(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä asiaankuuluvia maantieteellisiä toimivalta-alueita varten perustetuilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot ja jäsenvaltioiden tekemät yhteiset suositukset.

(2)

Neuvoston on määrä hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien kyseisiin kalastusmahdollisuuksiin tarvittaessa toiminnallisesti liittyvät tietyt edellytykset. Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 säädetään, että kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että kullekin jäsenvaltiolle taataan kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta.

(3)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteeksi saavuttaa kestävän enimmäistuoton hyödyntämistaso mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuonna 2020 kaikkien kantojen osalta. Vuoteen 2020 ulottuvan siirtymäkauden tavoitteena oli tasapainottaa kestävän enimmäistuoton saavuttaminen kaikkien kantojen osalta ja asiaankuuluvien kalastusmahdollisuuksien mahdollisten mukautusten mahdolliset sosioekonomiset vaikutukset.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä ’TACit’, olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset vaikutukset ja varmistaen samalla kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1139 (2) vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja kyseisiä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten, jäljempänä ’suunnitelma’. Suunnitelmalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tällaisilla tasoilla. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaan yksittäisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen kalastusmahdollisuudet on vahvistettava kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(6)

Suunnitelman 1 artiklassa lueteltujen kantojen kalastusmahdollisuudet oli suunnitelman 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettava siten, että saavutetaan kestävän enimmäistuoton mukainen, vaihteluväleinä ilmoitettu kalastuskuolevuus mahdollisimman pian ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2022 sovellettavat Itämeren asiaankuuluvien kantojen saalisrajoitukset on sen vuoksi vahvistettava siten, että ne vastaavat suunnitelman tavoitteita.

(7)

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) julkaisi Itämeren kantoja koskevan vuotuisen lausuntonsa 28 päivänä toukokuuta 2021. Lausunnon mukaan Itämeren länsiosan silakan biomassa ICES-osa-alueilla 20–24 on vain 54 prosenttia kutukannan biomassan viitearvosta (Blim), jonka alittuessa on mahdollista, että lisääntymiskyky saattaa alentua. Lisäksi rekrytointi on edelleen historiallisen alhaisella tasolla. Sen vuoksi ICES julkaisi neljäntenä peräkkäisenä vuonna suosituksen, jonka mukaan Itämeren länsiosan silakan pyynti olisi rajoitettava nollaan. Asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan nojalla olisi sen vuoksi hyväksyttävä kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianomainen kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Lisäksi kyseinen säännös edellyttää muiden korjaavien toimenpiteiden hyväksymistä. Jos Itämeren länsiosan silakkakannan kalastusmahdollisuudet vahvistetaan ICESin lausunnossa esitetylle tasolle, velvoite purkaa kaikki sekakalastuksen saaliit, Itämeren länsiosan silakan sivusaaliit mukaan luettuina, johtaisi ’pullonkaulalajeina’ tunnetun ilmiön esiintymiseen. Jotta voitaisiin löytää sopiva tasapaino tilanteessa, jossa yhtäältä sallitaan muiden kantojen kalastuksen jatkaminen sen keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi ja jossa toisaalta on tarpeen varmistaa kyseisen kannan hyvän biologisen tilan saavuttaminen ottaen huomioon, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, on aiheellista vahvistaa erityinen TAC Itämeren länsiosan silakan sivusaaliille. Itämeren länsiosan silakkaan olisi kuitenkin voitava kohdentaa yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin harjoitettavia kalastustoimia noudattaen kaikilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 (3) 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä, samoin kuin tietyillä passiivisilla pyydyksillä harjoitettavaa pienimuotoista rannikkokalastusta. TAC olisi vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, ettei kuolevuus kasva, ja joka kannustaa parantamaan valikoivuutta ja välttämään ei-toivottuja saaliita.

(8)

Itämeren itäosan turskakannan osalta ICES on vuodesta 2019 lähtien voinut jälleen perustaa varovaisuusperiaatteen mukaisen lausuntonsa runsaammin dataa sisältävään arvioon. ICES arvioi, että Itämeren itäosan turskakannan biomassa on edelleen alle Blim-arvon ja että se on vähentynyt entisestään vuodesta 2020. Sen vuoksi ICES julkaisi kolmantena peräkkäisenä vuonna lausunnon, jonka mukaan Itämeren itäosan turskan pyynti olisi rajoitettava nollaan. Vuodesta 2019 lähtien unionissa on hyväksytty tiukkoja säilyttämistoimenpiteitä. Asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti Itämeren itäosan turskan kohdennettu kalastus lopetettiin ja Itämeren itäosan turskan tahattomien sivusaaliiden TAC vahvistettiin erittäin alhaiselle tasolle, jotta vältetään pullonkaulalaji-ilmiö muissa kalastuksissa. Lisäksi hyväksyttiin kalastusmahdollisuuksiin toiminnallisesti liittyviä korjaavia lisätoimenpiteitä rauhoittamalla kutualueita ja kieltämällä virkistyskalastus pääasiallisella levinneisyysalueella. Kun otetaan huomioon ICESin lausunto ja kannan muuttumaton tilanne, on aiheellista säilyttää kalastusmahdollisuuksien taso ja kalastusmahdollisuuksiin toiminnallisesti liittyvät korjaavat toimenpiteet ennallaan.

(9)

Itämeren länsiosan turskan osalta tieteelliset arviot ovat osoittaneet useiden vuosien ajan, että kutukannan biomassa on alle viitearvon, jonka alittuessa on ryhdyttävä erityisiin ja asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin (Btrigger). Sen vuoksi viime vuosina on toteutettu yhä tiukempia hoitotoimenpiteitä. Vuonna 2021 ICES päätti laatia kannan tilanteesta perusteellisemman arvioinnin ja lykkäsi sen vuoksi lausuntonsa 10 päivään syyskuuta 2021. Kyseisessä arvioinnissa ilmeni, että Itämeren länsiosan turskakannan biomassa on vähemmän kuin puolet aiemmasta arviosta ja että se on yli kymmenen vuoden ajan ollut suurimmaksi osaksi alle Blim-arvon. Nykyinen biomassa on arviolta noin puolet Blim-arvosta. Rekrytointi on ollut historiallisen alhaista vuodesta 2018 alkaen. ICES arvioi, että kannan biomassan voisi 53 prosentin todennäköisyydellä kasvaa hieman Blim-arvon yläpuolelle vuonna 2023, vaikka kannasta saataisiin jonkin verran saaliita. Tällaisessa tilanteessa olisi asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettava korjaava toimenpide ja vahvistettava kalastusmahdollisuudet sen varmistamiseksi, että kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Suositeltujen saaliiden taso on niin alhainen, ettei se kestä sekä kohdennettua kalastusta että muiden kalastusten, erityisesti kampelasukuisten pohjakalalajien kalastusten tahattomia sivusaaliita. Näin ollen on aiheellista vahvistaa muiden kalastusten tahattomiin sivusaaliisiin rajoittuva TAC, jotta vältetään pullonkaulalaji-ilmiö, lukuun ottamatta kalastustoimia, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten ja noudattaen kaikilta osin asetuksen (EU) 2019/1241 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä. Lisäksi aiemmin hyväksyttiin kalastusmahdollisuuksiin toiminnallisesti liittyviä korjaavia lisätoimenpiteitä rauhoittamalla kutualueita ja rajoittamalla virkistyskalastusta. Koska kannan tilanne on heikentynyt entisestään vakavasti, on aiheellista laajentaa kutualueiden rauhoittaminen 15 päivästä tammikuuta 31 päivään maaliskuuta, jotta se kattaa kauden, jonka aikana turska kokoontuu parviin ennen kutua. Olisi otettava käyttöön lisäpoikkeus kutualueiden rauhoittamiseen sellaisten kalastusalusten osalta, jotka kalastavat pohjaharoilla simpukoita ICES-osa-alueella 22 alle 20 metrin syvyydessä olevilla vesillä, koska kyseistä kalastusta harjoitetaan turskan kutualueiden ulkopuolella ja siinä saatavat turskan sivusaaliit ovat hyvin vähäisiä. Virkistyskalastuksen osalta ICES ei voinut suositeltavien kokonaissaaliiden alhaisen tason johdosta tehdä eroa kaupallisten ja virkistyskalastuksessa saatavien saaliiden välillä, toisin kuin edeltävinä vuosina. Kannan tila huomioon ottaen saalisrajoitus on tarpeen alentaa minimiin, jotta pysytään ICESin suosittelemissa saalisrajoissa. Lisäksi kutukauden rauhoitusaikaa on jatkossa aiheellista soveltaa myös virkistyskalastukseen.

(10)

ICES arvioi vuonna 2020, että Itämeren keskiosan silakan biomassa on pienentynyt alle kutukannan biomassan viitearvon, jonka alittuessa on ryhdyttävä erityisiin ja asianmukaisiin hoitotoimenpiteisiin (Btrigger). ICES arvioi vuonna 2021, että biomassa on vähentynyt entisestään ja on nyt lähellä Blim-arvoa. Siksi kalastusmahdollisuudet on aiheellista vahvistaa asetuksen (EU) 2016/1139 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(11)

ICESin lausunnon mukaan turskaa saadaan sivusaaliina punakampelan kalastuksessa. Kilohailia saadaan saaliiksi sekakalastuksessa silakan kanssa, ja se on turskan saalislaji. Kyseinen monilajinen vuorovaikutus on aiheellista ottaa huomioon punakampelan ja kilohailin kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa.

(12)

ICES-osa-alueiden 22–31 lohen osalta ICES on aiemmin usean vuoden ajan todennut, että jokikantojen tila on hyvin vaihteleva. ICES päätti lykätä lausuntonsa 15 päivään syyskuuta 2021, jotta asiantuntijoilla olisi enemmän aikaa ottaa kyseinen vaihtelevuus paremmin huomioon. ICESin lausunnon mukaan pääaltaassa harjoitettava kaupallinen ja virkistyskalastus, joka on luontaisesti sekakalastusta, jossa pyydetään lohta sekä terveistä että heikoista jokikannoista, olisi kokonaan lopetettava heikkojen jokikantojen suojelemiseksi. ICES katsoo kuitenkin, että nykyistä kohdennettua kalastusta, jota harjoitetaan Pohjanlahden ja Ahvenanmeren rannikkoalueilla, voitaisiin jatkaa lohen kesävaelluksen aikana. Jotta voitaisiin löytää sopiva tasapaino tilanteessa, jossa yhtäältä kalastusta jatketaan sen keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi ja jossa toisaalta on tarpeen varmistaa kyseisen kannan hyvän biologisen tilan saavuttaminen ottaen huomioon, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, on aiheellista vahvistaa erityinen TAC kyseisten alueiden lohen sivusaaliille, lukuun ottamatta kalastustoimia, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten ja noudattaen kaikilta osin asetuksen (EU) 2019/1241 25 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä, ja leveyspiirin 59°30’N pohjoispuolella harjoitettavaa rannikkokalastusta 1 päivän toukokuuta ja 31 päivän elokuuta välisellä kaudella. ICESin lausunnon johdosta on aiheellista hyväksyä kalastusmahdollisuuksiin toiminnallisesti liittyviä korjaavia lisätoimenpiteitä. Pitkiensiimojen käyttö olisi kiellettävä yli neljän meripeninkulman etäisyydellä, sillä kyseessä on tyypillisesti lohen kohdennettuun pyyntiin käytettävä pyydys. Lisäksi alueilla, joilla kaupallinen kalastus ei ole sallittua, virkistyskalastuksessa olisi oltava sallittua ottaa saaliiksi ainoastaan yksi rasvaeväleikattu lohiyksilö onkijaa kohden päivässä. Virheellisten ilmoitusten välttämiseksi kaikkien kalalajien kaikki saaliiksi otetut yksilöt olisi purettava aluksesta kokonaisena, jotta ne voidaan tunnistaa yksiselitteisesti.

(13)

Rannikkokalastusmahdollisuuksien täysimääräisen käytön varmistamiseksi vuonna 2019 otettiin käyttöön lohen osalta rajoitettu alueiden välinen jousto ICES-osa-alueilta 22–31 ICES-osa-alueelle 32. Kyseisten kahden kannan kalastusmahdollisuuksien muutosten vuoksi kyseistä joustavuutta on aiheellista vähentää.

(14)

Meritaimenen kalastamisen kieltäminen neljää meripeninkulmaa kauempana ja meritaimenen sivusaaliiden rajoittaminen 3 prosenttiin meritaimenen ja lohen kokonaissaaliista on vähentänyt osaltaan merkittävästi sitä, että lohenkalastuksen saaliista ilmoitetaan virheellisesti, erityisesti meritaimensaaliina. Virheellisten ilmoitusten määrän pitämiseksi vähäisenä on aiheellista säilyttää kyseinen säännös.

(15)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (4) ja erityisesti sen 33 ja 34 artiklaa, jotka koskevat saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista sekä kalastusmahdollisuuksien loppuun käyttämistä koskevien tietojen toimittamista komissiolle. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi tarkennettava koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niiden toimittaessa komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(16)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (5) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien sen 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilaa. Sittemmin on otettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdalla käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuotuinen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen joustonvara, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja aiheuttaisi kantojen biologista tilan heikkenemisen, olisi sen vuoksi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta hyödynnetä.

(17)

Lisäksi ottaen huomioon, että Itämeren itäosan turskakannan, Itämeren länsiosan silakkakannan ja Itämeren länsiosan turskakannan biomassa on alle Blim-arvon ja että ainoastaan sivusaaliit, tieteelliset kalastukset ja Itämeren länsiosan silakan tapauksessa tietty pienimuotoinen rannikkokalastus ovat sallittuja vuonna 2022, jäsenvaltiot, joilla on asiaankuuluvan TACin kiintiöosuus, ovat sitoutuneet olemaan soveltamatta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta kyseisiin kantoihin vuonna 2022, jotta vuoden 2022 saaliit eivät ylitä vahvistettua Itämeren itäosan turskakannan, Itämeren länsiosan silakkakannan ja Itämeren länsiosan turskakannan TACia. Koska lisäksi lähes kaikki lohen jokikantojen biomassat leveyspiirin 59°30′N eteläpuolella ovat smolttituotannon rajaviitearvon (Rlim) alapuolella ja koska kyseisellä alueella ainoastaan sivusaaliit ja tieteelliset kalastukset ovat sallittuja vuonna 2022, asiaankuuluvat jäsenvaltiot ovat tehneet vastaavan vuosittaista joustomahdollisuutta koskevan sitoumuksen pääaltaan lohen saaliiden osalta vuonna 2022.

(18)

Harmaaturskan kalastuskausi ICES-alueella 3a, Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä ICES-alueella 2a ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin vesillä ICES-suuralueella 4 kestää 1 päivästä marraskuuta 31 päivään lokakuuta. Jotta kalastus voitaisiin aloittaa 1 päivänä marraskuuta 2021, harmaaturskalle on uusien tieteellisten lausuntojen perusteella ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytyjen neuvottelujen johdosta tarpeen vahvistaa ICES-alueella 3a, Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä ICES-alueella 2a ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin vesillä ICES-suuralueella 4 alustava TAC 1 päivän marraskuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 väliseksi ajaksi. Kyseinen alustava TAC olisi vahvistettava 8 päivänä lokakuuta 2021 julkaistun ICESin lausunnon mukaisesti.

(19)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2021/92 (6) olevassa makrillin kalastusmahdollisuuksia Pohjanmerellä koskevassa taulukossa viitataan Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen (7) mukaisesti vesiin alueilla 3a ja 4, Yhdistyneen kuningaskunnan vesiin alueella 2a sekä unionin vesiin alueilla 3b, 3c ja osa-alueilla 22–32. Rantavaltioiden vuonna 2021 makrillista käymät keskustelut eivät kuitenkaan johtaneet sopuun pääsyä koskevista järjestelyistä unionin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Norjan välillä. Sen vuoksi unionilla ei ole pääsyä makrillikiintiönsä kalastukseen Pohjanmerellä sijaitsevilla Norjan vesillä.

(20)

Unioni sai vuonna 2021 päätökseen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käydyt neuvottelut kalastusmahdollisuuksista ja hoitotoimenpiteistä, jotka koskivat tiettyjä vuoden 2021 TACeja, muun muassa makrillin TACia, jonka mukaan unioni voi kalastaa makrillikiintiönsä Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä. Tämän seurauksena asiaankuuluvia kalastusmahdollisuuksien taulukkoja olisi muutettava vastaamaan sitä, miten Pohjanmeren vesillä olevat kalastusalueet on määritelty kuuluviksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin vesiin.

(21)

Unionilla ei ole vuonna 2021 pääsyä makrillikiintiönsä kalastukseen Pohjanmerellä sijaitsevilla Norjan vesillä. Asetukseen (EU) 2021/92 sisältyy makrillin kalastusmahdollisuuksia Norjan vesillä alueilla 2a ja 4a koskeva taulukko ja Tanskalle myönnetty 13 359 tonnin kiintiö olisi voitava kalastaa Pohjanmerellä sijaitsevilla unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä. Asiaankuuluvaan kalastusmahdollisuuksia koskevaan taulukkoon olisi lisättävä alaviite, jossa Tanskan sallitaan kalastaa kyseinen kiintiö Pohjanmerellä sijaitsevilla unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä. Kyseisestä mahdollisuudesta on kuultu Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka ei vastustanut lähestymistapaa, jossa sallitaan kalastaa kyseinen kiintiö kyseisillä Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä 12 päivästä lokakuuta 2021.

(22)

Euroopan unionin sekä Grönlannin hallituksen ja Tanskan hallituksen välisessä kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa ja sen täytäntöönpanopöytäkirjassa (8) määrätään, että unioni saa 7,7 prosenttia villakuoreen TACista, joka kalastetaan Grönlannin vesillä ICES-suuralueilla 5 ja 14. Unioni sai 5 päivänä lokakuuta 2021 Grönlannin viranomaisilta tiedon siitä, että ICES on antanut lausunnon, jonka mukaan villakuoreen TACiksi olisi vahvistettava 904 200 tonnia kalastuskaudeksi 2021/2022. Tieteellisten lausuntojen ja Grönlannin, Islannin ja Norjan välisen villakuoretta koskevan yhteisymmärryksen pohjalta Grönlannin hallitus on vahvistanut kiintiöksi 135 630 tonnia. Täytäntöönpanopöytäkirjan mukaisesti Grönlanti haluaisi tarjota unionille villakuoretta 69 623 tonnia, joka on 7,7 prosenttia kokonais-TACista. Kyseinen TAC olisi nyt vahvistettava kyseiseltä pohjalta. Lisäksi Grönlanti, Islanti ja Norja sopivat uusista kalastuskautta koskevista järjestelyistä osana villakuoreen säilyttämistä ja hoitoa koskevaa puitejärjestelyään. Sen vuoksi on tarpeen ottaa huomioon myös kalastuskauden muutos, jonka olisi nyt viitattava 15 päivän lokakuuta 2021 ja 15 päivän huhtikuuta 2022 väliseen ajanjaksoon.

(23)

Komissio myöntää kalastuslupia Venezuelan lipun alla purjehtiville aluksille, jotta ne voisivat kalastaa napsijoita Ranskan Guayanan rannikon edustalla olevilla unionin vesillä. Ehdotetun muutoksen tavoitteena on varmistaa kalastustoiminnan jatkuminen lupamenettelyn aikana kahden vuoden välillä tietyin edellytyksin.

(24)

Asetus (EU) 2021/92 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(25)

Jotta kalastustoiminta ei keskeytyisi ja jotta turvattaisiin unionin kalastajien toimeentulo, tämän asetuksen Itämerta koskevia säännöksiä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2022. Asetuksessa (EU) 2021/92 säädettyjä saalisrajoituksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021. Tällä asetuksella käyttöön otettavien, kyseisiä saalisrajoituksia koskevien säännösten olisi sen vuoksi myös tultava voimaan 1 päivästä tammikuuta 2021. Tätä asetusta olisi kuitenkin sovellettava harmaaturskaan ICES-alueella 3a, ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin vesillä sekä ICES-alueella 2a sijaitsevilla Yhdistyneen kuningaskunnan vesillä 1 päivän marraskuuta 2021 ja 31 päivän lokakuuta 2022 välisellä ajalla. Koska on tarpeen jatkaa kestävää kalastustoimintaa ja jotta asiaankuuluvan kalastuksen kalastuskausi voitaisiin aloittaa ajoissa, makrillin saalisrajoituksia Norjan vesillä Pohjanmerellä koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava 12 päivästä lokakuuta 2021 ja villakuoreen saalisrajoituksia Grönlannin vesillä ICES-suuralueilla 5 ja 14 koskevia tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava 15 päivästä lokakuuta 2021. Koska asianomaisia kalastusmahdollisuuksia ei ole vielä käytetty loppuun tai niitä lisätään tällä asetuksella, tämän asetuksen taannehtivalla soveltamisella ei rajoiteta oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,