(1)

Digitaaliteknologiat ovat muuttaneet ihmisten elämää nopeasti ja tarjoavat uusia mahdollisuuksia yhteiskunnalle, myös kulttuuriperintölaitoksille. Digitaaliteknologiat tarjoavat kulttuuriperintölaitoksille entistä tehokkaampia välineitä, joilla laitokset voivat digitoida kulttuuriperintövaroja ja tavoittaa laajempia yleisöjä. Tämän avulla yleisöllä on enemmän mahdollisuuksia saavuttaa, löytää ja tutkia kulttuurivaroja ja nauttia niistä sekä käyttää niitä uudelleen innovatiivisiin ja luoviin palveluihin ja tuotteisiin eri aloilla, kuten muilla kulttuuri- ja luovilla aloilla sekä matkailussa.

(2)

Kuten tiedonannossa ”2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten” (1) korostetaan, digitaaliteknologia on entistä välttämättömämpi väline työnteossa, opetuksessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä, viihteessä sekä erilaisten palvelujen ja tuotteiden saatavuudessa terveyspalveluista kulttuuriin.

(3)

Covid-19-pandemia on korostanut kulttuuriperintöalan vahvuuksia ja haavoittuvuuksia sekä tarvetta vauhdittaa sen digitaalista siirtymää tarjolla olevien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Monet kulttuurilaitokset ovat kärsineet huomattavia taloudellisia menetyksiä tai joutuneet lopettamaan toimintansa. Pandemian aiheuttamista taloudellisista haasteista huolimatta monet kulttuurilaitokset ovat kuitenkin onnistuneet pitämään yleisönsä tai jopa laajentamaan sitä lisäämällä digitaalisia palvelujaan (esimerkiksi kanssakäyminen yleisön kanssa, kokoelmien jakaminen ja digitaalisten välineiden tarjoaminen) ja osoittamalla jälleen kerran suuren arvonsa yhteiskunnalle ja Euroopan taloudelle.

(4)

Kulttuuriperintö ei ole vain keskeinen tekijä yhteisiin arvoihin perustuvan eurooppalaisen identiteetin rakentamisessa vaan myös Euroopan talouden kannalta tärkeä tekijä, joka edistää innovointia, luovuutta ja talouskasvua. Esimerkiksi kulttuurimatkailu muodostaa jopa 40 prosenttia kaikesta matkailusta Euroopassa (2), ja kulttuuriperintö on olennainen osa kulttuurimatkailua. Kulttuuriperintövarojen edistynyt digitointi ja tällaisen sisällön uudelleenkäyttö voivat luoda uusia työpaikkoja paitsi kulttuuriperintöalalla myös muilla kulttuuri- ja luovilla aloilla, kuten videopeli- ja elokuvateollisuudessa. Kulttuuriala ja luovat toimialat tuottavat 3,95 prosenttia EU:n tason lisäarvosta (477 miljardia euroa) ja työllistävät 8,02 miljoonaa ihmistä, ja niillä toimii 1,2 miljoonaa yritystä, joista 99,9 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. (3)

(5)

Kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä annetun komission suosituksen (2011/711/EU) arvioinnissa (4) todettiin, että monet kulttuuriperintöalan kymmenen vuotta sitten kohtaamista haasteista, kuten kiireellinen tarve suojella ja säilyttää eurooppalaista kulttuuriperintöä ja erityisesti uhanalaista kulttuuriperintöä, ovat edelleen ajankohtaisia. Arvioinnissa kuitenkin myös todettiin, että kulttuuriperintö on viime vuosina muuttunut merkittävästi. Alalla on uusia tarpeita mutta ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia, joilla kulttuuriperinnön osuutta Euroopan taloudessa voidaan lisätä entisestään. Tämän takia on tarpeen varmistaa toimintapolitiikka, jolla vastataan näihin kulttuuriperintöalan, kulttuuri- ja luovien alojen sekä yleisesti yhteiskunnan uusiin tarpeisiin ja odotuksiin.

(6)

Tässä suosituksessa kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaiset kehykset kulttuuriperintöalan elpymisen ja siirtymisen tehostamiseksi sekä kulttuuriperintölaitosten tukemiseksi, jotta ne voisivat tulevaisuudessa olla entistä vahvempia ja sietokykyisempiä. Tämä johtaa laadukkaampaan digitointiin, uudelleenkäyttöön ja digitaaliseen säilyttämiseen kaikkialla EU:ssa, ja sillä on heijastusvaikutuksia muihin Euroopan talouden keskeisiin aloihin, kuten matkailuun, tutkimukseen ja muihin kulttuuri- ja luoviin aloihin.

(7)

Jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja kulttuuriperintöön, ja ne käsittelevät eri tavoin kulttuuriperintölaitosten erityispiirteitä ja -tarpeita. Kattava kulttuuriperintöalan digitaalistrategia, jossa määritetään selkeä, konkreettinen visio ja tarkoituksenmukaisimmat keinot vision toteuttamiseksi, varmistaisi tehokkaamman toimintapolitiikan ja vahvistaisi alaa. Jäsenvaltioiden olisi otettava kaikki asianomaiset sidosryhmät mukaan strategian valmisteluun, jotta voidaan varmistaa tehokas digitaalinen siirtymä, luottamuksen luominen ja vahva yhteistyö.

(8)

Kehittyneiden digitaaliteknologioiden, kuten 3D-teknologian, tekoälyn, koneoppimisen, pilvipalvelujen, tietotekniikan, virtuaalitodellisuuden ja täydennetyn todellisuuden, kehittäminen on tuonut ennennäkemättömiä mahdollisuuksia digitointiin, sähköiseen saatavuuteen ja digitaaliseen säilyttämiseen. Kehittyneet digitaaliteknologiat johtavat entistä tehokkaampiin prosesseihin (esimerkiksi metadatan automaattinen tuottaminen, tietämyksen koostaminen, tietokonekääntäminen ja tekstintunnistus optisilla merkintunnistusjärjestelmillä) ja laadukkaampaan sisältöön. Ne mahdollistavat innovatiiviset taiteellisen luomisen muodot sekä tarjoavat uusia tapoja käyttää kulttuuriaineistoa digitaalisesti ja nauttia siitä yhteiskuratoinnin, yhteissuunnittelun ja joukkoistamisen avulla, mikä lisää yleisön osallistumista. Tekoälyä, lohkoketjua ja muita kehittyneitä teknologioita voidaan hyödyntää myös laittomasti kaupattujen kulttuuriesineiden automaattisessa tunnistamisessa. Tällaisten kehittyneiden teknologioiden käyttöönotolla on merkittävä vaikutus Euroopan elpymiseen ja kasvuun covid-19-pandemian jälkeen, ja jäsenvaltioiden olisi tuettava käyttöönottoa toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä.

(9)

Jäsenvaltioiden ja kulttuuriperintölaitosten olisi lisäksi hyödynnettävä kehittyneiden digitaaliteknologioiden tarjoamia ennennäkemättömiä mahdollisuuksia vauhdittaa ilmastotoimia ja tukea siirtymistä vihreämpään ja kestävämpään EU:n talouteen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (5) mukaisesti. 3D-muotoon digitoidut kulttuuriperintövarat voivat esimerkiksi olla ilmastoon liittyviä vaikutuksia, sopeutumista ja sietokykyä koskevan merkittävän tietämyksen lähde (3D-teknologia mahdollistaa esimerkiksi perintövarojen ainetta rikkomattoman analysoinnin, vahinkojen visualisoinnin ja tiedot muun muassa ennallistamista ja suojelua varten). Samoin digitaaliset kaksoset ja maanhavainnointiteknologiat voivat olla ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen sietokyvyn lisäämisessä ja kulttuuriperintöön kuuluvien monumenttien, rakennusten ja kohteiden ennaltaehkäisevän suojelun tukemisessa. Tässä yhteydessä digitoinnilla myös tuetaan asiantuntijoita ympäristörikollisuuden torjunnassa tietyissä kohteissa.

(10)

On tärkeää, että jäsenvaltiot jatkavat toimiaan kulttuuriperintövarojen digitoimiseksi (6) ja digitaaliseksi säilyttämiseksi. Digitointia ja säilyttämistä koskevien erityistavoitteiden asettaminen tarpeiden arvioinnin sekä selkeiden, objektiivisten kriteerien perusteella johtaisi konkreettisiin, mitattavissa oleviin tuloksiin. Tämä olisi erityisen tärkeää vaarassa olevan kulttuuriperinnön kannalta. Tällaisissa tapauksissa 3D-digitointi, jossa yksityiskohdat ovat korkeimmalla mahdollisella tasolla, voi olla jopa välttämätöntä esimerkiksi suojelu- ja ennallistamistarkoituksiin. Vaikka heikkenemisen tai tuhoutumisen vaara olisikin pieni, digitointi olisi kuitenkin asetettava etusijalle, kun otetaan huomioon digitoitujen kulttuuriperintövarojen suuret uudelleenkäyttöön perustuvat mahdollisuudet, kuten innovatiiviset kokemukset ja kestävä matkailu, talouden yleisen elpymisen ja sietokyvyn tukemiseksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi tehostettava toimiaan vähän digitoiduilla alueilla, kuten rakennuksissa, monumenteissa ja kohteissa sekä aineettomassa kulttuuriperinnössä.

(11)

Säilyttämisen ja ennallistamisen lisäksi 3D-teknologioilla voidaan lisätä kulttuuriperintölaitosten mahdollisuuksia tavoittaa laajempia yleisöjä immersiivisemmillä kokemuksilla, joihin kuuluu virtuaalinen pääsy paikkoihin, joihin ei tavallisesti pääse (esimerkiksi vedenalaiset alueet) tai jotka ovat tilapäisesti kiinni, tai tavoittaa näkövammaisia tarjoamalla esimerkiksi esteettömiä kosketuskokemuksia. Sen vuoksi keskittyminen erityisesti vaarassa olevan kulttuuriperinnön sekä eniten vierailtujen kulttuuri- ja perintömonumenttien, -rakennusten ja -kohteiden 3D-digitointiin lisäisi kulttuuriperinnön arvoa ja mahdollisuuksia. Tämä vastaisi myös kulttuuriperinnön digitointia edistävästä yhteistyöstä huhtikuussa 2019 annettua julistusta (7), jossa jäsenvaltiot sopivat tehostavansa toimiaan ja tavoittelevansa edistymistä yhdessä kulttuuriperintöön kuuluvien esineiden, monumenttien ja kohteiden 3D-digitointia koskevan yleiseurooppalaisen aloitteen pilarin puitteissa.

(12)

Digitointi ei kuitenkaan oletusarvoisesti edellytä digitaalista säilyttämistä. Jotta voidaan varmistaa digitoitujen varojen saatavuus pitkällä aikavälillä, jäsenvaltioiden on suunniteltava ja toteutettava perintövarojensa digitaalinen säilyttäminen huolellisesti ottaen huomioon kaikki taloudelliset, organisatoriset ja tekniset haasteet pitkällä aikavälillä. Digitaalista säilyttämistä koskeviin tavoitteisiin voivat sisältyä paitsi kulttuuriperintövarat, joiden digitointia pidetään ensisijaisen tärkeänä (esimerkiksi vaarassa olevat perintövarat, eniten vieraillut monumentit ja kohteet tai vähän digitoidut alueet), myös aiemmin digitoidut perintövarat.

(13)

Nykyinen rahoituskehys tarjoaa jäsenvaltioille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia käyttää erilaisia rahoitusvirtoja digitoinnin ja säilyttämisen merkittäväksi tehostamiseksi ja kapasiteetin merkittäväksi lisäämiseksi kulttuuriperintöalalla. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä alan toimijoiden tietoisuutta rahoitusmahdollisuuksista, joita Digitaalinen Eurooppa -ohjelma, Horisontti Eurooppa -puiteohjelma (8), koheesiopolitiikan rahastot (9), REACT-EU-väline (10), teknisen tuen väline (11) ja elpymis- ja palautumistukiväline (12) tarjoavat alan elvyttämiseen ja digitaaliseen siirtymään tarvittavien investointien tukemiseksi, kulttuurin saatavuuden lisäämiseksi ja paikallisten yhteisöjen hyödyttämiseksi.

(14)

Euroopan kulttuuriperinnön digitointiin tarvitaan huomattavia taloudellisia resursseja. Kulttuuriperintölaitokset tekevät yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa, jotta voidaan jakaa rahoitustoimet ja samalla nopeuttaa kulttuuriperinnön yleistä saatavuutta. Monet näistä yhteistyöjärjestelyistä kuitenkin antavat yksityisille kumppaneille yksinoikeuden. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/1024 (13) vahvistetaan jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten hallussa olevien, olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat vähimmäissäännöt sekä käytännön järjestelyt niiden uudelleenkäytön helpottamiseksi. Direktiivissä edellytetään erityisesti, että sen soveltamisalaan kuuluvat kulttuuriperintölaitokset (esimerkiksi museot, arkistot ja kirjastot) noudattavat direktiivin 12 artiklassa säädettyjä yksinoikeusjärjestelyjä koskevia erityissäännöksiä. Jotta voidaan helpottaa kulttuuriperintövarojen oikeudenmukaista ja syrjimätöntä saatavuutta kaikille, yksityisen sektorin kanssa yhteistyössä toimivien kulttuuriperintölaitosten, myös niiden, jotka eivät kuulu edellä mainitun direktiivin soveltamisalaan, olisi pyrittävä soveltamaan mainitussa 12 artiklassa vahvistettuja periaatteita.

(15)

Kuten Euroopan osaamisohjelmassa (14) korostetaan, covid-19-pandemia on kärjistänyt jo olemassa olevaa railoa digitaalisissa taidoissa, ja on syntynyt uutta eriarvoisuutta, koska monilla ammattilaisilla ei ole vaadittavan tasoisia digitaalisia taitoja, joita työpaikalla tarvitaan. Tämä pätee myös kulttuuriperintöalaan, jossa digitaalisen kuilun takia erityisesti pienillä laitoksilla (esimerkiksi museot) on vaikeuksia hyödyntää kehittyneitä teknologioita, kuten 3D-teknologiaa tai tekoälyä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi Euroopan osaamisohjelman ja sen ensimmäisen lippulaiva-aloitteen, osaamissopimuksen, mukaisesti ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman (15) tukemiseksi asetettava erityistavoitteita kulttuuriperintöalan ammattilaisten täydennys- ja uudelleenkoulutukselle. Tämän lisäksi kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla, jotka ovat yksi sisämarkkinastrategiassa määritellyistä 14 ekosysteemistä, rakennetaan parhaillaan laajamittaista osaamisen kehittämiseen tähtäävää kumppanuutta, jonka pitäisi liittyä osaamissopimukseen.

(16)

Kulttuuriperintölaitokset ovat kohdanneet erilaisia tekijänoikeuksiin liittyviä esteitä kulttuuriperinnön digitoinnin ja jakamisen yhteydessä, kuten tekijänoikeuksien selvittämiseen liittyvät kustannukset, riittävän tekijänoikeusasiantuntemuksen puute kulttuuriperintöalan ammattilaisten keskuudessa sekä rajat ylittävän yhteistyön rajoitukset laitosten välillä. Siksi EU:n tasolla on toteutettu erityisiä toimenpiteitä tällaisten haasteiden ratkaisemiseksi. Esimerkiksi tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/790 (16) vahvistetaan säännöksiä, joilla nykyaikaistetaan tekijänoikeudellista kehystä, jolla säännellään sitä, miten kulttuuriperintölaitokset toimivat digitaalisessa ympäristössä. Yksi direktiivin tuomista merkittävimmistä muutoksista on selkeä kehys, joka koskee kaupallisesta jakelusta poistuneiden, kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa olevien teosten digitointia ja levittämistä. Direktiivissä myös säädetään yhdenmukaisista ja pakollisista poikkeuksista, jotka koskevat säilyttämiskopioiden tekemistä kulttuuriperintölaitoksissa sekä tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettua tekstin- ja tiedonlouhintaa. Lisäksi direktiivissä selvennetään tekijänoikeuksista vapaiden (public domain) kuvataiteen teosten tilannetta, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta. Uudet tekijänoikeussäännöt helpottavat erityisesti kulttuuriperintölaitosten keskeistä yleisen edun mukaista tehtävää parantamalla kulttuuriperinnön säilyttämistä ja saatavuutta sekä helpottamalla merkittävästi sellaisten teosten käyttöä, jotka eivät ole enää kaupallisesti saatavilla, eurooppalaisen kulttuurin ja kaikkien kansalaisten hyväksi. Jäsenvaltioiden on siten varmistettava EU:n tekijänoikeuslainsäädännön tehokas täytäntöönpano ja soveltaminen, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat hyötyä täysimääräisesti tekijänoikeudellisesta kehyksestä, sellaisena kuin se on saatettuna ajan tasalle erityisesti direktiivillä (EU) 2019/790.

(17)

Europeana (17) on ollut keskeinen tekijä yhteistyö- ja standardointitoimien rajat ylittävässä vahvistamisessa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Sen standardoidut kehykset digitaalisen sisällön ja metadatan jakamiselle verkossa, erityisesti Europeanan datamalli (18), Rights Statements -yhteenliittymä (19) ja Europeanan julkaisukehys (20), on omaksuttu laajalti kulttuuriperintöalalla Euroopassa ja kansainvälisesti. Esimerkiksi Europeanan datamalli mahdollistaa sellaisen datan standardoidun esittämisen, jota eri alojen kulttuuriperintölaitokset ovat toimittaneet Europeanaan eri muodoissa. RightsStatements.org-kehys tarjoaa valikoiman vakiomuotoisia käyttöoikeuskuvauksia, joilla kulttuuriperintölaitokset voivat kertoa yleisölle digitaalisten objektien tekijänoikeudellisesta ja uudelleenkäyttöä koskevasta tilanteesta. Yhteentoimivuus vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä digitaalisen sisällön ja metadatan muotojen ja standardien osalta, kuten 3D-teknologiassa tai kontekstuaalisten kokonaisuuksien ja auktoriteettitietueiden käytössä semanttista yhteentoimivuutta varten. Kulttuuriperinnön digitointia edistävästä yhteistyöstä huhtikuussa 2019 annetussa julistuksessa jäsenvaltiot sopivat tehostavansa toimiaan yhteentoimivuusstandardien ja -kehysten kehittämiseksi ja edistämiseksi digitointialoitteissa. Jäsenvaltioiden ja kulttuuriperintölaitosten olisi sen vuoksi tehostettava toimiaan tukeakseen asiaankuuluvia standardeja ja kehyksiä tai noudattaakseen niitä datan jakamisen ja uudelleenkäytön nopeuttamiseksi.

(18)

Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön data-avaruuden luominen antaa kulttuuriperintölaitoksille mahdollisuuden hyödyntää sisämarkkinoiden koko mittakaavaa Euroopan datastrategian (21) mukaisesti. Se edistää sisällön uudelleenkäyttöä ja rohkaisee luovuuteen eri aloilla, millä on arvoa koko taloudelle ja yhteiskunnalle. Se tarjoaa erityisesti korkealaatuista sisältöä ja tehokkaan, luotettavan ja helppokäyttöisen pääsyn Euroopan digitaalisiin kulttuuriperintövaroihin. Se edistää edelleen yhteistyötä, kumppanuuksia ja yhteistoimintaa digitaalisen kulttuuriperinnön alalla toimivien datakumppanien (esimerkiksi museot, galleriat, kirjastot ja arkistot kaikkialla Euroopassa), keruuorganisaatioiden ja asiantuntijoiden verkoston kanssa. Data-avaruus perustuu nykyiseen vuosien 2020–2025 Europeana-strategiaan (22), jonka tavoitteena on vahvistaa kulttuuriperintölaitoksia niiden digitaalisessa siirtymässä.

(19)

Europeana tarjoaa tällä hetkellä pääsyn 52 miljoonaan kulttuuriperintövaraan, joista 45:tä prosenttia voidaan käyttää uudelleen eri aloilla. Perintövaroista 97,5 prosenttia on kuvia ja tekstejä, vain 2,47 prosenttia on audiovisuaalista sisältöä ja 0,03 prosenttia 3D-sisältöä. Korkealaatuisten digitoitujen perintövarojen, kuten 3D-sisällön, osuuden lisääminen edistäisi innovointia ja luomista digitoitujen kulttuuriperintövarojen käytön ja uudelleenkäytön avulla useilla keskeisillä alueilla (esimerkiksi koulutus, älykkäät kaupungit ja ympäristömallinnus, kestävä matkailu ja kulttuurialan luovat alat). Nykyisen lisäksi 40 miljoonan korkealaatuisen, digitoidun ja monipuolistetun perintövaratyypin lisääminen data-avaruuden kautta lisäisi verkossa saatavilla olevan aineiston runsautta ja edistäisi samalla eurooppalaista kulttuuriperintöä. Tämä lisäys mahdollistaisi myös tehostetun uudelleenkäytön ja siten mahdolliset uudet palvelut ja sovellukset. On tärkeää, että kulttuuriperintölaitokset osallistuvat merkittävästi data-avaruuden luomiseen jäsenvaltioiden tuella.

(20)

Kansalliset ja ala- tai aihekohtaiset keruuorganisaatiot ovat keskeisessä asemassa kulttuuriperinnössä, sillä ne rakentavat siltoja eri toimijoiden välille kulttuuriperintöalalla ja sen ulkopuolella kansallisella ja Euroopan tasolla. Esimerkiksi kansalliset keruuorganisaatiot keräävät ja rikastavat sisältöä Europeanaa varten, tarjoavat pääsyn maansa kulttuuriperintövaroihin ja edistävät niitä sekä yhdistävät arvokkaita resursseja ja tietämystä kulttuuriperintöalalle. Vaikka suurimmalla osalla keruuorganisaatioista EU:ssa on virallinen valtuutus toimilleen, monet muut edelleen tarvitsevat sellaista ja ovat vaikeuksissa pyrkiessään varmistamaan riittävät ja kestävät resurssit tai organisatorisen tuen. Jäsenvaltioiden olisi vastattava tähän haasteeseen vahvistamalla keruuorganisaatioiden asemaa, tarjoamalla riittävää tukea ja tukemalla niiden panosta yhteiseen eurooppalaiseen kulttuuriperinnön data-avaruuteen.

(21)

Digitaalisten perintövarojen määrän ja monimutkaisuuden odotetun lisääntymisen takia tarvitaan turvallisia, sietokykyisiä, tehokkaita ja kestäviä pilvipohjaisia ratkaisuja tällaisten data-aineistojen käsittelyyn, saatavuuteen ja hallintaan. Näin ollen jäsenvaltioiden tuki (23) datan viiveettömän käsittelyn verkon reunalla (cloud-to-edge) edellyttämiä infrastruktuuria ja palveluja käsittelevälle eurooppalaiselle liitolle on keskeinen tekijä digitoitujen kulttuuriperintövarojen tehokkaassa saatavuudessa.

(22)

Tämä suositus perustuu suositukseen 2011/711/EU ja korvaa sen.