimusajanjaksoon liittyvät avustukset jaetaan käyttäen laskentaperusteena kalenterivuosien lukumäärää. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(472)

Komissio laski edun 457 kappaleessa kuvatun menetelmän mukaisesti.

(473)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kaikista avustuksista saaman tuen määrä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Avustukset

(474)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain (98) 28 § ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen (99) 93 § sekä seuraavat:

(475)

Kiinan yritystuloverolain IV luvussa on säännöksiä etuuskohtelun mukaisesta verotuksesta. Sen IV luvun johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan ”valtio tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa” . Yritystuloverolain 28 §:n mukaan ”uuden ja huipputeknologian alan yritysten, jotka tarvitsevat valtion erityistukea, tuloverokanta alennetaan 15 prosenttiin” .

(476)

Yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 §:ssä selvennetään, että

” yritystuloverolain 28 §:n 2 lausekkeessa tarkoitetuilla tärkeillä uuden ja huipputeknologian alan yrityksillä, joita valtion on tuettava, tarkoitetaan yrityksiä, jotka ovat keskeisten tekijänoikeuksien haltijoita ja täyttävät seuraavat edellytykset:

(477)

Edellä esitetyissä säännöksissä täsmennetään selvästi, että alempi yritystuloverokanta on varattu ”tärkeille uuden ja huipputeknologian alan yrityksille, joita valtion on tuettava” ja jotka ovat keskeisten tekijänoikeuksien haltijoita sekä yrityksille, jotka täyttävät tietyt edellytykset, eli esimerkiksi ”kuuluvat valtion tukemien keskeisten uuden ja huipputeknologian alojen piiriin”.

(478)

Huipputeknologian alan yritysten tunnustamista koskevien hallinnollisten toimenpiteiden 11 §:n mukaan yrityksen on täytettävä samanaikaisesti tietyt edellytykset voidakseen tulla tunnustetuksi huipputeknologian alan yritykseksi eli ”se on saanut omistusoikeuden teollis- ja tekijänoikeuksiin, joilla on keskeinen asema sen tärkeimpien tuotteiden (palvelujen) teknisessä tukemisessa riippumattoman tutkimuksen, siirron, avustusten, fuusioiden ja yritysostojen jne. kautta” ja ”teknologia, jolla on keskeinen asema sen tärkeimpien tuotteiden (palvelujen) teknisessä tukemisessa, on valtion tukemilla huipputeknologian aloilla ennalta määritetyn vaihteluvälin sisällä”.

(479)

Valtion tukemat keskeiset huipputeknologian alat luetellaan vuoden 2016 luettelossa valtion tukemista huipputeknologian aloista. Luettelossa mainitaan selvästi alumiinifolio kohdassa ”uudet materiaalit”/”metallimateriaalit” valtion tukemana korkean teknologian tuotteena.

(480)

Komissio totesi, että otokseen valittuihin vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiin kuuluvat yritykset luokiteltiin korkean teknologian yrityksiksi tutkimusajanjaksolla, ja ne hyötyivät siten yritystuloverolain mukaisesta alennetusta 15 prosentin tullista.

(481)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(482)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain yrityksiin, jotka toimivat tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten 477–479 kappaleessa kuvataan. Kuten 479 kappaleessa todetaan, jatkojalostusfolion tuotannonala on tällainen korkean teknologian prioriteettiala.

(483)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron ja alennetun verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron erotuksena.

(484)

Tässä erityisjärjestelmässä vahvistettu tukiprosentti oli Nanshan-ryhmän osalta 0,55 prosenttia, Wanshun-ryhmän osalta 0,43 prosenttia ja Daching-ryhmän osalta 0,47 prosenttia.

(485)

Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset antavat yrityksille oikeuden T&K-toimien etuuskohtelun mukaiseen verotukseen tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kun T&K-menoissa saavutetaan tietty raja.

(486)

Uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä aiheutuneisiin T&K-menoihin, jotka eivät ole aineettomia hyödykkeitä ja jotka sisältyvät kuluvan kauden voittoihin ja tappioihin, sovelletaan ylimääräistä 75 prosentin alennusta sen jälkeen, kun ne on vähennetty kokonaisuudessaan tosiasiallisen tilanteen mukaisesti. Jos edellä mainitut T&K-menot ovat aineettomia hyödykkeitä, niihin sovelletaan kuoletusta, joka on 175 prosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista. Tammikuusta 2021 alkaen T&K-menojen lisävähennys ennen veroja korotettiin 100 prosenttiin (101).

(487)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 30 §:n 1 momentti ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 95 § sekä seuraavat ilmoitukset:

(488)

Aiemmissa tutkimuksissa (102) komissio on todennut, että ”uudet teknologiat, uudet tuotteet ja uudet taidot”, jotka voivat hyötyä verovähennyksestä, ovat osa tiettyjä valtion tukemia huipputeknologian aloja. Kuten 480 kappaleessa mainitaan, valtion tukemat keskeiset huipputeknologian alat luetellaan vuoden 2016 luettelossa valtion tukemista huipputeknologian aloista.

(489)

Kuten 479 kappaleessa todetaan, yritystuloverolain IV luvussa, erityisesti sen 25 §:ssä, säädetään ”etuuskohtelun mukaisesta verotuksesta”. Yritystuloverolain 30 §:n 1 momentissa, joka on myös osa IV lukua, säädetään, että ”uusien teknologioiden, uusien tuotteiden ja uusien tekniikoiden kehittämisessä yrityksille aiheutuvat tutkimus- ja kehittämismenot” voidaan vähentää, kun lasketaan verotettavaa tuloa. Yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 95 §:ssä selvennetään, mitä yritystuloverolain 30 §:n 1 momentissa säädetyillä uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä aiheutuneilla ylimääräisillä tutkimus- ja kehittämismenoilla tarkoitetaan.

(490)

Tutkimus- ja kehitysmenojen ennen veroja tapahtuvan vähentämisen osuuden lisäämisestä annetun yleiskirjeen (Cai Shui [2018] nro. 99) mukaan ”yrityksille tosiasiallisesti T&K-toiminnasta aiheutuneista tutkimus- ja kehitysmenoista (T&K-menoista) voidaan vähentää ennen veroja ylimääräiset 75 prosenttia tosiasiallisesta menojen määrästä muiden vähennysten lisäksi 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana edellyttäen, että mainittuja menoja ei ole muutettu aineettomiksi hyödykkeiksi ja kirjattu yrityksen voittoihin ja tappioihin; jos kyseiset menot on kuitenkin muunnettu aineettomiksi hyödykkeiksi, ne voidaan poistaa 175 prosentin mukaisesti aineettomia hyödykkeitä koskevista kuluista ennen veroja mainittuna ajanjaksona”.

(491)

Komissio havaitsi, että otokseen valittuihin ryhmiin kuuluvat yritykset saivat ”lisävähennyksen uusien teknologioiden, uusien tuotteiden ja uusien tekniikoiden tutkimuksesta ja kehittämisestä aiheutuvista tutkimus- ja kehityskustannuksista”.

(492)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(493)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan toimenpiteen soveltaminen vain yrityksiin, joille aiheutuu T&K-menoja tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalalla.

(494)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin verokannan mukaisesti maksettavan kokonaisveron ja sen maksettavan kokonaisveron erotuksena, josta oli vähennetty ylimääräiset 75 prosenttia tosiasiallisista T&K-menoista.

(495)

Tässä erityisjärjestelmässä vahvistettu tukiprosentti oli Nanshan-ryhmän osalta 1,24 prosenttia, Wanshun-ryhmän osalta 0,14 prosenttia ja Daching-ryhmän osalta 0,37 prosenttia.

(496)

Kiinan yritystuloverolaki tarjoaa veroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa, ja ne vapautetaan verosta pääomasijoituksista saatavan tulon, kuten osinkojen ja bonusten, osalta valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä.

(497)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 26 §:n 2 momentti ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt.

(498)

Kiinan yritystuloverolain IV luvun johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan ”valtio tarjoaa tuloveroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa” . Lisäksi 26 §:n 2 momentissa täsmennetään, että verovapautusta sovelletaan valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä tehdyistä pääomasijoituksista saatuun tuloon, mikä vaikuttaisi rajoittavan soveltamisalan vain tiettyihin kotimaisiin yrityksiin.

(499)

Komissio totesi, että yksi otokseen valittuihin ryhmiin kuuluva yritys sai vapautuksen osinkotuloveroista valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä.

(500)

Komissio katsoi, että järjestelmässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaiselle yritykselle koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajan saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(501)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan vapautuksen soveltaminen vain valintakelpoisiin kotimaisiin yrityksiin, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa, esimerkiksi jatkojalostusfolion tuotannonalalla.

(502)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Nanshan-ryhmä väitti, että kotimaisten yritysten välinen osinkoverovapautus ei ole tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea, koska se ei ole erityinen, sitä sovelletaan kaikkiin yrityksiin ja sillä pyritään ainoastaan välttämään kaksinkertainen verotus.

(503)

Vaikka komissio oli samaa mieltä siitä, että kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on laillinen verokäytäntö, yritystuloverolain 26 §:n 2 momentti on osa IV lukua ”Veroetuudet”, jossa säädetään useista etuuskohtelun mukaisesta verotuksesta, jotka ovat poikkeuksia yleisistä verosäännöistä. Lisäksi kuten 491 kappaleessa selitetään, yritystuloverolain IV luvun johdantolauseena olevan 25 §:n mukaan ”valtio tarjoaa tuloveroetuuksia yrityksille, jotka toimivat aloilla tai hankkeissa, joiden kehittämistä valtio erityisesti tukee tai kannustaa” . Lisäksi 26 §:n 2 momentissa täsmennetään, että verovapautusta sovelletaan valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä tehdyistä pääomasijoituksista saatuun tuloon, mikä vaikuttaisi rajoittavan soveltamisalan vain tiettyihin kotimaisiin yrityksiin. Sen vuoksi komissio katsoi, että tällainen etuuskohteluun perustuva veropolitiikka rajoittuu tiettyihin tuotannonaloihin, joita valtio erityisesti tukee ja kannustaa, kuten jatkojalostusfolion tuotannonalaan, minkä vuoksi se on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen komissio vahvisti päätelmänsä, jonka mukaan järjestelmästä myönnetään tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa tukea. Näin ollen tämä väite hylätään.

(504)

Komissio laski tuen määrän soveltamalla normaalia veroprosenttia osinkotuloon, joka on vähennetty verotettavasta tulosta.

(505)

Nanshan-ryhmän tästä järjestelmästä saaman tuen määräksi vahvistettiin 0,15prosenttia.

(506)

Yleensä maata kaupungeissa, maakuntien kunnissa, hallinnollisissa kunnissa ja teollisuus- tai kaivosalueilla käyttävät organisaatiot tai yksityishenkilöt maksavat kaupunkialueiden maankäyttöveroa. Maankäyttöveron kantavat paikalliset veroviranomaiset siellä, missä maata käytetään. Tietyt maaluokat on kuitenkin vapautettu maankäyttöverosta; tällaisia ovat esimerkiksi merestä vallattu maa, viranomaislaitosten, kansalaisjärjestöjen ja puolustusvoimien yksiköiden omaan käyttöön tarkoitettu maa, valtiovarainministeriön talousarviosta rahoitettujen laitosten käyttöön tarkoitettu maa, uskonnollisten temppeleiden ja julkisten puistojen käyttöön tarkoitettu maa sekä julkiset historialliset maisemapaikat, kadut, tiet, aukiot, nurmikot ja muut kaupunkien julkiset alueet.

(507)

Ohjelman oikeusperusta:

(508)

Yksi otokseen valittuun ryhmään kuuluva yritys hyötyi maankäyttöveron alentamisesta 50 prosentilla Shandongin provinssin korkean teknologian yrityksiin sovellettavan erityispolitiikan perusteella Shandongin provinssin kansanhallituksen ilmoituksen, joka koski ”reaalitalouden korkealaatuista kehittämistä tukevia useita politiikkoja”, mukaisesti.

(509)

Kyseinen yritys ei kuulunut mihinkään kaupunkialueiden maankäyttöveroa koskevien Kiinan kansantasavallan väliaikaisten määräysten (tarkistettu vuonna 2019) 6 §:ssä säädettyyn vapautettuun luokkaan.

(510)

Komissio katsoi, että kyseinen edellä kuvattu korkean teknologian alan yrityksiä koskeva maankäyttöveron vähennys on perusasetuksen joko 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i tai ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaiselle yritykselle koituu etua joko varojen suoran siirron (maksetun veron palautus) tai Kiinan viranomaisten menettämien tulojen (maksamaton vero) muodossa. Tuki on erityistä, koska se kohdistuu ainoastaan korkean teknologian yrityksiin Shandongissa.

(511)

Edunsaajien saama etu on sama kuin palautetun veron/verosäästön määrä.

(512)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Wanshun-ryhmä väitti avustusten osalta, että

(513)

Komissio on eri mieltä ensimmäisestä väitteestä. Wanshun ei toimittanut mitään asiakirjoja tai muita perusteluja väitteelleen, jonka mukaan maaluokka oli vaihtunut. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(514)

Toisen ja kolmannen väitteen osalta komissio hyväksyi väitteet ja teki oikaisun etuuden laskentaan.

(515)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin tuensaajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etuna pidettiin tutkimusajanjakson aikana vähennettyä määrää. Tästä erityisjärjestelmästä saatu tuen määrä oli 0,06 prosenttia Nanshan-ryhmän osalta ja 0,01 prosenttia Wanshun-ryhmän osalta.

(516)

Ohjelmassa myönnetään vapautus arvonlisäverosta ja tuontitulleista tuotannossa käytettävien tuotantohyödykkeiden tuonnissa. Vapautuksen saamiseksi hyödykkeet eivät saa kuulua sellaisten hyödykkeiden luetteloon, jotka eivät ole tukikelpoisia, ja hakemuksen esittävän yrityksen on saatava Kiinan viranomaisten myöntämä valtion tukemaa hanketta koskeva todistus asiaa koskevan investointi-, vero- ja tullilainsäädännön mukaisesti.

(517)

Ohjelman oikeusperusta:

(518)

Hyödykkeet, jotka tuodaan maahan kotimaisen tai ulkomaisen investointihankkeen kehittämiseksi tällaisten hankkeiden edistämistä koskevan politiikan mukaisesti, voidaan vapauttaa alv:n ja/tai tuontitullin maksamisesta, ellei hyödyke sisälly luetteloon tuotteista, joille ei voida myöntää tullivapautusta.

(519)

Kiinan viranomaiset väittivät, että 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien hyödykkeet voidaan vapauttaa vain tuontitullista ja omaan käyttöön tuoduista hyödykkeistä peritään alv.

(520)

Otokseen valitut yritykset ovat kuitenkin saaneet sekä alv- ja tuontitullivapautuksia tutkimusajanjaksolla. Tähän sisältyi aiempina vuosina tuotuja hyödykkeitä koskevia vapautuksia, mutta koska etu jaksotettiin kyseisten hyödykkeiden käyttöiän mukaan, se kohdistui osittain tutkimusajanjaksolle. Vaikka komissio ei löytänyt näyttöä siitä, että tämä vapautus toimi tutkimusajanjakson aikana, se vahvisti otokseen valittuja yrityksiä koskevaan asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön perusteella, että otokseen valitut yritykset saivat edelleen etua tästä ohjelmasta kyseisellä ajanjaksolla.

(521)

Tästä ohjelmasta myönnettiin siten Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea, koska ulkomaisrahoitteisten ja muiden tukikelpoisten yritysten ei tarvitse maksaa alv:a ja/tai tulleja, jotka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä myös koituu vastaanottaville yrityksille perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua.

(522)

Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettavaan luokkaan tai rajoitettuun B-luokkaan (luettelo ulkomaisia investointeja ja teknologian siirtoa koskevista ohjeista yrityksille) tai jotka ovat sellaisia keskeisiä tuotannonaloja, tuotteita ja tekniikoita, joiden kehittämistä valtio kannustaa, koskevan luettelon mukaisia. Lisäksi ohjelman tukikelpoisuuden rajoittamiseksi ei ole objektiivisia arviointiperusteita eikä pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(523)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Wanshun-ryhmä väitti, että Anhui Maximum Aluminium Industries Co., Ltd ei hyötynyt alv-vapautusjärjestelmästä, koska se päätettiin 31 päivänä joulukuuta 2008, kun taas Maximumin koneet ostettiin vuonna 2020. Lisäksi yrityksen tosiasiallisesti maksaman arvonlisäveron ja komission laskeman arvonlisäveron välinen erotus johtuu siitä, että komission käyttämiin ostohintoihin sisältyy muita kuluja.

(524)

Komissio hyväksyi Wanshunin väitteen ja korjasi laskelmaa vastaavasti.

(525)

Nanshan-ryhmä väitti myös, että vahvistaessaan koneiden tuontitullivapautuksista saadun edun komissio teki kolme virhettä, joita Nanshan-ryhmä selittää jäljempänä.

(526)

Komissio on virheellisesti kohdentanut edun tutkimusajanjaksolle tiettyjen paljon ennen tutkimusajanjaksoa ostettujen ja jo kokonaan poistettujen hyödykkeiden osalta.

(527)

Yhden Nanshan-ryhmän yrityksen osalta komissio käytti koko yrityksen käyttöomaisuusrekisteriä, joka sisältää lukuisia koneita ja laitteita, joita käyttävät muut kuin jatkojalostusfolioon liittyvät liiketoimintayksiköt. Näin ollen komission olisi jätettävä pois tuontitullin vapautukset, jotka liittyvät hyödykkeisiin, joita ei käytetä tutkimuksen kohteena olevassa tuotteessa.

(528)

Komissio on myös luokitellut hyödykkeet maahantuotuihin ja kotimaassa hankittuihin hyödykkeisiin virheellisesti.

(529)

Komissio hyväksyi väitteen, joka koski hyödykkeitä, joista tehtiin täysi poisto ennen tutkimusajanjaksoa, ja oikaisi laskelmaa vastaavasti. Komissio toteaa kuitenkin, että Nanshan-ryhmä ei ollut täyttänyt koneita koskevaa tukien vastaisen kyselylomakkeen osaa, minkä vuoksi se ei pystynyt osoittamaan, mikä liiketoimintayksikkö tiettyjä koneita käytti, eikä se voinut esittää riittävää näyttöä maahantuotujen ja kotimarkkinoilta hankittujen koneiden välisestä jaottelusta. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(530)

Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään hyödykkeiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etu jaksotettiin hyödykkeen eliniän perusteella yrityksen tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(531)

Tässä erityisjärjestelmässä vahvistettu tukiprosentti oli Nanshan-ryhmän osalta 0,47 prosenttia, Wanshun-ryhmän osalta 0,12 prosenttia ja Daching-ryhmän osalta 0,21 prosenttia.

(532)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että kaikkiin edellä mainittuihin vero-ohjelmiin sisältyy objektiivisia kriteerejä, jotka koskevat oikeutta saada etua. Kun nämä kriteerit täyttyvät, etuuden myöntäminen tapahtuu automaattisesti. Kuten edellisissä jaksoissa on selitetty erikseen kunkin ohjelman osalta, näitä ohjelmia sovelletaan kuitenkin yrityksiin, jotka toimivat tietyillä huipputeknologian painopistealoilla tai kannustetuilla teollisuudenaloilla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(533)

Nanshan-ryhmä väitti myös, että komissio teki virheen ja kirjasi virheellisesti verovapautuksen yhdelle ryhmän yrityksistä. Väite hyväksyttiin ja laskelmia muutettiin vastaavasti.

(534)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kaikista veroja koskevista järjestelmistä saama tuen kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Verovapautukset ja -helpotukset

(535)

Kiinassa maan omistaa joko valtio tai yhteisö (kollektiivi), joka muodostuu kylistä tai kunnista, ennen kuin maan omistus- tai käyttöoikeus patentoidaan tai myönnetään yritykselle tai yksittäiselle omistajalle. Kaupunkialueilla kaikki tontit omistaa valtio ja maaseudulla kylät tai kunnat.

(536)

Kiinan perustuslain ja maaoikeuden mukaan yritykset ja yksityishenkilöt voivat kuitenkin ostaa maankäyttöoikeuksia. Teollisuusmaan osalta vuokra-aika on yleensä 50 vuotta, ja sitä voidaan jatkaa toisella 50 vuodella.

(537)

Kiinan viranomaisten mukaan Kiinan kansantasavallan varallisuuslain 137 §:n mukaan ”teollisuustoimintaan, liiketoimintaan, huvitoimintaan tai kaupalliseen majoitustoimintaan käytetyn maan sekä useamman kuin kahden käyttäjän käyttöön tarkoitetun maan käyttöoikeudet on myönnettävä huutokaupan, tarjouspyynnön tai muun julkisen tarjousmenettelyn perusteella”. Lisäksi Kiinan viranomaiset viittaavat valtion omistaman maan käyttöoikeuksien myöntämisestä ja siirtämisestä kaupunkialueilla koskevien Kiinan kansantasavallan väliaikaisten säännösten 3 §:ään. Kyseisen pykälän mukaan ”kaikki yritykset, yhtiöt, muut organisaatiot ja yksityishenkilöt Kiinan kansantasavallassa tai sen ulkopuolella voivat hankkia maankäyttöoikeuksia, ellei laissa toisin määrätä, ja harjoittaa maan kehittämistä, hyödyntämistä ja hallintaa näiden säännösten mukaisesti”.

(538)

Kiinan viranomaisten mukaan Kiinan maamarkkinat ovat vapaat ja teollisuusyritykset maksavat maan vuokrasta markkinahinnan.

(539)

Maankäyttöoikeuksia koskevat säännökset kuuluvat Kiinan kansantasavallan maanhallintolain piiriin. Myös seuraavat asiakirjat muodostavat osan oikeusperustaa:

(540)

Valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevien säännösten 10 §:n mukaan paikalliset viranomaiset päättävät maan hinnoista joka kolmas vuosi päivitettävän kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti.

(541)

Aiemmissa tutkimuksissa komissio totesi, että maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat eivät edusta tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja, koska katsottiin, että huutokauppajärjestelmä on epäselvä ja läpinäkymätön ja toimii huonosti käytännössä ja että viranomaiset päättivät hinnoista mielivaltaisesti. Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, viranomaiset päättivät hinnoista kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän mukaisesti, jossa niitä ohjeistetaan ottamaan teollisuusmaan hintoja asettaessaan huomioon myös teollisuuspolitiikka.

(542)

Tässä tutkimuksessa tilanteen ei havaittu muuttuneen merkittävästi. Komissio havaitsi esimerkiksi, että useimmat otokseen valitut yritykset saivat maankäyttöoikeutensa paikallisilta viranomaisilta eikä tarjouskilpailumenettelyllä.

(543)

Komissio totesi tonteista, jotka saatiin tarjousmenettelyn kautta, että kussakin tapauksessa oli vain yksi tarjouksen tekijä tonttia kohti ja että maksettu hinta vastasi tarjousmenettelyn lähtöhintaa. Koska huutokauppamenettelystä ei ollut tarkempia lisätietoja, ei ollut varmaa, että alkuperäinen hinta oli asetettu riippumattomasti ja että se vastasi maankäyttöoikeuksien markkina-arvoa.

(544)

Komissio totesi myös, että jotkin yritykset saivat maankäyttöoikeuksista maksamistaan hinnoista paikallisviranomaisilta korvauksia. Lisäksi jotkin maankäyttöoikeudet oli maksettava vasta monen vuoden kuluttua maan käyttöön ottamisesta. Nanshan-ryhmän yritysten omistamien maankäyttöoikeuksien osalta (ks. 135–137 kappale) useimpien ryhmän tonttien osalta ei voitu toimittaa näyttöä ostoprosessista.

(545)

Edellä esitetty näyttö on vastoin Kiinan viranomaisten väitteitä, joiden mukaan maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat edustavat tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä hintoja. Päinvastoin tutkimuksen havainnot osoittavat, ettei maankäyttöoikeuksien hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat mielivaltaisesti.

(546)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että otokseen valituille yrityksille ei ole koitunut etua maankäyttöoikeuksien saamisesta, koska Kiinassa on vapaat maamarkkinat. Kiinan viranomaiset viittasivat tältä osin Kiinan siviililain 347 §:ään, jonka mukaan ”jos maata käytetään teollisuus-, kauppa-, matkailu- tai viihdetarkoituksiin, toimitilana, tai muihin voittoa tavoitteleviin tarkoituksiin tai jos on kaksi tai useampia henkilöitä, jotka ovat halukkaita käyttämään samaa maa-aluetta, oikeus käyttää maata rakennustarkoituksiin myönnetään tarjouskilpailulla, huutokaupalla tai muulla avoimella tarjouskilpailulla. Maa-alueen hinta määritetään markkinakilpailun kautta”.

(547)

Komissio totesi kuitenkin, että vaikka on olemassa säännöksiä, joiden tarkoituksena on jakaa maankäyttöoikeudet avoimesti ja markkinahintaan esimerkiksi ottamalla käyttöön tarjouskilpailumenettelyjä, näitä säännöksiä ei yleensä noudateta, sillä tietyt ostajat saavat maansa ilmaiseksi tai alle markkinahintojen. Lisäksi viranomaiset pyrkivät usein maata jakaessaan erityisiin poliittisiin tavoitteisiin, kuten taloussuunnitelmien täytäntöönpanoon. Joka tapauksessa, kuten 543 kappaleessa mainitaan, niissä harvoissa tapauksissa, joissa maa tarjottiin huutokaupalla, toimitetut tiedot eivät riittäneet päättelemään, että hinnat oli vahvistettu riippumattomasti ja että ne vastasivat maan markkina-arvoa.

(548)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kuten 541–545 kappaleessa selitetään, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten vertailuarvojen käyttö (ks. 551–554 kappale) osoittaa, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen.

(549)

Koska teollisuusmaan käyttöoikeuksien saaminen on helpompaa tietyn teollisuusalan yrityksille, komissio katsoi, että paikallisten viranomaisten on otettava valtion teollisuuspolitiikka huomioon hintoja määrittäessään (ks. 541 kappale). Mainitussa teollisuuspolitiikassa jatkojalostusfolion tuotannonala luokitellaan kannustettavaksi tuotannonalaksi (103). Lisäksi päätöksessä nro 40 edellytetään, että viranomaisten on varmistettava, että kannustettaville teollisuudenaloille annetaan maankäyttöoikeuksia. Päätöksen nro 40 18 §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoitetut” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia. Tästä seuraa, että tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, sillä vain tiettyjen tuotannonalojen, tässä tapauksessa jatkojalostusfolion tuotannonalan, yrityksille annetaan mahdollisuus hankkia teollisuusmaata edullisesti ja viranomaisten käytännöt alalla ovat epäselviä ja läpinäkymättömiä.

(550)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset olivat komission kanssa eri mieltä siitä, että toimenpiteet ovat erityisiä, mutta eivät toimittaneet mitään lisänäyttöä. Sen vuoksi komissio vahvisti päätelmänsä.

(551)

Aiempien tutkimusten (104) tavoin ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisena vertailuarvona käytettiin Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillisen tullialueen, jäljempänä ’Kiinan Taipei’, maan hintoja (105). Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeuksista tosiasiallisesti maksaman summan (eli sopimuksessa mainitun tosiasiallisen hinnan ja tarvittaessa sopimuksessa mainitun hinnan, josta on vähennetty paikallisviranomaisten palautukset/avustukset) ja Kiinan Taipein vertailuarvon perusteella normaalisti maksettavaksi tulevan summan välinen erotus.

(552)

Nanshan-ryhmän maa-alueiden osalta, joista ei voitu esittää näyttöä, tosiasiallisesti maksetun hinnan katsottiin olevan 0.

(553)

Komissio pitää Kiinan Taipeita soveltuvana ulkoisena vertailuarvona seuraavista syistä:

(554)

Aiemmissa tutkimuksissa (106) sovelletun menetelmän mukaisesti komissio käytti laskelmissaan Kiinan Taipeille vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna inflaatiolla ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot vuodelta 2015 saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivustolta (107). Aiempien vuosien hintoja oikaistiin Taiwanin osalta inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltojen dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2015 julkaisusta).

(555)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission olisi pitänyt käyttää maata koskevaa kotimaista vertailuarvoa. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet tilastoja tai tietoja, joita voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen.

(556)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että Kiinan Taipein hinnat eivät ole lainkaan verrattavissa Manner-Kiinan hintoihin paitsi väestöön ja maantieteellisiin syihin liittyvistä syistä myös siksi, että Kiinassa maa on vuokrattua, ei omistettua, kun taas Kiinan Taipein maamarkkinoihin sovelletaan osto-oikeuksia. Sen vuoksi Kiinan viranomaiset väittivät, että näiden tekijöiden huomioon ottamiseksi on tehtävä oikaisu.

(557)

Lisäksi sekä Wanshun-ryhmä että Nanshan-ryhmä väittivät, että komission maankäyttöoikeuksien osalta käyttämä vertailuarvo oli kohtuuttoman korkea eikä kuvasta Kiinassa vallitsevia markkinaolosuhteita. Tämä johtui siitä, että Taiwanissa on viime vuosina vallinnut poikkeuksellinen maapula ja teollisuusmaata on hamstrattu, ja tilanne Kiinassa on erilainen. Sen vuoksi näin korkea vertailuarvo on keinotekoisesti ja epäoikeudenmukaisesti lisännyt maankäyttöoikeuksiin liittyvää etua ja koko ryhmälle määritettyä tuen määrää. Ne lisäsivät, että Taiwanissa ei ole paljon teollisuuden käytettävissä olevaa maata ja että sen taloudellinen taso on erilainen kuin Kiinassa. Sen sijaan olisi käytettävä Thaimaan maan hintoja asianmukaisena viitearvona maankäyttöoikeuksien osalta.

(558)

Tältä osin komissio totesi, että Kiinan Taipein valinta vertailuarvoksi perustui useiden 553 kappaleessa lueteltujen tekijöiden tarkasteluun. Vaikka Manner-Kiinan maankäyttöoikeuksien ja Kiinan Taipeissa tapahtuvan maan myynnin markkinaolosuhteissa on tiettyjä eroja, ne eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne tekisivät tyhjäksi Kiina Taipein valinnan kohtuulliseksi vertailuarvoksi. Kun lisäksi tarkastellaan lähemmin asukastiheyttä vientiä harjoittavien tuottajien sijaintipaikoissa, asukastiheysluvut vaikuttavat itse asiassa olevan keskimäärin melko samanlaiset. Esimerkiksi Jiangyinin asukastiheys oli 1 600 henkeä/km2 (108) kohti vuonna 2020 ja Xiamenin asukastiheys 3 036 henkeä/km2 (109). Komissio ei myöskään näe maakriisin vaikutuksia vertailuhintojen kehitykseen. Vaikka hinnat nousivat jyrkästi vuosina 2015–2016, hinnat ovat pysyneet melko vakaina viime vuosina. Otokseen valitut yritykset ostivat joka tapauksessa suurimman osan maa-alueista jo kauan ennen sitä, eivätkä viimeaikaiset tapahtumat siten voineet vaikuttaa niihin. Sen vuoksi komissio ei pitänyt oikaisua perusteltuna.

(559)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille maankäyttöoikeuksien osalta vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Maan tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

—

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja kansallisen energiaviraston yleiskirje markkinasuuntautuneen sähkökaupan aktiivisesta edistämisestä ja kauppamekanismin parantamisesta edelleen, Fa Gua Yun Xing [2018] nro 1027, 16. heinäkuuta 2018;

—

Useat sähkökauppajärjestelmän uudistamisen syventämistä koskevat Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston lausunnot (Zhong Fa [2015] nro 9);

—

Ilmoitus kaupallisesti toimivien käyttäjien sähkön tuotanto- ja kulutussuunnitelman täydellisestä vapauttamisesta (kansallinen kehittämis- ja uudistamiskomissio [2019] nro 1105);

—

Jiangsun provinssin keskipitkän ja pitkän aikavälin liiketoimien sähkökauppaa koskevat säännöt;

—

Jiangsun maakunnan hintaviraston ilmoitus sähkön hintarakenteen kohtuullisesta mukauttamisesta, Su Jia Gong [2017] nro 124; ja

—

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission kiertokirje yritysten sähkökustannusten vähentämisestä työn ja tuotannon kehittämisen ja uudistamisen tukemiseksi [2020] nro 258.