(1)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetään, että kvantifioidessaan luokitusluokkiin tai -ryhmiin liitettäviä riskiparametreja laitokset käyttävät omia tappio-osuuksien (loss given default, LGD) estimaatteja, jotka soveltuvat talouden laskusuhdanteeseen, jos kyseiset estimaatit tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Vastaavasti kyseisen asetuksen 182 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetään, että laitokset käyttävät omia luottovasta-arvokertoimen (conversion factor, CF) estimaatteja, jotka soveltuvat talouden laskusuhdanteeseen, jos kyseiset estimaatit tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo.

(2)

Eri salkkujen erityispiirteiden vuoksi laitoksia olisi vaadittava yksilöimään talouden laskusuhdanteet erikseen kunkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 142 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määritellyn vastuutyypin osalta.

(3)

Tiettyyn vastuutyyppiin liittyvän talouden laskusuhdanteen luonne olisi määritettävä käyttämällä sellaisten taloudellisten indikaattorien joukkoa, jotka katsotaan kyseiseen vastuutyyppiin liittyvän suhdannekierron selittäviksi muuttujiksi tai indikaattoreiksi. Taloudellisten indikaattorien joukkoon pitäisi sisältyä sekä makrotaloudellisia että luottoihin liittyviä indikaattoreita. Näin varmistetaan, että laitokset yleisesti ottaen yksilöivät saman talouden laskusuhdanteen vertailukelpoisten vastuutyyppien osalta.

(4)

Vaikka toteutuneiden LGD-lukujen ja CF-arvojen taso voi talouden laskusuhdanteen vuoksi olla huomattavasti pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi, laskusuhdanteen tunnusomaisten olosuhteiden ei pitäisi katsoa vastaavan stressitestauksessa käytettyjä olosuhteita. Stressitestauksessa käytetyt olosuhteet voivat olla tiukemmat, ja niissä voidaan käyttää lähempänä ääripäätä olevia skenaarioita, jotka eivät välttämättä perustu aiempiin havaintoihin. Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja sitä täydentävissä delegoiduissa säädöksissä säädetään asianmukaisesti stressitestien suorittamisesta tapauksissa, joissa sitä edellytetään. Omiin LGD- ja CF-estimaatteihin liittyviin säännöksiin ei sisälly tällaista stressitestausta koskevaa vaatimusta. Talouden laskusuhdanteen määrittelyn omia LGD- ja CF-estimaatteja varten olisi sen sijaan perustuttava aiemmin todettuihin taloudellisiin olosuhteisiin.

(5)

Talouden laskusuhdanteen vakavuus olisi määriteltävä viittaamalla heikoimpiin 12 kuukauden arvoihin, jotka on havaittu asianomaisen mennyttä aikaa koskevan jakson aikana sellaisten taloudellisten indikaattorien joukossa, jotka kuvaavat laskusuhdanteen luonnetta tietyn tarkasteltavan vastuutyypin osalta. Kustakin joukkoon kuuluvasta taloudellisesta indikaattorista olisi käytettävä heikointa 12 kuukauden arvoa, koska siten löydetään tasapaino vakauden ja heikoimpien havaittujen olosuhteiden tunnistamisen välillä asianmukaisella aikavälillä. Tämä lähestymistapa valittiin 12 kuukauden jaksoon perustuvan tarkastelutavan yksinkertaisuuden vuoksi ja myös siksi, että pidemmän ajan keskiarvo voisi mahdollisesti laimentaa taloudellisella indikaattorilla havaittuja epäsuotuisia olosuhteita. Useammin toistuviin, esimerkiksi neljännesvuosittaisiin arvoihin, voi kohdistua kausivaihteluja. Toisaalta harvemmin todetut arvot, esimerkiksi 36 kuukauden keskiarvoja edustavat arvot, saattavat haitata heikkojen olosuhteiden havaitsemista.

(6)

Olisi huomattava, että 12 kuukauden jakso, jolta indikaattorit mitataan, ei välttämättä ole sama kaikissa tapauksissa edes silloin kun kyseessä ovat vuosittain raportoitavat indikaattorit. Indikaattorit voivat koskea esimerkiksi kalenterivuosia, tilikausia tai verovuosia. Talouden laskusuhdanteita yksilöitäessä pitäisi sen vuoksi olla mahdollista käyttää sekä vuosittain että useammin raportoitavien taloudellisten indikaattorien osalta 12 kuukauden ajanjaksoja, jotka alkavat milloin tahansa kalenterivuoden aikana.

(7)

Koska tietyntyyppisiin vastuisiin voi kuulua eri liiketoimintoihin, aloihin tai maantieteellisiin alueisiin liittyviä vastuita, tietyntyyppisiin vastuisiin liittyvä talouden laskusuhdanne voi käsittää joko yhden tai useamman erillisen ”taantumajakson”. Taantumajaksona olisi pidettävä kestoltaan määritettyä ajanjaksoa, jonka aikana merkityksellisen taloudellisen indikaattorin 12 kuukauden arvo on heikoimmillaan. Jos kahden tai useamman taloudellisen indikaattorin osalta havaittuun heikoimpaan 12 kuukauden arvoon liittyvät huiput tai pohjat saavutetaan samanaikaisesti tai pian toisensa jälkeen, kaikkien näiden taloudellisten indikaattorien olisi katsottava liittyvän samaan ”taantumajaksoon”. Sillä, että talouden laskusuhdanne voi sisältää useamman kuin yhden erillisen taantumajakson, on tarkoitus varmistaa, että kukin merkityksellinen talouden indikaattori otetaan huomioon määrittelemällä ei-päällekkäisiä taantumajaksoja, joita on analysoitava laskusuhdanteen LGD-estimoinnin ja laskusuhdanteen CF-estimoinnin yhteydessä.

(8)

Liiallisen monimutkaisuuden välttämiseksi on aiheellista laatia luettelo taloudellisista indikaattoreista, jotka on otettava huomioon kaikissa tapauksissa. Yksittäisten salkkujen erityispiirteiden vuoksi laitoksia olisi vaadittava ottamaan huomioon myös muita taloudellisia indikaattoreita, jotka ovat tiettyyn vastuutyyppiin liittyvän suhdannekierron selittäviä muuttujia tai indikaattoreita.

(9)

Koska salkut ovat maantieteellisen ja alakohtaisen kattavuuden osalta hyvin erilaisia, ei ole käytännössä mahdollista antaa säännöksiä tarkoista tietolähteistä, joita on käytettävä kunkin luetellun indikaattorin osalta kaikilla lainkäyttöalueilla maailmassa ja kaikilla aloilla. Lisäksi laitosten edellytetään jo asetuksessa (EU) N:o 575/2013 käyttävän luotettavia tietoja, ja niillä on oltava luotettavat järjestelmät kaikkien riskiparametrien arvioinnin validoimiseksi. Näin ollen laitosten on joka tapauksessa osoitettava niiden tietolähteiden tarkkuus ja luotettavuus, joita ne käyttävät indikaattoriarvojen perustana. Sen vuoksi tässä asetuksessa ei ole tarpeen vahvistaa erikseen yksityiskohtaisia sääntöjä käytettävistä tietolähteistä.

(10)

Laitosten tulisi käyttää asianmukaisia luotettavia tietolähteitä, mutta niitä ei pitäisi vaatia hankkimaan tietoja käytettävissä olevista taloudellisista indikaattoreista, jos tästä aiheutuvat kustannukset ovat suhteettomat ottaen huomioon indikaattorityyppi sekä tarkasteltavana olevan vastuutyypin olennaisuus suhteessa muihin salkkuun sisältyviin vastuutyyppeihin.

(11)

Taloudellisia indikaattoreita olisi tarkasteltava tarpeen mukaan tasoina tai tasojen muutoksina ottaen huomioon tapa, jolla taloudellisesta indikaattorista raportoidaan yleisesti, ja sen kyky paljastaa suhdannevaihtelu.

(12)

Taloudellinen indikaattori olisi sisällytettävä merkityksellisten taloudellisten indikaattorien joukkoon kerran kunkin sellaisen lainkäyttöalueen tai tarvittaessa pienemmän maantieteellisen alueen osalta, joka edustaa olennaista osuutta tarkasteltavana olevasta vastuutyypistä. Näin varmistetaan, että indikaattorien joukko kuvastaa tasapuolisesti kyseiseen vastuutyyppiin kuuluvien vastuiden maantieteellistä jakaumaa. Samanlaista sääntöä olisi sovellettava kuhunkin toimialaan, joka edustaa olennaista osuutta vastuutyypistä. Laitosten olisi annettava ryhmitellä lainkäyttöalueet tai toimialat yhteen talouden laskusuhdanteen yksilöimiseksi ainoastaan silloin, kun eri lainkäyttöalueilla tai aloilla on esiintynyt voimakasta yhteisvaihtelua taloudellisten indikaattoreiden toteutuneissa arvoissa.

(13)

Olisi määritettävä mennyttä aikaa koskeva jakso, jonka ajalta tietyn taloudellisen indikaattorin arvoja tarkastellaan. Kullekin taloudelliselle indikaattorille olisi asetettava oletusarvoksi 20 vuoden aikaväli. Näin varmistetaan, että tarkastelujakso kattaa vähintään kaksi suhdannejaksoa. Jos nämä 20 vuotta eivät kuitenkaan sisällä riittävän heikkoja arvoja, laitoksia olisi vaadittava tarkastelemaan tietoja kauempaa menneisyydestä. Arvoja olisi pidettävä ”ei riittävän heikkoina”, jos taloudellisen indikaattorin vaihtelu kyseisen 20 vuoden tarkastelujakson aikana ei edusta kyseisen indikaattorin todennäköistä vaihteluväliä tulevaisuudessa.

(14)

Yksinkertaisuuden ja vertailtavuuden vuoksi taantumajakson pituuden olisi oltava vähintään 12 kuukautta. Tulosten paremman tarkkuuden varmistamiseksi tätä ajanjaksoa olisi pidettävä lyhimpänä mahdollisena ajanjaksona. Laitoksia olisi vaadittava käyttämään pidempää ajanjaksoa, jos taantumajaksoon liittyvätaloudellisen indikaattorin heikoin arvo tai siihen liittyvät heikoimmat arvot viittaavat pidempään laskusuhdanteeseen. Taantumajakson keston olisi heijastettava tarkasteltavana olevalle vastuutyypille ominaisen suhdannekäyttäytymisen epäsuotuisia olosuhteita sen sijaan, että talouden rakenteelliset muutokset vaikuttaisivat pitkällä aikavälillä taloudellisten indikaattoreiden arvoihin.

(15)

Asetukseen (EU) N:o 575/2013 sisältyvissä LGD-lukujen ja CF-arvojen estimointia koskevissa vaatimuksissa edellytetään, että laitokset dokumentoivat luokitusjärjestelmiensä rakenteen ja toiminnalliset yksityiskohdat, mukaan lukien talouden laskusuhdanteiden tunnistamisprosessien suunnittelu, ja säilyttävät näyttöä kyseisen asetuksen estimointivaatimusten noudattamisesta. Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetään lisäksi, että laitokset tarkistavat LGD- ja CF-estimaattinsa ja kaikki näiden estimaattien laatimiseen tarvittavat syöttötiedot, kun uusia tietoja saadaan, ja joka tapauksessa vähintään kerran vuodessa.

(16)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, koska niissä käsitellään sellaisen talouden laskusuhdanteen luonnetta, vakavuutta ja kestoa, joka vaikuttaa kahteen eri riskiparametriin, joita molempia käytetään sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB) sovellettaessa, eli omiin LGD-estimaatteihin ja omiin CF-estimaatteihin. Sen varmistamiseksi, että säännökset, joita tarvitaan talouden laskusuhdanteiden yksilöimiseksi LGD-lukujen käyttöä varten, ja säännökset, joita tarvitaan talouden laskusuhdanteiden yksilöimiseksi CF-arvojen käyttöä varten, ovat johdonmukaisia ja tulevat voimaan samaan aikaan, sekä sen varmistamiseksi, että kyseiset säännökset ovat helposti saatavilla, on toivottavaa, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 3 kohdassa edellytetyt tekniset sääntelystandardit ja 182 artiklan 4 kohdassa edellytetyt tekniset sääntelystandardit sisällytetään yhteen asetukseen.

(17)

Kun otetaan huomioon vuorovaikutus omien LGD- ja CF-estimaattien kannalta merkityksellisten muiden unionin säädösten kanssa, tämän asetuksen soveltamispäivää olisi lykättävä 1 päivään tammikuuta 2021. Laitosten olisi erityisesti noudatettava toimivaltaisten viranomaisten komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/171 (2) mukaisesti asettamaa tarkistettua kynnysarvoa.

(18)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnokseen, jonka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(19)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 10 artiklan mukaisesti sekä pyytänyt kyseisen asetuksen 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon,

a)

edellä olevan 1 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvassa tapauksessa yksittäisen taantumajakson keston on oltava riittävän pitkä, jotta se kattaa kaikki asianomaisen taantumajakson osalta kyseeseen tulevien taloudellisten indikaattorien heikompiin 12 kuukauden arvoihin liittyvät huiput ja pohjat.

b)

riippumatta siitä, kuuluuko taantumajakso 1 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, silloin kun yhden tai useamman taloudellisen indikaattorin havaitut 12 kuukauden arvot sovellettavalla aikavälillä eivät merkittävästi poikkea heikoimmasta 12 kuukauden arvostaan tietyllä sovellettavaan aikaväliin sisältyvällä yhtäjaksoisella ajanjaksolla , taantumajakson on oltava riittävän pitkä, jotta se kuvastaa kyseisen yhden tai useamman taloudellisen indikaattorin osalta havaittua talouden laskusuhdanteen pitkittynyttä vakavuutta;

c)

riippumatta siitä, kuuluuko taantumajakso 1 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, silloin kun yksi tai useampi taloudellinen indikaattori osoittaa lähekkäisiä huippuja tai pohjia niihin huippuihin tai pohjiin nähden, jotka liittyvät kyseisen yhden tai useamman taloudellisen indikaattorin heikoimpaan 12 kuukauden arvoon sovellettavalla aikavälillä, eivätkä kyseiset lähekkäiset huiput ja pohjat poikkea merkittävästi kyseisen yhden tai useamman indikaattorin havaitusta heikoimmasta 12 kuukauden arvosta kyseisellä aikavälillä, ja kyseiset lähekkäiset huiput ja pohjat liittyvät samoihin yleisiin taloudellisiin olosuhteisiin, taantumajakson on oltava riittävän pitkä, jotta se kuvastaa koko pitkittynyttä jaksoa, jonka aikana kyseiset lähekkäiset huiput ja pohjat havaitaan;

d)

edellä olevan 1 artiklan 4 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvassa tapauksessa, johon ei sovelleta tämän artiklan b eikä c alakohtaa, taantumajakso on se 12 kuukauden jakso, johon heikoin 12 kuukauden arvo liittyy.