(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 30 päivänä syyskuuta 2020 vireille perusasetuksen 5 artiklan nojalla polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, joka koski Intiasta ja Indonesiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kylmävalssatut levyvalmisteet’ tai ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, tuontia. Komissio julkaisi menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, esitti 17 päivänä elokuuta 2020 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotannosta unionissa.

(3)

Komissio pani 17 päivänä helmikuuta 2021 vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski saman Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevan tuotteen tuontia, jäljempänä ’tukien vastainen tutkimus’ (3).

(4)

Kun valituksen tekijä oli esittänyt asiaa koskevan pyynnön, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/370 (4), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(5)

Komissio toimitti osapuolille 30 päivänä huhtikuuta 2021 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista väliaikaisista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 210 kappaleessa selitetään, komissio otti huomioon huomautukset, jotka koskivat kirjoitus- ja laskuvirheitä, ja oikaisi marginaaleja tarvittaessa.

(6)

Komissio otti 28 päivänä toukokuuta 2021 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/854 (5), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(7)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, valituksen tekijä, tuojien ja jakelijoiden konsortio, jäljempänä ’Euranimi’ (6), yksi etuyhteydetön tuoja, yksi käyttäjä, otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat sekä Intian ja Indonesian viranomaiset esittivät kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä.

(8)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin valituksen tekijän, tuojien ja jakelijoiden konsortion, yhden etuyhteydettömän tuojan, yhden käyttäjän ja kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kanssa.

(9)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(10)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. Lopullisia päätelmiä koskevia huomautuksia saatiin Euroferiltä, unionin tuottajalta ja käyttäjältä Arinoxilta, tuojien ja jakelijoiden konsortiolta Euranimilta, etuyhteydettömältä tuojalta LSI:ltä ja yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Lisäksi IRNC (yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja) toimitti huomautuksia Euroferin esittämistä huomautuksista, jotka koskivat komission lähestymistapaa sen ostoihin (ks. johdanto-osan 71–74 kappale).

(11)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin valituksen tekijän, Euranimin, yhden etuyhteydettömän tuojan, yhden käyttäjän, joka myös osoittautui unionin tuottajaksi, ja yhden vientiä harjoittavan tuottajan kanssa. Vientiä harjoittavan tuottajan IRNC:n lopullisista päätelmistä esittämien huomautusten perusteella sille esitettiin täydentävät lopulliset päätelmät, jotka rajoittuvat joihinkin sen vientimyyntihintoihin tehtyihin oikaisuihin. Komissio antoi IRNC:lle mahdollisuuden esittää huomautuksia täydentävistä lopullisista päätelmistä, mutta IRNC:ltä ei saatu vastausta.

(12)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne on otettu soveltuvin osin huomioon tässä asetuksessa.

(13)

Koska otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 6–14 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(14)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että covid-19-pandemian vaikutukset oli tutkittava perusteellisesti, koska tutkimusajanjaksoon sisältyi poikkeuksellinen pandemiakausi.

(15)

Komissio otti huomioon sen, että tutkimusajanjaksoon sisältyi joitakin kuukausia, joina covid-19-pandemia oli käynnissä. Komissio yksilöi ja analysoi perusteellisesti covid-19-pandemian vaikutukset ja totesi, että unionin markkinoilla esiintyy vahingollista polkumyyntiä, joka ei johdu pandemian vaikutuksista.

(16)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei saatu muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(17)

Alustavassa vaiheessa yksi unionin käyttäjä, Arinox, pyysi teräslajeihin 200 ja 201 kuuluvien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Komissio hylkäsi pyynnön alustavasti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25–27 kappaleessa selitetään.

(18)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen osapuoli rajoitti tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevan pyyntönsä teräslajin 200 tuotteisiin, jotka vastaavat Jindal J4:ää tai JSLU DD:tä (1 prosentin nikkeliä sisältävä laatu), joiden paksuus on 0,90 + 0/–0,060 mm ja joita käytetään ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tarkkuusnauhojen valmistukseen. Osapuoli totesi, että tuote on helposti tunnistettavissa, joten toimenpiteiden kiertämisen riskiä ei ole, tuote ei ole vaihdettavissa muiden tuotelajien kanssa eikä unionin tuotannonala tuota kyseistä tuotetta. Asianomaisen yrityksen mukaan loppukäyttö on lisäksi helposti todennettavissa.

(19)

Valituksen tekijä kyseenalaisti tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevan päivitetyn pyynnön. Eurofer väitti, että asianomaisen unionin käyttäjän ilmoittamat teräslajit ovat kauppanimiä eikä niitä ole määritelty kansainvälisissä standardeissa. Sen vuoksi tulliviranomaisilla ei ole mahdollisuutta vahvistaa mitään vertailuarvoja ja valvoa määritelmään kuulumattoman tuotteen kemiallista koostumusta. Lisäksi loppukäytön valvonnasta aiheutuisi kohtuuton rasite tulliviranomaisille. Näiden ainoastaan Jindalin tuottamien tuotteiden jättäminen pois tuotteen määritelmästä aiheuttaisi myös ristiinkompensoinnin riskin, joka heikentäisi toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta.

(20)

Tutkimuksessa on todettu, että tällaiset tuotteet ovat ominaisuuksiensa puolesta keskenään vaihdettavissa. Komissio päätteli myös, että kyseisen poissulkemispyynnön hyväksymisestä aiheutuisi kohtuuton rasite tulliviranomaisille, joiden olisi suoritettava laboratoriotestaus ja tarkastettava loppukäyttö jokaisen lähetyksen osalta. Koska tuote liittyy yhteen tiettyyn vientiä harjoittavaan tuottajaan, myöskään ristiinkompensoinnin riskiä ei voida sulkea pois.

(21)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Arinox toisti alkuperäisen poissulkemispyyntönsä eli pyysi jättämään tuotteen määritelmän ulkopuolelle vähänikkelisen teräslajin 200 tuotteet sekä teräslajin 201 tuotteet. Arinox väitti, että vähänikkelisen teräslajin 200 tuotteita ja teräslajin 201 tuotteita ei käytännöllisesti katsoen ole saatavilla unionin markkinoilla ja että unionin tuottajat eivät ole kiinnostuneita näiden tuotteiden valmistamisesta. Se selitti, että alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen teräslajin 201 tuotteiden ostamisesta unionin tuotannonalalta tuli taloudellisesti kannattamatonta ja että vain yksi unionin tuottaja pystyi tuottamaan vähänikkelisien ruostumattoman teräksen laatuluokan 200 tarkkuusnauhoja. Se väitti lisäksi, että sille oli jo aiheutunut taloudellista vahinkoa näiden tuotteiden sisällyttämisestä tähän tutkimukseen, koska tuotteen hintaherkkyyden vuoksi se ei voinut siirtää polkumyyntitullia asiakkailleen, ja että äskettäisessä tapauksessa komissio oli myöntynyt tuotteen poissulkemiseen vastaavassa tilanteessa.

(22)

Lisäksi yritys toisti, että teräslajien 200 ja 201 tuotteiden ja muiden tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kuuluvien teräslajien, erityisesti teräslajin 300 tuotteiden, fyysisissä, kemiallisissa ja teknisissä ominaisuuksissa on merkittäviä eroja ja että tulliviranomaiset voivat yksinkertaisesti tarkistaa teräslajien 200 ja 201 tuotteiden kemiallisen koostumuksen käyttämällä helposti saatavilla olevia välineitä ja valssaamotodistuksia. Yritys väitti lisäksi, että tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskeva pyyntö liittyy yhteen tiettyyn käyttötarkoitukseen ja että asianomainen yritys olisi todennäköisesti ainoa pyyntöön liittyvä käyttäjä.

(23)

Yritys väitti, että ristiinkompensoinnin riski on vähäinen, koska se ostaa pääasiassa teräslajeja 200 ja 201 asianomaisista maista ja tekee hankintansa useilta kyseisissä maissa toimivilta tuottajilta.

(24)

Arinox ei toimittanut lisänäyttöä siitä, että teräslajien 200 ja 201 tuotteiden vaihtaminen muihin teräslajeihin olisi mahdotonta, vaan väitti vain sen olevan taloudellisesti epärationaalista. Kuten edellä 20 kappaleessa jo todetaan, tulliviranomaisten olisi kemiallisen koostumuksen tarkistamista varten suoritettava laboratoriotesti, mistä aiheutuisi niille suuri rasite etenkin siksi, että testit olisi tehtävä jokaiselle poissulkemispyynnön kohteena olevien tuotteiden lähetykselle. Ristiinkompensoinnin riski on arvioitu objektiivisesti, ja yrityksen toimittamat tiedot teräslajeihin 200 ja 201 kuuluvien tuotteiden ja muiden tuotteiden ostoista asianomaisista maista osoittivat, että yritys osti muita tämän tutkimuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita kyseisistä maista, mikä olennaisesti aiheuttaa ristiinkompensoinnin riskin. Vaikka yritys väittää, että näillä teräslajeilla on vain yksi käyttötarkoitus, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että niillä on myös muita käyttötarkoituksia.

(25)

Sen vuoksi komissio päätteli, että tämän tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevan pyynnön hyväksyminen ei olisi asianmukaista, ja siksi pyyntö hylättiin.

(26)

Koska tuotteen määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22–27 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(27)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–57 kappaleessa käytetään tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin osallistuvista intialaisista Jindalin yksiköistä nimitystä ’Jindal-ryhmä’. Tässä asetuksessa näistä yksiköistä käytetään nimitystä ’Jindal India’, ja ’Jindal-ryhmällä’ tarkoitetaan Jindal Indiaa, Jindal Indonesiaa ja asianomaisia kolmansissa maissa sijaitsevia Jindalin yksikköjä.

(28)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32–35 kappaleessa selitetään, komissio päätti soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa alustavassa vaiheessa ja käyttää käytettävissä olevia tietoja niiden tietojen osalta, joita ei ollut ilmoitettu erään Jindal-ryhmään etuyhteydessä olevan yrityksen asemasta.

(29)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä vastusti 18 artiklan soveltamista. Se katsoi, ettei se ollut evännyt oikeutta tutustua merkityksellisiin tietoihin tai jättänyt toimittamatta niitä ja että se oli toiminut parhaan kykynsä mukaan. Sen vuoksi komission olisi käytettävä asianomaisen yrityksen toimittamia tietoja. Komissio arvioi nämä huomautukset asianmukaisesti. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa mainitaan, Jindal-ryhmälle oli jo järjestetty kuuleminen tähän asiaan liittyen kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa 16 päivänä huhtikuuta 2021. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kuulemisen jälkeen antamien suositusten mukaisesti komissio myös arvioi kaikilta osin tiedot, jotka se sai Jindal-ryhmältä 29 päivänä maaliskuuta 2021 vastauksena 18 artiklan soveltamisesta ilmoittavaan kirjeeseen.

(30)

Tämän perusteella komissio käytti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja ja hyväksyi väitteen osittain. Lisäksi 29 päivänä maaliskuuta 2021 toimitettujen tietojen tarkemman analyysin perusteella katsottiin aiheelliseksi tehdä lisäoikaisu. Koska Jindal-ryhmän huomautukset oli luokiteltu luottamuksellisiksi, väitteen yksityiskohtainen arviointi paljastettiin vain asianomaiselle osapuolelle.

(31)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36–47 kappaleessa.

(32)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal India ja Jindal Indonesia toistivat perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan kolmanteen ja neljänteen alakohtaan sekä 2 artiklan 10 kohdan k alakohtaan viitaten väitteensä, jonka mukaan komission olisi oikaistava normaaliarvoa Intiassa ja Indonesiassa osalla tutkimusajanjaksoa sovellettuihin covid-19-sulkutoimiin liittyvien kustannusten huomioon ottamiseksi.

(33)

Nämä väitteet oli hylättävä.

(34)

Komissio toteaa 2 artiklan 5 kohdan kolmanteen alakohtaan perustuvien väitteiden osalta ensinnäkin, että kolmannessa alakohdassa käsitellään kustannusten asianmukaista kohdentamista ja kohdentamisen aiempaa käyttöä ja todetaan, että olisi mieluiten käytettävä liikevaihtoon perustuvaa kohdentamisjärjestelmää. Siinä todetaan lisäksi, että ”kustannukset oikaistaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien suhteen, jotka hyödyttävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa, ellei kyseisiä kustannuksia jo ole otettu huomioon tässä alakohdassa tarkoitetussa kustannusten kohdentamisessa”. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa väitetyt ”covid-19-kustannukset” eivät kuitenkaan muodosta erillistä kustannuserää, jota voitaisiin oikaista tutkimusajanjakson osalta. Ilmoitetut kustannukset ovat Jindalille säännöllisesti aiheutuvia ja toistuvia tavanomaisia kiinteitä kustannuksia. Ne vain koskevat pienempää tuotantomäärää covid-19-pandemian vuoksi. Tämä skenaario ei kuitenkaan sisälly kolmannen alakohdan viimeiseen virkkeeseen. Näin ollen oikaisua ei voida tehdä 2 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan nojalla.

(35)

Toiseksi komissio toteaa 2 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan nojalla esitetyistä väitteistä, että yritykselle tavallisesti aiheutuvista yksikkökustannuksista voidaan myöntää poikkeus 2 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti vain, jos uusien tuotantovälineiden käyttö edellyttää huomattavia lisäinvestointeja ja jos kapasiteetin käyttöaste on myöhemmin heikko koko tutkimusajanjakson tai sen osan kuluessa tapahtuvan perustamistoiminnan vuoksi. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa kapasiteetin mahdollinen heikko käyttöaste johtuu tuotannon keskeyttämisestä covid-19-pandemian vuoksi. Sen vuoksi 2 artiklan 5 kohdan neljättä alakohtaa ei voida soveltaa.

(36)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan nojalla esitetyistä väitteistä komissio toteaa, että 2 artiklan 10 kohdan mukaan oikaisu voidaan tehdä ”[muiden] tekijöiden erojen osalta, jos tämän kohdan mukaisesti osoitetaan, että ne vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen, erityisesti, jos asiakkaat maksavat pysyvästi eri hintoja kotimarkkinoilla tällaisten tekijöiden eron vuoksi”. Jindal India ja Jindal Indonesia väittivät, että oikaisu olisi pitänyt tehdä, koska covid-19-pandemian sulkutoimet vaikuttivat tuotantokustannuksiin, mutta ne eivät pystyneet osoittamaan, että tällä olisi ollut mitään vaikutusta hintojen vertailukelpoisuuteen. Sen vuoksi 2 artiklan 10 kohdan k alakohtaa koskevaa väitettä ei voida hyväksyä.

(37)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä toisti covid-19-pandemiaan liittyvien kustannusten oikaisemista koskevan väitteensä. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan 3 ja 4 alakohdan mukaisen mahdollisen oikaisun osalta Jindal-ryhmä viittasi ”epätavallisen korkeisiin” (7) kustannuksiin, joita ei pitäisi kohdistaa kokonaisuudessaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin tutkimusajanjaksolla, vaan komission olisi sen sijaan laskettava edustavat tuotantokustannukset tutkimusajanjaksolle.

(38)

Väite oli hylättävä. Kyseiset kustannukset aiheutuivat tutkimusajanjakson aikana, ja ne koskevat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoa ja myyntiä. Edellä mainitun Salmon-paneeliraportin, johon Jindal-ryhmä vetoaa, ja perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan kolmannen virkkeen mukaisesti kustannukset oikaistaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien suhteen, jotka hyödyttävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa. Komissio myönsi, että covid-19-sulkutoimiin liittyvät kustannukset ovat uusiutumattomia. Covid-19-sulkutoimien aikana aiheutuneet erityiset kustannukset ovat kuitenkin kiinteitä kustannuksia, jotka johtuvat yksinkertaisesti käytettävissä olevan kapasiteetin vajaakäytöstä ja käytöstä muuhun tarkoitukseen. Ne eivät lähtökohtaisesti voi hyödyttää tulevaa tuotantoa, kuten esimerkiksi investointikustannukset voisivat. Ne eivät myöskään voi hyödyttää nykyistä tuotantoa, koska ne johtuvat suoraan kertaluonteisesta force majeure -tapauksesta eli covid-19-sulkutoimista.

(39)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohtaan perustuvan väitteen osalta Jindal-ryhmä viittasi 36 kappaleessa esitettyyn komission toteamukseen ja lisäsi, että 2 artiklan 10 kohdan johdantokappaleesta ilmenee selvästi, että viittaus hintojen vertailukelpoisuuteen kattaa normaaliarvon (riippumatta siitä, miten se määritetään) ja vientihinnan välisen vertailukelpoisuuden.

(40)

Komissio myönsi, että 2 artiklan 10 kohdan johdantolause koskee hintojen vertailukelpoisuutta. On myös totta, että joitakin 2 artiklan 10 kohdan a–k alakohdassa lueteltuja oikaisuja voidaan soveltaa yhtä lailla kotimarkkinahintoihin perustuvaan normaaliarvoon kuin laskennalliseen normaaliarvoon. Direktiivin 2 artiklan 10 kohdan k alakohtaan sisältyy kuitenkin nimenomainen edellytys, joka koskee kotimarkkinoilla maksettujen hintojen eroja ja jonka on täytyttävä ennen oikaisun tekemistä. Jindal-ryhmä ei kyennyt esittämään näyttöä tällaisista eroista, vaan se pystyi ainoastaan osoittamaan vaikutuksen kustannuksiin. Kustannusten nousu vaikuttaisi joka tapauksessa samalla tavoin kotimarkkina- ja vientihintoihin. Sen vuoksi 2 artiklan 10 kohdan k alakohtaan perustuva väite oli hylättävä.

(41)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chromeni kiisti komission raaka-ainekustannuksiin tekemät oikaisut. Alustavassa määrityksessä komissio oli todennut ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kuumavalssattujen kelojen, jäljempänä ’kuumavalssatut kelat’, ostoja koskevassa liiketoimikohtaisessa taulukossa, että kuumavalssattujen kelojen ostohinnat etuyhteydessä olevilta osapuolilta olivat merkittävästi alhaisempia kuin saman materiaalin hinnat etuyhteydettömiltä osapuolilta. Sen vuoksi niitä ei voitu pitää markkinaehtoisina, ja komissio teki oikaisun kyseisiin hintoihin. Alustavia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Chromeni väitti, että vertailussa käytettyjen kelojen laatu ei aina ollut sama ja että tämä olisi otettava huomioon vertailussa. Väitteen tueksi esitettiin ostosopimuksia, laatualennussopimus, hyvityslaskuja, laaduntarkastusraportti sekä laatua koskevaa väitettä tukeva kirjanpito. Komissio arvioi asianmukaisesti pyynnön ja totesi sen perustelluksi. Tämän vuoksi komissio korvasi yrityksen kirjanpidossa olevan etuyhteydessä olevilta osapuolilta peräisin olevien kuumavalssattujen kelojen keskimääräisen ostohinnan etuyhteydettömiltä toimittajilta veloitetulla painotetulla keskimääräisellä ostohinnalla kerrottuna käytetyillä määrillä.

(42)

Alustavassa vaiheessa komissio oli laskenut uudelleen poistokustannukset Chromenin normaaliarvoon, koska todettiin, että tiettyjen tuotantolaitteiden poistoja ei ollut ilmoitettu, kun laitteita oli jo käytetty kaupalliseen tuotantoon. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chromeni kiisti ilmoitettujen poistokustannusten oikaisun ja väitti, että nämä kustannukset oli kirjattu täysin noudattaen Intian yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitokäytäntöjä ja että ne olisi sen vuoksi hyväksyttävä. Komissio katsoi edelleen, että oli asianmukaista ja kohtuullista palauttaa koneiden poistoaika alkamaan ajankohtana, jona tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tosiasiallinen tuotanto ja myynti aloitettiin. Tältä osin Chromenin kirjanpito ei kuvastanut asianmukaisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia, joten sitä oli oikaistava.

(43)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chromeni vielä kiisti komission tavan käsitellä vaadittuja perustamiskustannusten oikaisuja, jotka koskivat poistokustannuksia sekä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia. Komissio oli rajannut poistokustannusten oikaisun kolmeen kuukauteen ja hylännyt tuotannon perustamiseen liittyvän myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten oikaisun. Chromeni totesi, että teräksen tuotantolinjan perustamisvaihe on paljon pidempi kuin kolme kuukautta, viitaten lopullisen hyväksymistodistuksen antamispäivään. Komissio oli kuitenkin todennut, että kaupallinen tuotanto oli alkanut jo paljon ennen kyseistä päivämäärää. Lisäksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetään muun muassa, että perustamisvaiheen kesto ei saa ylittää alkuperäistä kustannusten kattamiseen kulunutta asianmukaista aikaa, ja sen mukaisesti komission vakiintuneena käytäntönä on rajoittaa perustamisvaiheen kesto kolmeen kuukauteen. Nyt käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen komissio katsoi näin ollen, että kolme kuukautta on asianmukainen ajanjakso. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osalta Chromeni ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että kyseiset kustannukset olisivat kytköksissä tuotantoon, minkä vuoksi niihin eivät vaikuta sellaisten uusien tuotantovälineiden käyttö, jotka edellyttävät huomattavia lisäinvestointeja, eikä kapasiteetin heikko käyttöaste perustamistoiminnan vuoksi, kuten perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa edellytetään.

(44)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Chromeni ainoastaan toisti samat väitteet ja perustelut esittämättä mitään uutta näyttöä tai uusia väitteitä. Edellä esitetyn perusteella Chromenin väitteet poistojen ja perustamiskustannusten oikaisemisesta hylättiin.

(45)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175 kappaleessa komissio vahvisti valituksessa esitetyt raaka-aineisiin liittyvät vääristymät Intiassa ja Indonesiassa. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer väitti, että koska raaka-ainemarkkinoilla Intiassa ja Indonesiassa oli viranomaisten aiheuttamia vääristymiä, yritysten kustannuksia olisi oikaistava perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan nojalla. Eurofer väitti, että vääristymät huomioon ottaen vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidon mukaiset kustannukset eivät kuvasta riittävän hyvin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia ja että lisäksi raaka-aineisiin liittyvät vääristymät olivat johtaneet epänormaaliin tilanteeseen.

(46)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska se totesi, ettei Eurofer ollut toimittanut riittävää näyttöä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisen oikaisun täysimääräiseksi soveltamiseksi tässä tapauksessa. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer oli eri mieltä ja väitti ehdottomasti toimittaneensa sekä valituksessa että useissa huomautuksissa ennen alustavien päätelmien ilmoittamista ja sen jälkeen riittävästi näyttöä valituksessa esitetyn väitteen tueksi. Komissio ei katsonut aiheelliseksi tutkia tarkemmin mahdollista oikaisua perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan perusteella. Riippumatta siitä, oliko tämän menettelyn aikana toimitettu näyttö riittävä väitteen analysoimiseksi aineellisesti, komissio huomautti, että samankaltaista väitettä raaka-aineisiin liittyvien vääristymien vaikutuksesta tavaroiden toimitukseen tutkittiin parhaillaan tukien vastaisen tutkimuksen yhteydessä.

(47)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48–50 kappaleessa.

(48)

Niin alustavien kuin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal India ja Jindal Indonesia kiistivät lähestymistavan, jota komissio oli soveltanut vientihinnan määrittämiseen osalle niiden myynnistä, joka oli tapahtunut niihin etuyhteydessä olevan, Espanjassa sijaitsevan Iberjindal S.L.:n, jäljempänä ’IBJ’, kautta. Väite hylättiin pääosiltaan. Koska nämä huomautukset oli luokiteltu luottamuksellisiksi, väitettä koskevien komission määritysten taustalla olevat syyt ilmoitettiin ainoastaan asianomaiselle osapuolelle.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä huomautti, että vientihinnan laskentakaavassa oli rahtikustannuksiin liittyvä virhe, mikä vaikutti tietyn unioniin suuntautuvan myynnin hintoihin. Komissio tarkasti asian ja totesi, että laskentakaavassa todella oli virhe, jonka se korjasi.

(50)

Vientihinnan laskemisesta ei esitetty muita väitteitä. Sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48–50 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(51)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–54 kappaleessa.

(52)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal India ja Jindal Indonesia väittivät, että komission ei olisi pitänyt vähentää myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä voittoa, jäljempänä ’nimellispalkkio’, kolmannessa maassa sijaitsevan niihin etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta ohjatun EU-myynnin vientihinnasta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 ja 81 kappaleessa selitetään. Väite hylättiin. Koska nämä huomautukset oli luokiteltu luottamuksellisiksi, väitteen hylkäämisen syyt ilmoitettiin ainoastaan asianomaiselle osapuolelle.

(53)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä esitti lisäväitteitä vientihinnan määrittämisestä kyseisen etuyhteydessä olevan kauppiaan osalta. Myös nämä huomautukset oli luokiteltu luottamuksellisiksi, minkä vuoksi Jindalille ilmoitettiin komission kannasta näihin väitteisiin erikseen.

(54)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä väitti, että vientihinnan oikaisu yrityksen JSL Global Commodities Pte. Ltd., jäljempänä ’JGC’, kautta kanavoidun EU:hun myynnin osalta ei saisi olla sen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia suurempi, koska toimielinten aiemman käytännön ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräämän seuraamuksen (8) mukaisesti olisi kohtuullista vähentää ainoastaan myynti-, yleis- ja hallintokustannukset. Jos komissio vaatii voiton sisällyttämistä vähennykseen (mitä sen ei pitäisi tehdä), voiton olisi perustuttava JGC:n tietoihin. Jindal-ryhmän mukaan tämä vastaisi komission viimeaikaista käytäntöä ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näkemystä, jonka mukaan on ”kohtuullista” käyttää ”todellisia tietoja” (9).

(55)

Väitteet oli hylättävä. Ensinnäkin jos vähennetään ainoastaan myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, ei oteta huomioon voittomarginaalin täyttä arvoa, joka tyypillisesti muodostuu myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista ja voitosta. Tällaisen voiton arvioinnin osalta komissio korostaa, että kyseisen voiton on realisoiduttava markkinaehtojen mukaisesti, minkä vuoksi se ei voi perustua etuyhteydessä olevien osapuolten sopimasta korvauksesta saatavaan voittoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamassa tuomiossa hyväksyttiin myynti-, yleis- ja hallintokustannusten vähentäminen, mutta siinä ei selvästikään kyseenalaistettu samanaikaista voittojen vähentämistä, josta ei ollut kyse kyseisessä asiassa. Lisäksi tässä tutkimuksessa myynti-, yleis- ja hallintokustannukset vähennettiin mainitun tapauksen mukaisesti etuyhteydessä olevan kauppiaan todellisten tietojen perusteella, koska kyseisten kahden yksikön välinen suhde ei vaikuttanut ilmoitettuihin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin. Jos kauppiaan ja vientiä harjoittavan tuottajan välinen suhde näyttää vaikuttavan voittomarginaaliin, komission käytäntönä on vähentää kohtuullisena vastineena laskennallinen voittomarginaali, joka perustuu samassa tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden etuyhteydettömien tuojien toimittamiin tietoihin. Äskettäisessä Jindal-ryhmän mainitsemassa tapauksessa pidettiin kuitenkin todellista voittomarginaalia kohtuullisena kyseiseen tapaukseen liittyvien tosiseikkojen ja etuyhteydessä olevan kauppiaan hoitamien tehtävien perusteella. Näin ollen vähennettiin todellinen voittomarginaali.

(56)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal India toisti väitteensä, jonka mukaan normaaliarvoa olisi oikaistava tullinpalautusten huomioon ottamiseksi. Se väitti erityisesti, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdassa säädetään, että kaikki hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot olisi otettava huomioon ja että sen vuoksi väite olisi hyväksyttävä.

(57)

Tämä väite hylättiin. Jindal India ei pystynyt osoittamaan, että väitetty tullinpalautus vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen. Jindal India ei etenkään pystynyt osoittamaan, että tullinpalautus olisi johtanut jatkuvasti korkeampiin kotimarkkinahintoihin.

(58)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal India väitti, että komission olisi varmistettava, ettei tullinpalautuksia lasketa kaksinkertaisesti, ja että saman tuen tasoittaminen kahdesti ottamalla käyttöön rinnakkaisia polkumyynti- ja tasoitustulleja (erityisesti vientitukien tapauksessa) rikkoo Maailman kauppajärjestön määräyksiä (10). Koska joidenkin Jindal-ryhmän yksiköiden tullinpalautuksia tutkitaan tukien vastaisessa tutkimuksessa mahdollisina tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavina tukina, komission olisi varmistettava, että nämä tullinpalautukset oikaistaan tässä tapauksessa tai että niiden perusteella ei oteta käyttöön tasoitustoimenpiteitä tukien vastaisessa tapauksessa.

(59)

Tämän väitteen osalta komissio selvensi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa ja tämän asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa mainituista syistä Jindal Indian unioniin suuntautuvan vientimyynnin osalta käyttämä järjestelmä ei täytä minkään perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b tai k alakohdan mukaisen oikaisun edellytyksiä. Jindal India ei etenkään pystynyt osoittamaan, että kotimarkkinoiden asiakkaat maksoivat johdonmukaisesti eri hintoja asianomaisen järjestelmän vuoksi. Sen vuoksi komissio piti oikaisupyyntöjä perusteettomina ja hylkäsi ne.

(60)

Muita normaalihinnan ja vientihinnan välistä vertailua koskevia väitteitä ei esitetty. Sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–54 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(61)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal-ryhmä väitti, että komissio oli käyttänyt polkumyyntiä laskiessaan virheellisiä CIF-arvoja sen tietyn unioniin suuntautuvan myynnin osalta. Komissio totesi kuitenkin, että Jindal-ryhmä oli itse tehnyt väitetyn numerovirheen kyselylomakevastauksessaan, eikä komissiolle ilmoitettu siitä ennen etätarkastusta eikä sen aikana. Jindal-ryhmä ei myöskään ottanut asiaa esille ennakkoilmoitusta koskevissa eikä alustavia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan. Sen vuoksi komissio katsoi, että väitteen esittämisajankohtana sitä ei enää voitu etätarkistaa, minkä vuoksi väitettyä virhettä koskeva väite hylättiin.

(62)

Komissio otti huomioon asianomaisten osapuolten alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämät huomautukset, joita käsitellään johdanto-osan 27–60 kappaleessa. Jindal Indiaa koskevaa laskelmaa päivitettiin vientihintaan liittyvän laskuvirheen korjaamiseksi (ks. 49 kappale).

(63)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(64)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58–86 kappaleessa käytetään tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin osallistuvista indonesialaisista Jindalin yksiköistä nimitystä ’Jindal Indonesia -ryhmä’ tai ’Jindal-ryhmä’. Tässä asetuksessa näistä yksiköistä käytetään nimitystä ’Jindal Indonesia’, kun taas ’Jindal-ryhmällä’ tarkoitetaan Jindal Indiaa, Jindal Indonesiaa ja asianomaisia kolmansissa maissa sijaitsevia Jindalin yksikköjä.

(65)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–76 kappaleessa.

(66)

Indonesian viranomaiset muistuttivat 11 päivänä kesäkuuta 2021 toimittamissaan huomautuksissa, että otokseen valitut indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat toimineet täydessä yhteistyössä ja että komission on käytettävä niiden tosiasiallisia tietoja normaaliarvon laskemisessa.

(67)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal Indonesia toisti yhdessä Jindal Indian kanssa väitteensä, jonka mukaan komission olisi oikaistava normaaliarvoa covid-19-sulkutoimiin liittyvien kustannusten huomioon ottamiseksi. Tämä väite hylättiin. Sitä käsitellään edellä 32–36 kappaleessa.

(68)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen IRNC kiisti komission lähestymistavan, jonka mukaan valkoisten kuumavalssattujen kelojen ostohinta korvattiin laskennallisella markkinahinnalla, jos tämä tärkeä välituote oli ostettu etuyhteydessä olevilta toimittajilta. Yrityksen kyselylomakevastauksista ja etätarkastuksen aikana komissio oli havainnut, että kyseiset tuotteet hankittiin etuyhteydessä olevilta toimittajilta tuotantokustannuksia alhaisempaan siirtohintaan. Komissio oli näin ollen korvannut nämä hinnat alustavassa laskelmassa laskennallisella markkinahinnalla, joka muodostui tuotteiden valmistuskustannuksista, myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä voitosta. Yritys väitti, että siirtohinnat olivat markkinaehtoisia, ja arvosteli analyysin puuttumista tältä osin.

(69)

Komissio analysoi toimitetut selitykset ja liiteasiakirjat ja totesi, että valkoisten kuumavalssattujen kelojen hankintaa etuyhteydessä olevilta toimittajilta koskevaa alkuperäistä lähestymistapaa oli mukautettava. Etuyhteydessä olevien toimittajien IRNC:lle myymien valkoisten kuumavalssattujen kelojen hinnat olivat verrattavissa niiden etuyhteydettömille asiakkaille myymien kuumavalssattujen kelojen hintoihin. Komissio katsoi aiheelliseksi hyväksyä IRNC:n näistä tuotteista maksaman ostohinnan, jos hinta oli yhtä suuri tai suurempi kuin asianomaisten toimittajien tuotantokustannukset, ja korvata sen tuotantokustannuksilla, kun siirtohankintahinta todettiin alhaisemmaksi.

(70)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Eurofer kiisti komission tarkistetun lähestymistavan, joka koski valkoisiin kuumavalssattuihin keloihin liittyviä IRNC:n kustannuksia (ks. 69 kappale). Eurofer väitti ensinnäkin, että komission ei olisi pitänyt käyttää IRNC:n etuyhteydessä olevilta osapuolilta hankkimien kuumavalssattujen kelojen ostohintoja, koska nämä hinnat eivät olleet markkinaehtoisia. Toiseksi Eurofer totesi, että komission lähestymistapa oli ristiriidassa samaa yritysryhmää koskeneen äskettäin päättyneen tutkimuksen päätelmien kanssa (11). Kyseisessä tutkimuksessa komissio hylkäsi tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksen kannalta keskeisen komponentin tuotantokustannukset. Kolmanneksi se väitti, että jos komissio pitäisi kiinni lähestymistavastaan, sen olisi joko lisättävä kohtuullinen voitto kuumavalssattujen kelojen ostohintaan oikaistessaan etuyhteydessä olevien osapuolten välisen liiketoimen arvoa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan nojalla tai korotettava IRNC:n kylmävalssatuista levyvalmisteista saamaa voittoa, jota käytetään normaaliarvon laskennassa sellaisten liiketoimien korvaamiseen, jotka perustuvat aiheutuneisiin kustannuksiin tai epätavallisen alhaiseen voittoon, perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(71)

Komissio tutki näitä väitteitä. Ensimmäisen väitteen osalta komissio totesi, että IRNC:hen etuyhteydessä olevien kuumavalssattujen kelojen toimittajien toimittamat tiedot olivat kattavia ja riittäviä sen arvioimiseksi, vaikuttiko IRNC:n ja kyseisten toimittajien välinen suhde kuumavalssattujen kelojen ostohintoihin. Komissio totesi, että etuyhteydessä olevat toimittajat myivät kuumavalssattuja keloja tutkimusajanjakson aikana sekä niihin etuyhteydessä olevalle asiakkaalle IRNC:lle että useille etuyhteydettömille kotimaisille asiakkaille ja että myyntihinnat IRNC:lle ja etuyhteydettömille asiakkaille olivat markkinaehtoisia. Sen vuoksi katsottiin, että IRNC:n ja siihen etuyhteydessä olevan toimittajan välinen suhde ei vaikuttanut kyseisiin hintoihin perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, joten niitä ei ole syytä jättää huomiotta kokonaisuudessaan. Toiseksi, täysin ottamatta kantaa Euroferin mainitsemassa kuumavalssattuja keloja koskevassa tutkimuksessa esitettyihin tosiseikkoihin ja päätelmiin komissio muistutti, että jokainen tapaus arvioidaan ja analysoidaan erikseen ja että jos jossakin tutkimuksessa todetut tosiseikat eroavat aiemmassa tutkimuksessa todetuista tosiseikoista, vaikka kyseessä olisi tuore, samaa yritystyhmää koskeva tutkimus, voidaan päätyä toisenlaiseen päätelmään.

(72)

Vaatimus kohtuullisen voiton lisäämisestä kuumavalssattujen kelojen ostohintaan hylättiin, koska 2 artiklan 5 kohdassa sallitaan tällainen oikaisu, jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon liittyvät kustannukset eivät käy kohtuullisesti ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpidosta. Komissio ei kuitenkaan ole tässä tutkimuksessa todennut, että näin olisi. Kolmannen väitteen toisen osan osalta komissio muistutti, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuotetaan käyttäen ainoastaan samalla teollisuusalueella toimivilta etuyhteydessä olevilta toimittajilta hankittuja kuumavalssattuja keloja ja että IRNC suorittaa tuotannon viimeistelyvaiheen. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa todetaan selvästi, että voiton ”on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu tutkittavana olevan viejän tai valmistajan samankaltaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä”. Sen vuoksi tämä säännös kattaa voittomarginaalin määrittämisen ainoastaan samankaltaisen tuotteen myynnin osalta, eikä sitä sovelleta markkinaehtoisen hinnan määrittämiseen raaka-aineiden myynnissä.

(73)

Edellä esitetyn perusteella Euroferin väitteet hylättiin.

(74)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer väitti, että normaaliarvoon olisi tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukainen oikaisu Indonesiassa havaittujen raaka-aineisiin liittyvien vääristymien vuoksi. Tätä asiaa käsitellään edellä 45 ja 46 kappaleessa.

(75)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77–79 kappaleessa.

(76)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa selitetään, niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomille asiakkaille unionissa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa todetaan, Jindal Indonesia toteutti osan myynnistään Espanjassa sijaitsevan IBJ:n kautta.

(77)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal Indonesia esitti kyseisestä myynnistä samat huomautukset kuin Jindal India, jotka mainitaan 48 kappaleessa. Väite hylättiin. Syyt väitteen hylkäämiseen ilmoitettiin ainoastaan asianomaiselle osapuolelle 48 kappaleessa mainituista syistä.

(78)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80–83 kappaleessa.

(79)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jindal Indonesia esitti nimellispalkkion osalta tehdystä oikaisusta samat huomautukset kuin Jindal India, jotka mainitaan 52 kappaleessa. Väite hylättiin. Syyt väitteen hylkäämiseen ilmoitettiin ainoastaan asianomaiselle osapuolelle 52 kappaleessa mainituista syistä.

(80)

Jindal Indonesia väitti, että komission olisi pitänyt käyttää luottokustannusten laskemiseen Indonesian keskuspankin julkaisemia Yhdysvaltain dollarin ja Indonesian rupian määräisten lainojen lyhyitä korkoja CEIC:n julkaisemien pankkien välisten lyhyiden korkojen sijasta.

(81)

Komissio analysoi toimitetut selitykset ja liiteasiakirjat ja katsoi, että oli perusteltua muuttaa kyseisten tietojen lähdettä Jindal Indonesian vaatimalla tavalla. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdassa säädetään kuitenkin mahdollisuudesta tehdä oikaisu myyntiä varten myönnetystä luotosta aiheutuneiden kustannusten erojen mukaisesti sillä edellytyksellä, että kyseinen tekijä otetaan huomioon käytettäviä hintoja määritettäessä. Komissio totesi etätarkastuksen aikana, että yritys rahoittaa sekä kotimaan- että vientitoimintaansa pääasiassa Yhdysvaltain dollareina myönnetyillä lyhytaikaisilla lainoilla ja omnibus-kauppajärjestelyillä. Komissio ei löytänyt yrityksen kirjanpidosta näyttöä, joka oikeuttaisi erilaisen koron käytön kotimaan myyntiä varten otettujen Indonesian rupian määräisten lainojen osalta. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan olisi käytettävä kotimaan myyntiä varten otettujen Indonesian rupian määräisten lainojen korkoa.

(82)

IRNC-ryhmä toisi väitteensä siitä, että komissio oli ollut epäjohdonmukainen, kun se oli oikaissut vientihintaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti tiettyjen kuljetuskustannusten osalta, kun taas pyynnöt kotimarkkinoiden myyntihintojen oikaisemiseksi tiettyjen kuljetuskustannusten ja muiden niihin liittyvien kustannusten (erityisesti tarkasteltavana olevan tuotteen kuljettamisesta tehtaalta kotimarkkinoiden varastoon aiheutuneiden kustannusten) osalta oli hylätty.

(83)

Komissio totesi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohtaa sovelletaan myynnin jälkeen syntyneisiin kuljetuskustannuksiin, jotka aiheutuvat tavaroiden siirtämisestä viejän toimitiloista ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle. IRNC:n kotimainen varasto on osa sen tiloja, ja kustannukset, jotka aiheutuivat tavaroiden siirtämisestä tehtaalta kotimaiseen varastoon, aiheutuivat ennen myyntiä.

(84)

IRNC-ryhmä väitti myös, että komissio ei ollut selittänyt, miksi samanlaisia asiaan liittyviä kuljetus- ja satamamaksuja, jotka aiheutuivat Kiinan tullivalvonnassa olevan alueen kautta uudelleenlastatuista tavaroista, ei pitäisi hylätä samalla tavalla. Komissio analysoi huomautuksia ja asiakirja-aineistossa olevaa näyttöä, erityisesti tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevien, vientimyyntiin osallistuvien kauppiaiden välistä myyntisopimusta. Komissio totesi, että myyntisopimuksessa purkusatama on selvästi yksilöity unionissa sijaitsevaksi satamaksi ja että tavaroiden uudelleenlastaus on sallittua. Lisäksi vientimyynnissä kuljetuskustannukset aiheutuvat suoraan kauppiaalle, minkä vuoksi ne vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen, kun taas kotimarkkinamyynnissä varastointikustannukset ja tavaroiden siirtämisestä varastoon aiheutuvat kustannukset maksaa tuottaja, ja ne aiheutuvat ennen myyntiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(85)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen IRNC väitti myös, että komission noudattama lähestymistapa oli epäjohdonmukainen, koska se ei tehnyt 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaista oikaisua normaaliarvoon vastaavasti kuin se oli tehnyt 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisia oikaisuja etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta tapahtuneeseen vientimyyntiin.

(86)

Komissio muistutti, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (12) todetaan selvästi, että ” (…) sellaisen asianosaisen, joka perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla vaatii tehtäväksi oikaisuja, joiden avulla normaaliarvo ja vientihinta saatetaan keskenään vertailukelpoisiksi polkumyyntimarginaalin määrittämistä varten, on näytettävä toteen, että vaatimus on perusteltu (…)”. IRNC:n esittämä tätä koskeva huomautus on pelkkä väittämä, jossa pyydetään normaaliarvon oikaisemista, mutta siitä puuttuvat aineelliset perustelut tai yksityiskohtainen selitys. Komissio muistutti lisäksi, että vientihinnan oikaisu ei automaattisesti johda normaaliarvon oikaisuun ja että pyynnön esittäneen osapuolen on osoitettava tosiasioiden ja näytön perusteella, että normaaliarvon oikaiseminen on oikeutettua.

(87)

Komissio totesi näin ollen, että pelkkä oikaisua pyytävä väittämä, jonka tueksi ei esitetä mitään perusteltua pyyntöä, ei selvästikään täytä unionin tuomioistuimen vahvistamaa oikeudellista vaatimusta. Näin ollen väite hylättiin perusteettomana.

(88)

IRNC väitti myös, että komission on esitettävä näyttö, joka tukee sen päätöstä oikaista vientihintaa 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, ja että se ei ollut esittänyt riittäviä perusteluja alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevissa asiakirjoissaan.

(89)

Kun yritykseltä oli saatu huomautuksia lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, komissio toimitti sille 16 päivänä syyskuuta 2021 yrityskohtaiset täydentävät päätelmät, joissa se selvitti yksityiskohtaisemmin vientihintaan tehdyn oikaisun taustalla olevia syitä ja näyttöä. Yritys ei toimittanut huomautuksia vastauksena näihin erillisiin päätelmiin.

(90)

Komissio otti huomioon asianomaisten osapuolten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämät huomautukset ja laski polkumyyntimarginaalit uudelleen vastaavasti (ks. 65–89 kappale).

(91)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(92)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Arinox, alun perin käyttäjäksi määritetty asianomainen osapuoli, väitti, että sitä olisi pidettävä unionin tuottajana. Olisi huomattava, että yrityksen tiedot sisältyivät Euroferin toimittamiin ja komission ristiintarkistamiin makrotaloudellisiin indikaattoreihin, minkä vuoksi komissio katsoi yrityksen olevan osa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 kappaleessa kuvattua unionin tuotannonalaa. Komissio kuitenkin totesi, että alkuperäisessä tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevassa pyynnössään Arinox määritteli itsensä loppukäyttäjäksi ja tuojaksi ja että yrityksen alustavassa vaiheessa esittämät väitteet liittyivät toimintaan, jota se harjoitti käyttäjänä unionin markkinoilla.

(93)

Arinox, Euranimi ja yksi etuyhteydetön tuoja pyysivät yksilöimään ne 13 unionin tuottajaa, jotka muodostivat unionin tuotannonalan tutkimusajanjaksolla. Kolmen otokseen valitun tuottajan ja valitusta tukeneiden yritysten (Acerinox, Outokumpu Nirosta GmbH ja Outokumpu Stainless AB) lisäksi nämä ovat Marcegaglia, Acroni, Arinox, Otelinox ja kolme Saksan sijoittautunutta uudelleenvalssaamoa (SAP Precision Metal, BWS ja Waelzholz).

(94)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–89 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(95)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–92 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(96)

Tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja vastustivat sitä, että Intiasta ja Indonesiasta tulevan tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalan tilanteeseen arvioitiin kumulatiivisesti. Asianomaiset osapuolet väittivät, että tuontimäärät molemmista maista ovat alhaiset, tuonnin kehityssuunta on koko tarkastelujakson ajan erilainen Intiasta (lievästi vähenevä) kuin Indonesiasta (nopeasti kasvava), eikä tuotavien tuotteiden ja unionin samankaltaisten tuotteiden välisiä kilpailuedellytyksiä ole arvioitu asianmukaisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(97)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti konsortion ja etuyhteydettömän tuojan väitettä ja totesi, että tuonnin suuntauksilla ei ole merkitystä perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan soveltamisen kannalta, että kilpailuedellytykset arvioitiin asianmukaisesti ja että kumulatiivinen arviointi takaa tullien syrjimättömän soveltamisen.

(98)

Komissio totesi, että tuonnin kumulatiivista arviointia koskevat vaatimukset täyttyivät. Kummastakaan asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen, sillä molempien markkinaosuus oli yli 1 prosenttia, ja kumulatiivinen arviointi oli perusteltua kilpailuedellytysten perusteella, koska tuoduilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset kuin unionin tuottajien myymillä tuotteilla. Tämä näkyy siinä, että Intiasta ja Indonesiasta tuodut tuotelajit vastaavat suurelta osin unionin tuottajien myymiä tuotelajeja.

(99)

Lisäksi todettiin, että Intiasta ja Indonesiasta tuodut tuotelajit ovat suurelta osin samanlaisia keskenään ja että niiden hinnat ovat vertailukelpoisia.

(100)

Kuten valituksen tekijä totesi, perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa ei edellytetä asianomaisten maiden tuonnin kehityssuuntien vertailua.

(101)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja pyysivät tietoja teoreettisista malleista, joita käytettiin arvioitaessa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kilpailuolosuhteita unionin markkinoilla ja asianomaisissa maissa, ja vahvistusta siitä, että kilpailu- ja talousanalyysistä vastaavia komission yksiköitä on kuultu näistä kilpailuedellytyksistä.

(102)

Ne väittivät lisäksi, että edellä 99 ja 100 kappaleessa esitettyjen päätelmien tueksi ei esitetä mitään tilastollista analyysiä, ja väittivät, että Intiasta ja Indonesiasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli vähäinen verrattuna unionin tuotannonalan markkinaosuuteen. Intiasta tulevan tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla oli pienempi kuin vuosina 2017 ja 2018 ja samantapainen kuin vuonna 2019. Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen Intiasta tulevan tuonnin määrää rajoittaa terästä koskevissa suojatoimenpiteissä vahvistettu maakohtainen kiintiö. Sen vuoksi konsortio ja etuyhteydetön tuoja katsoivat, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan soveltaminen ei ollut asianmukaista.

(103)

Komissio teki teoreettisen analyysin, jossa se vertasi vientiä harjoittavien tuottajien unionin markkinoilla myymiä tuotelajeja ja unionin tuottajien myymää tuotetta otokseen valittujen yritysten antamien tuotevalvontakoodien perusteella. Analyysi osoitti vastaavuuden tason olevan korkea. Kunkin vientiä harjoittavan tuottajan ja unionin tuotannonalan myynnin vastaavuus ilmoitetaan otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille niiden erillisissä päätelmissä. Lisäksi komissio havaitsi, että indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymät tuotelajit olivat huomattavan samankaltaisia kuin intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymät tuotelajit. Sen vuoksi komissio päätteli, että asianomaisista maista tuodut tuotteet ja unionin tuotteet olivat keskenään selvästi kilpailevia ja että tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi oli asianmukaista. Konsortio ja etuyhteydetön tuoja eivät toimittaneet mitään perusteltua näyttöä siitä, miksi komission tekemä analyysi olisi virheellinen tai riittämätön. Se, että Intiassa on suojatoimenpiteisiin liittyvä maakohtainen kiintiö, ei vaikuta tähän analyysiin, kun otetaan huomioon 3 artiklan 4 kohdassa luetellut edellytykset. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(104)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisesta arvioinnista ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti kaikki muut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–98 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(105)

Tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että tuonti Indonesiasta lisääntyi, koska kyseinen maa on tutkimuksen kohteena olevan tuotteen uusi viejä unioniin, ja että tuonti Intiasta ei lisääntynyt tarkastelujaksolla, minkä vuoksi asianomaisten maiden markkinaosuuden mahdollisella kasvulla ei ollut vaikutusta unionin tuotannonalan markkinaosuuteen vaan se korvasi muista kolmansista maista tulevan tuonnin.

(106)

Kuten edellä 97–105 kappaleessa todetaan, komissio analysoi tuonnin kumulatiivisesti, ja asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä oli kasvussa tarkastelujaksolla. Se, että unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi hieman tarkastelujaksolla ja että Indonesia aloitti viennin unioniin vasta tarkastelujakson alussa, ei muuttanut sitä tosiseikkaa, että asianomaisista maista tuleva tuonti tapahtui polkumyyntihinnoin ja aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Näin ollen väite oli hylättävä.

(107)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti kaikki muut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99–101 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(108)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105 kappaleessa komissio totesi, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen alittavuuden marginaalit olivat 4,8 prosenttia ja 13,4 prosenttia.

(109)

Näissä marginaaleissa oli kuitenkin numerovirhe, ja hinnan alittavuuden marginaaleiksi olisi korjattava 5,8 prosenttia ja 13,4 prosenttia.

(110)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Euranimi ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että ne eivät voineet selvittää, miten tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnat määritettiin ja miten hinnan alittavuuden marginaali ja siihen tehdyt oikaisut laskettiin.

(111)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat, jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 3, perustuvat Eurostatin tietoihin. Nämä tiedot ovat julkisesti saatavilla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 104 kappaleessa selitetään, hinnan alittavuuden marginaali perustui otokseen valittujen unionin tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla veloittamien myyntihintojen ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamien vastaavien hintojen vertailuun siten, että hinnat eroteltiin tuotelajeittain ja niitä oikaistiin myyntiehdoiltaan samanlaisiksi. Koska yrityskohtaiset tarkat myyntihinnat ovat liikesalaisuuksia, ne ilmoitettiin ainoastaan asianomaisille yrityksille niiden erillisissä päätelmissä.

(112)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnoista ja hinnan alittavuudesta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti kaikki väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102–105 kappaleessa esitetyt päätelmät siten, että tehdään 71 kappaleessa selostettu korjaus.

(113)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–110 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(114)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer väitti, että unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla sen sijaan, että se olisi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 kappaleen mukaisesti kasvanut.

(115)

Tämä toteamus olisi kuitenkin oikea vain, jos Euroferin huomautus, joka koskee väitetysti liian korkeita kolmansien maiden tuontimääriä, on tosiasiallisesti oikea. Kuten jäljempänä 135 kappaleessa selitetään, väliaikaista tullia koskevan asetuksen tuontimääriä koskevat luvut olivat oikeat. Näin ollen myös unionin tuotannonalan markkinaosuus oli oikea.

(116)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja huomauttivat, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa oli noin 300 000–400 000 tonnin ero asetuksen johdanto-osan 111 kappaleessa ilmoitettujen unionin tuotannonalan tuotantolukujen ja sen johdanto-osan 114, 126 ja 152 kappaleessa ilmoitettujen vastaavien myynti-, varasto- ja vientilukujen välillä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ne kiistivät unionin tuotannonalan kapasiteetin tason ja pyysivät näyttöä nimellisestä, todetusta ja tosiasiallisesti käytetystä tuotantokapasiteetista ja kunkin yksittäisen tuottajan tosiasiallisesti tuottamasta määrästä, yksittäisten eurooppalaisten tuottajien myyntimääriä ja hintoja koskevista tiedoista sekä kunkin unionin tuottajan asianomaisista maista tulevan tuonnin määristä.

(117)

Edellä esitettyjä lukuja ei kuitenkaan voida täysin sovittaa yhteen, koska tuotanto-, myynti- ja vientimäärät koskevat unionin koko tuotannonalaa, kun taas väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126 kappaleessa ilmoitetut varastoja koskevat luvut ovat mikrotaloudellinen indikaattori, joka viittaa ainoastaan otokseen valittuihin unionin tuottajiin. Komissio ristiintarkisti kaikki luvut ja totesi ne luotettaviksi. Koska tuottajakohtaiset yksittäiset luvut ovat liikesalaisuuksia, komissio toimitti ainoastaan aggregoidut tiedot väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(118)

Lisäksi lähes puolet väitetystä erosta liittyy unionin tuotannonalan kytkösmarkkinamyyntiin etuyhteydessä oleville käyttäjille. Nämä määrät sisältyivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111 kappaleessa ilmoitettuihin tuotantolukuihin, mutta ne eivät sisältyneet asetuksen johdanto-osan 114 kappaleessa ilmoitettuihin unionin tuotannonalan myyntimääriin. Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinamyynnin osuus unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä oli noin 5 prosenttia, ja tämä suhdeluku pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

(119)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvu osoitti, että vahinkoa ei aiheutunut ja että asianomaisten maiden markkinaosuuden kasvu ei vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan markkinaosuuteen.

(120)

Kuten 107 kappaleessa selitetään, unionin tuotannonalan markkinaosuuden hienoinen kasvu tarkastelujaksolla ei muuttanut sitä tosiseikkaa, että asianomaisista maista tuleva tuonti kasvoi 86 prosenttia ja tapahtui polkumyyntihinnoin, mikä aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Näin ollen väite oli hylättävä.

(121)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–121 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(122)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että unionin tuotannonalan negatiivista kannattavuuskehitystä ei voitu yhdistää asianomaisista maista tulevaan tuontiin, koska sen määrä on vähäinen eikä se ole voinut vaikuttaa markkinoihin niin merkittävällä tavalla. Tuojien ja jakelijoiden konsortio ja etuyhteydetön tuoja väittivät, että unionin tuotannonalan voitot ovat kasvaneet tutkimusajanjakson jälkeen.

(123)

Tuontimäärät asianomaisista maista olivat vähimmäistasoa suuremmat, ja tuonnin alhaiset hinnat, joiden todettiin olevan polkumyyntihintoja, aiheuttivat hintapainetta unionin markkinoilla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi komissio päätteli, että asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin kasvu voitiin yhdistää unionin tuotannonalan negatiiviseen kannattavuuskehitykseen. Unionin tuottajien kannattavuuden mahdollinen parantuminen tutkimusajanjakson jälkeen ei muuta tätä päätelmää, koska tutkimus rajoittuu tutkimusajanjaksoon.

(124)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122–133 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(125)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien konsortio, yksi etuyhteydetön tuoja sekä Indonesian viranomaiset väittivät, että jotkin vahinkoindikaattorit kehittyivät myönteisesti tarkastelujaksolla ja ne toivat esiin unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvun, työllisyyden kasvun ja varastojen vähenemisen.

(126)

Varastojen taso prosenttiosuutena myyntimääristä on pysynyt vakaana, minkä vuoksi se ei muodostanut selkeää vahinkoindikaattoria. Kaksi muuta kyseessä olevaa indikaattoria kehittyivät myönteisesti tarkastelujaksolla. Markkinaosuuden kasvu tapahtui kuitenkin unionin tuottajien kannattavuuden kustannuksella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa selitetään. Työllisyys kasvoi hieman, mutta työvoimakustannukset laskivat. Nämä päätelmät eivät kuitenkaan mitätöineet vahinkoa koskevia keskeisiä päätelmiä eli sitä, että kannattavuus ja kaikki unionin tuotannonalan taloudelliset indikaattorit kehittyivät negatiivisesti.

(127)

Tuojien ja jakelijoiden konsortio ja etuyhteydetön tuoja väittivät lisäksi, että vuoden 2021 ensimmäiseltä neljännekseltä saatavilla olevien tietojen mukaan otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne on kohentumassa, minkä vuoksi tuotannonala ei tarvitse lisäsuojaa.

(128)

Unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen analyysi perustui tarkastelujaksoon, joka päättyi kesäkuussa 2020. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128–133 kappaleessa todetaan, kaikki unionin tuottajien taloudelliset indikaattorit heikkenivät tarkastelujaksolla. Unionin tuottajien tilanteen väitetty lyhytaikainen koheneminen tarkastelujakson jälkeen ei kumoa tätä päätelmää, jota tukevat vuoden 2021 ensimmäistä neljännestä koskevat tarkastamattomat raportit.

(129)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli lopullisesti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(130)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Indonesian viranomaiset väittivät, että Indonesiasta tuleva tuonti ei voinut aiheuttaa vahinkoa, koska sen markkinaosuus oli alhainen ja sen hinnat kohosivat tarkastelujaksolla.

(131)

Komissio muistutti aluksi, että Indonesiasta peräisin olevaa tuontia ja sen markkinaosuutta arvioitiin kumulatiivisesti Intiasta tulevan tuonnin kanssa. Lisäksi komissio huomautti, että Indonesian markkinaosuus kasvoi joka tapauksessa nopeasti tarkastelujaksolla 0,4 prosentista vuonna 2017 tutkimusajanjakson 2,8 prosenttiin. Hintojen osalta voidaan todeta, että vaikka Indonesian hinnat nousivat koko tarkastelujakson ajan, ne olivat aina unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmat.

(132)

Koska Intiasta ja Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisestä syy-yhteydestä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141–143 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(133)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer ilmoitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 11 esitetyt kolmansista maista tulevan tuonnin määriä koskevat luvut ja Eurostatin tiedot poikkeavat toisistaan.

(134)

Euroferin mainitsemat luvut eivät kuitenkaan sisällä tuontia, joka on ilmoitettu Eurostatille sisäistä ja ulkoista jalostusta koskevien tullimenettelyjen puitteissa ja joka on otettu huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 11.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer epäili komission käyttämien tuontimäärien paikkansapitävyyttä ja väitti, että edellä 99 kappaleessa esitetty lähestymistapa poikkeaa komission tavanomaisesta käytännöstä ja on epäjohdonmukainen suhteessa tavoitteeseen arvioida vahinkoa ja syy-yhteyttä tutkimuksessa. Eurofer väitti, että sisäistä ja ulkoista jalostusta koskevien tullimenettelyjen puitteissa tapahtuvaan tuontiin ei sovelleta polkumyyntitulleja eikä se kilpaile unionin tuotannonalan tavaroiden kanssa.

(136)

Komissio katsoi, että sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn mukaisesti tuodut tavarat eivät ainoastaan kulje unionin kautta, vaan niihin kohdistuu unionissa myös lisäarvoa tuottavia toimintoja, kuten kokoonpano ja jalostus. Näin ollen kyseinen tuonti kilpailee selvästi unionin tuotannonalan valmistamien tuotteiden kanssa. Esimerkiksi eräällä unionissa sijaitsevalla yrityksellä, jonka toiminta on nimenomaan näiden jalostustoimintojen suorittamista, on mahdollisuus joko ostaa tuotetta unionin tuotannonalalta tai tuoda sitä sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti. Sen vuoksi näiden erityisten tullimenettelyjen mukainen tuonti olisi otettava huomioon vahinkoa arvioitaessa. Kyseisessä tuonnissa kannetaan tullit myös delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (13) 76 artiklan mukaisesti.

(137)

Eurofer väitti lisäksi, että tuontimäärät eri maista eivät olleet johdonmukaisia, koska sisäisen ja ulkoisen jalostuksen tullimenettelyt eivät olleet mukana tiettyjen kolmansien maiden tuontimäärissä.

(138)

Tuontimäärät olivat Eurostatin virallisia lukuja, ja ne kattoivat niin asianomaisten maiden kuin kaikkien muiden kolmansien maiden osalta sekä tavanomaisen tullimenettelyn että sisäisen ja ulkoisen jalostuksen tullimenettelyt.

(139)

Eurofer viittasi lisäksi saman tuotteen tuontimääriin samalla tutkimusajanjaksolla ja tarkastelujaksolla Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevaa tuontia koskevassa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, jossa komissio on arvioinut unionin kulutusta ja markkinaosuutta ottamatta huomioon sisäiseen ja ulkoiseen jalostusmenettelyyn kuuluvaa tuontia. Sen vuoksi tuontia, kulutusta ja markkinaosuutta koskevat luvut toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ja tässä tutkimuksessa eroavat toisistaan, mikä johtaa ilmeiseen virheeseen jommassakummassa tutkimuksessa.

(140)

Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevien kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa on todellakin vahinkoanalyysiä varten sama tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso kuin tässä tutkimuksessa. Mainitussa tutkimuksessa tehty analyysi on kuitenkin luonteeltaan erilainen eli siinä analysoidaan polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä, eivätkä siinä tehdyt päätelmät ole automaattisesti päteviä tässä tutkimuksessa. Vaikka kyseisessä tarkastelussa esitetyt tuontiluvut eivät sisältäneet sisäiseen ja ulkoiseen jalostusmenettelyyn kuuluvaa tuontia, kyseisessä tutkimuksessa tehdyt päätelmät ovat kuitenkin päteviä. Näin ollen komissio ei pitänyt näitä toisistaan poikkeavia tietoja ilmeisenä virheenä.

(141)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien ja jakelijoiden konsortio ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että unionin tuotannonalan taloudelliset indikaattorit eivät huonontuneet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaan covid-19-pandemian vaikutuksen vuoksi. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa valituksen tekijä vastusti tätä väitettä ja totesi, että vahingon kehityssuunta tarkastelujaksolla osoitti päinvastaista.

(142)

Komissio totesi, että asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat vaikuttivat suuresti unionin tuotannonalan hintoihin ja sen taloudellisiin indikaattoreihin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103 kappaleessa todetaan, keskimääräiset tuontihinnat molemmista asianomaisista maista olivat jatkuvasti alemmat kuin unionin tuottajien hinnat koko tarkastelujakson ajan ennen covid-19-pandemiaa. Pandemia olisi voinut vaikuttaa kulutukseen unionin markkinoilla, mutta tällainen vaikutus olisi voinut toteutua vasta tutkimusajanjakson viimeisellä neljänneksellä (huhtikuu–kesäkuu 2020) ja kulutuksen merkittävä lasku havaittiin jo vuonna 2019.

(143)

Lisäksi komissio analysoi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150 ja 151 kappaleessa kulutuksen vähenemistä mahdollisena muuna (joko osittain covid-19:ään liittyvänä tai ei) tekijänä, joka olisi voinut aiheuttaa vahinkoa, ja päätteli alustavasti, että se ei heikentänyt syy-yhteyttä asianomaisista maista polkumyynnillä tulleen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä. Tämä päätelmä vahvistetaan.

(144)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, komissio päätteli, että mikään tekijöistä analysoituna erikseen tai yhdessä ei heikentänyt syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä siinä määrin, että tämä yhteys ei enää olisi todellinen ja merkittävä, minkä vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160–163 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(145)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen valituksen tekijä toi esiin kaksi vahinkomarginaalin laskemiseen liittyvää teknistä ongelmaa, jotka koskivat arvioitujen toteutumattomien investointien poistoja ja tulevien ympäristökustannusten noudattamista yhden otokseen valitun unionin tuottajan osalta. Komissio katsoi, että toteutumattomat investoinnit voitiin laskea otokseen valittujen unionin tuottajien ilmoittamien tutkimusajanjaksolla toteutumattomien investointien poistojen perusteella. Valituksen tekijä ei esittänyt mitään näyttöä siitä, miksi tällainen lähestymistapa olisi kohtuuton. Valituksen tekijän toimittamien asiaa tukevien tietojen perusteella komissio hyväksyi ympäristösäännösten noudattamisesta aiheutuvia tulevia kustannuksia koskevan väitteen, joka johti lopullisten vahinkomarginaalien hienoiseen nousuun.

(146)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että unionin tuotannonalalle covid-19-sulkutoimista aiheutuneita kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa vahinkoa aiheuttamatonta hintaa vahinkomarginaalin määrittämistä varten, koska tällaiset kustannukset nostivat poikkeuksellisesti unionin tuotannonalan yksikkökohtaisia kustannuksia eivätkä kuvasta unionin tuottajien tavanomaisia tuotantokustannuksia.

(147)

Komissio pyysi unionin tuotannonalaa jakamaan kaikki pyydetyt tiedot kyselyvastauksissaan tutkimusajanjakson kahdelle puolivuotiskaudelle nähdäkseen covid-19-pandemian mahdolliset vaikutukset niiden myynti- ja kustannustietoihin. Ristiintarkistetut tiedot eivät kuitenkaan osoittaneet covid-19-sulkutoimien aiheuttamia lisäkustannuksia, jotka oikeuttaisivat pyydetyn oikaisun. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(148)

Euranimi ja yksi etuyhteydetön tuoja kiistivät korkeamman vahinkomarginaalin, jota sovellettiin intialaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, vaikka niiden myyntihinnat unionin markkinoille olivat korkeammat.

(149)

Vahinkomarginaali lasketaan vientiä harjoittavien tuottajien myymien tuotelajien perusteella. Koska tuottajien välillä voi olla eroja tuotelajien hinnoissa, tuontihintojen yleisen tason ja kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle erikseen lasketun vahinkomarginaalin tason välillä ei tarvitse olla korrelaatiota.

(150)

Tarkistettujen laskelmien tulos esitetään jäljempänä olevassa taulukossa:

(151)

Koska toimenpiteiden tasosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 165–173 kappaleessa esitetyt havainnot ja päätelmät, sellaisina kuin ne ovat muutettuina edellä olevassa taulukossa.

(152)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Eurofer väitti, että komissio oli virheellisesti päätellyt, ettei Chromeni käyttänyt vääristymien kohteena olevia raaka-aineita. Se väitti olevan ”täysin selvää”, että Chromeni käyttää tuotantopanoksinaan välituotteita, joihin raaka-aineisiin liittyvät vääristymät joko Intiassa tai Indonesiassa vaikuttavat, ja että tämä olisi näin ollen otettava huomioon. Se väitti, että tätä varten komission olisi hyödynnettävä tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimivaa väitettyä kuumavalssatun ruostumattoman teräksen toimittajaa Indonesiassa tai raaka-aineita koskevia tuoreita havaintoja kyseisen raaka-aineen osalta (14).

(153)

Eurofer väitti lisäksi, että komission tulkinta 7 artiklan 2 a kohdasta rajoittaa voimakkaasti mahdollisuutta puuttua raaka-aineisiin liittyvien vääristymien vaikutuksiin tuotantoketjun loppupään toimialoilla ja että se estää komissiota arvioimasta raaka-aineisiin liittyvien vääristymien vaikutusta yritysryhmän (kuten Jindal-ryhmän) sisällä. Se toi myös esiin riskin toimenpiteiden kiertämisestä alhaisemman tullin saaneen (tässä tapauksessa joko Intiassa tai Indonesiassa sijaitsevan) yrityksen kautta ja väitti sen vuoksi, että komission olisi laajennettava korkein sovellettava tulli koskemaan kaikkia ryhmän yrityksiä riippumatta siitä, missä maassa tarkasteltavana oleva tuote on tuotettu.

(154)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 176 kappaleessa selitetään, Chromeni ei käyttänyt Intiassa todetun vääristymän kohteena olevia raaka-aineita eli kromimalmia ja ruostumatonta teräsromua. Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönoton yhteydessä ei ole myöskään mahdollista puuttua mahdolliseen tulevaan toimenpiteiden kiertämiseen laajentamalla jonkin etuyhteydessä olevan tuottajan osalta todettu polkumyynti koskemaan toisessa maassa toimivia etuyhteydessä olevia tuottajia. Tältä osin komissio viittaa myös jäljempänä oleviin 175–177 kohtiin.

(155)

Tästä syystä Euroferin väitteet oli hylättävä.

(156)

Koska tästä jaksosta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 174–178 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(157)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella komissio katsoi, että on aiheellista määrittää lopullisten tullien määrä alhaisemman tullin säännön mukaisesti perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla. Tämän vuoksi lopulliset polkumyyntitullit olisi vahvistettava seuraavasti:

(158)

Yksikään osapuoli ei kiistänyt sitä, että toimenpiteet olisivat unionin tuotannonalan edun mukaisia. Tämän vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 181–183 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(159)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Euranimi ja yksi etuyhteydetön tuoja väittivät, että Intiaa ja Indonesiaa koskevien unionin toimenpiteiden käyttöönotto aiheuttaisi kylmävalssattujen levyvalmisteiden pulan unionin markkinoilla, koska unionin tuotanto ei riitä kattavien määrien toimittamiseen markkinoille ja koska muita hankintalähteitä on rajallisesti, mikä johtuu pääasiassa Kiinasta ja Taiwanista tulevaa tuontia koskevista polkumyyntitoimenpiteistä. Kyseisten osapuolten mukaan näitä puutteita ja toimitusten viivästyksiä voidaan jo havaita unionin markkinoilla.

(160)

Osapuolet väittivät, että jotkin muut mahdolliset tuontilähteet, kuten Brasilia, Malesia ja Etelä-Afrikka, ovat niiden unionin tuottajien määräysvallassa, jotka omistavat kylmävalssattuja levyvalmisteita näissä maissa valmistavat yritykset. Osapuolten mukaan tämä on johtanut unionin tuottajien suojan väärinkäyttöön ja nostaa hintoja unionin markkinoilla.

(161)

Lisäksi osapuolet väittivät, että niillä ei ole mahdollisuutta siirtää hintoja asiakkailleen, minkä vuoksi niiden kannattavuus heikkenisi.

(162)

Euranimi ja etuyhteydetön tuoja toistivat nämä väitteet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(163)

Eurofer vastusti näitä väitteitä ja totesi puolestaan, että väitetty pidentynyt toimitusaika johtuu kysynnän muutoksista ja covid-19-pandemian aiheuttamista maailmanlaajuisten toimitusketjujen häiriöistä, jotka eivät koske ainoastaan kylmävalssattujen levyvalmisteiden toimitusketjua. Eurofer totesi, että tavanomaisissa olosuhteissa unionin tuotannonalan kapasiteetti riittää kattamaan lähes 150 prosenttia tutkimusajanjakson aikaisesta unionin kulutuksesta. Eurofer väitti lisäksi, että raaka-aineiden hintojen nousu tutkimusajanjakson jälkeen on heijastellut raaka-ainekustannusten merkittävää maailmanlaajuista nousua, joka on vaikuttanut hintoihin muuallakin kuin unionissa. Lisäksi Eurofer väitti, että kylmävalssattuja levyvalmisteita voitaisiin hankkia kolmansista maista, joilla on merkittävää kylmävalssattujen levyvalmisteiden kapasiteettia, jota terästuotteita koskevat suojatoimenpiteet eivät ole rajoittaneet.

(164)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan, kylmävalssattujen levyvalmisteiden hankintalähteitä todellakin on muissa kolmansissa maissa, suurimmat niistä Taiwanissa ja Koreassa. Taiwanista on edelleen ollut tuontia unioniin, sillä sen polkumyyntitullit ovat suhteellisen alhaiset. Korea onnistui tarkastelujaksolla lisäämään vientiään unioniin sekä absoluuttisesti että suhteellisesti mitattuna. Myös Etelä-Afrikalla on edelleen vientiä unionin markkinoille, vaikka eurooppalaisten yritysten väitetään hallitsevan sen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoa. Lisäksi todetaan, että Intialle ja Indonesialle asetettujen polkumyyntitullien tarkoituksena ei ole sulkea unionin markkinoita asianomaisilta mailta vaan nostaa hinnat oikeudenmukaiselle tasolle.

(165)

Hintojen nousu johtuu yleensä raaka-ainekustannusten noususta, ja nousua havaittiin myös kolmansien maiden markkinoilla. Näin ollen unionin tuottajat eivät käytä markkinoiden suojaa väärin. Unionin markkinoilla on myös voimakasta sisäistä kilpailua, koska unionissa toimii 13 tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajaa.

(166)

Lisäksi komissio ei voi asianmukaisesti arvioida asianomaisten osapuolten väitteitä, jotka koskevat puuttuvia mahdollisuuksia siirtää hintoja asiakkailleen ja korvata tuontituotteita, koska kyseiset osapuolet eivät toimineet asianmukaisesti yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184–193 kappaleessa tarkoitetut kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, kyseiset asianomaiset osapuolet esittivät väitteensä päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamatta vastauksia kyselylomakkeeseen. Tämä esti komissiota tekemästä perusteellisempaa arviointia tarkistamalla niiden osto- ja myyntikanavat, kaupan kohteena olevat tuotelajit, kustannukset ja taloudellisen tilanteen.

(167)

Tällä perusteella komissio vahvisti päätelmän, jonka mukaan tullien mahdollisen käyttöönoton vaikutukset tuojiin ja käyttäjiin eivät ole suurempia kuin toimenpiteiden positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(168)

Koska etuyhteydettömien tuojien ja käyttäjien edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184–195 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(169)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 196 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(170)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko. Tämän asetuksen 6 jaksossa ja erityisesti 6.2 alajaksossa esitetyistä syistä polkumyyntitullit olisi vahvistettava alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(171)

Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

(172)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(173)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (15). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(174)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(175)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esim. lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(176)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(177)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(178)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(179)

Koska jotkin lopulliset tullit ovat väliaikaisia tulleja alhaisempia, lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(180)

Kuten 1.2 jaksossa mainitaan, valituksen tekijän esittämän pyynnön jälkeen komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(181)

Tutkimuksen lopullisen vaiheen aikana arvioitiin kirjaamisesta kerätyt tiedot. Komissio analysoi, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset kriteerit lopullisten tullien taannehtivaa kantamista varten.

(182)

Komissio analyysi osoitti, että tuonti ei ollut kasvanut merkittävästi sen tuonnin tason lisäksi, joka aiheutti vahinkoa tutkimusajanjaksolla, kuten perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään. Analyysia varten komissio vertasi tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää tutkimusajanjakson aikana ja keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kaudella, joka ulottui tämän tutkimuksen vireillepanoa seuraavasta kuukaudesta väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon, eikä tällöin todettu tuonnin merkittävää lisäkasvua:

(183)

Tämän vuoksi komissio päätteli, että lopullisten tullien taannehtiva kantaminen kaudelta, jona tuonti kirjattiin, ei ollut perusteltua tässä tapauksessa.

(184)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (16) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(185)

Komissio otti käyttöön tiettyjä terästuotteita koskevan suojatoimenpiteen kolmen vuoden ajaksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/159 (17). Suojatoimenpiteen voimassaoloa jatkettiin 30 päivään kesäkuuta 2024 saakka komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1029 (18). Tarkastelun kohteena oleva tuote on yksi suojatoimenpiteen soveltamisalaan kuuluvista tuoteluokista. Näin ollen suojatoimenpiteessä vahvistettujen tariffikiintiöiden ylittyessä samasta tuonnista kannettaisiin sekä kiintiön ylittävä tulli että polkumyyntitulli. Koska polkumyyntitoimenpiteiden ja suojatoimenpiteiden kumuloituminen voi johtaa siihen, että kauppaan kohdistuu haluttua suurempi vaikutus, komissio päätti estää polkumyyntitullin ja kiintiön ylittävän tullin samanaikaisen soveltamisen tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen suojatullin voimassaolon ajaksi.

(186)

Tämä tarkoittaa sitä, että jos asetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kiintiön ylittävää tullia aletaan soveltaa tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen ja se ylittää tämän asetuksen mukaisten polkumyyntitullien tason, kannetaan ainoastaan asetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kiintiön ylittävä tulli. Tämän asetuksen nojalla käyttöön otettujen tullien kantaminen suspendoidaan suojatullin ja polkumyyntitullin samanaikaisen soveltamisen ajaksi. Jos asetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kiintiön ylittävää tullia aletaan soveltaa tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen ja se on asetettu tämän asetuksen mukaisia polkumyyntitulleja alemmalle tasolle, kannetaan asetuksen (EU) 2019/159 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kiintiön ylittävän tullin lisäksi kyseisen tullin ja tällä asetuksella käyttöön otetuista polkumyyntitulleista korkeamman välinen erotus. Se osa polkumyyntitullien määristä, jota ei kanneta, suspendoidaan.

(187)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,